Yleiskäyttöiset teknologiat ja koneoppiminen talouskasvun lähteenä

SUO M EN K ASVU

- M i k a m a a r a a ta h d i n m u u t t u va s sa m a a i l m a s sa ^?

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla, Paulon Säätiö

Kustantaja: Taloustieto Oy

Etla Sarja B278 ISSN 0356-7443

ISBN 978-951-628-718-1 (nid.) ISBN 978-951-628-719-8 (pdf) Kannen suunnittelu: Mika Tuominen Painopaikka: Next Print Oy, Helsinki 2019 Suositeltava lähdeviittaus tähän kirjaan:

Honkapohja, Seppo, Vihriälä, Vesa (toim.) (2019).

Suomen kasvu – Mikä määrää tahdin muuttuvassa maailmassa?

Helsinki: Taloustieto Oy.

Esipuhe

Toimittajien alkusanat

1 Uralta pudonnut Suomi 11

Vesa Vihriälä

Suomi modernin ajan menestystarina 13

Menestyksen hyvät ja huonot selitykset 14

Kelkasta pudonnut Suomi? 21

Ongelmien syyt: isot sokit ja sopeutumiskyvyn puute 25 Toipumisen anatomia ja lyhyen ajan kasvunäkymät 29

Keskeiset viestit 32

Kirjallisuus 33

2 Mistä tekijöistä talouskasvu rakentuu? 35

Mika Maliranta

Talouskasvua mitataan bruttokansantuotemittarilla 37 Bkt:n ja hyvinvoinnin välillä on vahva positiivinen korrelaatio 38 Kehikko, jolla talouskasvua voidaan tarkastella useasta suunnasta 41

Työn tuottavuuden kasvu ja sen makrotekijät 44

Globaalin eturintaman tuottavuus ja Suomen konvergenssimahdollisuuudet 52

Keskeiset viestit 53

Kirjallisuus 55

3 Kasvu ja talouden dynamiikka yritystasolla 57 Ari Hyytinen

Mika Maliranta

Yritysten välinen kamppailu pakottaa uudistumaan ja innovoimaan 60 Yritysten välisessä kamppailussa toiset menestyvät ja toiset karsiutuvat 63 Talouskasvuun tarvitaan tilanteeseen sopivat instituutiot 66

Tuottavuuskasvun yritystason lähteet 70

Keskeiset viestit 76

Kirjallisuus 77

4 Yleiskäyttöiset teknologiat ja koneoppiminen talouskasvun lähteenä 79 Ari Hyytinen

Yleiskäyttöistä teknologiaa käytetään taloudessa laajasti 82

Koneoppiminen on tekoälyn yksi osa-alue 86

Taloustieteilijöillä on erilaisia näkemyksiä koneoppimisen taloudellisesta

luonteesta ja vaikutuksista 87

Pohdintaa ja päätelmiä 94

Keskeiset viestit 96

Kirjallisuus 97

Petri Rouvinen

Johdanto 101

Data on kulumaton hyödyke ja tuotannontekijä 102

Palvelujen käytöstä maksetaan henkilödatalla 107

Alustojen ja alustamarkkinoiden ominaisuuksia 108 Datan hyödyntämisen nykytila ja tulevaisuuden potentiaali 110

Alustat ja data muokkaavat kilpailua 113

Johtopäätökset: Millä toimintamalleilla Suomi dataperusteiseen

talouskasvuun? 115

Keskeiset viestit 117

Kirjallisuus 118

6 Ulkomaankauppa ja talouskasvu 119

Katariina Nilsson Hakkala

Mistä ulkomaan kaupan edut syntyvät? 121

Mitä kansainvälinen vaihdanta on merkinnyt Suomelle? 124 Miten globaali kauppa muuttuu tulevaisuudessa? 132

Keskeiset viestit 138

Kirjallisuus 140

7 Kasvu perustuu tietoon 141

Bengt Holmström Otto Toivanen

Koulutus luo kyvyn vastaanottaa ja luoda tietoa 144 Tutkimus on paitsi uuden tiedon luomista myös vanhan tiedon

hyväksikäyttöä 147

Miten yliopistot edesauttavat yksilöiden kehitystä tiedon vastaanottajiksi,

hyödyntäjiksi ja uuden tiedon luojiksi? 149

Keskeiset viestit 151

Kirjallisuus 153

8 Osaavan työvoiman tarjonta ja työmarkkinat 155 Antti Kauhanen

Osaava työvoima vauhdittaa talouskasvua 157

Dynaamiset työmarkkinat luovat kasvun edellytyksiä 162 Palkkajäykkyys heikentää sopeutumista sokkeihin 167

Keskeiset viestit 171

Kirjallisuus 173

Talouskasvun ja luonnon kytköstä hankala mitata rahassa 177

Ilmastopolitiikka ja globaali talous 180

Ympäristöpolitiikka ja kestävä kasvu kansainvälisessä kilpailussa 181 Päästöintensiivinen teollisuus ja puhtaan teknologian tulevaisuus 184 Markkinaehtoiset kannusteet ja informaatio-ohjaus 187 Millaista olisi myös ympäristön kannalta kestävä talouspolitiikka? 187 Ympäristönsuojelun rajoitukset ja mahdollisuudet Suomen kasvulle 188

Keskeiset viestit 189

Kirjallisuus 191

10 Hitaan kasvun anatomia 193

Seppo Honkapohja Tero Kuusi

Johdanto 195

Kysynnän ja tarjonnan merkitys kriisin taustalla 197 Suomen talouden kysynnän erityispiirteitä suuressa taantumassa 206

Suomen talouspolitiikan peruskehikko 212

Keskeiset viestit 215

Kirjallisuus 216

11 Demokraattinen päätöksenteko ja talouden kehitys 219 Panu Poutvaara

Julkinen sektori vaikuttaa keskeisesti talouteen 221 Valtio voi korjata markkinatalouden virhetoimintoja 222 Oma etu motivoi myös poliitikkoja ja virkamiehiä 223 Äänestäjiä motivoi sekä oma etu että yhteinen hyvä 224 Politiikan pitkäjänteisyydessä on systemaattisia eroja 225

Väestön ikääntyminen uhka talouskasvulle 227

Maahanmuutto on sekä haaste että mahdollisuus 229

Verokilpailu vähentää tulojen uudelleenjakoa 230

Populismi uhkaa talouskasvua 232

Ratkaisuehdotuksia Suomelle 233

Keskeiset viestit 234

Kirjallisuus 236

12 Yhteenveto: Millaiset seikat siis määrittävät Suomen kasvuedellytykset? 237 Seppo Honkapohja

Vesa Vihriälä

Kirjoittajaesittely 251

vuoden aikana. Käymme taloustieteellisen tutkimuksen pohjalta läpi keskeiset kasvuun vaikuttavat tekijät ja arvioimme, millaisessa asennossa nämä tekijät ovat Suomessa. Ai- kajänne ulottuu yhtä suhdannesykliä ja vaalikautta pidemmälle, mutta on kuitenkin sen verran lyhyt, että pääosa siitä teknologiasta, jonka varassa kasvu lähitulevaisuudessa tapahtuu, on jo olemassa. Kirja koostuu 12 luvusta, jolla kullakin on omat kirjoittajansa.

Kirjan viesti on yhtäältä rohkaiseva. Suomen taloudelliset ja poliittiset instituutiot ja väestön osaaminen ovat hyvällä tolalla. Suomella on kaikki edellytykset hyödyntää uutta teknologiaa hyvin hyvinvoinnin lisäämiseksi ja tehdä niin ympäristön asettamia reunaeh- toja kunnioittaen. Toisaalta on selvää, että ilman määrätietoista ja pitkäjänteistä politiik- kaa tällaiseen tulokseen ei päästä. Tärkeimmät politiikkahaasteet koskevat koulutuksen ja tutkimuksen vahvistamista, talouden transformaatiota hiilineutraaliin suuntaan, syr- jäytymisen ehkäisyä, työperäisen maahanmuuton lisäämistä ja työmarkkinoiden kykyä sopeutua erilaisiin sokkeihin.

Asiasanat: Talouskasvu, Tuottavuus, Teknologia, Osaaminen, Rakennemuutos

Summary: The book attempts to shed light on the preconditions for Finnish economic growth in the next 10–15 years. Based on economic research, we discuss the central de- terminants of economic growth and assess how these determinants fare in Finland. The time span is longer than one business and electoral cycle, but it is still relatively short, so that most of technologies on which growth relies are already present. The book con- tains 12 chapters and each chapter has its own authors.

On one hand, the central message of the book is encouraging. Finnish economic and political institutions and the knowhow of people are in good shape. Finland has all preconditions to utilize well new technology in order to increase the well-being and do so after taking into account the constraints imposed by the environment. On the other hand, it is evident that good outcomes will not be reached without determined and pa- tient policies. The most important policy challenges concern strengthening of education and research, transformation of the economy toward carbon neutrality, prevention of exclusion, increase of work-based immigration and the ability of labor markets to adjust to different kinds of shocks.

Keywords: Economic growth, Productivity, Technology, Knowhow, Structural change

Talouden kestävä kasvu on hyvinvoinnin lisääntymisen perusta. Tämä tapaa unohtua hy- vinä aikoina. Talouden pahoissa taantumissa asia ymmärretään paremmin, kun työttö- myys lisääntyy, julkisen talouden alijäämät kasvavat, menoja on ryhdyttävä leikkaamaan ja veroja korottamaan.

