Arkielämää laivalla
James Cookin matkapäiväkirjojen kertomaa 1768–1779
Itä-Suomen yliopisto Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Historia- ja maantieteen laitos Yleisen historian pro gradu-tutkielma Tammikuu 2018
Mirka Ranto
Tekijä: Mirka Ranto Opiskelijanumero: 251792
Tutkielman nimi: Arkielämää laivalla. James Cookin matkapäiväkirjojen kertomaa 1768
–
1779.Tiedekunta/oppiaine: Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, yleinen historia Sivumäärä: 89 + 3 liitettä
Aika ja paikka: tammikuu 2018, Joensuu
Pro gradu –tutkielmassa käsitellään ja arvioidaan arkielämää Iso-Britannian laivastossa James Cookin silmin hänen matkapäiväkirjojensa kautta vuosina 1768
–
1771, 1772–
1775 sekä 1776–
1779.Tutkimustehtävän lähtökohtana on selvittää laivaston hierarkiaa, ravintoa, sairauksia ja rangaistuksia.
Johdannossa olen avannut James Cookin henkilöhistoriaa tarkemmin sekä matkojen reittejä. Myös Cookin laivoja on kuvailtu tarkemmin, jotta tutkimusta varten saataisiin kokonaiskuva.
Tutkimuksen primaariaineistona toimivat 1900-luvulla editoidut versiot James Cookin matkapäiväkirjoista. Aineistoa tukemaan on otettu myös Joseph Banksin ja Johann Reinhold Forsterin kirjoittamat matkapäiväkirjat. Banks oli mukana ensimmäisellä ja Forster toisella matkalla. Metodina sovellan sisällönanalyysiä ja tarkemmin tyypittelyä. Metodissa siirrytään yleisestä yksityiseen keräten samalla kirjoituksissa esiintyviä kantavia teemoja. Tässä tutkimuksessa yläkäsitteiksi rakentuivat hierarkia, hytit, miehistö, laivan varusteet, rangaistukset, sairaudet sekä kuolema.
Tutkimuksen keskeisiä tutkimustuloksia ovat seuraavat väittämät: laivassa elämä muotoutui pitkälti hierarkian ja sitä kautta muodostettujen tehtävien ympärille. Ravinto ja nukkumiseen tarkoitetut hytit määräytyivät myös oman aseman mukaan. Kun tavallinen miehistö nukkui ahtaasti kannen alla, saivat kapteeni, upseerit ja tutkijat omat hytit käyttöönsä. Sairauksien ja erityisesti keripukin hoito oli kehittynyt, jonka ansiota yhä vähemmän miehistöä sairastui tai kuoli keripukin takia. Erilaisiin kuumetauteihin ei silti ollut vielä pysyvää parannuskeinoa. Päivittäinen elämä noudatteli ainakin merellä aina tiettyä kaavaa. Jokaisella oli oma tehtävä ja asema, jonka mukaan päivää vietettiin.
Lähteenä matkapäiväkirjoista ei voi saada tarkkaa kuvaa kaikista laivan henkilöistä, ja siksi tavallinen miehistö jäi usein pimentoon teksteissä.
Sisällys
1. Johdanto ... 4
1.1 James Cook ja matkat ... 4
1.2 Cookin laivat ... 8
1.3 Tutkimustehtävä ja metodit ... 9
1.4 Aineisto ja tutkimusperinne ... 11
2. Nuori miehistö ... 15
2.1 Merimiehet ja sotilaat ... 16
2.2 Upseerit ... 20
2.3 Tiedemiehet ... 24
2.4 Tarkka hierarkia ... 27
3. Laiva on lastattu… ... 33
3.1 Ruualla ... 33
3.2 Juotavalla ... 41
3.3 Eläimillä ... 44
4. Arkipäivää laivalla ... 47
4.1 Arkea ja juhlaa ... 47
4.2 Tehtävät laivalla ... 52
4.3 Asuminen ... 55
4.4 Rikos ja rangaistus ... 57
5. Laivan vitsaukset ... 61
5.1 Keripukki ... 61
5.2 Sukupuolitaudit ... 63
5.3 Muut vaivat ... 66
5.4 Lääkärit ja sairauksien hoito... 70
6. Kuolema ... 74
7. Johtopäätökset ... 78
Lähteet ... 86
Liitteet ... 90
1. Johdanto
1.1 James Cook ja matkat
James Cook (1728
–
1779) lienee yksi tunnetuimmista tutkimusmatkailijoista, jotka purjehtivat Tyynenmeren alueella. Cook teki yhteensä kolme matkaa alueelle vuosina 1768–
71, 1772–
75 ja 1776–
79, joista viimeinen matka koitui hänen kohtalokseen. Matkojen aikana hän kartoitti karttojen tyhjiä aukkoja, tutustui alkuperäisasukkaiden kulttuuriin ja tutki uusia kasvi- ja eläinlajeja. Hänellä riitti ymmärrystä alkuperäisasukkaiden tavoille ja kulttuurille, ja hän halusi tulla toimeen alkuperäisasukkaiden kanssa sekä ymmärtää heidän tapojaan. Cook oli erittäin valveutunut myös lääketieteen saralla, minkä seurauksena hän määräsi miehistönsä syömään matkan aikana paljon sitrushedelmiä ja hapankaalia välttääkseen keripukin. Uusien tutkimuksien mukaan tämä auttaa keripukin ehkäisemisessä.1
James Cook syntyi köyhään perheeseen Yorkshiren maakuntaan 27.11.1728. Hänen vanhempansa olivat maatyöläisiä, mutta köyhistä lähtökohdista huolimatta hän kävi koulua ja osoitti siellä suurta älykkyyttä. Maaseudun elämä ei kuitenkaan kiinnostanut häntä, vaan 18- vuotiaana hän pestautui kauppalaivan miehistöön oppipojaksi. Seuraavien yhdeksän vuoden aikana hän purjehti Pohjanmerellä ja opetteli samalla navigointia ja matematiikkaa. Vuonna 1755 Cook liittyi Kuninkaalliseen laivastoon, joka oli erikoista tuohon aikaan. Suurin osa Kuninkaallisen laivaston jäsenistä oli pakkovärvättyjä, ja siksi motivaatiota taisteluun ei ollut.
Kuninkaallisessa laivastossa Cook joutui keskelle seitsenvuotista sotaa, ja sen aikana hän osoitti taitoja, jotka auttoivat häntä myöhemmin ylenemään.2
Vuonna 1762 Cook avioitui Elizabeth Batssin kanssa. Tähän mennessä hän oli kerännyt rahaa sen verran, että saattoi elättää vaimonsa ja tulevan perheensä. Cook oli samoihin aikoihin saanut tehtäväkseen kartoittaa Newfoundlandin rannikkoa ja vietti siksi paljon aikaa Englannin
1 Theroux 1993, 365; O’Sullivan 2008, 9
–
11; Hetherington 2009, 20; Wilson 1989, 228; Matilainen 2003, 64–
65.2 Salmond 2003. 125; O’Sullivan 2008, 11
–
13; Löytönen 1993, 214.ulkopuolella kaukana kasvavasta perheestään. Samalla matkalla hän oppi astronomiaa ja teki havaintoja auringonpimennyksestä. Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että hänet valittiin tieteellisen tutkimusmatkan laivan kapteeniksi. Royal Society 3 oli huomannut hänen kirjoittamansa raportin auringonpimennyksestä. Hänen maineensa kasvoi koko ajan, ja vihdoin noin 40-vuotiaana hän sai ylennyksen luutnantiksi. Samana vuonna Cook sai tehtäväkseen johtaa tutkimusmatkaa Tyynelle valtamerelle.4
Tieteellinen maailma alkoi kehittyä 1700-luvulla uskonnon alettua irtaantua enemmän tieteestä.
Myös eliittien maailmankuva alkoi tieteellistyä, ja oli tärkeä oppia yleissivistäviä luonnontieteitä, kuten matematiikkaa ja lääketiedettä. Lukutaito alkoi yleistyä, kun valistuksen myötä tuli tärkeäksi kouluttaa väestöä. Protestanttisissa maissa lukutaito yleistyi nopeimmin ja lukutaidon myötä myös tavallinen kansa alkoi seuraamaan tieteellisiä julkaisuja. Esimerkiksi tutkimusmatkojen matkapäiväkirjoista tuli koko kansan huvia. Myös sensuuri vähentyi samaan aikaan, ja tämä mahdollisti tekstien monipuolisemman julkaisun.5
Kartta 1. James Cookin matkareitit 1768
–
1779.Lähde: James Cook’s Pacific Voyages, Enclypaedia Britannica <
https://www.britannica.com/biography/James-Cook > 8.1.2018
3 Royal Society of London for the Improvement of Natural Knowledge. Tieteellinen järjestö, joka edisti luonnontieteiden tutkimista.
