15700
POHJOLAN VOIMA OY
KOKKOLAN EDUSTAN MERI- TUULIVOIMALAITOS
YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS
6.11.2002
Sisällysluettelo
LIITEAINEISTO ... 4
ESIPUHE ... 5
1 JOHDANTO ... 6
2 HANKKEEN TAVOITTEET JA SUUNNITTELUTILANNE ... 7
2.1 Hankkeesta vastaava ... 7
2.2 Tutkimus hankkeen tavoitteet ... 8
2.3 Hankkeen suunnittelu- ja toteutusaikataulu ... 9
3 HANKKEEN KUVAUS ... 10
3.1 Hankkeen yleiskuvaus ... 10
3.2 Hankkeen sijoittuminen ja maankäyttötarve ... 10
3.3 Liittyminen muihin hankkeisiin ja ohjelmiin ... 11
3.3.1 Uusiutuvien energialähteiden edistäminen ... 11
3.3.2 Liitännäishankkeet ... 11
3.4 Arvioidut vaihtoehdot ja hankkeen toteuttamatta jättäminen ... 11
3.4.1 Arvioidut vaihtoehdot ... 11
3.4.2 Hanketta ei toteuteta ... 11
3.4.3 Lausunnoissa ja muistutuksissa esitetyt sijoitusvaihtoehdot ... 11
3.5 Teknistaloudelliset selvitykset ... 12
3.6 Oikeudelliset edellytykset ... 13
4 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET ... 14
4.1 Lainsäädännön velvoitteet ... 14
4.2 Hankkeen arvioidut ympäristövaikutukset ja arviointimenetelmät ... 14
4.3 Arviointiin liittyvät epävarmuudet ja oletukset ... 14
4.4 Arvioinnin ja vaikutusalueen rajaukset ... 14
5 YMPÄRISTÖN TILA JA ARVIOIDUT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET... 15
5.1 Merialueen tila, eliöstö ja kalasto ... 15
5.2 Linnusto ... 17
5.3 Alueiden käyttö ... 18
5.4 Maisema ... 20
5.5 Suojelualueet ... 22
5.5.1 Rantojensuojeluohjelma ... 22
5.5.2 Lintuvesiensuojeluohjelma ... 23
5.5.3 Natura 2000 –verkosto ... 24
5.5.4 Luonnonsuojelualueet ... 26
5.5.5 Vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelu ... 27
5.6 Melu ... 27
LIITTEET
- Ympäristöministeriön päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta.
Pohjolan Voima Oy:n Kokkolan edustan merituulivoimalaitoshanke. 15.1.2001.
- Yhteysviranomaisen lausunto ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta. Kokkolan edus- tan merituulivoimalaitos, Pohjolan Voima Oy, Kokkola, Luoto, Kälviä, Lohtaja. 11.6.2001.
- Suomenkielinen tiivistelmä
5.7 Turvallisuus ... 28
5.8 Liitännäishankkeet ... 29
5.8.1 Sähkönsiirtoverkosto ... 29
5.8.2 Maa-ainesten otto ... 31
5.8.3 Perustusten rakentaminen ... 31
5.8.4 Liikenne ... 32
5.9 Yhteiskunnalliset ja sosiaaliset vaikutukset ... 33
5.9.1 Määritelmät ja oletukset ... 33
5.9.2 Kansalaiskysely ... 33
5.9.3 Osallistuminen ympäristövaikutusten arviointiin ... 36
5.10 Vaihtoehtojen vertailu ... 37
5.11 Hankkeen toteuttamiskelpoisuus ... 39
5.11.1 Tekninen toteuttamiskelpoisuus ... 39
5.11.2 Taloudellinen toteuttamiskelpoisuus ... 39
5.11.3 Yhteiskunnallinen ja sosiaalinen toteuttamiskelpoisuus ... 39
5.11.4 Ympäristöllinen toteuttamiskelpoisuus ... 39
6 ARVIOINTIMENETTELY ... 40
6.1 Menettelyn kulku ... 40
6.2 Tiedottaminen ... 40
7 TOIMENPITEET ARVIOINTIMENETTELYN JÄLKEEN ... 41
7.1 Haitallisten vaikutusten vähentämiskeinot ... 41
7.2 Tarvittavat suunnitelmat, luvat ja päätökset ... 41
7.3 Ehdotus seurantaohjelmaksi ... 42
8 LÄHTEET ... 43
LIITEAINEISTO
- Liiteaineistona tähän ympäristövaikutusten arviointiselostukseen kuuluvat erillisistä selvi- tyksistä laaditut osaraportit:
• Ympäristövaikutusten tutkimussuunnitelma, Plan för undersökning av miljökonsek- venserna
• Kansalaiset ja merituulivoimalaitos
• Ympäristövaikutusten arviointiohjelma, Program för miljökonsekvensbedömning
• Merituulivoimarakentamisen oikeudelliset edellytykset
• Kansalaisten osallistuminen
• Käytön aikaiset meluvaikutukset
• Liitännäishankkeiden ympäristövaikutukset
• Merituulivoima-alueen pesimä- ja lepäilijälinnuston selvitys
• Teknistaloudellinen raportti
• Turvallisuusvaikutukset
• Vaikutukset alueiden käyttöön ja maisemaan
• Vaikutukset linnustoon
• Vaikutukset merialueen tilaan ja kalastoon
• Vaikutukset suojelualueisiin
- Kaikki osaraportit löytyvät pdf-muodossa osoitteesta www.pohjolanvoima.fi (Hankkeet ja T&K -> Merituuli -> Raportit).
- Kaikki osaraportit ovat luettavissa seuraavissa paikoissa tämän arviointiselostuksen näh- tävilläoloaikana:
• Kokkolan kaupunki: kaupungintalo ja pääkirjasto
• Lohtajan kunta: kunnantalo ja pääkirjasto
• Luodon kunta: kunnantalo ja pääkirjasto
• Kälviän kunta: kunnantalo ja pääkirjasto
• Länsi-Suomen ympäristökeskus: Vaasa ja Kokkola
ESIPUHE
Tuuli on uusiutuva energianlähde. Tuulivoi- malaitokset ovat päästötön sähköntuotanto- muoto. Sen tekniset kehittämisedellytykset Suomessa ovat kohtalaisen hyvät.
Tuulisähkön tuotanto on toistaiseksi meillä ollut pienimuotoista ja hajautettua. Teknisten ja taloudellisten edellytysten parantuessa ja yhteiskuntasuunnittelun edetessä tulee mah- dolliseksi myös suurten keskitettyjen tuulivoi- mapuistojen toteuttaminen.
Valtioneuvoston hyväksymien valtakunnallis- ten alueidenkäytön tavoitteiden mukaan tuu- livoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keski- tetysti useamman voimalan yksiköihin. Täl- löin tulevat kysymykseen erityisesti merialu- eet, koska merellä tuulisuus on hyvä ja meri- alueella ei yleensä muu alueiden käyttö estä useiden neliökilometrien laajuisten tuulivoi- malaitosalueiden perustamista.
Kauppa- ja teollisuusministeriön uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman mukai- nen tuulivoiman tuotantokapasiteetin tavoite on 500 MW eli 1 TWh tuulivoimalla tuotettua sähköä vuonna 2010. Edistämisohjelman taustaraportissa esitetään visiona, että tä- män jälkeen tuulivoimalaitosten teho lisään- tyisi 100 MW vuosittain ja olisi vuonna 2025 yhteensä 2 000 MW. Vuonna 2002 Suomen tuulivoiman tuotantokapasiteetti oli 40 MW.
Kokkolan edustan merituulivoimalaitoksen teho olisi 300 MW. Sen tai sitä vastaavan merituulivoimalaitoksen toteuttaminen muu- alle Suomen rannikkoalueelle olisi merkittä- vä edistysaskel kohti KTM:n asettamaa ta- voitetta.
Tuulivoimalaitosten tekninen kehitystyö ete- nee Suomessa. Tuulivoimalaitosyksikön kaupallinen yksikkökoko kasvaa edelleen.
hetkellä on kaupallisesti tarjolla n. 2,5 MW:n kokoisia voimalaitoksia. Kokkolan edustan suunnitelmat on laadittu jopa 5 MW:n yksik- kökoolla. Näin samalta alueelta saadaan suurempi teho. Merituulivoimalaitosten osal- ta erityisinä haasteina nähdään sähköverk- koon liityntä ja Suomen pohjoisten merialu- eiden jääolosuhteet kestävä perustustekniik- ka.
Suomessa tuulivoiman erityispiirteitä ovat Lapin tunturien arktiset olosuhteet, rannikon ja saariston monimuotoisuus, jääolosuhteet sekä offshore-tuulivoimalaitosten rakenta- mismahdollisuus matalikoille ja luodoille.
Tuulivoimarakentamisen edellytyksiä ympä- ristölainsäädännön kannalta on selvitetty vuosina 2001-2002 ympäristöministeriön työryhmän voimin. Tuulivoimatyöryhmän mietintö pyrkii selkeyttämään tuulivoimara- kentamista koskevia kaavoitus- ja lupame- nettelyjä.
Kokkolan edustan merituulivoimalaitoksen tutkimushankkeen tavoitteena oli Suomessa ensimmäisen kerran selvittää teollisen mit- takaavan merituulivoimalaitoksen rakentami- sen edellytyksiä. Tutkimushankkeeseen so- vellettiin ympäristövaikutusten arviointime- nettelyä, joka tämän arviointiselostuksen myötä saadaan päätökseen.
Tässä arviointiselostuksessa kuvataan ja ar- vioidaan merituulivoimalaitoksen ympäristö- vaikutuksia ympäristövaikutusten arvioinnis- ta annetun lain edellyttämässä laajuudessa.
Arvioinnin tiivistelmä on tämän selostuksen liitteenä. Selostus perustuu taustaselvityksiin ja tutkimuksiin, jotka on julkaistu 14 osara- porttina.
Merituulivoimalaitoksen merkittävin positiivi- nen vaikutus on siinä, että se tuottaa sähkö- energiaa ilman maahan, ilmaan, tai veteen kohdistuvia päästöjä. Myös hankkeen työllis- tävä vaikutus Suomessa on huomattava.
Haitalliset ympäristövaikutukset kohdistuvat voimalaitoksen lähiympäristöön. Siksi ratkai- sevaa vaikutuksen merkittävyyden kannalta on se, onko rakentamispaikassa tai sen lä- histöllä häiriintyviä kohteita.
Arviointi osoitti, että suuri merituulivoimalai- tos voidaan sijoittaa Kokkolan edustalle il- man, että se merkittävästi heikentää luonto- kohteiden tai luontokokonaisuuksien arvoa.Laajin voimalaitoksen aiheuttama muutos liittyy maisemaan. Siten arviointise- lostuksessa on päädytty arvioon, että meri- tuulivoimalaitos voidaan rakentaa esitetyille alueille ympäristön kannalta toteuttamiskel- poisella tavalla.
Merituulivoimalaitoksen tutkimuksen osana selvitettiin kokkolalaisten suhtautumista tuu- livoimalaitoksiin. Tutkimus osoitti, että valta- osa väestöstä kannattaa tuulivoimalaitosten rakentamista. Kansalaiset arvioivat tuulivoi- malaitosten aiheuttamia vaikutuksia hyvin eri tavalla. Osan mielestä tuulivoimalaitokset pi- laavat maiseman, osa piti niitä kauniina mai- semaa monipuolistavina elementteinä.
