Suomen maaperän tila, kuormitus ja suojelu

Suomen ympäristö

YM PARISTON - SUOJELU

Annamaija Kylä-Setälä ja Timo Assmuth

Suomen

maaperän tila,

kuormitus ja suojelu

c, .

7li

1

fI

å

^F

\ .p

Ii14

:•:f

•'i` I: - :r :::9.r.: ,J . .. .''

I ^{I) f}

&

^{I ' l » \}

,f ~ V

r ¹

:

^'

I

^I

•\

I

^{' r 6•: a}

ni^

t 3v '/

ilr.

'tk ^,

4

^I

_/

^{r I}

^{\ I}

';'- ^I

I

" !,

f~•s!'~.~~;~:~ .'.~' ~ i • _ ^y ` ti •_ : , ~~ <sup>~</sup> : i i .' `fir .` ` i• ~ r.; r'~

L • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

• ■

Suomen ympäristö io

Annamaija Kylä-Setälä ja Timo Assmuth

Suomen

maaperän tila,

kuormitus ja suojelu

HELSINKI 1996

49® 0@®®* 0 9 9 9 0 0®® 0 49 b f8 0 (:. .,.

.,.:• ~ i~?~i?i::11'i f '.~.je='r`{F si;i :.[

ISBN 952-I 1-0019-2 ISSN 1238-7312

Etukonnen kuva Kollioleikkous Pitäjänmäki, Helsinki Kuva Timo Assmuth

Poinopoikko Oy Ed/to Ab HELSINKI 1996

0

. . . Suomen ympäristö 10

Esipuhe

Euroopan Neuvosto on antanut jäsenmailleen vuonna 1992 suosituksen maape- rän suojelusta. Merkittävässä ja laaja-alaisessa suosituksessa kehotetaan selvittä- mään maaperän ja maaperänsuojelun tilaa ja edistämään niiden suotuisaa kehi- tystä. Suomessa maaperänsuojelun kokonaisvaltainen kehittämistyö aloitettiin vuonna 1994, jolloin silloinen vesi- ja ympäristöhallitus sai ympäristöministeriöltä tehtäväkseen maaperänsuojelun perusselvityksen laatimisen. Käsillä oleva jul- kaisu on pääosin tämän syksyllä 1994 tehdyn työn hedelmä. Julkaisun luonnos on jaettu laajalle asiantuntijajoukolle kommentoitavaksi keväällä 1995, ja syksyllä 1995 järjestettyyn maaperänsuojelun tila ja kehittämistarpeet -seminaariin kutsu-

tuille. Seminaarimuistio on liitetty tähän julkaisuun liitteeksi 3.

Kiitämme eri tutkimuslaitosten edustajia, viranomaistahoja ja muita asiantunti- joita saamastamme palautteesta julkaisun kommenttikierroksella ja seminaarissa.

Kommentteja on otettu huomioon ^ja tietoja on päivitetty työn kuluessa. Kiitäm- me myös muita työtä edistäneitä henkilöitä ja tahoja.

Jo julkaisun viimeistelyvaiheissa maaperänsuojelu ja sitä palveleva tiedontuotanto ovat kehittyneet ja saaneet käytännönläheisiä ilmenemismuotoja. Esimerkkejä näistä ovat saastuneiden maa-alueiden kunnostuksen mallisuunnitelmat ja muut tutkimus-, kehittämis- ja asiantuntijahankkeet sekä maaperänsuojelun tiedonhal- linnan kehittämisprojekti. Myös kansainvälinen yhteistyö maaperänsuojelun alalla on yhä kehittynyt; esimerkkinä on muun muassa EU:n yhteishanke saastuneiden maa-alueiden riskinarvioinnista sekä Euroopan ympäristövirasto EEA:n kehitty- vä toiminta maaperänsuojelun alalla.

Toivomme, että käsillä oleva ensimmäinen kokonaisvaltainen katsaus Suomen maaperän ja maaperänsuojelun tilaan edistää niiden tuntemusta ja niiden merki- tyksen tiedostamista, ja siten auttaa tämän luontomme peruselementin suojelua ja kestävää käyttöä.

Helsingissä huhtikuussa 1996 Tekijät

Suomen ympäristö 10

. . . 0

. . . Suomen ympäristö 10

Sisällys

Esipuhe

... 3

1 johdanto

... 9

1.1 Suomen maaperän kehitys ja pääpiirteet ... 9

1.1.1 Yleistä ... 9

1.1.2 Maaperän syntymekanismit ... 9

1.1.3 Maaperämuodostumat ... 9

1.1.4 Maalajit ... 11

1.1.5 Maaperän fysikaaliset ja biogeokemialliset prosessit ... 11

1.1.6 Maavesi ja pohjavesi maaperän osana ... 14

1.1.7 Suomen maaperän erityispiirteitä ... 15

1.2 Maaperän merkitys ... 15

1.2.1 Ekologinen merkitys ... 15

1.2.2 Yhteiskunnallinen, taloudellinen ja kulttuurinen merkitys ... 16

1.3 Maaperänsuojelun asema ja kehitys ... 18

1.3.1 Yleistä ... 18

1.3.2 Ulkomainen ja kansainvälinen kehitys ja toiminta ... 18

1.4 Selvityksen tavoitteet ja toteutus ... 19

1.4.1 Tavoitteet ja rajaus ... 19

1.4.2 Toteutus ja tietolähteet ... 20

2 Maankäyttöfnuotojen ja elinkeinotoimintojen vaikutukset maaperään

...

