• Ei tuloksia

Ennakkotuloksia Etelä-Suomen runkotutkimuksesta vv. 1970-1973

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Ennakkotuloksia Etelä-Suomen runkotutkimuksesta vv. 1970-1973"

Copied!
37
0
0

Kokoteksti

(1)

METSÄNVILJELYN KOEASEMAN

TIEDONANTOJA 11

Matti Leikola ja Olavi Huuri

ENNAKKOTULOKSIA

ETELÄ-SUOMEN RUNKOTUTKIMUKSESTA

vv.

1970-1973

SUONENJOKI 1974

(2)
(3)

METSÄNVILJELYN KOEASEMAN

TIEDONANTOJA 11

Matti Leikola ja Olavi Huuri

Ennakkotuloksia Etelä-Suomen runkotutkimuksesta

vv. 1970-1973

Suonenjoki 1974

(4)

SISÄLLYS

Sivu

Alkusanat 1

1. Mikä on runkotutkimus 2

2. Etelä-Suomen runkotutkimus 3

3. Tutkimuksen tulokset 9

31. Taimityypin vaikutus viijelytulokseen 9

32. Taimilajin vaikutus istutustulokseen 14

33. Paakkutaimien menestyminen 17

34. Paljasjuuristen taimien istutustapa 24

35. Viilutaimien istutustapa 28

(5)

Alkusanat

Metsänviljelyn runkotutkimus jakaantuu maantieteellisesti

kahteen osaan, eteläiseen ja pohjoiseen. Tässä esitellään ensim

mäiset ennakkotulokset Suomen eteläpuoliskossa vv. 1970-1972 pe

rustetusta kokeesta. Julkaisu perustuu KML Tapion taimitarhan

hoitajien erikoiskurssilla 24.9.1974 sekä Suonenjoen metsänvil

jelyn koeaseman tutkimuspäivänä 8.10.1974 pidettyihin esityksiin.

Tutkimussuunnitelmat ovat laatineet v. 1970 Matti Leikola ja

Jyrki Raulo. Maastotöiden toteutusta on johtanut Olavi Huuri apu

naan Länsi-Suomen regiossa metsänh. Kaarlo Kinnunen, Veikko Kos

kela ja metsätekn. Seppo Alakoski sekä Itä-Suomen regiossa met

sänh. Risto Rikala ja metsätekn. Pekka Suolahti. Yo. Olli Virta

on huolehtinut näytetaimien valinnasta ja istutusmateriaalin

ennakkotarkastuksesta ja metsänh. Jari Parviainen aineiston alus

tavasta ATK-laskennasta.

Tässä yhteydessä on syytä esittää kiitos Metsäntutkimuslai

toksen Suonenjoen taimitarhalle, metsähallitukselle, Oy W. Rosen

lew Abslle, Kymin oy:lle, G.A. Serlachius oy:lle, A. Ahlström

oy:lie sekä Leena Huurille runkotutkimuksen maastokoealojen pe

rustamisessa ja hoidossa tehdystä suuriarvoisesta työstä.

Helsingissä, lokakuussa 1974

Matti Leikola

(6)

2

1. Mikä on runkotutkimus

Metsänviljelyn tutkimuksessa on viime vuosina käyty käsiksi

hyvin monenlaisiin ongelmiin, ja samojenkin kysymysten tutkimus

tapa on vaihdellut suuresti. Ennen kaikkea laboratorioissa teh

tävissä biokemiallisissa tai taimifysiologisissa analyyseissä tai

kontrolloiduissa oloissa tehdyissä koeviljelyissä käytännön syyt

ovat usein pakottaneet supistamaan käytettävän aineiston määräl

tään hyvinkin vähäiseksi. Käytännön metsänviljelyn kentän moni

naisuutta; eri vuosien sääsuhteiden, maantieteellisten alueiden,

kasvupaikkojen ym. luomaa kokonaistilanteiden vaihtelua ei ole

voitu ottaa tarkasteluissa huomioon.

Kysymyksenasetteluiltaan syvällisten, uutta tietoa luovien,

mutta aineistoltaan rajoitettujen tutkimusten täydentäjäksi

suunniteltiin Metsäntutkimuslaitoksessa syksyllä 1969 aloitetta

vaksi laaja kenttäkoesarja, jossa käytännönläheisissä oloissa

2-3 vuoden toistoin testattaisiin sekä erikoistutkimusten anta

mat rohkaisevat viitteet että käytännön metsänviljelyssä "omin

päin" omaksutut uudet menetelmät, joiden sovellutusalueita ei

vielä tunneta riittävän hyvin.

Laajojen, eri puolille maata ulottuvien metsänviljelyn kent

täkokeiden tarve oli ilmeinen jo useita vuosia ennen runkotutki

muksen perustamista. Mm. Siemen- ja taimineuvoston taimitoimi

kunta laati w. 1967-68 perusteellisen suunnitelman tällaisen

koealaverkon luomiseksi maahamme käytännön metsänviljelyn avuksi.

Runkotutkimuksen tarkoituksena ei näin ollen ole niinkään

saada uutta tietoa tarkoilla ja yksityiskohtaisilla analyyseilla,

kuin hankkia sitä testaamalla ja soveltamalla käytännön metsän

viljelyssä esiintyviä kulloinkin tärkeitä ja ajankohtaisia mene

(7)

telmiä ja aiheita. Runkotutkimuksen voima onkin laajassa ja ver

tailukelpoisessa aineistossa, so. monipuolisen maastoaineiston

sisäisen analyysin mahdollisuuksissa sekä käytäntöä lähellä ole

vien tulosten tuottamisessa. Aiheeltaan runkotutkimuksen tulee

vuosien mittaan vaihtua, mutta sen yleisrakenne on tähän saakka

pysynyt suunnilleen ennallaan. - Niin suuri yritys kuin runkotut

kimus vaatii usean tutkijan yhteistyötä, vaikka päävastuu on käy

tännön syistä säilytetty toistaiseksi samoilla henkilöillä.

