Sanajärjestyksen eri tehtävistä
Auli Hakulinen
0. E n n e n kuin ryhdyin p i t ä m ä ä n kurssia suomen kielen rakenteesta eng- lannin opiskelijoille Jyväskylässä syksyllä 1974, pyysin kurssiin osallistuvia aluksi itse kirjoittamaan paperille ne seikat, j o t k a heidän mielestään olisi muistettava mainita kuvailtaessa ulkomaalaiselle suomen kielen ominais- piirteitä. Yksi yleisimmistä vastauksista oli maininta siitä, että suomen kie- lessä sanajärjestys on »vapaa», »väljä» tai »joustava» verrattuna englannin sanajärjestykseen. T ä m ä on tavallisena rivimiehenä suomea p u h u v a n käsitys siitä, miten h ä n äidinkielensä sanoja järjestää peräkkäin. T ä t ä käsitystä voi j a on syytäkin tehdä h i e m a n vivahteikkaammaksi ainakin niille ihmisille, j o t k a aikovat ansaita leipänsä kielityöläisinä. Tarkastelkaamme siis, mitä
eri aspekteja tuohon sanajärjestyksemme »väljyyteen» sisältyy.
1. Sormituntumalta voinee sanoa, että pakollisia eli automaattisia sanajärjes- tystapauksia suomessa on selvästi v ä h e m m ä n kuin esimerkiksi ruotsissa tai eng- lannissa, sellaisia siis, että sanajärjestystä toiseksi muutettaessa saadaan kielen- vastainen ilmaus. Tällaisesta automaattisesta, mitään merkitystä k a n n a t t a - mattomasta sanajärjestyksestä esimerkiksi sopisi ruotsin inversio: jos lauseen alkuun siirretään adverbiaali, verbi siirtyy aivan automaattisesti subjekti- N P :n e t e e n :
(1) H a n kom igär.
(2) Igär kom h a n .
Sanajärjestyksen muutos ei tuo lauseen merkitykseen m i t ä ä n lisää. Inversion sanotaan olevan puhdas saattoilmiö; jos sitä ei tehdä, saadaan epäkieli- opillinen ilmaus.
Koska suomen kielen sanajärjestystä ei ole vielä tyhjentävästi tutkittu, ei ole mahdollista esittää sääntöinä niitä tapauksia, joissa sanajärjestys on kiin- t e ä j a sen m u u t t a m i n e n siis aiheuttaa käymättömiä ilmauksia. Joitakin esi- merkkejä voi silti mainita.
1.1. Sanaluokka voi asettaa rajoituksia järjestykselle. Jokseenkin universaa- linen rajoitus, j o k a siis ei ole vain suomelle tyypillinen, on se ettei anaforinen subjektipronomini voi esiintyä lauseen lopussa. Seuraavat lauseet ovat tästä syystä kielenvastaisia.
AULI HAKULINEN
(3) *Akkiä ovesta syöksyi sisälle se.
(4) *Kuka on h ä n ?
1.2. Konstituenttirakenne asettaa tiettyjä rajoituksia sanojen liikuteltavuu- delle. T u n n e t t u a on, ettei nominilausekkeen osia voi erottaa toisistaan ilman>
että seurauksena on kielenvastaisuus:
(5) *Sen on lähistöllä yksityinen golfkenttä.
Samoin nominilausekkeeseen sisältyviä sanoja sitoo jokseenkin selvä järjestys:
(6) *Ostan p i e n e m m ä n sen leivän.1
1.3. Partisiippi-ilmaukset, puolittain matriisilauseeseen sulautuneet ns. kva- silauseet, pysyttelevät sanajärjestykseltään varsin ahtaissa rajoissa. Ns. attri- buuttirakenteen sanajärjestys on täysin kiinteä:
(7) Kasveja syövät eläimet ovat vaarattomia.
(8) *Syövät kasveja eläimet ovat vaarattomia.
Partisiippirakenteesta ei voi siirtää esim. verbi- tai adverbiaaliosaa matriisi- lauseeseen ilman, että lauseen ymmärrettävyys kärsii liiaksi:
(9) *Mies h u o m a a v a n toivoi [pojan tytön].
(10) *Frank Sinatra Palm Springsissä myy [olevan talonsa].