₂₁

2.1 Maankäytön kehitys ja vaikutustyypit ... 21

2.2 Metsätalous ... 22

2.2.1 Yleistä ... 22

2.2.2 Metsäojitus ... 23

2.2.3 Metsämaan muokkaus ... 24

2.2.4 Metsälannoitus ja metsämaanhoidolliset toimenpiteet ... 25

2.2.5 Torjunta-aineiden käyttö ... 26

2.2.6 Hakkuut ... 26

2.2.7 Metsäteiden rakentaminen ... 27

2.3 Maatalous ... 28

2.3.1 Yleistä ... 28

2.3.2 Kuivatus ja salaojitus ... 29

2.3.3 Muokkaus ... 29

2.3.4 Lannoitus ja kalkitus ... 30

2.3.5 Torjunta-aineiden ja kasvunsääteiden käyttö ... 36

2.3.6 Viljelykierto ... 38

2.3.7 Luonnonmukainen viljely ... 39

2.3.8 Kotieläintalous ja turkistuotanto ... 39

2.4 Maa-ainesten otto ... 40

2.4.1 Soran ja hiekan otto ... 40

2.4.2 Kallionmurskaus ... 42

2.4.3 Turpeenotto ... 42

2.5 Teollinen toiminta ... 44

2.5.1 Yleistä ... 44

2.5.2 Kaivosteollisuus ... 44

2.5.3 Muu maaperään huomattavasti vaikuttava teollinen toiminta... 46

2.6 Rakentaminen ... 47

Suomen ympäristö 10 . . . 0

2.6.1 Asunto- ja teollisuusrakentaminen ... .. 47

2.6.2 Vesistörakentaminen ... .. 48

2.7 Liikenne ... .. 49

2.7.1 Kehitys ja laajuus ... .. 49

2.7.2 Liikennealueiden rakentamisen vaikutukset ... .. 49

2.7.3 Maantiesuolaus ... .. 50

2.7.4 Vaarallisten aineiden maakuljetukset ... .. 52

2.7.5 Liikenteen päästöt ... .. 52

2.7.6 Huoltoasemat ja polttoaineiden varastoiminen .... .. 52

2.8 Yhdyskuntatekninen huolto ... .. 53

2.8.1 Vesihuolto ... .. 53

2.8.2 Jätehuolto ... .. 54

2.8.3 Energiahuolto ... .. 56

2.9 Maanpuolustus ... .. 58

2.10 Virkistys ja luonnonsuojelu ... .. 59

2.10.1 Virkistysalueet ja -toiminnot ... .. 59

2.10.2 Luonnonsuojelualueet ... .. 59

2.10.3 Muut suojelualueet ... .. 60

3

Maaperän tila ja vaurioitu►nimen ... `.` ...'...`...`...`.. ⁶²

3.1 Fysikaalinen tila ja vaurioituminen ... 62

3.1.1 Maaperän rakenne ja sen muutokset ... 62

3.1.2 Muutokset maan vesisuhteissa ja kasvupaikkaoloissa ... 63

3.1.3 Maan radioaktiivinen saastuminen ... 65

3.1.4 Maisemamuutokset ... 66

3.2 Kemiallinen tila ja saastuminen ... 68

3.2.1 Maaperän happamoituminen ... 68

3.2.2 Maaperän saastuminen myrkyllisillä yhdisteillä ... 72

3.2.3 Pohjavesien kemiallinen muuttuminen ... 74

3.2.4 Maaperän viljavuus ... 76

3.3 Biologinen tila ja sen muutokset ... 78

3.3.1 Maaperän biologinen monimuotoisuus ja eliöiden uhanalaisuus... 78

3.3.2 Maaperän ekologinen toimintakyky ... 7

3.3.3 Biologinen (hygieeninen) kuormitus ... 8C

4 Maaperänsuojelun keinot ja toiminta ...`.. €1

4.1 Säädökset, normit ja viranomaisohjeet ... 81

4.1.1 Metsätalous ... 81

4.1.2 Maatalous ... 81

4.1.3 Maa-ainesten otto ... 82

4.1.4 Kaivostoiminta ... 83

4.1.5 Jätehuolto ja saastuneiden maa-alueiden käsittely ... 84

4.1.6 Rakentaminen ... 85

4.1.7 Liikenne ... 86

4.1.8 Teollisuus ja energiantuotanto ... 86

4.1.9 Maisemansuojelu ... 86

4.1.10 Maaperän biologisen saastumisen ehkäiseminen ... 87

4.1.11 Happamoitumisen ehkäiseminen ... 87

4.1.12 Ympäristövaikutusten arviointimenettely ... 87

4.2 Tieto-ohjaus ... 87

4.2.1 Yleistä ... 87

4.2.2 Maaperänsuojelua palveleva kartoitus ... 88

4.2.3 Maaperänsuojelua palveleva tutkimus ... 90

0

. . . ^Suomen ympänstö 10

4.2.4 Maaperänsuojeluun liittyvä seuranta ... 94

4.2.5 Maaperän tutkimusmenetelmien kehittäminen

ja

yhtenäistäminen... 96

4.3 Kansallisten ympäristönsuojeluohjelmien kytkennät maaperänsuojeluun ... 96

4.3.1 Harjujensuojeluohjelma ... 96

4.3.2 Soidensuojeluohjelma ... 97

4.3.3 Metsätalouden ympäristöohjelma ... 97

4.3.4 Maataloutta koskevat ympäristöohjelmat ... 98

4.3.5 Vesiensuojelun tavoiteohjelmat ... 98

4.3.6 Kemikaalialan ohjelmat ... 100

4.3.7 Jätehuollon ohjelmat ... 101

4.3.8 Ilmansuojelun ohjelmat ... 101

4.3.9 Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ... 102

4.3.10 Liikenteen ympäristöhaittojen vähentämistä koskeva ohjelmaehdotus... 102

4.3.11 Rantojensuojeluohjelma ... 102

4.3.12 Lehtojensuojeluohjelma ... 103

4.3.13 Meriensuojeluohjelmat ... 103

4.3.14 Ympäristöohjelma 2005 ... 103

4.3.15 Ympäristön kunnostuksen tutkimusohjelma ... 103

4.4 Taloudellinen ohjaus ... 104

4.4.1 Taloudellisen ohjauksen perusteet

ja

yleispiirteet ... 104

4.4.2 Talousohjauksen keinot ... 105

4.4.3 Taloudellisen vastuun määrittely

ja

takautuvuus ... 107

4.4.4 Taloudellisten vaikutusten vertailu ... 108

4.5 Maaperänsuojelun teknologia ... 108

4.5.1 Maaperänsuojelun

teknologian

kehityspiirteet

ja osa

-alueet ... 108

4.5.2 Esimerkki: saastuneen maan käsittely-

ja

varmennusteknologian yleispiirteitä... 109

5 Maaperänsuojelun tila jea kehittömistarpeet ...` 1 12

5.1 Suomen maaperän tila

ja

siihen vaikuttavat tekijät ...112

5.1.1 Maaperän tila ... 112

5.1.2 Maankäytiömuotojen vaikutusten vertailu

ja

maaperään vaikuttavat kehitysnäkymät... 114

5.2 Maaperänsuojelun tila ... 118

5.2.1 Suomen maaperänsuojelun organisoituminen ... 118

5.2.2 Säädökset lakisääteinen toiminta

ja

ohjaus ... 119

5.2.3 Tiedon tuotanto

ja

soveltaminen ... 123

6

Jahtopiiri ök

iii ...o... !

27

Yhteenvew ...><...<....<.,...,.,.,...<,<...,...>....». ₁₇₁₁

Summary ...>...,,.,.,,..,.,..,...,...>..,... 136

Kirjallisuus ja viittee

...o...>...o ...>....,,,...,...>...

143

Liitteet...o....,... ! 57

1 Luettelo eri toimialoilla yleisesti käytetyistä haitta-aineista ...157

2 Maaperän saastuneisuuden arvioinnissa käytettävät ohjeelliset pitoisuusarvot... 159

3 Muistio maaperänsuojelun nykytila

ja

kehittämisiarpeet -seminaarista 16.10.1995 ... 162

Suomen ympäristö 10

. . . 0

0

. . . Suomen ympäristö 10

Johdanto

1.1 Suomen maaperän kehitys ja pääpiirteet

1.1.1 Yleistä

Tasaisen

ja

alavan maamme maapinta-alasta kolmisen prosenttia on paljasta kal- liota. Kallioperää peittää nuori irtainten maalajien peite, jonka paksuus vaihtelee vajaasta metristä useisiin kymmeniin metreihin; keskipaksuus on vain noin seit- semän metriä. Suomesta puuttuvat käytännössä kokonaan huokoiset sediment- tikivet, jotka vaihettuvat toisaalta irtaimiksi maalajeiksi

ja

toisaalta kiinteäksi kallioperäksi.

Tässä selvityksessä maaperällä käsitetään irtaimia kivennäismaalajeja

ja

orgaani- sia maalajimuodostumia sekä näiden sisältämiä vesiä. Maan päällinen humus- kerros luetaan niinikään maaperän osaksi. Kallioperä on huomioitu lähinnä siltä osin kuin se on paljastuneena selvästi maiseman osana. Myös kallioperän ruhje- vyöhykkeet

ja

niiden sisältämät vedet luetaan tässä selvityksessä maaperään.

Maaperä on ekologinen kokonaisuus, joka sisältää abioottisen

ja

bioottisen osan

ja

joka on vuorovaikutuksessa muiden ympäristön osien kanssa. Abioottiseen osaan kuuluu kiinteätä ainesta, vettä

ja

muita nesteitä sekä kaasuja. Bioottinen

osa

sisältää maaperäeliöt. Maaperä on myös maiseman olennainen

osa

.

Seuraavassa Suomen maaperän kehityksen

ja

pääpiirteiden kuvauksessa pää- asiallinen lähde on ollut Suomen kartasto (nro 123-126).

1.1.2 Maa perän syntymekanismit

Jääkausien muokkaaman maaperämme perustana on ikivanha peruskallio.

Sen

päällä olevat irtaimet maalajit ovat syntyneet pääosin viimeisen jääkauden aika- na

ja sen

jälkeen. Tärkeimmät maaperän syntymekanismit ovat olleet irtainten ainesten kerrostuminen mannerjäätikön

alla ja

reunalla sekä jäätikön sisäisissä sulamisvesivirroissa. Huomattava

osa

meri-

ja

järvikerrostumista on syntynyt jään sulamisvesistä kertyneissä jääjärvissä.

Jääkauden jälkeen soistuminen on synnyttänyt eloperäisiä kerrostomia, Etelä-

ja

Keski-Suomessa keidas- eli 1<ohosoita, Pohjois-Suomessa aapasoita. Muita jääkau- den jälkeisiä maaperämuodostumia ovat

ranta

-

ja

jokikerrostumat sekä lentohiek- kakerrostumat. Maankohoamisella

ja

kallioperän rapautumisella on eräillä alu- eilla merkitystä maaperän muodostumisessa.

I. 1.3 Maaperämuodostumat

Maaperämuodostumat voidaan jakaa moreenimuodostumiin, jäätikköjokikerros- tumiin, meri-

ja

järvikerrostumiin,

ranta- ja

jokikerrostumiin sekä turvekerrostu- miin.

Moreeni peittää suurinta osaa maastamme. Ns. pohjamoreeni on kerrostunut jää- tikön

alla ja

muodostaa paikoin paksuja, virtaviivaisia drumliineja. Ablaatio-

ja

kumpumoreenit ovat lähinnä mannerjään reunalla kerrostuneita, löyhiä

ja

karke- arakeisia moreenimuodostumia.

Jäätikköjokikerrostumiin kuuluvat harjut,

deltat ja

glasifluviaaliset

reunamuodos- tumat,

jotka koostuvat karkearakeisista, lajittuneista aineksista. Harjut ovat

syn

Suomen ympäristö 10 . . .

1 1 k Kaavioita ja ti kkojokikerrostu mien rakenteesta Diagram över isälvsbildningarnas struktur

Schematic diagrams of structure of glaciofluvial deposits

I Kohomuotoinen harju -

Flötesformad ås • -

Steep-sided esker ~` _'_ \•'\

II Tasoittunut harju Utjämnad as Flat- topped esker

--- -_-

__

III Syvhjuurinen Pohjanmaan harju Österbottnisk ås med djupa rötler Deep - rooted esker in Ostrobothnia

a

IV Poikkileikkaus Salpausselålta Genomskärning av Salpausselkä A cross section of the Salpausselkä ridge

'~9

V Moreenipeitteinen harju Moräntäcke ås Till-covereo esker

f2 9_ ~' . r

__'r,7~,~°p A"~?\~c"ri m.. • 1

•t^{y y} Pohlavedenpinra Kallro pmia

L I ^Savi -- — - Gmndvan enyia ~` Oeigers yta L _ Lera

Groundwater cable OeWnck smlace Clay

Kuva I. Jäätikköjokikerrostumien rakenteita (lähde: Suomen Kartasto 124: Maaperä).

Schematic diagrams of the stuctures of glaciof uvial deposits

0

^. ...

Suomen ympäristö 10

tyneet mannerjään tunneleihin

ja

railoihin. Huomattavia jäätikköjokikerrostumista koostuvia reunamuodostumia ovat Salpausselät

ja

Sisä-Suomen reunamuodos- tuma

(Kuva

1).

