XIII kansainvälinen kartografian historian konferenssi Amsterdam 26.6.-1.7. 1989 näkymä

{

TE,RRA

l0l:

^{3 1989}

XIII kansainvälinen kartografian historian konferenssi Amsterdam 26.6.-1.7.

¹⁹⁸⁹

PELLERVO KOKKONEN

MaanÍieleen laitos, Helsingin yliopislo

Katsauksia

-

Oversikter ^2'75

kopuolelle kuuluvat esitykset oli pyritty sijoitta- maan postereina julistenäyttelyyn. Johtavat tee-

mat olivat selvästi >tiede

ja

_taide>

ja

temaatti- nen kartografia. Erityisesti taide kartografiassa tuntuu kelpaavan teemaksi varsin humanistises-

ti

virittyneelle tutkijakunnalle. ^Sen sijaan meri- kartoituksen

tai

siirtomaakauden kartografian tutkiminen ei tunnu kiinnostavan kartografian historioitsijoita.

Onko kartografia faidetta vai ^tiedeftâ

Julkaisuissa

jo jonkin

aikaa puitu vastakkain- asettelu taide vs. tiede tuntui ^{edelleen vahvalta} suuntaukselta, vaikka moni puhuja kyseenalais-

ti

kysymyksenasettelun. Ilmeisesti valtaosa tut- kijoista on osin tiedostamattaan hyväksynyt kah- tiajaon, sillâ suuri osa aiheesta pidetyistä esitel- mistä esitteli selvästi taiteellisia elementtejâ kar- toissa, kuten koristelua. Tämän vastapoolina ^on vahva tutkimussuuntaus

joka

kâsittelee kartto- jen tarkkuutta. Taide-tiede -dikotomian ^suosio- ta selittãnee sen helppotajuisuus. Professori J.B.

Harley

(Milwaukec, Yhdysvallat) huomautti avauspuheenvuorossaan, että tällainen kahtiaja- ko on historiallisesti varsin ^uusi ja siksi olisi o1-

tava varovainen sen kâytössä. Perinteisesti ^on erotettu toisistaan >taide> (ars)

ja

>tekniikka>

(techne). Ennen 1700-lukua teorialla

oli

^varsin vähän osuutta kartografisen tuotteen ^synnyssä, osatekijöiden ollessa historiallinen ja uusi lähde- materiaali sekä vakuuttava esitystapa, siiherl liit- tyvine kartusseineen ja koristeluinecn. Luonnon- ticleiden nousuri myötá on kartograliassa omak- suttLr a.iatus kartogralian teoriasta ja kartasta tie- teellisenä mallina, jonka seurauksena karttaan suhtaudutaan in-rplisiittisesti objektiivisena tai ^ai- nakin lähes objektiivisena tiedonlähteenä. Aja- tus kartan tieteelliscstä luonteesta on johtanut _et- sinrään tietecllistä komponenttia vanhasta kar- tasta. Tâmä epiihistoriallinen näkökulma ^van- haan kartografiaan on ollut omiaan ohjaamaan tutkimusta sivuraiteelle; etsimään kartoista sel- laisla mitä niissä ci itse asiassa olc. Samalla ei osa-

ta

tarkastclla karttaa kokonaisuutena, ^pitâer.r mielcssä se kulttuurinen konteksti, josta ^{se on} lähtöisin. Ajatus että >taide>

ja

>tiede> (sikäli Amsterdamissa pidcttiin juhannuksen jälkeisel-

lä viikolla kartografian historiasta kiinnostunei- den joka toinen vuosi järjestettâvä konferenssi' Tãnä vuonna paikalle oli saapunut noin 190 alan tutkijaa, kirjastonhoit ^{ajaa tai} harrastelijaa. Suu-

rimmat osanottajamäârät olivat isäntämaan li- sáksi Englannista, Yhdysvalloista ja Lânsi-Sak- sasta. Ranskalaisten osanottajien (2 kpl ) ^picni määrâ oli hämmästyttävä. Ilmeisesti tähän ^suu- relta osalta oli vaikuttanut järjestäjien ^pä¿itös jär- jestââ konferenssi yksikielisenä (englanti). Mitä kustannuksissa náin oli säästetty, se mer.retettiin

monipuolisuudessa. Pohjoismaista Tanska ja Norja eivät olleet edustettuina, mutta Ruotsista oli neljä osanottajaa. ^Suomesta paikalla oli kol-

me henkilöä.

