Puheviestinnän tutkimuksen nykytila ja tulevaisuus näkymä

Puheviestinnan tutkimuksen nykytila ja tulevaisuus

Johdantoa

Amerikkalaisessa viestintiikirjallisuudessa nayttaa olevan meneillaan - ehka pysyva - viestinnan »vallitsevan paradigman» uudel­

leenarviointi. Yksi alan kattavimpia esityk-

1 Tama kirjoitus perustuu Prologoksen Puhe - Viestintii - Teknologia -seminaarissa Ota­

niemessa 26. 3. 1993 pidettyyn esitelmaan.

Kiitiin FL Maija Gerlanderia ja FL Jukka­

Pekka Puroa varteenotetuista kommenteista sekii eri- ja samanmielisyyden ilmaisuista.

siä on otsikoitu ››Rethinking Communicati- on» (Dervin ym. 1989). Kun kritiikkiä lu- kee tarkemmin, huomaa kuitenkin, että ››uu- delleenajatte1u›› on ehkä enemmän tiettyjen instituutioiden -tieteellisten seurojen, aika- kauslehtien ja yliopistojen - vallitsevan tut- kimuksen kritiikkiä kuin uusien viestinnän tutkimusparadigmojen etsimistä tai esittä- mistä. Sama pätee puheviestinnänkin arvi- ointeihin (esim. Bochner - Eisenberg 1985, Cohen 1985, Berger 1991). Erityisesti näy- tään lcritisoivan sosiaalitieteistä ja kokeelli- sesta psykologiasta sellaisenaan siirrettyjä menetelmiä, yleisen teorian puutetta ja tutkimuksen fragmentoitumista.

Puhuttu viestintä on kuitenkin ilmiönä niin moniulotteinen, että sen ympärille ei ehkä kannata yrittääkään rakentaa teoreetti- sesti yhtenäistä ja itsenäistä tieteenhaaraa, koska se koostuu ilmiönä monista erilaisista kiinnostavista ja merkittävistä tutkimusalu- eista. Koetan seuraavassa osoittaa, että tämä näkökulma on sekä teoreettisesti perusteltu että käytännössä viisas.

Puheviestintä tieteenhaarana ja tutkimusalueena

Ajatus, että puheviestintä ei ole tieteenhaara vaan tutkimusalue, saattaa ensikuulemalta kuulostaa ajattelemattomalta ja akateemi- sesti lyhytnäköiseltä. Onhan viime aikoina akateemiseen maailmaan luotu joukko uu- sia tieteitä, jotka pyrkivät teoreettiseen ja metodiseen itsenäisyyteen. En kuitenkaan halua tarkastella puheviestintää vain akatee- misen oppiaineen tai koulutusohjelman nä- kökulmasta vaan yleisemmin suhteellisen vakiintuneena tutkimusalueena, jonka kes- keinen tutkimuskohde on sosiaalisesti merkittävät viestintämuodot ja -järjestelmät, joissa puhuminen ja esiintyminen ovat osa- na.Tieteenhaaralle pitäisi voida määritellä keskeiset teoriat, metodit ja mallit. Puhe- viestintä voidaan ymmärtää myös alakäsit- teeksi viestinnälle. Mahdollisia puhutun viestinnän teorioita voisivat olla keskinäis- viestinnän teoriat: viestinnän syytä selit-

tävät teoriat kuten hyötykriteeriin perustuva vaihdarman teoria, viestinnnän seurausta se- littävät teoriat kuten epävarmuuden vähen- tämisen teoria tai viestintää kuvaavat teoriat kuten esim. konstruktiiviset teoriat rooli- konstruktioineen.

Jos määrittelisimme puheviestinnän näin viestintätieteen alueena, määrittelyn mie- lekkyys riippuisi siitä, miten puheviestintä suhteutetaan viestintäteorioihin. Puhevies- tinnän teoreettinen sitominen viestinnän yleisiin määrittelyihin ja teorioihin rajoittai- si mielestäni kuitenkin vaarallisesti tutki- musta ja teorianmuodostusta. Eri asia on, että käytännössä nimenomaan viestinnän teoriat ja metodit ovat keskeisiä puhevies- tinnässä. Tämän korostamiseksi anglosaksi- sessa maailmassa 1960-luvulla lisättiin op- piaineen vanhaan nimeen ››speech›› (Suo- messa ehkä lähinnä ››puheoppi››) sana

››communication››.