Meri-

ja

järvikerrostumista tärkeimpiä ovat paikoin yli 60 metrin paksuiset Etelä-

ja

Lounais-Suomen sekä Pohjanmaan savikot. Joillakin alueilla savikot muo- dostavat syntyvaiheiltaan

ja

ominaisuuksiltaan vaihtelevien eri-ikäisten kerros- tumien päällekkäisiä sarjoja.

Suot jaetaan pääasiallisten kasvillisuusyhdyskuntien mukaan suotyypeiksi, joita ovat kuusivaltaiset korvet, mäntyvaltaiset rämeet, avoimet nevat

ja

letot, sekä eri suotyyppien muodostamiin suoyhdistymätyyppeihin. Niitä ovat Etelä

- ja

Keski-Suomen sekä Keski-Pohjanmaan keidas- eli kohosuot, jotka saattavat olla yli 10 metrin paksuisia, sekä Pohjois-Pohjanmaan

ja

Lapin matalat aapasuot. La- pissa on lisäksi ikiroudan synnyttämiä palsasoita.

I. 1.4 MMaalajit

Suomen yleisin maalaji on moreeni. Moreeni on raekokojakaumaltaan heterogee- nista, suhteellisen tai täysin lajittumatonta mineraalimaa-ainesta. Alavilla seu- duilla moreenin päällä on hienorakeisia

ja

eloperäisiä maalajeja. Lajittumattoman moreenimaan vedenläpäisevyys on yleensä huono,

ja

kasvillisuus

sen

päällä on metsää, erityisesti kuusimetsää (karkearakeisella moreenilla mäntyä) tai suota.

Soraa, hiekkaa

ja

hietaa on harjuissa

ja

Salpausselkien

ja

Sisä-Suomen reuna- muodostuman reunatasanteissa

ja

deltoissa

(Kuva

2). Näiden karkearakeisten maa- lajien vedenläpäisevyys on hyvä

ja

ravinteiden sekä orgaanisen aineen pitoisuu- det pieniä. Kasvillisuutena ovat mäntyvaltaiset metsät.

Savea esiintyy erityisesti Etelä-

ja

Lounais-Suomessa sekä Pohjanmaalla, jos- sa se on paikoin sulfidipitoista (ns. alunamaat)

(Kuva

2). Savet jaetaan kerrostu- mistapansa

ja

ominaisuuksiensa perusteella mm. aitosaviin

ja

liejusaviin sekä ker- rallisiin

ja

muihin saviin.

Orgaanisista maalajeista tärkein on

turve (Kuva

2).

Turve

on keidassoilla val- taosin rahkaturvetta, aapasoilla saraturvetta. Lisäksi orgaanisiin maalajeihin kuu- luu lieju.

I.1.5 Maaperän fysikaaliset ja biogeokemialliset prosessit

Jääkauden aikaisten

ja

jälkeisten luonnollisten prosessien tuloksena muokkautu- nut maaperämme on

koko

ajan alttiina fysikaalisille, kemiallisille

ja

biologisille ilmiöille, joiden vaikutuksesta maaperä yhtäältä muuttuu, toisaalta säilyttää omi- naisuutensa.

Kosteussuhteilla on maaperän prosesseissa tärkeä asema,

sillä

vesi toimii mm. aineiden liuottajana

ja

kuljettajana

ja

säätelee maan hapetus-

ja pelkistysolo- ja.

Maan

pinnan

lämpötilat vaihtelevat huomattavasti vuoden-

ja

vuorokauden- ajan mukaan. Äärimmillään tämä aiheuttaa kiviaineksen rapautumista. Talvinen routa murentaa erityisesti paljasta maata

ja

muokkaa maaperää kivien noustessa vähitellen maan

pinnalle.

Erikoisia maaperän routamuodostumia ovat ikijäiset palsat pohjoisen soissa. Pohjaveden lämpötila ei Suomessa paljon vaihtele vuo- denaikojen mukaan.

Suomen ympäristö 10 . . . 4)

4

26 Suomen maaperä The soil in Finland

Kalliomaata

Rocky soil Harjuja, Salpausselkä ja muita reunanmuodostumia Eskers, Salpausselkä and other ice-marginal features

Savikernostumia Turvemuodostumia

Clay layers Peat layers

Lähde: Geologian tutkimuskeskus.

Source: Geological Survey of Finland.

Kuva 2. Eräiden yleisten geologisten muodostumien s~ainti Suomessa (lähde: Suomen Kortosto 124: Maaperä).

Distribution of common geological formations in Finland.

0

...

Suomen ympäristö 10

Vesi ja tuuli kuluttavat maa-aineksia toisaalla ja kasaavat niitä toisaalle. Maa- perän peittyminen ja tiivistyminen luonnon sedimentoitumisprosesseissa ei Suo- messa ole tä11ä hetkellä maa-alueilla merkittävää. Luonnollisen maaperän peitty- minen ja tiivistyminen onkin lähinnä ihmisen aiheuttamaa. Maaperää koossa pi- tävät voimat voivat erityisesti veden vaikutuksesta pettää: rantatörmien sortu- miset veteen varsinkin savialueilla eivät ole tavattomia.

Maassa tapahtuu kaasujenvaihtoa maan huokosten sisältämien nesteiden ja kaasujen sekä maan eliöiden ja maan huokosilman välillä sekä maan ja yläpuoli- sen ilman välillä. Maan eliöstön maahengitys tuottaa hiilidioksidia ja kuluttaa ilman happea. Hapettomissa oloissa maaperän hajotusprosessit tuottavat myös pelkistyneitä kaasumaisia yhdisteitä. Maaperässä kulkevat myös maaperään jou- tuneet haihtuvat haitalliset aineet ja haitallisten aineiden haihtuvat hajoamistuot- teet.

Liukeneminen siirtää kiinteitä aineita nestefaasiin, josta liuenneet ainekset saostuvat, kun niiden konsentraatio ylittää liukoisuuden rajan ko. nesteessä.

Ioninvaihtoreaktiot ovat tärkeitä maaperän happamuuden puskurointiky- vyssä. Esim. pohjaveden happamuus ei nouse niin kauan kuin happamuutta ai- heuttavat maaveden protonit voivat korvautua maahiukkasissa lähinnä metalli- kationeilla.

Adsorptiossa maavedessä kulkevat ainekset kiinnittyvät maaperän orgaani- siin ja epäorgaanisiin aineksiin lähinnä vastakkaisten sähkövarausten välisin si- doksin. Esimerkiksi orgaanisilla kemikaaleilla on usein taipumus sitoutua maan orgaaniseen ainekseen. Adsorptio on palautuvaa ja loppuu, kun adsorptiopaikat loppuvat.

Maaperässä tapahtuu myös kompleksien muodostusta. Erilaisia komplek- seja muodostavat liuenneet orgaaniset aineet, mikro-organismit tai näiden meta- boliatuotteet ja mineraalit.

Orgaanista ainesta kertyy maahan maanpäällisen ja -sisäisen eliöstön kuol- lessa. Maan mikrobisto hajottaa tätä vähitellen pääosin aerobisesti uudelleen käyt- tökelpoiseen muotoon. Maaperän eläimet sekoittavat maan päälle kertyvää or- gaanista ainesta alla olevaan kivennäismaahan.

Lauhkeassa ilmastossa ja runsassateisissa oloissa vallitsevat maaperän pro- sessit ovat aikaansaaneet maassamme tyypillisen ns. podsolimaannoksen syn- nyn (kuva 3). Sitä tavataan parhaiten kehittyneenä sora- ja hiekkamailla, joilla veden virtaus on jatkuvasti alaspäin. Ylimmäksi kerrokseksi muodostuu karike- kerros, joka vaihettuu alempana uutemaaksi. Hajoamistuotteet ovat happamia, josta osaltaan seuraa, että uutemaasta huuhtoutuu pois metalli-ioneja. Uutemaan pH on alhainen, mutta maan veden pH kasvaa alempana, kun liuenneiden me- tallien saostuminen alkaa. Maan horisonttia, jossa saostumista tapahtuu, kutsu- taan rikastumiskerrokseksi. Podsolimaannoksesta on useita muunnoksia. Mm.

savimailla, jotka veden kyllästäminä ovat lähes vettäläpäisemättömiä, vesi nou- see hitaasti kapillaarisesti ylöspäin, jolloin rikastumiskerros muodostuu uutemaan yläpuolelle. (Uusinoka 1986).

Suomen ympäristö 10

. . . 0

MAANNOSPROFIILI % \ 5J

Karike- ja humuskerros__ 0 m

Huuhtoutumiskerros A

Rikastumiskerros B

rauta-, alumlini- ja humus -

yhdisteiden rikastuminen „

Heikosti muuttunut kerros- B-C '~ "1 ' '' '"

Muuttumaton pohjamaa-I C

Osittain vedellä

kyllästynyt vyöhyke _i

Pohjaveden pinta-- - --- —

2m

Kuva 3. Podsolipro fillin poikkileikkeus (Räisänen 1989). Huuhtoutumis- (A) ja rikostumiskerrok- sen (B) välillä voi ollo voihettumisvyöhyke varsinaiseen rikostumiskerrokseen. Heikosti podsoloi-

tuneisso maissa ei esiinny rikastumiskerrosta (B), vaan A-kerroksen alapuolella on B+C -kerros

toi C-kerros.

Gross-section of a podzol profile, There may be a transition zone (A+B layers) to the illuviol ho- rizon proper between the leached horizon (A) and the enrichment horizon (B). Weakly podzo- lizared soils do not exhibit the illuviol horizon (B). Instead, the horizon is underlain by the tron- sitione zone (B+C) or by the C horizon.

