ajankohtaista
Gerontologia 2/2019 86
Elämänote- tutkimus on käynnistynyt:
mukana iäkkäitä kanssatutkijoita
Johdanto
Elämänote-ohjelma on vuon- na 2018 alkanut STEAn ra- hoittama iäkkäiden ihmisten elämänhallinnan tukemiseen tähtäävä avustusohjelma, joka jatkuu vuoden 2021 loppuun saakka. Ohjelmassa kansalais- järjestöjen vetämät 20 paikal- lista ja/tai valtakunnallista han- ketta kehittävät ja levittä vät toimintamalleja, joilla tuetaan kotona asuvia iäkkäitä ihmisiä lisäämällä elämänhallintaa ja vahvistamalla osallisuutta.
Ohjelma kohdentuu iäk- käisiin, joilla on haasteita elä- mäntilanteissaan esimerkiksi sairauden, omaishoitajuuden tai taloudellisesti vaikean ti- lanteen takia. Tavoitteena on myös järjestöjen toiminnan avulla löytää avun tai tuen tarpeessa olevia ihmisiä, jotka ovat jääneet aikaisemmin ta- voittamatta.
Ohjelmaa koordinoivat Ikä instituutti ja Vanhus- ja lä- himmäispalveluliitto Valli ry., jotka vastaavat myös ohjelma- tason arvioinnista ja tutkimuk- sesta. Tässä katsauksessa esit-
telemme ohjelmassa tehtävän laadullisen seurantatutki muk- sen. Kyseessä on haastat te lu - tutkimus, jossa haastatel ta vat ovat Elämänote-hank kei siin osallistuvia iäkkäitä. Ta voit - teena on selvittää hankkeiden toimintaan osallistumisen koet tuja vaikutuksia ja tarkas- tella niitä kokonaisuutena. Li- säksi saamme tietoa yleisem- minkin iäkkäiden ihmisten osallisuuteen liittämistä nä- kemyksistä, kokemuksista ja toiveista. Kehitämme samal- la uutta, kanssatutkijuu den ideoista ammentavaa tie don - keruun tapaa ja tutkimusme- netelmää, jossa iäkkäät haas- tattelevat toisia iäkkäitä. Itse tutkimusprosessikin pyrkii siis vahvistamaan iäkkäiden osallisuutta.
Varsinaisia tuloksia saa- daan vuodesta 2020 alkaen.
Täs sä keskitymme kuvaamaan tapaamme operationalisoida osallisuus haastatteluteemois- sa sekä esittelemme tutkimus- metodin ja kanssatutkijoiden kanssa tehdyn pilotin.
Taustaa
Osallisuuden vahvistaminen on keskeinen ikääntymispo- liittinen tavoite. Osallisuudella on tärkeä sija esimerkiksi Laa - tusuosituksessa hyvän ikään- tymisen turvaamiseksi ja pal-
velujen parantamiseksi (STM 2017) sekä Laissa ikäänty- neen väestön toimintaky vyn tukemisesta ja iäkkäiden so- siaali- ja terveyspalveluista (28.12.2012/980). Osal li suu- den edistäminen on jo vuosia ollut merkittä vä tee ma myös erilaisissa van hustyö hön ja iäkkäiden hyvinvoin nin ja terveyden edistämiseen liit- tyvissä hankkeissa ja projek- teissa, kuten Elämänotetta edeltävässä STEAn ra hoit - tamassa Eloisa Ikä -ohjelmas- sa (Pietiläinen & Saa ren- heimo 2018).
