” KUOLEMA ON TAVALLAAN AINA LÄSNÄ”
Kansalaisten kuvaamia käsityksiä ja tunteita kuolemasta
Susanna Vatanen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Preventiivinen hoitotiede Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Joulukuu 2018
ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 1
2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT ... 2
2.1 Kuolema ja kuolemaan liittyvät käsitykset ... 5
2.2 Käsitykset kuoleman jälkeisistä tapahtumista ... 6
2.3 Kuoleman herättämät tunteet ... 8
2.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 11
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT ... 13
4 TUTKIMUSMENETELMÄ JA AINEISTO ... 14
4.1 Aineistonkeruu ja tutkimukseen osallistujien kuvaus ... 14
4.2 Aineiston analyysi ... 15
5 TUTKIMUKSEN TULOKSET ... 18
5.1 Kuoleman herättämät monitahoiset ja ristiriitaiset tunteet ... 19
5.1.1 Kielteisenä koetut tunteet ... 21
5.1.2 Luopumiseen liitetyt tunteet ... 22
5.1.3 Hyväksyntää kuvaavat tunteet ... 23
5.1.4 Torjuntaa kuvaavat tunteet ... 24
5.2 Moninaiset kuoleman ajattelun tilanteet ... 25
5.2.1 Elämänmuutokset ... 27
5.2.2 Kuoleman kohtaaminen ... 28
5.2.3 Jokapäiväinen elämä ... 28
5.3 Yksilölliset käsitykset kuoleman jälkeisistä tapahtumista... 30
5.3.1 Elämän lopullinen päätös ... 33
5.3.2 Vaihtelevat käsitykset elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen ... 33
5.3.3 Kristinuskon ohjaamat käsitykset ... 34
5.4 Yhteenveto tuloksista ... 35
6 POHDINTA ... 37
6.1 Tutkimuksen luotettavuus... 37
6.2 Tutkimuksen eettisyys ... 39
6.3 Tutkimustulosten tarkastelu ... 41
6.3.1 Kuoleman herättämien tunteiden monitahoisuus ... 41
6.3.2 Kuolemaan liittyvissä käsityksissä korostui yksilöllisyys ... 42
6.3.3 Tutkimus tulosten merkitys hoitotyölle ... 43
6.4 Johtopäätökset ... 44
6.5 Jatkotutkimushaasteet ... 45
LÄHTEET... 46 LIITTEET
Liite 1. Artikkeleita kansalaisten kuolemaan ja sen jälkeisiin tapahtumiin liittyvistä käsityk- sistä ja tunteista.
Liite 2. Tiedote tutkimuksesta.
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Preventiivinen hoitotiede
Vatanen, Susanna ”Kuolema on tavallaan aina läsnä.” - Kansalaisten ku- vaamia käsityksiä ja tunteita kuolemasta
Pro gradu -tutkielma, 48 sivua, 2 liitettä (6 sivua)
Ohjaajat: Professori, TtT Anna-Maija Pietilä
TtT Anja Terkamo-Moisio Joulukuu 2018
Kuolema on väistämätön osa elämää. Se voi olla odottamaton tai odotettu tapahtuma, jonka jokainen kohtaa jossain vaiheessa elämää. Kuolemaan liittyvät käsitykset ja tunteet vaikuttavat tapaan elää sekä siihen, miten kykenee kohtaamaan kuoleman. Kuolema on henkilökohtainen ja käsitykset kuolemasta ovat yksilöllisiä, monitahoisia sekä kulttuurisidonnaisia. Tämän joh- dosta tarvitaan lisää tietoa kansalaisten kuolemaan liittämistä käsityksistä ja tunteista sekä ti- lanteista, joissa kuolemaa ajatellaan.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kansalaisten kuolemaan ja sen jälkeisiin tapahtumiin liit- tyviä käsityksiä ja tunteita. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ja lisätä ymmärrystä kuo- lemaan ja kuoleman jälkeisiin tapahtumiin liittyvistä tunteista, käsityksistä sekä tilanteista, joissa kuolemaa ajatellaan.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin keväällä 2014 avoimia ky- symyksiä sisältävällä sähköisellä kyselylomakkeella, joka oli esitestattu. Kyselyyn vastasi 210 kansalaista. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysilla.
Kansalaisten vastausten mukaan kuoleman herättämät tunteet olivat monitahoisia ja ristiriitai- sia. Kuoleman koettiin herättävän kielteisiä, hyväksyviä, torjuvia sekä luopumiseen liitettyjä tunteita. Kansalaisten käsityksissä kuoleman jälkeisistä tapahtumista oli tunnistettavissa seu- raavia ulottuvuuksia: kuolema elämän lopullisena päätöksenä, vaihtelevat käsitykset elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen ja kristinuskon ohjaamat käsitykset. Kansalaisten kuvaamat ti- lanteet, milloin he ajattelivat kuolemaa, olivat hyvin moninaisia. Kuoleman ajattelun koettiin olevan osa arkipäivää ja jokapäiväistä elämää. Lisäksi kuoleman kohtaaminen sekä elämän- muutostilanteet koettiin kuoleman ajattelua herättelevinä tilanteina.
Tutkimus vahvisti aiempaa käsitystä kuolemaan liittyvien käsitysten monitahoisuudesta. Li- säksi tutkimus lisäsi tietoa kuoleman ajattelun kuulumisesta arkipäivän moninaisiin tilanteisiin.
Kuoleman herättämistä tunteista sekä niiden monitahoisuudesta ja ristiriitaisuudesta saatiin uutta tietoa. Tutkimuksessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää elämänloppuvaiheen hoitotyön laadun ja hoitajien koulutuksen kehittämisessä. Jatkossa tarvittaisiin tutkittua tietoa muun mu- assa siitä, miten kuolevan sekä hänen omaisensa tunteet ja kuolemaan liittyvät käsitykset tulevat huomioiduksi hoitotyössä.
Asiasanat: Kuolema, tunteet, ajatukset, käsitykset, kuoleman jälkeinen
Department of Nursing Science Nursing Science
Preventive Nursing
Vatanen, Susanna: “In a sense, death is always present.” Perceptions and emotions related to death described by individuals Master’s Thesis, 48 pages, 2 appendices (6 pages) Supervisors: Professor, Anna-Maija Pietilä, PhD
Anja Terkamo-Moisio, PhD December 2018
Death is an inevitable part of life. It may be an unexpected or anticipated event, and is faced by every person at a certain point in life. Death-related perceptions and emotions affect the way people live and how they will be able to face death. Death is personal, and perceptions of death are individual, complex and culture-bound. As a result, more information is needed about individuals’ perceptions and emotions related to death, and situations where thoughts of death emerge.
The purpose of the study was to describe individuals’ death-related emotions and perceptions of post-mortem existence. A further aim was to describe situations in which individuals think about death. The goal of the study was to produce knowledge and increase understanding of the feelings and the perceptions of death and post-mortem existence as well as situations in which people think about death.
The research was carried out as a qualitative study. The data were collected in the spring of 2014 with an electronic questionnaire with open questions. The survey was filled out by 210 citizens whose responses were analyzed using inductive content analysis.
The emotions evoked by death were diverse and conflicting. Death was considered to stir negative emotions, emotions associated with letting go, emotions associated with acceptance, and defensive emotions. The respondents' perceptions of post-mortem existence were individual. The perceptions were divided into death as a definite end of life, continuation of life in various ways, and beliefs guided by Christianity. Individuals experienced death-related thoughts in various situations. Thinking about death was considered a part of everyday life. In addition, the respondents considered that changes in life and encountering death brought about thoughts of death.
The study confirmed the previous understanding of the complexity of death-related perceptions.
In addition, the research increased the knowledge of thinking about death in diverse everyday situations. This study also produced new knowledge about the diversity and conflicting aspects of death-related emotions. The knowledge obtained in this study can be utilized in improving the quality of end-of-life care and nurse education. In the future, more information would be needed on issues such as how the death-related emotions and perceptions of a dying person and his/her loved ones are considered in nursing.
Keywords: Death, emotion, perception, post-mortem, death-related thoughts.
1 JOHDANTO
Kuolema on elämän luonnollinen päätös. Kuten kaikki muukin luonnossa, ihminen syntyy, kas- vaa, kantaa hedelmää, lakastuu ja kuolee pois. Näin elämä uusii itsensä kuoleman kautta.
(ETENE 2004, Wong & Tomer 2011, Wittkowski 2016.) Suomessa kuolee vuosittain 50 000 kansalaista (Tilastokeskus 2016). Jokainen kohtaa kuoleman tavalla tai toisella elämänsä ai- kana. Ihminen on tietoinen omasta kuolevaisuudestaan, mutta itse kuolemaa ei voi kukaan täy- sin ymmärtää (ETENE 2004, Wong & Tomer 2011, Wittkowski 2016). Jokaisella on kuitenkin omat yksilölliset kuolemaan liittyvät käsitykset ja tunteet, jotka ohjaavat myös suhtautumista elämään sekä määrittävät sen, miten yksilönä kykenee kohtaamaan kuoleman. (Wong & Tomer 2011, Terkamo-Moisio 2016, Wittkowski 2016.)
Kuolemaan liittyviin käsityksiin ja tunteisiin vaikuttavat erilaiset tekijät kuten ikä, sukupuoli, kulttuuri, yhteiskunta, uskonto sekä erilaiset sosiaaliset tekijät ja elämäntapahtumat. (Wong &
Tomer 2011, Nia ym. 2015, MacLeod ym. 2016, Terkamo-Moisio 2016, Wittkowski 2016.) Kuoleman kohtaaminen herättää pohdinnan elämän rajallisuudesta (MacLeod ym.2016). Kuo- lemaan liittyvät ajatukset herättävät monitahoisia tunteita (Wittkowski 2016). Nämä tunteet voivat olla kuoleman hyväksyviä, kielteisiä tai torjuvia ja ne voivat vaikuttaa elämänlaatuun merkittävästi (Wong & Tomer 2011, MacLeod ym. 2016, Terkamo-Moisio 2016). Elämänta- pahtumien lisäksi myös yksilölliset uskomukset kuoleman jälkeisistä tapahtumista vaikuttavat kuolemaan liittyviin käsityksiin (Draper ym. 2013, Sigleton 2016).
Kuolemaan ja kuoleman jälkeisiin tapahtumiin liittyvistä käsityksistä ja tunteista on vähän aiempaa tutkimusta etenkin Suomessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kansalais- ten kuolemaan ja sen jälkeisiin tapahtumiin liittyviä käsityksiä ja tunteita. Tutkimus on toteu- tettu laadullisena tutkimuksena. Kansalaisten käsityksiä ja tunteita kuolemaan liittyen on ke- rätty sosiaalisen median kautta avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselyllä. Vastaukset on ana- lysoitu induktiivista sisällön analyysi menetelmää käyttäen.
