Etäisyydestä ja vaikutusten pienialaisuudesta johtuen voidaan todeta, että vaikutukset ovat tällä vyöhykkeellä merkittävyydeltään erittäin vähäisiä

(1)

Vaikutukset teoreettisella maksiminäkyvyysalueella (25–35 kilometriä)

Teoreettisella maksiminäkyvyysalueella tuulivoimaloiden tornit saattavat erottua hyvissä sääolosuhteissa.

Lumivaaran maksiminäkyvyysalueella näkemävyöhykkeitä muodostuu hyvin vähän.

Kirkkaalla säällä pienialaisia näkemävyöhykkeitä saattaa syntyä pääasiallisesti vesistöjen yhteydessä (mm. Osmankajärvi, Luvanjärvi, Tervajärvi, paikoin Kiehimänjoen varret).

Etäisyydestä ja vaikutusten pienialaisuudesta johtuen voidaan todeta, että vaikutukset ovat tällä vyöhykkeellä merkittävyydeltään erittäin vähäisiä.

4.4.5.1 Lentoestevalaistuksen vaikutukset

Tuulivoimaloiden lentoestevalot ovat väritykseltään punaisia tai valkoisia. Ainakin tuulipuiston reunimmaisten voimaloiden valojen tulee olla vilkkuvia. Vilkunta tapahtuu sa- manaikaisesti. Valot sijoittuvat tuulivoimaloiden napakorkeudelle. Lentoestevalaistus on näin ollen havaittavissa niillä alueilla, joille tuulivoimalan tornin korkein kohta (napakorkeus) näkyy.

Voimaloiden tornin korkeudelle tehdyn näkemäalueanalyysin perusteella Lumivaaran tuulivoimaloiden lentoestevalaistus on havaittavissa pääosin vastaavilla alueilla kuin tuulivoimalat päiväsaikaan. Lentoestevalaistuksen osalta näkemäalueet ovat tosin laajuudeltaan paikoin hieman suppeampia.

Lentoestevalaistus on havaittavissa maisemassa erityisesti pimeään aikaan kirkkaalla säällä. Sumuisessa tai sateisessa säässä lentoestevalaistus korostuu pilvistä aiheutuvan valon heijastumisen myötä. Erityisesti tuulipuiston toiminnan alkuvaiheessa heti voimaloiden rakentamisen jälkeen valaistus saattaa kiinnittää huomiota maisemassa, joka aikai- semmin on ollut valaisematon. Pimeään aikaan tai sumussa vaikutukset ovat kohtalaisia.

Valoisaan aikaan lentoestevalaistuksen vaikutukset ovat vähäisiä, sillä valot eivät kirkkaalla säällä erotu kovin hyvin.

4.4.5.2 Voimajohtovaihtoehtojen vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön

Sähkönsiirron osalta maisemavaikutuksia aiheutuu voimajohtopylväistä sekä voimajohdon vaatimasta avoimesta, puuttomasta johtoaukeasta. Maisemavaikutukset on arvioitu olettaen, että sähkönsiirto toteutetaan 110 kV:n voimajohdolla.

Jännitetasoltaan 110 kV:n voimajohdon pylväät ovat alustavien arvioiden mukaan kor- keudeltaan noin 15 metriä. Voimajohto vaatii noin 2630 metriä leveän avoimen johtoaukean. Lisäksi johtoaukean molemmille puolille varataan noin kymmenen metrin levyi- set reunavyöhykkeet, joiden alueella puiden kasvukorkeutta rajoitetaan.

Voimajohtopylväät peittyvät kummassakin vaihtoehdossa pääosin puuston taakse (kuva 4-29). Voidaan arvioida, että kummankin voimajohdon reittivaihtoehdossa maisemavaikutukset ovat luonteeltaan vähäisiä ja paikallisia, erityisesti verrattuna tuulipuiston aiheuttamiin maisemavaikutuksiin. Maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteisiin ei kohdistu voimajohtojen osalta haitallisia vaikutuksia.

Reittivaihtoehto VE1

Voimajohdon reittivaihtoehto VE 1 edellyttää noin 13 kilometrin pituudelta uutta ilma- johtoa. Tästä uutta johtokäytävää on noin kolme kilometriä. Tämä osuus sijoittuu metsä- maastoon, mikä tarkoittaa puuston poistamista kyseisellä matkalla. Muutoin voimajohto

(2)

kulkee olemassa olevassa johtokäytävässä. Tällä osuudella puutonta johtokäytävää tulee leventää. Voimajohdon reittivaihtoehdon VE1 rakentamisesta aiheutuvat maisemavaikutukset ovat havaittavissa paikallisesti voimajohdon välittömällä vaikutusalueella.

Reittivaihtoehto VE2

Voimajohdon reittivaihtoehto VE2 edellyttää noin kolmen kilometrin osuudella uutta joh- tokäytävää. Tämä osuus sijoittuu metsäiseen maastoon. Puuston poistamisesta aiheutuva maisemavaikutus on hyvin paikallinen ja havaittavissa voimajohdon välittömällä vaikutusalueella.

Arvokohteet

Voimajohdon reittivaihtoehdon VE1 varrelle sijoittuu arvokohteista Oulujoen ja Sotka- mon reitin voimalaitoksiin kuuluva Seitenoikean voimalaitos. Voimajohdot ovat luonnol- lisesti osa voimalaitosympäristöä, joten sähkönsiirrolla ei ole vaikutusta kohteen arvoihin. Voimajohdon reittivaihtoehdon VE2 varrelle ei sijoitu maiseman tai kulttuuriympä- ristön arvokohteita.

(3)

Kuva 4-29. Voimajohtovaihtoehtojen sijoittuminen ympäristöön. Uuden johtokäytävän alueelta puusto on poistettava, olemassa olevan johtokäytävän alueella puustoa on poistettava hieman nykyistä laajemmalta alueelta.

(4)

4.4.5.3 Vaikutukset maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteisiin

Tuulipuiston hankealueella ei sijaitse maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteita.

Valtakunnallisista ja maakunnallisista arvokohteista visuaalisia vaikutuksia saattaa kohdistua seuraaviin kohteisiin:

 Johanin luhtiaitta. Tuulivoimalat näkyvät keskellä avointa peltoaukeaa sijaitse- valle kohteelle. Etäisyyttä hankealueeseen on noin 3,8 kilometriä. Kainuun Mu- seon (2009) mukaan ”Kolmiosainen vuonna 1789 tai 1809 rakennettu luhtiaitta edustaa korkeatasoista talonpoikaisrakentamista, mm. oven pielet karmeineen ja kyltteineen on veistetty yhdestä puusta.” Vaikka tuulivoimalat näkyisivät aitalle, eivät rakennuksen edellä mainitut arvot heikkene.

 Oulujoen ja Sotkamon reitin voimalaitoksiin kuuluva Seitenoikean voimalaitos.

Etäisyyttä hankealueeseen on noin yhdeksän kilometriä. Museoviraston kohdeku- vauksen mukaan Oulujoen ja Sotkamon reitin voimalaitokset ”ovat laajuudeltaan, arkkitehtuuriltaan ja rakennustekniikaltaan yksi maan merkittävimmistä jälleen- rakennuskauden rakennushankkeista.” (RKY 2009). Tuulivoimaloiden näkyvyy- dellä ei ole vaikutuksia kyseisiin arvoihin.

 Näkemäalueanalyysin perusteella tuulivoimalat näkyisivät Hyrynsalmen keskustassa sijaitseviin arvokohteisiin (mm. Hyrynsalmen kunnantalo, Iston koulun alue, Kiviö, Hyrynsalmen kirkko) sekä Ristijärven keskustan arvokohteisiin (Ristijärven kirkko ja tapuli, Ristijärven pappila, Vanha kansakoulu ja maamieskoulu). Näke- mäalueanalyysissa ei kuitenkaan ole huomioitu rakennusten näkymiä katkaisevaa vaikutusta. Todennäköisesti näkymiä Hyrynsalmen tai Ristijärven keskustoihin ei muodostu ja vaikutuksia kyseisiin arvokohteisiin ei aiheudu. Todettakoon myös, että vaikka voimalat tietyistä pisteistä näkyisivät, ei vaikutuksista muodostu etäi- syyden (Hyrynsalmi 12 kilometriä, Ristijärvi 15 kilometriä) myötä merkittäviä.

 MelalahtiVaarankylän maisema-alue. Näkemävyöhykkeet ovat erittäin pienia- laisia ja etäisyyttä voimaloihin on huomattavasti (yli 30 kilometriä). Niiltä osin kuin maisemavaikutuksia saattaa syntyä, on niiden merkittävyys erittäin vähäi- nen.

Paikallisista arvokohteista vaikutuksia saattaa kohdistua seuraaviin kohteisiin:

 Oravivaara. Oravivaara on vanhimpia vaara-asutuksia Hyrynsalmella (Ympäris- töministeriö 1998). Etäisyyttä hankealueeseen on noin 4,7 kilometriä. Tuulivoi- malat muuttamat näkymiä Oravivaaralta ja tuovat maisemakokonaisuuteen uuden ajallisen kerrostuman. Vaikutukset voidaan luokitella kohtalaisiksi tai mer- kittäviksi. Vaikutuksia Oravijärven rannalta on havainnollistettu valokuvasovit- teessa (Kuva 4-15). Oravivaaralla sijaitsee myös Mikkola, joka on vanha kesti- kievaritalo. Päärakennus on vuodelta 1940, pihan aitoista varhaisin 1700-luvulta (Ympäristöministeriö 1998). Voimalat saattavat näkyä kohteelle, mutta rakennusten arvoihin tuulivoimaloilla ei ole vaikutusta.

 Lietekylä. Lietekylä on Hyrynsalmen vanhinta kaskiasutusta. Etäisyyttä hanke- alueeseen on noin 2,3 kilometriä. Alueella on kauaksi näkyvää vaara-asutusta ja perinne- ja viljelymaisemaa eläviin maataloihin liittyneenä. (Ympäristöministe- riö 1998). Havainnekuvassa (Kuva 4-16) on osoitettu Lietekylän peltoaukeille kohdistuva maisemavaikutus. Voimalat ovat lähellä, mutta peittyvät monin paikoin puuston tai maastonmuotojen taakse. Vaikutukset ovat kohtalaisia.

