Epätäydellinen kilpailu

2.2.2 Epätäydellinen kilpailu

Täydellisen kilpailun määritelmään kuuluu vaatimus siitä, että markkinoilla on lukuisia tuot-tajia ja ostuot-tajia, eikä yhdelläkään näistä ole markkinavoimaa eli kykyä määrittää hintaa yli tai alle kilpailullisen tason. Kaikki markkinoilla toimivat ovat siis hinnanottajia (price-takers).

41 Stiglitz – Rosengard 2015, s. 83–94. Kehittymättömien markkinoiden aiheuttajana kirjoittajat pitävät transak-tiokustannuksia sekä innovaatioita ja negatiivista valikoitumista, jotka voidaan lukea myös informaatio-ongel-miin.

42 Baldwin – Cave – Lodge 2012, s. 15 ja 24.

43 Määttä 2009. s. 20.

44 Ks. esim. Baldwin – Cave – Lodge 2012, s. 24 ja Weimer – Vining 2014, s. 98–121.

45 Oikeudenmukaisuuden käsite ei kuitenkaan ole yksiselitteinen ja erilaiset oikeudenmukaisuuskäsitteet voivat olla keskenään ristiriitaisia. Esimerkkinä voidaan mainita tasaisen tulonjaon edistäminen ja omistusoikeuksien turvaaminen.

46 Määttä 2011, s. 5–6.

47 Jaottelu on siinä mielessä keinotekoinen, että monet näistä kytkeytyvät vahvasti toisiinsa ja yhden ongelman ratkaiseminen saattaa riittää ratkaisemaan myös muut ongelmat. Esimerkiksi epätäydellinen kilpailu saattaa olla seurausta markkinoilla vallitsevasta epäsymmetrisestä informaatiosta. Informaatio-ongelman ratkaisu saattaa täten ratkaista myös kilpailuongelman.

Lisäksi edellytyksenä on, että markkinoille tulo ja sieltä poistuminen on vapaata. Epätäydel-lisen kilpailun muotoina voidaan siis nähdä tälle vastakkaiset tilanteet, eli markkinatoimijoi-den vähäisyys ja markkinavoiman olemassaolo sekä markkinoille tulon ja sieltä poistumisen esteet.

Kun yrityksiä on vähän, voidaan puhua monopolista, jolloin markkinoilla on vain yksi yritys, tai oligopolista, jolloin markkinoilla on vain muutamia yrityksiä. Vastaavalla tavalla tilan-netta, jossa markkinoilla on vain yksi ostaja, kutsutaan monopsoniksi ja muutaman ostajan tilannetta oligopsoniksi.⁴⁸ Markkinoilla voi esiintyä markkinavoimaa myös silloin, kun yri-tyksiä ja ostajia on useita. Yhdellä yrityksellä voi olla määräävä markkina-asema, jolloin se voi vaikuttaa hyödykkeen hintatasoon ja sulkea kilpailijoitaan markkinoiden ulkopuolelle.⁴⁹ Myös kilpailijoiden väliset sopimukset ja näiden yhteenliittymien tekemät päätökset voivat rajoittaa kilpailua. Keskinäistä kilpailua rajoittavia yhdenmukaistettuja menettelytapoja kut-sutaan horisontaalisiksi kartelleiksi.⁵⁰ Monopolistisessa kilpailussa yritykset erilaistavat tuotteitaan ja pyrkivät saavuttamaan etua kilpailijoihinsa nähden, jotta voisivat nostaa tuot-teensa hintoja tuotantokustannuksia korkeammalle.⁵¹

Määttä on katsonut myös ylikilpailun olevan yksi epätäydellisen kilpailun muodoista. Yli-kilpailulla tarkoitetaan tilannetta, jossa toimialalla vallitsee pitkäaikainen ylituotantoti-lanne.⁵² Den Hertog mainitsee mahdollisina ylikilpailusta aiheutuvina ongelmina alihinnoit-telun, hintatason suuret vaihtelut ja heikentyneen turvallisuuden niissä tilanteissa, joissa ku-luttajien on vaikea arvioida tuotteen laatua.⁵³