Kokkolan merituulivoimalaitoksen toteutta- minen edellyttää merialueen kaavoittamista tähän tarkoitukseen. Ennen toteuttamista on myös ratkaistava lukuisia teknisiä ongelmia.
Tutkimus osoitti myös, että nykyisillä talou- dellisilla lähtökohdilla voimalaitos ei ole talo- udellisesti kannattava.
1 JOHDANTO
Pohjolan Voima Oy käynnisti vuonna 1999 tutkimushankkeen Merituulivoima teollisena energialähteenä.
Tutkimushankkeen tavoitteena oli Suomes- sa ensimmäisen kerran selvittää, millä edel- lytyksillä on meidän oloissamme mahdollis- ta rakentaa teollisen mittakaavan merituuli- voimalaitos rannikon edustan merialueelle.
Selvitystyössä tutkittiin merituulivoimalaitok- sen teknisiä ja taloudellisia toteutusmahdol- lisuuksia, oikeudellisia edellytyksiä sekä ym- päristövaikutuksia. Näiden selvitystyössä sovellettiin ympäristövaikutusten arviointi- menettelyä. Tutkimushanke on tuottanut yh- teensä 14 osaraporttia. Tutkimus valmistui vuoden 2002 alussa. Tutkimushanke on saa- nut tukea kauppa- ja teollisuusministeriöltä.
Länsi-Suomen ympäristökeskus lähetti ym- päristöministeriölle kirjeen 20.9.2000. Se si- sälsi aloitteen ympäristövaikutusten arvioin- timenettelyn soveltamisesta Kokkolan edus- tan merituulivoimalaitoshankkeeseen. Siinä esitettiin, että hankkeeseen sovellettaisiin ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaisesti sovelletta- vaa arviointimenettelyä.
Pohjolan Voima Oy ilmoitti 8.11.2000, että se hyväksyy arviointimenettelyn soveltamisen.
Ympäristöministeriö päätti 15.1.2001, että hankkeesta tehdään ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukainen arviointi.
Ympäristövaikutusten arviointiohjelma val- mistui 22.2.2001. Yhteysviranomainen, Län- si-Suomen ympäristökeskus asetti sen näh- täville 7.3.-4.5.2001 väliseksi ajaksi ja antoi siitä lausuntonsa 11.6.2001.
Tutkimusprojektia ja ympäristövaikutusten arviointia ohjasi ohjausryhmä, johon kuului- vat edustajat Pohjolan Voimasta, ympäristö- ministeriöstä, Länsi-Suomen ympäristökes- kuksesta ja Kokkolan kaupungista.
Vuorovaikutteisen tutkimuksen ohjauksen toteuttamiseksi koottiin seurantaryhmä. Sii- hen osallistui viranomaisten lisäksi eri intres- siryhmien edustajia. Seurantaryhmään kut- suttiin edustajat mm. kalastajien, loma-asuk- kaiden, luonnonsuojelijoiden sekä lintuhar- rastajien järjestöistä. Kansalaisten osallistu- misesta koottiin oma raportti.
Tutkimushankkeen osaraportteja ovat laati- neet Pohjolan Voima Oy, PVO-Engineering Oy, Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy sekä Keski-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Ympäristövaikutusten arvioinnin on laati- nut Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy.
Kuva 1.1. Näkymä Harrinniemestä Santapankkiin.
Tutkimushankkeen kohdealueeksi Pohjolan Voima Oy valitsi Kokkolan edustan merialu- een, jonne suunniteltiin yhteensä yli 300 MW suuruinen merituulivoimalaitos. Tutkimus- kohteen valintaan vaikuttivat seuraavat sei- kat:
• Kokkolan kaupunki oli käynnistämässä merituulivoimalaitoksen osayleiskaa- voitusta. Myös Keski-Pohjanmaan maakuntakaavan laatiminen on vireillä
• Kokkolan kaupunki on Pohjolan Voima Oy:n osakas ja Kokkolan Voima Oy on Pohjolan Voiman tytäryhtiö.
• Ykspihlajan satama-alue antaa hyvät puitteet voimalaitosten ja niiden perus- tusten rakentamiselle, Trullevin kalasa- tama niiden huollolle.
• Kokkolan edustalta löytyy teknisesti to- teuttamiskelpoisia eli riittävän matalia vesialueita.
• Kokkolassa on runsaasti sähköä käyt- tävää teollisuutta ja Ventusnevan säh- köaseman kautta alue on kytketty val- takunnalliseen sähköverkkoon.
• Valtio omistaa huomattavia merialueita Kokkolan edustalla.
Erityispiirteenä tutkimusalueella oli se, että merkittävä osa tarkasteltavasta merialuees- ta kuuluu erilaisiin suojeluohjelmiin, kuten lin- tuvesiensuojeluohjelmaan, rantojensuojelu- ohjelmaan ja Natura-2000 –verkostoon.
Kokkolan edustan merituulivoimalaitoksen tutkimushankkeen raporteista on tehty erilli- nen painettu tiivistelmä, joka on tämän arvi- ointiselostuksen liitteenä.
2 HANKKEEN TAVOITTEET JA SUUNNITTELUTILANNE
2.1 Hankkeesta vastaava
Hankkeesta vastaa Pohjolan Voima Oy. Sen omistajina on merkittäviä metsä- ja teolli- suusyhtiöitä sekä kuntia ja kaupunkeja. Poh- jolan Voima Oy on valtakunnallinen sähkön- tuotantoa harjoittava yhtiö, jonka toiminta- ajatuksena on tuottaa sähköenergiaa omis- tajilleen. Yhtiön omistajat saavat kunkin voi- malaitoksen tuottamasta sähköstä omistus- osuutensa mukaisen osan.
Pohjolan Voiman sähkön hankinta vuonna 2001 oli noin 25 % koko Suomen kulutuk- sesta. Sen sähkön hankintakapasiteetti vuo- den 2001 lopussa 3 748 MW. Sähkö tuote- taan vesi-, ydin-, hiili-, kaasu-, turve- ja pro- sessivoimalaitoksissa.
Kuva 2.1 Pohjolan Voiman sähkönhankinta vuonna 2001.
Taulukko: Pohjolan Voiman omistajat 31.12.2001
Omistajat 31.12.2001
Etelä-Pohjanmaan Voima Oy Helsingin kaupunki
Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen Kemira Oyj + Eläkesäätiö Neliapila
Kokkolan kaupunki Kotkan Energia Oy Kymppivoima Oy Kyro Oyj Abp
Oy Metsä-Botnia Ab M-real Oyj
Myllykoski Oyj Oulun kaupunki Perhonjoki Oy Porin kaupunki
Päijät-Hämeen Voima Oy Stora Enso Oyj
TXU Nordic Energy Oy
%
4,3 1,4 4,4 4,5 2,1 1,3 2,1 0,2 1,5 2,5 1,5 0,1 1,9 1,2 1,3 16,0 14,5
Kuva 2.2 Pohjolan Voiman voimalaitokset.
Tuulivoiman rooli Pohjolan Voiman säh- köntuotannossa
Pohjolan Voiman energiantuotanto on moni- puolista. Yhtiö haluaa tuottaa sähköä kaikilla teknisesti ja taloudellisesti käyttökelpoisilla tavoilla.
Tuulivoimaa pidetään ilmastopoliittisesti erin- omaisena energiantuotantomuotona. Sekä EU:ssa että Suomessa tuulivoiman lisäämi- seen suhtaudutaan myönteisesti. Energia- ja ilmastopoliittisena tavoitteena on tuulivoiman lisääminen yhdeksi merkittäväksi sähkön tuotantomuodoksi.
Pohjolan Voima -konserniin kuuluu PVO-In- nopower Oy, joka rakentaa ja käyttää tuuli- voimalaitoksia. Teollisen mittakaavan tuuli- voiman tuottamista tutkitaan konsernin tutki- mus- ja kehitysohjelmassa, jonka tavoite on se, että yhtiöllä on tekniset valmiudet aloit- taa laajojen tuulivoimapuistojen rakentami- nen kymmenen vuoden sisällä.
2.2 Tutkimushankkeen tavoitteet
Merituulivoima teollisena energialähteenä – tutkimusprojektin tehtävänä oli aloittaa meri- tuulivoiman laajamittaiseen hyödyntämiseen liittyvän tiedon tuottaminen Suomessa. Tut- kimushankkeen tavoitteena oli selvittää
• suuren merituulivoimalaitoksen raken- tamisen tekniset ja taloudelliset lähtö- kohdat ja toteutusvaihtoehdot,
• suuren merituulivoimalaitoksen raken- tamisen ympäristövaikutukset,
• ne vaikutukset, joista tarvitaan yksityis- kohtaisempia tutkimusprojekteja meri- tuulivoiman laajemman käyttöönoton aloittamiseksi ja
• merituulivoimalaitoksen rakentamisen oikeudelliset edellytykset.
Teknisistä ja taloudellisista lähtökohdista ja toteutusvaihtoehdoista on valmistunut Tek- nistaloudellinen raportti. Oikeudellisia edel- lytyksiä on käsitelty raportissa Merituulivoi- marakentamisen oikeudelliset edellytykset.
Ympäristövaikutuksia on selvitetty ympäris- tövaikutusten arvioinnista annetun lain mu- kaisen YVA-menettelyn aikana arviointiohjel- massa, useissa osaraporteissa ja tässä arvi- ointiselostuksessa.
Kuva 2.3. Näkymä Hällskärsuddenista kohti Munakari-Poroluodon sijoitusaluetta.
2.3 Hankkeen suunnittelu- ja toteutus- aikataulu
Tutkimushankkeen esiselvitykset ja tutki- mustyön organisointi aloitettiin kesällä 1999.
Tutkimus ja arviointi valmistui vuoden 2002 loppuun mennessä.
Voimalaitoshankkeen toteutusaikatauluun vaikuttavat seuraavat tekijät:
• Suomen oloissa käyttökelpoisten ja ta- loudellisten teknisten ratkaisujen kehit- täminen edelleen
• hankkeen taloudellisesti kannattavien lähtökohtien muodostuminen
• kaavoituksen eteneminen
Edellisen perusteella arvioidaan, että mah- dollinen investointihanke voidaan toteuttaa aikaisintaan vuonna 2010.
Kuva 2.4. Prosessikaavio ja –aikataulu me- rituulivoimalaitoshankkeen etene- misestä.
3 HANKKEEN KUVAUS
3.1 Hankkeen yleiskuvaus
Arvioitavana hankkeena on suuren, teollisen mittakaavan merituulivoimalaitoksen raken- taminen Kokkolan ja osittain myös Luodon ja Kälviän kuntien edustan merialueelle.
Merituulivoimalaitos muodostuu merialueel- le rakennettavista tuulivoimalaitosyksiköistä.
Mikäli kaikki alueet toteutetaan käyttäen suu- rinta 5 MW tuulivoimalaitosyksikköä, muo- dostuu voimalaitoksen kokonaistehoksi noin 350 MW.
