66
V
iimeaikaiset muutokset työ- elämässä ovat nostaneet esille uusia ja todellisia haasteita työs- sä oppimiselle. Verkottuminen on päivän sana, ja on lienee tur- vallista sanoa, että miltei minkä- laisessa tahansa työssä se on jo keskeinen osa työn tekemistä.Tällainen verkottuminen on joh- tanut väistämättä myös muutok- siin asiantuntijuuden käsittämi- sessä. Tätä muutosta ja sen vai- kutuksia työssä tapahtuvan op- pimisentutkimukselle tarkastel- laan Rajanylitykset työssä -teok- sessa.
Tamperelainen Jaana Parvi- ainen1 on kehittänyt tutkijakol- legoidensa kanssa käsitettä ”kol- lektiivinen asiantuntijuus” kuva- takseen muutosta, jossa yksilö- asiantuntijuuden korvaa yhdes- sä jaettu ja tuotettu eräänlainen organisatorinen asiantuntijuus.
Olen yhdessä Juha Suorannan kanssa tarkastellut tällaisen asiantuntijuuden asettamia haasteita kriittisen asiantuntija- koulutuksen tasolla artikkelissa
”Critical Pedagogy as a Collecti- ve Social Expertice”2. Nyt käsillä oleva teos avaa myös tärkeitä näkökulmia tähän asiantuntija- koulutuksen uudistustyöhön.
Rajanylitykset työssä kysyy työssä oppimisen tasolla muun muassa, miksi rajat ja niiden ylit- täminen on noussut ajankohtai- seksi tutkimusteemaksi. Jos ammatillisten rajojen ylittäminen on tullut keskeiseksi työskente- lyn muodoksi, johtaako tämä monipuolinen yhteistyö rajojen hälvenemiseen vai mahdollis- taako se päinvastoin juuri näiden
Rajoja riittää ylitettäväksi
Hanna Toiviainen & Hannu Hänninen (toim.). Rajanylitykset työs- sä. Yhteistoiminnan ja oppimisen uudet mahdollisuudet. 2006.
Jyväskylä: PS-kustannus. 243 sivua.
samaisten rajojen entistä voimakkaampaa selvärajaistu- mista. Jokainen erilaisissa asian- tuntijaorganisaatioissa työsken- televä löytää kirjasta monia teemoja, jotka ovat hedelmällisiä lähtökohtia omaa työtä kos- kevalle pohdinnalle.
Kirjan tutkimuksellinen ai- neisto on kerätty Suomen Aka- temian rahoittamassa tutkimus- hankkeessa Life as Learning (2002–2006). Kirjan alussa on tiivis kuvaus hankkeesta ja sen tuottamista julkaisuista ja kon- ferensseista. Nämä kuvaukset ovat omiaan luomaan vaikutel- maa, että kirja on tutkimushank- keen loppuraportti. Se ei mieles- täni tee hyvää kirjalle, josta kui- tenkin on selvästi pyritty teke- mään jotain muuta kuin pelkkä raportti. Muutoinkin kirjan typo- graafinen ilme on kovin sekava ja tuntuu kiireessä tehdyltä. Kir- jassa on lukuisia taittoon liitty- viä teknisiä puutteita (mm. taka- kannessa tavutetusta tekstistä puuttuvat tavuviivat!). Nämä tekniset puutteet eivät millään tavoin liity sisällöllisiin seikkoi- hin.
Toimittajat painottavat sitä, että monin erilaisin tutkimuksel- lisin ottein toteutetussa hank- keesta voitiin paikantaa yhteinen jaettu ongelmakenttä, joka on kirjan kohteena. Oppiviin orga- nisaatioihin liittyi keskeisesti rajojen ylittäminen ja yhteistoi- minnallisuus. Kirjassa on yhdek- sän lukua, joista ensimmäinen on yleinen johdattelu kirjan teemaan ja viimeinen on tiivis yhteenve- to luku. Kirja on rakenteellisesti
selkeä ja jokaiseen lukuun toimittajat ovat kirjoittaneet yhden sivun mittaisen tiivistel- män. Tällainen ratkaisu lisää kirjan käyttökelposuutta muun muassa oppikirjana.
Työ muuttunut vuoro- vaikutuksellisemmaksi Hanna Toiviainen ja Hannu Hän- ninen tarkastelevat artikkelis- saan ”Työn rajanylitykset oppi- misen ja tutkimuksen haasteena”
välttämättömyyttä laajentaa teo- reettisia ja tutkimuksellisia näkö- kulmia työelämän muutosten seurauksena. He tulkitsevat työ- elämän muutokset osana laajem- pia yhteiskunnallisia ja teknolo- gisia muutoksia, jotka ovat vaa- tineen sekä mahdollistaneet työn muuttumista entistä enemmän yhteistyöhön ja vuorovaikutuk- seen perustuvaksi. Nämä muu- tokset ovat madaltaneet ja rikko- neet työorganisaatioiden rajoja.
Hierarkkisuutta on pyritty sys- temaattisesti purkamaan sekä tekemään mahdolliset rajat eri or- ganisaatiotasojen välillä näky- viksi. Juuri tämän taloudellis-tek- nisen kokonaisyhteiskunnalli- sen muutoksen Toiviainen ja Hänninen näkevät yhteiskunta- tieteellisen ja kasvatustieteelli- sen tutkimuksen nykyhaastee- na.
Tutkimuksen ottanut haasteen vastaan Tähän haasteeseen on yhteis- kuntatieteissä pyritty vastaa- maan verkostoteorioilla, käytän- töyhteisöjä koskevalla tutkimuk- sella ja uudenlaisten tiedon tuo- tannon tapojen tutkimuksella.
