219
K o k o u s s e l o s t e
SOSIAALILÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI 2009: 46 219–221
Miten ehkäistä laman hyvinvointia rapauttavat vaikutukset? – Mitä opittiin 1990-lamasta -seminaari Tieteiden talossa Helsingissä 25.5.2009
Sosiaalilääketieteen yhdistys järjesti yhdessä Sosiaalipoliittisen yhdistyk- sen kanssa 25.5.2009 Tieteiden ta- lossa Helsingissä avoimen keskuste- lutilaisuuden ”Miten ehkäistä la- man hyvinvointia rapauttavat vai- kutukset? Mitä opittiin 1990-la- masta”. Tilaisuuden tarkoituksena oli herättää keskustelua siitä, miten taloudellisen taantuman aiheutta- mia hyvinvoinnin menetyksiä voi- taisiin ennaltaehkäistä, ja pohtia 1990-luvun laman opetuksia hyvin- vointipolitiikan kannalta sekä sitä, miten yhteiskunnallinen konteksti tuolloin erosi nykyisestä. Tilaisuus keräsi noin 70 osallistujaa ja me- dian edustajia.
Tilaisuuden johdantoalustuksen piti Palkansaajien tutkimuslaitok- sen johtaja Jaakko Kiander, jonka puheenvuoron otsikko oli ”Laman taloudelliset seuraukset, taloudelli- nen näkökulma miten nykytilanne poikkeaa 1990-luvun tilanteesta?”.
Keskeiseksi erottavaksi tekijäksi 1990-luvun laman ja nykyisen la- man välille Kiander nosti laman kansainväliset mittasuhteet. Edelli- nen lama oli lähinnä Suomeen ja Ruotsiin rajautuva ”kotitekoinen kriisi”, kun taas nykyinen lama on globaali.
Lisäksi Kiander totesi julkisen talouden tasapainon vaihtelujen ol-
leen 1990-luvulla suuria, mutta ny- kyisessä taloudellisessa tilanteessa heilahtelua hillitsee matala korko- taso ja valuutan vakaus. Talouden sopeutumista 1990-luvulla pahensi korkea korkotaso yhtä aikaa vah- van markan kanssa, nykyisessä taantumassa korkotaso on pidetty matalalla, mutta vahva euro hei- kentää kilpailukykyä. Nykyisen la- man globaaliuden takia vientimark- kinoiden tilanne on synkkä. Suo- men kaltaiset teollisuusmaat kärsi- vät kansainvälisen viennin supistu- misesta: kuluvana vuonna Suomessa vienti on vähentynyt noin 30 pro- senttia. Työttömyyden kasvun odo- tetaan kuitenkin olevan nyt vähäi- sempää kuin vuosina 1991 1994 ja vientiteollisuuden vaikeuksien ai- heuttama työttömyys kohdistuu lähinnä miehiin. Kianderin mukaan meneillään oleva lama tulee myös johtamaan Suomen talouden mer- kittävään rakennemuutokseen, jos- sa perinteisen teollisuustuotannon merkitys supistuu ja tuotanto siirtyy halvempien tuotantokustannusten maihin. Kun uutta Suomen 1990- luvun lamasta ylös vetänyttä elek- troniikkateollisuuden kaltaista teol- lisuuden alaa ei ole näköpiirissä, kansantalouden rakennetta tulee painottaa kohti palvelutuotantoa.
Laman seurauksena valtio väis- tämättä velkaantuu, mutta velkaan- tuminen tullee olemaan vähäisem- pää kuin muissa teollisuusmaissa.