(5)

 Jokikylä. Jokikylän maisemaa hallitsevat kylän läpi virtaavat Emäjoki ja Pieni- joki sekä Pieni-Pyhäntäjärvi (Mikkonen 2001). Tuulivoimalat ovat havaittavissa näiden vesistöalueiden rannoilta sekä peltoaukeilta. Kylän rakennuskanta on pääosin sotien jälkeen rakennettua. Tuulivoimalat tuovat kylämaisemaan uuden, teknisen elementin. Etäisyyttä on yli 10 kilometriä, joten voimalat eivät hallitse maisemaa.

 Komulanvaara. Vaara on asutettu 1700-luvun loppupuolella. Joistakin pihapii- reistä ja mm. Komulan laitumilta avautuu vaaramaisemaa. Tuulivoimalat muut- tavat vaaramaiseman luonnetta. Etäisyyttä lähimpiin voimaloihin on yli 10 kilo- metriä, joten voimalat eivät hallitse maisemaa.

Kainuun valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitys- inventoinnissa (Kainuun maisemat 2014) on ehdotettu tuulipuiston ympäristöön 35 kilometrin säteellä joitakin maakunnallisesti arvokkaita kohteita. Valtaosaan kohteita vaikutuksia ei aiheudu. Visuaalisia vaikutuksia saattaa kohdistua lähinnä seuraavaan kohtee- seen:

 Karhulankylän rantaviljelymaisema. Päivitysinventoinnin mukaan ”Karhulan- kylä on yhtenäinen, elinvoimainen järvenrantakylä Iijärven rannalla. Alueella yhdistyy perinteinen sekä muuttunut maankäyttö; elävä maaseutu ja loma-asutus kohtaavat hallitusti.” Tuulivoimalat saattavat näkyä alueen avoimille peltoaukeille. Etäisyyttä tuulipuistoon on noin 15 kilometriä, joten voidaan arvioida, että voimalat eivät heikennä alueen arvoja.

4.4.5.4 Yhteenveto maisemavaikutuksista

Lumivaaran tuulipuiston rakentaminen luo alueelle uuden maamerkin. Hankealue sijoittuu korkealle vaaralle, joten oikeista katselupisteistä voimalat ovat havaittavissa pitkän etäisyyden päästä. Hankealueen ympäristö on kuitenkin monin paikoin metsämaastoa, jossa avoimia näkymälinjoja kohti tuulivoimaloita syntyy kohtalaisen vähän ja pienialai- sesti. Voidaan arvioida, että lähialueella merkittävimmät maisemavaikutukset kohdistuvat Oravivaaran ja Oravijärven rannoille. Kohtalaisia vaikutuksia voi kohdistua Lieteky- län tai Karpinvaaran alueille. Etäämmällä visuaalisia vaikutuksia kohdistuu erityisesti hankealueen itäeteläpuolen vesistöalueille. Voimalat ovat havaittavissa mm. Hyrynjär- ven, Seitenjärven, Ristijärven ja Iijärven kohti hankealuetta suuntautuneilta rannoilta.

Näiltä vesistöalueilta etäisyyttä voimaloihin on jo huomattavasti, joten vaikka voimalat näkyisivät, eivät vaikutukset todennäköisesti ole merkittäviä. Tuulipuiston maisemavai- kutusten kannalta ei hankevaihtoehtojen välillä ole merkittävää eroa.

Voidaan arvioida, että tuulipuisto muuttaa näkymiä ympäristössä, mutta kaiken kaikkiaan tuulipuiston maisemavaikutukset eivät ole merkittävästi haitallisia, sillä tuulipuisto sijoittuu ihmistoiminnan vyöhykkeelle, jossa erilaiset tekniset rakenteet ovat jo ennestään osa ympäristöä. Lumivaaran tuulipuisto muodostaa seudulle yhden uuden teknisen rakenteen.

Valtakunnallisiin ja maakunnallisiin maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteisiin ei kohdistu merkittäviä vaikutuksia.

Kummankin voimajohdon reittivaihtoehdossa maisemavaikutukset ovat luonteeltaan vä- häisiä ja paikallisia, erityisesti verrattuna tuulipuiston aiheuttamiin maisemavaikutuksiin.

Arvokohteisiin ei kohdistu haitallisia vaikutuksia.

(6)

4.5 Melu

Tuulivoimalaitosten käyntiääni koostuu pääosin lapojen pyörimisen aiheuttamasta aero- dynaamisesta melusta sekä sähköntuotantokoneiston yksittäisten osien meluista (mm.

vaihteisto, generaattori sekä jäähdytysjärjestelmät). Äänen ominaisuudet, kuten voimakkuus, taajuus ja ajallinen vaihtelu, riippuvat tuulivoimaloiden lukumäärästä, niiden etäi- syyksistä tarkastelupisteeseen sekä tuulen nopeudesta (Ympäristöministeriö 2012).

Ympäristömelu

Äänen voimakkuutta mitataan käyttäen logaritmista desibeliasteikkoa (dB), jossa äänen- paineelle (eli hyvin pienelle paineenmuutokselle) käytetään referenssipainetta 20 μPa ilmalle sekä 1 μPa muille aineille.

Äänen voimakkuutta on havainnollistettu taulukolla 4-5, jossa on esitetty kunkin äänen- painetason muutosta vastaava desibelitaso tyypillisen äänilähteen luona mitattuna.

Taulukko 4-5. Äänen voimakkuuden havainnollistaminen.

Äänenpaine, μPa Tyypillinen äänilähde Äänenpainetaso, dB

100 000 000 Suihkumoottori 134

10 000 000 Rock-konsertti 114

1 000 000 Suuri teollisuusmoottori 94 100 000 Yleistä toimistomelua 74

10 000 Toimistohuone 54

1 000 Hiljainen luontoalue 34

100 Erittäin hiljainen huone 14

20 Kuulokynnys 0

Ääni on aaltoliikettä, joka tarvitsee väliaineen välittyäkseen eteenpäin. Ilmassa äänellä on nopeus, joka on riippuvainen ilman lämpötilasta. Eri väliaineissa ääniaalto kulkee eri no- peuksilla väliaineen ominaisuuksista riippuen. Normaali ympäristömelu sisältää useista kohteista peräisin olevaa yhtäaikaista ääntä, jossa äänen taajuudet ja aallonpituudet ovat jatkuvassa muutoksessa.

Melu on subjektiivinen käsite, jolla ymmärretään äänen negatiivisia vaikutuksia, ei-toi- vottua ääntä, josta seuraa ihmisille haittaa, ja jossa kuulijan omilla tuntemuksilla ja ää- nenerotuskyvyllä on suuri merkitys. Melua voidaan mitata sen fysikaalisten ominaisuuk- sien perusteella.

• Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä meluvaikutuksia.

• Tuulivoimaloiden aiheuttama melu ei mallinnuksen mukaan ylitä melulle asetettuja ohjearvoja hankealueen lähiympäristössä sijaitsevilla vakituisilla ja loma- asuinrakennuksilla.

• Melutason ohjearvot ylittyvät hankealueen länsipuolella sijaitsevan Natura 2000 -alueen (Säkkisenlatvansuo-Jännesuo-Lamminsuo ja Peuravaara) osissa, jotka sijaitsevat lähinnä tuulivoimaloita. Voimaloiden melu voi aiheuttaa vähäisiä häi- riövaikutuksia suojelualueen itäosan pesivälle linnustolle.

• Pienitaajuinen melu ei lähimmissä asuinkohteissa ylitä sille asetettuja ohjearvoja.

(7)

Ympäristömelu koostuu ihmisen toiminnan aiheuttamasta melusta, joka vaihtelee ajan ja paikan mukaan. Äänen (melun) voimakkuutta mitataan käyttäen logaritmista desibeliasteikkoa (dB), jossa äänenpaineelle (eli hyvin pienelle paineenmuutokselle ilmassa) käy- tetään referenssipainetta 20 μPa ilmalle sekä 1 μPa muille aineille. Tällöin 1 Pa paineen- muutos ilmassa vastaa noin 94 dB:ä.

Kuuloaistin herkkyys vaihtelee eri taajuisille äänille, jolloin vaihtelevat myös melun hai- tallisuus, häiritsevyys sekä kiusallisuus. Nämä tekijät on otettu huomioon äänen taajuus- komponentteja painottamalla. Yleisin käytetty taajuuspainotus on A-painotus, joka pe- rustuu kuuloaistin taajuusvasteen mallintamiseen ja ilmaistaan usein A-kirjaimella di- mension perässä, esimerkiksi dB(A).

Melun ekvivalenttitaso (symboli Leq) tarkoittaa samanarvoista jatkuvaa äänitasoa kuin vastaavan äänienergian omaava vaihteleva äänitaso. Koska ääni käsitellään logaritmisena suureena, on hetkellisesti korkeammilla äänitasoilla suhteellisen suuri vaikutus ekviva- lenttiseen melutasoon. Teollisuusmelussa hetkellisvaihtelut ovat usein varsin lähellä myös ekvivalenttista arvoa, mikäli toiminnasta ei aiheudu impulssimaisia melutapahtu- mia.

Tuulivoimalaitosten käyntiääni koostuu pääosin laajakaistaisesta lapojen aerodynaami- sesta melusta sekä sähköntuotantokoneiston osien aiheuttamasta melusta (muun muassa vaihteisto, generaattori sekä jäähdytysjärjestelmät). Aerodynaaminen melu kuullaan usein kohinamaisena äänenä, jossa on jaksollinen rytmi. Aerodynaaminen melu on hallit- sevin (noin 60–70 prosenttia kokonaisäänienergiasta) lapojen suuren vaikutuspinta-alan ja jaksollisen niin sanotun amplitudimoduloituneen äänen vuoksi, jossa äänen voimakkuus vaihtelee ajallisesti lapojen pyörimistaajuuden mukaan. Melu on merkityksellisesti sykkivää, eli amplitudimoduloitunutta, jos siinä on kuulohavainnoin erotettavissa olevia melun haitallisuuksia lisääviä äänen voimakkuuden jaksollisia vaihteluita.

