Taloudelliset kannustimet ja
eläkkeelle siirtyminen Suomessa
1Tuulia Hakola VTT, Tutkija Uppsalan yliopisto
S
uomen hallitusohjelmassa on tavoitteena nos- taa keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää kah- della – kolmella vuodella. Tavoite on asetettu siksi, että Suomen eläkejärjestelmän olisi hel- pompi kestää ikääntymisestä johtuvat kustan- nuspaineet. Suomen eläkejärjestelmä pohjau- tuu laajalti jakojärjestelmään. Järjestelmän mu- kaisesti työssä käyvät maksavat jo eläkkeelle jääneiden eläkkeet.Yksinkertaisesta eläkkeiden laskukaavasta nähdään, että jakojärjestelmässä eläkemaksujen suuruus riippuu huoltosuhteesta ja korvaus- suhteesta. Huoltosuhde jakaa eläkeläisten mää- rän työllisten määrällä. Siitä nähdään, kuinka monta eläkettä kunkin työssä kävijän täytyy ra- hoittaa. Korvaussuhde taas jakaa keskimääräi- sen eläkkeen keskimääräisellä palkalla. Tästä nähdään, kuinka kallis eläkejärjestelmä on ver- rattuna työansioihin.
Koska Suomessa korvaussuhde on pitkälti ennalta määrätty, ja koska huoltosuhde kasvaa tulevaisuudessa automaattisesti, myös eläke- maksut tulevat nousemaan. Eläkemaksut Suo-
messa ovat jo noin 20 prosenttia työllisyyskus- tannuksista. Eläkemaksu on vero työlle, joten eläkemaksujen nousu vaikuttaa työmarkkinoi- den toimivuuteen haitallisesti. Korkeat työn si- vukulumaksut tekevät työn kalliimmaksi, ja voivat siten vähentää työllisyyttä. Siksi suuret eläkemaksujen korotukset eivät ole toivottavia.
Ettei eläkemaksuja tarvitsisi huomattavasti korottaa, joko korvaussuhdetta pitäisi laskea tai huoltosuhteen nousua pitäisi hillitä. Jos ole- tetaan, että palkat ovat suhteellisen jäykkiä, korvaussuhdetta voidaan laskea vain pienentä- mällä olemassa olevia eläkkeitä. Eläkkeiden tai eläkelupausten leikkaukset ovat luonnollisesti erittäin epäsuosittuja ja poliittisesti vaikeita to- teuttaa. Tämä näkyy esimerkiksi keskusteluis- sa taitetusta indeksistä – yksi harvoista tapauk- sista, jolloin maksussa olevia eläkkeitä on Suo- messa leikattu.
Jos korvaussuhde on vakio ja eläkemaksu- jen suurta nousua halutaan välttää, huoltosuh- teen nousupaineisiin pitäisi löytää vastavoima.
Siksi joko eläkeläisten määrää pitäisi vähentää tai työllisten määrää lisätä. Tehokkaimmin tämä onnistuu, jos ihmiset ovat työssä kauem- min. Ylimääräiset vuodet työuran loppupääs-
1 Lectio praecursoria Helsingin yliopistossa 16.8.2002.
sä sekä vähentävät eläkeläisten määrää että li- säävät työllisten määrää.
Virallinen vanhuuseläkeikä Suomessa on 65. Kuitenkin keskimääräinen eläkkeelle siir- tymisikä on noin 60. Varhainen eläkkeelle siir- tyminen on mahdollista varhaiseläkkeiden kautta. Käytetyimmät varhaiseläkemuodot on kohdistettu työkyvyttömille ja pitkäaikaistyöt- tömille. Kohdistaminen ei kuitenkaan ole, eikä voi olla, täydellistä. On helppoa sanoa, että ne jotka ovat ”tarpeeksi sairaita” pitäisi päästää työkyvyttömyyseläkkeelle. On kuitenkin huo- mattavasti vaikeampaa mitata, kuka on ”tar- peeksi sairas”, ja siksi tarvitsee työkyvyttömyys- korvausta. Koska mittaaminen on vaikeaa, sii- nä tehdään helposti virheitä. Jotkut ihmiset ei- vät saa työkyvyttömyyseläkettä, vaikka heidän tulisi se terveydentilansa puolesta saada, kun taas toiset, vähemmän sairaat, saavat eläkkeen.
