10/22 ✦ 21.5.2008 R E I L U S T I K R I S T I T T Y
19 ✦ 4.12.2013 www.tampereenkirkkosanomat.fi R E I L U S T I K R I S T I T T Y
Rohkeita avauksia matkan varrella
➢ SIVUT 8 ja 13
Tampereen seurakuntien arkisto Hannu Jukola
Joulu on taas,
riemuitkaa nyt!
Tampereen seurakuntien joulu kut- suu viettämään Jeesuksen syntymä- juhlaa. Joulunajan tapahtumat löyty- vät tästä lehdestä.
➢ SIVUT 9–12 ja 13–17 Kirkkosanomat on
ensi vuonna Silta
Tamperelainen seurakuntalehti Silta alkaa ilmestyä 5.2.2014.
Marja Rautanen ja Jukka-Pek- ka Ruusukallio iloitsevat lehti- uudistuksesta.
➢ SIVU 3
Kirkon jäsenmäärä kasvaa Kiinassa
Kristinusko muuttaa Kiinassa maalta kaupunkeihin. Opiske- lijat ja nuoret etsivät elämän tarkoitusta.
➢ SIVU 4
Aarne Ormio
Markku Kotila
Kanttori Heikki Kuusniemi, 71, polkee Tampereen seurakuntahistoriaan.
Kesällä 1940 otettu kuva on mukana Voitto Silfverhuthin tuoreessa
historiateoksessa, joka kuvaa
kaupungin kirkollista elämää
yli 230 vuoden ajalta.
2
Hannu Jukola
Innostus ja yhteistyö
kantavat seurakunnan työssä
Kun aloitin seurakuntien viestinnässä liki 40 vuotta sitten, kaikki oli pientä ja vaatimatonta. Teimme työtä pienissä tilois- sa Satakunnankadun virastotalossa. Tärkeimmät työvälineet olivat kynä ja puhelin.
Tiedotteet kirjoitettiin kirjoituskoneella, ja veimme ne it- se kävellen Aamulehden, Kansan Lehden ja STT:n toimituk- siin. Työntekijöitäkin oli vain kaksi, tiedotussihteeri Terttu Härkönen ja minä.
Vaatimattomat olosuhteet eivät kuitenkaan meitä lannis- taneet, vaan teimme työtämme innokkaasti, monesti iltamyö- hään. Tampereella syntyi jatkuvasti uutta seurakuntatyössä.
Monia asioita tehtiin täällä ensimmäisenä Suomessa. Niistä kerroimme mielellämme.
Työ erityisesti lasten ja nuorten parissa oli valtavaa.
1970-luvulla monen perheen elämä oli niukkaa. Harrastuk- siin ei ollut mahdollisuuksia, mutta seurakunnan toimintaan pääsi mukaan. Tuntui, että kirkon työllä oli merkitystä tam- perelaisille. Olen saanut olla mukana monessa innostavas- sa, ainutlaatuisessa hankkeessa, jotka ovat vieneet kirkkoa eteenpäin.
Viestintä on mullistunut työurani alkuajoista. Seurakun- nan perusviesti on sama kuin ennenkin, mutta julkaisukana- vien määrä on moninkertaistunut. Tampereen seurakunnis- sa viestinnän tärkeys on toden teolla ymmärretty kymmenen viime vuoden aikana, ja voimavaroja on kasvatettu vastaa- maan nykypäivän tarpeita. Viestinnän osaamista on arvos- tettu, ja myös tulevaisuudessa osaamisen kartuttaminen ja maailman muutosten seuraaminen ovat oleellisia sekä vies- tinnälle että koko seurakuntayhtymälle.
Viestinnän sisältöä on aina rakennettu yhdessä. Hengel- lisen työn tekijät ja viestinnän väki ovat usein yhdessä pohti- neet, miten sanoma parhaiten tavoittaisi tamperelaiset. Toi- von, että tällainen yhteistyö vahvistuu entisestään, sillä se kannattelee myös silloin, kun kirkon taloudelliset toiminta- mahdollisuudet heikkenevät.
Työ on rikastuttanut elämääni
Olen kiitollinen, että olen saanut olla töissä Tampereen evan- kelis-luterilaisessa seurakuntayhtymässä. Työuralleni on siu- naantunut monenlaista rikkautta. Olen saanut tuntea hienoja ihmisiä ja oppia heiltä asioita, joista on ollut iloa sekä työs- sä että yksityiselämässä.
Esimerkiksi klassinen musiikki oli minulle, maalaistytölle aivan uutta, kunnes työtoverini kirkkomuusikot vetivät minut musiikin maailmaan.
Työilmapiiri on ollut hyvä. Johtajat ovat olleet tiukkoja, mutta samalla innostavia.
Uusille aloitteille on annettu mahdollisuus, jos vain perus- telut ovat olleet kunnossa. Olen saanut tehdä monenlaisia töitä ja myös matkustaa maailmalle katsomaan, missä olo- suhteissa kirkon työtä tehdään. Se, mitä olen saanut nähdä ja kuulla, on vaikuttanut minuun syvästi.
Nyt jäädessäni eläkkeelle tahdon kiittää tamperelaisia, Tampereen Kirkkosanomien lukijoita, työtovereita ja kaikkia, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä. Jätän työelämän taak- seni iloisella ja levollisella mielellä.
Marja Rautanen
Lukijapostia
Saparonsyöjät
Pieni, pullea sikalapsi on hellyttä- vä olento. Vaaleanpunainen marsi- paaniporsas. Se kiemurtelee sylissä kuin pikkuvauva ja katsoo suloisesti pitkien, vaaleitten ripsiensä lomitse.
Annas olla, mutta se osaa olla myös julma koulukiusaaja. Aitauk- sessa sikajengi alkaa jahdata yhtä la- jitoveriaan. Se kiertää ympyrää hen- kensä edestä. Muut tuuraavat toisi- aan ajojahdissa, etteivät pääse vä- symään. Takaa-ajettu ei voi syödä eikä juoda, joten viimein se on ai- van kuitti ja ehkä menehtyykin, jol- lei hoitaja huomaa ongelmaa ajoissa.
Ahtaissa tiloissa kaverit voivat jopa syödä heikompiosaisen sapa- ron. Muutama sata vuotta sitten si- ka saatettiin muuten haastaa oikeu- teen vaikkapa jonkun puutarhan turmelemisesta. Seurauksena oli kuolemantuomio.
Säästäminen mielletään usein säästöpossuun, ja se antaa yleensä positiivisen viestin. Toisenlaisiakin muistoja tulee mieleen säästämises- tä. Pikkupoika sai suuren suklaale- vyn, mutta ei raatsinut nauttia si- tä heti, vaan säästi sitä olohuoneen pöydällä useamman kuukauden.
Vanhemmat varoittivat, mut- ta järkipuheen huomioonottamat- tomuus kuuluu kai ihmisen perus- luonteeseen. Vihdoin koitti naatis- kelun hetki, ja poika avasi levyn.
Suklaa oli homeessa ja muutenkin aivan pilalla.
Siis säästöpossu osaa purra, vie- läpä kipeästi. Yhteiskunnan tasol- lakin jumalana palvotun säästämis- manian seuraukset voivat olla sur- keat: talot homehtuvat, rakennukset romahtavat, koulutus taantuu sa- moin lasten-, sairaitten- ja vanhus- tenhoito. Myös valtion, kunnan ja yritysten toiminnot rappeutuvat ja valtava määrä yt-potkuja jaellaan ai- na korkeakoulutasoa myöten. Muis- tutamme nasupossua mudassa.
Optio-Oskari -jätkä sen kun porskuttaa ja sijoittaa miljooniaan
”säästöön” veroparatiiseihin. Hän on kuin maamme riutuvan talou- den rammaksi purija.
Ritva-Liisa Harjumaa
Tee retkiä eri kirkkoihin
Kirkkosanomissa 20.11.13 Pert- ti Ruokonen, entinen vapaaehtois- työntekijä, kertoo saamastaan huo- nosta kohtelusta. Kirkkoon en enää astu, kirjoittaa hän.
Miksi et astu? Jos asut Tampe- reella, täällä on paljon kirkkoja ja seurakuntia. Tee retkiä eri kirkkoi- hin, jumalanpalveluksiin ja muihin tilaisuuksiin. Niin minä tein viiden vuoden ajan, kun minut savustet- tiin ulos oman seurakunnan pien- ryhmästä. Se oli hyvää ja antoisaa aikaa: Sana soi -illat, Tuomasmes- sut, Pirkko Jalovaaran rukousillat,
KRS:n sinkkutapaamiset yms.
Olet omatoiminen uskossasi. Lu- et Raamattua, rukoilet, kuuntelet ja katselet. Voisit lisätä tähän vielä eh- toollisen vieton ystäviesi kanssa.
Asetussanat löytyvät 1 Kor. 11:23–
26, alkoholitonta viiniä tai mehua, pieni leipä, kynttilä ja Raamattu...
