Jyväskylän kaupunki haluaa uusia näkökulmia löytääkseen vastauksen siihen, miten kehittäisi elinkeinopolitiikkaansa. Ja syytä on, koska fakta on se, että kymmenien seminaarien ja hankkeidenkin jälkeen Jyväskylän kaupunki on lähes kaikkien näkökulmasta epäonnistunut tehtävässään. Miksi näin? Koska a) se tuhlaa rahaa tukiessaan epäpäteviä yrittäjiä ja b) se ei huolehdi
työntekijöidensä hyvinvoinnista.
Viime vuosina kansainvälistymisen periaate on ollut muodissa, kun määritetään sitä, millainen on hyvä yrittäjä. Kansainvälistyminen ei tarkoita vain sitä, että yrittäjän tuote menee Suomen rajojen yli. Se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että yrittäjä itse on sivistynyt neuvottelija, jonka neuvottelutaidot ja käytös ovat sopivia kulttuurienvälisen viestinnän tilanteissa. Valitettavasti yrittäjä voi osata englantia, jopa jotain toistakin kieltä, mutta on usein täysi nolla, kun joutuu kilpailemaan maailmassa. Hyvä idea, hyvä tuote, surkea neuvottelija. Ennen kuin on tietoa yrittäjien pätevyydestä, ei pitäisi antaa yhtään julkista tukea. Tai ennen kuin tukea myönnetään, yrittäjän pitäisi kouluttautua, jos hänen
tavoitteenaan on toimia nykyisillä kansainvälisillä markkinoilla.
Toinen tärkeä asia on se, että kun kaupunki pohtii, miten palvella yrityksiä, se ajattelisi myös ennen kaikkea sitä, miten palvella kuntalaisia. Kun kuntalaiset voivat hyvin, kun he saavat kunnalta laadukkaat hyvinvointipalvelut, näistä jyväskyläläisistä naisista ja miehistä tulee hyviä ja tehokkaita työntekijöitä.
Mutta jos häneltä jatkuvasti viedään turvallisuus ja terveys, hän ei voi jaksaa, eikä häneltä voi vaatia laadukasta työntekoa.
Kaupungin pitäisi sijoittaa ennen kaikkea kuntalaisten hyvinvointiin ja vasta sen jälkeen yrittäjien. Sen on turha odottaa, että liiketoiminta onnistuu, jos
työntekijöitä jatkuvasti laiminlyödään.
Eli hyvinvointipolitiikan kaksi tärkeää akselia ovat yrittäjien pätevyys ja työntekijöiden hyvinvointi.
Miguel López SKP