Suomi on taas päässyt kasvuun kiinni pitkän korpivaelluksen jälkeen, ja monet asiat näyttävät jälleen helpommilta. Maailma ympärillä on kuitenkin muuttumassa.

Suhdanteet ovat kääntyneet maailmalla alavireiseen suuntaan. Protektionismista on tullut muodikasta. Euroopan integraatiossa otetaan taka-askeleita. Ilmastonmuutoksen merkitys alkaa valjeta ihan uudella tavalla, mikä pakottaa sekä sopeutumaan että ryhty- mään toimiin, jotka tulevat hidastamaan kansantuotteen kasvua. Toisaalta tekoäly ja muut uuden teknologian sovellukset pitävät sisällään lupauksen suurista tuottavuusloikista.

Tällaisessa tilanteessa on paikallaan pysähtyä kysymään, millaiset tekijät kasvua ajavat ja millaisessa asennossa ne ovat Suomen tulevaisuutta ajatellen. Tämän Paulon Säätiön ra- hoittaman kirjan tarkoituksena on vastata tällaisiin kysymyksiin. Aihepiiri sopii erinomai- sesti Paulon Säätiön tarkoitukseen. Säätiö on yleishyödyllinen apurahoja jakava säätiö, joka tehtävänsä toteuttamiseksi edistää muun muassa liikesivistyksellistä tutkimustyötä.

Kirjan kirjoittajina on laaja joukko suomalaisia eturivin taloustieteilijöitä. Kirjan ovat toimittaneet professori Seppo Honkapohja ja toimitusjohtaja Vesa Vihriälä. Kirjan tekni- sestä tuottamisesta on vastannut Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, jossa myös useimmat kirjoittajat työskentelevät.

Paulon Säätiön puolesta esitän lämpimät kiitokset kaikille kirjan kirjoittajille ja Elin- keinoelämän tutkimuslaitokselle erinomaisesta yhteistyöstä.

Timo Ritakallio

hallituksen puheenjohtaja Paulon Säätiö

Talouskasvu on ristiriitainen ilmiö. Yhtäältä laajasti hyväksytään näkemys, että ihmiskun- nan edistys terveiden elinvuosien radikaalista lisääntymisestä kulutusmahdollisuuksien moninkertaistumiseen ja vapaa-ajan kasvuun on perustunut talouden kasvuun. Suomi on kärkiesimerkki siitä, miten köyhä kansakunta on noussut taloudellisen kasvun myötä hy- vinvointiyhteiskunnaksi, jonka kansalaisilleen tarjoamat mahdollisuudet ovat monessa suhteessa maailman huippua.

Lyhyellä aikavälillä heikko talouskasvu merkitsee tyypillisesti työttömyyttä, taloudel- lista ahdinkoa ja julkisen talouden vaikeuksia rahoittaa erilaisia kansalaisten paljon arvos- tamia palveluita ja turvaverkkoja. Suomen kokemukset 1990-luvun alussa ja vuoden 2009 jälkeen ovat hyviä esimerkkejä myös tästä.

Toisaalta kasvun nähdään uhkaavan ihmiskunnan tulevaisuutta, kun se vaurioittaa ympäristöä, heikentää biodiversiteettiä ja johtaa ilmaston lämpenemiseen tavalla, joka voi johtaa katastrofaalisiin seurauksiin ihmisten elinmahdollisuuksille tulevaisuudessa.

On jo selvää, että ilmastonmuutoksen hillintä edellyttää nykyistä paljon voimakkaampia toimia, joilla toteutustavoista riippuen on erilaisia mutta joka tapauksessa tuntuvia vai- kutuksia talouden toimintaan.

Tämän kirjan tarkoitus on valottaa talouskasvun edellytyksiä lähimpien 10–15 vuoden aikana Suomessa. Luonnonympäristön ja erityisesti ilmastonmuutoksen asettamat rajoi- tukset ovat yksi, mutta tärkeydestään huolimatta vain yksi, tarkasteltava näkökulma. Ta- voitteemme on käydä taloustieteellisen tutkimuksen pohjalta läpi keskeiset talouskasvuun vaikuttavat tekijät. Pyrimme arvioimaan, millaisessa asennossa nämä tekijät ovat Suomes- sa. Aikajänne ulottuu yhtä suhdannesykliä ja vaalikautta pidemmälle, mutta on kuitenkin sen verran lyhyt, että pääosa siitä teknologiasta, jonka varassa kasvu lähitulevaisuudessa tapahtuu, on jo olemassa.

Kirja koostuu 12 luvusta, jolla kullakin on omat kirjoittajansa. Kirja lähtee liikkeelle Suomen ajankohtaisen taloustilanteen kuvauksella. Tämän jälkeen hahmotamme olennai- set talouskasvuun vaikuttavat tekijät ja niiden keskinäisriippuvuudet. Seuraavissa 9 luvussa tarkastellaan talouskasvuun liittyviä ilmiöitä lähemmin. Viimeinen luku on allekirjoitta- neiden summeeraus aiemmissa luvuissa esille tulleista näkökohdista oman tulkintamme ja painotustemme mukaisena.

Talouden kasvu on ennen kaikkea tuottavuuden kasvua, vaikka työpanoksen määrä on tärkeä lyhyellä aikajänteellä ja korkea työllisyysaste olennainen hyvinvointivaltion rahoi- tukselle. Tärkein yksittäinen kasvun ajuri on teknologian kehitys, jonka pohjana on tieteel- linen tutkimus. Tuore yleiskäyttöiseksi muodostumassa oleva teknologia on tekoäly, joka hyödyntää aivan uudenlaisella tavalla räjähdysmäisesti kasvavia digitaalisia aineistoja. Suo- men kaltaisen pienen maan kannalta haasteellista on, että tekoälyn kehityksen ja sovelta- misen kärjessä ovat lähinnä amerikkalaiset ja kiinalaiset suuryritykset.

Väestön hyvä osaaminen on tärkeä edellytys kulloisenkin teknologian tehokkaalle so- veltamiselle. Uuden teknologian tehokas hyödyntäminen edellyttää myös vahvaa omaa tutkimusta. Suomen lähtökohdat ovat hyvät sekä tutkimuksen että osaamisen osalta.

Nämä edellytykset eivät yksistään riitä hyvään kasvuun pääsemiseksi. Talouden avoi- muus ja kilpailu ovat olennaisia voimavarojen tehokkaalle käytölle. Vaikka teknologian kehi- tys luo uusia vaihdannan mahdollisuuksia, toisaalta protektionismi on voimistunut ja kau- pan kasvu on hidastunut. Suomi ei yksin voi protektionismin leviämiselle juuri mitään. Sen sijaan osana EU:ta se voi vaikuttaa kansainvälisen kaupan edellytyksiin paljon paremmin.

Tuottavuuden kasvu edellyttää jatkuvaa rakennemuutosta. Tämä puolestaan edellyt- tää hyvin toimivia työmarkkinoita ja tehokasta koulutusjärjestelmää. Työmarkkinoiden toimivuus on tärkeää myös sen estämiseksi, että makrotaloudelliset häiriöt suistavat ta- louden pitkäksi aikaa potentiaaliselta kasvu-uraltaan. Suomen työmarkkinat ovat varsin dynaamiset, mutta palkanmuodostus on ollut jäykkää tavalla, joka on tehnyt korkean työl- lisyysasteen ylläpidon vaikeaksi EMU-oloissa.

Suomen työikäisen väestön määrän pieneneminen on rajoite talouden kasvulle ja jul- kisen talouden tasapainolle. Tämän vuoksi Suomi tarvitsee aikaisempaa selvästi enemmän maahanmuuttoa. Sitä on tarpeen aktiivisesti edistää. Kun Suomi ei perinteisesti ole ollut maahanmuuttomaa, uuden väestön integrointi kantaväestöön vaatii erityistä ponnistusta.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa tarvitaan kunnianhimon ohella huomion kiinnittä- mistä kustannustehokkuuteen. Päästöjen riittävän ankara ja kattava hinnoittelu on tämän välttämätön edellytys.

Teknologinen murros sekä globalisaatio niin kaupan kuin tiedon ja ihmisten liikkuvuu- denkin suhteen merkitsee, että taloudessa on jatkuva rakennemuutoksen ja sopeutumisen tarve. Tämän hyvä hallinta on välttämätön edellytys sille, että kasvun hedelmät jakautuvat laajasti ja kasvupolitiikalla säilyy kansalaisten tuki. Suomella on kattavien turvaverkkojen ja hyvän koulutusjärjestelmän ansiosta tässä suhteessa hyvä lähtökohta. Muutoksen pelko ei ole johtanut sellaisiin populistisiin reaktioihin, jotka olisivat radikaalisti heikentäneet pitkäjänteisen politiikanteon edellytyksiä. Kansainvälisen kehityksen valossa on olennai- sen tärkeää pystyä estämään tilanne, jossa iso osa kansalaisista kokisi jäävänsä yhteiskun- nan ja sen kehityksen ulkopuolelle.

Aloite kirjan kirjoittamiseen tuli Paulon Säätiöltä, joka on myös rahoittanut kirjoitus- projektia. Kirjan kirjoittajista pääosa työskentelee Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa, mutta kirjoittajiksi suostui useita meritoituneita suomalaisia taloustieteilijöitä myös Etlan ulkopuolelta. Kiitämme lämpimästi Paulon Säätiötä tuesta ja työhön mukaan lupautunei- ta kirjoittajia hyvästä yhteistyöstä. Suuren kiitoksen ansaitsevat myös kielen tarkastanut Laila Riekkinen ja taitosta tehokkaaseen tapaansa yksin huolehtinut Kimmo Aaltonen.

