SÄÄNTELYTEOREETTINEN NÄKÖKULMA TAKSISÄÄNTELYYN
Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma Päivämäärä: 3.5.2018
Tekijä: Joel Karjalainen (259631) Ohjaaja: Anssi Keinänen
TIIVISTELMÄ
Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yksikkö Oikeustieteiden laitos
Tekijä
Joel Karjalainen
Työn nimi
Sääntelyteoreettinen näkökulma taksisääntelyyn
Pääaine
Lainsäädäntötutkimus
Työn laji
Pro gradu -tutkielma
Aika
3.5.2018
Sivuja
XVII + 134
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkasteltiin Suomen taksisääntelyn kehitystä ja nykytilaa sääntelyteoreettisesta nä- kökulmasta. Tarkoituksena oli selvittää, löytyykö Suomessa valituille sääntelyratkaisuille säänte- lyteoreettisia perusteita. Lisäksi tarkoituksena oli arvioida erilaisten sääntelyratkaisujen vaikutuk- sia ja pyrkiä löytämään selityksiä sille, miksi nykyisenkaltaiseen sääntelyyn ollaan Suomessa pää- dytty. Tutkielmassa käydään läpi yleistä sääntelyteoreettista kirjallisuutta sekä taksisääntelyä kä- sitteleviä tutkimuksia ja raportteja. Lainsäädännön vaikutuksia on arvioitu myös tilastoaineistojen avulla. Lainsäätäjän tarkoitusta ja tavoitteita selvitettiin erityisesti lain esitöistä sekä varsinaisesta säädöstekstistä.
Yleisesti sääntelytarvetta voidaan perustella markkinahäiriöillä, kuten epätäydellisellä kilpailulla, ulkoisvaikutuksilla, julkishyödykkeillä ja informaatio-ongelmilla. Sääntelyllä voidaan pyrkiä eh- käisemään markkinahäiriöitä ja lisäämään sitä kautta yhteiskunnan hyvinvointia. Lainsäädäntö ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa palvele yhteiskunnan kokonaisetua, vaan on altis ulkoisille vaikut- timille, kuten päättäjien ja eturyhmien eduntavoittelulle. Pahimmillaan sääntely voi synnyttää sääntelyhäiriöitä, kuten tehotonta hallintoa ja kilpailua haittaavia markkinoille tulon esteitä.
Taksimarkkinoilla on nähty vallitsevan erityisesti informaatio-ongelmiin liittyviä markkinahäiri- öitä. Erityisesti katutaksimarkkinoita on pidetty ongelmallisena, sillä hintojen ja palvelujen laadun vertailu voi olla vaikeaa ennen matkan alkamista. Etukäteen tilattavien taksimatkojen ei ole kat- sottu olevan vastaavalla tavalla alttiita markkinahäiriöille, eikä niiden sääntelyyn ole vastaavaa tarvetta. Taksimarkkinat ovat kuitenkin olleet tyypillisesti hyvin tiukasti säännellyt lähes kaikissa länsimaissa. Taksien määrä on ollut rajoitettua ja palveluille on usein asetettu enimmäishinnat.
Tiukkaa sääntelyä on useissa tutkimuksissa selitetty taksialan yritysten eduntavoittelulla ja pyrki- myksellä vähentää kilpailua. Sääntelyä vapauttaneissa maissa onkin tyypillisesti nähty huomattava taksien määrän lisääntyminen välittömästi sääntelyn vapautumisen jälkeen.
Myös Suomessa taksiala on ollut voimakkaasti säänneltyä aina tähän päivään saakka. Voimassa- olevaa sääntelyä on perusteltu hyvin niukasti lain esitöissä, eikä perusteluissa ole tukeuduttu sääntelyteoreettisiin argumentteihin, kuten markkinahäiriöihin sääntelytarpeen aiheuttajana. Tak- sien määräsääntelyn tavoitteena näyttää olleen lähinnä kilpailun rajoittaminen, mutta enimmäis- hintasääntelyllä on nähtävästi pyritty turvaamaan kuluttajien asemaa. Taksialalla näyttää olleen merkittävä vaikutusvalta Suomen taksisääntelyn kehitykseen ja sääntelyn nykytilaa voidaankin selittää varsin hyvin sääntelyloukku-ilmiön avulla. Taksien määrä on viime vuosikymmeninä py- synyt lähes muuttumattomana väestön määrän lisääntymisestä ja talouskasvusta huolimatta. Tak- sien hinnat ovat samanaikaisesti jatkuvasti nousseet. Kilpailuviranomaiset ovat pitäneet taksialan kilpailutilannetta ongelmallisena ja esittäneet tästä syystä sääntelyn vapauttamista.
Avainsanat
Lainsäädäntötutkimus; Sääntelyteoria; Oikeustaloustiede; Markkinahäiriöt; Sääntelyhäiriöt; Tak- siliikenne
SISÄLLYS
SISÄLLYS ... III LÄHTEET ... V LYHENNELUETTELO ... XVI KUVIOT JA TAULUKOT ... XVII
1 JOHDANTO ... 1
2 YLEISESTI SÄÄNTELYTEORIASTA ... 4
2.1 Sääntely ja sääntelytarve tutkimuskohteena ... 4
2.2 Markkinahäiriöt sääntelytarpeen aiheuttajana ... 7
2.2.1 Sääntelytarpeen arvioinnista ... 7
2.2.2 Epätäydellinen kilpailu ... 11
2.2.3 Julkis- ja yhteishyödykkeet sekä ulkoisvaikutukset ... 17
2.2.4 Informaatio-ongelmat ... 20
2.3 Sääntelyä selittävät teoriat ja sääntelyhäiriöt ... 23
2.3.1 Sääntelyä selittävät teoriat ... 23
2.3.2 Sääntelyhäiriöt ... 32
2.4 Sääntelykeinojen arvioinnista ... 39
2.4.1 Sääntelykeinojen vertailusta ... 39
2.4.2 Sääntelykeinot markkinahäiriöiden korjaamiseksi ... 42
3 TAKSILIIKENTEEN SÄÄNTELY SÄÄNTELYTEORIAN NÄKÖKULMASTA . 51 3.1 Taksisääntely markkinahäiriöiden näkökulmasta ... 51
3.1.1 Epätäydellinen kilpailu taksimarkkinoilla ... 51
3.1.2 Informaatio-ongelmat taksimarkkinoilla ... 55
3.1.3 Julkishyödykkeet ja ulkoisvaikutukset ... 56
3.2 Taksisääntely sääntelyhäiriöiden näkökulmasta ... 59
3.2.1 Sääntelyloukku ja eduntavoittelu ... 59
3.2.2 Julkishallintoon liittyvät ongelmat ... 63
3.3 Taksimarkkinoiden sääntelykeinojen arviointia ... 64
3.3.1 Taksien määrän ja palvelujen hintojen sääntely ... 64
3.3.2 Sääntelyteoriaan pohjautuvia sääntelysuosituksia ... 70
3.4 Taksisääntelyn vaikutuksia arvioineet tutkimukset ... 72
3.4.1 Taksisääntelyn vapauttamisen vaikutukset eri maissa ... 72
3.4.2 Kustannus-hyötyanalyysit ... 77
3.5 Yhteenveto ja johtopäätökset taksisääntelystä sääntelyteorian näkökulmasta ... 79
4 TAKSISÄÄNTELY SUOMESSA ... 85
4.1 Taksisääntely Suomessa ... 85
4.1.1 Sääntelyn kehitys ... 85
4.1.2 Sääntelyn nykytila ... 88
4.2 Kuinka taksimarkkinoiden sääntelyä on Suomessa perusteltu? ... 92
4.2.1 Lupasääntely ... 92
4.2.2 Taksilupien tarveharkinta ja määrälliset rajoitukset ... 93
4.2.3 Hintasääntely ... 97
4.2.4 Liikennöintiin liittyvät velvoitteet ... 99
4.3 Suomen taksisääntely sääntelyhäiriöiden näkökulmasta ... 100
4.3.1 Eduntavoittelu ... 101
4.3.2 Sääntelyloukku ja julkishallinnon päätöksentekoon liittyvät ongelmat ... 105
4.4 Suomen taksisääntelyn vaikutusten arviointia ... 114
4.4.1 Vaikutukset palvelujen saatavuuteen, kysyntään ja hintoihin ... 114
4.4.2 Vaikutukset kilpailutilanteeseen taksimarkkinoilla ... 120
4.5 Yhteenveto ja johtopäätökset Suomen taksisääntelystä ... 123
5 POHDINTA ... 128
LÄHTEET
KIRJALLISUUS
Aarhaug, Jørgen: Taxis as urban transport. TØI report 1308/2014. Oslo 2014.
Abelson, Peter: The High Cost of Taxi Regulation, with Special Reference to Sydney. Agenda – A Journal of Policy Analysis and Reform. 2 (2010), s. 41–70.
Ahonen, Ari (toim.): Kilpailukatsaus 2: Viisas sääntely – toimivat markkinat. Kilpailuviraston selvi- tyksiä 1/2011. Helsinki 2011.
