RAJAKIIRI OY
SIMON SEIPIMÄEN JA TIKKALAN TUULIVOIMAHANKKEET
Luonto- ja linnustoselvitykset Erillisraportti
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 17.12.2014 P21859
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ... 3
2 SEIPIMÄEN JA TIKKALAN TUULIVOIMAHANKKEET ... 4
2.1 Alueiden sijainti ... 4
2.2 Hankkeiden tekninen kuvaus ... 4
3 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 10
3.1 Maa- ja kallioperä sekä vesistöt ... 10
3.2 Kasvillisuus ja luontotyypit ... 10
3.3 Linnusto ... 10
3.3.1 Yleistä ... 10
3.3.2 Pesimälinnusto... 11
3.3.3 Muuttolinnusto ... 13
3.4 Muu eläimistö ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajit ... 13
3.4.1 Lepakkoselvitys ... 13
3.4.2 Maastotyöt ... 14
3.5 Käytettyihin menetelmiin liittyvät epävarmuudet ... 15
3.5.1 Kasvillisuus ja luontotyypit ... 15
3.5.2 Linnusto ... 15
4 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT ... 16
4.1 Kasvillisuusolosuhteet ... 16
4.2 Tuulivoimapuistoalueiden luonnonolojen yleiskuvaus ... 16
4.2.1 Hankealueiden kasvillisuus ... 16
4.3 Rakentamisalueiden luontoarvot ... 18
4.4 Sähkönsiirtoreittien luontoarvojen yleiskuvaus ... 18
4.5 Arvokkaat luontokohteet ja lajisto ... 19
4.5.1 Kansallisten lakien mukaiset kohteet ... 20
4.5.2 Muut arvokkaat kohteet ... 20
4.5.3 Arvokkaiden luontokohteiden kuvaus ... 20
4.5.4 Uhanalainen ja alueellisesti merkittävä kasvi- ja jäkälälajisto ... 35
5 LINNUSTO ... 38
5.1 Hankealueiden linnuston nykytila ... 38
5.1.1 Tuulivoimapuistoalueiden pesimälinnusto ... 38
5.1.2 Muuttolinnusto ... 40
5.1.3 Sähkönsiirtoreittien linnusto ... 48
5.1.4 Suojelullisesti arvokkaat lajit ... 49
5.1.5 Linnustollisesti arvokkaat alueet ... 51
6 ELÄIMISTÖ ... 53
6.1 EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit ... 53
6.1.1 Lepakot ... 53
6.1.2 Liito-orava ... 55
6.1.3 Saukko ... 55
6.1.4 Suurpedot ... 55
6.1.5 Viitasammakko ... 55
LÄHTEET ... 57
LIITELUETTELO:
Liite 1. Luontokohdekartta, Seipimäki Liite 2. Luontokohdekartta, Tikkala
Liite 3. Luontokohdekartta, sähkönsiirtoreitit Liite 4. Linnustoselvitysten liitteen
Pohjakartat © Maanmittauslaitos 4/2014
Suojelualuerajaukset © OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 4/2014
Valokuvat © FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy (Ville Suorsa ja Minna Tuomala) sekä Tmi Luontotieto Carex, Pekka Halonen.
1 JOHDANTO
Tämä työ on Simon Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistojen YVA-menettelyä sekä tuulivoimahankkeiden osayleiskaavoitusta palveleva luonto- ja linnustoselvi- tysten erillisraportti. Työssä kuvataan tuulivoimapuistojen luonnonolosuhteiden nykytila. Tuulivoimapuistojen vaikutukset alueen luonnonolosuhteisiin arvioidaan erikseen hankkeen YVA-selostuksessa.
Alueille laadittujen luonto- ja linnustoselvitysten tavoitteena on paikantaa arvok- kaat luontotyypit, jotka ovat joko lainsäädännöllä määriteltyjä tai muutoin alueel- lisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta edustavia kohteita. Lisäksi selvitysten tavoitteena on turvata valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisen ja luonnon- suojelulain (47 § ja 49 §) mukaisen erityisen arvokkaan lajiston mahdolliset esiin- tymisalueet sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivien mukaisen kasvi-, eläin- ja lintu- lajiston esiintymät. Arvokkaiksi tulkitut luontokohteet on esitetty kartoilla ja ku- vailtu yleispiirteisesti.
Tuulivoimapuistoalueiden muun eläimistön nykytila on käsitelty tämän raportin yhteydessä EU:n luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittujen lajien osalta. Alueilla esiintyvien riistalajien nykytilaa sekä hankkeiden vaikutuksia riistalajeille ja niiden metsästykseen on käsitelty tarkemmin hankkeen YVA-selostuksessa osana hank- keiden virkistyskäyttövaikutusten arviointia (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2014a).
Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistojen YVA-menettelyn yhteydessä on laadittu Natura-arvioinnin tarveharkinta erillisraporttina (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2014b) niiden Natura-alueiden osalta, joiden suojeluperusteille hankkeesta saat- taa aiheutua potentiaalisia vaikutuksia.
Luonto- ja linnustoselvityksen ovat laatineet FM biologit Ville Suorsa ja Minna Tuomala FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun toimistolta.
2 SEIPIMÄEN JA TIKKALAN TUULIVOIMA- HANKKEET
2.1 Alueiden sijainti
Rajakiiri Oy suunnittelee kahta tuulituulivoimapuistoa Simon kunnan lounais- osaan. Hankealueille suunnitellaan yhteensä enintään 39 tuulivoimalan rakenta- mista. Näistä voimaloista 3 rakennettaisiin pienemmälle Seipimäen hankealueelle ja loput 36 laajemmalle Tikkalan hankealueelle. Seipimäen hankealueen pinta-ala on noin 411 ha ja Tikkalan hankealueen pinta-ala on noin 1946 ha. Tuulivoimaloi- den maa-alueet ovat yksityisessä omistuksessa.
Seipimäen hankealue sijoittuu valtatien 4 pohjoispuolella noin 7 kilometriä Simon kuntakeskuksesta luoteeseen. Tikkalan hankealue sijoittuu valtatien 4 pohjoispuo- lella Maksniemen alueella noin 10 kilometrin etäisyydelle Simon kuntakeskuksesta ja noin 13 kilometrin etäisyydelle Kemin keskustasta.
Hankealueet sekä niiden lähialueet ovat pääosin metsä- ja suovaltaisia, ja alueet ovat tavanomaisessa metsätalouskäytössä. Alueille sijoittuu olemassa olevia met- säautoteitä, ja Seipimäen hankealueelle sijoittuu kivilouhosalue.
Kuva 1. Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeiden sijoittuminen Simon kunnan pohjoisosaan.
2.2 Hankkeiden tekninen kuvaus
Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeiden YVA-menettelyssä (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2014a) tarkastellaan kolmea varsinaista tuulivoimapuiston toteu- tustapavaihtoehtoa sekä niin sanottua nollavaihtoehtoa eli hankkeiden toteutta- matta jättämistä. YVA-menettelyssä arvioidaan tuulivoimapuistojen hankevaih- toehtojen lisäksi niihin olennaisesti liittyvät sähkönsiirtovaihtoehdot.
Taulukko 1. Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistojen YVA-menettelyn hankevaihtoehdot.
Tuulivoimapuistojen hankevaihtoehto
VE 0 Uusia tuulivoimaloita ei toteuteta, vastaava sähkömäärä tuotetaan muilla keinoilla.
VE 1 Seipimäen alueelle toteutetaan 3 tuulivoimalaa ja Tikkalan alueelle 19 tuulivoimalaa.
VE 2 Seipimäen alueelle toteutetaan 3 tuulivoimalaa ja Tikkalan alueelle 36 tuulivoimalaa.
VE 3 Seipimäen alue ei toteudu, Tikkalan alueelle toteutetaan 36 tuulivoimalaa.
Taulukko 2. Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistojen hankevaihtoehtoihin liittyvät sähkönsiirron to- teutusvaihtoehdot.
Sähkönsiirron toteutusvaihtoehto
VE A Hankealueella tuotettu sähkö siirretään hankealueelle rakennettavalta sähköasemalta 110 kV:n ilmajohdolla Taivalkosken sähköasemalle.
Sähkönsiirtoreitti sijoittuu nykyisen 110 kV ilmajohdon rinnalle Simon Leipiön tuuli- voimapuistoon asti, mistä sähkönsiirto erillis- tai yhteisjohtorakenteella 110 kV:n jän- nitteellä olemassa olevan 400 kV johdon rinnalla Taivalkosken sähköasemalle.
VE B Hankealueella tuotettu sähkö siirretään hankealueelle rakennettavalta sähköasemalta 110 kV:n ilmajohdolla uudelle, olemassa olevan 400 kV voimajohdon varteen raken- nettavalle 110/400 kV sähköasemalle.
VEB toteutuu vasta, kun lähialueiden tuulivoimatuotanto yhteensä ylittää 250 MV.
Sähkönsiirtoreitti sijoittuu nykyisen Raasakka-Isohaara 110 kV ilmajohdon rinnalle Simon Leipiön tuulivoimapuistoon asti, mistä sähkönsiirto yhteisjohtorakenteella olemassa olevan 400 kV johdon varteen uudelle sähköasemalle. Lisäksi vaihtoehdon toteutuminen saattaa sisältää kantaverkon nykyisen 110 kV voimajohdon ns. sisään- vedon uudelle 110/400 kV sähköasemalle.
VE C Hankealueella tuotettu sähkö siirretään hankealueelle rakennettavalta sähköasemalta 110 kV ilmajohdolla uudelle Kittilänjärven sähköasemalle.
Sähkönsiirtoreitti sijoittuu nykyinen Raasakka-Isohaara 110 kV voimajohdon rinnalle muuten, mutta kiertää Musta-aavan Natura-alueen sen eteläpuolelta.
VE D Hankealueella tuotettu sähkö siirretään hankealueelle rakennettavalta sähköasemalta 110 kV:n ilmajohdolla Taivalkosken sähköasemalle.
Sähkönsiirtoreitti sijoittuu uuteen johtokäytävään Tikkalan sähköasemalta pohjoiseen 400 kV voimajohtoreitille saakka, josta erillis- tai yhteisjohtorakenteella 110 kV:n jän- nitteellä olemassa olevan 400 kV johdon rinnalla Taivalkosken sähköasemalle.
Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistot muodostuvat hankevaihtoehdosta riippu- en maksimissaan 39 tuulivoimalasta perustuksineen, tuulivoimaloiden välisistä huoltoteistä, tuulivoimaloiden välisistä keskijännitekaapeleista (20 kV maakaape- li), puistomuuntamoista ja alueverkkoon liitettävistä keskijännitekaapeleista sekä valtakunnan verkkoon liittymistä varten rakennettavista 110 kV ilmajohdoista ja sähköasemista. Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistot voidaan toteuttaa use- ammassa vaiheessa.
