kauppapoliittinen epävarmuus.
kääminen, NAFTA:n ja bilateraalisten kauppasopimusten uudelleenneuvottelu, maail-mankauppajärjestön WTO:n kyseenalaistaminen, kauppasota Kiinan kanssa ja EU:lle ja muille maille asetetut terästullit ovat aiheuttaneet epävakautta, jolla on merkitystä tuotantopäätöksille ja investoinneille.
Kiinan ja Yhdysvaltojen välinen kauppapoliittinen kiista ja toimeenpannut tullit muuttavat maailmankaupan näkymiä sekä suorasti arvonlisäketjujen kautta muuttaen tuotantokustannuksia ja epäsuorasti lisäämällä epävarmuutta. Yhdysvaltojen asetta-milla ja uhkaaasetta-milla kaupanesteillä on odotetusti merkittävä vaikutus tulevaisuuden investoineille, vientiteollisuuden kehitykselle, ja talouden kasvulle Kiinassa.
Presidentti Trumpin kauppapolitiikka muuttaa myös Suomen ulkomaankaupan edellytyksiä. Trumpin hallinnon EU-maita koskevat tullipäätökset koskevat Suomea suoranaisesti. Kesäkuussa 2018 voimaan astuneet teräs- ja alumiinitullit vaikuttavat suoraan Suomen vientiin Yhdysvaltoihin ja epäsuorasti tuotannon arvonlisäketjujen kautta. Epäsuora vaikutus syntyy esimerkiksi, kun Suomessa valmistettuja tuotteita käytetään välituotteina Meksikossa ja Kiinassa tapahtuvassa kokoonpanossa, jonka lopputuotteet viedään Yhdysvaltoihin. Vaikutus ei kaiken kaikkiaan ole kuitenkaan suuri. Nilsson Hakkala ym. (2018) arvioivat, että teräs- ja alumiinitullien aiheuttama arvonlisän vähennys suhteutettuna Suomen bruttokansantuotteeseen olisi 0,09 pro-senttia. Työllisyysvaikutukset ovat myös laskelmiemme mukaan vähäiset.
Presidentti Trumpin uudella kauppapolitiikalla voi olla suurempi merkitys Suomen taloudelle, mikäli tilanne kärjistyy ja jatkuu vielä seuraavalle presidenttikaudelle. Oleel-lisin merkitys Suomelle on uuden kauppapoliittisen ympäristön luoma epävarmuus tulevaisuuden kaupan esteistä ja sopimuksista ja maailmankauppajärjestön WTO:n toimintakyvystä. WTO ei ole säästynyt Trumpin uhkauksilta. WTO:lla on tärkeä rooli maailmankaupan kehityksen vetäjänä, mutta myös WTO on uudistuksen tarpeessa.
Yhdysvallat ja erityisesti Trump ovat olleet jo pitkään tyytymättömiä WTO:n toimin-taan. Tyytymättömyyteen on useampia syitä, joista tärkein on WTO:n riitojenratkai-suelimen (Appellate Body) päätöksentekotapa. Elimen ei ole tarkoitus kehittää uusia oikeuksia tai velvollisuuksia jäsenmaille vaan pelkästään tulkita olemassa olevaa lakia, mutta Yhdysvallat väittää sen usein ylittäneen toimivaltansa.
Riitojenratkaisuelimen toiminnan lisäksi Trumpin hallinto on kritisoinut Kiinan jäsenyyttä WTO:ssa. Kiinan status kehittyvänä maana on yhä sama kuin sen liittyessä kauppajärjestöön 2000-luvun alussa, vaikka maa on kehittynyt valtavasti tämän jäl-keen. Lisäksi Yhdysvaltojen mukaan Kiina tulkitsee WTO:n säännöksiä omavaltaisesti.
Kuitenkin samaan aikaan myös Trump tulkitsee kauppajärjestöjen sääntöjä oman mie-lensä mukaan. Esimerkiksi Yhdysvaltojen teräs- ja alumiinitulleja perusteltiin WTO:n säännöissä mainitulla kansallisen turvallisuuden poikkeuksella.