Akerlof, George: The Market for "Lemons": Quality Uncertainty and the Market Mechanism. The Quarterly Journal of Economics 3 (1970), s. 488-500.
Alkio, Mikko – Wik, Christian: Kilpailuoikeus. Helsinki 2009.
Arrow, Kenneth:
- Social Choice and Individual Values. John Wiley & Sons, inc. 1951.
- Uncertainty and the Welfare Economics of Medical Care. The American Economic Re- view 5 (1963), s. 941–973.
- The Economics of Moral Hazard: Further Comment. Teoksessa Collected Papers of Ken- neth J. Arrow, Volume 4, The Economics of Information. Basil Blackwell 1984, s. 103–
105.
Aquilina, Matteo: Quantity De-restriction in the Taxi Market – Results from English Case Studies.
Journal of Transport Economics and Policy 2 (2011), s. 179–195.
Baanders, Ambrosius – Canoy, Marcel: Ten years of taxi deregulation in the Netherlands – The case for re-regulation and decentralisation. Association for European Transport and contributors 2010.
Bakker, Peter: Deregulation of the Taxi Industry: Experiences in the Netherlands. Teoksessa Euro- pean Conference of Ministers of Transport Round Tables: (De)Regulation of the Taxi Indus- try. OECD Publishing 2007, s. 59–89.
Balafoutas, Loukas – Beck, Adrian – Kerschbamber, Rudolf – Sutter, Matthias: What Drives Taxi Drivers? A Field Experiment on Fraud in a Market for Credence Goods. Review of Economic Studies 80 (2013), s. 876–891. (Balafoutas ym. 2013)
Baldwin, Robert – Cave, Martin – Lodge, Martin: Understanding Regulation – Theory, Strategy, and Practice. Oxford University Press 2012.
Barrett, Sean:
- Regulatory Capture, Property Rights and Taxi Deregulation - A Case Study. Teoksessa European Conference of Ministers of Transport Round Tables: (De)Regulation of the Taxi Industry. OECD Publishing 2007, s. 133–150.
- The Sustained Impacts of Taxi Deregulation. Economic Affairs (Institute of Economic Affairs) 30:1 (2010), s. 61–65.
Baumol, William – Bowen, William: Performing Arts, the Economic Dilemma: A Study of Problems Common to Theater, Opera, Music and Dance. M.I.T. Press 1966.
Becker, Gary: A Theory of Competition Among Pressure Groups for Political Influence. The Quar- terly Journal of Economics 3 (1983), s. 371–400.
Bekken, Jon-Terje: Experiences With (De-)Regulation In The European Taxi Industry. Teoksessa European Conference of Ministers of Transport Round Tables: (De)Regulation of the Taxi Industry. OECD Publishing 2007, s. 33–58.
Black, Duncan: On the Rationale of Group Decision-making. Journal of Political Economy 1 (1948), s. 23–34.
Blom, Anders: Taloudelliset eturyhmät politiikan sisäpiirissä - Tutkimus liike-elämän poliittisesta vaikuttamisesta kolmikantaisessa Suomessa 1968–2011. Turku 2018.
Buchanan, James – Tullock, Gordon: The Calculus of Consent. Liberty Fund 2011.
Burdett, Kenneth – Fölster, Stefan: Analyzing the effects of taxicab deregulation: A new empirical approach. Industriens Utredningsinstitut Working Paper 410 (1994).
Cairns, Robert – Liston-Hayes, Catherine: Competition and regulation in the taxi industry. Journal of Public Economics 59 (1996), s. 1–15.
Carpenter, Daniel – Moss, David: Preventing Regulatory Capture – Special Interest Influence and How to Limit It. Cambridge University Press 2014.
Çetin, Tamer –Oğuz, Fuat: The Effects of Economic Regulation in the Istanbul Taxicab Market.
Economic Affairs (Institute of Economic Affairs) 30:3 (2010), s. 59–64.
Coase, Ronald: The Problem of Social Cost. Journal of Law and Economics 1960, s. 1–44.
Cohen, Peter – Hahn, Robert – Hall, Jonathan – Levitt, Steven – Metcalfe, Robert: Using Big Data to Estimate Consumer Surplus: The Case of Uber. NBER Working Paper Series 22627 (2016).
(Cohen ym. 2016)
Cooter, Robert – Ulen, Thomas: Law & Economics. Pearson Education 2012.
Cramer, Judd – Krueger, Alan: Disruptive Change in the Taxi Business: The Case of Uber.
American Economic Review 106 (2016), s. 177–182.
Darbéra, Richard: When the Regulator Acknowledges the Existence of Two Distinct Markets for Taxi Services. Teoksessa European Conference of Ministers of Transport Round Tables:
(De)Regulation of the Taxi Industry. OECD Publishing 2007, s. 117–132.
Dempsey, Paul: Taxi Industry Regulation, Deregulation & Reregulation: the Paradox of Market Failure. Transportation Law Journal 73 (1996), s. 73–120.
Downs, Anthony: An Economic Theory of Democracy. Harper & Row 1957.
Edelman, Benjamin – Geradin, Damien: Efficiencies and Regulatory Shortcuts: How Should We Regulate Companies like Airbnb and Uber? Stanford Technology Law Review 293 (2016), s. 293–328.
Europe Economics: Evaluating the impact of the taxis market study – A Report for the Office of Fair Trading. Crown 2007.
Flores-Guri, Daniel: Local Exclusive Cruising Regulation and Efficiency in Taxicab Markets.
Journal of Transport Economics and Policy 39 (2005), s. 155–166.
Frankena, Mark – Paulter, Paul: An Economic Analysis of Taxicab Regulation. Bureau of Eco- nomics, Federal Trade Commission 1984.
Geradin, Damien:
- Should Uber be Allowed to Compete in Europe? And if so How? Competition Policy International 2015. (Geradin 2015a)
- Uber and the Rule of Law: Should Spontaneous Liberalization Be Applauded or Crit- icized? Competition Policy International 1 (2015). (Geradin 2015b)
Goodbody Economic Consultants: Economic Review of the Small Public Service Vehicle In- dustry. Commission for Taxi Regulation 2009.
Hall, Jonathan – Palsson, Craig – Price, Joseph: Is Uber a substitute or complement for public transit? Working Paper 585, University of Toronto, Department of Economics (2017).
Herne, Kaisa: Millaista on puolueeton oikeudenmukaisuus? Kansantaloudellinen aikakausikirja 1 (2014), s. 6–19.
den Hertog, Johan: General Theories of Regulation. Teoksessa Boudewijn Bouckaert (toim.) – Gerrit De Geest (toim): Encyclopedia of Law and Economics, Volume III. The Regulation of Contracts. Edward Elgar (2000), s. 223–247.
Häckner, Jonas – Nyberg, Sten: Deregulating Taxi Services. Journal of Transport Economics and Policy 2 (1995), s. 195–207.
Keinänen, Anssi: Miksi ja miten sääntelyn noudattamista tulisi arvioida säädösvalmistelussa? Laki- mies 6 (2013), s. 1099–1117.
Keinänen, Anssi – Halonen, Miia: Mikä vaivaa vaikutusten arviointia? – Vaikutusten arvioinnin puutteet lainsäädännön arviointineuvoston havaitsemana ja lausuntojen huomioiminen halli- tuksen esityksissä. Edilex 25.1.2017 [www.edilex.fi] (8.5.2017).
Keinänen, Anssi – Muhonen, Emmi – Hämäläinen, Annika: Sääntelyn syyt – Empiirinen tarkastelu sääntelyn syistä vuoden 2009 hallituksen esityksissä. Edilex 8.3.2013 [www.edilex.fi]
(8.5.2017).
Keinänen, Anssi – Vartiainen, Niko: Vaihtoehtojen punnintaa lakitasoisen sääntelyn sisällä: Empii- rinen analyysi vuoden 2014 hallituksen esityksistä. Edilex 13.12.2017 [www.edilex.fi]
(28.4.2018).
Keinänen, Anssi – Väätänen, Ulla: Empiirinen oikeustutkimus – mitä ja milloin? Teoksessa Tarmo Miettinen (toim.): Oikeustieteellinen opinnäyte – Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäyttei- den vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edita Publishing 2016, s. 258–271.
Kemiläinen, Mika – Keinänen, Anssi: Ympäristövaikutusten arviointi lainvalmistelussa: Parempaa säädösvalmistelua vai jo ennalta valitun keinon puoltamista? Edilex 28.11.2016 [www.edi- lex.fi] (8.5.2017).
Kiuru, Petri – Kuosa, Ilkka – Pulkkinen, Matti – Riipinen, Toni: Taksityöryhmän esille nostamien taksitoiminnan säätelymallien taloudelliset vaikutukset. Julkaistu teoksen Liikenne- ja viestin- täministeriö: Yön ainoa valopilkku – Taksiliikennelakityöryhmän mietintö (Helsinki 2004) yhteydessä.
Kleiner, Morris: Regulating Access to Work in the Gig Labor Market: The Case of Uber. Employ- ment Research 24(3): 4-6.