I. 1.6 Maavesi ja pohjavesi maaperän osana

Pohjavesi on olennainen osa maaperää, missä se muodostaa vedellä kyllästyneen vyöhykkeen. Ylempien maakerrosten vesiä kutsutaan mm. orsivedeksi. Pohjave- den pinta noudattelee yleensä vedellä kyllästyneen vyöhykkeen ylärajaa, mutta savi- ja silttialueilla esiintyy myös paineenalaista salpavettä, joka voi omalla pai- neellaan nousta maan pintaan, kun vettä salpaavat hienojen maalajien muodos- tamat kerrokset rikotaan. Pohjavesimuodostumat voivat olla pohjavettä ympä- ristöstä kerääviä (synkliinisiä) tai sitä ympäristöön purkavia (antikliinisiä). Näi- den päätyyppien lisäksi erilaiset välimuodot ovat yleisiä. Pohjavettä esiintyy myös kallioperän rikkonaisissa osissa.

Maahan imeytyvät sade- ja sulamisvedet muuttuvat maavedeksi ja edelleen pohjavedeksi, jonka kertymä, korkeus ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet riip- puvat maaperän laadusta ja maakerrosten paksuudesta. Pohjaveden imeytymis- syvyyden määräävät kalliot, heikosti vettä läpäisevät maakerrokset tai läheisen vesistön pinnankorkeus. Pohjavesien uudistuminen on hidasta, ja sen pilaantu- misen aiheuttamat vahingot ovat vaikeasti korjattavia.

Pohjavesivarat keskittyvät Suomessa vettä hyvin johtaviin ja varastoiviln hiekka- ja soraesiintymiin. Varsinaisen maaperän lisäksi pohjavesiä esiintyy myös kallioperän ruhjevyöhykkeissä.

0

...Suomen ympäristö 10

I .1.7

Suomen maaperän erityispiirteitä

Korkeusvaihtelut ovat Suomessa pienet. Maaperän luontainen eroosio on siksi keskimäärin vähäistä. Vuoden keskilämpötila on alhainen

ja

vuorokautiset

läm

- pötilanvaihtelut pienet. Lisäksi kallioperä on kestävää, joten rapautuminen on hidasta. Suomessa sadanta on haihduntaa runsaampaa,ja sateiden jakautuminen vuoden mittaan on kohtuullisen tasaista. Maa routaantuu

ja

on lumipeitteen

alla

osan vuotta, mikä edelleen vähentää eroosion merkitystä sekä vaikuttaa maape- rän kosteutta lisäävästi

ja

kosteussuhteita tasaavasti. Tämä puolestaan edistää soistumista. Suomessa ei runsaan

ja

tasaisen sadannan takia myöskään maape- rän suolaantuminen ole ongelma.

Suomen maaperä on luonnostaan hapan

ja

kallioperä hitaasti rapautuvaa, joten neutraloivia emäskationeja on vähän. Siten happamoitumisriski on suuri.

Rannikolla pohjavesi happamoituu, kun maa nousee, maata kuivataan tai muu- ten kaivetaan, jolloin Itämeren Litorina-vaiheen aikana kerrostuneiden alunamai- den sulfidit pääsevät hapettumaan sulfaateiksi.

Ravinnesisällöltään

ja

orgaanisen aineksen pitoisuudeltaan Suomen maape- rä jakautuu kahteen selvään ryhmään. Orgaanisesta aineksesta koostuvassa

tur

- vemaassa on runsaasti typpeä, mutta niukasti muita ravinteita. Kivennäismaassa taas on erittäin vähän orgaanista ainesta

ja typen

puute rajoittaa kasvua eniten.

Suomen pohjavesiesiintymät ovat pieniä verrattuna esim. Keski-Euroopan vastaaviin. Esiintymät sijaitsevat erillisinä muodostumina, joiden välillä ei usein ole virtausyhteyksiä. Esiintymiä peittävät vain ohuet irtomaalajikerrokset.

Ilmastomme kylmyyden vuoksi maaperän

biologiset ja

kemialliset prosessit ovat hitaita. Kylmyys aiheuttaa myös routaa, joka olennaisesti vaikuttaa maape- rän fyysiseen rakenteeseen

ja

ominaisuuksiin.

Maaperän eliöstöä yleensä

ja

erilaisten maaperätyyppien eliöstön välisiä eroja tunnetaan huonosti (Väisänen 19.9.1994). Suomen maaperäeliöstön erityispiirteet johtuvat ilmaston kylmyydestä

ja

kosteudesta sekä maaperän karuudesta

ja

hap- pamuudesta.

1.2 Maaperän merkitys

1.2.1

Ekologinen merkitys

Maaperän ekologinen merkitys voidaan jakaa

biomassan

tuotantoon, aineiden

ja energian

suodattamiseen, puskurointiin, varastointiin

ja

muuntamiseen sekä elin- ympäristönä

ja

geenireservinä toimimiseen (Council of Europe 1994).

Maaperä tarjoaa ravintoa eläimille

ja

ravinteita kasveille sekä tuen, kasvu- alustan, elinympäristön

ja

suojapaikan. Vesi

ja

ilma varastoituvat eliöiden käytet- täväksi maaperään. Maaperä tuottaa ihmisen käyttöön uusiutuvia energiavaroja

ja

muita raaka-aineita. Maaperä on ravinnon

ja biomassan

tuotannon perusta.

Huokoinen maaperä osallistuu

veden

kiertokulkuun sitomalla vettä itseen- sä, haihduttamalla sitä

ja

suodattamalla sekä puhdistamalla sadevettä pohjave- deksi

ja

pintavedeksi. Maaperän pieneliöstö palauttaa orgaaniset

ja

epäorgaani- set eliöiden rakennusaineet luonnon kiertoon.

Ihmisen luontoon päästämien luonnolle vieraiden aineiden nieluna toimii usein lopulta maaperä. Suuri

osa

näistä aineista muuttuu maaperän biologisissa

ja

kemiallisissa prosesseissa haitattomammiksi tai luonnon hyötykäyttöön sovel-

tuviksi. Maaperässä on vaimennuskykyä myös maan

ja

vesistöjen happamoitu- mista vastaan.

Maaperä ylläpitää osaltaan maapallon ilmastollista tasapainoa. Se mm. vai- mentaa kasvihuoneilmiötä sitomalla hiilidioksidia soihin

ja

muuhun biomassaan.

Suomen ymparisto 10

. . . 0

Maaperä sitoo ja luovuttaa auringon energiaa lämpönä ja heijastaa takaisin osan auringon säteilystä. Pintamaa tasaa pohjamaan ja pohjaveden lämpötilan.

Osa auringon säteilyenergiasta varastoiuta maan päällä kemialliseksi energiaksi (yhteyttäminen). Kemiallinen energia muuntuu ja vapautuu maaperäeliöstön toi- minnoissa.

Maapallon sisäiset energiapurkaukset nousevat maan pintaan paikoin voi- makkainakin lämpöenergian purkauksina. Kallioperän ja mineraalien radioaktii- visten sarjojen kaasumaiset tuotteet purkautuvat ylös maaperän kautta.

Maaperä ylläpitää eliöyhteisöjen rakenteellisiaja funktionaalisia ominaisuuk- sia sekä dynaamisia ekologisia tasapainoja. Luonnon ekologisenja geneettisen mo- nimuotoisuuden turvaaminen edellyttää maaperän suojelua.

1.2.2 Yhteiskunnallinen, taloudellinen ja kulttuurinen merkitys

Maaperällä on suuri ja monipuolinen merkitys taloudelle, kulttuurille ja muille yhteiskunnan ja ihmisyhteisöjen toiminta-alueille. Se on

• ihmistoimintojen fyysinen perusta ja rakennusalusta

• ravinnontuotannon perusta

• raaka-aineiden ja energian lähde

• kulttuuriperintö: maisemat, arkeologiset, paleontologiset ja geologiset jäänteet

• esteettisen nautinnon ja virkistyksen lähde

• luonnonsuojelun olennainen kohde

Kuva 4. Kaavamainen esitys aineiden kulkeutumisesto maaperän eri faasien ja kerrosten välillä ja niihin vaikuttavista mekonismeista (Setälä 1992, Bonazountosio (1983) mukaillen).

Schematic presentation of the mechanisms causing and affecting the movement of chemical compounds in soil.

0 ...omen ^ymp

^{ristö I 0}

Nyky-yhteiskunnan fyysiseen ylläpitämiseen ja kehittämiseen tarvitaan jat- kuvasti maaperän sisältämiä luonnonvaroja. Maaperän samanaikaisesta hyödyn- tämis- ja suojelutarpeesta aiheutuvien ristiriitojen tyyppiesimerkki on maa-aines- ten ja pohjaveden oton välinen ristiriita. Maan käyttötarkoitukset vaihtuvat eri- tyisesti taajamien laajentuessa ja ongelmia ilmenee mm., kun asumistarkoituk- siin kaavoitetun maaperän havaitaan teollisuuden jäljiltä saastuneen. Ristiriito- jen välttämiseksi tarvitaan yhteiskunnan pitkäjänteistä maankäytön suunnitte- lua. Maankäytön suunnittelussa taas syntyy maan hyödyntämisestä saatavan yksi- tyisen taloudellisen edun sekä yhteiskunnan lyhyen ja pitkäntähtäimen etujen välisiä ristiriitoja.