Olen viettänyt näin ehtoollista pa- ri kertaa mieheni ja poikani kanssa.
Kun parikymmentä vuotta sitten muutimme omaan kotiin, oli itses- tään selvää, että siunaan kotini itse.
Paikalla oli ystäviä: ortodoksi, pa- ri helluntailaista, luterilaisia. Kaava on virsikirjassa. Lopussa oli ehtool- linen ja täytekakkukahvit.
Tulin juuri luennolta, jossa sa- nottiin, että vuonna 249 alettiin opettaa, että on mahdotonta pelas- tua kirkon ulkopuolella. Tähän on perustunut pappien valta vuosisato- ja. Luther antoi meille Raamatun ja opetti ihmiset lukemaan.
Olen kanssasi samaa mieltä sii- tä, että papit eivät lue Raamattua.
Sen kuulee heidän puheistaan: tyh- jää sanahelinää. He eivät tunne kir- joituksia eivätkä Jumalan voimaa.
Heidänkö käsiinsä meidän pitäi- si jäädä?
Hilkka Rajala
Juice kirkossa
Kiitos mieleenpainuvasta tapahtu- masta.
Markku Laitio
Kirjoita yleisönosastoon! Mielipide saa olla enintään 1200 merkkiä ilman välilyöntejä tai vajaa puoli liuskaa.
Kirjoittaja voi käyttää nimimerkkiä, mutta nimi ja yhteystiedot tulee mainita. Ne jäävät vain toimituksen tietoon.
Lähetä kirjoituksesi sähköpostitse: tampereenkirkkosanomat@evl.fi tai osoitteeseen Tampereen Kirkkosanomat, toimitus, PL 226, 33101 Tampere.
Sanottua
Se hyvä puoli kirkon hallinnossa on, että se on niin tavattoman mo- nimutkainen. Tavallinen Erkki ei millään ota selvää kirkolliskokous- ten, kirkkohallitusten, piispainko- kousten, hiippakuntien, piispojen, tuomiokapitulien, rovastikuntien, seurakuntayhtymien ja seurakun- tien kudelmasta ja keskinäisistä val- tasuhteista.
Tämä mahdollistaa sen, että kir- kossa voi olla monta erilaista todel- lisuutta ja valta on lopulta sillä, jo- ka sen ottaa.
Päätoimittaja Seppo Simola Kirkko ja kaupunki 11.11.13 Jumala on enemmän kuin us- kontojen lausumat Jumalasta, enemmän kuin kirkkojen uskon- tunnustukset tai eri uskontojen py- hät kirjat. Jumala on jotain, mistä
nämä kaikki puhuvat, jotain, minkä ihminen sisimmässään tunnistaa ja joka vaatii tulla ilmaistuksi sanoin, musiikkina, tanssina, maalaukse- na. Ihmisen puhe Jumalasta on tot- ta, ja se pitää ottaa vakavasti, vaik- ka se samalla onkin aina subjektii- vinen ja likiarvo jumalallisesta to- dellisuudesta.
Pastori Hannu Lehdeskoski blogis- saan 12.11. (”Jumala puntarissa”) http://lehtikioski1.blogspot.fi/
Pelastuskysymyksiä on Raama- tussa vain yksi: Jeesus. Esimerkik- si kysymys suhtautumisesta suku- puolivähemmistöihin ei ole sellai- nen, vaikka aihe puhuttaa ja kiih- dyttää mieliä kirkollisessa keskus- telussa. Ajattelen, että jokainen meistä on omalla tavallaan elä- mässään vinossa ja syntinen. Vain
eläytymällä toisen asemaan pääs- tään eteenpäin.
Helsingin Raamattukoulun toiminnan- johtaja Marja Heimala-Pelkonen Kotimaa 14.11.
Kun valittaa, että kaikki on pin- nallista, surkeaa ja kaupallista, se on Suomessa helppo tapa saada kunni- oitusta älykkönä. Mutta älyllisen halpahintaisuuden rajat tulevat vas- taan nopeasti. Yksipuolinen analyy- si maailmasta ei tuota kovin korkei- ta pisteitä.
Sarkastinen, kyyninen ja cool, postmodernin ironinen ihminen ei uskalla asettua alttiiksi arvostelulle ja heittäytyä kokemaan hyvää elä- mää. On paljon vaativampaa puo- lustaa hyvyyttä ja tuoda sitä esiin.
Uutisankkuri Peter Nyman Sana 14.11.
Tampere 4.12.2013
Hannu Jukola
Lisää Sanottuja:
www.tampereenkirkkosanomat.fi Mummon Kammarin Aune Kau-
tonen opetti Islam Nassarille ja Khaled Alyemanille pipon virk- kaamista POP UP ILO Mestassa Koskikeskuksessa.
Mesta toimii yhdessä paikas- sa viisi viikkoa kerrallaan. Kiertue lähti liikkeelle elokuussa Helsingis- tä ja on seuraavaksi helmi-elokuus- sa jälleen Helsingissä.
Idea on lähtöisin yksityishenki- löiden halusta koota yrityksiä, yh- teisöjä, ja julkisia tahoja luomaan nuorille järkevää tekemistä.
Mesta on avoinna Koskikeskuk- sessa 22. joulukuuta asti. Mummon Kammarin väki on nuorten kans- sa kutomassa joka keskiviikko kel- lo 15–19.
Iloa vaikka pipan virkkaamisesta
Lisätietoa: www.facebook.com/popupILO
3
Hannu Jukola
Juice sai väen kirkkoon
Ensimmäistä kertaa järjestet- tyyn Juice-kirkkoon Tampereen tuomiokirkkoon kokoontui yli kaksituhatta ihmistä. Aivan kaik- ki eivät edes mahtuneet sisään.
Tilaisuudessa kerättiin koleh- ti, joka tuotti yli 8600 euroa. Sil- lä tuetaan vähävaraisia lapsiper- heitä tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyön kautta.
– Aivan loistava juttu, että kirkko järjestää jotain meille ihan tavallisillekin ihmisille, kiitteli kirkkoon miehensä kanssa saa- punut Sarianna Suvela.
– Juicen sanoitukset ja pap- pien rukoukset toimivat hienos- ti yhdessä. Koskettava ja puhut- televa ilta!
Kehuja on satanut jälkikäteen myös sähköpostein ja sosiaalisen median kautta.
Tamperelaiset muusikot esit- tivät hyväntekeväisyystapahtu- massa Juicen rakastetuimpia lau- luja ja runoja. Alttarilla nähtiin muun muassa Mikko Alatalo, Heikki Salo, Kati Pellinen, Hau- li Bros -yhtye ja Costello Hauta- mäki.
Illan avasi Syksyn sävel Mikko Alatalon esittämänä. Kirkkoillas- sa kuultiin myös Juicen rakkaim- piin lauluihin kuuluvat Kaksois- elämää, Rakkauden haudalla,
Viidestoista yö ja Pyhä toimitus.
Myös hieman tuntemattomam- mille lauluille oli tilaa.
Musiikin teemoja täydensivät lyhyet rukoukset ja raamatunja- keet, jotka pastorit Merja Hali- vaara ja Risto Korhonen olivat valinneet. Tunnelmallinen ilta päättyi yhteislauluun Suloista ja haikeaa.
– Tässä yhdistyi aika jännäl- lä tavalla rock-konsertin fiilis ja jumalanpalveluksen tunnelma, pohti Costello Hautamäki.
Myös tuomiorovasti Olli Hal- likainen iloitsi ideasta yhdistää Juicen sanoitukset kirkkoillaksi.
– Mielestäni kirkkoon sopii kaikki sellainen musiikki, joka ohjaa peruskysymysten äärelle.
Usein musiikki voi sanoja parem- min välittää elämän iloa ja kipua, kuoleman ankaruutta sekä kysy- myksiä ja huutoja Jumalalle.
– Useat Juicen kappaleet pu- huvat rakkaudesta, kaipuusta ja toivosta. Niissä pohditaan elä- män syviä kysymyksiä ronskisti- kin. Juice ei pilkkaa Jumalaa vaan ihmisen tärkeilyä ja halua omia totuus itselleen. Hän taisi joskus todeta, että voisi erota valtiosta, muttei koskaan kirkosta.
Eva Wäljas
Herätys!
T
amperelaiset saavatuuden seurakuntaleh- den ensi vuonna. Sil- ta-niminen lehti alkaa ilmestyä 5. helmikuu- ta 2014.
Tampereen evankelis-luterilai- sen seurakuntayhtymän kustanta- ma ja julkaisema Silta korvaa ny- kyisen Tampereen Kirkkosano- mat -lehden. Kirkkosanomien vii- meinen numero ilmestyy 18. jou- lukuuta.
– Lehtiuudistuksen tavoittee- na on raikastaa ja nykyaikaistaa seurakuntalehden ilmettä ja sitä kautta tavoittaa myös nuorempaa lukijakuntaa unohtamatta uskol- lisia, ikääntyviä lukijoita, kertoo Tampereen seurakuntien viestin- täpäällikkö, päätoimittaja Marja Rautanen.