Kiander arveli myös, että valtion elvytys- ja työllistämistoimet pysy- vät varovaisina, kun taas Yhdysval- loissa on kaavailtu mittavia elvytys- toimia. Tästä lienee etua sikäläiselle teollisuudelle ja Eurooppalaisen teollisuuden kasvu voikin jäädä hi- taaksi. Lisäksi hitaankin kasvun vaikutukset julkisiin palveluihin saattavat näkyä viiveellä. Kiander
totesi, että jo 1990-luvun laman ai- kana hyvinvointipalveluiden tasoa ja resursointia karsittiin voimak- kaasti ja nykyisessä lamassa talou- den taantuminen näkyy kuntien säästötoimenpiteiden käynnistämi- senä hyvinvointipalveluissa. Kian- derin mukaan uhkana on, että uusien säästötoimenpiteiden käyn- nistämien voi johtaa kestämättö- miin tilanteisiin arjen toimintaym- päristöissä, kouluissa, päiväkodeis- sa, sekä terveys- ja sosiaalipalveluis- sa.
Tutkimusprofessori Jussi Sim- pura Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta alusti aiheesta ”Muuttu- vatko lamat ja niiden turvajärjestel- mät?”. Simpura esitti, että viime laman aikaisista kokemuksista olisi voitu ottaa enemmänkin opiksi ter- veyden ja hyvinvoinnin turvaami- seksi tarkoitettujen järjestelmien kehittämisessä. Kokonaiskuvan saaminen siitä, mitä lama itse asias- sa uhkaa on vaikeaa. Tutkimustie- toa ei ole esimerkiksi siitä, miten talouslama vaikuttaa turvallisuu- teen tai onko talouslamalla ympä- ristövaikutuksia. Hypoteesina on esitetty kulutuksen vähenemistä ja ympäristöystävällisten investointien vähenemistä. Simpura viittasi Suo- men Akatemian tutkimusohjelmaan
”1990-luvun talouslama” jonka johtopäätöksiin kirjattiin sosiaali- ja terveyspalvelujen peruspiirteiden säilyneen laman aiheuttamassa ko- ettelemuksessa.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen sopeutumisessa Simpura korosti ohjelmassa saatua tutkimustulosta, jossa oli hahmoteltu kahdeksan eri strategiaa, joiden avulla lamaan voi pyrkiä sopeutumaan: Lama voi tar- jota tilaisuuden perustella uudelleen pitkään vireillä olleita uudistustar- peita (uudelleen perustelun strate-
220
gia); johtaa pyrkimykseen kohentaa hädänalaisten elinoloja parantamal- la tilapäistoimilla vaikeuksissa ole- vien toimeentuloa ja työllisyyttä (elinolostrategia); säästöihin palve- lujärjestelmämenoissa (kulujentark- kailustrategia); tulonlähteidenetsin- tään muun muassa asiakasmaksuis- sa (tulojenkartuttamisstrategia);
palvelujärjestelmän tuottavuuden parantamiseen (tehokkuusstrate- gia); esimerkiksi massamuutosta johtuvaan väestörakenteen muutok- seen valmistautumiseen palvelujär- jestelmän osalta (rakenneuudistus- strategia); innovatiivisten vaihtoeh- tojen etsimiseen (vaihtoehtojen strategia) tai jyrkistä uudelleenjär- jestelyistä pidättäytymiseen, jolloin luotetaan systeemin kykyyn löytää ratkaisuja oman rakenteensa varas- sa (odotetaan ja katsotaan – strate- gia). Nämä strategiat ovat Simpu- ran mukaan nykylamassakin käyt- tökelpoisia. On kuitenkin huomat- tava, että hyvinvoinnin ja terveyden alueella eräät peruspalvelut ja etuu- det ovat jääneet edellisen laman supistusten jälkeiselle matalalle ta- solle, eikä näistä ole enää 1990-lu- vun tapaan varaa leikata.
Monitahoisen esityksen loppu- yhteenvedossa Simpura totesi, että talouslaman kaltaisen ilmiön vaiku- tukset terveyteen ovat vaikeasti hahmoteltavissa, sen sijaan laman vaikutukset ihmisten yleiseen hyvin- vointiin ja sosiaalisiin suhteisiin ovat selkeämpiä. Syvimmät ja pit- käkestoisimmat vaikutukset koe- taan siellä, missä lama sysää pysy- västi työelämän ulkopuolelle niukan toimeentulon varaan.