Helsingin

yliopiston

kirjaston Nordenskiöld-kokoelmasta ^sen paremmin kuin Maanmitlaushallituksesta ja,/tai Suomen Kartas- tosta

ei ollut

edustajaa paikalla. C)ttaen huo- mioon Nordenskiöld-kokoelman merkityksen, on Helsingin yliopiston kirjaston edustajan ^poissa- olo ^vaikea ymmärtää. Muiden maiden osanotta- jalistoissa arkiston- ja kirjastojen karttakokoel- mien hoitajat olivat hyvin edustettuina.

Konlerenssin järjestelyvastuun kantoi Alanko- maiclen kartogralinen seura (Nedellandse Ver- eniging voor Kartogralie) yhteistyössä Kansain- välisen kartografian historian seuran (lnterna- tional Society

lor

the History

of

Cartography) kanssa. Suurimrnan työll teki professori Willcm Hcinemei.ierin johtama järjestelykomitea.

Koska paikalla olivat suttnnilleen kaikki, joi- den nimi on

tullut

tutuksi kartografian ^histori- an julkaisuista, kuultiir.r kaikkina viitenâ scmi- naaripäivänä luentoja aamusta myöhäân iltapäi- vään. Ne joille _ei ollut riittänyt esitelmäaikaa sai- vat esittâä asiansa iulistenäyttelyssä. ^{L.isäksi oh-} jelr.naan

oli

mahdutettu kattava Alankomaiden

kartografian historiart esittely näyttelykäynneìn sekã tutustumisin historiallisiin arkistoihin.

Ser.ninaarin viralliset teemat olivat: Kartogra- l'ia

-

^tietccn

^ja

^taiteen válimuoto, temaattisen kartogral-ian kehitys I800-luvulla, Inerikartoituk- sen kehit-vs 1650- 1880, markkinamekanisnlit karttojen kustantlustoimintaa ohjanneena teki- jãnä, kartogral'ia siirtonraahallinnorl ^elementti- nä 1750-. ^{Näidcn varsin} laajojcn aihepiiricn ul-

Kokkonen, Pellervo (1989). XIII kansainvälinen kartografian historian konferenssi Amsterdam 26.6.-1.7. 1989. Terra 101:3, 275–280.

© 2020 kirjoittaja. Kirjoitus on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) -lisenssillä.

Katsauksia

-

^översikter

kuin niitä nyt on perusteltua erottaa) vanhoissa kartoissa lähtisi täysin eri lähtökohdista ja _ikään- kuin ne edustaisivat kahta täysin erillistä kogni- tiivista ^prosessia

-

kâyttäen eri metodeja

-

^on

kestämätön tarkastelussa historiallista taustaa vasten. Polarisoitunut käsitys taiteen

ja

tieteen välisestä >taistelusta>> kartografiassa on saanut epistemologisen _aseman, jota kuvastaa myös ylei- nen käsitys kartografian historiasta kehityksenä kohti suurempaa objektiivisuutta. Samassa yh- teydessä on alettu pitää karttojen koristeaiheita marginaalisina, ylimäärâisinä ja jopa haitallisi- na. Karttojen katsotaan muuttuneen taideteok- sista tieteen ja teknologian standardoiduiksi luo- muksiksi.

Kartografisen viestinnãn kokonaisvaltaisuu- desta ja kartografisen argumentoinnin voimasta tarjosi esimerkin Catherine Delano-Smith (Not- tingham, Iso-Britannia) esitelmässään raamatuis- sa esiintyvistä kartoista. Vaikka hyvin runsas ku- vitus on ollut tyypillistâ eri raamatun laitoksille varhaisista ajoista lähtien, ja Pyhän Nlaan kart- toja tunnetaan aina varhaiselta keskiajalta asti, vasta 1520-luvulla alettiin karttoja liittäâ raama- tun kuvitukseen. Kartat raamatuissa yleistyivät uskonpuhdistuksen myötä,

ja

ne olivat selvästi oma kategoriansa erillään muusta kuvituksesta.

Niiden tarkoitus näyttää olleen alusta asti aut- taa ymmärtämään Pyhän Maan maantiedettä, eikä toimia pelkästään allegorioina ja _symboli-

sina esityksinä Raamatun tapahtumista. Kartto- jen tarkoitus ja _niille muotoa antava prinsiippi oli uskon totuuden kirkastaminen.

On olemassa myös esimerkkejä kartografias- ta, ^jossa taideteoksen

ja

_{kartan rajat hâmärty-} vät, kuten maisemaa kuvaava kartta tai viisto- kuva. Sekâ länsimaisessa että kiinalaisessa kar- tograliassa on havaittavissa jatkumo maisema- maalauksesta viistokuvan kautta karttaan. Kii- nan kielessä kartta

ja

_{kuva ovat} synonyymejá, eikä kartan ja jonkin kuvallisen tuotteen välillä tehdä suurta eroa, kuten japanilainen professo-

ri

Unno (Osaka, .lapani) kertoi esityksessäân.

