Aerobisen harjoittelun vaikutus etenevään muistisairauteen: Alzheimerin tautiin : kirjallisuuskatsaus

(1)

Opinnäytetyö (AMK) Fysioterapeuttikoulutus 2020

Lari Haapakangas

AEROBISEN HARJOITTELUN VAIKUTUS ETENEVÄÄN

MUISTISAIRAUTEEN:

ALZHEIMERIN TAUTIIN

– kirjallisuuskatsaus

(2)

OPINNÄYTETYÖ (AMK) | TIIVISTELMÄ TURUN AMMATTIKORKEAKOULU Fysioterapeuttikoulutus

2020 | 42 + 2 liitettä

Opinnäytetyön ohjaaja: Bärlund Esa

Haapakangas Lari

AEROBISEN HARJOITTELUN VAIKUTUS

ETENEVÄÄN MUISTISAIRAUTEEN: ALZHEIMERIN TAUTIIN

- kirjallisuuskatsaus

Aerobisen harjoittelun vaikutuksesta muistiin tiedetään paljon. Kestävyysharjoittelu kuuluu osaksi liikuntasuosituksia ja terapeuttista harjoittelua. PET-tutkimus on auttanut etenevän muistisairauden, Alzheimerin taudin patologian tuntemisessa ja taudin oireiden selvittämisessä.

Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää mihin Alzheimerin taudin oireisiin aerobisella harjoittelulla on haluttu vaikuttaa ja mitä tuloksia aerobista harjoittelua hyödyntävällä terapialla on ollut.

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus toteutettiin neljää tietokantaa (Cinahl, Embase, PubMed ja PEDro) hyödyntäen. Katsaukseen valittiin satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset ja kliiniset kontrolloidut tutkimukset, joissa tutkittiin sporadista muistisairautta, Alzheimerin tautia ja aerobista harjoittelua hyödyntävää terapiaa.

Kirjallisuuskatsauksen haku tuotti 236 artikkelia, joista sisäänottokriteerit täytti seitsemän (n = 903; intervention kesto 9 vko – 6 kk; julkaisuharha pisteet 5,4/7). Aerobiaa hyödyntävän terapeuttisen harjoittelun vaikutuksia oli tutkittu psykologisiin oireisiin, masennukseen, kognitioon, muistiin, aivojen tilavuuden muutoksiin, päivittäistoimiin, itsenäisyyteen, fyysiseen kuntoon, motorisiin toimintoihin, liikkuvuuteen sekä hoitotyön rasittavuuteen. Tutkimukset sisälsivät kestävyysharjoittelua hyödyntävää kävelyä, tanssia, porraskävelyä, kuntopyöräilyä ja lihaskuntoharjoittelua. Kestävyysharjoittelulla havaittiin olevan tilastollisesti merkitseviä hyötyjä psykologisiin oireisiin, neuropsykiatrisiin häiriöihin, masennukseen, kognitioon, muistiin (yleiseen, lyhyeen, loogiseen), aivojen atrofiaan, päivittäistoimintoihin ja liikkuvuuteen.

Kirjallisuuskatsauksen tutkimusten perusteella varhain aloitettu fyysinen aktiivisuus on eduksi muistisairauden kuntoutuksessa. Aerobisen harjoittelun ja voimaharjoittelun yhdistelmä on suositeltava. Lievää ja keskivaikeaa dementiaa sairastavia kehotetaan välttämään kohtalaisen raskasta ja raskasta kestävyys- ja voimaharjoittelua. Mikäli ei ole terveydellisiä esteitä, 108 minuutin viikoittainen kuntopyöräily on sopiva harjoitusmuoto laitoshoitoisille vanhuksille.

Aerobisen harjoittelun katsottiin vähentävän neuropsykiatriasia oireita ja vähentävän aivojen atrofiaa.

ASIASANAT:

Muistisairaudet, Alzheimerin tauti, aerobinen harjoittelu, ikääntyneet.

(3)

BACHELOR´S THESIS | ABSTRACT

TURKU UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Physiotherapy

2020 | 42 +2 appendices Thesis tutor: Bärlund Esa

Haapakangas Lari

THE EFFECT OF AEROBIC TRAINING ON PROGRESSIVE MEMORY DISORDER:

ALZHEIMER'S DISEASE

- a review of the literature

Much is known about the effect of aerobic exercise on memory. Endurance training is part of exercise recommendations and therapeutic exercise. PET examination has helped to understand the pathology of progressive memory disorders like Alzheimer's disease, and to elucidate the symptoms of the disease. The purpose of this systematic literature review was to find out which symptoms of Alzheimer's disease aerobic exercise has sought to influence and what kind of results there have been for therapy that uses aerobic exercise.

A systematic literature review was conducted using four databases (Cinahl, Embase, PubMed, and PEDro). Randomized controlled trials and clinical controlled trials investigating sporadic memory disorder, Alzheimer’s disease and aerobic exercise therapy were selected for the review.

A search of the literature review generated 236 articles, of which seven met the admission criteria (n = 903; duration of intervention from 9 weeks to 6 months; publication bias score 5.4/7). The effects of aerobic therapeutic training on psychological symptoms, depression, cognition, memory, brain volume changes, daily activities, independence, physical fitness, motor functions, mobility, and caregiver burden were studied. The studies included walking, dancing, stair walking, exercise cycling and muscle training that utilized endurance training. Endurance training was found to have statistically significant benefits for psychological symptoms, neuropsychiatric disorders, depression, cognition, memory (general, brief, logical), brain atrophy, daily functions, and mobility.

Based on studies in the literature review, early-onset physical activity is beneficial in memory disease rehabilitation. A combination of aerobic training and strength training is recommended.

Patients with mild to moderate dementia are advised to avoid moderate to heavy endurance and strength training. If there are no health barriers, 108 minutes of weekly exercise cycling is a suitable form of exercise for elderly people in institutional care. Aerobic exercise was considered to reduce neuropsychiatric symptoms and reduce brain atrophy.

KEYWORDS:

Memory disorders, Alzheimer disease, aerobic exercise, training, elderly people, aging

(4)

SISÄLTÖ

LYHENTEET 6

SANASTO 7

1 JOHDANTO 7

2 ALZHEIMERIN TAUTI 10

2.1 Patofysiologia 11

2.2 Hoito ja kuntoutus 13

2.3 Aerobinen harjoittelu kuntoutuksessa 14

2.4 Aerobisen harjoittelun vaikutus aivoihin 15

3 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE JA MENETELMÄT 16

4 TULOKSET 20

4.1 Tutkimustulokset 24

4.2 Johtopäätökset ja yhteenveto 34

5 POHDINTA 36

5.1 Tutkimusten luotettavuus 37

LÄHTEET 38

LIITTEET

Liite 1. Kognitiivisten toimintojen vertailu (Suzuki ym. 2013).

Liite 2. Kognitiivisen kehityksen ennusmerkit (Suzuki ym. 2013).

KAAVAT

Kaava 1. Opinnäytetyön aikataulun prosessikaava. 19

Kaava 2. Artikkelien valinta-ja seulontaprosessi. (Mukaillen Moher ym. 2009.) 20

(5)

TAULUKOT

Taulukko 1. PICOS-mallin mukaiset sisäänottokriteerit. 16 Taulukko 2. Käytetyt tietokannat, hakulausekkeet ja hakutulosten määrä. 17 Taulukko 3. Cochrane "risk of bias" tutkimusten harhan arviointi. 18 Taulukko 4. Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset. 21

(6)

LYHENTEET

ADL Activities of Daily Living, Päivittäiset toiminnot AKE Asetyylikoliiniesteraasientsyymi

AT Alzheimerin Tauti

AVH Aivoverenkiertosairauden muistisairaus (suurten ja pienten aivoverisuon- ten tauti)

BDNF Brain-Derived Neurotropic Factor, Aivoperäinen neurotrofinen tekijä CCT Controlled clinical trial, Kliininen kontrolloitu tutkimus

CDR Clinical Dementia Rating LKT Lewyn kappale tauti

MCI Mild congnitive impairment, Lievä kognitiivinen heikentyminen MMSE Mini-Mental State Examination

RCT Randomized controlled trial, Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus

(7)

SANASTO

Aerobinen liikunta Suuria lihasryhmiä kohtalaisesti kuormittava, kestoltaan kym- meniä minuutteja, aineenvaihduntaan vaikuttava ja hengitys- ja verenkiertoelimistöä kehittävää liikuntaa. (Liikunta: Käypä hoito -suositus 2016.)

Amnesia Muistinmenetys, muistamattomuus (Terveyskirjasto 2020).

Apraksia Vaikeus pukeutua ja suorittaa motorisia liikesarjoja (Terveys- kirjasto 2020).

BDNF Aine, joka helpottaa uusien hermosolujen syntymistä, edis- tää hermosolujen välisten yhteyksien muodostumista ja suo- jelee hermosoluja esimerkiksi tulehduksilta. (Huotilainen 2019, 78)

CDR Viisiportainen luokitus dementian asteesta (Muistisairaudet:

Käypä hoito -suositus 2020)

Ekstrapyramidaalioire Lihasjäykkyys ja pakkoliikkeet (Terveyskirjasto 2020).

Etenevä muistisairaus Muisti ja tiedonkäsittelyn merkittävä heikentyminen. (Erkin- juntti 2015, 20)

Kaksoistehtäväharjoittelu Kahden eri tehtävän samanaikainen harjoittelu, esim. Kävely ja kognitiivinen tehtävä (Carr & Shepherd 2010,322).

MMSE Minitesti tiedonkäsittelyn ja muistin arviointiin. (Toimia-tietokanta 2020)

Somaattinen oire Elimellinen oire (Terveyskirjasto 2020).

Sporadinen AT Harvakseltaan esiintyvä alzheimerin tauti (Terveyskirjasto 2020).

(8)

1 JOHDANTO

Muistisairaus on neurologinen sairaus, joka heikentää ensisijaisesti muistia ja kognition eri osa-alueita (Muistiliitto 2017; Muistisairaus: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2019).

Muistisairaudessa muisti ja muut tiedonkäsittelyn osa-alueet, kuten kielelliset toiminnot, näönvarainen hahmottaminen ja toiminnanohjaus heikentyvät (Erkinjuntti ym. 2015, 20).