Lehden päätavoitteita ovat pai- kallisista asioista ja tapahtumista kertominen, kirkon toimivuuden esille tuominen, keskustelun he- rättäminen sekä kirkon arvomaa- ilman ilmentäminen.
– Olen valtavan innoissani uu- distuksesta, sillä uuden lehden konsepti on nykyaikainen. Silta on todella hyvä nimi lehdelle, jatkaa Rautanen.
Lehti on yhteys seurakuntaan
Viestintäpäälliköllä on pitkä koke- mus seurakuntalehden tekemises- tä. Hän aloitti työskentelyn seura- kuntien viestinnässä vuonna 1973, aluksi tiedotussihteerinä ja myö- hemmin Kirkkosanomien toimi- tussihteerinä. Vuodesta 2000 läh- tien Marja Rautanen on toiminut viestintäpäällikkönä ja Kirkkosa- nomien päätoimittajana.
Rautasen mukaan seurakunta- lehti on aina ollut tärkeä tiedotus- väline tamperelaisille, varsinkin ai- kana, jolloin ei ollut sähköistä vies- tintää.
– Uskon, että lehti on edelleen tärkeä. Lehti voi toimia yhteytenä kirkkoon ja omaan seurakuntaan niillekin tamperelaisille, jotka ei- vät ole aktiivisesti seurakuntaelä- mässä mukana, pohtii Rautanen.
Seurakuntalehden tulee muun viestinnän ohella tarjota merkityk- siä, vahvistaa jäsenyyttä ja houku- tella uusia jäseniä kirkkoon.
– Lehdessä on oltava puhutte- levia ja kiinnostavia juttuja, joi- den avulla tamperelaiset voivat ra- kentaa kristillistä identiteettiään.
Myös ihmisläheisyys ja tavallisten tamperelaisten arjesta kertomi-
nen ovat aina olleet tärkeitä tavoit- teitani lehdenteossa, pohtii Mar- ja Rautanen, joka jää tehtävästään eläkkeelle virallisesti maaliskuus- sa 2014.
Silta ilmestyy kerran kuussa
Silta ilmestyy ensi vuonna 11 ker- taa, aina keskiviikkoisin kuukau- den alussa. Seurakuntien tapahtu- matiedot julkaistaan erillisenä liit- teenä, joka on helppo ottaa talteen.
Silta toimitetaan Tampereen seurakuntien viestintäpalveluissa.
Ilmoitusmyynnin hoitaa tampere- lainen Medialiike ja sivujen taitosta huolehtii Kotimaan Viestintäpalve- lut-yksikkö. Painaminen tapahtuu Alma Manun painotalossa Saran- kulmassa.
Lehti jaetaan ilmaisjakeluna jo- kaiseen tamperelaistalouteen lu- kuun ottamatta niitä postiluukku- ja, joissa on ”ei mainoksia” -mainin- ta. Jakelusta huolehtivat Kotimaa ja Tampereen Ykkösjakelut.
Tamperelainen seurakuntalehti Silta ilmestyy helmikuussa
Tampereen seurakuntien viestintäpäällikkö Marja Rautanen ja Harjun kappalainen Jukka-Pekka Ruusukallio tarkastele- vat Silta-lehden vedoksia. Ruusukallio keksi nimen uudelle seurakuntalehdelle, jonka ensimmäinen numero ilmestyy 5.
helmikuuta 2014.
Miksi seurakuntien tiloihin on tulossa käyttömaksu?
Miksi seurakuntatiloissa pidettäville perhejuhlille on tulos- sa maksu ensi vuoden alusta lähtien, hallintojohtaja Mat- ti Ilveskoski?
– Kaikista tiloista ja niiden käytöstä syntyy kustannuksia, joi- ta maksuilla pyritään osin kattamaan. Toisaalta maksuttomi- en tilojen käyttöön ei aina sitouduta, vaan tilojen mahdollinen peruutuskin jää tekemättä.
Jos on varannut tilan tämän vuoden puolella, peritäänkö ra- hat silti?
– Tilauspäivä ratkaisee.
Minkä suuruinen maksu on?
– Maksu on erityyppisistä tilaisuuksista erilainen. Esimerkik- si kastetoimituksen jälkeisen kastejuhlan veloitus on 50 euroa viideltä tunnilta, muiden perhejuhlien, kuten rippi-, hää-, syn- tymäpäivä- tai ylioppilasjuhlan tai muistotilaisuuden maksu on 200 euroa viideltä tunnilta. Yhtiökokoukset ja muut vastaa- vat tilaisuudet maksavat myös 200 euroa/ 5 tuntia. Nämä hin- nat ovat Tampereen seurakuntien jäsenille, muille ne ovat kak- sin- tai kolminkertaiset.
Millaisista tiloista maksua peritään?
– Kaikista seurakuntien tiloista peritään vuokra, jos alueen kirkkoherra ei toisin perustellusta syystä päätä.
Voiko maksusta saada vapautuksen?
– Kirkkoherran päätöksellä voi perustellusta, esimerkiksi dia- konisesta syystä saada vapautuksen.
Asta Kettunen
Tilavarauksen yhteystiedot:
www.tampereenseurakunnat.fi/palveluja/
tilojen_ja_toimitusten_varaus, p. (03) 219 0705
Silta-nimen keksi
seurakuntien oma sanataituri
– Silta sopii mainiosti lehdenkin nimeksi. Se toimii monen asian vertauskuvana, perustelee Harjun kappalainen, pastori Jukka-Pekka Ruusukallio, joka keksi nimen uu- delle seurakuntalehdelle.
Tavoitteena oli keksiä lyhyt, mieluiten viisikirjaiminen sana, jo- ka ilmentäisi seurakuntaelämää ja tamperelaisuutta.
– Silta tuli mieleeni, sillä olen elänyt lapsuuteni Tampereen kes- kustassa, Alarannassa Laukonto- rin kupeessa. Tammerkoski sekä sillat merkitsevät minulle tampe- relaisuutta.
Ruusukallion mukaan silta-sa-
na sisältää teologisia ja kristillisiä vertauskuvia.
– Silta voi symbolisoida ihmis- ten välistä yhteyttä sekä yhteyt- tä Jumalaan ja toisiin kristittyihin.
Jukka-Pekka Ruusukallion mie- leen nousi myös kuva 1960-luvun Nuorten rippikouluoppaasta.
– Kuvassa on särkynyt silta ja taustalla näkyy risti. Välit Juma- laan ovat menneet poikki, mut- ta Kristuksen risti korjaa väliri- kon. Silta merkitsee minulle yhdis- tämistä ja rakentamista, ei erotta- mista ja purkamista, miettii Ruu- sukallio.
Siltaa pitkin kuljetaan, joten se
kuvaa myös liikettä.
– Ihmisen olemassaolon tar- koitus on tulla lähimmäisen luok- se. Sillassa on kaiteet, joten sen voi tehdä turvallisesti.
Ruusukallion mukaan uuden ni- men ja lehden tunnetuksi tekemi- nen on suuri haaste tekijöille.
– Uuteen nimeen tottumi- nen vie lukijoilta varmasti aikan- sa. Tampereen Kirkkosanomat on vahva brändi, mutta se ei nimenä innosta mielikuvitusta. Nyt on ky- se uudesta tuotteesta, joka ansait- see uuden nimen.
Kirsi Airikka
Muuttokirjeet lähtevät nyt vain yhdelle perheenjäsenelle
Tervetulotoivotuksen seura- kuntaan saa Tampereella toistai- seksi vain yksi perheenjäsen. Asia on jo ehtinyt herättää kummas- tusta seurakuntalaisissa.
Syynä on kirkon uusi jäsen- tietojärjestelmä Kirjuri, joka on parhaillaan käyttöönottovaihees- sa. Järjestelmästä ei saa nostettua erikseen kaikkien samaan osoit- teeseen muuttaneiden aikuisten nimi- ja osoitetietoja.
– Kirjuri ei vielä tällä het- kellä mahdollista kaikkia toivo-
miamme toimintoja, joihin kuu- luu muun muassa tämä asia. Py- rimme muutokseen asiassa mah- dollisimman pian, sanoo yhtei- sen seurakuntatyön johtaja Ti- mo Takala.
– Seurakuntiin ja seurakun- tien välillä muuttaa Tampereella vuosittain yhteensä yli 20 000 ih- mistä, joten valitettavasti emme pysty tekemään poimintoja käsin, toisin kuin pienemmässä seura- kunnassa, pahoittelee rekisteri- päällikkö Gun Toivonen.
4
Pipliaseuran pääsihteeri Markku Ko- tila huomasi Kiinan-matkallaan, että koulutetuilla nuorilla ilmenee arvojen etsimistä ja uteliasta kiinnostusta us- kontoon.
Uusia kirkossa kävijöitä kutsutaan pienryhmiin jumalanpalveluksen jälkeen Beijingissä.