4 O’Sullivan 2008, 9; Löytönen 1993, 215.
5 Ihalainen 2012, 201
–
225; Kaartinen 2012, 206.Ensimmäinen matka ajoittuu vuosiin 1768
–
1771 ja matkan perimmäinen tarkoitus oli etsiä Terra Australis Incognitaa6. Julkisesti matka määriteltiin tieteelliseksi tutkimusmatkaksi ja matkaan lähtikin useita astronomeja ja matemaatikkoja. Tarkoituksena oli tutkia Venuksen ylikulkua, jota olisi paras tutkia eteläisellä Tyynellä merellä. Paikaksi valikoitui lopulta Tahiti.7 Lähtö tapahtui 26.8.1768 ja matkareitti kulki Madeiran ja Kap Verden kautta Brasiliaan. Etelä- Amerikan eteläkärjestä Kap Hornista päästyään Cook miehistöineen ankkuroitui Tahitille useaksi kuukaudeksi. Tänä aikana tapahtui myös Venuksen ylikulku. Tahitin jälkeen matkaa jatkettiin länteen Uuteen-Seelantiin. Cook purjehti seuraavan kuuden kuukauden aikana saarta ympäri kartoittaen ja tutkien sitä. Uuden-Seelannin jälkeen matka jatkui Australian rannikolle, jossa Cook purjehti itärannikkoa pitkin ylöspäin kartoittaen sitä ja tehden muutamia maihinnousuja. Australiasta matka jatkui Savun saarelle ja Bataviaan. Bataviassa kuitenkin suurin osa miehistöstä kuoli sairauksien takia ja Cook purjehti lopun miehistön ja palkattujen miesten kanssa Kapmaan ja St. Helenan kautta takaisin Englantiin, jonne he saapuivat 10.7.1771.8 Ensimmäisellä matkalla oli mukana myös 38-vuotias suomalainen Herman Spöring. Hän oli kasvitieteilijä ja kelloseppä ja kuului Joseph Banksin seurueeseen.9 Matkoilla hän toimi Banksin ja Daniel Solanderin sihteerinä ja avustajana.10Cookin toinen matka ajoittui vuosille 1772–1775. Nyt Cook oli ylennetty komentajaksi ja matka alkoi 13.7.1772 Plymouthista Hyväntoivonniemelle. Hyväntoivonniemeltä hän jatkoi Kapkaupunkiin ja sieltä etelään aina miltei Etelämantereelle asti. Kylmyyden takia aluksen oli pakko kääntyä ja suunnata Uuteen-Seelantiin Dusky Bayhin. Dusky Bayssa vietettiin kuukausi ja tutustuttiin maaston lisäksi paikalliseen väestöön. Tämän jälkeen matka jatkui jälleen kohti Tahitia, tällä kertaa varmistamaan Englannin johtava asema alueella. Cook seilasi Tahitin ympäristössä kuukauden luoden suhteita usean paikallispäällikön kanssa.11 Tahitin jälkeen Cook suuntasi miehistöineen Tongasaarille, jossa laiva joutui keskelle myrskyä. Tämän jälkeen
6 Oletettavasti eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitseva manner, jota ei aikalaisten tutkijoiden mukaan ollut vielä löydetty.
7 Suthren 2000, 157
–
161.8 Wilson 2011, 229
–
237.9 McLynn 2011, 86.
10 Suthern 2000, 164.
11 Wilson 2011, 238
–
246.suunta oli pakko muuttaa takaisin Uuteen-Seelantiin.12 Cook haravoi eteläistä Tyyntämerta löytäen uusia saaria ja kansoja. Vuonna 1774 oli aika aloittaa kotimatka Kap Hornin kautta ja perille Englantiin saavuttiin heinäkuussa 1775.13
Kolmas ja Cookin viimeinen matka alkoi vuonna 25.6.1776. Matka alkoi Kanariansaarten kautta Kapkaupunkiin ja siitä Uuteen-Seelantiin. 14 Suunta otettiin pian pohjoiseen tarkoituksena löytää luoteisväylä, eli reitti joka yhdistäisi Atlantin ja Tyynen valtameren pohjoisesta. Hän purjehti Alaskaan, mutta talven tullessa oli pakko purjehtia etelään. Laiva ankkuroitui Havaijille, missä retkikunta ajautui riitoihin alkuperäisväestön kanssa. Syynä oli alkuperäisväestön suorittama varastelu. Kiista päättyi lopulta James Cookin kuolemaan vuonna 1779.15
Aiemmat löytöretket olivat osoittaneet, että merentakaiset valloitukset lisäsivät kauppaa ja toivat hyvinvointia emämaahan. Valloituksien merkitys kasvoi maailmanpolitiikassa, ja yhä useampi maa lähetti laivojaan rikkauksien toivossa kaukomaille.16 Tutkimusmatkailijat eivät enää tyytyneet karttojen piirtämiseen ja luonnon tutkimiseen, vaan nyt oli tärkeää oppia paikallisesta väestöstä ja luonnosta haastattelujen ja havaintojen kautta. Tutkimusmatkoilta tuotiin kasvi- ja eläinnäytteitä näytettäväksi tavalliselle kansalle. Tämän takia matkoille lähti myös tutkijoita, ja myös he julkaisivat omia tutkimuksiaan ja osa jopa omia matkapäiväkirjojaan. Matkoilta saatettiin tuoda myös alkuperäisasukkaita tutustumaan Eurooppaan. Kaikki uudet kasvi- ja eläinlajit dokumentoitiin tarkasti, ja niille keksittiin määritelmiä ja nimiä. Havaintojen tilalle vaadittiin tieteellistä ja kriittistä tutkimusta. Käsitykset ihmisluonnosta ja ihmisen suhteesta luontoon muuttuivat löytöretkien myötä.
Tutkimusmatkoilla pyrittiin kasvattamaan Iso-Britannian etumatkaa tieteellisessä ajattelussa ja siirtomaavallassa. Espanja oli tuohon aikaan yksi Britannian suurimmista vihollisista niin Euroopassa kuin maailmanvalloittamisessa.17
12 Salmond 2003, 1
–
2.13 Wilson 2011, 246
–
249.14 McLynn 2011, 285.
15 Wilson 2011, 251
–
252.16 Löytönen 1993, 209.
17 Ihalainen 2012, 224; Kaartinen 2012, 96; Dahlbom 2012, 260
–
265.1.2 Cookin laivat
Ensimmäisen matkan laiva oli valittu jo ennen Cookin valintaa sen kapteeniksi. Tryal hylättiin, koska sitä ei voitu valmistella merille ennen kesäkuuta. Rose-laivassa ei ollut tarpeeksi säilytystilaa kolmen vuoden matkalle. Lopulta laivaksi valittiin Earl of Pembroke, neljä vuotta vanha hiililaiva. Laiva siirrettiin satamaan suojattavaksi, jolloin ulkokuori laudoitettiin toisella kerroksella. Laiva nimettiin uudelleen Endeavouriksi (ks. Liite 1.) ja se varusteltiin kuudella lavetilla18 ja kahdeksalla kiertohakatykillä19. Laiva oli 106 jalkaa20 pitkä ja 29 jalkaa leveä.
Pisin kolmesta mastosta nousi 127 jalan korkeuteen. Laivan ongelma oli tasainen pohja ja matala köli. Tämä aiheutti laivan kallistumisen myös tyynellä säällä. Myös laivan puomit ja mastot olivat viallisia. Laiva määrättiin valmisteltavaksi merikuntoon, mutta myös olosuhteet viivästyttivät projektia. Kevät ja kesä 1768 olivat lakkojen ja mellakoiden aikaa Englannissa ja myös laivan korjaukseen tarkoitetut miehet kapinoivat. 21
Toisella matkalla Cook olisi mielellään ottanut Endeavourin käyttöön, koska se oli osoittautunut hyväksi laivaksi edellisellä matkalla. Laiva oli kuitenkin lähetetty Falklandinsaarille tavaralaivaksi. Merivoimissa ei ollut tilalle samankaltaista laivaa, joten Cook joutui valitsemaan uudet laivat. Hän ehdotti lopulta kolmea laivaa, joista ostettiin kaksi.
The Marquis of Granby, joka painoi 462 tonnia ja Marquis of Rockingham, joka painoi 340 tonnia. Mitoiltaan laivat olivat suuria; ensimmäisen alakannen pituus oli 110 jalkaa, leveys 35 jalkaa, toisen pituus oli 97 jalkaa ja leveys oli 28 jalkaa. Molemmat olivat parkkeja22 ja ne oli rakentanut sama yritys, joka rakensi myös Endeavourin. Laivat nimettiin uudelleen Drakeksi ja Raleighiksi. Cook oli Draken kapteeni ja Raleighin kapteeniksi tuli Tobias Furneaux.
Cookin alukseen mahtui 110 miestä ja Furneauxin 80 miestä. Laivat nimettiin vielä myöhemmin uudelleen poliittisten syiden takia Resolutioniksi (ks. Liite 2 ja Liite 3.) ja Adventuriksi. Myös uudet laivat varusteltiin samaan tapaan kuin Endeavour ensimmäisellä matkalla.23
18 Tykin laukaisualusta.
19 Pieni tykki, jonka kiertohakakiinnitys mahdollistaa sen liikuttelun.
20 Yksi jalka on noin 0,3048 metriä.
21 McLynn 2011, 84
–
85.22 3
–
5 –mastoinen purjealus.23 Beaglehole 1961, xxiv
–
xxvi.Resolution oli Cookin mielestä täydellinen laiva matkan tarkoitusta ajatellen. Laivaa täytyi kuitenkin hieman parannella ja korjata kolmatta matkaa varten. Laiva oli valmisteltu matkaa varten puolessa vuodessa, eikä suurempia muutoksia tarvittu. Toiseksi laivaksi matkalle ei otettu enää Adventuria, vaan tilalle ostettiin Diligence, jälleen samalta valmistajalta. Laiva oli vain vuoden ja kuuden kuukauden vanha ja se painoi 298 tonnia. Pituutta laivalla oli 91 jalkaa ja leveyttä 27 jalkaa, mikä teki laivasta kaikkein pienimmän kaikista Cookin laivoista. Laiva nimettiin Discoveryksi. Koska matkan tarkoitus oli suunnata lopulta pohjoiseen, pohdittiin laivojen vahvistamista jäätä vastaan. Koska Resolution ei ollut tarvinnut vahvistusta edes Etelämantereen lähettyvillä, jätettiin se tekemättä. Lisäksi tutkijoiden mukaan jään vaaraa pohjoisessa ei pitänyt olla. 24
1.3 Tutkimustehtävä ja metodit
Esittelen ja arvioin tässä tutkimuksessa 1700-luvun aikaista laivan arkielämää. Siihen sisältyy laivan hierarkia, miehistön ajanviete, ruoka ja rangaistukset, eli millaista elämä laivalla oli.
