TORNATOR OYJ
TAALERINTEHTAAN PÄÄOMARAHASTOT OY
PYHÄJOEN OLTAVAN TUULIVOIMAHANKE
Luonto- ja linnustoselvitys
Erillisraportti
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 27.10.2014 P22877P001
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO ... 3
2 SIJAINTI JA HANKKEEN KUVAUS ... 4
2.1 Sijainti ja alueen yleiskuvaus ... 4
2.2 Hankkeen tekninen kuvaus ... 4
3 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 6
3.1 Maa- ja kallioperä sekä pinta- ja pohjavedet ... 6
3.2 Kasvillisuus ja luontotyypit ... 6
3.3 Linnusto ... 6
3.3.1 Yleistä ... 6
3.3.2 Pesimälinnusto ... 7
3.3.3 Muuttolinnusto ... 8
3.4 Muu eläimistö ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajit ... 9
3.4.1 Lepakkoselvitys ... 9
3.4.2 Liito-oravainventointi ... 10
3.4.3 Kalasto ... 10
3.4.4 Maastotyöt ... 11
3.5 Käytettyihin menetelmiin liittyvät epävarmuustekijät ... 11
3.5.1 Luontotyypit, kasvillisuus, eläimistö ... 11
3.5.2 Linnusto ... 11
4 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT ... 14
4.1 Kasvillisuuden yleiskuvaus ... 14
4.1.1 Metsät ... 14
4.1.2 Suot ja kosteikot ... 16
4.1.3 Kulttuuriympäristöt ... 17
4.2 Rakentamisalueiden luontoarvot ... 17
4.3 Arvokkaat luontokohteet ... 18
4.3.1 Arvokohteiden luokitteluperusteet... 18
4.3.2 Hankealueen arvokkaat luontokohteet ... 18
4.4 Uhanalainen ja alueellisesti merkittävä kasvi- ja jäkälälajisto ... 20
4.4.1 Uhanalainen lajisto ... 20
4.4.2 Huomionarvoinen lajisto ... 20
5 LINNUSTO ... 22
5.1 Tuulivoimapuistoalueen pesimälinnusto ... 22
5.2 Muuttolinnuston yleiskuvaus ... 24
5.3 Suojelullisesti arvokkaat lajit ... 30
6 ELÄIMISTÖ ... 34
6.1 Tavanomainen lajisto ... 34
6.2 Kalasto ... 34
6.3 Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajit ... 35
6.3.1 Lepakot ... 35
6.3.2 Liito-orava ... 37
6.3.3 Saukko ... 37
6.3.4 Suurpedot ... 37
6.3.5 Viitasammakko ... 37
LÄHTEET ... 39
LIITELUETTELO
Liite 1. Arvokkaat luontokohteet Liite 2. Linnustoselvityksen lajilistat Paikkatietoaineistot:
Pohjakartat © Maanmittauslaitos 2014
Suojelualuerajaukset © OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 4/2014 Valokuvat © FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy (Minna Tuomala, Pekka Halonen)
1 JOHDANTO
Tämä työ on Pyhäjoen Oltavan tuulivoimapuiston YVA-menettelyä ja osayleiskaa- voitusta palveleva luonto- ja linnustoselvitysten erillisraportti. Työssä kuvataan tuulivoiman suunnittelualueen luontoarvojen ja lajiston nykytila. Oltavan tuulivoi- mapuiston vaikutukset hankealueen luonnonolosuhteisiin arvioidaan erikseen hankkeen YVA-selostuksessa (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2014).
Hankealueella toteutettujen luonto- ja linnustoselvitysten tavoitteena oli paikan- taa alueelle sekä sen välittömään lähiympäristöön sijoittuvat arvokkaat luontotyy- pit, jotka ovat joko lainsäädännöllä määriteltyjä tai muutoin alueellisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta edustavia kohteita. Lisäksi selvitysten tavoitteena on ollut turvata valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisen ja luonnonsuojelulain (47 § ja 49 §) mukaisen erityisen arvokkaan lajiston mahdolliset esiintymisalueet sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivien mukaisen kasvi-, eläin- ja lintulajiston esiin- tymät. Arvokkaiksi tulkitut luonto- ja linnustokohteet on esitetty kartoilla ja ku- vailtu tässä raportissa.
Hankealueen muun eläimistön nykytilaa on käsitelty pääasiassa vain EU:n luonto- direktiivin liitteessä IV (a) mainittujen lajien osalta. Alueella esiintyviä riistalajeja sekä hankkeen vaikutuksia riistalajistolle ja metsästykselle virkistyskäyttömuoto- na on käsitelty tarkemmin hankkeen YVA-selostuksessa (FCG Suunnittelu ja tek- niikka Oy 2014).
Luonto- ja linnustoselvityksen ovat laatineet FM biologit Ville Suorsa ja Minna Tuo- mala FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. Kalastoa koskevat tiedot on selvittänyt FM Janne Partanen FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä.
2 SIJAINTI JA HANKKEEN KUVAUS
2.1 Sijainti ja alueen yleiskuvaus
Suunnitteilla oleva Oltavan tuulivoimapuisto sijoittuu Pyhäjoen kunnan Liminkaky- län pohjoispuolella sijaitsevalle Oltavan alueelle. Etäisyys Pyhäjoen kuntakeskuk- seen on noin 16 km. Lähimmät asutuskeskittymät, Liminkakylä ja Polusperä si- jaitsevat noin 2,5 km etäisyydellä hankealueen itä- ja eteläpuolella. Oulaisten, Vi- hannin ja Merijärven kuntakeskuksiin on etäisyyttä noin 17 km. Hankealueen laa- juus on yhteensä noin 1700 hehtaaria, ja sille suunnitellaan enintään 26 (VE 1) tai 32 (VE 2) tuulivoimalan rakentamista.
Hankealue ja sen lähialueet ovat pääosin metsäisiä. Avoimia pelto- tai suoalueita tai merkittäviä vesistöjä alueelle tai sen lähituntumaan ei sijoitu. Pohjois- Pohjanmaan tuulivoimaselvityksessä Oltavan alueen on todettu soveltuvan hyvin tai kohtalaisen hyvin tuulivoimatuotantoon ja aluetta on ehdotettu vaihemaakun- takaavassa tuulivoimatuotantoalueeksi
Kuva 1. Pyhäjoen Oltavan tuulivoimahankkeen sijainti.
2.2 Hankkeen tekninen kuvaus
Oltavan tuulivoimapuisto muodostuu valitusta vaihtoehdosta riippuen maksimis- saan 32 tuulivoimalasta perustuksineen, tuulivoimaloiden välisistä huoltoteistä, tuulivoimaloiden välisistä keskijännitekaapeleista (20 kV maakaapeli), puisto- muuntamoista, sekä valtakunnan verkkoon liittymistä varten rakennettavasta 110/20 kV sähköasemasta.
Oltavan tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan kah- ta voimalamäärän perusteella toisistaan eroavaa varsinaista toteutusvaihtoehtoa;
VE 1 26 voimalaa (kuva 2) ja VE 2 32 voimalaa (kuva 3) sekä niin sanottua nolla- vaihtoehtoa eli hankkeen toteuttamatta jättämistä.
Suunnitellut tuulivoimalat ovat lieriötornimallisia, joiden yksikköteho on 2,4–5 MW. Tuulivoimaloiden napakorkeus on toteutusvaihtoehdosta riippuen enintään noin 145 metriä ja roottoriympyrän halkaisija maksimissaan 140 metriä. Voimaloi- den kokonaiskorkeus saa olla enintään noin 213 metriä
Tuulivoimaloiden rakentamista varten tarvitaan tieverkosto ympärivuotiseen käyt- töön. Tiet ovat noin 6 metriä leveitä ja sorapintaisia. Tieverkoston suunnittelussa on pyritty hyödyntämään olemassa olevaa tiestöä, joka kunnostetaan raskaalle kalustolle sopivaksi.
Oltavan tuulivoimapuistossa tuotettu sähkö liitetään valtakunnanverkkoon tuuli- voimapuiston sisälle olemassa olevan 110 kV voimajohdon varteen rakennettavan 110/20 kV sähköasema kautta. 110 kV sähköasema tarvitsee noin 0,5 ha suurui- sen maa-alueen, joka aidataan turvallisuussyistä.
Kuva 2. Vaihtoehto VE1. 26 voimalaa sekä hankealueen parannettavat ja uudet tiet.
Kuva 3. Vaihtoehto VE2. 32 voimalaa sekä hankealueen parannettavat ja uudet tiet.
3 AINEISTO JA MENETELMÄT
3.1 Maa- ja kallioperä sekä pinta- ja pohjavedet
Hankealueen maa- ja kallioperäolosuhteita sekä pinta- ja pohjavesiä on esitelty hankkeen YVA-ohjelmassa ja –selostuksessa. Maa- ja kallioperätietoja sekä topo- grafiaa on hyödynnetty kasvillisuusinventointien kohdentamisessa sekä alueen kasvupaikkatyyppien rehevyyden/karuuden arvioinnissa.
Vesistöjen osalta luontotyyppien esittelyssä on käsitelty luontoarvojen kannalta arvokkaat pienvedet ja niiden olosuhteet. Muut vesistöt ja pohjavedet on käsitelty YVA-selostuksessa.
3.2 Kasvillisuus ja luontotyypit
Hankealueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä inventoitiin kesä-, heinä-, elo- ja syyskuussa 2014 yhteensä neljän maastotyöpäivän ajan. Pääosa alueen luonto- tyypeistä inventoitiin kesäkuussa. Hankealueen kaakkoisosan laajennusosaa sekä suurimpien metsätalousojien virtaamia tarkasteltiin vielä syyskuussa. Hankkeen sähkönsiirto liittyy suunnitelman mukaan suoraan alueen halki kulkevaan voima- linjaan, joten erillisiä sähkönsiirtoreittien inventointeja ei ole laadittu. Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksistä ovat vastanneet FM biologi Minna Tuomala FCG Suun- nittelu ja tekniikka Oy:stä sekä FT biologi Pekka Halonen Tmi Luontotieto Carexis- ta.
Lähtöoletuksena oli, että alueilla ei esiinny luonnonsuojelulain (29 §) mukaisia ar- vokkaita kohteita, joten inventoinneissa tarkasteltiin mahdollisia metsälain (10 §) erityisen tärkeitä elinympäristöjä, vesilain (2 luku 11 §) mukaisia luontotyyppejä, luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaisesti uhanalai- sia luontotyyppejä, alueellisesti arvokkaita luontokohteita sekä arvokkaan lajiston mahdollisia esiintymispaikkoja.