Merituulivoimalaitos voidaan toteuttaa myös osa-alueittain, jolloin voimalaitoksen koko- naistehoksi muodostuu noin 100-300 MW.
Mikäli ei käytetä suurinta mahdollista yksik- kökokoa, voimalaitoksen kokonaisteho jää alhaisemmaksi. Tämän hankkeen toteutta- misen minimiteho on 100 MW.
3.2 Hankkeen sijoittuminen ja maan- käyttötarve
Voimalaitoksen sijoittelua tutkittiin Kokkolan edustalle määritellyn tutkimusalueen sisä- puolella niillä alueilla, joissa vesisyvyys on 3 – 8 metriä. Sijoittelun lähtökohtana olivat tek- niset ja taloudelliset näkökohdat. YVA-pro- sessin aikana sijoittelua on tarkennettu ym- päristönäkökohdat huomioiden. Tarkempi yksittäisten voimalaitosyksiköiden sijoittelu suunnitellaan hankkeen toteutusvaiheessa mm. luonto- ja maisemanäkökohdat huomi- oiden.
Kokkolan edustan merituulivoimalaitoksen suunnitellut sijoitusalueet:
1. Tankarin – Djupörenin alue 2. Santapankin alue
3. Munakarin – Poroluodon alue 4. Trullevin ranta
5. Santapankin laajennus pohjoiseen
Näistä sijoitusalueista Trullevin ranta-alueen (4) osalta oli ennakoitavissa loma- ja muiden asukkaiden kielteinen suhtautuminen tuuli- voimalaitoksiin. Alueen toteutettavuus on kuitenkin muiden vertailussa mukana olevi- en vaihtoehtojen kaltainen, joten myös Trul- levin ranta-alue on otettu mukaan arviointiin.
Toteuttamisen kannalta ongelmallinen alue on myös Santapankin laajennus pohjoiseen (5). Tämä johtuu osaltaan alueen vesisyvyy- destä ja osaltaan alueelle sijoitettavien yksi- köiden vähäisestä määrästä.
Kartta 3.1.Kokkolan edustan merituulivoimalaitoksen suunnittelualueet: 1. Tankarin – Djupö- renin alue, 2. Santapankin alue, 3. Munakarin – Poroluodon alue, 4. Trullevin ranta, 5. Santapankin laajennus pohjoiseen.
Merialueilla sijoitusalueiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 60 km2. Maa-alueella meri- tuulivoimalaitos edellyttää sähköaseman ja voimalinjojen alueet. Lisäksi rakentamisen aikana käytetään kuljetusreittejä ja varas- tointialueita. Perustuksiin tarvittavan kiviai- neksen hankintaan tarvitaan maa-ainesten ottoalueita. Perustukset rakennetaan allaste- lakalla.
3.3 Liittyminen muihin hankkeisiin ja ohjelmiin
3.3.1 Uusiutuvien energialähteiden edistäminen
Kauppa- ja teollisuusministeriö on laatinut Uusiutuvien energialähteiden edistämisoh- jelman (4/1999). Siinä on asetettu tavoitteek- si tuulisähkön tuotantokapasiteetin lisäys 500 MW:iin vuoteen 2010 mennessä. Tavoit- teena on tuottaa tuulivoimalla sähköä 1,1 TWh. Tämä on noin 1 % Suomen arvioidus- ta sähkön kulutuksesta vuonna 2010. Vuon- na 2001 Suomessa toimi 64 tuulivoimalaitos- yksikköä, joiden kapasiteetti oli 39 MW.
Mikäli Kokkolan edustalle toteutetaan tämä hanke kokonaisuudessaan, kasvaa tuulisäh- kön tuotantokapasiteetti enintään 350 MW.
Tällä lisäyksellä on jo vaikutuksia rikki- ja ty- penoksidipäästöjä sekä kasvihuonepäästöjä koskevien kansainvälisten sitoumusten nou- dattamiseen. Laajamittaisella tuulisähkötuo- tannolla on myös vaikutusta valtakunnallisen jätesuunnitelman toteutumiseen.
3.3.2 Liitännäishankkeet
Laajamittainen sähkön tuotanto tuulivoimal- la tarvitsee tueksensa säätövoimaa tasaa- maan tuulisuuden vaihteluja.
Merialueella tuotetun sähkön siirtämiseksi valtakunnan sähköverkkoon tarvitaan voima- linjoja sekä merikaapeleina että ilmajohtoina.
Kasuuniperustusten rakentamiseen tarvitaan huomattavat määrät kiviaineksia, jotka on louhittava maa-ainesten ottoalueilta. Perus- tukset rakennettaisiin todennäköisimmin joko olemassa olevalla telakalla (esim. Rau- ma tai Naantali) tai Kokkolan Ykspihlajan alu- eelle rakennettavalla allastelakalla.
Maa-alueille tarvitaan huoltotukikohta ja va- rastorakennus. Varsinaiset korjaukset toteu- tetaan tapauskohtaisesti tarvittavalla kalus- tolla merellä.
3.4 Arvioidut vaihtoehdot ja hankkeen toteuttamatta jättäminen
3.4.1 Arvioidut vaihtoehdot
Merituulivoimalaitos voidaan toteuttaa osa- alueittain, jolloin voimalaitoksen kokonaiste- hoksi muodostuu noin 100-350 MW. Mikäli ei käytetä suurinta mahdollista yksikköko- koa, voimalaitoksen kokonaisteho jää alhai- semmaksi. Hanke on jaettu viiteen osa-alu- eeseen, joista suurimmat (alueet 1-3) voi- daan toteuttaa erillisinä. Hankkeen teknista- loudellisessa suunnitelmassa ja kustannus- arvioissa on lähtökohtana ollut näiden kol- men suuren alueen rakentaminen kolmen vuoden projektina. Tässä ratkaisevaa on pe- rustusten rakennustekniikka, sähkönsiirron verkoston rakentaminen ja voimalaitosten rakentaminen ja pystyttäminen sarjatuotan- tona. Hankkeen toteuttamisen minimiteho on 100 MW.
Vaihtoehdot ovat seuraavat:
1. Toteutetaan alueet 1 – 5 2. Toteutetaan alueet 1 – 3
3. Minimivaihtoehto on toteuttaa yksi 100 MW tehoinen alue kokonaisuudessaan (1, 2 tai 3). Mikäli tähän päädytään, vaihtoehdon kustannus- ja tekniset läh- tökohdat tulee tarkastella uudelleen.
Tekniset toteutusvaihtoehdot
Tutkimuksessa tutkittiin lisäksi seuraavia to- teutusvaihtoehtoja:
1. Voimalaitosyksikön koko 1,5 – 5 MW 2. Voimalaitosyksikön perustustapa, ra-
kentaminen merialueelle tai saareen 3. Muuntoasemien sijoittaminen
4. Merikaapelien tai ilmajohtojen käyttö
3.4.2 Hanketta ei toteuteta
Jos hanketta ei toteuteta, tuotetaan vastaa- va sähkö jossain muussa tarkoitukseen so- veltuvassa voimalaitoksessa. Näitä voivat olla:
• merituulivoimalaitos jollain muulla ran- nikkoalueella
• fossiilista polttoainetta, kivihiiltä, turvet- ta, maakaasua tai biopolttoainetta käyt- tävä lauhdevoimalaitos soveltuvalla paikkakunnalla Suomessa
• sähköntuonti ulkomailta lähinnä Venä- jältä, Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta.
3.4.3 Lausunnoissa ja muistutuksis- sa esitetyt sijoitusvaihtoehdot Rakennetut teollisuus- ja satama-alueet Ympäristövaikutusten arviointiohjelman kä- sittelyn yhteydessä tehtiin useita esityksiä tuulivoimalaitosten rakentamisesta jo teolli- seen käyttöön otetuille Kokkolan ranta-alu- eille. Pohjolan Voima Oy:n tytäryhtiö PVO- Innopower Oy rakentaa kaksi 1 MW suuruis- ta tuulivoimalaitosyksikköä Kokkolan syvä- sataman alueelle. Tämän kaltaisia pienem- piä rakennushankkeita saattaa lähivuosina käynnistyä satamien ja rannikolla olevien te- ollisuusalueiden yhteydessä. Ne eivät kui- tenkaan korvaa hanketta suuren merituuli- voimalaitoksen rakentamiseksi.
Maa-alueet
Useissa lausunnoissa esitettiin myös tuuli- voimalaitosten sijoittamista meren sijasta maa-alueille. Periaatteessa tuotannoltaan Kokkolan merituulivoimalaitoksen kokoinen tuulipuisto voitaisiin rakentaa myös maa-alu- eille. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon, että heikompien tuuliolosuhteiden vuoksi tuulivoimatuotantoon tarvittava alue olisi ar- violta noin kaksi kertaa Kokkolan merialuetta suurempi, koska voimalaitosyksiköitä tarvit- taisiin kaksinkertainen määrä. Tämä tarkoit- taisi noin 120 km2 suuruista tuulivoimatuo-
Kuva 3.2. Kuvasovite Kokkolan satamaan rakenteilla olevista tuulivoimalaitosyksiköistä.
tantoon varattua aluetta. Kokkolan melusel- vitysten perusteella edellisen kokoisen alu- een sisäpuolella ei myöskään voisi olla asuinalueita. Edelleen alueella tulisi olla koh- talaisen hyvä infrastruktuuri (tiestö, sähkö- verkko) jotta rakentamisedellytykset olisivat riittävän hyvät.
Kokkolan merituulivoimalaitoksen tutkimus- hankkeessa on selvitetty nimenomaan me- rialueelle rakennettavan tuulivoimalaitoksen ympäristövaikutuksia. Ympäristöministeriön päätös ympäristövaikutusten arviointimenet- telyn soveltamisesta koski Kokkolan edustan merituulivoimalaitoshanketta. Maa-alueille rakentaminen ei tässä yhteydessä ole todel- linen vaihtoehto ja siten ympäristövaikutuk- set sen osalta jätetään tarkemmin arvioimat- ta. Edellä esitettyjen näkökohtien, kuten vaa- dittavien maa-alueiden koon ja melun raja-
arvojen myötä voidaan kuitenkin perustellusti olettaa, että maa-alueille rakentamisessa ympäristövaikutukset olisivat myös merkittä- viä.
3.5 Teknistaloudelliset selvitykset Merituulivoimalaitoksen teknistaloudelliset selvitykset, suunnitelmat ja kustannuslaskel- mat on koottu erilliseen teknistaloudelliseen raporttiin.
Merituulivoimalaitoksen sijoitussuunnittelu tehtiin teknisin perustein viidelle 20 – 100 MW tuulivoimalaitosyksikön ryhmälle. Yksit- täisten tuulivoimalaitosyksiköiden teho vaih- teli välillä 1,5 – 5 MW. Sijoituskohteet valittiin siten, että vesisyvyys ei lähtökohtaisesti ylit- tänyt 8 metriä. Jos kaikki alueet toteutetaan, on voimalaitosyksiköitä 69 – 82 kpl
Suunnittelun perustaksi tutkittiin 250 km2:n alue Kokkolan edustalta. Teknisen sijoitus- suunnittelun jälkeen määriteltiin viisi merituu- livoimalaitoksen sijoitusaluetta, joiden pinta-
Kuva 3.3. Merituulivoimalaitoksen sijoitus Kokkolan edustalla.
