Alle 15-vuotiaiden lasten itsemurhat, systemaattinen kirjallisuuskatsaus

(1)

ALLE 15-VUOTIAIDEN LASTEN ITSEMURHAT – SYSTEMAATTINEN KIRJALLISUUSKATSAUS

Hanna Korpi-Hyövälti Tutkielma

Lääketieteen koulutusohjelma Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta

Lääketieteen laitos / lastenpsykiatria Elokuu 2018

(2)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos

Lääketieteen koulutusohjelma

KORPI-HYÖVÄLTI, HANNA L.: Alle 15-vuotiaiden lasten itsemurhat – systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Opinnäytetutkielma, 71 sivua ja 4 liitettä (7 sivua)

Tutkielman ohjaajat: kliininen opettaja Jussi Karppi ja professori Ilona Luoma Elokuu 2018

Asiasanat: lapsi, itsemurha

Katsauksessa käsitellään alle 15-vuotiaiden lasten itsemurhia eri puolilla maailmaa, itsemurhien ilmaantuvuuden muutoksia ajan myötä sekä iän vaikutusta lasten itsemurhiin. Li- säksi tarkastellaan sitä, miten tyttöjen ja poikien itsemurhat eroavat toisistaan. Katsauk- sessa myös käsitellään lasten itsemurhien tekotapoja, tekijöitä itsemurhien taustalla ja lasten itsemurhien luokitteluongelmaa. Haettiin tietoa alle 15-vuotiaiden lasten itsemurhista eri lääketieteellisistä tietokannoista PubMedistä sekä Ebscohost Academic Search Premier -tietokannasta hakulausekkeilla suicide AND young children, elementary school AND suicide, bullying AND children AND suicide. Hakutulokseksi saatiin 752 artikkelia, joista 27 artikkelia olivat soveltuvia katsaukseen.

Katsauksessa selvisi, että alle 15-vuotiaiden lasten itsemurhat ovat harvinaisia kaikkialla maailmassa. Monissa kehittyneissä maanosissa kuten Euroopassa lasten itsemurhien määrä on pysynyt suhteellisen vakiona ajan kuluessa, toisaalta Itä-Euroopassa, Venäjä mukaan lukien, on suhteellisen paljon itsemurhia etenkin poikien osalta. Poikien itsemurhaluvut ovat korkeimmat Kazakstanissa Keski-Aasiassa. Tyttöjen itsemurhamäärät ovat huo- mattavan suuria Etelä-Amerikan maissa, kuten Guyanassa tai Surinamessa. Pojat tekevät kaiken kaikkiaan enemmän itsemurhia kuin tytöt, mutta viime aikoina monissa kehitty- neissä maissa, kuten Kanadassa ja Ruotsissa, tyttöjen itsemurhaluvut ovatkin olleet suurempia kuin poikien. Itsemurhien ilmaantuvuus nousee iän mukana, joten suurin osa alle 15-vuotiaista itsemurhan tehneistä on 13- tai 14-vuotiaita ja alle 10-vuotiaiden itsemurhat ovat todella harvinaisia. Lapsilla yleisin itsemurhametodi on hirttäytyminen joitakin maita lukuun ottamatta. Suomessa tuliaseen käyttö on yleisin menetelmä. Lasten itsemurhien taustalla olevat syyt jäävät usein avoimeksi ja teot ovat impulsiivisia. Silti perheolosuhtei- den voidaan nähdä olevan hyvin usein itsemurhien taustalla ja riskitekijänä on usein per- heensisäinen konflikti. Myös koulukiusaaminen, muut kouluun liittyvät ongelmat, käy- töshäiriöt ja ADHD voivat lisätä itsemurhariskiä. Koska lasten itsemurhien syyt eivät ole niin selkeitä, lasten itsemurhien yli- ja aliluokittelu on merkittävä ongelma.

(3)

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences

School of Medicine Medicine

KORPI-HYÖVÄLTI, HANNA: Children’ suicide under the age of the 15 – systematic review Thesis 71 pages, 4 appendixes (7 pages)

Tutors: clinical teacher Jussi Karppi and professor Ilona Luoma August 2018

Keywords: child, suicide

This review is concerned with suicide rates of children under the age of 15 in different parts of the world, suicides within a certain period and the impact of age in children's suicides.

In addition, it focuses on how boys’ and girls’ suicides differ from each other. This review also is concerned with children's suicide methods, the background of suicides and misclas- sifications of children’s suicides. Data under 15-year-old children's suicides were collected in two medical databases, Ebscohost Academic Search Premier and PubMed. Keywords were suicide AND young children, elementary school AND suicide, bullying AND children AND suicide. Search results included 752 articles and 27 of them were applicable in the review.