EU on toistaiseksi seurannut suhteellisen passiivisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppakiistojen kehitystä. EU:n komissio on reagoinut Yhdysvaltojen esittämään kritiikkiin WTO:ta kohtaan julkaisemalla syyskuussa 2018 artikkelimuotoisen listan ehdotuksia, joiden avulla WTO:n toimintaa voitaisiin kehittää ja modernisoida. EU:n
komission raportti on tavallaan myönnytys, että ainakin osa presidentti Trumpin kri-tiikistä WTO:ta kohtaan on oikeutettua ja WTO on uudistamisen tarpeessa.
EU-mailla, Suomi mukaan lukien, ja Yhdysvalloilla on yhteisiä intressejä Kiinan suhteen. EU-maat voivat jopa hyötyä Yhdysvaltojen tiukemmasta asenteesta Kiinaa kohtaan, mikäli se johtaa siihen, että Kiina vapauttaa markkinoitaan, parantaa ulko-maisten yritysten immateriaalisen omaisuuden suojaa ja muuttaa teknologiasiirtokäy-täntöjään. Laaja asiantuntijoiden joukko on yhtä mieltä siitä, että Kiina on toistuvas-ti pakottanut ulkomaisia monikansallisia yhtoistuvas-tiöitä siirtämään teknologiaa kotoistuvas-timaisille yrityksille markkinoille pääsyn edellytyksenä ja että Kiina on loukannut ulkomaisten yritysten immateriaalioikeuksia. Nämä väitteet on dokumentoitu Yhdysvaltain hal-lituksen (USTR 2018), Yhdysvaltain kauppakamarin (USITC 2011) sekä Euroopan unionin Kiinan kauppakamarin (2017) raportteihin, viitaten tapauksiin, joissa ulko-maisilla yrityksillä on vaikeuksia saada käyttölupia ja joissa niitä syrjitään sääntelyssä, elleivät ne siirrä teknologiaa kiinalaisille kumppaneille. Kiinan ulkomaisen teknologian väärinkäyttö rikkoo Maailman kauppajärjestön (WTO) periaatteita ja Kiinan liittymis-sopimuksen velvoitteita WTO:ta kohtaan. Kiinan WTO:n sitoumuksista huolimatta Kiina ei vaikuta muuttaneen teknologian pakkosiirtokäytäntöjä.
Yhdysvallat on pyrkineet vaikuttamaan juuri tähän asiaan rajoittamalla Kiinas-ta tulevaa tuontia. Kauppapolitiikka ei kuitenkaan ole paras keino vaikutKiinas-taa asiaan, vaan parasta olisi kohdistaa toimia suoraan ongelman ytimeen. Yksi ongelma on, että amerikkalaisilla ja muilla ulkomaalaisilla yrityksillä on niin paljon voitettavaa Kiinan markkinoille pääsystä, etteivät he halua tehdä teknologiasiirtokäytännöistä ja muista epäreiluista käytännöistä virallista valitusta. Käytäntöjen muuttaminen vaatisi multi-lateraalista päätöstä, jossa EU ja muut kehittyneet maat olisivat mukana.
Suomi ja EU uudessa kauppapoliittisessa ympäristössä
Epävarmuutta suomalaisten yritysten toimintaympäristöön lisää myös Britannian ero EU:sta, brexit.2 Epävarmuus tulevaisuudesta on jo aiheuttanut sen, että useat moni-kansalliset yritykset ovat siirtäneet tai ilmoittaneet siirtävänsä toimintojaan Isosta-Britanniasta muihin EU-maihin. Iso-Britannia on Suomen kuudenneksi tärkein vien-timaa, ja vastaa 5 prosenttia Suomen kokonaisviennistä ja 9 prosenttia EU:n viennis-tä (2017). Suomen kauppa Ison-Britannian kanssa koostuu etenkin palveluista, jotka vastasivat noin 32 prosenttia viennistä ja noin 50 prosenttia tuonnista. Vientikysyn-nän heikentymisellä ja uusilla kaupan esteillä on siis oleellista merkitystä Suomessa tapahtuvalle tuotannolle, joka on suuntautunut Ison-Britannian markkinoille.
Arviot brexitin vaikutuksista Britannialle ja muille mailla vaihtelevat eri tutkimus-ten välillä. Valtaosa tutkimuksista osoittaa kuitutkimus-tenkin, että odotetut negatiiviset vaiku-tukset ovat merkittäviä ja suurempia (jopa kolminkertaiset) Britannian vaihdannalle
2 Tätä kirjoitettaessa helmikuussa 2019 on vielä epäselvää, millaisessa muodossa brexit toteutuu ja jopa, toteutuu-ko se lainkaan.
ja tulokasvulle kuin muille EU-maille eri sopimusskenaariossa. Tutkimusten (esim.