Kaikki tämä tapahtuu James Cookin silmin hänen matkapäiväkirjojensa kautta, joita hän kirjoitti kolmesta matkastaan vuosina 1768–1771, 1772–1775 ja 1776–1779. Ajoitus päättyy James Cookin kuolemaan Havaijilla, lukuun ottamatta kuvausta hänen hautaamisestaan. Cook kirjoitti jokaisesta matkastaan matkapäiväkirjaa, joka oli tarkoitettu suurelle yleisölle, ja jossa hän kuvaa yksityiskohtaisesti matkan kulkua. Käsittelen ravintoa, sairauksia, rangaistuksia sekä asumista ja vapaa-aikaa. Hierarkian lisäksi käsittelen tarkemmin eri ryhmien tehtäviä laivalla sekä palkkausta.
Ruokakulttuuri muuttui tultaessa 1700-luvulle haarukan ja lieden myötä. Ruokaa voitiin valmistaa aiempaa helpommin ja syöminen helpottui. Laivoilla ruokailu oli yksinkertaisempaa kuin maissa. Ruuan tuli säilyä toisinaan kolmekin kuukautta, ja siksi suosittiin erilaisia suolalihoja. Tarjolla oli myös leipää, mutta usein ajan kuluessa se saattoi vettyä, homehtua ja vilistä tuholaisia. Ruokaa oli pakko säännöstellä, jotta se riittäisi koko matkan ajalle. Olut
24 Beaglehole 1967, lxviii
–
lxxi.säilytti asemansa ruokajuomana 1700-luvulla ja sitä tarjoiltiin usein veden sijasta. Oluessa oli vain vähän haitallisia bakteereita ja esimerkiksi laivamatkoilla jokaisella miehistön jäsenellä oli oikeus juoda gallona olutta päivässä. Matkoillaan Cook kiinnitti aiempaa enemmän huomiota miehistön terveyteen ja teki useita kokeiluja esimerkiksi keripukkia vastaa. 25
Teoreettisena viitekehyksenä toimii löytöretkien jatkumo ja toisaalta myös tarkemmin Iso- Britannian kuninkaallinen laivastohistoria tiettynä ajanjaksona. Cookin matkat olivat osa löytöretkien pitkää ketjua. Joidenkin lähteiden mukaan tämä ketju sai alkunsa antiikin mytologiasta ja toiset katsovat sen alkaneen vasta Kristoffer Kolumbuksen matkasta 1492.26 Cookin matkat ja niistä kirjoitetut matkapäiväkirjat kiinnittivät eurooppalaisten huomion Euroopan ulkopuoliseen maailmaan ja luonnonhistoriaan. Nämä tieteelliset matkat muuttivat eurooppalaisen tiedon 1700-luvun luokittelusta ja teologisista periaatteista 1800-luvun historiallisuuteen ja maallistuneeseen ajatteluun.27
Sisällönanalyysi on menettelytapa, jonka avulla voidaan analysoida dokumentteja systemaattisesti ja objektiivisesti. Tarkemmin sanottuna metodinani sovellan tyypittelyä.
Tällöin kiinnitetään huomiota tyypillisyyteen; aineistoa kokonaisuutena hyvin luonnehtiviin seikkoihin, joita pyritään tiivistämään informatiivisesti. Aineisto ryhmitellään tyypeiksi etsimällä samankaltaisuuksia, jolloin aineisto esitetään yhdistettyjen mallien avulla. Tyypittely edellyttää aina jonkinlaista jäsentämistä, eli teemoittelua. Metodilla ei tarvitse etsiä perinteisesti yleisiä asioita, vaan voi myös kiinnittää huomiota tyypillisestä poikkeavien tapausten systemaattiseen etsintään.28 Tyypittelyssä astutaan tavallaan askel teemoittelua pidemmälle, sillä siinä kuvataan aineistoa lukuisten teemojen sijaan laajemmin. Tyypittely vaatii aineiston aktiivista työstämistä ja tavoitteellista toimintaa kohti perusteellista tiivistämistä.29 Teemoista jatkan tyyppien rakentamiseen siten, että eri teemoja yhdistellään saman nimikkeen alle luoden teemoja yhdistäviä tyyppikuvauksia tai -kertomuksia. Analyysissa voidaan myös edetä
"suuremmasta pienempään" tai "yleisemmästä yksityiseen". Tällöin tyyppien esittelystä voidaan siirtyä tarkempaan auki purkamiseen, joka voidaan esittää teemoittelun avulla. Kukin
25 Kaartinen 2012, 379
–
381, McLynn 2011, 97.26 Foulke 2013, 28 & 66
–
67.27 Clayton 2000, 7.
28 Eskola & Suoranta 1998, 181.
29 Tyypittely, KvaliMOTV <http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L7_3_5.html> 13.4.2016.
tyyppi siis esitellään sekä päällisin puolin että tarkemmin purkaen auki, mitä kaikkea tyypit sisältävät.30
Laadin teemat matkapäiväkirjoissa esiintyneen sisällön perusteella. Matkapäiväkirjoja on useita ja osia on myös monta, joten olennaisimmat asiat täytyi rajata materiaalista tarkkaan. Aloitin tutkimuksen selailemalla matkapäiväkirjat läpi ja poimimalla niistä useaan otteeseen esiintyviä asioita. Matkapäiväkirjoissa keskityin erityisesti aikoihin, kun oltiin merellä. Ajanjaksot maissa jätin vähemmälle huomiolle tutkimustehtävän perusteella. Yläkäsitteiksi rakentuivat hierarkia, hytit, miehistö, laivan varusteet, rangaistukset, sairaudet sekä kuolema. Näistä yläkäsitteistä rakentuivat myöhemmin myös alakäsitteet, kuten miehistön kohdalla eri miehistön jäsenet upseereista sotilaisiin. Kaikista näistä löytyi matkapäiväkirjoista useita mainintoja, joita pystyi hyödyntämään. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty suoria lainauksia havainnollistamaan matkapäiväkirjojen tekstiä sekä itse teemaa.
1.4 Aineisto ja tutkimusperinne
Tutkimukseni primaariaineistona toimivat James Cookin kirjoittamat matkapäiväkirjat aikavälillä 1768
–
1779 sekä muu aiheeseen liittyvä tutkimuskirjallisuus. Tutkimuksessani käytän kaikilta kolmelta matkalta kirjoitettuja matkapäiväkirjoja vuosilta 1768–
1771, 1772–
1775 ja 1776
–
1779. Kirjat on editoinut J. C. Beaglehole vuosina 1955, 1961 ja 1967. Päädyin tähän painokseen, koska teokset ovat kattavia ja niiden tekstejä ei ole editoitu liikaa.Kirjoitusasu on säilynyt melko alkuperäisenä. Lisäksi Beaglehole on kirjoittanut kirjojen alkuun taustatietoa laivoista, miehistöstä, matkojen reiteistä ja alkuperäiskansojen kulttuureista.
Itse matkapäiväkirjoista on eri versioita ja kirjallisia kopiota löytyy Mitchell Librarystä Sydneystä, Public Record Officesta Lontoosta ja National Maritime Museumista Greenwichistä. Alkuperäistä teosta ei ole saatavilla lähteenä käytettäväksi. Hyödynnän myös luonnontieteilijä ja kasvitutkija Joseph Banksin (1743–1820) kirjoittamaa matkapäiväkirjaa
30 Teemoista tyyppeihin, KvaliMOTV <http://www.fsd.uta.fi/menetelmaopetus/kvali/L7_3_5_2.html>
13.4.2016.
vuosilta 1768
–
1771 ensimmäiseltä matkalta, sekä luonnontieteilijä Johann Reinhold Forsterin (1729–1798) matkapäiväkirjaa vuosilta 1772–
1775.Arvioin tutkielmassani Beagleholen vuonna 1962 editoimaa versioita Banksin teoksesta.
Alkuperäistä teosta ei ole tästäkään saatavilla, vaan Beaglehole on käyttänyt kirjallista kopiota, joka sijaitsee Sydneyssä Mitchell Libraryssä. Forsterin teoksen on editoinut Michael E. Hoare vuonna 1982. Hoare on työssään käyttänyt Forsterin kirjoituksia, jotka kirjoitusaikaan löytyivät Manuscripts Department of the Staatsbibliothek der Stiftung Preussischer Kulturbesitzistä Berliinistä. Näiden lisäksi olen käyttänyt lyhyesti Georg Forsterin toiselta matkalta kirjoittamaa matkapäiväkirjaa sekä viimeisen matkan toisen luutnantin James Kingin kirjoituksia. Käytän varsinaisen tutkimuskysymyksen käsittelyssä James Cookin tekstejä ja hänen näkemyksiään.