Esitellyt tutkimukset tukivat Harleyn istunnon avauspuheenvuorossa esittâmää ajatusta, että karttoja tulee tutkia kokonaisuutena kulttuuri-

sessa kontekstissa, kulttuurisena tckstinä, ja ku- vana aikansa yhteiskunnasta. Ajatus karttojen käsitteellistämisestä tekstinã auttaa välttämään ne ennakkoasenteiden karikot,

jotka

tulisivat vastaan, jos niita käsiteltâisiin tieteellisinä doku- mentteina

tai

taideteoksina. Tâllöin karttojen asema metaforana tietyistä asioista, symboliset merkitykset

ja

piiloviestit ovat saman arvoisia muun merkityssisällön kanssa.

Maailman ensimmäinen kansalliskartasto?

Suomen kannalta konferenssin temaattista kar- tografiaa käsitellyt istunto oli merkittã.vin. Sen kuluessa keskusteltiin maailman ensimmäisestä kansalliskartastosta, joksi mm. Suomen Maan- tieteellinen Seura

tuli

1O0-vuotisjuhlapostikor- teissaan väittäneeksi Suomen Kartastoa, joka oli korttien aiheena. Tämä Suomen Kartastosta esi- tetty luonnehdinta, ei voine perustua laajaan asi- antuntemukseen, sillä jos kansalliskartastona pi- detään kokoelmaa tietyn valtion aluetta koske- via teemakarttoja kartaston (atlas) _muoclossa, täytyy kyseisen kaltaisia esityksiä löytyËi useam_

pia _ennen vuotta 1899. Wolfgang Scharfe (Länsi- Berliini) esitteli vuonna lB27/28 julkaistun _kar- taston >Administrativ-statistischer Atlas vom Preussischen Staate>, johon _kuuluu tiettävästi muun muassa maailman ensimmâinen väenti- heyskartta. Muita kartastossa käsiteltâviä teemo- ja _ovat hallinnolliset rajal, sotilaalliset kohteet, kuljetus, verot, eri kirkkokuntien ^jäsenten _väes- töosuudet alueittain, kielet, teollisuuslaitokset, mineraalivarat _sekã maaperän hedelmällisyys. Si- mon Schropp & Co.:n Berliinissä julkaisemassa kartastossa on kaikkiaan 22 kaksisivuista temaat- tista karttaa, joissa temaattinen aines on lisätty käsin vârittãen kuparipiirroksesta painettuun pohjakarttaan käyttäen jopa l3:a väriä. Kartas- ton selvänä tarkoituksena oli edistâä noihin ai- koihin voimistunutta ajatusta yhdestä kiinteäs- tä Preussin valtiosta. Avoimia kysymyksiä kar- taston suhteen lienee vielâ runsaasti sillä suun- nattoman kallista työtä on vaikea selittää, kun kartasto ei tarjoa rietoa tekijästâän eikä teksti- osaa ole säilynyt. Myöskään aikalainen tai myö- hcmpi kirjallisuus

ei

mainitse tätä suurtyötä.

Scharfe olettaa kartastotyön alullepanijan olleen

itse kruununprinssi Friedrich Wilhelm IV:n.

Edellä esitetyn mãäritelmän puitteissa kartasto selvästi on kansalliskartasto ja suomalaisten on syytä olla varovaisempia omaa kartastoaan esi- tellessään.

TERRA

l0l:

3 1989

Innovaatiot merikartoituksessa 1650-1880 Vesistökartoituksen historiaa konlerenssissa kä- siteltiin kaikkiaan viidessä esityksessä, joista kak- si oli postereita. Vesistökartoituksesta ei ole ole- massa kattavaa yleisesitystâ. Konferenssiin tul- leiden esitysten vähäisyydestä voisi päätellâ, et- tei aihetta mielletä kovin keskeiseksi tutkijoiden joukossa. Merikartoituksen historiaa ovat kir joit- tanect ne jotka _{ovat itse toimineet} sen piirissä.

Usein kysymyksessä on valtiollisen merenmit- tausosaston, amiraliteetin tai hydrogralisen toi-

TERRA 101: 3 1989

miston historia, jossa kansallinen näkökulma tu- lee selvästi esille.