Amplitudimodulaatio voidaan havaita sekä aerodynaamiselle virtausmelulle että myös koneiston kapeakaistaisille komponenteille. Yleisesti tuulivoimalan melun taajuusjakauma on painottunut pientaajuisen melun alueelle 50–500 Hz, mutta A-taajuuspainotuksen jälkeen merkittävimmät taajuudet ovat 500–1 500 Hz:n välissä. Ihminen kykenee havait- semaan pientaajuisen melun taajuuksia lähtien 16 Hz:stä. (Asumisterveysohje 2003) Likainen lavanpinta lisää pinnan rosoisuutta, mistä seuraa ilmavirran turbulenssin ja siten myös äänitason nousua. Pientaajuisen melun osuutta aerodynaamisessa melussa lisäävät tulovirtauksen turbulenssi-ilmiöt, siipivirtauksen irtoamistilanteet (sakkaus) sekä ilmake- hän äänen leviämisilmiöt (ilmamassanvaimennus etäisyyden kasvaessa).

(8)

Kuva 4-30. Tuulivoimalan lavan suhahtavan äänen (amplitudimodulaatio / sykintä) emittoituminen alhaalla olevaan kuuntelijaan nähden (Oerlemans & Schepers 2009) sekä tuulivoimalan melun suuntaavuus ylhäältä päin katsottuna (Friman, 2011).

Modernit kolmilapaiset tuulivoimalaitokset ovat nykyisin niin sanottuja ylävirtalaitoksia, joissa lavat sijaitsee tuulen etupuolella suhteessa voimalan torniin. Pyörivän lavan ääni- taso on ylä- ja alatuulen puolilla suurempi kuin sivusta katsottuna samalla etäisyydellä (Oerlemans & Schepers 2009) (kuva 4-30). Lisäksi voimalan lähtöäänitaso on suoraan tuulennopeudesta riippuvainen siten, että alhaisilla tuulilla ja lähellä käyntiinlähtöno- peutta lähtöäänitaso on usein noin 10–15 dB alhaisempi kuin maksimiteholla. Lavan kär- kinopeus on moderneissa voimaloissa maksimissaan noin 75 m/s.

Sään vaikutus on merkittävä tekijä melun leviämisessä ympäristöön, mikä riippuu maaston pinnanmuodoista, kasvillisuudesta ja sääoloista, kuten tuulen nopeudesta ja suunnasta sekä lämpötilasta (Di Napoli 2007). Moderni tuulivoimala on varsin korkea äänilähde ja melun syntymekanismin vuoksi pääosa melusta syntyy keskimäärin voimalan napakor- keudelta.

Taustamelu ja tuulen aiheuttama aallokko- ja puustokohina peittävät tuulivoimaloiden melua, mutta peittoäänet ovat ajallisesti vaihtelevia. Niiden voimakkuus on sitä parempi, mitä lähempänä peittoäänen taajuusjakauma on vastaavaa tuuliturbiinin äänijakaumaa (Nelson 2007). Vastaavasti tuulivoimamelun mahdollinen amplitudimodulaatio (sykintä) voi heikentää taustamelun peittovaikutusta ja siten kuulua myös taustakohinan läpi. Näin erityisesti tilanteissa, joissa alailmakehän stabiilisuus (stabiili tilanne esim. yöaikaan ja syksyllä, epästabiili ilmakehä on yleisempi päivällä ja keväällä) kasvaa, mikä osaltaan vähentää kasvillisuuden ja aallokon peittoääniä. (Uosukainen 2010)

Moderneissa tuulivoimalaitoksissa melun lähtöäänitasoa voidaan kontrolloida erillisellä optimointisäädöllä, jonka avulla kellonajan, tuulensuunnan ja tuulennopeuden mukaan säädetään lapakulmaa haluttuun pyörimisnopeuteen ja melutasoon. Tällä säädöllä on kuitenkin vaikutuksia voimalan sen hetkiseen tuotantotehoon.

(9)

Nykytila

Lumivaaran alueen nykyinen ympäristömelu koostuu pääsääntöisesti paikallisteiden (Vanhatie sekä muut pienemmät paikallistiet) päivä- ja yöaikaisesta tieliikennemelusta sekä päiväaikaan mahdollisesti esiintyvistä metsätyökoneiden äänistä. Tieliikenteen me- lutilanne tarkistettiin Tiehallinnon Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun liikennemääräkar- tasta 2012 (Liikennevirasto 2014), jonka avulla laskettiin pohjoismaisen tieliikennemelu- mallin mukainen tilanne. Mallin tulosten perusteella Lietekyläntien aiheuttama päiväajan tieliikennemelu 500 metrin etäisyydellä tiestä on noin 31 dB(A) ja yöaikana alle 20 dB(A). Vastaavasti Vanhatieltä vastaavat melutasot 500 metrin etäisyydellä ovat päiväaikaan noin 39 dB(A) ja yöaikaan noin 30 dB(A). Tieliikennemelun osalta voidaan- kin olettaa tieliikennemelun rajoittuvan vain teiden välittömään läheisyyteen. Hankealu- een läheisyydessä ei ole muuta merkittävää melua aiheuttavaa teollisuutta tai maanotto- toimintaa.

Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet

Tuulipuiston meluvaikutuksia on arvioitu laskennallisin menetelmin. Arvioinnissa on hyödynnetty uutta kansallista ohjetta tuulipuistojen melun leviämislaskentoihin (Ympä- ristöministeriö 2014).

Melun leviäminen maastoon on havainnollistettu käyttäen tietokoneavusteista melulas- kentaohjelmistoa CadnaA 4.3. Mallissa otetaan huomioon äänen geometrinen leviämis- vaimentuminen, maaston korkeuserot, rakennukset sekä maanpinnan ja ilmakehän melun vaimennusvaikutukset. Melumallinnus piirtää keskiäänitasokäyrät 5 dB:n välein valituilla lähtöarvoparametreilla. Laskentaparametrit on esitetty taulukossa 4-6 ja ne vastaavat ym- päristöministeriön ohjetta tuulivoimahankkeiden melumallinnusparametreiksi (laskenta- vaihe 1) (Ympäristöministeriö 2014). Laskennan epävarmuus on sisällytetty tuulivoimalan äänen melupäästöarvoon (uuden ohjeistuksen mukaan), sillä laskennassa on hyödyn- netty voimalatoimittajien takuu- tai tunnusarvoa.

Taulukko 4-6. Laskentamallien parametrit (Ympäristöministeriö 2014).

Lähtötieto Parametrit

Mallinnusalgoritmit Peruslaskennat: Teollisuusmelun laskentamalli ISO 9613-2 Pientaajuinen melulaskenta: DSO 1284

Sääolosuhteet Ilman lämpötila 15 °C, ilmanpaine 101,325 kPa, ilman suhteellinen kosteus 70 prosenttia

Laskentaverkko Laskentapiste viisi kertaa viiden metrin välein laskentaverkolla nel- jän metrin korkeudella seuraten maanpintaa

Maanpinnan

akustinen kovuus ISO 9613-2, G = 0.4 maa-alueille, G = 0 vesialueille (ei jokialueet) Objektien

heijastuvuus Reseptorilaskennat: arvolla 0 (ei heijastusta) Jaksollisuus,

amplitudimodulaatio Ei huomioida Kapeakaistaisuus Ei huomioida

(10)

Pientaajuisen melun mallinnus tehtiin erikseen yhteen lähimpään immissiopisteeseen en- sin arvioimalla pientaajuisen melun osuus talon ulkopuolella ja sen jälkeen arvioimalla sen osuus rakennuksen sisäpuolella. Pientaajuisen melun laskennassa hyödynnetään Ym- päristöministeriön (2014) ohjetta sekä Tanskan kansallista ohjetta (The Danish Ministry of the Environment 2011 ja Pedersen, C. 2012). Ympäristöministeriön (2014) ohjeen mu- kaan, pienitaajuinen melu mallinnetaan altistuvassa kohteessa kuvaamaan tilannetta rakennuksen ulkopuolella. Ympäristöministeriö on viitannut ohjeessaan (2012) kuitenkin pientaajuisen melun ohjearvoihin sisätiloissa.

Hankevaihtoehdon VE1 aiheuttaman melun vaikutukset on mallinnettu kahdella teholtaan erikokoisella tuulivoimalalla (vaihtoehto VE1a: 4,5 MW ja vaihtoehto VE1b: 3 MW) havainnollistamaan tuulivoimalan tehon vaikutusta hankkeesta aiheutuvaan meluun. Te- holtaan 5 MW:n voimaloista ei ole saatavilla valmistajien tietoja äänitehotasoista, minkä vuoksi niitä ei ole voitu käyttää lähtötietoina mallinnuksessa. Melumallinnus on toteutettu olettaen 4,5 MW:n tuulivoimalan napakorkeudeksi 150 metriä ja 3 MW:n tuulivoimalan napakorkeudeksi 142,5 metriä.

Mallinnettuja melun leviämisen laskentatuloksia verrataan Valtioneuvoston asettamiin melun ohjearvoihin sekä tuulivoimarakentamisen suunnittelun ohjearvoihin.

Sovellettavat vertailuohjearvot

Valtioneuvoston asettamia melun ohjearvoja (Valtioneuvoston päätös 993/1992) sovelle- taan meluhaittojen ehkäisemiseen maankäytön, liikenteen ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä. Ohjearvojen (taulukko 4-7) mukaan hyväksyttävä äänitaso olemassa olevilla asuntoalueilla on päiväaikaan 55 dB ja yöaikaan 50 dB ja loma- asumiseen käytettävillä alueilla päiväaikaan 45 dB ja yöaikaan 40 dB.

Taulukko 4-7. Valtioneuvoston asettamat melun ohjearvot. (Valtioneuvoston päätös 993/1992)

Melun ekvivalenttitaso Päivällä klo 7-22 Yöllä klo 22-7 Asumiseen käytettävät alueet, virkistysalu-

eet taajamissa ja niiden välittömässä lähei- syydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palve- levat alueet

55 dB 50 dB

(uusilla alueilla 45 dB) Loma-asumiseen käytettävät alueet, leirintä-

alueet, virkistysalueet taajamien ulkopuo-

lella ja luonnonsuojelualueet 45 dB 40 dB

Ympäristöministeriön tuulivoiman suunnittelua koskevan ohjeen (Ympäristöministeriö 2014) mukaan Valtioneuvoston päätöksen mukaiset melutason ohjearvot eivät suoraan sovellu tuulivoimamelun häiritsevyyden arviointiin ja ohjeessa on esitetty suositus tuulivoimarakentamisessa käytettävistä suunnitteluohjearvoista (taulukko 4-8).