Tuulivoimalat koostuvat perustusten päälle asennettavasta tornista, 3-lapaisesta roottorista ja konehuoneesta. Suunnitellut tuulivoimalat ovat lieriötornimallisia, ja ne voidaan toteuttaa kokonaan teräsrakenteisena, täysin betonirakenteisena tai betonin ja teräksen yhdistelmänä nk. hybridirakenteena. Tuulivoimaloiden yksik- köteho on 3–6 MW, jolloin tuulivoimapuistojen yhteisteho olisi enintään noin 234 MW. Tuulivoimaloiden napakorkeus on noin 140–160 metriä ja roottoriympyrän halkaisija 120–170 metriä (siipi 60–85 m). Tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus on enintään 240 metriä. Tuulivoimaloihin asennetaan voimassa olevien lentoeste- määräysten mukaiset lentoestevalot.
Tuulivoimaloiden kokoamiseen tarvitaan kokoamisalue, jonka tarvitsema maa-ala on noin 70 m x 50 metriä. Lisäksi tarvitaan noin 6 x 200 metrin tasainen ja puu- ton alue nosturin kokoamista varten. Tuulivoimalan rakennuspaikalla puusto pois-
tetaan noin yhden hehtaarin kokoiselta alueelta, mutta osa tästä alueesta saa pa- lautua metsätalouskäyttöön rakentamisen jälkeen. Liikenne tuulivoimapuistoihin tullaan suunnittelemaan pääasiassa olemassa olevia teitä hyödyntäen ja niitä tar- vittaessa parantaen. Sorapintaisten huoltoteiden leveys on noin 6 metriä, ja tien vaatima puustosta vapaa alue on keskimäärin noin 10 metriä leveä.
Tuulivoimapuiston sisäiseen sähkönsiirtoon tarvittavat maakaapelit tullaan sijoit- taman pääsääntöisesti huoltoteiden yhteyteen kaivettaviin kaapeliojiin. Tuulivoi- mapuiston sisäisen sähköverkon maakaapelit kytketään 110 kV sähköasemilla, joita rakennetaan hankevaihtoehdosta riippuen 1–3 kappaletta. 110 kV sähköase- ma tarvitsee noin 0,5 ha suuruisen maa-alueen ja 400/110 kV sähköasema tarvitsee tilaa noin 2–4 hehtaaria. Sähköaseman alueet aidataan turvallisuussyistä. Ilmajohto- na toteutettava 110 kV voimajohto vaatii noin 26 metriä leveän puuttoman alu- een, jonka reunoilla rajoitetaan puuston kasvua. Mikäli 110 kV voimajohto sijoit- tuu olemassa olevien voimajohtojen rinnalle, levenee nykyinen johtoaukea noin 23 metriä. Voimajohtopylväät ovat kaksi- tai kolmijalkaisia harustettuja portaali- pylväitä, joiden korkeus on noin 18–23 metriä ja niitä sijoittuu voimajohdolle noin 200–250 metrin välein.
Kuva 2. Hankevaihtoehto VE 1. Seipimäen alueelle toteutetaan 3 tuulivoimalaa ja Tikkalan alueelle 19 tuulivoimalaa.
Kuva 3. Hankevaihtoehto VE2. Seipimäen alueelle toteutetaan 3 tuulivoimalaa ja Tikkalan alueelle 36 tuulivoimalaa.
Kuva 4. Hankevaihtoehto VE3. Tikkalan alueelle toteutetaan 36 tuulivoimalaa.
Kuva 5. Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimahankkeiden sähkönsiirtovaihtoehdot.
3 AINEISTO JA MENETELMÄT
3.1 Maa- ja kallioperä sekä vesistöt
Simon Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistojen hankealueiden maa- ja kalliope- räolosuhteita on selvitetty peruskartoilta sekä maa- ja kallioperäkartoilta ja paik- katietoikkunasta (GTK 2013). Pintavesien tilaa on selvitetty ympäristöhallinnon OIVA -tietokannasta (Hertta, pintavesien tila, 2013). Pohjavesialueiden sijainti ja luokitus perustuu myös OIVA -paikkatietopalvelun aineistoihin.
3.2 Kasvillisuus ja luontotyypit
Hankealueiden kasvillisuutta ja luontotyyppejä inventoitiin maastokaudella 2013, yhteensä 15 maastotyöpäivän ajan. Lisäksi joitain kohteita on tarkistettu heinä- kuussa 2014 sähkönsiirtoreittien maastoselvitysten yhteydessä myös hankealu- eelta. Vaihtoehtoisten sähkönsiirtoreittien maastoselvityksiin on käytetty yhteensä 10 maastotyöpäivää kesällä 2014. Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitysten maasto- töistä ja luontokohteiden raportoinnista on vastannut FT biologi Pekka Halonen (Tmi Luontotieto Carex). Kasvillisuuden raportoinnin ja YVA-selostuksen vaiku- tusarvioinnin on laatinut FM biologi Minna Tuomala FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä.
Kasvillisuusinventoinneissa huomioitiin tarkemmin tuulivoimaloiden sijoituspaikko- jen luonto-olosuhteet sekä laajemmin koko tuulivoimapuistojen alueita arvokoh- detarkasteluna. Arvokohdetarkastelun tarkoituksena oli kartoittaa hankealueiden edustavat luontokohteet, jolloin myös mahdollisiin sijoitussuunnitelmien muutok- siin olisi olemassa selvitysaineistoa. Tuulivoimapuistojen hankealueiden luonnon- olosuhteita ei ole kartoitettu aiemmin muissa selvityksissä.
Lähtöoletuksena oli, että alueilla ei esiinny luonnonsuojelulain (29 §) mukaisia ar- vokkaita kohteita, joten inventoinneissa tarkasteltiin mahdollisia metsälain (10 §) erityisen tärkeitä elinympäristöjä, vesilain (2 luku 11§) mukaisia luontotyyppejä, luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaisesti uhanalai- sia luontotyyppejä sekä arvokkaan lajiston esiintymispaikkoja.
Hankealueilta ja niiden lähistöltä tiedossa oleva uhanalaisten lajien paikkatietoai- neisto on tiedusteltu ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (tiedonanto, Hertta Eliölajit -tietokanta, Lapin ELY-keskus 6/2013). Lisäksi tiedusteltiin Metsäkeskuk- selta alueille mahdollisesti sijoittuvia kohteita, joista maksetaan metsätalouden ympäristötukea (Lapin Metsäkeskus, 2013). Ympäristötukikohteita hankkeen alu- eille ei sijoittunut.
Tässä raportissa käsitellään alueen luonnon yleispiirteet, kuten metsien kasvu- paikkatyypit ja niiden käsittelyaste. Lisäksi mahdolliset arvokkaat luontokohteet, mm. kansallisten lakien mukaiset sekä paikallisesti muutoin arvokkaat luontotyy- pit kuvaillaan. Kuvauksissa huomioidaan mm. luontotyyppien uhanalaisuusluoki- tus. Arvokkaat luontokohteet hankealueilta ja vaihtoehtoisilta sähkönsiirtoreiteiltä esitetään kartoilla, samoin huomionarvoinen lajisto liitteiden tarkemmissa kartta- kuvissa (liitteet 1–3).
3.3 Linnusto
3.3.1 Yleistä
Seipimäen ja Tikkalan suunniteltujen tuulivoimapuistojen hankealueiden sekä nii- den lähivaikutusalueen linnustoa selvitettiin maastoinventoinneilla vuosina 2013–
2014. Inventoinnit koostuivat kevät- ja syysmuutontarkkailusta sekä hankealuei- den pesimälinnustoinventoinneista. Linnustoselvitysten maastotöistä ovat vastan- neet Ville Suorsa ja Eino Mikkonen FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun toi- mistolta. Linnustoselvitysten raportoinnin on laatinut FM biologi Ville Suorsa.
Linnustoselvitysten ensisijaisena tavoitteena oli selvittää hankealueiden sekä nii- den lähivaikutusalueen pesimälinnustoa sekä suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymistä, ja luoda yleiskuva alueiden kautta muuttavaan linnustoon. Linnus- toselvitysten aikana huomioitiin erityisellä tarkkuudella kaikki suojelullisesti ar- vokkaat lajit: Suomen Punaisen kirjan uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit (Rassi ym. 2010), alueellisesti uhanalaiset lajit (Rajasärkkä ym. 2013), EU:n lintudirek- tiivin liitteen I lajit (79/409/ETY), Suomen luonnonsuojelulailla (20.12.1996/1096) ja luonnonsuojeluasetuksella (14.2.1997/160) uhanalaisiksi tai erityistä suojelua vaativiksi säädetyt lajit. Lisäksi huomioitiin tuulivoiman linnustovaikutuksille her- kiksi tiedetyt lajit sekä mahdolliset linnustollisesti arvokkaat kohteet.
Maastohavainnointia täydentävää tietoa alueen linnustosta hankittiin haastattele- malla alueen tuntevia lintu- ja luontoharrastajia sekä metsästysseurojen edusta- jia. Hankealueilla tai niiden läheisyydessä sijaitsevien erityistä suojelua vaativien petolintujen pesäpaikkoja tiedusteltiin Metsähallituksen petolintuvastaavalta (Tuomo Ollila, kirjall. ilm.). Muiden petolintujen tai suojelullisesti arvokkaiden laji- en pesäpaikkatietoja selvitettiin Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskus- museon yhteydessä toimivan Rengastustoimiston tietokannoista ja sääksirekiste- ristä (Juha Honkala, kirjall. ilm.).
3.3.2 Pesimälinnusto
Seipimäen ja Tikkalan suunniteltujen tuulivoimapuistojen pesimälinnustoa selvi- tettiin yleisesti käytössä olevia ja pesimälinnustoinventointeihin tarkoitettujen las- kentamenetelmiä (kartoituslaskenta ja pistelaskenta) soveltamalla (mm. Koski- mies & Väisänen 1988).