Tämän tukena toimivat Banksin ja Forsterin kokoamat matkapäiväkirjat, koska Cook ei kirjoittanut aivan kaikesta omissa teksteissään. Sen takia joidenkin aihepiirien tutkiminen onnistuu parhaiten muiden kuin Cookin tekstejä lukemalla. Banks ja Forster eivät olleet kokeneita merimiehiä, vaan tutkijoita, joten he kirjoittivat paljon avoimemmin esimerkiksi ruuasta ja muusta laivalla tapahtuvasta toiminnasta. Cookille nämä asiat olivat enemmän arkipäivää, eikä hän kokenut tarpeelliseksi mainita kaikista asioista. Cook sen sijaan kertoi tarkemmin rangaistuksista.
John Cawte Beaglehole syntyi vuonna 1901 ja kuoli vuonna 1971. Suurimman osan elämästään hän työskenteli Victoria University Collegessa Wellingtonissa Uudessa-Seelannissa.
Beaglehole on tunnettu James Cookin matkapäiväkirjojen editoimisesta Haklaut Societylle sekä Joseph Banksin matkapäiväkirjojen editoimisesta Public Library of New South Walesille. Kirjat matkoista sisälsivät paljon muutakin, kuin pelkät lokitiedot. Niihin oli koottu historiallista tietoja saarista ja kansoista, tietoa lähteestä, taulukkoja sekä yksityiskohtaiset tekstuaaliset, historialliset ja etnografiset kommentit. Mukana oli myös otteita muiden upseereiden kirjoituksista sekä kirjeenvaihtoa Cookin ja muiden välillä. Vuonna 1947 Haklaut Society kutsui Beagleholen Lontooseen editoimaan James Cookin ensimmäistä matkapäiväkirjaa.
Seuraavana vuonna kutsu koski jo kaikkia Cookin matkapäiväkirjoja. 31
31 Munro 2009, 15
–
16 & 36.Matkapäiväkirjat tallentavat tapahtumia kirjoittajan näkökulmasta. Ne sisältävät tietoa esimerkiksi säästä ja sijainnista, kun taas päiväkirjat keskittyvät enemmän tunteisiin ja itsetutkiskeluun. Tämän perusteella James Cookin kirjoittamat teokset kuuluvat enemmän matkapäiväkirjojen kategoriaa, koska hän ei juuri kirjoittanut tunteistaan. Sen sijaan Joseph Banksin ja Johann Forsterin teokset ovat jopa enemmän päiväkirjan tyyppisiä juuri tunteiden ilmaisun takia. Varsinkin Forster kuvasi paljon tunteitaan. Matkapäiväkirjoja luettaessa on otettava huomioon se, että ne olivat tarkoitettu suurelle yleisölle. Suurelle yleisölle kirjoitettaessa ei välttämättä kerrota kaikkea totuudenmukaisesti ja asioita saatetaan kaunistella.
Tämän takia Cookin ja muiden pitämiä matkapäiväkirjoja on luettava kriittisellä otteella. He saattoivat myös peitellä joitain asioita, jos ne eivät olleet soveliaita ajankuvaan nähden.
Matkapäiväkirjat on kirjoitettu osana Royal Societyn tutkimusta, ja ne julkaistiin suurelle yleisölle. Ne olivat siis tietyllä tavalla tilattuja, eikä niihin sen takia ehkä kirjoitettu kaikkea.
Tämä tieto on voinut vaikuttaa myös siihen, miten kirjoitettiin aroista asioista. Matkapäiväkirjat ovat päiväkirjojen tapaan sidottuja ajan kulttuurisiin ajattelutapoihin. Kirjoittajaa kontrolloivat sen takia sosio-kulttuuriset normit ja esteet. Matkapäiväkirjat, joita käytän lähteinä, ovat pääasiassa laivan yläluokan kirjoittamia. Lähteinä käytän kapteenin, tutkijoiden sekä upseereiden kirjoittamia teoksia. Kaikesta laivalla tapahtuvasta toiminnasta ei voida tämän takia saada täsmällistä ja totuudenmukaista kuvausta ainakaan pelkästään matkapäiväkirjoja käyttämällä. Näistä lähteistä ei siis voi saada ensikäden tietoa esimerkiksi alimman miehistön elämästä. Beaglehole on editoidessaan pitänyt tekstit lähellä alkuperäisiä, joten niissä on paljon myös sanoja, joita ei juuri nykypäivänä käytetä. 32
James Cookin matkoista ja miehestä itsestään on tehty useita eri tutkimuksia ympäri maailman.
Hänen matkojaan on käsitelty eri näkökulmista, ja myös tutkijoiden mielipiteet Cookista ovat vaihdelleet. Yleensä tutkimuksissa on käsitelty kaikkia matkoja ja kulttuureja tai yksittäistä matkaa ja sen vaikutusta. Käytän myös tässä tutkimuksessa joitain aiheesta tehtyjä tutkimuksia.
Tutkimuskirjallisuudessa maininnan arvoisia ovat ainakin Anne Salmondin kirjoittama The trial of the Cannibal Dog: Captain Cook in the South Seas (2003) ja Frank McLynnin Captain Cook: Master of the Seas (2011). Käytän sekä Salmondin että McLynnin teoksia tutkielmassani.
The trial of the Cannibal Dog keskittyy kaikkiin Cookin matkoihin ja matkareitteihin, mutta se
32 Diaries and Journals, Eastern Illinois University <http://www.eiu.edu/eiutps/newsletter_diaries.php >
18.12.2017.
kertoo myös kattavasti sairauksista ja niiden hoidosta.33 Captain Cook: Master of the Seas kertoo myös kaikista kolmesta matkasta ja kirjassa on myös paljon lisätietoa Cookista itsestään.
McLynn on myös kertonut miehistöstä laajemmin ja mainitsee teoksessaan myös ravinnon.34 Käytän tutkimustani tukevana kirjallisuutena myös keripukkia käsitteleviä teoksia. Näitä ovat Kenneth Carpenterin The History of Scurvy & Vitamin C (1986) sekä Michael Daviesin Vitamin C – Its Chemistry and Biochemistry (1991). Keripukki on tärkeä osa yhtä teemoistani, ja sen takia siihen oli hyvä liittää omaa tutkimuskirjallisuutta. Carpenterin teos käsittelee keripukin historiaa ja mainitsee myös omana kappaleenaan Cookin matkoilla tehtyjä kokeita keripukin estämiseksi.35 Daviesin teos antaa enemmän yleistä kuvaa aiheesta.36
Hierarkian selvittämisessä erityisen hyödyllinen artikkeli oli Daniel Benjaminin ja Cristopher Thornbergin Organization and Incentives in the Age of Sail (2005). Artikkelissa kerrottiin laajasti hierarkiasta sekä kuinka ylennykset eri ryhmästä toiseen tapahtuivat brittiläisessä laivastossa.37 Erityisesti hierarkiasta Cookin matkoilla kertoi Victor Suthren teoksessa To go upon Discovery: James Cook and Canada, 1758-1779 (2000). 38 Dan O’Sullivanin tutkimuksessa In search of Captain Cook: exploring the through his own words (2008) käydään läpi enemmän Cookin henkilökohtaisia välejä laivan miehistöön, upseereihin sekä tiedemiehiin.
Kirjassa on otettu esille näkökulmia, jotka eivät selviä pelkästään matkapäiväkirjoja lukiessa.39
33 Salmond 2003, 162 & 199.
34 McLynn 2011, 87 & 94
–
97.35 Carpenter 1986, 75
–
80.36 Davies 1991, 7.
37 Benjamin & Thornberg 2005, 317
–
341.38 Suthren 2000, 26.
39 O’Sullivan 2008, 80
–
97.2. Nuori miehistö
Kahdelta päivällä laiva laskettiin vesille kannella 94 henkilöä, mukaan lukien upseerit, merimiehet, herrasmiehet ja heidän palvelijansa, muonaa 18 kuukaudelle, 10 vaunua aseita, 12 kiertohakatykkiä ammuksineen ja varasto kaikesta mahdollisesta.40
Ensimmäisellä matkallaan laivalla oli 55 merimiestä, 12 sotilasta ja 14 upseeria. Loput olivat tiedemiehiä ja heidän palvelijoitaan.41 Cookin miehistö oli todella nuorta, sillä vain muutama miehistön jäsenistä oli yli 30-vuotiaita. Cook itse oli laivan yksi vanhimpia jäseniä ja ensimmäisellä matkallaan Cook oli itse 40-vuotias. Ensimmäisellä matkallaan Cook sai valita vain viisi miestä miehistöön ja muut oli päätetty hänen puolestaan. Muutaman kerran hän myös protestoi joitakin valintoja. Näin tapahtui esimerkiksi kokin kanssa.42
Arvon herramiehet. Mies, jonka olette nimittäneet kokiksi hänen majesteettinsa parkille Endeavourille, on rampa heikkokuntoinen mies, ja kykenemätön hoitamaan tehtävänsä ilman muiden apua; […] pyydän teitä nimittämään jonkun muun.43
Cook oli aiemmin johtanut vain 18:ta miestä ja ensimmäisellä matkalla Endeavourilla hänen komennossaan oli 94 miestä. Cook ei juuri maininnut kirjoissaan miehistön jäseniä nimeltä, ellei heitä rangaistu jostakin tai ellei joku tehnyt jotain merkittävää löytöä. Myös kuolema mainittiin. Miehistö oli Cookille ja hänen upseereilleen lapsia, jotka tarvitsivat ohjausta ja rangaistuksia. Matkoilla oli mukana myös sotilaita, joiden lukumäärä vaihteli 12:ta 20:een matkojen mukaan. Ensimmäisellä matkalla sotilaita oli 12 ja viimeisellä lopulta 20. Cook ja
40 “At 2 pm got under sail and put to sea having on board 94 persons including Officers Seamen Gentlemen and ther servants, near 18 months provisions, 10 Carriage guns 12 Swivels with good store of Ammunition and store of all kinds.”. The Journals of Captain James Cook 26.8.1768, Cook 1773, 4.