Kleiner, Morris – Krueger, Allan: Analyzing the Extent and Influence of Occupational Licensing on the Labor Market. Journal of Labor Economics 31 (2013), s. 173–202.
Kuoppamäki, Petri: Uusi kilpailuoikeus. Helsinki 2012.
Leight, Jessica: Public Choice: A Critical Reassessment. Teoksessa Edward Balleisen (toim.) – Da- vid Moss (toim.): Government and Markets: Toward New Theory of Regulation. Cambridge University Press 2010, s. 213–255.
Liston-Heyes, Catherine – Heyes, Anthony: Regulation of Taxi Industry: Some Economic Back- ground. Teoksessa European Conference of Ministers of Transport Round Tables: (De)Regu- lation of the Taxi Industry. OECD Publishing 2007, s. 91–113.
Marrell, Agneta – Westin, Kerstin: The effects of taxicab deregulation in rural areas of Sweden.
Journal of Transport Geography 10 (2002), s. 135–144.
Mauranen, Tapani: Taksi! Matka suomalaisen taksin historiaan. Forssa 1995.
Moore, Adrian – Balaker, Ted: Do Economists Reach a Conclusion on Taxi Deregulation? Econ Journal Watch 1 (2006), s. 109–132.
Morrison, Philip: Restructuring effects of deregulation: the case of the New Zealand taxi industry.
Environment and Planning 1997, s. 913–928.
Mähönen, Jukka: Posnerista, pragmatismista ja elitistisestä demokratiasta. Edilex 20.2.2007 [www.edilex.fi] (21.5.2017).
Määttä, Kalle:
- Regulatory reform and innovations: Whether to trust the invisible hand or use the visible one? Sitra Reports series 10. Helsinki 2001.
- Oikeudellisen sääntelyn tutkimus – lastuja sääntelyteoriasta. Oikeus 2 (2002), s. 132–142.
- Oikeustaloustieteen perusteet. Helsinki 2006.
- Taloustiede kotimaisessa lainvalmistelussa. Helsinki 2008.
- Oikeustaloustieteellinen näkökulma kotimaiseen lainvalmisteluun. Helsinki 2009.
- Elinkeinotoiminnan sääntelystä Suomessa. Edilex 24.2.2011 [www.edilex.fi] (26.3.2017).
- Kilpailu ja sääntely. Edilex 19.6.2012 [www.edilex.fi] (14.4.2017).
Novak, William J.: A Revisionist History of Regulatory Capture. Teoksessa Daniel Carpenter ja Da-
vid A. Moss: Preventing Regulatory Capture: Special Interest Influence and How to Limit it.
Cambridge University Press 2014, s. 25–48.
OECD: Taxi Services: Competition and Regulation. Policy Roundtables. OECD 2007.
Ogus, Anthony: Regulation: Legal Form and Economic Theory. Oxford University Press 1994.
Olson, Mancur: The Logic of Collective Action – Public Goods and the Theory of Groups. Harvard University Press 1965.
Onnettomuustietoinstituutti: Henkilöautojen kolariturvallisuuden kehitys. Helsinki 2017.
Page, William – Lopatka, John: Network Externalities. Teoksessa Boudewijn Bouckaert (toim.) – Gerrit De Geest (toim): Encyclopedia of Law and Economics, Volume I. General Works, History and Methodology. Edward Elgar (2000), s. 952–980.
Pekola, Piia: The effects of competition and regulation on quality in physiotherapy. Studies in social security and health 148. Helsinki 2018.
Pelzman, Sam: The Economic Theory of Regulation after a Decade of Deregulation. Brookings Pa- pers on Economic Activity: Microeconomics 1989, s. 1–59.
Posner, Richard: The Economics of Justice. Harvard University Press 1981.
Pursiainen, Heikki: ATVA-työryhmän kustannus-hyötykehikon arvio. VATT Muistiot 27. Helsinki 2013.
Raiskila, Miira – Wiberg, Matti: Miksi hallitus esittää vaikutuksettomia lakeja? Edilex 5.5.2017 [www.edilex.fi] (15.5.2017).
Rose, John – Hensher, David: Demand for taxi services: new elasticity evidence. Transportation 41 (2014), s. 717–743.
Rubin, Paul: Information Regulation (Including Regulation of Advertising). Teoksessa Boudewijn Bouckaert (toim.) – Gerrit De Geest (toim): Encyclopedia of Law and Economics, Vol- ume III. The Regulation of Contracts. Edward Elgar 2000, s. 271–295.
Schaller, Bruce:
- Entry Controls in Taxi Regulation: Implications of US and Canadian experience for taxi regulation and deregulation. Transport Policy 14 (2007), s. 490–506.
- Unfinished Business: A Blueprint for Uber, Lyft and Taxi Regulation. Päivitetty 20.9.2016. [www.schallerconsult.com/rideservices/blueprint.pdf] (14.3.2017).
- Unsustainable? The Growth of App-Based Ride Services and Traffic, Travel and the Fu- ture of New York City. Päivitetty 27.2.2017. [www.schallerconsult.com/rideservices/un- sustainable.pdf] (13.3.2017).
Schumpeter, Joseph: Capitalism, Socialism and Democracy. Harper Torchbooks 1942.
Sorsa, Kaisa: Itsesääntely ja yhteissääntely arvoketjussa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutki- mustiedonantoja. Helsinki 2009.
Stigler, George J.: The Theory of Economic Regulation. The Bell Journal of Economics and Man-
agement Science 1 (1971), s. 3–21.
Stiglitz, Joseph: Government Failure vs. Market Failure: Principles of Regulation. Teoksessa Edward Balleisen (toim.) – David Moss (toim.): Government and Markets: Toward New Theory of Regulation. Cambridge University Press 2010, s. 13–51.
Stiglitz, Joseph – Rosengard, Jay: Economics of Public Sector. W. W. Norton & Company, inc. 2015.
Svenska Taxiförbundet: Branchläget 2016.
Svorny, Shirley: Licensing, Market Entry Regulation. Teoksessa Boudewijn Bouckaert (toim.) – Gerrit De Geest (toim): Encyclopedia of Law and Economics, Volume III. The Regulation of Contracts. Edward Elgar 2000, s. 296–328.
Säynäjoki, Lauri: Eriävä mielipide taksiliikennelakityöryhmän mietintöön. Julkaistu teoksen Lii- kenne- ja viestintäministeriö: Yön ainoa valopilkku – Taksiliikennelakityöryhmän mietintö (Helsinki 2004) yhteydessä.
Tala, Jyrki: Lakien laadinta ja vaikutukset. Helsinki 2005.
Teknillinen Korkeakoulu: Taksilupamittari. Espoo 2005.
Timonen, Pekka:
- Määräysvalta, hinta ja markkinavoima. Helsinki 1997.
- Oikeustaloustiede – Mitä se on? Lakimies 1 (1998), s. 100–114.
Toner, Jeremy: The Welfare Effects of Taxicab Regulation in English Towns. Economic Analysis &
Policy 3 (2010), s. 299–312.
Tullock, Gordon:
- The Transitional Gains Trap. The Bell Journal of Economics 2 (1975), s. 671–678.
- The Economics of Special Privilege and Rent Seeking. Kluwer Academic Publishers 1989.
Watanabe, Chihiro – Naveed, Kashif – Neittaanmäki, Pekka: Co-evolution of Three Mega-trends Nurtures Un-captured GDP – Uber’s Ride-sharing Revolution. [http://www.jyu.fi/it/tutki- mus/muistiot/uudet_liikenteen_digitaaliset_palvelualustat.pdf] (28.6.2016).
Weimer, David – Vining, Aidan: Policy Analysis: Concepts and Practice. Pearson Education 2014.
Wikberg, Olli: Johdatus kilpailuoikeuteen. Helsinki 2011.
Wittman, Donald. The End of Special Interests Theory and the Beginning of a More Positive View of Democratic Politics. Teoksessa Edward Balleisen (toim.) – David Moss (toim.): Govern- ment and Markets: Toward New Theory of Regulation. Cambridge University Press 2010, s.
193–212.
Wohlgemuth, Michael: Schumpeterian Political Economy and Downsian Public Choice: Alternative Economic Theories of Democracy, Freiburg Discussion Papers on Constitutional Economics 7 (2002).
VIRALLISLÄHTEET
Euroopan komissio: Impact Assesment Guidelines. SEC(2009) 92.
EV 27/2017 vp: Eduskunnan vastaus EV 27/2017 vp ─ HE 161/2016 vp: Hallituksen esitys liiken- nekaareksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 9/1926 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi moottoriajoneuvoliikenteestä.
HE 175/1990 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä ja laiksi elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain 22 §:n kumoamisesta.
HE 52/1994 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä an- netun lain muuttamisesta.
HE 112/1998 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain muuttamisesta.
HE 141/2002 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle ajoneuvolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi.
HE 38/2006 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle taksiliikennelaiksi sekä laiksi luvanvaraisesta hen- kilöliikenteestä tiellä annetun lain muuttamisesta.