Erikoistutkija Marita Sihto Ter- veyden ja hyvinvoinnin laitokselta pureutui terveyspolitiikan kysymyk- siin esityksessään ”Voidaanko ter- veyspolitiikalla ennaltaehkäistä so- sioekonomisia terveyseroja? Miten terveyspolitiikan tulisi uudistua?”.
Sihto pohti esityksessään sosiaali- ja terveyspolitiikan toimintatapoja ja itseymmärrystä laman tuottamassa
uudenlaisessa tilanteessa etenkin sosioekonomisten terveyserojen nä- kökulmasta. Väestön elinolojen parantaminen on eräs keino tervey- den eriarvoisuuden vähentämisessä, mutta terveyseroihin on vaikea vai- kuttaa suoraan. Lisäksi ymmärrys terveyserojen olemassaolosta ja eri- tyispiirteistä on yleisesti ottaen Suo- messa niukkaa.
Sihto pohti esityksessään eri- laisten terveyseroihin vaikuttavien determinanttien keskinäissuhteita aina fysiologisista taustatekijöistä psyko- ja ekososiaalisiin tai raken- teellisyhteiskunnallisiin tekijöihin.
Hän pohti myös sitä, miten näihin erilaisiin ja eritasoisiin taustateki- jöihin voisi vaikuttaa. Sihto esitti, että terveyseroja olisi hyvä kaiken kaikkiaan arvioida monitasoisem- min. Ensinnäkin terveyspolitiikan tasolla tulisi arvioida sitä, halutaan- ko korostaa talouskasvua vai pi- kemmin laadun kasvua. Paradig- man tasolla olisi arvioitava ja käsit- teellistettävä terveyteen vaikuttavien moninaisten determinanttien vaiku- tuksia paremmin ja käytännön ta- solla pitäisi siirtyä yksilöllisten ris- kitekijöiden arvioinnista yhteiskun- nallisten riskitekijöiden huomioon- ottamiseen.
Sihto totesikin, että valtakun- nallisen tason toimijoiden tulisi sel- vittää ajatuksensa terveyspolitiikan sosioekonomisia terveyseroja ennal- taehkäisevistä toimintatavoista en- nen kuin paikallistason toimijat voivat niitä omaa erityisasiantunte- mustaan hyväksikäyttäen soveltaa.
Lopuksi Sihto esitti tärkeän kysy- myksen siitä, keitä terveyspalvelu- järjestelmä itse asiassa palvelee, kun käyttömaksut tuovat pienen hyödyn kunnalle, mutta voivat luoda yksi- lölle suuren esteen hoitoon pää- sylle.
Yksikönjohtaja Heikki Hiilamo Diakonia ammattikorkeakoulusta puhui seminaarissa aiheesta ”Kol- mannen sektorin rooli laman kärsi- mysten lievittämisessä”. Hiilamo
esitteli Viimeisellä luukulla -tutki- mushankkeen tuloksia. Hankkeessa on todettu, että diakonian asiak- kaat ovat pudonneet muiden turva- verkkojen läpi. Tieto siitä miten ja miksi näin on tapahtunut voi auttaa kohdentamaan palveluja paremmin.
Kesällä 2009 ilmestyneessä Sairas köyhyys -kirjassa esitellään huono- osaisten terveyspalveluja, tai niiden puutetta.
Hiilamo pohti yleisemmin kol- mannen sektorin roolia hyvinvoin- tivaltiossa korvaavana tai täydentä- vänä toimijana. Kolmannella sekto- rilla tarjotut palvelut myös vaihte- levat ammattimaisesta enemmän vapaaehtoistyöhön perustuviin. Li- säksi alueelliset erot kolmannen sektorin resursseissa ja toiminta- malleissa ovat suuria. Hiilamo tii- vistikin kolmannen sektorin mah- dollisuudet lievittää laman kärsi- mystä ajatukseen alueellisen yhteis- työn hengestä.