Helsingissä 8.3.2019

Seppo Honkapohja Vesa Vihriälä professori toimitusjohtaja

Aalto-yliopisto Elinkeinoelämän tutkimuslaitos

Vesa Vihriälä

Uralta pudonnut Suomi

Suomi modernin ajan menestystarina

Suomi on yksi parhaiten menestyneistä talouksista teollistumisen ja samalla globali- saation liikkeelle lähdön jälkeen. Asukasta kohden lasketun reaalisen bkt:n kasvuvauh- ti vuodesta 1860 vuoteen 2016 oli 2,1 prosenttia. Tämä on nopein kasvuvauhti niiden maiden joukossa, joille Maddison-projekti on arvioinut bkt:n muutosta ao. vuodesta lähtien. Lähimmäksi pääsevät Ruotsi ja Norja (2,0 %), Kanada (1,9) sekä Yhdysval- lat, Puola ja Chile (1,8), ks. Bolt ym. (2018).

Suomi oli alkutilanteessa hyvin köyhä, jopa köyhänä pidettyyn Ruotsiin verrattuna.

Suomi pystyi yhtä nopeaan kasvuun kuin vaurauden eturintamamaat jo 1860-luvulta lähtien. Eturintamaa nopeampaan kasvuvauhtiin päästiin kuitenkin vasta 1930-luvul- la ja erityisesti 2. maailmansodan jälkeen (kuvio 1.1)

Bkt:n taso ei erinomaisesta pitkän ajan kasvusta huolimatta ole aivan maailman kärkeä. Asukasta kohden lasketun ostovoimakorjatun bkt:n määrällä mitaten Suomen sijaluku oli lähteestä riippuen 23.–28. maailman maiden joukossa, Ranskan ja Britan- nian tasolla, mutta selvästi muita Pohjoismaita alempana (https://en.wikipedia.org/

wiki/List_of_countries_by_GDP_(PPP)_per_capita).

Sen sijaan bkt:ta laajemmin hyvinvointia ja/tai yhteiskunnan toimivuutta mittaavil- la indekseillä Suomi sijoittuu paljon paremmin. Koettua onnellisuutta mittaavan tie- dustelun perusteella suomalaiset ovat maailman onnellisimpia ihmisiä (http://world- happiness.report/ed/2018/), OECD:n Better Life -indeksissä Suomi saa korkeimman

”life satisfaction” -arvion yhdessä muiden Pohjoismaiden ja Sveitsin kanssa (https://

stats.oecd.org/Index.aspx?DataSetCode=BLI), Suomi luokitellaan maailman vakaim-

7 8 9 10 11

1870 1880 1890 1900 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2020

Kuvio 1.1

Asukasta kohden laskettu bkt eräissä maissa 1870–2016, luonnollinen logaritmi

Lähde: Maddison Project Database (2018).

Suomi Iso‐Britannia

Ruotsi

Saksa

Yhdysvallat

Ranska Kuvio 1.1

Asukasta kohden laskettu bkt eräissä maissa 1870–2016, luonnollinen logaritmi

Lähde: Maddison Project Database (2018).

maksi (http://fundforpeace.org/fsi/data/) ja vapaimmaksi maaksi (https://freedom- house.org/report/freedom-world-2018-table-country-scores), tuloerot ovat kaikilla mittareilla kansainvälisessä vertailussa pieniä ja epäreiluksi arvioidut tuloerot ovat Suomessa Hollannin jälkeen Euroopan toiseksi pienimmät (https://voxeu.org/article/

measuring-unfair-inequality).

Vaikka useimmat tällaiset vertailut perustuvat monelta osin mielivaltaisiin oletuk- siin ja painotuksiin, ne kertovat joka tapauksessa, että Suomi on pystynyt luomaan kansalaisilleen monessa muussa suhteessa jopa erinomaiset olosuhteet. On myös sel- vää, että bkt:lla mitatun tuotannon nopea kasvu on ollut näiden hyvien olosuhteiden syntymisen välttämätön edellytys. Luvussa 2 tarkastellaan hieman täsmällisemmin bkt:n ja hyvinvoinnin yhteyttä.

Menestyksen hyvät ja huonot selitykset

Kansakuntien taloudellinen menestys teollistumisen alusta lähtien on perustunut tuottavuuden kasvuun, ts. kykyyn tuottaa enemmän ja parempia tavaroita ja palve- luita samoilla resursseilla. Resurssit pitävät tällöin sisällään sekä työpanoksen että pääoman ja raaka-aineet.

Luonnonvarat tai sijainti eivät Suomen etuja

Tästä huolimatta on ilmeistä, että arvokkaat luonnonvarat ja kaupankäynnin kannalta hyvä maantieteellinen sijainti ovat parempi lähtökohta vaurauden luomiselle kuin vä- häarvoiset luonnonvarat tai huono sijainti. Toki on mahdollista, että arvokkaat luon- nonvarat voivat johtaa tuottavuutta edistävän toiminnan syrjäytymiseen tai laiminlyö- miseen yleensä ja erityisesti muussa kuin luonnonvarojen hyödyntämistä edistävissä toiminnoissa. Äärimmäisiä esimerkkejä lähes yksinomaan resursseihin hyvinvoinnin lähteenä nojautuvista talouksista ovat Lähi-Idän öljyntuotta- javaltiot. Myös Venäjä on tällainen talous.

Suomella ei ole ollut kansainvälisessä vertailussa miten- kään poikkeuksellisen arvokkaita luonnonvaroja, ts. suuria määriä arvometalleja, eikä lainkaan öljyä tai kaasua. Toki metsävarat ovat suuret ja ne ovatkin olleet Suomen teollisen erikoistumisen perusta. Mutta maailmassa on suurten metsävarojen maita, jotka ei- vät ole menestyneet kovin hyvin. Edellä jo mainittu Venäjä on yksi. Vastaavasti löy- tyy esimerkkejä menestyneistä maista, joilla ei ole Suomen kaltaisia metsävaroja tai muita luonnonvaroja.

Suomen maantieteellistä sijaintia ei myöskään voi pitää erityisenä vahvuutena ta- loudellisen toimeliaisuuden kannalta. Suomi on kaukana Länsi- ja Keski-Euroopan väestökeskittymistä. Ainoa merkittävä lähellä sijaitseva markkina ja resurssialue on Venäjä ja erityisesti Pietari ympäristöineen. Vaikka Venäjä olikin merkittävä markkina

Suomella ei ole mitenkään

poikkeuksellisen arvokkaita

luonnonvaroja.

yhtäältä autonomian aikana ja toisaalta toisen maailmansodan jälkeen aina Neuvos- toliiton romahtamiseen saakka, se ei talouden potentiaaliltaan ole ollut verrattavissa läntiseen Eurooppaan. Suomea onkin kuvattu usein saareksi, jonka Itämeri erottaa Länsi-Euroopasta.

Makrotalouden vakaus ei ole tukenut kasvua

Talouden kasvu vaihtelee tunnetusti vuodesta toiseen. Vaikka pidemmän ajan tren- deihin verrattuna kasvun vaihtelut vaikuttavat ensisilmäyksellä vähäisiltä, taloudet kohtaavat aina silloin tällöin myös isoja taantumia. Tällaisten taantumien vaikutus tuotannon tasoon ja erilaisiin hyvinvointi-indikaattoreihin voi olla pitkäkestoinen ja suuri. Tätä kysymystä tarkastellaan lähemmin luvussa 10 (Honkapohja ja Kuusi). Em- piirinen evidenssi näyttäisi joka tapauksessa viittaavan siihen, että talouden epävakaus ja keskimääräinen kasvu ovat käänteisessä suhteessa toisiinsa, erityisesti vähemmän kehittyneissä maissa. On myös viitteitä epävakauden kau-

saalisesta vaikutuksesta kasvuun (Loayza ja Hnatkovska, 2003; Aghion ja Banerjee, 2005).

Suomen taloushistoria aina 1800-luvun lopulta asti si- sältää monia isoja taantumia. Bkt:n menetyksen mielessä ylivoimaisesti suurin taantuma liittyi ensimmäiseen maa-

ilmansotaan ja sisällissotaan. Yksi tapa mitata taantuman suuruutta on laskea kumu- latiivinen tuotannon menetys niinä vuosina, jolloin tuotanto oli edeltänyttä huippu- vuotta pienempi suhteessa huipun tasoon.¹ Näin mitattuna ensimmäiseen maailman- sotana liittynyt taantuma kesti 8 vuotta ja tuotannon yhteenlaskettu menetys oli 134 prosenttia edeltäneestä huipusta (taulukko 1.1).

Muita isoja tuotannon taantumia 1870-luvulta lähtien, jonne käytetty aineisto ulot- tuu, on kolme: 1870-luvun lopulla, 1990-luvun alussa ja 2008–2018. Kaikissa näissä tuotannon menetys oli käytetyllä mittaustavalla samaa 50 prosentin suuruusluokkaa suhteessa edeltävään vuotuiseen huipputuotantoon. Kiinnostavaa on, ettei 1930-lu- vun lama eikä edes toinen maailmansota ole ollut näihin verrattuna suuri tuotannon menetyksen periodi.