41 McLynn 2011, 85.
42 Beaglehole 1955, cxxviii
–
cxxix.43 "Honble Gentlemen. The man you have been pleased appoint Cook of His Majestys Bark the Endeavour, is a lame infirm man, and incapable of doing his Duty without the assistance of others; […] beg you will be pleased to appoint a nother.”. Beaglehole 1955, cxxix.
hänen miehistönsä joutui matkojen aikana hyökkäyksien kohteeksi, joten sotilaita otettiin mukaan aina enemmän. 44
2.1 Merimiehet ja sotilaat
Tavallinen miehistö asutti laivan alinta kantta. Merimiesten asuna maissa oli lyhyt sininen takki liivin päällä, nenäliina käärittynä kaulan ympärille ja löysät housut. Merellä merimiehet pitivät villasta tai turkiksesta valmistettuja hattuja, tervattuja tai öljyttyjä takkeja ja housuja, paksuja villapaitoja sekä puukkoa vyöllä. Useimmiten miehet olivat avojaloin.45 Miehille tarjottiin vaatetusta laivan lähdettyä satamasta. Jos vaatteet olisi annettu aiemmin, pelättiin että miehet karkaisivat ja myisivät uudet vaatteet eteenpäin. Miehet saivat myös riippumaton sekä patjan. Aluksi patjat oli täytetty höyhenillä, mutta ne paljastuivat usein homeisiksi. Siksi Sick and Hurt Board46 ehdotti höyhenien vaihtamista karvaan terveellisempänä vaihtoehtona.
Ongelmana oli kuitenkin hinta, joten ne yleistyivät vasta 1790-luvulla Cookin matkojen jälkeen. 47 Forsterin kuvauksen mukaan, kun miehistölle oli maksettu palkka, he eivät saaneet enää poistua maihin. Myös tässä oli taustalla pelko karkaamisesta. 48
Komissaari ja palkkakirjuri tulivat kannelle ja maksoivat upseereille ja miehistölle edellisen kuun 30. päivän ja pursimiehille ja merimiehille kahden kuukauden palkan etukäteen: jälkimmäinen on tapana laivastossa, mutta ensimmäinen on amiraliteetin määräämä suopeus matka huomioon otettuna...49
44 O’Sullivan 2008, 80
–
87.45 Suthren 2000, 24.
46 Taking Care of Sick and Wounded Seamen and for the Care and Treatment of Prisoners of War, järjestö joka huolehti terveydestä.
47 Hudson 2007, 190.
48 The Journals of Captain James Cook 9.7.1772, Cook 1773, 133.
49 “The Commissioner and Pay Clerks come on board and paid the Officers and Crew up to the 30th of last Month and the Petty officers and Seamen two Months wages in advance: the latter is no more than is customary in the Navy, but the former was an indulgence ordered by the Admirality in consideration of the Voyage…” The Journals of Captain James Cook 10.7.1776, Cook 1784, 7.
Moni miehistä sai märän takin: mutta mömmöinen Magellanikin takki ja housut olivat havaittu erinomaisiksi tässä kova tuulisessa säässä, ja jokainen mies ensimmäisestä luutnantista poikaan hankki sellaiset kaupasta, josta niitä sai.50
Merimiehet kattoivat suurimman osan koko miehistöstä. Merimiehet oli jaettu kolmeen luokkaan: kouluttamattomat merimiehet51, tavalliset merimiehet52 sekä taitavat merimiehet53. Ero näiden eri ryhmien välillä oli tiedon määrä, ja kapteeni pystyi määrittämään. Tavallinen merimies oli hyödyksi laivalla, mutta taitava merimies omasi jo paljon enemmän tarvittavia taitoja. Ilman sopimusta olevat pursimiehet54 kuuluivat aliupseeristoon sopimusupseereiden ja merimiesten väliin. Pursimiehillä ei ollut yhtä vakaa työ kuin sopimusupseereilla, sillä heidän saatettiin alentaa kapteenin toimesta, eikä asema seurannut laivalta toiselle. Pursimiehiin kuuluivat majoitusmestari55 ja eri sopimusupseereiden perämiehet56.57 Kouluttamattomat merimiehet saivat 17 shillinkiä ja 6 penniä kuukaudessa, taitavat merimiehet 23 shillinkiä ja 6 penniä kuukaudessa ja taitavat merimiehet 33 shillinkiä kuukaudessa. Varsinkin taitavien merimiehien palkka oli korkea verrattuna moneen maissa työskentelevään. Tosin matkapäiväkirjoissa ei kerrota tarkkaa summaa, jota maksettiin miehistölle, joten ei ole varmuutta, saivatko Cookin miehet samaa palkkaa.58
Miehistön hankkiminen Cookin laivoille ei poikennut ajan tavasta millään tavalla. Suurin osa miehistöstä ei tullut laivalle vapaaehtoisesti, vaan pakkovärvättynä. Tämä oli yksi syy siihen, ettei laivan sisällä ollut varsinaista yhteisöllisyyttä; korkeintaan pienemmissä ryhmissä, mutta ei koko laivaa kattavaa. Cook ja upseerit näkivät miehistön laumana pikkulapsia, joita piti motivoida fyysisillä palkinnoilla ja rangaistuksilla. He eivät kyenneet pitämään huolta
50 “Many a Man got a wet Jacket: but the goo Magellanic Jackets & Fornought Trowsers were found excellent in this hard blowing weather, & every man provided himself with them, from the store which had been laid in, from the first Lieutenant to the boy.” The Resolution Journal of Johann Reinhold Forster 30.11.1772, Forster 1776, 186.
51 landmen
52 ordinary seamen
53 able seamen
54 petty officer
55 quarter master
56 mate
57 Benjamin & Thornberg 2005, 320.
58 Whipple 1978, 22.
itsestään.59 Cook kirjoitti kolmannella matkallaan, kuinka miehet onnistuivat eksymään muutaman mailin matkoilla maissa, eivätkä osanneet etsiä edes laivan mastoa, jonka avulla suunnistaa. 60
Oli yllätys kaikille, kuinka nämä miehet eksyivät maissa, jossa he olivat matkanneet rannasta laguuniin, jossa veneet ovat. Eikä matka ollut kolmea mailia pidempi, maa oli tasaista muutamalla pensaalla siellä täällä ja monesta paikasta näki laivan mastot;[…] Ottaen huomioon, mikä outo joukko merimiehet yleisesti olivat maissa, sen sijaan, että olisimme yllättyneitä, että nämä miehet eksyvät, meidän pitäisi olla yllättyneitä, ettei eksyneitä ollut enemmän;…-61
Cookin tapa ilmaista, miten miehistö huijattiin syömään hapankaalia, osoittaa varsinkin sen, että heidät nähtiin lapsina. Kun ruokalajia asetettiin korkea-arvoisempien pöytään, myös miehistö halusi lopulta syödä tätä parempien ihmisten ruokaa. Heitä pidettiin yksinkertaisena massana. Cook toimi itse laivoillaan purserina. Purseri vastasi laivan varustelusta ruuan, vaatteiden ja kynttilöiden suhteen. Hänen vastuullaan oli siis taata, että ruokaa riitti kaikille säännöstelyn kautta. Jos tuoretta ruokaa saatiin, Cook piti myös huolen, että se jaettiin tasan jokaisen miehen kesken. Kuitenkin, jos ruokaa hankittiin alkuperäisväestöltä vaihtokaupan kautta tai ruokaa ostettiin kullalla, ei sama jako enää pätenyt. Miehistö joutui maksamaan oman osansa, jos halusi tätä ruokaa. Yksittäisestä miehistön jäsenestä harvoin tiedetään enempää.
Matkapäiväkirjoissa nimiä mainittiin usein vain rangaistusten yhteydessä. 62
Menestyneet kapteenit hankkivat omat seuraajansa, jotka seurasivat häntä laivalta toiselle.
Näiden seuraajien lisäksi pätevän miehistön hankkiminen oli hankalaa, varsinkin näin pitkille matkoille. Cookin kohdalla usea miehistä verrattuna ajankuvaan seurasi häntä toiselle laivalle.
Ensimmäisen matkan 41 eloonjääneestä 20 oli vapaaehtoisena toisella matkalla. Kuitenkin 48
59 O’Sullivan 2008, 88
–
97.60 The Journals of Captain James Cook 30.12.1777, Cook 1784, 260.
61 “It was a matter of surprise to every one how these men contrived to loss themselves, the land, over which they had to travel from the sea coast to the lagoon where the boats lay, was not more than three miles a cross, and plain with here and there a few shrubs upon it and from many parts of which the Ships masts were upon to be seen;[…] Considering what a strange set of beings, the generality of seamen are when on shore, instead of being surprised at these men lossing themselves we ought rather to have been surprised there were no more of them.”