Research shows that the suicides of children under 15 are rare in the world. In many developed parts of the world such as Europe, children's suicide rate has not changed over the time. On the other hand, in Eastern Europe, including Russia, the suicide rate is relatively high, particularly among boys. For boys, the suicide rate is highest in Kazakhstan in Central Asia. Girls have high suicide rates in South American countries, such as in Guyana or in Suriname. Boys commit more suicides than girls but recently girls’ suicide rates have been higher than boys’ suicide rates in many developed countries such as in Canada and in Swe- den. Suicide incidence rises with age. Most children under 15 who commit suicide are 13 or 14 years old. Suicides are rare among children who are under 10 years old. Children’s most common suicide method is suffocation expect in some countries. The most common suicide method is a firearm by shooting in Finland. Causes of children`s suicides are often unknown and suicides are impulsive. However, family circumstances can be considered to be a risk of suicide often. Family conflict is one of the risk factor. Other risk factors are school bullying, other problems at school, behavioral disorders and ADHD. Because the causes of children`s suicides are not clear enough, under and over classification of children`s suicides is a major problem.

(4)

SISÄLTÖ

1. JOHDANTO 7

2. KÄSITTEITÄ 8

2.1. Lapsi 8

2.2. Itsetuhoisuus 8

2.3. Itsetuhoajatukset 9

2.4. Itsetuhokäyttäytyminen 9

2.5. Itsemurha 9

2.6. Lapsen käsitys kuolemasta 10

3.TUTKIMUSMENETELMÄ 11

3.1. Valintakriteerit 11

3.2.Hakumenettely 12

4. LASTEN ITSEMURHIEN ILMAANTUVUUS ERI PUOLILLA MAAILMAA 13

4.1. Suomi 13

4.2. Muu Eurooppa 14

4.3. Pohjois-Amerikka ja muut länsimaat 16

4.4. Muu maailma 17

5. LASTEN ITSEMURHAT ERI IKÄRYHMISSÄ 19

5.1. Ikäjaottelu 19

5.2. Alle 10-vuotiaat 19

5.3. Nuorempien lasten itsemurhat verrattuna vanhempien lasten itsemurhiin 22

5.4. Lasten itsemurhat verrattuna nuorten itsemurhiin 24

6. LASTEN ITSEMURHIEN ILMAANTUVUUDEN VAIHTELU ERI AJANJAKSOINA 26

7. POIKIEN JA TYTTÖJEN ITSEMURHIEN VÄLISET EROT MAITTAIN TARKASTELTUNA 32

8. LASTEN ITSEMURHIEN TEKOTAVAT 36

8.1. Yleisimmät tekotavat 36

8.2. Harvinaisemmat itsemurhatavat 39

(5)

8.3. Itsemurhien tekotapojen muutos ajan myötä 41

8.4. Itsemurhien tekopaikka 42

8.5. Itsemurhien tekoaika 43

8.6. Lasten itsemurhien tekotavat verrattuna nuorten itsemurhien tekotapoi- hin 43

9. MITKÄ TEKIJÄT OVAT ITSEMURHIEN TAUSTALLA? 45

9.1. Perheolosuhteet itsemurhien taustalla 45

9.2. Muut elämänolosuhteet itsemurhien taustalla 47

9.2.1. Kouluun liittyvä kuormitus 47

9.2.2. Elämäntapahtumiin liittyvä kuormitus 48

9.3. Psyykkisiin häiriöihin ja fyysisiin sairauksiin sekä päihteiden käyttöön liittyvä kuormitus 49

9.3.1. Psyykkiset häiriöt 49

9.3.2. Fyysiset sairaudet 50

9.3.3. Päihteiden käyttö 50

9.4. Itsemurhat lähipiirissä, aiemmat itsemurhayritykset ja itsetuhoisuus 51

9.5. Asuinalueen vaikutus lasten itsemurhiin 51

9.6. Median vaikutus lasten itsemurhiin 52

9.7. Itsemurhien taustalla olevat tekijät eri ikäryhmissä 53

9.7.1 Nuorempien lasten itsemurhien taustatekijät verrattuna vanhempien lasten itsemurhien taustatekijöihin 53

9.7.2. Lasten itsemurhien taustatekijät verrattuna nuorten itsemurhien taustatekijöihin 53 9.8. Lasten mielipide itsemurhan eettisyydestä 55

10. LASTEN ITSEMURHIEN LUOKITTELUONGELMA 57

10.1. Aliluokittelu 57

10.2. Yliluokittelu 58

11. YHTEENVETO 61

LÄHDELUETTELO 65 LIITE 1

(6)

