Oman tai läheisen kuoleman ajatteleminen herätti osallistujissa syvällisiä, monitahoisia ja ris-tiriitaisiakin tunteita. Kansalaisten kuvaamat tunteet oman tai läheisen kuoleman ajattelemi-sesta voidaan luokitella kielteisinä koettuihin, hyväksyntää kuvaaviin, luopumiseen ja torjun-taan liittyviin tunteisiin (Taulukko 4). Osallistujat kuvasivat, että omalla elämänkokemuksella ja -näkemyksillä, kuolin tavalla sekä riippuen siitä ketä kansalaiset ajattelivat kuolevaksi, oli merkitystä heissä herääviin tunteisiin. Nuoren ja äkillisesti kuolleen kuolema koettiin negatii-visempia tunteita herättävänä kuin esimerkiksi korkeaan ikään ehtineen ihmisen odotettu kuo-lema. Läheisen kuoleman ajatteleminen herätti pääsääntöisesti voimakkaampia tunteita kuin oman kuoleman ajatteleminen. Läheisen kuoleman kuvattiin herättävän pohtimaan omaa kuo-levaisuuttaan. Osa kansalaisista koki oman tai läheisen kuoleman ajattelemisen liian raskaaksi ja oli mieluummin ajattelematta koko asiaa.
Oma kuolema herätti osallistujissa ristiriitaisia tunteita. Osittain omaa kuolemaa pelättiin, mutta toisaalta samalla odotettiin uteliaana. ”Kuolema tuntuu lievästi kiinnostavalta ovelta, jonka avauduttua voi kokea aivan toisenlaisen matkan. Toisaalta kyllä oma kuolema pelottaakin sil-loin kun tuntuu, että minulla olisi vielä jotain annettavaa tässä elämässä ja etten ole ehtinyt vielä kaikkea sitä tehdä ja kokea, mitä haluan." (140) Osa vastaajista kuvasi myös, ettei halua pelätä kuolemaa. ”Yritän ajatella, että minunkin täytyy uskaltaa kuolla.” (189) Oman kuole-man ajatteleminen kuvattiin myös pikemminkin elettyyn elämään kohdistuvia tunteita herättä-vänä. Kuolemaan liittyvät tunteet koettiin osaksi olevan myös riippuvaisia omasta mielialasta.
Muutama vastaajista toi esiin, että kokiessaan itsensä masentuneeksi tai muutoin alakuloiseksi, ajatus kuolemasta tällaisessa mielentilassa tuntui heistä lohdulliselta tai helpottavalta. ”Kun olin oikein masentunut ajatus kuolemasta oli lohdullinen, surulle ja tuskalle on loppu, elämälle on vaihtoehto.” (163) ”Kun olen ollut masentuneempi, ajattelen sitä suurena helpotuksena.”
(93)
Taulukko 4. Kuoleman herättämät monitahoiset ja ristiriitaiset tunteet.
Alaluokka Yläluokka Pääluokka
Järkytys
Kielteisenä koetut tunteet
Kuoleman herättämät
Yksinäisyys ja tyhjyys Huoli
Luopumiseen liitetyt tunteet kuole-maan liittyviä tunteita Epätietoisuus
Torjuntaa kuvaavat tunteet
5.1.1 Kielteisenä koetut tunteet
Ajatus omasta tai läheisen kuolemasta herätti kielteisiä tunteita. Näitä tunteita olivat pelko, jär-kytys, kauhu, paniikki, ahdistus, levottomuus, shokki, katkeruus, ärtymys, viha ja epäreiluus.