Mitä osallisuus on? Tut ki - mustieto osallisuudesta on moninaista ja käsitteelle on useita määritelmiä. Osal li suu- den ytimessä on yhteenkuu- luvuuteen perustuva yksilöl- linen kokemus siitä, että on merkityksellinen osa kokonai- suutta, yhteisöä. Osallinen ih- minen kokee tulevansa kuul- luksi ja pääsee vaikuttamaan elämänsä kulkuun ja yhteisiin asioihin. Hänellä on riittävät aineelliset resurssit ja tärkei- tä ihmissuhteita. Hän pystyy toimimaan ja tuntee itsensä nähdyksi, arvostetuksi ja tar- peelliseksi. Osallisuudessa on siis kyse yhteydestä erilaisiin hyvinvoinnin lähteisiin (Isola ym. 2017). Elämänote-oh jel- massa osallisuus hahmotetaan nelikentän kautta (ks. kuva 1).
Tutkimuksessa osallisuu- desta ja ikääntyneistä on selvi- tetty esimerkiksi osallisuuden yhteyttä terveyteen ja hyvin- vointiin, asuinympäristöjen vaikutusta osallisuuteen sekä osallisuuden mahdollistajia ja estäjiä. Näissä osallisuus on operationalisoitu monin eri tavoin ja englanninkielisissä tutkimuksissa myös aiheeseen liittyvä käsitteistö on moni- naista kuten social inclusion, social engagement, social parti- cipation, social capital, producti- ve activities, social relationships.
Tutkimuksessa painottuvat kvantitatiiviset lähestymista- vat, mutta myös laadullista tut kimusta tehdään (ks. esim.
Pulkkinen 2019). Suomessa tuore esimerkki merkittävästä meneillään olevasta iäkkäiden sosiaalista hyvinvointia kar-
toittavasta tutkimuksesta on Gerontologia-lehden nume- rossa 4/2018 esitelty SoWell- hanke (Pirhonen, Jolanki, Tuo minen, Jylhä 2018).
Tutkimuksia, joissa iäkkäi- tä ihmisiä on mukana kanssa- tutkijoina, on vielä harvassa.
Kansainvälisessä ikääntymi- sen tutkimuksessa osallista- via menetelmiä on kuitenkin viime vuosina kehitetty joi- takin (De Donder ym. 2014;
Buffel 2018). Esimerkiksi Tine Buffelin luotsaamassa tutkimuksessa, jossa kehitet- tiin ”ikäystävällisiä” yhteisöjä Manchesterissa, ikääntyneet olivat kanssatutkijoina muka- na tutkimuksen kaikissa vai- heissa. Kanssatutkijat myös haastattelivat naapuruston ikäihmisiä. Buffelin mukaan tällaisella yhteistuotannolla
ja -tutkimuksella (coproduc- tion and co-research) on useita vahvuuksia: se on toimiva me- todi päästä käsiksi ikääntynei- den ihmisten tietoon ja osaa- miseen, ja sillä tavoitetaan myös sellaisia ryhmiä, joita kuullaan harvoin. Lisäksi se mahdollistaa merkityksellistä sosiaalista vuorovaikutusta ja vastavuoroista oppimista, joka on erityisen tärkeää syrjivien käytäntöjen haastamisessa ja ikäystävällisten ympäristöjen kehittämisessä. Haasteeksi muodostuivat eri ryhmien vä- liset valtasuhteet. Esimerkiksi etuoikeutetussa asemassa ole- vien kanssatutkijoiden omak- suma ”kiireen etiikka” saattoi tarkoituksettomasti korostaa huonommassa asemassa ole- vien tilannetta. (Buffel 2018) Kuva 1. Osallisuus Elämänote-ohjelmassa
Gerontologia 2/2019 88
Osallisuus
haastatteluteemoissa
Yllä esitetty osallisuuden neli - kenttä kuvaa Elämänote-tut- kimuksen taustalla olevaa mo- niulotteista ymmärrystä osal- lisuudesta. Isola ym. (2017) mukaillen, näkemys elämän- hallinnan ja osallisuuden edis - tämisestä Elämänote-oh jel- massa on seuraava:
Yhdessä oleminen ja oman panoksen antaminen yhteiseen toimintaan, ja vastavuoroises- ti palautteen saaminen toisilta (hyväksyntä, itsensä kokemi- nen tarpeelliseksi, toisilta op- piminen), luovat keskinäistä luottamusta, johonkin kuulu- misen kokemusta ja yhteen- kuuluvuuden tunnetta, ja li- säävät näin edellytyksiä toi- nen toisensa auttamiseen.