HE 32/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi taksiliikennelain muuttamisesta.
HE 315/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi joukkoliikennelain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 161/2016 vp: Hallituksen esitys liikennekaareksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
HE 164/2017 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sairausvakuutuslain väliaikaisesta muutta- misesta.
Kilpailuvirasto:
- Työryhmän raportti "markkinaehtoisuutta ja laadukkaita taksipalveluja". Kilpailuviraston lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle 8.8.2001. Dnro 623/72/2001.
- Taksiliikenteen kuljetusmaksujen tarkistusesitys. Kilpailuviraston lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle 24.4.2003. Dnro 306/72/2003.
- Direktiiviehdotus palveluista sisämarkkinoilla. Kilpailuviraston lausunto kauppa- ja teol- lisuusministeriölle 9.3.2004. Dnro 189/72/04. (Kilpailuvirasto 2004a)
- Taksiliikennelakityöryhmän mietintö. Kilpailuviraston lausunto liikenne- ja viestintämi- nisteriölle 23.8.2004. Dnro 596/72/04. (Kilpailuvirasto 2004b)
- Rautatielakiluonnos – Kilpailuviraston lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle 3.11.2015. Dnro 742/72/2005. (Kilpailuvirasto 2005a)
- Taksiliikennelaki. Kilpailuviraston lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle 18.11.2005.
Dnro 797/72/2005. (Kilpailuvirasto 2005b)
- Ministeriön lausuntopyyntö 3.5.2006 Dnro LVM073:00/2005 Linja-autoliikenteen rahoi- tuksen uudistaminen. Kilpailuviraston lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle 20.6.2006. Dnro 403/72/2006.
- Hallituksen esitys joukkoliikennelaiksi ja siirtymäajan liikennöintisopimus. Kilpailuviras- ton lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle 20.2.2009. Dnro 43/14.00.
- Hallituksen esitys joukkoliikennelaiksi sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttami- sesta. Kilpailuviraston lausunto eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle 15.9.2010.
Dnro 855/14.00.20/2009. (Kilpailuvirasto 2010a)
- Hallituksen esitys laiksi taksiliikennelain muuttamisesta. Kilpailuviraston lausunto edus- kunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle 13.4.2010. Dnro 351/14.00.20/2010. (Kilpailu- virasto 2010b)
- Hallituksen esitys (72/2011) taksiliikennelain muuttamisesta. Kilpailuviraston lausunto eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle 24.10.2011. Dnro 853/14.00.20/2011. (Kil- pailuvirasto 2011a)
- Kilpailuviraston aloite liikenne- ja viestintäministeriölle sekä Kansaneläkelaitokselle kos- kien Kelan ja Suomen Taksiliitto ry:n järjestämää sähköistä suorakorvausjärjestelmää.
10.11.2011. Dnro 6/14.00.20/2011. (Kilpailuvirasto 2011b)
- Kilpailukykyä ja hyvinvointia vastuullisella liikenteellä: Valtioneuvoston liikennepoliitti- nen selonteko eduskunnalle 2012. Kilpailuviraston lausunto eduskunnan liikenne- ja vies- tintävaliokunnalle 23.4.2012. Dnro 309/14.00.20/2012.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto:
- Aloite taksiliikennelain muuttamiseksi. Aloite liikenne- ja viestintäministeriölle 14.4.2014. (Kilpailu- ja kuluttajavirasto 2014a)
- Hallituksen esitys joukkoliikennelain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.
Lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle 5.9.2014. (Kilpailu- ja kuluttajavirasto 2014b) - Kilpailun mahdollisuudet ja edellytykset sote-palveluissa. Kilpailu- ja kuluttajaviraston
selvityksiä 5/2016.
Liikenne- ja viestintäministeriö:
- Yön ainoa valopilkku – Taksiliikennelakityöryhmän mietintö. Helsinki 2004.
- Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi joukkoliikennelain ja eräiden siihen liittyvien la- kien muuttamisesta (luonnos). Päivitetty 27.06.2014. [https://www.lvm.fi/lvm-site62- mahti-portlet/download?did=140994] (6.8.2017). (Liikenne- ja viestintäministeriö 2014a) - Lausuntoyhteenveto; HE joukkoliikennelain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttami-
sesta. Päivitetty 2.10.2014. [https://www.lvm.fi/lvm-site62-mahti-portlet/down- load?did=148293] (6.8.2014). (Liikenne- ja viestintäministeriö 2014b).
- Hallituksen esitys laiksi joukkoliikennelain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi la- eiksi (luonnos). Päivitetty 18.11.2014. [https://www.lvm.fi/lvm-site62-mahti-port- let/download?did=153502] (6.8.2017). (Liikenne- ja viestintäministeriö 2014c)
Liikennevirasto:
- Julkisen liikenteen suoritetilasto 2015. Liikenneviraston tilastoja 6/2017. Helsinki 2017.
- Selvitys liikennepalvelulain mukaisista seuranta- ja yhteensovittamistehtävistä. Liikennevi- raston tutkimuksia ja selvityksiä 12/2018. Helsinki 2018.
LiVM 6/1990 vp: Liikenneva1iokunnan mietintö n:o 6 hallituksen esityksestä laiksi luvanvaraisesta tavaraliikenteestä tiellä.
LiVM 7/1990 vp: Liikenneva1iokunnan mietintö n:o 7 hallituksen esityksestä laiksi luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä ja laiksi elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain 22 §:n ku- moamisesta.
LiVM 10/1994 vp: Liikennevaliokunnan mietintö n:o 10 hallituksen esityksestä laiksi luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain muuttamisesta ja hallituksen esityksestä laeiksi luvan- varaisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain muuttamisesta ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain 7 §:n 1 momentin kumoamisesta.
LiVM 11/1998 vp: Liikennevaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä laiksi luvanvaraisesta hen- kilöliikenteestä tiellä annetun lain muuttamisesta.
LiVM 34/2006 vp: Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä taksiliikenne- laiksi sekä laiksi luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain muuttamisesta.
LiVM 18/2009 vp: Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä joukkoliiken- nelaiksi sekä laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.
LtVM 28/1956 vp: Laki- ja talousvaliokunnan mietintö N:o 28 hallituksen esityksen johdosta tielii- kennelaiksi.
Oikeusministeriö:
- Hallituksen esityksen laatimisohjeet. Oikeusministeriön julkaisu 2004:4. Helsinki 2004.
- Säädösehdotusten vaikutusten arviointi – Ohjeet. Oikeusministeriön julkaisu 2007:6. Hel- sinki 2007.
- Prosessimallilla laatua lainsäädäntöön Sujuvampaan lainvalmisteluun -hankkeen välira- portti III. Selvityksiä ja ohjeita 39/2011. Helsinki 2011.
PeVL 40/2002 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä ajoneuvolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi.
PeVL 66/2002 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä rautatielaiksi sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.
PeVL 31/2006 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä taksiliikennelaiksi sekä laiksi luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain muuttamisesta.
Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus: Taksien kysyntä ja tarjonta Itä-Suomessa.
Raportteja 14/2013.
SOU 2005:4: Liberalisering, regler och marknader. Tukholma 2005.
SOU 2016:86: Taxi och samåkning – i dag, i morgon och i övermorgon. Tukholma 2016.
TaVM 2/1919 vp: Talousvaliokunnan mietintö N:o 2 Hallituksen esityksen johdosta, joka sisältää
ehdotuksen laiksi elinkeinon harjoittamisen oikeudesta.
INTERNET-LÄHTEET
Helsingin Sanomat: Vihreiden Antero Vartia lyttää yritystuki-työryhmän: Lobbarit istuivat valvo- massa, mitä poliitikot sanoivat – ”Ei ollut mitään mahdollisuutta onnistua”. Päivitetty 5.4.2018. [https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005630009.html] (11.4.2018).
Helsingin Uutiset: Taksikuskin valinta tolpalla – rasismia vai asiakkaan oikeus? Päivitetty 22.8.2014.
[http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/233762-taksikuskin-valinta-tolpalla-rasismia-vai- asiakkaan-oikeus] (28.5.2017).
Kansaneläkelaitos: Kelan korvaamien taksimatkojen uudet palveluntuottajat on valittu. Päivitetty 28.3.2018. [http://www.kela.fi/lehdistotiedotteet/-/asset_publisher/S3Q9lK5MESlT/con- tent/kelan-korvaamien-taksimatkojen-uudet-palveluntuottajat-on-valittu?_101_IN-
STANCE_S3Q9lK5MESlT_redirect=%2Flehdistotiedotteet] (23.4.2018).
Lainvalmistelun prosessiopas: [http://lainvalmistelu.finlex.fi/] (28.4.2018).
Suomen Taksiliitto: Suomen Taksiliitto [http://www.taksiliitto.fi/] (6.7.2017).
Viestintävirasto: HMV-sääntelyn tiekartta. Päivitetty 18.12.2015.
[https://www.viestintavirasto.fi/attachments/toimialatieto/HMV_saantelyn_tie- kartta_18.12.2015.pdf] (16.4.2017).
