584 elsingin yliopistolla järjestettiin syyskuussa kansainvälinen konst- ruktiokieliopin konferenssi. Se oli järjestyk- sessään vasta toinen alan kansainvälinen ta- paaminen, joten sen järjestämistä Suomeen voi pitää melkoisena saavutuksena. Meillä on toki harjoitettu konstruktiokieliopin tut- kimusta jo hyvän aikaa. Avauspuhuja, va- rarehtori Sollamo, toivoi jopa leikillisesti konferenssin lähentävän konstruktiokieli- opin kahta koulukuntaa — Berkeleyn ja Helsingin.
Konferenssiin oli saatu plenaariesitel- möitsijöiksi varsin vaikuttava joukko alan tutkijoita: Hans C. Boas, William Croft, Charles J. Fillmore, Mirjam Fried, Adele Goldberg, Paul Kay, Sandra A. Thompson ja Michael Tomasello. Vaikka plenaari- esitelmöijät edustivatkin pääosin konstruk- tiokieliopin alkukotia Yhdysvaltoja, muut lähemmäs 150 osallistujaa olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta eurooppalai- sia. Koska konferenssi järjestettiin Helsin- gissä, suomalaista kielitieteellistä tutkimus- ta esiteltiin tietenkin runsaasti. Suomesta oli 15 esitelmöijää, ja muita suomalaisia kuu- lijoita oli paikalla ainakin samanmoinen joukko.
Konstruktiokieliopin ydinajatus on, että kielioppi rakentuu konventionaalisista muodon ja merkityksen yhteenliittymistä, konstruktioista. Ne ovat kokonaisuuksia, joita kielenkäyttäjät sekä käyttävät että tul- kitsevat sellaisenaan rakentamatta niiden merkitystä osien merkityksen summana.
Määrittelyn mukaan konstruktiot voivat
KONSTRUKTIOITA RAKENTAMASSA
SECOND INTERNATIONAL CONFERENCE ON CONSTRUCTION GRAMMAR (ICCG2)
6–8. 9. 2002, HELSINKI
H
olla hyvin erikokoisia sijamorfeemeista jasanoista aina lauseisiin tai sitäkin suurem- piin rakenteisiin: yhtä lailla kielioppiin kuuluvat niin inessiivin pääte, transitiivilau- seen skeema kuin vaikkapa fraasi hyvää huomenta. Tämä näkökulma oli oikeastaan ainoa kaikkia esitelmiä yhdistävä tekijä.
Toisin sanoen itse konstruktioajattelu näyt- tää lyöneen läpi laajemmin kuin varsinai- nen konstruktiokieliopin koulukunta ja sen piirissä kehitetty formalismi. Konferenssis- sa pidettiin kyllä esitelmiä, joissa pyrittiin hahmottamaan, miten mikin ilmiö tulisi konstruktiokieliopin formalismilla kuvata, mutta valtaosassa esitelmistä konstruktio- ajatus tarjosi lähinnä heuristisen metodin tutkittavan ilmiön havaitsemiseen ja rajaa- miseen. Analyysit ja niiden taustaoletukset vaihtelivat kunkin tutkijan muiden lähtö- kohtien mukaan. Konstruktiokieliopin vai- kutus on siis ennen muuta inspiroiva.
Konstruktiokielioppi on kehittynyt syn- taktisista lähtökohdista. Sen »ohjelmajulis- tuksessa» vaaditaan kuitenkin muodon ja merkityksen käsittelemistä yhdessä: esi- merkiksi semantiikan ja pragmatiikan tuli- si kulkea konstruktiokieliopin tutkimuksis- sa rinta rinnan syntaksin kanssa. Näin ei kuitenkaan käytännössä yleensä ole. Tästä huomautti plenaariesitelmässään William Croft, joka lienee tämän hetken kuumimpia nimiä — ainakin eurooppalaisen — konst- ruktiokieliopin kentällä. Croft tyytyi kuiten- kin vain esittelemään omaa radikaaliksi nimeämäänsä konstruktiokielioppimallia (Croft 2001) ja sen semantiikkaa koskevaa
virittäjä 4/2002
585 puolta. Tätä radikaalimpia, konstruktiokie- liopille uusia näkökulmia avautui etenkin sektioesitelmissä. Ne osoittivat, miten konstruktiokielioppia voi soveltaa monen- laiseen kielentutkimukseen: variaationtut- kimuksesta historialliseen kielitieteeseen, koodinvaihdosta kielikontakteihin. Uuteen, psykolingvistiseen suuntaan oli matkalla myös Adele Goldberg, jonka teos Construc- tions (1995) on varmasti koko konstruktio- kielioppisuuntauksen tunnetuin julkaisu.