Merituulivoimalaitoksen perustusten mitoi- tuksessa määräävänä perusteena oli ahto- jäiden aiheuttama kuormitus. Meriperustu- sten osuus kokonaiskustannuksista on mer- kittävä. Yksittäisen meriperustuksen kustan- nus on noin miljoona euroa. Kustannus on moninkertainen verrattuna maa-alueilla ta- pahtuvaan rakentamiseen.
Perustusten rakentamisesta tarkemmin lu- vussa 5.8 liitännäishankkeet.
Kuva 3.4. Perustusten rakentamista Tanskassa.
Sähköverkkoon liittyminen on suunniteltu alustavasti, mutta laajamittaisen tuulivoiman liittäminen kantaverkkoon vaatii lisäselvityk- siä. Liittymisehtoihin tarvitaan erillisiä ehtoja tai suosituksia tuulivoiman osalta.
Nykytekniikalla toteutettavan merituulivoi- man investointikustannukset ovat noin 1 412 – 2 018 euroa/kW (8 400 – 12 000 mk/kW).
Valtion osuus investointikustannuksista on voimassa olevan tukijärjestelmän mukaan enintään noin 30 %. Alustavassa laskennas- sa sähköntuotannon kustannukset ovat edel- linen tuki huomioon otettuna 6,2 – 7,4 snt/
kWh (37 – 44 p/kWh). Lopulliseen hintaan vaikuttaa sähköveron palautus, jonka suu- ruus tällä hetkellä on 0,69 snt/kWh.
3.6 Oikeudelliset edellytykset
Merituulivoimalaitoksen rakentamisen oikeu- dellisista edellytyksistä laadittiin oma raport- tinsa. Se osoitti, että merituulivoimalaitoksen rakentamisessa tarvitaan useita kaavoitus- ja lupamenettelyn vaiheita.
Taulukko 3.5. Suuren merituulivoimalai- tosten rakentamisen mahdollisia kaavoitus- ja lupavaiheita.
Ympäristövaikutusten selvittäminen liittyy lä- hes jokaiseen menettelyyn. Maa-alueille suunnitellun lainsäädännön soveltaminen merialueella on uutta, ja myös lopputulok- seen liittyy epävarmuutta.
Jokaiseen esitettyyn menettelyyn liittyy usei- ta vaiheita, kuten sidosryhmien ja asian- osaisten kuulemisia. Päätöksistä on mahdol- lista valittaa kahteen oikeusasteeseen.
ala on yhteensä 60 km2. Näillä alueilla voi- malaitosyksiköt sijoittuvat noin 600 m etäi- syydelle toisistaan. Yksittäinen voimalaitos- perustus vie merenpohjasta noin 2 000 m2:n alan. Näin voimalaitosyksiköt varaavat me- ren pohjasta yhteensä enintään 16 ha pinta- alan.
Ympäristövaikutusten arviointi Mahdollinen luonnonsuojelulain
mukainen Natura - arviointi Maakuntakaava
Yleiskaava Asemakaava
Mahdollinen valtioneuvoston poikkeuslupa Natura - alueille
Maa-ainesten ottolupa ja sen mahdollinen YVA Vesilupa ja siihen liittyvät
korvauskysymykset Ympäristölupa
Sähkömarkkinaviranomaisen lupa voimajohdoille
Korvauksista sopiminen Rakennuslupa
4 ARVIOITAVAT YMPÄRISTÖVAI- KUTUKSET
4.1 Lainsäädännön velvoitteet
Ympäristöministeriö teki 15.1.2001 päätök- sen ympäristövaikutusten arviointimenette- lyn soveltamisesta Kokkolan edustan meri- tuulivoimalaitoshankkeeseen. Ministeriön mukaan kysymyksessä on YVA-lain 4 §:n 2 momentin mukainen hanke, joka todennä- köisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.
Siksi ministeriö päätti YVA-lain 6 §:n nojalla, että tähän hankkeeseen sovelletaan ympä- ristövaikutusten arviointimenettelyä.
Ympäristöministeriön päätöksen perusteluis- sa todetaan mm., että hankkeen todennäköi- set vaikutukset alueen luontoon ja luonnon- varojen käyttöön tulisivat olemaan pitkäaikai- sia ja merkittäviä. Huomattavan laajalle alu- eelle ulottuisivat hankkeen maisema- ja me- luvaikutukset.
Edelleen ministeriö totesi, että hankkeen vai- kutukset alueen luontotyyppeihin ja lajeihin voivat olla merkittäviä ja pysyviä. Kokkolan edustan rannikko- ja merialue on luokiteltu arvokkaimpien luontoalueiden joukkoon.
Aluekokonaisuus sisältää maankohoamis- rannikon eri tyyppisiä kehitysvaiheita joki- suistoista ulkosaaristoon. Ulkosaaristoon kuuluu merilinnustoltaan arvokkaita saaria ja luotoja. Alueen rantaluonto on monipuolinen ja sen kasvistoon kuuluu monia alueellisesti uhanalaisia ja endeemisiä lajeja.
4.2 Hankkeen arvioidut ympäristövai- kutukset ja arviointimenetelmät Ympäristövaikutuksia arvioitaessa otetaan huomioon ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain 2 § ja uuden maankäyttö- ja ra- kennuslain 9 §. Näiden lakien ympäristövai- kutusten käsite voidaan jakaa seuraavasti:
Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tueksi muodostettiin osallistumisjärjestelmä, jonka tavoitteena oli:
• välittää tietoa eri intressitahojen ja vi- ranomaisten sekä tutkimushankkeesta vastaavan kesken,
• ohjata tutkimustyötä niin, että tulokset palvelevat mahdollisimman hyvin eri tahojen tarpeita sekä
• varmistaa, että tutkimuksessa tulevat esiin eri tahojen tärkeinä pitämät vaiku- tukset.
Osallistumisjärjestelmä toteutettiin ohjaus- ryhmä- ja seurantaryhmätyöskentelyn, ylei- sö- ja tiedotustilaisuuksien sekä kyselyiden avulla. Osallistumisjärjestelmää ja ryhmien työskentelyä on kuvattu tarkemmin osara- porteissa “Kansalaiset ja merituulivoima” ja
“Kansalaisten osallistuminen”.
Hankkeen arviointi on toteutettu kirjallisuu- teen, tutkimuksiin, aiempiin arviointeihin, maastokäynteihin, alueen viistoilmakuvauk- seen ja asiantuntijalausuntoihin sekä seu- ranta- ja ohjausryhmän huomioihin pohjau- tuen. Merenpohjan tilaa selvitettiin videoku- vauksen ja näytteen oton avulla. Maisema- vaikutuksia selvitettiin kuvasovitteilla sekä meluvaikutuksia mittauksin ja melumallin- nuksella. Tanskan merituulivoimalaitosten rakentamiseen tutustuttiin opintomatkoilla.
Kuva 4.1. Arvioitavat ympäristövaikutukset. 4.3 Arviointiin liittyvät epävarmuudet ja oletukset
Merituulivoimalaitoksen ympäristövaikutuk- sista Suomen rannikon olosuhteissa ei ole tutkimustietoa. Käytännön kokemuksia on kertynyt yksittäisistä tuulivoimalaitosyksi- köistä, jotka nekin pääasiassa sijaitsevat rannalla. Tuulivoimalaitosyksiköt eivät ole maisemassa kovin tuttuja suomalaisille.
Usean tuulimyllyn ryhmän näkee Suomessa vain Porissa. Sielläkin tuulimyllyt liittyvät kiin- teästi rakennettuun ympäristöön.
Vaikutusten arvioinnissa on käytetty vertailu- aineistona Tanskan merialueilla, muualla maailmassa ja mantereellakin sijaitsevien tuulivoimalaitosten havaittuja vaikutuksia mm. linnustoon, kalastoon ja maisemaan.
4.4 Arvioinnin ja vaikutusalueen raja- ukset
Hankkeen välittömät vaikutukset ulottuvat laajimmillaan voimalaitoksen ja voimalinjan maisemavaikutusten alueelle. Laajimmat ta- loudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset Suomessa muodostuvat tuulivoimalaitosten rakentamistekniikan ja siihen liittyvän yritys- toiminnan kehittymisen kautta. Hankkeen to- teutumisella on pieni vaikutus myös maam- me sähköntuotannon päästötaseeseen.
Hankkeen toteutuminen voi myös edistää tuulivoimalaitosten rakentamista Suomen rannikkoalueilla.
Ympäristövaikutusten käsittelyn kannalta vaikutusalueena ovat Kokkolan kaupunki sekä Luodon ja Kälviän kunnat sekä niiden edustan merialueet.
Luonnonvarojen hyödyntäminen Arvioitavat
ympäristövaikutukset
Ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys
Maaperä, vesi, ilma, ilmasto,kasvillisuus,
eliöt ja luonnon monimuotoisuus
Yhdyskuntarakenne, rakennukset, maisema,
kaupunkikuva ja kulttuuriperintö
Kuva 4.2. Vaikutusalueen rajaus ympäristö- vaikutusten käsittelyn kannalta.
5 YMPÄRISTÖN TILA JA ARVIOI- DUT YMPÄRISTÖVAIKUTUK- SET
Tähän lukuun on koottu tutkimushankkeen osaraporteissa esitettyjen ympäristön tilan kuvausten ja arvioitujen vaikutusten olennai- set ja tärkeimmät osat mahdollisine arvioin- nin kuluessa tehtyine lisäyksineen. Tarkem- pia tietoja saa kustakin osaraportista Luet- telo liiteaineistosta sivulla 4.
5.1 Merialueen tila, eliöstö ja kalasto Merialueen tilaa, eliöstöä ja kalastoa käsitel- lään osaraportissa “Vaikutukset merialueen tilaan ja kalastoon”.
Kokkolan edustan merialueelle on tyypillistä saarten vähälukuisuus ja siitä johtuva rannik- komeren avonainen luonne. Rannikkovedet kuuluvat matalan veden vyöhykkeeseen, jos- sa keskimääräinen vesisyvyys on alle 10 metriä. Kauimmaksi rantaviivasta ulottuu Santapankin matalan veden alue, jossa ve- sisyvyys on vain muutamia metrejä.
Kuva 5.1. Merikartta Kokkolan edustan merialueesta. Keltaisella on osoitettu alle 10 m syvät alueet.
Kokkolan edustan avonaisesta luonteesta johtuen pohjat ovat enimmäkseen eroosiolle alttiina. Pehmeitä aineksia kertyy vain tiettyi- hin syvänteisiin, kuten Perängön ja Rummel- grundin syvänteiden sedimentaatiopohjille.
Hankealueilla kivi- ja hiekkapohjat ovat vallit- sevia. Santapankin pohja on laadultaan pää- osin hienojakoista hiekkaa, joka liikkuu meri-
Vuosien 1994-97 vedenlaatutulosten perus- teella Kokkolan rannikkovedet kuuluvat käyt- tökelpoisuusluokkaan tyydyttävä (paikoin välttävä), hieman ulompana luokkaan hyvä ja uloimpana syvän veden alueella luokkaan erinomainen.
Kuva 5.3. Kokkolan edustan vedenlaatua kuvaava kartta.