Maaperä on keskeinen osa kansallisvarallisuuttamme. Tästä näkökulmasta maaperän suojelussa on kyse maaomaisuuden arvon säilyttämisestä. Elinympä- ristön jatkuvan toimintakyvyn taloudellista merkitystä on mahdoton arvioida, mutta toimintakyvyn säilyminen riippuu suuresti nimenomaan maaperän ekolo- gisesta toimintakyvystä ja yhteydestä muuhun ympäristöön. Maaperänsuojelun vaatimissa taloudellisissa uhrauksissa on kysymys taloudellisten arvojen säilyt- tämisestä ja lisäämisestä.

Maaperänsuojelun taloudellisesta merkityksestä ja kustannuksista on esi- merkkejä pitkältä ajalta (ks. 1.3.1). Maaperän toimintakyvyn merkitys on joilta- kin osin jo pitkään oivallettu ja sitä on pyritty vaalimaan. Esim. aavikoitumisen taloudellinen vahingollisuus on selvää, ja maan viljavuuden säilyttäminen on maanviljelyssä tärkeää.

Viime aikoina maaperän taloudellista arvoa on noussut uhkaamaan monia uusia paikallisia ja globaaleja tekijöitä (ks. 2). Maaperän tila onkin monessa suh- teessa heikentynyt tai sen voidaan epäillä heikentyvän (ks. 3). Osin on kyse maa- perän tuotannollisen käytön itsessään aiheuttamista haittavaikutuksista (esim.

liian voimaperäinen maan muokkaus, maa-ainesten otto), osin syynä ovat ulkoi- set tekijät, esimerkiksi muiden ihmistoimintojen aiheuttama haitallisten aineiden kuormitus. Näiden haittojen vähentämiseksi ei ole vielä kehitetty riittäviä talou- dellisia voimavaroja ja toimintamekanismeja.

Maaperänsuojelun (ja muun ympäristönsuojelun) kustannukset on nähtävä sijoituksena, jolla estetään vielä suuremmat kustannukset tulevaisuudessa. Suo- messa on tähän haittojen ja kustannusten minimointiin vielä monessa suhteessa hyvät mahdollisuudet. Maaperän suojelulla voidaan paitsi varmistaa hyvinvoin- tiamme myös lisätä taloudellisia kilpailuetujamme suhteessa maihin, joissa maa- perän tila on jo huonompi.

Näitä argumentteja tärkeämpää on kuitenkin se, että lisäämällä tietoa maa- perästä ja huolehtimalla maaperän laadusta voimme parhaimmillaan sekä säilyt- tää ja edistää kansamme ja jälkeläistemme taloudellisen toiminnan pitkän tähtäi- men edellytyksiä ja elämänlaatua että auttaa muita kansoja näissä pyrkimyksis- sä. Suomen talouden perustalle erityisen merkittäviä maaperänsuojeluongelmia ovat metsänkasvua uhkaavat muutokset ja vauriot mm. happaman laskeuman seurauksena. Myös pohjavesiesiintymien, asuinalueiden ja eräiden viljelyaluei- den maaperän pilaantuminen voi aiheuttaa suuria kustannuksia meilläkin.

Maaperän geologisilla muodostumilla sekä arkeologisilla ja paleontologisil- la jäänteillä on ollut ja tulee olemaan tieteen ja kulttuurin kehitykselle suuri mer- kitys. Maaperän kulttuuriseen merkitykseen on luettava myös paljolti maaperän ehdoilla muodostunut kulttuurimaisema ja maaperän suuresti määräämä luon- nonmaisema sekä niiden tarjoamat esteettiset nautinnot ja virkistysmahdollisuu- det.

Suomen ympäristö 10

. . . 0

1.3 Maaperiånsuojelun asema ja kehitys

1.3.1

Yleistä

Maaperänsuojelu on

kuulunut kulttuureihin niiden

alkuvaiheista

asti; erityisesti maanviljelystä riippuvaisissa

sivilisaatioissa

sitä

on

toteutettu

kehittyneillä ja

kestä

- villä

tavoilla

(mm. kastelujärjestelmät, viljelykierto, terassiviljely,

lannoitus

ym.

humuksen ja ravinteiden

kierrätys). Toisaalta esimerkiksi

ylilaidunnuksen, ari- disten

alueiden

keinokastelun tai

metsien liiallisten hakkuiden takia kulttuurit ovat olemassaolon edellytysten

heiketessä

kadonneet.

Maaperänsuojelu

on

Suomessa otettu huomioon vanhastaan lähinnä maa- perän

viljavuuden ylläpitämisessä

maataloudessa. Vasta viime vuosina

ja

vuosi- kymmeninä maaperää

on

laajemmin alettu tarkastella ekologisessa mielessä,

ra- jallisena luonnonvarana

sekä suojelun tarpeessa olevana ympäristön osana

ja

suo- jelun kohteena. Maaperän suojelu, muutoinkin kuin maaperän

hyödyntämiseen

liittyvän hoidon yhteydessä,

on

alkanut kehittyä omaksi ympäristönsuojelun

ja

yhteiskunnan

toimintalohkoksi.

Maaperän ekologinen

monitoimintaisuus (engl. multifunctionality) ja haa- voittuvuus

ovat nousseet

maaperänsuojelun

keskeisiksi kohteiksi. Myös maape- rän heterogeenisuus

ja sen vaurioitumis- ja muutosprosessien

pitkät

aikajänteet ja viiveet

ovat keskeisiä seikkoja

maaperänsuojelun

perusteina

ja

sisältönä.

Modernin ympäristönsuojelun kehityksessä

vesiensuojelu ja ilmansuojelu

ovat vakiinnuttaneet

jo

aiemmin asemansa; niitä varten

on mm.

luotu sekä Suo- messa että muissa maissa

erillislakeja ja

hallinnollisia organisaatioita. Maaperän

- suojelu on

ollut tässä suhteessa

kehittymättömämpää.

Osittain muiden

ympäris- tönsuojelun

alueiden kehitys

on

heijastunut myös

maaperänsuojelun kehittämis- tarpeina

(esimerkiksi

puhdistamolietteiden hyötykäytön

ongelmat).

Euroopan neuvoston suosituksia (Euroopan neuvoston...

1992)

tulkiten maa

- peränsuojelun perusperiaatteina on

seuraavia seikkoja:

• Maaperänsuojelu

tulee käsittää yhteiseksi eduksi

ja

ottaa ympäristönsuojelun

osa-

alueeksi

ja

pitkän tähtäimen politiikan osaksi.

• Maaperä tulee tunnustaa yhteiseksi perinnöksi

ja uusiutumattomaksi

luonnon

- varaksi,

jonka suojeleminen

on

tulevien sukupolvien elinehto. Yhteisen edun tu- lee käydä maankäyttöön liittyvän yksityisen edun edellä.

• Maaperänsuojelu

tulee ottaa huomioon paitsi ympäristö

-,

myös muussa

politii- kassa (erit.

maatalous

-,

metsä

-,

teollisuus

-,

liikenne-

ja kaavoituspoli

tiikassa).

• Kansalaisille tulee taata mahdollisuudet saada tietoa

ja

voida vaikuttaa

maape- ränsuojelua

koskevassa päätöksenteossa.

1.3..E

Ulkomainen

ja

kansainvälinen

kelcitys ja

toiminta

Ympäristönsuojelun kehittymiseen

ja suojelutoimenpiteisiin ryhtymiseen

johtaa yleensä vasta

akuutti

tarve. USA:ssa, erityisesti

Keskilännen osavaltioissa,

jou- duttiin

jo 1920-

luvulta alkaen luomaan

taloudellisiakin

järjestelmiä yksipuoli- sesta viljelystä

ym.

luonnon käytöstä aiheutuneen eroosion vähentämiseksi. Yleen- sä maaperän

vaurioituminen on

alkanut saada toimenpiteitä aiheuttavia mitta

- suhteita

vasta

1970-80-

luvuilla, jolloin muun ympäristönsuojelun kehittymisen myötä myös erilaiset maaperään liittyvät kysymykset nousivat esiin. Maaperän

- suojelu on

vasta

1990-

luvulla noussut

ja

nousemassa "virallisesti" erilliseksi

ym- päristönsuojelun osa-

alueeksi ilman

ja

vesien

ja alkuperäisluonnon

säilyttämisen rinnalle.

1980-

luvulla valtava

tutkimuksellinen ja

tekninen, taloudellinen

ja lainsää- dännöllinen

panostus alkoi kohdistua Keski

-

Euroopassa sekä Yhdysvalloissa

ai-

0

. . . Suomen ympäristö 10

heutuneeseen maaperän kemialliseen saastumiseen (erityisesti ydinasevalloissa myös radioaktiivinen saastuminen). USA:ssa yksistään liittovaltion omistamien (pääasiassa

sota- ja

ydinenergiateollisuuden synnyttämien) saastuneiden aluei- den kunnostuskustannuksiksi on arvioitu satoja miljardeja dollareita. Kustannuk- set ylittävät moninkertaisesti muiden jätealueiden

ja

kemiallisesti saastuneiden alueiden kunnostuksen maaperänsuojelutoimien kustannukset, joiden hoitami- seksi 1983 luotiin

ja

1986 laajennettiin erityissäädöksillä rahoitusjärjestelmiä. Pel- kästään USA:n energiaministeriön tutkimus-

ja

kehitystyön kustannukset

sen hal

- lussa olevien saastuneiden alueiden hoitamiseksi ovat miljardeja dollareita. Myös varsinaisten kaatopaikkojen

ja

maanalaisten öljysäiliöiden aiheuttaman maape- rän saastumisen torjumisesta arvioidaan USA:ssa koituvan suuria menoja.

