T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 4 / 2 0 1 5 77 ja ratio naalinen René Descartes,
oletti, että eläimet ovat koneita ja niiden ääntely kuin kellon jousi- en ja vieterien kirskuntaa. Tähän ajatteluun tehotuotannon ja julmi- en eläinkokeiden oikeutus paljolti nojaa.
Suurin ja kauaskantoisin perus- telu eläinten asemalle välineinä ja palvelijoina on, että ihminen on olemukseltaan erilainen kuin eläi- met ja muu luomakunta. Kristin- uskon mukaan ihminen on Juma- lan kuva ja jatke, Descartesin ja monien muiden ajattelijoiden mielestä ainoastaan ihminen on vapaa ja rationaalinen olento.
Melkein jokaisessa kirjan artik- kelissa viitataankin tieteen suureen kumoukselliseen, Charles Darwi- niin, joka pudotti ihmisen valtais- tuimeltaan ja upotti osaksi luontoa.
Ihminen ei olekaan jumalan vaan apinan kuva ja jatke. Tosin kirjassa innostutaan ehkä liikaakin ihmisen eläimellisistä sukujuurista ja väite- tään että ihminen ON eläin. Olisi ollut suotavaa tehdä ero ihmisen eläimeen palauttamisen ja sen välil- lä, että ihminen on kehittynyt eläi- mestä.
Toisaalta se, että ihminen on erilainen kuin eläin ei ole sama asia kuin ihmisen asettaminen eläimen yläpuolelle. Voihan eri- laisuuden kääntää toisinkin päin ja pitää eläimiä ihmistä parempi- na. Kysymys on arvottamisesta.
Kirjassakin esimerkiksi ihmisen ylpeyttä, ihmisen eläimestä erot- tavaa kieltä, arvostetaan yli kai- ken. Nekin, jotka haluavat nostaa eläimen ihmisen tasolle, pitävät ihmistä ja ihmisen kykyjä kaiken mittana. He haluavat vain todistaa, että eläimetkin omaavat ja hallit- sevat ne kyvyt, jotka kruunaavat ihmisen ihmiseksi.
Miksi ei voida hyväksyä ja ylis- tää näitä kieltä taitamattomia mut- ta mystisiä ja monessa tavoitta- mattomia olentoja niiden itsensä takia? Kirjan taidetta ja eläintä käsittelevässä osassa tuodaankin esiin, että taide voi käyttää kiel- tä kielen rajojen paljastamiseen sekä tätä kautta avata ja tehdä hiljaista tilaa sille, joka on suljet- tu ulos kieliyhteisöstä. Kirjasta löytyy moderni tai postmoder- ni runo, joka päästää tikan äänen esille rikkomalla kielen rakenteita.
Taide auttaa näin lähestymään ja ymmärtämään eläimen outoa kiel- tä sen omilla ehdoilla.
Kirjassa todetaan filosofises- ti, että eläin tulisi nostaa pelkän välinearvon omaavasta objektista itseisarvoiseksi yksilöksi ja subjek- tiksi. Eläin on arvokas ja loukkaa- maton eläimenä ihmisen eduista riippumatta. Kun eläin nähdään vain ihmisen välineenä, ei pääs- tä pois traagisesta paradoksista:
eläimiä koskevaa lainsäädäntöä on enemmän kuin koskaan ja lem- mikkejä pidetään perheenjäseni- nä ja kutsutaan ”häneksi”, mutta samaan aikaan niitä metsästetään, tapetaan ja teurastetaan enemmän kuin koskaan historian aikana.
Eläimet yhteiskunnassa -kirjan voima on sen moniäänisyydessä, taiteen ja tieteen, humanistisen ja luonnontieteen synteesissä. Näin kirja antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle ja auttaa näkemään eläi- men olemuksen ja aseman itselle vieraiden näkökulmien läpi. Kaik- ki artikkelit ovat selkeästi ja suju- vasti kirjoitettu, ja teoksen päät- tää Jenni Haukion koskettava ja puhutteleva runo.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja krii- tikko.