1.4. Lause tai kvasilause konstituenttina ei liiku yhtä vapaasti kuin m u u t N P :t esimerkiksi silloin kun ne ovat objektina. Verrattakoon seuraavassa lausetta
1 1 a muihin. Itse asiassa kyse on verbin siirtämisestä lauseen l o p p u u n (vrt.
Auli Hakulinen 1974 a ) ; t ä m ä siirto ei käy, milloin objektina on m a i n i t u n - lainen rakenne.
(11 a) Kalle erehdyksensä myönsi.
(11 b) *Kalle [että marssijat liikenteen pysäyttivät] myönsi.
(11 c) * Kalle [ostaa u u d e n auton] aikoo.
2. Sanajärjestyksen käyttäminen kieliopillisen merkityksen ilmaisimena on suomessa niin ikään vähäisempää kuin indoeurooppalaisissa kielissä siitä luon- nollisesta syystä, että esim. subjekti j a objekti on t a p a n a erottaa toisistaan sijapäätemerkmnällä. Niinpä seuraavissa esimerkeissä suomen kielen a- j a b-tapaukset merkitsevät samaa, kun taas englannissa j a ruotsissa sanajärjes- tyksen m u u t t a m i n e n on vaikuttanut kieliopillisen merkityksen muuttumiseen.
(12 a) Kalle näki Pekan.
(12 b) Pekan näki Kalle.
(13 a) Kalle säg Pelle.
1 Attribuuttien sanajärjestyksestä ks. Penttilä 1967 s. 259—267.
A U L I H A K U L I N E N
(13 b) Pelle säg Kalle.
(14 a) Charles saw Peter.
(14 b) Peter saw Charles.
2 . 1 . Suomessakin on tapauksia, joissa subjektin j a objektin ero ei ilmene sija- päätteestä. Tällöin suomenkin sanajärjestys on sitoutunut kieliopillisen merki- tyksen ilmaisemiseen. N ä i n on laita päälauseissa, joiden subjekti on monikon nominatiivissa, objekti monikon »akkusatiivissa», sekä partisiippi- j a infinitii- virakenteessa :
(15 a) J o h t a j a t pettivät sihteerit.
(15 b) Sihteerit pettivät johtajat.
(16 a) Mies toivoi [pojan h u o m a a v a n tytön].
(16 b) Mies toivoi [tytön h u o m a a v a n pojan].
(17 a) Isäntä käski vieraan syödä.
(17 b) Isäntä käski syödä vieraan.
2.2. Sanajärjestyksen m u u t t a m i n e n toiseksi saattaa aiheuttaa tätäkin selvem- piä merkityseroja: pronominin ellipsi esimerkiksi aiheuttaa kaksiselitteisyyden anaforisen j a geneerisen tulkinnan välillä; tästä kaksiselitteisyydestä päästään sanajärjestystä m u u t t a m a l l a (vrt. Hakulinen, mts. 150). T ä t ä eroa havain- nollistaa seuraava lausepari.
(18 a) Lapsi huomasi, ettei pääse ovesta. (Anaforisen pronominin deleetio.) (18 b) Lapsi huomasi, ettei ovesta pääse. (Geneerinen.)
2.3. T ä h ä n r y h m ä ä n kuuluvat myös ns. habitiiviset konstruktiot. K u n näi- den sanajärjestystä m u u t e t a a n , omistamisen tai johonkin kuulumisen merkitys häipyy, kuten käy ilmi seuraavista esimerkeistä:
(19 a) Matilla on koira.
(19 b) K o i r a on Matilla.2
(20 a) Kaapissa on ovi.
(20 b) Ovi on kaapissa.
2.4. Silloin kun subjektin j a objektin voi erottaa toisistaan sijapäätteen avulla, ei siis tavallisesti näiden konstituenttien paikkojen vaihtaminen vaikuta lauseen asiasisältöön eikä kieliopilliseen merkitykseen. O n kuitenkin tapauksia, jolloin sanajärjestys vaikuttaa merkitystä muuttavasti kaikesta huolimatta.
Jos lauseessa on kielto tai sen nominilausekkeeseen sisältyy sellaisia kvantto- reita kuin harva, moni, ««a j n e . , näiden elementtien vaikutusala (engl. scope) vaihtelee sen m u k a a n , missä kohden lausetta n e sijaitsevat. Niinpä seuraa- vissa esimerkeissä a- j a b-tapaukset saavat ehdottomasti eri tulkinnan.