Epätäydelliselle kilpailulle on löydettävissä useita erilaisia selittäviä tekijöitä. Mittakaava-edut voivat useasti olla syynä yritysten koon kasvulle ja määräävän markkina-aseman muo-dostumiselle. Mittakaavaetuja saavutetaan, jos tuotannon yksikkökustannukset laskevat tuo-tantomäärän kasvaessa. Täten suurempi yrityskoko antaa yritykselle kilpailuetua ja voidaan

48 Määttä 2009, s. 42.

49 Kuoppamäki 2012, s. 8. Kuoppamäen mukaan yritys on määräävässä markkina-asemassa, jos se hallitsee yli puolta markkinoista ja sen kilpailijat ovat selvästi sitä pienempiä.

50 Kartelleista ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista tarkemmin esim. Wikberg 2011, s. 45–46.

51 Stiglitz – Rosengard 2015, s. 84.

52 Määttä 2009, s. 43, myös den Hertog 2000, s. 226.

53 den Hertog 2000, s. 227.

puhua luonnollisesta monopolista.⁵⁴ Joidenkin näkemysten mukaan itseohjautuvan markki-natalouden perusluonteeseen kuuluu monopolien syntyminen ja kilpailun keskittyminen. Tä-män voidaan nähdä johtuvan tehottomien yritysten poistumisesta markkinoilta sekä määrää-vässä asemassa olevien toimijoiden kyvyllä haitata kilpailijoiden toimintaa esimerkiksi hin-takartelleilla ja yrityskaupoilla.⁵⁵

Vähäisen kilpailun ja markkinavoiman taustalla voi piillä myös erinäisiä markkinoille tulon esteitä. Ne vähentävät tai jopa kokonaan estävät potentiaalisten kilpailijoiden tulon markki-noille. Markkinoille tulon esteitä voivat olla esimerkiksi maantieteelliseen sijaintiin liittyvät haasteet, suuret investointikustannukset sekä vaikeus löytää ammattitaitoista henkilöstöä.⁵⁶ Muut yritykset voivat pyrkiä vaikeuttamaan markkinoille tuloa esimerkiksi saalistushinnoit-telulla ja sitouttamalla asiakkaita pitkäaikaisilla sopimuksilla. Myös alalla oleville yrityksille maksettavat julkiset tuet voivat muodostaa markkinoille tulon esteen potentiaalisille uusille yrityksille.⁵⁷ Myös sääntely voi olla merkittävä markkinoille tulon este. Sääntelyllä voidaan esimerkiksi rajoittaa markkinoille tulevien yritysten määrää, asettaa kannattavuutta rasitta-via velvoitteita, heikentää kilpailuneutraliteettia, asettaa rajoituksia tiettyjen teknologioiden käytölle, edellyttää kokemusta ja kouluttautumista sekä vaatia toimilupaa ja rajoittaa niiden siirrettävyyttä. Myös erilaisten hallinnollisten menettelyjen raskaus ja monimutkaisuus voi rajoittaa etenkin pienten yritysten markkinoille tuloa.⁵⁸

Siinä missä markkinoille tulon myös markkinoilta poistumisen tulisi olla vapaata. Merkittä-vän esteen markkinoilta poistumiselle luovat niin sanotut uponneet kustannukset (sunk costs). Tällaisia ovat esimerkiksi investoinnit, joita ei saada myytyä eteenpäin markkinoilta poistuttaessa. Uponneet kustannukset aiheuttavat tilanteen, jossa markkinoilla olevat yrityk-set ovat erilaisessa asemassa potentiaalisiin markkinoille tulijoihin nähden ja tilanne voi muodostua ongelmaksi myös markkinoille tulon kannalta.⁵⁹

54 Ks. esim. Kuoppamäki 2012, s. 9–10 ja Stiglitz – Rosengard 2015, s. 84.

55 Ks. Kuoppamäki 2012, s. 4–5. Toisaalta toimivaa kilpailuprosessia voidaan pitää tehokkaana tapana purkaa valtakeskittymiä, ks. Kuoppamäki 2012, s. 18.