Pitkäaikaistyöttömyys sen sijaan on hel- pompi määritellä. Voimme asettaa pitkäaikai- suuden rajaksi esimerkiksi kahden vuoden työttömyyden, joka on helppo mitata. Kuiten- kin työttömyyseläkkeissä törmäämme ”moral hazard” -ongelmaan. Jos työttömyydestä saa- dut korvaukset ovat korkeita, työntekijöillä (tai yrityksillä) voi olla kiusaus käyttäytyä siten, että tällä käyttäytymisellä on vaikutusta työttömyys- riskiin. Näin käy, jos työntekijät ja työnantajat yhdessä päättävät varhaiseläkkeelle siirtymises- tä työttömyyden kautta.
Siis jos keskimääräistä eläkkeelle siirtymi- sen ikää täytyy kohottaa, mitkä ovat eläkepo- liittiset vaihtoehdot? Uskon, että on olemassa ainakin kuusi erilaista toimenpidettä. Ensim- mäiseksi voidaan kohottaa työntekijän talou- dellisia kannustimia jatkaa pidempään töissä.
Tämä voidaan tehdä joko kohottamalla työstä käteen jäävää palkkaa tai alentamalla eläkkei- tä. Toiseksi voidaan olemassa olevia varhais-
eläkkeitä rajoittaa tiukentamalla eläkkeen saan- tirajoituksia. Tämä voidaan tehdä helpoimmin nostamalla eri varhaiseläkkeiden ikärajoituksia.
Kolmanneksi voidaan jopa kokonaisia varhais- eläkemuotoja lakkauttaa. Esimerkiksi Suomen tämän hetken eläkeuudistusehdotuksessa pyri- tään lakkauttamaan työttömyyseläke ja toinen työkyvyttömyyseläkkeistä. Neljäs toimenpide- vaihtoehto on osa-aikatyön lisääminen uran loppuvaiheessa. Ikääntyminen tapahtuu asteit- tain, joten voisi olla luonnollista myös jäädä eläkkeelle asteittain. Silloin osa-aikaeläkkeet olisivat luonteva vaihtoehto. Viides toimenpi- devaihtoehdoistani on saanut kansainvälisesti vähemmän huomiota. On olemassa kannusti- mia, joilla on vaikutusta yritysten käyttäytymi- seen. Jos yritykset eivät täysin vastaa varhais- eläkkeiden kustannuksista, niille on luontevaa vähentää työvoimaansa varhaiseläkkeiden kautta. Viimeinen toimenpiteeni, eli kuudes, kattaa suoraan työntekijöiden hyvinvoinnin paranemiseen tähtäävät ohjelmat. Nämä voivat olla ohjelmia, joiden tarkoitus on parantaa työntekijöiden terveyttä tai työympäristöä.
Mielestäni näiden toimenpiteiden vaikutusta on vaikeampi mitata, ja olemassa olevien ai- neistorajoitteiden myötä en voikaan arvioida näiden toimenpiteiden tehokkuutta. Väitöskir- jani käsittelee kuitenkin viiden ensiksi maini- tun toimenpiteen vaikutuksia Suomessa.
Ensimmäiseksi yritän arvioida työntekijän taloudellisten kannustimien vaikutusta eläk- keelle siirtymisen ajankohtaan. Kannustimet määrittelen usealla eri tavalla, ja arvioin kyseis- ten kannustimien vaikutusta eläkkeelle siirty- misen todennäköisyyteen tietyssä iässä. Selvim- mät tulokset saadaan regressioista, joissa talou- dellinen kannustin on määritelty korvaussuh- teeksi tai optioarvoksi. Näillä määritelmillä mitattuna totean, että taloudellisilla kannusti-
milla on vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen.
Muilla tavoin määriteltyjen taloudellisten kan- nustimien antamat tulokset ovat vaikeammin tulkittavissa. Jotkut tuloksista ovat jopa vastoin rationaalista käyttäytymistä. Sen vuoksi totean, että tulotason aikaan saamat käyttäytymisvai- kutukset on vaikea erottaa varsinaisen kiinnos- tuksen kohteena olevista, eli eläkejärjestelmän aikaansaamista, käyttäytymisvaikutuksista.
Toisen ja kolmannen toimenpiteen tehok- kuuden arvioimiseksi yritän mitata työttömyy- den ja työkyvyttömyyseläkkeiden välistä vaih- toehtoisuutta. Eräiden tulosten mukaan työt- tömyyden todennäköisyys oli noin kaksikym- mentä prosenttiyksikköä korkeampi niille, joil- la oli oikeus yksilölliseen varhaiseläkkeeseen.