Vandenbussche, ym., 2017; Dhingra ym., 2017) mukaan vaikutukset ovat suurimmat niille EU-maille, joilla on vahvemmat historialliset ja taloudelliset siteet Britanniaan (esim. Malta ja Irlanti, Belgia ja Alankomaat). Lisäksi Vandenbussche ym. (2017) es-timoinnit osoittavat, että brexitin vaikutukset
tuotan-non arvonlisään ja työllisyyteen ovat Suomelle EU27-maiden keskiarvoa pienemmät.
Yhdysvaltojen uusi kauppapoliittinen strategia ja brexit ovat nostaneet multilateraaliset kauppasopi-mukset uuteen valoon. Yhdysvaltojen täyskäännös maailman vapaakaupan edistäjästä sen kritisoijaksi on
jättänyt EU:lle tärkeän roolin vapaakauppapolitiikan linjan jatkuvuuden takaajana.
EU, Japani, Australia, Kanada ja monet muut maat ovat ilmaisseet halun jatkaa va-paakauppalinjalla ja kehittää multilateraalisia kauppasopimuksia. EU:n kaksi tärkeintä tehtävää uudessa kauppapoliittisessa ympäristössä ovat WTO:n uudistuksen tukemi-nen ja sen toimintakyvyn takaamitukemi-nen sekä uusien bilateraalisten ja multilateraalisten kauppasopimusten solmiminen.
EU:n vapaakauppalinja on jatkunut vahvana. EU:lla on kauppasopimuksia jo n. 70 maan kanssa. Viimeisimmät voimaanastuneet sopimukset ovat mm. Etelä-Korean, Kanadan ja Japanin kanssa. Tavoitteena on, että sopimukset Singaporen ja Vietnamin kanssa tulevat voimaan 2019. EU neuvottelee lisäksi kauppasopimuksista useiden kumppaneiden kanssa kuten Mercosur, Indonesia, Filippiinit, Australia ja Uusi-Seelanti.
Kauppasopimukset ovat keskeisessä asemassa kasvun ja työllisyyden varmistamisessa.
Samalla EU:n ja Yhdysvaltojen kauppasuhteiden kitkattomuus on tärkeä asia, sillä Yhdysvallat ja EU ovat toistensa tärkeimmät kauppa- ja investointikumppanit. Vuon-na 2017, Yhdysvallat vastasi 16,9 prosenttia EU:n kokoVuon-naiskaupasta ja 20 prosenttia EU:n viennistä Yhdysvaltoihin. Kiina oli EU:n toiseksi tärkein kauppakumppani, jossa vastaavat luvut olivat 15,3 ja 10,5 prosenttia (EU:n komissio). Yhdysvallat on myös Suomelle hyvin tärkeä kauppakumppani. Se oli Suomen kolmanneksi suurin yksittäi-nen vientimaa n. 7 miljardin euron ja 8 prosentin osuudella koko viennistä (Tilasto-keskus). Palveluiden viennissä Yhdysvallat on Suomelle toiseksi tärkein kohdemaa.
Neuvottelut Yhdysvaltojen ja EU:n välisestä Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP)-vapaakauppasopimuksesta keskeytyivät presidentti Donald Trum-pin valtaan astuessa 2017. TTIP oli suurin kahdenvälinen kauppaa koskeva aloite, joka koski maailman kahta suurinta taloutta ja jolla olisi ollut mahdollinen globaali ulottuvuus esimerkkinä tuleville kumppaneille ja sopimuksille. Trump ja EU julisti-vat heinäkuussa 2018 kauppapoliittisen ”aselevon” ja ilmaisijulisti-vat pyrkimyksen jatkaa TTIP-kaltaisen sopimuksen neuvotteluja. Molemmilla osapuolilla on odotetusti pal-jon voitettavaa vapaakauppa-alueen muodostamisesta. Uusissa tavoitteissa ilmaistaan pyrkimys edistää kauppasuhteita purkamalla tulleja ja muita kaupan esteitä niin, että se hyödyntää sekä EU:n että Yhdysvaltojen kansalaisia.