Konlerenssissa tarkastellun aikavälin ^alussa merikartta

kehittyi

löytöretkien apuvälineestä maailmankaupan oleellisen pâäoman, purjehdus- reitte.iâ koskevan tiedon, varastoksi. Tänã aika- na yksityishenkilöiden

ja

kauppayhtiöiden hal- lussa olleesta tiedosta

tuli

aluksi valtiollisen ^vi- ranomaisen, hydrografisen toimiston, ^tehtävä- kenttä

ja

18OO-luvulla

julkista

tietopääomaa.

Ajanjakson lopulla

oli

kartoitettu ensimmáistâ kertaa kahden mantereen, Etelä-Amerikan ja Australian sekä Tyynenmeren vedet. Kartan laa- dinnassa merikapteeneilta, merimiehilta ja luot- seilta kerätyn informaation osuus alkoi ^pienen- tyä ja virallisten mittausten tuloksena saatu tie- to lisâäntyä. 1700-luvulla Edmund Halleyn eran- tomittaukset ^lisäsivät karttojen käytön varmuut- ta, sitten kun tieto erannosta alettiin sijoittaa ^kar-

talle.

Suurempaan tarkkuuteen kartoituksessa päästiin uusien instrumenttien, kronometrin, ok- tantin ja sekstantin avulla. 1800-luvulla syvyys- tieto yleistyi kartoissa

ja

1884 Greenwichin me-

ridiaani otettiin kâyttöön kansainv¿ilisenâ keski- meridiaanina (Willem F.J. Mörzer Bruyns; Ams- terdam).

Oma esitykseni julistenäyttelyssã oli ^yleiskat- saus Venäjän merikartoituksen ensimmäiseen vuosisataan, 1700-lukuun, esitutkimuksen ^perus- teella. Tutkimuksen myöhemmässâ vaiheessa on tarkoitus tarkemmin keskittyá tutkimaan

A.l.

Nagajevin merikartastoa. Merikartoituksen alku- vaiheet liittyvät Venäjän laivaston menestyksel- liseen toimintaan Itämeren alueella Suuresta Poh- jan sodasta Pikkuvihaan. Ensisijaisesti laivaston tarpcita varten luotu kartogralinen koulutus ^pal- veli topografista kartoitusta, sill¿i Moskovassa toimintansa aloittaneen Navigaatiokoulun oppi- laista rekrytoitiin maanmittarit, jotka suorittivat suuren työn Venâjän topograliseksi kartoittami- seksi. Koulun oppilas Aleksei Nagajcv suoritti merkittävimmän tyon Venäjân merikarttalaitok- sen hyväksi. Hânen ensimmäistä kertaa vuonna 1757 julkaistu kartastonsa perustuu ruotsalais- ten ^ja tanskalaisten láhteiden lisäksi myös venä- läisten omiin, Nagajevin

ja

Lübberaksen, tnit- tauksiin pääasiassa Suomen

ja

Viron rannikoil- ta. Nagajevin kartat olivat aikanaan huippusa- laisia ja säilyivät käytössä yli 50 vuotta, sillä seu- raavat merenmittaushankkeet toteutuivat vasta

1700-luvun lopussa.

Kartografia siirtomaavallan palveluksessa

Valinpitamattömyys on oikca sana kuvaamaan siirtomaahallitusten suhtautumista siirtontaiden

Katsauksia

-

^Ör

^ersikter

²⁷⁷

topografista kartoitusta kohtaan, totesi siirto- maahallintoa ja kartoitusta käsitelleen istunnon puheenjohtaja, professori Ormeling ^(Utrecht) avauspuheenvuorossaan. Kun maantieteellinen tietämys oli saavuttanut yleiskuvan Euroopan ul- kopuolisista alueista ja imperialismi tullut uuteen vaiheeseensa, kolonialismin ^kauteen, oli monis- sa Euroopan maissa jo suoritettu kolmiomittaus

ja

_siten luotu topografiselle kartoitukselle ^geo- deettinen pohja. Euroopan maiden hankkiessa siirtomaita, kattaviin kartoitusprojekteihin ^niis-

sä ryhdyttiin vitkastellen. Tutkimusmatkailijoi- den fyysisiin maisemapiirteisiin keskittyviä kart- toja seurasivat siirtomaaviranomaisten luonnos- kartat, ^joissa tärkeintä oli informaatio >heimois-

ta) -

^kylistä

^ja

^niiden asukasmääristä ^(Stone 1988). Geodeettinen tarkkuus oli sivuseikka. Var- haisia esimerkkejä siirtomaissa tapahtuneista kol- miomittauksista

ja

geodeettiseen tarkkuuteen pyrkivistä kartoitushankkeista on Intiasta, ^jos-

sa eurooppalaisten esikuvien mukaisen kartoitus- työn aloitti James Rennell 1756 alkaen ja kolmi- omittauksen George Everest 1830.