OIKEUSTAPAUKSET Korkein hallinto-oikeus KHO 2016:37
Markkinaoikeus
MAO 22.12.2014 2014/231
Kilpailu- ja kuluttajaviraston päätökset KKV 22.6.2010 630/61/2007
KKV 21.5.2013 279/14.00.00/2012 ja 875/14.00.00/2012 KKV 17.9.2013 1056/14.00.00/2010
KKV 17.9.2013 237/14.00.00/2011 KKV 11.12.2013 1184/14.00.00/2010 KKV 17.12.2013 500/14.00.00/2010 KKV 17.12.2013 367/14.00.00/2009 KKV 17.12.2013 536/14.00.00/2009
KKV 17.12.2013 863/14.00.00/2009 KKV 19.12.2013 681/14.00.00/2009 KKV 26.2.2015 348/14.00.00/2013 KKV 8.7.2015 29/14.00.00/2013
KKV 21.7.2015 217/KKV14.00.00/2013 KKV 9.5.2016 66/KKV14.00.00/2015
LYHENNELUETTELO
Elinkeinolaki laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta
(122/1919)
ELY-keskus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus
ETA Euroopan talousalue
EV Eduskunnan vastaus
EYVL Euroopan yhteisöjen virallinen lehti
HE Hallituksen esitys
Henkilöliikennelaki laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 343/1991
Kela Kansaneläkelaitos
KKV Kilpailu- ja kuluttajavirasto
Liikennepalvelulaki laki liikenteen palveluista (320/2017)
LiVM Liikennevaliokunnan mietintö (ennen 1.3.2003) tai
liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö (1.3.2003 jälkeen)
LM Lakimies. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aika-
kauskirja
LtVM Laki- ja talousvaliokunnan mietintö
Palveluvelvoiteasetus Neuvoston asetus (ETY) N:o 1191/69, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1969, julkisten palvelujen käsit- teeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsen- valtioiden toimenpiteistä, EYVL, N:o L 156, 28.6.1969, s. 1)
PeVL Perustuslakivaliokunnan lausunto
SOU Statens offentliga utredningar
Taksiliitto Suomen Taksiliitto ry
TaVM Talousvaliokunnan mietintö
KUVIOT JA TAULUKOT
Kuva 1. Markkinavoiman haittavaikutukset.
Kuvio 1. Tarjontakäyrän siirtyminen tuottavuuden laskun seurauksena.
Kuvio 2. Kysyntä- ja tarjontakäyrän siirtymien yhteisvaikutus.
Kuvio 3. Taksimatkojen kuluttajahintojen kehitys Ruotsissa vuosina 1980–1999.
Kuvio 4. Suomen maaliikenteen ja siihen kuuluvan taksiliikenteen toimialakohtainen liike- voittoprosentti sekä Ruotsin taksialan liikevoittoprosentti vuosilta 2010–2015.
Kuvio 5. Taksien määrä tuhatta asukasta kohden vuosina 1951–2017.
Kuvio 6. Taksitiheyden kehitys Suomessa ja Ruotsissa.
Kuvio 7. Bruttokansantuotteen sekä tieliikenteessä ammattikäytössä olevien ajoneuvojen määrän kehitys vuosina 1990–2017.
Kuvio 8. Taksitoimialan liikevaihdon kehitys Suomessa ja Ruotsissa 2000-luvulla.
Kuvio 9. Kuluttajahintaindeksin ja taksimatkojen kuluttajahintojen kehitys Suomessa ja Ruotsissa vuosina 2007–2016.
Kuvio 10. Kuluttajahintojen kehitys vuosina 2005–2017 yleisesti liikennesektorilla, julki- sessa liikenteessä ja taksimatkoissa.
Taulukko 1. Kotitalouksien kulutus taksimatkoihin vuosina 1985–2016.
1 JOHDANTO
Taksiliikenteellä tarkoitetaan tyypillisesti lyhytaikaista, tilauksesta suoritettavaa palvelua, jossa tilaaja vuokraa sekä ajoneuvon että kuljettajan käyttöönsä, tarkoituksenaan matkustaa paikasta toiseen. Henkilöautoilla harjoitettavaa taksiliikennettä on ollut olemassa 1800-lu- vulta lähtien ja Suomeen tämä liiketoimintamuoto saapui 1900-luvun alussa1. Taksiliiken- nettä harjoitetaan tälläkin hetkellä laajassa mittakaavassa ympäri maailmaa.
Taksiliikenne ja liikennesektori ovat olleet tyypillisesti voimakkaasti säänneltyjä sekä Suo- messa että kansainvälisesti. Liikenteeseen liittyvää elinkeinotoimintaa on rajoitettu muun muassa toimilupien määrällisillä rajoituksilla ja hintasääntelyllä. Vaikka muilla toimialoilla tällaiset rajoitukset ovat olleet Suomessa viime vuosina harvinaisia, taksitoiminnassa rajoi- tuksia on vuonna 2018 yhä voimassa. Muissa tieliikenteen kulkumuodoissa sääntelyä on va- pautettu hiljalleen 1990-luvun alusta lähtien. Myös taksiliikenteessä merkittävä osa rajoituk- sista poistuu vuonna 2018, kun laki liikenteen palveluista (liikennepalvelulaki, 320/2017) tulee voimaan.
Viime aikoina mielenkiinto taksien sääntelyn osalta on kohdistunut digitaalisiin kyydinjako- ja välityspalveluihin sekä niiden yleistymiseen. Suuret teknologia- ja kuljetuspalveluja tar- joavat yritykset, kuten yhdysvaltalaiset Uber ja Lyft sekä kiinalainen Didi Chuxing, ovat laajentuneet nopeasti kotimaissaan ja ovat myös levittäytyneet useisiin muihin maihin. Näi- den tarjoamat palvelut ja liiketoimintamallit poikkeavat olennaisesti perinteisistä taksipal- veluista, ja useassa maassa sääntely on joutunut uudelleen arvioitavaksi, kun on ollut epä- selvää, miten uudet liiketoimintamallit suhtautuvat voimassaolevaan sääntelyyn.
Tämän työn tarkoituksena on tarkastella Suomen taksisääntelyn kehitystä ja voimassa olevaa sääntelyä siitä näkökulmasta, löytyykö valituille sääntelyratkaisuille perusteita sääntelyteo- riasta tai oikeustaloustieteellisestä kirjallisuudesta. Tavoitteena on myös pyrkiä arvioimaan erilaisten sääntelyratkaisujen vaikutuksia. Sääntelyratkaisuista päähuomio kiinnittyy toimi- lupien määrällisiin rajoituksiin ja hintasääntelyyn. Lisäksi tarkoituksena on löytää mahdol-
1 Ks. kuvaus Suomen taksiliikenteen alkuvaiheista Mauranen 1995, s. 11–55.
lisia selityksiä sille, miksi sääntelyssä on päädytty juuri valittuihin ratkaisuihin. Menetelmäl- lisesti työ on siis pääasiassa sääntelyteoreettinen, mutta erityisesti lainsäädännön vaikutuksia arvioivaa osaa voidaan pitää metodologisesti empiirisenä oikeustutkimuksena2.
Lainsäätäjän tarkoitusta ja tavoitteita on pyritty selvittämään erityisesti lain esitöistä, kuten hallitusten esityksistä ja valiokuntien mietinnöistä, sekä varsinaisesta säädöstekstistä. Myös perusteita sääntelyratkaisujen valinnalle on pyritty löytämään säädösten esitöistä. Sääntely on kuitenkin ollut pitkään asetustasoista, eikä vanhojen asetusten esitöitä ollut löydettävissä, joten syitä sääntelyratkaisujen valinnalle on jouduttu arvioimaan epäsuorasti ja toissijaisista lähteistä. Edellä mainittujen lisäksi on tukeuduttu muihin kirjallisuuslähteisiin ja erilaisiin lausuntoihin, erityisesti sääntelyn tosiasiallisia tavoitteita arvioitaessa.
Sääntelyn vaikutuksia on pyritty arvioimaan kirjallisuuslähteiden sekä tilastoaineistojen avulla. Aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa erityisesti taksisääntelyn vapauttamisen vaiku- tukset eri maissa ovat olleet mielenkiinnon kohteena. Viimeisten vuosikymmenten aikana yleissuuntaus taksiliikenteessä on ollut kohti kevyempää sääntelyä ja monessa maassa toi- milupien määrällisistä rajoituksista ja hintasääntelystä on luovuttu. Esimerkiksi Yhdysval- loissa, Ruotsissa, Alankomaissa, Irlannissa ja Uudessa-Seelannissa taksisääntelyn liberali- soinneista saadut kokemukset tarjoavat aineistoa eri sääntelyratkaisujen vaikutusten arvioin- tiin. Suomessa taksimarkkinoiden kehitystä on pyritty vertaamaan saatavilla olevan tilasto- tiedon valossa erityisesti kevyemmin säänneltyihin Ruotsin taksimarkkinoihin sekä koti- maan linja-auto- ja tieliikenteen tavarankuljetusmarkkinoihin.