(11)

Taulukko 4-8. Tuulivoimarakentamisen ulkomelutason suunnitteluohjearvot.

(Ympäristöministeriö 2012)

Melun ekvivalenttitaso Päivällä klo 7-22 Yöllä klo 22-7 Asumiseen käytettävät alueet, loma-asumi-

seen käytettävät alueet taajamissa ja virkis-

tysalueet 45 dB 40 dB

Loma-asumiseen käytettävät alueet taajamien ulkopuolella, leirintäalueet, luonnon-

suojelualueet* 40 dB 35 dB

* yöarvoa ei sovelleta luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä

Esitetyistä ohjearvoista yöajan ohjearvot ovat määrääviä vertailuarvoja yöajan tyypillisesti korkeamman tuulisuuden vuoksi (muun muassa usein esiintyvä stabiili ilmakehä).

Pienitaajuisen melun osalta ympäristöministeriö on viitannut ohjeessaan asumisterveys- ohjeen ohjearvoihin pientaajuiselle melulle sisätiloissa (Ympäristöministeriö 2012).

Vaikutusten arviointi

4.5.5.1 Rakentamisen aikainen melu

Rakentamisen aikainen melu koostuu pääsääntöisesti tieliikennemelusta (kevyt- ja ras- kasliikenne) sekä maanmuokkaustöiden aiheuttamasta melusta. Luvussa 4.7 on arvioitu rakentamisen aikaisen liikenteen vaikutukset alueen melutilanteeseen. Rakentaminen ajoittuu lyhyelle ajanjaksolle ja siitä aiheutuvat vaikutukset arvioidaan niin lyhytkestoi- suuden perusteella vähäisiksi.

4.5.5.2 Tuulipuiston toiminnan aikainen melu

Topografiakartalle laskettu melun leviäminen esitetään värillisillä käyrillä kullekin han- kevaihtoehdolle alla olevissa kartoissa. Erilliset pientaajuisen melun taulukkolaskennan tulokset on myös esitetty kaaviokuvin.

Hankevaihtoehto VE1

Vaihtoehdossa VE1a on mallinnettu kahdeksan teholtaan 4,5 MW tuulivoimalan aiheuttama meluvaikutus (kuva 4-31). Tuulivoimaloiden äänentehotasoksi (LW) on mallissa oletettu 109,5 dB(A). Mallinnuslaskennassa huomioidaan maaston korkeuserosta johtuva näennäinen äänitehotason kasvu +2 dB yhteensä kuudella tuulivoimalalla, joiden korkeusero häiriintyviin kohteisiin kolmen kilometrin säteellä on 60 metriä tai enemmän.

Melumallinnuksen mukaan keskiäänitason LAeq 40 dB(A):n meluvyöhyke ulottuu noin 850 metrin päähän hankealuetta lähimmästä asuinrakennuksesta ja vastaavasti lähimmiltä voimaloilta 1 000–1 300 metrin päähän.

Tuulivoimaloista aiheutuvan melun ei mallinnuksen mukaan arvioida ylittävän Valtio- neuvoston päätöksen (993/1992) mukaisia melutason ohjearvoja eikä ympäristöministe- riön ohjeen (Ympäristöministeriö 2012) mukaisia suunnitteluohjearvoja hankealueen lä- hiympäristössä sijaitsevilla vakituisilla ja loma-asuinrakennuksilla.

(12)

Kuva 4-31. Melun leviäminen hankevaihtoehdossa VE1a, jos käytössä on kahdeksan 4,5 MW tuulivoimalaa.

Kuva 4-32. Melun leviäminen hankevaihtoehdossa VE1b, jos käytössä on kahdeksan 3 MW tuulivoimalaa.

(13)

Vaihtoehdossa VE1b on mallinnettu kahdeksan teholtaan 3 megawatin tuulivoimalan aiheuttama meluvaikutus. Tuulivoimaloiden äänentehotasoksi (LW) on oletettu 106,5 dB(A). Mallinnuksen mukaan (kuva 4-32) keskiäänitason LAeq 40 dB(A):n melu- vyöhyke ulottuu noin 1 070 metrin päähän lähimmästä asuinrakennuksesta ja vastaavasti lähimmiltä tuulivoimaloilta noin 900–1 100 metrin päähän. Tässäkään vaihtoehdossa hanke ei aiheuta valtioneuvoston melun ohjearvoja eikä ympäristöministeriön suosittele- mia suunnitteluohjearvoja ylittävää meluvaikutusta hankealuetta lähimmissä asuin- ja loma-asuinkohteissa. Tuulivoimaloiden aiheuttama melu ulottuu voimakkaampana jon- kin verran pidemmälle tuulivoimaloista kuin vaihtoehdossa VE1a, jossa tarkasteltiin teholtaan suurempia tuulivoimaloita.

Melutason ohjearvot ylittyvät hankealueen länsipuolella sijaitsevan Natura 2000 -alueen (Säkkisenlatvansuo-Jännesuo-Lamminsuo ja Peuravaara) osissa, jotka sijaitsevat lähinnä tuulivoimaloita. Voimaloiden melu voi aiheuttaa vähäisiä häiriövaikutuksia suojelualueen itäosan pesivälle linnustolle.

Hankevaihtoehto VE2

Hankevaihtoehdossa VE2, joka käsittää kuusi tuulivoimalaa, on meluvaikutuksia mallinnettu teholtaan 4,5 MW:n tuulivoimaloilla, joiden äänentehotaso (LW) on 109,5 dB(A).

Mallinnuslaskennassa huomioidaan maaston korkeuserosta johtuva näennäinen ääniteho- tason kasvu +2 dB kaikilla kuudella tuulivoimalalla, joiden korkeusero häiriintyviin kohteisiin kolmen kilometrin säteellä on 60 metriä tai enemmän.

Kuva 4-33. Melun leviäminen hankevaihtoehdossa VE2, jos käytössä on kuusi 4,5 MW tuulivoimalaa.

(14)

Melumallinnuksen (kuva 4-33) mukaan vaihtoehdossa VE2 keskiäänitason LAeq

40 dB(A):n meluvyöhyke leviää noin 1 000 metrin päähän lähimmästä asuinrakennuksesta ja vastaavasti lähimmiltä tuulivoimaloilta noin 900-1 100 metrin päähän. Hanke- vaihtoehdosta VE2 aiheutuva melu ei ylitä Valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisia melutason ohjearvoja eikä ympäristöministeriön ohjeen (Ympäristöministeriö 2012) mukaisia suunnitteluohjearvoja hankealueen lähiympäristössä sijaitsevilla vakitui- silla ja loma-asuinrakennuksilla.

Vastaavasti kuin hankevaihtoehdossa VE1, ylittyy melutason suunnitteluohjearvo hankealueen länsipuolella sijaitsevan Natura 2000 -alueen itäosassa ja voi aiheuttaa vähäisiä vaikutuksia siellä pesivälle linnustolle.

Hankevaihtoehtojen vertailu

Melumallinnuksen tulosten mukaan tuulivoimaloiden takuu- tai tunnusarvolla lasketut melutasot eivät asuin- tai loma-asuinrakennusten osalta ylitä Valtioneuvoston päätöksen (993/1992) ja Ympäristöministeriön (2012) ohjeen mukaisia päivä- ja yöajan ohjearvoja kummassakaan tarkastellussa vaihtoehdossa.

Meluvaikutusten osalta erot teholtaan 3 MW ja 4,5 MW tuulivoimaloiden välillä ovat pienet. Hankealueen läheisyyteen sijoittuvilla asuin- tai loma-asuinrakennuksilla melu- vaikutukset ovat yhtenevät.

Vaihtoehdoille VE1 ja VE2 mallinnettujen 4,5 MW tuulivoimaloiden osalta melun le- viämisalue on vaihtoehdossa VE2 pienempi johtuen tuulivoimaloiden pienemmästä mää- rästä. Kummassakaan vaihtoehdossa Valtioneuvoston päätöksen (993/1992) ja Ympäris- töministeriön ohjeen mukaisia ohjearvoja ei ylitetä.

4.5.5.3 Pienitaajuinen melu

Tuulivoimaloiden pientaajuisen melun laskenta suoritettiin käyttäen laitevalmistajien pai- nottamattomia äänitehotason 1/3 oktaavikaistatietoja. Laskenta suoritettiin Pöyryn kehit- tämällä ohjelmalla ohjeen DSO 1284 laskentarutiinin mukaisesti seuraten Ympäristöhal- linnon ohjetta (Ympäristöministeriö 2014). Tuloskuvaajat kunkin vaihtoehdon osalta lä- himmässä asuinkohteessa ovat esitetty alla. Lähimmän häiriintyvän kohteen asuinraken- nuksen ilmaäänieristävyyttä ei tässä vaiheessa tunneta, mutta voidaan olettaa sen olevan suurempi kuin laskennassa käytetyt pienimmät arvot kullekin laskennan taajuudelle. Eris- tävyysarvot ovat saatu pientaajuista melua koskevasta kirjallisuudesta pienimmille arvoille (Moller and Pedersen, 2010) sekä keskimääräisille arvoille Tanskan säädöksestä (DSO 1284).

Mallinnuksen tulokset kunkin vaihtoehdon osalta lähimmässä asuinkohteessa on esitetty kuvissa 4-31–4-33. Kaikkien hankevaihtoehtojen laskentatulosten mukaan pientaajuinen sisämelutaso on hyvin todennäköisesti annettujen ohjearvojen (kappale 4.5.4) alapuolella.

Pienin ero on taajuuskaistalla 40 Hz. Ulkona pientaajuinen melu on kuultavissa taajuu- desta noin 50 Hz alkaen.

(15)

Kuva 4-34. Pientaajuisen melun laskentakuvaaja hankevaihtoehdossa VE1a.

Kuva 4-35. Pientaajuisen melun laskentakuvaaja hankevaihtoehdossa VE1b.

(16)

Kuva 4-36. Pientaajuisen melun laskentakuvaaja hankevaihtoehdossa VE2.