Tutkimuksen tuottamalla tiedolla voidaan lisätä terveydenhuollon henkilökunnan ymmärrystä kansalaisten kuolemaan ja kuoleman jälkeisiin tapahtumiin liittyvistä käsityksistä, tunteista sekä tilanteista, joissa kuolemaa ajatellaan. Tämän tutkimuksen tuottama tieto voi auttaa ter- veydenhuollon henkilökuntaa kohtaamaan kuolemaa lähestyviä potilaita sekä heidän omaisiaan
kokonaisvaltaisesti ja yksilölliset tarpeet huomioiden (Nia 2015). Tutkimuksessa tuotettua tie- toa voidaan hyödyntää elämänloppuvaiheen hoitotyön ja hoitajien koulutuksen kehittämisessä.
2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT
Tätä tutkimusta varten tarjoutui mahdollisuus hyödyntää analysoimatonta tutkimusaineistoa, joka oli kerätty toisen tutkimuskokonaisuuden yhteydessä. Kuolema ja siihen liittyvät käsityk- set oli kiinnostava tutkimusaihe, joten tutkimuksen toteutus aloitettiin aihepiiriin tutustumalla ja alustavia tiedonhakuja tehden. Tutkimuksen rajaus määräytyi valmiin aineiston myötä.
Teoreettinen taustoitus pohjautuu kirjallisuuskatsaukseen. Kirjallisuuskatsausta varten tehty tiedonhaku kohdentui siihen, mitä kansalaisten kuolemaan ja kuoleman jälkeisiin tapahtumiin liittyvistä käsityksistä, tunteista ja kuoleman ajattelun tilanteista tiedettiin aiemman tutkimuk- sen perusteella. Kirjallisuuskatsausta varten määriteltiin sisäänotto- ja poissulkukriteerit. (Tau- lukko 1.)
Taulukko 1. Julkaisujen poissulku- ja sisäänottokriteerit
Poissulkukriteerit Sisäänotto kriteerit
• Julkaistu ennen vuotta 2010
• Ei tieteellinen vertaisarvioitu jul- kaisu
• Muu kuin englannin- tai suomen kieli
• Julkaisuissa ei käsitelty kuolemaan liittyviä käsityksiä ja/tai tunteita sekä/tai tilanteita, jolloin kuolemaa ajatellaan.
• Julkaisu käsitteli hoitajien ja muiden terveydenhuollon henkilöstön käsi- tyksiä kuolemasta.
• Julkaistu 2010-2017
• Tieteellinen vertaisarvioitu julkaisu
• Englannin- suomen kieli
• Julkaisussa käsiteltiin kuolemaan liittyviä käsityksiä ja/tai tunteita sekä/tai tilanteita, jolloin kuolemaa ajatellaan.
• Julkaisussa ei kuvattu hoitajien tai muiden terveydenhuollon henkilös- tön käsityksiä kuolemasta
Tutkimuksen tiedonhaku suoritettiin tammikuun 2018 aikana. Tiedonhaun suunnittelu toteutet- tiin yhteistyössä informaatikon kanssa. Alustavaa tiedonhakua tehdessä havaittiin päällekkäi- syyttä eri tietokantojen hakujen tuottamissa artikkeleissa. Tästä syystä päädyttiin tekemään vi- rallinen tiedonhaku pelkästään kahdesta tietokannasta, jotka olivat Cinahl ja PsycInfo. Tiedon- haun haasteena oli kohdentaa haku tarpeeksi tarkasti, mutta samalla olla rajaamatta hakua lii- kaa. Tiedonhakuprosessi on kuvattu kuviossa 1. Tiedonhaku tuotti lähes 900 artikkelia, joista hyväksyttiin 8 artikkelia kirjallisuuskatsaukseen sisäänotto- ja poissulkukriteereiden mukaan.
Tämä oli vähäinen määrä, jonka vuoksi tiedonhakua vahvistettiin manuaalisella tiedonhaulla.
Siinä käytiin 2010-2017 aikaväliltä artikkelit läpi Mortality ja Death Studies julkaisut. Lisäksi
valittujen artikkeleiden lähteet käytiin läpi. Manuaalisen tiedonhaun tuloksena saatiin 4 artik- kelia. Tiedonhaku päivitettiin vielä tutkimuksen aineiston analyysin toteutuksen jälkeen kesä- kuussa 2018, jolloin löytyi 2 uutta artikkelia. Tällöin noudatettiin samaa hakustrategiaa kuin aiemminkin. Näin kokonaisartikkeli määräksi tuli 14.
Kuvio 1. Tiedonhaun kuvaus.
Yhteensä 14
Päivitetty tiedonhaku (6/2018) n=2 Manuaalinen tiedonhaku n=4
Koko tekstin perusteella n=8 Cinahl 4, PsycInfo 4 Tiivistelmän perusteella valitut n=9 Cinahl 5, PsycInfo 4
Otsikon perusteella valitut n=26 Cinahl 14, PsycInfo 12 Haku tietokannoista N= 881Cinahl 596 PsycInfo 285
Hakusanat: käytettiin belief*, believ*, feeling*, emotion*, expect*, conception*, perception*, death*, dying*, “end-of-life”, citizen*, people*, individual*, “general public”.
Vuosirajaus2010-1/2017. Hakuaika:15.-31.1.2017
Tähän tutkimukseen valikoituneet tutkimukset olivat tehty pääasiassa Euroopassa (5) ja Poh- jois-Amerikassa (5). Yksi tutkimuksista oli australialainen ja kolmessa tutkimuksista oli hyö- dynnetty kahden eri mantereen välistä tutkimus yhteistyötä (Yhdysvallat- Saksa, Australia-Ka- nada, Iran-Yhdysvallat). Eurooppalaiset tutkimukset olivat toteutettu Ruotsissa, Isossa-Britan- niassa, Espanjassa, Alankomaissa ja Saksassa. Tutkimuksista seitsemän oli toteutettu laadulli- sena tutkimuksena ja määrällisiä tutkimuksia oli viisi. Lisäksi yksi tutkimus oli kirjallisuuskat- saus ja yhdessä tutkimuksessa oli käytetty sekä laadullista että määrällistä lähestymistapaa.
Laadullisten tutkimusten aineistot oli kerätty pääasiassa haastattelemalla, yhdessä tutkimuk- sessa oli käytetty avointa kyselylomaketta. Määrällisissä tutkimuksissa selvitettiin erilaisilla mittareilla muun muassa kuolemanpelon korrelaatiota ikään tai muuhun taustamuuttujaan.
Valittujen tutkimusten laadunarviointi toteutettiin noudattaen Hoitotyön tutkimussäätiön suo- mentamaa Joanna Briggs instituutin (JBI)kriittisen arvioinnin kriteeristöä. Arviointikriteeristön avulla tutkimusartikkelit arvioitiin systemaattisesti, jolloin saatiin tietoa artikkelin raportoinnin kokonaisuudesta, yleistettävyydestä, pätevyydestä ja kliinisestä merkittävyydestä. Tämän tut- kimuksen kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimusartikkelit (n=14) arvioitiin systemaattisesti kullekin tutkimusartikkelille soveltuvan kriittisen arvioinnin tarkistuslistan mukaisesti. (Hoito- työn tutkimussäätiö 2013) Tarkistuslistan valinta perustui tutkimusartikkelissa kuvattuun tutki- musasetelmaan. Laadullisten tutkimusten arvioinnissa käytettiin JBI kriittisen arvioinnin tar- kistuslista tulkinnalliselle ja kriittiselle tutkimukselle arviointikriteeristöä ja määrällisen tutki- muksen arvioinnissa JBI kriittisen arvioinnin tarkistuslista kuvailevalle tutkimukselle/ tapaus- sarjalle. Tutkimusartikkelien laadunarvioinnissa käytettiin pisteytystä laadunarvioinnin kuvaa- misen selkeyttämiseksi. Laadunarviointi pisteytettiin asteikolla 1-10 (kyllä = 1 piste, ei = 0 pistettä, epäselvä = 0 pistettä, ei sovellettavissa = 0 pistettä) laadullisissa tutkimuksissa ja 1-9 määrällisissä tutkimuksissa arviointikriteereiden mukaisesti. Tutkimusten saamat laadunarvi- ointi pisteet on raportoitu tutkimustaulukossa (Liitetaulukko 1). Laadullisten tutkimusten laa- dunarviointi pisteet vaihtelivat 6/10-9/10 välillä ja määrällisten tutkimusten 6/9-8/9 välillä. Kir- jallisuuskatsaukselle ja mix-method tutkimukselle ei tehty kriittistä laadunarviointia. Nämä kaksi tutkimusta olivat vertaisarvioituja tutkimuksia, jotka sisällöltään rikastivat tämän tutki- muksen taustoitusta. Näillä perustein tutkimukset hyväksyttiin osaksi tutkimuksen teoreettista taustoitusta.
2.1 Kuolema ja kuolemaan liittyvät käsitykset
Kuolema on väistämätön osa elämää. Se voi olla odottamaton tai odotettukin tapahtuma elä- mässä. Jokainen joutuu kohtaamaan kuoleman tavalla tai toisella jossain vaiheessa elämäänsä.
(ETENE 2004, Wittkowski 2016.) Suomen kansalaisista noin 50 000 kuolee vuosittain (Tilas- tokeskus 2016). Kuolemaan liittyvät käsitykset ja tunteet vaikuttavat tapaan elää sekä siihen, miten kykenee kohtaamaan kuoleman (Wong & Tomer 2011, MacLeod ym. 2016, Terkamo- Moisio 2016, Wittkowski 2016). Täten käsityksillä kuolemasta on myös merkitystä ihmisten hyvinvointiin ja jokapäiväiseen elämään (Wong & Tomer 2011, MacLeod ym. 2016, Terkamo- Moisio 2016).
Kuolema on henkilökohtainen ja käsitykset kuolemasta ovat yksilöllisiä sekä monitahoisia. Ku- vatessa käsityksiä kuolemasta niihin liittyy väistämättä myös käsitykset elämästä. (Wong &
Tomer 2011, Nia ym. 2015, MacLeod ym. 2016, Terkamo-Moisio 2016, Wittkowski 2016.) Kuoleman kohtaaminen herättää pohdinnan elämän rajallisuudesta (MacLeod ym.2016). Käsi- tysten muodostumiseen vaikuttaa useat tekijät elämän varrella, kuten elämäntapahtumat ja so- siaalinen ympäristö (Wong & Tomer 2011, Nia ym. 2015, MacLeod 2016, Terkamo-Moisio 2016). Esimerkiksi läheisen kuoleman on todettu vaikuttavan kuolemaan liittyviin käsityksiin.