Kasvillisuusinventoinneissa huomioitiin tarkemmin tuulivoimaloiden sijoituspaikko- jen luonto-olosuhteet sekä laajemmin koko tuulivoimapuistoalue arvokohdetar- kasteluna. Arvokohdetarkastelun tarkoituksena oli kartoittaa hankealueiden edus- tavat luontokohteet, jolloin myös mahdollisiin sijoitussuunnitelmien muutoksiin on olemassa selvitysaineistoa.
Raportin kasvillisuusosuudessa käsitellään alueen luonnon yleispiirteet, kuten metsien kasvupaikkatyypit ja niiden käsittelyaste. Lisäksi mahdolliset arvokkaat luontokohteet, mm. kansallisten lakien mukaiset sekä paikallisesti muutoin arvok- kaat luontotyypit kuvaillaan ja kuvauksissa huomioidaan mm. luontotyyppien uhanalaisuusluokitus. Arvokkaat luontokohteet on esitetty tämän raportin liitekar- toilla.
Hankealueen luonnonolosuhteita ei ole kartoitettu aiemmin muissa selvityksissä.
Maastotöiden tueksi selvitettiin tiedossa oleva uhanalaisten lajien paikkatietoai- neisto Ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (Hertta Eliölajit -tietokanta, Poh- jois-Pohjanmaan ELY-keskus 2014) sekä tiedusteltiin Pohjois-Pohjanmaan Metsä- keskukselta mahdollisia alueelle sijoittuvia metsätalouden ympäristötukikohteita.
3.3 Linnusto
3.3.1 Yleistä
Oltavan tuulivoimapuiston hankealueen ja sen lähivaikutusalueen linnustoa selvi- tettiin maastoinventoinneilla vuosina 2013–2014. Inventoinnit koostuivat kevät- ja syysmuutontarkkailusta sekä hankealueen pesimälinnustoinventoinnista, johon kuului myös metsäkanalintujen soidinpaikkojen inventointi. Linnustoselvitysten maastotöistä ovat vastanneet Kalle Hiekkanen, Eino Mikkonen sekä Ville Suorsa
FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun toimistolta. Linnustoselvitysten rapor- toinnin on laatinut FM biologi Ville Suorsa.
Linnustoselvitysten ensisijaisena tavoitteena oli selvittää hankealueen ja sen lähi- vaikutusalueen pesimälinnustoa sekä suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymis- tä, ja luoda yleiskuva alueen kautta muuttavaan linnustoon. Linnustoselvitysten aikana huomioitiin erityisellä tarkkuudella kaikki suojelullisesti arvokkaat lajit:
Suomen Punaisen kirjan uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit (Rassi ym. 2010), alueellisesti uhanalaiset lajit (Rajasärkkä ym. 2013), EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit (79/409/ETY), Suomen luonnonsuojelulailla (20.12.1996/1096) ja luonnon- suojeluasetuksella (14.2.1997/160) uhanalaisiksi tai erityistä suojelua vaativiksi säädetyt lajit. Lisäksi huomioitiin tuulivoiman linnustovaikutuksille herkiksi tiede- tyt lajit sekä mahdolliset linnustollisesti arvokkaat kohteet.
Maastohavainnointia täydentävää tietoa alueen linnustosta hankittiin haastattele- malla alueen tuntevia lintu- ja luontoharrastajia. Hankealueella tai sen läheisyy- dessä sijaitsevien erityistä suojelua vaativien petolintujen pesäpaikkoja tiedustel- tiin Metsähallituksen petolintuvastaavalta (Tuomo Ollila, kirjall. ilm.). Muiden pe- tolintujen tai suojelullisesti arvokkaiden lajien pesäpaikkatietoja selvitettiin Hel- singin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimiston tietokan- noista ja sääksirekisteristä (Juha Honkala, kirjall. ilm.). Alueen pesimälinnustotie- toja täydennettiin soveltuvin osin myös valtakunnallisen Lintuatlaksen aineistoilla (Valkama ym. 2011).
3.3.2 Pesimälinnusto
Oltavan tuulivoimapuiston pesimälinnustoa selvitettiin yleisesti käytössä olevia ja pesimälinnustoinventointeihin tarkoitettujen laskentamenetelmiä (pistelaskenta, kartoituslaskenta) soveltamalla (mm. Koskimies & Väisänen 1988).
Hankealueen pesimälinnuston yleiskuva (pesimälajisto ja lajien yleisyys) selvitet- tiin hankealueelle luodun pistelaskentaverkoston avulla, jossa yhteensä 29 lasken- tapistettä sijoitettiin alueellisesti kattavasti koko hankealueen laajuudelle (kuva 4). Pistelaskennat toistettiin eli pisteet laskettiin kahteen kertaan kesän aikana.
Hankealueelle mahdollisesti sijoittuvia linnustollisesti arvokkaita kohteita sekä uhanalaisten ja muiden suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintymistä alueella sel- vitettiin sovelletun kartoituslaskennan avulla. Sovelletussa kartoituslaskennassa kierreltiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun pohjalta ennalta valittuja elinympäristö- jä, joissa suojelullisesti arvokkaita lajeja arvioitiin esiintyvän. Hankealueen pesi- mälinnustoselvitykset ajoittuivat aikavälille 13.5.–19.6.2014. Hankealueelle sijoit- tuvia metsäkanalintujen soidinalueita inventoitiin lajien tyypilliseen soidinaikaan 15.–17.4.2014 välisenä aikana.
Oltavan tuulivoimapuiston hankealueen ja sen lähivaikutusalueen pesimälinnustoa selvitettiin kaikkiaan 11 maastotyöpäivän aikana yhteensä noin 95 tuntia. Pesimä- linnustoselvitysten lisäksi alueella pesivästä linnustosta saatiin täydentävää tietoa mm. muutontarkkailujen sekä liito-orava-, lepakko- ja kasvillisuusselvitysten ohessa.
Pesimälinnustoselvitysten aikana keskityttiin erityisesti selvittämään suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintyminen alueella, mutta myös kaikkien muiden lajien esiin- tyminen kirjattiin ylös. Kaikille havaituille lajeille tulkittiin pesimävarmuusindeksi lintuatlaskartoituksessa käytetyn ohjeistuksen mukaisesti (ks. Valkama ym.
2011), jolloin varman tai todennäköisen pesimävarmuusindeksin saanut laji tulkit- tiin alueella pesiväksi. Alueen laajuudesta ja kartoitusresurssien määrästä johtuen tulkinta tehtiin ns. minimiperiaatteella, jolloin yksikin sopivassa elinympäristössä tehty pesintään viittaava havainto riitti siihen, että laji tulkittiin todennäköisesti pesiväksi. Kartoitusten yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota myös mahdolli- siin petolintujen reviireihin ja pesäpaikkoihin. Laskennat suoritettiin hyvissä ha- vainnointiolosuhteissa ja ne ajoitettiin aikaiseen aamuun, noin 4–6 tuntia aurin- gon nousun jälkeiseen aikaan. Myöhemmin päivällä selvitettiin petolintujen mah- dollisia reviirejä tarkkailemalla alueen ilmatilaa sopivilta näköalapaikoilta sekä tar- kistamalla mahdollisia linnustollisesti arvokkaita kohteita. Laskentojen aikana ha- vaitut linnut kirjattiin ylös vihkoon ja maastokartoille, ja tulokset tulkittiin toimis-
totyönä ko. laskentamenetelmästä annettujen ohjeiden (mm. Koskimies & Väisä- nen 1988) mukaisesti.
Osana hankealueen pesimälinnustoselvityksiä alueella toteutettiin metsäkanalintu- jen soidinpaikkaselvitys, jonka tarkoituksena oli kartoittaa metsäkanalintujen merkittävien soidinpaikkojen sijoittuminen hankealueella. Metsäkanalintujen soi- dinpaikkaselvitys toteutettiin Metsoparlamentin (Keski-Suomen riistanhoitopiiri 2008) metson soidinpaikkainventoinnin ohjeita soveltaen. Hankealueelta rajattiin kartta- ja ilmakuvatarkastelujen sekä muiden mahdollisten lähtötietojen perus- teella metsäkanalintujen soidinpaikoiksi soveltuvat alueet. Soidinpaikoiksi sovel- tuvat kohteet tarkastettiin maastotöiden aikana kiertelemällä niitä aamuyöllä laji- en soidinääntelyä kuunnellen. Mahdollisen soidinpaikan löydyttyä lintujen luku- määrä pyrittiin tarkastamaan soidintavia lintuja häiritsemättä. Soidinääntelyn li- säksi kiinnitettiin huomiota myös lintujen jätöksiin ja lumijälkiin, jotka voivat liit- tyä oleellisesti soidinpaikkaan. Mahdollisten soidinpaikkojen löytyessä soidinalueet rajattiin kartoille sodintavien lintujen paikkojen sekä soidinalueelle tyypillisen elinympäristörakenteen perusteella.
Kuva 4. Oltavan tuulivoimapuiston linnustoselvityksissä käytetyt muutontarkkailupisteet sekä pesimälinnuston piste- laskentapisteet.
3.3.3 Muuttolinnusto
Oltavan hankealueen kautta kulkevaa lintujen muuttoa selvitettiin muutontarkkai- lujen avulla vuonna 2013. Muutontarkkailu kohdennettiin alueen kautta kulkevan lintumuuton todentamiseen, lajiston selvittämiseen sekä muuttajamäärien ja muuttoreittien selvittämiseen. Muutontarkkailu kohdennettiin erityisesti tuulivoi- man törmäysvaikutuksille alttiiksi tiedettyjen lintulajien (mm. laulujoutsen, han- het, kurki ja petolinnut) sekä muiden suojelullisesti arvokkaiden lajien muutto- kaudelle. Muutontarkkailun ohessa saatiin hyvä yleiskuva myös muusta alueen kautta kulkevasta muuttolinnustosta. Muutontarkkailun ohessa selvitettiin myös hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevia tärkeitä muuton aikai- sia levähdyspaikkoja.