Tämä vahvistaa kokemus- ta siitä, että voi itse vaikuttaa myönteisesti omaan elämään- sä (elämänhallinta lisääntyy) ja samalla kasvaa mahdolli- suus vaikuttaa positiivisesti myös muiden hyvinvointiin.
Näin yhteisöllisyys ja yhteisöt vahvistuvat ja tukevat arkea sekä vahvistavat kotona asu- misen edellytyksiä.
Olemme myös hyödyntä- neet Terveyden ja hyvinvoin- nin laitoksessa kehitettyä kym - menen kysymyksen osal lisuus- mittaria (Isola ym. 2017, 53–
55) luodessamme laadullisen seurantahaastattelun teemoja ja kysymyksiä. Haastattelun metodi on keskusteleva, ja se nojaa teemahaastattelun ja
narratiivisen, kerronnallisen haastattelun perinteisiin (ks.
esim. Hyvärinen & Löytty- nie mi 2005).
Ensimmäisessä haastatte- lussa on viisi teemaa: arki ja
”hankkeeseen” osallistuminen;
elämän tärkeät asiat; kotiseu- tu ja kodin merkitykset mu- kaan lukien naapurusto; pär- jääminen ja hankaluudet sekä elämäntaidot ja vahvuudet.
Näiden alla on esimerkkiky- symyksiä, mutta haastattelijal- la on vapaus kysyä teemoista itselle parhaiten sopivalla ta- valla tai muokata kysymyk- siä omaan suuhun sopivak- si. Teemoja ei myöskään tar- vitse käydä läpi järjestykses- sä, vaan keskustelua voi käy- dä vapaamuotoisesti. Toisessa haastattelussa teemoina ovat eletty elämä ja elämänkulku;
osallistuminen ja vaikutus- mahdollisuudet ja tulevaisuu- den toiveet omalle elämälle.
Haastattelun lopuksi kysytään, miltä haastattelu on tuntunut ja haluaako haastateltava tuo- da esiin vielä asioita, joita pi- tää tärkeänä. Kolmannessa seurantahaastattelussa näihin kaikkiin teemoihin palataan.
Elämänote-tutkimuksen menetelmä ja kanssa- tutkijoiden kanssa toteutettu pilotti
Gerontologisissa tutkimuksis- sa tutkijat ovat käytännöllises- ti katsoen aina nuorempia ja kuuluvat usein eri sukupolviin kuin tutkittavansa, mutta tie-
detään varsin vähän siitä, mil- lainen vaikutus ikäerolla on saatuihin tuloksiin. Kysymys on mielenkiintoinen etenkin sellaisten yhteiskuntatieteelli- sen tutkimuksen menettelyta- pojen kannalta, joissa sosiaali- sella vuorovaikutuksella ja eri- laisten merkitysmaailmojen mahdollisella törmäämisellä toisiinsa on keskeinen rooli.
Elämänote-tutkimuksen aikana kehitettävässä mene- telmässä keskeistä on iäkkäi- den ihmisten kohtaaminen ja keskusteleva haastattelu. Ole - tamme näin saavamme van- han ihmisen näkökulmaa ja kokemuksia aiempaa vahvem- min esille. Haastateltavat ovat hankkeiden osallistujia.