2. Etelä-Suomen runkotutkimus

Kartoitettaessa viisi vuotta sitten

(1969)

tärkeimpiä ja käy

tännölle olennaisimpia metsänviljelyn biologisia ongelmia, kaksi

aihepiiriä nousi aivan omaan luokkaansa: maan valmistus ja taimi

luokitus. Pohjois-Suomessa oli metsämaan koneellinen käsittely,

ennen kaikkea auraus, levinnyt nopeasti, vaikka sen vaikutuksis

ta ei kivennäismailla ollut juuri mitään koetuloksia. Myös paak

kutaimien käyttökelpoisuus paljasjuuristen taimien rinnalla oli

tuolloin ennen kaikkea Pohjois-Suomen ongelma; samoin nähtiin

kylvön mahdollisuuksien tutkiminen tärkeäksi vallitsevasta sie

menpulasta huolimatta. Pohjois-Suomen runkotutkimuksen ennakko

tuloksia ovat esitelleet FOHTILA sekä TURTIAINEN ja VALTANEN 2

K

Suomen eteläpuoliskossa oli kysymys taimiluokituksen uudistami

sesta tullut juuri tuolloin ajankohtaiseksi. Vain riittävän laa

1)

POHTILA, E. 1974. Tuloksia metsänviljelyn runkotutkimuksesta.

Metsäntutkimusl., Rovaniemen tutkimusas. tiedonant. 6:28-41.

TURTIAINEN, M. ja J. VALTANEN. 1974. Metsänviljelytutkimuksen

välituloksia Pohjanmaan ja Kainuun metsäaurausalueilla. Met

säntutkimus!., Pyhäkosken tutkimusas. tiedonant. 8.

(8)

4

jat kenttäkokeet tarjosivat suoraa vastausta vanhaan kysymykseen

"sopivasta taimesta sopivalle kasvupaikalle". Myös paakkutaimien

ja paljasjuuristen taimien käyttökelpoisuusrajat olivat tuolloin

vielä jokseenkin avoimet, samoin kysymykset erilaisten paakku

taimien sopivimmasta istutustavasta ja istutusajankohdasta. Mm.

näiltä perusteilta muotoutui Etelä-Suomen runkotutkimuksen I

vaiheen

(1970-72)

kysymyksenasettelu seuraavaksi:

1. Taimityypin

(taimen koon)

vaikutus viljelytulokseen.

2. Taimilajin

(taimen kasvatustavan)

vaikutus viljelytulokseen.

3. Erilaisten paakkutaimien menestyminen metsänviljelyssä.

4. Sopivin istutustapa

(kumpuun,

palteeseen vai kuopan

reunaan).

5. Sopivin istutusajankohta

(s3>ksy

vai

kevät).

Puulajeiksi valittiin Etelä-Suomessa vain havupuut, mänty ja

kuusi. Rauduskoivun viljelyä oli Metsäntutkimuslaitoksessa tut

kittu perusteellisesti jo kymmenen vuoden ajan, joten tämän puu

lajin metsänviljelykokeiden toistaminen katsottiin tarpeettomaksi.

Vaikka aavistettiin, että koneellinen maanvalmistus ennen pitkää

leviäisi valtamenetelmäksi myös Etelä-Suomessa, päätettiin runko

tutkimuksen I vaihe toteuttaa ilman muokkausta käsi-istutusta

käyttäen. Runkotutkimuksen II vaihe, jonka kenttäkoealat perus

tetaan w. 1973-75, suunnataan auratuille metsänviljelyaloille,

jolloin tämän maanvalmistusmenetelmän käyttökelpoisuus Suomen

eteläpuoliskossa on erityisen mielenkiinnon kohteena.

Tutkijavoimien vähyyden vuoksi tyydyttiin aluksi kahteen maan

tieteelliseen alueeseen, regioon, jolloin Päijänne tuli Itä- ja

Länsi-Suomen regioiden rajaksi. Ilmastollisilta oloiltaan erikoi

sia alueita pyrittiin välttämään, joten keskityttiin melkein yk

sinomaan yhtenäiseen ns. Järvi-Suomen alueeseen. Koealakeskityk

siä muodostettiin kolmena perustamisvuonna

(1970-72)

3

kpl/regio,

(9)

joilla oli yhteensä 95 kpl koealoja

(kuva 1).

Myös Ahvenanmaalle

perustettiin runsaasti runkotutkimuskoeaioja, joiden antamiin

tuloksiin tässä yhteydessä ei kuitenkaan puututa.

Koetaimien pääosa kasvatettiin Suonenjoen metsänviljelyn koe

aseman taimitarhalla, jossa niistä otettiin ennen maastoon lähet

tämistä suurehkot laboratorionäytteet

(n.

20 %

materiaalista).

Eri vuosina käytetyt taimilajit, taimityypit ja istutustavat käy

vät ilmi taulukosta nso 1, sekä taimien alkuperät ja lukumäärät

taulukosta 2.

Kasvupaikoista valittiin yleisimmät ko. puulajien istutukses

sa kysymykseen tulevat se?".ä lisäksi ne, joiden uudistamisessa

tiedettiin kohdattavan aivan erityisiä vaikeuksia. Näin mm. karut

lajittuneet maat jätettiin pois tutkimuksen piiristä.