Hankealueen kautta kulkevaa lintujen kevätmuuttoa tarkkailtiin kymmenen päivän aikana aikavälillä 10.4.–6.5.2013 (yhteensä noin 70 tuntia) ja syysmuuttoa tark- kailtiin seitsemän päivän aikana aikavälillä 2.9.–15.10.2013 (yhteensä noin 45 tuntia). Muutontarkkailupäivät sekä vuorokautinen tarkkailu ajoitettiin muuton etenemisen ja vallitsevan säätilan perusteella, tarkkailun kohteena olleen lajiston päämuuttokaudelle ja otollisiksi arvioiduille muuttopäiville. Muutontarkkailua suo- ritettiin yhden ihmisen toimesta, vaihtuvista havainnointipisteistä, joista käsin hankealueen kautta kulkeva lintujen muutto saatiin kohtuudella hallittua. Muuton- tarkkailua suoritettiin pääasiassa hankealueen eteläpuolelle sijoittuvilla Lylynevan pelloilla sekä Haapanevan kalliolouhosalueella, josta aukesi paras näkyvyys han- kealueen ympäristöön (kuva 4).
Havaituista linnuista kirjattiin laji- ja lukumäärätietojen lisäksi tiedot niiden etäi- syydestä ja ohituspuolesta suhteessa tarkkailupisteeseen sekä niiden arvioidut lentokorkeudet. Lintujen lentokorkeus arvioitiin kolmiportaisella asteikolla, joka vastaa hankkeen alkuvaiheessa suunniteltujen tuulivoimaloiden kokoja: I = alle 80 m, II = 80–200 m ja III = yli 200 m. Lentokorkeusluokittelussa korkeus II määritellään tuulivoimaloiden törmäysriskikorkeudeksi.
3.4 Muu eläimistö ja EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajit Tiedot alueen nisäkäslajistosta perustuvat pääosin yleistietoon nisäkkäidemme le- vinneisyydestä. Lisäksi arvokasta tietoa alueen eläimistöstä on saatu haastattele- malla paikallisia metsästäjiä sekä alueen tuntevia luontoharrastajia ja asukkaita.
Luontodirektiivin liitteessä IV (a) luetelluista lajeista tarkemmin on selvitetty liito- oravan ja lepakoiden esiintymistä alueella. Tavanomaisemman nisäkäslajiston osalta eri lajien mahdollisia elinympäristöjä on huomioitu muiden luonto- ja lin- nustoselvitysten yhteydessä.
3.4.1 Lepakkoselvitys
Oltavan tuulivoimapuiston hankealueen lepakkoselvitykset toteutettiin yleispiirtei- senä kiertolaskentana. Lepakkoselvitykset toteutettiin Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen ohjeistuksen (SLTY 2012) mukaisesti kolme kertaa toistettuna detek- toriselvityksenä, jotta eri lepakkolajien eri aikaan kesästä käyttämistä alueista saatiin riittävästi tietoa. Yhden selvityskierroksen vaatima työmäärä oli kaksi yötä, ja selvityksiin käytetty kokonaistyömäärä oli kuusi yötä (yhteensä noin 36 tuntia).
Lepakkoselvitykset toteutettiin 22.–24.6., 22.–24.7. sekä 14.–15.8. ja 17.–
18.8.2014 välisinä öinä, jolloin lepakoita havainnoitiin noin klo. 22:30–04:30 väli- senä aikana. Kartoitusöinä säätila ja olosuhteet olivat suotuisia ja lepakoiden kar- toitukseen otollisia. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saa- lista aktiivisesti. Lepakkoselvityksistä sekä selvitysten raportoinnista on vastannut FM biologi Ville Suorsa FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä.
Lepakoiden kartoitukset tehtiin ns. aktiivikartoitusmenetelmällä, missä hankealu- een lepakoiden saalistusalueiksi potentiaaliset kohteet kierrettiin kattavasti läpi detektorilla (Pettersson D200 ja Echometer 3+) kuunnellen. Havainnointiin käyte- tyn detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaittaisiin ja erottaisiin toisistaan. Lepakoiden kartoitus suoritettiin suu- rimmaksi osaksi kävellen tai pyöräillen hankealueella, ja joiltain osin autokartoi- tusmenetelmää hyödyntäen alueen ulkopuolella. Hankealueen ulkopuolella suori- tettu autokartoitus antoi arvokasta tietoa lepakoiden esiintymisestä ja runsaudes- ta alueellisesti.
Lepakkoselvitys kohdennettiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella sopiviksi arvioiduille lepakoiden saalistusalueille sekä mahdollisten lisääntymis- ja leväh- dyspaikkojen ympäristöön. Esimerkiksi rakennuksista tai kolopuista ei etsitty mahdollisia lisääntymiskolonioita, mutta niiden esiintyminen huomioitiin. Lepakoil- le sopivien lisääntymis- ja levähdysalueiden (mm. kolopuut, kallionhalkeamat ja vanhat rakennukset) sekä ruokailualueiden esiintymiseen on kiinnitetty huomiota myös muiden hankealueella suoritettujen luontoselvitysten ohessa.
Lepakkoselvitysten yhteydessä todetut lepakoiden käyttämät alueet arvotettiin seuraavien periaatteiden mukaisesti. Luokitusperusteena on käytetty alueella esiintyvää lajistoa ja lepakoiden määrä (Siivonen 2004):
3.4.2 Liito-oravainventointi
Oltavan hankealueen liito-oravainventointi suoritettiin muiden alueen luonto- ja linnustoselvitysten maastotöiden yhteydessä. Liito-oravainventointi kohdennettiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun avulla valittuihin potentiaalisiin elinympäristöihin, jonka lisäksi inventoitiin maastoselvitysten yhteydessä löytyneitä liito-oravan tyy- pillisiä elinympäristöjä. Liito-oravan elinalueet koostuvat lisääntymis-, ruokailu- ja liikkumisalueista. Liito-oravan asuttama metsä on tyypillisesti iäkkäämpää seka- puustoista kuusikkoa, jossa on eri-ikäistä puustoa ja useita latvuskerroksia. Elin- alueet sijoittuvat usein kallioiden tyvelle, rinnemetsiin, pienvesistöjen varsille tai pellonreunoihin. Liito-oravat pystyvät käyttämään ruokailuun ja liikkumiseen revii- rien välillä myös nuorempia metsiä kuten siemenpuuasentoon hakattuja taimikoi- ta tai varttuneita taimikoita.
Liito-oravia inventoitiin lajin inventoinnista annettujen ohjeiden mukaisesti (mm.
Sierla ym. 2004) papanakartoitusmenetelmää hyödyntäen. Liito-oravainventoin- nissa tarkasteltavat alueet käveltiin kattavasti läpi, ja lajin papanoita etsittiin mahdollisten pesimä-, oleskelu- ja ruokailupuiden (erityisesti suurikokoiset kuuset ja haavat) alta. Liito-oravan lepäily-, ruokailu- ja lisääntymispuiden tunnistaminen tapahtui puun juurella olleiden papanoiden perusteella. Papanat antavat tietoa ai- noastaan lajin esiintymisestä alueella, joten niiden perusteella ei voida selvittää eläinten lukumäärää tai tarkemmin niiden elinpiirien laajuutta. Papanoiden tuore- us ja määrä arvioitiin silmämääräisesti, puulaji sekä rinnankorkeusläpimitta mer- kittiin vihkoon ja tarkistettiin, onko puussa mahdollisia koloja tai risupesiä. Liito- oravan lisääntymis- ja levähdyspaikaksi (ydinalue) rajataan yleensä alue, jolle papanapuut keskittyvät, ja kohde on puustollisesti lajille tyypillistä elinympäristöä.
Perämeren rannikkoalueen itäpuolella liito-oravan levinneisyydessä on selkeästi aukko. Pyhäjoen itäosien ja Vihannin karuilla ja mäntyvaltaisilla metsäseuduilla tiedossa olevat liito-oravahavainnot ovat hyvin vähäisiä tai ne puuttuvat koko- naan.
3.4.3 Kalasto
Hankealueella ei ole vesistöjä tai sellaisia pienvesiä, joissa esiintyisi kaloja. Hank- keen kannalta huomionarvoinen, kalastollisesti arvokas vesistö on Liminkaoja, jonka suuntaan osalta hankealuetta valuu pintavesiä. Tämän vuoksi tässä selvi- tyksessä on esitetty hankealueen ulkopuolisen Liminkaojan tietoja. Kalastoa kos- kevat tiedot on saatu kirjallisuudesta sekä haastattelujen perusteella seuraavista lähteistä:
x Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos x Piehingin osakaskunta
x Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelma x Perämeren kalatalousyhteisöjen liitto x Oulun kalatalouskeskus
Luokka I: Lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikka. Alueen hävittäminen tai heiken- täminen on Suomen luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49 §).
Luokka II: Lepakoiden tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä on huo- mioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS 1999).
Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä on mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille.
3.4.4 Maastotyöt
Alla olevassa taulukossa (taulukko 1) on esitetty Oltavan tuulivoimahankkeen luonto- ja linnustoselvitysten maastoinventointeihin käytetty työmäärä sekä selvi- tysten ajoittuminen. On huomattava, että maastossa on kulloinkin havainnoitu varsinaisen selvitysaiheen lisäksi myös ympäristön muita olosuhteita. Esimerkiksi kevään metsäkanalintujen soidinpaikkaselvityksen aikana on tarkasteltu myös hankealueelle sijoittuvia liito-oravan elinympäristöjä sekä riistalajiston elinolosuh- teita.
Taulukko 1. Luonto- ja linnustoselvitysten maastoinventointeihin käytetty työmäärä sekä selvitysten ajoittumien.
Selvitys Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Työmäärä (h / pv)
Pesimälinnusto 95 / 11
Muuttolinnusto 115 / 17
Kasvillisuus 37 / 4
Lepakot 60 / 10
Metsäkanalintujen soidin / liito-orava
16 / 2
3.5 Käytettyihin menetelmiin liittyvät epävarmuustekijät
3.5.1 Luontotyypit, kasvillisuus, eläimistö
Tämän selvitysraportin tuloksiin ei katsota liittyvän merkittäviä epävarmuusteki- jöitä, koska hankealue käytiin kokonaisuudessaan läpi arvokohdetarkasteluna.
Alueen elinympäristöt sekä luontotyypit ovat suurimmaksi osaksi ihmistoiminnan (metsätalous, ojitukset) voimakkaasti muokkaamia.