Useim pien hankkeiden toi- minta on jonkinlaista ryhmä- toimintaa: iäkkäille ihmisille suunnattuja matalan kynnyk- sen kulttuuriharrasteryhmiä ja erilaisia terveyttä, hyvin- vointia ja toimintakykyä mah - dollistavia sekä syrjäytymis- tä ennaltaehkäiseviä ryhmiä ja muita yksilö- ja ryhmä toi- mintoja. Muutamissa hank- keissa kehitetään tai levitetään uusia yhteisöllisyyttä, osalli- suutta ja arjenhallintaa edis- täviä toimintamalleja tai teh- dään tiedotusta. (Ks. https://
www.ikainstituutti.fi/ela- manote-hankkeet/)
Elämänote-tutkimuksen pilotti tehtiin tammikuussa 2019 pääkaupunkiseudulla.
Tarkoituksena oli testata käy- täntöjä, kuten kutsujen toimi- vuutta, tiedonkerääjien eli
haastattelijoiden perehdytys tä ja haastatteluteemojen ja ky- sy mysten soveltuvuutta se kä haastatteluprosessin sujumis- ta. Tiedonkerääjiltä saimme arvokasta palautetta käytän- töjen kehittämiseksi, vaikka suuria muutoksia ei tutkimuk- sen jatkoa ajatellen tarvinnut tehdä. Etenkin pereh dytys sekä haastatteluteemat osoit- tautuivat toimiviksi. Haas tat - telijoiden ja haastateltavien rekrytointiin jouduimme te- kemään hieman enemmän tarkistuksia.
Pilottivaiheessa mukana oli kolme ohjelman hanket- ta Espoosta, Helsingistä ja Keravalta. Hankkeiden työn - tekijät pyysivät haastatelta via mukaan tutkimukseen esit- tämällä kutsun ryhmässä tai henkilökohtaisesti. Haastatel - tavia varten tehtiin myös kir- jallinen sivun mit tainen kut- su, jossa kerrotaan lyhyesti Elämänote-tutkimuksen ta - voitteista ja aikataulusta. Haas- tateltaville ei ollut muita kri- teereitä kuin että he ovat hank- keiden joihinkin toimintoi- hin osallistuneita eläkeikäisiä ihmisiä. Han ke työn tekijöitä ohjattiin pyytämään mukaan sekä miehiä että naisia. Haas- tateltavia saatiin kaksi kahdes- ta hankkeesta ja kolme yhdes- tä hankkeesta, ja kutakin heis- tä haastateltiin kahdesti.
Tiedonkerääjät eli haastat- telijat rekrytoitiin pilottivai- heessa kahdella tapaa. Yhden hankkeen kohdalla haastatte- lijat saatiin hankkeen niin sa-
notusta asukasraadista, johon oli kutsuttu hankkeen tueksi alueen ikäihmisiä. Kahdessa hankkeessa haastattelijat et- sittiin paikallisten eläkejärjes- töjen kautta ottamalla yh- teyttä niihin järjestöihin, joil- la oli toimintaa, sopiva kerho tai muu kokoontuminen, sii- hen aikaan, jolloin rekrytoin- tia tehtiin (marras-joulukuu 2018). Myös tiedonkerääjiä varten tehtiin sivun mittainen kutsu.
Pilottiin saatiin mukaan ja koulutettiin seitsemän haas- tattelijaa, kuusi naista ja yksi mies. Kukin heistä teki yhden henkilön kanssa kaksi temaat- tiselta sisällöltään syvenevää haastattelua. Tapasimme hei- dät yhteensä kolme kertaa.
En simmäisessä perehdytyk- sessä esiteltiin Elämänote- hanke ja tutkimuksen tavoit- teet, käytiin läpi haastattelijan rooli ja tehtävät, opastus haas- tattelemiseen, suostumuslo- makkeet ja aloitushaastatte- lun teemat. Lisäksi opeteltiin digitaalisen äänittimen käyt- tö. Ensimmäisen haastattelun jälkeen tiedonkerääjät tulivat reflektiotapaamiseen, jossa käytiin läpi ensimmäisen haas - tattelun kokemuksia ja pereh- dyttiin toisen haastattelun teemoihin. Kolmannessa ta- paamisessa käytiin läpi toisen haastattelun kokemuksia ja keskusteltiin ja kerättiin pa- lautetta koko tutkimuspro- sessista.