Pipliaseura jatkaa Raamatun kääntämistä
Suomen Pipliaseuran toiminta- ajatuksena on levittää Raamattua mahdollisimman laajasti eri kielil- lä ja välineillä sekä hinnalla, johon ihmisillä on varaa.
Kun seura perustettiin 200 vuotta sitten, tavoite oli saada Raa- mattu jokaiseen suomalaiseen ko- tiin. Tämä tavoite saavutettiin vuonna 1920.
– Nykyisin Raamattua ei ole Suomessa kaikilla; toisilla on mon- takin ja toisilla ei yhtään. Toisen maailmansodan jälkeen Pipliaseu- ran toiminta levisi maailmanlaa- juiseksi, kun olemme jäsenenä Yh- tyneissä raamattuseuroissa, jolla on toimintaa 200 maassa, pääsih- teeri Markku Kotila kertoo.
Pipliaseura tekee yhteistyö-
tä ortodoksisen ja katolisen kir- kon kanssa, ja kaikki Suomen kir- kot ovat sen jäseniä. Suomessa ke- rätään rahaa, jotta köyhissä mais- sa Raamattua voidaan myydä eu- ron hinnalla.
Kotila on luottamustehtävissä Yhtyneissä raamattuseuroissa, jo- ka asettaa yhteiset tavoitteet sii- tä, mille kielille Raamattua kään- netään.
– Tämän vuoden alussa asetim- me Yhtyneissä raamattuseuroissa tavoitteen saada sata uutta Raama- tun käännöstä tuhannen päivän ai- kana. Periaatteena on kääntää ko- ko Raamattu. Monet muut kääntä- vät usein vain Uuden testamentin, ja käännöstyöt voivat jäädä kesken, Kotila sanoo.
Kaappikello, osa 1/2
Kaappikello tikitti omaa verk- kaista tahtiaan. Se oli vedetty aikai- sin aamulla ja jaksaisi käydä vielä pitkälle huomiseen. Vain nurkissa kolisteleva pakkanen kadotti alleen kaappikellon tikityksen. Vanha kei- nutuoli kiikkui hiljakseen edes ta- kaisin, siinä istuva vanha ukko tu- hisi nukkuessaan. Hieman kuolaa oli valunut harmaalle villatakille ja tuhka ukon polttamasta piipus- ta oli varissut lattialle keinutuolin jalan viereen.
Ukko heräsi vilunväristykseen ja ähkäisi. Olikohan tuli hellas- sa päässyt sammumaan? Oli vielä pimeää, eivätkä vanhat jalat enää jaksaneet lähteä puiden hakuun.
Silmien tottuessa hämärään uk- ko kohtasi yllättävän näyn. Tu- van ikkuna repsotti apposen auki niin, että pyörähtelevä lumi pää- si hivuttautumaan sisään ikkuna- laudalle ja toi kylmän henkäyksiä mukanaan.
”No johan on… ” ukko manasi ja kampeutui pirtinpöydästä tukea ottaen ikkunan luo. Kangistuneet nivelet natisivat ukon kurottautu- essa sulkemaan ikkunaa. Vaikka
ponnistus ei ollut suuri, istahti uk- ko hengästyneenä pöydän ääreen.
”No johan on…” toisti ukko ja yl- lättyi äänensä kovuudesta hiljaises- sa pirtissä.
Se tupa oli rakennettu omin käsin sodan loputtua. Jalassa ol- leet kranaatinsirpaleet ja painajai- set olivat valvottaneet öisin, mutta työt oli tehtävä. Olihan elätettävä- nä vaimon lisäksi neljä lasta, viides tulossa. Pellot ympärillä oli raivat- tu käsin, ja ne olivat tuottaneet jo ensimmäisestä kylvökerrasta siu- natun määrän viljaa, jopa myytä- väksi asti.
Navetan elikkomäärä oli kas- vanut kahdesta hiehosta yli kym- menpäiseksi laumaksi. Omista leh- mistä saatiin maidot, juustot ja ker- mat. Ylikin jäi. Ei ollut Jumala hän- tä hyljännyt, vaikka poterossa pii- leskellessään hän niin olikin luul- lut. Mutta niinhän se on, että sitä saa ja sitä otetaan.
Ensimmäinen joulu omassa pir- tissä. Metsästä oli vanhimman po- jan kanssa savotan yhteydessä kat- kaistu latvakuusi, joka oli täynnä käpyjä. Se kannettiin joululle tuok-
suvaan pirttiin lasten iloisten nau- rujen saattelemana. Oksille asetel- tiin itse valetut kynttilät ja lippu- nauha. Pöytä ei notkunut herkuis- ta, mutta silti puutetta ei ollut mis- tään.
Lasten nukkuessa mentiin emännän kanssa kaksin saunan kuumiin löylyihin, pestiin toisten selät. Kuivasta vastasta karisi leh- tiä kuluneille lauteille. Ulkona rä- tisevät jätkänkynttilät valaisivat pimeän pihapiirin. Jossain hauk- kui koira.
Koiran haukku herätti ukon mietteistään. Lumi oli sulanut mä- riksi lammikoiksi ikkunalaudalle.
Ukko kurkisteli ikkunasta ulos pi- meään. Kuun kelmeä valo ja tähti- kirkas taivas leikkivät hangen ho- pean valkoisella pinnalla. Ei mitään erityistä. Vain pimeyttä.
Riikka Moilanen
(Jatkuu ensi numerossa)
Kristinusko kasvaa etelän maissa
Lähetystyön painopiste on muut- tunut. Sata vuotta sitten kristin- usko oli leimallisesti länsimaa- lainen ilmiö, nyt se on etelän us- konto. Maailmankartalla kristin- uskon keskipiste on Afrikan Ni- geriassa. Tämä on lähetystyön tu- losta.
Pipliaseura luo toimintaedel- lytyksiä kirkoille tuomalla Raa- matun kaikkien ulottuville.
– Kohta valtaosa lähetystyön tekijöistä lähtee eteläiseltä pal- lonpuoliskolta. Kirkon jäsenmää- rä kasvaa Etelä–Amerikassa, Af- rikassa ja Kiinassa, Kotila kuvaa muutosta.
Hän on käynyt Kiinassa yli 15 kertaa, viimeksi arkkipiispa Kari Mäkisen mukana elokuun lopus- sa tänä vuonna. Pipliaseura tukee siellä teologien koulutusta ja raa- mattutyötä.
Kiinassa kommunistinen puo- lue on edelleen vallassa, mut- ta maa avautui länteen, ja vapaa markkinatalous toimii itäranni- kolla, joka on rikastunut. Kiinas- sa yhteiskunnalliset ja taloudelli- set erot ovat suuret. Maan länsi- osa on köyhää aluetta, jossa väes- tön tulot jäävät alle yhden dolla- rin päivässä, mikä on absoluutti- sen köyhyyden raja.
– Kiinan hallituksen virallinen politiikka suhtautuu uskontoihin myönteisesti, kunhan ne tukevat
yhteiskuntarauhaa. Kristinusko kasvaa, ja maassa on 30–50 mil- joonaa kristittyä. Valtaosa kristi- tyistä asuu köyhällä maaseudul- la. Yleinen kiinnostus kristinus- koon kasvaa, varsinkin opiskeli- joiden keskuudessa, ja seurakun- tien ikärakenne onkin nuortunut, Kotila kuvailee tilannetta.
Pipliaseura tukee Raamattu- jen levittämistä Kiinassa. Raa- mattuja on painettu maassa jo 60 miljoonaa. Ulkomaalaiset ei- vät saa tehdä siellä lähetystyö- tä, vaan asukkaat tekevät sitä it- se. Kiina haluaa kuitenkin ottaa vastaan tukea.
Pirjo Lääperi
Mika Pajunen
Markku Kotila / Suomen Pipliaseura
5
Tulevat pyhät
Oivalluksia uskosta
Laura Tuhkanen-Jukkola
Oivalluksia uskosta -tekstit: Laura Tuhkanen-Jukkola
Ikkunalaudalla kyyhöttävä kak- tus alkaa odottamatta kukkia. On sen aika. Miten se nyt, synkimpä- nä aikana tietää räväyttää kukkan- sa hehkumaan? Kauneus lohduttaa.
Aivan kuin punaiset kukat olisivat puhjenneet myötätunnosta meitä hämärässä pinnisteleviä kohtaan.
Pimeys kuroo mieltä umpeen ja masennus liittyy seuraan. Sii- hen täytyy kai suostua ja kuunnel- la jonkun aikaa omia sisäisiä tun- toja. Aina ei voi olla sosiaalinen ja aikaansaava. Nyt hiljaisuus vetää puoleensa ja antaa suojaa. Kukat puhkeavat ajallaan.