Hankealueen laajuuden sekä käytettävissä olevien resurssien vuoksi koko alueen eläimistöä ei ole selvitetty samalla tarkkuudella. Lepakoiden osalta inventointi to- teutettiin yleispiirteisenä kiertolaskentana ja liito-oravan elinympäristöjä inventoi- tiin muiden luonto- ja linnustoselvitysten ohessa. On kuitenkin todennäköistä, että eri selvityksissä saadun tiedon ja alueen elinympäristöjen yleiskuvan perusteella hankealueella ei todennäköisesti sijaitse muita suojelullisesti arvokkaalle eläimis- tölle merkittäviä elinympäristöjä tai niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja tässä selvityksessä esiin tuodun tiedon lisäksi.
Hankealueen alapuolisessa Liminkaojassa esiintyy Pohjois-Pohjanmaan ELY- keskuksen tietojen mukaan harvinaista merivaelteista harjusta. Harjuksen nykyis- tä esiintymistä Liminkaojassa ei ole selvitetty sähkökalastuksella, joten lajin nyky- tilaan liittyy epävarmuutta. Tämän epävarmuustekijän merkitystä vähentää kui- tenkin se, että Liminkaojaan ei ole todettu kohdistuvan haitallisia vaikutuksia.
3.5.2 Linnusto
Linnustoselvitysten merkittävimmät epävarmuustekijät liittyvät lintujen pesimä- ja muuttokannoissa tapahtuvaan luontaiseen vuosittaisvaihteluun. Yhden maasto- kauden kattavat selvitykset ovat usein vaikeasti yleistettävissä pidemmälle ajan- jaksolle, koska esimerkiksi lintujen muuttoreitit ja lentokorkeudet riippuvat vallit- sevasta säätilasta, ja lintujen pesimäkannoissa tapahtuvat muutokset johtuvat osin myös muutoksista niiden talvehtimisalueilla ja muuttoreittien varrella.
Hankealueella toteutettujen pesimälinnustoselvitysten tarkoitus ei ollut selvittää kaikkien yleisten metsälintulajien reviirien sijainteja tai parimääriä alueella, mutta selvitysten myötä saatua pesimälinnuston yleiskuvaa voidaan kuitenkin pitää kat- tavana. Pesimälinnustoselvitysten pääpaino oli suojelullisesti arvokkaan lajiston selvittämisessä sekä linnustollisesti arvokkaiden kohteiden tunnistamisessa. Suo- jelullisesti arvokkaiden lajien esiintymisestä hankealueella arvioidaan saadun hyvä ja vaikutusten arviointiin riittävä kuva, mutta hankealueen laajuudesta sekä pe- simälinnustoon varattujen resurssien rajallisesta määrästä johtuen joitain suoje- lullisesti arvokkaiden lajien reviirejä on saattanut jäädä löytymättä. Suojelullisesti arvokkaiden lajien esiintyminen vaihtelee vuosien välillä jonkin verran eikä eri la-
jien eri vuosina käyttämistä alueista tai niiden pesimäkantojen vaihtelusta ole tar- kempaa tietoa.
Metsäkanalintujen soidinpaikkainventointiin epävarmuutta tuo kevään 2014 sää- olosuhteet. Talvi oli poikkeuksellisen vähäluminen ja metsäkanalintujen soidin- paikkainventoinnin aikana maasto oli käytännössä lumeton. Tämä vaikeutti huo- mattavasti metsäkanalintujen jälkien ja jätösten havaitsemista sekä soidinpaikko- jen löytämistä ja soidinkeskuksen määrittämistä.
Muutontarkkailujaksojen ajoittaminen suurten ja tuulivoiman törmäysvaikutuksille herkkien lintulajien päämuuttoon tarkoittaa sitä, että osa alueen kautta muutta- vasta linnustosta jää havainnoinnin ulkopuolelle. Muutontarkkailun vuorokautinen havainnointiaika ajoitettiin yleensä aamun ja alkuiltapäivän vilkkaimman muuton aikaan, mutta lintuja muuttaa läpi koko valoisan ajan ja usein muutto jatkuu myös yöllä. Muutontarkkailun tuloksia tuleekin tulkita yhden maastokauden mit- taisena otoksena alueen kautta kulkevasta lintujen muuttovirrasta. Hankealueen laajuudesta ja metsänrajan yläpuolisten tarkkailupaikkojen vähäisestä määrästä johtuen yhdestä havainnointipaikasta ei voitu kattaa koko hankealuetta. Muuton- tarkkailun aikana on kuitenkin käytetty useampaa havainnointipaikkaa, ja merkit- tävien muuttoa suuntaavien johtolinjojen puuttuessa on todennäköistä, että lintu- jen muuton yleisluonne on samankaltainen hankealueen eri osissa. Muutontark- kailu ja lentokorkeuksien sekä etäisyyksien arvioiminen sisältää aina jonkin verran havainnoijasta johtuvia virhelähteitä, jolloin ne ovat havainnoijan subjektiivisia ja muutontarkkailukokemuksesta riippuvia arvioita. Työhön osallistuneilla henkilöillä on kuitenkin useamman kymmenen vuoden mittainen lintuharrastustausta, joka vähentää virhelähteen merkitystä.
OSA 1
KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT
4 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT
4.1 Kasvillisuuden yleiskuvaus
Hankealue lukeutuu Keski-Pohjanmaan eliömaakuntaan ja kasvimaantieteellisessä aluejaossa keskiboreaalisen havumetsävyöhykkeen Pohjanmaan–Kainuun -lohkon länsiosiin, missä kohtaavat pohjoisen ja eteläisen Suomen kasvillisuustyypit ja la- jisto. Soiden aluejaossa hankealue sijoittuu Pohjanmaan aapasuovyöhykkeen ja Pohjanlahden rannikon kermikeidasvyöhykkeen rajalle.
Pohjois-Pohjanmaa on tyypillisesti karujen ja karuhkojen kasvupaikkatyyppien aluetta, josta poikkeavat lähinnä jokilaaksot sekä rannikkoalueen rehevämmät lehtimetsät ja rantaniityt. Pyhäjoella kasvupaikkatyypit vaihtelevat alavalta maankohoamisrannikolta aina Vihannin rajan tuntumassa louhikkoisiin ja karuihin kumpumoreenialueisiin ja niiden välisiin turvemaihin. Pohjois-Pohjanmaan olosuh- teissa Pyhäjoen Keskikylän–Polusperän alue sijoittuu karulle ja kivikkoiselle mo- reeniselänteelle, jonka alueella vaihtelevat pienipiirteiset suot ovat nykyisin ojitet- tuja korpipainanteita ja rämeisiä turvemaita.
4.1.1 Metsät
Alueen metsät ovat suurelta osin kuivahkoja ja mäntyvaltaisia ja voidaan tyypitellä Pohjois-Suomen variksenmarja–puolukkatyypin (EVT) kuivahkoiksi kankaiksi. Edel- listä karumpia variksenmarja–kanervatyypin (ECT) kuivia kankaita sijoittuu etenkin louhikkoisille moreeniselänteille Maukarinkankaan ja Kivinevankaiden alueilla.
Tuoreempia puolukka–mustikkatyypin (VMT) kankaita esiintyy paikoin mo- reeniselänteiden alaosassa, missä alueet rajautuvat turvemaakankaisiin ja ojitet- tuihin korpiin. Alueen tuoreet kankaat ovat pääosin sekapuustoisia nuoria taimikoi- ta tai varttuneita kuusivaltaisia kasvatusmetsiä. Hankealueella esiintyy vain muu- tama pienialainen metsäkuvio tuoreen kankaan varttunutta kuusikkoa. Lehtomais- ta kangasta tai lehtoa alueelle ei sijoitu.
Monin paikoin hankealueella on suoritettu viime vuosina voimakkaita päätehakkui- ta ja alue on kokonaisuutena tavanomaisen metsäluonnon ja sen sisältämien luontoarvojen osalta hyvin pirstoutunutta.
Kuva 5. Alueen eteläosaan sijoittuu runsaimmin päätehakkuualoja.
Kuva 6. Kivikkoista kuivahkon kankaan mäntyvaltaista kasvatusmetsää Maukarinkankaalla.
Kuva 7. Tuoreen kankaan kasvatusmetsää Mustanevan itäpuolella.
Kuva 8. Kunnostusojituksia Löytönevan alueella.
4.1.2 Suot ja kosteikot
Hankealueen alkuperäisestä suoalasta kaikki ovat hydrologialtaan ojitusten muok- kaamia eikä alueelle sijoitu täysin luonnontilaisia suoluontokohteita. Kaikki alueen rämeet ja korvet ovat vahvasti muuttumia, pääosin rämevarpujen vallitsemia ojikkoja Yleisimmin esiintyy puolukkaturvekankaita sekä kangaskorpimuuttumia ja –ojikkoja.
Hankealueella ovat sijainneet Löytöneva, Mustaneva ja Valkeus, joiden turvemaa- alueet ovat nykyisin tiuhaan ojitettuina turvakangasmuuttumia. Puustoisia suo- luontokohteita alueelle ei nykyisellään siten sijoitu.
Kuva 9. Hankealueen rämeet ovat nykyisellään ojitusten kuivattamia turvemaamuuttumia.
4.1.3 Kulttuuriympäristöt
Hankealueelle sijoittuu entisen Oltavan tilan pihapiiriä, jonka rakennuksista on jäljel- lä vain yksi aitta. Talon kivijalka erottuu heinikossa ja pihassa on nykyisin metsäs- tysseuran käytössä oleva kota sekä parakki. Kulttuurisidonnaisen lajiston osalta alu- eella esiintyy vielä mm. mustaherukkaa, jalostettuja ruusuja, ruskoliljoja ja ukonhat- tua. Lähimmät pellot on istutettu lehtikuuselle. Oltavan entisen pihapiirin lähistölle sijoittuu kiviaitaa, joka on paljastunut metsänhakkuiden myötä maastossa.
Hankealueen eteläosaan sijoittuu Siipelän pihapiiri, jonka talousrakennukset ovat romahtaneet ja päärakennus huonokuntoinen. Siipelän pellot on istutettu männylle.
Hankealueen länsi- ja eteläosien tuoreissa kangasmetsissä ja korpimuuttumissa on paikoin havaittavissa vielä metsälaidunkäytön piirteitä. Tietyn ikäluokan puut- tuminen ja puuston harvakasvuisuus, valoisuus sekä kenttäkerroksen heinävaltai- suus viittaavat rehevämpien alueiden käyttöön metsälaitumina. Tästä esimerkkinä osittain luontokohteeksi nro 3 rajattu alue (Valkeus N).
Kuva 10. Oltavan talon entisessä pihapiirissä esiintyy vielä kulttuurisidonnaista kasvilajistoa.