Sillä, kuinka läheinen henkilö kuollut on ollut, on merkitystä menetyksen jättämään kokemuk- seen ja tunteisiin. Läheisen menettäminen voi lisätä kuolemanpelkoa, mutta toisaalta läheisen kuoleman ollessa rauhallinen voi se lisätä myös kuoleman hyväksyviä tunteita. (Terkamo-Moi- sio 2016). Iällä ja sukupuolella on osoitettu olevan merkitystä kuolemaan liittyviin käsityksiin (Nia ym. 2015, Terkamo-Moisio 2016). Aiempi tutkimustieto on osin kuitenkin ristiriitaista siitä, miten ikä ja sukupuoli vaikuttavat kuolemaan liittyviin käsityksiin. Esimerkiksi kuole- manpelkoon liittyen toisissa tutkimuksissa on osoitettu nuoremman iän olevan yhteydessä voi- makkaampaan kuolemanpelkoon, mutta toisaalta on myös tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet päinvastaista. (Terkamo-Moisio 2016) Aikaisemmat kokemukset kuolemasta ja oma elinajan odote voivat muuttaa kuolemaan liittyviä käsityksiä (Nia ym. 2015, Terkamo-Moisio 2016).
Näiden tekijöiden merkitys esimerkiksi kuolemanpelkoon on kuitenkin yksilöllinen ja muille- kin vaikutuksille altis (Van Laarhoven ym. 2011, Axelsson ym. 2012). Hengellisyydellä ja us- konnolla on todettu olevan vaikutusta kuolemaan liittyviin käsityksiin. Näiden tekijöiden vai- kutus joko kuolemanpelkoa lisäävänä tai hälventävänä tekijänä on kuitenkin aiemman tutki- mustiedon perusteella ristiriitaista. (Nia 2015, MacLeod 2016, Terkamo-Moisio 2016, Chopik
2017.) Lisäksi myös uskomukset kuoleman jälkeisistä tapahtumista vaikuttavat kuolemaan liit- tyviin käsityksiin (Draper ym. 2013, Sigleton 2016).
Kuolema herättää ihmisissä erilaisia ajatuksia. Kuoleman ajattelemisessa yhdistyy usein elä- män ajattelu. (Terkamo-Moisio 2016) Tilanteissa, joissa ihmisen elämän rajallisuuden kokemus korostuu, ihminen luonnostaan ajattelee kuolemaa. Maailmanlaajuiset katastrofit, onnettomuu- det, läheisen kuolema ja itse tai läheisen sairastuminen vakavasti ovat aiemman tutkimuksen valossa olleet tilanteita, milloin ihmiset ajattelevat kuolemaa. Kuolemaa ajatellessa pohditaan usein oman tai läheisen mahdollisuutta kuolla sekä sitä mitä kuoleman jälkeen ihmiselle tapah- tuu. (Wong & Tomer 2011, Axelsson 2012)
2.2 Käsitykset kuoleman jälkeisistä tapahtumista
Käsitykset kuoleman jälkeisistä tapahtumista ovat henkilökohtaisia. Monet asiat, mm. uskonto, maailmankatsomus, kulttuuri ja ympäristö, vaikuttavat käsityksiin mitä ihmiselle tapahtuu kuo- leman jälkeen. Kun ihmiset ajattelevat itsensä dualistisesti, eli ruumiin ja mielen olevan erilli- siä, se lisää uskoa kuolemanjälkeiseen elämään. Ihmisen luonnollinen tarve on pysyä hengissä, jonka vuoksi on luontevaa sisäistää ajatus mahdollisuudesta olla kuolematon edes hengellisellä tasolla. (Heflick ym. 2015.) Ihmisten käsitykset kuoleman jälkeisistä tapahtumista, voivat vai- kuttaa kuolemaan suhtautumiseen. Usko kuoleman jälkeiseen elämään tai jonkinlaiseen jatku- moon vaikuttaisi lievittävän kuolemanpelkoa. Lisäksi on todettu, että usko kuoleman jälkeiseen elämän jatkumiseen lievittää läheisensä menettäneen surua sekä auttaa häntä selviytymään me- netys kokemuksestaan. Toisaalta joidenkin kuolemanpelkoa voi lievittää käsitys siitä, että kuo- leman jälkeen ei ole enää mitään. (Draper ym. 2013, Sigleton 2016.)
Kukaan ei varmaksi tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mutta käsitykset niistä voivat olla moninaisia. Yksi näkemys on, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään. Kuollessa ihmisen elintoiminnot sammuvat ja fyysiset sekä psyykkiset toiminnot ihmisestä lakkaavat. Ruumis haudataan ja se alkaa maatumaan. Kuolema on elämän päätös. (Singleton 2016.) Tämä kuvas- taa naturalistista maailmankatsomusta ja yleensä näin ajatteleva ei pidä itseään kovinkaan us- konnollisena tai hengellisenä (Draper ym. 2013, Singleton 2016).
Osa näkemyksistä pohjautuu uskonnon opettamaan tai sitä mukailevaan kuvaan kuoleman jäl- keisistä tapahtumista. Kristinuskon mukaisesti on kuvattu, että uskotaan kuoleman jälkeiseen ylösnousemukseen ja taivaaseen pääsyyn. (Draper ym. 2013, Singleton 2016.) Taivaasta voi- daan käyttää myös nimitystä paratiisi tai muita erilaisia termejä. Taivaan vaihtoehtona on siir- tyminen tuonelaan tai toisin ilmaistuna helvettiin, jos eläessään on toiminut vastoin Jumalan tahtoa. (Draper ym. 2013, Singleton 2016.) Kuvauksissa, miten elämä jatkuu taivaassa, on eri- laisia variaatioita. Yleensä mainitaan kuitenkin taivas paikkana, jossa pääsee jälleen näkemään jo edesmenneet läheisensä. Lisäksi siellä uskotaan tapaavan Jumalan. Usein uskotaan myös, että elämä taivaassa jatkuu samalla tavalla kuin elämä maanpinnalla, mutta ilman maanpäällisiä rasituksia. Kuoleman jälkeisessä elämässä taivaassa oletetaan, ettei siellä voi tuntea enää kipuja sekä siellä voi saavuttaa autuudentilan ja ikuisen onnen. (Draper ym. 2013, Singleton 2016.)
Yksi käsitys kuolemaa seuraavista tapahtumista on jälleensyntyminen. Uskomusta ohjaa hin- dulaisuuteen ja buddhalaisuuteen kuuluva sielunvaellusoppi. Jälleensyntymässä sielu tai henki säilyy ruumiin kuolemasta ja syntyy uudelleen toisessa kehossa tai toisessa maapäällä olevassa luontokappaleessa. Ihmisen elämä on seurausta edellisestä elämästä ja tämän hetkisen elämän teot, ajatukset ja mielentilat vaikuttavat tulevaan elämään. Esimerkiksi pahojen tekojen vuoksi voi joutua syntymään seuraavassa elämässä eläimeksi. (Draper ym. 2013, Singleton 2016.)
Ihmisten ei-uskonnolliset näkemykset henkisestä jatkumosta kuoleman jälkeen ovat vaihtelevia ja yksilöllisiä uskomuksia kuoleman jälkeisistä tapahtumista. Näissä uskotaan ihmisen säilyvän jollain henkisellä tasolla, vaikka ruumis kuoleekin. Käsityksissä voi olla vaikutteita jälleen syn- tymästä. Uskotaan, että henki siirtyy johonkin tilaan, jossa se voi olla yhteydessä kaikkeen ja on kykenevä tarkkailemaan maanpäällistä elämää. Toisaalta on näkemyksiä myös siitä, että ih- minen siirtyy kuoleman jälkeen jonkinlaiseen tyhjiötilaan, josta ei voi olla enää yhteydessä elettyyn elämään. (Draper ym. 2013, Singleton 2016.)
Aiemmissa tutkimuksissa on mainittu ihmisten ajattelevan, että kuolleiden jääminen elävien muistoihin on tapa, miten elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Kuvaukset tunteesta poismenneen läsnäolosta kuoleman jälkeen on yhdistetty myös ihmisten käsityksiksi kuoleman jälkeisitä ta- pahtumista. (Draper ym. 2013.) Watson-Jones ym. (2016) mukaan osa ihmisistä kuvaa usko- vansa ruumiillisten ja/tai psyykkisten toimintojensa jatkuvan kuoleman jälkeen.
2.3 Kuoleman herättämät tunteet
Kuoleman on todettu herättävän monitahoisia ja voimakkaita tunteita (Van Laarhoven ym.
2011, MacLeod ym. 2016, Terkamo-Moisio 2016). Läheisen kuoleman on todettu herättävän negatiivisempia tunteita kuin oman kuoleman ajattelemisen (Terkamo-Moisio 2016). Kuole- man herättämät tunteet voivat vaihdella negatiivisista tunteista myönteisiin tunteisiin. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet tutkimaan enimmäkseen kuoleman herättämiä kielteisiä tunteita, kuten kuolemanpelkoa ja surua. (Van Laarhoven ym. 2011, MacLeod ym. 2016, Terkamo-Moi- sio 2016.) Toisinaan kuoleman herättämiä tunteita ei kyetä tunnistamaan tai osata nimetä. Sil- loin voidaan tyytyä nimeämään tunteet totutulla tai tutulla tavalla. Tarkoittaen sitä, että kysyt- täessä kuoleman herättämistä tunteista vastataan kuoleman herättävän esimerkiksi surua, vaikka päällimmäisenä tunteena saattaisi ollakin helpotus tai jonkin muu tunne. Ajatus siitä, että kuoleman tulee herättää surua, voi saada vastaamaan odotetulla tavalla. Kuoleman ajatte- leminen tai kohtaaminen voi herättää laajan kirjon erilaisia, ristiriitaisiakin tunteita. Samalla ihminen saattaa kuitenkin kokea täydellistä tyhjyyttä. Tyhjyyttä koetaan läheisen läsnäolon puuttumisesta sekä mahdollisesti siitä, ettei kyetä tuntea tai tunnistaa tunteitaan. (Pulkkinen 2016.)