Siksi väitän, että jos yksilöllinen varhaiseläke lakkautettaisiin, ikääntyneiden työttömyysas- teet nousisivat. Tutkimalla työkyvyttömyyselä- kehylkäyksen saaneiden työmarkkinatiloja, näytän, että henkilöt, jotka hakivat ainakin ker- ran työkyvyttömyyseläkettä, päätyivät erittäin todennäköisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Jos vertaamme kerran hylkäyksen saaneiden työl- lisyysasteita muihin saman ikäisiin työntekijöi- hin, näemme, että kerran hylkäyksen saaneet lopettavat työn teon selvästi aiemmin. He jää- vät erittäin suurella todennäköisyydellä työky- vyttömyyseläkkeelle ja jonkin verran todennä- köisemmin myös työttömäksi kuin muut työs- sä olevat.
Neljäs määrittelemäni politiikkavaihtoehto oli osa-aikatyö uran lopussa. Väitöskirjassa kui- tenkin väitän, että osa-aikatyö uran lopussa ei välttämättä myöhennä eläkkeelle jäämistä. Jos- kus osa-aikaeläke jopa aikaistaa eläkkeelle jää- mistä. Tämän väitteen tueksi näytän, että osa- aikaeläkeläiset muistuttavat ominaisuuksiltaan enemmän täysipäiväisessä työssä olevia kuin täysipäiväisellä eläkkeellä olevia. Ennustan,
että puolet osa-aikaeläkeläisistä olisi jatkanut täysipäiväisesti työelämässä, ellei heillä olisi ol- lut osa-aikaeläkevaihtoehtoa. Toinen puoli olisi kuitenkin toki jäänyt täydelle eläkkeelle, kos- ka täydelle eläkkeelle jääneiden osuudet ovat jo erittäin korkeita osa-aikaeläkkeelle oikeute- tuissa ikäluokissa.
Viimeinen toimenpide-ehdotus, jota käsit- telen väitöskirjassani, on työnantajien ja työn- tekijöiden yhteiset taloudelliset kannustimet.
Viimeisessä kappaleessa väitämme, että ikään- tyneiden korkeita työttömyysasteita ei voida yksinomaan selittää työn tarjonnalla. Koska työn kysyntäänkään perustuva selitys ei yksin- omaan ole riittävä, ainoa oikea selitys pohjau- tuu kysynnän ja tarjonnan interaktioon. Näy- tämme, että työttömyysasteet hyppäävät juuri niissä ikäluokissa, joissa työttömyyskorvausjär- jestelmä tarjoaa mahdollisuuden pidennettyyn työttömyyskorvaukseen (työttömyyseläkeput- ken alussa). Työttömyysasteet kohoavat kuiten- kin vasta suuren kysyntäshokin jälkeen. Kap- paleessa näytämme myös, että yhteenlaskettu- jen kannustimien vaikutus on suurempi silloin, kun yrityksellä menee huonosti. Toisin sanoen ikääntyneisiin kohdistuva irtisanominen on huomattavasti todennäköisempää niissä yrityk- sissä, joilla menee huonosti kuin niissä yrityk- sissä, joilla menee paremmin. Tätä voi selittää mallilla, jossa yritykset ottavat irtisanomispää- töksiä tehdessään huomioon myös työntekijän hyvinvoinnin.
Viimeisessä kappaleessa arvioimme myös yritysten eläkevastuiden merkitystä. Teoreetti- sesti näytämme, että yrityksen suurempi kus- tannusvastuu työttömyydestä vähentää työttö- mäksi jäämisen todennäköisyyttä. Koska aineis- tovuosina ei ole muutoksia vastuuosuuksissa, nojaudumme työkyvyttömyysriskin muutok- seen testataksemme, oliko irtisanominen eri-
laista eri kokoisissa yrityksissä. Suomessa suu- ret ja keskikokoiset yritykset ovat ainakin osit- taisessa kustannusvastuussa yrityksestä tapah- tuvista varhaiseläkkeelle siirtymisistä. Suurim- missa yrityksissä kustannusvastuut työttömyy- destä ovat pienemmät kuin työkyvyttömyydes- tä. Jos ikääntyneen työkyvyttömyysriski kasvaa, yrityksen on järkevää reagoida tähän kasvanee- seen riskiin irtisanomalla työntekijä. Koska kas- vaneen työkyvyttömyysriskin kustannus on suurempi suurissa yrityksissä, näytämme, että käyttäytymisvaikutukset ovat suurempia juuri näissä suuremmissa yrityksissä. Toisin sanoen irtisanomisriski on suurempi yrityksissä, joille irtisanomisista oli enemmän taloudellista hyö- tyä.Ikääntymisen ja varhaisen eläkkeelle siirty- misen haasteet on Suomessa otettu vakavasti.