4.5.5.4 Melun vaikutus alueen äänimaisemaan

Tuulivoimaloiden melu voi muuttaa alueen äänimaisemaa, mutta muutokset ovat ajallisesti ja paikallisesti vaihtelevia. Ajallisesti suurin muutos voidaan havaita melulle altis- tuvien kohteiden luona tilastollisen myötätuulen puolella eli hankealueen pohjois- ja itä- osissa. Melun erottuminen on hyvin pitkälti säätilasta riippuvaista. Melun erottumista li- sääviä säätekijöitä ovat stabiili ilta- ja yöajan alailmakehä sekä kostea säätila. Melu voidaan havaita paremmin myötätuuliolosuhteissa ja heikommin (tai ei lainkaan) vastatuuli- olosuhteissa. Mitä kauempana laitoksista ollaan, sitä enemmän ilmakehän absorptio vai- mentaa korkeita taajuuksia jättäen jäljelle vain matalimpia tuulivoimamelun taajuuksia.

Lisäksi tuulivoimamelun amplitudimodulaatio (jaksoittainen äänitason vaihtelu/sykintä) voi erottua taustakohinan läpi ulkona kuunneltaessa. Uudet tuulivoimalat ovat kuitenkin hitaasti pyöriviä lapojen kärkivälin pituuden vuoksi, mistä syystä modulaation erottuminen voi kohdistua enemmän vain kovemmille tuulennopeuksille napakorkeudella. Tällöin etenkin aerodynaaminen melu voi kuulostaa matalataajuiselta lentomelulta (”kuminaa”), jolla on jatkuvasti vaihteleva, mutta yleisesti varsin matala äänitaso.

4.6 Varjon vilkkuminen

Tuulivoimala voi aiheuttaa lähiympäristöönsä varjon vilkuntaa, kun auringon valo osuu käynnissä olevan tuulivoimalan pyöriviin lapoihin. Vilkunnan kantama ja kesto riippuvat siitä, missä kulmassa auringon valo osuu lapoihin, lapojen pituudesta ja leveydestä, tornin korkeudesta, maaston muodoista, ajankohdasta sekä näkyvyyttä vähentävistä tekijöistä

• Tuulipuistosta aiheutuvan varjon vilkkumisen vaikutukset lähiympäristöön ovat vähäisiä.

• Mallinnuksen perusteella varjon vilkunta ei ulotu hankealueen lähiympäristön asuinkohteisiin.

(17)

kuten kasvillisuudesta ja pilvisyydestä. Tuulipuistojen ympäristössä esiintyvä vilkunta ilmenee usein juuri ennen auringonnousua tai -laskua, jolloin voimaloiden varjot ylettyvät pisimmälle. Tuulivoimalan aiheuttama varjon vilkunta saattaa aiheuttaa häiriötä esimerkiksi voimaloiden läheisyydessä asuville asukkaille.

Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet 4.6.1.1 Arviointimenetelmät

Tuulipuiston aiheuttaman varjon vilkunnan vaikutuksia arvioitiin laskennallisin menetelmin käyttäen tähän tarkoitukseen kehitettyä WindPRO-ohjelmiston SHADOW- mallinnusmoduulia. Mallinnuksissa käytettiin tuulivoimaloita, joiden napakorkeus on 150 metriä ja roottorin halkaisija 130 metriä.

Laskentamalli huomioi hankealueen sijainnin (auringonpaistekulma, päivittäinen valoisa aika), tuulivoimaloiden sijoitussuunnitelman, voimaloiden aiheuttaman vilkunnan yhteis- vaikutuksen, tuulivoimaloiden mittasuhteet (napakorkeus, roottorin halkaisija, lapa-pro- fiili), maaston korkeuskäyrät sekä valitut laskentaparametrit (taulukko 4-9). Näillä ole- tuksilla ja laskentaparametreilla saadaan arvio aiheutuvasta teoreettisesta maksimivil- kunnan määrästä.

Taulukko 4-9. WindPRO-ohjelmiston SHADOW-mallinnuksessa sovelletut laskentaparametrit.

Laskennan aikaresoluutio 1 minuutti

Laskentasäde tuulivoimalan ympärillä

Etäisyys, jolla vähintään 20 prosenttia auringosta on tuulivoimalan lavan peittämä.

Laskentasäde hankkeessa tarkasteltavilla voima- loilla on 1 864 metriä.

Auringon korkeus merenpinnasta – huomioitu minimikulma

3 astetta

(Mikäli auringonpaistekulma on alle kolme astetta, auringon valon oletetaan siroavan ilmakehässä niin paljon, ettei se aiheuta havaittavia varjoja.) Maaston korkeusvaihteluiden vaikutus

näkemiseen

Huomioitu,

eli vilkuntaa voi aiheutua havaintopisteeseen ainoastaan, mikäli maaston korkeusvaihtelut eivät estä näköyhteyttä tuulivoimalaan.

Havaintokorkeus 1,5 metriä

Laskentamenetelmä ei automaattisesti huomioi varjon vilkuntaan vaikuttavia ylimääräi- siä tekijöitä, kuten kasvillisuutta tai pilvisyyttä. Jotta saataisiin parempi kuva odotetta- vissa olevasta vilkunnan määrästä, on laskettu myös realistinen arvio vilkunnan mää- rästä. Realistinen arvio ottaa lisäksi huomioon paikallisen tuulensuuntajakauman sekä auringonpaistehavainnot (verrannollinen alueen leveyspiiriin ja pilvisyyshavaintoihin).

Paikallinen tuulensuuntajakauma vaikuttaa roottorin suuntaukseen ja edelleen mallinnuksen laskentasäteeseen valittujen laskentaparametrien mukaisesti (taulukko 4-9). Tuulen- suuntajakauma on saatu Suomen Tuuliatlaksesta (Tuuliatlas 2014). Mallinnuksessa käy- tetyt auringonpaistetilastot on saatu Oulunsalosta Oulun lentoaseman sääaseman aurin- gonpaistehavainnoista (kuukausitason keskiarvot) vuosilta 1981–2010 (Ilmatieteen laitos 2012).

(18)

Laskentaa varten määritettiin niin kutsuttuja reseptoripisteitä (lähellä tuulivoimaloita sijaitsevia asutuskohteita), joille laskettiin yksityiskohtaisemmat tulokset. Reseptoripistei- den oletettiin olevan ”kasvihuonetyyppisiä”, jolloin joka suunnasta tuleva vilkunta otetaan huomioon. Reseptoripisteitä valittiin hankealueen ympäriltä yhteensä viisi kappa- letta.

Mallinnuksen tuloksena saatiin varjon vilkunnan esiintymisen määrä ja ajankohta tarkastelluille tuulipuiston toteutusvaihtoehdoille. Mallinnuksen tulokset esitetään numeerisesti teoreettiselle maksimivaikutukselle ja realistiselle vaikutukselle. Lisäksi realistisen vaikutuksen osalta tulokset esitetään myös karttakuvina.

4.6.1.2 Arvioinnin epävarmuudet

Varjon vilkunnan teoreettista maksimimäärää mallinnettaessa lapojen oletetaan pyörivän jatkuvasti ja roottorin olevan kohtisuorassa aurinkoon nähden aiheuttaen maksimaalisen varjon. Todellisuudessa hyvin alhaisilla tai korkeilla tuulennopeuksilla lavat eivät pyöri.

Lisäksi todellisuudessa roottorin suuntaus määräytyy havaitun tuulensuunnan perusteella, eikä varjon muodostuminen ole näin ollen aina taattua (lavan on havaitsijasta nähden pei- tettävä auringosta yli 20 prosenttia, jotta havaittava varjo syntyy). Teoreettinen maksimi- määrä edustaa siis selkeästi konservatiivista arviota tuulivoimaloiden aiheuttamasta vilkunnan määrästä.

Tuuliatlaksen mallinnustarkkuus aiheuttaa epävarmuutta realistiseen arvioon tuulensuuntajakauman käytön kautta. Myös auringonpaistehavaintojen käyttö lisää epävar- muutta, sillä hankealueen etäisyys Oulun lentoasemalta on noin 140 kilometriä.

4.6.1.3 Sovellettavat raja- ja ohjearvot

Suomessa ei ole raja-arvoja tai suosituksia koskien tuulivoimaloista aiheutuvaa vilkkumisvaikutusta tai sen mallinnusta. Ympäristöhallinnon ohjeen (Ympäristöministeriö 2012) mukaan Suomessa vilkunnan vaikutusten arvioinnissa on suositeltavaa käyttää apuna muiden maiden suosituksia. Vilkkumisvaikutusten arvioinnin taustaksi esitellään seuraavassa Saksassa ja Ruotsissa käytössä olevia raja-arvoja, ohjeita ja suosituksia.

Ohjeistus Saksassa

Saksassa on annettu yksityiskohtaiset ohjeet vilkkumisvaikutuksen raja-arvoista ja mal- linnuksesta (WEA-Shcattenwurf-Hinweise 2002). Saksan ohjeistuksessa annetaan kolme erilaista raja-arvoa suurimmalle sallitulle tuulipuistosta syntyvälle vilkuntavaikutukselle:

 korkeintaan 30 tuntia vuodessa teoreettisessa maksimitilanteessa

 korkeintaan 30 minuuttia päivässä teoreettisessa maksimitilanteessa

 mikäli voimalan automaattinen säätely on käytössä, realistinen vilkkumisvaikutus tulee rajoittaa korkeintaan kahdeksaan tuntiin vuodessa.

(19)

Ohjeistus Ruotsissa

Ruotsissa ei ole virallisia raja-arvoja vilkkumisvaikutukselle, vaan ainoastaan suosituk- set, jotka perustuvat Tanskassa olevaan ohjeistukseen (Boverket 2009). Näiden mukaan teoreettisessa maksimitilanteessa vilkkumisvaikutusta saa syntyä korkeintaan 30 tuntia vuodessa. Realistinen vilkkumisvaikutus saa suositusten mukaan olla korkeintaan kahdeksan tuntia vuodessa ja 30 minuuttia päivässä.

Mallinnuksen tuloksena on saatu vilkunnan vuosittainen teoreettinen maksimimäärä ja realistinen maksimimäärä tarkastelluille kahdelle tuulipuiston toteutusvaihtoehdolle (VE1 ja VE2). Tulokset on esitetty kuvissa 4-37 ja 4-38.