Hankealueiden pesimälinnuston yleiskuva (pesimälajit ja lajien yleisyys) selvitet- tiin hankealueille luodun pistelaskentaverkoston avulla, jossa yhteensä 20 lasken- tapistettä sijoitettiin alueellisesti kattavasti molempien hankealueiden laajuudelle (kuva 6). Pistelaskennat toistettiin eli pisteet laskettiin kahteen kertaan kesän ai- kana. Hankealueille sekä niiden lähivaikutusalueelle mahdollisesti sijoittuvia lin- nustollisesti arvokkaita kohteita sekä uhanalaisten ja muiden suojelullisesti arvok- kaiden lajien esiintymistä selvitettiin sovelletun kartoituslaskennan avulla. Sovel- letussa kartoituslaskennassa kierreltiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun pohjalta ennalta valittuja elinympäristöjä (mm. vesistöt, avosuot, iäkkäämmät ja yhtenäi- set metsäkuviot), joissa suojelullisesti arvokkaita lajeja arvioitiin esiintyvän. Han- kealueiden pesimälinnustoselvitykset ajoittuivat aikavälille 23.5.–16.6.2014. Han- kealueille sijoittuvia metson ja teeren soidinalueita inventoitiin 25.–30.4.2014 vä- lisenä aikana. Soidinalueiden inventoinnit kohdennettiin kartta- ja ilmakuvatarkas- telun sekä metsästäjien haastattelujen perusteella lajien potentiaalisille soidinalu- eille. Lisäksi hankealueilla suoritettiin pöllökuuntelu lajien kiivaimpaan soidinai- kaan 12.–13.3.2014 välisenä yönä.
Seipimäen ja Tikkalan suunniteltujen tuulivoimapuistojen hankealueiden sekä nii- den lähivaikutusalueen pesimälinnustoa selvitettiin kaikkiaan 10 maastotyöpäivän aikana yhteensä noin 90 tuntia. Pesimälinnustoselvitysten lisäksi alueilla pesivästä linnustosta saatiin täydentävää tietoa mm. muutontarkkailujen, lepakkoselvitys- ten sekä kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventointien ohessa.
Seipimäen ja Tikkalan suunniteltujen tuulivoimapuistojen sähkönsiirtoreittien lin- nustoa ei ole selvitetty maastoinventoinneilla. Sähkönsiirtoreittien linnustoa kos- kevat kuvaukset perustuvat yleistietoon alueen linnustosta sekä tietoon sähkön- siirtoreitin varrelle sijoittuvista elinympäristöistä (kartat ja ilmakuvat, kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinnit). Lisäksi on hyödynnetty muissa alueen tuulivoima- hankkeissa sekä voimajohtohankkeissa julkaistua tietoa alueen linnustosta (mm.
FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2013, Fingrid Oyj 2001).
Pesimälinnustoselvitysten aikana keskityttiin erityisesti selvittämään suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintyminen alueella, mutta myös kaikkien tavanomaisten laji- en esiintyminen kirjattiin ylös. Kaikille havaituille lajeille tulkittiin pesimävar- muusindeksi lintuatlaskartoituksessa käytetyn ohjeistuksen mukaisesti (ks. Val- kama ym. 2011), jolloin varman tai todennäköisen pesimävarmuusindeksin saa-
nut laji tulkittiin alueella pesiväksi. Alueiden laajuudesta ja kartoitusresurssien määrästä johtuen tulkinta tehtiin ns. minimiperiaatteella, jolloin yksikin sopivassa elinympäristössä tehty pesintään viittaava havainto riitti siihen, että laji tulkittiin todennäköisesti pesiväksi. Kartoitusten yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota myös mahdollisiin petolintujen reviireihin ja pesäpaikkoihin alueella. Pesimälinnus- toselvitykset suoritettiin hyvissä havainnointiolosuhteissa ja ne ajoitettiin pääasi- assa aikaiseen aamuun, noin 4–6 tuntia auringon nousun jälkeiseen aikaan. Myö- hemmin päivällä selvitettiin petolintujen mahdollisia reviirejä tarkkailemalla alu- een ilmatilaa sopivilta näköalapaikoilta sekä tarkistamalla mahdollisia linnustolli- sesti arvokkaita kohteita. Selvitysten aikana havaitut linnut kirjattiin ylös vihkoon ja maastokartoille, ja tulokset tulkittiin toimistotyönä ko. laskentamenetelmästä annettujen ohjeiden (mm. Koskimies & Väisänen 1988, Rajasärkkä 2011) mukai- sesti.
Kuva 6. Seipimäen ja Tikkalan tuulivoimapuistojen pesimälinnustoselvitysten pistelaskentapisteiden si- joittuminen (20 laskentapistettä).
Osana hankealueiden pesimälinnustoselvityksiä alueella toteutettiin metsäkanalin- tujen soidinpaikkaselvitys, jonka tarkoituksena oli kartoittaa metsäkanalintujen merkittävien soidinpaikkojen sijoittuminen hankealueilla. Metsäkanalintujen soi- dinpaikkaselvitys toteutettiin Metsoparlamentin (Keski-Suomen riistanhoitopiiri 2008) metson soidinpaikkainventoinnin ohjeita soveltaen. Hankealueilta rajattiin kartta- ja ilmakuvatarkastelujen sekä muiden mahdollisten lähtötietojen perus- teella metsäkanalintujen soidinpaikoiksi soveltuvat alueet. Soidinpaikoiksi sovel- tuvat kohteet tarkastettiin maastotöiden aikana kiertelemällä niitä aamuyöllä laji- en soidinääntelyä kuunnellen. Mahdollisen soidinpaikan löydyttyä lintujen luku- määrä pyrittiin tarkastamaan soidintavia lintuja häiritsemättä. Soidinääntelyn li- säksi kiinnitettiin huomiota myös lintujen jätöksiin ja lumijälkiin, jotka voivat liit- tyä oleellisesti soidinpaikkaan. Mahdollisten soidinpaikkojen löytyessä soidinalueet rajattiin kartoille sodintavien lintujen sijoittumisen sekä soidinalueelle tyypillisen elinympäristörakenteen perusteella.
Osana hankealueiden pesimälinnustoselvityksiä alueella toteutettiin pöllöselvitys, jonka tarkoituksena oli selvittää eri pöllölajien esiintymistä alueella. Pöllöreviirejä kartoitettiin lajien parhaimpaan soidinaikaan yökuuntelumenetelmää hyödyntäen (Lundberg 1978, Korpimäki 1980, Korpimäki 1984). Pöllöselvityksen yhteydessä alueen metsäautoteillä liikuttiin autolla tai kävellen, ja pöllöjä pysähdeltiin kuunte- lemaan noin 3–5 minuutin ajaksi noin 500 metrin välein. Pöllökuuntelu ajoittui noin auringonlaskun ja aamuyön väliseen aikaan, jolloin pöllöjen soidin on aktiivi-
simmillaan. Kartoitushetkinä sää oli selkeä ja tyyni, jolloin pöllöjen ääntely kantaa pisimmälle. Pöllöjen esiintymiseen alueilla kiinnitettiin huomiota myös muiden lin- nustoselvitysten aikaan, koska ne ajoittuvat aikaiseen aamuun, jolloin esimerkiksi mahdolliset pöllöpoikueet ovat aktiivisesti äänessä.
3.3.3 Muuttolinnusto
Seipimäen ja Tikkalan suunniteltujen tuulivoimapuistojen kautta kulkevaa lintujen muuttoa selvitettiin muutontarkkailujen avulla vuosina 2013–2014. Muutontark- kailu kohdennettiin alueen kautta kulkevan lintumuuton todentamiseen, lajiston selvittämiseen sekä muuttajamäärien ja muuttoreittien selvittämiseen. Muuton- tarkkailu kohdennettiin erityisesti tuulivoiman törmäysvaikutuksille alttiiksi tiedet- tyjen lintulajien (mm. laulujoutsen, hanhet, kurki ja petolinnut) sekä muiden suo- jelullisesti arvokkaiden lajien muuttokaudelle. Erityishuomion kohteena oli alueen kautta kulkeva petolintumuutto, josta on olemassa julkaistua tietoa myös muissa Simon ja Iin alueen tuulivoimahankkeissa. Muutontarkkailun ohessa saatiin hyvä yleiskuva myös muusta hankealueiden kautta kulkevasta muuttolinnustosta. Muu- tontarkkailun ohessa selvitettiin myös hankealueilla tai niiden välittömässä lähei- syydessä sijaitsevia tärkeitä muuton aikaisia levähdyspaikkoja.
Hankealueiden kautta kulkevaa lintujen kevätmuuttoa tarkkailtiin kymmenen päi- vän aikana aikavälillä 15.4.–8.5.2014 (yhteensä noin 85 tuntia), ja syysmuuttoa tarkkailtiin kymmenen päivän aikana aikavälillä 22.8.–10.10.2013 (yhteensä noin 75 tuntia). Muutontarkkailupäivät sekä vuorokautinen tarkkailu ajoitettiin muuton etenemisen ja vallitsevan säätilan perusteella, tarkkailun kohteena olleen lajiston päämuuttokaudelle ja otollisiksi arvioiduille muuttopäiville. Muutontarkkailua suo- ritettiin yhden ihmisen toimesta pääasiassa Kemin Holstinharjun vanhan kaato- paikan mäeltä, josta avautui esteetön näkyvyys hankealueiden suuntaan. Seipi- mäen ja Tikkalan suunnitellut tuulivoimapuistot sijoittuvat noin 4–10 km etäisyy- delle havainnointipaikan itäpuolelle, mutta lähialueen käyttökelpoisista muuton- tarkkailukohteista Holstinharju oli käytännössä ainoa metsänrajan yläpuolinen tarkkailupaikka. Ympäristössä näkyvien maamerkkien perusteella hankealueiden kautta kulkeva lintujen muutto arvioitiin havaitun riittävällä tarkkuudelta Holstin- harjulta.
Havaituista muuttolinnuista kirjattiin laji- ja lukumäärätietojen lisäksi tiedot niiden etäisyydestä ja ohituspuolesta suhteessa tarkkailupisteeseen sekä niiden arvioidut lentokorkeudet. Lintujen lentokorkeus arvioitiin kolmiportaisella asteikolla, joka vastaa hankkeen alkuvaiheessa suunniteltujen tuulivoimaloiden kokoja: I = alle 80 m, II = 80–200 m ja III = yli 200 m. Lentokorkeusluokittelussa korkeus II määritellään tuulivoimaloiden törmäysriskikorkeudeksi, joka on korkeus missä tuulivoimalan lavat pyörivät.
3.4 Muu eläimistö ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajit Tiedot alueen nisäkäslajistosta perustuvat pääosin yleistietoon nisäkkäidemme le- vinneisyydestä. Lisäksi arvokasta tietoa alueen eläimistöstä on saatu haastatte- lemalla paikallisia metsästäjiä sekä alueen tuntevia luonto- ja lintuharrastajia.
Luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetelluista lajeista tarkemmin on selvitetty lepa- koiden esiintymistä alueella (ks. kappale 3.4.1). Tavanomaisemman lajiston osal- ta eri lajien mahdollisia elinympäristöjä on huomioitu muiden hankealueilla toteu- tettujen luonto- ja linnustoselvitysten yhteydessä.