Osa vastaajista koki läheisen sekä omaan kuolemaan liittyvää pelkoa. Omaa kuolemaa ajatel-lessa pelättiin kipua, toimintakyvyn menettämistä ja joutumista muiden avun varaan. Oma kuo-lema herätti myös pelkoa, koska siihen ei voi vaikuttaa itse. ” Pelkään kuokuo-lemaa siksi, että pelkään kuolevani ennen/ilman että olen valmis.” (133) Läheisen kuolemaa pelättiin myös siitä syystä, että kuolema tulisi varoittamatta ja ennenaikaisesti. ”Pelkoa siitä, jos joku joutuu läh-temään liian aikaisin.” (5) Läheisen kuoleman ajattelemisessa pelkoa herätti lisäksi kuoleman lopullisuus ”pelottaa se lopullisuus” (69), yksin jääminen sekä oma selviytyminen läheisen kuoleman jälkeen. ”Pelkään etten pärjää yksin, kun ajattelen mieheni kuolemaa. Hän on minun toinen puoliskoni.” (32) ” Pelkoa siitä miten elämää pystyy jatkamaan ilman läheistä.” (42) Yleisesti myös pelkästään ajatus läheisen menettämisestä herätti pelon tunnetta. ”Pelkkä ajatus jonkun rakkaan ihmisen menettämisestä aiheuttaa pelkoa.” (124) Moni vastaajista toi esiin, että erityisesti pelättiin oman lapsen kuolemaa. ”Lasteni kuolemaa pelkään eniten maail-massa.” (71) Vastaajien kuvauksissa kuolemanpelkoa lievitti tietoisuus siitä, ettei kuoleman jälkeen enää tunne mitään. ”Mutta kun ajattelen, että kuolleena en enää voi niitä tunteita tun-tea; kuollut ei kärsi, niin se helpottaa.” (122) Toisaalta kuvattiin myös sitä, että kuolema ei pelota eikä herätä muitakaan negatiivisia tuntemuksia kuten ahdistusta. Jotkut olivat läheisen kuoleman kohtaamisen jälkeen lakanneet pelkäämästä kuolemaa, koska läheisen kuolema oli ollut levollinen ja rauhallinen. ”Hänen kuolemansa myötä minunkin kuoleman pelkoni katosi.”
(67)
Osallistujat kuvasivat kuoleman herättävän ärtymyksen tunteita. ”Vituttaa kuolla, kun ei ole päivääkään saanut elää.” (87) He kokivat ärtymystä muun muassa siitä, että heidän läheinen oli kuollut ja jättänyt hänet yksin. ” Se herätti aikoinaan tietenkin vihaa, (miksi minulta otetaan kaikki pois?)” (122) Läheisen kuolema onnettomuuden seurauksena koettiin myös herättävän osallistujissa ärtymyksen ja vihan tunteita. Etenkin läheisten nuorten ihmisten kuolema saatet-tiin kokea myös epäreiluna. Tämän lisäksi myös oman kuoleman ajatteleminen saattoi tuoda vihan tunteet mieleen.
Läheisen kuolemaa ajatellessa ilmeni katkeruuden tunnetta vastaajissa. Läheisen kuoleman ajatteleminen koettiin hyvin voimakkaita tunteita herättävänä. He kuvasivat oman läheisen kuo-leman ajattelemisen aiheuttavan järkytystä, kauhua, paniikkia, levottomuutta sekä shokin tun-teita. Ajatus läheisen kuolemasta koettiin ahdistavana. ”Vaimon ja lasten kuolema henkilökoh-taista suurta ahdistusta.” (82) Luopuminen omasta rakkaasta tai oman rakkaan ennenaikainen menehtyminen herätti vastaajissa ahdistavia tunteita.
5.1.2 Luopumiseen liitetyt tunteet
Vastaajat kuvasivat kuoleman ajattelemisen herättävän luopumiseen liittyviä tunteita. ”Irti päästäminen on ehkä se vaikein juttu.” (90) Ajatus läheisestä tai oman elämän luopumisesta herätti vastaajissa kirjavan joukon luopumiseen liittyviä tunteita. Moni vastaajista kertoi sen aiheuttavan surua ja kaipausta. Surun kuvattiin olevan esimerkiksi sitä, että ikävöi kuollutta läheistään ja se että tietää ettei koskaan enää näe läheistään tuottaa se fyysisesti suurta surua. ” Olisin surullinen ja itkisin monia viikkoja.” (44) ”Itselle jää se kauhea suru ikävä kestettä-väksi.” (179) Läheisen kuoleman ajatteleminen herätti myös masennuksen tunnetta kansalai-sissa.