Pohjoisesta sijainnista ja meriveden vähä- suolaisuudesta johtuen merialueella pohja- eläimistö on vähälajinen. Kovilla kallio-, kivi- tai hiekkapohjilla lajisto on luontaisestikin erittäin niukkaa. Vuoden 1999 pohjaeläinkar- toituksessa pohjaeläinryhmiä tai –lajeja tun- nistettiin yhteensä 24 kpl.
Repskärin tasolle asti merialueen verkko- pyynnissä saaliiksi saatava kalalajisto koos- tuu mm. seuraavista lajeista: ahven, hauki, särki, kiiski, made, siika, säyne, lahna, kuore ja silakka. Erityisesti ahvenkanta näyttäisi olevan vahva. 1990-luvun loppupuolella sii- kakanta on voimakkaasti heikentynyt Kokko- lan merialueella. Vuosia kestänyt väyläruop- paus ja jätevesien johtaminen rannikon edustalle ovat todennäköisiä siikakannan heikentäjiä.
Vaikutukset
Merituulivoimalaitoksen rakentamisen aikai- set vaikutukset merialueen ekologiaan ja- kautuvat ohimeneviin ja pysyviin vaikutuk- siin. Ohimeneviä vaikutuksia ovat vaikutuk- set veden laatuun ja osittain myös vaikutuk- set melutasoon. Kokonaan pysyviä vaikutuk- sia ovat vaikutukset veden virtauksiin ja osit- tain pysyviä vaikutuksia kohdistuu olosuhtei- siin pohjalla, kalastoon ja pohjaeläimistöön.
Virtausten ja vedenliikkeiden muutokset voi- vat vaikuttaa pohjan läheisten vesien happi- pitoisuuteen ja siten pohjayhteisöön. Pohja- yhteisön muutokset taas voivat vaikuttaa ka- lojen ravinnonsaantiin ja lisääntymiseen.
Perustustöiden aikana pohjan kaivu ja mas- sojen läjitys karkottavat kohdealueella esiin- tyvät kalat laajalta alueelta. Melun karkotta- va vaikutus riippuu mm. kalalajista ja kalan iästä. Perustusten ja kaapeleiden asentami- nen merenpohjaan tuhoaa näillä alueilla esiintyvän pohjaeliöstön, mutta töiden jäl- keen pohjaeläimistö vähitellen palautuu en-
Kuva 5.4. Näkymä Trullevin kalasatamasta.
nalleen ja korvautuu uusilla kovia pintoja suosivilla lajeilla.
Vaikutukset merialueen tilaan, eliöstöön ja kalastoon aiheutuvat siis pääosin tuulivoima- laitoksen rakentamisen ja mahdollisen pur- kamisen aikana. Rakennusvaiheen veden- alaiset ympäristövaikutukset ovat hyvin sa- manlaisia kuin muidenkin laajoja ruoppauk- sia vaativien rakennusprojektien, kuten lai- vaväylien syvennys- ja satamanrakennustöi- den, aiheuttamat vaikutukset. Meren pohja muuttuu pysyvästi 50 metriä halkaisijaltaan olevien perustusten kohdalta. Rakentamis- vaiheen päätyttyä häiriöt vähenevät ja olo- suhteet merellä palautuvat luonnontilaisen kaltaisiksi. Perustuksista muodostuu uusia elinalueita ja ne voivat jopa lisätä merenpoh- jan biologista monimuotoisuutta ja siten vai- kuttaa positiivisesti meren eliöyhteisöihin.
Uuden elinympäristön lisäämisestä johtuvia muutoksia eliöyhteisön rakenteessa on kui- tenkin vaikea ennustaa pitkällä tähtäimellä.
5.2 Linnusto
Kokkolan edustan linnustoa ja hankkeen vai- kutuksia linnustoon käsitellään osaraporteis- sa “Merituulivoima-alueen pesimä- ja lepäili- jälinnuston selvitys” ja “Vaikutukset linnus- toon”.
Kokkolan saariston alueella tavataan yleis- ten ja runsaslukuisten saaristolintulajien li- säksi muutamia uhanalaisiksi luokiteltuja pesimälajeja. Näitä ovat valtakunnallisessa uhanalaisluokituksessa vaarantuneiksi luoki- tellut räyskä, selkä- ja naurulokki sekä silmäl- läpidettäväksi luokiteltu kaakkuri. Erityisesti selkälokkiesiintymät ovat myös valtakunnal- lisesti merkittäviä, sillä Keski-Pohjanmaan ja erityisesti Kokkolan saaristo on lajin parasta esiintymisaluetta koko maassa. Kokkolan saaristo on merkittävä pesimäalue myös ai- nakin merihanhelle, haahkalle, karikukolle, riskilälle, harmaa- ja merilokille, räyskälle ja merikihulle. Myös monien muiden lintulajien osalta alue on vähintäänkin maakunnallises- ti merkittävä pesimäalue.
Merkittävimmän saaristolinnuston tärkeim- mät pesimäalueet sijaitsevat puuttomilla luo- doilla sekä muutamien suurimpien saarten, kuten Tankarin ja Trullögrundin pohjoispään avoimilla kallioalueilla. Sen sijaan suuret metsäiset saaret sekä rakennetut rantaosuu- det ovat pesimälinnuston kannalta vähem- män merkittäviä. Näin ollen suunnitelluista tuulivoimala-alueista Tankarin – Djupörenin alue ja Munakarin – Poroluodon alue ovat pesimälinnuston kannalta arvokkaimmat.
Muuttoaikana Kokkolan saaristossa havai- taan lepäilevänä ja ruokailevana jonkin ver- ran alueen läpi muuttavia vesi- ja lokkilintuja sekä kahlaajia. Uhanalaisiksi luokitelluista lajeista aluetta käyttävät vaarantuneet meri- kotka, räyskä, nauru- ja selkälokki sekä sil- mälläpidettävät kaakkuri ja mustalintu. Le- päilijöille ja ruokailijoille tärkeimpiä alueita ovat edellisten lisäksi myös Trullevin rannan alue.
Kaikkiaan Kokkolan ulkosaaristoa voidaan pitää merkittävänä merilinnuston pesimisalu- eena. Se on yksi BirdLifen luokittelemista Euroopan tärkeistä lintualueista (IBA). Lintu- direktiivin liitteen 1 lajeista (jotka toimivat perusteena valittaessa linnustonsuojelualu- eita EU:n Natura 2000 –verkostoon) merituu- livoimalaitosten läheisillä luodoilla pesivät kalatiira ja räyskä.
Kuva 5.6. Harmaalokki on kookkaimpia Kokkolan edustan lokkilintuja.
Vaikutukset linnustoon
Linnut törmäävät toisinaan erilaisiin raken- nelmiin ja esteisiin, vaikka niillä on erinomai- nen näköaisti ja hyvä lentokyky sekä estei- den väistökyky. Erityisesti päiväpetolinnut ovat osoittautuneet alttiiksi törmäyksille tuu- livoimalaitoksiin. Ne metsästävät tarkkaile- malla maastoa tähystyspisteestä tai paikal- laan lekuttaen/kaarrellen.
Ympäristöministeriön teettämän selvityksen mukaan voidaan lintujen törmäysriskin arvi- oinnin peruslähtökohdaksi Suomessa ottaa suuruusluokka 0,1 vakavaa törmäystä vuo- dessa yhtä voimalaitosyksikön tornia koh- den. Voimalaitoksen tornin rakenne, valaisu ja sähkönsiirtoverkoston ilmajohtojen määrä vaikuttavat osaltaan törmäysten määriin.
Myös tuulivoimalaitoksen sijainti vaikuttaa mm. siten, että Pohjois-Suomessa ja yli kilo- metrin päässä erityisiltä lintukosteikoilta tai muilta vastaavilta alueilta törmäysmäärä on pienimmillään.
Suomen nykyiset 60 tuulivoimalaitosyksik- köä aiheuttavat em. arvion mukaan vuosit- tain noin 10 lintutörmäystä. Majakat ja valon- heittimet aiheuttavat vuosittain noin 10 000 linnun kuoleman ja törmäyksissä sähköver- kon ilmajohtoihin kuolee noin 200 000 lintua vuodessa. Yleisin lintujen törmäyskohde on kuitenkin valaistut rakennusten ikkunat, jot- ka aiheuttavat vuodessa jopa 500 000 lintu- kuolemaa. Arviot perustuvat eri tutkimuksis- sa saatuihin tyypillisiin lukumääriin, jotka on sovellettu Suomen olosuhteisiin.
Törmäysriski tuulivoimaloihin on pieni, kos- ka linnut näkevät ja kuulevat ne kaukaa.
Väistäminen tapahtuu jo 100-200 metrin etäi- syydeltä, tutkahavaintojen mukaan myös yöllä. Aiempien vertailulaskelmien mukaan Kokkolan edustalla voisi sattua vuosittain 1- 2 lintutörmäystä voimalaitosyksikköä kohti eli noin 150 törmäystä vuodessa koko merituu- livoimalaitosta kohden. Laskelma perustuu mantereella sijaitsevilla tuulivoimalaitoksilla tehtyihin lintutörmäysten seurantoihin. Ym- päristöministeriön teettämien selvityksen laskelmien mukaan törmäyksiä Kokkolan edustalla sattuisi vain noin 10-15 vuosittain.
Todellinen törmäysmäärä lienee jotakin näi- den arvioiden väliltä.
Tuulivoimalaitoksia ei saisi valaista öisin, koska huonossa säässä tämä kasvattaa oleellisesti öistä törmäysvaaraa ns. majak- kaefektin mukaisesti. Tutkimuksissa on ha- vaittu, että jatkuva kirkas valo on linnuille haitallisempi kuin vilkkuva valo. Punaiset len- toestevalot ovat intensiteetiltään niin pieniä, etteivät ne yksinään todennäköisesti aiheuta
lintutörmäysten määrän huomattavaa kas- vua. Lintutörmäysten riskiä voidaan minimoi- da myös siten, että tuulivoimalaitoksesta tu- lee meri/maakaapelit kohtaan, josta koko voimalaitoksen sähkönsiirto jatkuu yhtenä il- majohtona. Lintujen törmäysriskin arvioinnis- sa puoli kilometriä ilmajohtoa vastaa noin yhtä voimalaitosyksikköä.
Törmäysriskin lisäksi tuulivoimalaitokset vai- kuttavat linnustoon epäsuorasti häiritsemäl- lä niiden oleskelua tai pesintää. Tutkimustu- lokset viittaavat kuitenkin siihen, ettei suuri- kaan tuulivoimalaitos muuta voimakkaasti pesimäympäristöjä ja –linnustoa. Paikallinen populaatio voi häiriintyä tai tuhoutua, jos tuu- livoimala tai sen rakentamisen aikaiset jär- jestelyt tuhoavat pesimäpaikan tai häiritse- vät pesintöjä merkittävästi. Pienten ulkoluo- tojen pesijöistä räyskä todennäköisesti hyl- kää luodon, jos sinne rakennetaan tuulivoi- malaitosyksikkö. Kuitenkin esim. Tanskassa Tunø Knobin tuulivoimalaitoksen alueella haahkat välttelivät pyöriviä potkureita vain 100 metrin etäisyydelle saakka ja ruokailivat normaalisti heti tuon turvaetäisyyden ulko- puolella. Tuulivoimalaitoksen vaikutus haah-
Kuva 5.7. Linnut käyttävät Tunø Knobin voimalaitosten perustuksia le- vähdyspaikkoina.
kamääriin tuolla alueella oli hyvin pieni, ja se jäi täysin alueen sinisimpukkakannan vuo- tuisten muutosvaikutusten peittoon.