3.4.1 Lepakkoselvitys
Seipimäen ja Tikkalan suunniteltujen tuulivoimapuistojen lepakkoselvitykset to- teutettiin yleispiirteisenä kiertolaskentana alueiden suuresta pinta-alasta sekä saavutettavuudesta johtuen. Lepakkoselvitykset toistettiin kolme kertaa maasto- kauden aikana: kartoitusajankohdat olivat 25.–29.6.2013, 15.–21.7.2013 ja 11.–
15.8.2013. Yhden kartoituskierroksen työmäärä oli neljä yötä, joten Seipimäen ja Tikkalan hankealueiden lepakkoselvityksiin käytetty työmäärä oli yhteensä 12 yö-
tä. Lepakkoselvitysten maastotöistä on vastannut luontokartoittaja Sami Luoma Ahlman Group Oy:stä (Ahlman Group Oy 2013a & 2013b). Lepakkoselvitysten ra- portoinnista on vastannut FM biologi Ville Suorsa FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:stä.
Lepakkoselvityksen aikana hankealueet kierrettiin läpi hiljalleen pyöräillen tai kä- vellen, ja havainnointiin käytetyn detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaittaisiin ja erottaisiin toisistaan. Lepak- koselvitykset toteutettiin yöllä noin klo. 22:30–04:30 välisenä aikana. Havainnoin- tia suoritettiin sopivan tyyninä ja lämpiminä ajankohtina, jolloin lämpötila oli vä- hintään 10 °C. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saalista aktiivisesti.
Lepakkoselvitykset kohdennettiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella sopi- viksi arvioiduille lepakoiden saalistusalueille sekä mahdollisten lisääntymis- ja le- vähdyspaikkojen ympäristöön. Esimerkiksi rakennuksista tai kolopuista ei kuiten- kaan etsitty mahdollisia lisääntymiskolonioita, mutta niiden esiintyminen alueella huomioitiin muuten. Havainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Petterson D240X ja D200), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultavik- si. Detektorilla voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne- menetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time ex- pansion) tallenteiden ja BatSound -ohjelman avulla. Nauhurina käytettiin Zoomin H4n -laitetta.
Lepakkoselvitysten yhteydessä todetut lepakoiden käyttämät alueet arvotettiin seuraavien periaatteiden mukaisesti. Luokitusperusteena on käytetty alueella esiintyvää lajistoa ja lepakoiden määrä (Siivonen 2004):
3.4.2 Maastotyöt
Taulukossa 1 on esitetty eri selvitysten maastoinventointeihin käytetty aika. Maastos- sa on kulloinkin havainnoitu varsinaisen selvitysaiheen lisäksi ympäristön muitakin ominaispiirteitä.
Taulukko 3. Luonto- ja linnustoselvitysten maastoinventointien työmäärä sekä selvitysten ajoittuminen. Vuoden 2014 inventoinnit vihreällä ja vuoden 2013 inventoinnit sinisellä.
Selvitys Maalis- kuu
Huhti- kuu
Touko- kuu
Kesä- kuu
Heinä- kuu
Elo- kuu
Syys- kuu
Loka- kuu
Työmäärä (h / pv)
Pesimälinnusto 90 / 10
Muuttolinnusto 160 / 20
Kasvillisuus 120 / 15
Lepakot 75 / 12
Luokka I: Lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikka. Alueen hävittäminen tai heikentä- minen on Suomen luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49 §).
Luokka II: Lepakoiden tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä on huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS 1999).
Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä on mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille.
3.5 Käytettyihin menetelmiin liittyvät epävarmuudet
3.5.1 Kasvillisuus ja luontotyypit
Luontotyyppiselvitysten epävarmuuksiin voidaan lukea runsaiden suoalueiden tyypittelyn ja arvottamisen ongelmat alueilla, missä suoaltaita on runsaasti tietyil- tä osiltaan ojitettu. Tämä muuttaa soiden hydrologista tasapainoa ja usein suot ovat luontaisestikin kehittymässä tyypistä toiseen. Kohdekuvauksissa suoluonto- kohteiden osalta on esitetty päätyypit ja ne, jotka ovat reheviä tai lajiston kannal- ta merkittäviä tai sijoittuvat lähelle esimerkiksi tarkasteltua voimajohtoreittiä. Ko- ko suon arvottaminen sen suotyyppien kevyen tarkastelun perusteella on siten epävarmuuksiin luettava tekijä. Sama koskee siten myös huomionarvoisen lajis- ton esiintymiä. Selvitysalueet voimajohtoreitteineen ovat niin laajat, että uhan- alaislajistoa on varmasti jäänyt myös paikantamatta. Hankkeen rakentamistoimia lähimmät ja/tai potentiaalisimmat alueet on kuitenkin pystytty tunnistamaan ja rajaamaan.
3.5.2 Linnusto
Linnustoselvitysten merkittävimmät epävarmuustekijät liittyvät lintujen pesimä- ja muuttokannoissa tapahtuvaan luontaiseen vuosittaisvaihteluun. Yhden maasto- kauden kattavat selvitykset ovat usein vaikeasti yleistettävissä pidemmälle ajan- jaksolle, koska esimerkiksi lintujen muuttoreitit ja lentokorkeudet riippuvat vallit- sevasta säätilasta, ja lintujen pesimäkannoissa tapahtuvat muutokset johtuvat osin myös muutoksista niiden talvehtimisalueilla ja muuttoreittien varrella.
Hankealueilla toteutettujen pesimälinnustoselvitysten tarkoitus ei ollut selvittää kaikkien yleisten metsälintulajien reviirien sijainteja tai parimääriä alueella, mutta selvitysten myötä saatua pesimälinnuston yleiskuvaa voidaan kuitenkin pitää kat- tavana. Pesimälinnustoselvitysten pääpaino oli suojelullisesti arvokkaan lajiston selvittämisessä sekä mahdollisten linnustollisesti arvokkaiden kohteiden tunnista- misessa. Suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymisestä hankealueella arvioidaan saadun hyvä ja vaikutusten arviointiin riittävä kuva, mutta hankealueiden laajuu- desta sekä pesimälinnustoon varattujen resurssien rajallisesta määrästä johtuen joitain suojelullisesti arvokkaiden lajien reviirejä on saattanut jäädä löytymättä.
Suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintyminen vaihtelee vuosien välillä jonkin ver- ran eikä eri lajien eri vuosina käyttämistä alueista tai niiden pesimäkantojen vaih- telusta ole tarkempaa tietoa.
Muutontarkkailujaksojen ajoittaminen suurten ja tuulivoiman törmäysvaikutuksille herkkien lintulajien päämuuttoon tarkoittaa sitä, että osa alueen kautta muutta- vasta linnustosta jää havainnoinnin ulkopuolelle. Muutontarkkailun vuorokautinen havainnointiaika ajoitettiin yleensä aamun ja alkuiltapäivän vilkkaimman muuton aikaan, mutta lintuja muuttaa läpi koko valoisan ajan ja usein muutto jatkuu myös yöllä. Muutontarkkailun tuloksia tuleekin tulkita yhden maastokauden mit- taisena otoksena alueen kautta kulkevasta lintujen muuttovirrasta. Perämeren koillisrannikolla kulkevasta lintujen muutosta on julkaistu runsaasti tietoa mm. ai- empien tuulivoimahankkeiden yhteydessä, joten alueen muuttolinnuston lajisto, yksilömäärät ja muuttoreitit katsotaan olevan riittävällä tavalla tiedossa.
Muutontarkkailu ja lentokorkeuksien sekä etäisyyksien arvioiminen sisältää aina jonkin verran havainnoijasta johtuvia virhelähteitä, jolloin ne ovat havainnoijan subjektiivisia ja muutontarkkailukokemuksesta riippuvia arvioita. Työhön osallis- tuneilla henkilöillä on kuitenkin useamman kymmenen vuoden mittainen lintuhar- rastustausta, joka vähentää virhelähteen merkitystä.
Tuulivoimahankkeiden sähkönsiirtoon suunniteltujen voimajohtoreittien linnustos- ta ei ole olemassa olevaa tietoa eikä alueella ole tehty maastohavaintoihin perus- tuvia selvityksiä. Voimajohtoreittien pesimälinnustoa on hahmotettu yleispiirtei- sesti alueen elinympäristötyyppeihin ja linnuston alueelliseen esiintymiseen suh- teuttaen. Lisäksi alueelta on pyritty tunnistamaan mahdollisia linnuston kannalta arvokkaita kohteita. Suojelullisesti arvokkaan lajiston esiintymisestä ja reviirien sijoittumisesta ei ole tietoa.
4 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT
4.1 Kasvillisuusolosuhteet
Simon alue lukeutuu metsäkasvillisuusvyöhykkeiden aluejaossa keskiboreaalisen Pohjanmaan ja Lapin kolmion alueiden rajoille. Pohjanmaa on pääosin karujen luontotyyppien aluetta. Lapin kolmion alueella esiintyy emäksisiä ja karbonaattisia kivilajeja, joiden vuoksi maaperä on rehevämpää ja mahdollistaa vaateliaan kas- villisuuden esiintymisen. Hankealueella diabaasin esiintyminen kallioperässä (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2014a) aiheuttaa potentiaalin rehevämmän kasvilli- suuden esiintymiselle niillä alueilla.
Metsätyyppien luokittelussa Simon alue sijaitsee Pohjanmaan–Kainuun alueella.
Lajien uhanalaisuuden arvioinnissa Simo kuuluu 3c-alueeseen (keskiboreaalinen, Lapin kolmio). Suokasvillisuuden vyöhykejaossa Perämeren rannikko on Pohjan- maan–Kainuun aapasuoaluetta.
Simon alueella kangasmaiden talousmetsät ovat pääosin tuoreita puolukka- mustikkatyypin (VMT) kankaita sekä kuivahkoja variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) kankaita. Karuimmilla kallioalueilla esiintyy myös kuivaa variksenmarja- kanervatyypin (ECT) kankaita Simon alueella kangasmaan talousmetsäalueet ovat pääosin kasvupaikkatyypiltään Pohjois-Suomen tuoreita puolukka-mustikkatyypin (VMT) kankaita sekä karumpia kuivahkoja variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) kankaita. Karuimmilla kallioalueilla esiintyy myös kuivaa variksenmarja-kaner- vatyypin (ECT) kangasta.
Pohjanmaan-Kainuun aapasoille on tyypillistä lyhytkortisten soiden suurempi osuus kuin muualla maassamme. Rannikon tasaisuus suosii laajojen soiden, kuten myös nevojen esiintymistä. Hankealueiden tuntumassa, niiden itäpuolella sijaitsee Keminmaalla laaja ja linnustoltaan edustava Kirvesaavan aapasuoalue, joka osit- tain kuuluu Natura 2000 –alueisiin.