4.2 Rakentamisalueiden luontoarvot
Hankealueelle suunniteltujen voimalapaikkojen olosuhteita tarkastettiin maastoin- ventointien yhteydessä. Kaikki YVA-menettelyssä olevan sijoitussuunnitelman mukaiset voimalapaikat ja varavoimalapaikat sijoittuivat tavanomaisen ja usein varsin vahvasti käsitellyn talousmetsän alueille. Voimaloiden rakennuspaikoista kaksi sijoittuu luontoarvojensa puolesta rajatun kohteen alueelle tai sen välittö- mään läheisyyteen. Hankkeen rakentamisen vaikutuksia todetuille luontokohteille ja lajistolle on arvioitu YVA-selostuksessa (FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy 2014).
Voimaloita yhdistävän huoltotiestön sijoittuminen, olemassa olevan tiestön paran- taminen ja uuden tiestön rakentaminen on esitetty kuvissa 2. ja 3. Tielinjauksista oli maastotöiden aikana tiedossa alustavat sijainnit, ja alueelta poimitut luon- nonarvokohteet ovat osaltaan muuttaneet tiesuunnitelmaa.
Hankkeen sähkönsiirto toteutetaan alueen poikki sijoittuvaan 110 kV voimajoh- toon suoralla liitynnällä. Hankkeessa ei siten tule rakennettavaksi uutta ilmajohto- käytävää hankealuerajauksen ulkopuolelle.
4.3 Arvokkaat luontokohteet
4.3.1 Arvokohteiden luokitteluperusteet
Arvokkaiksi luontotyypeiksi luetaan kohteet, joiden olemassaolo merkittävästi li- sää alueen luontoarvoja. Luontotyyppejä suojellaan tai muutoin huomioidaan maankäytössä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristö- jen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein arvokasta eliölajistoa.
Merkittävimmät luontotyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LsL 29 §) ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maanomistajan tiedoksi. Oltavan hanke- alueelle ei sijoitu luonnonsuojelulain mukaisia arvokkaita luontotyyppejä.
Metsälaki (MetsäL 10 §) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hy- vä huomioida myös maankäytön suunnittelussa. Oltavan hankealueelle sijoittuvat metsälain mukaiset arvokkaat elinympäristöt ovat pienialaisia kallioluontokohteita ja ne on esitetty luontokohteiden kuvauksissa.
Uudistetun vesilain (VesiL. 2 luku. 11 §) kohteet ovat luonnontilaisia alle 1 ha suuruisia lampia, luonnontilaisia noroja tai lähteitä. Hankealueelle ei sijoitu edus- tavia pienvesiä.
Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 ja siinä uhanalaisuutta on arvioitu erikseen koko maassa, Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa (Raunio ym. 2008). Suunnittelualue sijoittuu uhanalaisuusarvi- oinnissa Keskiboreaalisen Pohjanmaan vyöhykkeen mukaisesti Etelä-Suomeen.
Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Usein uhanalaiseksi luokiteltu luon- totyyppi on myös muutoin huomioitu mm. metsälaissa ja luonnonsuojelulaissa.
Suunnittelualueiden arvokkaiden luontokohteiden kuvauksissa on esitetty niiden luokituksen mukainen uhanalaisuus (Etelä-Suomi).
4.3.2 Hankealueen arvokkaat luontokohteet
Maastoinventoinneissa todennetut arvokkaat luontokohteet on kuvailtu alla ja esi- tetty kartoilla tämän selvityksen liitteessä 1. Luontokohteet on nimetty karttakoh- teina lähimpien paikannimine mukaan ja kuvauksessa esitetty kohdenumerointi viittaa luontokohdekarttoihin.
Maukarinkangas N (luontokohde 1)
Hankealueen keskivaiheille, Maukarinkankaan pohjoisosiin, sijoittuu talousmetsä- kuvio, jonka puusto on ympäröivää aluetta monimuotoisempaa. Puusto ei ole ta- vanomaisen talousmetsän tapaan tasaikäistä, vaan kuusen joukossa esiintyy usei- ta ikäluokkia. Erityispiirteenä kuviolta erottuvat ylispuina vanhojen kilpikaarnais- ten mäntyjen pyöreät latvukset. Kuviolla on myös muutama järeä haapa ja raita.
Lisäksi maa- ja pystylahopuuna koivupökkelöä ja haapaa jonkin verran, ei tosin runsaasti. Kuvio rajautuu nuoreen taimikkoon ja kuvion laiteilla on vanhat ojituk- set sekä yksi uudempi oja. Kuviolle sijoittuu Metsätalouden ympäristötukikohde (Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskus, 2014).
Talousmetsien taantuvista kääväkkäistä todettiin kuviolla esiintyvän mm. haavan- kääpää (Phellinus tremulae), männynkääpää (Phellinus pini) ja hartsikääpää (Ce- riporiopsis pseudogilvescens).
Kohde voidaan lukea metsälain määrittelemiin muihin arvokkaisiin elinympäristöi- hin, vanhat havu- ja sekametsiköt, metsien alueellinen edustavuus ja ikä huomi- oiden. Luontotyyppinä kohde voitaisiin lukea keski-ikäisiin sekapuustoisiin kuivah- koihin kankaisiin, mutta talousmetsähistorian vuoksi sitä ei arvoteta edustavaksi, joka olisi määritelmän mukaisena erittäin uhanalainen (EN) luontotyyppi. Luonto- kohde arvotetaan luontoselvityksessä luokkaan muut arvokkaat luontokoh- teet/luonnon monimuotoisuuskohteet.
Kuva 11. Maukarinkankaan pohjoisosaan sijoittuva vanhemman metsän kuvio (luontokohde 1), jolla esiintyy puus- ton monikerroksellisuutta sekä järeitä mäntyjä ja haapoja.
Kuva 12. Luontokohteen 3 alueella esiintyy järeitä haapoja, joilla silmälläpidettävää samettikesijäkälää (kuvassa tumma kasvusto rungon tyvellä).
Kivinevankankaat (luontokohde 2)
Varttunutta kalliomaan kasvatusmännikköä, jossa muuta yli 100-vuotiaita ylispui- ta sekä jonkin verran keloa ja maapuuta. Useita kuivan kankaan laajoja jäkälä- mattoja. Ainakin yhdellä järeällä männyllä esiintyy silmälläpidettävää (NT) ja Suomen vastuulajeihin lukeutuvaa jauhehankajäkälää (Evernia mesomorpha).
Kohde lisää alueen luonnon monimuotoisuutta ja voidaan osittain lukea Metsälain 10 § määrittelemiin kitu- ja joutomaan elinympäristöihin kalliot.
Valkeus N (luontokohde 3)
Luontokohteeksi rajattu alue on kangasmaan ja entisen ruohokorven rajamailla.
Korpi on vahvasti ojitettua ja luonnontilaltaan lähes kokonaan muuttunut. Alueelle sijoittuu useita vanhoja ja melko järeitä haapoja, joiden rungoilla kasvaa silmällä- pidettävää (NT) samettikesijäkälää (Leptogium saturninum). Alueella on havaitta- vissa mahdollista metsälaidunhistoriaa.
4.4 Uhanalainen ja alueellisesti merkittävä kasvi- ja jäkälälajisto
4.4.1 Uhanalainen lajisto
Uhanalaisen lajiston käsittely on uusimman uhanalaisarvioinnin luokitusten mu- kainen (Rassi ym. 2010). Alueellisesti uhanalaisia lajeja on tarkasteltu keskibore- aalisella Pohjanmaan alueen (3a) osalta.
Uhanalaisrekisterin (Hertta Eliölajit –tietokanta, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, 19.11.2013) mukaan hankealueelle tai sen lähistölle ei sijoitu uhanalaislajiston ai- empia havaintoja. Hankealueen maastoinventoinneissa ei havaittu uhanalaista, luontodirektiivin II ja IV b mukaista tai alueellisesti muutoin huomionarvoista put- kilokasvilajistoa. Inventointien merkittävimmät lajihavainnot koskevat silmälläpi- dettäviä jäkäliä.
4.4.2 Huomionarvoinen lajisto
Alueen inventoineissa lajiston huomionarvoisimmat putkilokasvien, kääväkkäiden ja jäkälien osalta ovat luontokohteiden 2 ja 3 alueilla havaitut silmälläpidettävät jäkälälajit.
Silmälläpidettävät ja kv-vastuulajit
Silmälläpidettäviin (NT) jäkälälajeihin lukeutuva silomunuaisjäkälä (Nephroma bellum) on taantunut talousmetsissä ja luetaan ns. vanhojen metsien lajistoon.
Laji on kohtalaisen yleinen Pohjois-Suomessa sammalpeitteisillä haavan, raidan ja katajan tyvirungoilla, Etelä-Suomessa harvalukuisempi. Laji vaatii esiintyäkseen iäkkäämpää puustoa. Lajin esiintymiä havaittiin luontokohteen 3 haapojen tyvillä.
Silomunuaisjäkälä lukeutuu myös Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin (ympäris- tö.fi, 2013).
Jauhehankajäkälää (Evernia mesomorpha) esiintyy iäkkäämmillä männyillä ja se on edellisen tapaan talousmetsissä taantunut ja siksi silmälläpidettävä (NT) la- ji. Lajin esiintymä havaittiin luontokohteen 2 kalliomännikön alueella.
Huomionarvoisen lajiston esiintymät on osoitettu pistemerkinnöillä luontokohde- kartalla (liite 1).
Kuva 13. Kuvassa vasemmalla tupsunaava (Usnea hirta) ja oikealla jauhehankajäkälä (Evernia mesomorpha)
OSA 2
LINNUSTO
5 LINNUSTO
5.1 Tuulivoimapuistoalueen pesimälinnusto
Valtakunnallisessa lintuatlashankkeessa selvitettiin koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä 10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosina 2006–2010 (Valkama ym. 2011). Oltavan hankealue sijoittuu Pyhäjoen Keskikylän atlasruudun (715:338, selvitysaste erinomainen) alueelle, missä havaittiin atlaksen aikana yh- teensä 100 lintulajia, joista 90 lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Alueen pesivän maalinnuston keskitiheydeksi on arvioitu noin 125–150 paria/km² (Väisänen ym. 1998).