The Journals of Captain James Cook 30.12.1777, Cook 1784, 260.
62 O’Sullivan 2008, 88
–
97.miehistön jäsenestä karkasi laivalta, ennen kuin se ehti edes poistua satamasta. Tämän takia Madeiralla laivalle jouduttiin palkkaamaan vartijoita estämään karkaaminen.63 Karkaaminen oli yleinen ongelma laivoilla ennen lähtöä satamasta. Esimerkiksi toiselle matkalle Resolutioniin kirjattiin 200 henkilöä, joista 90 saatiin lopulta laivaan. Adventureen oli sama, saadakseen laivalle lopulta 69 henkeä, piti kirjata 122.64
Kolmannella matkalla Cookin maine oli jo levinnyt merimiesten keskuudessa. Maineella oli sekä hyvät, että huonot puolet. Kun uutta väkeä rekrytoitiin laivalle, osa karkasi, koska tiedossa oli mahdollisesti yli kolme vuotta kestävä matka. Kaikki eivät halunneet olla merillä niin pitkiä aikoja. Myös edellisen matkan miehiä karkasi, kun venettä varusteltiin uudelle lähdölle.
Cookin maineen ansioista osa kuitenkin jäi, koska he uskoivat matkoilla olevansa ainakin turvassa. Suurin osa miehistön jäsenistä oli englantilaisia, mutta mukana oli myös irlantilaisia, waleslaisia, skottilaisia, amerikkalaisia sekä saksalaisia. Cookin ja muiden kuvailujen perusteella merimiehet olivat tietämättömiä, lukutaidottomia, vastuuntunnottomia, konservatiivisia, humalassa aina kuin mahdollista sekä irstaita. 65
Cook halusi myös varmistaa, että miehistö oli hyvässä kunnossa matkoilla. Kaikkien tuli olla edes jollain tasolla kokeneita merimiehiä. Miehien piti pystyä kiipeämään ylös mastoon ja pystyä työskentelemään siellä. Kiipeäminen ei ollut helppoa, sillä vaarana oli pudota otteen irrotessa tai uupumuksesta johtuen. Oli tärkeää myös, ettei köysiin jäänyt kiinni. Myös se saattoi aiheuttaa kuoleman. Cook sai itse päättää, kuinka paljon otti minkäkin tasoisia merimiehiä. Vaativalle matkalle hän päätti ottaa ainoastaan taitavia merimiehiä.66
Sotilaat olivat poikkeus muussa miehistössä. He olivat taitamattomia maakrapuja, jotka pystyivät vetämään köysistä, mutta heitä ei voinut määrätä ylös mastoihin. Heidän statuksensa oli alhaalla miehistön parissa. Heidän tehtävänsä oli merellä ainoastaan vartioida kapteenin hyttiä ja muita tärkeitä alueita laivalla. He olivat myös suojana kapinaa vastaan. Cook kasvatti sotilaiden määrää matkojen välillä. Kun ensimmäisellä matkalla sotilaita oli 12, niin viimeisellä matkalla heitä oli jo 20. Määrää lisättiin väkivaltaisten alkuperäisväestön takia.
63 O’Sullivan 2008, 97
–
98.64 Beaglehole 1961, xxxiii.
65 Beaglehole 1967, lxxxviii.
66 McLynn 2011, 95.
Laivassa heistä oli harvemmin suurempaa hyötyä pahoinvoinnin takia. Myös sotilaita rangaistiin ankarasti laivalla, ja tutkija Salmondin mukaan se on ehkä ollut osittain syynä siihen, että Cook kuoli Havaijilla. 67
Sain kannelle ryhmän sotilaita, joka koostui luutnantista, 2 korpraalista, yhdestä rumpalista sekä 15 alokkaasta: Bell, joka komensi divisioonaa, antoi minulle miehet, joihin minulla oli syy olla tyytyväinen.68
Sotilaiden arvostuksesta miehistön parissa kertoo myös se, että uskollisuudessa messitoveri voitti laivatoverin, laivatoveri kokemattoman merimiehen, kokematon merimies koiran ja koira voitti sotilaan. Sotilaat olivat merimiesten mielestä alemmassa asemassa kuin laivalla olleet koirat ja taitamattomat merimiehet. 69 Cookin teksteissä ei kuitenkaan mainittu, että sotilailla ja muulla miehistöllä olisi ollut erimielisyyksiä. Sotilaiden asuna oli punainen takki korkealla kauluksella, valkoinen liivi, paita, polvihousut, säärystimet, kengät ja hattu.70
2.2 Upseerit
Upseerit jakautuivat palkkaupseereihin71 ja sopimusupseereihin72. Palkkaupseerit olivat sopimusupseereiden yläpuolella ja heidän asemansa oli vakaa. Palkkaupseereita olivat esimerkiksi luutnantit ja itse kapteeni.73 Kapteenin asuun kuului sininen takki valkoisella rajauksella, pystykaulus ja valkoiset takinkäänteet kultaisella pitsillä ja yhdeksän nappia molemmilla puolilla, valkoiset hihansuut kolmella napilla, siniset taskut kolmella napilla.
Taskujen ympärillä oli kaksi viivaa pitsillä. Asuun kuului myös valkoinen liivi, polvihousut ja sukat. Luutnanttien asu erosi tästä ainoastaan pitsin puuttumisella.74 Sopimusupseerit olivat
67 O’Sullivan 2008, 97.
68 “Received on board the party of Marines, consisting of a Lieutt Serjeant 2 Corporals one Drum and 15 private;
Col. Bell who Command[ed] the Division gave me such Men as I had reason to be satisfied with.” The Journals of Captain James Cook 9.7.1776, Cook 1784, 7.
69 Suthren 2000, 27,
70 Blake & Lawrence 2005, 80.
71 commissioned officer
72 warrant officer
73 Benjamin & Thornberg 2005, 320.
74 Blake & Lawrence 2005, 74
–
76.vastuussa tietystä laivan ylläpitoon tai tiettyyn toimeen liittyvästä asiasta ja heidät ylennettiin usein ilman sopimusta olevien pursimiesten75 ryhmästä. Sopimusupseereiden ryhmään kuuluivat purjehduskapteeni76, purserit77, lääkärit, tykkimies, pursimies78 ja laivapuuseppä.79 Sopimusupseerin univormu oli pelkistetty sininen takki yhdeksällä napilla ja laskevalla kauluksella. Hihansuussa oli kolme nappia ja liivi takin alla oli valkoinen. Asuun kuuluivat myös polvihousut ja sukat. 80
Yleneminen tapahtui tiettyjä reittejä pitkin. Sopimusupseeriksi päästäkseen oli palveltava tietty aika jossain muussa tehtävässä laivalla. Purjehduskapteeniksi oli mahdollisuus yletä purjehduskapteenin perämiehestä, majoitusmestarista tai merikadetista. Purseriksi päästäkseen taas oli palveltava vähintään vuosi kapteenin kirjurina, jotta ylennys oli mahdollinen.
Tykkimiehet olivat palvelleet yhteensä neljä vuotta merellä, joista yhden vuoden he viettivät puosuna. Puosuna heidän piti tuoda kykynsä esille silloiselle tykkimiehelle, jotta ylennys oli mahdollinen. Tykkimiehestä ei ollut enää suoraa ylennystä ylöspäin. Myös pursimieheksi päästäkseen oli palveltava vuosi puosuna. Laivapuuseppä taas vietti ensimmäiset vuotensa oppipoikana laivanveistäjällä. Tämän jälkeen hänen tuli toimia laivapuusepän perämiehenä vähintään kuusi kuukautta. 81
Laivojen nuoret herrasmiehet82 olivat ryhmä, joka koostui merikadeteista ja pursimiehen perämiehistä. Ryhmän status oli jossain puolikannen ja alakannen välillä. Nuoret herrasmiehet tulivat usein paremmista perheistä. Laivalla he olivat oppimassa upseerin viran alkeet ja luutnantiksi päästäkseen heidän piti palvella yhteensä kuusi vuotta merellä, joista vähintään kolme vuotta oltiin merikadettina. Pojat liittyivät laivaan usein jo 11-vuotiaina kapteenin palvelijana tai suorittaen merimiehen tehtäviä. Luutnantiksi päästäkseen heidän piti olla myös vähintään 19-vuotiaita. 83 Cookin kouluttamat miehet olivat haluttuja myöhemmille
75 petty officer
76 sailing master
77 purser
78 boatswain
79 Benjamin & Thornberg 2005, 320.
80 Blake & Lawrence 2005, 69.
81 Blake & Lawrence 2005, 68
–
71.82 young gentlemen
83 Blake & Lawrence 2005, 72
–
74.merimatkoille eri kapteenien alaisuudessa. 84 Kaikkia merikadetteja ei ylennetty tuon kuuden vuoden jälkeen, vaan he pysyivät merikadetteina koko uransa ajan. 85
James Cook ei ollut aiemmin ollut vastuussa yhtä isosta laivasta tai miehistöstä. Ensimmäisellä matkalla hänen kaksi luutnanttiaan, Zachary Hicks ja John Gore, olivat myös seilanneet jo aiemmin Tyynellämerellä, jossa Cook ei ollut aiemmin käynyt. Kirjallisuuden mukaan onkin mahdollista, että käskyissä Hicks ja Gore toisinaan ohittivat Cookin kokemuksellaan. Daniel Solanderin mukaan Cook oli jopa kateellinen Gorelle tämän kokemuksesta ja että Gore toisinaan kieltäytyi Cookin määräyksistä. William Perry teki samankaltaisia havaintoja.