Yleiset viestintäteoriat ovat kuitenkin pu- heviestinnän monien tyypillisten tutkimus- kohteiden kannalta toisaalta liian yleisiä, koska puhutun viestinnän viestintäkonteksti asettaa aina viestinnän tavoitteet (ks. esim.

Burgoon 1992), toisaalta teoriat kuvaavat vain kapeaa näkökulmaa puhuttuun viestin- Keskinäisviestinnän mallitkin ovat joko Sharmonin ja Weaverin informaation- siirtomallin sovelluksia tai jotakin viestin- nän aspektia korostavia oivalluksia. Ne liittyvät teorioihin vain subjektiivisesti, tut- kijan tulkinnan välityksellä: ne eivät esim.

anna mahdollisuuksia kalkylointiin tai mal- lien verifıointia koskeviin hypoteeseihin (ks. esim. Puro 1992).

Esimerkkejä puheviestinnän omista teo- rioista ovat konstruktiot kommunikatiivi- sesta kompetenssista ja siihen perustuen esimerkiksi opettajan viestintätaidoista. Nii- den varaan ei voi kuitenkaan rakentaa it- senäistä tieteenhaaraa. Kommunikatiivinen kompetenssi joudutaan suhteuttamaan sosi- aalisiin ja lingvistisiin tietoihin ja taitoihin, psykologisiin prosesseihin sekä viestinnän tuloksellisuuteen kuten vaikutukseen poliit- tisessa viestinnässä, oppimiseen opettami- sessa jne. Konstruktioissa on kysymys il- miöstä, joka saa merkityksensä tietyssä

kontekstissa jonkin yleisemmän ominaisuu- den tai taidon osana ja jollekin tavoitteelle alisteisena (vieraan kielen ja patologisen puheen ››puhujakompetenssin›› kritiikkiä ks.

Leiwo 1992).

Opettajan viestintätaito onkin hyvä esi- merkki kontekstuaalisesta, opetussisältöön ja oppimiseen, sidotusta taidosta. Opetus- keskusteluissa ja opetusteksteissä viestin- nälliset keinot, esim. keskustelussa opetta- jan siirrot ja teksteissä oppilaan puhuttelu- ja lähestymiskeinot, on suhteuttava toisaalta opetettavaan asiaan, toisaalta oppimistavoit- teisiin (opetussisällöistä ja opetuskeskus- telusta ks. esim. Leiwo ym. 1987, opetus- sisällöistä ja opetusteksteistä Leiwo - Pöy- hönen 1987). Ellei näin tehdä, opetuskes- kustelun tutkimus ja opettajan viestinnän arviointi jäävät irrallisiksi. Irrallisista vies- tinnällisistä keinoista ja taidoista, esimer- kiksi välittömyydestä (immediacy), taas voi tulla jopa painolasti opetukselle. Hyvä opet- taja onkin yleensä myös tehokas viestijä mutta tehokas viestijä ei välttämättä ole hyvä opettaja. Irrottamalla opettajan kom- munikatiiviset taidot sisällöstä ja oppimi- sesta vaarana on ns. fox-efekti, eli tapaus karismaattisesta näyttelijästä (››Dr. Fox››), joka piti lääketieteen ammattilaisille hölyn- pölyluentoja aiheesta, josta ei tiennyt yh- tään mitään. Oppilaat olivat kuitenkin tyytyväisiä ja jotkut kokivat jopa oppineen- sa, eli kuten tekijät toteavat ››student satis- faction may represent little more than the illusion of having leamed›› (Naftulin ym.

1973).

Samalla tavalla viestintäarkuus on mää- riteltävä suhteessa yleiseen arkuuteen tai ujouteen, opittuihin rooleihin ja sosiaalistu- miseen tiettyihin kulttuureihin. Näin teoria- tasolla tässäkin viestinnän kuvaus on riip- puvuussuhteessa esim. sosiaalipsykologisiin teorioihin. Teoreettinen riippuvuus on tie- tenkin eri asia kuin konstruktion hyödylli- syys, merkityksellisyys tai sovellettavuus eri tieteisiin. Esimerkiksi Sallisen (Sallinen- Kuparinen 1987) suomalainen viestintä- arkuusmittari näyttää erottelevan myös pii- lo- ja avoänkyttäjät (Toivanen 1993).