Koko tutkimuksen tavoit- teena on saada jokaisesta hank -
keesta 1–2 haastateltavaa (eli yhteensä 20–40) ja seurata heitä noin vuosi. Yhtä haas- tateltavaa haastatellaan ensin kaksi kertaa lyhyen ajan (noin kaksi viikkoa) sisällä. Kolmas, seurantahaastattelu tehdään vajaan vuoden kuluttua en- simmäisistä haastatteluista.
Myös pilottivaiheessa muka- na olleet haastateltavat kutsu - taan kolmanteen haastatte- luun. Pilotin kokemusten pe- rusteella syntyneitä tutkimus- prosessin käytäntöjä tullaan hiomaan koko hankkeen läpi tarpeen mukaan. Etenkin pa- lautekäytäntöjen kehittämi- nen vaatii vielä jatkossa pa- neutumista, jotta kanssatut- kijuuden potentiaalia osataan arvioida riittävän perusteelli- sesti.
Tutkimuksen jatkuessa ja laajetessa muualle Suomeen hanketyöntekijöitä on ohjeis- tettu korostamaan haastatte- lun keskustelevuutta ja luotta- muksellisuutta sekä mahdol- lisuutta päästä vaikuttamaan ikäihmisten asioihin kerto- malla kokemuksistaan ja nä- kemyksistään. Haastateltavien rekrytoinnissa on lisäksi pyy- detty tavoittelemaan erityi- sesti niitä osallistujia, jotka ovat haasteellisessa elämän- tilanteessa tai jotka eivät ole aiemmin olleet erityisen aktii- visia eivätkä osallistu neet vas- taaviin ryhmiin. Oh jel man koordinaatio- ja hanketyön- tekijöiden kanssa on pohdit- tu sitä, miten ymmärrämme ja määrittelemme ”haasteel-
Gerontologia 2/2019 90
lisen elämäntilanteen.” Tark- koja kriteerejä emme ole läh- teneet luomaan. Tie don ke - rää jien perehdytyksessä toi- sen haastattelun jälkeen koke - muksia käydään läpi Zoom- videopuheluina. Tie don ke rää- jiä (haastattelijoita) etsitään ensisijaisesti niin, että hanke- työntekijät kyselevät heitä jär- jestöstään, mutta ei kuiten- kaan samasta ryhmästä, josta haastateltavat ovat. Jos haas- tattelijoita ei saada tätä kaut- ta, etsimme heitä eläkejärjes- töjen kautta.
Lopuksi: haasteita, alustavia huomioita
Pilottivaiheen ja sen jälkeen saatujen kokemusten perus- teella ennakoimme, että tutki- muksessa on muotoutumassa uudenlainen vapaaehtoisuu- den muoto, joka motivoi iäk- käitä, usein jo ennestään ak- tiivisia ihmisiä, hyvin mukaan toimintaan. He oppivat itsel- leen uusia asioita sekä haastat- telemisen käytännöistä ja tois- ten iäkkäiden kohtaami sesta että osallisuudesta. Sa mal la luomme mallin siitä, miten tämänkaltainen tutki mus or- ganisoidaan, mitkä sen vaati- mat resurssit ja eri osa puol ten sitoumukset ovat. Tut ki muk- sen järjestelyissä on monia käytännön haasteita eri puo- lella Suomea toteutettavassa hankkeessa. Aikataulut, yksi- tyisyydensuoja ja äänittimien käyttöön liittyvä logistiikka sekä esimerkiksi sääolosuh- teet ja maaseudun sivukylillä
asuvien luo pääseminen ovat aiheuttaneet päänvaivaa.