Tietoisuus ja ymmärrys elämänrajallisuudesta on kuolemanpelon taustalla. Ihminen on biolo- gisesti rakennettu elämään ja ikään kuin taistelemaan elämän puolesta viimeiseen asti. Kuiten- kin me kaikki kuolemme tietämättä sitä hetkeä etukäteen, voimatta sille mitään tai tietämättä, mitä kuoleman jälkeen on. Se, ettei kuolemaa pystytä määrittelemään, tekee siitä niin pelottavan ja ahdistavan. Myös ajatus itse kuolemisen hetkestä aiheuttaa ahdistusta. Kuoleman pelkäämi- nen on luonnollinen osa ihmisyyttä. (ETENE 2004, Wittkowski 2016.) Kuolemanpelkoa on tutkittu monesta eri näkökulmasta; mikä vaikuttaa kuolemanpelkoon ja mistä se johtuu. Tutki- mustulokset ovat olleet osittain ristiriitaisia. Aiemmissa tutkimuksissa on ilmennyt, että kuole- manpelkoon liittyy muun muassa huoli jäljelle jäävistä omaisista sekä pelko läheisistä luopu- misesta, pelko kuoleman jälkeisestä, pelko kuoleman kohtaamisesta yksin, pelko tuntematonta kohtaan ja pelko fyysisestä ruumiin hajoamista sekä maatumista kohtaan. (Nia ym. 2015, Ter- kamo-Moisio 2016.) Tutkimuksista on ilmennyt myös, että osa haluaa torjua kuoleman ajatte- lemisen sekä sitä herättävien tunteiden, kuten kuolemanpelon pohtimisen (Axellson 2012).
Aiemmissa tutkimuksissa on etsitty tekijöitä, jotka lievittävät kuolemanpelkoa. Läheisen rau- hallinen kuolema on auttanut hyväksymään kuoleman ja näin lievittänyt myös omaa kuoleman- pelkoakin. Ihmisen uskomus kuoleman jälkeiseen elämään on todettu vähentävän kuoleman- pelkoa. (Draper ym. 2013, Singleton 2016.) Uskonnolla ja kulttuurilla on merkitystä kuolemaan liittyviin käsityksiin sekä kuolemanpelkoon. Tutkimus tulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia tältä osin. Osan tutkimuksista kertoen uskonnollisuuden lievittävän kuolemanpelkoa ja toisten tutki- musten kumoavan tämän ja toteavan uskonnollisuuden lisäävän kuolemanpelkoa. (Terkamo- Moisio 2016, Chopik 2017.) Iän ja sukupuolen vaikutuksia tutkittaessa kuolemapelkoon tutki- mustulokset ovat samaten olleet yhtä ristiriitaisia (Terkamo-Moisio 2016, Chopik 2017). Se mikä lievittää toisen kuolemanpelkoa, voi lisätä sitä toiselle. Kuolemaan liittyvien tunteiden sekä yleensäkin tunteiden kokeminen on yksilöllistä, joka tekee haasteelliseksi tutkia ja etenkin todentaa tiettyjen asioiden vaikutuksia esimerkiksi juuri kuolemanpelkoon liittyen. Sosiaali- sella tuella, kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla ja itseluottamuksella on kuitenkin todettu olevan kuolemanpelkoa lievittävä vaikutus. (Terkamo-Moisio 2016, Chopik 2017.)
Läheisen sekä omankin kuoleman ajattelun on kuvattu saavan aikaan surun ja menetyksen tun- teita (Axelsson ym. 2012, Wittkoswki 2016, Marti-Garcia ym. 2017). Miesten suruun on ku- vattu kuuluvan vihan ja tyhjyyden tunteita. Lisäksi miehet ennemmin pyrkivät torjumaan tun- teensa (Creighton 2013). Torjunnan tunteita kuolemaan liittyen on ilmennyt myös molempia sukupuolia sisältävissä aineistoissa (Axelsson ym. 2012, Marti-Garcia ym. 2017). Mari Pulk- kisen (2016) tekemä väitöskirja surusta kuvaa myös suomalaisten menettämiseen liittyviä tun- teita. Tässä tutkimuksessakin oli ilmennyt vihan tunteita menetyksen kokemukseen ja suruun liittyen. Vihan tunteet ovat kuvattu kietoutuneeksi yhteen katkeruuden kanssa. Vihan ja katke- ruuden tunteet kumpuavat erilaisista asioista. Vainajalle saatetaan olla vihaisia, kun hän on jät- tänyt selviytymään yksin. Vainajan osa koetaan jotenkin helpompana, koska hänen ei tarvitse enää yrittää selviytyä elämästä. Vihan tunteita voi herättää se, että miksi juuri minun läheiseni kuoli. Vihaa ja katkeruutta koetaan myös siitä, että kuolleen elämä on jäänyt kesken tai kuollut on koettu erityisen hyväksi ihmiseksi, jonka kuolema on ollut vääryys. Vihaa ja katkeruutta voidaan tuntea myös Jumalaa, lääkäreitä, yhteiskuntaa, muita ihmisiä tai yleisesti ottaen kaik- kea kohtaan. (Pulkkinen 2016.)
Menetyksen yhteydessä vihan ja katkeruuden kokemisen lisäksi syyllisyyden tunteiden koke- minen vaikuttaisi olevan tyypillistä. Syyllisyyden kokemus voi olla lievä tai suuremmat mitta- suhteet saava tunnetila. Läheisen kuolemaa saatetaan pitää rangaistuksena jäljelle jäänyttä koh- taan. Syyllisyyttä saatetaan kokea moninaisista syistä, tekemisistä tai tekemättä jättämisistä sekä siitä että oma sureminen ei asetu yleiseen suremisen muottiin. Syyllisyyttä aiheuttavat syyt voivat olla hyvinkin irrationaalisia. Syyllisyyden tunteet on koettu hyvin kuormittavina. (Pulk- kinen 2016.)
Kuoleman on koettu herättävän ahdistusta ja etenkin läheisen kuoleman kokemisen (MacLeod 2016, Marti-Garcia ym. 2017). Läheisen kuolema herättää myös yksinäisyyttä ja yksin jäämisen tunteen. Kokemus syntyy, kun läheisen menettämisen myötä jotain oleellista omasta elämästä muuttuu ja jää pois. Läheisen menettäneen yksinäisyyden tunne voi olla myös kokemusta siitä, että hän jää yksin tunteidensa ja suruprosessinsa kanssa, eikä hän koe saavansa tukea ympyröi- viltä läheisiltään. (MacLeod 2016, Marti-Garcia ym. 2017.) Kuoleman on koettu herättävän lisäksi toivottomuuden tunnetta (Laarhoven ym. 2011, Marti-Garcia ym. 2017).
Kuolemaan liittyy kuitenkin positiivisiakin tunteita, kuten kuoleman hyväksyminen. Se on määritelty kolmella eri tavoin; kuoleman kohtaaminen rationaalisesti väistämättömänä elämän päättävänä tapahtumana (neutral death acceptance), kuolema porttina parempaan kuoleman jäl- keiseen elämään (approach acceptance) ja kuolema parempana vaihtoehtona tuskalliselle ole- massa ololle (escape acceptance). (Wong & Tomer 2011, Marti-Garcia ym. 2017.) Kuoleman on kuvattu herättävän myös kiitollisuuden ja helpotuksen tunteita. Kiitollisuus liittyy yleensä elettyyn elämään ja koettuihin hetkiin. Kiitollisuutta koetaan myös siitä, että kuolema on ollut hyvä ja tapahtunut esimerkiksi vainajan toivomalla tavalla. Saatetaan olla kiitollisia myös siitä, mitä positiivisia asioita muun muassa arvojen näkökulmasta läheisen kuolema on voinut tuoda mukanaan elämään. Helpotuksen tunnetta on koettu yleensä siitä syystä, että on ajateltu kuole- man vievän mennessään kaikki kärsimykset. Positiiviset tunteet menetyksen ja kuoleman yh- teydessä saatetaan kokea asiaankuulumattomina, eikä toisille ihmisille rohjeta kertoa tunte- vansa pikemminkin helpotusta läheisen kuolemasta kuin surua. (Pulkkinen 2016)
2.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Käsityksiin kuolemasta vaikuttaa aiemmat elämän tapahtumat, kokemus kuoleman kohtaami- sesta, kulttuuri, sosiaaliset suhteet, yhteiskunta, uskonto, ikä, sukupuoli, itseluottamus sekä yk- silön kokonaisvaltainen hyvinvointi (Wong & Tomer 2011, Nia ym. 2015, MacLeod 2016, Ter- kamo-Moisio 2016). Kuolemaan suhtautumiseen vaikuttaa myös ajatus siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Käsitykset kuoleman jälkeisistä tapahtumista on kuvattu moninaisina ja hen- kilökohtaisina. Nämä käsitykset jakautuvat pääpirteissään niin, että toiset ajattelevat kuoleman olevan lopullinen päätös elämälle. Osa ihmisistä taas uskoo, että elämä jatkuu jollain tavalla kuoleman jälkeen. Siitä, miten elämä jatkuu kuoleman jälkeen, on vaihtelevia uskomuksia ja käsityksiä. Osan uskoessa kristinuskon mukaiseen käsitykseen kuoleman jälkeisistä tapahtu- mista ja toisten pitäen jälleen syntymää todennäköisenä. Toisaalta elämän jatkuminen saattoi tarkoittaa myös elämän jatkumista läheisten muistoissa. (Draper ym. 2013, Singleton 2016.)
Kokemus elämänrajallisuudesta herättää ajattelemaan kuolemaa. Ajatellessa kuolemaa on ta- vallista pohtia oman tai läheisen kuoleman mahdollisuutta. Usein saatetaan pohtia myös, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kuolemaa tulee ajateltua sellaisissa tilanteissa, joissa elämän rajal- lisuus tulee esiin tavalla tai toisella. (Wong & Tomer 2011, Axelsson 2012, Terkamo-Moisio 2016.) Tarkempaa tietoa siitä, millaisissa tilanteissa ihmiset ajattelevat kuolemaa vaikuttaisi olevan niukasti.
Kuoleman herättämistä tunteista tutkimusta on jonkin verran. Näistä useimmissa näkökulmana on ollut läheisen kuoleman herättämät tunteet. Aiempi tutkimus on keskittynyt tutkimaan paljon kuoleman herättäviä negatiivisiksi luokiteltavia tunteita kuten pelkoa. Kuoleman on todettu he- rättävän erilaisia ja voimakkaita tunteita. Kuolema ei herätä pelkästään negatiivisia tunteita vaan myös positiivisempiakin. Läheisen kuoleman yhteydessä on koettu muun muassa kiitolli- suuden ja helpotuksen tunteita. Helposti saatetaan kuitenkin kokea syyllisyyttä kuoleman he- rättämistä positiivisista tunteista. (Van Laarhoven ym. 2011, MacLeod ym. 2016, Pulkkinen 2016, Terkamo-Moisio 2016.)
Suomessa on vähän aiempaa tutkittua tietoa kuolemaan ja kuoleman jälkeisiin tapahtumiin liit- tyvistä käsityksistä ja tunteista. Kuoleman ajattelun tilanteista aiempaa tutkittua tietoa on niu- kasti niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Tämän tutkimuksen tuottaman tiedon avulla on mahdollisuus syventää ymmärrystä kuolemaan liittyvistä käsityksistä ja tunteista.