4.2 Tuulivoimapuistoalueiden luonnonolojen yleiskuvaus
Tässä kappaleessa on esitelty hankealueittain kasvillisuuden yleiskuvaus, eli met- sien kasvillisuustyypit sekä niiden käsittelyaste ja yleiset suotyypit. Lisäksi on esi- telty tuulivoimaloiden rakennuspaikkojen sekä suunnitellun huoltotiestön alueiden kasvillisuutta. Erikseen on poimittu lainsäädännöllä huomioitavat tai muutoin pai- kallisesti arvokkaat luontokohteet molempien tuulivoimapuistojen alueilta ja koh- teet on esitelty kappaleessa 5.4.1. Arvokkaaksi poimittujen luontotyyppien osalta on esitetty niiden status luontotyyppien uhanalaisluokituksessa. Suomen luonto- tyyppien uhanalaisuusluokituksessa hankealue lukeutuu Keskiboreaalisen kasvilli- suusvyöhykkeen mukaisesti Etelä-Suomeen (Raunio ym. 2008).
4.2.1 Hankealueiden kasvillisuus Metsät
Seipimäen hankealueella, kuten myös Tikkalassa, metsät ovat olleet pitkään voimakkaassa talouskäytössä, ja siten ne edustavat suurelta osin varhaisia suk- kessiovaiheita eli taimikoita tai nuorten kehitysluokkien metsiä. Myös turvemaiden ojikkojen sekä turvemaapohjaisten korpi- ja rämemuuttumien osuus on molem- milla hankealueilla suuri. Seipimäellä kivennäismaan kasvillisuustyypeissä vaihte- levat kuivahkot mäntyvaltaiset kankaat sekä tuoreet sekapuustoiset kankaat.
Hoikkakankaan ja Äijänkankaan alueilla on laajempia kalliopaljastumia, joiden päällä esiintyy kuivempia ja karumpia kasvupaikkatyyppejä. Äijänkankaan luo- teispuolella on kiviainesten louhinta-alue.
Tikkalan hankealue on Seipimäen tapaan vahvasti metsätalouskäytössä, ja ylei- simmät metsätyypit ovat sielläkin mäntyvaltaisia kuivahkoja kankaita sekä seka- puustoisia, yleensä kuusivaltaisia tuoreita kankaita. Metsätalouden tehokkaiden ojitusten ja hakkuiden vuoksi luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kangas- metsiä ja korpia on hyvin vähän. Hankealueen itäosassa, Kalliomaan kaakkoispuo-
lella, on aiemmin hakkuissa säästetty ylispuuna erittäin vanha ja kookas kilpi- kaarnainen mänty, jonka latvus on poikkeuksellisen laaja (kuva, otsikkosivu osa1).
Tikkalan hankealueella on niukasti kalliopaljastumia ja sen myötä potentiaalisia kallioluontokohteita. Kookkaimmat kalliokohteet sijaitsevat pohjoisosassa. Kallio- perässä on kuitenkin kapeita diabaasijuonteita, joten alueen moreenimaaperässä on paikoitellen ravinteisen kallioperän vaikutusta, mikä luo olosuhteet vaateli- aamman kasvillisuuden esiintymiselle.
Suot ja kosteikot
Seipimäen hankealueella turvepohjaisia alueita esiintyy etenkin Seipiojan lähiva- luma-alueella sekä Keltamaan ja Hoikkakankaan moreeniselänteiden laiteilla. Nä- mä suot ovat kumminkin suhteellisen pienialaisia. Metsätalouden turvemaiden oji- tusten vuoksi hankealueen alkuperäiset laajemmat suoluontokohteet on tehok- kaasti käsiteltyjä ja alueella esiintyy runsaasti sekä rämeisiä että korpisia turve- maamuuttumia. Luonnontilaisina tai lähes luonnontilaisina säilyneitä soita on enemmän kuin Tikkalan hankealueella. Merkittävimmät luonnontilaiset suokohteet ovat Hevossuon alueella sekä Hoikkakankaan ja Keltamaan tuntumassa hankealu- een länsi- ja itäreunoille.
Tikkalan hankealueella on turvemaiden osuus suurempi kuin Seipimäellä, ja ne ovat tällä alueella yleensä myös pinta-alaltaan laajempia. Alueella esiintyy Seipi- mäen tapaan runsaasti myös turvekankaita sekä räme- ja korpimuuttumia. Ai- emmin Tikkalan alueella on sijainnut suuria suoaltaita, joista laajimmat ovat ol- leen Tikkalanojan itäpuoliset Seipisuo sekä Ylimaansuo–Kurikkamaansuon välinen alue. Nykytilassa edustavimmat suot ovat mm. laiteiltaan ojitetut Pirttimaansuon ja Sipojuntinsuon avosuoalueet sekä Saintiensuunojan ja Rajastenojan korpikoh- teet.
Kuva 7. Päätehakkuuala ja säästöhaapoja Tikkalan alueella.
Kuva 8. Kunnostusojitettua nevarämettä Kalliokummun alueella.
4.3 Rakentamisalueiden luontoarvot
Hankealueelle suunniteltujen voimalapaikkojen olosuhteita tarkastettiin maastoin- ventointien yhteydessä vuosina 2013 ja 2014. Hankkeen voimalapaikat ja huolto- tielinjaukset on sijoitettu esisuunnittelun jälkeen siten, että arvokkaat luontokoh- teet on huomioitu. Voimaloiden rakennuspaikat sijoittuivat tavanomaisen ja usein varsin vahvasti käsitellyn talousmetsän alueille. Inventoinneissa tarkastettiin usei- ta voimalapaikkoja, joista hankkeen edetessä on karsiutunut eri kriteerien perus- teella useita haitalliseksi todettuja kohteita. Voimaloiden rakennuspaikat eivät si- joitu arvokkaille luontokohteille, mutta voivat sijoittua niiden läheisyyteen, soiden ja pienvesien valuma-alueille. Hankkeen rakentamisen vaikutuksia todetuille luon- tokohteille ja lajistolle on käsitelty YVA-selostuksessa.
Voimaloita yhdistävän huoltotiestön sijoittuminen, olemassa olevan tiestön paran- taminen ja uuden tiestön rakentaminen on esitetty kartoilla YVA-selostuksen yh- teydessä. Lisäksi voimalapaikat, huoltotiestö ja sähköasemat suhteessa luonto- kohteisiin on esitetty tämän raportin kuvassa 9. Tielinjauksista oli maastotöiden aikana tiedossa alustavat sijainnit, ja alueelta poimitut luonnonarvokohteet ovat muuttaneet tiesuunnitelmaa.
4.4 Sähkönsiirtoreittien luontoarvojen yleiskuvaus
Hankkeen YVA-menettelyssä tarkasteltiin neljää sähkönsiirtoreittivaihtoehtoa, joista VE D sisältää eteläosallaan kaksi alareittivaihtoehtoa. Reittivaihtoehdot ja niiden alueille sijoittuvat luontokohteet on esitetty kuvassa 17.
Taivalkosken sähköasemalle suuntautuva sähkönsiirtoreitti VEA sijoittuu han- kealuerajauksen ulkopuolella alkuosaltaan Raasakka–Isohaara 110 kV voimajoh- don rinnalle, sen eteläpuolelle. Reittivaihtoehto ylittää Viantienjoen talousmetsä- taimikoiden sekä pienen peltoaukean kohdalla. VEA sivuaa Järvelän yksityistä luonnonsuojelualuetta (YSA207831) noin 20–50 metriä sen pohjoispuolelta. Leipi- ön alueelta reitti suuntautuu Tuuliwatin hankkeessa suunnitellun ilmajohdon rin- nalle, missä se ylittää laiteiltaan runsaasti ojitetun Iso-Leipiön karun avosuoalu- een ja edelleen muutaman pienemmän ja alueellisesti yleisen puustoisen nevarä-
meen. Johtoreitti ylittää Koivuojan ennen liittymistään Keminmaa–Pikkarala 400 kV voimajohdon rinnalla Hirvimaan alueella. Johtoreitti sijoittuu 400 kV voimajoh- don länsipuolelle ja ylittää pääasiassa hyvin runsaasti ojitettuja entisiä suoalueita, jotka edustavat nykyisin rämemuuttumia. Karhumaansuo ja Tukkilanjänkä ovat reitin eteläosan suoalueista luonnontilaisimmat ja voimajohto sijoittuu niiden lai- teille, joilla esiintyvät suotyypit ovat pääosin muuttumia tai turvekankaita. Pohjoi- sessa, Niivinmaan ja Putoustenahon alueilla, edustavimmat luonnontilaiset osat soista ovat rehevän lettoisia ja niillä esiintyy lettolajistoa. Helkusenvaaran alueella johtoreitin läheisyyteen sijoittuu lehtomaista kangasta ja lehtoa, jossa esiintyy vaateliaampaa kasvilajistoa. Muutoin reitin metsät ovat tavanomaista kuivahkon ja tuoreen kankaan talousmetsää.
Sähkönsiirtoreitti VEB suuntautuu Tikkalan alueelta Leipiön sähköaseman kaut- ta Hirvimaan kankalle suunnitellulle uudelle 110/400 kV sähköasemalle. Reitti si- joittuu edellä kuvatulle alueelle, mutta ei jatku enää Keminmaa–Pikkarala 400 kV johdon rinnalla kohti pohjoista.
Kittilänjärven sähköasemalle suuntautuva sähkönsiirtoreitti VEC ylittää hanke- alueen ulkopuolella muutamia osin luonnontilaisia soita sekä Iso-Ruonaojan virta- veden, jonka luonnontilaa on muutettu oikaisemalla ja johtamalla siihen ojitusve- siä reitin ylityskohdassa. Reitille sijoittuvien soiden osalta laajimpia ovat Matinaa- van pohjoisosat sekä Musta-aavan Natura-alueen eteläpuoliset suot. Reittivaih- toehto kiertää Musta-aavan Natura-alueen sen eteläpuolelta. Metsäluonnon osalta reittivaihtoehto sijoittuu tyypilliseen talousmetsään; pääosin sekapuustoisten tuo- reiden kangasmaiden alueelle.
Taivalkosken sähköasemalle suuntautuva sähkönsiirtoreitti VED sijoittuu Tikka- lan hankealueen pohjoispuolella uuteen johtokäytävään ja sillä on kaksi alavaih- toehtoa (VED-1 ja VED-2). VED-1 reitin tarkastelualueelle sijoittuva ainut suo- luontokohde sijoittuu Simon ja Kemin kuntien rajalle, jossa on karu luonnontilai- nen pieni lyhytkorsineva. VED-2 vaihtoehto sijoittuu Kalliokummun alueella rimpi- lettojen läheisyyteen, mutta sivuaa edustavimmat letot ja sijoittuu kunnostusoji- tettujen lettorämeiden alueille. Johtoreitin läheisyyteen sijoittuu Alimmainen Vä- häjärvi, mutta ei muita arvokkaita pienvesiä. Molempien VED reittivaihtoehtojen metsäiset osat ovat varsin vahvasti käsiteltyjä ja keskimäärin nuoria kasvatus- metsiä. Sähkönsiirtoreitti VED jatkuu alavaihtoehtojen jälkeen 400 kV voimalinjan rinnalla Taivalkosken asemalle ja sisältää aiemmin VEA:n kohdalla mainitut luon- toarvot.