TAULUKKO 1 TAULUKKO 2 TAULUKKO 3

(7)

1. JOHDANTO

Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aiheena ovat alle 15-vuotiaiden tekemät itsemurhat. Lapsen itsemurha on aina tragedia, johon liittyy paljon erilaisia tekijöitä: tapahtu- miin liittyviä olosuhteita, riskitekijöitä ja laukaisevia tekijöitä niin yksilö- kuin perhe- ja yh- teisötasolla. Jotkin itsemurhat olisivat mahdollisesti ehkäistävissä, jos nämä asiat ja tekijät olisivat yleisemmin tiedossa. Osa tutkimuksista on tehty 1900-luvun puolella, tärkeätä oli- sikin saada ajankohtaista tietoa lasten itsemurhista. Ainoastaan tutkimalla saadaan tietoa, jota voidaan käyttää lasten itsemurhien ehkäisyssä.

Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa olen käsitellyt tutkimustuloksia, joita alle 15-vuotiaiden lasten itsemurhista on ollut saatavilla eri tietokannoissa. Aihetta koskevien käsitteiden määrittelyn jälkeen olen kuvaillut kirjallisuuskatsauksen toteutusta. Seuraa- vaksi olen käsitellyt lasten itsemurhien ilmaantuvuutta eri puolilla maailmaa, lasten itsemurhia eri ikäryhmissä, itsemurhien ilmaantuvuuden vaihtelua eri ajanjaksoina sekä poikien ja tyttöjen välisiä eroja itsemurhien ilmaantuvuudessa. Lisäksi olen käsitellyt lasten itsemurhien eri tekotapoja, syitä lasten itsemurhien taustalla ja lasten itsemurhien luokitteluongelmaa. Lopuksi esitän yhteenvedon kirjallisuuskatsauksesta.

(8)

2. KÄSITTEITÄ

2.1 Lapsi

Lapsuus määritellään eri yhteyksissä eri tavoin. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista mää- rittelee jokaisen alle 18-vuotiaan lapseksi, ellei paikallisten lainsäädännön mukaan täysi- ikäisyyden raja ole alempi (Unicef 2018). WHO:n yhdessä lasten määritelmässä taas 19- vuotias ja tätä nuorempi henkilö on lapsi, elleivät kansalliset lait määrää aikaisemmin, että lapsi on aikuinen. Kuitenkin WHO:n mukaan 10–19-vuotiasta lasta voidaan kutsua myös nuoreksi (World Health Organisation 2018). Oxfordin sanakirja määrittelee lapsen joko alle murrosikäiseksi tai alaikäiseksi henkilöksi (Oxford Living Dictionaries 2018). Lapsen määri- telmä riippuu myös maasta eikä välttämättä liity täysi-ikäisyyden rajaan. Esimerkiksi Sin- gaporessa lapsi määritellään alle 14-vuotiaaksi henkilöksi (Singapore Government 2001) ja 21 vuotta on täysi-ikäisyyden raja (Ministry of law Singapore 2008). Guerra kirjoittajatove- reineen (2012) jaottelee lasten- ja nuorisopsykiatrian oppikirjassa lapsuuden kehitystä seu- raavasti: kahta ensimmäistä ihmisen elinvuotta (0–2-vuotiaat) kutsutaan varhaislapsuu- deksi, alle 5-vuotiaat (2–5-vuotiaat) ovat leikki-ikäisiä ja alle kouluikäisiä. Lapsuus on viisivuotiaasta yksitoistavuotiaaseen ja yli 11-vuotiaat ovat nuoruusikäisiä 18-vuotiaaseen asti (Guerra ym. 2012).

2.2 Itsetuhoisuus

Itsetuhoisuuden voidaan kuvailla olevan ajatuksia ja käyttäytymistä, joihin liittyy oman hengen vaarantaminen tai ainakin riski hengen vaarantamiseen, itsetuhoajatukset ja -ai- keet ja itsensä vahingoittaminen suoralla tai epäsuoralla tavalla. Myös itsemurhayritykset ja itsemurhat kuuluvat itsetuhoisuuteen (Marttunen ym. 2016).

(9)

2.3 Itsetuhoajatukset

Itsetuhoajatuksilla tarkoitetaan itsensä vahingoittamis- tai itsemurha-ajatuksia. Ne sisältä- vät toiveen itsensä tappamisesta, suunnitelmia, missä ja milloin ja kuinka tämä tapahtuisi, ja myös ajatuksia, miten tämä itsensä vahingoittaminen tai itsemurha vaikuttaisi toisiin (Hawton ym. 2015).