56 Ks. esim. Määttä 2009, s. 46 ja Kilpailuvirasto 2005a.

57 Määttä 2012, s. 18.

58 Sääntelyn luomia markkinoille tulon esteitä on käsitelty muun muassa Määtän (2012) kilpailua ja sääntelyä käsittelevässä kirjoituksessa, s. 18–23.

59 Stiglitz – Rosengard 2015, s. 204.

Yritysten kilpailua rajoittavaa strategista käyttäytymistä voidaan selittää peliteorian avulla.

Kun markkinoilla on vähän toimijoita, on muiden yritysten valinnoilla olennainen vaikutus yksittäisen yrityksen menestymisen kannalta. Tällöin yrityksille voi muodostua kannustin sopia keskenään kilpailun rajoittamisesta. Peliteorialla ja tarkemmin ottaen vangin dilem-malla voidaan selittää myös ylikilpailua. Yrityksille voi muodostua uponneista kustannuk-sista johtuen kannustin jäädä odottamaan, että muut yritykset vähentävät tuotantoaan, mutta kun kaikki ajattelevat samalla tavalla, jää ylitarjonta vallitsevaksi olotilaksi.⁶⁰

Epätäydellisellä kilpailulla on useita yhteiskunnan näkökulmasta haitallisia piirteitä. Vähäi-nen kilpailu ja liialliVähäi-nen markkinavoima vähentävät sekä allokatiivista että dynaamista te-hokkuutta. Allokatiivinen tehokkuustappio johtuu siitä, että markkinavoimaa omaavalle yri-tykselle muodostuu kannustin nostaa hintoja ja vähentää tuotantoaan. Toisin kuin täydelli-sen kilpailun tilanteessa, markkinavoimaa omaava yritys kohtaa laskevan kysyntäkäyrän ja tästä syystä myös yrityksen rajatuotot vähenevät tuotantomäärän kasvaessa.⁶¹ Voittoa mak-simoivan yrityksen kannattaa asettaa tuotanto sellaiselle tasolle, jossa rajatuotot ja rajakus-tannukset ovat yhtä suuret. Rajatuoton ollessa hintaa pienempi tämä tapahtuu pisteessä, jossa tuotantomäärä on kilpailullisten markkinoiden tuotantoa vähäisempää ja yritykselle jää mah-dollisuus myös nostaa hintaa yli kilpailullisen tason.⁶²

Epätäydellisen kilpailun vaikutuksia voidaan havainnollistaa kuvalla 1. Kuvassa vasem-malla nähdään niin sanottu Harbergerin kolmio (WL1), joka kuvaa perinteistä monopolin aiheuttamaa hyvinvointitappiota. Edellä kuvatun mukaisesti monopoliyritys voi nostaa hin-taa yli kilpailullisen tason (tasolta Pk tasolle Pm) sekä vähentää tuotantoaan (tasolta Qk tasolle Qm). Rajoitetun tuotannon seurauksena syntyy allokatiivinen tehokkuustappio (deadweight loss). Monopolituotteista maksettu ylihinta vähentää myös muiden tuotteiden kysyntää, sillä näiden kulutukseen jää vähemmän resursseja.⁶³ Kuvan neliö WL2 kuvaa puolestaan tulon-siirtoa kuluttajilta tuottajille. Tätä aluetta kutsutaan myös Tullockin suorakulmioksi. Toisin

60 Ylikilpailun syistä ks. Määttä 2009, s. 43 ja den Hertog 2000, s. 226–228. Muita ylikilpailun syitä Määtän ja den Hertogin mukaan ovat muun muassa kapasiteetin mitoittaminen kysyntähuippuihin sekä luonnollisen oligopolin tilanteet.