Kuvio 2. Kuolemaan liittyvät käsitykset ja tunteet aiemman tutkimustiedon perusteella
Kuolemaan liittyvät käsitykset ja tunteet
Kuolemaan liittyvät käsitykset ja tunteet
Voimakkaat kuoleman herättämät tunteet Voimakkaat kuoleman
herättämät tunteet
Kielteiset tunteet:
Suru, pelko, viha, katkeruus, yksinäisyys,
syyllisyys Kielteiset tunteet:
Suru, pelko, viha, katkeruus, yksinäisyys,
syyllisyys
Hyväksyvät tunteet:
helpotus, kiitollisuusHyväksyvät tunteet:
helpotus, kiitollisuus
Kuoleman ajattelun tilanteet Kuoleman ajattelun
tilanteet
Kuoleman/ elämän rajallisuuden kokemuksen kohtaaminen Kuoleman/ elämän
rajallisuuden kokemuksen kohtaaminen
Moninaiset käsitykset kuoleman jälkeisistä
tapahtumista Moninaiset käsitykset
kuoleman jälkeisistä tapahtumista
Kuoleman lopullisuus Kuoleman lopullisuus
Elämän jatkuminen tavalla tai toisella kuoleman jälkeen Elämän jatkuminen
tavalla tai toisella kuoleman jälkeen
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kansalaisten kuolemaan ja sen jälkeisiin tapahtumiin liit- tyviä käsityksiä ja tunteita.
Tutkimustehtävät:
1. Millaisia tunteita ajatus omasta tai läheisen kuolemasta herättää kansalaisissa?
2. Millaisissa tilanteissa kansalaiset ajattelevat kuolemaa?
3. Millaisia käsityksiä kansalaisilla on kuoleman jälkeisistä tapahtumista?
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ja lisätä ymmärrystä kuolemaan ja kuoleman jälkei- siin tapahtumiin liittyvistä tunteista, käsityksistä sekä tilanteista, joissa kuolemaa ajatellaan.
Tutkimuksessa tuotettua tietoa voidaan hyödyntää elämänloppuvaiheen hoitotyön ja hoitajien koulutuksen kehittämisessä.
4 TUTKIMUSMENETELMÄ JA AINEISTO
Kansalaisten kuolemaan ja kuoleman jälkeisiin tapahtumiin liittyviä käsityksiä, tunteita sekä tilanteita, joissa kuolemaa ajatellaan, on tutkittu vähän. Tällä tutkimuksella halutaan lisätä ym- märrystä näistä käsityksistä ja tunteista. Tämän vuoksi lähestymistavaksi valittiin laadullinen lähestymistapa. Tunnuspiirteenä tässä tutkimuksessa on aineistolähtöisyys. Tutkimuksella ta- voitellaan rikasta ja syvällistä tietoa kansalaisten kuolemaan ja kuoleman jälkeisiin tapahtumiin liittyvistä käsityksistä ja tunteista. (Kylmä & Juvakka 2007, Kankkunen & Vehviläinen-Julku- nen 2013, Gray 2016a, 62.)
4.1 Aineistonkeruu ja tutkimukseen osallistujien kuvaus
Tutkimuksessa käytettävä aineisto on kerätty keväällä 2014 esitestatulla sähköisellä kyselylo- makkeella toisen kuolemaan kohdistuvan tutkimuskokonaisuuden yhteydessä (Terkamo-Moi- sio ym. 2016). Kyselylomake koostui taustatiedoista sekä seitsemästä avoimesta kuolemaan kohdistuvasta kysymyksestä, joista 4/7 analysoitiin tässä tutkimuksessa. (Terkamo-Moisio ym.
2016.) Avoimia kysymyksiä olivat: Mikä on käsityksenne kuoleman jälkeisistä tapahtumista?
Millaisissa tilanteissa ajattelette kuolemaa? Millaisia tunteita ajatus omasta kuolemastanne teissä herättää? Millaisia tunteita ajatus läheistenne kuolemasta teissä herättää? Taustatietoina kysyttiin vastaajan sukupuolta, ikää, siviilisäätyä, uskontoa, ensisijaisen asuinpaikan maakun- taa sekä viimeisintä koulutusta. Lisäksi vastaajalta kysyttiin, onko hänellä lapsia ja onko hän sairaanhoitaja. Heitä pyydettiin arvioimaan oma hengellisyytensä neliportaisella asteikolla (erittäin hengellinen, jonkin verran hengellinen, ei juurikaan hengellinen, ei lainkaan hengelli- nen).
Tutkimuksen sisäänottokriteereinä oli vähintään 18-vuoden ikä ja sujuva suomen kielen taito.
Osallistujat saivat tiedotteen tutkimuksesta ennen tutkimukseen osallistumista (LIITE 2). Tut- kimukseen osallistujat oli rekrytoitu sosiaalisen median (Twitter, Facebook, julkinen tutkimus- blogi ja keskustelufoorumit) kautta (Terkamo-Moisio ym. 2016). Sosiaalisen median käyttö ai- neiston keruussa mahdollisti suuren ja heterogeenisen osallistujajoukon, jonka avulla oli tavoit- teena saada mahdollisimman rikas ja syvällinen aineisto. (Otieno & Matoke 2014, Kathri ym.
2015.) Kuolema aiheena on sensitiivinen, jonka perusteella oli tärkeä saada mahdollisimman moniäänisiä ja erilaisia kuvailuja tutkittavasta ilmiöstä (Aho & Kylmä 2011).
Tutkimukseen osallistui 210 kansalaista, joista suurin osa oli naisia. Osallistujien ikä vaihteli 18-75 välillä. Puolet osallistujista koki itsensä erittäin tai jonkin verran hengelliseksi. Suurin osa ilmoitti kuuluvansa evankelisluterilaiseen kirkkoon. Kaksi kolmasosaa vastaajista oli Etelä- Suomesta. Lapsia vastaajilla oli noin puolella sekä saman verran heistä ilmoitti elävänsä pari- suhteessa. Koulutustaustaltaan osallistujat olivat muita kuin sairaanhoitajia.
4.2 Aineiston analyysi
Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä. Tähän päädyttiin, koska sisällönanalyysi mahdollisti aineiston kuvailevan ilmaisun. (Kylmä & Juvakka 2007, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, Gray 2016a, 62.) Lisäksi tutkittavasta aiheesta on vähän aikaisempaa tutkimustietoa, jonka perusteella aineiston induktiivinen lähestymistapa oli soveltuva. (Kylmä & Juvakka 2007, Gray 2016a, 62.) Analysointi tehtiin lähellä aineistoa, jotta osallistujien käsitysten monitahoisuus saatiin näkyviin (Sandelowski 2010).
Tutkimusaineisto oli Excel-pohjaisessa taulukossa, johon oli koottu osallistujien kirjoittamat vastaukset avoimiin kysymyksiin heidän kuolemaan liittyvistä käsityksistä. Jokainen avoimien kysymysten vastauksista tulostettiin omina tiedostoinaan ja tutustuttiin aineistoon lukemalla niitä läpi useaan otteeseen. Näin muodostui kokonaiskuva osallistujien käsityksistä. Seuraa- vaksi koko aineistosta alleviivattiin alkuperäisilmaisuja tutkimuskysymyksiin pohjautuen. Tä- män jälkeen yksi tutkimuskysymys kerrallaan poimittiin alkuperäisilmaisuja ja taulukoitiin ne Exceliin tutkimuskysymysten mukaan. Alkuperäisilmaisut pelkistettiin huolellisesti säilyttäen alkuperäisilmaisujen tarkoitus ja taulukoitiin pelkistetyt ilmaisut alkuperäisilmaisujen rinnalle Excelissä. Pelkistetyt ilmaisut ryhmiteltiin asiasisältöjen mukaan niin, että samaa asiaa ilmai- sevat ilmaisut muodostivat oman luokan. (Granaheim & Lundman 2004, Hsieh & Shannon 2005, Elo & Kyngäs 2008, Gray 2016, 272.) Aluksi näitä luokkia ja ryhmiä oli useita. Huomi- oiden sisältöjen päällekkäisyyksiä, luokkia tiivistettiin ja ryhmiteltiin uudelleen, jotta aineisto kuvautuisi tasapainoisemmin. (Elo & Kyngäs 2008.) Näin muodostuivat alaluokat, jotka saivat nimensä asiasisältönsä mukaan. (Granaheim & Lundman 2004, Hsieh & Shannon 2005, Elo &
Kyngäs 2008, Gray 2016, 272.) Taulukossa 2 on kuvattu esimerkki aineiston analyysiprosessin etenemisestä.
Taulukko 2. Esimerkki aineistolähtöisestä sisällön analyysistä.
Esimerkki alkuperäisil-
maisusta Esimerkki pelkis-
tyksestä Alakuokka Yläluokka
”Kun oma lapsi on ollut leik- kauksessa, olen pelännyt kuolemaa.” (71)
Lapsen ollessa toimenpiteessä
Vanhemmuuteen liittyvissä erilaisissa tilanteissa
Elämänmuutokset
”ja usein lapsia koskevissa asioissa miten heille käy.”
(79)
Omien lasten asioita pohtiessa
”lasten ollessa pieniä.”
(188) Pikkulapsi aikana
”raskaus ja synnytys ovat mi- nulle aikaa, jolloin mietin kuolemaa.” (163)
Raskauden aikana sekä synnytyksessä
”Kun katson vaikka kaunista vauvaa tai pikkulasta, mie- leeni tulee ajatus: sadan vuo- den kuluttua hänkin on jo kuollut.” (122)
Vastasyntyneen elämää seuratessa
”Kun harkitsen lisää lapsia, mietin olisiko kuolema pe- lissä taas, ja se vaikuttaa ko- konaiskuvaan, kestäisinkö vielä yhden menetyksen?
(163)
Harkittaessa perheenlisäystä
Alaluokkia ryhmittelemällä asiasisältöjensä mukaan muodostettiin yläluokat, joita oli yhteensä 10. Yläluokat on kuvattu taulukossa 3. Abstrahointia jatkettiin niin pitkään kuin se oli miele- kästä. Lopulta yläluokat tiivistyivät vielä kolmeen pääluokkaan, joista kukin vastasi yhteen tut- kimuskysymykseen (Granaheim & Lundman 2004, Hsieh & Shannon 2005, Elo & Kyngäs 2008, Gray 2016, 272.); Kuoleman herättämät monitahoiset ja ristiriitaiset tunteet, Moninaiset kuoleman ajattelemisen tilanteet ja Yksilölliset käsitykset kuoleman jälkeisistä tapahtumista
(Taulukko 3). Aineiston analyysissä palattiin useassa vaiheessa alkuperäisilmaisuihin varmis- taen niiden välittyminen analyysin edetessä. Tällä myös lisättiin ymmärrystä tutkittavasta ilmi- östä (Kylmä & Juvakka 2007).