Ånkytysteorian mukaan piiloänkytys osoit-

taa ››puhepelkoa››, ja viestintäarkuuden mittaamiselle on helppo löytää muitakin sovellusmahdollisuuksia esim. juuri puhete- rapiassa ja logopediassa.

Millaisia yleisiä teorioita sitten olisi tar- jolla puhutulle viestinnälle? Pitääkö teorian kuvata jotenkin viestinnän prosesseja eli olla luonteeltaan psykologinen? Vai pitääkö sen kuvata viestien sosiaalisia tulkintoja ja viestinnän syitä ja vaikutuksia dyadissa, ryhmässä, joukossa ja olla luonteeltaan so- siaalipsykologinen? Vai pitääkö sen kuvata puhetta koodina ja keskusteluna kuten kie- litieteessä ja keskusteluntutkimuksessa?

Mikään vaihtoehto ei yksinään kuulosta houkuttelevalta. Juuri sosiaalipsykologiasta ja kokeellisesta psykologiasta lainattuja teo- rioita ja menetelmiä viestinnän paradigma- kritiikkikin arvostelee. Liioin ei puhevies- tintä voi perustua klassiseen tai modemiin retoriikkaan tai lingvistiseen keskustelun- tutkimukseen, vaikka puheviestinnässä ko- rostetaankin aineen humanistisia juuria ja retorista traditiota. Retoriikka on yksi pu- heviestinnän tutkimusalue, joka amerikka- laisessa (puhe)viestinnän tutkimuksessa on laajentunut tutkimaan symbolista viestintää kuten nimeämistä ja leimaamista, vaikutta- mista, perustelemista, uskottavuutta jne.

yhteisöllisessä ja yhteiskunnallisessa vies- tinnässä.

Puheviestintä monitieteisenä tutkimusalueena

Puheviestinnän käsittämiselle tutkimusalu- eeksi löytyykin tieteellisiä ja käytännöllisiä perusteita. Tutkimusalue on joustavasti suh- teutettavissa muuhun viestintätutkimuk- seen, mutta myös kielitieteellisen keskuste- luntutkimuksen teorioihin ja metodeihin.

Tutkimusalue-ajattelu tekee myös mahdol- liseksi eri alojen kiintoisimpien teorioiden ja metodien nopean ja joustavan hyödyn- tämisen.

Tällainen määrittely sopii hyvin myös puheviestintään ilmiönä. Puhutun viestin- nän tutkimusalueella yhdistyvät viestintätie- teelliset, psykologiset, sosiaalipsykologiset

ja lingvistis-diskursiiviset näkökulmat. Tut- kimusaluetta yhdistävä tekijä on tutkimuk- sen kohde, puhuttu viestintä keskinäis- tai joukkoviestinnän, organisaation tai inter- kulturaalisen viestinnän kontekstissa, ei mi- kään rajattu näkökulma tai teoria.

Mitä humanistinen keskusteluntutkimus sitten voisi tarjota puheviestinnälle? Puhe- viestinnässä voi hyödyntää esim. keskus- teluntutkimuksen keskustelun affekteja ja prosessointia osoittavien piirteiden kuvaus- menetelmiä, kielipeli-ajatusta, lingvistisen pragmatiikan puheaktiteoriaa ja Gricen yh- teistyön periaatetta siihen liittyvine keskus- telu- ja kohteliaisuusmaksiimeineen. Yh- teistyön periaatteen viitekehyksessä kieli ja puhuminen nähdään puhujan ja kuulijan vä- lisenä pelinä, joka on mielekäs ainoastaan jos viestijät pyrkivät yhteistyöhön. Jopa il- miselvät yhteistyöpyrkimyksen rikkomuk- set tulkitaan yhteistyön periaatteen pohjalta.