Mallikkaasti ympäristöriskeistä
Jari Lyytimäki Eeva-Liisa Hallanaro ja Kirsti Loukola-Ruskeeniemi:
Arseenia kalliossa! ja mitä siitä sitten seuraa… Geologian tutkimuskeskus, erikoisjulkaisut.
Helsinki. http://tupa.gtk.fi/
julkaisu/erikoisjulkaisu/ej_089.
Harvapa taitaa enää tietää, mistä oikeastaan juontuu kielikuva myr- kynvihreydestä. Kielikuvan taus- ta selviää Eeva-Liisa Hallanaron ja Kirsti Loukola-Ruskeeniemen teoksesta Arseenia kalliossa! Ja mi- tä sitten tapahtuukaan… Kirja käy kokonaisvaltaisesti läpi arseenin esiintymisen ympäristössä, kul- keutumisreitit, luonto- ja terveys- vaikutukset sekä yhteiskunnallisen ohjauksen ja riskinhallinnan pää- piirteet.
Arseeni on ollut monessa muka- na. Kirjan historiallisessa katsauk- sessa esitellään arseenin käyttö- kohteita kivikaudesta nykypäi- vään. Lukija johdatellaan aiheen pariin mielikuvilla salapoliisitari- noiden arsenikkimurhaajista. Tä- män jälkeen lukija saa kuin huo- maamattaan tietoa arseenin ke- miallisista ominaisuuksista, esiin- tymisestä, käytöstä, vaikutuksista ja haittojen torjunnasta. Teoksen aloittava luku onkin malliesimerk- ki siitä, miten koukuttavasti yksit- täistä alkuainetta kuvaava asiatieto voidaan paketoida.
Laaja tietoaines on tiivistetty vain hieman yli sadalle sivulle. Tait- to on väljä ja kuvitus runsasta, jo- ten kirjan lukeminen onnistuu vai- vattomasti vaikka yhdellä istumal-
78 T I E T E E S S Ä TA PA H T U U 4 / 2 0 1 5
la. Teos esittelee laajalle haarovan ongelmakimpun napakasti, mutta silti luontevasti soljuvana tarinana.
Töksähdyksiä eivät aiheuta edes kymmenen pääasiassa paikallisiin erityiskysymyksiin pureutuvaa tie- tolaatikkoa. Tässä kirjassa tietolaa- tikkoja ei todellakaan ole käytetty irrallisten detaljien kaatopaikkana.
Kirjan kuvitus ansaitsee erityis- kiitoksen. Kuvitus koostuu pääosin valokuvista, joita täydentävät kar- tat arseenin esiintymisestä. Suo- malainen korkealuokkainen geo- loginen perustietämys pääsee kar- toissa ansaitsemallaan tavalla esiin.
Valokuvien yhteydessä ei ole kuva- tekstejä, vaan tekijät luottavat luki- jan kykyyn tehdä tulkintoja. Tämä on onnistunut taktiikka, sillä mu- kana on muutamia jopa riemastut- tavia mielleyhtymiä tarjoavia ku- vavalintoja. Muuhun kuvitukseen verrattuna kirjan kansikuvaa voi sitä vastoin luonnehtia valjuksi.
Kirjan on julkaissut Geologian tutkimuskeskus, ja sen taustalla on EU-LIFE-rahoitteinen Asrocks -hanke. Teoksessa esitellään myös aiemman Pirkanmaan alueen ar- seeniriskejä kartoittaneen Ramas- hankkeen tuloksia sekä muuta ai- hepiiriin liittyvää tietoa. Laajoissa tutkimushankkeissa tuotettu tie- to on osaltaan mahdollistanut sen, ettei arseeni ole nykyisin Suomessa merkittävä terveysriski. Silti ihmi- sillä voi edelleen olla vääriä mieli- kuvia riskien suuruudesta, eikä tie- to tarvittavista torjuntakeinoista ole välttämättä aivan kaikkien sitä tarvitsevien hallussa.