Väestön ikääntyessä muistisairaiden määrä ja suhteellinen osuus väestöstä kasvavat, joten pitkäaikaisen avun tarve kasvaa (Erkinjuntti ym. 2015, 35, 44; Muistisairauksien yleisyys: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2019). Ikäryhmässä 65–69-vuotiaat naiset noin 1,4 % sairastuu johonkin muistisairauteen, kun taas 85–89-vuotiaiden ryhmässä esiintyvyys on 28,5 % (Erkinjuntti ym. 2015, 44–45). Suomessa ympärivuorokautista hoitoa saavista 80 prosenttia sairastaa muistisairautta (Pitkälä 2020, 537). Muistisairaus voi johtaa dementia oireistoon, jossa muistin toiminnot ovat heikentyneet siten, ettei päivit- täistoiminnoista selviytyminen onnistu (Muistisairaus: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2019). Maailmanlaajuisesti dementiaan sairastutaan joka kolmas sekunti. Tällä hetkellä maailmassa on arviolta 50 miljoonaa dementiaa sairastavaa ja vuonna 2050 heitä arvioidaan olevan 152 miljoonaa. Dementian nykyiset kustannukset ovat noin triljoonaa euroa ja vuonna 2030 arviolta noin 2 triljoonaa euroa. (Alzheimer’s Disease International 2019, 13.) Suomessa Alzheimerin tauti oli kolmanneksi yleisin kuolinsyy vuonna 2018, 19 % (Tilastokeskus 2019).

Muistisairauksien syyt jaotellaan ohimeneviin, parannettavissa oleviin, pysyviin jälkitiloi- hin ja eteneviin (Erkinjuntti ym. 2015, 78). Yleisimmät etenevät muistisairaudet ovat: Al- zheimerin tauti (AT), aivoverenkiertosairauden muistisairaus (suurten ja pienten aivove- risuonten tauti) (AVH), Lewyn kappale tauti (LKT), Parkinsonin taudin muistisairaus sekä otsa-ohimolohkorappeuma (Erkinjuntti ym. 2015, 20–21). Näistä yleisin on Alzheimerin tauti, jonka esiintyvyys on noin 65–70 prosenttia kaikista keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta sairastavista (Erkinjuntti ym. 2015, 38–39). World Health Organizationin (2019) ohjeiden mukaan riskiä sairastua dementiaan voi pienentää harjoittamalla liikuntaa, olemalla tupakoimatta, välttämällä haitallista alkoholin käyttöä, painonhallinnalla, noudattamalla terveellistä ruokavaliota sekä huolehtimalla verenpaine-, kolesteroli- ja verensokeriarvoista. Eteneviä muistisairauksia ei voida parantaa, mutta toimintakykyä ja elämänlaatua voidaan pyrkiä ylläpitämään (Muistiliitto 2017).

(9)

Fysioterapeuttinen kuntoutus, joka sisältää liikuntaa, on osa muistipotilaan hoitoa, jolla voidaan yrittää vaikuttaa suorituskykyä heikentäviin tekijöihin. Esimerkiksi lihasvoima- harjoittelulla voidaan helpottaa jäykkyyttä ja parantaa yleistä fyysistä aktiivisuutta. Kak- soistehtäväharjoitteilla voidaan parantaa toiminnanohjausta. (Erkinjuntti ym. 2015, 502.) Kestävyysharjoittelulla voidaan parantaa unen laatua nopeuttamalla nukahtamista, pi- dentämällä syvän univaiheen kestoa ja lyhentämällä vilkeunta (UKK-instituutti 2015).

Tämän opinnäytetyön toimeksiantaja on Turun Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyön tuloksia käytetään mahdollisissa jatkotutkimuksissa ja terapiamenetelmien kehityksessä.

(10)

2 ALZHEIMERIN TAUTI

Alzheimerin tauti (AT) on ikääntymiseen liittyvä monitekijäinen neurogeneettinen sairaus, jonka puhkeamiseen vaikuttavat metabolista stressiä lisäävät osatekijät (Erkinjuntti ym. 2015, 100; Sekerdag, G. Ö. 2017, 227). Varhaisessa vaiheessa AT:in diagnoosi on vaikea tehdä, sillä siinä muutokset kognitiossa ovat samoja kuin normaalissa ikääntymi- sessä, kuten aivojen koon kutistuminen (Kandel & Abbott 2013, 1341–1343). Normaaliin ikääntymiseen verrattuna AT:ssa aivojen hermoyhteydet tuhoutuvat aiheuttaen solu- kuolemaa samaan tapaan kuin muissakin aivojen neurologisissa sairauksissa, kuten otsa-ohimolohkorappeumassa tai Parkinsonin taudissa (National Institute on Aging 2017). AT jaetaan kahteen muotoon: harvinaisiin, varhain alkaviin perinnöllisiin muotoi- hin ja myöhäisiän sporadiseen muotoon (Erkinjuntti ym. 2015, 101).

Tyypillisesti AT:ssa on viisi eri vaihetta: oireeton, varhainen, lievä, keskivaikea ja vaikea vaihe. Vaiheiden ja oireiden tunteminen on tärkeää hoidon tavoitteiden luomiseksi. (Er- kinjuntti ym. 2015, 122.) Taudin oireiden puhkeamista edeltää ainakin kahden vuosikym- menen oireeton jakso, tarjoten mahdollisuuden hidastaa tai jopa pysäyttää tautiprosessi (Erkinjuntti ym. 2015, 100). Ensioireiden ilmaannuttua tauti kestää keskimäärin noin 10 vuotta, mutta yksilöllinen vaihteluväli on 2–16 vuotta (Erkinjuntti ym. 2015, 131). Tyypil- liset ensioireet taudin varhaisessa vaiheessa ovat oppimis- ja muistivaikeudet liittyen ta- pahtumamuistiin. Taudin edetessä lievässä vaiheessa tulee laaja-alaisempia tiedonkä- sittelyn vaikeuksia, omatoimisuus heikkenee, minkä myötä arjessa selviytyminen vaikeutuu. Toimintakyvyn heikentymisenä vetäydytään haastavammista harrastuksista ja käy- tösoireina voi ilmaantua masennusta. (Erkinjuntti ym. 2015, 122, 126.) Taudin keskivaikeassa vaiheessa sairauden tunto on heikentynyt ja toimintakyky laskenut niin, ettei yksin asuminen ole enää mahdollista. Somaattisia oireita ovat epäselvä laihtuminen, apraktisuudesta johtuva kävelyn epävarmuus sekä tasapainoheijasteiden heikentyminen ja ekstrapyramidaalioireina jähmeys, hitaus ja kasvojen eleettömyys. AT:in edetessä viimeiseen eli vaikeaan vaiheeseen potilas tarvitsee apua kaikissa arjen perustoimin- noissa, kuten peseytymisessä ja pukeutumisessa. Somaattisina oireina apraktisuudesta johtuen liikkeellelähtö vaikeutuu ja kävely on leveäraiteista sekä töpöttävää. (Erkinjuntti ym. 2015, 127–131.)

(11)

Yleisin epätyypillinen posteriorinen AT alkaa tyypillisesti nuorena ja oireet liittyvät nähdyn hahmottamiseen (Hallikainen 2019, 332–333). Muita epätyypillisiä AT:n ensioireita voivat olla kielelliset vaikeudet, toiminnanohjauksen vaikeudet tai käytösoireet (Erkinjuntti ym. 2015, 133). Toimintakyky heikkenee vuosien mittaan tasaisesti ja hitaasti (Erkinjuntti ym. 2015, 496). Varhain aloitettu toimintakykyä ylläpitävä kuntoutus ja lääkehoito mah- dollistavat kotona selviytymisen pidempään ennen avustettuun asumiseen siirtymistä (Hallikainen 2019, 328). Fysioterapialla voidaan estää toimintakyvyn heikentymistä, vii- västyttää laitoshoitoon siirtymistä ja parantaa henkilön elämänlaatua (Forsyth 1998).

Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin (2017, 13) mukaan huonolaatuinen ja riittämätön uni on tärkein AT:n riskitekijä.

2.1 Patofysiologia

Yhä edelleen on osittain epäselvää, mitkä muutokset aiheuttavat AT:n ja mitkä muutokset ovat seurausta taudista (NIA 2017). Neljänkymmenen vuoden tutkimuksesta huoli- matta AT:n syntymekanismi on vielä selvittämättä. On kuitenkin tullut yhä selvemmäksi, että AT on monen tekijän summa. Taudin osatekijöihin kuuluvat, geenimuutokset, ympä- ristötekijät ja elintavat. (Tanila 2018, 2511, 2515, 2517.) Jopa puolella AT:a sairastavista potilaista on todettu aivojen verisuoniperäisiä muutoksia (Erkinjuntti ym. 2015, 464).

Normaalissa ikääntymisessä hermosolukatoa ja hermosolujen tilavuuden pienenemistä tapahtuu laajalti eri aivoalueilla, korostetusti otsalohkossa ja tyvitumakkeissa, mikä selit- tää prosessointinopeuden hidastumisen. Myös normaalissa ikääntymisessä tapahtuu hippokampuksen muutoksia. (Erkinjuntti ym. 2015, 82.) Hiirimallin avulla on voitu todentaa C1q-komplementtipitoisuuksien olevan koholla ennen Alzheimerin taudille tyypillistä beeta-amyloidipatologiaa. Tämän jälkeen Thalin luokituksen mukaisesti beeta-amyloidiplakit kasautuvat ensin aivokuorelle, sitten aivokuoren assosiatiivisille alueille ja vasta viimeiseksi aivojen sisimpiin osiin. Beeta-amyloidin kerääntyminen aivoihin alkaa vuosia ennen ensimmäistä muistioiretta määrittäen samalla AT:n diagnoosin. Beeta- amyloidi- ja Tau-patologioiden kohdatessa toisensa alkavat yleensä tyypilliset AT:in oireet. Tau-patologia alkaa aivojen sisemmältä ohimolohkolta. (Tanila 2018, 2512–2513.) Tau-patologia määrittelee taudin oireiden kulun Braakin luokituksen mukaisesti (Braak, H. & Braak, E. 1991). AT on esimerkki hermoston retrogeneesista, mikä tarkoittaa hermoston tuhoutumista vastakkaisessa järjestyksessä kehityksen kanssa: ensin tuhoutu-

(12)

vat aivojen limbiset osat, tämän jälkeen assosiatiiviset alueet ja viimeisenä aivojen mo- torinen kuorikerros. AT:ssa aivojen limbisen osan muutokset alkavat hippokampuksesta, jolloin tiedonkäsittelyssä alkaa ilmetä muistivaikeuksia. (Erkinjuntti ym. 2015, 82, 125.) AT:ssa amyloidi- ja taupatologiat alkavat eripuolilta aivoja ja taudin ydin on patologioiden vuorovaikutuksessa. Beeta-amyloidi on immuunipuolustukseen liittyvä antimikrobiaali- nen proteiini. (Tanila 2018, 2512, 2514.) Beeta-amyloidiproteiineista beeta-amyloidi pro- teeinin numero 42 uskotaan olevan erityisen haitallinen. Proteiini kerääntyy aivoissa hermosolujen välille plakeiksi häiriten hermosolujen toimintaa. (NIA 2017.) Beeta-amyloidin kerääntyminen johtuu hermoston yliaktiivisuudesta ja aivojen heikentyneestä puhdistuk- sesta (Tanila 2018, 2514).