Oltavan tuulivoimapuiston pesimälinnustoselvitysten perusteella hankealueella ar- vioitiin pesivän 70 lintulajia, joista 54 lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennä- köisesti pesiväksi (Liite 2). Hankealue sijoittuu voimakkaasti käsiteltyjen ja pää- asiassa karujen talousmetsien alueelle, jossa elävä linnusto koostuu enimmäkseen alueellisesti yleisistä ja tavanomaisista talousmetsäalueiden pesimälajeista. Alu- eella ei ole lainkaan laajempia yhtenäisiä luonnontilaisen metsän alueita. Alueella on runsaasti nuoria kasvatusmetsiä, taimikoita sekä hakkuuaukeita, ja alueella suoritettiin metsänkäsittelytoimia myös kesän 2014 aikana. Alueella ei ole lain- kaan linnustollista monimuotoisuutta kasvattavia ojittamattomia suoalueita tai ve- sistöjä. Ihmisen muokkaamaa kulttuurivaikutteista aluetta on vain hyvin niukasti Oltavan ja Siipelän pihapiirissä. Hankealue sijoittuu kuitenkin rauhalliselle ja erä- maiselle metsäalueelle, jossa ihmistoiminta on luontaisesti melko vähäistä.
Pesimälinnuston pistelaskentojen perusteella hankealueen selkeästi runsaslukuisin ja yleisin pesimälaji on pajulintu, joka käsittää noin neljänneksen alueen koko lin- tuyhteisöstä (Taulukko 1). Seuraavaksi runsaslukuisimpia lajeja ovat metsän yleislajeiksi ja havumetsälajeiksi luettavat peippo, metsäkirvinen ja laulurastas.
Suurin osa hankealueen pesimälajistosta voidaan luokitella metsien yleislajeiksi ja havumetsälajeiksi, jotka lukeutuvat talousmetsäalueiden tyypilliseen pesimälais- toon. Suomen kymmenen runsainta pesimälajia kattaa lähes 60 % hankealueen koko lintuyhteisöstä.
Taulukko 2. Pesimälinnuston pistelaskentojen perusteella Oltavan tuulivoimapuiston hankealueen kymmenen run- saslukuisinta pesimälajia. Dominanssi = lajin yksilöiden osuus hankealueen koko lintuyhteisöstä, Elinympäristö = lajin ensisijainen elinympäristö Väisänen ym. (1998) luokittelun mukaisesti.
Laji Dominanssi Elinympäristö
Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 26 % Metsän yleislajit
Peippo (Fringilla coelebs) 12 % Metsän yleislajit
Metsäkirvinen (Anthus trivialis) 10 % Metsän yleislajit
Laulurastas (Turdus philomelos) 9 % Havumetsät
Käki (Cuculus canorus) 6 % Metsän yleislajit
Punarinta (Erithacus rubecula) 3 % Havumetsät
Vihervarpunen (Carduelis spinus) 3 % Havumetsät
Teeri (Tetrao tetrix) 3 % Metsän yleislajit
Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 3 % Kosteikot
Käpytikka (Dendrocopos major) 2 % Metsän yleislajit
Vesilinnuista hankealueella havaittiin pesivänä vain vähäisissä kosteikoissa ja ta- vanomaisissa metsäojissakin pesivä tavi, joka pesii mahdollisesti alueen valtaojis- sa sekä muutamissa pienissä kaivetuissa lampareissa.
Metsäkanalinnuista hankealueella havaittiin pesivänä kaikki alueella tavattavat la- jit. Metsoja havaittiin melko runsaasti koko hankealueen laajuudelta, mutta met- son merkittäviä soidinpaikkoja ei tunnistettu. Alueella havaittiin muutamia pie-
nempiä soitimia tai merkkejä soitimista mm. Löytönevan kaakkoislaidalla, Leppä- kivenaron lounaispuolella sekä Poutalan kankaalla. Hankealueen ja sen lähiympä- ristön metsien voimakkaasta käsittelystä johtuen merkittävät soidinalueet ovat hyvin harvassa, ja ne saattavat puuttua kokonaan jopa kymmenen kilometrin sä- teeltä. Talousmetsien alueella soidinpaikat saattavat myös vaihtaa paikkaa vuosi- en välillä ilman näkyvää syytä. Metson tavoin myös teeriä havaittiin koko hanke- alueen laajuudelta, ja elinolosuhteiden puolesta metsoa joustavamman teeren elinympäristöjä sijoittuu hankealueelle kohtuullisen runsaasti. Havaintojen perus- teella myös alueen teerikanta vaikuttaa melko vahvalta. Alueelle ei sijoitu merkit- täviä teeren soidinpaikkoja, mutta pienempiä soitimia sijoittuu paikoin alueen avohakkuille. Hakkuille sijoittuvat soidinpaikat ovat kuitenkin väliaikaisia metsän kasvun vuoksi. Pyyn reviirejä havaittiin paikoin hankealueen kuusivaltaisemmilla metsäkuvioilla, eikä alueella sijaitse erityisen runsaasti lajin elinympäristöiksi so- veltuvia kohteita. Avosoiden puuttuessa riekko tulee toimeen myös ojitetuilla rä- meillä sekä vesoittuvilla hakkuuaukoilla. Tyypillisten elinympäristöjen vähäisyy- destä sekä lajin pitkäaikaisesta taantumisesta johtuen riekko ei kuitenkaan ole alueella erityisen yleinen. Pesimälinnustoselvitysten aikana riekon ääntelyä kuul- tiin Siipikurun luoteispuolen ojikoista.
Metsähallituksen petolinturekisterin mukaan Oltavan tuulivoimapuiston hankealu- eella ei sijaitse tiedossa olevia maakotkan, muuttohaukan tai merikotkan pesä- paikkoja (Tuomo Ollila, kirjall. ilm.). Lähimmät tiedossa olevat maakotkan ja muuttohaukan pesäpaikat sijoittuvat noin 4,5–5,0 kilometrin etäisyydelle hanke- alueesta. Lähimmät tiedossa olevat merikotkan pesäpaikat sijoittuvat yli 15 kilo- metrin etäisyydelle hankealueesta. Luonnontieteellisen keskusmuseon sääksire- kisterin (Juha Honkala, kirjall. ilm.) mukaan hankealueen ympäristöön ei sijoitu tiedossa olevia sääksen tai muiden suojelullisesti arvokkaiden petolintujen pesä- paikkoja. Muista petolinnuista hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä havaittiin kaksi kanahaukan, kaksi sinisuohaukan, kaksi hiirihaukan sekä yksi var- pushaukan reviiri (Kuva 21). Sinisuohaukan pesä löytyi Mustanevan viereiseltä hakkuuaukealta, ja toinen pari pesi hankealueen eteläpuolella. Kanahaukan reviiri sijoittui hankealueen keskiosaan, jossa linnut soidinsivat pesimäkauden alkuvai- heessa, mutta reviiri hiljeni kesän edetessä alueella suoritettujen metsänkäsittely- toimien seurauksena eikä lajin pesäpaikkaa löydetty. Hankealueen länsi- ja etelä- laidalle sijoittuu hiirihaukan reviirit, ja hankealueen kaakkoispuolelle var- pushaukan reviiri. Edellä mainittujen lajien reviirit ulottuvat Oltavan hankealueel- le, mutta kanahaukkaa ja sinisuohaukkaa lukuun ottamatta niiden pesäpaikat si- joittuvat todennäköisesti hankealueen ulkopuolelle. Huhtikuussa metsäkanalintu- jen soidinpaikkaselvityksen aikaan hankealueen eteläosaan sijoittuvan Ollinnevan itäpuolella kuultiin lapinpöllön soidinääntelyä, mutta lajista ei saatu enempää ha- vaintoja pesimälinnustoselvitysten yhteydessä.
Avosoiden ja muiden kosteikoiden puuttuessa hankealueen kahlaajalajisto on hy- vin niukkaa. Alueella arvioitiin pesivän vain metsäisillä alueilla toimeen tulevia ja vähäisiäkin kosteikoita ja ojia elinympäristökseen hyödyntäviä lajeja kuten met- säviklo, lehtokurppa, valkoviklo ja taivaanvuohi. Alueella havaittiin myös pesiviä kurkia, mutta elinympäristöjen vähäisyydestä johtuen laji on alueella melko vähä- lukuinen.
Tikkalajistosta alueella havaittiin yleisenä metsän yleislajiksi luettavaa käpytikkaa.
Vanhan metsän lajiksi luokiteltu palokärki tulee nykyisin toimeen hyvin monenlai- silla metsäalueilla, ja lajin reviirejä havaittiinkin eri puolilla hankealuetta. Käenpii- koja havaittiin paikoin mm. hakkuuaukkojen jättöpuiden lähettyvillä, joissa on usein vanhoja tikankoloja, jotka sopivat sen pesäpaikoiksi.
Valtaosa hankealueella pesivästä varpuslintulajistosta koostuu tavanomaisista ta- lousmetsien yleislajeista, joiden elinympäristövaatimukset ovat melko väljiä ja la- jit sopeutuvat monenlaisiin elinympäristöihin. Harvalukuisemmasta lajistosta han- kealueen keskiosaan sijoittui kaksi peukaloisreviiriä ja Löytövena luoteispuolella havaittiin laulava idänuunilintu. Muuta ympäristöä selvästi rehevämmän Siipelän vanhan pihapiirin alueella havaittiin harvalukuisemmista laulajista mm. kultarinta, viitakerttunen, mustapääkerttu sekä punavarpunen. Hankealueella havaittiin usei- ta sirittäjän reviirejä, mutta laji tuntui olevan erityisen yleinen laajemmallakin alueella kesällä 2014. Valkeuden ojitetun suoalueen koillisreunalla havaittiin pyrs-
tötiaispoikue. Hankealueen avohakkuilla havaittiin useampia iso- ja pikkulepin- käispareja. Voimakkaasti taantuneen pohjansirkun reviirejä havaittiin paikoin alu- een ojitetuilla rämeillä Valkeuden suoalueen pohjoispuolella, Löytönevalla sekä Keilakorven lounaispuolella.
