LINNUT HARRASTUKSEN JA TIETEEN KOHTEINA
OLAVI HILDEN, JUHA TIAINEN ja RISTO VALJAKKA (toim.):
Muuttolinnut. Kirjayhtymä, Helsin- ki 1979.
Vuonna 1954 ilmestyneessä lintukir- jassa "A Field Guide to the Birds of Britain and Europe" on motto- na (osoitettuna "to our long-suffer- ing wives") lause Shakespearen näy- telmästä Windsorin iloiset rouvat:
"She laments, sir, . . . her husband goes this morning a-birding."
Biologisen tutkimuksen rinnalla elää ja menestyy laaja harrastustoi- minta. Ilmiö on vanha; vaikkapa Huxleyn Elämän kontrapunktista tunnemme brittiläiset lordi-luon- nontutkijat. Luonnon harrastami- nen on leviämässä, tästä voi vakuut- tua nähdessään kevätsunnuntaiden sankat retkeilijäjoukot minkä ta- hansa asutuskeskuksen liepeillä.
Ornitologinen kenttäharrastus maassamme koki ensimmäisen voi- makkaan laajenemisvaiheensa 50- luvun alkupuolelta lähtien. Nykyi- sin harrastus on järjestäytynyttä:
Lintutieteellisiä yhdistyksiä toimii maan eri osissa, ja niitä yhdistää valtakunnallinen liitto. Harrastusta pyritään koordinoimaan siten, että havaintoaineistoa kertyisi tiettyjen tutkimusongelmien ratkaisuun.
Muuttolinnut -kirja tuo tämän piirteen hyvin esiin. Kirjan tekstistä ja tiedoista vyöryvät esiin laajojen lintuharrastaj aj °ukkojen retkeily- tuntien tulokset. Kirjaan sisältyy 15 jaksoa, jotka kattavat aihepiirin eri puolet muuton tutkimuksen histo- riasta muuton fysiologiaan ja kevät- ja syysmuuton aikataulusta muuton evoluutioon. Eri jaksot sijoittuvat harrastus-tiede-jännitteen eri osiin.
Tekstissä tämän erottaa ennen muu- ta käsittelytyylistä. Lähellä ornito- logista kenttäharrastusta olevat jak- sot ovat puhtaasti kuvailevia, jatku- mon toiseen laitaan sijoittuvissa on analyyttisempi, lintujen muuton biologisista ongelmista jäsentyvä käsittelyote.
Mielenkiintoiseksi Muuttolinnut -kirjan tekee juuri harrastuksen ja tutkimuksen yhteyksien ja eron il- meneminen yksien kansien välissä.
Ne on toki pidettävä erillään, kyse on eri asioista.
Harrastuksen perisynteihin kuu- luu erittelemätön havainnointi, ke- räily ja erikoisuuksien metsästys.
Havainto on "hyvä" , jos se koskee harvinaista lajia tai poikkeukselli- sen suuria yksilömääriä. Mielek- käiksi havainnot tulevat kuitenkin vasta yhdistettyinä, jonkin tutki- musongelman mukaan jäsennettyi- nä, jolloin mukaan tulee suuri mää- rä tavallisia lajeja ja tavanomaisia yksilömääriä koskevia havaintoja.
Havaintojen keruu sinänsä ei nosta esiin edes niitä ongelmia, joiden sel- vittämisessä havaintoaineisto voi auttaa.
Toinen harrastuksen perisynti on tieteellisten ongelmien sivuuttumi- nen. Ilmiötä pidetään selitettynä, kun se on saatu kuvatuksi. Kuvaa- minen on kuitenkin vasta ensim- mäinen edellytys vaikkapa lintujen muuton selittämiselle. Biologisia tuticimusongelmia jäsentävä keskei- nen tekijä on darwinistinen evoluu- tioteoria. Muuttolinnut-kirjassa evoluutioteoria on tarkasteltavana muuton evoluutiota käsittelevässä jaksossa, mutta muuten sitä sivu- taan tarpeettoman vähän. Kirjan koko profiilissa korostuu kuvaileva, kenttäharrastuksen elämyksistä ja havainnoista nouseva käsittelytapa, jonka taakse lintujen muutto biolo- gisena ongelmana uhkaa peittyä.
Kuitenkin biologisessa tutkimukses- sa on parin viime vuosikymmenen aikana kehitetty runsaasti teoreetti- sia ideoita, jotka jäsentävät myös lintujen muuton tutkimusta. Näi- den esittelyn puuttuminen on Muut- tolinnut-kirj an olennainen heik- kous.
Biologia on luonnontieteistä epäi- lemättä erityisasemassa siinä, että harrastuksen kautta kerätyillä ha- vainnoilla on tieteen kehitykselle hyvin suuri merkitys. Kemian ja fysiikan tutkimuskohteet ovat py- syviä ja toistensa kaltaisia — yhtä vetyatomia tai rikkihappomole- kyyliä ei voi erottaa toisesta. Elolli- sessa luonnossa olennainen piirre on moninaisuus, jonka hallitsemi- sen ensimmäinen ehto on riittävän
suuren aineiston kokoaminen.
Laaja harrastustoiminta on melkoi- nen voima tutkittaessa sellaisia il- miöitä, joista tarvitaan runsasta, eri alueilta samanaikaisesti koottavaa havaintoaineistoa.
Harrastus voi biologiassa siis tuot- taa korvaamatonta aineistoa tutki- muksen tueksi, mutta tämä edellyt- tää sen tutkimuksellista suuntaamis- ta. On myös tarpeen muistaa, että biologia tieteenä alkaa kehittyä vasta sitten, kun havaintoaineisto on olemassa, ilmiöiden kartoitus on suoritettu.
Harrastus painottuu Muuttolin- nuissa enemmän kuin tutkimus. Eh- kä tämä on ollut myös kustantajan toivomus; kirjaa mainostetaan
"luku- ja katselukirjana" , siihen on myynnin lisäämiseksi ja hinnan ko- hottamiseksi ympätty värikuvasivu- ja, jotka ovat muusta sisällöstä jok- seenkin irrallisia. Mutta kuten luon- nonharrastus on viehättävää, on harrastukseen nojautuva hyvin kir- joitettu ja aiheensa hallitseva kirja myös viehättävä.
Yrjö Haila
