TIETEESSÄ TAPAHTUU 2 2019 55 TEKSTINTUTKIJAN TUUMAT
TEKSTINTUTKIJAN TUUMAT
Paljon melua tulkinnasta
”Perustuslain tulkitseminen on aina jossain juridiikan ja politii- kan välimaastossa. Tulkintaan vaikuttaa tulkitsijan arvomaailma, maailmankatsomus, arvot. Perustuslain tulkinta on aina tulkin- taa. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tulkintaa. Professorit voi esit- tää yhtä tulkintaa, joku toinen voi esittää jotain toista tulkintaa.”
Tällaisin lausein perustuslain tulkintaa tulkitsi Ben Zyskowicz ajankohtaisohjelmassa Sannikka ja Uk- kola (22.2.2019). Keskustelu tulkinnoista limittyy keskusteluihin totuudesta ja kokemuksellisuudes- ta. Näin nämä asiat koetaan…
Tulkinnat ovat nousseet keskiöön perustus- lakia koskevassa poliittisessa keskustelussa, jos- sa asiantuntijat on pahimmillaan leimattu funda- mentalisteiksi ja jopa talebaneiksi. Kielenkäytön koveneminen voi johtua vaalien läheisyydestä. To- sin asiantuntemuksen väheksymistä on ollut näh- tävissä vuosia. Muistammehan toki pääministerin heiton kaiken maailman dosenteista.
Selvää vähättelyä on aistittavissa siinä, kun rinnastetaan asiantuntijoiden tulkinnat mihin ta- hansa tulkintoihin. Oikeustieteen kandidaatti Zys- kowicz ei tietenkään voi oikeasti olla sitä mieltä, että kenen hyvänsä vesaheikkisen tulkinta perus- tuslaista on yhtä varteenotettava kuin perustusla- kiasiantuntijan tulkinta.
Twitterissä käytiin 23. helmikuuta valaisevaa keskustelu aiheesta. Ensin Heikki Pursiainen arveli tällaista: ”Lain tulkinta ei ole tiedettä, eikä sitä tar- vitse erikseen politisoida. Se on väistämättä poliit- tista.” Professori Tapio Määttä kuittasi, että lain tulkintaa ”opetetaan ihan yliopistossa tieteenä”.
Keskusteluun yhtyi myös professori Juha Lavapu- ro: ”Jokainen juristinkoulutuksen saanut tietää, että oikeus on aina tulkintaa. Ja että arvot vaikut- tavat taustalla.” Lavapuron mukaan koulutuksen keskeinen tehtävä onkin opettaa, että tulkinta ta- pahtuu aina oikeusjärjestyksen puitteissa: mikä ta- hansa tulkinta ei käy, ja jotkut tulkinnat ovat pa- rempia kuin toiset.
Melkoinen käsitesoppa nyt porisee. Minä pu- hun tulkinnasta, ja sinä puhut tulkinnasta, hänkin puhuu tulkinnasta, mutta silti me kaikki puhum- me eri asioista. Ei nimittäin ole olemassa yhtä kai-
kille yhteistä tapaa tulkita tulkitsemista. Tulkin- ta-sanalla on yleiskielessä monia merkityksiä, ja eri tieteenaloilla käytetään omanlaisiaan tulkitse- mismenetelmiä. Poliitikkojen tulkinnat ovat luku sinänsä.
Itselleni läheisin tulkitsemisen menetelmä on kielitieteellinen, kielellisten valintojen erittely ja tulkintavaihtoehtojen esittäminen. Mitä kulloin- kin on valittu, mitä ei, ja millaisia mahdollisia mer- kityksiä valinnoilla saadaan aikaan?
Näistä lähtökohdista olen yrittänyt tulkita muun muassa hallintolain kielipykälää, jossa to- detaan, että viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Millaista kieltä siis? Päädyn tulkinnassani siihen, että hyvän kie- lenkäytön vaatimus on – tulkinnanvarainen.
Tulkinnanvara ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki tulkintatavat tai tulkinnat ovat yhtä päteviä tai järjellisiä. Vaikka yhtä oikeaa tapaa tai tulkintaa ei olisikaan, monia täysin tarkoitushakuisia ja tol- kuttomia on varmasti.
VESA HEIKKINEN
Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.
Twitter: @tosentti