2 Lause »Tämän kylän paras koira on Matilla» ei ole sanajärjestykseltään neut- raali vaan kontrastiivinen, jos se ilmaisee omistamista.
(21 a) M a t t i ei petä Jussia. (Petoksen kohde on joku muu.) (21 b) Jussia ei petä M a t t i . (Petoksen tekijä on joku muu.) (22 a) Monet miehet rakastavat vain harvoja naisia.
(22 b) Vain harvoja naisia rakastavat monet miehet.
T ä m ä sanajärjestyksen käyttäytyminen ei ole sekään yksinomaan suomen kielelle ominainen: kvanttorien suhteen kaikki kielet näkyvät käyttäytyvän samalla tavoin.
Tällainen sanajärjestyksen vaikuttaminen lauseen merkityssisältöön on a i h e u t t a n u t generatiivisen kieliopin teoreetikoille paljon päänvaivaa, koskapa sanajärjestykset nähtäisiin kaikki mielellään suhteellisen myöhäisinä transfor- maatiosääntöinä, jollaiset eivät saa vaikuttaa lauseen merkitykseen. Koko merkityksenhän tulisi sisältyä j o lauseen semanttiseen peruskuvaukseen. Tässä ei ole aikomukseni paljastaa, miten dilemmasta p ä ä s t ä ä n ; tyydyn vain totea- m a a n , että n ä m ä tapaukset toimivat vedenjakajana ns. chomskylaisten j a ns. generatiivisten semantikkojen välillä.
Scope-tapauksiin kuuluvat monet adverbiaalin siirrosta aiheutuvat merkitys- erot, kuten esimerkiksi se, että lauseen alkuun siirretty refleksiivipronomini tai possessiivisuffiksi tekee m u u t o i n kaksiselitteisestä lauseesta yksiselitteisen.
T ä m ä käynee ilmi seuraavien esimerkkien a- j a b-tapauksista (vrt. Auli H a k u - linen 1974 b ) .
(23 a) Juontaja,- vaati laulajaa säestämään itseään,- ..
(23 b) Itseään,- juontaja,- vaati laulajaa- säestämään.
(24 a) Vuojolan emäntä,- edustaa itsevaltiasta viikinkinaistaj kaikessa loistossaan,- .
(24 b) Kaikessa loistossaan,- Vuojolan emäntä,- edustaa itsevaltiasta vii- kinkinaista .
3. Raja merkitystä kannattavien sanajärjestyksen muutosten j a ns. temaat- tisten muutosten välillä ei ole selvä. Temaattisilla sanajärjestyssäännöillä tarkoitetaan sellaisia, j o t k a aiheutuvat lauseen tekstiasemasta: ennestään t u t t u asia pyritään sijoittamaan lauseen alkuun, uusi asia taas loppua kohden.3
Sanajärjestyksen avulla voidaan myös osoittaa, onko puhuja samaa mieltä k u i n h ä n e n p u h e k u m p p a n i n s a vai haluaako h ä n ehkä oikaista jotakin toisen sanomaa j a korostaa erityisesti näkemyseroja j n e . Siinä m ä ä r i n kuin sana- järjestystä ei ole kielessä valjastettu joko kiinteäksi (tapaukset edellä kohdassa
1) tai merkitystä kannattavaksi (kohta 2), sitä voi käyttää temaattisiin tar- koituksiin. Englannissa j a ruotsissa t ä h ä n tarkoitukseen ei j ä ä riittävästi liikkumavaraa sanajärjestyksen keinoissa, j a niinpä näissä kielissä on turvau- d u t t a v a erilaisiin muihin lausekonstruktioihin konstituenttien järjestyksen
8 Vrt. Lauri Hakulinen 1968 s. 401—.
A U L I H A K U L I N E N
muuttamiseksi. Tyypillisiä tällaisia lähinnä temaattisiin tarpeisiin käytettäviä konstruktioita ovat passiivi sekä ns. lohkorakenteet.
(25) Charles was seen by Peter. 'Kallen näki P e k k a / (26) It was Peter who saw Charles. 'Pekka Kallen n ä k i /
3.1. Selvin tilanteesta riippuva sanajärjestysero, joka ei suoranaisesti vaikuta lauseen merkityssisältöön, on eri lausetyyppien, tavallisesti väite- j a kysymys- lauseen erottaminen toisistaan inversion avulla. Ruotsissa j a englannissa riittää tavallisesti pelkkä inversio, suomessa sitä tukemassa käytetään kysymys- partikkelia.
(27 a) Kalle on tullut kotiin.
(27 b) O n k o Kalle tullut kotiin?
J o s suomessa käytetään pelkkää inversiota, lauseesta saadaan i n t t ä v ä : (27 c) On Kalle tullut kotiin.
Kiinnostavaa on havaita, että inttävä merkitys väistyy tarkistuskysymyksen sävyn tieltä, jos lauseenalkuisen verbin jälkeen liitetäänkin partikkeli -han:
(27 d) O n h a n Kalle tullut kotiin?
T ä m ä verbialkuisen lauseen tulkitseminen inttäväksi on niin vallitsevaa, että subjektin puuttuessa neutraaleissa väitelauseissa on v ä l t t ä m ä t t ä siirrettävä jokin m u u nomini- tai adverbiaalilauseke verbin edelle, j o t t a tältä tulkin- n a l t a vältyttäisiin. Näin käy etenkin geneerisissä lauseissa: tällöin ratkaisuksi tarjoutuu joko sanajärjestyksen muutos tai etenkin puhekielessä avustava täytesana sitä:
(28 a) Oppii lukemalla. (Inttävä.) (28 b) Lukemalla oppii.
(28 c) Sitä oppii lukemalla.
3.2. Toinen kontekstista riippuva tarve on korostaa lauseenalkuista ele- menttiä, käyttää ns. kontrastiivista teemaa. Esimerkiksi jos objekti siirretään tavalliselta paikaltaan lauseen alkuun, se saa kontrastiivisen painotuksen:
(29) Kirjoja Maija ostaa. (Ei hajuvettä.)
Ensimmäisen konstituentin korostukseen päästään toistakin sääntöä käyttä- mällä, nimittäin haluttaessa korostaa lauseenalkuista subjektia verbi siirtyy lauseen l o p p u u n . Tästä olikin j o edellä esimerkkilause 11, joka voidaan toistaa tässä:
( I l a) Kalle erehdyksensä myönsi.
Toinen tapa saada subjekti-NP korostumaan on sijoittaa se lauseen lop- p u u n , kuten t u n n e t t u a on. T ä m ä keino on ainoa käytettävissä oleva, kun kyseessä on sivulause.
(30) Liikenteen pysäyttivät marssijat.
, „ , > „ . „ , ,. .,, f liikenteen pysäyttivät marssijat.
(31) Kalle uskotteli meille, että { „ . . , : . , . . . I ? marssijat liikenteen pysäyttivät.
Tässä tapauksessa ei ole niinkään kyseessä korostetun seikan vastakohtaista- nainen aikaisemmin m a i n i t t u u n seikkaan, v a a n pikemminkin u u d e n j a yllät- tävän seikan tuominen esiin; se tulee liian äkkiä, jos subjekti j ä ä lauseen alkuun.
3.3. Se, miten paljon temaattista liikkumavaraa lauseessa on, riippuu suo- messa siitä, millainen lauseen predikaattiverbi on rektioltaan. Jos verbi esiintyy mielellään subjektitta (kuten kausatiiviset harmittaa, pelottaa j n e . ) , lauseen temaattisesti neutraali m u o t o voi olla objektialkuinen (32); jos taas verbi saa lausesubjektin, tunnusmerkitön sanajärjestys on sellainen, jossa adverbiaali aloittaa j a subjekti p ä ä t t ä ä lauseen (33).
(32) Lasta väsyttää.
(33) Minusta on turhaa, että ruusuissa on piikkejä.
3.4. Jos taas kieliopilliset funktiot ovat vaikeasti määritettävissä, temaattinen rakenne tulee tavallaan primaariseksi. T ä s t ä on kyse ns. identiteettipredika- tiivien tapauksessa (vrt. Ikola 1973). Sellaisten paljon keskustelua herättä- neiden lauseiden kuvaaminen, joita on esimerkissä 34, on mahdollista vain tapauskohtaisesti, konteksti m u k a a n ottaen.
(34 a) K u k a on tuo mies?
(34 b) Nopein lintu on pääskynen.
(34 c) M a a m m e paras rikkaus on/ovat metsät.
Toisin kuin Ikola väittää (mts. 71), ei generatiivinen kielioppi selviä tällais- ten lauseiden kuvauksesta millään poppakonstilla, toteamalla, että »lauseen merkitys t u n n e t a a n alun perin». Lauseen temaattista rakennetta ei käy arvai- leminen tyhjiössä, ilman tekstiyhteyttä. J u u r i uutisia tarjoilevat lauseet, siis niin identiteettipredikatiivilliset kuin myös eksistentiaalilauseet, j ä ä v ä t vain vajavaisesti ymmärretyiksi, ellemme tarkastele niitä kontekstissa.
3.5. Kohdassa 1 oli puhetta siitä, että lauseenvastikkeissa sanajärjestys on kiinteämpi kuin fmiittiverbillisissä lauseissa. Temaattisuudesta p u h e e n ollen on aiheellista todeta, että j u u r i temaattiset sanajärjestyskeinot ovat pääasial- lisesti päälauseihin soveltuvia. Lauseen alisteisuus siis rajaa siltä pois monia temaattisia sanajärjestysmahdollisuuksia. T a r k a n tutkimuksen toistaiseksi puuttuessa tyydyn esittämään vain jonkin näytteen tästä (vrt. R a h k o n e n 1974):
A U L I H A K U L I N E N
(35) T u l i n paikalle, *kun liikenteen marssijat pysäyttivät.
(36) E n usko, *että kaunis on n a a p u r i m m e .
(37) Silta on käyttökelvoton, *koska rikkoivat j ä ä t sen keväällä.
4. Runoudessa sanajärjestykseen vaikuttavat muutkin tekijät — mitallisessa runoudessa j u u r i mitta eli rytmi. E n ole selvillä siitä, kuinka runollisen vaiku- tuksen ruotsalaiseen tekee, jos kielenvastaisesti suoristamme yllä olevan esi- merkkilauseen 2 sanajärjestyksen. Suomen kieleen pätee kuitenkin, että useimmat edellä esittämäni säännöt raukeavat, k u n lausemateriaalia aletaan käyttää tietyn r u n o m i t a n vaatimuksien m u k a a n . Lauseet 4—6 saa t u n t u m a a n varsin sointuvilta, kun sepittää niihin runollisen kehyksen. Näin automaatti- sesti ei kuitenkaan käy ehkä kaikissa tapauksissa. N ä y t t ä ä siltä, että esimer- kiksi kielenvastaisuudet 8 j a 11 b ovat melko vaikeasti runollistettavissa.
Kieliopilliselle merkitykselle runokieli ei m a h d a m i t ä ä n — niinpä lauseet 15 j a 16 säilyttävät merkityksensä erilaisissa rytmikuvioissakin. T ä m ä pitänee paikkansa myös muista merkitykseen vaikuttavista sanajärjestyksen muutok- sista. Sen sijaan verbialkuisen lauseen inttävyys katoaa runossa; samoin verbin siirtäminen l o p p u u n ei aiheuta runossa niitä korostuksia, joita p u h u - tussa arkikielessä k ä y t e t ä ä n :
(38) Putos haavasta lehti, lens polun poikki, isä-Jussi kuin a m m u t t u viitaan loikki.
Sivulauseen sanajärjestystä koskevat rajoitukset ovat nekin selvästi vain te- maattisia: normaalikielessä täysin sopimattomia sanajärjestyksiä voi runossa käyttää, jos rytmi sen sallii tai vaatii:
(39) Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut.
5. Olen ottanut esiin sanajärjestyksen tarkastelussani neljä aspektia: järjes- tyksen pakollisuuden, kytkennät merkitykseen, temaattisuuden sekä tyyli- keinot. M i t ä on j ä ä n y t jäljelle suomen sanajärjestyksen »väljyydestä»? Ehkä jossain m ä ä r i n rikastunut käsitys siitä, että kyseessä on useampi kuin yksi ilmiö. Sanajärjestystä sääteleviä tekijöitä on kieliopin eri tasoilla niin sanoak- seni. J o t k i n merkityserot heijastuvat vain sanajärjestyksenä: jotkin m u u n - nokset selittyvät vain lauseen tilanne- tai tekstifunktiosta. V a p a u t u m i n e n kieliopin moninaisista melko sitovista säännöistä käy vain r u n o u d e n t u r v i n : tällöin kylläkin vaihdetaan oikeastaan kahleet toisiin.