4.5 Arvokkaat luontokohteet ja lajisto
Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää tarkasteltavan alueen luontoarvoja. Merkittävimmät tällaiset ympäristötyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LSL 29 §), ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saat- tanut sen maanomistajan tiedoksi. Metsälaki (MetsäL 10 §) määrittelee metsäta- loustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvä huomioida myös muussa maankäytön suunnittelussa. Uudistetussa vesilaissa on luonnontilaisten pienvesien muuttamis- kielto (2 luku 11 § ja 3 luku 2 §).
Hankealueiden luontoselvityksissä on pyritty huomioimaan edellisten lisäksi myös em. lakien mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Meri- luoto & Soininen 1998), joita ovat esimerkiksi vanhat havu- ja sekapuumetsiköt, vanhat lehtimetsiköt, paisterinteet, supat, ruohoiset suot, metsäniityt ja haka- maat.
Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Arvioinnissa luontotyyppien uhanalaisuutta on tarkastel- tu yleisesti koko maassa sekä erikseen Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa.
Seipimäen ja Tikkalan hankealueet sijoittuvat Keskiboreaaliselle kasvillisuus- vyöhykkeelle, joka luetaan luontotyyppien uhanalaisuuden aluejaossa Etelä- Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne
ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Usein uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi on huomioitu arvokkaaksi myös muutoin, esimerkiksi luon- nonsuojelulaissa tai metsälaissa.
Luontotyyppejä suojellaan tai huomioidaan muutoin maankäytössä luonnon mo- nimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvok- kaalla luontotyypillä esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa. Arvokkaiden luon- totyyppien lisäksi maankäytön suunnittelussa huomioitavia kohteita ovat uhan- alaisten, ja varsinkin erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 § ja 47 §) esiinty- mät, sekä EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisään- tymis- ja levähdysalueet (LSL 49 §).
4.5.1 Kansallisten lakien mukaiset kohteet
Seipimäen ja Tikkalan hankealueilla tai tarkastelluilla vaihtoehtoisilla sähkönsiirto- reiteillä ei ole luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia arvokkaita luontotyyppejä.
Hankealueen arvokkaat luontokohteet ovat pääasiassa metsälain 10 §:n mukaisia soita, lehtoja, kallioalueita ja pienvesien välittömiä lähiympäristöjä. Metsälain eri- tyisen tärkeinä elinympäristöinä Tikkalan hankealueella esiintyy pienvesistöjen lä- hiympäristöjä, lehtokorpia, aitokorpia sekä lähes luonnontilaisia yhdistelmätyypin vähäpuustoisia soita, joista osa on rehevyystasoltaan meso-eutrofisia lettoja. Sei- pimäen hankealueella vastaavat kohteet ovat karuja yhdistelmätyypin soita sekä pienialaisia runsaslahopuustoisia aitokorpia.
Vesilain 2 luvun 11 §:n määritelmän mukaisia virtavesiä (norot) alueelle ei sijoitu, sillä luontokohteiksi poimitut purouomat eli uomaltaan luonnontilaiset ojat ovat kohtalaisen suuria ja edustavimmilta osiltaan lähinnä luonnontilaisen kaltaisia ja suurelta osin metsätaloustoimissa oikaistuja. Lähinnä vesilain 2 luvun 11 §:n mu- kaisina kohteina Tikkalan alueella esiintyy kaksi metsätaloustoimissa ympäriltään käsiteltyä lähteikköä Ohenojanjängän koillis- ja lounaisosissa.
4.5.2 Muut arvokkaat kohteet
Arvokkaiksi luontokohteiksi poimittiin lahopuustoisia kangasmetsäkuvioita sekä puustoltaan edustavampia korpia, joilla on luonnon monimuotoisuutta lisäävää ar- voa.
4.5.3 Arvokkaiden luontokohteiden kuvaus
Kokonaisuutena hankealueet ovat varsin voimakkaasti käsiteltyjä, alueen metsät ovat metsätalouskäytössä ja miltei kaikki alueen rämeistä ja korvista on ojitettu.
Hankealueiden ja sähkönsiirtoreittien arvokkaiksi poimitut luontokohteet ovat ym- päristöstään erottuvia, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita. Arvok- kaat luontokohteet on nimetty niiden sijainnin mukaan karttanimillä sekä nume- roitu, jotta niiden paikantaminen kartalla on helpompaa. Luontokohteet on esitet- ty liitekartoilla 1—3
Kuva 9. Arvokkaat luontokohteet suhteessa hankkeen rakentamisalueisiin
Seipimäen hankealue Äijänkangas N (luontokohde 1)
Niukkapuustoinen ojittamaton suo, jolla esiintyy mineratrofista, rahkaista lyhyt- korsirämettä ja suon laiteilla pallosararämettä ja sararämettä. Eteläosassa on hiu- kan nevarämettä, jonka kenttäkerroksen hallitsevana suursarana esiintyy jou- hisara.
Suoluontokohde voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinympäris- töihin vähäpuustoiset suot. Luontotyyppeinä Pallosararämeet ja sararämeet ovat vaarantuneita (VU).
Keltamaa SW (luontokohde 2)
Puustoinen ojittamaton suo, joka on pääasiassa oligotrofista, rahkaista tupasvilla- rämettä. Suota luonnehtivat tupasvillan ohella runsaat mätäspinnat.
Suoluontokohde voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinympäris- töihin vähäpuustoiset suot.
Seipioja (luontokohde 3)
Luontokohde edustaa lehtokorpea ja lehtoa Seipiojan varrella. Puustoltaan alue on uudistuskypsää kuusivaltaista metsää, jossa on runsaasti myös koivua. Kohteella kapeina kaistaleina lehtoa ja lehtokorpea, joiden lajistoa ovat mm. korpi-imarre, ojakellukka, mesiangervo, huopaohdake, suokeltto, oravanmarja, käenkaali, lil- lukka, metsätähti, sudenmarja ja nuokkuhelmikkä. Puron varrella on myös ruoho- kangaskorpea ja hieman ruohoheinäkorpea. Kohteen eteläosassa lähellä metsäau- totietä esiintyy tuoretta kangasta. Rajatulla osuudella Seipiojan uoma on luonnon- tilaisen kaltainen purouoma.
Havumetsävyöhykkeen turve- ja kangasmaiden purot ovat luontotyyppien uhan- alaisuusluokituksessa vaarantuneita (VU) ja puron välitön lähiympäristö sekä leh- dot ja rehevät korvet lukeutuvat metsälain 10 § mukaisiin monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Lehtokorvet, ruohokangaskorvet ja ruoho- ja heinäkorvet on luokiteltu luontotyyppeinä erittäin uhanalaisiksi (EN), tuoreet keskiravinteiset lehdot vaarantuneiksi (VU).
Hevossuo (luontokohde 4)
Vähäpuustoinen ojittamaton Hevossuo sijaitsee Seipimäen länsireunalla ja osittain rajauksen ulkopuolella. Luontokohde on Seipimäen hankealueen laajin luonnonti- laisena säilynyt suokohde. Pohjoisosassa vallitsee rahkaräme, ja etelää kohden siirryttäessä suo on lyhytkorsirämettä ja lyhytkorsinevaa.
Suoluontokohde voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinympäris- töihin vähäpuustoiset suot. Luontotyyppeinä lyhytkorsirämeet, minerotrofiset ly- hytkorsinevat ja sararämeet ovat vaarantuneita (VU).
Hoikkakangas W (luontokohde 5)
Ojittamaton suo. Reunoilla on kangasrämettä ja rahkarämettä, joka vaihettuu pal- losararämeeksi. Eteläreunassa on rahkaista pallosararämettä ja sekapuustoista pallosarakorpirämettä. Puuttomassa nevaosassa esiintyy mesotrofista, ruohoista saranevaa, jolla kasvaa mm. keräpäärahkasammalta ja runsaasti järvikortetta.
Suoluontokohde voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinympäris- töihin vähäpuustoiset suot. Luontotyyppeinä pallosararämeet, korpirämeet ja sa- ranevat ovat vaarantuneita (VU).
Hoikkakangas (luontokohde 6)
Hankealueen luoteisrajalla on säästynyt pienialainen, yli 200 vuotta vanha kallioi- nen männikkö. Kohteesta löytyy melko järeitäkin eläviä puita, sekä kuolleita pys- ty- ja maapuita. Eräillä rungoilla näkyy 1800-luvulla kirveellä tehtyjä pilkkoja.
Kohteella esiintyy silmälläpidettävää (NT) kanadanluppoa.
Puustoltaan edustava kallioluontokohde voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin kalliot, kivikot ja louhikot.
Kuva 10. Ruohoista nevaa Palosuolla (luontokohde 7) Palosuo (luontokohde 7)
Ojittamattoman Palosuon laiteet ovat nevarämettä ja ruohoheinäkorpea sekä kor- pirämettä, jossa esiintyy runsaasti suokortetta. Keskiosissa on suursaranevaa ja lyhytkorsinevaa, jossa kasvaa paikoin mesotrofiaa ilmentäviä villapääluikkaa, jär- viruokoa ja keräpäärahkasammalta. Runsas suokortteen ja järviruo’on esiintymi- nen johtunee ohutturpeisuuden aiheuttamasta mineraalimaan vaikutuksesta.
Suoluontokohde voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinympäris- töihin vähäpuustoiset suot. Luontotyyppeinä sararämeet ja saranevat ovat vaa- rantuneita (VU), ruoho- ja heinäkorvet erittäin uhanalaisia (EN).
Palosuo E (luontokohde 8)
Palosuon itäpuolelle sijoittuu runsaslahopuustoinen aitokorpi. Kohteella esiintyy uudistuskypsää, noin 150-vuotiasta puustoa, jossa on myös erirakenteisuutta, ja valtapuuna on iäkäs kuusi. Kohteella on myös useita haapoja sekä halavaa ja rai- taa. Kalliokumpareen ja korven muodostama alue rajattiin luonnon monimuotoi- suuskohteena. Kohteen itäreunassa on lähteistä metsäkortekorpea, josta löytyy paikoin melko runsaasti lahopuuta. Merkittävinä lajeina korpi- ja kallioluontokoh- teella ovat silmälläpidettävät (NT) hentosara ja pallopäärahkasammal sekä jäkäli- en osalta silmälläpidettävät samettikesijäkälä, silomunuaisjäkälä ja silonaava.