Jos tuotannon menetyksen sijasta taantumaa mitataan vastaavasti lasketulla ku- lutuksen menetyksellä, asetelmat muuttuvat. Nyt toisen maailmansodan aiheuttama kulutuksen menetys on jopa hieman suurempi kuin ensimmäiseen maailmansotaan liittynyt menetys. Näin mitaten myös 1930-luvun lama oli merkittävä. 1990-luvun

1 Tämä laskentatapa on toki ongelmallinen siinä suhteessa, että se olettaa vaihtoehdoksi tuotannon tason pysymi- sen ennallaan. Kun tuottavuus tapaa kasvaa jatkuvasti, tämä laskutapa aliarvioi menetystä, koska se ei ota huo- mioon tuottavuuden luomaa lisätuotantoa taantumavuosina. Tämä virhe korostuu silloin, kun taantuma on pitkä- aikainen. Toisaalta on vaikea määrittää, mikä olisi ollut tuottavauuden kasvuvauhti ilman taantumaa. Taantuman taustalla voi olla tekijöitä, jotka vaikuttavat myös trendikasvuun. Lisäksi itse taantuma voi vaikuttaa trendikasvuun sekä tuottavuuden että työpanoksen tarjonnan osalta. Näitä asioita tarkastellaan lähemmin luvussa 10 (Honka- pohja ja Kuusi). Käytettyä laskentatapaa onkin syytä pitää suuntaa-antavana pikemminkin kuin tarkkana.

Ylivoimaisesti suurin taantuma

liittyi ensimmäiseen maailman-

sotaan ja sisällissotaa.

lama on suuri myös tällä mittarilla. Sen sijaan 2008 jälkeistä kehitystä ei voi luonneh- tia lainkaan kulutustaantumaksi.

Suomen isot taantumat jopa rauhanaikana ovat suuria myös kansainvälisessä ver- tailussa. Kuviossa 1.2 on kuvattu isoihin taantumiin kehittyneissä maissa liittyneet tuotannon kumulatiiviset menetykset bkt:n kasvuvauhtia vasten.²

Kuviosta nähdään, että tuotannon menetyksen mielessä Suomi on kohdannut suu- rimmat taantumat kaikista tarkastelluista maista toisen maailmansodan jälkeen. Ku- vion perusteella vaikuttaa ensi silmäyksellä siltä, ettei keskimääräisen kasvun ja iso- jen taantumien välillä ole vahvaa yhteyttä. Toisaalta kuviossa näyttäisi olevan kaksi maajoukkoa: Toisen maailmansodan jälkeen hitaasti kasvaneet ja nopeasti kasvaneet maat. Kummankin joukon sisällä syvien taantumien ja keskimääräisen kasvun välillä näyttää olevan jopa vahva negatiivinen korrelaatio. Riippumatta siitä, onko yhteyttä lainkaan tai onko se negatiivinen, näyttää ilmeiseltä, ettei makrotaloudellisten häiri- öiden välttäminen ole ainakaan tukenut Suomen kasvua. Kasvu on ollut keskimäärin varsin hyvää suurista häiriöistä huolimatta.

2 Tässä on tukeuduttu Jordà-Schularick-Taylor Macrohistory -tietokantaan, ks. Jordà, Ò., Schularick, M. ja Taylor, A. M.

(2017). ”Macrofinancial History and the New Business Cycle Facts.” in NBER Macroeconomics Annual 2016, volu- me 31”. Tietokanta sisältää yhdenmukaisuuteen pyrkivät laskelmat sekä bkt:sta että kulutuksesta suurelle joukolle maita 1870-luvulta lähtien.

Pitkä lama 1877–1885 ^* 1877–1881 ^** 12 50 8 27 1. maailmansota 1914–1922 1914–1922 35 134 36 128 30-luvun lama 1930–1933 1929–1935 6 14 20 75 2. maailmansota 1939–1945 ^*** 1939–1947 10 28 25 141 90-luvun lama 1990–1996 1990–1997 12 47 14 57 2008-jälkeinen aika 2009–2018 2009–2010 ^**** 9 64 3 4

* Pitkä lama jatkui Suomessa vuosina 1891–1893 bkt:n laskiessa, mutta se ei laskenut enää alle vuoden 1876 huippu- vuoden.

** Kulutus laski vielä useampana vuonna pitkän laman päättymiseen saakka muttei enää alle vuoden 1867 tason.

*** Talous kasvoi vuonna 1943 yli huippuvuoden 1938 tason, bkt:n menetys tältä vuodelta negatiivinen.

**** Jos kulutuksen muutos lasketaan vuoteen 2018 saakka, jolloin bkt saavutti kriisiä edeltävän tason, kulutuksen kumula- tiivinen muutos oli +28 prosenttia vuoden 2008 tasosta.

Bkt Kulutus Pohja Yhteensä Pohja Yhteensä Kriisivuodet Bkt:n menetys, Kulutusmenetys,

% huippuvuodesta % huippuvuodesta Taulukko 1.1

Tuotannon ja kulutuksen menetys Suomen isoissa kriiseissä

Instituutiot kasvulle suotuisat

Kansakuntien erilaisuutta kyvyssä tuottaa korkea elintaso on selitetty monilla tavoil- la. Edellä on jo todettu, etteivät luonnonvarat ole hyvä selitys. Selityksen täytyy pi- kemminkin liittyä kansakuntien kykyyn hyödyntää erilaisia resursseja tehokkaasti, ts.

korkean tuottavuuden aikaansaamisen edellytyksiin. Näitä tekijöitä ja niiden vaiku- tuskanavia analysoidaan lähemmin luvussa 2.

Taloustieteessä on joka tapauksessa käsitys, että yleisellä tasolla edellytys hyvälle kasvulle ovat sellaiset talouden instituutiot, jotka määrittävät ja turvaavat omistus- oikeudet, luovat yhtäläiset, selkeät ja hyvin toimeenpannut pelisäännöt yksilöille ja yrityksille ja rohkaisevat investointeja uuteen teknologiaan ja osaamiseen (Acemog- lu ja Robinson, 2012). Näiden turvin kansalaiset ja heidän muodostamansa yhteisöt pystyvät pitämään (ison osan) taloudellisella toimeliaisuudella luomastaan tulosta itsellään, mikä kannustaa ponnistuksiin ja investointeihin.

Näyttää ilmeiseltä, että Suomen taloudelliset instituutiot ovat täyttäneet kan- sainvälisessä vertailussa em. vaatimukset hyvin aina teollistumisen alusta lähtien.

Toisin kuin emämaa Venäjällä, Suomessa oli Ruotsin lakiin perustuvat hyvin määri- tellyt omistusoikeudet ja oikeuslaitos, joka valvoi niiden noudattamista. Itsenäisyy- teen johtaneeseen kansalliseen projektiin kuului toisaalta olennaisena osana kansa- laisten taitojen kehittäminen lukemisesta lähtien. Osaamisen lisäämistä kannustet- tiin monin tavoin.

Kuvio 1.2

Isojen taantumien aiheuttamat menetykset ja talouskasvu kehittyneissä maissa 1950–2016

Lähde: http://www.macrohistory.net/data/ ja laskelmat.

0 20 40 60 80 100

1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 4,5

Bkt:n menetykset kumulatiivisesti kriisejä edeltäneiden huippuvuosien bkt:sta, %

Bkt:n keskimääräinen kasvuvauhti vuodessa, % Suomi

Japani Espanja

Italia

Portugali

Saksa Norja

Sveitsi Tanska

Australia USA UK

Kanada

Belgia Ranska

Alankomaat Ruotsi

Kuvio 1.2

Isojen taantumien aiheuttamat menetykset ja talouskasvu kehittyneissä maissa 1950–2016

Lähde: http://www.macrohistory.net/data/ ja laskelmat.

Avoimuus ulkomaailmaan pääsääntö, mutta…

Taloudellisen kasvun kannalta on olennaista voida erikoistua ja käydä kauppaa sekä hyödyntää ulkomailta saatavissa olevaa pääomaa, teknologiaa ja osaamista. Luvussa 6 (Nilsson Hakkala) tarkastellaan lähemmin ulkomaankaupan merkitystä kasvulle.

Suomi on ollut pääsääntöisesti verraten avoin talous aina teollistumisen alusta lähtien, joskin tilanteet ovat vaihdelleet melkoisesti. Suomella oli autonomian aika- na mahdollisuus tullittomaan kauppaan Venäjän markkinoilla. Kauppaa voitiin käydä

hyvin myös läntisen maailman kanssa. Ulkomaankaupan ja bkt:n suhteella mitaten Suomi oli 1800-luvun lopulta alka- en varsin avoin talous (kuvio 1.3).

Maailmansodat vähensivät luonnollisesti rajusti ulko- maankauppaa. Toisaalta sotien välisenä aikana Suomi säi- lyi varsin avoimena. Toisen maailmansodan aiheuttama ulkomaankaupan bkt-suhteen aleneminen jäi sen sijaan pidempiaikaiseksi kuin sotien välisenä aikana. Kauppapo- litiikan tavoite oli kuitenkin ulkomaankaupan laajentaminen, ja tässä myös edistyt- tiin asteittain.

Pääomaliikkeiden osalta Suomen avoimuus on vaihdellut paljon. Ennen ensim- mäistä maailmansotaa pääomaliikkeet olivat monien muiden maiden tapaan varsin vapaat, ja Suomi hyödynsi ulkomaalaista pääomaa mm. rautatieverkon rakentamises- sa. Sotien välisenä aikana ja toisen maailmansodan jälkeen aina 1980-luvulle saakka pääomaliikkeitä säännösteltiin varsin tiukasti.

