NÄKÖKULMA KOGNITIIVISEEN SANANLASKUTUTKIMUKSEEN
Richard P. Honeck A proverb in mind. The cognitive science of proverbial wit and wisdom.
Lawrence Erlbaurn Associates, New Jersey I997. 308 s. ISBN 0-8058-0231-2.
ichard P. Honeck on Cincinnatin yli- R opistossa kognitiota tutkiva psykolo- gi, joka on jo pitkän aikaa ollut kiinnostu- nut sananlaskuista kognitiotutkimuksen kannalta ja julkaissut aiheesta useita artik- keleita. Nyt häneltä on ilmestynyt kokonai- nen monografia, jossa hän pyrkii yhdistä- mään paremiologian tuloksia eri tieteen- aloilla kognitiotutkimukseenjajopa psyko- fysiologiaan.
Heti esipuheessa Honeck tekee tiettä- väksi perusratkaisunsa, joka suuntaa selväs- ti koko työtä. Hän tarkastelee sananlaskuja universaalina ilmiönä, ihmisolennon perus- tavanlaatuisena kognitiivisena taipumukse- na nähdä maailma tiettyjen perusrakentei- den avulla, joista Honeck käyttää termiä kognitiivinen ideaali. Siten sananlaskujen käyttö on ihmisen synnynnäinen taipumus.
Vaihtoehtona olisi kulttuurispesifinen näke- mys, jossa ei niinkään painoteta ihmisen universaaleja, synnynnäisiä ominaisuuksia vaan kunkin kulttuurin omia, erityisiä omi- naisuuksia ja samalla sen jäsenten yhteistä kulttuurista tietämystä. Honeck itse myön- tää ratkaisunsa kiistanalaisuuden mutta katsoo tämänkaltaisen metodologisen re- duktionismin olevan tieteessä usein tarpeen.
Teoksen alussa Honeck esittelee seitse- män erilaista tapaa tarkastella sananlasku- ja: persoonallinen, formaali, uskonnollinen, kirjallinen, praktinen, kulttuurinen ja kog- nitiivinen. Näistä formaali, kulttuurinen ja kognitiivinen saavat eniten huomiota osak- seen. Formaali tarkoittaa sananlaskuja eri- tyisinä kielimuotoina, niiden rakenteellisia ja poeettisia ominaisuuksia, kulttuurinen
sananlaskuja kulttuurisesti tuttuina muotoi- na ja yleisesti jaettuna kulttuurisena ainek- sena, kognitiivinen puolestaan sananlaskuja teoreettisina mentaalisina entiteetteinä.
Sananlaskujen formaalia luonnetta kä- sittelevä alaluku sisältää eniten kielitiedet- tä sivuavan paremiologian tulosten esitte- lyä ja osoittaa samalla, että kirjoittaja on todella perehtynyt tähän alaan. Tässä ala- luvussa kirjoittaja myös esittää oman mää- ritelmänsä sananlaskulle: »diskurssista poik- keava, suhteellisen konkreettinen, preesens- muotoinen toteamus, joka käyttää luonteen- omaisia lingvistisiä tuntomerkkejä herät- tääkseen kognitiivisia ideaaleja, jotka aut- tavat luokittelemaan topiikkeja pragmaat- tisen huomautuksen tekemiseksi niistä›>.
Honeck myöntää tämänkin >›suuntäyden››
olevanjoissakin suhteissa epätyydyttävä, ja hän siteeraa myös alan klassikon Archer Taylorin skeptistä näkemystä sananlaskun määrittelemisen mahdottomuudesta.
Kulttuurista tarkastelutapaa esitelles- sään Honeck käy samalla keskustelua vaih- toehtoisen suuntauksen kanssa ja peruste- lee omia linjanvetojaan. Kulttuurisessa nä- kemyksessä korostetaan sananlaskujen so- siaalista luonnetta ja kontekstin tärkeyttä sananlaskun merkitykselle; sananlaskujen merkitys ilman kontekstia on varsin epä- määräinen. Niin ikään sananlaskujen on oltava suuren ihmisjoukon tuntemia. Tämä näkemys jättää Honeckin mielestä huo- miotta monia tärkeitä puolia, jotka liittyvät
nimenomaan siihen, mitä kognitiivisia pro-
sesseja yksilö käyttää sananlaskujen yhtey- dessä. Kulttuurinen näkemys voi valaista DVlRlTTÄIÄ 2/1999
sitä, miten sananlaskuja ymmärretään to- dellisessa elämässäja mitkä historiallisetja sosiaaliset seikat vaikuttavat niiden käyt- töön. Selittämättä jää kuitenkin, miten ih- miset voivat ymmärtääja käyttää sananlas- kuja ja mikä oikein tekee sananlaskusta sananlaskun.