Tarkempi topografinen kartoitus ^käynnistyi

usein vasta sotilasoperaatioiden yhteydessä puut- teellisesta maastotuntemuksesta saatujen karvai- den kokemusten jälkeen, kuten

oli

esimerkiksi Jaavalla, jossa kartoitus alkoi hollantilaisten ^pai- kallisen sulttaanin poikaa ^vastaan kãymän Jaa- van sodan

(1825-30)

aiheuttamien raskaiden menetysten johdosta. Kartoitus

oli

alkuun var- sin summittaista: kolmiomittausta ktiytettiin kor- keintaan jälkeen päin topografien työn ^laadun tarkistamiseen. Trooppisissa sademetsissâ katta-

van

kolmioverkon aikaansaaminen

náytti

sen ajan olosuhteissa ymmärrettävästi mahdottomal- ta tehtävältä, kun mieshukka kartoitustyössä oli mm. trooppisten tautien vuoksi samaa luokkaa kuin sodassa. Miehistön täydentâminen oli erit- täin vaivalloista eikä kartoitus tullut koskaan siir- tomaaviranomaisten sydämenasiaksi. Kartoitus- ohjelmia oltiin valmiita supistamaan heti talou- dellisten suhdanteiden heikentyessä. Miehistöpu- lasta johtuen valmistuneet kartat jäivât usein päi- vittämättä, joten II maailmansodassa kâytetyt In- donesian kartat olivat osittain

jo yli

40 vuotta vanhoja. Kolonialismin

ajan

kartografiaa on toistaiseksi varsin vähän

tutkittu,

vaikka se tar- joaa kiehtovan tLltkimusalueen.

Jellrey

Stone (Aberdeen, Iso-Britannia) oli koettanut sovittaa Swazimaan kartoitusta aikai- semmin esittâmääns¿i malliin

Alrikan

kartogra-

f ian kehityksestá. Kolonialismin kaudella Stone on halunnut erottaa myös kartograliassa kehitys- vaiheet, jotka heijastelevat ajanjakson poliittis- ta

ja

taloushistoriaa. Esikolonialistinen karto-

-

grafia kâsittää useimmiten ainoastaan tutkimus- matkailijoiden karttoja. >Compilation mapping>

(eri lähteistä kootuista materiaaleista laaditut kartat) liittyy siirtomaahallinnon muodostamis- vaiheeseen ja siirtomaahallinnon vakiintuessa tu- lee kuvaan hitaasti topografinen kartoitus, joka hallinnon purkautumisvaiheissa _sai uuden kehi- tysetiikan myötä kehitysavun piirteitä. Swazi- maan kohdalla Stone mielestäãn pystyi sijoitta- maan kartografian kehityksen tãhän kehikkoon.

Lãhtökohtana olivat

A.M.

Millerin esikolonia- listisella kaudella tuottamat, niukasti topografista ainesta sisältävät hahmotelmat, joita _seuraavat vuoden 1905 paikkeilla sekavien maanomistus- olojen vuoksi julkaistut l:59 500 -kartat. 1930

-luvulla kartoitustoiminta virkistyi, mutta vasta 1962 valmistui myþ5 korkeuskäyrâr sisälrävä to- pogralinen karttasarja mittakaavassa I :50 000.

Sen pontimena olivat oletetut mineraalivarat ja toisaalta laidunnus-

ja

rletsifyssuunitelmat.

Venäjän kartoituksen kehill,ksestä

Suomen kartografian historiaa ei konfcrenssis- sa kâsitelty lainkaan, mutta naapurimaan Neu- vostoliiton kartografian ja arkistolähteiden suh- teen esille tuli mielenkiintoisia seikkoja, joilla _on merkitystä suomalaisen alar"r tutkimuksen kannal-

ta.

Venäján kartograliaa käsiteltiin kolntessa posterissa, joista yksi oli tänlän katsallksen kir- joittajan (ks. edellZi). Muut olivar tohtori Alek-

sei Postnikovin (Moskova) posteri 1800-luvun ve- n¿ilãisestä jokien ja järvien kartoirusroiminnas- ta sekä E,drvin Okhuizenin (Antsterdam) _esitys hollantilaisten panoksesta Venäjän kartogralian kehitykseen 1500-luvulta 1700-luvullc.