Puheaktiteorian idea taas on tarkastella puhetta toimintana, neljänä yhtäaikaisena puheaktina: tarkoituksen kuten väittämisen,

kysymisen, käskemisen, julistamisen jne.

esittämisenä, merkityssisällön esittämisenä, kuulijaan vaikuttamisena sekä itse sanomi- sena. Lingvistinen pragmatiikka on kuiten- kin liian abstrakti ja käsitteellinen käytän- nön sovelluksiin. Se esittää enemmän ku- vattavia ongelmia kuin metodisia ratkaisuja:

mitä yhteistyö, sopiva ja relevantti infor- maatio tilanteessa ovat, miten kuulijan kas- vot otetaan huomioon keskustelussa jne.

Kielipeliajattelu korostaa puhumista neu- votteluprosessina. Kielentutkimuksessa, sa- moin kuin puheviestinnässäkin, ymmärtä- mistä on kuitenkin yleensä tarkasteltu eri- laisten informaationsiirtomallien näkökul- masta: puhuja koodaa sanomansa ja sanoma siirtyy viestintäkanavaa vastaanottajalle, joka ottaa sen vastaan ja dekoodaa, tulkit- see. Eli puhuja viestii ja kuulija ymmärtää puhujan tarkoituksen. lnformaationsiirto- ajatus on kuitenkin kyseenalainen vies- tinnän ja puhutun viestinnän mallina. Esi- merkiksi Sperberin ja Wilsonin (1982) ns.

relevanssiteorian perusajatus on, että vaikka puhe ja siihen liittyvä nonverbaali viestintä ovat pääosin koodattua viestintää, koodatun

viestinnän mallit eivät ole tarpeeksi yleisiä viestintämalleja, koska viestinnässä on mu- kana myös koodaamatonta viestintää.

Olennaista viestinnässä on relevanssiteo- rian mukaan, että viestijä tekee vastaanot- tajalle ilmeiseksi tiettyjä oletuksia, jotka ovat enemmän tai vähemmän relevantteja vastaanottajan kognitiivisessa kontekstissa.

Vastaanottaja sitten päättelee sopivimman tulkinnan kielen ja tilanteen perusteella, viestii tulkintansa tai se käy ilmi hänen käy- töksestään, mistä taas toinen osapuoli päät- telee ilmauksensa saaman tulkinnan. Ajat- telu sopii hyvin yhteen skeemateorioiden kanssa, mutta samalla se korostaa sitä, että viestijöiden intentiot, puheen merkitys ja vaikutus eivät välttämättä riipu toisistaan eivätkä näy keskustelun kielellisessä koo- dauksessa. Näin ei voi olla myöskään yhtä kattavaa viestinnän kuvausmenetelmää tai teoriaa.

Todellisille puheakteille on ominaista horjuvuus ja epämääräisyys. Niissä jätetään neuvottelunvaraa, ja puheaktin tarkoitus ja merkitys syntyy tai neuvotellaan tilanteessa.

Näin keskustelussa teoreettisesti kiinnosta- vaa eivät ole ilmausten merkitykset sinänsä vaan se, miten merkityksistä sovitaan ja mi- ten keskustelijat kokevat neuvottelun onnis- tuneen. Tämä näkökulma korostuu myös ns. etnografısessa keskustelun- ja viestin- näntutkimuksessa. Se lähtee ajatuksesta, että keskustelijat suhtauvat toisiinsa ja tois- tensa viestintäakteihin ikään kuin he olisi- vat yksimielisiä (››as if they expressed a common sense››, Philipsen 1989) tai että keskustelijat jakavat paremminkin tavan il- maista asioita kuin ilmaisujen tulkin- tajärjestelmän (Carbaugh 1988). Lisäksi et- nografınentutkimus painottaa voimakkaasti ilmiöiden ja niiden merkityksellisyyden kulttuurisidonnaisuutta vastakohtana uni- versaaleille tulkinnoille (ks. esim. Philipsen mts. 260).

Mutta myös puheviestinnän tutkimus voi tarjota keskusteluntutkimukselle uusia tär- keitä näkökulmia. Puhutussa viestinnässä puhujien intentiot ja keskustelun tulkinta ja merkityksellisyys osallistujille eivät ole suorassa suhteessa kielelliseen sanomaan.