Sananlaskuja kognitiivisesta näkökul- masta tarkasteltaessa niistä täytyy abstra-
hoida pois kaikki kulttuuriset erityispiirteet
paremman yleistettävyyden saavuttamisek- si. Honeck pitää sananlaskujen ymmärtämi- sen perustana käsiteperustateoriaa (con- ceptual base theory), erityisesti sen uudem- paa, laajennettua versiota (extended con- ceptual base theory, ECBT), jonka hän itse kollegoineen on kehittänyt. Honeck viittaa yhdessä kollegojensa kanssa tekemiinsä tutkimuksiin 1980-luvun alusta alkaen ja useisiin laboratoriokokeisiin ja testeihin.Hän pitääkin kognitiivisen sananlaskutut- kimuksen tärkeimpänä metodina järjestet- tyjä kokeita, kun taas kulttuurinen eli kult- tuuriantropologinen ja folkloristinen tutki- mus saa tietonsa kenttätyön ja havainnoin- nin avulla.
Honeck käsittelee omassa luvussaan epäsuoran viestinnän (indirectness) luon- netta. Luku painottuu kielitieteeseen ja re- toriikkaan, ja siinä esitellään erilaiset kuval- liset ilmaukset: idiomi, metafora, meto- nymia, oksymoron, sananlasku ja vertaus.
Honeck esittelee Lakoffin ym. kehittelemää näkemystä, josta hän käyttää nimitystä kä- sitteellinen metaforateoria. Käsitteelliset metaforat ovat eräänlaisia perusmetaforia, joiden perusteella muodostetaan yksittäisiä metaforisia ilmauksia, esim: >>Ihmiset ovat ruokia» -> >>Joan on persikka››. Honeck kui- tenkin kritisoi tätä teoriaa juuri >>käsitteel- listen metaforien» epämääräisyyden vuoksi _ ei ole mitään objektiivisia keinoja mää- ritellä niitä metaforisten ilmausten takaa.
Honeck esittelee teoksensa varsinaisen teoreettisen perustan 3. luvussa, joka käsit-
telee kognitiivisia perusteita ja jonka alus- sa kirjoittaja esittää 20 kysymysryhmää, joihin kognitiotutkimukselta odotetaan apua. Lista on mahtava ja kattaa varmasti kaikki näkökulmat sananlaskuihin, kulttuu- ris-sosiaalista lukuunottamatta. Kysymyk- siin vastaamiseen tarvitaan apua muun muassa seuraavilta kognitiotutkimuksen aloilta: kieli ja ajattelu, mentaalinen repre- sentaatio, kategorisointi, instantiaatio ja mieleenpalauttaminen, yhteiskuntaja mie- li. Sananlaskun käyttöä voidaan kognitiivi- sena suorituksena kuvata sananlaskutehtä- vänä (P-task), joka puhujan kannalta alkaa tilanteen ja sen topiikin ymmärtänıisestä, jatkuu sopivan ajatuskompleksin valitsemi- sellaja sen yhdistämisellä topiikkiin, sopi- van sananlaskun valitsemisella näiden pe- rusteella ja päättyy sananlaskun esittämi- seen. Kuulijan kannalta prosessissa on sa- moin tilanteen ja topiikin ymmärtäminen, sananlaskun kirjaimellisen merkityksen konstruointi ja sen tilanteeseen sopimatto- muuden tajuaminen, uuden, kuvallisen merkityksen konstruointi ja sen sovittami- nen topiikkiin sekä sananlaskun ja sen si- tuatiivisen kuvallisen merkityksen talletta- minen muistiin.
Honeck ottaa kognitiivisia perusteita käsittelevässä luvussa esiin varsin isoja asioita. Pitkälle meneviä tuloksia ei kuiten- kaan tule esiin, ja luvun lopun yhteenveto onkin kuvaava: suurin osa kognitiotietees- tä on otettava käyttöön sananlaskukognition selvittämiseksi, mutta silti sitä ei voida nykyisellään täysin eksplikoida.