Kuvista nähdään, että varjon vilkunnan määrä vähenee voimakkaasti etäisyyden kasvaessa. Vyöhykkeellä, jossa varjon vilkunnan määrä on alle kahdeksan tuntia vuodessa, ei sijaitse asutuskohteita.

Mallinnuksen mukaan varjon vilkunnan esiintymisen teoreettinen maksimikesto (vuodessa, sekä yhtäjaksoinen maksimikesto vuorokaudessa), sekä vilkunnan realistinen ko- konaiskesto (vuodessa), jossa on huomioitu auringonpaistetilastot, on nolla kaikissa re- septoripisteissä. Mallinnuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että hankealueen lä- hiympäristössä varjon vilkunta on vähäistä. Tuulipuiston toteutusvaihtoehdoissa VE1 ja VE2 läheisiin asutuskohteisiin ei ylety varjon vilkuntaa. Kahdeksan tunnin arvo ei ylity yhdessäkään asuin- tai lomarakennuksessa.

Realistisissa vilkuntamäärissä ei ole huomioitu muun muassa kasvillisuuden tuomaa kat- vetta, joka edelleen vähentää vilkunnan havaitsemista kesällä.

Hankkeesta syntyvän varjon vilkunnan vaikutukset lähialueen asutuskohteisiin arvioidaan vähäisiksi.

(20)

Kuva 4-37. Vaihtoehto VE1: ylemmässä kuvassa varjon vilkunnan teoreettinen määrä ja alemmassa kuvassa realistinen määrä (kun auringonpaistehavainnot on otettu huomioon) tunteina vuodessa. Mallinnus on tehty tuulivoimaloilla, joiden napakorkeus on 150 metriä ja roottorin halkaisija 130 metriä.

(21)

Kuva 4-38. Vaihtoehto VE2: ylemmässä kuvassa varjon vilkunnan teoreettinen määrä ja alemmassa kuvassa realistinen määrä (kun auringonpaistehavainnot on otettu huomioon) tunteina vuodessa. Mallinnus on tehty tuulivoimaloilla, joiden napakorkeus on 150 metriä ja roottorin halkaisija 130 metriä.

(22)

4.7 Liikenne

Nykytila

Hankealueen lähiympäristössä sijaitsevat tiet ja suurimpien teiden keskimääräiset liiken- nemäärät (ajoneuvoa vuorokaudessa) on esitetty kuvassa 4-39.

Kuva 4-39. Hankealueen ja voimajohdon reittivaihtoehtojen läheisyydessä sijaitsevat tiet ja niiden liikennemäärät (vuoden keskimääräinen ajoneuvoliikenne, ajoneuvoa vuoro- kaudessa) (Liikennevirasto 2014) sekä suunnitelma kuljetusten reitiksi valtatieltä 5 hanke- alueelle (punainen viiva). Hankealueen rajaus esitetty mustalla katkoviivalla, voimajohdon alustavat reittivaihtoehdot värikkäillä katkoviivoilla (VE 1 = sininen, VE 2 = punainen).

Tuulipuiston itäpuolella kulkee Kaivopurontie, joka sivuaa tuulipuistoaluetta sen kaak- koisosassa. Kaivopurontie erkanee Lietekyläntiestä tuulipuiston koillispuolella ja yhtyy eteläpuolella Karpinvaarantiehen ja edelleen Vanhatiehen (yhdystie 8890). Lietekyläntie kulkee tuulipuiston pohjoispuolella noin neljän kilometrin etäisyydellä, Vanhatie noin viiden kilometrin etäisyydellä idässä ja Peuravaarantie noin neljän kilometrin etäisyydellä lounaassa. Hankealueen itäpuolella noin 13 kilometrin etäisyydellä kulkee Heinola – So- dankylä -valtatie (valtatie 5).

• Hankkeesta liikenteeseen kohdistuvat merkittävimmät vaikutukset syntyvät rakentamisen aikana. Merkittävimmät vaikutukset syntyvät alueelle suuntautuvista tuulivoimalakomponenttien erikoiskuljetuksista sekä sora- ja betonikuljetuksista.

Rakentamisen aikaiset vaikutukset ovat lyhytaikaisia.

• Tuulipuiston ja voimajohdon toimintaan liittyvä liikenne on huoltoliikennettä ja sen määrä on vähäinen. Näin ollen hankkeen toiminnan aikaiset vaikutukset alueen liikenteeseen ovat vähäiset.

(23)

Hankealueesta noin kahdeksan kilometriä itään kulkee rautatie, jolla tavaraliikenteen määrä oli vuonna 2011 noin 242 000 tonnia. (Liikennevirasto 2013a)

Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet

Tuulipuiston vaikutuksia liikenteeseen on arvioitu asiantuntijatyönä tarkastelemalla hankkeen rakentamisen ja toiminnan aikaiseen liikenteeseen käytettäviä reittejä ja liiken- nemääriä. Liikenteen aiheuttamista vaikutuksista on arvioitu ilmanlaatuun, alueen melutilanteeseen, liikennemääriin sekä liikenneturvallisuuteen kohdistuvia vaikutuksia perus- tuen hankeen aiheuttamaan liikennemäärän kasvuun. Myös lavoista irtoavan jään vaikutuksia liikenneturvallisuuteen on arvioitu. Tarkastelualueena ovat hankealueelle ja voimajohdon reittivaihtoehtojen alueille suuntautuvat tiet.

Merkittävimmät epävarmuudet arvioinnissa liittyvät reittivalintoihin, rakentamisen aikai- siin liikennemääriin ja rakentamisen aikatauluun, joista päätetään tarkemmin vasta hankkeen jatkosuunnittelun aikana.

4.7.3.1 Hankkeeseen liittyvä liikenne ja kuljetusreitit Kuljetusreitit

Liikenne tuulipuistoalueelle suunnitellaan kulkevan Kaivopurontietä, jolta erkanevalta yksityistieltä suunnitellaan rakennettavan tuulipuistoalueelle tarvittavat uudet tiet (kuvat 3-3 ja 3-4). Lisäksi tuulipuistoalueella sijaitsevia olemassa olevia yksityisteitä hyödynne- tään hankkeeseen liittyviin kuljetuksiin.

Tuulivoimalakomponentit suunnitellaan alustavasti kuljetettavan laivalla Ouluun ja sieltä maanteitse hankealueelle. Alustava suunnitelma tuulivoimalakuljetusten reiteistä on esitetty kuvassa 4-39. Reitti kulkee valtatieltä 5 Ristijärven kohdalta Puolangantien (888) kautta Hyrynsalmentielle (8890), joka muuttuu Vanhatieksi. Vanhatieltä reitti hankealueelle kulkee Lietekyläntietä ja Kaivopurontietä pitkin hankealueen yksityisteille.

Muuta liikennettä, kuten betoni- ja sorakuljetuksia, voi saapua alueelle myös muilta suun- nilta. Hankkeen rakentamiseen liittyviä suurikokoisia komponentteja ei suunnitella kuljetettavan rautateitse.

Tuulipuiston lähellä sijaitsevaan uuteen voimajohtoon (reittivaihtoehtojen VE1 alkuosa ja vaihtoehto VE2) liittyvä liikenne voi käyttää pääosin samoja reittejä kuin tuulipuistoon liittyvä liikenne. Olemassa olevan voimajohdon rinnalle suunniteltuun uuteen voimajohtoon (reittivaihtoehdon VE1 loppuosa) liittyvään liikenteeseen pyritään mahdollisimman paljon hyödyntämään olemassa olevan voimajohdon liikennöintireittejä. Voimajohtoon liittyvän liikenteen reitit tarkentuvat hankkeen suunnittelun edetessä.

Liikennemäärät

Tuulivoimalat kuljetetaan rakennuspaikoille osissa ja yhtä tuulivoimalaa kohden tarvitaan tyypillisesti 12–13 erikoiskuljetusta. Tuulivoimaloiden koon kasvaessa, myös voimala- komponenttien kuljetukseen tarvittavien erikoiskuljetusten määrät ovat kasvaneet, koska kooltaan suuremmat voimalat jaetaan useampaan kuljetuserään.

(24)

Tuulivoimaloiden perustuksia varten tarvittavan betonin kuljetuksia tarvitaan noin 80–

100 yhtä tuulivoimalaa kohden. Merkittävin osa tuulipuiston rakentamiseen liittyvästä liikenteestä aiheutuu tuulivoimaloiden perustuksiin ja nosto- ja kokoonpanoalueisiin sekä teihin liittyvistä sorakuljetuksista. Lisäksi rakentamiseen liittyy liikennettä muun muassa teiden kunnostamiseen sekä sähköaseman ja maakaapelien rakentamiseen liittyen. Ra- kentamisen aikana alueelle suuntautuu henkilöliikennettä arviolta noin 10–20 autoa päi- vässä.

Arvio rakentamiseen liittyvien kuljetusten kokonaismäärästä hankevaihtoehdoittain on esitetty taulukossa 4-10.

Taulukko 4-10. Arvio hankkeen rakentamiseen ja toimintaan liittyvien kuljetusten määrästä hankevaihtoehdoittain.

VE1 VE2

Rakentamisen aikainen liikenne (kuljetuksia/autoja yhteensä koko rakennusajalta)

Tuulivoimalakomponentit 95 72

Betoni 720 540

Sora 3 100 2 800

Muut kuljetukset 400 300

Raskas liikenne yhteensä 4 300 3 700

Henkilöliikenne 1 200 1 000

Toiminnan aikainen liikenne (autoja vuosittain)

Huoltoliikenne 10–15 6–12

Voimajohdon rakentamiseen liittyvien kuljetusten määrä riippuu valittavasta pylvästyy- pistä, joka tarkentuu hankkeen suunnittelun edetessä. Voimajohdon rakentamiseen liittyvien kuljetusten määrä on tuulipuiston rakentamiseen verrattuna vähäisempi.

4.7.3.2 Rakentamisen aikaiset vaikutukset

Rakentamisen aikana tarvittavat kuljetukset lisäävät erityisesti tuulipuiston lähialueiden teiden raskaan liikenteen määriä. Tuulivoimahanke on suunniteltu rakennettavaksi yh- dessä vaiheessa, jonka arvioidaan kestävän noin kuusi kuukautta. Rakentaminen painot- tuu lumettomaan vuodenaikaan ja pääosa kuljetuksista tehdään päiväsaikaan arkisin.