Goldberg pyrki osoittamaan psykolingvis- tisten kokeiden avulla konstruktioiden en- sisijaisuuden niin kielen ymmärtämisessä kuin sen tuottamisessakin.
Konstruktiokieliopin lähtölaukauksena pidetyn Construction grammar -käsikirjoi- tuksen kirjoittajat Charles J. Fillmore ja Paul Kay olivat omissa esitelmissään perin- teisemmillä linjoilla. Molemmat käsitteli- vät yksittäistä konstruktiojoukkoa ja pyrki- vät tekemään tästä kuvausta koskevia yleis- tyksiä. Kay kytki aiheensa itse konstruktio- käsitteen alaan: konstruktio-termin määrit- tely on tietenkin yksi konstruktiokieliopin kohtalonkysymyksistä. Keskustelu termin ympärillä on meillä Suomessakin käynyt hetkittäin jopa kiivaana, eikä lopullista vas- tausta saatu nytkään — tarkentavia kritee- rejä kylläkin.
Kenties lähtökohtien heterogeenisuu- desta johtuen mitään kovin kiivaita periaa- tekeskusteluja ei konferenssisaleissa käyty.
Lämpö ei noussut edes yleiskokouksessa, jossa pohdittiin, tulisiko konstruktiokieli- opin tutkijoiden järjestäytyä eli perustaa kansainvälinen konstruktiokieliopin yhdis- tys. Nykyisellään toiminta on yksittäisten tutkijoiden harteilla. Konferenssien järjes- täjistä koostuva ydinjoukko ylläpitää muun muassa konstruktiokieliopin verkkosivus- toa (www.constructiongrammar.org) ja on aloittamassa Benjaminsilla kirjasarjaa Constructional Approaches to Language.
Järjestö katsottiin tarpeelliseksi varsinkin
akateemisen uskottavuuden lisäämiseksi, siis lähinnä helpottamaan tulevien konfe- renssien rahoituksen hakua. Vielä ei kuiten- kaan päästy alkutunnusteluja pidemmälle.
Konstruktiokielioppi elää etsikkoai- kaansa. Toiminta on vilkasta ja tutkimuk- sen kohteet ja teemat ovat monipuolistu- massa: syntaksin tutkimuksen muodosta- man ytimen rinnalle on kehittynyt tai kehit- tymässä paljon muunkinlaista tutkimusta.
Kolmannen konstruktiokielioppikonferens- sin pitopaikkaa ei vielä päätetty, mutta ylei- sesti oltiin sitä mieltä, että konferenssi tu- lisi pitää Yhdysvalloissa. Onkin kiinnosta- vaa nähdä, muodostuuko tuosta konferens- sista kovin erilainen kuva konstruktiokie- liopin nykytilasta. Tuskin näemme aina- kaan näin useaa suomen kieltä käsittelevää esitelmää.
LARI KOTILAINEN HELI PEKKARINEN
Sähköposti: lari.kotilainen@helsinki.fi heli.pekkarinen@helsinki.fi
LÄHTEET
CROFT, WILLIAM 2001: Radical construction grammar. Syntactic theory in typo- logical perspective. Oxford: Oxford University Press.
FILLLMORE, CHARLES J. – KAY, PAUL 1995:
Construction grammar. Käsikirjoitus.
Center for the Study of Language and Information. Leland Stanford Junior University, Stanford.
GOLDBERG, ADELE 1995: Constructions. A construction grammar approach to argument structure. Chicago: Univer- sity of Chicago press.