Honeck keskustelee teoksessaan eniten Lakoffin kanssa, esittelee hänen näkemyk- siään ja kritikoi niitä esittäen samalla omia vaihtoehtojaan. Esiin tulee kolme erilaista kognitioteoriaa. Yksi on Lakoffin suuri ketjumetaforateoria (Great Chain Meta- phor Theory, GCMT), toinen on jo mainit- tu laajennettu käsiteperustateoria ja kolmas puheaktiteoriaa hyödyntävä Walshin ja
Paivion kaksoiskoodausteoria (Dual Co- ding Theory, DCT). Jälkimmäinen tuo Ho- neckin mielestä >>kiintoisan lisän» sananlas- kuja koskeviin teorioihin, vaikka se onkin vähemmän työstetty kuin kaksi muuta vaih- toehtoa. Tärkein ero Lakoffin ja Honeckin teorioiden välillä on ilmeisesti siinä, että Lakoff pitää keskeisempänä kuin Honeck sananlaskujen tuttuutta ja metaforan käsit- telyn automaattisuutta; samalla Lakoffin näkemys edustaa selkeämmin kulttuurista
näkökulmaa sananlaskuihin. Honeck perus-
telee oman teoriansa paremmuutta sillä, että se esittää sananlaskun käytölle kognitiivi- sen kuvauksen ja että laboratoriokokeet ovat vahvistaneet sen oletuksia.
Kognitiivinen kielitiede on mukana vain Lakoffin kautta; esimerkiksi Ronald Langacker puuttuu lähteistä. Keskeisistä käsitteistä skeema japrototyyppi vilahtavat välillä tekstissä, mutta ne puuttuvat asia- hakemistosta. Vaikka ne ovat kognitiivisen kategorioinnin teoreettisia peruskäsitteitä, niitä ei pyritä suhteuttamaan teoksessa esiintyviin vastaaviin käsitteisiin. Vaikuttaa siltä, että kognitiivinen ideaali muistuttaa monessa suhteessa skeemaa, mutta Honeck ei käy pohtimaan, mitä eroja käsitteillä voisi olla. Honeckin mukaan on olemassa ideaa- leja, normatiivisia ja standardeja tapoja, joiden mukaan tapahtumat sujuvatja niiden tulisi sujua. Niitä voidaan kutsua geneeri- siksi ideaaleiksi. Kulttuurisella tasolla jo- kainen yhteisö preferoi joitakin ajatuksiaja
jotakin käyttäytymistä. Geneerinen ideaali
vastaa sananlaskun kuvallista merkitystä.Suorasanainen pintamerkitys taas esitetään spesifı'llä ideaalilla, joka on sananlaskun synnyttäneen geneerisen ideaalin partiku- larisaatio.
Lakoffin teoriassa geneeristä ideaaliaja spesifiä ideaalia vastaavat geneerisen tason skeemaja spesifin tason skeema, eikä aina- kaan tämän kirjoittajalle valjennut, mikä voisi sananlaskujen kannalta olla radikaa-
li ero näiden käsitteiden välillä. Honeck itse toteaa spesifin tason skeeman vastaavan oman teoriansa kirjaimellista merkitystä (eli Honeckin spesifiä ideaalia), termit vain ovat erilaisia.
Kiintoisaa ja ainakin lingvistisen pare- miologian kannalta yllättävää on se, miten Honeck toisinaan pitää sananlaskujen pe- rustana olevia kognitiivisia prosesseja ei- kielellisinä. Epäselväksi jää muun muassa käsitteen käsitteellinen perusta (conceptual base) luonne. Honeckin mukaan se on mo- daaliton, nonimagistinen, nonverbaalinen rakenne, ja nimenomaan sananlaskulla sen kuvallinen merkitys. Ei ole helppoa kuvi- tella, millainen mentaalinen ilmiö kuvalli- nen merkitys voi olla, jos se on sanaton ja (mieli)kuvaton. Samoin Honeck on pyrki- nyt kokeissaan tutkimaan sananlaskujen ilmentämien ideaalien visuaalista hahmot- tamista. Järjestetyt kokeet ovat nekin kiin- toisia, mutta ainakin folkloristi jää epäile- mään, kuinka hyvin niiden antamat tulok- set ovat yleistettävissä sananlaskujen va- paaseen elämään. Toisin sanoen Honeckin tarjoamalla kokeellisella, yksilöpsykologi- sella tarkastelutavalla on omat rajoituksen- sa.
Honeckin teos on kunnianhimoinen yri- tys ja varmaankin kattava esitys siitä, mitä psykologinen kognitiotutkimus tällä hetkel- lä pystyy sanomaan sananlaskuista. Kunkin pääluvun lopussa on lyhyt yhteenveto, jos- sa kirjoittaja joutuu usein nöyrästi totea- maan, että paljon jää vielä selvittämättä.