Käskemällä ei itseään saa iloi- seksi. Eikö ilo saa alkunsa rakkau- desta? Kun puoliso iloitsee rak- kaastaan tai äiti lapsestaan, ilo val- taa myös rakastetun. Iloa löytyy myös uskon sopukoista: Kristil- lisen uskon mukaan Taivaallinen Vanhempani katselee touhujani ja
iloitsee minusta, vaikka en saisi mi- tään aikaan.
”Kirkko on Jumalan valtakun- nan leikkihuone, jossa saa har- joitella pyhien elämän keveyttä”, maalailee ruotsalainen emeritus- piispa Martin Lönnebo. Leikki ja nauru kuuluvat kristittyjen elä- mään, koska olemme armon lapsia.
Ilo kasvaa vapaudessa, ja voimme uhmata painovoimaa, kun meille avataan näkymä taivaalliseen to- dellisuuteen, vaikka vain hetkeksi.
Hyvää voi tapahtua ilman omaa yrittämistäkin. On lupa levätä sii- nä, mitä jo on ja mitä on tuleva.
Vaikka ilmaista rakkautta on vai- kea ottaa vastaan. Runoilija Eeva Tikka on kirjoittanut:
”Yhden tähdenlennon ajan minä näen hänen kasvonsa kääntyneinä kohti hänen silmänsä silmissäni
ja nousen, huudan ilosta koska tiedän kuka hän on ja sydämeni tuntee hänet, hän on läsnä
kaikessa mitä minussa on.”
Helposti ajattelemme, että meidän pitäisi tehdä jotain ottaaksemme Jeesuksen vastaan. Entä jos asetel- ma onkin toisin päin: Jeesuksella on aina vastaanotto auki meitä var- ten. Hänen kanssaan voi siis sopia tapaamisen jo ennen jouluruuhkaa.
Tällaisia tapaamisia sanotaan hen- gellisiksi harjoituksiksi.
Voit viettää hetken Jeesuksen kanssa, kun asetut rauhalliseen paikkaan. Levähdä siinä hetki.
Sulje silmäsi ja kuvittele, että nä- et Kristuksen seisomassa edessäsi.
Hän katsoo sinua. Näe, miten hän katsoo sinua rakkaudella ja nöyräs- ti. Viivy hänen katseensa alla muu- tama minuutti.
Ilo ja hiljaisuus
Tule hyvä kakku
Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan! Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö.
Tässä on teidän Jumalanne.”
(Jes. 35: 1–4)
Helmi
8.12. 2. adventtisunnuntai – Kuninkaasi tulee kunniassa
Joulukalenterin luukkujen takaa löytyy jotain kaunista tai hyvää. Pie- nin askelin etenee matka kohti juhlaa, mutta samalla pimeys tihenee.
Tuleva juhla on kuin yössä loistava lyhty, joka antaa toivoa kulkijoille.
Jeesus kehotti palvelijoitaan valvomaan ja odottamaan isäntäänsä, joka palaa takaisin hääjuhlasta keskellä yötä. Isäntä lupaa itse tarjoil- la palvelijoilleen aterian, jos he vain ovat jaksaneet pysytellä hereillä.
(Luuk.12: 35–40 ) Kun Jeesus kerran tulee kunniassaan takaisin, alkaa loppumaton juhla.
15.12. 3. adventtisunnuntai – Tehkää tie Kuninkaalle
Johannes Kastaja teki tietä Jeesukselle. Hän oli askeetti, joka kehotti ih- misiä tunnustamaan syntinsä ja tekemään parannuksen. Jeesus taas söi ja joi niidenkin seurassa, joita muut halveksivat. Ihmiset eivät ymmär- täneet, että Jumalan valtakunta oli näin murtautumassa esiin. (Matt.
11:11–19)
Jeesus on Kuningas, jonka seurassa omia puutteita ei tarvitse peitel- lä. Hän näkee syyllisyyden ja häpeän, joita kannan. Vapahtaja ei aseta ehtoja, vaan pyytää istumaan kanssaan samaan pöytään, lepäämään.
apsuuteni syntymäpäivistä muistan täytekakun, jonka äitini leipoi talviyön pimei- nä tunteina. Lähes ämpärin korkuinen kermakakku va- rasti jokaisen lapsivieraan huomi- on. Se jökötti toteemipaalun tavoin keskellä herkkupöytää. Saadakseni kaikki kynttilät puhallettua jou- duin nousemaan keittiön penkille seisomaan. Ja kylläpä kakku mais- tui!Äidin leipomissa kakuissa maistoin huolenpidon ja rakkauden. Koristeiksi kelpasivat pirteät mandariininlohkot ja ol- minväriset banaanisoirot, joista äitini sommitteli auringon keskel- le kakkua. Kertaalleen jo käytetyt kynttilät yhdellä uudella täyden- nettynä nostivat kermakakun lois- toonsa. Mikä juhlavalo!
Suomi-neitomme saa kohta pu- haltaa kymmenet kynttilät synty- mäpäiväkakustaan. Kakku on var- masti näyttävämpi kuin minun lap- sisynttäreideni katseiden kerääjä.
Maamme alkaa hyvinkin olla seni- orikansalaisen iässä.
Tänään sankari Suomi kysyy John F. Kennedyn tavoin: ”Älä ky- sy, mitä maasi voi tehdä sinun hy- väksesi vaan kysy, mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi”. Kysymys tu- lee kohti. Tämä pettumaa on isie-
ni maa ja juureni ovat syvällä sen mullassa.
Maamme on ponnistellut läpi historian tyrskyjen selviten taita- vien valtiomiesten kipparoimana.
Minut kutsutaan nyt yhteishenki- talkoisiin. Niihin talkoisiin haastan sinutkin. Eikö aloiteta yhdessä, sil- lä silloin meitä on jo kaksi taistelus- sa apatiaa ja melankoliaa vastaan.
Elämme pohjoisen pallonpuo- liskon pimeintä aikaa. Valo pyö- rähtää näkyvissä hävitäkseen jäl- leen sinne, minne niin moni meistä lentää keräämään sitä takaisin. Hä- märän pehmeä hyssy antaa luvan ja mahdollisuuden hidastaa kier- roksia, koska niin luontokin tekee.
Luonto on viisas. Taas jaksaa ku- koistaa, kun välillä pudottaa kellas- tuneet lehtensä ja himmailee villa- sukat jalassa.
Tässä kuussa saan leipoa toisen- kin kakun, Jeesuksen syntymäpäi- väkakun. Hänen valonsa on valais- sut vuosisatojen ajan Suomi-neidon vaellusta ja niin valaisee tulevai- suudessakin. Hyvä uuden kirkko- vuoden lupaus on hakeutua sään- nöllisesti tuohon valohoitoon.
Outi Niemi
Kirjoittaja on työnohjaaja sekä Tampereen seurakuntien kurssi- ja leirikeskusten johtaja.
L
Outi Niemi
6
Ota onkeesi
Konserttitarjotin
Joulun
odotuksessa
Joulumusiikin täyteistä Sa- na Soi -iltaa vietetään Finlayso- nin kirkossa sunnuntaina 8.12. Il- lan musiikista vastaa Teppo Ruo- honen Matti & Teppo -yhtyeestä.
Veljeksiltä on ilmestynyt kolme hengellistä levyä, joista yksi on yl- tänyt kultalevyksi.
Teppo Ruohonen esiintyy Sana soi -illassa kolmatta kertaa.
– Tahdon mukaan tulemi- sellani antaa myös oman uskon- todistuksen ja tiedän, ettei paras- kaan viihdemusiikki korvaa hen- gellisen musiikin syvyyttä, hän toteaa.
UrkusoiKiva! -konsertti
ti 3.12. klo 18 Pispalan kirkko
Harjun Lapsikuoro ja kirkkomusi- kantit
Lounasmusiikkia
ke 4.12. klo 12 Aleksanterin kirkko Vokaali-installaatio Minna Hilke, vokaalilaulu
Isänmaallinen konsertti
to 5.12. klo 19 Tuomiokirkko
Juhlapuhujana Tampereen piispa Matti Repo
Solisteina tenori Tero Harjunnie- mi ja Tuomiokirkon urkuri Hen- ri Hersta
Seniorikuoro Konkelot, johtaa Jussi Tamminen Mieskuoro Laulajat, johtaa Juha Holma
Ohjelma 20 euroa, osa juhlan tuotosta lahjoitetaan sotaveteraa- neille.
Perinteinen
itsenäisyyspäivän konsertti
pe 6.12. klo 16.15 Vanha kirkko
Piccolon kamarikuoro, Minna Turppa, sopraano, Salla Harju- nen, mezzosopraano, Lauri Tik- kanen, piano, Anssi Pyykkönen, urut, johtaa Heikki Hinssa Vapaa pääsy, ohjelma 5€
Konsertti alkaa itsenäisyyspäivän ilotulituksen jälkeen.
Koivu ja tähti –
itsenäisyyspäivän konsertti
pe 6.12. klo 17 Finlaysonin kirkko
Lasten katedraalin nuoria soit- tajia
Konsertti alkaa lippukulkueella ja päättyy kynttilöiden sytyttämi- seen muistomerkille Finlaysonin kirkon edessä.