Kasvupaikkojen hyvyysluokitus on laskennassa esitetty Länsi

ja Itä-Suomen osalta hieman eri tavoin. Kun Itä-Suomessa on nou

datettu kokeen suunnittelussa noudatettua jakoa maalajin ja met

sätyypin mukaan, Länsi-Suomessa nämä ryhmät on yhdistetty kolmek

si ryhmäksi: karu, keskinkertäinen ja viljava. Nämä ryhmät tulee

tietenkin ymmärtää molempien puulajien osalta suhteellisina.

Yleisesti ottaen voimme sanoa, että karu kasvupaikka vastaa män

nyllä puolukkatyypin sora- ja hiekkamaita ja kuusella mustikka

ja puolukkatyypin hiekkaisia ja hietaisia moreenimaita, keskin

kertainen kasvupaikka männyllä puolukkatyypin hiekka- ja hieta

maita ja kuusella mustikkatyypin hietaisia moreenimaita, sekä

viljava kasvupaikka männyllä puolukka- ja mustikkatyypin hiek

kaisia ja hietaisia moreenimaita ja kuusella mustikkatyypin ja

sitä viljavamman metsätyypin hietamaita.

Koemenettelynä käytettiin ns. arvottujen lohkojen periaatet

ta. Kullakin koealalla oli samaa käsittelyä 4-6 toistoa. Ruudun

(10)

Kuva 1. Metsänviljelyn runkotutkimuksen I vaiheen koealat.

(11)

Taulukko 1. Metsänviljelyn runkotutkimukseen käytetyt taimilajit

ja -tyypit istutustavoittain ja viljelyajoittain. Taimet kasva

tettu Suonenjoella, ellei toisin ole ilmoitettu. K = kevät-, S =

syysistutus.

1 )

Pieksämäki

, Naarajärvi Savon PML, Pekolampi Taimilaji

Mäntv

ja -tyyppi Viijelymene- telmä

Vii

jel]

faika

*

-Ji

270 197 1 1972 1973

!

K_

S K

i

S K S K ; S

1M + 1A 0-10 cm norm. ist.

x 1

'

X X

2

)

_ \ |

_ tt_ 10-20 ?? ! X X l x 2

>

«\

_

n

_ «f

kumpuist. X

X 1

)

X

:

i x

2)

!

'

_ii_

20-30 n i norm. ist.

t 8 i

| I

! 1M 0-10 rt t _ X

X

»f 10-20 f?

»f

X

I

1A + 1Ar 0-10 ff

f

X X

I

j

X

i ,

\

j

1

(Lt

-

A)

0-10 ff !

>

X

i

X

i t

! i j

|

i

Kuusi

|

I

I

| i

!

1M + 2A 30-40 cm

»

jnorm. ist. ! x X

! X X x 1

'

X \

1;

X ,

!

!

! "

} } i

_ ti_

40-50

ff

ff

; kumpuist.

'

fnorm. ist.

l i X

X X

X

| X

ix

x

X x

1

>

x 1

'

1

)!

x '■

1

)

X '

\

I

1(L

-

A)

10-20 ff X X

i

i

; 1M + 1AV

|

X X

i

i i

1

1M +

(Mv,

!

(Mv,

Av)+ 30-40

Av)

ff

j

;

! X t

f

X

I

'

>

_n_ ?f

■ palleist. X X

!

i

2A +

1(Mv-Av)

20-30 ff norm. ist. X X i

ff palleist. X x ;

(12)

8

Taulukko 2. Metsänviljelyn runkotutkimukseen käytettyjen taimi

lajien alkuperät ja lukumäärät

Puulaji,

Taimilaji Alkuperä Lukumäärä Istutusvuosi

Mäntv i ?

; 1970 i

, 1M Suonenjoki 1926

ff 1M + 1 A Jäppilä 5551

I

f?

1 A + 1 Ar Tohmajärvi-Pyhäs . 1440

I

"

t

1

(Lt

-

A)

, Suonenjoki 1440

!

1971 1M

i

|

Perho, Alaj. 1440

j ff

< 1M + 1 A Rautjärvi 4047

ff

|

: 1 A + i

1 Ar ! Tohmajärvi 1424

i

; ff 1

1

(Lt

-

A)

i Suonenjoki i

1440

f 1972

!

1M

!

Suonenjoki 1440

; »

|

1M + 1 A . Suonenjoki 5736

j tt ; 1 A + 1 Ar ; Korpilahti 1456

Yhteensä 27340

Kuusi

I

| 1970S/1971K |

1M + 2A Konnevesi 7636

| !?

'

1

(L

--

A)

Korpilahti 2576

!

" 1M + 1 Av Vanaja 2544

;

1971

S/1972K

: 1M + 2A Padasjoki 8161

|

" 1M + 1

(Mv,Av)

, 4464

i

f?

j

2A + 1

(Mv,Av)

Vanaja, Padasj. 960

I 1972S/1973K

; 1M + 2A Korpilahti 8192

j

1M +

(Mv,Av)

Paikallinen? 960

2A + 1 (Mv-Av) Paikallinen? 4448

Yhteensä 39991

(13)

koko oli 16 tainta 1.5 msn istutusväliä käyttäen. Ruutujen koko

naislukumäärä oli 4210 kpl ja taimien yli 67000 kpl.

Koealojen hoidossa yleisenä ohjeena oli ns. hyvän käytännön

metsänhoidon vaatimus. Kemiallista rikkakasvintorjuntaa käytet

tiin vain muutamassa tapauksessa, mutta taimet vapautettiin me

kaanisesti joka syksy polkemalla heinät taimen ympäriltä inven

toinnin yhteydessä. Vesakkoa torjuttiin mekaanisesti vuosittain.