Saksan itäisten osavaltioiden saastuneiden maa-alueiden kunnostuksesta on aiheutunut äkillisiä menoja, jotka ovat suuri

osa

näiden alueiden kehittämiskus- tannuksista. Yksittäisten alueiden saastumisen lisäksi torjunta-aineiden

ja

lannoit- teiden käytöstä johtuva laaja-alainen saastuminen on aiheuttanut Hollannissa, Saksassa

ja

Tanskassa valtavia menoja, kun pohjavettä on suojeltu, puhdistettu, valmistettu

ja

korvattu muilla vesilähteillä. Itä-Euroopassa kustannukset saatta- vat olla vähintään yhtä suuria, mutta ne eivät ole realisoituneet taloudellisten voimavarojen puutteessa.

Ulkomailla

ja

kansainvälisesti maaperänsuojelu on kehittynyt viime vuosi- na ripeästi, jopa niin, että eri toimintojen koordinointi ei aina ole ollut tehokasta.

Muun muassa Euroopan Neuvostossa on ajettu maaperänsuojelun kehittämistä

ja

yhtenäistämistä. Eräänä osoituksena tästä on maaperänsuojelun periaateohjel- mien laatiminen Neuvoston jäsenmaissa. Maaperänsuojelua on kehitetty myös muissa kansainvälisissä organisaatioissa kuten Euroopan yhteisöissä, OECD:ssa, NATO:ssa

ja

YK:ssa. Nimenomaan maaperän kemiallinen saastuminen on ollut viime kädessä se tekijä, joka lopulta on nostanut maaperän suojeltavien luonnon elementtien joukkoon.

Kansallisella tasolla Euroopassa varsinkin Tanskassa, Saksassa

ja

Hollannis- sa on kehitetty maaperänsuojelua myös institutionaalisesti. Yleisesti maaperän- suojelun organisointi yhteiskunnassa on vasta kehittymässä.

1.4 Selvityksen tavoitteet ja toteutus

1.4.1 Tavoitteet ja rajaus

Tämän julkaisun tavoitteena on tiivis kokonaisesitys maaperän

ja

maaperänsuo- jelun tilasta

ja

niihin vaikuttavista tekijöistä sekä kehittämistarpeista Suomessa.

Tällaisen kokonaisesityksen tarkoituksena on palvella maaperänsuojelun toimin- taa esim. tutkimus-

ja

kehitystyön valmistelussa

ja

toteutuksessa.

Selvityksen tarkoituksena on myös olla osaltaan perustana maaperänsuoje- lun periaateohjelmalle, jonka laatiminen on mm. Euroopan Neuvoston suositus- ten mukaisesti tuotu esille ympäristöministeriön tulostavoitteina 1995 TMAE:ssä

ja

tulosohjauksessa Suomen ympäristökeskukselle.

Tarkastelun lähtökohtana ovat maaperän vaurioitumisilmiöt, joihin on Eu- roopan Neuvoston laajan rajauksen mukaisesti luettu selvästi geologista maape- rää koskevien vaurioitusmisilmiöiden lisäksi mm. maisemavauriot

ja

maan sisäl- tämien kulttuurijäännösten vaurioituminen.

Pohjavesi katsotaan kuuluvaksi maaperään, joskin sitä paikoin käsitellään erikseen (ks. 1.1.1). Muuta ympäristöä käsitellään siltä osin kuin se olennaisesti vaikuttaa maaperään

ja

toisin päin.

Suomen ympäristö 10

. . . 0

Selvityksen yhteydessä kerättiin tietoa myös maaperänsuojelun keinoista, erityisesti säädöksistä ja normeista, maaperänsuojelua koskevista periaateohjel- mista sekä tutkimus- ja kehitystyöstä.

Maaperänsuojelun taloudellista merkitystä ja sen kustannuksia ei ole pyrit- ty arvioimaan. Maaperänsuojelun keinojen määrittely ja toimenpidesuositusten esittäminen ei myöskään ole ollut selvityksen tavoite.

1.4.2 Toteutus

^ja

tietolähteet

Tiedonhankinnassa kirjallisuus on ollut keskeisellä sijalla. Kirjallisuutta koottiin kirjastojen (erityisesti vesi- ja ympäristöhallituksen kirjaston) välityksellä manu- aalisesti ja ATK-hakujen avulla.

Tietolähteinä on käytetty myös karttoja ja kartastoja, tilastoja, tutkimus- ym.

rekistereitä sekä alkuperäislähteiden ohella runsaasti sekundaarilähteitä, mm. yh- teenvetoja.

Asiakokonaisuuksiin paneuduttiin lisäksi haastattelemalla eri hallinnonalo- jen ja niiden tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatioiden asiantuntijoita. Uusia tie- tolähteitä saatiin heidän antamiensa tietojen avulla. Asiantuntijoilta tiedusteltiin myös näkemyksiä maaperänsuojelun kehittämistarpeista.

0

...

Suomen ympäristö 10

Maankäyttömuotojen ja a1inkeiootoimi ^Wto jan

vaikutukset maaperään

2.1 Maankäytön kehitys ^ja vaikutustyypit

Eri maankäyttömuodot vaikuttavat maaperään paikallisesti, alueellisesti ja globaalisti. Aiheutuneiden vaurioiden merkitys määräytyy paitsi niiden laajuu- den, myös niiden palautuvuuden/palautumattomuuden mukaan. Vaurioiden va- kavuuden arviointi ja painottaminen on ongelmallista ja aina jossain määrin sub- jektiivista. Selvityksen taustaksi on tarpeen tarkastella erilaisten maankäyttö- muotojen alueellisen laajuuden suurta vaihtelua ja alueiden käytössä tapahtunei- ta muutoksia sellaisina kuin niitä on tilastoitu (Taulukko 1).

Metsäalueiden osuus Suomen pinta-alasta (ilman merialueita) on lähes 70

%. Tämä heijastaa mm. maamme keskimäärin harvaa asutusta, jonka toinen il- menemismuoto on rakennetun maa-alan osuuden vähyys.

Maatalousmaa-alan osuus on ollut lievässä laskussa ja laskusuunta voi tule- vina vuosina jatkua ja voimistua Suomen liityttyä EU:iin. Vanhimmilla viljelys- mailla maaperää on muutettu, hyödynnetty ja hoidettu satoja vuosia.

Rakennetun maa-alan kasvu on viime vuosikymmeninä ollut nopea. Tämä heijastanee teollisuuden laajenemista, liikkumistarpeen kasvua, ihmisten muut- toa taajamiin ja perinteisellä tavalla mitatun elintason nousua. Etelä-Suomea ei

Taulukko I. Maankäyttömuodot Suomessa (% pinta-alasta ilman merialueita, 338 145 kmz:stä) (Tilastokeskus I994a).

Land use in Finland (% of total area without sea, 338 145 km2).

Maankäyttöluokka

Land use form 1960 1970 1980 1990

Maatalousmaa

Agricultural land 9.3 9.0 8.5 8.3

Metsä- ja muut puustoalueet

Forests and other wood

areas 66.4 69.2 68.9 69.1

Rakennettu maa

Land covered by 1.0 1.4 2.3 2.8

construction Vesialueet

Water area 9.7 9.8 9.9 9.9

Other use Muu 13.6 10.6 10.4 9.9

Suomen ympäristö 10

. . . 0

100 prosenttia kustannuksista per cent of costs 1 pysyvien metsäteiden rakentaminen ja kunnossapito

construction and maintenance of permanent forest roads

x, forest

a°;%ac•Y.vle-?i c -+

i

^_lI

I ja

I__ fWW jaimikanholto

tondinq of seedling stånds and pruning

40-I ... ..._{...

. . metsänviljely - seeding and planting

~ '~~F; i:1+.'=~~1=Pi;=~~ • ~'=,i±J-7ii~Ir ~ri~lif =

67 70 75 80 85 90 94

Lähde: Metsäntutkimuslaitos, melsälilastollinen tielopalvelu Vuosi - Year Source: The Finnish Forest Research Institute

Kuva 5. Metsänhoito-ja perusparannustöiden (kaikki omistajaryhmät) kokonaiskustannusten jakautuminen eri työlajeille vuosina 1967-1994 (lähde: Metsötilastollinen vuosikirja 1995).

The proportions of di fferent silvicultural and forest improvement work in the total costs during 967— 1994. All forest ownership categories.

voi enää pitää harvaanasuttuna. Maamme asukastiheyden vaihtelut ovat suuret.

Suurin osa maaperänsuojelun ongelmista keskittyy oletettavasti ihmisen lähelle, rakennetulle maalle.

2.2 Metsätalous

2.2.9 Yleistä

Metsätalousmaata ja muita puustoalueita on Suomen kokonaispinta-alasta lähes 70 % ja metsätalouden maata koko maa-alasta n. 87 %. Metsänhoito ja -hakkuut ovat alueellisesti laajinta maaperän muutoksia aiheuttanutta toimintaa Suomes- sa. Metsänhoidon ympäristövaikutuksia on tarkasteltu toistaiseksi pääasiassa ve- siensuojelun ja perinteisen luonnonsuojelun näkökulmasta.

Valtio on tukenut yksityismetsien perusparannustöitä,joiksi on laskettu mm.

metsäojitus, metsäteiden rakentaminen, metsäojituksen kunnostus ja metsälan- noitus (Kuva 5). Vuonna 1993 metsälannoitus (paitsi ns. terveyslannoitus) ja uu- disojitus poistettiin tuettavien töiden luettelosta.