Luontotyyppeinä ruohokangaskorvet sekä ruoho- ja heinäkorvet ovat erittäin uhanalaisia (EN).
Rytiönperä (luontokohde 9)
Rytiönperän alueelta rajattiin monimuotoinen luontotyyppikokonaisuus. Kohteen länsireunassa esiintyy pääasiassa tuoretta kangasta sekä pienialaisesti metsäkor- tekorpea. Puusto on kuusivaltaista ja noin 150 vuotta vanhaa. Kuollutta puuta on jonkin verran sekä maapuina että pystypuina. Kaistaleen itäreunassa esiintyy puustoltaan melko vanhaa kalliomännikköä. Huomionarvoisina lajeina luontotyyp- pikokonaisuuden alueella esiintyvät silmälläpidettävät (NT) jäkälät; haavanrungol- la samettikesijäkälä ja kuusen oksalla kanadanluppo. Lisäksi kohteella esiintyy kuusenkääpää, joka voidaan lukea vanhojen metsien indikaattorikääväkkäisiin.
Kuva 11. Metsäkortekorpea Seipiojan luoteispuolella (Luontokohde 10).
Laajempi, useita luontotyyppejä sisältävä kohde luokiteltiin tässä luonnon moni- muotoisuuskohteeksi. Metsäkortekorvet ja kalliomänniköt voidaan myös lukea metsälain 10 §:n elinympäristöihin. Luontotyyppeinä metsäkortekorvet ovat erit- täin uhanalaisia (EN). Suurin osuus kohteesta on luontoarvoiltaan edustavampaa kangasmaata.
Seipioja NW (luontokohde 10)
Rajattu kohde on metsäkortekorpea ja muurainkorpea, jota esiintyy Seipiojan luo- teispuolella. Kohteen kuusivaltainen puusto ei ole kovin järeää. Joukossa kasvaa runsaasti myös koivua ja hieman mäntyä. Kuollutta puuainesta esiintyy jonkin verran. Kuviolla esiintyy riukukääpää, joka luetaan vanhojen metsien indikaattori- lajistoon.
Metsäkorte- ja muurainkorvet voidaan lukea nykyisen metsälain 10 § erityisen ar- vokkaisiin elinympäristöihin aitokorvet. Luontotyyppeinä metsäkortekorvet ovat erittäin uhanalaisia (EN) ja muurainkorvet vaarantuneita (VU).
Tikkalan hankealue
Siponjuntinsuo (luontokohde 11)
Tikkalan hankealueen laajimman suoluontokohteen laiteilla, etenkin etelä- ja luo- teisosissa, on laajalti niukkapuustoista rahkarämettä. Reunoilla esiintyy myös esim. pallosararämettä, lyhytkorsi–tupasvillarämettä, rahkaista tupasvillarämettä, rämekorpea, luhtanevakorpea sekä metsäkortekorpea. Tikkalan hankealueen laa- jimpien soiden tapaan tämäkään kohde ei ole täysin säästynyt ojituksilta. Etelä- osan leveän ojan molemmin puolin esiintyy suursaraista ja rimpistä lettonevarä- mettä, jolla kasvaa mm. meso–eutrofiaa ilmentävinä siniheinää, villapääluikkaa, mähkää, lettoväkäsammalta, kultasirppisammalta, sirppisammallajia, kerä- päärahkasammalta ja heterahkasammalta. Huomionarvoisena lajina lettoisella osalla esiintyy suovalkkua, joka on silmälläpidettävä (NT) ja rauhoitettu.
Vaikka suokohde on laaja, voidaan sen osia lukea metsälain 10 § erityisen arvok- kaisiin elinympäristöihin vähäpuustoiset suot ja letot. Luontotyyppeinä lettoneva- rämeet ovat äärimmäisen uhanalaisia (CR), metsäkortekorvet erittäin uhanalaisia (EN), sarakorvet, lyhytkorsirämeet ja kalvakkanevat vaarantuneita (VU).
Pirttimaansuo (luontokohde 12)
Pirttimaansuon kaakkoisosan avosuo on lähes kokonaan suursaranevaa, kun taas lounaisosaa hallitsevat mesotrofiset lyhytkorsinevat ja rahkaiset lyhytkorsirämeet.
Lounaisosan itäreunassa on mesotrofista nevarämettä, jonka eteläosassa kasvaa mm. siniheinää ja keräpäärahkasammalta. Luhtaisemmassa pohjoisosassa esiin- tyy hyvin runsaasti järvikortetta. Kuivemmilla osilla esiintyy mesotrofiaa ilmentä- vää äimäsaraa. Pirttimaansuon pohjoiskärjessä on enemmän suursaranevaa kuin lyhytkorsinevaa. Nevarämeen lisäksi muita rämetyyppejä ovat mm. suurvarpurä- me ja rahkaräme. Suon keskiosissa esiintyy myös suomen kansainvälisiin vastuu- lajeihin lukeutuvaa vaaleasaraa.
Vähäpuustoiset suot voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinym- päristöihin. Luontotyyppeinä kalvakkanevat, lyhytkorsirämeet ja saranevat ovat vaarantuneita (VU).
Jokimaansuo NW (luontokohde 13)
Jokimaansuo on laajahko aapasuokokonaisuus Tikkalan hankealueen koillisreu- nassa ja suoluontokohde sijoittuu osittain hankealueen ulkopuolella. Suotyypit ovat pääasiassa suursaranevaa, lyhytkorsinevaa ja eteläkärjessä rahkaista lyhyt- korsirämettä.
Vähäpuustoiset suot voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinym- päristöihin. Luontotyyppeinä lyhytkorsirämeet ja saranevat ovat vaarantuneita (VU).
Tikkalanniemi W (luontokohde 14)
Tikkalanniemen länsipuolisella suokohteella on kaksi avointa osaa, joiden välissä esiintyy puustoisempaa rämettä. Länsiosassa on lyhytkorsinevaa sekä suursara- nevaa, ja itäosassa rahkaista lyhytkorsirämettä.
Suoluontokohde voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinympäris- töihin vähäpuustoiset suot. Luontotyyppeinä lyhytkorsirämeet ja saranevat ovat vaarantuneita (VU).
Kurikkamaa N (luontokohde 15)
Kurikkamaan pohjoispuolinen suo on lähes kokonaan hyvin niukkapuustoista rah- karämettä. Suo voidaan tyypitellä nevarämeisiin, jossa välipinnoilla esiintyy lyhyt- kortisuutta.
Vähäpuustoiset suot voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinym- päristöihin. Luontotyyppeinä lyhytkorsirämeet ovat vaarantuneita (VU).
Kalliomaa (luontokohde 16)
Kalliomaan alueelle sijoittuu Tikkalan hankealueen ainoita edustavampia kallio- metsiä. Kohde on puuston ikärakenteen ja lahopuuston osalta kohtalaisen edusta- va.
Puustoltaan edustava kallioluontokohde voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin kalliot, kivikot ja louhikot.
Pomminiitty NE (luontokohde 17)
Pomminiityn koillispuolelle sijoittuu runsaslahopuustoinen kangasmetsä. Luonto- kohde on uudistuskypsää, kuusivaltaista ja erirakenteista tuoretta kangasta. Koi- vua ja haapaa esiintyy myös melko runsaasti, joukossa järeitäkin runkoja. Koh- teesta löytyy lisäksi melko järeitä mäntyjä, ja lahopuut osaltaan lisäävät mo- nimuotoisuutta.
Runsaslahopuustoinen kangasmetsä on luonnon monimuotoisuuskohde, mutta kuviolle ei sijoitu metsälain mukaisia kohteita tai uhanalaisia luontotyyppejä.
Jängänniitty (luontokohde 18)
Jängänniityn alueen ojitetussa pohjoisosassa esiintyy rehevää lehtoa, joka muut- tuu etelää kohti erilaisiksi korpityypeiksi; lehtokorpi, lehtomainen korpi, ruoho- heinäkorpi, heinäkorpi ja metsäkortekorpi. Metsä on koivuvaltaista, sekapuustois- ta ja arviolta yli 100-vuotiasta. Koivupökkelöä esiintyy paikoin runsaanlaisesti.
Lehdot, rehevät korvet ja osa aitokorvista lukeutuvat metsälain 10 § mukaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Lehtokorvet, metsäkortekorvet sekä ruoho- ja heinäkorvet on luokiteltu luontotyyppeinä erittäin uhanalaisiksi (EN), tuoreet keskiravinteiset lehdot vaarantuneiksi (VU).
Hirvijärvi S (luontokohde 19)
Hirvijärven eteläpuolelle sijoittuu uudistuskypsää, sekapuustoista ja erirakenteista metsää, jonka puusto on järeintä länsireunassa. Kohteelle sijoittuu kuusivaltaista tuoretta ja lehtomaista kangasta, jonka joukossa on runsaasti koivua ja haapaa, sekä jonkin verran mäntyjä ja raitoja. Lahopuita on paikoin runsaasti. Kohteelle sijoittuu lehtoa ja lehtokorpea ja se on hankealueiden arvokkain metsäluontokoh- de. Luontokohteella havaittiin esiintyvän vanhojen metsien indikaattorikääväkkäi- siin luettavia pihkakääpää ja riukukääpä. Lisäksi kohteella esiintyy huomionarvoi- sina lajeina silmälläpidettäviä (NT) lajeja; karstajäkälä, samettikesijäkälä, raidan- hyytelöjäkälä, raidankeuhkojäkälä, silomunuaisjäkälä, nukkamunuaisjäkälä ja hentosara.
Lehdot ja rehevät korvet lukeutuvat metsälain 10 § mukaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Lehtokorvet on luokiteltu luontotyyppeinä erittäin uhanalaisiksi (EN) ja tuoreet keskiravinteiset lehdot vaarantuneiksi (VU).
Hirvijärvi (luontokohde 20)
Saintiensuunojan ja Rajastenojan yhtymäkohdassa sijaitseva Hirvijärvi käsittää lähes umpeen kasvaneita lampia, jotka ovat laajojen rantaluhtien ympäröimiä.
Lampia ympäröivät luhtanevat ovat suursaravaltaisia, ja vallitsevana lajina on jouhisara.
Rantaluhdat ja pienvesien lähiympäristöt ovat metsälain 10 §:n kohteita. Pienet, alle 1 hehtaarin kokoiset lammet, eivät kuulu Lapin maakunnassa vesilain 11 §:n määrittelemiin arvokkaisiin pienvesiin.