Neurofibrillaariset tangot ovat hermosolun sisään muodostuneita tau-proteiinin epänor- maaleja kertymiä. Terveissä aivoissa tau-proteiini sitoutuu mikrotubuluksiin ja stabiloi ne.

AT:ssa tau irtoaa mikrotubuluksista muodostaen vyyhtejä hermosolujen sisälle. Nämä vyyhdet vahingoittavat hermosolujen ja synapsien välistä viestintää estäen ravinteiden ja molekyylien kuljettamisen solurungosta aksoniin ja dentriitteihin. (NIA 2017.) Helsingin yliopiston tutkijat ovat löytäneet tavan, jolla haitalliset tau-proteiinilaskostumat siirtyvät hermosolusta toiseen. Viime vuosina on ymmärretty, että tau-patologia voi edetä sai- raasta solusta terveeseen. Vahingollisen taun kertyminen laukaisee solukalvolla vara- venttiilimekanismin, jolloin tau-proteeinia päätyy tukirangan sijasta lipidi pitoiselle solu- kalvolle. Solukalvo pitää solun sisäiset ja ulkoiset partikkelit erillään. Tau-proteiiniagre- gaattia kerääntyy myös muissa hermorappeumasairauksissa, kuten otsa-ohimolohko rappeumassa. (Helsinki 2018.)

Trem2-geenin pitäisi ohjeistaa mikrogliasoluja puhdistamaan beeta-amyloidiplakit aivoista ja auttaa torjumaan aivojen tulehdusta. Astrosyytit, yhden tyyppinen gliasolu, sekä mikrogliasolut eivät kykene AT:ssa puhdistamaan aivoja poistamalla jätteitä, roskia, pro- teiinikertymiä eikä beeta-amyloidiplakkeja, vaan ne jäävät aiheuttamaan aivoissa kroo- nista tulehdusta. (NIA 2017.) Iän mukaan aivojen imunestekierto heikkenee, jonka seu- rauksena aivot tukkeutuvat (Tanila 2018, 2514).

AT:iin liittyy usein myös verisuoniperäisiä muutoksia aiheuttaen aivoissa verenkierron, hapen saannin ja veriaivo esteen toiminnan häiriöitä. AT:a sairastavilla vioittunut ve- riaivoeste estää glukoosin pääsyn aivoihin estäen beeta-amyloidi kertymien sekä tau- proteiinin poistumisen aivoista aiheuttaen aivoissa tulehdusta ja lisää tukoksia aivojen

(13)

verisuonissa. (NIA 2017.) Taudin kuva on usein sekoitus aivoversuonisairautta ja Al- zheimerin tautia (Erkinjuntti ym. 2015, 135).

2.2 Hoito ja kuntoutus

Aikaisin aloitetulla lääkehoidolla voidaan vähentää tiedonkäsittelyssä ilmeneviä oireita ja hidastaa toimintakyvyn heikentymistä yli vuodella. Ensisijaisina lääkkeinä AT:ssa käyte- tään asetyylikoliiniesteraasientsyymin (AKE) estäjiä: donepetsiiliä, galantamiiniä ja rivas- tigmiiniä sekä glutamaatin estäjää memantiinia. (Erkinjuntti ym. 2015, 454, 456, 463.) Hoito aloitetaan yleensä AKE-estäjällä ja pidemmälle edetessä lääkitystä voidaan tehos- taa glutamaatin estäjällä. Lääkehoidon tavoitteena AKE-estäjillä AT:n lievässä ja keskivaikeassa vaiheessa on parantaa kognitiota, älyllistä suorituskykyä, yleisvaikutelmaa ja omatoimisuutta sekä vähentää käytösoireita. Näiden lisäksi glutamaatin estäjillä voidaan keskivaikeassa ja vaikeassa vaiheessa kohentaa kognitiota, yleisvaikutelmaa ja omatoimisuutta sekä helpottaa käytösoireita. (Muistisairaudet: Käypä hoito -suositus, 2017.) AKE-estäjien haittavaikutusten vähentämiseksi lääke aloitetaan pienellä annostuksella ja annosta nostetaan hitaasti. Pahoinvointi on yleisin AKE-estäjien haittavaikutus. Muut haittavaikutukset liittyvät pulssin hidastumiseen. Memantiinin haittavaikutus on heitehui- maus. (Muistisairaudet: Käypä hoito -suositus, 2016.)

Selkeää fysioterapeuttista hoitolinjausta AT:n kuntoutukseksi ei ole. Muistisairauden kuntoutuksessa tärkeintä on toimeliaisuus, joka pohjautuu kuntoutujan tapoihin ja arvoihin. Kuntoutussuunnitelmaa tehtäessä on tärkeä keskustella toimintakykyä ylläpitävistä ja tukevista asioista, sillä tarkoituksena on potilaan fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja kognitiivisen toimintakyvyn tukeminen. (Erkinjuntti ym. 2015, 495; Atula S., terveyskirjasto, 2019.) Fysioterapeutti toimii osana moniammatillista työryhmää yhdessä muiden erityistyöntekijöiden kanssa (Muistisairaudet: Käypä hoito -suositus, 2017).

Muistisairauden lievässä vaiheessa tavoitteena on sosiaalisten suhteiden vahvistaminen läheisiin sekä totutun elämäntyylin jatkaminen. Fysioterapiassa voidaan tukea toiminta- kykyä ja oma-aloitteisuutta olemassa olevia taitoja käyttämällä. Läheisten ja omaisten tuki sekä kuntoutuspalveluiden merkitys kasvavat oma-aloitteisuuden vähentyessä.

(Atula S., terveyskirjasto, 2019.)

Muistisairauden pahetessa keskivaikeaan vaiheeseen on kuntoutuksessa tärkeä tuottaa onnistumisen kokemuksia ja tukea itsetuntoa. Käytösoireiden ilmaantuessa tulee niitä

(14)

yrittää hallita. Potilaan sosiaalisten suhteiden lisäksi on hyvä myös huomioida läheisten jaksaminen. Ryhmäliikuntana toteutettu fysioterapia antaa vertaistukea, lisää sosiaalista vuorovaikutusta sekä auttaa läheisiä jaksamaan. Kotiin vetäytyminen heikentää suori- tuskykyä ja lisää masennusta. Näin ollen yhteisöissä ja harrastuksissa mukana pysymi- nen on tärkeää. Muistisairauden vaikeassa vaiheessa säilyneitä toimintoja ja ilmaisua tuetaan sekä estetään lisäongelmia. (Atula S., terveyskirjasto, 2019.)

2.3 Aerobinen harjoittelu kuntoutuksessa

Sydän- ja verisuoni sairauksien ehkäisyssä kestävyysliikunta on tärkeä tekijä. Veren- kierto- ja hengityselimistön kunto on yhteydessä lihavuuteen, rasva-arvoihin, sokeriai- neenvaihdunnan häiriöihin ja verenpaineeseen. Kestävyysharjoittelulla voidaan pienen- tää vaaraa sairastua sepelvaltimotautiin, kohonneeseen verenpaineeseen, 2. tyypin dia- betekseen ja metaboliseen oireyhtymään. Huono kestävyyskunto lisää myös riskiä sairastua tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin. (Vuori ym. 2011, 34–35.) Heikko maksimaa- linen hapenottokyky on sydänperäisten kuolemien itsenäinen vaaratekijä sekä normaa- liväestössä että sydänpotilailla (Savonen 2015). Huonokuntoisten kuolemanriski oli 1,7- kertainen hyväkuntoisiin verrattuna 103 000 henkilöä ja 7 000 kuolemantapausta sisäl- täneessä tutkimuksessa (Vuori ym. 2011, 35).

Rinkinen (2004) kuvaa pro gradu -tutkielmassaan kestävyysharjoittelun fysiologisia vaikutuksia. Aerobinen harjoittelu kasvattaa lihasten mitokondrioiden kokoa sekä määrää, valtimoiden ja laskimoiden happipitoisuuseroa, sydämen vasemman kammion tilavuutta, sekä parantaa sydämen iskutilavuutta levossa ja rasituksessa. Samalla se kasvattaa plasman ja koko veren tilavuutta. Entsyymiaktiivisuuden tehostuminen on tukemassa rasvojen hyväksikäyttöä energian tuotannossa ja säästämässä glykogeenivarastojen tarvetta.

Aerobinen harjoittelu on osana kaikkien ikäryhmien liikuntasuosituksia. Yli 65-vuotiaiden liikuntasuosituksessa on ohjeistettu liikkumaan sykettä kohottavalla tavalla ainakin 2 tun- tia 30 minuuttia viikossa ja kevyttä liikuskelua tulisi tehdä päivittäin (UKK-instituutti 2020).

Vaikka liikunnan myönteisistä vaikutuksista on saatu viitteitä, niin vielä tarvitaan lisää tietoa riittävästä aivojen rakennetta muokkaavasta liikunnan määrästä, sopivasta harjoi- tusmuodosta ja intensiteetistä, jotta aerobista liikuntaa voi käyttää kliinisessä tarkoituk- sessa (Erickson 2011). Tutkimuksessa kotikuntoutuksen ero ryhmäkuntoutukseen oli merkitsevä. Kotikuntoutuksessa voidaan räätälöidä kuntoutujan yksilölliset tarpeet ja

(15)

elinympäristö huomioiden kuntoutujan motivaatio, joka on korkeammalla tasolla ryhmä- kuntoutukseen verrattuna. (Pitkälä 2013, 138.)

Fang ym. (2018) tekivät hiirille kahdeksan viikon liikuntaintervention. Tutkimuksen tulokset osoittivat tau-fosforyloituneen proteiinin vähentyneen hippokampuksessa. Tulosten mukaan pitkäaikainen aerobinen liikunta voisi olla tehokas lähestymistapa Alzheimerin hoitoon ja ennaltaehkäisyyn.