Valtion metsät ovat puuntuotannon kannalta keskimäärin epäsuotuisissa ym- päristöissä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Näiden alueiden hoitoon on kuitenkin pa- nostettu. Metsätilastollisen vuosikirjan (1995) vertailutiedoista nähdään, että eräissä metsänparannustöissä valtio on tehnyt pioneerityötä omissa metsissään, ja työmuodot ovat sen jälkeen yleistyneet myös yksityismetsätaloudessa.

0

...

Suomen ympäristö I0

j Uudisojitusalat yhleenså fi First-time drainage, total

Yksityiset ym.

Private & other Metsåteollisuus Forest industries Valtio - State Kunnoslusojitus I Ditch cleaning and supplementary ditching

-100

,;.i, j 00000

200

2.2.2 Metsdojitus Kehitys ja laajuus

Metsätalouden käytössä on 5,9

milj,

ha maamme kokonaissuoalasta, 10,4

milj.

ha:sta

(Lappalainen ja

Hänninen 1993). Suometsän saaminen metsätaloudellises- ti tuottavampaan käyttöön edellyttää ojitusta. Ojituksella pyritään parantamaan metsämaan kasvuoloja pohjavesipinnan tasoa alentamalla (Heikkilä

ja

Lindholm 1994).

Metsien uudisojitus oli huipussaan 1960-luvun lopussa

ja

on vähentynyt

sen

jälkeen tasaisesti. Kunnostusojitukset ovat 1980-luvulta jonkin verran lisäänty- neet

(kuva

6). Koko Suomen kangasmetsistä oli 1991 ojitettu 5 %

ja

soista 51 %.

Kankaita

ja

soita on ojitettu eniten Keski-Suomen läänissä

ja

vähiten Lapin lää- nissä (Tilastokeskus 1994b).

300 1000 ha 30

50 55 60 65 70 75 80 85

' Vuosina 1950-70 ojien perkaus. Vuosien 1950-88 luvut ovat arvioiluja.

During 1950-70 ditch cleaning. During 1950-88 the figures are estimated.

Lähde: Metsäntutkimuslaitos, melsålilaslollinen betopalvelu Source: The Finnish Forest Research Institute

90 94

Vuosi - Year

Kuva 6. Uudis- ja kunnostusojitusalat vuosina 1950—I 994 (Metsätilastollinen vuosikirja I995).

Drainage area (incl. ditch cleaning and supplementary ditching) during 1950-1994).

Vaikutukset

Metsäojituksen vaikutukset ilmenevät maan vesi-

ja

ravinnesuhteiden, orgaani- sen aineksen mineralisaation, rakenteen

ja

mikroilmaston muutoksina. Kasvu- paikkaolojen muuttuessa kasvillisuus

ja

eläimistö muuttuvat

ja

elinyhteisöt

pirs

- toutuvat. Runsas ojitus on muuttanut paljon soiden

ja

kivennäismaiden maise- marakennetta (Heikkilä

ja

Lindholm 1994).

Ojituksen vaikutuksia vesiin on selvitetty useissa tutkimuksissa. Vaikka tut- kimukset eivät suoraan paljasta maaperässä tapahtuneita muutoksia, voidaan nii- den perusteella arvioida myös ojituksen merkitystä maaperän eroosiolle

ja ravin

- teiden huuhtoutumiselle. Metsäojituksen on todettu mm. äärevöittävän

ja

lisää- vän valuntaa

ja

kiintoaineen, sekä kivennäisaineksen että humuksen,

huuhtoutu- mista

varsinkin kaivuaikana sekä ylivalumajaksoina. Myös typpeä

ja

fosforia saat- taa huuhtoutua paljon. Kunnostusojituksessa vaikutukset ovat uudisojitusten kal- taisia, mutta vähäisempiä (Saukkonen

ja

Kenttämies 1993). Soiden ojitus estää ravinteiden siirtymisen kivennäismaalta suometsiin. Ravinteet jäävät ojiin

ja

tur-

Suomen ympäristö 10

. . . 0

peeseen eivätkä siirry eteenpäin korpien

ja

rämeiden ravinnekiertoon. Suometsät karuuntuvat tästä syystä vähitellen (Ympäristöministeriö 1994e). Ojitusajalla

ja

-tavalla on suuri merkitys sille, millaisia seurauksia ojituksesta aiheutuu (Ahti- ainen 1990).

Soiden ojituksella metsätalouskäyttöön voi olla myös maailmanlaajuisia vai- kutuksia. Se, muuttuuko suo ojituksen jälkeen hiilen sitojasta hiilen lähteeksi riip- puu lisääntyvän puuston kasvun aikaansaaman hiilen kertymisen

ja

turpeen hii- len lisääntyvän mineralisaation suhteesta (Laine

ja

Päivänen 1992).

Metsäojituksen kokonaisvaikutusta ympäristöön

ja

eliöihin ei ole vielä ar- vioitu. Ojitetut suot voivat palautua itsestään luonnontilaan,

jos ojat

tukkeutuvat

ja

hydrologiset olot palautuvat entiselleen, mutta tällaista ei tapahdu aina. Suot, jotka eivät kuivu perusteellisesti, kehittyvät usein sekä kivennäismaista että luon- nontilaisista soista poikkeavaan suuntaan. Luonnontilan palautuminen on erit- täin hidasta sielläkin, missä se on mahdollista.

Metsänojitusalueiden ennallistamisesta eli palauttamisesta sellaiseksi, että

sen

eliöt

ja

toiminnot ovat luonnontilaisen eliöyhteisön kaltaisia, on vasta vähän kokemuksia. Ojitettujen soiden ennallistamisen periaatteet

ja

menetelmät on kui- tenkin määritelty

ja

metsäojitettujen soiden ennallistamisen käsikirja on valmis- tunut (Heikkilä

ja

Lindholm 1995).

2.2.3 Metsämaan muokkaus

Perusteet ja ^kehitys

Avohakkuuseen liittyvä metsänviljely on yleensä edellyttänyt maaperän muok- kausta. Metsämaan muokkauksella pyritään parantamaan maaperän

lämpöolo- ja,

saamaan orgaaniseen aineeseen sitoutuneet ravinteet liikkeelle

ja

siten luo- maan uudelle puustolle suotuisat olot. Yli 80 % metsämaiden uudistusaloista muo- kataan (Maa-

ja

metsätalousministeriö 1995). Muokkausala on jatkuvasti kasva- nut, mutta maaperää voimakkaasti muuttanut auraus on vähentymässä. Vuonna 1991 muokattiin 130 000 ha metsämaata, josta 3/5 äestettiin tai laikutettiin,

ja

lo- put aurattiin

ja

mätästettiin (Ympäristöministeriö 1994e).

Vaikutukset

Aurauksen vaikutuksesta syvällä maassa olevat rauta-

ja

alumiiniyhdisteet nou- sevat

pinnalle ja

muuttuvat liukoisiksi joutuessaan kosketuksiin happaman sa- deveden kanssa. Tällöin ne saattavat joutua normaalia nopeammin ravinnekier- toon (Ympäristökatsaus 7/1993). Voimakas maaperän muokkaus vaikuttaa maa- perän kivennäisainetasapainoon

ja

ravinteiden huuhtoutumiseen sekä edistää hap- pamoitumista. Muokkauksen vaikutuksesta maaperän eliöstöön ei tiedetä juuri mitään. Koska auraus kuitenkin muuttaa metsämaan kosteusoloja, muuttuu esim.

sienilajisto oleellisesti toiseksi (Ympäristöministeriö 1994e).

Aurausalueilta voi huuhtoutua kiintoainesta, humusta sekä ravinteista eri- tyisesti typpeä (Maa-

ja

metsätalousministeriö

ja

Ympäristöministeriö 1994). Ke- vyemmät muokkausmenetelmät rasittavat pohja-

ja

pintavesiä esimerkiksi

ravin

- nehuuhtoutumilla huomattavasti vähemmän kuin auraus

(Kubin,

suull. tied.).

Kivenpäismaiden

aurauksia on arvosteltu paitsi siitä, että ne muuttavat maa- perää, myös siitä, että ne rumentavat maisemaa pitkään.

0

. . . .Suomenympäristö 10

250 1000 ha

200 ---

150 -

100 -

50 -i

— 250

.. ` t Metsänlannoitusalat yhteensä - Total

~.:-: I. '., _ Yksityiset ym. - Private & other 200 _ ' .- I ~' - Metsäteollisuus -Forest industries

:1• i i — Valtio - State

:'i! E I i-.rr !"3 — - 150

i~E IF I - ,"I :.

100

~ 1

~~r'i

L 1;::E ~•,! :J..- 1[: ;I ;f:-.;ti.: :.;f =il 'E ^'.i - -! { li- .ir0i: 3l

65 70 75 80 85 90 94

Lähde: Metsäntutkimuslaitos, metsätilastollinen tietopalvelu Vuosi - Year Source: The Finnish Forest Research Institute

Kuva 7. Metsänlsnnoitusalat vuosina 1964— 1994 (Lähde: Metsöti1ostolIinen vuosikirja 1995).

Forest fertilisation areas during I964-1994, by forest ownership category.

2.2.4 Metsänlannoitus ja metsämaanhoidolliset toimenpiteet

Lannoitus

Metsänlannoitus oli huipussaan 1970-luvun puolivälissä, jonka jälkeen se on vä- hentynyt. Tällä hetkellä metsänlannoitus ei ole merkittävää (Kuva 7). Viime vuo- sina on kuitenkin otettu käyttöön niin sanottu metsän terveyslannoitus (kunnos- tuslannoitus), jolla on tarkoitus lisätä puiden elinvoimaisuutta muuttuvissa ym- päristöoloissa.

