Vaikutukset talouteen ja elinkeinoihin

Tuulipuiston rakentamisella on monipuolisia vaikutuksia alueen työllisyyteen ja elin-keinotoimintaan. Hankkeiden rakentamisesta muodostuu sekä välittömiä eli suoria työl-lisyysvaikutuksia että välillisiä eli epäsuoria työltyöl-lisyysvaikutuksia. Tuulivoimahankkei-den suorat työllisyysvaikutukset liittyvät yleisesti metsän raivaukseen, maansiirtotöihin, tiestön parantamiseen ja muihin vastaaviin valmisteleviin töihin. Paikallista työvoimaa voidaan kytkeä usein erityisesti alueen muokkaukseen liittyviin töihin. Lisäksi työllistä-viä tekijöitä ovat perustusten betonirakentaminen ja tuulivoimaloiden kokoaminen sekä komponenttien kuljetukset. Epäsuorat vaikutukset elinkeinoihin muodostuvat pääosin alueella toimivan työvoiman käyttämien palveluiden kasvavasta kysynnästä. Suomessa tuulivoimahankkeiden paikallisesta työllistävyydestä on vasta vähän tietoa. Joidenkin ar-vioiden ja kokemusten mukaan työllisyysvaikutuksista 10−20 prosenttia kohdistuisi lähi-alueille.

Teknologiateollisuus ry:n (2009) arvioiden mukaan rakentamisvaiheen työllisyysvaiku-tukset syntyvät jatkossakin pääosin teknologiateollisuuteen, kuten voimaloiden kompo-nenttien, materiaalien ja tuulivoimaloiden valmistukseen. Yhdistyksen arvioiden mukaan 100 MW:n tuulipuistosta syntyvä Suomeen kohdistuva työllisyysvaikutus rakentamisen ja 20 vuoden käytön aikana olisi yhteensä 1 180 henkilötyövuotta (htv). Työllisyysvaiku-tus kohdistuu projektikehitykseen ja asiantuntijapalveluihin (10 htv), infrastruktuurin ra-kentamiseen ja asentamiseen (70 htv), voimaloiden valmistukseen, materiaaleihin, kom-ponentteihin ja järjestelmiin (300 htv) sekä voimaloiden elinkaaren aikaiseen käyttö- ja kunnossapitoon (800 htv).

Rakentamisvaiheessa työllisyysvaikutukset syntyvät muun muassa voimaloiden kompo-nenttien, materiaalien ja tuulivoimaloiden valmistamisesta, sekä toimintavaiheessa tuuli-voiman käyttö- ja kunnossapidosta (Tuulivoimatieto 2014). Hankkeen työllisyysvaiku-tuksia eri hankevaihtoehdoissa on arvioitu Teknologiateollisuuden (2009) Tuulivoimatie-kartassaan 2009 esittämien arvioiden perusteella (Taulukko 4-12).

Taulukko 4-12. Arvio hankkeen työllistävyydestä elinkaarensa aikana Suomessa. (Htv = henkilötyövuotta)

HANKKEEN OSA-ALUE VE1 VE2

Projektikehitys ja asiantuntijapalvelut 2−4 htv 1−3 htv Infrastruktuurin rakentaminen ja

asentaminen 11−28 htv 8−21 htv

Voimaloiden valmistus, materiaalit,

komponentit ja järjestelmät 48−120 htv 36−90 htv

Käyttö- ja kunnossapito (20 vuotta) 128−320 htv 96−240 htv

YHTEENSÄ 189−472 htv 142−354 htv

Työllisyysvaikutuksista noin kolmannes muodostuisi hankkeen rakennusvaiheessa ja kaksi kolmasosaa toimintavaiheessa. Käyttö- ja kunnossapito jakaantuu laskelmassa 20 vuodelle. Työllisyys- ja elinkeinovaikutusten kohdentuminen riippuu voimaloiden val-mistuspaikan lisäksi rakentamiseen, sekä käyttö- ja kunnossapitoon osallistuvien toimi-joiden sijainnista ja työntekijöiden kotikunnista. EU:n alueella tuulipuistojen arvioidaan toimintavaiheessaan työllistävän käyttöön ja kunnossapitoon liittyvien tehtävien sekä muiden toimintojen kautta (esimerkiksi tutkimus- ja asiantuntijatyö) keskimäärin 0,4 hen-kilötyövuotta yhtä asennettua megawattia kohden (EWEA 2008). Tämän perusteella Lu-mivaaran tuulivoimahanke työllistäisi toimintavaiheessaan tuulipuiston toteutusvaihtoeh-dossa VE1 vuosittain 6−16 ja toteutusvaihtoehtoteutusvaihtoeh-dossa VE2 5−12 henkilötyövuoden verran.