5.2 Muuttolinnuston yleiskuvaus
Selvät maanpinnanmuodot, kuten meren sekä suurten järvien rannikko ja suuret joki-laaksot muodostavat muuttolinnuille tärkeitä muuton suuntaajia eli ns. johto- linjoja. Poh-jois-Pohjanmaan rannikkoalueella kulkee kansainvälisesti merkittävä lintujen muuttoreitti, jonka kautta muuttaa vuosittain satoja tuhansia lintuja nii- den pohjoisempana sijaitseville pesimäalueilleen. Alueelle sijoittuvaan muuttoreit- tiin vaikuttaa merkittävästi hankealueen pohjoispuolelle sijoittuva Oulun seudun kerääntymisalueen IBA-alue (kansainvälisesti tärkeä lintualue), joka on yksi Suo- men linnustollisesti merkittävimmistä alueista ja useiden pohjoiseen muuttavien lajien tärkeä levähdysalue sekä pesimäalue. Rannikkoalueelle sijoittuvan muutto- reitin kautta kulkee kymmeniä suojelullisesti arvokkaita lintulajeja sekä runsaasti tuulivoiman linnustovaikutuksille herkkiä lajeja kuten joutsenia ja hanhia sekä muita vesilintuja, petolintuja, kurkia, kahlaajia, lokkilintuja ja kyyhkyjä. Vesi- ja rantalintujen päämuuttoreitti noudattelee Perämeren rannikkolinjaa (Kuva 14), mutta etenkin nousevia ilmavirtauksia hyväksi käyttävien petolintujen ja kurjen muutto hajaantuu myös kauemmas mantereen ylle rannikon itäpuolella. Oltavan tuulivoimapuiston hankealue sijoittuu noin 15 kilometriä tämän merkittävän muuttoreitin itäpuolelle, missä lintujen muutto on huomattavasti vähäisempää ja hajanaisempaa kuin päämuuttoreitillä.
Kuva 14. Pohjois-Pohjanmaan tärkeät muuttoreitit Oltavan tuulivoimapuiston hankealueen (punainen ympyrä) ym- päristössä (Hölttä 2013). Rannikkoalueen hanhien ja joutsenen tärkeä kevätmuuttoreitti (vihreä) sekä kurjen tärkeä syysmuuttoreitti (punaruskea) ja Oulunseudun kerääntymisalueen IBA-alue (sininen).
Kevätmuutto
Oltavan tuulivoimapuiston kevätmuutontarkkailun aikana havaittiin vajaa 3200 muuttavaa lintua, joista noin 20 % muutti hankealueen kautta. Lintujen muutto alueella suuntautui pääasiassa pohjoiseen. Oltavan alueella havaittu muutto oli huomattavasti vähäisempää ja hajanaisempaa kuin alueen länsipuolella, Peräme- ren rannikkoalueelle sijoittuvalla kansainvälisesti merkittävällä muuttoreitillä ta- pahtuva lintujen muutto. Oltavan alueelta ei tunnistettu selkeitä muuton johtolin- joja, vaan lintujen muutto kulki hajanaisesti koko havaintosektorissa.
Oltavan tuulivoimapuiston kevätmuutontarkkailun aikana havaittiin 77 muuttavaa laulujoutsenta ja 607 muuttavaa hanhea (pääosin metsähanhea), joista noin kol- mannes muutti hankealueen kautta (taulukko 3). Hanhi- ja joutsenmuutto kulki alueella leveällä rintamalla, suurimman osan linnuista ohittaen hankealueen kau- kaa sen länsipuolelta. Havaituista joutsenista valtaosa ja hanhista reilu puolet muutti törmäyskorkeudella.
Kuva 15. Oltavan tuulivoimapuiston kevätmuutontarkkailun aikana havaittu joutsen- (77 yksilöä) ja hanhimuutto (yht. 607 yksilöä). Nuolen koko kuvaa havaitun muuton suhteellista voimakkuutta hankealueen ympäristössä.
Oltavan kevätmuutontarkkailun aikana havaittiin verraten monilajista petolintu- muuttoa, vaikka lajikohtaiset yksilömäärät jäivätkin melko alhaisiksi. Eniten ha- vaittiin varpushaukkoja (39 yksilöä) sekä piekanoja (22 yksilöä) (taulukko 3). Pe- tolintujen muutto hajaantui laajalle alueelle hankealueella sekä sen ympäristössä, eikä alueelta ollut tunnistettavissa petolintujen muuttoreittejä. Kevätmuutontark- kailun aikana hankealueen itäpuolelta havaittiin muuttavan myös virolainen satel- liittikiljukotka Tõnn, joka on kierrellyt jo vuosia pitkin Fennoskandiaa.
Oltavan tuulivoimapuiston kevätmuutontarkkailun aikana alueella havaittiin yh- teensä vajaa 1000 muuttavaa kurkea, joista noin kolmannes muutti hankealueen kautta. Kurkimuuttoa kulki leveällä rintamalla hankealueen ympäristössä, painot- tuen alueen länsipuolelle ja itäreunalle. Kurkimuutolle on kuitenkin tyypillistä sen sijoittuminen korkealle törmäyskorkeuden yläpuolelle: keväällä 2013 havaituista kurjista 83 % muutti törmäyskorkeuden yläpuolella (taulukko 3).
Kuva 16. Oltavan tuulivoimapuiston kevätmuutontarkkailun aikana havaittu petolintumuutto (yht. 100 yksilöä).
Nuolen koko kuvaa havaitun muuton suhteellista voimakkuutta hankealueen ympäristössä.
Kuva 17. Oltavan tuulivoimapuiston kevätmuutontarkkailun aikana havaittu kurkimuutto (936 yksilöä). Nuolen koko kuvaa havaitun muuton suhteellista voimakkuutta hankealueen ympäristössä.
Taulukko 3. Oltavan kevätmuutontarkkailun aikana havaitut tuulivoimahankkeen kannalta oleelliset lintulajit. Len- tokorkeudet: I = törmäyskorkeuden alapuolella, II = törmäyskorkeudella ja III = törmäyskorkeuden yläpuolella. Alu- eelta = hankealueen kautta muuttavaksi arvioitujen lintujen osuus.
Laji I II III Yhteensä Alueelta
Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 26,0 % 66,2 % 7,8 % 77 35,1 %
Metsähanhi (Anser fabalis) 4,2 % 70,9 % 24,8 % 165 37,6 %
Lyhytnokkahanhi (Anser brachyrhynchus) 91,7 % 8,3 % 12 8,3 %
Merihanhi (Anser anser) 100,0 % 3 100,0 %
Harmaahanhilaji 0,8 % 36,5 % 62,7 % 260 36,5 %
Hanhilaji 51,8 % 48,2 % 166 -
Kanadanhanhi (Branta canadensis) 100,0 % 1 -
Merikotka (Haliaeetus albicilla) 33,3 % 66,7 % 3 33,3 %
Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 100,0 % 1 100,0 %
Sinisuohaukka (Circus cyaneus) 25,0 % 75,0 % 8 37,5 %
Arosuohaukka (Circus macrourus) 100,0 % 2 50,0 %
Sirosuohaukka 100,0 % 1 100,0 %
Kanahaukka (Accipiter gentilis) 50,0 % 50,0 % 2 50,0 %
Varpushaukka (Accipiter nisus) 5,1 % 56,4 % 38,5 % 39 46,2 %
Hiirihaukka (Buteo buteo) 16,7 % 83,3 % 6 50,0 %
Piekana (Buteo lagopus) 9,1 % 40,9 % 50,0 % 22 31,8 %
Hiirihaukkalaji 100,0 % 2 -
Kiljukotka (Aquila clanga) 100,0 % 1 -
Maakotka (Aquila chrysaetos) 100,0 % 1 -
Tuulihaukka (Falco tinnunculus) 14,3 % 14,3 % 71,4 % 7 14,3 %
Ampuhaukka (Falco columbarius) 100,0 % 1 -
Muuttohaukka (Falco peregrinus) 50,0 % 50,0 % 2 -
Kurki (Grus grus) 4,1 % 12,9 % 83,0 % 936 27,0 %
Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 12,3 % 76,2 % 11,5 % 130 43,1 %
Kuovi (Numenius arquata) 31,8 % 31,8 % 36,4 % 22 59,1 %
Sepelkyyhky (Columba palumbus) 14,3 % 64,3 % 21,4 % 42 7,1 %
Syysmuutto
Oltavan tuulivoimapuiston syysmuutontarkkailun aikana havaittiin hieman reilu 3200 muuttavaa lintua, joista noin 20 % muutti hankealueen kautta. Lintujen muutto alueella suuntautui pääasiassa etelään. Oltavan alueella havaittu muutto oli huomattavasti vähäisempää ja hajanaisempaa kuin alueen länsipuolella, Perä- meren rannikkoalueelle sijoittuvalla kansainvälisesti merkittävällä muuttoreitillä tapahtuva lintujen muutto.
Syysmuutontarkkailun aikana havaittiin yhteensä 42 muuttavaa laulujoutsenta ja yhteensä 555 muuttavaa hanhea, joista kaikki lajilleen määritetyt olivat metsä- hanhia (taulukko 4). Havaituista hanhista noin puolet muutti hankealueen kautta, mutta muutto hajaantui laajalle alueelle koko havaintosektoriin. Hanhet muutta- vat syksyllä keskimäärin kevättä korkeammalla, jolloin noin puolet havaituista hanhista muutti törmäyskorkeudella ja puolet sen yläpuolella. Havaitut joutsenet muuttivat pääosin törmäyskorkeudella.
Syysmuutontarkkailun aikana havaittiin yhteensä 90 muuttavaa petolintua, mutta lajikohtaiset yksilömäärät jäävät varpushaukkaa (41 yksilöä) lukuun ottamatta melko vähäisiksi (Taulukko 4). Havaituista petolinnuista valtaosa muutti hanke- alueen kautta, mutta alueelta ei kuitenkaan ollut tunnistettavissa selkeitä muutto- reittejä, vaan muutto hajaantui laajemmalle alueelle. Syksyn petolintumuutosta selvästi suurin osa kulki törmäyskorkeuden yläpuolella.
Syysmuutontarkkailun aikana havaittiin myös kohtalaisesti kurkia, yhteensä lähes 2000 yksilöä (Taulukko 4). Havaittu kurkimuutto kulki kuitenkin erittäin laajalla alueella koko havaintosektorissa. Havaituista kurjista suurin osa muutti törmäys- korkeuden yläpuolella. Pohjois-Pohjanmaan merkittävin kurkimuuttoreitti sijoittuu hankealueen itäpuolelle.
Kuva 18. Oltavan tuulivoimapuiston syysmuutontarkkailun aikana havaittu joutsen- (42 yksilöä) ja hanhimuutto (yht.
555 yksilöä). Nuolen koko kuvaa havaitun muuton suhteellista voimakkuutta hankealueen ympäristössä.
Kuva 19. Oltavan tuulivoimapuiston syysmuutontarkkailun aikana havaittu petolintumuutto (yht. 90 yksilöä). Nuolen koko kuvaa havaitun muuton suhteellista voimakkuutta hankealueen ympäristössä.