Koe inventoitiin ensimmäisen kerran perusteellisesti syksyllä

1973. Kaikilta koealoilta selvitettiin taimien menestymisen tär

keimmät tunnukset sekä laadittiin seikkaperäiset kuvaukset koe

aloista, otettiin maanäytteet jne. Seuraavassa esitellään tämän

inventoinnin antamia ennakkotuloksia, jolloin yksi istutettu

vuositoisto on neljän

(kolmen)

kasvukauden, yksi kolmen

(kahden)

ja yksi kahden

(yhden)

kasvukauden ikäinen. Pääosalta keskitytään

kuolleisuuteen, joka on selvitetty kaikista taimista, sekä pi

tuuskehitykseen, jota on seurattu kultakin ruudulta neljästä va

litusta koetaimesta.

3. Tutkimuksen tulokset

31. Taimityypin vaikutus viljelytulokseen

Kysymystä selvitettiin jakamalla kokeen perustamisajankohtana

voimassa olleen virallisen taimiluokitusehdotuksen mukaisesti

paljasjuuristen taimilajien kasvatuserät tasaisen kymmensentti

luokituksen mukaisesti

(0-10

cm, 10-20 cm

jne.)

ja muodostamalla

1 ) näistä luokista kokeen käsittelyt

(esim.

EHDOTUS...

')•

1) '

EHDOTUS uudeksi taimityyppiluokitukseksi . 1968. Konekirjoite

Metsäntutkimuslaitoksessa, 5 sivua.

(14)

10

Vuositoistot on taulukoissa ryhmitelty siten, että aina edel

lisen syksyn ja seuraavan kevään istutus edustavat samaa vuotta.

Näin menetellen voi kuolleisuuden vertailussa tietenkin talvi

aiheuttaa harhaa, mutta sen sijaan pituuskehitykseltään saman

laiset erät tulevat yhdistelmissä oikein toisiinsa verratuiksi»

Kuolleisuus o Odotusten mukaisesti männyn kooltaan suuremmat

taimet selviytyivät lähes kaikilla kasvupaikoilla paremmin kuin

pienemmät

(taulukko 3).

Itä-Suomessa tästä yleisperiaatteesta on

poikkeuksia, joista karun kasvupaikan luokan

(puolukkatyyppi (VT)

erilaisilla

maalajeilla)

tulokset antavat oikeuden puhua jopa

pienikokoisten taimien isoja paremmasta tai vähintään yhtä hy

västä menestymisestä karuilla kasvupaikoilla.

Kuusen osalta

(taulukko 4)

tulokset ovat selvästi vaihtele

vammat. Yleiseksi johtopäätökseksi jääkin, että kuusen molemmat

taimityypit ovat säilyneet elossa likimain yhtä hyvin. Merkille

pantavaa on, että karuilla kasvupaikoilla (Itä-Suomessa moreeni 1/rr

ja karu

pelto)

isokokoisemmat taimet ovat selviytyneet elossa

selvästi pienikokoisia paremmin. Karuilla kasvupaikoilla kuusen

syysistutus on antanut Länsi-Suomessa hiukan paremman tuloksen

kuin kevätistutus, mutta viljavilla kasvupaikoilla tulos on päin

vastainen; kevätistutus on ollut taimille edullisempi.

Pituuskehitys. Kuten odottaa saattoi, istutettaessa isokokoi

semmat männyn taimet ovat lähes järjestään säilyttäneet .istutus

hetken etumatkansa lyhempiin taimiin verrattuna

(taulukko 5)«

Ero

on tavallisimmin 5-10 cm, eli suunnilleen sama kuin istutushetkel

lä. Länsi-Suomessa taimien pituuskehitys noudattaa hyvin selvästi

käytettyä viljavuusluokitusta: karuimmilla kasvupaikoilla taimien

pituuskasvu on ollut vähäisempää kuin viljavilla. .Myös Itä-Suomessa

on MT:n ja VT:n välinen ero selvä. Vanhimmat, vuonna 1970 istutetut

(15)

Taulukko

3.

Taimityypin

(taimen

koon)

vaikutus

viljelytulokseen.

Mänty,

1M

+

1A;

0-10

cm

=

pienik.;

10-20

cm

=

keskiko,

20-30

cm

=

isok.

Kuolleisuus sadannekset

syksyllä

1973.

+

=

kevätist.

par,,

-

=

syysist.

par.

i j

Regio

u

1970 syks?

I

197 kev

ät

1970

-

1971

syksy

-

kevät

t

1972 keväl

Kasvupaikka

keskik.

isok.

pienik.

keskik.

keskik.

!

pienik.

skeskik.

i

rvhmä

*

Länsi-Suouii

~ -

v

1 1

;

j

t

i

Karu

27

|

20 19 14 +8 23 12

Keskink.

37

|

29 17

7

+20

i

21 11

Vil.iava

24 20

11

8

+13

f

22

!

17

j

Itä-Suomi

: i'

i

1 I

Kark

.

hi

-

VT 22

:

20

6

+18

4

!

,

j

8

i

Kark

.

hi

-

MT

i i I 1 i

12 10

i

l

ie

10

hi -

VT 12 16

- 0

i

\ j 1

hieao

hi

-

I

MT 27

j

40

I

- -

:

j

Mor.

-

VT

i

7 6

5 1

+2

2

ii

4

!

Mor

.

-

MT 12

:

14 26

25

+14

22 14

:

(16)

Taulukko

4.

Taimi

tyypin

(taimen

koon)

vaikutus

viljelytulokseen.

Kuusi,

1M

+

2A;

30-40

cm

=

keskik.,

40-50

cm

=

isok.

Kuolleisuus

sadannekset

syksyllä

1973.

+

=

kevätist.

par.,-

=

syysist.

par.