Ihmisten vapaan liikkumisen suhteen asetelmat olivat autonomian aikana varsin vapaat. Suomeen tuli ulkomailta liikemiehiä, jotka perustivat tänne uuteen teknologi-

0,0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 0,8

1870 1880 1890 1900 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2020

Kuvio 1.3

Ulkomaankaupan suhde bruttokansantuotteeseen eräissä maissa 1870–2016

Lähde: http://www.macrohistory.net/data/.

Suomi

Ruotsi

Saksa

Yhdysvallat Kuvio 1.3

Ulkomaankaupan suhde bruttokansantuotteeseen eräissä maissa 1870–2016

Lähde: http://www.macrohistory.net/data/.

Sotien välisenä aikana

Suomi säilyi varsin avoimena.

aan perustuvaa tuotantoa monilla teollisuudenaloilla. Suomalaiset saattoivat opiskella ulkomailla ja tuoda palatessaan tietotaitoa kotimaahan. Suomalaisia myös muutti pal- jon Pohjois-Amerikkaan, ja osa siirtolaista palasi uusien kokemusten kanssa Suomeen.

Itsenäisessä Suomessa muuttoliike oli pitkään pääosin Suomesta ulkomaille (aluksi Yhdysvaltoihin ja 1960- ja 1970-luvuilla erityisesti Ruotsiin). Vasta 1990-luvulta läh- tien Suomi on saanut muuttovoittoa. EU-jäsenyyden myötä vapaasta liikkuvuudesta unionin ja itse asiassa hieman laajemmin ns. ETA-maiden välillä on tullut arkipäivää.

Kasvupolitiikassa tavoiteltu eri aikoina eri asioita

Talouspolitiikan tavoitteet ovat luonnollisesti vaihdelleet eri aikoina. On kuitenkin perusteltua väittää, että pidemmän ajan talouskasvun edistäminen on ollut keskeinen päämäärä kaikkina aikoina. Toisen maailmansodan jälkeen monissa maissa tärkeänä pidettyyn keynesiläiseen suhdanteiden tasaamiseen ei ole joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kiinnitetty paljon huomiota (Pekkarinen ja Vartiainen, 1993).

Kasvupolitiikka on eri aikoina ollut varsin erilaista. Tämä on johtunut sekä siitä, mitä on kulloinkin pidetty tärkeänä, että politiikkaan kohdistuneista vaihtelevista ra- joituksista.

Autonomian aikana keskeistä oli teollisuuden edistäminen erityisesti Suomen suh- teellisen edun eli metsävarojen hyödyntämiseksi modernin teknologian avulla. Tätä palveli suopea suhtautuminen pääoman ja osaavien ihmisten maahantuloon ja liiken- neinfrastruktuurin kehittäminen. Pankkilaitoksen kehittämisellä tuettiin kotimaisten pääomien kokoamista tuottaviin investointeihin. Kansanopetuksen luomisella alettiin luoda väestölle välttämätöntä osaamispohjaa.

Sotien välisenä aikana metsäteollisuuden kehittäminen säilyi keskeisenä tavoit- teena. Mm. valuuttakurssipolitiikkaa käytettiin tässä aggressiivisemmin kuin naapuri- maa Ruotsissa. Maailmansodan ja sisällissodan kokemuksen perusteella pantiin myös paljon painoa elintarvikeomavaraisuuden lisäämiseen ja maauudis-

tuksiin, joilla kannustettiin ns. maatonta väestöä itsenäiseen maa- talousyrittäjyyteen.

Toisen maailmansodan jälkeen teollistamisesta tuli entistäkin tärkeämpi talouspolitiikan tavoite samalla kun siirtolaisten ja rin-

tamamiesten asuttaminen merkitsi jälleen pienimuotoisen maataloustuotannon laa- jentamista. Metsäteollisuus säilyi päävientisektorina pitkälle 1970-luvulle, vaikka tuo- tantorakennetta pyrittiin tietoisesti monipuolistamaan erityisesti metalliteollisuutta, mutta myös kemianteollisuutta ja lähinnä Neuvostoliiton kaupan varassa toimivaa kulutustavarateollisuutta laajentamalla.

Teollistamispolitiikka oli valtiojohtoista siinä mielessä, että valtionyhtiöitä perus- tettiin useille aloille ja pääomantuonnin säännöstelyn avulla valtio (Suomen Pank- ki) määritti, mitkä toimialat saattoivat investoida ulkomaisen pääoman turvin. Pää- omantuonti oli kuitenkin vähäistä ja valtaosa investoinneista rahoitettiin kotimai-

Teollistamispolitiikka

oli valtiojohtoista.

sella säästämisellä; säästöjen sijoittamista ulkomaille rajoitettiin tehokkaasti valuu- tansäännöstelyllä. Viranomaiset vaikuttivat myös siihen, miten säästöt kohdentuivat eri kohteisiin mm. pankkien luotonantoa koskevien ohjeiden ja työeläkevarojen ns.

takaisinlainauksen kautta.

Kauppapolitiikassa pyrkimys oli päästä eroon toisen maailmansodan mukanaan tuomista kaupan esteistä. Tämä oli vaikeaa, koska vaikutusvaltainen Neuvostoliitto pyrki rajoittamaan Suomen länsiyhteyksiä. 1960-luvun alussa Suomi sai kuitenkin solmituksi vapaakauppasopimuksen ns. EFTA-maiden kanssa ja 1970-alussa vapaa- kauppa laajeni myös Euroopan talousyhteisön (EEC) maihin. Suomi osallistui maa- ilmalaajuiseen kaupanesteiden vähentämiseen ns. GATT-neuvotteluilla ja sittemmin osana maailman kauppajärjestöä WTO:ta.

Koulutusta laajennettiin ja kehitettiin muutenkin merkittävästi erityisesti 1960-lu- vulta lähtien. Oppikouluja perustettiin lisää ja 1960-luvulla luotiin laaja korkeakou- luverkosto koko maahan. 1970-luvun alussa siirryttiin peruskoulujärjestelmään, joka turvasi kaikille lapsille yhtenäisen 9-vuotisen koulutuksen. Myöhemmin luotiin eri-

laisista opistoista ammattikorkeakoulujärjestelmä osaksi ns.

kolmannen asteen koulutusta yliopistojen rinnalle.

1960-luvulta alkaen Suomi laajensi merkittävästi erilaisia hyvinvointivaltion turvaverkkoja. Tämä koski eläketurvaa, sai- rausvakuutusta, työttömyysturvaa ja esimerkiksi lasten päi- vähoitoa. Uudistukset mahdollistivat aikaisempaa paremmin kansalaisten osallistumisen työmarkkinoille ja siihen liittyvän riskinoton.

1980-luvun mittaan pääomanliikkeiden sääntelyä purettiin merkittävästi. Ulko- mainen omistus Suomessa alkoi kasvaa kuten myös suomalaistyritysten toiminnot ulkomailla. Ulkomailla syntyneen teknologian siirto Suomeen helpottui samalla kun kilpailu alkoi kiristyä. 1980-luvulla aloitettiin myös aikaisempaa systemaattisempi jul- kinen tuki teknologian kehittämiseen, erityisesti perustamalla Tekes.

1990-luvun alussa Suomi ajautui poikkeuksellisen syvään lamaan, kuten edellä on todettu. Lama johti merkittävään talouspolitiikan uudelleen orientoitumiseen. Yksi keskeinen asia oli panostaa entistä määrätietoisemmin tutkimus- ja kehittämistoimin- taan. Tekesin voimavaroja lisättiin merkittävästi, vaikka muita menoja supistettiin.

Suomi liittyi Euroopan unioniin. Tämä merkitsi aikaisempaa parempaa pääsyä Euroo- pan sisämarkkinoille ja pääomaliikkeisiin ja työvoiman liikkuvuuteen kohdistuneiden rajoitusten purkautumista suhteessa muihin jäsenmaihin. Unionin jäsenyys merkit- si myös voimistuvaa kilpailua sekä ulkomaisten toimijoiden paremman markkinoille pääsyn että yhteisen kilpailupolitiikan takia.

Lama johti merkittävään

talouspolitiikan uudelleen

orientoitumiseen.

Kelkasta pudonnut Suomi?

Lamasta nousi haavoittuva innovaatiotalous

1990-luvun lama oli monella tavalla vedenjakaja Suomen taloudessa. Tuotannon yli 10 prosentin ja kulutuksen lähes 15 prosentin supistuminen katkaisivat toisen maa- ilmansodan jälkeisen pitkän nopean kasvun kauden, jonka seurauksena Suomen elin- taso oli saavuttanut monet Länsi-Euroopan maat.

Talouden romahdus oli ensi sijassa makrotalouden ilmiö. Kokonaiskysyntä romah- ti, kun nopeaan velkaantumiseen perustunut kotimainen kysyntä supistui, Neuvos- toliiton-vienti loppui kokonaan, kilpailukyvyn rapautuminen vähensi vientiä länteen ja hauras pankkijärjestelmä ajautui kriisiin.

Romahdus oli myös rakenteellinen siinä mielessä, että huomattava osa tehotonta, osin verraten alhaisen tuottavuuden tuotantoa katosi pysyvästi. Neuvostoliittoon suun- tautunut kulutustavaratuotanto loppui lähes kokonaan, koska se

ei ollut kilpailukykyinen länsimarkkinoilla. Rakentaminen pysäh- tyi vuosikausiksi, ja monet rakennusyritykset poistuivat markki- noilta. Kotimaisen kysynnän varassa toiminutta palvelutuotantoa pyyhkiytyi pois. Pankkitoiminnasta katosi puolet työpaikoista eli noin 25 000 työpaikkaa, ja toimialan rakenne muuttui olennaisesti.