Hiilamon mukaan keskeistä kolmannen sektorin toiminnassa olisi kunnan, seurakunnan ja mui- den paikallistason toimijoiden yh- teistyö ja yhteiskunnallisiin kysy- myksiin vaikuttaminen. Alueelliset toimijat tuntevat paikkakuntansa ongelmat ja useilla paikkakunnilla seurakuntien taloustilanne on hyvä.
Mahdollisuuksia auttamiseen siis on. Hiilamo ehdotti auttamisen te- hostamiseksi esimerkiksi seurakun- tien diakoniatyön profiloimista eri- tyisesti alueellisten ongelmien pur- kamiseen. Lisäksi hän toivoi kan- nustusta uudenlaisiin innovaatioihin auttamistyössä – alhaalta ylöspäin kulkeneet ideat ovat olleet toimivia, kuten velkaneuvonta takuusäätiös- sä.
Viimeinen puhuja, Helsingin yliopiston kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen ihmet- teli ääneen miten samankaltaisiin johtopäätöksiin Hiilamon kanssa hän oli päätynyt. Esitelmässään
”Laman pitkä varjo – pitkäaikaisen työttömyyden rakenteellisista seu-
221
rauksista” Kortteinen kertoi lama- työttömien selviytymisestä, kaupun- kirakenteen eriytymisestä, raken- teellisen muutoksen itseään vahvis- tavasta luonteesta ja palvelujärjes- telmän ongelmista.
Kortteinen totesi edellisen la- man työttömien selvinneen verrat- tain hyvin, mikäli taloudellinen ja sosiaalinen kannattelu toimi ja työt- tömyys oli tarpeeksi lyhytkestoista.
Kahden vuoden työttömyyden jäl- keen perusturvan heikentyminen alkoi näkyä työttömien hyvinvoin- nissa ja kumuloituvan huono-osai- suuden todennäköisyys kasvoi.
Työttömyyden ja sairastavuuden eli alentuneen työkyvyn välillä oli näh- tävissä kehä, jossa molemmat ruok- kivat toisiaan.
Kaupunkirakenteessa tämä työttömyyden ja sairastavuuden, siis huono-osaisuuden lisääntymi-
nen näkyi alueellisena eriytymisenä.
Erityisen huolestunut Kortteinen oli uusista tutkimustuloksista, joiden mukaan huono-osaisuuden kasau- tuminen tietyille alueille on myös itseään uusintava ilmiö. Kortteisen mukaan edellinen lama toi tulles- saan pysyviä muutoksia pääkau- punkiseudun kaupunkirakentee- seen. Palvelujärjestelmä on Korttei- sen mukaan pulassa huono-osaisuu- den alueellisen kasautumisen haas- teen edessä, tämä näkyy tutkimuk- sissa terveydenhuolto- ja koulutus- järjestelmistä. Reagointi näihin py- syviin kaupunkirakenteen muutok- siin vaatisi alueellista kaupunki-, sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.
Loppukeskustelussa oli aktiivis- ta ja tilaisuuden päätteeksi ehdotet- tiin, että Sosiaalilääketieteen yhdis- tys ja Sosiaalipoliittinen yhdistys jatkaisivat laman vaikutusten seu-
rantaa käynnistämällä aiheesta se- minaarisarjan. Seminaarissa sovit- tiin alustavasti, että sarjan seuraava seminaari järjestetään loppusyksys- tä 2009.
Niiden puhujien, jotka antoivat suostumuksensa, esitykset on viety Sosiaalilääketieteen yhdistyksen ko- tisivuille www.socialmedicine.fi.
TUULIKKI VEHKO
THL, Palvelujärjestelmän arviointi
ANNA ALANKO
Sosiologian laitos Helsingin yliopisto
LOTTA HAUTAMÄKI
Sosiologian laitos Helsingin yliopisto ILMO KESKIMÄKI
THL, Palvelujärjestelmät