Postnikov keskittyi esityksessään esittelemäan

P.K. Frolovin työtä Sipcrian jokien hydrogra- lisessa mittauksessa. Vuosina

1797

1800 ns.

Nertshinsk-rctkikunta, jota johtivat P.K. Frolov

ja

_{N.E. Karelin,}

_tutki

useiden Siperian jclkien alueita. Retkikunnan dokuntentit ja _{kartat ovat}

säil¡rneet nykypäiviin saakka ja _{niistä saa Post-} nikovin mukaan hyvän kuvan paitsi retkikunnan työskcntelystâ, myös alueen historiallisesta maan- tieteestä. Frolov piirrätti _karttola suuressa rnir- takaavassa

ja

sisällytti

niihin

rr-rnsaasti myös muuta kuin hydrografista n.ratcriaalia. Karttoì- hin merkittiin retkikunnan päivittäinelt etenenti- nen pysähdyksineen. Frolov kirjoitti perustcclli- set sáilyneet ohjekirjat jokien hydrogralista rlir-

tausta varten. Erityisen huolellisesti tehtiin Alei- joen kartoitus, koska sen perusteella piti p),styä arvioimaan vesireitin purjehdittal Lrutta, silntäl- läpitäen hiilikaivosten kuljetustarpeita sekä eräi- den vesitiehankkeisiin liittyvien patojen sijaintia.

TERRA 101: 3 1989

Niinpã karttoihin sisällytettiin normaalin hvdro- grafisen tiedon lisäksi tietoja joen tulvatasuîgun laajuudesta, virtaamista, uoman materiaalista ja muutoksista, kasvillisuudesta, ympäröivän _maas-

ton

korkeudesta, kivilajeista sekä paikallisilta asukkailta udeltua tietoa joen jãäolosuhteista.

Venäjän sisävesien kartoitus jatkui _vilkkaana koko 1800-luvun, jonka kuluessa suuret joet _saa- tiin kattavasti mitatuksi laivaliikenteelle. Vuocles-

ta

¹⁸⁰⁹ lähtien purjehduskelpoisten vesistöjen kartoitustoiminta oli suunnitelmallista. Vuonna 1832 julkaistiin _Venâjän hydrografinen kartas- to, joka tuli merkitsemäân kartoitusmenetelmien huomattavaa yhtenäistymistä.

Juuri ennen konferenssia

oli

Alankomaiden kansallismuseo Amsterdamissa valmistanut mit- tavan näyttelyn >Russen & Nederlanders>, joka esitteli hollantilais-venälãisiä suhteita kautta vuo- sisatojen. Näiden suhteiden huomattavaa kom- ponenttia, hollantilaisten kartografien panosta Venäjän kartoituksessa, esitteli Edwin Okhuizen posterissaan. Hollantilaisten kauppamiesten ret-

ket suuntautuivat Venäjälle

jo

varhain 1500- Iuvulla luoden konkreettisen tarpeen hankkia ja vâlittä¿i aluetta koskevaa maantieteellistä infor- maatiota. Täntän seurauksena suurilla hollanti- laisilla kartograleilla, Mercatorilla, Orteliuksel- la ja Jodella

oli

1500-luvun lopulla varsin yleis- luontoisesta Venäjän-kuvasta huolinlatra esittää

joitakin hänlnästyrrävän tarkkoja yksityiskoh- tia, joilla

oli

vaikuruksensa myös ulkomaiseen kartograliaan. Vasta aivan 1500-luvun lopussa alkoi saatavilla olla ^Venäjän eri osia koskevaa tarkenlpaa kartogralista informaatiota, jota kauppiaat

ja

rnuut ntatkaajat olivat keränneet Itämeren ympäristöst¿i, Vienanmereltä _{sekä Jaâ-} mereltä aina Novaja Zen|lata myöten. Juuri hol- lantilaisten Venâjän kaupan ansiosta Cornelis Anthonisz. saattoi julkaista kur-rluisan karttan- sa Caerte van Oostlant 1-543. .la santaa alkupe- rää olivat ltämerta koskevat tiedot Lucas .lansz.