Luova tuho voimistui ja tuotannon rajusta supistumisesta huolimatta työn tuottavuus koko kansantaloudessa jatkoi kasvuaan, ja joksikin aikaa jopa kiihtyi.

Laman aikaansaama politiikan suuntautuminen innovaatioiden aikaisempaa suu- rempaan kannustamiseen, kilpailun kiristyminen ja parempi pääsy ulkomaisille tuote-

Suomesta tuli esimerkki tietoon perustuvasta modernista taloudesta.

70 80 90 100 110 120

2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018

Kuvio 1.4

Bruttokansantuotteen määrä neljännesvuosittain, 2008/1 = 100

Lähde: Eurostat.

Suomi Ruotsi

Saksa

Yhdysvallat

EU15 Kuvio 1.4

Bruttokansantuotteen määrä neljännesvuosittain, 2008/1 = 100

Lähde: Eurostat.

ja panosmarkkinoille tuki tuottavuuden kasvua. Valuuttakurssin heikentyminen palaut- ti kustannuskilpailukyvyn. Kun lisäksi Nokia onnistui hyödyntämään matkapuhelintek- nologiana nopeaan kehittymiseen liittyvät mahdollisuudet poikkeuksellisella tavalla, Suomen tuotanto alkoi kasvaa nopeasti. Teollisuuden tuotannosta yhä suurempi osa oli korkean teknologian tuotteita samalla kun talouden palveluvaltaistuminen eteni.

Suomesta tuli esimerkki tietoon perustuvasta modernista taloudesta. Teknologi- sesti edistyneen tuotannon ohella erityisesti menestys koululaisten osaamista mit- taavassa PISA-tutkimuksessa oli usein käytetty näyttö tästä. Suomi sijoittui hyvin myös monissa muissa talouden kasvua edistäviksi arvioitujen tekijöiden vertailuissa:

korruption vähäisyydessä, hallinnon tehokkuudessa, luottamuksessa viranomaisiin ja kansalaisten kesken jne. Suomi oli samalla esimerkki onnistuneesta rakennemuutok- sesta ja vastuullisesta finanssipolitiikasta. Julkisen velan suhde bkt:hen laski laman ajan 65 prosentista hieman yli 30 prosenttiin. Ainoa isompi tahra menestystarinassa oli työttömyyden hidas aleneminen ja työllisyysasteen jumittuminen selvästi alem- malle tasolle kuin muissa Pohjoismaissa.

Suotuisa kehitys jatkui aina globaaliin finanssikriisiin saakka. Kriisin myötä kui- tenkin paljastui, että monista vahvuuksistaan huolimatta Suomen talous oli hyvin haavoittuva. Yhtäältä vienti nojautui poikkeuksellisen suuressa määrin yhteen yri- tykseen ja sen ympärille rakentuneeseen ekosysteemiin. Toisaalta työmarkkinoiden toimintamekanismit eivät olleet sopeutuneet siihen, että Suomi oli nyt osa euroalu- etta, eikä riittämätöntä kilpailukykyä uusissa oloissa voinut korjata nopeasti valuut- takurssin muutoksella.

50 60 70 80 90 100 110 120 130 140

2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018

Kuvio 1.5

Viennin (tavarat ja palvelut) määrä, 2008 = 100

Lähde: AMECO.

Suomi Ruotsi

Saksa Yhdysvallat

Kuvio 1.5

Viennin (tavarat ja palvelut) määrä, 2008 = 100

Lähde: AMECO.

Menetetty vuosikymmen:

viennin ja investointien heikkous vei pitkään taantumaan

Suomen tuotanto reagoi vuoden 2009 globaaliin taantumaan voimakkaammin kuin EU:n taloudet keskimäärin. Tuotanto alkoi toisaalta toipua pitkälti useiden muiden EU-maiden tavoin vuonna 2010. Vuonna 2011 kasvu kuitenkin pysähtyi eikä käynnis- tynyt kuin vasta vuoden 2015 lopulla. Sen jälkeen kasvu on ollut verrokkimaiden ta-

60 70 80 90 100 110 120 130

2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018

Kuvio 1.6

Yksityisten investointien (pl. asuinrakennukset) määrä, 2008 = 100

Lähde: OECD.

Suomi

Ruotsi

Saksa

Yhdysvallat Kuvio 1.6

Yksityisten investointien (pl. asuinrakennukset) määrä, 2008 = 100

Lähde: OECD.

70 80 90 100 110 120 130

2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018

Kuvio 1.7

Yksityisen ja julkisen kulutuksen määrä, 2008 = 100

Lähde: AMECO.

Suomi Ruotsi

Saksa

Yhdysvallat Kuvio 1.7

Yksityisen ja julkisen kulutuksen määrä, 2008 = 100

Lähde: AMECO.

soa tai hieman sitä nopeampaa. Kriisiä edeltänyt tuotannon taso saavutettiin kuiten- kin vasta vuonna 2018. Tässä mielessä voidaan puhua menetetystä vuosikymmenestä.

Kysynnän pääerien osalta Suomen poikkeuksellinen kasvu-ura on jäljitettävissä vientiin ja tuotannollisiin investointeihin, jotka kehittyivät erityisen heikosti. Vaik- ka investointiaste on Suomessa kokonaisuutena ollut varsin korkea, investointien supistuminen 2009 alkaen merkitsi tuotannollisten yksityisten investointien tason alentumista verrokkimaita pienemmäksi. Sen sijaan yksityinen ja julkinen kulutus kasvoivat Suomessa koko kriisin ajan vahvasti. Vastaavasti toipumisen aikana vienti ja investoinnit ovat kääntäneet kokonaistuotannon kasvuun samalla kun kulutus on jatkanut verraten vakaata kasvua.

Tuottavuus notkahti paljon, työllisyys vähemmän

Tarjontapuolelta katsottuna tuotannon notkahdus ja stagnaatio olivat voittopuoli- sesti tuottavuuden heikkoutta; työllisyyden vähenemisen merkitys oli selvästi vähäi- sempi. Tässä suhteessa tilanne poikkesi olennaisesti 1990-luvun alun lamasta, jolloin tuottavuuden kasvu hetkellisesti jopa kiihtyi ja samaan aikaan lähes joka viides työ- paikka katosi.

Tuotannon toimialarakenteen näkökulmasta pääosa tuotannon menetyksestä vuo- sina 2009–2015 syntyi ICT-sektorin tuotannon supistumisesta, joskin myös muiden teollisuuden toimialojen supistumisella oli vaikutusta. Palvelutuotanto sen sijaan keskimäärin tuki kasvua myös tuotannon vähenemisen ja stagnaation vuosina. Kun 1990-luvulla työpaikkoja katosi laajasti kaikilta toimialoilta painottuen matalan tuot- tavuuden tehtäviin, 2008 jälkeen työpaikkoja katosi ennen kaikkea teollisuudesta ja menetetyn työpanoksen tuottavuus oli keskimääräistä suurempi.

0 50 100 150 200

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015

Kuvio 1.8

Bruttokansantuote, tuottavuus ja työpanos, 1990 = 100

Lähde: Tilastokeskus.

Työn tuottavuus  yrityssektorissa

Bruttokansantuote

Tehdyt työtunnit  yrityssektorissa Kuvio 1.8

Bruttokansantuote, tuottavuus ja työpanos, 1990 = 100

Lähde: Tilastokeskus.

Ongelmien syyt: isot sokit ja sopeutumiskyvyn puute

Makropolitiikka tai perustekijät eivät taantuman ja hitaan toipumisen syy

Eurokriisin syvyyteen on epäilemättä voinut vaikuttaa se, että EKP:n rahapolitiikka ei keventynyt yhtä nopeasti kuin Yhdysvaltain rahapolitiikka ja välillä jopa kiristyi.

Samoin finanssipolitiikan kiristyminen 2011 lähtien heikensi kysyntää Euroopassa.

Sen sijaan on vaikea väittää, että Suomen suhteellinen heikkous moniin EU-maihin verrattuna voisi johtua raha- tai finanssipolitiikasta. Rahapolitiikassa Suomea koske- vat luonnollisesti samat EKP:n toimet kuin muitakin euromaita. Kun lisäksi Suomen pankkijärjestelmään eikä valtion velanhoitokykyyn ole kohdistunut epäluottamusta, rahapolitiikan kevennykset ovat välittyneet yksityiseen sektoriin sen kohtaaman kor- kotason ja rahoituksen saatavuuden mielessä likimain parhaiten euroalueella.

Finanssipolitikassa Suomi on noudattanut EU:n politiikkakoordinaation mukaista linjaa. Aluksi 2009 ja 2010 toteutettiin päätösperäisiä kevennyksiä ja sen jälkeen jul- kisen talouden tasapainoa vahvistavia toimia. Suomen finanssipolitiikka oli kuitenkin koko ajan keveämpää kuin muualla EU:ssa, eräiden mittareiden mukaan koko EU:n keveintä (kuvio 1.10). Tämä koskee sekä politiikan päätösperäistä osaa että julkisen talouden kokonaisvaikutusta kysyntään eli ottaen huomioon myös ns. automaattis- ten vakauttajien vaikutuksen.

Lähteet: Tilastokeskus, Etlan laskelmat.

‐12

‐10

‐8

‐6

‐4

‐2 0 2 4 6 8

2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2008–2015

 Alkutuotanto  Metsäteollisuus  Kemianteollisuus  Sähkö‐ ja elekt.teoll.  Muu teknologiateoll.  Muu teollisuus  Energia, vesi, yms.  Rakentaminen  Palvelut  Bkt perushintaan

Kuvio 1.9

Bkt:n määrän muutos (%) ja eri toimialojen kontribuutiot 2008–2015

Lähteet: Tilastokeskus, Etlan laskelmat.

On myös ilmeistä, etteivät edellä Suomen vahvuuksiksi luetut rakenteelliset sei- kat ole voineet muutamassa vuodessa muuttua niin, että ne selittäisivät tuotannon ja työllisyyden notkahduksen ja hitaan toipumisen. Instituutiot, väestön osaaminen, innovaatiokyky, hallinnon toimivuus, johtamistaidot jne. muuttuvat hyvin hitaasti.

Taantuman syntymisen ja alkuvaiheen aikana ei myöskään toteutettu sellaisia liiketoi- minnan sääntelyn tai verotuksen muutoksia, joiden voisi olettaa heikentäneen vien- nin tai investointien edellytyksiä.

Sokit sen sijaan isoja ja kustannuskilpailukyky muodostui ongelmaksi

Yksi ilmeinen selitys Suomen suhteelliselle heikkoudelle ovat sen kohtaamat isot so- kit. Näistä tärkein on Nokian matkapuhelintuotannon romahdus. Kuviosta 1.9 käy ilmi, että sähkö- ja elektroniikkateollisuus tuotannon supistuminen alensi bkt:ta noin 4 prosenttia vuosien 2008 ja 2015 välillä ilman mitään välillisiä vaikutuksia.

Teollisuustuotannon supistuminen ei rajoittunut kuitenkaan vain ICT-toimialalle.

Muiden teollisuustoimialojen negatiivinen kontribuutio oli yhteensä samansuuruinen, noin 4,5 prosenttiyksikköä vuosina 2008–2015. Supistuminen koski niin teknologiate- ollisuutta ICT-sektorin ulkopuolella, metsäteollisuutta, kemianteollisuutta kuin myös muuta teollisuutta. ICT-sokkia voi pitää yhden yrityksen teknologisena epäonnistumi- sena, mutta tämä yrityskohtainen tekijä ei voi selittää muun teollisuuden heikkoutta.

Lähde: AMECO.

‐4

‐2 0 2 4 6 8 10 12 14

‐8 ‐6 ‐4 ‐2 0 2 4 6

Suhdannekorjatun nettoluotonannon muutos, % bkt:sta

Nettoluotonannon muutos, % bkt:sta Suomi

Kreikka

Espanja

Portugali

Saksa

Irlanti Tanska

Slovakia

Alankomaat UK Kuvio 1.10

Finanssipolitikan kireys EU-maissa 2008–2015

Lähde: AMECO.

Metsäteollisuuden osalta painopaperien kysynnän globaalia supistumista voi pitää ilmeisenä toimialakohtaisena syynä. Kokonaisuutena on kuitenkin vaikea perustella, että Suomen vientimarkkinat olisivat heikentyneet jotenkin poikkeuksellisen paljon suhteessa verrokkimaihin. OECD:n maiden vientimaiden painotettuihin tavaroiden ja palveluiden tuonteihin perustuvien laskelmien mukaan Suomen vientimarkkinat heik- kenivät vain 2009 hieman verrokkeja enemmän, mutta kasvoivat sen jälkeen useim- pia muita nopeammin aina Venäjän tuonnin heikentymiseen saakka 2014. Tällöinkään Suomi ei jäänyt muista jälkeen (kuvio 1.11, vasen kuvio).

Vastaavan suuntainen tulos saadaan, kun lasketaan eri maiden vientimarkkinat pai- nottaen eri tavaroiden maailmankaupan kasvuja kunkin maan vientitavaroiden painoil- la (kuvio 1.11, oikea kuvio).³ Suomen vientimarkkinat eivät ole kasvaneet olennaisesti huonommin kuin muissa maissa. Pientä jälkeenjääneisyyttä kuitenkin syntyy perio- din loppupuolella. Tämä voisi selittyä esimerkiksi paperin kysynnän heikkenemisellä.

Näyttääkin siltä, että viennin heikkouden taustalla täytyy olla myös kilpailuky- vyn heikkeneminen. Edellä on jo tullut esille, että vaikka Nokian kohdalla kyse epäi- lemättä on yrityksen teknisestä ja kaupallisesta epäonnistumisesta, yleistä reaalisen kilpailukyvyn romahdusta tuskin on voinut tapahtua. Tämä antaa aiheen kiinnittää huomiota kustannuskilpailukykyyn.

3 Jälkimmäisen laskelman laadinnasta, ks. Kaitila ym., 2018.

Kuvio 1.11

Vientimarkkinoiden kasvu eräissä maissa

Lähde: ??????.

60 80 100 120 140

2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 Vientimaiden tavaroiden ja palvelusten

tuonnin perusteella Eri tavaroiden

kaupan perusteella

60 80 100 120 140

2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 Tanska Suomi Saksa Ruotsi Yhdysvallat Euroalue Kuvio 1.11

Vientimarkkinoiden kasvu eräissä maissa

Lähteet: OECD, UNCTAD, Etlan laskelmat.

Eri mittarit antavat kustannuskilpailukyvyn kehityksestä hieman erilaisen kuvan.

Yleisesti ottaen Suomen kustannuskilpailukyky alkoi joka tapauksessa heikentyä jo hieman ennen globaalia kriisiä ja tämä heikentyminen jyrkkeni, kun palkkataso nousi nopeasti vuosina 2008 ja 2009 sekä kun tuottavuus kysynnän supistumisen (kapasi- teetin käyttöasteen alenemisen) takia heikkeni.

Etlan makromallin simuloinnilla on arvioitu, että kustannuskilpailukyvyn heikkene- minen alensi viennin määrää ajan mittaan noin 4 prosenttia (Kaitila ym., 2018). Myös investoinnit supistuivat saman verran. Sen sijaan kulutusta reaalipalkkojen hyvä kehi- tys tuki. Niinpä bkt:n tasoon kilpailukyvyn vaikutus jäi laskelman mukaan runsaaseen 2 prosenttiin. Tämä on noin puolet kustannuskilpailukyvystä varsin riippumattomasta Nokia-sokin vaikutuksesta ja runsas neljäsosa vuosien 2008–2015 välisestä bkt:n su- pistumisesta. Työllisyyden kannalta kilpailukyvyn heikentymisellä oli huomattavasti suurempi merkitys. Arviolta 30 000–50 000 työpaikkaa eli 30–50 prosenttia kadon- neista työpaikoista menetettiin kilpailukyvyn heikentymisen takia.

Sopeutumisen kannalta oli ongelmallista, että Suomea koskevat erityiset sokit – ts.

Nokian matkapuhelintuotannon romahdus ja kustannuskilpailukyvyn heikentyminen ajoittuivat osin päällekkäin globaalin finanssikriisin kanssa. Poliittiset päätöksente- kijät ja työmarkkinajärjestöt eivät tästä syystä kokeneet sopeutustoimiin ryhtymistä kiireelliseksi. Tuotannon supistuminen tulkittiin voittopuolisesti kaikkia maita li- kimain samalla tavalla kohtelevan tilapäisen kysyntäsokin aiheuttamaksi. Tämä py- rittiin puskuroimaan finanssipoliittisella elvytyksellä. Palkkataso sen sijaan reagoi puutteellisesti sekä kollektiivisten palkkasopimusten tasolla että paikallisella tasolla.

60 70 80 90 100 110 120

2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016

Kuvio 1.12

Suomen kustannuskilpailukyky eri tavoin mitattuna

Lähde: Kaitila ym. kuvion 2.15 kiky‐muuttujat.

Tehdasteollisuuden reaaliset yksikkötyövoima‐

kustannukset (kilpailijamaat / Suomi)

Koko kansantalouden nimelliset yksikkötyö‐

kustannukset (kilpailijamaat / Suomi)

Suomen koko viennin määrän kehitys suhteessa tuontimaiden kysyntään (OECD) Kuvio 1.12

Suomen kustannuskilpailukyky eri tavoin mitattuna

Lähde: Kaitila ym., 2018, kuvion 2.15 kiky-muuttujat.

Toipumisen anatomia ja lyhyen ajan kasvunäkymät

Suomen kasvu käynnistyi uudelleen vuoden 2015 jälkipuoliskolla niin, että vuosikeski- arvona vasta vuodelle 2016 kirjattiin merkittävä bkt:n lisäys (2,8 %). Kysyntäpuolelta tarkasteltuna kasvun moottorina ovat olleet investoinnit ja vienti samalla, kun myös yksityinen kulutus on vuosien 2012–2014 heikkouden jälkeen jälleen tukenut selvästi kasvua. Työpanoksen käyttö alkoi lisääntyä bkt:n kasvun myötä, aluksi lähinnä työ- tuntien kasvuna, ja sittemmin erityisesti 2017 loppupuolelta lähtien myös työllisten määrän kasvaessa nopeasti. Kasvun alkuvaiheeseen liittyi nopea tuottavuuden kasvu, joka kuitenkin hidastui selvästi vuoden 2018 kuluessa, kun työllisyys kasvoi nopeasti.