Esimerkiksi neljäs pääluku, joka käsittelee sananlaskun kognition teorioita, päättyy tunnustukseen, että esitetyt teoriat eivät juurikaan onnistu antamaan yksityiskoh- taista selvitystä sananlaskujen ymmärtänıi- sestä, käytössä esiintyvistä mentaalisista mekanismeistaja synnytetyistä mentaalisis- ta tuotteista.
Laajan alueen tai usean alan hallinta on kenelle tahansa vaikeata, ja kenties siitä
[>
johtuu, ettei Honeck ole aina suhteuttanut omia käsitteitäänja tuloksiaan muihin. Yksi esimerkki tästä on hänen ideaaliensa vastaa- vuus skeeman ja muiden samantapaisten käsitteiden kanssa. Niin ikään Honeck esit- tää kolmioekvaation, jossa on topiikki re- ferenttinä, sananlasku symbolina ja kogni- tiivinen ideaali ajatuksena _ malli muis- tuttaa huomattavan paljon klassista se- mioottista kolmiota. Honeckin käsitys sa- nanlaskun universaaliudesta kognitiivisena ilmiönä voisi olla koeteltavissa perehtymäl- lä etenkin Euraasian pohjoisreunanja Ame- rikan alkuperäisväestöjen suulliseen perin-
teeseen, koskajuuri heiltä on väitetty sanan- laskujen koko lailla puuttuvan.
Laajan katsauksen kokoamisen ohella Honeckia on kiitettävä omien lähtökohtien
ja valintojen selkeästä esittämisestä. Kai-
kessa kiistanalaisuudessaankin teos herät- tää paljon ajatuksia, vastaväitteitäja on siten omiaan viemään tutkimusta eteenpäin..PEKKA HAKAMIES Karjalan tutkimuslaitos, Joensuun yliopisto, PL 111, 8010] Joensuu
Sähköposti: pekka. hakamies @joensuu.fi
vENÄLÄıs-sqALAısEsTA sANAKıRJAsTA uusı LAıTos
Martti Kuusinen,Veera Ollikainen 8: julia Syrjäläinen Venäjä-suomi-suursonaki
ıjo.Yli 90 000 hakusanaa ja sanontaa.Toim. M. Kuusinen.\/\/SOY, Porvoo & Russkij jazykA Mos-
kova I997. XXXI + |575 s. ISBN 95I-0-2I456-6.
w
SOY:nja moskovalaisen Russkij jazyk -kustantamon runsas vuo- si sitten yhdessäjulkaisema Venäjä-suomi- suursanakirja on kolmas tällä vuosisadalla ilmestynyt laaja venäläis-suomalainen sa- nakirja. Monien sukupolvien venäjänhar- rastajat ovat eri aikoina joutuneet tuskaile- maan ajanmukaisen sanakirjan puutetta.
Nyt saatu uusi sanakirja (jäljempänä KOS) on iso ja luotettava, mutta onko se myös suuri ja kaunis? Perusaineisto on vanhasta Kuusisen ja Ollikaisen sanakirjasta (KO) vuodelta 1963, mutta hakusanoja on lisät- ty noin 50 %. Paikannimien määrä on kas- vanut l 300zsta 1 900zan, ja kokonaan uusi on lyhenneluettelo, joka käsittää lähes 700 hakutermiä.
Toimituskunta on myös ansiokkaasti ajantasaistanut ja siivonnut suomenkielis-
tä vastineistoa.l Jos sanakirjasta löytää et-
simänsä ja jos löytämäänsä vielä voi luot- taa, pitäisi käyttäjän kaiketi olla tyytyväi- nen. Tässä suhteessa KOS saanee (ainakin aluksi) käyttäjiltään hyvän arvosanan. >>Aka- teemisessa» tarkastelussa arvosteltavaakin löytyy.KOS on mielestäni päässyt muun muas- sa tarpeettomasti paisumaan sisällöltään, mihin palaan jäljempänä. Koska kaikkea ei voi yhdessä kirjoituksessa sanoa, viittaan tältä osin myös LexicoNordicassa ilmesty- neeseen arvosteluun (Tommolaja Mustajo- ki 1998).
HIEMAN HISTORIAA
60-luvun alussa venäjän opiskelijan ja har- rastajan asiat olivat huonolla tolalla. Kij a-
1 Yksi esimerkki: 'polku on ainoastaan jalan kuljettava, (KO) - 'polkua pääsee vain jalan” (KOS).