2.4 Aerobisen harjoittelun vaikutus aivoihin

AT-patologiaa ei voi pysäyttää, mutta aivojen yleiskuntoa voidaan yrittää pitää mahdollisimman hyvänä (Vuori 2015, 8, 32). Rotille tehdyissä tutkimuksissa on aerobisen harjoittelun todettu lisäävän uusia hermosoluja ja BDNF-neurotrofiinipitoisuutta hippokampuksessa sekä kasvattavan dopamiini-välittäjäaineen määrää. Näitä liikunnan myönteisiä vaikutuksia aivoihin ei voi kuitenkaan suoraan soveltaa ihmisen fysiologiaan. Vähän liik- kuville amerikkalaisille tehdyn tutkimuksen tulokset osoittavat, että aerobinen harjoittelu on yhteydessä neurotrofiini BDNF-pitoisuuteen, joka vaikuttaa hippokampuksen kokoon.

(Huotilainen 2019, 79.) Aerobinen harjoittelu kasvattaa aivojen harmaan ja valkean aineen alueiden kokoa (Colocombe 2006). Harmaan aineksen määrä lisääntyy etuotsalohkon kuorikerroksella ja hippokampuksessa (Erickson 2011). Liikunta ja fyysinen aktiivisuus lisäävät aivojen välittäjäaineiden dopamiinin, serotoniinin ja noradrenaliinin tuo- tantoa. Kahden tunnin aerobinen liikunta yhdessä kyseisten välittäjäaineiden kanssa vaikuttavat kahden tunnin ajan kohottaen mielialaa. Vähäinen dopamiini saanti puolestaan heikentää ihmisen keskittymiskykyä, palkkiojärjestelmän toimintakykyä ja unen laatua.

(Huotilainen 2019, 82, 85.) Kestävyysliikunnalla voidaan kohentaa unen laatua (UKK- instituutti 2015).

Hyväkuntoisten ikäihmisten aivojen kunnossa, fyysisessä kunnossa ja fyysisessä aktii- visuudessa nähdään selkeä yhteys. Erityisesti hippokampuksen ja etuotsalohkon harmaan aineen määrässä. Aivokuori ohenee ja hippokampus pienenee aktiivisen elämää omaavilla hitaammin. (Huotilainen 2019, 79.) Verenkiertoelimistön kunto säästää myös aivokudosta ikääntymisen tuomilta muutoksilta (Colocombe 2006).

(16)

3 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE JA MENETELMÄT

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on etsiä tietoa systemaattisen kirjallisuuskatsauk- sella, millaista aerobista harjoittelua on käytetty AT:n ja muiden etenevien muistisairauksien kuntoutuksessa, ja miten harjoittelu on vaikuttanut asiakkaan toimintakykyyn arjessa. Tutkimuskysymykset ovat:

1. Mihin Alzheimerin taudin ja muiden etenevien muistisairauksien oireisiin aerobisella harjoittelulla on pyritty vaikuttamaan?

2. Millaisia tuloksia aerobista harjoittelua hyödyntävällä terapialla on havaittu olevan?

Opinnäytetyössä käytetään systemaattista kirjallisuuskatsausta. Hakuprosessissa on mukana opiskelijakollega Asta Eerikäinen tekemässä laadun arviointia ja seulomassa pois suljettavia töitä. Koko arviointiprosessissa epäselvissä tilanteissa konsultoidaan ul- kopuolista ”tuomaria” joka on tämän työn ohjaaja. Hakulausekkeen rakentamiseen valitut sanat ja sisäänottokriteereiden valintaan käytetty PICOS-malli (CRD 2009, 8–9.) ilmenee Taulukosta 1. PICOS-mallin mukaiset sisäänottokriteerit. Etenevällä muistisairaudella tarkoitetaan tässä AT:a2, aivoverenkiertosairauden muistisairautta, Parkinsonin taudin muistisairautta, LKT:a, Otsa-ohimolohkorappeumaa ja Prionintauteja (Erkinjuntti ym.

2015, 78). Aerobisella harjoittelulla tarkoitetaan suurten lihasryhmien submaksimaalista, rytmillistä ja toistuvaa harjoittelua, jossa tarvittava energia tuotetaan hapen avulla (Kis- ner & Colby 2012, 983).

Taulukko 1. PICOS-mallin mukaiset sisäänottokriteerit.

Patient (potilas) Etenevää muistisairautta sairastava yli 65 vuotias

Intervention (interventio) Mikä tahansa aerobinen harjoittelu.

Comparison (vertailu)

Yli 65-vuotiaat. Satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT) ja kliiniset kont- rollloidut tutkimukset (CCT) joissa aerobista harjoittelua verrataan mihin tahansa harjoitteluun tai harjoittelemattomuuteen.

Outcome (tulosmuuttujat) Aerobisen harjoittelun muutos kognitioon.

(17)

Study design (tutkimusasetelma) (CCT) & (RCT)

Kirjallisuushaku toteutettiin 14.1.2019 neljää eri tietokantaa käyttäen: Cinahl, Embase, Pubmed ja Pedro. Hakulausekkeita rakentaessa ei voitu käyttää yhtenevää lauseketta kaikissa tietokannoissa koska tietokantojen käyttöliittymä ei ollut identtinen. Haun ra- kenne käy ilmi Taulukosta 2. Käytetyt tietokannat, hakulausekkeet ja hakutulosten määrä. Aiheesta julkaistujen artikkelien määrä oli suuri (236) vaatien suurta työpanosta.

Tämä ja muu hakuprosessi käy ilmi Kaavasta 2. Artikkelien valinta ja seulontaprosessi.

Taulukko 2. Käytetyt tietokannat, hakulausekkeet ja hakutulosten määrä.

Tietokanta Hakulauseke Hakutulosten

määrä (n)

Cinahl

(SU ( "memory disorders" OR dementia OR "alzheimer's disease" ) OR TI memory OR TI dement*) AND (TI exercise* OR AB exercise* OR exercise OR TI training OR AB training OR TI aerobic OR AB aerobic OR TI treadmill OR AB treadmill OR TI jogging OR AB jogging OR TI walking OR AB walking) AND aerobic

28

Embase

('memory disorder' OR 'dementia' OR 'Alzheimer disease' OR 'memory':ti OR 'dement*':ti) AND ('exercise' OR exercise:ab,ti OR training:ab,ti OR aerobic*:ti OR treadmill:ti,ab OR jogging:ti,ab OR walking:ti,ab) AND aerobic AND 'randomized controlled trial (topic)' AND [english]/lim AND ([aged]/lim OR [very elderly]/lim)

78

PubMed

("Memory Disorders"[Mesh] OR "Dementia"[Mesh] OR

"Alzheimer Disease"[Mesh] OR memory[TI] OR dement*[TI]) AND (Exercise[Mesh] OR exercise*[TIAB]

OR training[TIAB] OR aerobic*[TIAB] OR treadmill[TIAB] OR jogging[TIAB] OR walking[TIAB]) AND aerobic AND ((Controlled Clinical Trial[ptyp] OR Ran- domized Controlled Trial[ptyp]) AND hasabstract[text]

AND English[lang])

69

PEDro

Abstract &Title: Memory, Therapy: fitness training, Problem: [no appropriate value in this field], Subdisci- pline: gerontolgy, Topic: [no appropriate value in this field]

61

(18)

Tässä kirjallisuuskatsauksessa käytettiin tutkimusten ja lähteiden organisointiin verkkopohjaista Refworks-tietojenhallintajärjestelmää. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tutkimusten laadun arviointiin käytettiin verkkopohjaista Covidence-tutkimustyökalua.

Tutkimusten laadun arvioinnin viimeisessä vaiheessa käytettiin riskien arviointiin Covi- dence ohjelmassa olevaa Cochrane-bias- työkalua (Higgins ym. 2011). Cochrane risk of bias- työkalu on seitsemänkohtainen tutkimusten harhan arviointiin tarkoitettu työkalu.

Työkalu huomioi ryhmien satunnaistamisen, ryhmien salauksen, tutkittavien, tutkijoiden ja tutkimuksen tulosten sokkouttamisen, tutkimuksesta putoavien tulosten tiedon, tulosten valikoitavuuden ja muut uhat tutkimus harhoille (Higgins & Green 2008, 196). Tulok- set tutkimusten harhan arvioinnista löytyvät Taulukosta 3. (Cochrane "risk of bias" tutkimusten harhan arviointi). Täyden seitsemän pisteen saamiseksi tutkimuksen jokaisen kohdan on saatava harhan riski arviosta ”low”. ”Unclear” tarkoittaa, ettei kyseinen arvioi- tava harha käynyt ilmi tutkimuksessa, ja ”High” tarkoittaa tutkimuksessa olevan luotetta- vuuteen vaikuttava uhka arvioitavassa harhan kohdassa. ”Cochranen Risk of bias” työ- kalulla arvioidaan ainoastaan tutkimuksen mahdollista harhariskiä. Löytyvien uhkien takia ei kirjallisuuskatsauksesta poisteta yhtään tutkimusta.

Tutkimus

Satun- naista- misen

to- teut- taminen

Tutki- mus ryhmien

salaus

Tutkijan ja tutkit-

tavien sokkouttaminen

Tulosten sokkouttaminen

Tutki- muk- sesta putoavien tu-

losten tieto

Tulosten valikoi-

tavuus

Muut riskit

Cochrane Bias pis-

teet (L/U/H) Oliveira

Silva ym.

2019

Low Low Unclear Unclear Low Low Low 5/2/0

Cancela ym.

2015 Low Low High High Low Low Low 5/0/2

Lamb ym.

2018 Low Low High Low Low Low Low 6/0/1

Bossers ym.

2016 Low Low Low High Low Low Low 6/0/1

Stella ym.

2011

Un-

clear Unclear High High Low Low Low 3/2/2 Bossers ym.

2015 Low Low High Low Low Low Low 6/0/1

Suzuki ym.

2013 Low Low Low Low Low Low Low 7/0/0

Taulukko 3. Cochrane "risk of bias" tutkimusten harhan arviointi.