Taulukko 3. Aineiston analyysin eteneminen yläluokista pääluokkiin
Yläluokka Pääluokka
Kielteisenä koetut tunteet Luopumiseen liitetyt tunteet Hyväksyntää kuvaavat tunteet Torjuntaa kuvaavat tunteet
Kuoleman herättämät monitahoiset ja ristiriitaiset tunteet
Elämänmuutokset Kuoleman kohtaaminen Jokapäiväinen elämä
Moninaiset kuoleman ajattelemisen tilanteet
Elämän lopullinen päätös
Vaihtelevat käsitykset elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen
Kristinuskon ohjaamat käsitykset
Yksilölliset käsitykset kuoleman jälkeisistä tapahtumista
5 TUTKIMUKSEN TULOKSET
Kansalaiset kuvasivat kuoleman herättävän heissä monitahoisia ja ristiriitaisia tunteita ja he ilmaisivat ajattelevansa kuolemaa moninaisissa tilanteissa. Lisäksi heidän käsityksensä kuole- man jälkeisistä tapahtumista olivat yksilöllisiä (Kuvio 3).
Kuvio 3. Yksilölliset ja moninaiset kuolemaan ja sen jälkeisiin tapahtumiin liittyvät kansalais- ten käsitykset ja tunteet
Kuoleman herättämät monitahoiset ja ristiriitaiset tunteet
Kielteisenä koetut tunteet
Luopumiseen liitetyt tunteet
Hyväksyntää kuvaavat tunteet
Torjuntaa kuvaavat tunteet
Moninaiset kuoleman ajattelun tilanteet
Elämänmuutokset
Kuoleman kohtaaminen
Jokapäiväinen elämä
Yksilölliset käsitykset kuoleman jälkeisistä tapahtumista
Elämän lopullinen päätös
Elämän jatkuminen toisessa muodossa
Kristinuskon ohjaamat käsitykset
5.1 Kuoleman herättämät monitahoiset ja ristiriitaiset tunteet
Oman tai läheisen kuoleman ajatteleminen herätti osallistujissa syvällisiä, monitahoisia ja ris- tiriitaisiakin tunteita. Kansalaisten kuvaamat tunteet oman tai läheisen kuoleman ajattelemi- sesta voidaan luokitella kielteisinä koettuihin, hyväksyntää kuvaaviin, luopumiseen ja torjun- taan liittyviin tunteisiin (Taulukko 4). Osallistujat kuvasivat, että omalla elämänkokemuksella ja -näkemyksillä, kuolin tavalla sekä riippuen siitä ketä kansalaiset ajattelivat kuolevaksi, oli merkitystä heissä herääviin tunteisiin. Nuoren ja äkillisesti kuolleen kuolema koettiin negatii- visempia tunteita herättävänä kuin esimerkiksi korkeaan ikään ehtineen ihmisen odotettu kuo- lema. Läheisen kuoleman ajatteleminen herätti pääsääntöisesti voimakkaampia tunteita kuin oman kuoleman ajatteleminen. Läheisen kuoleman kuvattiin herättävän pohtimaan omaa kuo- levaisuuttaan. Osa kansalaisista koki oman tai läheisen kuoleman ajattelemisen liian raskaaksi ja oli mieluummin ajattelematta koko asiaa.
Oma kuolema herätti osallistujissa ristiriitaisia tunteita. Osittain omaa kuolemaa pelättiin, mutta toisaalta samalla odotettiin uteliaana. ”Kuolema tuntuu lievästi kiinnostavalta ovelta, jonka avauduttua voi kokea aivan toisenlaisen matkan. Toisaalta kyllä oma kuolema pelottaakin sil- loin kun tuntuu, että minulla olisi vielä jotain annettavaa tässä elämässä ja etten ole ehtinyt vielä kaikkea sitä tehdä ja kokea, mitä haluan." (140) Osa vastaajista kuvasi myös, ettei halua pelätä kuolemaa. ”Yritän ajatella, että minunkin täytyy uskaltaa kuolla.” (189) Oman kuole- man ajatteleminen kuvattiin myös pikemminkin elettyyn elämään kohdistuvia tunteita herättä- vänä. Kuolemaan liittyvät tunteet koettiin osaksi olevan myös riippuvaisia omasta mielialasta.
Muutama vastaajista toi esiin, että kokiessaan itsensä masentuneeksi tai muutoin alakuloiseksi, ajatus kuolemasta tällaisessa mielentilassa tuntui heistä lohdulliselta tai helpottavalta. ”Kun olin oikein masentunut ajatus kuolemasta oli lohdullinen, surulle ja tuskalle on loppu, elämälle on vaihtoehto.” (163) ”Kun olen ollut masentuneempi, ajattelen sitä suurena helpotuksena.”
(93)
Taulukko 4. Kuoleman herättämät monitahoiset ja ristiriitaiset tunteet.
Alaluokka Yläluokka Pääluokka
Järkytys Pelko Kauhu Paniikki Ahdistus Levottomuus Shokki Katkeruus Ärtymys Viha Epäreiluus
Kielteisenä koetut tunteet
Kuoleman herättämät monitahoiset ja ristiriitaiset tunteet.
Suru Kaipaus Tuska Pettymys Masennus
Yksinäisyys ja tyhjyys Huoli
Lohduttomuus Kipu
Voimattomuus Alistuneisuus Syyllisyys Hämmennys
Luopumiseen liitetyt tunteet
Kunnioitus Lohdullisuus Levollisuus Rakkaus Helpotus Tyytyväisyys Uteliaisuus Ilo
Kiitollisuus Toivo Neutraalius
Hyväksyntää kuvaavat tunteet
Välinpitämättömyys Vastenmielisyys
Haluttomuus käsitellä kuole- maan liittyviä tunteita Epätietoisuus
Torjuntaa kuvaavat tunteet
5.1.1 Kielteisenä koetut tunteet
Ajatus omasta tai läheisen kuolemasta herätti kielteisiä tunteita. Näitä tunteita olivat pelko, jär- kytys, kauhu, paniikki, ahdistus, levottomuus, shokki, katkeruus, ärtymys, viha ja epäreiluus.
Osa vastaajista koki läheisen sekä omaan kuolemaan liittyvää pelkoa. Omaa kuolemaa ajatel- lessa pelättiin kipua, toimintakyvyn menettämistä ja joutumista muiden avun varaan. Oma kuo- lema herätti myös pelkoa, koska siihen ei voi vaikuttaa itse. ” Pelkään kuolemaa siksi, että pelkään kuolevani ennen/ilman että olen valmis.” (133) Läheisen kuolemaa pelättiin myös siitä syystä, että kuolema tulisi varoittamatta ja ennenaikaisesti. ”Pelkoa siitä, jos joku joutuu läh- temään liian aikaisin.” (5) Läheisen kuoleman ajattelemisessa pelkoa herätti lisäksi kuoleman lopullisuus ”pelottaa se lopullisuus” (69), yksin jääminen sekä oma selviytyminen läheisen kuoleman jälkeen. ”Pelkään etten pärjää yksin, kun ajattelen mieheni kuolemaa. Hän on minun toinen puoliskoni.” (32) ” Pelkoa siitä miten elämää pystyy jatkamaan ilman läheistä.” (42) Yleisesti myös pelkästään ajatus läheisen menettämisestä herätti pelon tunnetta. ”Pelkkä ajatus jonkun rakkaan ihmisen menettämisestä aiheuttaa pelkoa.” (124) Moni vastaajista toi esiin, että erityisesti pelättiin oman lapsen kuolemaa. ”Lasteni kuolemaa pelkään eniten maail- massa.” (71) Vastaajien kuvauksissa kuolemanpelkoa lievitti tietoisuus siitä, ettei kuoleman jälkeen enää tunne mitään. ”Mutta kun ajattelen, että kuolleena en enää voi niitä tunteita tun- tea; kuollut ei kärsi, niin se helpottaa.” (122) Toisaalta kuvattiin myös sitä, että kuolema ei pelota eikä herätä muitakaan negatiivisia tuntemuksia kuten ahdistusta. Jotkut olivat läheisen kuoleman kohtaamisen jälkeen lakanneet pelkäämästä kuolemaa, koska läheisen kuolema oli ollut levollinen ja rauhallinen. ”Hänen kuolemansa myötä minunkin kuoleman pelkoni katosi.”
(67)
Osallistujat kuvasivat kuoleman herättävän ärtymyksen tunteita. ”Vituttaa kuolla, kun ei ole päivääkään saanut elää.” (87) He kokivat ärtymystä muun muassa siitä, että heidän läheinen oli kuollut ja jättänyt hänet yksin. ” Se herätti aikoinaan tietenkin vihaa, (miksi minulta otetaan kaikki pois?)” (122) Läheisen kuolema onnettomuuden seurauksena koettiin myös herättävän osallistujissa ärtymyksen ja vihan tunteita. Etenkin läheisten nuorten ihmisten kuolema saatet- tiin kokea myös epäreiluna. Tämän lisäksi myös oman kuoleman ajatteleminen saattoi tuoda vihan tunteet mieleen.
Läheisen kuolemaa ajatellessa ilmeni katkeruuden tunnetta vastaajissa. Läheisen kuoleman ajatteleminen koettiin hyvin voimakkaita tunteita herättävänä. He kuvasivat oman läheisen kuo- leman ajattelemisen aiheuttavan järkytystä, kauhua, paniikkia, levottomuutta sekä shokin tun- teita. Ajatus läheisen kuolemasta koettiin ahdistavana. ”Vaimon ja lasten kuolema henkilökoh- taista suurta ahdistusta.” (82) Luopuminen omasta rakkaasta tai oman rakkaan ennenaikainen menehtyminen herätti vastaajissa ahdistavia tunteita.
5.1.2 Luopumiseen liitetyt tunteet
Vastaajat kuvasivat kuoleman ajattelemisen herättävän luopumiseen liittyviä tunteita. ”Irti päästäminen on ehkä se vaikein juttu.” (90) Ajatus läheisestä tai oman elämän luopumisesta herätti vastaajissa kirjavan joukon luopumiseen liittyviä tunteita. Moni vastaajista kertoi sen aiheuttavan surua ja kaipausta. Surun kuvattiin olevan esimerkiksi sitä, että ikävöi kuollutta läheistään ja se että tietää ettei koskaan enää näe läheistään tuottaa se fyysisesti suurta surua. ” Olisin surullinen ja itkisin monia viikkoja.” (44) ”Itselle jää se kauhea suru ikävä kestettä- väksi.” (179) Läheisen kuoleman ajatteleminen herätti myös masennuksen tunnetta kansalai- sissa.