1970 1971 1970 -

1971 1971 1972

1971 -

1972

]■

1972 1973

1972-1973

Regio svlcsy kevät syksv kevät svksv

-

kevät

I

svksy kevät

.

1

svksv

-

kevät

Kasvupaikka- ryhmä

wmmmmKmwmmmimmimmwmmmmmmmwmmimmmmmmam

Länsi-Suomi

■■

■ 1

■H

''Iiii

Karu Keskink

.

Vil.iava

m

m

Q

51 29 21

H

H

4 4 7 8

-3

j

-4

1 5

]

3

j

2 1 I

+3

!

+2

6 7 4 2

+2

j

+5

!

5

|

4

j

2

j

1

j

+3 +3

0 2 1 1

+1

I

+1

l

4

!

4

i

1

i

0

!

-3 +4

Itä-Suomi

Mor. -

VT

IMfflRIIIIIIimMilV

Mor. -

MT

XJ-»

CntTi

(^?|'j'

34 27

+2 +3

ill

oavi —

uri.

Pelto

-

karu

14

8

-1 +5

[

!*

!=*!/:

0 0

-1 +1

■BMnHHEiH^^VSHHBBH^K»silKzr9HMIK9HIKflHIHI9HIIK9HBBHEHHHSHi|

(17)

Taulukko

5.

Taimityypin

(taimen

koon)

vaikutus

viljelytulokseen.

Mänty,

IM

+

1A;

0-10

cm

=

pienik.,

10-20

cm

=

keskik.,

20-30

cm

=

isok.

Taimien

keskipituus

(cm)

syksyllä

1973.

+

=

isok.

(keskik.)

pitempi,

-

=

keskik.

(pienik.)

pitempi.

1971 1972

!

Regio

\

•ks'

kevät kevät

f.

Kasvupaikka-

keskik.

'isok.-

ero

j i i

pienik,

keskik.!

ero

i

j

I i

;

pienik

.

jkeskik

.

ero

I i l

-

i

t

ryhmä Länsi-Suoni Karu

I i j

38 36 40

I i

41 44 47 +3

!

+8 '+7

i

25 30 32

I I '

l

1

32 43 43

j

+ 7

S

+13

|!

+11

i i | i

16 18 22

I i I !

_J

23 26 26

T

+7 +8 +4

i j

Aeskink. Viljava

!

!

Itä-Suomi

!

Itä-Suomi

\

Kark.

hi

-

VT

Kark.

hi

-

MT

j

Hieno

hi

-

VT

!

Hieno

hi

-

MT

i |

Mor.

-

VT

!

Mor.

-

MT

i i s I i i i

40 37 46

51

49

}

I | l \ | i

45 43 52 62 64

I

!+5

!

-

!

+6

!

+6

j

+11 +15

I » i !

32 30

31

| {i

i i i I

46 46 41

j

+14

| I

__

I i |

-

:

+16

S

+10

i ;; ; 1 t . \

20 24 20 20 14

i i I » I i \ j i ! t

24 34 30 26 21 +4

.

+10

I

+10

I

+6

;

+7

(18)

14

taimet ovat moreenimaalla kasvaneet paremmin kuin vastaavaan met

sätyyppiin kuuluvalla lajittuneella hiekkamaalla.

Myös kuusen taimien pituuskehityksessä istutuspituuden vai

kutus säilyy useita vuosia

(taulukko 6).

Merkille pantavaa on,

että toisin kuin männyllä viljavien ja karujen kasvupaikkojen

välinen ero ei kuusen taimilla ole millään tavoin selvä, vaan

tulokset vaihtelevat suuresti. Kevät- ja syysistutuksen välinen

ero on pituuskehityksen osalta hyvin vähäinen nuorimpia, vv.

1972-73» istutuksia lukuunottamatta. Yhden kasvukauden jälkeen

kevätistutukset ovat järjestään selvästi pitempiä.

32. Taimilajin vaikutus istutustulokseen

Tätä kysymystä oli mahdollista seurata vain männyn osalta,

jolloin vertailtavat ryhmät olivat koulimaton yksivuotinen taimi

(1M)

ja koulittu kaksivuotinen taimi

(1M

+

1A).

Molemmat taimi

lajit oli taimitarhassa lajiteltu ennen maastoon lähettämistä

edellä kuvatun taimiluokituksen mukaisiin 10-cm tyyppeihin (= ver

son

pituusluokkiin)

.

Kuolleisuus. Kuten taulukosta 7 ilmenee, koulittu taimimateri

aali on useimmissa tapauksissa selviytynyt elossa paremmin kuin

koulimaton. Vain Länsi-Suomen vuoden 1971 istutuksissa ja Itä-

Suomen vuoden 1972 istutuksissa on muutamia käsittelyjä, jotka

osoittavat koulimattoman taimen paremmuutta. Mitään yleistä joh

topäätöstä ei näistä havainnoista kuitenkaan voi tehdä. On syytä

korostaa, että myös muut tutkimukset ja käytännön kokemukset

puhuvat edelleen vahvasti koulitun taimimateriaalin puolesta.

Pituuskehitys, Myös pituuskehitykseltään koulittu männyn tai

(19)

Taulukko

6.

Taimityypin

(taimen

koon)

vaikutus

viljelytulokseen.

Kuusi,

1M

+

2A;

30-40

cm

=

keskik.,

40-50

cm

=

isok.

Taimien

keski

pituus

(cm)

syksyllä

1973.

+

=

kevätist.

pitempi,

-

=

syysist.

pitempi.

Regio

1970 1971 1970 -

1971 1971 1972 1971

-

1972

I

1972

197

b

1972

-

1973

svk

sv

.

kevät kevät

svksv

-

kevät

I

:

svksv kevät

svksv

-

kevät

Kasvupaikka- rvhnä

isok.

keskik.

isok.

keskik.

isok.

keskik.

isok.