Tästä paikallisen työvoiman osuus on jonkin verran pienempi. Iin Olhavaan toteutetun tuulipuiston huoltoon syntyi yhteensä kuusi päätoimisen huoltomiehen työpaikkaa (Iin kunta 2013). Esimerkin perusteella neljää voimalaa työllistää yhden päätoimisen miehen. Näin ollen Lumivaaran tuulivoimahanke voisi vastata 1−2 päätoimisen huolto-miehen työpanosta vuosittain huollon osalta.

Rakentamisvaiheessa käytetään laajasti myös muiden toimialojen tuottamia palveluja ja tuotteita, joilla voi olla hyvin merkittävä vaikutus alueen yritysten elinvoimaisuuteen.

Tarvittavia alihankintapalveluita ovat esimerkiksi puuston poistot, kaivinkonetyöt perus-tusten kaivamiseen, teiden rakentaminen, maanajo, betonin valmistus, kuljetus ja levitys, raudoitustyöt, erilaiset asennuspalvelut, majoitus- ja ruokailupalvelut, vartiointipalvelut, koneiden ja laitteiden vuokraus, kopiopalvelut, siivous ja jätehuolto, teiden kunnossapito sekä polttoaineiden hankinta. Empowerin (2012) mukaan esimerkiksi Simoon rakennetun tuulipuiston infrastruktuurin rakentamisen kustannuksista noin 50 prosenttia oli lähialu-een yrityksiltä hankittujen palvelujen kuluja. Paikallislähialu-een elinkeinoelämään kohdistuvien vaikutusten voimakkuus määräytyy osittain sen mukaan, miten lähiseudun yritykset pys-tyvät tarjoamaan hankkeen rakentamiseen tarvittavia materiaaleja ja palveluja. Todelli-suudessa työllistyvien määrään rakentamisvaiheessa vaikuttavat monet eri seikat urakka-tarjousten sisällöstä lähtien. Myös hankkeen käyttö- ja kunnossapidossa on mahdollista hyödyntää alueen omaa työvoimaa. Tuulivoimalan investointikustannukset MW kohden ovat noin 1,5 miljoonaa euroa (Tuulivoimatieto 2013). Arvioiden mukaan investointikus-tannuksista aluetalouteen voisi jäädä 15−20 prosenttia. Tämän perusteella Lumivaaran tuulivoimahankkeen teoreettinen aluetaloudellinen potentiaali voisi olla rakennusvai-heessa toteutusvaihtoehdossa VE1 noin 3,6−12 miljoonaa euroa ja toteutusvaihtoehdossa noin 2,7−9 VE2 miljoonaa euroa, joka jakautuu sijaintipaikkakunnan lisäksi myös lähi-kuntien aluetalouteen.

Toimintavaiheessa tuulipuiston ylläpitoon tarvitaan lähialueelta muun muassa huoltohen-kilöstöä, teiden kunnossapitoa, aurauspalveluita, varaosien varastointia, majoituspalve-luita sekä muita tarvikkeita. Muista Suomen tuulipuistoista saatujen kokemusten (esimer-kiksi Empower 2012) mukaan toimintavaiheessa aluetalouteen voisi jäädä käyttö- ja kun-nossapidon, kiinteistöveron, maan vuokrien, sähkönsiirron, sekä yhteisöveron kautta sittain noin 70 000 euroa voimalaa kohden. Lumivaaran hankkeessa tämä tarkoittaisi vuo-sittain noin puolen miljoonan euron tuloa alueen talouteen.

Hyrynsalmen kunnalle maksettava kiinteistövero määräytyy kunnan kiinteistöveropro-sentin, tuulivoimaloiden lukumäärän ja tuulivoimaloiden rakenteiden jälleenhankinta-ar-von ja siitä vuosittain tehtävien ikäalennusten perusteella. Tuulivoimalan käypä arvo on 70 prosenttia rungon ja konehuoneen rakentamiskustannuksista. Vuosittainen ikäalennus voimalan arvolle on kymmenen prosenttia. Tuulivoimaoppaan (2014) mukaan esimer-kiksi 15 kolmen megawatin tuulivoimalan tuulipuistosta maksettava kiinteistövero voi olla 20 vuoden toiminta-ajalta noin miljoona euroa.