Tutkielman toisessa luvussa käydään läpi sääntelyteoriaa yleisellä tasolla sekä markkinahäi- riöiden, sääntelyhäiriöiden että erilaisten sääntelykeinojen näkökulmasta. Kolmannessa lu- vussa pyritään tunnistamaan taksimarkkinoihin liittyviä markkinahäiriöitä, taksisääntelyyn liittyviä sääntelyhäiriöitä, ja lisäksi arvioidaan taksisääntelyn vaikutuksia sekä teorian että empiiristen havaintojen pohjalta. Neljännessä luvussa kuvataan Suomen taksisääntelyn his- toriaa ja nykytilaa, arvioidaan sääntelyn perusteluja ja pohditaan sääntelyä selittäviä teki- jöitä, sekä kuvataan Suomen taksimarkkinoiden kehitystä ja pyritään tunnistamaan sääntelyn vaikutuksia. Lopuksi arvioidaan tutkimuksen tuloksia ja tehdään niihin liittyviä päätelmiä.
2 Empiirisestä oikeustutkimuksesta tarkemmin ks. Keinänen – Väätänen 2016, s. 258–271.
Tätä työtä kirjoittaessani olen työskennellyt liikenne- ja viestintäministeriön palveluosaston markkinayksikössä erityisesti taksiliikenteen sääntelyyn liittyvien kysymysten parissa. Olen osallistunut liikennepalvelulain valmisteluun ja ollut tiiviisti mukana sen täytäntöönpanossa erityisesti taksiliikenteeseen liittyvien kysymysten osalta.
2 YLEISESTI SÄÄNTELYTEORIASTA
2.1 Sääntely ja sääntelytarve tutkimuskohteena
Sääntelyteoria on oikeustieteen tutkimushaara, jonka tavoitteena on antaa välineitä lainsää- dännön tavoitteiden asettamiseen ja tarkoituksenmukaisuuden arviointiin. Keskeistä on pyr- kiä tunnistamaan, mihin yhteiskuntapoliittiseen tarpeeseen sääntelyllä pyritään vastaamaan.
Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat myös sääntelyn tarpeen ja sääntelykeinojen arviointi.3 Sääntelyteoria voidaan jakaa normatiiviseen ja positiiviseen sääntelyteoriaan. Normatiivinen sääntelyteoria pyrkii vastaamaan kysymykseen siitä, millaista sääntelyn tulisi olla ja positii- vinen sääntelyteoria pyrkii etsimään lainsäätäjän valintoihin tosiasiallisesti vaikuttavia teki- jöitä.4 Normatiivisen sääntelyteorian taustalla on tavoite yleisestä edusta (public interest), kun taas positiivinen sääntelyteorian yhteydessä voidaan tutkia yleisen edun ohella myös esimerkiksi yksityistä etua sääntelyn selittäjänä.
Sääntelyn tavoitteiden asettaminen ja arviointi korostavat oikeuden instrumentaalista luon- netta. Sääntelyllä pyritään vaikuttamaan ihmisten ja yritysten käyttäytymiseen. Sääntelyn voidaan katsoa luovan erilaisia kannustimia, jotka ohjaavat käyttäytymistä lainsäätäjän tar- koittamalla tavalla.5 Suomessa lainsäädännön välineellisyyttä korostavat esimerkiksi oikeus- ministeriön lainvalmisteluohjeet, joiden mukaan lakiesityksissä on kuvattava ehdotetun sääntelyn tarpeellisuus sekä arvioitava erilaisia sääntelykeinoja ja niiden vaikutuksia.6 Oikeustaloustiede (law and economics) on yksi tapa lähestyä sääntelyteoreettisia tutkimus- ongelmia.7 Oikeustaloustiede on tutkimussuuntaus, joka analysoi sääntelyvaihtoehtojen ta-
3 Esim. Määttä Oikeus 2002, s. 133, on listannut sääntelyteorian keskeisiksi kysymyksiksi sen, että säännel- läänkö asiasta ylipäätään, miten sääntely konkreettisesti laaditaan, millä tasolla sääntelystä huolehditaan ja miten sääntelyn käyttöönotto ja muutokset ajoitetaan.
4 Määttä Oikeus 2002, s. 133.
5 Määttä 2009, s. 11.
6 Oikeusministeriö 2004, s. 9–10. Ks. myös Euroopan komission (2009) ohjeet sääntelyn vaikutusarviointien laadintaan, jotka vastaavalla tavalla korostavat sääntelyn instrumentaalista luonnetta edellyttämällä yhteiskun- nallisen ongelman tunnistamista, tavoitteiden asettelua, vaikutusten etukäteistä arviointia, sääntelykeinojen vertailua sekä jälkikäteisarviointia.
7 Vaikka sääntelyteoria on saanut paljon vaikutteita taloustieteestä, sitä ei tule nähdä vain taloustieteen sovel- luksena, vaan se voi olla metodisesti huomattavasti laaja-alaisempi. Ks. Määttä Oikeus 2002, s. 137.
loudellisia vaikutuksia, joiden pohjalta voidaan arvioida eri sääntelyvaihtoehtojen keski- näistä paremmuutta.8 Oikeustaloustieteen tutkimustuloksista voidaan johtaa syitä ja tavoit- teita sääntelylle sekä kriteerejä, joiden pohjalta lainsäädännön tarkoituksenmukaisuutta voi- daan arvioida.9 Tavoitteet ja kriteerit nojaavat vahvasti yleisen edun käsitteeseen ja sääntelyn tavoitteena nähdään nimenomaan yleisen edun edistäminen.10 Oikeustaloustiede nojaa vah- vasti hyvinvointivointitaloustieteeseen (welfare economics) ja sen tutkimustuloksiin. Hyvin- vointitaloustiede hyödyntää mikrotaloustieteen käsitteitä ja tutkimusmetodeja, ja pyrkii nii- den avulla etsimään yhteiskunnan edun kannalta parhaita ratkaisuja. Keskeisiä mittareita ovat tehokkuus (efficiency) ja oikeudenmukaisuus (equity).
Hyvinvointitaloustieteessä tehokkuustarkastelu kytkeytyy resurssien allokaatioon ja keskei- siä tehokkuuskäsitteitä ovat paretotehokkuus ja Kaldor-Hicks-tehokkuus. Paretotehokas re- surssien jakautuminen tarkoittaa tilaa, jossa kenenkään asemaa ei voida parantaa jonkun muun asemaa heikentämättä. Puolestaan sellaiset muutokset, joissa hyötyjien saamat edut ylittävät kärsijöiden kokemat haitat, ovat Kaldor-Hicks-tehokkaita. Tähän tehokkuuskäsit- teeseen pohjautuu kustannus-hyötyanalyysi. Lainsäädännön näkökulmasta paretotehokkuus on usein ongelmallinen mittari, sillä tilanteet, joissa kärsijöitä ei ole lainkaan, ovat harvinai- sia. Kaldor-Hicks-tarkastelun ongelmana ovat erityisesti tilanteet, joissa hyödyt ja haitat ovat vaikeasti rahassa mitattavissa.11 Sääntelyn näkökulmasta kustannus-hyötyanalyysi on usein käyttökelpoinen työkalu. Sääntelyratkaisua voidaan pitää kannattavana, jos siitä koituvat hyödyt ylittävät siitä koituvat haitat.12
Tosiasiallisten markkinoiden sääntelyn osalta vallitsee melko vahva yksimielisyys siitä, että oikeustaloustiede tarjoaa soveltuvan kehikon ongelmien ratkaisemiseksi.13 Siitä, kuinka jul- kisen vallan tulisi puuttua markkinoiden toimintaan esimerkiksi sääntelyn avulla, on kuiten- kin olemassa merkittäviä näkemyseroja eri koulukuntien välillä.14 Beckeriläisen tai posne-
8 Timonen LM 1998, s. 100 ja 109. Timonen katsoo tämän kuvauksen soveltuvan erityisesti chicagolaiseen ja neoinstitutionaaliseen oikeustaloustieteen tutkimussuuntaukseen, joissa molemmissa lähtökohtana on tehok- kuusanalyysi.
9 Määttä 2006, s. 19–20.
10 Määttä 2009, s. 16.
11 Eri tehokkuuskäsitteiden käyttökelpoisuutta lainvalmistelussa on pohtinut mm. Määttä 2009, s. 77–78.
12 Kustannushyötyanalyysin merkityksestä sääntelyratkaisuja arvioita ks. tarkemmin esim. Määttä 2008, s. 49–
52 ja Määttä 2012, s. 27.