Läheisen kuolema koettiin lohduttomuuden tunteita herättävänä. Kuoleman edessä koettiin alis- tuneeksi ja voimattomaksi. ”Myös se voimattomuuden tunne, kun läheinen kuolee, eikä mitään voi tehdä hänen pelastamisekseen tai edes auttamisekseen, on kammottava.” (140) Kun lähei- sen kuolema herätti voimattomuuden tunnetta, omaa kuolemaa ajatellessa koettiin alistunei- suutta. Läheisen kuolema herätti osallistujissa yleisesti myös ajatuksia elämän rajallisuudesta.
Omaa kuolemaa ajatellessa moni kansalaisista koki huolta jäljelle jäävistä läheisistä ja heidän selviämisestä. He pohtivat, miten läheiset pärjäisivät surunsa ja menetyksensä kanssa. ”Joskus ajattelen sitä, miten läheiset pärjäävät sen jälkeen.” (147) Kuoleman koettiin herättävän myös ihan fyysistä kipua ajatellessa esim. läheisen kuolemaa. ”Puristavan tunteen tuo rintaan ajatus omien läheisten kuolemasta.” (190) Oman kuoleman ajattelemisen kuvattiin herättävän myös pettymyksen tunteita. Osa vastaajista kuvasi lisäksi tuntevansa hämmennystä omaa kuole- maansa ajatellessa.
Kuoleman kuvattiin herättävän syyllisuuden tunteita. Vastaajat kokivat muun muassa syylli- syyttä omasta käytöksestään ja toiminnastaan kuollutta kohtaan hänen ollessa vielä elossa.
”syyllisyyttä siitä, että olisin ehkä voinut tehdä jotain paremmin heidät tavatessani.” (60) Lä- heisen kuolemaan liitettiin myös yksinäisyys ja tyhjyyden tunteet. Puolison kuollessa eloon jäänyt kuvasi olonsa usein yksinäiseksi ja tyhjäksi. ”Ja aina läheisen poistuminen jättää aukon, joka on käsiteltävä omassa itsessä tavalla tai toisella.” (26) Läheisen kuoleman ajatteleminen kuvattiin myös tuskaa herättävänä. ”Tuskaisempaa ja voimia vievää kuin oman kuoleman aja- tus.” (209)
5.1.3 Hyväksyntää kuvaavat tunteet
Ajatus kuolemasta ei herättänyt pelkästään negatiivisiksi luokiteltuja tunteita vaan myös kuo- leman hyväksyntää. Oman kuoleman ajatteleminen herätti selkeästi laajemman kirjon hyväk- syviä tunteita kuin läheisen kuoleman. Ajatus sekä omasta että läheisen kuolemasta sai tunte- maan helpotuksen tunnetta. Helpotusta koettiin muun muassa, kun ajateltiin, että pitkän kärsi- myksen jälkeen kuolema vapauttaa kärsimyksistä ja kivuista. ”Jos läheinen on ollut erittäin sairas, niin se on ollut helpotus.” (16) Oma kuolemakin koettiin helpottavana joissain tilan- teissa. ”mutta saattaa olla jossain tilanteessa helpotus.” (114) Lisäksi muutama vastaaja ku- vasi kokevansa helpotusta ajatellessa omaa kuolemaansa, koska koki olevansa masentunut.
”Kun olen ollut masentuneempi, ajattelen sitä suurena helpotuksena.” (93) Kuolema herätti kunnioituksen ja kiitollisuuden tunteita elettyä elämää kohtaan. ”Suurta kiitollisuutta elämästä ja rakkaista ihmisistä ensisijaisesti.” (128) Kuolema hyväksyttiin luonnollisena elämän pää- töksenä. ”Toisaalta sitä jotenkin jo hyväksyy, että kaikki kuolevat joskus.” (197) Läheisen kuo- lemakin koettiin hyväksyviä tunteita herättävänä silloin, kun kuolema olisi jollain tavalla odo- tettu esimerkiksi sairauden takia tai läheisen ollessa jo iäkäs. ”Vanhojen ja sairaiden kuolema tuntuu luonnolliselta.” (89) Osa vastaajista kuvasi oman kuoleman ajattelemisen herättävän toivoa. ”mutta samalla myös hiukan toiveikkaita.” (179) ”se suo mahdollisuuden päästä täältä
”parempaan” elämään.” (99)
Ajatus omasta kuolemasta herätti osassa kansalaisista uteliaisuuden, mitä kuoleman jälkeen ta- pahtuu. ” Ajatus omasta kuolemastani herättää lähinnä uteliaisuutta. Sen jälkeen minulle sel-
viää ”Suuri salaisuus”.” (67) Lisäksi uteliaisuutta herätti itse kuolinhetki. ”Olen utelias kuo- linhetkestä eli miltä tuntuu kuolla, kun aivosolut alkavat sammua.” (27) Oman sekä läheisen kuolema herätti lohdullisuuden tunnetta. Vastaajat kokivat lohdulliseksi elämän päättymisen.
”Lohdullisia. Ajatus kaiken lopusta ja tietoisuuden sammumisesta on lohdullinen.” (126) Lä- heisen kuoleman kuvattiin levollisuutta herättävä. ”Jos kuitenkin kuvittelen, että kuolema liittyy tilanteeseen, jossa henkilö itse kokee sen hyvänä, ajatus on levollinen.” (133) Omaa kuolemaa ajatellessa tunnettiin iloa sekä rakkautta. ”Joskus ajattelen omalta osaltani, että on ihanaa, että joskus voi kuolla.” (156) Oman kuoleman ajatteleminen lisäksi herätti tyytyväisyyttä ”olen tyy- tyväinen sitten, kun aika on täysi ja pääsen lukuisista (todennäköisistä) pikkusairauksistani.”
(36) sekä neutraaleja tunteita. ”Maanpäällisen elämän päättyminen ei siis olisi varsinaisesti riemuvoitto tässä vaiheessa aikuisuutta, mutta taustani vuoksi en myöskään koe tarvetta suh- tautua kuolemaan ylireagoiden tai kartellen.” (107)
5.1.4 Torjuntaa kuvaavat tunteet
Osa vastaajista oli haluttomia käsittelemään kuoleman herättämiä tunteita. Ne koettiin osittain niin voimakkaiksi ja pelottaviksi, että tunteet mieluummin torjuttiin. ”Yritän vältellä ajatusta viimeiseen saakka. En voi kuvitella mitään pahempaa kuin läheisteni kuolemat.” (109) Toi- saalta kuolemaan suhtauduttiin välinpitämättömästi, koska vastaajat kokivat kuolemaan liitty- vien tunteiden pohtimisen turhana ”Näen sellaisten tunteitten ruotimisen hedelmättömänä.”
(22) tai kuolema ei yksinkertaisesti herättänyt heissä mitään tunteita. ”Ei kovin erikoisia tun- teita.” (14)
Ajatus läheisen kuolemasta tuntui useasta vastaajasta liian pelottavalta ajatella, joten he mie- luummin torjuivat kuoleman ajattelemisen. ” En edes uskalla ajatella miltä tuntuisi, jos jompi- kumpi lapsistani kuolisi.” (75) ”Yritän vältellä ajatusta viimeiseen saakka. En voi kuvitella mitään pahempaa kuin läheisteni kuolemat.” (109) Osa vastaajista oli haluton myös ajattele- maan omaa kuolemaansa ja sen herättämiä tunteita. ”En juuri koskaan ajattele sitä.” (209) Toiset puolestaan eivät osanneet nimetä tunteita, mitä kuoleman ajatteleminen herätti. ”En osaa sanoa.” (114) Muutenkin kuoleman ajatteleminen koettiin epätietoisuuden sekä vastenmieli- syyden tunteita herättävänä. ”Maan alle joutuminen tuntuu ajatuksena vastenmieliseltä.” (105)
5.2 Moninaiset kuoleman ajattelun tilanteet
Kansalaiset pohtivat kuolemaa moninaisten tapahtumien yhteydessä. Kuolema oli vaihtelevasti kansalaisten ajatuksissa. Toisten ajatuksissa kuolema oli päivittäin, kun taas toiset kuvasivat, etteivät koskaan ajatelleet kuolemaa. Osa kansalaisista kuvasi ajattelevansa kuolemaa, mutta ei osannut nimetä tilannetta, jossa kuolemaa erityisesti ajattelisi. Osa heistä, jotka kuvasivat, ett- eivät koskaan ajattele kuolemaa pitivät ajatusta niin pelottavana ja vaikeana, että halusivat olla mieluummin ajattelematta sitä. Kuvauksista ilmeni myös, että osallistujat saattoivat kokea ole- vansa jossain tilanteissa pakotettuja ajattelemaan kuolemaa.
Kuolemaan liittyvän ajattelun kuvattiin olevan joko kuolleiden läheisten muistelua, oman tai läheisten tulevaan kuolemaan liittyvää pohdintaa tai yleisellä tasolla kuoleman pohdiskelua.
Osa kuvasi kuoleman ajattelun olevan myös osaksi läheisen menettämisen pelkoa ja sen pohti- mista. Osallistujat mielsivät kuoleman ajattelun olevan osaksi elämän ajattelua. ”Monenlai- sissa, sekä ilossa että surussa, että ihan arjessakin. Kuoleman absoluuttisuus ja ehdottomuus on tavallaan aina läsnä.” (166).
Taulukko 5. Moninaiset kuoleman ajattelun tilanteet
Alaluokka Yläluokka Pääluokka
▪ Vanhemmuuteen liittyvissä erilaisissa ti- lanteissa
▪ Opiskellessa
▪ Ikääntyessä ja kohdatessa ikääntyviä
▪ Huomatessaan, että on liian myöhäistä jonkin asian toteuttamiseen.
▪ Päätöksiä tehdessä
▪ Oman tai läheisen terveydentilan muuttu- essa
Elämänmuutokset
Moninaiset kuoleman ajattelun tilanteet
▪ Kohdatessa onnettomuus tai ”läheltä piti”
tilanteita
▪ Läheisen tai muun tuttavan kuollessa
▪ Kuolleita läheisiä muistellessa
▪ Hautajaisissa/ muistotilaisuudessa
▪ Kuullessa itsemurhista
▪ Kohdatessa kuolemaa omassa työssään
▪ Kuolevan omaisia kohdatessa tai heitä ajatellessa
▪ Pohtiessa mahdollisuutta menettää lähei- nen ihminen
▪ Haudoilla käydessä
▪ Nähdessä läheisen kuolemasta muistutta- via asioita tai tilanteita
▪ Kuolin ilmoituksia lukiessa
Kuoleman kohtaaminen
▪ Luonnossa
▪ Tilanteissa, joissa ei voi olla ajattelematta kuolemaa
▪ Osallistuessa keskusteluun, jonka aihe liit- tyy kuolemaan.