Waghenaerin kartastoissa Spieghel der Zecvaert

ja Thresoor der Zeevaert. Venäläisten menetet- tyä It¿irnereen ra.joittuvat alueensa myös hollan- tilaisten toiminta suuntautui enemr.näl'r pohjoi-

sccrr, jossa 1594-96 tehtiin kolnte yrit¡,stä pur- tehtia koillisväyla. Kartogralisena tuloksena näis-

tä yrityksistâ oli karttoja Novaja Zcrnljan seu-

duilta sekâ huomattava Willem Barentszin kart- ta na¡ra-alueesta (1598), joka oli synteesi saavu- tetusta uudesta tiedosta. 1600-luvulla usear hol- lantilaiset kartogralit oleskelivat _¡tite nrmän aikaa mrn. l\{oskovassa ker'âânlässä nyt

jo

saatavilla olcvia venãläisiä materiaalerj a. H uon'rat t avin'rpia heistä olivat Isaac Massa ja _Hessel Gerritsz. Hol- lantilaisten johtavaa _{asernaa Venäjän alueen kar-}

TERRA 101: 3 1989

tografiassa vahvisti edelleen Nicolaas Witsen, jo- ka oleskellessaan Hollannin Moskovan lähetys- tössä keräsi ennennäkem¿ittöm¿in määrän Sipe- riaa koskevaa kartografista materiaalia julkais- ten sen Siperian kartassaan vuonna 1687.

Tâtä taustaa vasten on varsin luonnollista, et- tä Pietari I alkaessaan vuoden 1700 paikkeilla va- kavasti kehittaa Venäjän omaa kartografiaa, vär- väsi sekä opettajiksi, kaivertajiksi ^{että armeijan}

ja

laivaston upseereiksi runsaasti hollantilaisia.

Huomattavimpia ^heistä

oli

Cornelis Cruys, jo-

ka

Venâjän laivaston vara-amiraalina toimitti 1699 Donin mittaustyön

-

ensimmäisen venâ- läisten oman hydrografisen kartoitushankkeen.

Kartografinen koulutus tuotti Ventijällã tuloksia niin nopeasti, että vuoden 1725 jâlkeen ulkomaa- laisilla ei ole ollut merkitystä Venäjän kartogra- fi assa.

Vaikka Venãjän kartografian historiaa ^on tut- kittu varsin paljon, olihan esimerkiksi kartogra- fian historian ^>grand old manin> Leo Bagrovin keskeinen tutkimusala

juuri

Venâjän kartogra-

fia,

odottavat monet arkistot vielä tutkijaansa.

Kartografian historian tutkimus Neuvostoliitos- sa on tällä hetkellä vähäistä, joten neuvostoliit- tolaiset

tutkijat

eivât ehdi tarttua naapurimaita koskevaan materiaaliin. Aleksei Postnikov ^eh- dotti henkilökohtaisessa keskustelussa, että suo- malaiset selvittäisivât tarpeensa ja mahdollisuu- tensa käyttää neuvostoliittolaisten ^arkistojcn Suomen aluetta koskevaa kartografista ja maan- tieteellistä materiaalia.'Iätã materiaalia voitai- siin hyödyntää hãnen mielestään suomalais-neu- vostoliittolaisen yhteistyoprojektin puitteissa, sil- lä sikälâisiä tutkijoita kiinnostaa kysymys, mis- sä mâärin suomalais-ruotsalainen topografinen koulu on vaikuttar.rut Venäjân topogralikunnan kartografiseen työskentelyyn. Eri arkistoissa on nyt saatavilla huomattavat määrât Suomea kos- kcvia karttoja, maanticteellisiä kuvauksia sekä Suomen alueelle lähetettyjen retkikuntien ^mää- räyksiä

ja

ohjesääntöjâ 1700-

ja

1800-luvuilta.

On mahdollista, että joukossa on ennestãän ttln- temattomia

karttoja tai

rnuita dokumcntteja, joitten tutkiminen tarkentaisi huontattavasti ^kr-r- vaa Suomen karlogralian historiasta.

Lois{eliaat nä¡ tlel¡ t

Konlerenssitl runsaan

ohjelman

kruunasivat käynnit neljâãn kartogralian historiaa ^esittele-

\,äân näyttclyyn. Näyttelykäynnit alkoivat jo _cn- simmäisenä päivänä Amsterdamin pornlestarin vastaanotolla kaupunginlnuseon pystyttämässä laajassa nâyttelyssä, jossa esitcltiin Amsterdanlin Kalverstraatilla, aikanaan karttakustannuksen

Katsauksia

-

Översikter ²⁷⁹ keskus, tuotettuja karttoja. Erityisen vaikutta- va esine tässä näyttelyssä

oli

Rostockin yliopis- tosta tuotu ^kaksi

ja

_puoli metriä leveä jättiläis- kartasto.

Seuraava vierailu tehtiin Alankomaiden meri- museoon, jossa

näyttely >ln de

Gekroonde Lootsman> tarkasti ja monipuolisesti kertoi me-

rikarttojen tekoprosessista, niiden käytöstä sekä purjehduksen apuvâlineiden kehityksestä. Luon- nollisesti keskeisellä sijalla olivat Keulenin 1680-

1885 toimineen kustantamon kartat.