13 Näkemyksen yksimielisyydestä esittänyt Määttä 2011, s. 5, joka viittaa ns. coaselaiseen näkökantaan.
14 Koulukuntaeroista on kirjoittanut mm. Timonen LM 1998, s. 109–111. Myös kilpailuoikeuden alalla on tunnistettavissa vastaavanlaisia koulukuntaeroja, joista tarkemmin esim. Kuoppamäki 2012, s. 5.
rilaisen näkökannan mukaan taloustieteen tutkimustuloksia voidaan hyödyntää myös epä- suoriin markkinoihin, kuten rikollisuuteen ja sen kitkentään. Myös niin sanotun välittävän näkökannan mukaan taloustiedettä voidaan hyödyntää epäsuorien markkinoiden analyy- sissa, jos taloustieteen keinoin kyetään ennustamaan ja selittämään näitä ilmiöitä.15
Sääntelyn tavoitteiden, tarpeen ja keinojen lisäksi sääntelyteoreettisen tutkimuksen kohteena ovat usein sääntelyn tosiasialliset syyt ja motiivit. Sääntelyn syitä voidaan pyrkiä selittämään esimerkiksi erilaisten intressien kautta. Yleisen edun teoria (public interest theory) lähtee ajatuksesta, että lainsäätäjä pyrkii toimillaan edistämään koko yhteiskunnan etua16. Yksityi- sen edun teoriat puolestaan näkevät, että lainsäädäntöön vaikuttavat olennaisesti myös eri- laisten etu- ja sidosryhmien mielipiteet ja toiveet. Tässä teoriasuuntauksessa intressiryhmät nähdään tyypillisesti rationaalisina oman edun tavoittelijoina. Intressiryhmien voidaan aja- tella olevan esimerkiksi poliitikkoja tai virkamiehiä, jolloin puhutaan julkisen valinnan teo- riasta (public choice theory) tai yrityksiä, jolloin sääntelyä selitetään niin sanotulla säänte- lyloukkuteorialla (regulatory capture).17
Lainsäädäntö vastaa harvoin sitä, mitä sääntelyteoreettisessa tarkastelussa voidaan pitää tar- koituksenmukaisena tai hyvänä lainsäädäntönä, eikä yleisen edun teoria siten useinkaan tar- joa tyydyttävää selitystä vallitsevalle oikeustilalle. Lakiesityksiä perustellaan ainakin Suo- messa vain harvoin esimerkiksi markkinahäiriöiden korjaamisella18. Viimeaikoina on kes- kusteltu runsaasti lainvalmistelun tasosta ja erityisesti vaikutustenarviointien laatu on saanut tutkijoilta kritiikkiä.19 Esimerkiksi Kemiläinen ja Keinänen ovat arvioineet, että hallitusten
15 Määttä 2009, s. 6.
16 Toisinaan tätä lähestymistapaa kutsutaan sääntelyoptimismiksi tai piqoulaiseksi ajattelutavaksi (Määttä 2009, s. 130). Arthur Piqoun vuonna 1920 ilmestyneen merkkiteoksen, The Economics of Welfaren, katsotaan edustavan yleisen edun teoriaa.
17 Yleisesittely intressiteorioista esim. Baldwin – Cave – Lodge 2012, s. 40–49 ja Ogus 1994, s. 55–75.
18 Määttä (2009, s. 20–55) on käynyt laajasti läpi suomalaista lainvalmisteluaineistoa juuri markkinahäiriöiden näkökulmasta. Läpikäydyissä hallituksen esityksissä ei eksplisiittisesti viitata esimerkiksi ulkoisvaikutuksiin, julkishyödykkeisiin tai informaatio-ongelmiin, vaikkakin niiden voidaan tulkita perustelleen valittuja säänte- lyratkaisuja.
19 Ks. esim. Kemiläinen – Keinänen 2016. Artikkelissa käydään läpi vuoden 2014 hallituksen esityksiä ympä- ristövaikutusten osalta. Tutkijat katsoivat, että arvioinneissa painottuivat tavoitteet ja valittua sääntelyratkaisua oikeuttavat seikat, eikä niinkään todelliset arviot vaikutuksista. Tutkijoiden mukaan vaikutusten arvioinneissa ollut juurikaan havaittavissa kustannus-hyöty-näkökulmaa, kielteisiä vaikutuksia oli tunnistettu vain vähän ja vaikutuksiin liittyvää epävarmuutta ei ollut tuotu esiin riittävästi. Kemiläinen – Keinänen 2016, s. 206. Vuonna 2016 hallituksen esityksiä tutkineet Raiskila ja Wiberg (2017, s. 9) ovat puolestaan todenneet, että ”Oikeusmi- nisteriön ohjeita lakiesitysten laadinnasta ja erityisesti vaikutusarvioiden laatimisesta noudatetaan luokattoman huonosti.”
esitysten ympäristövaikutusten arvioinneilla lähinnä oikeutetaan ennakolta valittua säänte- lykeinoa, eikä arvioida muutosten todellisia vaikutuksia.20 Vuonna 2016 toimintansa aloit- tanut lainsäädännön arviointineuvosto on kiinnittänyt huomiota siihen, että neuvoston läpi- käymissä hallituksen esityksissä ei ollut perusteltu toteuttamistapojen valintaa, vaikutuksia ei ollut arvioitu kvantitatiivisesti, vaikutusten kohdentumista ei ollut eritelty riittävän tar- kasti, ja että käytetyn lähdeaineiston yksilöinnissä oli puutteita.21
Syitä sille, miksi lainsäädäntö ei näyttäydy aina täysin rationaalisena toimintana, voidaan etsiä positiivisesta sääntelyteoriasta. Positiivinen sääntelyteoria pyrkii löytämään syitä sille, miksi lainsäätäjä epäonnistuu yhteiskunnan kannalta optimaalisen sääntelyn luomisessa.
Siinä missä markkinoiden epäonnistumisia kutsutaan markkinahäiriöiksi, lainsäätäjän epä- onnistumisia kutsutaan sääntelyhäiriöiksi (government failures). Sääntelyhäiriöiden syyt voivat kytkeytyä esimerkiksi demokraattiseen päätöksentekojärjestelmään, päätöksenteki- jöiden heikkoon edustavuuteen, hallinnollisen koneiston tehottomuuteen sekä alueelliseen hajauttamiseen22.
2.2 Markkinahäiriöt sääntelytarpeen aiheuttajana
2.2.1 Sääntelytarpeen arvioinnista
Sääntelyteoreettinen tarkastelu on syytä aloittaa sääntelytarpeen arvioinnista. Keskeisenä lähtöajatuksena erityisesti tämän työn kannalta olennaisessa elinkeinotoiminnan sääntelyssä voidaan pitää sitä, että vapaa markkinatalous on paras talousjärjestelmä luomaan hyvinvoin- tia.23 Markkinataloudessa päätökset tuotannosta, kulutuksesta ja hinnoista on jätetty mark- kinoilla toimivien yritysten ja kuluttajien sekä näiden välityksellä toimivan kilpailumekanis- min ratkaistavaksi, eikä julkisen vallan puuttumista tarvita. Vapaat markkinat eivät kuiten- kaan ole ainoa tapa allokoida yhteiskunnan resursseja. Äärimmäisenä vastakohtana vapaalle markkinataloudelle voidaan nähdä täysin valtiojohtoinen suunnitelmatalous, joka oli käy- tössä aikanaan Neuvostoliitossa ja nykyisinkin Kuubassa ja Pohjois-Koreassa. Käytännössä
20 Kemiläinen – Keinänen 2016, s. 205.
21 Arviointineuvoston lausuntojen läpikäyntiä ja kokoavia huomioita artikkelissa Keinänen – Halonen 2017, s.
6–17.
22 Weimer – Vining 2014, s. 156.
23 Tämän ajatuksen isänä on totuttu pitämään Adam Smithiä, vaikkakin Smith itse oli hyvin tietoinen vapaiden markkinoiden rajoituksista, ks. Stiglitz 2010, s. 15–16.
valtaosa kansantalouksista on kuitenkin jonkinasteisia sekatalouksia, joissa osa tuotannosta on jätetty markkinoiden hoidettavaksi ja osa vahvemmin valtion tehtäväksi.24
Käytännön kokemusten lisäksi näkemys markkinatalouden paremmuudesta perustuu ajatuk- seen siitä, että resurssit jakautuvat yhteiskunnassa vaihdannan seurauksena tehokkaimmalla tavalla, eli niitä eniten arvostaville. Tämä puolestaan perustuu oletukseen täydellisestä kil- pailusta, voittoa maksimoivista, rationaalisista markkinatoimijoista ja näiden seurauksena itsenäisesti tasapainoon ohjautuvista markkinoista. Täydellinen kilpailu on teoreettinen malli, jolla pyritään selittämään tuotantomäärän ja hinnan muodostumista markkinoilla.