(19)

Opinnäytetyö toteutettiin lukuvuosien 2019–2020 aikana. Opinnäytetyön toteutus käy ilmi Kaavasta 1. Opinnäytetyön aikataulun prosessikaava. Opinnäytetyön aiheen valinta tehtiin opinnäytetyöseminaarissa keväällä 2019. Syksyllä 2019 perehdyttiin aiheen teoriaosuuteen sekä kirjoitettiin tutkimussuunnitelma, joka sisälsi johdannon ja tutkimuskysymysten laatimisen. 23.12.2019 mennessä saimme kollegan kanssa toteutettua opin- näytetyön kirjallisuushaun ja keväällä 2020 tutkimusten poissulkemisen. Turun Ammat- tikorkeakoulu otti vastaan opinnäytetyön toimeksiannon 10.1.2020. Tutkimustulosten analysointi toteutettiin kesällä 2020 ja pohdinta sekä työn viimeistely kirjoitettiin syksyllä 2020. Opinnäytetyö esitettiin opinnäytetyöseminaarissa 30.11.2020.

Kaava 1. Opinnäytetyön aikataulun prosessikaava.

Opinnäytetyön aiheen valinta 6.6.2019

Aiheen teoriaosuuteen perehtyminen, tutkimussunnittelman

kirjoittaminen ja tutkimuskysymysten laatiminen syksyllä 2019

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen haun toteuttaminen ja

tutkimusten poissulkeminen syksyllä

2019

Päätös opinnäytetyön toteutuksesta Turun

AMK:lle 10.1.2020

Katsaukseen valikoitujen tutkimusten analysointi

keväällä 2020

Tulosten ja pohdinan kirjoittaminen kesällä

2020

Kirjallisuuskatsauksen esittäminen syksyllä

2020

(20)

4 TULOKSET

Kirjallisuushaku tuotti seitsemän sisäänottokriteerit täyttävää systemaattista kirjallisuuskatsausta. Katsausten valintaprosessi on esitetty Kaavassa 2. Artikkelien valinta- ja seulontaprosessi. (Mukaillen Moher ym. 2009.) Tutkimukset on julkaistu 2011–2019 väli- senä aikana, interventioiden kesto oli 9 viikkoa – 6 kuukautta ja tutkittavia oli yhteensä 903 (ka = 129; Md = 96,5; SD = 121,75). Pisteet Cochrane Bias työkalulla olivat keski- määrin 5,4 (low); 0,57 (unclear); 1 (high) (Md = 6; vaihteluväli = 4), tutkimusten luotetta- vuutta voidaan pitää kohtalaisen korkeana. Harhan uhan takia ainoastaan Stella ym.

2011 tutkimus kahdella ”unclear” ja kahdella ”high” riskillä nousi esille tutkimusten luo- tettavuutta arvioitaessa. Tutkimukset on esitelty Taulukossa 4. Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset.

Kaava 2. Artikkelien valinta-ja seulontaprosessi. (Mukaillen Moher ym. 2009.) PRISMA 2009 Flow Diagram

Tietokantahakujen artikkelit (n = 236)

SeulontaValitut tutkimuksetKelpoisuus Identiofiointi

Artikkelit kaksoiskappaleiden poiston jälkeen (n = 205)

Seulotut artikkelit (n = 205)

Poissuljetut artikkelit (n = 160)

Kokoteksteinä kelpoisuusarvioidut

(n = 45)

Poissuljetut kokoteksteinä arvioidut artikkelit, syyt:

(n = 38) - Väärä potilasryhmä

(n = 27) - Väärä julkaisutyyppi

(n = 8) - Väärä interventio

(n = 3) Kvalitatiiviseen synteesiin

valitut artikkelit (n = 7)

(21)

Taulukko 4. Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset.

Kirjoittaja & julkai- suvuosi

n koe- ryhmä/ n

kontrol-

liryhmä Interventio Kontrolli

Interven-

tion kesto Tulokset (p < .05)

Stella ym.

2011 16/11

3 x viikossa 60 minuuttia:

Aerobinen harjoittelu (liik- kuvuus, voima, ketteryys) ja toiminnallinen tasapaino + hoidolliset rutiinit

hoidolliset rutiinit 6 kuukautta

Harjoitusryhmällä havaittiin merkit- tävä neuropsykiatristen tilojen (p = 0,01) ja masennuksen (p = 0,01) paraneminen ja hoitajilla neuropsykiatristen häiriöiden (p = 0,01) ja työn ra- sittavuuden (p = 0,01) paraneminen verrattuna kontrolliryhmään.

Suzuki ym.

2013 47/45

2 x 90min/vko: aerobinen, lihasvoima, asennon hallinta ja kaksoistehtävä harjoittelu.

Saivat terveystie-

toa 6 kuukautta

A-MCI ryhmässä oli merkitsevästi paremmat tulokset kontrolliryhmään verrattuna kognitiivisissa toiminnoissa (p = 0,04), loogisessa muistissa (p = 0,04) ja aivojen atrofiassa (p < 0,05). Lisäksi pienempi kolesteroli taso oli yhteydessä loogiseen musitiin (p < 0,05) ja aivojen neu- rotropiini tekijä oli ytheydessä kognitiivisiin taitoihin (p < 0,05)

Cancela ym.

2015 51/63 15min pyöräily/pv

Istuen tehtävä vir- kistystoiminta:

korttipelit, lukemi- 15

kuukautta

Koeryhmän alku ja loppumittausten välillä toiminnallista liikkuvuutta (p <

0,05), neuropsykiatrisia häiriöitä (p <

0,01) ja lyhyttä muistia (p < 0,05)

(22)

okset. Kontrolliryhmällä muistin heikentyminen (p < 0.05), neuropsykiatrisia häiriöt (p < 0,05) ja lyhyt muisti (p < 0,05) heikkenivät melkein mer- kitsevästi alku ja loppumittausten vä- lillä.

Bossers ym.

2015 33/34/34

4 x 30min/vko:

1. Yhdistelmä ryhmä: 2x kävely ja 2x voimaharjoi- tusta

2. Aerobinen ryhmä: 4x kävelyharjoitusta

4 x 30min/vko:

4x Sosiaalinen harjoitus

9 viikkoa

9 viikon kohdalla: yhdistelmäryhmä vs sosiaalinen ryhmä parempi kaikissa kognition osa-alueissa (p <

0,01), kävelyn kestävyydessä (p = 0,004), alaraajojen lihasvoimassa (p

< 0,001) ja tasapainossa (p = 0,002).

Aerobinen ryhmä vs sosiaalinen ryhmä merkitsevästi parempi kogni- tiivissa toiminnoissa (p = 0,021). Yh- distelmäryhmä vs aerobinen ryhmä merkitsevästi parempi kävelyn kestä- vyydessä (p = 0,004) ja alaraajojen lihasvoimassa (p = 0,001). 18 viikon kohdalla minkään ryhmään mikään tulos ei eronnut tilastollisesti merkit- sevästi.

(23)

Bossers ym.

2016 35/35/35

4 x 30 min/vko:

1. Yhdistelmä ryhmä: 2x kävely ja 2x voimaharjoi- tus

2. Aerobinen ryhmä: 4x kävelyharjoitus

4 x 30 min/vko:

3. Sosiaalinen ryhmä: 4x sosiaalinen harjoitus

9 viikkoa

Yhdeksän viikon jälkeen päivittäistoi- mintoja mittaavissa (KI, E-ADL ja PPT-7) testeissä oli havaittavissa tilastollista eroavaisuutta. 18 viikon kohdalla tehdyssä seurantatutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkit- sevää eroa aerobisen ja yhdistelmä- ryhmän välillä. Yhdistelmäryhmällä oli sosiaalista ryhmää paremmat tulokset kaikissa kolmessa testissä ja aerobisella ryhmällä oli E-ADL tes- tissä parempi tulos sosiaaliseen ryh- mään verrattuna.

Lamb ym.

2018 281/137

2 x 60-90 min/vko: Aerobi- nen ja kestävyysvoima + tavallinen hoitotyö

tavallinen hoitotyö

12 kuukautta joista 4 kuukautta ohjattua

Kognition heikentymistä mittaavan Adas-cog testin tulokset laskivat har- joitteluryhmällä, keskimääräinen ero pieni ja kliininen merkitsevyys epä- varma (p = 0,03). 6 minuutin kävelyn tulos parani harjoitteluryhmässä 18,1m (p < 0,001)

De Oliveira Silva ym.

2019 26/20

MCI ja AT 2x 60min/vko:

aerobinen, voima, liikku- vuus ja staattinen tasapai- noharjoittelu

kliininen seuranta 12 viikkoa

MCI ryhmällä oli tilastollisesti melkein merkitsevästi paremmat tulokset liikkuvuudessa (p = 0,03) ja puheen sujuvuudessa (p = 0,05).

(24)

4.1 Tutkimustulokset

Stella ym. (2011)

Tutkijat halusivat vertaistutkimuksella selvittää kuuden kuukauden aerobisen harjoittelun vaikutuksia diagnosoituun lievään tai keskivaikeaan dementiaan sairastuneiden potilaiden neuropsykiatrisiin oireisiin ja heidän hoitajiensa työn rasittavuuteen. Tutkittavat ja heidän hoitajansa jaettiin fyysistä harjoittelua ja perushoitoa saavaan ryhmään (n = 16) sekä perushoitoa saavaan ryhmään (n = 11). Alzheimerin tautia sairastavien potilaiden hoitajat seurasivat potilaitaan intervention aikana. Ryhmissä ei ollut tilastollisesti merkit- seviä eroja lähtötilanteessa tärkeimpien prognostisten tekijöiden osalta (sukupuoli, ikä, MMSE-pisteet, koulutusvuodet, CDR pisteet, diagnosointi aika).

Kuuden kuukauden harjoittelujakson aikana kontrolliryhmä oli kotona ja teki arjen aska- reita. Ainoastaan alku- ja lopputestien vuoksi he menivät harjoittelupaikoille. Testiryh- mällä harjoittelua oli 3 kertaa viikossa, 60 minuuttia kerralla. Harjoittelu koostui alkuläm- mittelystä, venyttelystä ennen harjoittelua, pääharjoituksesta, jäähdyttelystä ja jälkivenyt- telyistä. Pääharjoitus sisälsi aerobisen osuuden, kuten kävelyä ja tanssia sekä ylä- ja alaraajojen liikkuvuuden tutkimista. Harjoittelun tavoitteena oli lisätä liikkuvuutta, voimaa ja ketteryyttä sekä toiminnallista tasapainoa. Harjoittelu tehtiin kahdessa kahdeksan hengen ryhmässä, joissa kummassakin oli vähintään yksi liikuntakasvatuksen asiantun- tija.