Yksi konlerenssipâivã vietettiin Haagissa, jos- sa tutustuttiin Kuninkaallisen kirjaston (Konink- liike Bibliotheek) ja Yleisen valtionarkiston (Al- gemeen Rijksarchief) kokoelmien ohella ^myös näyttelyihin, ^joissa esiteltiin kartantekoprosessia sekä

Hollannin

siirtomaakartografiaa. Illalla käytiin vielä avaamassa Haagin Museonissa näyt- tely >Kartat ja historia>, ^jossa vanhojen kartto- jen _avulla pyrittiin havainnollistamaan Alanko- maiden historiaa, maantieteellisten olojen kehi- tystä sekâ maisemanmuutosta. Hollannin karto- grafiassa erityisesti vesiensãännöstelyhankkeisiin liittyvä kartografia on keskeisellá sijalla.

Monipuolisuutta

ja

luovuutta

osoitti

m¡'65

Amsterdamissa

sijaitsevan

kansallismuseon (Rijksmuseum) kokoama näyttely >Taide ^kar- toissa> (Kunst in kaart). Näyttelyn kokoajat oli- vat tehneet uraauurtavaa tutkimusta selvittäes- sään karttojen koriste-

ja

kuva-aiheiden lâhtö- kohtia. He olivat löytãneet hollantilaisten kart- tojen kuvista runsaasti tunnettujen taiteilijoiden toitä ja havainneet samoja kuva-aiheita käytetyn sekä itsenâisiná kuparipiirroksina ^ettã karttako- ristelussa. Kartografia-aiheisten näyttelyiden eh-

tymãttömältä tuntuneessa sarjassa viimeinen oli

Vingboonsin

taiteilija-arkkitehti-kartografi- perhettä csittelevä náyttely Kuninkaallisessa ^pa- latsissa. Kartografian alalla alkoi työskennell;i David Vingboon, joka kuvitti ^{Hessel Gerritszin} ja Blaeun karttoja. Hânen pojistaan tuli kartan- tekijöitä ja arkkitehtejä. Amsterdamissa on edel- leen pystyssä useita heidãn suunnittelemiaan ^ta- loja.

l,opuksi

Tutkimuksen sisällöllinen puoli, varsinainen sa- rlor-na, joka tutkijalla ^on välitcttävãnään, on var- maan useirnn.riten helpompi omaksua keskitty- mällâ lukemaan itse tutkimusta. Esitelmä, >pa- peri>, on joskus vain hätäisesti kokoon kyhätty yhteenveto siita mitä tutkijalla on sanottavanaan.

Kun otetaan vielä huomioon suuren konlercns- sin hälinä ja se vastenmielisyys mitlä kerran vil- kaisemiensa paperciden pariin palaa uudelleen,

6

280

Katsauksia

-

^Översikter

voisi oikeastaan leikkimielisesti kysyâ, miksi kon- ferensseissa lainkaan pidetään esitelmiä! Esitel- mien sijasta konferenssin varsinainen anti, aina- kin tässåi tapauksessa, oli mahdollisuus keskus- tella ja vaihtaa ajatuksia. Kartografian historian harvalukuiset

tutkijat

mahtuvat kutakuinkin kaikki yhteen konferenssiin, josta jokainen _voi sitten etsiä metodologiset hengenheimolaisensa, väitellä niiden kanssa, jotka ovat eri mieltä, tai vaihtaa monenlaista teoriaan, metodologiaan tai tutkimusaiheeseen liittyvää tietoa. Lisäksi syntyy yhteisyyden tunne, joka yhdessä uusien ajatus- ten ja kollegojen vihjeiden kanssa antaa voimaa jatkaa _ehkâ jo umpikujaan juuttunutta _tutkimus- ta. Amsterdamissa verraten pieni tutkijoiden piiri

TERRA

l0l:

3 1989

ja erinomaisen kotoisa ympäristö edisti rakenta- van hengen kehittymistä, jonka vallitessa konfe- renssille asetetut ennakko-odotukset täyttyivät runsain mitoin.

KIRJALLISUUS

Kaikki edella käsirellyr esirelm¿it loytyvât julkaisusta:

XIII International Conference on the History of Car- tography (1989). AmsterdaÍl and the Hague June 26 to July

l,

Abstracts.

Stone, J.C. (1988). Imperialism, Colonialism and Car- tography. Transactions. Institute of British Geog- raphers. New Series l3:1, 57-64.