Länsi-Suomi

HMM

■■

1

II

n

mm

■■

'

Karu

I

Ke

skinit.

44 47

42 44 -1 0

H

40 50

40 48

H

H

li H

9

}

■M

Vil.iava •

39 43 +2

HKs

42

EH

n

IfflHI

Eni

Rl

1 !

Itä-Suomi

i

Mor. -

VT

Hl

51 40 49

-3 -1 _2 32 29 34 33

_

Mor.

-

MT 43 51 47 52 +4 +1

H

48 40 48

0

39 48

+10

Hi

Savi —

OM

r - -

■u

.

23 19

I

55

+17

A

IX Uu

V X

vi

1

nnpn

'

I

T

Pelto

-

karu

|

50 56

I

,

-

+1 +3 44 52 40 51 -4

-1 20 20 40 46

+20

.

k

54 61 1

Hl

+1 -3 39 51

■45

I

51 +6

0

38 50

I

_

I

(20)

16

Taulukko

7.

Taimilajin

(taimen

kasvatushistorian)

vaikutus

viljelytulokseen.

Mänty,

0-10

cm

=

pienik,,

10-20

cm

=

keskik.,

IM

=

koulim.,

1M

+

1A

=

koul.

Kuolleisuussadannekset

syksyllä

1973.

+

=

koulittu

par.,

-

=

koulimaton

par.

T~)

«<

■!

/->.

V

1970

1

1971

1

972

j

ic0glO

j

kevät

i

:evät

kevät

Kasvupaikka- •

keskik, keskik.

ero

pienik.

pienik.

i

ero

pienik.

j

pienik.iero

!

ryhmä

,

koul.

koulim.'

koul.

koul

.im.

:

koul

o

;

koulim.

I

Länsi-Suoni

t

i

1

i ' i

Karu

15 30

+15

19

i

15

i

--

4

i

23 26

,+3

!

1

|

Keskink.

I

7

25

+18

17

11

i

-6

!

21 37

+16

j

|

Vii.

lava

5

14

,

11

I

15

+4

|

22

31

i+9

I

Itä-Suomi

) ii

i

I 1

! 1

!

Kark,

hi

-

VT

j

5

i

14

6

-2

!

4

!

16

|+12

Kark.

hi

-

MT

f ! ;

!

~ -

i

~

12

1 1

:

16

i+4

l

|

Hieno

hi

-

VT

I

9

14

t I

;

+5

-

!

0

?

5

-5

I

j

Hieno

hi

-

MT

( i

15

1i

34

+19

: 1

i

i

j

! i

i

Mor.

-

VT

|

5

12

:

+7

1

5 1

4

:

-1

j

2 7

|+5

!

Mor.

-

MT

9

24

+15

26

1

31

+5 22 16

i-6

(21)

mi osoittautuu vastaavaa koulimatonta taimimateriaalia paremmaksi

(taulukko 8).

Taimien vanhetessa ero tuntuu vain suurenevan niin,

että keväällä 1970 istutettujen taimien välillä se nousee muuta

missa tapauksissa yli 15 cm. Vain Itä-Suomen moreenimaan MTsllä

taimilajien välinen ero on jatkuvasti hyvin vähäinen.

33. Paakkutaimien menestyminen

Kysymystä tutkittiin käyttäen männyn osalta koulittuja rulla

taimia ja lämmitettävässä muovihuoneessa kasvatettuja turveruuk

kutaimia, sekä kuusen osalta eri tavoin kasvatettuja, vaneeri

viilusta kierrettyyn ruukkuun koulittuja ns„ viilutaimia. Paljas

juurisena vertailutaimena käytettiin koulittua

(1M

+

1A)

mäntyä

(pituus

10-20

cm)

ja koulittua

(1M

+

2A)

kuusta

(pituus

30-40

cm).

Kuolleisuus . Taulukkoon 9 on koottu äännyn paljasjuuristen

taimien, rullataimien ja turveruukkutaimien kuolleisuustulokset

syksyllä 1973. Vuonna 1970 taimilajien järjestys on eri kasvupai

koilla selvä: turveruukkutaimet ovat kaikkialla selviytyneet par

haiten, sitten seuraavat rullataimet, ja paljasjuuriset vertailu

taimet ovat menestyneet huonoiten. Paakkutaimien yleisesti hyvä

menestyminen on selvästi nähtävissä myös seuraavina vuosina.

Vuonna 1971 rullataimet ovat vuorostaan menestyneet parhaiten.

Mielenkiintoinen yleissuuntaus on myös nähtävissä syys- ja kevät

istutuksen vertailussa: rullataimet ovat menestyneet selvästi

paremmin istutettaessa niitä keväällä, turveruukut taas istutet

taessa syksyllä.

Kuusen paijasjuurisia ja paakkutaimia verrattaessa tulos on

jälleen vaihtelevampi kuin männyllä

(

taulukko

10).

Länsi-Suomessa

(22)

18

Taulukko

8.

Taimilajin

(taimen

kasvatushistorian)

vaikutus

viljelytulokseen.

Mänty,

0-10

cm

=

pienik.,

10-20

cm

=

keskik.

1M

=

koulim.,

1M

+

1A

=

koul.

Taimien

keskipituus

(cm)

syksyllä

1973.

+

=

koulittu pitempi,

-

=

koulimaton

pitempi.

Regio

i

1970 kevät

1971 kevät

1972

i

kevät

j

Kasvupaikka-

keskik.

keskik.