Itkusuo SW (luontokohde 21)
Itkusuon lettoneva sijaitsee Tikkalan hankealueen itäreunassa, ja se on osittain hankerajauksen ulkopuolella. Avosuon keskiosissa ja pitkin länsiosan pohjoisreu- naa on lähteistä ja luhtaista lettonevaa, jossa on runsaasti rimpipintoja. Meso–
eutrofiaa ilmentävää lajistoa ovat vaaleasara, villapääluikka, keräpäärahkasam- mal, hetesirppisammal, kultasirppisammal ja kultasammal. Vaaleasara, jota suolla kasvaa runsaasti, kuuluu Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin. Karttoihin avosuoksi merkityllä alueella on laajalti myös niukkapuustoista rahkarämettä ja lyhytkorsinevaa.
Letot lukeutuvat metsälain 10 § mukaisiin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin.
Lettonevat on luokiteltu luontotyyppeinä äärimmäisen uhanalaisiksi (CR).
Syväojanjärvi (luontokohde 22)
Umpeen kasvavaa Syvänojanjärveä kiertävät laajat rantaluhdat, jotka ovat sara- ja heinäluhtaa. Luhdilla ovat vallitsevina suursarat ja kastikat.
Rantaluhdat ja pienvesien lähiympäristöt ovat metsälain 10 §:n kohteita. Pienet, alle 1 hehtaarin kokoiset lammet, eivät kuulu Lapin maakunnassa vesilain 2. lu- vun 11 §:n määrittelemiin arvokkaisiin pienvesiin.
Kuva 12. Hirvijärven jouhisaravaltaisia luhtanevoja.
Ohenojanjärvi (luontokohde 23)
Hirvijärven ja Syväojanjärven kaltainen kohde, jossa esiintyy pieniä umpeen kas- vavia lampia. Lampien ympäristö on osin pensaikkoista luhtanevaa, jossa suursa- rat ja kastikat vallitsevat ja joukossa esiintyy luhtien tyypillisiä ruohovartisia.
Rantaluhdat ja pienvesien lähiympäristöt ovat metsälain 10 §:n kohteita. Pienet, alle 1 hehtaarin kokoiset lammet, eivät kuulu Lapin maakunnassa vesilain 2. lu- vun 11 §:n määrittelemiin arvokkaisiin pienvesiin.
Syväojankangas SE (luontokohde 24)
Syvänojankankaan ja Ohenojanjärven kaakkoispuolella on kuivahkossa kangas- metsässä niukkaravinteinen lähteikkö, jolla on kaksi tihkupintaa. Lähteikön lajis- toa ovat mm. luhtavilla, riippasara, harmaasara ja tupassara.
Pienvesien lähiympäristöt ovat metsälain 10 §:n kohteita. Edustavat ja luonnonti- laiset lähteiköt koko maassa ovat vesilain 2. luvun 11 §:n määrittelemiä arvokkai- ta pienvesiä.
Ojaniitty E (luontokohde 25)
Ojaniityn kaakkoispuolella esiintyy kuivahkolla kankaalla mäntytaimikon ympä- röimä pienialainen lähteikkö. Eteläreunan pienialaisella tihkupinnalla kasvaa mm.
mesotrofiaa ilmentävää hetesirppisammalta ja oligo-mesotrofiaa ilmentävää kal- vaskuirisammalta. Muutoin lajisto on etenkin nevoille tyypillistä pullosaraa, jou- hisaraa, mutasaraa ja riippasaraa. Ruohovartiset ja varpukasvit ovat hyvin niuk- koja sekä peittävyydeltään että lajimäärältään (kurjenjalka, raate, isokarpalo).
Pienen lähdesuon laskuojassa kasvaa etupäässä pullosaraa.
Pienvesien lähiympäristöt ovat metsälain 10 §:n kohteita. Edustavat ja luonnonti- laiset lähteiköt koko maassa ovat vesilain 2. luvun 11 §:n määrittelemiä arvokkai- ta pienvesiä.
Leilisuo (luontokohde 26)
Tikkalan hankealueen lounaisosassa on ojittamattomana säilynyt suo, joka sijait- see osittain rajauksen ulkopuolella. Avoin osa suosta on karua ja rahkoittunutta lyhytkorsinevaa. Laiteilla esiintyy lyhytkorsirämettä ja tupasvillarämettä.
Vähäpuustoiset suot voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinym- päristöihin. Luontotyyppeinä lyhytkorsirämeet ovat vaarantuneita (VU).
Kurikkamaansuo E (luontokohde 27)
Tikkalan alueen itäosassa on hankealueelle suhteellisen laaja suo, jonka länsi- ja eteläosat on ojitettu. Ojittamaton ja luonnontilaisen kaltainen osa suosta rajattiin luontokohteeksi. Rajatun alueen avoin nevaosa on lyhytkorsinevaa ja saranevaa.
Nevoja ympäröivät puustoiset rämetyypit, joista yleisin on tupasvillaräme.
Vähäpuustoiset suot voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinym- päristöihin. Luontotyyppeinä saranevat ovat vaarantuneita (VU).
Voimajohtoreittien arvokkaat luontokohteet
Hankealueiden sisällä olevat luontokohteet on käsitelty yllä. Tässä esitetyt voima- johtoreittivaihtoehdot koskevat hankealueiden ulkopuolisia osuuksia. Raasakka–
Isohaara 400 kV voimajohdon rinnalla kulkevien reittivaihtoehtojen luontokohteet käsitellään VEA:n yhteydessä, ja reitin pohjoisosan kohteet sijoittuvat myös reitin VED alueille. Voimajohtoreittien luontokohteiden numerointi on maastoselvitysten raportoinnin mukainen alkaen sittemmin YVA-menettelyssä reitiksi VEC nimetyn Kittilänjärven reitin länsipäästä. Luontokohteiden arvokkaita lajiesiintymiä on esi- tetty liitteen 6 karttakuvissa.
Voimajohtoreitti VEA Taivalkosken asemalle Kellojänkä W (luontokohde VJ7)
Putoustenahon ja Kaupinmaan lähistöllä sijaitsevat avosuot ovat etupäässä meso- trofisia rimpinevoja ja saranevoja. Avosoiden laiteilla on sararämeitä ja isovarpu- rämeitä. Erityistä lajistoa Kaupinmaan länsipuoliselta nevalta, voimajohtokäytävän lähialueelta, ei havaittu.
Vähäpuustoiset suot voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinym- päristöihin. Luontotyyppeinä saranevat ovat vaarantuneita (VU).
Putoustenaho E (luontokohde VJ8)
Putoustenahon itäpuolella on voimalinjan lähiympäristössä kaksi meso-eutrofista rimpipintaista suota. Luontokohteen eteläosissa on paikoin ruohoista rimpinevaa, jonka vaateliaampaa lajistoa edustavat mm. vaaleasara, hoikkavilla, villapääluikka ja rimpivesiherne. Rajatun suon pohjoisosissa esiintyy ruohoista rimpinevaa sekä rimpilettoa ja lettorämettä. Näillä lettoisilla soilla kasvaa vaaleasaran lisäksi mm.
suopunakämmekkää (VU) ja suovalkkua (NT, rauhoitettu). Muita rehevien soiden indikaattorilajeja edustavat mm. lettoväkäsammal, kultasirppisammal, karhun- ruoho, sirppisammallajit ja mähkä.
Vähäpuustoiset suot ja letot voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin. Luontotyyppeinä lettorämeet, välipintaletot ja rimpiletot ovat äärimmäisen uhanalaisia (CR) ja saranevat ovat vaarantuneita (VU).
Pikku Niivinmaa A ja B (luontokohteet VJ9 ja VJ10)
Pikku Niivinmaan länsireunassa on jäljellä korpilaikkuja, jotka edustavat heinä- ja ruohokorpea sekä ruohokangas- ja metsäkortekorpea. Eteläisemmän korpilaikun itäpuolella on kaistale rehevää lehtomaista kangasta, jossa on paikoin melko jä- reitä haapoja ja noin 150-vuotiaita kuusia.
Rehevät korvet ja aitokorvet voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin. Luontotyyppeinä ruoho- ja heinäkorvet ovat erittäin uhanalaisia (EN) ja aitokorvet vaarantuneita (VU).
Kuva 13. Pikku Niivinmaan ruohoista kalvakkanevaa, jossa vaaleasara- ja rimpivihviläkasvustoja (reitti VEA + VED, luontokohde VJ11)
Pikku Niivinmaa C (luontokohde VJ11)
Pikku Niivinmaan kaakkoispuolella on pienehkö avosuo, jonka keskiosat ovat me- sotrofista ruohoista rimpinevaa. Kohteen ruohoisuutta ilmentäviä lajeja ovat mm.
vaaleasara, rimpivihvilä, villapääluikka ja rimpivesiherne.
Vähäpuustoiset suot voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinym- päristöihin. Luontotyyppeinä ruohoiset kalvakkanevat ovat vaarantuneita (VU).
Helkusenvaara (luontokohde VJ12)
Helkkusenvaaralle sijoittuu talousmetsäalueen pirstaleisia lehtokuvioita, joista suurin osa on puustoltaan melko nuorta ja reunavaikutteista. Rajatun kohteen lounaisosasta on löytynyt aikaisemmissa selvityksissä (Pöyry 2009) kaksi rauhoi- tetun ja luontodirektiivin liitteen IV b kasvilajin esiintymää. Kesän 2014 selvityk- sissä näistä esiintymistä toinen todettiin tuhoutuneeksi hakkuissa ja pohjoisempi säilyneeksi. Lisäksi paikannettiin uusi, aikaisemmin tuntematon esiintymä, joka käsittää kaksi lähekkäin sijaitsevaa kasvustoa. Luontokohteeksi lajiston perusteel- la rajattu alue on kuivahkoa lehtoa ja lehtomaista metsää, jonka muuta lajistoa edustavat mm. kataja, kielo, huopaohdake, lillukka, metsäkurjenpolvi ja tuppi- sara. 400 kV voimalinjakäytävän lähellä esiintyy myös rauhoitettua valkolehdok- kia sekä silmälläpidettäviksi luokiteltuja ahokissankäpälää, samettikesijäkälää ja silomunuaisjäkälää. Jäkäläesiintymät kasvoivat vanhoilla lehtipuilla (haapa ja rai- ta).
Lehdot voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin.
Tulkkilanjänkä (luontokohde VJ13)
Tulkkilanjängän avosuoalue Helkkusenvaaran etelä–kaakkoispuolella. Voimalinjan lähettyvillä on rämeitä ja nevoja, jotka edustavat karuja suotyyppejä mukaan lu- kien isovarpurämettä, pallosararämettä, sararämettä, rimpinevaa ja saranevaa.
Avoimet nevat ovat niukkaravinteisia, eikä erityistä vaateliaampaa lajistoa havait- tu.
Vähäpuustoiset suot voidaan lukea metsälain 10 § erityisen arvokkaisiin elinym- päristöihin. Luontotyyppeinä pallosararämeet, sararämeet ja saranevat ovat vaa- rantuneita (VU).