2.4 Itsensä vahingoittaminen

Itsensä vahingoittaminen on mitä tahansa ei-kuolemaan johtavaa itsensä myrkyttämistä tai itsensä vaurioittamista sisältäen muiden muassa yliannostuksen, hirttäytymisen, viiltelyn, itsensä kuristamisen ja liikenteen sekaan juoksemisen riippumatta siitä, minkälainen on henkilön aikomus kuolla (Hawton ym. 2015).

On olemassa myös ei-itsetuhoista itsensä vahingoittamista, jota kuvaillaan fyysisellä itsensä vahingoittamisella tai itsensä loukkaamisella, joka ei sisällä itsemurha-aietta tai ajatusta.

Tällaista toimintaa on muun muassa viiltely, (itsensä) polttaminen, puukottaminen tai ylen- määräinen hierominen. Toiminta ei ole koskaan henkeä uhkaavaa, ja sen aiheuttama haitta on lievä tai keskinkertainen (Hawton ym. 2015)

2.5 Itsemurha

Itsemurha määritellään kuolemaksi, joka on aiheutunut itsensä vahingoittamisesta. Esimer- kiksi Isossa-Britanniassa ja monissa muissa maissa kuolinsyytutkijat määrittelevät itsemurhan ja käyttävät lausunnoissa ICD-10-diagnooseja. Ennen kuolemansyyn luokittelemista it- semurhaksi kuolinsyytutkijoiden täytyy olla varmoja, että kuolemaan johtava toiminta oli itseaiheutettua ja kuolema oli tahallinen (Hawton ym. 2015).

Yhdysvalloissa käytetään joissakin osavaltioissa NVDRS (National Violent Death Reporting system) -tietokantaa, jossa on tiedot osavaltioiden väkivaltakuolemista ja myös itsemurhaan mahdollisesti myötävaikuttavista tekijöistä. Näitä ovat aiemmat mielenterveysongel- mat, päihteiden (väärin)käyttö, mahdolliset aiemmat somaattiset sairaudet, ihmissuhde-

(10)

ongelmat, koulussa ilmenevistä ongelmat, mahdolliset rikokset, aiemmat kuormittavat ta- pahtumat, kuten väkivallan uhriksi joutuminen ja itsemurhaan liittyvä olosuhde, onko esimerkiksi itsemurhan tehnyt ilmaissut aiemmin itsemurha-aikeitansa tai yrittänyt itsemurhaa. NVDRS määrittelee itsemurhan kuolemaksi, joka johtuu voimankäytöstä, jota henkilö on käyttänyt itseensä ja suurin osa todisteista näyttää voimankäytön olleen tahallinen.

Tämä sisältää myös kuolemat, joissa toiminnan ensisijaisena tarkoituksena on itsensä vahingoittaminen eikä tappaminen, mutta käyttäytymisessä on korkea kuolemanriski. Itse- murhiksi lasketaan myös sellaiset tilanteet, joissa toinen henkilö on neuvonut itsemurhan tekijää, miten voidaan tehdä itsemurha (Parks ym. 2014).

2.6 Lapsen käsitys kuolemasta

Kuoleman merkityksen ymmärtäminen tapahtuu lapsella asteittain hänen kasvaessaan ja kehittyessään (Marttunen ym. 2016). Pikkulapsi ei ymmärrä, mitä kuolema tarkoittaa. Esi- koulussa lapsi alkaa vähitellen ymmärtää kuoleman lopullista merkitystä, tosin hän voi edelleen ajatella kuoleman olevan jonkinlainen välitila. Lapsella lisäksi voi olla konkreettisia mielikuvia kuoleman jälkeisestä tilasta tai paikasta. Lapsi voi myös ajatella, ettei kuolema koske häntä itseään. Lapsen siirtyessä yläkouluun hän yleensä jo ymmärtää kuoleman lo- pullisuuden ja oman kuoleman. Kuoleman käsitys on siis vastaava kuin aikuisilla (Marttunen ym. 2016).