▪ Kuolemasta kertovia Raamatunkohtia lu- kiessa
▪ Juhla/merkkipäivien ja -pyhien aikana
▪ Matkustaessa itse tai läheisten matkusta- essa liikenteessä erilaisilla kulkuneuvoilla
▪ Kuolemaan liittyvien maailman tapahtu- mien ollessa esillä eri medioissa
▪ Pohtiessa nykypäivän sekä menneen ajan maailman tapahtumia
▪ Kielteisten tunteiden, kokemusten ja pel- kotilojen ympäröimänä
▪ Tietynlaista musiikkia kuunnellessa
▪ Rakastaessa
▪ Yksin ollessa
▪ Arjen toiminnoissa
▪ Pohtiessa omaa elämää
▪ Suunniteltaessa tulevaisuutta
Jokapäiväinen elämä
5.2.1 Elämänmuutokset
Elämän muutosvaiheet koettiin kuoleman ajattelua stimuloivina ajanjaksoina. Näistä muutos- vaiheista vanhemmuuteen liittyvät tilanteet tulivat esiin kansalaisten vastauksissa. Vastaajat kuvasivat ajattelevaansa kuolemaa ollessaan raskaana ja lapsen syntymään liittyen. Harkitta- essa perheenlisäystä kuolema saattoi tulla mieleen, koska tiedostettiin riskit raskauteen ja syn- tymään liittyen. Lapsiensa tai lastenlasten elämän seuraaminen herätti myös ajatuksen kuole- masta. ”Kun katson vaikka kaunista vauvaa tai pikkulasta, mieleeni tulee joskus ajatus: sadan vuoden kuluttua hänkin on jo kuollut.” (122) Oman lapsen vieminen toimenpiteeseen koettiin myös herättävän ajattelemaan kuolemaa, koska pelättiin esimerkiksi toimenpiteeseen liittyviä komplikaatioita. ”Kun oma lapsi on ollut leikkauksessa, olen pelännyt kuolemaa.” (71)
Vastaajat kertoivat kuoleman tulevan ajatuksiin silloin kun joko oma tai läheisen terveydentila oli muuttunut, yleensä sairauden myötä. ”Ensisijaisesti ajattelen kuolemaa lähinnä itseni tai läheisteni sairastuessa.” (91) Osassa vastaajista jo tutkimuksiin ja lääkäriin meno sai ajattele- maan kuolemaa. ”Ajattelen sitä myös, kun olen menossa lääkäriin.” (158) Vastaajat kuvasivat ajattelevansa kuolemaa myös olleessaan itse potilaina ”tai itse joutuu avuttomaan tilaan, esim.
sairaalaan joutuessa.” (97) tai silloin kuin oma läheinen oli potilaana sairaalassa. Kuoleman ajatukset olivat läsnä myös sairaana kokiessa kipuja. ”Välillä kun on kovia kipuja.” (199)
Oma ikääntyminen tai ikääntyvien kohtaaminen herätti pohtiman kuolemaa. ”etenkin mitä van- hemmaksi tulee niin tietää, että aina se aika lähenee.” (75) Omien vanhempien ajatteleminen tai muiden iäkkäiden läheisten ajatteleminen sai ajattelemaan kuolemaa. ” kun ajattelen van- hempiani ja pelkään että heille sattuu jotain.” (169) ”Kun käyn mummini luona vanhainko- dissa.” (169) Osa vastaajista kertoi työskentelevänsä vanhusten parissa, jolloin he kokivat kuo- leman tulevaan mieleen töissään. ”Työn puolesta tulee mietittyä myös, työskentelen vanhusten parissa.” (3)
Kansalaiset kokivat ajattelevansa kuolemaa myös muiden elämänmuutoksien yhteydessä, kuten opiskellessa, päätöksiä tehdessä tai suunnitellessa tulevaisuutta. ”Tavallaan ajattelen myös kuolemaa, kun ajattelen mitä haluan tehdä elämässäni.” (158) Vastaajat kertoivat ajattele- vansa kuolemaa myös silloin kun huomaa että on liian myöhäistä jonkin asian toteuttamiseen.
” Tilanteissa, jolloin joku asia on liian myöhäistä.” (200)
5.2.2 Kuoleman kohtaaminen
Kansalaiset kuvasivat ajattelevansa kuolemaa kohdatessaan sitä elämän varrellaan. Heidän ku- vaamat kuoleman kohtaamiseen liittyvät tilanteet olivat moninaisia. Läheisen tai muun tuttavan kuolema herätti ajattelemaan kuolemaa. ”Luonnollisesti kun joku läheinen kuolee.” (101) Osa vastaajista kertoi myös julkisuuden henkilön kuoleman herättävän ajatuksia kuolemasta. ”Kun lukee jonkun tunnetun ihmisen kuolemasta.” (83) Kansalaisten muistellessa kuolleita läheisiään he ajattelivat kuolemaa. ”Ajattelen kuolemaa ainakin häivähdyksenä joka kerta kun ajattelen kuollutta lastani, joka kerta kun näen jonkun esineen tai muistan asian, joka viittaa häneen.”
(67) Läheisen kuolemasta muistuttavat asiat ja tilanteet stimuloivat myös kuoleman ajattelua.
Kuoleman ollessa läsnä tavalla tai toisella kansalaisten elämässä, kohdatessaan kuolemaa työs- sään ja ajatellessaan läheistä, joka oli menettänyt oman läheisensä, saivat kansalaiset ajattele- maan kuolemaa.
Kansalaiset kokivat tilanteiden, joissa oli mahdollisuus menettää läheinen ihminen kuoleman ajattelua herättäväksi. Onnettomuus tilanteet ja muut läheltä piti tilanteet, olivat vastaajien mie- lestä sellaisia, jotka herättivät ajattelemaan kuolemaa. ” Kun kuolema on ollut esim. vaarati- lanteen takia hyvin lähellä.” (99) ”Jos näkee pahan liikenneonnettomuuden moottoritiellä, sil- loin ajattelee, että tuolla voisin yhtä hyvin olla minä kuolleena.” (120)
Kuolemaan liittyvät tilanteet, kuten hautajaiset, haudoilla käyminen ja kuolin ilmoitusten lu- keminen kuvautuivat tilanteina, jolloin kansalaiset kokivat ajattelevansa kuolemaa. ”Ajattelen kuolemaa, kun käyn lapsuuden- ja nuoruudenystäväni haudalla.” (158) ”Viimeksi ajattelin kuolemaa paljon viime viikolla, kun olin appeni siunaustilaisuudessa ja lesken tukena.” (36)
”Luen lehdestä jostain syystä kuolinilmoitukset ja silloin tuntuu pahalta, kun kyse on nuoresta ihmisestä. Mietin myös mihin he ovat kuolleet.” (3)
5.2.3 Jokapäiväinen elämä
Osalle vastaajista kuoleman ajattelu kuului jokapäiväiseen elämään ja arkeen, eikä kuoleman ajattelu tarvinnut mitään erityistä stimulusta. Kuolema saattoi tulla ajatuksiin samalla kun pohti omaa elettyä elämäänsä ja suunnitteli tulevaisuuttaan tai ihan arkisia askareita puuhastellessaan.
”ajattelen kuolemaa, vaikka polttopuita tehdessäni: kuinka monta kevättä itselläni vielä on, kun saan olla elossa ja tehdä arkisia askareita” (194) Osallistuminen keskusteluun, jonka ai- heena on kuolema tai vastaavan keskustelun seuraaminen, sai osallistujat ajattelemaan kuole- maa. ”Oman lapsen kanssa keskustellessa elämästä ja kuolemasta.” (85)
Juhlapyhinä moni vastaajista kuvasi ajattelevansa kuollutta tai kuolleita läheisiään. ”Juhlapy- hinä kaipaan omia vanhempiani ja heidän elämäänsä ja kuolemansa tulevat vahvasti mieleen.”
(127) Kuolleen läheisen syntymäpäivät miellettiin myös kuolema ajatuksia herättävänä. Osal- listujat liittivät kuoleman ajattelemisen myös yleisesti pääsiäisen aikaan. ”Pääsiäisen aikaan (pitkäperjantai on kuoleman hyvin terveellinen muistutus juhla, uskoipa Jeesus-myytin ideaan, miten tahansa).” (82) Osa osallistujista kuvasi raamatun lukemisen tuovan mieleen kuoleman.
”Silloin kun kirkkovuodessa tulee esiin kuolemasta kertovia Raamatunkohtia.” (207)
Luonnossa liikkuessa ja luontoa katsellessa kansalaisilla kuolemaan liittyvät ajatukset tulivat herkästi mieleen. Syksyllä putoavat lehdet ja kuollut lintu maassa saattoivat herättää kuoleman pohtimista lähemmin myös omassa elämässään. ”Marraskuussa viimeistään luonto kuolee ja niin osa minunkin luonnosta.” (92) Kansalaiset kuvasivat ajattelevansa kuolemaa rakastaessa.
” kun huomaan, kuinka paljon joku läheinen merkitsee minulle.” (178) Silloin kuoleman ajat- telu kuvautui rakkaan ihmisen menettämisen pelkona. Musiikin kuuntelemisen koettiin stimu- loivan myös kuoleman ajattelua. ”Jonkun tietyn biisin kuullessani.” (38) Osalle tietynlainen kuoleman aihetta sivuava musiikki herätti ajatuksia kuolemasta. Toiset kuvasivat taas, että tietty musiikki, josta tuli mieleen kuollut läheinen stimuloi kuoleman ajattelua.
Osallistujat kokivat yksin olemisen stimuloivan ajattelemaan kuolemaa. ”Yksin ollessa paljon- kin pyörii kuolema mielessä.” (105) Kuolemaa kerrottiin ajateltavan silloin, kun elämä tuntui raskaalta tai vaikealta. Osallistujat kokivat ajattelevansa kuolemaa myös silloin kun he tunsivat itsensä väsyneiksi. Lisäksi masennuksen, ahdistuksen ja vihan tunteet tulivat esiin kuoleman ajattelua stimuloivina osallistujien kuvauksissa. ”Ajattelen kuolemaa joskus myös, kun ahdistaa paljon.” (140) Elämän vaikeat tilanteet koettiin myös kuoleman ajattelua herättävänä. Osalla saattoi käydä mielessä kuolema mahdollisuutena päästä pois vaikeasta elämäntilanteesta, vaikka ei muutoin itsetuhoinen ajatuksiltaan olisikaan ollut. ”Oman elämän ollessa ylikuormit- tavaa ajattelen usein kuolemaa ja ajatus kaiken loppumisesta rauhoittaa minua.” (121) Pelko- tiloissa osallistujat kertoivat ajattelevansa kuolemaa. Esimerkiksi lentämistä pelkäävä pelkäsi