Mallissa oletetaan, että markkinoilla on lukuisia ostajia ja myyjiä, alalle tulon ja sieltä pois- tumisen esteet ovat matalat, kaikki markkinoilla olevat tuotteet ovat keskenään samanlaisia ja markkinoilla olevat toimijat tuntevat kaikki tarjolla olevat hyödykevaihtoehdot.25
Määritelmällisesti kuluttajan katsotaan olevan rationaalinen, jos tämä kykenee asettamaan valittavana olevat vaihtoehdot paremmuusjärjestykseen mieltymystensä mukaan. Kuluttajan on siis osattava arvioida erilaisia hyödykkeitä ja hyödykeyhdistelmiä mieltymystensä va- lossa, ja lisäksi tämän on oltava mieltymystensä suhteen johdonmukainen. Johdonmukai- suudella viitataan siihen, että jos kuluttaja pitää hyödykettä A parempana kuin hyödykettä B ja hyödykettä B parempana kuin C, niin kuluttajan täytyy pitää myös hyödykettä A parem- pana kuin hyödykettä C. Lisäksi kuluttajan valintoihin vaikuttavat tämän käytössä olevat resurssit. Koska kuluttajan resurssit ovat rajalliset, tämä ei voi hankkia kaikkia mieleisiään hyödykkeitä, eli jokaisella hankinnalla on aina vaihtoehtoiskustannus. Kuluttaja tekee kulu- tuspäätöksensä sillä periaatteella, että koettu rajahyöty26 on yhtä suuri kuin koettu rajakus- tannus27. Tässä pisteessä kuluttajan kokonaishyöty on kaikkein suurin.28
Täydellisen kilpailullisilla markkinoilla yritys ei voi vaikuttaa myymiensä tuotteiden hin- taan, vaan ainoastaan tuotantomäärään. Rationaalinen tuottaja mitoittaa tuotantonsa siten, että se maksimoi tuottonsa ja tämä tapahtuu tuotantotasolla, jossa rajahyöty on yhtä suuri kuin rajakustannus. Tässä pisteessä tuottajan kokonaishyöty on kaikkein suurin.29
24 Stiglitz – Rosengard 2015, s. 4–5.
25 Ks. täydellisen kilpailun edellytyksistä esim. Kuoppamäki 2012, s. 6 ja Alkio – Wik 2009, s. 54.
26 Rajahyödyllä tarkoitetaan lisähyötyä, jonka kuluttaja kokee kuluttaessaan yhden lisähyödykkeen.
27 Rajakustannuksella tarkoitetaan lisäkustannusta, jonka kuluttaja kokee kuluttaessaan yhden lisähyödykkeen.
28 Kuluttajan preferenssejä koskevista oletuksista ja valinnasta täydellisen kilpailun mallissa ks. esim. Cooter – Ulen 2012, s. 18–26.
29 Tuottajan päätöksenteosta täydellisen kilpailun mallissa ks. esim. Cooter – Ulen 2012, s. 26–28.
Täydellisen kilpailullisilla markkinoilla kysyntä ja tarjonta asettuvat tasapainoon, eli kaikki tuotetut hyödykkeet kulutetaan. Markkinahinnat vastaavat pitkällä aikavälillä tuotantokus- tannuksia, sillä jos jokin yrityksistä yrittäisi nostaa hintojaan, kuluttajat vaihtaisivat sellaisen yrityksen hyödykkeisiin, joka ei ole näin tehnyt. Jos taas alalla esiintyy keskimääräistä suu- rempia tuottoja, markkinoille tulee uusia tuottajia, jotka tarjoavat hyödykkeitä halvemmilla hinnoilla.30 Kysynnän ja tarjonnan ollessa tasapainossa, voidaan sanoa resurssien jakautu- neen yhteiskunnan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, eli allokatiivisesti tehokkaasti.
Hyvinvointitaloustieteen ensimmäisen peruslauseen mukaan täydellisen kilpailulliset mark- kinat ovat aina allokatiivisesti tehokkaat.31
Allokatiivinen tehokkuus on niin sanottua staattista tehokkuutta, eli juuri tässä hetkessä val- litsevaa tehokkuutta. Tämän lisäksi kilpailun ajatellaan johtavan myös pitkällä tähtäimellä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tällöin puhutaan dynaamisesta tehokkuudesta.32 Voittoa tavoittelevat yritykset pyrkivät tarjoamaan kuluttajia miellyttäviä hyödykkeitä, hyö- dyntämään tehokkaimpia mahdollisia tuotantomenetelmiä, kehittämään kokonaan uusia hyödykkeitä ja edullisempia tuotantomenetelmiä sekä sopeuttavat ja uudelleenohjaavat tuo- tantoaan.33 Kilpailu voidaan nähdä myös prosessina, jossa markkinoilla toimivien yritysten ajatellaan pyrkivän saavuttamaan kilpailuetua uusilla tuotteilla ja tuotantomenetelmillä, minkä jälkeen muut yritykset alkavat imitoimaan innovaatioita tehneitä yrityksiä, jolloin vanhoja hyödykkeitä ja tuotantotapoja katoaa.34 Kokonaisuutena tätä prosessia kutsutaan luovaksi tuhoksi.35
Lisäksi markkinatalouden etuna voidaan pitää sen kykyä luoda ja hyödyntää informaatiota.
Markkinatalous perustuu kuluttajien ja yritysten hajautettuun päätöksentekoon. Vastakoh- tana hajautetulle päätöksenteolle on keskitetty päätöksenteko, jossa yksi taho, eli käytän-
30 Cooter – Ulen 2012, s. 27–28
31 Stiglitz – Rosengard 2015, s. 66–67. Edellytyksenä täydellisen kilpailun lisäksi on se, ettei päätöksillä ole ulkoisvaikutuksia eikä markkinoilla ole julkishyödykkeitä, ks. Stiglitz 2010, s. 16.
32 Näkemystä, jossa kilpailu nähdään dynaamista tehokkuutta lisääväksi, kutsutaan arrow’laiseksi näkökan- naksi. Monopoli- ja oligopolimarkkinoilla toimivilla yrityksillä ajatellaan olevan heikot kannustimet innovoin- tiin, sillä he hallitsevat jo suurinta osaa markkinoista. Tälle vastakkaista näkemystä edustaa schumpeterilainen näkökanta, jossa korostetaan suurten yrityskokojen merkitystä innovaatioiden syntymiselle. (Määttä 2001, s.
40–41).
33 Kuoppamäki 2012, s. 2–3 ja Stiglitz – Rosengard 2015, s. 63.
34 Kilpailu- ja kuluttajavirasto 2016, s. 13.
35 Luovan tuhon käsitteestä sekä prosessista ks. Schumpeter 1942, s. 81–86; ks. myös Kuoppamäki 2012, s. 16.
nössä valtio, päättää tuotannosta ja hinnoista. Hajautetun päätöksentekoprosessin etuna voi- daan pitää sitä, että kuluttajat tuntevat omat mieltymyksensä ja yritykset toimialansa viran- omaisia paremmin.36 Tällöin toimivassa kilpailussa hintojen ja tuotantomäärien voidaan nähdä suoraan heijastelevan kuluttajien arvostusta. Hyvinvointitaloustieteen toisen perus- lauseen mukaan kaikki erilaiset paretotehokkaat resurssien allokaatiot voidaan saavuttaa täy- dellisen kilpailun vallitessa kilpailumekanismin avulla, ilman keskitettyä päätöksentekoa.37 Vaikka vapaat markkinat tietyissä teoreettisissa olosuhteissa johtavatkin tehokkaaseen lop- putulokseen, taloustieteilijöiden ja sääntelyteoreetikkojen keskuudessa vallitsee jokseenkin täydellinen yksimielisyys siitä, ettei yhteiskuntaa voi rakentaa vapaiden markkinoiden va- raan. Stiglitz on tiivistänyt asian seuraavasti:
”There are no theoretical grounds for the belief that unfettered markets will, in general, lead to societal well-being. The notion that markets, by themselves, lead to efficient outcomes has, in short, no theoretical justification: No one believes that the conditions under which that state- ment is true are satisfied.”38
Julkista valtaa ja sääntelyä tarvitaan välttämättä jo siihen, että se määrittelee omistusoikeudet ja varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus voimaansaattaa tehdyt sopimukset. Tämä on pe- rusedellytys sille, että markkinat voivat ylipäätään olla olemassa.39 Näiden lisäksi peruste- luja oikeudelliselle sääntelylle löytyy kirjallisuudesta lukuisia, mutta mitään yhtenäistä, kai- ken kattavaa listausta ei ole löydettävissä. Tyypillisesti ne kuitenkin kietoutuvat niihin on- gelmakohtiin, joissa ideaali malli täydellisestä kilpailusta ei toteudu tai joissa markkiname- kanismi johtaa yhteiskunnan kannalta tehottomaan lopputulokseen. Näitä tilanteita kutsu- taan vakiintuneesti markkinahäiriöiksi.
Esimerkiksi Cooter ja Ulen lähestyvät sääntelytarvetta nimenomaan markkinahäiriöiden nä- kökulmasta ja listaavat näiden aiheuttajaksi markkinavoiman, ulkoisvaikutukset, jul- kishyödykkeet ja epätäydellisen informaation.40 Stiglitz ja Rosengard ovat edellä mainittujen
36 Kuoppamäki 2012, s. 3–4, myös Stiglitz – Rosengard 2015, s. 62–63.
37 Stiglitz – Rosengard 2015, s. 66–67.
38 Stiglitz 2010, s. 16.
39 Stiglitz – Rosengard 2015, s. 84–85.
40 Cooter – Ulen 2012, s. 38–42.