Puheaktiteoriassa puheen vaikutus, perlo- kuutio, irrallisen maininnan varaan ja kielitieteellinen koodiin perustuva tutkimus ei karma keskustelutapahtumaa pitemmälle:

puhujan tavoitteet ja keskustelun onnistu- minen tiedon välityksen tai asenteiden muuttumisen kannalta jäävät kielitieteel- listen keinojen saavuttamattomiin. Keskus- telun tuloksellisuuden ja merkitykselli- syyden selvittäminen vaatii nimenomaan puheviestinnän näkökulmaa ja käsitteitä sekä siinä käytettyjä nonlingvistisiä sosiaa- litieteiden tutkimusmenetelmiä.

Puheviestintä tutkimusalueena: mitä siitä seuraa käytännössä

Esimerkkinä monitieteisestä puheviestinnän tutkimuksesta mainittakoon keskustelun- analyysin (conversational analysis) sovelta- minen lääketieteellisessä kontekstissa hoito- myöntyvyyden tutkimisessa (esim. Frankel ja Beckman 1989). Olennaista tutkimuk- sessa on kahden tutkimusperinteen yhdistä- minen: humanistisen (tai etnometodologi- sen) keskustelun kuvauksen ja viestintätie- teellisen vaikutuksen tutkimuksen. Tutki- mus myös osoittaa, kuinka vähän puhujien tavoitteista ja tulkinnoista näkyy itse kes- kustelusta: keskustelu asettuu mielekkää- seen kontekstiinsa vasta haastatteluilla täy- dennettynä.

Tällainen tutkimus yhdistää viestintäta- pahtuman sen vaikutukseen ja seuraamuk- siin. Puhetapahtuman koodipiirteiden ja nii- den vaikutuksen yhdistämiseen ei ole ole- massa yleistä teoriaa, vaan siihen tarvitaan monitieteistä tutkimusta. Tarkasteltaessa potilaiden käyttäytymismuuttujia viestintä- tutkimuksen menetelmien merkitys myös käy selväksi. Keskusteluja analysoimalla on mahdollista löytää signaaleja ongelmista, mutta vasta (puhe)viestinnän menetelmät tarjoavat keinot signaalien tulkitsemiseen ja avaimen esim. potilaiden käyttäytymis- muuttujien kuten tyytyväisyyden ja ohjei- den noudattamisen tutkimukselle. - Toi- saalta viime aikoina on myös noussut epäi- lyksiä liian yksioikoisesta lääkäri-potilas-

keskustelujen tarkastelusta keskustelu- ja keskinäisviestintätilanteina (Burgoon 1992).

Mielekäs näkökulma potilas-lääkäriviestin- tään vaatiikin ilmeisesti vielä monenlaista kehittelyä ja monen eri tieteenalan panosta.

Otan toisen esimerkin. Vaalihaastattelu- jen diskurssianalyyttisessä tutkimuksessa (Leiwo 1988) yritettiin selvittää, olisiko mahdollista tarkastella vaalitenttiä kielipeli- nä ja laatia sääntöjä, joiden avulla voisi pää- tellä, kuka vaalitentissä voittaa eri teemoista käydyt osapelit, haastattelija vai haastatel- tava. Puheviestinnässä taas Aino Sallinen (esim. Sallinen-Kuparinen 1987) on tutki- nut kuulija-arvioiden avulla presidentin haastatteluja viestintätyylien näkökulmasta ja poliitikkojen luotettavuusvaikutelman kehittymistä. On helppo nähdä, että diskurs- sianalyyttinen ja viestinnällinen tutkimus- traditio voidaan yhdistää tutkimalla kuuli- joiden reagointia kielipelin eri vaiheissa.

Kuulijoiden reagointia ja keskustelujen vai- kutusta äänestäjien käyttäytymiseen ei voi kuvata keskusteluntutkimuksen menetel- min. Olennaisia ovat viestintätutkimuksen kysymyksenasettelu ja lähestymistavat, joil- la keskustelu voidaan suhteuttaa puhujan luotettavuusvaikututelmaan ja sijoittaa osaksi vaalikampanjaa, imagonmuodostusta jne.