Osallisuudesta saatava ko- kemusperäinen tutkimustieto tulee Elämänote-tutkimuksen myötä vahvistumaan. Lisäksi järjestöissä tehtävän hanke- työn mahdollinen merkitys saadaan aiempaa paremmin esiin. Metodologinen ongel- ma on, kuinka paljon tutki- mukseen osallistuminen haas- tateltavana toimii interventio- na, joka muuttaa kokemusta osallisuudesta. Osallisuus on moniulotteinen sosiaalisen alueella ilmenevä asia, mut- ta myös yksilöllinen kokemus.
Laadullinen ja syvällinen tie- to osallisuudesta ei pysty erot telemaan suoria syy–seu- raus-suhteita erillisten yksit- täisten tekijöiden välillä, mut- ta niistä voidaan saada moni- puolista ja kontekstuaalista kokemustietoa.
Tulemme myöhemmissä julkaisussa kuvaamaan tutki- muksen mallin tarkemmin:
tut kijan/organisoivan tahon vastuut, yhteistyökumppanin (tässä Elämänote-hankkeet) roolin sekä vapaaehtoisten tiedonkerääjien tehtävät. Li- säk si tulemme kokoamaan yksityiskohtaista palautetta tie donkerääjiltä ja analysoi- maan tarkemmin heidän roo- liaan sekä eettisiä kysymyk- siä ja menetelmän toimivuut- ta. Sisällöllisiä tuloksia osalli- suuden vahvistamisesta ja jär- jestöjen hanketyön vaikutuk- sesta saadaan vuodesta 2020 alkaen.
Elämänote-ohjelman ta- voitteena on lisätä ”haasteel- lisessa elämäntilanteessa” ole- vien osallisuutta. Haas teel li- suuden määritteleminen on moniulotteista ja tilannesi- donnaista ja tutkimuksem- me tulee tuomaan siihen lisä- valaistusta. Jo tässä vaiheessa olemme havainneet, että me- netelmä on hedelmällinen ja se tuottaa kiinnostavan aineis - ton ikääntyneiden osallisuu- desta.
Kirjallisuus
Buffel, T. (2018). Social re- search and co-production with older people: Develop- ing age-friendly communi- ties, Journal of Aging Studies, 44, 55–60.
De Donder, L., De Witte, N., Verté, D., Drury, S., Buf-
fel, T., ... & Verté, E. (2014).
Developing evidence-based age-friendly policies: A par- ticipatory research project.
SAGE Research Methods Cases. doi:10.4135/9781446 27305013508507.
Isola, A-M., Kaartinen, H., Lee- mann, L., Lääperi, R., Schnei- der, T., Valtari, S., Keto-Tokoi, A., (2017). Mitä osallisuus on?
Osallisuuden viitekehystä ra- kentamassa. Helsinki: THL.
Hyvärinen M. & Löyttyniemi V.
(2005). Kerronnallinen haas- tattelu. Teoksessa Ruusuvuori J. & Tiittula L. (toim.) Haas- tattelu. Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus (s. 189–222).
Tampere: Vastapaino.
Lumme-Sandt, K. (2005). Van- han ihmisen kohtaaminen
haastattelutilanteessa. Teok- sessa Ruusuvuori J. & Tiittula L. (toim.) Haastattelu. Tutki- mus, tilanteet ja vuorovaikutus (s. 125–144). Tampere: Vasta- paino.
Pietilä, M. & Saarenheimo, M.
(2017). Ilmeikäs arki: Tutki-
mus ikääntyneistä ihmisistä järjestöjen kehittämistoimin- nassa. Helsinki: VTKL.
Pulkkinen, M. (2019). Iäkkäiden henkilöiden osallisuus: ter- veys, asuminen ja osallisuuden mahdollistajat ja estäjät. Kir- jallisuuskatsaus. Ikäinsituutti.
https://www.ikainstituutti.
fi/content/uploads/2019/05/
Osallisuus-i%C3%A4k- k%C3%A4%C3%A4n%C3 %A4_kirjallisuuskatsaus.pdf Hanna-Kaisa Hoppania Anni Vilkko
Päivi Topo