Muut adventin ja joulunajan kon- sertit löytyvät tämän lehden joulu- liitteestä sivulta 12.
Hannu Jukola
Piccolon kamarikuo- ron ja solistien perin- teinen itsenäisyyspäi- vän konsertti alkaa Vanhassa kirkossa noin kello 16.15, kau- pungin järjestämän it- senäisyyspäivän ilotu- lituksen jälkeen.
Entä jos Jumala on meistä kaukana?
J
ouluaiheinen musiikkidraa- ma Immanuel koostuu lau- laja ja lauluntekijä Anu Neu- vosen vuosien varrella teke- mistä lauluista ja saa ensi- iltansa joulukuussa Aleksanterin kirkossa.Laulujen pohjana ovat nämä mietteet: Joskus tuntuu, että Juma- la on kaukana, eikä kuule hartaita pyyntöjämme. Raamatun henkilöt näyttävät olevan paljon lähempä- nä Jumalaa kuin me. Entä jos Hän on meistä kaikista yhtä kaukana?
Tai jospa Hän onkin yhtä lähellä meitä ja Raamatun ihmisiä?
– Ihmisten kysymykset ovat varmaan samanlaisia, olipa elämän ongelma mikä tahansa. Kyselem- me, miksi Jumala ei vastaa meille, Neuvonen pohtii.
– Olen jouluihminen ja halusin tehdä jouluun liittyvän näytelmän.
Immanuelin laulut liittyvät Mari- an ja Josefin kokemuksiin ja kerto- vat, miltä heistä tuntuu. Liitin nii- hin omia tuntemuksiani siitä, kun ihmettelin, miksi Jumala ei kuule rukouksiani.
– Vaikka en ymmärrä, miksi
niin tapahtui, yritin epätoivoises- tikin luottaa silti siihen, että Juma- la pitää minusta huolen.
Laulujen tekoa esiintymisiä, opetusta
Anu Neuvosella on musiikinopetta- jan koulutus. Hän on tehnyt lauluja ennenkin sekä itselleen että muil- le laulajille. Häneltä on ilmestynyt kaksi levyä; Sävel julkaistiin 2008 ja Kuitenkin 2011. Ensimmäiseltä levyltä tuli tunnetuksi laulu Enke- li, joka soi paljon radiossakin. Neu- vonen käy esiintymässä yksityisti- laisuuksissa, kuten häissä, ristiäi- sissä ja hautajaisissa. Lisäksi hän on opettanut pianon soittoa ja va- paata säestystä Keravan ja Pirkan opistoissa.
Immanuelin lauluja syntyi mo- nen vuoden kuluessa ja pari niis- tä on julkaistu jo levyilläkin, Hiil- los ilmestyi ensimmäisellä levyllä ja Näkemiin toisella. Vasta yhteis- työssä ohjaaja Ismo Nokelaisen erillisistä lauluista syntyi draama.
Jo asuessaan Helsingissä Neu- vonen suunnitteli joulunäytelmää,
mutta hanke kaatui rahoituksen puutteeseen. Tämän vuoden esi- tyksiin tehtiin useita rahoitushake- muksia, ja tukea antoivat Uusi Ver- so, Tampereen hiippakunta, Lem- päälän seurakunta ja Vapaakirkko- seurakunta.
Vaikka toimitaan talkoohen- gessä, kuluja tulee puvustukses- ta, matkakorvauksista ja äänen- toistosta. Laulujen aiheet syntyvät usein omasta elämästä, mutta nii- tä ei voi jäljittää tiettyyn tapahtu- maan, vaan lähinnä tunnelmaan.
Laulut eivät ole liian henkilökoh- taisia, vaan Neuvonen etäännyt- ti niitä. Näin lauluista tuli yleispä- tevämpiä ja kuulija voi tulkita nii- tä omista lähtökohdistaan. Lapset- tomuusvaiheessa tehdyt laulut ovat kuin rakkauslauluja.
– Laulut kertovat, että on lupa tuntea myös tällaisia tunteita, eikä Jumala suutu kielteisistä tunteista.
Itsekään en ole aina positiivisella mielellä Jumalan edessä, Neuvo- nen kertoo.
– Tulevaisuudessa olisi ihanaa, jos voisin tehdä lauluja ja myös draamaa seurakunnissa. Minulla Liikuntarajoitteiset Kuulokojeet
Scaramellan joululevyn tuotto menee diakonian hyväksi
– Harjun diakoniatyö on tärkeä hyväntekeväisyyskohde, johon levy- tuotot kokonaisuudessaan menevät, sanoo nokkahuiluyhtye Scaramellaa vetävä kanttori Tarja Laitinen.
– Levyn nimeksi tuli JUHLAA, joka omalta osaltaan liittyy Scara- mellan aiempien levyjen – AIKAA, AJATELLA, JOULUA – sarjaan.
Levyllä kuullaan myös Ville Kar- hulan säveltämä Lielahden kirkon- kellojen Juhlasoitto.
Levyllä on pääasiassa vanhem-
paa musiikkia, osa uudelleen Sca- ramellan sovittamana, kuten Piae Cantiones -sävelmät. Antornio Co- rellin Joulukonsertosta on levyllä Pastorella -osa.
J.S. Bachin virsisovituksista on mukana Enkeli taivaan. Tuttuja lau- luja ovat muun muassa Heinillä här- kien kaukalon, Riemuitse tytär Siion ja Ensimmäinen joulu.
– Aiempi joulumusiikkitallen- ne oli joulukortti, jossa oli ajatukse- na muutaman kappaleen sävelin toi-
vottaa hyvää joulua. Kyseisellä Jou- lua-kortilla kerättiin rahaa Tampe- reen Tyttöjen Talon toiminnan tu- kemiseen.
– Saimme hyvää palautetta niin musiikista kuin hyväntekeväisyys- kohteestakin. Ne olivat kannustimi- na, jotka innostivat tekemään laa- jemman joulumusiikkitallenteen.
– Instrumentaalisovituksia jou- lumusiikista on myös vähemmän tarjolla. Ja ihania kappaleita, joita on ilo soittaa, on todella runsaasti, Laitinen kertoo.
Levyllä soittavat nokkahuiluja Kaisu Hynninen (sopraano ja alt- to), Paula Sirén (sopraano ja altto),
Tarja Laitinen (tenori ja kontrabas- Scaramellan JUHLAA-levyn kannen on suunnitellut Valpuri Tauriainen.
Miksi ihminen on hullu?
Helsingin Sanomien pitkäaikaisen ulkomaantoimittajan Heikki Ait- tokosken reportaasi Narrien laiva on tutkimusmatka maailman vaka- vimpien kysymysten äärelle.
Mistä köyhyys, kärsimys ja väki- valta johtuvat? Kirjassa Aittokos- ki etsii vastauksia neljältä mante-
reelta. Satumainen yltäkylläisyys ja lohduton kurjuus vuorottelevat.
Heikki Aittokosken syyttävä sormi kohdistuu aikamme ahneh- tijoihin. Samaan aikaan hän penää menestyjämailta ja -yrityksiltä to- dellista globaalia vastuunkantoa.
Osansa saa myös pieni Suomi.
Sortovalta alas
Raimo Holopainen oli rakenta- massa Afrikassa kouluja, kirkko- ja ja klinikoita jo 1950-luvulla. Yli 30 vuoden työjaksosta hän vietti suurimman osan nykyisessä Na- mibiassa. Hänen ovensa oli avoin kaikille.
Holopaisen kirja Muutoksen te- kijät (SLS 2013) on tositapahtumiin perustuva romaani Namibiaan it- senäisyystaistelusta. Päähenkilön tuttavat puuhaavat jotain salape- räistä, ja pian syntyy poliittinen puolue SWAPO.
so), Marja Laakso (altto ja basso) sekä lyömäsoittimia Juuso Laakso ja Tarvo Laakso.
7
Uolevi Salonen
Harjun Vox Cor pääsi vauhtiin Maailmojen messusta Pispalan kirkossa loka- kuussa.
Hannu Jukola
Radio, tv ja netti
Tuomiokirkon jumalanpalvelus radiossa
Tampereen tuomiokirkon jumalanpalveluksia voi kuunnella suo- rana lähetyksenä joka sunnuntai Radio Moreenissa kello 10 taa- juuksilla 98,4 ja 101,5 MHz 15.12. asti ja jälleen 12.1.2014 al- kaen.
Lisäksi radiossa kuullaan itsenäisyyspäivän 6.12.2013 juma- lanpalvelus.
Jouluradio soi tammikuulle asti
Jouluradio soittaa tauotta joulumusiikkia ensimmäisestä adven- tista loppiaiseen. Hoosianna-hymnistä soi uusi versio, jonka on sovittanut Kerkko Koskinen. Kappaleen esittää Kerkko Koskinen Kollektiivi.