Läheisen kuolema koettiin lohduttomuuden tunteita herättävänä. Kuoleman edessä koettiin alis-tuneeksi ja voimattomaksi. ”Myös se voimattomuuden tunne, kun läheinen kuolee, eikä mitään voi tehdä hänen pelastamisekseen tai edes auttamisekseen, on kammottava.” (140) Kun lähei-sen kuolema herätti voimattomuuden tunnetta, omaa kuolemaa ajatellessa koettiin alistunei-suutta. Läheisen kuolema herätti osallistujissa yleisesti myös ajatuksia elämän rajallisuudesta.
Omaa kuolemaa ajatellessa moni kansalaisista koki huolta jäljelle jäävistä läheisistä ja heidän selviämisestä. He pohtivat, miten läheiset pärjäisivät surunsa ja menetyksensä kanssa. ”Joskus ajattelen sitä, miten läheiset pärjäävät sen jälkeen.” (147) Kuoleman koettiin herättävän myös ihan fyysistä kipua ajatellessa esim. läheisen kuolemaa. ”Puristavan tunteen tuo rintaan ajatus omien läheisten kuolemasta.” (190) Oman kuoleman ajattelemisen kuvattiin herättävän myös pettymyksen tunteita. Osa vastaajista kuvasi lisäksi tuntevansa hämmennystä omaa kuole-maansa ajatellessa.
Kuoleman kuvattiin herättävän syyllisuuden tunteita. Vastaajat kokivat muun muassa syylli-syyttä omasta käytöksestään ja toiminnastaan kuollutta kohtaan hänen ollessa vielä elossa.
”syyllisyyttä siitä, että olisin ehkä voinut tehdä jotain paremmin heidät tavatessani.” (60) Lä-heisen kuolemaan liitettiin myös yksinäisyys ja tyhjyyden tunteet. Puolison kuollessa eloon jäänyt kuvasi olonsa usein yksinäiseksi ja tyhjäksi. ”Ja aina läheisen poistuminen jättää aukon, joka on käsiteltävä omassa itsessä tavalla tai toisella.” (26) Läheisen kuoleman ajatteleminen kuvattiin myös tuskaa herättävänä. ”Tuskaisempaa ja voimia vievää kuin oman kuoleman aja-tus.” (209)
5.1.3 Hyväksyntää kuvaavat tunteet
Ajatus kuolemasta ei herättänyt pelkästään negatiivisiksi luokiteltuja tunteita vaan myös kuo-leman hyväksyntää. Oman kuokuo-leman ajatteleminen herätti selkeästi laajemman kirjon hyväk-syviä tunteita kuin läheisen kuoleman. Ajatus sekä omasta että läheisen kuolemasta sai tunte-maan helpotuksen tunnetta. Helpotusta koettiin muun muassa, kun ajateltiin, että pitkän kärsi-myksen jälkeen kuolema vapauttaa kärsimyksistä ja kivuista. ”Jos läheinen on ollut erittäin sairas, niin se on ollut helpotus.” (16) Oma kuolemakin koettiin helpottavana joissain tilan-teissa. ”mutta saattaa olla jossain tilanteessa helpotus.” (114) Lisäksi muutama vastaaja ku-vasi kokevansa helpotusta ajatellessa omaa kuolemaansa, koska koki olevansa masentunut.