Tärkeimmät tulokset liittyivät aerobisen liikunnan vaikutuksiin AT:n neuropsykiatrisiin oireisiin. AT:a sairastavien potilaiden osalta tulosten tulkinnassa käytettiin seuraavia mit- tareita: Cornell depression scale (CDS) ja Neuropsychiatric inventory (NPI), jotka mittasivat dementiapotilaiden masennuksen astetta ja potilaiden psykopatologisia piirteitä.

Hoitajille tehtiin Neuropsychiatric Inventory Distress (NID) sekä Burden Interview (BI) - testit, jotka mittasivat hoitajien neuropsykiatrisia oireita ja hoivatyön rasittavuutta. NPI:n sisältämät mittarit mittasivat harhakuvitelmia, aistiharhoja, levottomuutta/aggressiivi- suutta, henkistä pahoinvointia, ahdistusta, euforiaa, välinpitämättömyyttä, estottomuutta, kärsimättömyyttä, epänormaalia motorista käyttäytymistä, univaikeuksia ja ruokahalun

(25)

vaikeuksia. Mittaukset suoritettiin ennen ja jälkeen kuuden kuukauden hoitojakson. Har- joitusjakson jälkeen tulokset osoittivat, potialille tehdyn NPI-testin osalta, että harjoittelu- ryhmän tulokset laskivat (40.3 > 16.9) ja kontrolliryhmän tulokset nousivat (39.6 > 43.3).

Samoin masennusta mitanneen CDS-testin pisteet laskivat harjoitteluryhmällä (11,8 >

6,4) kun taas kontrolliryhmällä pisteet nousivat (12 > 17.1). NPI- ja CDS-testien perusteella ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0.01). Hoitajien osalta harjoitte- luryhmän NID-testin tulos laski (18.3 > 3.3) kun taas kontrolliryhmän tulos kasvoi (19.6 >

20.4). Harjoitteluryhmällä BI-testin tulos laski (32.3 > 14.6) enemmän kuin kontrolliryh- män tulos (35.6 > 35.5). NID- ja BI-testien muutos oli tilastollisesti merkitsevä (p = 0.01) harjoitusryhmän ja kontrolliryhmän potilaiden hoitajien välillä.

Alzheimer-potilaille ja heidän hoitajilleen tehdyn kuuden kuukauden aerobisen harjoittelun todettiin lievittävän potilaiden neuropsykiatrisia oireita ja vähentävän hoitajien työn rasittavuutta. Kontrolliryhmässä potilaiden oireet lisääntyivät hieman ja hoitajien oireet pysyivät ennallaan lähtötilanteeseen nähden. Aerobiseen liikuntaan osallistuneet potilaat kokivat kontrolliryhmään nähden parannusta useilla neuropsykiatristen häiriöiden (NPI) osa-alueilla, kuten ärtyneisyydessä, ahdistuksessa, apatiassa ja ruokahalun muutok- sessa. Otoskoko varsinkin kontrolliryhmässä oli pieni, mikä heikentää tulosten yleistet- tävyyttä.

Suzuki ym. (2013)

Tutkijat halusivat selvittää satunnaistetulla vertaistutkimuksella, voiko kuuden kuukauden ohjattu yhdistelmäharjoitusohjelma hidastaa Mild Cognitive Impairment (MCI) -diag- nosoitujen vanhusten kognition heikentymistä etenkin muistitoiminnoissa ja aivojen tilavuuden kutistumisen nopeutta. Ennen sokkouttamista tutkimukseen osallistujat oli jaettu kahteen ryhmään: MCI-ryhmään ja aivokuvantamistutkimusten perusteella amnesti- seen-MCI (a-MCI) ryhmään. Tämän jälkeen suoritettiin sokkouttaminen ja osallistujat jaettiin kahteen ryhmään: harjoitteluryhmään (n = 47) ja kontrolliryhmään (n = 45). Ryh- missä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja lähtötilanteessa tärkeimpien prognostisten tekijöiden osalta (ikä, sukupuoli, koulutus, sairaudet, verenkuva, fyysinen suorituskyky, kognitiivisten toimintojen pisteet).

Kuuden kuukauden intervention aikana a-MCI ja MCI-harjoitusryhmät tekivät kaksi kertaa viikossa 90 minuutin mittaisen harjoituksen. Harjoitusohjelma sisälsi 10 minuutin al- kulämmittelyn ja venyttelyosion, 20 minuutin lihasvoimaosion ja 60 minuutin osion, joka

(26)

koostui aerobisesta harjoittelusta, asennon hallinta harjoitteista ja kaksoistehtäväharjoi- tuksista. Samaan aikaan kontrolliryhmä osallistui koulutukseen, jossa he saivat tietoa terveellisestä ruokavaliosta, suunhoidosta, virtsankarkailun ennaltaehkäisystä ja ter- veystarkastuksista.

Aerobiset harjoitukset ja asennon hallinnan harjoitteet tehtiin kiertoharjoitteluna, joihin kuului portaille nousua, pitkän matkan kävelyä ja kävelyä tasapainolaudan päällä. 20–30 minuutin kävelyn aikana syke pyriittiin pitämään 60 %:ssa maksimaalisesta tasosta. Kak- soistehtäväharjoituksessa piti keskittyä kognitioon liikunnan aikana esimerkiksi keksi- mällä oma runo kävelyn aikana. Tikasharjoittelussa oli tarkoitus astua peräkkäisiin ruu- dun osiin mahdollisimman nopeasti ja tarkasti.

A-MCI-ryhmällä kuuden kuukauden intervention aikana tilastollisesti merkitsevät muutokset kontrolliryhmään verrattuna tapahtuivat kognitiivisia toimintoja mittaavassa Mini- Mental State Examination (MMSE) testissä (p = 0.04), loogista muistia mittaavan WMS- R testistön alatestissä, Logical memory score -testissä (WMS-LM1) (p = 0.04), sekä aivojen atrofiaa mittaavassa magneettikuvantamistutkimuksessa, Whole brain cortical atrophy (WBC) (p < 0.05). Ennen interventiota mitatuilla biomarkkereilla ja kognitiivisten toimintojen välillä tilastollisesti merkitsevä yhteys havaittiin WMS-L1 testillä ja kolestero- litasoja mittaavalla T-cho arvolla (p = 0.02), sekä ADAS-cog testillä ja aivojen neurotro- piini tasoja mittaavalla brain-derived neurotrophic factor (BDNF) arvolla (p = 0.01). Tar- kempaa tietoa tutkimuksen tuloksista on Liitteesä 1. Kognitiivisten toimintojen vertailu sekä Liitteessä 2. Kognitiivisen kehityksen ennusmerkit. (Suzuki ym. 2013).

Tulokset antavat viitteitä siitä, että vanhuksilla, joilla on todettu amnestinen MCI, liikunta voi parantaa loogista muistia, ylläpitää kognitiivista toimintakykyä ja vähentää aivokuoren atrofiaa. Lisäksi matalampi kolesterolitaso ja korkeampi BDNF-tekijä voivat olla yh- teydessä parempiin kognitiivisiin toimintoihin.

Cancela ym. (2015)

Tutkijat halusivat 15 kuukauden pitkittäistutkimuksella selvittää fyysisen harjoitusohjelman vaikutuksia laitoshoidossa olevien dementoituneiden ikäihmisten kognition heiken- tymiseen ja häiriöön, muistiin, masennukseen, toiminnalliseen itsenäisyyteen ja neuropsykiatrisiin häiriöihin. Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään, harjoitteluryhmään (n = 51)

(27)

ja kontrolliryhmään (n = 63). Ryhmissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja lähtötilan- teessa tärkeimpien prognostisten tekijöiden osalta (ikä, sukupuoli, koulutuksen taso ja sairaudet)

Kontrolliryhmä teki intervention aikana tavanomaiseen tapaan jotakin muuta kuin fyysistä aktiivisuutta vaativaa toimintaa kuten korttipelejä, lukemista tai käsitöitä, oman valin- tansa mukaan. Harjoitteluryhmä kävi päivittäin koko intervention ajan kuntosalilla polke- massa omatoimisesti kuntopyörää vähintään 15 minuutin ajan päivässä matalalla vas- tuksella. Fysioterapeutti valvoi harjoittelua riittävän vasteen saavuttamiseksi. Mikäli hen- kilö suoritti harjoittelusta kuukauden aikana alle 70 prosenttia, poissuljettiin hänet tutki- mustuloksista.

Arvioinnit suoritti sen hoitokodin henkilökunta, jossa kukin osanottaja asui. Neurologit ja psykologit hallitsivat kognitiivisia ja neurologisia testejä, fysioterapeutit hallinnoivat Time

“Up & Go” (TUG) testiä ja valvoivat polkupyöräinterventiota. Mini-Examen Cognoscitivo (MEC) -testiä käytettiin muistin heikentymisen seurantaan, (TUG) -testillä arvioitiin toiminnallista liikkuvuutta. Validoitua espanjalaista versiota the Neuropsychiatric Inventory (e-NPI) testistä käytettiin arvioimaan neuropsykiatristen häiriöiden yleisyyttä ja vaka- vuutta. Kykyä suoriutua itsenäisesti päivittäisen elämän tehtävistä (ADL) arvioitiin Katz index:llä (KI). Validoitua espanjalaista versiota Cornell Scale for Depression in Dementia (e-CSDD) käytettiin arvioimaan vakavan masennuksen ennusmerkkejä ja oireita. Fuld Object memory Evaluation (FOME) käytetiin lyhyen muistin arviointiin. Koeryhmän osal- listumisaste harjoitteluun oli hyvä 88 prosenttia. Alku- ja loppumittausten välillä koeryh- män tuloksissa tilastollisesti melkein merkitsevä parannus oli TUG (p < 0.05), e-NPI (p <

0.01) ja FOME (p < 0.05) testeissä. Kontrolliryhmässä tilastollisesti melkein merkitsevästi tulokset heikkenivät MEC (p < 0.05), e-NPI (p < 0.05) ja FOME (p < 0.05) testeissä.

Tutkimus osoittaa, että aerobisella harjoittelulla on merkittävä vaikutus kognitiivisiin toimintoihin, käyttäytymiseen ja toiminnallisen liikkuvuuteen laitoksessa asuvilla dementoi- tuneilla. Tutkijoille tuli yllätyksenä, että depressio parani enemmän kontrolliryhmässä kuin koeryhmässä intervention aikana. Koska osallistujat saivat valita polkevatko yksin vai pareittain, niin aiemmin raportoidut sosiaalisen vuorovaikutuksen hyödyt puuttuivat.