Rakentamisen aikainen raskaan liikenteen kasvu vaikuttaa liikenteen sujuvuuteen ja liikenneturvallisuuteen sekä aiheuttaa tärinää ja pölyämistä käytettävien teiden lähialueella.

Rakentamisen vilkkain vaihe liikenteen kannalta on maansiirtotöiden tekeminen rakentamisen alkuvaiheessa, jolloin hankealueelle saapuu pääasiassa sorakuljetuksia. Rakenta- misen vilkkaimmassa vaiheessa hankealueelle arvioidaan saapuvan ja sieltä lähtevän yh- teensä noin 100–150 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tämän vaiheen arvioidaan kestävän noin 1–2 kuukautta. Vilkkaimmassa vaiheessa vaikutus lähialueen teihin on merkittävä, koska raskaan liikenteen määrä näillä teillä on nykytilanteessa vähäinen. Rakentamisen vilkkaimmassa vaiheessa vaikutus raskaan liikenteen määriin myös valtatiellä 5 on merkit- tävä.

(25)

Maansiirtotöiden toteuttamisen jälkeen hankealueelle tulee pääasiassa betonin sekä tuulivoimalakomponenttien ja muiden laitteiden kuljetuksia. Kuljetusten määrä hankkeen ra- kennustöiden edetessä vähenee merkittävästi verrattuna maansiirtotöiden aikana tarvittaviin kuljetuksiin. Tuulivoimalakomponenttien erikoiskuljetukset voivat kuitenkin hidas- taa muuta liikennettä.

Rakentamisen aikaisen liikenteen aiheuttama haitta on lyhytaikainen. Voimakkaimmin rakentamiseen liittyvän liikenteen vaikutus ilmenee valtatieltä 5 hankealueelle kulkevilla liikennöintireiteillä. Lisääntyvä raskaan liikenteen määrä heikentää teiden koettua turval- lisuuden tasoa. Lisääntyvä liikenne vaikuttaa alueen melutilanteeseen sekä mahdollisesti ilmanlaatuun, mutta vaikutus on lyhytaikainen ja paikallinen. Valtatieltä 5 hankealueelle johtavien liikennöintireittien varrella asutus on pääasiassa vähäistä, eikä hankkeeseen liit- tyvillä kuljetuksissa arvioida olevan merkittävää vaikutusta asutukseen tai kevyen liikenteen turvallisuuteen. Kokonaisuudessaan hankkeen rakentamisesta aiheutuvien liikenne- vaikutusten ei arvioida olevan merkittäviä, koska rakentamisen arvioidaan kestävän vain noin kuusi kuukautta.

Kuljetusreitit valitaan siten, että ne soveltuvat hankkeeseen tarvittaviin kuljetuksiin ja ai- heuttavat mahdollisimmat vähän haittaa asutukselle. Valtatie 5 sekä pääosin myös Ou- lusta Kainuuseen johtava valtatie 22 kuuluvat hankkeeseen tarvittavien kuljetusten reitillä valtakunnalliseen suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkkoon (SEKV), jolla on tavoit- teena mahdollistaa 7 x 7 x 40 metrin (korkeus, leveys, pituus) kokoiset kuljetukset (Lii- kennevirasto 2013b).

Olemassa olevien yksityisteiden parannuksista sovitaan tieyhdistyksen kanssa. Hanke- vastaava vastaa tuulipuiston rakentamiseen ja käyttöön liittyvien kuljetusten mahdollisesti aiheuttamista lisäkustannuksista teiden kunnossapidolle.

Voimajohdon rakentamiseen liittyvien kuljetusten määrä on tuulipuistoa vähäisempi, eikä niistä arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia.

4.7.3.3 Toiminnan aikaiset vaikutukset

Tuulipuiston toiminnan aikana liikennettä syntyy ainoastaan huoltotöistä. Huoltokäyntejä on tyypillisesti muutama vuodessa yhtä tuulivoimalaa kohden sekä muutamia käyntejä voimajohtolinjaan liittyen. Huoltokäynnit toteutetaan pääasiassa pakettiautoilla tai talvi- aikaan mahdollisesti moottorikelkalla. Lähiteiden liikennemäärät kasvavat vain vähän tuulipuiston ja voimajohdon huoltokäyntien takia, ja huoltoliikenteestä aiheutuvat vaikutukset arvioidaan olevan hyvin pieniä.

Tuulipuistoalueelle rakennettavat uudet tiet ovat alueella liikkujien vapaassa käytössä ja ne voivat helpottaa esimerkiksi marjastajien ja sienestäjien liikkumista alueella. Hanke- vastaava vastaa hankkeen mahdollisesti aiheuttamista lisäkustannuksista teiden kunnossapidolle.

Uusi voimajohto (reittivaihtoehdon VE1 alkuosa ja vaihtoehto VE2) ylittää tuulipuiston lähellä sijaitsevan Kaivopurontien. Liikenne Kaivopurontiellä on vähäistä eikä uudesta voimajohdosta aiheudu merkittäviä vaikutuksia tien käyttöön. Olemassa olevan voimajohdon rinnalle rakennettava uusi voimajohto (reittivaihtoehto VE1) ylittää Vanhatien (yhdystie 8890) sekä muita pienempiä teitä. Koska uusi voimajohto rakennetaan olemassa olevan voimajohdon rinnalle, ei siitä arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia liikenteeseen. Voimajohdon rakentamisessa huomioidaan Liikenneviraston ohje Sähköjohdot ja maantiet (4/2011).

(26)

Arvio hankkeen toiminnan aikaisista muista vaikutuksista liikenneturvallisuuteen on esitetty luvussa 4.17.

4.8 Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö

Nykytila, asutus ja alueen muut toiminnot Yhdyskuntarakenne

Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR 2010) (kuva 4-40) mukaan seudun asutus on teiden varsiin sijoittuvaa maaseutuasutusta. Hankealuetta lähimmät pienet asutus- keskittymät ovat hankealueen pohjoispuolella noin kahden kilometrin etäisyydellä sijait- seva Lietekylä ja lounaispuolella noin neljän kilometrin etäisyydellä Ristijärvellä sijait- seva Peuravaara. 20–39 asukkaan pienkyliä on syntynyt Oravivaaraan noin viiden kilometrin etäisyydelle hankealueesta, Ristijärvelle Pihlajavaaraan noin yhdeksän kilo-metrin etäisyydelle hankealueesta sekä Lauttalaan ja Väisälään noin 10 kilometrin etäisyydelle hankealueesta. Lähimmät suurimmat asutuskeskittymät ovat Hyrynsalmen keskusta noin 12 kilometriä hankealueesta koilliseen ja Ristijärven keskusta noin 15 kilo-metriä hankealueesta etelään. Paltamon keskusta sijaitsee noin 35 kilometriä hankealueesta koilliseen, Puolangan keskusta noin 40 kilometriä luoteeseen ja Suomussalmen keskusta noin 40 kilometriä hankealueesta koilliseen. Kajaanin seutukuntakeskus sijaitsee lounaassa noin 55 kilometrin etäisyydellä. Hankealue rajautuu Ristijärven kunnan rajaan.

Kajaanin lentokenttä sijaitsee noin 50 kilometrin etäisyydellä hankealueesta lounaaseen.

Kontiomäki–Taivalkoski-sivurata kulkee Hyrynsalmen keskustan länsipuolella. Hanke- alueen länsipuolella noin 10 kilometrin etäisyydellä kulkee Puolangantie (seututie 888), joka liittyy Ristijärven keskustassa Viitostiehen (valtatie 5). Hankealueen koillispuolella 10 kilometrin etäisyydellä kulkee Puolangantie (seututie 891), joka liittyy Hyrynsalmen keskustassa Kajaanintiehen (valtatie 5).

Hankealueen itäpuolella noin kahden kilometrin etäisyydellä on Loiste Oy:n Seitenoikea- Puolanka 110 kV:n voimajohto. Seitenoikean sähköasema sijaitsee noin 10 kilometriä hankealueesta kaakkoon. Hankealueen eteläpuolella noin kuuden kilometrin etäisyydellä kulkee 110 kV:n ja 220 kV:n voimajohdot ja länsi-puolella noin 10 kilometrin etäisyy- dellä 110 kV:n voimajohto (kuva 4-41).

Hankealueen pohjoispuolella noin yhdeksän kilometrin etäisyydellä sijaitsee Ukkohallan matkailukeskus (kuva 4-41). Ukkohallan asemakaava-alueelle on osoitettu hyväksytyissä

• Hankealue on nykyisin metsätalouskäytössä, jonka lisäksi aluetta käytetään vir- kistyskäyttöön. Alueella ei ole pysyvää asutusta eikä loma-asutusta.

• Hankkeen toteuttaminen tehostaa ja monipuolistaa hankealueen maankäyttöä tuomalla nykyisen metsätalouskäytön rinnalle energiantuotannon. Lisäksi hanke edistää Kainuun ilmastostrategian ja maakuntaohjelman tavoitteiden saavutta- mista.

• Hanke aiheuttaa vähäisiä muutoksia hankealueen virkistyskäyttöön ja metsäta- louteen, mutta ei estä nykyisen käytön jatkumista.

• Hanke ei rajoita maa- ja metsätalousrakentamista eikä nykyistä metsätalous- käyttöä hankealueen ympäröivillä alueilla. Rajoituksia aiheutuu tuulipuiston vä- littömän lähialueen käyttämiselle loma- ja asuinrakentamiseen.

• Hankkeen toteuttamiseksi alueelle laaditaan osayleiskaava.

(27)

asemakaavoissa yhteensä 268 loma-asuntotonttia, 47 matkailua palvelevia sekä kuusi asuin-/liiketonttia. Ukkohallan matkailu tukeutuu laskettelutoimintaan, mihin kuuluu tek- nisiä, etäälle näkyviä rakenteita valaistuksineen. Paljakan matkailu- ja hiihtokeskus sijaitsee noin 13 kilometrin etäisyydellä hankealueen länsipuolella.

Kuva 4-40. Hankealueen lähialueiden YKR:n mukainen yhdyskuntarakenne vuonna 2010.