Esimerkit osoittavat, että suhteessa kes- kustelunanalyysiin puheviestinnän ongel- mat ja lähestymistavat ovat monen yhteis- kunnallisesti tärkeän näkökulman kannalta välttämättömiä ja ensisijaisia. Ajatus puhe- viestinnästä tutkimusalueena voisikin ko- rostaa puheviestinnän merkitystä ja viestin- tätieteellistä identiteettiä myös muiden tie- teenalojen ongelmia ratkottaessa ja esim.

keskustelunkuvauksen käsitteiden sosiaalis- ta merkitystä arvioitaessa.

Puheviestintä tulevaisuudessa

Millainen on sitten puheviestinnän tulevai- suus yllä hahmotellussa viitekehyksessä?

Puheviestintä akateemisena oppinaineena kilpailee metodien ja tutkimuskohteidensa osalta esimerkiksi sosiaalipsykologian ja

valtio-opin poliittisen vaikuttamisen tutki- muksen, erilaisten viestintätieteiden, mark- kinointi- ja mainostutkimuksen sekä kieli- tieteellisen keskusteluntutkimuksen kanssa.

Tässä kilpailutilanteessa teoreettinen ja me- todinen puhdasoppisuus on tulevaisuutta ajatellen liian rajaava ratkaisu. Parempi rat- kaisu on mielestäni luoda monitieteinen tut- kimusperinne tärkeillä puhutun viestinnän alueilla mutta silti säilyttää viestintätieteel- linen perusidentiteetti. Näkökulma ei sulje pois omien teorioiden kehittelyä, päinvas- toin korostaa niiden merkitystä.

Tällaisia yhteiskunnallisesti tärkeitä pu- hutun viestinnän alueita ovat esiintyminen, viestintä ja puhuminen esimerkiksi poliitti- sessa vaikuttamisessa, sähköisissä viesti- missä ja opetuksessa, terveydenhuollon viestintä, parisuhdeviestintä, oikeussalivies- tintä ja kuulustelukeskustelut, puhetaide, palveluviestintä jne. Integroinnilla keskus- teluntutkimukseen saadaan puheviestinnälle näillä aloilla myös humanistisen tiedeyh- teisön keskustelu- ja julkaisukanavat, mikä ainakin Suomen oloissa on tärkeä näkökoh- ta. Kielitieteellinen keskusteluntutkimus ei olekaan puheviestinnälle pelkästään kilpai- lija vaan myös tuki. Siitä on hyötyä puhe- viestinnän tutkimuksessa, ja toisaalta puhe- viestinnän näkökulmalla on käyttöä hu- manistisessa keskusteluntutkimuksessa.

Aidoimmillaan puheviestinnän tutkimus, käytännössä ehkä juuri Prologos, voisi yh- distää puheviestinnän, valtio- ja yhteiskun- tatieteellisen, sosiaalipsykologisen, psyko- logisen, kielitieteellisen ja miksei logopedi- sen ja lääketieteellisenkin koulutuksen saa- neita tiedeyhteisöksi puhutun viestinnän tutkimuksen alueella. Puheviestintä yliopis- toissa taas voisi olla monia tieteenalueita yhdistävä ja monenlaisia metodisia ratkai- suja tarjoava oppiaine. Näin emme vasta- kaan joutuisi pohdiskelemaan ››va1litsevan paradigman» ongelmia tutkimuksessa. Ylei- sen teorian puute ja alojen erikoistuminen kontekstin ja tavoitteiden mukaan saatta- vatkin ainakin tässä historiallisessa vaihees- sa vain olla hyödyksi puheviestinnälle ja li- sätä sen merkitystä.

Puheviestinnässä voisivat viestintätietei-

den yhteiskunnallis-psykologinen ja kielen- tutkimuksen fılosofıs-humanistinen tutki- mustraditio sulautua yhteiskunnallisesti merkittäväksi tutkimusalueeksi. Tässä ko- konaisuudessa myös esiintymis- ja ryhmä- viestintätaitojen opetus, puhetaide ja puhe- kulttuurimme tutkimus saisivat hedelmälli- sen kontekstin ja laajan elintilan.

MATrı LEıwo

LÄHTEET

BERGER, CHARLEs R. 1991: Communica- tion theories and other curious. - Communication Monographs 58 s.

101-113.