Voimajohdon rakentaminen vaikuttaa myönteisesti työllisyyteen ja voi työllistää osin pai-kallisia yrityksiä vastaavasti kuin tuulivoimaloiden ja niiden vaatiman infrastruktuurin rakentaminenkin. Rakentamisen aikaiset suorat työllisyysvaikutukset liittyvät metsänrai-vaukseen, perustusten tekemiseen, materiaalikuljetuksiin, voimajohtopylväiden koontiin sekä johtimien asentamiseen. Erityisesti alueen muokkaukseen liittyvät työt voidaan teet-tää paikallista työvoimaa hyödyntäen mahdollisuuksien mukaan. Toimintavaiheessa voi-majohdon huoltoon ja kunnossapitoon (johtotarkastukset, johtoaukean raivaukset sekä reunapuiden merkintä ja kaato) liittyvät toimenpiteet voivat tarjota lisää työllistymismah-dollisuuksia paikallisille.

Kuten aikaisemmin on todettu, työllisyysvaikutusten ja investointien alueelliseen koh-dentumiseen liittyy useita epävarmuustekijöitä. Kokonaisuutena hankkeen aluetaloudel-lisia vaikutuksia voidaan kuitenkin pitää kohtuullisen merkittävinä. Vaikutukset ovat hie-man suuremmat tuulipuiston toteutusvaihtoehdossa VE1. Voimajohtolinjan rakentamisen työllistävät vaikutukset ovat merkittävämmät vaihtoehdossa VE1, koska voimajohtoa ra-kennettaisiin pidempi matka.

Vaikutukset matkailuun

Tuulivoimahankkeissa matkailuun kohdistuvia vaikutuksia voi syntyä kaikista luontoon ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista, mikäli ne muuttavat paikallisia matkailun toi-minta- tai hyödyntämismahdollisuuksia tavalla tai toisella. Vaikutukset voivat olla suoria, kuten esimerkiksi maankäytön estyminen matkailua harjoittavilla toimijoilla maa-alojen siirtyessä tuulipuiston käyttöön. Vaikutukset voivat epäsuorasti kohdistua pelkästään alu-eeseen liitettyihin aineettomiin arvoihin (maisema, luonnonrauha, alueen imago), jotka koetaan aina henkilötasolla enemmän tai vähemmän voimakkaasti. Tyypillistä on, että ihmiset kokevat vaikutukset yksilöllisesti sen mukaan, mitä kukin alueella tekee tai miten aluetta arvottaa.

Matkailuliiketoiminnan harjoittamiseen kohdistuvat vaikutukset arvioidaan vähäisiksi.

Hankkeen toteutumisella ei ole vaikututusta matkailutuotteiden tarjontaan tai niiden luon-teeseen. Suoria vaikutuksia matkailupalveluihin tai virkistysmahdollisuuksiin ei arvion mukaan kohdistu hankkeen etäisyyden, keskeisten näkemäalueiden ja ydinmatkailutoi-mintojen sijoittumisen vuoksi Ukkohallan ja Paljakan matkailukeskusten ytimeen. Mat-kailun virkistyskäyttöön kohdistuvat vaikutukset ovat lähinnä maisemallisia. Näkemä-alueanalyysin mukaan Ukkohallan matkailukeskukselle tuulivoimalat eivät laaja-alaisesti

ihmissilmän korkeudelta näy, mutta tietyistä katselupisteistä näkymiä saattaa avautua ai-nakin Syväjärven luoteisrannan lomakylästä sekä Pieni Tuomivaaran laelta noin 8-10 ki-lometrin päähän, joista voimaloiden kokoa tai etäisyyttä voi olla vaikea hahmottaa. Uk-kohallan matkailukeskus on myös itsessään rakennettua ympäristöä, johon kuuluu tekni-siä etäälle näkyviä rakenteita valaistuksineen, joten muutos nykytilaan on vähäinen. Pal-jakan matkailukeskuksesta puusto peittää näkymät kohti tuulivoimaloita poikkeuksena kuitenkin Mustarindan näkötorni, joka kohoaa puiden latvojen yläpuolelle. Maisemavai-kutus Paljakan matkailutoimintoihin on pääasiassa pistemäinen eikä kosketa laajasti mat-kailukeskusta. Reitistöjen näkökulmasta Paljakan ja Ukkohallan yhdyslatu sekä Köngäs-kierros kulkevat Lietekylän kautta alle viiden kilometrin päästä hankealueesta, josta avau-tuu paikoin näkymiä hankealueelle. Näillä osuuksilla avau-tuulivoimalat hallitsevat maisemaa ja ovat vaikutuksiltaan maisemallisilta vaikutuksiltaan enintään kohtalaisia.