Kuva 20. Oltavan tuulivoimapuiston syysmuutontarkkailun aikana havaittu kurkimuutto (1919 yksilöä). Nuolen koko kuvaa havaitun muuton suhteellista voimakkuutta hankealueen ympäristössä.
Taulukko 4. Oltavan syysmuutontarkkailun aikana havaitut tuulivoimahankkeen kannalta oleelliset lintulajit. Lento- korkeudet: I = törmäyskorkeuden alapuolella, II = törmäyskorkeudella ja III = törmäyskorkeuden yläpuolella. Alueelta
= hankealueen kautta muuttavaksi arvioitujen lintujen osuus.
Laji I II III Yhteensä Alueelta
Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 11,9 % 57,1 % 31,0 % 42 71,4 %
Metsähanhi (Anser fabalis) 80,3 % 19,7 % 127 79,5 %
Harmaahanhilaji 14,0 % 86,0 % 222 27,0 %
Hanhilaji 18,9 % 81,1 % 206 1,0 %
Mehiläishaukka (Pernis apivorus) 100,0 % 10 50,0 %
Merikotka (Haliaeetus albicilla) 50,0 % 50,0 % 4 75,0 %
Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 100,0 % 1
Sinisuohaukka (Circus cyaneus) 75,0 % 25,0 % 4 75,0 %
Kanahaukka (Accipiter gentilis) 40,0 % 60,0 % 5 40,0 %
Varpushaukka (Accipiter nisus) 9,8 % 19,5 % 70,7 % 41 61,0 %
Hiirihaukka (Buteo buteo) 37,5 % 62,5 % 8 75,0 %
Hiirihaukkalaji/mehiläishaukka 100,0 % 3 33,3 %
Piekana (Buteo lagopus) 50,0 % 50,0 % 2 100,0 %
Tuulihaukka (Falco tinnunculus) 100,0 % 1 100,0 %
Ampuhaukka (Falco columbarius) 25,0 % 75,0 % 4 100,0 %
Muuttohaukka (Falco peregrinus) 100,0 % 1 100,0 %
Jalohaukkalaji 50,0 % 50,0 % 4 75,0 %
Pieni petolintu 100,0 % 2
Kurki (Grus grus) 27,7 % 72,3 % 1919 17,8 %
Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 100,0 % 17
Sepelkyyhky (Columba palumbus) 2,7 % 2,7 % 94,7 % 75 4,0 %
5.3 Suojelullisesti arvokkaat lajit
Pyhäjoen Keskikylän lintuatlasruudussa on havaittu edellisen lintuatlaksen aikana yhteensä 42 suojelullisesti arvokasta lajia, joista 35 lajia on arvioitu atlasruudussa varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Lintuatlasruudussa havaituista lajeista pel- tosirkku on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN) ja mehiläishaukka, hiirihaukka, sinisuohaukka, keltavästäräkki, kivitasku ja pohjansirkku on luokiteltu vaarantu- neiksi (VU). Lintuatlasruudussa havaituista lajeista kymmenen lajia on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT) ja viisi lajia alueellisesti uhanalaiseksi (RT). Lisäksi 18 lajia on nimetty Suomen kansainväliseksi vastuulajiksi ja 22 lajia on luettu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajistoon.
Oltavan tuulivoimapuiston pesimälinnustoselvitysten aikana havaittiin yhteensä 18 suojelullisesti arvokasta lintulajia, joista 13 lajia arvioitiin alueella varmasti tai to- dennäköisesti pesiväksi (Taulukko 5). Hankealueella pesivistä lajeista si- nisuohaukka ja pohjansirkku sekä mahdollisesti pesivistä lajeista hiirihaukka on luokiteltu valtakunnallisesti uhanalaiseksi ja arvioitu vaarantuneiksi (VU). Si- nisuohaukka, hiirihaukka ja pohjansirkku on säädetty uhanalaisiksi myös Suomen luonnonsuojelulain ja -asetuksen nojalla. Riekko, teeri, metso, käenpiika, sirittäjä sekä punavarpunen on luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT). Riekko, metso, kulta- rinta sekä järripeippo on luokiteltu alueellisesti uhanalaisiksi (RT).
Hankealueen pesimälinnustoselvitysten aikana havaittiin yhteensä kahdeksan Eu- roopan unionin lintudirektiivin liitteessä I (79/409/ETY) lueteltua lintulajia (Tau- lukko 5). Pesimälinnustoselvitysten aikana alueella havaittiin yhteensä kahdeksan Suomen kansainvälistä vastuulajia (Leivo 1996) (Taulukko 5).
On mahdollista, että Oltavan tuulivoimapuiston hankealueella tai sen välittömässä lähiympäristössä pesii vielä muitakin suojelullisesti arvokkaita lajeja, joita ei ha- vaittu tämän hankkeen yhteydessä toteutettujen linnustoselvitysten aikana. Pesi- mälajiston osalta alueen atlasruudussa havaituista suojelullisesti arvokkaista la-
jeista etenkin osa metsäelinympäristöjen lajeista saattaa esiintyä ajoittain myös Oltavan tuulivoimapuiston hankealueella.
Taulukko 5. Oltavan tuulivoimapuiston hankealueen pesimälinnustoinventoinneissa havaitut suojelullisesti arvok- kaat lintulajit. PV-indeksi: lajin tulkittu pesimävarmuusindeksi (V = varma, T = todennäköinen, M = mahdollinen), Parimäärä = valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien arvioitu parimäärä hanke- alueella, Uhex = Suomen lajien uhanalaisuusluokittelu (VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä ja RT = alueellisesti uhanalainen), Lsl. = Suomen luonnonsuojelulain ja -asetuksen nojalla uhanalainen (U) laji, EVA = Suomen kansaiväli- nen vastuulaji, EU = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji, Elinympäristö: lajin ensisijainen elinympäristö Väisänen ym.
(2008) luokittelun mukaisesti.
Laji PVi Parimäärä Uhex Lsl. EVA EU Elinympäristö
Tavi (Anas crecca) M x Karut sisävedet
Pyy (Tetrastes bonasia) T x Havumetsät
Riekko (Lagopus lagopus) T 1 NT, RT Suot
Teeri (Tetrao tetrix) V 8–14 NT x x Metsän yleislajit
Metso (Tetrao urogallus) T 12–18 NT, RT x x Vanhat metsät
Sinisuohaukka (Circus cyaneus) V 1–2 VU U x Suot
Hiirihaukka (Buteo buteo) M 1–2 VU U Pellot ja rakennettu maa
Kurki (Grus grus) T x Suot
Valkoviklo (Tringa nebularia) M x Suot
Käenpiika (Jynx torquilla) V 5 NT Metsän yleislajit
Palokärki (Dryocopus martius) V x Vanhat metsät
Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) V x Havumetsät
Kultarinta (Hippolais icterina) M 0-1 RT Lehtimetsät
Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) T 8–10 NT Lehtimetsät
Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) T x Pensaikot ja puoliavoi-
met maat
Järripeippo (Fringilla montifringilla) T 2 RT Metsän yleislajit
Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) M 1 NT Pensaikot ja puoliavoi-
met maat
Pohjansirkku (Emberiza rustica) T 2–3 VU U Havumetsät
Kuva 21. Oltavan tuulivoimapuiston hankealueella havaittujen suojelullisesti arvokkaiden lintulajien reviirien sijainti.
OSA 3
ELÄIMISTÖ
6 ELÄIMISTÖ
6.1 Tavanomainen lajisto
Oltavan hankealue sijoittuu Suomen eliömaantieteellisessä aluejaossa Keski- Pohjanmaan eliömaakuntaan, missä esiintyy Perämeren rannikkoalueelle tyypillis- tä havumetsävyöhykkeen eläinlajistoa. Alueen eläimistö koostuu enimmäkseen metsätalousvaltaisille alueille tavanomaisesta nisäkäslajistosta. Alueen tyypillisiä nisäkkäitä ovat hirvi, orava, metsäjänis ja kettu, joiden lisäksi alueella esiintyy joukko erilaisia pikkunisäkkäitä.
Hankealueen luonto- ja linnustoselvitysten perusteella alueella vaikuttaa olevan vahva hirvikanta, jolle talousmetsän hakkuiden ja eri-ikäisten taimikoiden mosa- iikkimainen vuorottelu muodostaa runsaasti sopivia elinympäristöjä. Muista hir- vieläimistä alueella tavataan myös metsäkaurista.
Kuva 22. Hankealueen hirvikanta on maastohavaintojen perusteella vahva.
6.2 Kalasto
Hankealueella ei sijaitse varsinaisia vesistöjä. Liminkaoja on hankealueen lähiym- päristön merkittävin vesistö. Liminkaojan pituus on 32 km ja se laskee vetensä merialueelle Parhalahdessa. Liminkaojan vesistö on pienimuotoinen, sillä Liminka- ojan keskivirtaama 2 m3/s. Liminkaojan kalastoon kuuluu mm. hauki, ahven, särki sekä harjus. Liminkaojassa on myös aikaisemmin esiintynyt jokirapua, jota kotiu- tettiin Liminkaojan alaosille vuosituhannen alussa.
Veden vähäisyydestä johtuen kalastus Liminkaojan alueella on suosituinta Limin- kaojan yläalueen suurelta osin umpeenkasvaneella Liminkajärvellä. Hauki ja ah- ven ovat alueen merkittävimmät saaliskalat. Kuivina kesinä Liminkaojan kalastoa ja kalastusta haittaa merkittävästi vähävetisyys.
Liminkaojan harjuskanta on harvinainen ns. anadrominen harjuskanta. Anadromi- nen harjus elää suurimman osan elämästään meressä, mutta nousee keväällä mereltä jokialueelle kutemaan. Harjuksen kutualueet ovat sorapohjaisia jokialuei- ta. Tietoa harjuksen poikasten vaelluksesta mereen ei ole, mutta on arveltu meri- harjuksen käyttäytyvän samoin kuin vaellussiian. Vaellussiian poikaset vaeltavat mereen pian kuoriutumisen jälkeen. Liminkaojan harjuksen kutualueita ei tunneta tarkasti, mutta todennäköisesti ne sijaitsevat Liminkaojan alaosilla. Harjuksia saadaan saaliiksi vuosittain yksittäisiä kappaleita jokialueelta sekä Liminkaojan edustalta merialueelta. Viimeisimmässä vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa
