Väitöskirja pankkisäätelystä ja valvonnasta

Väitöskirja pankkisäätelystä ja valvonnasta

MATTI RUDANKO Professori

Helsingin kauppakorkeakoulu

1. Tutkimusaiheesta ja -tehtävästä

Tutkimusaiheen valintaa voidaan pitää sen yh- teiskunnallisen merkityksen ja teoreettisen mie- lenkiinnon vuoksi sekä oikeustieteen että pank- kialan käytännön kannalta onnistuneena.

Tutkimustehtävänä on tarkoituksenmukai- suusanalyysi, joka kohdistuu (1) lainsäädän- töön, (2) pankkivalvonnan rooliin – jolloin tar- kastelukohteina ovat ennen muuta Pankkitar- kastusvirasto¹ ja tuomioistuimet – sekä (3) pankkien toimintaan. Tarkoituksenmukaisuu- den keskeisenä kriteerinä on sääntelyn tavoit- teeksi ymmärretty tehokkuus pankkijärjestel- män vakauden ja tallettajien etujen muodossa.²

Tutkimus on myös puheenvuoro (taloudelli- sen) tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden (kohtuuden yms. arvojen) välisestä jännitteestä.

Taustalla on johdantojaksoissa³ hahmotettu kolmikanta-asetelma oikeuden ulottuvuuksista

(normit – arvot – faktat). Esitys saa tällöin myös elementin, joka liittyy yleensä oikeudellisen tar- kastelun rooliin esitetyn kaltaisen tehtävänaset- telun toteutuksessa. Tutkimuskohde toimii näis- sä yhteyksissä oikeusteoreettisten pohdintojen konkretisointina.

Tutkimuksen metodi on keskeisesti oikeusta- loustieteellinen. Sovelletut mallit on saatu neo- klassisesta talousteoriasta: epätäydellinen infor- maatio, moraalikato, päämies — agentti -teoria ja oletus taloudellisten toimijoiden rationaali- suudesta. Olennainen näkökulma sisältyy sään- nösten rooliin insentiiveinä: optimaalista sään- telyä voidaan lähestyä minimoimalla säännök- sissä moraalisiin riskeihin johtavia negatiivisia insentiivejä rationaalisille toimijoille. Talous- tieteellinen metodi näyttäisi siis ilmenevän mal- linnuksentasolla; sitä vastoin itsenäisestä eko- nometrisesta tai empiirisestä taloustieteellisestä tutkimuksesta ei ole kysymys.

Tutkimuksen erilliset tehtävänasettelut, ku- ten valvojien roolin selvittäminen, olisivat tosin ehkä edellyttäneet empiirisen (oikeussosiologi- sen) metodin soveltamista. Samasta syystä he- rättää huomiota, että neoinstitutionaalinen oike- ustaloustieteellinen tarkastelu, jossa on sisään-

1 PTV; nyk. Rahoitustarkastus, RT.

2 Ks. esim. s. 105 ss. olevaa tavoiteltavan sääntelyn tarkastelua. (Liiallisen) riskinoton ehkäisy saa tässä näkökulmassa tärkeän merkityksen.

3 s. 9 ss.

rakennettuna taloudellisten instituutioiden vä- listen suhteiden dynamiikka, on saanut väistyä melko puhtaan neoklassisen staattisen tarkaste- lun tieltä. Myös oikeushistoriallista otetta olisi ehkä tarvittu syventämään pankkisääntelyn ke- hitystä koskevaa melko selostavaa jaksoa (5).

Tutkimus on määritelty oikeuspoliittiseksi⁴. Tehtävänasettelu vastaa siis tältäkin osin esim.

Timosen⁵ hahmottelemia oikeustaloustieteelli- sen tutkimustavan funktioita, joita ovat reaalis- ten argumenttien tuottaminen yksittäistapausten ratkaisutoimintaa varten ja oikeuspoliittinen argumentointi.

2. Tutkimustehtävän toteuttaminen

2.1. Tutkimuksen rakenne

Jäsentely mahdollistaa tutkimustehtävän joh- donmukaisen toteutuksen. Myös eri käsittely- jaksojen saamien painotusten keskinäisiä suh- teita voidaan yleensä puolustaa. Vakavaraisuus- säännösten ja arvonkorotusten käsittely (10 ja 11) sisältää kuitenkin paljon selostavaa esitys- tä; niiden supistamista väitöskirjatutkimuksen osina olisi ehkä voitu harkita.

Johdannollisissa jaksoissa (1–4) esitellään tutkimuskohde ja metodin lähtökohdat. Nämä kuuluvat pääosin oikeusteoriaan ja oikeusta- loustieteeseen. Oikeustieteen metodiikasta esi- tellään lähinnä oikeuspoliittisen tutkimuksen ar- gumentaatiomalleja. Metodijaksot liittyvät suh- teellisesta laajuudestaan huolimatta⁶ kiinteästi tutkimuksen toteutukseen, ja niiden painotusta

voidaan siten pitää tutkimuksen kokonaisuudes- sa sopivana.

Tutkimuksessa on noin 60 liuskan mittainen jakso pankkisääntelyn kehityksestä. Tässä jak- sossa esitetään havainnollisesti keskeisten val- vontasäännösten kehitys lähinnä vuoden 1969 pankkilainsäädännöstä luottolaitoslakiin ja ra- hoitustarkastuslakiin. Selostavuudestaan huoli- matta jakso liittyy hyödyllisenä ja tärkeänä osa- na tutkimuksen kokonaisuuteen. Mm. säännös- ten taustat, tavoitteet ja niissä sovelletut keinot tuodaan hyvin esille ja säännösten sisältöä ja merkitystä pyritään arvioimaan. Supistamista olisi joissakin kohdissa kuitenkin ehkä tullut harkita.

Tutkimuksen varsinaisissa toteutusjaksoissa käsitellään yhtiöoikeudellista vahingonkorvaus- vastuuta (jaksot 7 ja 8) ja vakavaraisuuden tur- vaamista koskevia säännöksiä (jaksot 9 ja 10:

takausten määrän rajoittaminen, turvaavan va- kuuden ja riskikeskittymien sääntely sekä elin- keinoyhteisöjen omistusrajoitusten sääntely).

Tutkimus rajataan siten – tekijän lisensiaat- tityössä omaksuman jaottelun mukaiseen – en- nalta ehkäisevään sääntelyyn, ja ulkopuolelle jätetään ns. suojaava sääntely eli lähinnä talle- tustakuujärjestelmät. Ennalta ehkäisevästä sääntelystä jäävät lähemmin tarkastelematta myös mm. oman pääoman vähimmäisvaatimuk- set⁷ ja maksuvalmiutta turvaavat kassavaranto- säännökset⁸.

Laajasti selvitetään lopuksi vakavaraisuus- valvonnan ongelmia arvonkorotussäännöstön ja arvonkorotusten valvonnan näkökulmasta (jak- so 11). Viimeisenä jaksona esitetään de lege fe- renda -suosituksia tutkimuksen oikeustaloustie- teellisten johtopäätösten perusteella.

4 s. 21.

5 Taloustieteen ja sen tulosten käyttö oikeustutki- muksessa, teoks. Kanniainen & Määttä (toim.): Nä- kökulmia oikeustaloustieteeseen (Tampere 1996) s.

141 s., 149 s. ja 159.

6 n. 100 / 515 sivua.

7 Kuten vakavaraisuussäännökset LiikePL 72–80 §.

8 LiikePL 67 §.

Tarkastellut säännökset saadaan liitetyksi kiinteästi taloustieteellisiin näkökulmiin kuten sääntelyteoreettiseen insentiivianalyysiin. Val- vontasäännöksiä koskevat jaksot toteuttavat si- ten johdonmukaisesti tutkimuksen perustavia tehtävänasetteluja. Kyseiset jaksot, kuten muut- kin väitöskirjan oikeustieteelliset jaksot on kir- joitettu asiantuntevasti ja luotettavasti.

Tuomioistuinratkaisujen laajan selostaminen motiivina on niissä sovellettujen vastuuargu- menttien esittely. Kuitenkin selostavaa esitystä olisi näissä kohdin voinut selvästi lyhentää mai- nitun tarkoituksen kärsimättä. Niin ikään kysei- sessä jaksossa (10) tuodaan uudestaan esille säännösten kehitystä, joka on myös aikai- semman jakson (5) teemana. Jaksojen 8.2.4.3 ja 8.2.4.4 keskinäinen suhde ei hahmotu selkeästi:

kummassakin on kysymys säästöpankkilain so- veltamisesta vastuuvapauden oikeusvaikutuk- siin. Esityksen käyttöarvoa parantavat kattavat ja monipuoliset hakemistot ja liitteet.

2.2. Lähdeaineisto

Teoksessa ei juuri ole syyllistytty ns. dekoratii- visten lähteiden käyttöön. Dokumentointi on voimakkaasti karsittua, mutta yleensä riittävää ja asianmukaista. Oikeustaloustieteellistä ai- neistoa on hyödynnetty runsaasti. Kuitenkaan lähteinä ei ole käytetty esimerkiksi neoinstitu- tionalisteja Northia eikä Williamsonia. Sovelle- tun neoklassisen taloustieteen ja neoinstitutio- nalismin välisiin eroihin ei viitata, vaikka insti- tututionalistisen analyysin mahdollisuudet tar- kasteltujen toimijoiden välisen suhteen tutki- muksessa vaikuttavat etukäteen lupaavilta.

Runsaasti on niin ikään käytetty erilaisia vi- rallislähteitä. Sitä vastoin oikeustieteellistä, eri- tyisesti vahingonkorvausoikeudellista lähdeai- neistoa on tutkimuksessa melko niukasti. Tut- kimustehtävänä tosin on vahingonkorvausoi-

keudellisissakin jaksoissa sääntelyn ja valvon- nan roolin selvittäminen, ja tehtävänasettelu on vastaavasti oikeustaloustieteellinen. Tällöin ei ole aihetta samanlaiseen vahingonkorvausoi- keudelliseen syventämiseen ja dokumentointiin kuin puhtaasti juridisessa esityksessä. Kuiten- kaan tämä lähtökohta ei mielestäni oikeuta ohentamaan esitystä aivan niin paljon kuin on tapahtunut.

Yhtiöoikeuden alalla on tutkimuksen lähde- luettelossa minimoitu mm. organisaatiota ja vastuuta koskeva koti- ja ulkomainen aineisto, vaikka useissa kohdissa joudutaan ottamaan esille nimenomaan säästöpankkien organisaati- oon liittyviä erityispiirteitä ja niiden mahdolli- sia vaikutuksia mm. agentin insentiivien kan- nalta⁹. Kotimaisesta siviilioikeuskirjalli suu- desta olisi tältä kannalta voitu ottaa näkökulmaa myös Aronväitöskirjasta “Säätiön tarkoitukses- ta ja sen toteuttamisen takeista” (1971).

Tutkimuksen keskeisen viitekehyksen,

“pankkioikeuden” alalla, johon voidaan lukea ainakin pankkeja koskeva sopimusoikeus, val- vonta- ja yhteismarkkinasäännöt, yhtiöoikeus ja vastuunormit, kiinnittää huomiota mm. Ellinge- rinyleisteoksen ja Cranstonin tuotannon, erityi- sesti pankkien sopimussuhteita koskevien koko- omateosten puuttuminen. Siteerattavaa ei ole liioin löydettyHuhtamäenväitöskirjasta “Luo- tonantajavastuu” (1993) vaikka luotonantaja- vastuu on ilmiönä lähellä tarkasteltua luottotap- piovastuuta. Luotonantajavastuulla, joka ei ole edustettuna muidenkaan lähteiden kautta, olisi voinut olla vaiku tusta myös mm. omistusrajoi- tuksia koskevaan esitykseen¹⁰. Anttilan aiheel- taan, joskaan ei näkökulmiltaan läheiseen väi-

9 Esim. s. 191, 193, 194, 357 ja 507.

10 Saneerausvastuunäkökulman mahdollisuuksista vrt. esim. s. 382.

töskirjaan on yllättävän vähän viitattu (ks. esim.

jakso 4).

Dokumentointi on yleensä asianmukaista. Li- sätarkkuus olisi tosin joskus ollut paikallaan (esim. s. 357 puhuttaessa ilman viittauksia sääs- töpankkien riskinottoa koskevista tutkimuk- sista).

2.3. Tutkimustulokset

Suuri osa tutkimustuloksista koskee optimaalis- ta sääntelyä, voimassaolevan sääntelyn suhdet- ta oikeustaloustieteellisesti selvitettyihin sään- telyn tavoitteisiin ja valvonnan roolin arvioin- tia¹¹.

Monipuolisesti arvioidaan erityisesti riski- keskittymiä ja turvaavaa vakuutta koskevia säännöksiä¹², sijoitusrajoitussäännöksiä¹³, ar- vonkorotussäännöksiä sekä verottajan ja pank- kien toimintaa¹⁴. De lege ferenda -lähtökohta- na on mm. arvonkorotusmenettelyn pitäminen erillään vakavaraisuussäännöksistä¹⁵. Säästö- pankkitarkastuksen asemaa arvonkorotusten valvojana tarkastellaan mm. oikeustaloustie- teellisestä regulatory capture -näkökulmasta¹⁶.

Yksittäiset tulokset koskevat mm. vastuuva- pauspäätösten tosiasiallisia oikeusvaikutuk- sia¹⁷, takausten ylityslupasäännösten vaikutuk-

sia valvontaviranomaisten soveltamina¹⁸ ja keskittymäsäännösten ulottumista luottojen ja takausten ulkopuolelle, esim. taseen ulkopuoli- siin sitoumuksiin¹⁹. PTV:n käytännössä vakuu- det vaikuttivat tutkimuksen mukaan riskikes- kittymäsäännösten soveltamiseen eikä suhdetta vakuussäännökseen tarkasteltu; riskikeskitty- mäsäännös oli väljä ja sen valvonta tehotonta²⁰. Liikepankkeja valvottiin säännöksen suhteen te- hokkaammin kuin säästöpankkeja²¹.

Mielenkiintoisesti on selvitetty valvontavi- ranomaisten erilaista tulkintalinjaa sovellettaes- sa turvaavaa vakuutta koskevaa säännöstä²². PTV:n, toisin kuin säästöpankkitarkastuksen (SPT), käytännössä ei vakuusvajeellista luoto- tusta aina tarkasteltu turvaavaa vakuutta (sääs- töpankkiL 48,1 §), vaan vakuusvajeellinen osa erotettiin tarkasteltavaksi vakavaraisen asiak- kaan (vakuuspakotonta) luototusta koskevan säännöksen (48,2 ja 51,2 §) valossa. Suurten vastuiden asiakkaat katsottiin vakavaraisiksi, jolloin vakuuspakko voitiin pitkälle eliminoida.

Tosin näistä tilanteista ei tutkimuksen mukaan suuria vahinkoja liene päässyt syntymään.

Esim. Skopin Yritysrahoituksen käsikirjan (1984) mukaan vakuusmäärittelyssä voitiin ot- taa huomioon asiakasyrityksen menestysmah- dollisuudet. Tutkimuksen mukaan niiden kui- tenkin tulisi vaikuttaa itse luottopäätökseen, mutta ei vakuusmäärittelyyn, jonka tuli perus- tua turvaavuuteen²³. Liioin pankin vakavarai-

11 Esim. s. 175 ss.; ks. myös s. 404: optimaalinen säännös, valvonta ja noudattaminen.

12 s. 385 ss.; valvojien ja pankkien toiminnasta ks. s.

386.

13 s. 403.

14 486 ss.; valvonnasta ks. s. 481.

15 489 s.

16 s. 491.

17 s. 228

18 s. 288

19 s. 309

20 s. 320 s. ja 339.

21 s. 326.

22 s. 323 s.

23 s. 304

suudella ei saisi olla vaikutusta vakuusmäärit- telyyn²⁴.

Johtopäätöksiä sisältävässä jaksossa 12 esite- tään dlf-havaintoja mm. sitoutumisesta, markki- nakurista ja kontrollista keinoina moraalikatoa vastaan²⁵. Pankkiosakkeiden nollauksen mah- dollisuutta tarkastellaan²⁶ sijoitusten säilymis- intressin ja too big to fail -periaatteen pohjalta.

Myös norminannon ja valvonnan eriyttämisen intressiä selvitetään²⁷.

3. Tutkimuksen metodi ja argumen- tointitapa

3.1. Oikeustaloustieteellinen tutkimusote Omaksutun oikeustaloustieteellisen tutkimusot- teen keskeisiä näkökulmia on normien tarkaste- lu insentiivinä rationaaliselle taloudelliselle toi- mijalle. Tähän liittyy normien mahdollinen merkitys yrityksen saamana kilpailuetuna tai vastaavasti kilpailullisena uhkana²⁸. Sitä vas- toin normien merkitystä yrityksille mallina oi- keudenmukaisesta ja tehokkaasta liikesuhteiden järjestelystä ei tuoda esille. Kuitenkin juuri täl- laisen liiketoiminnallisen suunnittelun näkökul- man avulla voitaisiin useissa tapauksissa par- haiten kuvata niitä tehokkaan sääntelyn piirtei- tä, joita tutkimuksessa korostetaan. Liioin ei pidä väheksyä näkökulmavalintojen innovatii- vista merkitystä esimerkiksi uusien tehokkaan sääntelyn kvaliteettien löytämiseksi.

Tutkimuksessa tarkastellaan useissa yhteyk- sissä ja eri näkökulmista lainsäädäntöä instituu-

tiona²⁹. Tätä näkökulmaa edustavat mm. sellai- set eri puolilla tutkimusta esiintyvät mallit kuin agent as law-maker / law-taker, regulatory cap- ture, julkinen valinta ym. Tähän nähden on eri- koista, ettei neoinstitutionaalisen taloustieteen tarkastelutapoja ole eksplisiittisesti sovellettu.

Tarkasteltaessa ns. epätäydellisiä sopimuk- sia³⁰ olisi aihetta koskevaa oikeustaloustieteel- listä keskustelua (esim. Häyhä teoks. Kanniai- nen & Määttä 1996) ollut aihetta siteerata ja hyödyntää laajemmin. Yleensäkin sopimusoi- keuden taloustiede olisi tutkimusaiheen kannal- ta ollut mielenkiintoinen hyödynnettäväksi. Ai- hetta koskevia erityislähteitä kuten oikeusta- loustieteen yleisesityksiäkään ei kuitenkaan ole käytetty eikä oikeustaloustieteen kysymyksen- asetteluita ole pyritty soveltamaan sopimusoi- keuden alueella.

Vahingonkorvauksen taloustiede on nimen- omaisesti rajattu pois tutkimuksen näkökulmien joukosta³¹. Tätä perustellaan, samoin kuin edellä todettua vahingonkorvausoikeuden “mini- malistista” esitystapaa sillä, että tutkimustehtävä- nä on sääntelyn ja valvonnan roolin selvittäminen eikä vahingonkorvausoikeuden syventävä tarkas- telu. Perustelu ei kuitenkaan riitä, sillä kuten jäl- jempänä osoitetaan, korvausoikeuden roolin sel- vittäminen myös valvonnan välineenä olisi edel- lyttänyt esityksen ankkuroimista syvemmälle korvausoikeuden rakenteisiin. Sama koskee vielä selvemmin vahingonkorvauksen oikeustaloustie- dettä. Esimerkiksi tuottamusvastuun tehokkuutta ja korvausoikeudellista syy-yhteyttä koskevat ta- loustieteelliset selvitykset olisivat todennäköises- ti avanneet näkökulmia korvauksen rooliin myös valvonnan välineenä.

24 s. 354

25 s. 499 ss.

26 s. 503

27 s. 504

28 s. 36

29 ks. esim. s. 498

30 s. 77 ss.

31 s. 198 s.

Taustamallina sovelletun päämies – agentti -teorian anti oikeustutkimukselle olisi kaivan- nut eksplisiittisempää selvennystä. Kyseistä tut- kimuksessa laajasti eksplikoitua teoriaa on nä- köjään sovellettu lähinnä vain esitys- ja jäsen- nystapana ja mallinnuksen välineenä. Jonkin verran epäselväksi jää, mikä merkitys teorialla on esimerkiksi empiirisessä ekonometrisessa tutkimuksessa ja jopa yleensä se, mitä lisäarvoa kyseinen teoria tuo oikeustutkimuksen välineis- töön.

Esiteltäessä sääntelyn teoriaa ei mainita esim. Ogusia eikä kotimaisesta kirjallisuudesta Timosen tai Norio-Timosenväitöskirjoja³². In- sentiivinäkökulman mukaisesti tarkastellaan³³ normin sisällön, agentin tavoitteiden ja normin noudattamisen välistä suhdetta. Puutteena on tutkimusteeman kannalta pidettävä, ettei mark- kinoita korjaavaa sääntelyä (kuten sosiaalista oikeutta) oteta tarkasteluun mukaan.

Em. sääntelyteoreettisista lähteistä ilmenee näkökulmia, joita ei tutkimuksessa eksplikoida, mutta jotka ovat potentiaalisesti myös tämän tutkimuksen kannalta relevantteja. Esimerkiksi valtion puuttumista markkinoiden toimintaan – laajemmin kuin oikeudellisten puitteiden luomi- seksi – pidetään usein liberalistisen markkina- talouden pohjalta allokaatioteoreettisesti perus- teltuna, jos markkinat eivät pysty optimaalises- ti huolehtimaan tuotannosta. Informaatiosäänte- lyä pidetään markkinarationaalisena sääntelynä asymmetrisesta informaatiosta johtuvien toi- mintahäiriöiden vuoksi.

Informaation taloustiedettä sinänsä on tutki- muksessa pyritty käyttämään hyväksi tiedostet- tuna taustanäkökulmana. Tämän näkökulman

keskeiset kysymykset koskevat tiedon tuottami- sen kustannuksia ja tiedonsaantia markkinoiden kustannuksia vähentävänä ja tehokkuutta lisää- vänä tekijänä.

Informaation taloustieteen alueella olisi voi- tu hyödyntää käsitystä tiedosta varallisuusoike- utena, johon jollakulla on esineoikeuden tyyp- pisiä (esim. immateriaali-) oikeuksia, mutta joi- hin voi toisaalta kohdistua näiden käyttöä rajoit- tavia toisten oikeuksia (esim. salassapito- tai tietosuojasäännösten perusteella).³⁴ Markkinoi- den ja informaation taloustieteestä olisi ollut saatavissa runsaasti välineitä tiedontuotannon (informatiivisen) tehokkuuden ja informaation ns. allokatiivisen tehokkuuden eli markkinoiden tehokkuuteen kohdistuvan vaikutuksen käsitte- lyyn. Luonnollisina puitteina tällaiselle tarkas- telulle olisivat olleet institutionalismin klassi- siin lähtökohtiin kuuluvat Coasen teoreema ja ns. transaktiokustannusanalyysi.

3.2Vahingonkorvaus- ja yhtiöoikeudellinen käsittely

Yhtiöoikeudellista korvausvastuujärjestelmää tar- kastellaan ensin yleiseltä kannalta mm. yleisten ja erityisten vastuuedellytysten näkökulmasta. Sit- ten esitetään laajaan kotimaiseen oikeustapausai- neistoon, lähinnä ali- ja hovioikeuksien ratkaisui- hin ankkuroituva analyysi, joka kohdistuu vastuu- vapauteen ja kanneoikeuteen, mutta valaisee laa- jemminkin pankkioikeudellista vastuujärjestel- mää. Huomio kohdistuu erityisesti säästöpankki- lakien poikkeamiseen osakeyhtiölain ja yleisen yhteisöoikeuden vastuujärjestelmistä.

Vastuujärjestelmää ja vastuuvapautta koske- va esitys ei avaudu kovinkaan paljon yleiseen

32 esim. s. 66 s., jossa kyllä mainitaan Stigler ja Peltzman.

33 s. 65

34 Ks. tästä näkökulmasta Bergmans, Inside Infor- mation and Securities Trading (London: Graham &

Trotman 1991) s. 189 ss.

yhtiöoikeudelliseen suuntaan, ja tätä dokumen- taatiota olisin kaivannut jonkin verran enem- män. Näissä jaksoissa myös ulkomaisen yhtei- söoikeus- ja oikeustapausmateriaalin niukkuus pistää silmään. Esityksessä onnistutaan tosin käytetyn aineiston avulla osoittamaan säästö- pankkien vastuujärjestelmän erityispiirteitä.

Kysyä kuitenkin voidaan, eikö tutkimusteh- tävän toteuttaminen olisi edellyttänyt oikeustie- teellisen näkökulman syventämistä yhtiö- ja va- hingonkorvausoikeuden rakenteisiin. Palvelee- han vahingonkorvausjärjestelmän tarkastelu laajasti tutkimustehtävään kuuluvaa tuomiois- tuinten roolin selvittämistä vakavaraisuussään- nösten valvonnassa³⁵.

Esimerkiksi tuottamusedellytys on korvauksen valvonnallisen roolin kannalta avainasemassa, jo- ten tähän liittyvän korvausoikeudellisen teorian selvittäminen olisi ollut tähdellistä. Myös oikeu- denvastaisuuteen³⁶ liittyville aspekteille on toisi- naan annettu merkitystä pankkien luottotap- piovastuukysymysten kannalta, mutta näidenkin kysymysten syventävä tarkastelu jää tehdyn raja- uksen vuoksi suorittamatta. Mielestäni vahingon- korvausoikeudellisen kehikon tarkempi hahmot- taminen olisi yleensäkin ollut esitykselle eduksi.

Syy-yhteysoppeihin liittyvistä kysymyksistä, joita tutkimuksessa on sivuttu, olisi mm. ennal- ta-arvaamattomuuden asema argumentoinnissa kaivannut syventävää tarkastelua³⁷. Niin ikään normin ns. suojantarkoitus on käsitykseni mu- kaan vakavaraisuusnormien ja vahingonkorva- uksen kannalta kriittinen kysymys, jota tutki-

muksessa kuitenkin sivutaan vain maininnan- omaisesti³⁸.

Luottotappiovastuun kiperimmät kysymykset ovat koskeneet nimenomaan ylivelkaisen luo- tonsaajan lisäluototusta. Tämän problematiikan merkitykseen vahingonkorvauksen valvonnalli- sen roolin kannalta ei tutkimuksessa syvennytä aihetta koskevassa aikaisemmassa tutki- muksessa esitettyjen argumenttien kannalta.³⁹

Jopa pankin vakavaraisuutta vaarantava luo- totus on oikeuskäytännössä voitu hyväksyä ja katsoa riittämättömäksi korvausvastuun perus- teeksi sovellettaessa turvaavaa vakuutta ja ris- kikeskittymiä koskevia säännöksiä. Perusteena on tällöin ollut ajankohtana vallinnut vakava- raisuusnormien väljä ja valvontaviranomaisten hyväksymä tulkinta sekä pankkien kasvupainot- teinen toimintastrategia.⁴⁰

Tutkimuksessa ei mainittua linjausta hyväk- sytä. Väitöskirjassa omaksutun kannan mukaan normin “oikeaan” tulkintaan, jonka perusteella rikkomuksia arvioidaan korvausvastuun kannal- ta, ei valvontaviranomaisen omaksuma tulkinta viime kädessä vaikuta. Normin rikkomus on tä- män kannan mukaan ilmausta tuottamuksesta, joka johtaa korvausvastuun syntymiseen⁴¹.

Normien tulkinnan väljeneminen pankkikäy- tännössä, erityisesti valvontaviranomaisen hy- väksymänä, vaikuttaa kuitenkin epäilemättä

35 Vrt. s. 198, 199, jossa korvausoikeuden perintei- sen tarkastelun rajausta perustellaan.

36 Ks. Rudanko, Pankkiasiakkaan ja pankin oikeus- suoja (1995) s. 224 ss. ja 280 ss.

37 Onko kyseessä vastuuedellytysten puute vai sovit- teluperuste; vrt. KL 70 §; ks. s. 304.

38 Ks. s. 197, 303, 374, ja 496 s.

39 Esim. Rudanko, ibid. ja Vento, Kielletty ja sallittu menettely pankkitoiminnassa, LM 4/1998 s. 539 ss.

40 Rovaniemen HO 29.5.1998 T 0373 (Dnro 96/

438). Tutkimuksessa (s. 349 ss.) otsikoidaan tämä ar- gumentointilinja hallituksi riskinotoksi vakavarai- suuden puitteissa. Oikeuskäytännön muina argu- mentointilinjoina esitetään yhteiskunnan muutosten vaikutusta korostava linja ja kokonaisarviointia pai- nottava tulkinta.

41 Vrt. myös s. 380.

vastuuseen. Esimerkiksi vakiintuneen, viran- omaisen hyväksymän käytännön vaikutusta voi- daan tarkastella ainakin (1) normin sisältöä kos- kevana (tulkinta-)kysymyksenä, (2) tuotta- musedellytyksen näkökulmasta ja (3) korvaus- velvollisuuden sovitteluun liittyvänä seikkana.

(1) Vakiintunut käytäntö tulkinta-argument- tina voi merkitä sitä, että normin rikkomisena ei pidetä vakiintuneen käytännön mukaista me- nettelyä. (2) Jos ollaan sitä mieltä, että normin (väärä) tulkinta ei poista normin rikkomista, vallitseva tulkinta on tuottamusedellytyksiä pai- nottavan kannan mukaan otettava huomioon tuottamusarvioinnissa. Tuottamusta ei mainitun kannan mukaan voi yleensä olla, jos on nouda- tettu vakiintunutta ja valvontaviranomaisen hy- väksymää tulkintaa. (3) Tutkimuksessa puolle- taan kuitenkin vakiintuneen tulkinnan huomi- oonottamista vasta korvausvastuun sovittelun perusteena⁴². Itse antaisin vakiintuneelle käy- tännölle merkitystä jo vastuun syntyedellytyk- siin vaikuttavana tekijänä.

Normin rikkomisen katsotaan tutkimuksessa yleensä merkitsevän sinänsä tuottamusta⁴³. Vaikka pidänkin tätä kantaa liian suoraviivaise- na, kysymyksen käsittelyn yhteydessä esitellään kuitenkin asianmukaisesti sitä koskevat toisis- taan poikkeavat mielipiteet yhtiöoikeudellises- sa keskustelussa.

Väitöskirjassa ei yleensä hyväksytä taloudel- lista pakkotilaa luottotappiovastuuta vapautta- vaksi perusteeksi, toisin kuin edellä mainitussa ylivelkaisen asiakkaan luototusta koskevassa keskustelussa on toisinaan esitetty⁴⁴.

Luottotappiovastuun todellinen merkitys pankkikriisin kaltaisten ilmiöiden oikeudellises- sa käsittelyssä on varsin rajallinen, erityisesti jos pidetään silmällä vain oikeudellisen käsitte- lyn taloudellisia vaikutuksia. Vahingonkorva- uksen reparatiivisella vaikutuksella ei näissä tapauksissa useinkaan voida perustella seuraa- muksen rationaalisuutta. Vahingonkorvauksen preventiivisestä vaikutuksesta ei ole käytettä- vissä kattavaa empiiristä materiaalia.⁴⁵ Law and economics -kirjallisuudessa kysymystä on tar- kasteltu esimerkiksi elinkeinonharjoittajan pää- töksenteon taloudellisen rationaliteetin kannal- ta.⁴⁶ Kysymystä vahingonkorvauksen soveltu- vuudesta valvonnan välineeksi olisi voitu tar- kastella syventävämmin mm. mainituista lähtö- kohdista käsin⁴⁷.

4. Kokonaisarvio

Edellä on vastaväittäjien lausunnoissa tavan- omaiseen tapaan etsitty väitöskirjasta lähinnä kritiikin kohteita. Keskeisimmät kriittisistä huo- mautuksista ovat koskeneet oikeustaloustieteel- lisen metodin ja muun oikeustutkimuksen välis- tä suhdetta ja omaksutusta metodista aiheutuvia

42 Ks. varsinkin s. 339, 353, 355 s., 369 ja 375.

43 s. 195 ss., 303, 381.

44 Ks. väitöskirjan s. 351: gambling for resurrection -näkökulma sekä taloudellisten argumenttien ja oi- keudellisen riskivertailun vastakkainasettelu; 369, 381 ja 382.

45 Tällaisen tutkimuksen tekeminen voi olla varsin hankalaa. Käsityksiä vahingonkorvauksen preventii- visestä vaikutuksesta ei ole voitu verifioida. Ks.

esim. Hemmo, Vahingonkorvauksen määräytymi- sestä sopimussuhteissa 1994 s. 326 s. Vrt. väitöskir- jan s. 374.

46 Ks. esim. Posner, Economic Analysis of Law (3rd. ed. 1986) s. 221 ss. ja Polinski, An Introducti- on to Law and Economics (2nd ed. 1989) s. 108 ss.

Korvauksen taloudellisia vaikutuksia on arvioitu erikseen tuottamusvastuun ja objektiivisen vastuun kannalta.

47 vrt. s. 376.

rajoituksia argumentointiin. Huomautukset ovat useimmiten koskeneet suppeaa kosketuspintaa kysymykseen tulevien oikeudenalojen metodi- seen ja materiaaliseen kehitykseen.

Toisinaan taloudellisten vaikutussuhteiden tavoittaminen olisi vaatinut laajempaa, tavan- omaisen oikeustutkimuksen ulkopuolista (so- siologista ja empiiristä) tarkastelua, mikä ei to- sin helposti käy päinsä oikeustutkimuksessa.

Esitetyt ongelmat suhteessa perinteiseen oi- keustutkimukseen johtuvat siis pääosin valitus- ta metodista. Ne eivät mielestäni juuri vähennä teoksen suuria ansioita. Liisa Halmeen väitös- kirja on maassamme ensimmäisiä tutkimuksia,

joissa oikeustaloustieteellistä metodia sovelle- taan johdonmukaisesti konkreettisten oikeusky- symysten ratkaisuun ja onnistutaan tällä tavoin saamaan merkittäviä uusia tutkimustuloksia.

Tutkimuksen tehtävänasettelu on selkeä ja argu- mentointi luotettavaa ja innovatiivista.

Liisa Halmeen väitöskirja on hallittu ja tasa- painoinen esitys. Se edustaa mielestäni ajanmu- kaista ja laadukasta oikeus(talous)tieteellistä tutkimusta. Väitöstilaisuudessa hänen argumen- tointinsa oli asiantuntevaa. Sen vuoksi esitän mielihyvin, että Liisa Halmeen väitöskirja hy- väksytään opinnäytteeksi oikeustieteen tohtorin arvoa varten.