61 Täydellisen kilpailun markkinoilla yksittäisen yrityksen tuotanto ei vaikuta koko markkinan kysyntään ja tästä johtuen yksittäiseen yritykseen kohdistuva kysyntä on tuotannosta riippumatonta. Monopolin tai määrää-vän markkina-aseman tilanteessa lisäkysyntää voidaan saavuttaa vain hintaa laskemalla. Tällöin tuotantoa li-sätessä myös jokaisesta hyödykkeestä saatu tuotto vähenee. Täten kilpailullisten markkinoiden tilanteesta poi-keten rajatuotto on pienempi kuin tuotteen hinta.

62 Perinteinen monopolimalli soveltuu myös niiden tilanteiden kuvaamiseen, joissa yhdellä tai useammalla yri-tyksellä on markkinavoimaa nostaa hintojaan yli tuotantokustannusten. Ks. Kuoppamäki 2012, s. 10.

63 Kuoppamäki 2012, s. 11–13.

kuin allokatiivinen tehokkuustappio, tämä tulonsiirto ei suoraan vähennä yhteiskunnan hy-vinvointia, vaan siirtää sitä paikasta toiseen⁶⁴. Usein kuitenkin monopoliyritys käyttää osan tästä tulonsiirrosta monopoliasemansa puolustamiseen. Tämä monopoliaseman puolustami-nen ei tuota mitään yhteiskunnalle ja aiheuttaa täten hyvinvointitappion.⁶⁵

Kuvan oikean laidan neliö (WL3) kuvastaa puolestaan dynaamista tehokkuustappiota. Se kuvaa ensinnäkin potentiaalisia haittavaikutuksia, joita voi aiheutua markkinoiden ulkopuo-lelle jääville yrityksille. Menetykset voivat olla sekä saamatta jääviä tuloja että alalta pois-tumisen kustannuksia tehtyjen investointien muodossa. Kyseiseen tehokkuustappioon lu-keutuvat myös ne vaikutukset, joita seuraa innovaatioiden syntymättä jäämisestä taikka nii-den markkinoille pääsyn estymisestä tai hidastumisesta.⁶⁶ Uuden hyödykkeen markkinoille tulon estämisen vaikutuksia on vaikea määrittää täsmällisesti, sillä uusien hyödykkeiden to-dellinen arvo nähdään vasta, kun ne päätyvät kuluttajien arvioinnin kohteeksi ja ostopäätök-siä tehdään vanhan ja uuden hyödykkeen välillä.⁶⁷

64 Kuoppamäki 2012, s. 14–15. Oikeudenmukaista tulonjakoa mietittäessä tälläkin seikalla saattaa kuitenkin olla merkitystä.

65 Ks. tarkemmin alajaksosta 3.2.4.

66 Syntymättömien innovaatioiden osalta viitataan niin sanottuun arrow’laisen lähestymistapaan, jonka mu-kaan kilpailu lisää yritysten kannustimia innovaatioiden ja uusien teknologioiden kehittämiseen. Monopoli- ja oligopolimarkkinoilla yrityksillä ei ole kannustinta kehittää uusia tuotteita ja tuotantotapoja, sillä ne kontrol-loivat jo valtaosaa markkinoista. Suomessa on omaksuttu etenkin kilpailupolitiikassa ja kilpailulainsäädän-nössä arrow’lainen näkemys kilpailun dynaamista tehokkuutta lisäävästä luonteesta. Ks. Määttä 2001, s. 40–

41.

67 Kuoppamäki 2012, s. 13–14.

Kuva 1. Markkinavoiman haittavaikutukset. Lähde Kuoppamäki 2012.⁶⁸ Kuviossa Pm = hinta mo-nopolitilanteessa, Pk = hinta kilpailullisilla markkinoilla, Qm = tuotanto monopolitilanteessa, Qk

= tuotanto kilpailullisilla markkinoilla, WL1 = Harbergerin kolmio, WL2 = Tullockin suorakulmio ja WL3 = dynaaminen tehokkuustappio.

Ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, että vähäinen määrä yrityksiä ja suuret yrityskoot olisivat aina puhtaasti negatiivinen asia. Suurempi yrityskoko voi tuoda mittakaavaetuja ja alentaa tätä kautta sekä kyseisen yrityksen että koko toimialan tuotantokustannuksia. Täten kilpailun vaikutuksia on arvioitava myös suurtuotannon myötä mahdollisesti koituvien tehokkuusetu-jen näkökulmasta. Lisäksi suuremmat yrityskoot voivat mahdollistaa suuremmat panostuk-set tuotekehitykseen.⁶⁹ Markkinoiden keskittyminen voi johtaa yhteiskunnan kannalta te-hokkaampaan lopputulokseen, jos hyödykkeeseen liittyy verkostoulkoisvaikutuksia.⁷⁰

68 Kuoppamäki 2012, s. 11. Kuoppamäki on mukaillut alun perin Herbert Hovenkampin vuonna 1999 käyttä-mää tapaa kuvata markkinavoiman haittoja yhteiskunnalle. Hovenkamp on puolestaan käyttänyt kuvion poh-jana Arnold Harbergerin tapaa kuvata yhteiskunnalle koituvaa tehokkuustappiota (kuvion vasemman puolen Harbergerin kolmio), ja on lisännyt siihen uutena elementtinä dynaamista tehokkuustappiota kuvaavan neliön (kuvan oikea puoli).

69 Määttä 2001, s. 40, ks. myös Kuoppamäki 2012, s. 9–10 ja 16–17. Keskittyneiden markkinoiden hyödyillä viitataan niin sanottuun schumpeterilaiseen näkökantaan, jonka mukaan staattiset tehokkuushyödyt mitta-kaava- ja synergiaetujen kautta johtavat korkeampaan teknologiseen kehitykseen. Näkemystä perustellaan sillä, että keskittyneillä markkinoilla yritykset voivat rahoittaa helpommin mittavaa tuotekehitystä omilla tu-loillaan ja investoinneille on myös odotettavissa korkeampaa tuottoa, kun kilpailijoita on vähän.

70 Page – Lopatka 2000, s. 967. Verkostoulkoisvaikutuksia käsitellään tarkemmin alajaksossa 2.2.3.

piirinen näyttö markkinoiden keskittymisen ja innovaatioiden välisestä suhteesta on ristirii-taista, mutta tutkimusten perusteella erityisesti uudet yritykset näyttäisivät olevan tärkeässä roolissa teknologisen kehityksen kannalta.⁷¹

Epätäydellinen kilpailu ei välttämättä johda ylivoittoihin, vaan se voi näyttäytyä myös niin sanottuna X-tehottomuutena, jolloin yritys ei onnistu hyödyntämään hallussaan olevia re-sursseja tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Myös tällainen tehottomuus johtaa hyvin-vointitappioihin.⁷² X-tehottomuutta selittää se, että kilpailun puuttuessa monopoliyritys voi saavuttaa voittoja, vaikkei se hyödyntäisi resurssejaan tehokkaasti.

Kilpailu voidaan nähdä myös laajemmin sosiaalisena instituutiona, joka turvaa yksilöiden päätöksenteon vapautta ja legitimoi yritysten taloudellista valtaa. Kuluttajien voidaan aja-tella ikään kuin äänestävän ostopäätöksillään elinkeinoharjoittajien ja näiden tarjoamien tuotteiden oikeudesta säilyä markkinoilla.⁷³ Suorituskilpailu voidaan nähdä tasapuolisena ja oikeudenmukaisena tapana ratkaista, ketkä saavat jatkaa elinkeinon harjoittamista ja ketkä eivät.