Tuulivoiman linnustovaikutukset rajoittuvat pääasiassa alle 500 metrin etäisyydelle voi- malaitosyksiköstä. Merialueilla pysyvät elin- ympäristömuutokset lintujen kannalta ovat pienempiä kuin maalle rakennettaessa. Ran- taviivaan, saarille ja luodoille sijoitettuna tuu- livoimalaitoksen linnustovaikutukset olisivat suurimmat. Tuulivoimalaitoksia ei Kokkolan suunnitelmassa ole sijoitettu lintuluotojen ja saarten välittömään läheisyyteen.
5.3 Alueiden käyttö
Tätä aihepiiriä on käsitelty tarkemmin osara- portissa “Vaikutukset alueiden käyttöön ja maisemaan”.
Nykyinen alueiden käyttö
Kokkolan edustan meri- ja ranta-alueet tarjo- avat asukkaille ulkoilu- ja retkeilypaikkoja sekä mahdollisuuden tarkkailla luontoa. Tal- visin jääalue on monille tärkeä hiihtopaikka.
Myös veneily ja kalastus ovat kokkolalaisille tärkeitä vapaa-ajanviettomuotoja.
Vuoden 2001 syyskuun tilanteeseen perus- tuen Kokkolan edustan merialueella oli rekis- teröityjä ammattikalastajia yhteensä 69 hen- kilöä. Vuonna 2000 Kokkolan kalastajaseu- ran ja Öjan kalastuskunnan myymien lupien määrä kotitarvekalastajille oli yhteensä 588 kpl. Verkkopyynti on merialueella selvästi yleisintä. Talvella vapaa-ajankalastajien kes- kuudessa pilkkiminen on suosittua.
Mereen pystytettävän tuulivoimalaitoksen rakentamisen ja käytön aikaisista kalatalou- dellisista vaikutuksista ei toistaiseksi ole juu- rikaan tutkimustietoa. Aiempien tulosten pe- rusteella voidaan kuitenkin olettaa, että ra- kenteilla oleva voimalaitos karkottaa kaloja kauemmas merelle ja käytössä oleva voima- laitos jopa houkuttelee niitä lähialueelle.
Kuva 5.8. Veneily ja kalastus ovat Kokkolas- sa suosittuja vapaa-ajan vietto- muotoja.
Kaavoitustilanne
Merituulivoimalaitoksen sijoitusalueet merel- lä sijaitsevat Keski-Pohjanmaan ja Vaasan rannikkoseudun seutukaavojen alueilla. Kaa- vat on vahvistettu vaiheittain vuosina 1981, 1990 ja 1995. Sijoitusalueet ovat seutukaa- voissa virkistysalueina (VI-1 ja VI-2) tai ko- konaan vailla merkintää. Sijoitusalueisiin si- sältyvistä saarista Poroluodonkari on suoje- lualuetta (SU-1 ja SU-4). Lisäksi Poroluodon- karille on merkitty kalastuksen tukikohta (LV- 2). Yksi alustavasti suunnitelluista voimalai- tosyksiköistä sijaitsee merellä Poroluodon- karin SU-1 –alueella.
Kokkolan valtuuston vuonna 1992 hyväksy- mässä yleiskaavassa tuulivoimalaitosten alueet on merkitty vesialueiksi. Osa seutu- kaavan virkistysalueiden saarista on merkit- ty retkeilyalueiksi (VR) ja osa suojelualueiksi (SL). Suojelualueille ei ole merkitty suojavyö- hykkeitä. Munakarin itäpuolella sijaitseva Rebbådan saari on merkitty yleiskaavassa suojelualueeksi ja siitä noin 200 metrin pääs- sä on lähin alueelle alustavasti suunniteltu voimalaitosyksikkö.
Vaikutukset
Vaikutuksia nykyiseen alueiden käyttöön on lähinnä tuulivoimalaitoksen rakentamisvai- heessa. Rajoituksia liikkumiseen ei tuulivoi- malaitoksen käyttövaiheessa enää tule, eikä tuulivoimalaitos suoranaisesti estä mitään alueen nykyisistä käyttömuodoista. Kalas- tuksen harjoittaminen seisovilla pyydyksillä on sijoitusalueilla edelleen mahdollista. Sa- moin etenkin vapaa-ajankalastajille voimalai- tosyksiköiden perustusten lähiympäristö voi osoittautua hyväksi kalastuspaikaksi.
Tuulivoimalaitos ei pääsääntöisesti muuta alueen kaavaan merkittyä pääkäyttötarkoi- tusta.
• Seutukaavan virkistysalueille voidaan sijoittaa voimalaitosyksiköitä alueen vir- kistyskäyttömahdollisuuksien siitä hei- kentymättä. Rauhoitettuun saareen tai aivan sen lähialueille ei kuitenkaan voi- da sijoittaa tuulivoimalaitosta. Voimalai- tosyksikön etäisyys suojelualueisiin ja laivaväyliin tulee olla vähintään 200 – 500 metriä.
• Yleiskaavan vesialuetta voidaan lähes rajoituksetta käyttää kaavan mukai- seen tarkoitukseensa.
Tuulivoimalaitosten alueita ei kuitenkaan ole merkitty seutukaavaan eikä yleiskaavaan.
Tuulivoimarakentamisen oikeudellisten edel- lytysten selvityksen mukaan voimalaitosten alueet tulee merkitä maakuntakaavaan ja yleiskaavaan. Alueelle tulee myös laatia asemakaava.
5.4 Maisema
Tarkemmin aiheeseen voi tutustua osarapor- tissa “Vaikutukset alueiden käyttöön ja mai- semaan”.
Maiseman nykytila
Kokkolan ja Kälviän ulkosaaristo on avara alue, koska saaria on suhteellisen vähän.
Kuva 5.10. Alueelle tyypillisiä pitkiä saaria Poroluodon eteläpuolella.
Kuva 5.11. Maiseman nykytila Kokko- lan edustan merialueilla.
Alueelle ovat luonteenomaisia luode-kaak- koissuuntaiset pitkät niemet ja syvät lahdet.
Monimuotoinen rantaviiva luo alueelle vaih- televia näkymiä ja erilaisia ympäristöjä. Mai- semaa kuitenkin hallitsee avoin merialue.
Laivaväylät, helikopteritaso ja majakat jäsen- tävät muuten vaikeasti hahmotettavaa meri- maisemaa. Helikopteritaso ja majakat näky- vät kauas ja niiden avulla ihminen hahmot- taa sijaintinsa alueella. Tankarin saari kuu- luu valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuri- ympäristöihin. Rannat ovat pääosin rakenta- mattomia, mutta tiheästikin rakennettuja alu- eita löytyy mm. Trullevin niemeltä. Mereltä tullessa Ykspihlajan teollisuusalue erottuu näkymässä hyvin jo kaukaa. Ykspihlaja on-
kin maisemallinen solmukohta, joka kuvaa mereltä tulevan laivaliikenteen ja maalta tu- levan raide- ja tieliikenteen kohtaamista.
Maisemasta ovat eriteltävissä luonnontilaiset alueet ja rakentamisen vaikutusalueet. Yks- pihlajan teollisuusalueen ja tiheän rantara- kentamisen vaikutuspiiri ulottuu merellä Mä- raskäretiltä Repskärille ja Trullevin kalasata- maan asti. Ykspihlajan teollisuusalueen kau- kovaikutusalue ulottuu Tankarin majakan ta-
kaa aina Poroluodonkarille asti. Tälläkin alu- eella teollisuusalueen erottaa selvästi hori- sontissa. Myös Tankarin majakan ympäristö ja Luodon saariston itäosat ovat rakennettua maisemaa, joskin Tankarin majakka ja saa- ren muut rakennukset ovat hyvin ympäris- töön sopivia. Suunnittelualueista luonnonti- laisin on Munakarin – Poroluodon alue.
Maisemavaikutukset
Maisemavaikutusten intensiteetti kertoo mi- ten voimakkaasti maisema muuttuu ja miten hallitsevia voimalaitosyksiköt ovat maise- Kuva 5.12. Merituulivoimalaitoksen maisemavaikutusten intensiteetti.
massa eri alueilla. Maisemavaikutuksen in- tensiteettiä kuvataan prosenttiluvulla, joka osoittaa kuinka laajalla sektorilla voimalaitos- yksiköt näkyvät kyseiseltä alueelta. Sektorin maksimisuuruus on 360 astetta. Perusole- tuksena on avoin maisema ja sen keskialue (500 m – 6 km). Sektorin pieneneminen, etäi- syyden kasvu ja näkymää rajoittavat maas- ton esteet (mäet, metsät, rakennukset) pie- nentävät lukuarvoa.
Maisemavaikutusten intensiteetti on suurin (75 – 100 %) merellä aivan voimalaitosyksi- köiden keskellä, jossa etäisyys voimalaitos- yksiköihin on alle 3 km. Tällä alueella yksi- köitä näkyy 270 – 360 asteen sektorilla. Me- rialueilla, jossa ei ole näköesteitä maisema- vaikutusten intensiteetti on 50 – 75 %. Täl- löin etäisyys voimalaitosyksiköihin on alle 6 km ja yksiköitä näkyy 180 – 270 asteen sek- torilla. Rannikkovyöhykkeellä ja kaukaisilla merialueilla intensiteetti on luokkaa 25 – 50
%. Etäisyys yksiköihin on edelleen alle 6 km ja yksiköitä näkyy 90 – 180 asteen sektorilla.
Ranta- ja saaristovyöhykkeellä sekä saarien takana merellä intensiteetti laskee 5 – 25 prosenttiin. Etäisyys voimalaitosyksiköihin on vieläkin alle 6 km ja yksiköitä näkyy alle 90 asteen sektorilla. Mantereella tai suuren saaren katveessa yli 6 km:n päässä voima- laitoksesta, yksiköt eivät näy kasvillisuuden tai rakennusten takia ja maisemavaikutuk- sen intensiteetti on laskenut 0 – 5 prosent- tiin.
Tuulivoimalaitosten maisemavaikutusten hy- väksyttävyys on arvostuksenvarainen asia.
Jokaisella on mielipiteensä erilaisista maise- mista ja niiden kauneudesta. Yleisesti pide- tään kauniina luonnontilaisia näkymiä ja pe- rinteisiä kulttuurimaisemia. Rakennettu teol- lisuusmaisema koetaan usein kovana ja uh- kaavana, mutta rakennettu kaupunkimaise- ma voi olla hyvinkin kaunis ja miellyttävä.
Tuulivoimamaisemien osalta suomalaisilla on vähän kokemuksia, joten maiseman arvi- oiminen on vaikeaa. Yleensä tuulivoimalai- tosta pidetään esteettisesti sopusuhtaisena ja kauniina. Kuitenkin luonnon maiseman muutos koetaan yleisesti ikävänä riippumat- ta siitä, mikä muutoksen aiheuttaa.