BocHNER, ARTHUR P. - EısENBERG, Eı uc M. 1985: Legitimizing speech Com- munication: An Examination of Co- herence and Cohesion in the Devel- opment of the Discipline. - Speech Communication in the 20th Century, toim. Thomas W. Benson. Southem Illinois University Press.

BURGOON, MICHAEL 1992: Strangers in a strange land: The Ph.D. in the land of the Medical doctor. - Joumal of Lan- guage and Social Psychology ll, 1-2 s. 101-106.

CARBAUGH, DoNAL 1988: Cultural Terms and Tensions in the Speech at a Tele- vision Station. - Westem Joumal of Communication 52 s. 216-237.

COHEN, HERMAN 1985: The Development of Research in speech Communica- tion: A Historical Perspective. - Speech Communication in the 20th Century, toim. Thomas W. Benson.

Southem Illinois University Press.

DERvıN,BRENDA - GRossBERG, LAwRENcE

- OKEEFE, BARBARA J. - WARTELLA, ELLEN (toim.) 1989: Rethinking Communication 1-2. Sage, Newbury Park.

FRANKEL, R. M. - BEckrnAN, H. B. 1989:

Conversation and Compliance with Treatment recommendations: An Ap- plication of Microinteractional Ana- lysis in Medicine. - Rethinking Com- munication, toim. Brenda Dervin, Lawrence Grossberg, Barbara J.

O'Keefe ja Ellen Wartella. Sage, Newbury Park.

LEIWO, MATTI 1988: Kuinka Koivisto va­

kuutti filinestiijat presidentin valitsija­

miesvaalien vaalitentissa 1982? - Po­

litiikka 2/1988 s. 116--124.

-- 1992: Kielitieto ja vuorovaikutus pu­

heterapiassa ja kieltenopetuksessa. - Finlance XI, toirn. Minna-Riitta Luukka - Arja Piirainen-Marsh, s.

56--73.

LEIWO, MATTI - KUUSINEN, JORMA - NY­

KANEN, PAIVI - P6YH0NEN, MINNA­

RIITTA 1987: Kielellinen vuoro­

vaikutus opetuksessa ja oppimisessa 1-3. Luokkakeskustelu ja sen kuvaus.

KTL:n julkaisusarja A, Tutkimuksia 3-5. Jyvaskylan yliopisto. Jyvaskyla.

LEIWO, MATTI - P0YH0NEN, MINNA-RIITTA 1987: Opetustekstit ja oppirniskeskus­

telu. Language and learning materials, AFinLA Yearbook 1987. AFinLA Series 44 s. 189-200.

NAITULIN, DONALD H. - WARE, JOHN E.

- DONNELLY, FRANK A. 1973: The Doctor Fox Lecture: A Paradigm of Educational Seduction. - Journal of Medical Education, 48, 630-635.

PHILIPSEN, GERRY 1989: An Ethnographic Approach to Communication Studies.

- Rethinking Communication, toim.

Brenda Dervin, Lawrence Grossberg, Barbara J. O'Keefe ja Ellen Wartella.

Sage, Newbury Park.

PURO, JUKKA-PEKKA 1993: Interpersonaali­

sen viestinnan mallintaminen. Shan­

nonista ja Weaveristii 1990-luvun mahdollisuuksiin. Puheviestinnan li­

sensiaatintyo, Jyvaskylan yliopisto, viestintiitieteiden laitos.

SALLINEN-KUPARINEN, AINO 1987: Finnish Communication Reticence. Percep­

tions and self-reported behavior. Stu­

dia Philologica Jyvaskylaensia 19. Jy­

vaskylan yliopisto.

-- 1987: Televisioesiintyminen, media­

retoriikka ja poliittinen vaikuttami­

nen. - Politiikka 2/1987 s. 120--132.

SPERBER, DAN - WILSON, DEIDRE 1982:

Relevance. Communication and Cognition. Basil Blackwell. Oxford.

TOIVANEN, PAIVI 1993: Features of inteiorized stuttering. - Studies in Phonetics and Logopedics 3, toim.

Reijo Aulanko ja Matti Lehtihalmes.

Fonetiikan laitoksen julk. B4. Helsin­

gin yliopisto.