Metsän typpilannoitus voi happamoittaa maata (nitrifikaation lisääntymi- nen ja nitraatin huuhtoutuminen). Pitkien tutkimusten tulosten mukaan maan pH-arvojen muutokset ovat useiden lannoituskertojen jälkeenkin olleet hyvin pie- niä. Typpilannoitus nopeuttaa typen kiertoa metsämaassa ja lisää maan orgaanis- ten ainesten määrää (Mälkönen 1989). On myös esitetty, että orgaanisen aineksen määrän kasvaminen maan humuskerroksessa lisää metsämaan vedenpidätysky- kyä, ja maan puskurikyky happamia sateita vastaan saattaa lisääntyä (Salonen

1991).

Lannoitus muuttaa etenkin karuilla mäntykankailla kenttäkerroksen lajien kilpailusuhteita. Mm. sienilajisto yksipuolistuu selvästi ja hollantilaisten selvi- tysten mukaan esim. puille tärkeä mykorritsasienilajisto köyhtyy (Ympäristömi- nisteriö 1994e). Lannoituksen vaikutus metsämaan mikrobiologiaan on erittäin monisäikeinen. Eri lannoitteiden, lannoiteyhdistelmien ja metsätyyppien yhtei- nen nettovaikutus voidaan tuntea, mutta mistä muutokset todellisuudessa johtu- vat, on epäselvää (Vuorinen 1991).

Kalkitus

Maan happamuus haittaa puun tuottoa. Happamoitumista voidaan ehkäistä kal- kituksella, kulotuksella, tuhkalannoituksella ja lehtipuiden suosimisella. Metsä- maiden kalkituskokeita on tehty Suomessa jo 1920-luvulla. Tavoitteena on ollut

Suomen ympäristö l 0 . . . 0

vähentää maan happamuutta, edistää pieneliötoimintaa ja siten nopeuttaa ravin- teiden vapautumista maan orgaanisesta aineesta uudelleen kasvien käyttöön. Do- lomiittikalkkia käytettäessä parannetaan samalla maan magnesiumvaroja. Mag- nesiumin puute saattaa rajoittaa kasvua happamoitumisen edetessä.

Sekä kivennäismaan että turvemaan kalkituksen vaikutukset ovat olleet vuo- sikymmenten mittaisia. Tähän mennessä saatujen tulosten mukaan kalkitus on yleensä vähentänyt metsän kasvua pitkään. Kalkitus muuttaa suuresti eri myko- ritsaryhmien suhteita, mikä saattaa vaikuttaa puiden ravinteiden ottoon. (Hyvä- rinen ym. 1993). Kalkitus lisää hienojuurten kuolleisuutta ja nitrifikaatiota. Nitri- fikaatio happamoittaa maata ja voi johtaa nitraatin huuhtoutumiseen. (Smolan- der, Mälkönen ym. 1994).

Kalkitus muuttaa alkuaineiden liukoisuuksia maassa. Se saattaa mm.sitoa maahan joitakin ravinteita, jolloin ilmenee ravinnehäiriöitä. Kalkituksen yhtey- dessä olisikin huolehdittava tasapainoisesta ravinnetaloudesta. Tällaisia kunnos- tuslannoituksia varten lannoitustarve on selvitettävä ravinneanalyysien avulla (Hyvärinen ym. 1993).

Muut happamuuden vähennyskeinot

Kulotusta on vanhastaan käytetty suomalaisessa metsänhoidossa. Sitä on alettu uudelleen lisätä. Kulotuksessa ravinteita jää maahan kasveille lähes ihanteelli- sessa suhteessa ilmaan katoavaa typpeä lukuunottamatta, ja maan happamuus vähenee muutamaksi vuosikymmeneksi. Kulotukseen liittyy kuitenkin ravintei- den huutoutumisriski. Huuhtoutumisvaara on pienin moreenimaiden tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla.(Hyvärinen ym. 1993).

Tuhkalannoitus vaikuttaa maahan samalla tavoin kuin kulotus. Ojitetuilla soilla tuhkalannoitus lisää suuresti puuston kasvua ja sillä voidaan korjata vai- keitakin ravinnehäiriöitä (Hyvärinen ym. 1993). Kulotuksen vaikutukset maan kemiallisiin prosesseihinja erityisesti pitkäaikaisvaikutukset ovat epäselviä (Man- nerkoski 1991). Lehtipuiden tuottama karike ja juuristo vaikuttavat maaperään positiivisesti. Varttuneiden lehtimetsien humuskerros sisältää enemmän ravin- teita kuin havumetsien (Hyvärinen ym. 1993).

2.2.5 Torjunta-aineiden käyttö

Metsätalouden käyttöön myytiin vuonna 1994 yhteensä 25 t torjunta-aineita te- hoaineiksi laskettuna ja valmisteina laskettuna 55 t. Tästä herbisidien osuus oli 48 t. Metsätalouden torjunta-aineiden myyntimäärä on 1,8 % torjunta-aineiden ko- konaismyynnistä Suomessa. Metsätaloudessa käytettävien torjunta-aineiden myynti vuonna 1994 laski 56 tonnilla vuodesta 1993 (Hynninen ja Blomqvist 1994 ja 1995). Tutkimustyötä metsänuudistamisen apuna käytettävien torjunta-ainei- den käytön kehittämiseksi tehdään. Torjunta-aineiden vaikutuksista metsämaas- sa ei tiedetä käytännössä mitään.

2.2.5 Hakkuut

Laajuus ja alueellinen jakautuminen

Vuosittaisia hakkuupinta-aloja on esitetty kuvassa 11. Etelä-Suomessa keskimää- räiset hakkuualat ovat pieniä, alle 2 ha. Avohakkuualat ovat laajimpia Itä- ja Poh- jois-Suomessa, missä ovat suurimmat yhtenäiset vanhat metsät (Ympäristömi- nisteriö 1994e).

Sekä maisemallisesti että maaperän kannalta haitallisin hakkuumuoto on laaja avohakkuu. Viime vuosikymmeninä avohakkuuala on ollut vuosittain noin

0 ...

Suomen ymparistö 10

100 000 ha. Vuonna 1991 kaikista hakkuista oli avohakkuita Etelä-Suomessa 31 ja Pohjois-Suomessa 35 % (Tilastokeskus 1994b). 1980-luvun lopussa ja 1990-lu- vun alussa hakkuiden määrä hehtaareina on pienentynyt (kuva 8).

— 700

Hakkuuala yhteenså - Total area treated Harvennushakkuu - Thinning

Siemen- ja suoluspuuhakkuu - Seed tree and sheltenvood lelhngsi -600 Avohakkuu - Clear Sellings

500

400

300

•

1 .1 may_

200 ,µ~ n i. Ib6k~*.r ♦ ~, 4 I is ~

N ~ j '~G ,f, I i. r f •,,,. ~ d.~r ■aH~~l i i s `°''=°°. '~P •100

0 - 0

70 75 80 85 90 94

Lähde. Metsäntutkimuslaitos, metsätdaslollinen lietopalvelu Vuosi - Year Source: The Finnish Forest Research Institute

Kuva 8. Hakkuualat vuosina 1970-1994. Kaikki omistajaryhmät. (Lä/ide: Metsötilastolllnen vuosikirja I 995).

Forest area treated with feltings during 1970-1994.AII forest ownership categories.

Vaikutukset

Avohakkuualueella tapahtuvien maaperän muutosten syyt, seuraukset ja keski- näiset yhteydet riippuvat mm. alueen ominaisuuksista (Ahtiainen 1990). Muu- tokset ovat osittain palautuvia. Avohakkuun esitetään joskus vastaavan luonnol- lisen metsäpalon tai myrskyn aiheuttamaa muutosta metsäluonnossa. Vertaus on sikäli virheellinen, että lähes 2/3 metsän biomassasta sisältyy puiden runkoihin.

Myrskytuhon tai metsäpalonjälkeen ne jäävät osittain maatumaan luonnon käyt- töön, osittain ravinteet vapautuvat palamisessa heti uudelle kasvustolle. Hak- kuussa puiden biomassa poistetaan metsän kierrosta (Ympäristöministeriö 1994e).

Avohakkuu lisää kokonaisvaluntaa, äärevöittää valuntaa etenkin keväisin ja nostaa pohjaveden pintaa. Pohjaveden nitraattipitoisuudet nousevat hakkuun jäl- keen (Saukkonen ja Kenttämies 1993, Kubin suull. tied.). Avohakkuut muuttavat myös maan eliöstöä. Maan selkärangattomien kokonaisbiomassa ja toisaalta maa- hengitys kasvavat väliaikaisesti osin nousseen lämpötilan, osin vapautuneiden ravinteiden takia ja eliöiden lajisuhteet muuttuvat (Huhta 1976). Avohakkuun aiheuttamien muutosten ja metsän pirstoutumisen vaikutuksista maaperän eli- öihin on vain joitakin tutkimuksia (mm. Niemelä ym. 1994) ja yleistävien arvioi- den tekemiseen tarvitaan vielä paljon tutkimusta.

2.2.7 Metsäteiden rakentaminen

Metsäteitä on Suomessa noin 110 000 km (Ympäristökatsaus 4/1994) (Kuva 9).

Oulun läänin eteläpuolella metsiä on käytetty metsäteihin yli kaksinkertaisesti luonnonsuojelualueisiin verrattuna (Ympäristöministeriö 1994e).

700 1000 ha

600- --

500, ii 4o0-.^-

300--

.

II i

4J 200 •'

I j 100i-

Suomen ympäristö 10 . . . 0