Koeryhmällä MEC:n osoittama kognitiivinen taso pysyi samana verrattuna kontrolliryh- mään, jonka taso laski merkittävästi. Tutkimuksen mukaan aerobinen fyysinen harjoittelu näyttää vähentävän neuropsykiatristen häiriöiden esiintyvyyttä. Toiminnallinen liikku- vuus parani vain harjoitteluryhmässä. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että keskimää- rin 108 minuutin mittainen kevyt aerobinen pyöräily viikossa, on toteuttamiskelpoinen

(28)

liikuntaohjelma dementiaa sairastavilla, mikäli harjoittelulle ei ole esteitä. Tutkimuksesta pois jääneiden määrä oli odotettuun määrään verrattuna kaksi kertaa suurempi.

Bossers ym. (2015)

Tutkimuksessa haluttiin selvittää 18 viikon satunnaistetulla kontrolloidulla tutkimuksella aerobisen ja yhdistelmäharjoittelun vaikutusta kognitioon ja motorisiin taitoihin lievää ja keskivaikeaa dementiaa sairastavilla ikäihmisillä. Tutkimuksessa toteutettiin yhdeksän viikon mittainen liikuntainterventio ja 18 viikon mittainen seurantatutkimus. Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään, aerobiseen (n = 34), aerobiseen ja voimaharjoittelu (n = 33) sekä sosiaaliseen (n = 34). Ryhmissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja lähtötilan- teessa tärkeimpien prognostisten tekijöiden osalta (ikä, sukupuoli, MMSE-pisteet, dementian aiheuttaja, Katz-indeksi, kävelyn apuväline, Hollannin koulutustaso, lääkkeiden määrä ja toiminnallisuus indeksi).

Yhdeksän viikon intervention aikana jokaisella ryhmällä oli neljä 30 minuutin mittaista harjoitusta viikossa. Yhdistelmäryhmä teki viikossa kaksi kävely- ja kaksi voimaharjoi- tusta. Aerobinen ryhmä teki neljä kävely harjoitusta viikossa. Sosiaalinen ryhmä teki neljä sosiaalista harjoitusta viikossa. Lihasharjoittelu sisälsi alaraajojen voimaharjoituksia, koska niillä on suuri merkitys kävelyn nopeuteen, tasapainoon ja liikkuvuuteen. Liikkeinä oli istuen tehtävä polven ojennus, seisten tehtävä nilkan ojennus, lonkan loitonnus ja ojennus. Seisten tehtävissä liikkeissä tuolista otettiin tukea. 30 minuutin aerobinen kä- velyharjoitus tehtiin sisätiloissa keskiraskaalla tai kovalla intensiteetillä. Sosiaalinen ja älyllinen harjoitus oli kahdenkeskinen, ja kesti kerralla 30 minuuttia.

Tutkimuksen testit suoritettiin ryhmille yhdeksän viikon intervention jälkeen ja 18 viikon seurantajakson jälkeen. Kognitiivisia toimintoja mitattiin seuraavilla neuropsykologisilla testeillä. Yleistä kognitiota mitattiin MMSE-testillä. Lyhyttä ja pitkää sanallista muistia mitattiin WMS-R testiin kuuluvalla the digit span forward testillä ja the eight-words testistöön kuuluvalla direct recall ja recognation testeillä. Lyhyttä ja pitkää näönvaraista muistia mitattiin WMS-R testistöön kuuluvalla the visual memory span forward testillä ja rivermead behavioral memory testistöön kuuluvilla picture ja face recognition testeillä. Kognitiivisia toimintoja mitattiin Stroop testillä, animals and professions testistön verbal fluency testillä WMS-R testistön visual memory span backward testillä, Groningen intelligence testistön picture completion testillä ja trail making test-A:lla. Motorisia toimintoja mitattiin seuraa-

(29)

villa testeillä. Kävelyn kestävyyttä mitatiin kuuden minuutin kävelytestillä. Jalkojen lihasvoimaa mitattiin 30 sekunnin istumasta seisomaan nousu testillä, polven ojennus voimaa dynamometrin avulla. Liikkuvuutta mitattiin kuuden metrin kävelytestillä ja the timed ”up and go” (TUG) testillä. Tasapainoa mitattiin the figure of eight testillä, groningen meander walking testillä ja the Frailty and Injuries Cooperative Studies of Intervention Techniques- Subtest 4:llä.

Intervenrion jälkeen yhdistelmäryhmän tulos oli tilastollisesti merkitsevästi sosiaalista ryhmää parempi kaikissa kognition osa-alueissa: yleisessä kognitiossa, sanallisessa muistissa, näönvaraisessa muistissa ja kognitiivisissa toiminnoissa (p < 0.01). Aerobisen ryhmän tulos sosiaaliseen ryhmään verrattuna oli parempi ainoastaan kognitiivisissa toiminnoissa (p = 0.021). Kahdeksantoista viikon seurantamittauksessa minkään ryhmän missään kognitiivisen osa-alueen testissä ei ollut enää tilastollisesti merkitsevää muutosta. Motoristen testien osalta yhdeksän viikon kohdalla ero yhdistelmäryhmän tulok- sessa sosiaalisen ryhmään verrattuna oli tilastollisesti merkitsevästi parempi kävelyn kestävyydessä (p = 0.004), alaraajojen lihasvoimassa (p < 0.001) ja tasapainossa (p = 0.002). Yhdistelmäryhmän tulos aerobiseen ryhmään verrattuna oli tilastollisesti merkit- sevästi parempi kävelyn kestävyydessä (p = 0.004) ja alaraajojen lihasvoimassa (p = 0.001). Seurantamittauksessa viikon 18 kohdalla minkään ryhmän missään motorisen osa-alueen testissä ei ollut enää tilastollisesti merkitsevää muutosta.

Tutkimuksen perusteella yhdistelmäharjoittelun avulla luonnollinen yleiskognition heikentyminen hidastuu dementiaa sairastavilla ja on parempi vaihtoehto kuin aerobinen tai sosiaalinen harjoittelu. Tämä yhdeksän viikon yhdistelmäharjoittelu on mahdollisesti ai- heuttanut muutoksia eri aivoalueilla, kuten hippokampuksessa ja ohimolohkossa. Muu- toksia ei kuitenkaan voida todentaa, koska tutkimuksissa ei käytetty kuvantamista. Tut- kimustulosten perusteella näyttäisi siltä, että aerobisen ja voimaharjoittelun yhdistelmä tuottaa lyhyellä aikavälillä hyviä tuloksia niin motorisilla kuin kognitiivisilla mittareilla mi- tattuna, mutta myöhemmässä seurantatutkimuksessa eroa ei enää havaita.

Bossers ym. (2016)

Tutkijoiden ensisijaisena tavoitteena oli selvittää 18 viikon satunnaistetulla kontrolloidulla tutkimuksella kumpi, yhdistetty aerobinen ja voimaharjoitusohjelma vai pelkkä aerobinen harjoitusohjelma oli tehokkaampi tapa parantaa dementoituneiden ikäihmisten arjessa selviytymistä. Osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään, aerobiseen (n = 35), aerobiseen ja

(30)

voimaharjoittelu (n = 35) sekä sosiaaliseen (n = 35). Ryhmissä ei ollut tilastollisesti mer- kitseviä eroja lähtötilanteessa tärkeimpien prognostisten tekijöiden osalta (ikä, sukupuoli, koulutus, kävelyn apuväline, MMSE-pisteet, toiminnallisuus (Functional Comorbidity) indeksi ja dementian aiheuttaja).

Intervention kesto oli yhdeksän viikkoa, jonka aikana jokaisella ryhmällä oli neljä 30 minuutin mittaista harjoitusta tai tapaamista viikossa. Yhdistelmäryhmä teki kaksi voima- ja kaksi aerobista harjoitusta, aerobinen ryhmä teki neljä kävelyharjoitusta ja sosiaalisella ryhmällä oli neljä kahdenkeskeistä sosiaalista tapaamista. Yhdistelmäryhmän harjoitusohjelman oli tarkoitus kehittää aerobista ja sosiaalista ryhmää enemmän motorisista toimintakyvyn edellytyksistä kävelyn kestävyyttä, alaraajojen lihasvoimaa ja tasapainoa sekä kognitiivisista toiminnoista toiminnanohjausta ja muistia enemmän. Ryhmä toimintoja ja fysioterapiakäyntejä jatkettiin intervention aikana. Voimaharjoitusliikkeinä oli istuen tehtävä polvien ojennus ohjaajan käsistä tukea ottamalla, seisten tehtävä nilkan ojennus tuolista tukea ottamalla, sekä seisten tehtävä lonkan loitonnus ja ojennus tuolista tukea ottamalla. Kävelyharjoitus suoritettiin yhtäjaksoisesti kodin läheisyydessä tai kodin käytävillä keskiraskaalla tai raskaalla intensiteetillä. Mikäli levolle oli tarvetta, se sisällytettiin harjoitukseen. Sosiaalinen tapaaminen oli istuen kahden keskeistä ”small talkia”.

Ensisijaisesti tutkimuksessa mitattiin arkipäivän toimintoja kolmella testillä. Katz index (KI), mittaa toiminnallista tilaa asuinympäristössä. Mittari koostuu kuudesta kysymyk- sestä liittyen peseytymiseen, pukeutumiseen, wc:ssä käymiseen, liikkumiseen, pidättä- miskykyyn ja ruokailuun. Erlangen-ADL test (E-ADL) on arkipäivän apuvälineisiin perus- tuva suoritustesti, joka on suunniteltu dementiaa sairastaville, testissä on korkea luotettavuus ja toistettavuus. E-ADL-testi koostuu viidestä osatekijästä: juoman kaatamisesta, voileivän leikkaamisesta ja rasvan levittämisestä, pienen komeron avaamisesta avaimella, käsien pesemisestä ja kuivaamisesta sekä rusetin sitomisesta pieneen kää- rittyyn lahjaan. 7-item Physical Performance test (PPT-7) on arkipäivän fyysisen suorituskyvyn testistö, joka koostuu seitsemästä osiosta: lauseen kirjoittamisesta, viiden pa- vun siirtämisestä kulhosta kuppiin teelusikalla, kirjan nostamisesta hyllylle, takin päälle pukemisesta, kolikon nostamisesta lattialta, 12,5 metrin kävelemisestä ja seisten 360°:en käännöksestä. Tutkimuksen toissijaisena tavoitteena oli tutkia aiemmin julkais- tun tutkimuksen (Bossers ym. 2015) kognitiivisten ja motoristen testien riippuvuutta tä- män tutkimuksen arkipäivän toimintoja mittaaviin testeihin.