Hoosiannasta on julkaistu myös musiikkivideo, joka on nähtä- vissä Jouluradion Youtube-kanavalla. Sen on ohjannut ja käsikir- joittanut teatteriohjaaja ja toimittaja Susanna Kuparinen.
Jouluradio on mainokseton radiokanava, joka kuuluu Tampe- reella analogisella taajudella 101,6 MHz Apple- ja Android-lait- teilla. Kanavaa voi kuunnella ilmaisen TuneIn-applikaation kaut- ta. Kaikki kanavat löytyvät myös nettisivuilta www.jouluradio.fi
Lastenkirkon joulukalenteri mobiilina
Lastenkirkon valtakunnallinen joulu- kalenteri uudistui. Viime jouluna yli 180 000 käyntiä kerännyt Rouskis- joulukalenteri muuttui Tähtipojan jou- luseikkailuksi ja tuli tarjolle myös äly- puhelin- ja tablet-sovelluksina.
Uutena hahmona seikkailee Tähti- poika-supersankari, joka lähtee etsi- mään hiirten varastamaa joulun täh- teä.
Kalenterin luukuista aukeaa ly- hytelokuvia, kuvakuunnelmia, hiir- ten bändin tähdittämiä laululuukku-
ja, mobiilipelejä ja paljon muuta. Kalenterissa voi seikkailla tut- tuun tapaan myös lastenkirkko.fi -sivustolla.
Dei keskittyy joulumusiikkiin
Perinteinen joulumusiikki ja uudemmat joululaulut uudistivat Radio Dein lähetyksen ensimmäisestä adventista alkaen, kun tarjonta keskittyi joulumusiikkiin. Kanavalla vierailee päivittäin tunnettuja jouluihmisiä Paula Koivuniemestä Eija Vilppaaseen. Sarjan päättää aaton piispavieras Tapio Luoma.
Perinteiset ja hartaammat joululaulut kuuluvat soittolistalla jouluviikolla. Tarkemmat ohjelmatiedot löytyvät osoitteesta www.
radiodei.fi.
Kauniita kuvia kasteesta
Sivulta www.tampereenseurakunnat.fi/palveluja/kaste/aamukas- te pääsee kasteen kuvagallerioihin. Tuoreimmat kuvat on otettu 24. marraskuuta, jolloin kasteen sai kymmenen lasta. Kuvat on ottanut Tampereen seurakuntien valokuvaaja Hannu Jukola.
Voimaa joulun ajaksi
Hartauksia on luettavissa osoitteessa www.evl.fi/kappeli.
Entä jos Jumala on meistä kaukana?
Jouluaiheinen musiikkidraama
M
usiikkidraama Imma- nuel pohjautuu jou- luevankeliumiin ja te- os koostuu musiikista, lau- luista, tanssista ja draamasta.Osa lauluista vie tarinaa eteenpäin ja osa kuvaa Ma- rin ja Joosefin tunteita, jot- ka vaihtelevat ilosta suruun, hämmennykseen ja väsy- mykseen. Epätietoisina he kyselevät tietä, ja välillä tun- tuu, että Jumala ei kuule ei- kä vastaa. Lopulta Marialle ja Joosefille selviää, että Ju- mala on ollut heidän kans- saan myös vaikeimpina het- kinä.
Timo Saarinen auttoi
kokoamaan orkesteria ja so- listeiksi saatiin ammattilai- sia: Joosefina laulaa Sami Asp ja Mariana Maria Jaak- konen.
Teoksen ohjaa Ismo No- kelainen Tampereen Kristil- lisestä teatterista. Anu Neu- vonen sävelsi musiikin ja sa- noitti laulut.
Immanuelin ensi-ilta pi- detään lauantaina 7.12. kel- lo 18 Aleksanterin kirkos- sa. Muut esitykset ovat sun- nuntaina 15.12. kello 18 Va- paakirkossa ja sunnuntaina 22.12. kello 15 Kuljun Maja- kassa Lempäälässä. Esityk- siin on vapaa pääsy.
Mieskuoro Laulajien
Isänmaallinen konsertti
Henri Hersta, urut Tero Harjunniemi, laulu Juhlapuhe, piispa Matti Repo
Seniorikuoro Konkelot, johtaa Jussi Tamminen Mieskuoro Laulajat, johtaa Juha Holma
Tampereen tuomiokirkossa
torstaina 5.12.2013 kello 19
Osa juhlan tuotosta lahjoitetaan sotaveteraaneille.
Konserttiohjelmia à 20 euroa kirkon ovelta ennen konserttia.
on uusia ideoita ylistyksestä ja me- ditatiivisesta laulusta, Neuvonen unelmoi.
Lapsettomuusvaihe koetteli uskoa
Aineksia Immanueliin Neuvonen sai myös omista elämänkokemuk- sistaan. Vuosia kestänyt lapsetto- muus oli vaikea elämänvaihe, joka sai epäilemään jopa Jumalan ole- massaoloa.
Neuvonen oli ”kympin tyttönä”
tottunut siihen, että omilla pon- nistuksillaan saavuttaa tavoitteen.
Nytkin hän yritti ansaita teoillaan lapsen Jumalalta.
– Halusin tarttua Jumalan lu- pauksiin ja sanoin hänelle: katso nyt, kuinka minä uskon, vaikka tä- mäkin vastoinkäyminen vielä tuli.
Tunsin epävarmuutta siitä, mitä Ju- mala halusi minun tekevän, pitää- kö minun uskoa ihmeeseen vai luo- vuttaa? Tuntui, että Hän vaatii lii- kaa minun uskoltani. Sitten huo- masin, että itse vaadin liikaa itsel- täni.
Lapsettomuuskriisi oli raskas
kestää henkisesti. Neuvonen ei aluksi kertonut siitä edes ystävil- leen.
– Koin, että oma paha oloni oli niin suuri, etten voinut kaataa si- tä toisten päälle. Kun pidin kaiken pahan olon sisälläni, alkoi fysiikka pettää ja sairastelin tulehduksia. En tiennyt, mihin voisin kohdistaa vi- hani siitä, että oma kroppa ei toimi, kuten haluan.
– Opin paljon lapsettomuus- vuosina, ja olisin voinut pitää sitä antoisana aikana, jos olisin tien- nyt, että kaikki päättyy hyvin.
Epävarmuutta oli kuitenkin vai- kea kestää.
Lasta ei kuulunut kiihkeistä toi- veista ja rukouksista huolimatta, ja se tuntui vaikealta. Lapsettomuu- teen ei löydetty selkeää lääketie- teellistä syytä. Anu sai varhaisia keskenmenoja. Kalliisiin hedel- möityshoitoihin lähteminen epäi- lytti, koska niiden hyödyt tuntuivat kyseenalaisilta.
– Jouduin itse päättämään sii- tä, mitä tehdään. Kokeilin erilaisia ruokavalioita, joita löysin Googles- ta. Yhdellä kaverillani oli myös lap-
settomuusongelma, ja sain häneltä vertaistukea.
– Sitten tapahtui Jumalan ihme ja tulin raskaaksi, mutta samalla alkoi keskenmenon pelko. Pelkä- sin ihan raskauden loppumetreil- le asti menettäväni tämän lapsen.
Onneksi neuvolan terveydenhoi- taja ymmärsi tilanteen ja antoi lu- van, että aina halutessani saan tulla kuuntelemaan sikiön sydänääniä, jolloin vakuutuin siitä, että kaikki on hyvin.
Raskaus päättyi lopulta onnelli- sesti ja syntyi terve poika.
– Poika on nyt kaksi- ja puoli- vuotias ja edelleen käyn tarkista- massa, hengittääkö hän yöllä. Po- jan syntymä on suuri armon osoi- tus, enkä voi enää epäillä Jumalan olemassaoloa. Silti en jaksa olla jo- ka hetki superkiitollinen.
– Oman vanhemmuuden kautta Jumalan isyys aukeaa uudella taval- la. Jos minä suhtaudun näin lämpi- mästi omaan lapseeni, kuinka pal- jon lämpimämmin Jumala suhtau- tuukaan minuun.
Pirjo Lääperi
Anu Neuvonen ja Maria Jaakkonen tutkivat nuotteja Immanuelin harjoituksissa.
Jaakkonen pitää rooliaan Mariana mielenkiintoisena, sillä se syventää Marian kohtaloa.
Joulu merkitsee Jaakkoselle Kristuksen syntymän juhlaa ja rauhoittumisen aikaa, jota voi viettää läheisten kanssa.
Harjuun vihdoin oma naiskuoro
ti on kiinni vain naisista, Laitinen kertoo.
Harjun Vox Cor – sydän ja ääni – koostuu kymmenestä laulajasta.
Monen taustalla on niin lauluopin- toja kuin pitkä kuorokokemuskin.
– Yhtyeen nimi kertoo rakkau- desta ääneen, laulamiseen ja mu- siikkiin. Se kiteyttää hyvin naisten ajatuksia, Laitinen valaisee.