Zachary Hicks oli arvoasteikossa heti Cookin alapuolella ja Goren yläpuolella. Cook teki harvoin kommentteja upseereistaan, jonka takia hänen mielipiteitään heistä ei tiedetä. Varmaa on kuitenkin, että Cook joutui tekemään töitä saadakseen miehistön ja upseereiden kunnioituksen. Suurin osa kapteeneista oli tuohon aikaan saanut asemansa syntyperän kautta, ja Cook oli noussut köyhistä oloista johtoon.86
Cookin kokemattomuus näkyi ensimmäisellä matkalla. Hän joutui esimerkiksi kysymään Hicksin ja Goren mielipidettä Uuden-Seelannin jälkeen, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Tätä ei tapahtunut kertaakaan, hänen puheidensa mukaan, enää myöhemmillä matkoilla. Hän piti usein kaikilta laivassa olleilta salassa seuraavan määränpään. Forster ei tästä pitänyt, vaan piti sitä tarpeettomana ja moraalittomana. On luultavaa, että keskustelua upseereiden kanssa oli enemmän kuin matkapäiväkirjoihin on haluttu kirjoittaa. Ristiriitojakin tuli; Cook oli toisella matkallaan eri mieltä upseereiden kanssa erään sotilaan rankaisemisesta. Myös laivan suunnasta oltiin eri mieltä upseereiden kanssa ja tästä Cook mainitseekin matkapäiväkirjassaan rivien välissä. 87
Hicks kohosi nopeasti urallaan laivastossa. Ei tiedetä, onko hän liittynyt laivastoon alkujaan vapaaehtoisesti vai pakotettuna. Kuitenkin vuonna 1766 hän oli merikadetti88 ja seuraavana vuonna hän oli kohonnut jo luutnantiksi. Jo 29-vuotiaana häntä kuvattiin kokeneeksi ja
84 O’Sullivan 2008, 89.
85 Whipple 1978, 90.
86 O’Sullivan 2008, 82
–
83.87 O’Sullivan 2008, 82
–
84.88 midshipman
kypsäksi. Gore puolestaan oli yli 30-vuotias ja seilannut jo 14 vuotta eri kapteenien alaisuudessa Tyynellämerellä. Hicksin kuoltua Gore nousi hänen paikalleen ja Goren paikalle otetiin Charles Clerke, purjehduskapteenin perämies. 89
Toisella matkalla korkealla oli Cookin lisäksi Tobias Furneaux, Adventuren kapteeni.
Furneaux oli ollut myös Tyynenmeren alueella aikaisemmin Wallisin laivalla. Furneaux liittyi aikaan nähden laivastoon varsin myöhään, noin 20-vuotiaana. 90 Resolutionin ensimmäinen luutnantti oli Robert Cooper ja toinen Charles Clerke, joka oli ensimmäisellä matkalla noussut luutnantiksi. 91 Kolmannella matkalla Clerke oli kohonnut jo toisen laivan kapteeniksi.92 John Gore palasi miehistöön ottaen Resolutionin ensimmäisen luutnantin paikan. Hän siirtyi hetkellisesti Discoveryn komentoon, mutta myöhemmin hänet nostettiin Resolutionin johtoon Cookin kuoleman jälkeen.93 Resolutionin toinen luutnantti oli James King. Hän oli mukana jo toisella matkalla ja osoittanut hyödyllisyytensä. Hän oli oppinut, osasi ajatella itse sekä auttoi.
Hän myös osallistui observointiin ansiokkaasti. Kolmantena luutnanttina toimi John Williamson. 94
Matkapäiväkirjoissan Cook kehuu miehiään kollektiivisesti, eikä mainitse edes upseereita nimeltä. Kehuja annettiin tottelevaisuudesta sekä hyvästä toiminnasta vaaran alla. Toisaalta upseereilta tuli myös kritiikkiä. Williamson ei pitänyt Cookin tavasta olla rankaisemmatta alkuperäisväestöä varkaudesta. Tapauksessa Williamsonin ase varastettiin, eikä Cook toiminut hänen mielestään tarpeeksi ripeästi tapauksen selvittämiseksi. 95
Jos kapteeni Cookilta varastettiin edes pieni naula, kiinni saatua varasta rangaistiin varmasti; jos varastettu oli arvokkaampi kuin naula, päälliköt otettiin
89 Beaglehole 1961, cxxx
–
cxxxi.90 Beaglehole 1967, xxxiv.
91 Beaglehole 1967, xxxv.
92 Beaglehole 1967, lxxii.
93 Beaglehole 1967, 1461.
94 Beaglehole 1967, lxxvi
–
lxxvii.95 Williamson’s journal 22.6.1777, Beaglehole 1967, 1343.
haltuun välittömästi kunnes varastettu palautettiin; tämä mielivaltainen toimenpide vaikutti minuun enemmän kuin aseeni menetys…96
2.3 Tiedemiehet
Jo Cookin ensimmäisellä matkalla oli vahva tieteellinen tarkoitus. Tarkoituksena oli tutkia Venuksen ylikulkua Tahitin saarelta. Saari valikoitui kohteeksi Wallisin ehdotuksen mukaan 1768. Wallis oli itsekin seilannut Tyynellämerellä ja oli matkoillaan pysähtynyt Tahitilla.
Ensimmäisellä matkalla tutkijat olivat yksityisen mielenkiinnon kautta mukana, kun taas myöhemmin valtion kautta. Ensimmäisellä matkalla mukana oli astronomeina Charles Green ja kapteeni James Cook itse. Tutkijoina olivat myös Joseph Banks ja ruotsalainen Daniel Solander. Solanderin sihteerinä matkasi suomalainen Herman Spöring. Toisella matkalla Johann Reinhold Forster sai 4000 punnan palkkion matkalle liittymisestä valtiolta. Mukana olivat myös hänen poikansa Georg sekä Anders Sparrman, William Wales ja William Bayly.
Kolmannella matkalla Forster ei ollut enää mukana hänen ja Cookin hankalien välien takia.
Tutkijoiden tehtävänä matkoilla oli observoida kaikkea näkemäänsä. Heidän piti myös kyetä kommunikoimaan paikallisten kanssa jollain tasolla, sekä tutkia heidän käyttäytymistään.
Matkoilla tavattiin myös useita uusia kasvi- ja eläinlajeja, joita tuli tutkia ja nimetä. 97
Tiedemiesten mukanaolo muutti laivan nukkumajärjestelyjä ja sitä kautta myös hierarkiaa.
Aiemmin hytit yläkannella oli varattu korkea-arvoisille upseereille, mutta nyt heidät siirrettiin kannen alle nukkumaan tavallisen miehistön kanssa. Myös kapteeni Cook joutui jakamaan hyttinsä tutkijoiden kanssa. Kapteenin hytti oli laivan suurin ja sitä käytettiin nyt kirjojen ja tutkimusmateriaalien säilyttämiseen. Tutkijoiden kirjoittaminen tapahtui myös kapteenin hytissä. 98
96 “If a small nail was stolen from Captn Cook, the thief it taken was most severely punished, if of a little more consequensce than a nail, the Chiefs were immediately seized until thigs stolen were returned; I was much more affected by such arbitrary proceedings…” Williamson’s Journal 22.6.1777, Beaglehole 1967, 1343.
97 O’Sullivan 2008, 100
–
101.98 Salmond 2009, 129.
Banks oli yksi ensimmäisellä matkalla olleista tiedemiehistä. Tiedemiehet olivat usein ylhäistä syntyperää, eikä Banks ollut poikkeus tässä. Hän käytti matkaa varten hankintoihinsa 10 000 puntaa, johon suurimmalla osalla tavallisesta väestä ei olisi ollut varaa koko elämänsä aikana.
Tarvikkeissa oli oma teltta, lääkkeitä, kemikaaleja, puukkoja, verkkoja, koukkuja, lasipurkkeja, teleskooppeja, mikroskooppeja, pistooleja ja tietysti laaja kokoelma kirjoja. 99 Banks oli matkan alkaessa 25-vuotias ja hän eli isänsä perinnöllä. Opinnot hän suoritti Etonissa, Harrowissa ja Oxfordissa. Banksia kuvaillaan hemmoteltuna ja olikin pieni ihme, että Banks ja Cook tulivat toimeen keskenään. Banksin mukana matkusti myös kahdeksan henkinen seurue, johon kuului taiteilijoita, sihteereitä ja palvelijoita. Banksin tavarat täyttivät suurimman osan Cookin hytistä. 100
Nyt toivon, että ystävämme Englannissa voisivat kurkistaa jonkun taianomaisen vakoilulasin avulla tilannettamme; tohtori Solander hytin pöydän ääressä kuvailemassa, minä kirjoittamassa, välillämme riippuu suuri nippu meriruohoa, pöydän päällä on puuta ja kakkulat; he näkisivät, että huolimatta erilaisista töistämme, huulemme liikkuvat todella usein, ja olematta taikuri voisi arvata, että puhumme, mitä näemme maassa, jonne ilman epäilystäkään tulemme saapumaan pian.101
Banks sopeutui Solanderin kanssa melko nopeasti laivalla työskentelyyn. He työskentelivät aamuisin kahdeksasta kahteentoista lukien ja kirjoittaen. Toinen työskentelyvaihe oli iltapäivällä neljästä aina pimeään saakka. Työskentely tapahtui suuressa hytissä, joka laivoissa oli tavallisesti ainoastaan kapteenin käytettävissä.102 Banksilla ja Cookilla oli matkan aikana muutama erimielisyys. Banks olisi halunnut maihin tutkimaan, mutta Cook kielsi sen liian vaarallisena. 103
99 Salmond 2009, 127.
100 O’Sullivan 2008, 103
–
104.101 “Now do I wish that our friends in England could by the assistance of some magical spying glass take a peep at our situation; Dr Solander setts at the Cabin table describing, myself at my Bureau Journalizing, between us hangs a large bunch of sea weed, upon the table lays the wood and barnacles; they would see that notwithstanding our different occupations our lips move very often, and without being conjurors might guess that we were talking about what we should see upon the land which there is now no doubt we shall see very.” The Endeavour Journal of Joseph Banks 3.10.1769, Banks 1773, 396.