Kirja onkin oiva osoitus siitä, että tutkimus- ja kehittämishank- keissa on syytä varata tuntuva ra- hoitus myös tuloksista tiedottami- seen. Kaikkien hankkeiden ei kan- nata kovakantista kirjaa painattaa,
mutta tässä tapauksessa rahat ei- vät ole menneet hukkaan. Teoksen yleistajuinen teksti on helposti lä- hestyttävää, mutta silti täsmällistä ja ajatuksia herättävää. Kirjakaup- pojen perusvalikoimasta teosta tuskin löytyy, mutta onneksi se on vapaasti saatavilla myös PDF-ver- siona.
Teoksen tietoja voi sulatel- la vaikkapa maalikaupassa. Ar- seenista valmistettiin 1800-luvul- la yleisesti käytettyjä väriaineita scheen- ja pariisinvihreää. Esimer- kiksi Napoleonin on epäilty kuol- leen tapettiväreissä olleiden arsee- niyhdisteiden takia. Nykytiedon perusteella tämä epäily on liioiteltu, vaikka Napoleonin elimistössä oli- kin arseenia paljon enemmän kuin nykyihmisillä. Myrkynvihreät värit säilyivät käytössä pitkään vielä sen- kin jälkeen, kun niiden haitoista oli saatu selvää näyttöä.
Vähitellen tieto on päässyt voi- tolle. Nykyään Euroopassa ihmis- ten kudosten arseenipitoisuus lie- nee vähentynyt noin sadasosaan 1800-luvun pitoisuuksista. Suo- messa tiettävästi kukaan ei ole kuollut arseenin takia. Kuten kirjan kirjoittajat toteavat, arseeniriski on nykyään maassamme miltei merki- tyksetön ja se voi säilyäkin sellaise- na. Mutta vain jos ihmiset hyväksy- vät yleisesti riskien vähentämiseen tarvittavat määräykset, ohjeet, ar- vioinnin ja tutkimuksen.
Kirjoittaja on ympäristöasiohin eri- koistunut tutkija ja tietokirjailija.
Rotujen Ruotsi
Tommi KotonenTapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli. Atena 2015.
Kulttuuriantropologi Tapio Tam- misen tietokirjassa Kansankodin pimeämpi puoli käsitellään ruot- salaisen yhteiskunnan rotuoppien ja nationalismin historiaa ja nyky- tilaa. Teoksessa paneudutaan Suo- messa verrattain vähän tunnet- tuun kansallismieliseen virtauk- seen ruotsalaisen kansankotiajatte- lun tausta- tai sivujuonteena. Teos kytkee paikoin provosoivasti ro- tu- ja kansallisajattelun eri piirtei- tä myös ruotsalaisen politiikan val- tavirtaan. Parhaimmillaan kytken- nät ovat oivaltavia, paikoin taas hie- man kaukaa haettuja.
Toisin kuin Suomessa, äärioi- keiston, tai laajemmin kansallis- mielisen radikaaliajattelun, histo- riaa on tutkittu Ruotsissa hyvin runsaasti, ja tutkitaan edelleen.
Siinä missä tutkimus Suomessa py- sähtyy suurimmalta osin vuoteen 1944, Ruotsissa käsitellään äärioi- keistolaiseksi miellettyä toimintaa usein viime vuosisadan alkupuolel- ta katkeamattomana ja yhtenäisenä jatkumona.
Vuosi 1944 oli luonnollises- ti Suomessa luonnollisesti monel- la tapaa oleellisemmin Stunde Null kuin Ruotsissa. Silti ero heijastelee myös tutkimusintressien ja -poli- tiikkojen erikaltaisuutta: Ruotsissa tutkimus on usein poleemisempaa ja pyrkii Suomea enemmän kyt- keytymään myös päivänpoliitti- seen debattiin. Tammisenkin työs- sä luodaan kytkentöjä rotuoppien ja nationalismin syntyjuurilta aina ruotsidemokraatteihin asti: Uusna-