Tuore yhtye on testannut taito- jaan kuulijoiden edessä muutaman kerran.
– Ajatuksena on tehdä monen- moista musiikkia ilon kautta laula- en, vetäjä sanoo.
Seuraava esiintyminen on jou- lun alla. Konsertti Kynttilätunnel-
mia Pispalan kirkossa torstaina 12.12. kello 20 on yhteinen joulule- vynsä vastikään julkaisseen Nok- kahuiluyhtye Scaramellan kans- sa. Illan aikana kuullaan tuttuja ja tuntemattomia joulusäveliä.
Lauluyhtye kasaa parhaillaan oh- jelmistoa tulevaisuuttakin varten.
– Aluksi ohjelmassa oli musiik- kia maailmalta. Se tuntui kiinnos- tavan ja toimi helposti porukassa.
Negro spirituaalit ja vanhat sävel- mät kiinnostavat nekin. Ajatuk- sena on tehdä monipuolisesti mo- nenlaista musiikkia, mikä innostaa laulamaan, kertoo Laitinen.
Elisa af Hällström Harjun seurakunnassa pitkään
työskennelleen kanttorin Tarja Laitisen haave omasta naiskuoros- ta on vihdoin totta. Pispalan kir- kolla on kokoontunut syksyn ajan iloinen joukko naisia, joiden sy- dän kuuluu myös laululle. Laitinen muistelee, ettei Harjussa ole aiem- min ollut vastaava kokoonpanoa.
Kaikki sai alkunsa, kun kantto- ri kyseli Maailmojen Messun laulu- porukkaan innokkaita naislaulajia ja he halusivat jatkaa yhdessä lau- lamista messun jälkeenkin.
– Monissa kuoroissa laulaa ak- tiivisia naisia, myös sekakuoroissa, joissa miesrivistöt kuitenkin kaipaa- vat täydennystä. Naiskuorossa soin-
8
Kirkko kaupungissa – aaltoliikettä
– Kaikkea ei saa sanotuksi, aina sa- nat uupuvat kesken. Sellainen olo välillä on, teologian tohtori Voit- to Silfverhuth lainaa ison kirjan Saarnaajaa.
Emeritustuomiorovastin jätti- urakka, Tampereen seurakuntahis- toria 1–2, julkistettiin 3. joulukuuta.
Kirkollinen elämä Tampereel- la alkoi kaupungin perustamises- ta. Yli 230 vuodessa on tapahtunut niin paljon, että kaikkea on mahdo- ton mahduttaa edes kahteen nitee- seen ja 900 sivuun.
Tutkijan tarkkuudella Silfver- huth laskee kuvien osuudeksi hie- man yli 25 prosenttia, ja mukana on valokuvia, grafiikkaa, piirrok- sia, asiakirjoja.
Ei mitään uutta
Tampereen seurakuntien rakentu- minen on ollut aaltoliikettä pienes- tä isoksi ja isosta pieneksi. Viime vuosien vääntö seurakuntien vä- hentämisestä ei ole uutta.
Kun kaupunki perustettiin, se määrättiin kuuluvaksi Messuky- län seurakuntaan. Tamperelaisilla oli tunnin kävelymatka Messuky- län kivikirkkoon.
Kaupunkialueella jumalanpal- veluksia pidettiin aluksi Tammer- kosken yläpuolisessa polttimora- kennuksessa. Niitä toivoivat eten- kin Tampereelle muuttaneet ruot- sinkieliset asukkaat, koska Messu- kylässä ei saarnattu eikä rukoiltu heidän äidinkielellään. Väliaikai- sen kirkkotilan ja papin tampere- laiset saivat 1786, jolloin kartanon väentupa torin varressa varustet- tiin saarnahuoneeksi.
Syksyllä 2013 Tampereella on runsaasti kirkkoja, mutta messua vietetään muuallakin, esimerkik-
si Seurakuntien talon Suurella sy- dämellä -klubilla. Historia toistaa itseään?
Monikulttuurisuus on nykypäi- vää, mutta taas Saarnaaja muistut- taa: vaikka jostakin sanottaisiin:
katso, tämä on uutta, on sitäkin ol-
lut jo kauan ennen meitä. Tampe- reen 1700-luvun asemakaavassa torin neljään nurkkaan oli merkit- ty tontit ”kaikenlaisten uskontojen kirkkoja varten”?
Rakennetuksi tuli vain luteri- lainen pyhäkkö; kolmeen muuhun
kulmaan nousi apteekki. Ensim- mäistä varsinaista kirkkoaan kau- punkilaiset odottivat lähes puo- li vuosisataa, koska kiisteltiin, teh- däänkö se kivestä vai puusta. Se- naatti ratkaisi asian jälkimmäisen voitoksi. Carlo Bassin piirtämä pienehkö, väliaikaiseksi tarkoitet- tu Vanha kirkko otettiin käyttöön adventtina 1824.
– Tampere avautui Eurooppaan, jopa tuon ajan uskonnonvapaus- lainsäädäntöä uhmaten. Kaupun- gin perustaja Kustaa III oli valistu- nut ja korostuneen suvaitsevainen hallitsija, Silfverhuth kuvaa.
Kansainvälisiä vaikutteita kau- punkiin virtasi 1800-luvulla. James Finlayson oli uskontunnustuksel- taan kveekari, maan suurimmas- sa tehtaassa Finlaysonilla työsken- teli paljon englantilaisia ammatti- miehiä ja työpäivät aloitettiin aa- muhartaudella. Pietarista tehtaan- johtajaksi muuttaneen Ferninand Uhden aikana puuvillatehtaasta muodostui kristillisen maallikko- toiminnan keskus.
Kun kaupungissa vietettiin 1860-luvulla ensimmäisiä lähetys- juhlia, puuvillatehdas pysäytettiin juhlan ajaksi, mutta Tampereen Sa- nomissa arvosteltiin virinnyttä lä- hetysharrastusta.
– Jo silloin osattiin kritisoida, että hätää ja nälkää on Suomessa- kin, ja että ensin pitäisi auttaa koti- maassa. Sellainen ei kuitenkaan ole kristillinen ajatus, kirkko ei ole pel- kästään lähellä olevia varten.
Sukupolvi menee…
Jumalanpalvelus, kaste, avioliit- toon vihkiminen, hautaan siunaa- minen, vuotuinen rippikoulu ja kaupunginosittain järjestetyt ope-
tus- ja hartaustilaisuudet eli kinke- rit olivat seurakunnan alkuaikojen toimintamuotoja.
– Kirkkolaki määräsi, että lap- si on kastettava viimeistään kah- deksantena päivänä. Vielä 1900-lu- vun alussa puolet kuolleista oli lap- sia, ja pidettiin tärkeänä, että vau- va ehditään kastaa. Kastetilaisuu- det olivat muodoltaan koruttomia, ja usein kummit veivät lapsen pap- pilaan kasteelle.
Varhaisimpia seurakunnan toi- mihenkilöitä olivat pappi, lukkari, kirkonpalvelija, kellonsoittaja ja ta- loutta hoitava kirkonisäntä. Papin ja lukkarin palkkaukseen rahat pe- rittiin talonomistajilta. Lisäksi jo- kainen konfirmoitu maksoi kirkko- herralle ja kaupunginsaarnaajalle niin sanottua pääsiäisrahaa.
Seurakuntia on tullut lisää, mutta toisaalta niitä on 1960-lu- vulta lähtien yritetty taloudellisis- ta ja toiminnallisista syistä yhdis- tää. Toistaiseksi tuloksetta.
…sukupolvi tulee
Teollistuminen ei vieraannuttanut kaupungin asukkaita seurakunnas- ta. Tehtaalaiset olivat vielä 1880-lu- vulla kirkollisesti aktiivisin sosiaa- liryhmä.
– Ei tuon ajan ihmisillä ollut ai- kaa innostua uusista aatteista. He tulivat kotiin raskaan työpäivän jälkeen. Me elämme toisenlaisessa ajassa, emmekä tiedä, mitä kaikkea se merkitsee kirkolle.
Uskontopakko sääteli aikanaan kirkkoon kuulumista. Uskonnon- vapauslaki 1923 ei aiheuttanut suurta notkahdusta: sosiaalinen paine pysytti jäsenenä, ”koska niin on tapana”.
– Sodat ja muut vaikeat ajat ovat Kalevan kirkkoa varten louhitaan Liisankalliota vuonna 1964. Rovasti Paavo Viljanen (vas.) on juuri painanut nappia alkujysäykseen. Tapahtumaa todistavat piispa Eelis Gulin ja muut herrat.
Veikko Lintinen/ Tampere-seuran kuva-arkisto
Rohkeat avaukset ovat aina kuuluneet Tampereen kirkolliseen elämään. Vuon- na 1978 seurakunta lähestyi kaikkia tamperelaiskoteja puhelimitse. Tässä elä- mä -kampanja sai paljon huomiota myös mediassa, muun muassa Suomen Ku- valehdessä.