5.5 Suojelualueet
Merituulivoimalaitoksen tutkimuksessa on selvitetty, miten voimalaitoksen rakentami- nen vaikuttaa Kokkolan rannikolla oleviin eri- laisiin suojelualueisiin. Miten suojelupäätök- set vaikuttavat mahdollisuuksiin saada tarvit- tavia lupia merituulivoimalaitoksen rakenta- miseen, selviää lopullisesti vasta kaavoitus- ja lupaprosessien kautta.
Vaikutuksia rantojensuojeluohjelman aluei- siin, lintuvesien suojeluohjelman alueisiin, Natura 2000 –verkoston alueisiin, luonnon- suojelualueisiin ja vedenalaiseen kulttuuripe- rintöön käsitellään tarkemmin osaraportissa
“Vaikutukset suojelualueisiin”.
5.5.1 Rantojensuojeluohjelma
Valtioneuvosto teki 20.12.1990 periaatepää- töksen valtakunnallisesta rantojensuojeluoh- jelmasta. Valtioneuvoston päätöksessä tode- taan: “Rantojensuojeluohjelman alueet ovat arvokkainta meri- ja järviluontoamme. Ohjel- man tarkoitus on säilyttää nämä ranta-alueet rakentamattomina ja luonnonmukaisina.”
Ohjelma toteutetaan päätöksen mukaan kaavoituksella ja perustamalla luonnonsuo- jelualueita.
Kokkolan edustalla on kaksi valtioneuvoston rantojensuojeluohjelmaan kuuluvaa aluetta, Luodon saaristo ja Kokkolan saaristo.
Luodon saariston rantojensuojeluohjelman alue käsittää laajan saaristoalueen Luodon ulkosaaristossa sekä osia sen eteläpuolella sijaitsevan mannermaan Ådösandin aluees- ta ja itäpuolella olevasta Kåtölandetin saa- resta. Aluekokonaisuus on luonnoltaan erit- täin monipuolinen ja pääosiltaan luonnonti- lainen. Alue on erittäin arvokas maankoho- amisrannikon tutkimuskohde ja sen ranta- luonnon uhkana on loma-asutus, joka on jo levinnyt tiheänä sisäsaaristoon ja manner- rannoille.
Kokkolan saariston rantojensuojeluohjelman alue sisältää Kokkolan ja Lohtajan edustan saaristoa. Alue edustaa Lohtajan rannikolle ominaista rannikkotyyppiä, joka on voimak- kaasti suuntautunut luoteesta kaakkoon muodostaen pitkiä niemiä ja syviä lahtia.
Alue on suhteellisen suppea, mutta on ran- taluonnoltaan varsin monipuolinen sisältäen eri tyyppisiä rantoja jokisuistoista ulkosaaris- toon. Rantaluotoa uhkaa loma-asutus.
Merituulivoimalaitoksen suunnitelmissa ei esitetä tuulivoimalaitoksen tai siihen liittyvi- en rakenteiden sijoittamista rantojensuojelu- ohjelman ranta-alueille. Näiden ranta-aluei- den edustalla olevien merialueiden soveltu- vuus merituulivoimalaitoksen rakentamiseen ratkaistaan kaavoitusmenettelyn kautta.
Rantojensuojeluohjelman kannalta suunni- telman mukainen tuulivoiman rakentaminen Kokkolan edustalle vaikuttaa lähinnä rannal- ta avautuvaan luonnontilaiseen maisemaan.
Tuulivoimalaitosten maisemavaikutusten laajuus johtuu nykyaikaisten tuulivoimalai- tosyksiköiden suuresta koosta. Yksiköt nä- kyvät laajalle alueelle eivätkä suuren mitta- kaavansa vuoksi vertaudu juuri mihinkään ympäristön elementteihin. Selkeällä ja kui- valla säällä tuulivoimaloista erottaa 5-10 km säteellä roottorin lavat, joiden näkyvyyttä pyörimisliike vielä vahvistaa. Torni erottuu ihanteellisissa oloissa vielä 20-30 km pää- hän, mutta sumuisella säällä sen näkyvyys heikkenee selvästi.
Ei ole mahdollista yksiselitteisesti määrittää minkälaiseen maisemaan tuulivoimaloita voi- si maisemallisten tekijöiden puolesta raken- taa tai mitkä alueet tulisi jättää vapaaksi. Sik- si alueiden käytön suunnittelussa tapauskoh- taisten maisemaselvitysten tekeminen on ensiarvoisen tärkeää. Maisemaselvityksiä tehdään tarvittaessa lisää, kun tuulivoimalai- tosyksiköiden tarkempaa sijoittelua Kokko- lan edustan merialueille suunnitellaan hank- keen toteutusvaiheessa.
Kokkolan ja Kälviän ulkosaaristoa on ehdo- tettu valtakunnallisesti arvokkaaksi maise- ma-alueeksi vuonna 2001 valmistuneessa Keski-Pohjanmaan arvokkaat maisema- ja kulttuurialueet –selvityksessä. Ympäristömi- nisteriön vuonna 1993 valmistuneessa Mai- sema-aluetyöryhmän mietinnössä II: Arvok- kaan maisema-alueet, Kokkolan edustan saaristo ei kuulu valtakunnallisesti arvokkai- siin maisema-alueisiin.
5.5.2 Lintuvesiensuojeluohjelma Valtioneuvosto vahvisti maa- ja metsätalous- ministeriössä valmistellun valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman 3.6.1982. Ohjel- man tavoitteena on siihen sisältyvien aluei- den säilyttäminen mahdollisimman luonnon- tilaisina. Lintuvesien suojelua päätettiin to- teuttaa perustamalla luonnonsuojelulain mu- kaisia suojelualueita.
Kokkolan edustalla on Rummelön – Harrbå- dan lintuvesiensuojeluohjelmaan sisältyvä
alue, joka sijaitsee Kaustarvikenin länsiran- nalla avomeren äärellä. Alue on varsin laa- keaa ja avointa. Laajat hiekkapohjaiset sara- niityt ovat kasvillisuuden silmiinpistävin piir- re. Linnuston tärkein ryhmä on alueen luon- teesta johtuen kahlaajat. Myös vesilintuja on runsaasti. Joukossa on usein havaittu harvi- naisuuksiakin. Alue on lisäksi tärkeä tutki- mus-, luonnonharrastus- ja opetuskohde sekä maakunnallisesti arvokas lintuvesien suojelukohde.
Tuulivoimalaitoksen yksiköitä ei ole suunni- teltu lintuvesiensuojelualueelle. Lähin voima- laitoksen sijoitusalue on Trullevin ranta, jolla voi olla vaikutuksia Rummelön – Harrbådan alueella viihtyviin lintuihin. Lähin voimalaitos sijaitsee noin 1 km etäisyydellä lintuvesien suojelualueesta. Muut voimalaitosalueet ovat useiden kilometrien etäisyydellä. Ne ei- vät muuta suojelualueen luonnontilaa eikä merituulivoimalaitoksella siten ole vaikutus- ta lintuvesiensuojelualueisiin.
5.5.3 Natura 2000 –verkosto
Natura 2000 –verkoston avulla pyritään vaa- limaan luonnon monimuotoisuutta Euroopan unionin alueella. Suojelukohteiksi on valittu sekä arvokkaita luontotyyppejä että euroop- palaisittain suojeltavien eläin- ja kasvilajien elinympäristöjä. Koska kohteet ovat erilaisia, myös suojelu voidaan toteuttaa monin eri ta- voin. Luontoarvoja pyritään suojaamaan ta- pauskohtaisesti luonnonsuojelulain lisäksi myös maa-ainesten ottolailla, vesilailla ja maankäyttö- ja rakennuslailla. Myös ympä- ristönsuojelulaissa, merensuojelulaissa, metsälaissa, laissa yksityisistä teistä, lunas- tuslaissa, vesiliikennelaissa ja maastoliiken- nelaissa on viittaussäännös luonnonsuojelu- lain Natura-säännöksiin, jotka tulee ottaa huomioon kutakin lakia sovellettaessa.
Suomen Natura-ehdotus
Valtioneuvosto teki vuonna 1998 ehdotuksen Suomen Natura 2000 -verkostoon sisältyvis- tä alueista. Niistä neljä aluetta sijaitsee Kok- kolan edustalla:
• Kokkolan saaristo,
• Luodon saaristo,
• Rummelön – Harrbådan ja
• Kåtölandet.
Kaikki em. alueet on ehdotettu Natura-ver- kostoon sekä lintudirektiivin mukaisesti (SPA-alueet, Special Protection Area) että luontodirektiivin mukaisesti (SCI-alueet, Si- tes of Community Importance). Natura 2000 –verkoston yhteydessä toteutetaan myös Itä- meren rannikko- ja merialueiden suojeluver- koston täydentäminen luonnonsuojelulain 73
§:n mukaisesti (BSPA-alueet, Baltic Special Protection Area). Ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit ja lajit on merkitty seuraavassa tähdellä.
Kokkolan saariston luontodirektiivin mukai- sina luontotyyppeinä mainittiin *rannikon la- guunit, Atlantin ja Itämeren rannikon kasvi- peitteiset rantakalliot, Itämeren boreaaliset luodot ja saaret, *Itämeren boreaaliset ran-
taniityt, *aapasuot, *boreaaliset luonnonmet- sät, *maankohoamisrannikon primäärisuk- kessiovaiheiden luonnontilaiset metsät ja boreaaliset lehdot. Lintudirektiivin lajeina Kokkolan saaristosta mainittiin kaakkuri, pik- kulepinkäinen, uivelo, suokukko, räyskä, ka- latiira, lapintiira ja liro.
Luodon saariston luontodirektiivin mukaisi- na luontotyyppeinä mainittiin *rannikon la- guunit, Itämeren boreaaliset luodot ja saaret,
*Itämeren boreaaliset rantaniityt, eurooppa- laiset kuivat nummet, *boreaaliset luonnon- metsät, *maankohoamisrannikon primääri- sukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät ja boreaaliset lehdot. Luontodirektiivin lajeista mainittiin *liito-orava. Lintudirektiivin lajeista Luodon saaristossa mainittiin helmipöllö, suopöllö, huuhkaja, ruskosuohaukka, sini- suohaukka, laulujoutsen, palokärki, ampu- haukka, pikkusieppo, kuikka, kaakkuri, var- puspöllö, kurki, pikkulepinkäinen, uivelo, suokukko, pohjantikka, mustakurkku-uikku, räyskä, kalatiira, lapintiira, viirupöllö, hiiripöl- lö, metso ja liro.
Kuva 5.14. Luodon saariston maisemaa.
Rummelön – Harrbådan luontodirektiivin mukaisina luontotyyppeinä mainittiin veden- alaiset hiekkasärkät, *rannikon laguunit, laa- jat matalat lahdet, *Itämeren boreaaliset ran- taniityt, rannikon liikkuvat Ammophila are- naria-rantakauradyynit (“valkoiset dyynit”),
*maankohoamisrannikon primäärisukkessio- vaiheiden luonnontilaiset metsät ja boreaali- set lehdot. Lintudirektiivin lajeista Rumme- lön-Harrbådanissa mainittiin pyy, ruskosuo- haukka, laulujoutsen, ampuhaukka, pikkule- pinkäinen, uivelo, vesipääsky, suokukko, ka- latiira, lapintiira ja liro.