Hankkeen osalta matkailuun kohdistuvat vaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan vä-häisiksi ja pääasiallisesti maisemallisiin arvoihin perustuviksi. Hankkeen ei arvioida vai-kuttavan heikentävästi Ukkohallan ja Paljakan matkailuelinkeinoihin, matkailijamääriin, mielikuviin matkailualueesta tai matkailun kehittämiseen.

Metsästysmatkailuun kohdistuvia vaikutuksia on tarkastelu muiden metsästykseen liitty-vien vaikutusten kanssa luvussa 4.18.

Porotalous 4.9.2.1 Nykytila

Lumivaaran alue sijoittuu poronhoitoalueelle ja kuuluu Hallan paliskunnan alueeseen.

Poronhoitoalueella on voimassa erityislaki Poronhoitolaki (848/1990) (PHL), joka turvaa oikeuden harjoittaa alueella poronhoitoa. Laissa säädetään poronhoidon vapaasta laidun-nusoikeudesta seuraavasti: ”Poronhoitoa saadaan tässä laissa säädetyin rajoituksin har-joittaa poronhoitoalueella maan omistus- tai hallintaoikeudesta riippumatta.” (PHL 3§) Laiduntamiseen liittyy kuitenkin rajoituksia, kuten esimerkiksi pihapiirit ja viljelykset saamelaisalueen ulkopuolella. (Mattila 2007, Paliskuntain yhdistys 2013)

Kuva 4-44. Paliskunnat ja poronhoitoalueen eri osat (karttatilanne 1.1.2013) (Paliskuntain yhdistys 2013) Hallan paliskunnan sijainti on merkitty nuolella.

Lumivaaran alue on eteläistä poronhoitoaluetta ja kuuluu Hallan paliskunnan alueeseen (kuva 4-45). Hallan paliskunnan kotipaikka on Suomussalmi ja paliskunnalla on maa-alaa yhteensä 3 308,49 km² (Mattila 2010). Hallan paliskunta sijaitsee Suomussalmen, Puo-langan ja Hyrynsalmen kuntien alueella (Nieminen 2010). Hallan paliskunnan alueella vuonna 2011 toimi 62 poronomistajaa ja paliskunnan suurin sallittu poromäärä oli 2 700.

Poronhoitovuonna 2011–2012 paliskunnalla oli eloporoja 1 406 kappaletta. (taulukko 4-13). Paliskunnan poroista auton alle jää vuosittain noin 100. Lisäksi paliskunnan peto-vahingot ovat merkittävän suuret (Poromies 2013). Paliskunnan maa-alasta kangasmaita on noin 1 800 km².

Kuva 4-45. Hallan paliskunnan sijainti suhteessa hankealueeseen (Aineiston © Hallan paliskunta 2013). Hankealue sinisellä rajattu alue paliskunnan lounaisosassa.

Taulukko 4-13. Hallan paliskunnan perustietoja poronhoitovuodelta 2011–2012.

(Poromies 2013)

Poron

omistajia Korkein sallittu

poromäärä Eloporot

Teuras-porot Vasa-pro-sentti

Hallan paliskunta 62 2 700 1 406 89 35

Kuva 4-46. Hallan paliskunnan poronhoito hankkeen lähialueella. (Aineiston © Hallan pa-liskunta 2013)

Hallan paliskunnan ja Paliskuntain yhdistyksen edustajien kanssa käydyn pienryhmäkes-kustelun mukaan Lumivaaran alueella on poroja vain satunnaisesti. Hankealue on porojen talvilaidunaluetta satunnaisesti syyspuolella ja kevättalven laitumena. Sydäntalvella ei juurikaan. Lähialueen erotusaidat ovat Louki, jossa isoja erotuksia, Portin särkkä ja Pa-juaro.

Paliskunnan erotukset ajoittuvat joulukuun-helmikuun ajalle. Erotuksia on viime vuosina ollut vuosittain minimissään viidestä kuuteen ja maksimissaan 10−12.

Hallan paliskunnan etelärajalle on rakennettu poron ”serkun” eli Rangifer tarandus- lajin toisen alalajin, metsäpeuran rotupuhtauden vaalimiseksi esteaita. Aita on paikoin huono-kuntoinen ja veräjien kiinnipitämisessä on ollut ongelmia alueen muiden käyttäjien kanssa. Hallan poroja on kulkeutunut jonkin verran aidan läpi siinä olevista aukoista ja aukinaisista veräjistä ja lähtenyt alueella liikkuvien metsäpeurojen mukana lounaaseen niiden vaihtaessa laidunaluetta. Poronhoitajien mukaan usein ainoa keino villiintyneiden porojen poistamiseksi ei-toivotuilta alueilta on porojen ampuminen.