»

ero

pienik.

pienik.

ero

pienik.

pienik.

ero

I

j

rvhinä koul.

koulin.

koul.

koulim.

koul.

koulim.

»

;

Länsi-Suoni

f

1

!

j

Karu

57

|

46

+11

25 26

-1 16 14 +2

|

Keskink.

63

j

49

+14

30 27 +3 18 14 +4

j

Vil.iava

68

j

50

+18

32 28 +4 22 17 +5

I

!

Itä-Suomi

i

! »

» j I

:

Kark.

hi

-

VT

!

76

I

54

+22

32 33 -1 20 15 +5

1

Kark.

hi

-

MT

-

! i

-

<(■

CM

20

i

+4

j

Hieno

hi

-

VT

|

54

!

&

+11

. -

20

\

21 +1

1

Hieno

hi

-

MT

i

64

i

I

59 +5

~ -

1

i

1

Mor.

-

VT

j

!

83

;

69

+14

31 25 +6

I

20

;

15 +5

i

Mor.

-

MT 80

i

79 +1 31 31

0

!

14 14

0

(23)

Taulukko

9.

Pal

jas

juur

i s

ten

ja

paakkutaimien

viljelytuloksen

vertailua.

Mänty,

1M

+

IA;

10-20

cm

=

pa.ju.,

1A

+

lAr

=

ru.ta.,

1(Lt

-

A)

=

tu.ru.

Istutustapa

normaali.

Kuolleisuus

sadannekset

syksyllä

1973.

+

=

kevätist.

par.,

-

=

syysist.

par.

■KJHLBEIlJeBBBBBBBBHBBBBHHeMBBI

■HNMSHHI

HHUBIHHH

JHiBsHpUiHHMi

(24)

Taulukko

10.

Pal

jasjuuristen

ja

paakkutaimien

viljelytuloksen

vertailua.

Kuusi,

1M

+

2A;

30-40

cm

=

pa.ju

1M

+

1AV,

12

+

(Kv,

Av)

+

(Kv,

Av)

sekä

2A

+

1(Mv

-

Av)

=

vi.

ta.

Istutustapa

normaali.

Kuolleisuussadannekset

syksyllä

1973.

+

=

kevätist.

par.,

- =

syysist.

par.

Regio

19 70

wrzm

1970

-

1971

1

-71

1972

72

KfTTI

svksv kevät

svksv -

kevät svksv kevät

in

urr

kevät

Kasvupaikka- rvhnä

pa.

ju.

vi

.

ta

.

1

pa

.

ju

.

vi.

ta.

pa.ju.

lvi.

ta.

pa.ju.

vi

.

ta

.

pa.

ju.

Vi

uS

Länsi-Suomi

Karu •

j

Keskink.

i

Vii.iava S 1 1

-7 +6

+21

m

4 6 1 6 3 4 7 4 1

E

-3 +2 0

fl 1 OH

2 2 1 3 2

0

.

B

1

I

Ita-Suomi

1

fior.

-

VT 34 12 20 12

1

0 0 3 4 n

1 9

3 3 0 0

26 o.

+1

+11

!

l I

-27

-8

Kor.

-

MT

Hi

-

Savi

-

OMT

26 32 29 +2 -3 20 15 20

0

-3

2 c

10 c

14 0 13 6 14 17

-1

-11

4 11

1 11

4 2 0 +9

_ -3 -4

5 5 0

1

+2

1

Pelto

-

karu

Pelto vii.iava -

m

2 0

(25)

on yleissuuntaus karuilla mailla hieman viilutaimen eduksi, vil

javilla mailla taas paijasjuuriset taimet ovat edullisempia.

Itä-Suomessa viilutaimet ovat menestyneet paljasjuurisia parem

min moreenimaan MT:llä ja karulla pellolla, kun taas paljasjuuri

set taimet ovat menestyneet paremmin moreenimaan VTsllä ja vilja

valla pellolla.

Syksyn ja kevään istutusaikoja verrattaessa on kevät viilu

taimille hieman syksyä parempi. Vain milloin joku ilmeinen tuho

on kohdannut kevätistutuksia, kuten esim. keväällä 1973 Itä-Suo

men moreenimaan VTsllä, on vastaava syysistutus selvästi parempi.

Pituuskehitys . Männyn paljasjuurisista ja paakkutaimista ovat

yleisesti ottaen rullataimet olleet kaikkein pisimpiä, sitten

ovat seuranneet paljasjuuriset taimet ja jo alkupituudeltaan ly

hyimmät turveruukkutaimet ovat olleet kaikkein lyhyimpiä

(tauluk

ko

11).

Syksyllä istutetut paakkutaimet ovat säännöllisesti ol

leet vastaavia keväällä istutettuja pitempiä. Varsinkin Itä-Suo

messa moreenimaalle istutettujen taimien kohdalla ero on silmiin

pistävän suuri. Tämä ilmiö voi johtua taimien latvan kuivettumi

sesta, jota paikoittain esiintyi koealoilla.

Kuusen pituuskehitystä verrattaessa on muistettava, että 1.

ja 3. istutusvuonna käytetyt viilutaimet olivat lyhempiä kuin

paijasjuuriset taimet

(taulukko 12).

Maastossa syntynyt selvä

pituusero selittyykin luontevasti taimien alkupituuden erolla.

Toisena istutusvuonna syksy 1971

/kevät 1972*>paljasjuuristen

ja

viilutaimien pituuskehitys on ollut hyvin samanlaista. 1. vuonna

istutetut viilutaimet ovat kasvaneet paremmin syksyllä istutetta

essa, mutta 3. vuonna istutetut keväällä istutettaessa. Suurten

pituuskasvun erojen ilmeisin syy on ollut taimen latvoja kevät

talvella 1973 kuivattanut kevätahava.