Kåtölandetin luontodirektiivin mukaisina luontotyyppeinä mainittiin *rannikon laguunit, vaihettumissuot ja rantasuot, *boreaaliset luonnonmetsät, *Fennoskandian metsäluh- dat ja *puustoiset suot. Luontodirektiivin la- jeista mainittiin *liito-orava. Lintudirektiivin lajeista Kåtölandetissa mainittiin helmipöllö, pyy, huuhkaja, ruskosuohaukka, palokärki, kuikka, kaakkuri, varpuspöllö, kurki, pohjan- tikka, lapintiira ja liro.
Täydennyksen 1. vaihe
Valtioneuvosto teki ensimmäisen päätöksen Natura 2000 –verkoston täydennyksestä 25.3.1999. Ehdotuksessa ei ollut alueita Kokkolan edustalta.
Täydennyksen 2. vaihe
Korkein hallinto-oikeus käsitteli valtioneuvos- ton päätöksestä annettuja valituksia ja antoi päätöksensä 14.6.2000. Kokkolan saariston osalta valtioneuvoston päätöstä ei vahvistet- tu sellaisenaan. Lintudirektiivin mukaisen SPA-alueen osalta päätös pysyi lainvoimai- sena, mutta luontodirektiivin mukaisen SCI- alueen osalta se palautettiin valtioneuvostol- le uuden rajauksen tekemistä varten.
Täydennyksen 3. vaihe
Valtioneuvosto teki päätöksen Natura 2000 –verkoston täydennyksestä 8.5.2002. Tässä täydennyksessä tarkistettiin muiden kohtei- den ohella Luodon saariston alueen tietoja ja täydennettiin sitä luontodirektiivin mukai- sella luontotyypillä Itämeren hiekkarannat.
Aluerajaus säilyi ennallaan eikä suojeltavia lajeja lisätty.
Täydennyksen 4. vaihe
Neljäs Natura-verkoston täydennysehdotus on ollut kesällä 2002 ympäristöministeriön työryhmän käsittelyssä. Länsi-Suomen ym- päristökeskus on 20.5.2002 toimittanut mi- nisteriölle ehdotuksensa uudelleen valmistel- tavaksi palautetusta Kokkolan saariston SCI- alueen rajauksesta ja siihen sisältyvistä luon- totyypeistä.
Merialueen SCI-rajausta ehdotetaan muutet- tavaksi niin, että Råbergin luodon tasalta itään Trullögrundetin ja Poroluodon meri- aluetta supistetaan noin 2350 ha. Råbergin luodon takana rajausta laajennetaan merelle päin noin 296 ha. Laitakarissa ja Norrevel- nissä rajaukseen otetaan mukaan pieniä ran- taniittykohteita (4,0+2,9 ha). Lisäyksiä on yhteensä 303 ha ja poistoja 2350 ha. Koh- teen pinta-ala tarkistuksen jälkeen on 12 652
Uuden ehdotuksen luontodirektiivin mukaiset luontotyypit (ja niiden sijainti):
Luontodirektiivin lajeista mainitaan *liito-ora- va, joka esiintyy alueen luonnonmetsissä ja maankohoamisrannikon primäärisukkessio- vaiheiden luonnontilaisissa metsissä.
Uusittu ehdotus oli syksyllä 2002 käsittelys-
Tuulivoiman rakentaminen Natura-alueil- la
Valtioneuvoston vuoden 1998 Natura 2000 – verkostoa koskevan päätöksen mukaan tuu- livoiman hyödyntäminen meren rannikkoalu- eille sijoittuvilla Natura-alueilla on mahdollis- ta edellyttäen, ettei se merkittävästi heiken- nä niitä luonnonarvoja, joiden perusteella alue on Natura 2000 –verkostoon sisällytet- ty. Päätöksen siitä, heikentääkö hanke tai suunnitelma Natura-kohteen luonnonarvoja merkittävästi tekee lupaviranomainen tai suunnitelman vahvistava viranomainen, täs- sä tapauksessa ympäristöministeriö, Länsi- Suomen ympäristölupavirasto tai Länsi-Suo- men ympäristökeskus. Ympäristölupaviras- ton harkinta on sidottu voimakkaasti alueelli- sen ympäristökeskuksen antamaan lausun- toon.
Mikäli hanke todennäköisesti merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden perus- teella alue on Natura-verkostoon sisällytetty, tulee hankkeesta tehdä luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen ns. Natura-arviointi. Natu- ra-arviointi voidaan tehdä ympäristövaikutus- ten arvioinnin yhteydessä tai erillisenä selvi- tyksenä. Arviointi tulee tehdä ennen kuin alu- eelle vahvistetaan kaava tai myönnetään hankkeen tarkoittamia lupia. Arvioinnin teke- minen on lähtökohtaisesti kaavan laatijan tehtävä.
Vaikutukset Kokkolan edustan vahvistet- tuihin Natura-alueisiin
Merituulivoiman rakentaminen voi vaikuttaa seuraaviin vahvistettuihin Natura-alueiden suojeltuihin luontokohteisiin:
Linnuston osalta tärkeimmät alueet ovat Tan- karin – Djupörenin alue ja Munakarin – Poro- luodon alue. Erityisen tärkeitä linnuille ovat alueen luodot ja saaret. Sen sijaan avome- rellä lintuja ei juuri havaita. Merituulivoima- laitosta ei voida alueen suojeltujen luonnon- arvojen merkittävästi heikentymättä sijoittaa saarten ja luotojen välittömään läheisyyteen.
Tutkimusten mukaan tuulivoimalaitoksen Vedenalaiset hiekkasärkät (Santapankki
1635 ha, pienialaisia Poroluodon luona) Jokisuistot (Perhonjoen suisto)
*Rannikon laguunit (Skörpholmen, Laitakari, Vesikari, Poroluoto, Perhonjoen suisto)
Kivikkorannat (Munakari, Savipauha, Trullögrund)
Kasvipeitteiset merenrantakalliot (saa- riston länsiosa, Trullögrund, Repskär, Poroluoto, Trutklippanit, Munakari) Ulkosaariston saaret ja luodot (koko alue, sisältää myös luotoja ja saaria ympäröivän vedenalaiset pohjan ja näiden kasvillisuuden)
*Merenrantaniityt (Perhonjokisuu, Kackurbåda, Laitakari, Norreveln) Itämeren hiekkarannat (Perhonjokisuu, Poroluoto)
Kuivat nummet (Trullögrund, Äggholmen)
Pohjoiset, boreaaliset tulvaniityt (Perhonjokisuu)
Vaihettumissuot ja rantasuot
(Perhonjokisuu, Vesikari, Poroluoto)
*Luonnonmetsät (Poroluoto, muut suuremmat saaret)
*Maankohoamisrannikon primääri- sukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät (suurimmat saaret, Perhon- jokisuu, Laitakari, Kackurbådan)
lintuluodoista yksiköitä voidaan sijoittaa lin- tujen siitä merkittävästi häiriintymättä.
Muiden arvokkaiden luontotyyppien tai lajien osalta luonnonarvot eivät merkittävästi hei- kenny kun tuulivoimalaitos sijoitetaan merel- le vähintään 200 – 500 metrin päähän ran- noista, saarista ja luodoista. Merituulivoima- laitokseen liittyvien voimalinjojen rakentami- sella on vaikutusta niihin alueisiin, joilla linja- katu sijaitsee. Suojelualueet on linjasuunnit- telussa huomioitu ja alkuperäistä linjausta muutettu Kåtölandetissa ja Rummelön – Harrbådanin lähistöllä.
Kuva 5.15. Santapankin matalikko on rajattu kartassa punaisella katkoviivalla ja tuulivoi- malaitosten perustukset punaisilla pisteillä. Pisteiden halkaisija on 50 metriä.
Vaikutukset Kokkolan edustan ehdotet- tuihin Natura-alueisiin
Alue 2 sijoittuu uuden Natura-ehdotuksen mukaiselle Santapankin vedenalaiselle hiek- kasärkälle.
Santapankin vedenalaisen hiekkasärkän laa- juus on noin 16 km2. Merituulivoimalaitoksen rakentaminen vaikuttaa hiekkasärkkään seu- raavasti:
• Hiekkasärkän luonto muuttuu väliaikai- sesti kun merikaapelit kaivetaan tai au- rataan 1 metrin syvyyteen. Irtonainen hiekka peittää kuitenkin urat pian ja alue palautuu entisen kaltaiseksi.
• Hiekkasärkän luonto muuttuu pysyväs- ti voimalaitosyksiköiden perustusten kohdalta. Suojavyöhykkeineen 50 met- riä halkaisijaltaan olevat perustukset tuovat alueelle lisää kivikkoisia pohja- alueita, joihin mm. sinisimpukat voivat- kiinnittyä.
Tuulivoimalaitosten perustusrakenteet vaikut- tavat veden virtauksiin tuulivoimalaitosyksi- kön perustusten läheisyydessä. Perustusten edessä veden virtaus hidastuu ja sen jälkeen kiihtyy normaaliksi.
Merituulivoimalaitoksen perustukset aiheut- tavat pysyvän muutoksen Santapankin ve- denalaisen hiekkasärkän pohjaan noin 3
%:lla sen alueesta. Merikaapelien asentami- sesta aiheutuva rakentamisaikainen muutos kohdistuu lisäksi noin 6 %:lle alueesta. Noin 90 % hiekkasärkästä pysyy luonnontilaisena myös rakentamisvaiheen aikana.
5.5.4 Luonnonsuojelualueet
Kokkolan edustalla edellä kuvattujen suoje- luohjelmien alueista vasta pieni osa on muo- dostettu luonnonsuojelulain mukaisiksi luon- nonsuojelualueiksi. Kokkolan saaristosta noin 50 ha on rauhoitettu yksityismaan luon- nonsuojelualueena. Luodon saariston jako- kunnan maa- ja vesialueesta 6 % sekä joita- kin yksittäisiä palstoja on rauhoitettu yksityis- maan luonnonsuojelualueena. Luodon saa- riston alueella on vahvistettu rantakaava.
Rummelön – Harrbådan alue on toistaiseksi kokonaan suojelun ulkopuolella. Alueella on vahvistettu asemakaava, johon on merkitty SL-merkinnällä Kokkolan kaupunginhallituk- sen päätöksellä rauhoitettu alue. Kåtölande- tin alueesta on rauhoitettu 3 % yksityismaan luonnonsuojelualueena.
Loput suojeluohjelmien alueet on tarkoitus muodostaa luonnonsuojelulain mukaisiksi luonnonsuojelualueiksi joko asetuksella tai yksityismaan rauhoituksella maanomistajien kanssa sovittavin rauhoitusehdoin.
Luonnonsuojelualueilla sallitut toimenpiteet määritellään alueita koskevissa rauhoitus- säännöksissä. Käytännössä alueilla sallitaan ainoastaan suojelun tarkoituksen mukainen rakentaminen, joten tuulivoimarakentaminen ei luonnonsuojelualueilla tule kysymykseen.
Näille jo perustetuille alueille ei ole suunni- teltu tuulivoimalaitosyksiköitä Kokkolan edustalla.