Käänteen taustalla markkinakasvu, sokkien poistuminen ja parantunut kilpailukyky Toipumisen ajurit ovat pitkälle peilikuvia taantuman syistä. Ensinnäkin globaali ta- lous ja myös Euroopan talous ovat kasvaneet varsin vakaasti. Suomen suhteellisen aseman kannalta tärkeää on kuitenkin se, että ICT-sektorin negatiivinen kontribuutio tuotantoon poistui vuoteen 2014 tultaessa (kääntyi lievästi positiiviseksi). Samalla Nokiasta ja muista työvoimaa vähentäneistä ICT-yrityksistä vapautunut työvoima al- koi sijoittua muihin yrityksiin sen ohella, että työnsä menettäneistä monet perustuvat Kuvio 1.13

Kysyntäerien ja tarjontatekijöiden kontribuutiot kasvuun neljännesvuosittain,  vuosimuutos, %

Lähde: Tilastokeskus.

‐12

‐8

‐4 0 4 8

2008 2010 2012 2014 2016 2018

Kysyntäerien vaikutukset kasvuun Työn tuottavuuden ja työtuntien vaikutus kasvuun

‐12

‐8

‐4 0 4 8

2008 2010 2012 2014 2016 2018 Julkinen kysyntä

Bruttokansantuote Nettovienti

Yksityinen kulutus

Varastojen muutos Yksityiset investoinnit

Arvonlisä Tuottavuus Työtunnit Kuvio 1.13

Kysyntäerien ja tarjontatekijöiden kontribuutiot kasvuun neljännesvuosittain, vuosimuutos, %

Lähde: Tilastokeskus.

uusia yrityksiä. Tämä pääsääntöisesti hyvin osaava työvoima on auttanut näitä muita tai uusia yrityksiä lisäämään tuotantoaan ja tuottavuuttaan.

Toiseksi tuotannon kannattavuus Suomessa alkoi parantua palkkamaltin myötä ja erityisesti ns. kilpailukykysopimuksen ansiosta. Kilpailukykysopimus paransi yk- sikkötyökustannuksilla mitattuna kustannuskilpailukykyä noin 3,5 prosenttia, josta

merkittävä osa toteutui 2017 alusta. Samanaikaisesti palkanmuo- dostus näyttäisi muuttuneen pysyvämmin kilpailukyvyn vaati- mukset paremmin huomioon ottavaksi. Hallituksen toimet työn tarjonnan lisäämiseksi (mm. työttömyysturvan uudistaminen ja työn verotuksen keventäminen) toimivat myös kustannusten nousua hillitsevään suuntaan. Etlan arvion mukaan kilpailukyky- sopimus ja toimet työn tarjonnan lisäämiseksi vuodesta 2015 lähtien ovat laskennal- lisesti johtaneet suuruusluokkana 45 000 työpaikan lisäykseen, joskin arvio on varsin epävarma (Vihriälä, 2018).

Suomessa tapahtuvan tuotannon parempi kilpailukyky on mitä ilmeisimmin lisän- nyt sekä vientiä että investointeja. Parempi tulonmuodostus on samalla alkanut hei- jastua yksityisen kulutuksen kasvuna. Työvoiman tarjonnan lisäys on omalta osaltaan mahdollistanut kysynnän kasvun realisoitumisen kotimaisena tuotantona.

Tuotantopotentiaalin rajat lähestymässä?

Viime vuosien nopeahko talouskasvu herättää ilmeisen kysymyksen siitä, kuinka kau- an kasvu voi jatkua. Vientimarkkinoiden kasvu ja rahoitusolot euroalueella vaikutta- vat luonnollisesti kysynnän kehitykseen. Yleinen arvio on, että maailmantalouden ja myös Euroopan talouden kasvu on suhdanneluonteisesti heikentymässä. Lisäksi on monia riskejä, jotka realisoituessaan voivat johtaa myös aitoon taantumaan ainakin Euroopassa.

Toisaalta kotimaan taloudessa ei näyttäisi olevan vakavia epätasapainoja, jotka voi- sivat heikentää kotimaista kysyntää nopeasti. Vaikka kotitalouksien velkaantuminen on kasvanut, se ei ole verrokkimaihin nähden kovin suurta. Myöskään varallisuushin- nat eivät ole nousseet poikkeuksellisen korkealle tasolle. Julkisen talouden velkaan- tuminen (velka suhteessa kansantuotteeseen) on kääntynyt hieman laskevalle uralle, ja valtionvelan korot viittaavat vahvaan luottamukseen Suomen valtion velanhoito- kykyyn. Näyttäisi siten siltä, että kysyntätekijät voivat hieman hidastaa lähivuosien kasvua, mutta eivät – ainakaan kotimaisista syistä – romahduta sitä.

Sen sijaan on epäselvempää, kuinka lähellä tuotantopotentiaalia talous on, ja eri- tyisesti, kuinka paljon tämä potentiaali lähivuosina voi kasvaa. Työllisyysaste on nous- sut 72,5 prosenttiin, mikä on korkein taso lähes 30 vuoteen. Työttömyyskin on laske- nut alle 7 prosentin. Monien arvioiden mukaan ns. rakenteellinen, palkkainflaation kiihtymiseen johtava työttömyyden taso on jo alitettu (Juvonen ja Obstbaum, 2017).

Vakiintunein laskentatavoin laaditut arviot tuotantokuilusta ts. toteutuneen tuotan-

Kotimaan taloudessa ei

näyttäisi olevan vakavia

epätasapainoja.

non ja potentiaalisen tuotannon erosta viittaavat siihen, että kuilu olisi Suomessa jo kokonaan tai lähes umpeutunut (Kaitila ym., 2018; Jysmä ym., 2019).

Toisaalta palkkojen nousu on toistaiseksi pysynyt maltillisempana kuin työllisyy- den kehityksen perusteella voisi päätellä. Tämä viittaa jonkinasteiseen palkanmuodos- tuksen muuttumiseen. Työllisyyden lisääntyminen voisi siis ehkä jatkua jonkin aikaa ennen palkkainflaatiota, joka pysäyttäisi työvoiman kysynnän kasvun. Lisäksi Suomen työllisyysaste on useita prosenttiyksiköitä alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa tai Saksassa. Tämä merkitsee, että tehokkailla työvoiman tarjontaa vahvistavilla uudis- tuksilla työllisyysastetta on mahdollista nostaa merkittävästikin.

Tuottavuuden kasvun jatkumiselle näyttäisi myös olevan edellytyksiä ainakin lähi- tulevaisuudessa. Tätä tukevat mm. havainnot tuottavuutta tukevan rakennemuutoksen – luovan tuhon – piristymisestä, ICT-sektorin ulkopuolisten t&k-investointien kasvus- ta ja vahvasta start-up-aktiviteetista (Kaitila ym., 2018). Se, että työn tuottavuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana jäänyt selvästi jälkeen eturintamamaista, viittaa lisäksi mahdollisuuteen nostaa tuottavuutta usean vuoden ajan näitä nopeammin, jos edellytykset ja kannustimet uuden teknologian hyödyntämiseen ovat riittävän hyvät.

Väestökehitys hidastaa kasvua ja heikentää julkista taloutta

Suomen viime vuosien väestökehitystä on leimannut ns. suurten ikäluokkien siirty- minen aktiivi-iästä eläkeikään. Tämän seurauksena työikäiseksi väestöksi useimmi- ten lasketun 15–64-vuotiaan väestön määrä pieneni vuodesta 2010 vuoteen 2018 noin 110 000 hengellä, kun taas 65–74-vuotiaan väestön määrä kasvoi 200 000 hengellä eli hieman enemmän kuin koko väestö.

Tuoreen väestöennusteen mukaan työikäisen väestön määrä jatkaa pienenemis- tään koko vuoteen 2070 ulottuvan ennustehorisontin ajan, kun syntyvyyden olete- taan jäävän havaitulle selvästi alentuneelle tasolleen (ns. kokonaishedelmällisyyslu- ku 1,45), nettomaahanmuuton pysyvän 15 000 henkenä ja elinajan odotteen jatkavan kasvuaan. Tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 2030 15–64-vuotiaita on noin 50 000 vä- hemmän kuin vuonna 2018 ja myös 15–74-vuotiaita on tällöin vähemmän (-70 000).

Ilman työllisyysasteen nousua työpanos supistuu siten koko ajan sekä absoluuttisesti (-36 000 työllistä) että suhteessa edelleen kasvavaan kokonaisväestöön ( 1,4 %-yksik- köä). Tämä ei voi olla vaikuttamatta talouden kasvuun asukasta kohden, kun väestön määrä jatkaa kasvuaan vuoteen 2035 saakka.

Ennustettu väestörakenne merkitsee jatkuvaa painetta julkisen talouden tasapai- noon, kun ns. vanhushuoltosuhde (yli 64-vuotiaiden suhde 15–64-vuotiaisiin) ja sen mukana myös kokonaishuoltosuhde kasvavat. Julkisessa taloudessa on ns. kestävyys- vaje, jonka suuruudeksi arvioidaan 3–4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämän ver- ran täytyisi ennustetun kehityksen toteutuessa joko leikata julkisia menoja tai lisätä verotuloja räjähtävän velkaantumiskehityksen estämiseksi. Kestävyysvaje on lähtökoh- taisesti pitkän aikavälin, useiden vuosikymmenten kuluessa realisoituva ongelma. Vel-