(26)

22

Taulukko

11.

Paljasjuuristen

ja

paakkutaimien

viljelytuloksen

vertailua.

Mänty,

1M

+

1A;

10-20

cm

=

pa.ju.,

1A

+

lAr

=

ru.ta.,

1(Lt

-

A)

=

tu.ru.

Taimien

keskipituus

(cm)

syksyllä

1973.

+

=

kevätist.

pitempi,

-

=

syysist.

pitempi.

1 i

1970 1971

.

1970

-

1971

1972

:

Regio

!

r i

i

syksy

(

kevät

i

syksy

- -

kevät kevät

i

t

|

Kasvupaikka-

i

I i

pa.ju.

ru.

ta

.

tu.ru.

pa

.

Ju.

ru.

ta

.

tu.ru.

ru.ta.

f

tu.ru.

t

pa.ju.

iru

t.ta.

! '

!

rvhna

i

Länsi-Suomi Karu

! I

38 35 30 32 35 26

{ !

0

r

;

IV) V>J

28

Keskink.

j

36

41

37 43 36 31

i

-5

1

-6 26

J

28

Vil.iava

40

41

34 45 40 33

|

-1

1

-1 26

!

31

J

!

Itä-Suoni

| ! i ,

Kark,

hi

-

VT 40 45 35 46 43 32

!

_2 -3 24 29

Kark.

hi

-

MT

"

- - - - -

34

i

37

Hieno

hi

-

VT 37 37 32

"""

_

i

I

30 31

Hieno

hi

-

MT 46 51

51

- -

i

-

| I

_

t

-

|

Mor.

-

VT

1

51 51

45 46

40

i

28

-11 -17

26

|

35

'

Mor.

-

MT 49 55

i

46

41

40 29

!

-14 -17

I

21

28

(27)

Taulukko

12.

Pal

jasjuuristen

ja

paakkutaimien

viljelytuloksen

vertailua.

Kuusi,

1M

+

2A.=

pa.

ju.,

1M

+

lAv,

1K

+

(Kv,

Av)

+

(Mv,

Av)

sekä

2A

+ 1

(Kv

-

Av)

=

vi.ta.

Istutustapa

normaali.

Taimien

keskipituus

syksyllä

1973.

20-30

cm

=

pienik.,

30-40

cm

=

keskik.

+

=

kevätist.

pitempi

-

=

syysist.

pitempi.

.-teriö

1970 1971 1970 -

1971 1971 1972 1971 -

1972 1972 1973

KES9R3SHM

svksv kevät

syl :sv

kevät

svksv -

kevät svksv kevät övksv

-

Etevät

K?

svupaiKka-

rv-r-.a

,

pa.ju. keskik.

pa.ju. keskik.

mrm RWH!

pa.

ju.

keskik.

mgm

pa.ju. keskik.

vi.

ta.

keskik.

pa.Ju. keskik.

vi.

ta. keskik.

pa.ju. keskik.

vi.

ta. iiisJiik.

pa..iu. keskit:.

vi

.

ta

.

pieni;:

.

pa.Ju. oskik

.

...

*

nirnik.

p£..-u.

|vi.

Ks

s.:iK

.-

olar-ir.

Länsi-Suoai

44 40

a H

■H

-5

n

43 40 45 -2 +2 35 34 34 27 27 23 3ö 39 40 27 26 27

+ 5 +6

o -1

Karu Kc-skink.

42 42

0

-11

41 40 40 -2 -1

Vii,lava

41 -6 41 42 41 -2 -1

39 35 +2 39

Itä-Sucni :.cr. -

VT -4 43 44 40 45

1

1

■ 27

38 25 +6 -2

Kor. -

KT

Hi

-

Savi -

OMT

Pelto -

karu

Pelto

-

vil.iava

43 39 47 35 +4 41 40 40 41 25 27 19 39 40 HO 28 30 27

+-10 +17

.

+

20 +3 +5

• +16

m

39 44 51 55 36

3?

_ +1 +1 -3

-11

44 59 43 40

Hl

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Tavoitteena selvittää, kuinka hyvin myöhään syksyllä istutetut taimet menestyvät istutuksen jälkeen (kasvu, tuhot, kuolleisuus).. - Vertailuna elokuun ja

Vuonna 1973 perustetussa kokeessa istutus ajankohtien väliset erot ensimmäisen kasvu kauden jälkeen olivat aivan samansuuntaiset kuin muissakin kokeissa.. Taimet olivat

Pituuskasvuun istutusajankohta vaikutti myös kaksivuotiailla taimilla; syksyllä istutetut taimet olivat kasvaneet keväällä istutettuja taimia enemmän.. Näytetaimista 20

She sees the conversion of the Jews to Christianity as the only solution to the Jewish problem, which at the time of her literary concern with the Jews was prevalent, with

Projektin tehtävänä oli valmistella ehdotus vesihallinnon ja muiden viranomais ten ja intressitahojen kanssa tapahtuvan yhteistyön, kansainvälisen toiminnan sekä ulospäin

Yhteenvetoja Turun - Naantalin merialueen tutkimuksista ovat tehneet Jumppanen (1969), Maatalousliallitus (1970), Turun kaupunki (1970) ja Lounais—Suomen vesiensuojeluyhdistys

Kyseessä on kansainvälinen standardi, joka vahvistettiin 1970-luvun alussa. Sen mukaan viikon ensimmäinen päivä on maanantai. Helsingin yliopiston päätöksellä vuoden

Tavoitetaso: Kaikilla riskialueilla sekä jäteveden, että puhtaan veden osalta ensisijainen 1/100a tulvan kor- keus ja toissijainen, pitemmällä aikavälillä saavutettava taso