Tämä näkyy mm. lukuisissa eläkeuudistuksis- sa 1990- ja 2000-luvulla. Seuraava suuri eläke- uudistus saanee lain voiman tänä vuonna. Elä- keuudistusta pohtiva ryhmä jatkaa kokoontu- mistaan päättääkseen viimeisistä politiikkasuo- situksistaan. Ryhmän politiikkasuositukset ovat olleet mittavia, ja kattavat lähes kaikki toimen- piteet, joita aiemmin kuvailin. Työntekijöiden kannustimia on parannettu karttumasäännök- siä muuttamalla pidempään työssä jatkamista kannustavaksi. Ikärajoituksia on aiemmin muutettu useaan otteeseen, ja viimeisin uudis- tusehdotus poistaa kokonaan kaksi varhaiselä- kekanavaa. Osa-aikaeläkkeelle jäämistä roh- kaistiin 1990-luvulla korkeammilla eläkkeillä ja alhaisemmilla eläkkeelle siirtymisi’illä. Nyt näi- tä etuuksia leikataan, koska osa-aikaeläkkeen merkitys eläkeikää alentavana keinona on tul- lut kyseenalaiseksi. Yritysten taloudellisia kan- nustimia on myös muutettu. Vuonna 2000 yri- tysten työttömyyseläkevastuita kohotettiin.
Kaiken kaikkiaan muutoksia on ollut paljon, ja
viime aikaisten muutosten tähtäimessä on ol- lut eläkkeelle siirtymisiän kohottaminen.
Puheeni loppupuolella on hyvä vielä muis- tuttaa, että eläkejärjestelmän tehtävänä ei toki ole kannustaa ihmisiä jatkamaan työelämässä mahdollisimman kauan. Eläkejärjestelmän ta- voitteena on kohottaa hyvinvointia. Tämä ta- pahtuu mahdollistamalla taloudellisesti turvat- tu poistuminen työelämästä. Kuitenkin eläke- järjestelmä on luotu siten, että se ei kestä liian aikaista eläkkeelle siirtymistä liian korkein etuuksin.
Kunnioitettu vastaväittäjäni professori Börsch-Supan on eräässä artikkelissaan toden- nut, että saksalainen eläkemalli on piiritetty.
Alkuperäinen bismarckilainen eläkejärjestelmä on menettänyt uskottavuutensa ja tehokkuu- tensa. Historian myötä suomalaisesta eläkejär- jestelmästä ei tullut täysin saksalaisen prototyy- pin kaltaista. Suomalaisessa eläkejärjestelmäs- sä on nimittäin melko suuri rahastoitu osuus.
Tätä rahastoitua osuutta on tarkoitus käyttää tasoittamaan demografisia shokkeja. Näiden shokkien pitäisi olla havaittavissa hyvän aikaa ennen kuin niillä on suurta vaikutusta eläke- järjestelmään.
Jakojärjestelmää on joskus kuvailtu järjes- telmäksi, joka tarjoaa mahdollisuuden uuden- laiseen sijoitukseen. ”Sijoitus” jakojärjestel- mään on sijoitus nuorten koulutukseen. Vas- taavaa sijoituskohdetta ei ole olemassa rahoi- tusmarkkinoilla. Sijoittamisen perussääntö kui- tenkin on, että mitä enemmän sijoituksia voi- daan hajauttaa, sitä paremmin myös riskit ha- jautetaan. Siten ylimääräisen sijoituskohteen, jos sitä käytetään kohtuudella, pitäisi auttaa ris- kin hallinnassa. Sen vuoksi en näillä näkymin olisi kokonaan poistamassa Suomesta jakojär- jestelmää. Parempi kysymys mielestäni on se, miten suuren osuuden eläkejärjestelmästä pi-
täisi pohjautua jakojärjestelmään, ja mitä rajoit- teita voidaan, ja tulisi, asettaa varhaiseläkkei- den käyttöön. Uskon, että suomalaista eläke- järjestelmää ei suinkaan ole piiritetty, mutta se
on toki hyökkäyksen kohteena. Toivon, että väitöskirjani sekä sitä seuraavat tutkimukset auttavat päätöksentekijöitä paremmin kohtaa- maan tämän hyökkäyksen. "