”Kun olen ollut masentuneempi, ajattelen sitä suurena helpotuksena.” (93) Kuolema herätti kunnioituksen ja kiitollisuuden tunteita elettyä elämää kohtaan. ”Suurta kiitollisuutta elämästä ja rakkaista ihmisistä ensisijaisesti.” (128) Kuolema hyväksyttiin luonnollisena elämän pää-töksenä. ”Toisaalta sitä jotenkin jo hyväksyy, että kaikki kuolevat joskus.” (197) Läheisen kuo-lemakin koettiin hyväksyviä tunteita herättävänä silloin, kun kuolema olisi jollain tavalla odo-tettu esimerkiksi sairauden takia tai läheisen ollessa jo iäkäs. ”Vanhojen ja sairaiden kuolema tuntuu luonnolliselta.” (89) Osa vastaajista kuvasi oman kuoleman ajattelemisen herättävän toivoa. ”mutta samalla myös hiukan toiveikkaita.” (179) ”se suo mahdollisuuden päästä täältä
”parempaan” elämään.” (99)
Ajatus omasta kuolemasta herätti osassa kansalaisista uteliaisuuden, mitä kuoleman jälkeen ta-pahtuu. ” Ajatus omasta kuolemastani herättää lähinnä uteliaisuutta. Sen jälkeen minulle
sel-viää ”Suuri salaisuus”.” (67) Lisäksi uteliaisuutta herätti itse kuolinhetki. ”Olen utelias kuo-linhetkestä eli miltä tuntuu kuolla, kun aivosolut alkavat sammua.” (27) Oman sekä läheisen kuolema herätti lohdullisuuden tunnetta. Vastaajat kokivat lohdulliseksi elämän päättymisen.
”Lohdullisia. Ajatus kaiken lopusta ja tietoisuuden sammumisesta on lohdullinen.” (126) Lä-heisen kuoleman kuvattiin levollisuutta herättävä. ”Jos kuitenkin kuvittelen, että kuolema liittyy tilanteeseen, jossa henkilö itse kokee sen hyvänä, ajatus on levollinen.” (133) Omaa kuolemaa ajatellessa tunnettiin iloa sekä rakkautta. ”Joskus ajattelen omalta osaltani, että on ihanaa, että joskus voi kuolla.” (156) Oman kuoleman ajatteleminen lisäksi herätti tyytyväisyyttä ”olen tyy-tyväinen sitten, kun aika on täysi ja pääsen lukuisista (todennäköisistä) pikkusairauksistani.”
(36) sekä neutraaleja tunteita. ”Maanpäällisen elämän päättyminen ei siis olisi varsinaisesti riemuvoitto tässä vaiheessa aikuisuutta, mutta taustani vuoksi en myöskään koe tarvetta suh-tautua kuolemaan ylireagoiden tai kartellen.” (107)
5.1.4 Torjuntaa kuvaavat tunteet
Osa vastaajista oli haluttomia käsittelemään kuoleman herättämiä tunteita. Ne koettiin osittain niin voimakkaiksi ja pelottaviksi, että tunteet mieluummin torjuttiin. ”Yritän vältellä ajatusta viimeiseen saakka. En voi kuvitella mitään pahempaa kuin läheisteni kuolemat.” (109) Toi-saalta kuolemaan suhtauduttiin välinpitämättömästi, koska vastaajat kokivat kuolemaan liitty-vien tunteiden pohtimisen turhana ”Näen sellaisten tunteitten ruotimisen hedelmättömänä.”
(22) tai kuolema ei yksinkertaisesti herättänyt heissä mitään tunteita. ”Ei kovin erikoisia tun-teita.” (14)
Ajatus läheisen kuolemasta tuntui useasta vastaajasta liian pelottavalta ajatella, joten he mie-luummin torjuivat kuoleman ajattelemisen. ” En edes uskalla ajatella miltä tuntuisi, jos jompi-kumpi lapsistani kuolisi.” (75) ”Yritän vältellä ajatusta viimeiseen saakka. En voi kuvitella mitään pahempaa kuin läheisteni kuolemat.” (109) Osa vastaajista oli haluton myös ajattele-maan omaa kuoleajattele-maansa ja sen herättämiä tunteita. ”En juuri koskaan ajattele sitä.” (209) Toiset puolestaan eivät osanneet nimetä tunteita, mitä kuoleman ajatteleminen herätti. ”En osaa sanoa.” (114) Muutenkin kuoleman ajatteleminen koettiin epätietoisuuden sekä vastenmieli-syyden tunteita herättävänä. ”Maan alle joutuminen tuntuu ajatuksena vastenmieliseltä.” (105)