Yksittäinen asuinrakennus aiheuttaa 2 250 metriä halkaisijaltaan olevan maaseutuasutus- ympyrän. Maaseutuasutus on esitetty sinisellä, pienkylät (20–39 asukasta) oranssilla, kylät (yli 39 asukasta) vihreällä ja taajamat ruskealla. Hankealueen rajaus on esitetty mustalla katkoviivalla. (Ympäristöhallinto 2014a)

Maankäyttö ja asuminen

Hankealue on metsätalouskäytössä. Aluetta käytetään metsätalouden lisäksi poronhoi- toon, metsästykseen, marjastukseen ja sienestykseen. Alueella ei ole pysyvää asutusta eikä loma-asutusta. Alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole virkistysreittejä tai -alueita.

(28)

Alueen itäpuolella kulkee Kaivopurontie (yksityistie), pohjoispuolella Lietekyläntie (yleinen tie 19225) ja länsipuolella Peuravaarantie (yleinen tie 19208). Hankealueen ym- päristön asutus on haja-asutustyyppistä asutusta ja loma-asutusta. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat hankealueen pohjoispuolella Lietekylässä noin 1,5–2,8 kilometrin etäi- syydellä ja Kummunrinteen alueella noin 1,5–1,8 kilometrin etäisyydellä hankealueen rajasta. Etäisyys lähimmistä asuinrakennuksista suunniteltuihin voimaloihin on kuitenkin suurempi, vähintään 1,9 kilometriä. Muut lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat hankealueen koillispuolella Lietekylätien varrella noin 2,7–3,7 kilometrin etäisyydellä hankealueen rajasta sekä Ristijärven Peuravaarassa, Karpinvaarassa ja Oravivaarassa noin 2,1–

6 kilometrin etäisyydellä hankealueen rajasta. Etäisyys lähimmistä asuinrakennuksista suunniteltuihin voimaloihin näiltä alueilta on vähintään 2,6 kilometriä.

Loma-asutus hankealueen läheisyydessä on sijoittunut hajanaisesti vanhan kyläasutuksen yhteyteen ja pienten vesialueiden ympärille. Lähimmät loma-asunnot sijaitsevat hankealueen pohjoispuolella Lietekylässä ja Lietejärven rannalla noin 1,8–3 kilometrin etäisyy- dellä hankealueen rajasta, kaakkoispuolella Karpinvaarassa noin 2,5–4,8 kilo-metrin etäi- syydellä hankealueen rajasta sekä itäpuolella Oravijärven rannalla ja Oravivaarassa noin 3,4–4,5 kilometrin etäisyydellä hankealueen rajasta. Etäisyys lähimmistä loma-asun- noista suunniteltuihin voimaloihin on vähintään 2,7 kilometriä.

Voimajohdon reittivaihtoehdot VE1 ja VE2 kulkevat asumattomien alueiden kautta olemassa olevalle 110 kV Seitenoikea–Puolanka-voimajohdolle. Voimajohdon reitti-vaihtoehto VE1 kulkee olemassa olevan voimajohdon rinnalla ja sijoittuu noin 430 metrin etäi- syydelle lähimmästä asuinrakennuksesta ja noin 480 metrin etäisyydelle lähimmästä loma-asunnosta (kuva 4-41).

(29)

Kuva 4-41. Hankealueen ja sen lähiympäristön nykyinen maankäyttö. Hankealueen rajaus on esitetty mustalla katkoviivalla, voimajohdon reittivaihtoehdot sinisellä ja punaisella katkoviivalla. (Maanmittauslaitos 2013, Kainuun ulkoilukartta 2013, tiedot rakennusluvista Hyrynsalmen ja Ristijärven kunnat)

Voimassa ja vireillä olevat kaavat tai muut maankäytön suunnitelmat 4.8.2.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Valtioneuvosto on hyväk- synyt valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet vuonna 2000. Tarkistetut tavoitteet tulivat

(30)

voimaan 1.3.2009. Tarkistuksen pääteemana on ollut ilmastonmuutoksen haasteisiin vas- taaminen. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan tavoitteet on otettava huomioon ja niiden toteuttamista on edistettävä maakunnan suunnittelussa, kuntien kaavoituksessa ja valtion viranomaisten toiminnassa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet käsittelevät seuraa- via kokonaisuuksia:

1) toimiva aluerakenne

2) eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu

3) kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat 4) toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto

5) Helsingin seudun erityiskysymykset

6) luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet.

Alueidenkäyttötavoitteiden tehtävänä on:

 varmistaa valtakunnallisesti merkittävien seikkojen huomioon ottaminen maa- kuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa

 auttaa saavuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain ja alueidenkäytön suunnittelun tavoitteet, joista tärkeimmät ovat hyvä elinympäristö ja kestävä kehitys

 toimia kaavoituksen ennakko-ohjauksen välineenä valtakunnallisesti merkittä- vissä alueidenkäytön kysymyksissä ja edistää ennakko-ohjauksen johdonmukai- suutta ja yhtenäisyyttä

 edistää kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa Suomessa

 luoda alueidenkäytöllisiä edellytyksiä valtakunnallisten hankkeiden toteuttami- selle. (Ympäristöhallinto 2013)

Tätä hanketta koskevat erityisesti (eheytyvään yhdyskuntarakenteeseen ja) elinympäris- tön laatuun, kulttuuri- ja luonnonperintöön, virkistyskäyttöön ja luonnonvaroihin, (toimi- viin yhteysverkostoihin ja) energiahuoltoon sekä luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityi- siin aluekokonaisuuksiin liittyvät valtakunnalliset alueidenkäyttö-tavoitteet. Tavoitteet on jaettu yleis- ja erityistavoitteisiin. Toimivien yhteysverkostojen ja energiahuollon osalta VAT:ien yleistavoitteissa todetaan muun muassa, että ”Alueidenkäytössä turva- taan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia.”. Erityistavoitteissa sanotaan, että ”Maakuntakaavoituk- sessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoi- malat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin.” (Ympä- ristöhallinto 2013)

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet korostavat tuulivoimarakentamisessa pyrki- mystä keskitettyihin ratkaisuihin, sekä tuulivoimarakentamisen ja muiden alueidenkäyt- tötarpeiden yhteensovittamista.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet koskevat hanketta vain osittain. Kokonaisuu- tena hanke edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista.

Lumivaaran tuulivoimahankkeen suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin on esitetty tarkemmin liitteessä 1.

4.8.2.2 Maakuntakaava

Hankealueella ja voimajohdon reittivaihtoehtojen alueella on voimassa Kainuun maakuntakaava 2020 (kuva 4-42, taulukko 4-11). Kainuun maakuntavaltuusto on hyväksynyt

(31)

Kainuun maakuntakaavan 7.5.2007 ja valtioneuvosto on vahvistanut sen 29.4.2009. (Kai- nuun liitto 2014a)

Hankealue sijaitsee maakuntakaavassa maa- ja metsätalousvaltaisella alueella (M). Alue kuuluu luontomatkailun kehittämisalueeseen ja sijoittuu poronhoitoalueelle.

Hankealueen itäpuolella on Emäjoen ja valtatien 5 alueelle osoitettu maaseutumaisen ke- hittämisen yhteistyöalue (mk). Alueen pohjoispuolella sijaitsevan Ukkohallan sekä länsi- puolella sijaitsevan Paljakan matkailu- ja hiihtokeskuksen alueet on maakuntakaavassa osoitettu matkailun vetovoima-alueena (mv).

Hankealue rajautuu länsiosastaan Säkkisenlatvansuon–Jännesuon–Lamminsuon ja Peu- ravaaran (SL) Natura-alueeseen. Hankealueen koillispuolella noin 3,5 kilometrin päässä sijaitsee Raiskion Rutjun (SL), pohjoispuolella noin kuuden kilometrin etäisyydellä Vor- lokin (SL) ja luoteispuolella noin 5-13 kilometrin etäisyydellä Paljakka-Latvavaaran (SL) Natura-alueet. Hankealueen pohjoisosassa esiintyvän uhanalaisen sammallajin sekä lounaispuolella Ristijärven kunnan puolella esiintyvän uhanalaisen putkilokasvin alueet on merkitty luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeinä alueina (luo).

Hankealueen pohjoispuolelle on osoitettu ylikunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävä, ohjeellinen ulkoilureitti. Hankealueen itä- ja länsipuolella sijaitsevat 110 kV:n ja etelä- puolella 110 kV:n ja 220 kV:n päävoimajohdot. Seitenoikean sähköasema on merkitty energiahuollon alueena (en). Hankealueen itäpuolella Kontionmäki-Taivalkoski -rata on merkitty yhdysratana / sivuratana.

Maakuntakaavan yleismääräyksissä on annettu määräyksiä rantojen käytöstä, turvetuo- tannosta, liikenneturvallisuuden edistämisestä ja liito-oravan esiintymispaikkojen huomi- oimisesta yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. (Kainuun liitto 2014a)

Voimassa olevassa maakuntakaavassa ei ole käsitelty tuulivoimaa (Kainuun liitto 2014a).

(32)

Kuva 4-42. Ote Kainuun maakuntakaavasta (valtioneuvosto vahvistanut 29.4.2009). Hanke- alueen rajaus on esitetty mustalla katkoviivalla (ei mittakaavassa). © Kainuun maakunta- kuntayhtymä, pohjakartta © Maanmittauslaitos lupanumero 869/MML/09.

Taulukko 4-11. Hankkeessa huomioitavat Kainuun maakuntakaavan määräykset.

Maa- ja metsätalousvaltainen alue

Suunnittelumääräys: Maa- ja metsätalouskäyttöön tarkoitettuja alueita voidaan käyttää alueen pääasiallista käyttötarkoitusta sanottavasti haittaamatta ja luonnetta muuttamatta myös erityislainsäädännön ohjaamana muihin tarkoi- tuksiin, kuten luontais- tai muuhun elinkeinotoimintaan, turvetuotantoon, maa- ja kiviainesten ottoon, haja-asutusluonteiseen pysyvään ja loma-asumiseen sekä jokamiehen oikeuden rajoissa ulkoiluun ja retkeilyyn. Alueille voidaan pe- rustaa yksityisiä suojelualueita. Ilman erityisiä perusteita hyviä ja yhtenäisiä peltoalueita ei tule ottaa taajamatoimintojen käyttöön. Maankäyttöä suunnitel- taessa on tuettava metsätalousalueiden yhtenäisyyttä ja toimivuutta.