Näitä kaikkia tutkimuksellisia
u NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u AIKUISKASVATUS u 1/2008
67 suuntauksia tarkastellaan kirjan
artikkeleissa kattavasti.
Kirjassa pääfokus kuitenkin asetetaan oppimiseen: ”Vaikka työelämän muutokset, yhteistyö ja rajojen ylittäminen ovat olleet tutkimuksen kiinnostuksen koh- teena, olemme sitä mieltä, että näiden yhteenkietoutumisten tarkastelu ja analysointi oppimi- sen käsittein on vasta alussa ja monin tavoin tarpeellista” (s. 15).
Kirjassa tavoitellaankin artikke- leiden avulla näkökulmaa, missä rajojen ylittäminen antaisi käsit- teitä uudenlaiselle työelämän o p p i m i s n ä k e m y k s e l l e . Toiviainen ja Hänninen pitävät tätä uutena keskusteluavaukse- na keskustelua aikaisemmin hallinneiden konstruktivismin ja organisaation oppimisen näkökulmien rinnalle.
Uudenlaisen tutkimuksellisen otteen tutkimusintressi määrit- tyy eri tavoin riippuen näkökul- masta, jolla ilmiötä lähestytään.
Ensinnäkin tutkimuksen lähtö- kohdaksi voidaan ottaa tutkitta- va käytäntö, jolloin lähtökohdan muodostavat toimijoiden työs- sään kohtaamat haasteet ja näitä tutkitaan oppimisen näkökul- masta, koska oppiminen liitetään tuolloin osallistumiseen työ- organisaation käytäntöihin. Toi- saalta näkökulmaksi voidaan ottaa tutkijan kehittämisinter- ventio, jolloin oppijat muuttuvat edellisestä poiketen tietoisiksi oppijoiksi jonkin erityisen hank- keen puitteissa.
Tutkimuksen kohdekin voi- daan nähdä kahden painotuksen valossa: oppimisyhteisöt ja op- pimisen välineet. Jos tutkittavan kohteen painotukseksi valitaan oppimisyhteisöt, niin tällöin tutkimuksessa painotetaan vuo- rovaikutusta ja oppimisympäris- tön rakennetekijöitä sekä näiden rakenteiden ja vuorovaikutuksen
rakentumista. Toisaalta kun keskitytään tutkimaan oppimisen välineitä, tällöin tutkimukselli- seksi painopisteeksi asettuu jonkin erityisen työn kohde, tuotteet ja palvelut. Olennaista tällöin on tarkastella juuri näiden oppimisen välineiden käyttöön- ottoon ja niiden hyödyntä- miseen liittyviä kysymyksiä.
Neljä rajanylityksen ja oppimisen tutkimus- kenttää
Toiviainen ja Hänninen erottele- vat tutkimuksen intressin ja koh- teen erittelyjen avulla neljä ra- janylitysten ja oppimisen tutki- muskenttää: oppimisen evoluu- tiotutkimus, oppimisen kulttuu- rinen tutkimus, oppimisen esi- neellisen välittyneisyyden tutki- mus ja oppimisen dialoginen tut- kimus. Näiden neljän tutkimus- kentän puitteisiin Toiviainen ja Hänninen tulkitsevat kirjan luku- jen asettuvan kohtalaisen sau- mattomasti.
Oppimisen evoluutiotutki- muksessa (luvut 2 ja luku 3) tar- kasteluun nostetaan laajat his- torialliset kehityskaaret erilaisis- sa innovaatioissa ja projekteis- sa. Oppiminen nähdään tällai- sessa tutkimuksessa elimellise- nä osana erilaisia yhteistyö- ja innovaatioprosesseja. Kulttuu- rista ulottuvuutta painottavassa tutkimuksessa (luvut 4 ja 5) tarkasteluun nostetaan yhteisöt, joissa ihmiset työskentelevät, opiskelevat ja rakentavat käy- täntöjään. Oppimisen esineelli- sen välittyneisyyden tutkimuk- sessa (luvut 6 ja 7) kiinnostuk- sen kohteena pidetään niitä verkostoja joilla tuotetaan yhteisesti jaettua kohdetta. Se voi olla esimerkiksi tuote, palve- lu tai uusi toimintatapa tai –ym- päristö. Nämä verkostot ovat
materiaalisesti välittyneitä erilai- sina esineinä, työkaluina, tekno- logoina, kielenä ja merkkijärjes- telminä. Oppimisen dialogisessa tutkimuksessa (luku 8) kes- kitytään tarkastelemaan rajan- ylityksiä dialogeina ja sosiaali- sina vaihtosuhteina.
Kaiken kaikkiaan kirja on hyvä kokonaisesitys edellä eri- tellyistä teemoista. Kirja toimii hyvin oppikirjana ja tätä oppikir- jamaisuutta korostaa se, että jokaiseen lukuun on liitetty luki- jalle pohdintaa varten kysymyk- siä ja teemoja. Kirja aukenee myös työssä oleville hyvänä väylänä, jonka avulla voi tehdä itselleen näkyväksi monia työelämässä näkymättömiin jää- viä oppimisen ulottuvuuksia.
Olli-Pekka Moisio
Viitteet
1. Parviainen on toimittanut ai- hetta käsittelevän teoksen Kol- lektiivinen asiantuntijuus. Tam- pere: UNIpress. 2005.
2. Ilmestynyt ensimmä isen ker- ran julkaisussa International Journal of Progressive Educati- on 3/2006. . Artikkeli julkaistaan uudelleen teoksessa Mustafa Ynus Eryaman (ed.) Peter McLa- ren, Education and the Strugg- le for Liberation. New Jersey:
Hampton Press. 2008.
1/2008 u AIKUISKASVATUS u NÄKÖKULMIA KIRJALLISUUTEEN u