K I R J A L L I S U U T T A
E N K V I S T , N . E. 1975. Tekstilingvistiikan peruskäsitteitä. G a u d e a m u s , Helsinki.
H A K U L I N E N , A U L I 1974 a. O n some movement rules in Finnish. — Papers from t h e first Scandinavian conference of linguistics. T o i m . Östen D a h l . Göteborg.
1974 b . Samaviitteiset nominilausekkeet yhdyslauseessa. — R e p o r t s on text linguistics: Four papers on text, style a n d syntax. T o i m . Enkvist.
A b o Akademi, T u r k u .
H A K U L I N E N , L A U R I 1968. S u o m e n kielen rakenne j a kehitys. O t a v a , K e u r u u . I K O L A , O S M O 1973. Subjekti vai predikatiivi? Eräs lauseenjäsennyksen umpikuja.
— M e m o i r e s de la Societe Finno-ougrienne 150.
L I N D E N , E E V A 1963. K o l m a n n e n persoonan possessiivisuffiksin tehtävistä suomen kirjakielessä. — O m a a j a vierasta. Tietolipas 3 1 . S K S , Helsinki.
P E N T T I L Ä , A A R N I 1967. A t t r i b u u t t i e n järjestyksestä. — Virittäjä s. 259—267.
R A H K O N E N , M A T T I 1974. Placeringen av tids-, befintlighets-, riktnings- och sätts- adverbialen i svenska och finska satser. U m e ä U n i v . dept. of linguistics, Pubi. N : o 8.
On the different roles of word order
Auli Hakulinen
I n this p a p e r , t h e a u t h o r discusses four well-known functions of word order with particular reference to Finnish. I t is c o m m o n a m o n g laymen — a n d a m o n g l a n g u a g e teachers one might a d d — to think of w o r d order in Finnish as being
»free». This opinion is being challenged here, or at least the p i c t u r e m a d e a bit m o r e complicated.
T h e four types in question are as follows: 1. W o r d order can b e bound, a n d if it is changed, t h e result will b e u n g r a m m a t i c a l . This is true of Finnish as far as t h e i n n e r structure of a N P is concerned (with the h e a d being always constituent final), in so called quasi- clauses (non-finite clauses); a n d when a clause is e m b e d d e d e.g. in an object position, it is not free to move like other object NPs. (Examples 1—11.) 2. W o r d order c a n carry (grammatical) meaning.
This is the case w h e n case endings do not m a n a g e to differentiate between two structures, e.g. Johtajat pettivat sihteerit ' T h e bosses deceived the secretaries' vs.
Sihteerit pettivat johtajat ' T h e secretaries deceived t h e bosses.' O t h e r cases to be Osoite:
Address:
Tekstilingvistiikan tulkimusryhma Abo Akademi
SF-20500 Turku 50
included in this g r o u p are the issues with the scopes of quantifiers, a n d p r o - n o m i n a l references. (Examples 15—24.) 3. T o t h e extent t h a t word order is not caught u p b y the previous two functions, it can b e used for t h e m a t i c purpose.
This w a y of employing word order is m o r e prolific in Finnish t h a n in e.g.
I n d o - E u r o p e a n languages, a n d thence comes possibly the idea of t h e »freedom»
of word order in Finnish. T h e limits to t h e m a t i c movements a r e d u e to t h e types of government t h e verb can have, a n d to t h e relative structural position of t h e clause in question: whether it is a m a i n clause or a subordinated one. Examples a r e given of these instances. (Examples 28—37.) 4, Another type of freedom of w o r d order is being met in t h e realm of metric poetry. Not all t h e restrictions of word order can b e broken on t h e d e m a n d s of the r h y t h m i c p a t t e r n s , b u t most of t h e m can. Similarly, m a n y t h e m a t i c options a n d shades of m e a n i n g are being cancelled or overrun by stylistic w o r d o r d e r : these two d o n ' t seem to co-exist.