(31)

Yhdeksän viikon intervention jälkeen tehdyssä (Kruskal-Wallis) analyysissä päivittäistoi- mintoja mittaavissa (KI, E-ADL ja PPT-7) testeissä oli havaittavissa tilastollista eroavaisuutta. Tämän mittauksen jälkeen 18 viikon kohdalla tehdyssä seurantatutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa aerobisen ja yhdistelmäryhmän välillä. Yhdistel- märyhmällä oli sosiaalista ryhmää paremmat tulokset kaikissa kolmessa testissä ja aerobisella ryhmällä oli E-ADL testissä parempi tulos sosiaaliseen ryhmään verrattuna.

Aiemmin tehty tutkimus (Bossers 2015) kognitiivisten ja motoristen testien tuloksilla oli riippuvuussuhde arkipäivän toimintojen kanssa. Katz testillä oli riippuvuus yleiseen kognitioon, E-ADL testillä oli riippuvuus jalkojen lihasvoiman sekä PPT-7 testillä oli riippuvuus kävely kestävyyden ja alaraajojen lihasvoiman kanssa.

Aikaisemmat tutkimukset mukaan lukien Bossersin (2015) tutkimus osoitti yhdistelmä- harjoittelulla olevan aerobista harjoittelua suurempi hyöty dementiaa sairastavilla. Tä- män Bossersin (2016) tutkimuksen mukaan fyysinen harjoittelu voi parantaa dementiaa sairastavien ADL toimintoja, mutta parannukset ovat vähäisiä ja riippumattomia liikunnan tyypistä. Tutkimuksen lisäanalyysit viittaavat yhdistelmäharjoituksen olevan tehokkaampi kuin pelkkä aerobinen harjoitus, haluttaessa kohdistaa harjoittelua dementoituneiden ADL toimintahäiriöihin.

Lamb ym. (2018)

Tutkijat toteuttivat satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen, jossa 12 kuukauden inter- ventiolla tutkittiin aerobisen ja voimaharjoittelun vaikutuksia lievästi ja keskivaikeasti dementoituneiden vanhusten ensisijaisesti kognitioon ja toissijaisesti päivittäisiin toimiin, neuropsykiatrisiin oireisiin, tutkittavien elämän laatuun, hoitajien elämän laatuun sekä hoitajien loppuun palamiseen ja fyysiseen kuntoon. Tutkimus oli suunnattu ensisijaisesti Alzheimerin taudin ja verisuoniperäisen dementian mekanismien tunnistamiseen. Osal- listujat jaettiin kahteen ryhmään, aerobista ja voimaharjoittelua sisältävään (n = 281) ja tavalliseen hoitoryhmään (n = 137). Tutkittavilla oli joko lievä tai keskivaikea dementia.

Ryhmissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja lähtötilanteessa tärkeimpien prognostisten tekijöiden osalta (ikä, sukupuoli, asumismuoto, etnisyys, lääkkeet ja ADAS-cog pisteet)

Ohjatun intervention kesto oli neljä kuukautta. Viikossa oli kaksi 60–90 minuutin mittaista harjoitusta. Harjoitus koostui 30 minuutin aerobisesta kuntopyöräosiosta ja kestävyys-

(32)

voima osiosta. Kestävyysvoima osioon kuului penkiltä ylösnousu painoliiveillä ja hauis- kääntö käsipainoilla, olkanivelen fleksio, abduktio ja protraktio harjoitteet. Kulujen mini- moimiseksi ryhmien koko oli kuudesta kahdeksaan henkilöä. Harjoittelujakson jälkeen harjoitteluryhmä jatkoi omatoimista harjoittelua kuusi kuukautta.

Tutkimuksen päätulosmuuttujana oli Alzheimer’s disease assessment scale-cognitive subscale (ADAS-cog). Toissijaisina tulosmuuttujina mitattiin päivittäistä aktiivisuutta Eu- ropean quality of life measure (EQ-5D) testillä, Bristol activity of daily living (BADL) in- deksillä sekä quality of life Alzheimer’s disease (Qol-AD) mittarilla, neuropsykiatrisia oireita mitattiin neuropsychiatric index (NPI) mittarilla, hoitajien rasittuneisuutta Zarit burden interview (ZBI) mittarilla ja fyysistä kuntoa kuuden minuutin kävelytestillä.

Molemmissa ryhmissä tapahtui 12 kuukauden seurannan aikana kognition heikenty- mistä. Harjoitusryhmän ADAS-cog pisteet olivat lähtötilanteessa 21.2 ja kontrolliryhmän 21.4, 6 kuukauden mittauksessa harjoitteluryhmän pisteet olivat 22.9 ja kontrolliryhmän 22.4; viimeisessä mittauksessa 12 kuukauden kohdalla harjoitteluryhmän pisteet olivat 25.2 ja kontrolliryhmän pisteet 23.8. Harjoitusryhmän ADAS-cog-pisteet olivat korkeammat 12 kuukauden kohdalla kuin kontrolliryhmällä. Korkeammat ADAS-cog-pisteet viittaavat heikompaan kognitiiviseen osaamiseen. Fyysisen kunnon osa-alueista kuuden minuutin kävelytestin ero ryhmien välillä kasvoi lopulta harjoitteluryhmän eduksi 18,1 metriin (p < 0,001). Toissijaisissa tulosmuuttujissa ei ollut eroa ryhmien välillä. Tutkimuk- sen mukaan kohtalaista tai erittäin voimakasta aerobista harjoittelua ja voimaharjoittelua ei voida suositella kognition heikentymisen hoitovaihtoehdoksi lievää ja keskivaikeaa dementiaa sairastaville ikäihmisille.

De Oliveira Silva ym. (2019)

Tutkijat halusivat satunnaistetulla kontrolloidulla tutkimuksella selvittää monitahoisen fyysisen harjoitusohjelman vaikutusta ikääntyneiden MCI ja AT potilaiden liikkuvuuteen sekä kognitiiviseen suorituskykyyn. Tutkittavat jaettiin koeryhmään (n = 20) joista MCI potilaita oli 7 ja AT potilaita 13 henkilöä sekä kontrolliryhmään (n = 26) joista MCI potilaita oli 12 ja AT potilaita oli 14 henkilöä. Ryhmissä oli lähtötilanteessa maksimaalisessa ha- penottokyvyssä, MCI potilaiden koe- ja kontrolliryhmien välillä merkitsevä (p<0.05) ero, mutta muiden tärkeimpien prognostisten tekijöiden osalta (ikä, sukupuoli, MMSE, kehon painoindeksi, ADL pisteet, perussairaudet ja viimeisen vuoden aikana tapahtuneet kaa- tumiset) tuloksissa ei ollut eroavaisuutta.

(33)

Tutkimuksen intervention kesto oli 12 viikkoa. Kontrolliryhmä ei intervention aikana har- joitellut ohjatusti, heillä oli ainoastaan kliininen seuranta. Harjoitteluryhmä teki kliinisen seurannan lisäksi kaksi kertaa viikossa 60 minuuttia monitahoista harjoittelua, johon kuului tasapaino-, kestävyys-, voima- ja liikkuvuusharjoitteita. Staattiset tasapainoharjoituk- set vaikeutuivat progressiivisesti. Aerobinen kestävyysharjoittelu suoritettiin 70 prosentilla maksimaalisesta hapenottokyvystä tai 80 prosentilla maksimaalisesta sykkeestä.

Voimaharjoittelu koostui polven ja lonkan ojennuksista, polven koukistuksista, olkanivelen ja kyynärnivelen ojennuksista ja koukistuksista sekä lavan lähennyksestä ja loiton- nuksesta. Venyttely painottui nilkan, polven, lonkan, alaselän/selkärangan ja olkapään nivelten liikkuvuuteen. Fysiikkavalmentajat ja fysioterapeutit ohjasivat liikkeet. Testatta- vien sykettä mitattiin kestävyys- ja voimaharjoituksissa. Lisäksi verenpainetta mitattiin harjoitusta ennen, sen aikana ja jälkeen.

Tutkimusryhmälle tehtiin kognitiiviset ja toiminnalliset testit ennen ja jälkeen 12 viikon interventiojakson. Kognitiivisen suorituskyvyn arvioimiseksi käytettiin mini-mental state excamination (MMSE) testiä arvioimaan yleistä kognitiota, käyttäytymistä ja päivittäi- sestä elämästä suoriutumista. Kellon piirtämistä (CDT) ja suullista sujuvuus (Verbal fluency) (VF) testiä käytettiin arvioimaan kognitiivista prosessia. Lisäksi kolmen kortin värillistä stroop testiä (ST3) käytettiin arvioimaan valikoivaa huomiokykyä/toiminnanohjausta, ehkäisevää kontrollia ja prosessointi nopeutta. Toiminnallisina mittareina käytet- tiin 8-foot up and go (8UG) testiä arvioimaan liikkuvuutta, ketteryyttä ja dynaamista tasapainoa. Kaksoistehtävässä 8UG testissä tuli motorisen toiminnan aikana nimetä niin monta eläintä kuin mahdollista.

MCI:n sekä AT:n harjoitus ja kontrolliryhmiä vertailtiin erikseen. Esitesteissä MCI-harjoitus ja kontrolli ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero (P < 0.01) maksimaalisessa hapenottokyvyssä painokiloa kohti. Kognitiivisissa testeissä MCI ryhmällä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p = 0.05) kognitiivista suorituskykyä mittaavassa VF-testissä. Toi- minnallisissa testeissä MCI harjoitus ja kontrolliryhmien välillä tilastollisesti merkitsevä ero (p = 0.03) oli liikkuvuutta mittaavassa 8UG testissä. AT-ryhmien välillä tilastollisesti merkitseviä eroja ei ollut testiryhmien välillä.

Tutkijoiden mukaan tämä tutkimus oli ensimmäinen, jossa AT- ja MCI-ryhmien interventio oli sama. Tutkimuksessa ainoastaan MCI-ryhmien kognitiivinen toiminta parani. Tämä tutkimus antaa viitteitä varhaisen fyysisen aktiivisuuden eduista muistisairauden kuntoutuksessa, joita tarvitaan neurobiologisten muutosten kehittymiseen. Tutkimuksen vääris- tymää voivat aiheuttaa testattavien pieni otanta, heidän fyysiset ominaisuutensa ja