102 Salmond 2009, 132.
103 Salmond 2003, 149.
Seisoin rantaa kohti lempeässä tuulessa ja ohitimme kolme tai neljä paikkaa, joissa oli paljon kaikkea, jotka herättivät minussa suurta toivoa.104
Maa molemmilla puolilla sataman sisäänkäynnillä nousi melkein pystysuoraan merestä huomattavaan korkeuteen ja tämä oli syy miksi en halunnut mennä laivalla sinne. Näin, että tuuli ei voisi puhaltaa sinne, mutta se olisi joko suoraan sisään tai suoraan ulos. Tämä tuuli oli läntinen tai itäinen, ja se olisi ollut epäilemättä harkitsematonta minulta joutua tilaan, josta emme voisi poistua kuin tuulen avulla, jonka olemme viime aikoina löytäneet, eikä se puhalla yhtenä päivänä kuukaudessa. Mainitsen tästä, koska kannella oli joku, joka halusi satamaan, harkitsematta sekä nykyisiä että tulevia seurauksia.105
Banksin oletettiin liittyvän Solanderin kanssa myös toiselle matkalle, koska matkojen aikana kaikki sujui hyvin. Banks olisi kuitenkin halunnut ottaa matkalle mukaan edellistä isomman seurueen ja halusi muokata laivaa mielensä mukaan. Ylempi kansi olisi pitänyt muokata uudelleen, jotta hyttejä saataisiin enemmän suuremmalle seurueelle. Nämä muutokset olisivat kuitenkin tehneen laivasta kelvottoman merelle. Kun laiva palautettiin alkuperäiseen muotoonsa, Banks pahastui tästä, eikä lopulta lähtenyt matkalle lainkaan mukaan. 106
Banksin jäätyä toiselta matkalta pois, mukaan lähti Johann Forster poikansa Georgen kanssa.
Forster oli käynyt koulunsa Saksassa, ja alun perin hän toimi pappina. Lontooseen hän päätyi lopetettuaan pappisuran Katariina Suuren vaikutuksesta. Forster tutki ennen Lontoota Volgan Saratovin aluetta kuningattaren käskystä. Välit kapteeni Cookin kanssa eivät olleet yhtä hyvät kuin Cookin ja Banksin välit ensimmäisellä matkalla. Riitoja tuli tutkimusajasta saarilla sekä eriävistä näkemyksistä tutkimusta kohtaan. Suurin riita syttyi vasta matkan jälkeen. Forsterille oli luvattu, että hän saa julkaista ensimmäisenä matkapäiväkirjan. Kun se hylättiin, Cook sai
104 “Stood along shore with a fair breeze and passed 3 or 4 places that had much the appearences from which I had formd great hopes.” The Endeavour Journal of Joseph Banks 14.3.1770, Banks 1773, 473.
105“The Land on each side of the entrance of this harbour riseth almost perpendicular from the Sea to a very considerable height and this was the reason why I did not attemp to go in with the Ship because I saw clearly that no wind could b[l]ow there but what was either right in or right out. This is Westerly or Easterly, and it certainly would have been highly imprudent in me to have put into a place where we could not have got out but with a wind that we have lately found does not blow one day in a month: I mention this because there were some on board who wanted me to harbor at any rate without in the east considering either the present or future consequenses.”
The Journals of Captain James Cook 14.3.1770, Cook 1773, 265
–
266.106 O’Sullivan 2008, 105.
julkaista oman teoksensa ensin. Forsterille tämä oli suuri loukkaus.107 Toisella matkalla Cookin vaikeudet Forsterin kanssa johtivat siihen, ettei kolmannelle matkalle otettu enää varsinaisia tiedemiehiä. Matkan aikana tieteelliset havainnot tekivät luutnantti James King ja lääkäri William Anderson. King oli taitava luonnontutkija ja astronomi, ja Anderson puolestaan oli kiinnostunut tieteestä ja halusi oppia uutta. 108
2.4 Tarkka hierarkia
Koska uskonnon merkitys muuttui, myös hierarkkisuus muuttui. Yksilön oli mahdollista nousta luokasta toiseen, ja ihminen oli nyt itse vastuussa omasta kohtalostaan. Aiemmin Raamattu ja uskonto määrittivät ihmisyyden ja yhteiskunnallisen aseman. Jos syntyi tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, ei siitä ollut mahdollista nousta, ja ihmiset tyytyivät tähän ajatukseen.
Aikaa leimasi edistysusko siitä, että tiede pystyi selittämään ja määrittelemään ympäröivää maailmaa. Hierarkkisuus näkyi kuitenkin vahvana laivoilla. Ylempiä upseereita kuunneltiin ja heidän käskyjään toteltiin. Niskoittelusta rangaistiin ankarasti esimerkiksi ruoskaniskuilla.
Vahvalla auktoriteetilla haluttiin estää kapina, joka olisi voinut ajaa tutkimusmatkan ongelmiin. 1700-lukua leimasi myös valistusaate. Valistusfilosofit muuttivat käsitystä luonnosta, vallasta ja uskonnosta. Esimerkiksi Jean-Jacques Rousseaun (1712-1778) mukaan luonto ja luonnollisuus olivat hyvä asia ja sivistys vain rappeutti ihmismieltä. Luonto nähtiin täydellisenä osana maailmaa ja siksi kulttuureja, joihin eurooppalainen sivistys ei ollut saapunut, ihannoitiin. Rousseau keksi käsitteen ”jalo villi”, jonka mukaan ihminen oli hyvä luonnollisessa tilassa ilman sivistyksen kosketusta. 1700-luvulla syntyi myös tieteellinen rasismi, eli valkoinen väestö nähtiin parempana ja rotuja luokiteltiin ihonvärin, kulttuurin ja sivistyksen mukaan.109
Kaikilla laivoilla vallitsi tiukka kuri ja hierarkia. Eräiden lähteiden mukaan kunnioitus kapteenia kohtaan ei ollut itsestään selvää. Jotkut tutkijat ovat arvelleet Cookin joutuneen työskentelemään kovemmin saadakseen miehistö kunnioituksen. Tämä johtui siitä, ettei hän
107 O’Sullivan 2008, 106
–
109.108 O’Sullivan 2008, 100.
109 Ihalainen 2012, 224; Kaartinen 2012, 94
–
107; McLynn 2011, 94–
97.ollut syntyjään korkea-arvoinen, vaan kohonnut köyhästä perheestä. 110 Jokainen kuninkaallisen laivaston laiva oli oma pieni yhteisönsä. Miehistö noudatti Hänen Majesteettinsa käskyjä, mutta kaikkien asema ei ollut laivalla täysin selkeä. Oli ryhmä, jota kutsuttiin puoliupseereiksi 111 ja he työskentelivät mestareille. He olivat vanhoja sopimusupseereita, pursimiehiä ja merikadetteja. Merellä jokainen pursimies ja merimies oli jaettu omiin vartioihin ja jokainen vartio oli jaettu numeroihin laivan osan mukaan. Henkilöt, joilla oli vähiten kokemusta, työskentelivät kannella valvovien komentajien silmän alla.
Tehtävinä näillä miehillä olivat yksinkertaisimmat työt, esimerkiksi purjeiden hilaus. Kaikkein terävimmät miehet työskentelivät ylhäällä. Vanhemmat merimiehet tekivät taas omia töitään.
Sotilaiden, jotka olivat omien upseereidensa alaisuudessa, oletettiin myös auttavat laivan töissä. Heitä ei kuitenkaan voinut määrätä ylhäälle. Ilman tiukkaa hierarkiaa laiva olisi ollut vaikeuksissa esimerkiksi myrskyn aikana. 112
Kuvio 1. Laivan hierarkia 1700-luvulla.
Lähde: Benjamin & Thornberg 2005, 317
–
341.Erilaiset tiimit olivat suuressa roolissa laivoilla. Monet tehtävät laivalla, kuten purjeiden asetus, köysien hilaaminen tai kanuunoilla ampuminen, vaativat monen merimiehen apua.
Myös johtavilla upseereilla ja kapteenilla oli tärkeä osa, sillä koordinoivat tehtäviä eri tiimien
110 O’Sullivan 2008, 83.
111 half-officer
112 McLynn 2011, 96.