Kanadalaisessa tutkimuksessa kysyttiin 65 alakouluikäisiltä 6–12-vuotiailta (1.–5.-luokkalai- silta) heidän käsityksiään kuolemasta ja itsemurhasta (Mishara 1999). Ainoastaan yksi op- pilas ensimmäiseltä ja yksi toiselta luokalta (3 %) ajatteli, että kuollut ihminen voi tulla elä- väksi ihmiseksi jälleen. Kuitenkin kaksi kolmasosaa lapsista ensimmäiseltä luokalta ajatteli kuolleella ihmisellä voivan olla näkö- ja kuuloaistimuksia. Viidennellä luokalla olevista enää vähemmän kuin 20 % ajatteli samalla tavalla. Samassa tutkimuksessa etenkin nuorimmat lapset uskoivat kuoleman olevan pysyvä olotila ja että jokainen tulee kuolemaan. Samanai- kaisesti lapset kuitenkin ajattelivat, että hyvä lääkäri tai onnettomuuksien tai tapon välttä- minen voivat estää kuoleman tapahtumisen. Tutkimuksessa osa lapsista myös ajatteli, että vaikka kuoleman jälkeen kuolleiden olisi mahdotonta nähdä, kuulla tai tuntea, silti kuolleet (läheiset) ihmiset voivat katsoa maan päälle ja kuulla elossa olevia ihmisiä.

(11)

3. TUTKIMUSMENETELMÄ

3.1 Valintakriteerit

Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ikäryhmäksi valittiin alle 15-vuotiaat, koska lastenpsykiatrialla hoidettavat lapset ovat korkeintaan 14-vuotiaita. Lisäksi ikäjako alle 15- vuotiaat (5–14-vuotiaat tai 10–14-vuotiaat) sekä yli 14-vuotiaat (15-) on yleisesti käytetty ikäjaottelu artikkeleissa. Tutkimukset, joiden ikäryhmä ulottui yli 14-vuotiaisiin, jäivät pois, ellei tutkimuksissa käsitelty alle 15-vuotiaita omana ryhmänään.

Katsaukseen sisällytettiin vain lasten itsemurhia käsitteleviä artikkeleita. Itsetuhoisuutta, itsetuhoajatuksia ja itsemurhariskiä sekä itsemurhayrityksiä käsittelevät artikkelit rajattiin pois katsauksesta. Sen lisäksi katsaukseen otettiin vain alkuperäistutkimuksia, katsaukset jäivät työni ulkopuolelle, vaikka ne olisivatkin olleet aiheen ja iän puolesta sopivia. Alkupe- räistutkimukset olivat suoraviivaisempia kuin katsaukset ja niistä sai mielekkäämmin raken- nettua kokonaisuuden katsaukseeni. Lisäksi oli tehtävä rajaus, ettei työstäni tulisi liian laa- jaa. Lastenpsykiatrian oppikirjoista saatavaa tietoa sisällytin kuitenkin katsaukseeni. Myös osa tutkimuksista jäi pois saatavuusongelman tai maksullisuuden vuoksi.

Katsaukseen valittavat artikkelit rajattiin englanninkielisiin julkaisuihin. Lastenpsykiatrian oppikirjat olivat sen sijaan suomen- ja englanninkielisiä.

Vuoden 2000 laitoin vanhimmaksi artikkelien julkaisuvuodeksi keskittyäkseni uudempiin ja tuoreempiin tutkimuksiin. Kaikki hakukoneilla löydetyt artikkelit olivat vuonna 2000 tai sen jälkeen julkaistuja. Ainoastaan kerran artikkelien lähdeluettelon viitteistä löydetyistä artikkeleista käytin tätä vuotta aikaisempaa julkaistua artikkelia (1999) erityisen tärkeän sisällön vuoksi (lapsen kuoleman määritelmä).

Hakukoneista olen käyttänyt yleisesti tieteellisessä tutkimustyössä käytettyjä PubMed ja EBSCOhost Academic Search Premier -tietokantoja.

(12)

3 .2 Hakumenettely

Sekä Pubmed että EBSCOhost Academic Search Premier -tietokannoista haettiin samoilla hakusanoilla ja haut tuottivat paljon samoja artikkeleita. Seuraavia hakulausekkeita käytettiin: suicide AND young children, elementary school AND suicide, bullying AND children AND suicide, preadolescent AND suicide. Kaikissa hakulausekkeiden yhdistelmissä oli käytössä sana suicide, koska pääaihe oli itsemurhat (lapsilla). Valittiin hakulauseke young children, koska tutkimusaihe rajautui nuorempiin alle 15-vuotiaisiin lapsiin ja pelkästään sanan children avulla hakeminen ei ollut mielekästä artikkeleiden lukumäärän vuoksi. Ele- mentary school oli hakulausekkeena, koska alakouluikäiset lapset ovat kaikkialla maailmassa alle 15-vuotiaita, siten saatiin ikäryhmään sopivia artikkeleita. Samoin sana preado- lescents tarkoittaa yleisesti alle murrosikäisiä lapsia tai varhaisnuoria, jotka pääosin ovat alle 15-vuotiaita. Pubmedissä oli mahdollisuus rajata hakutuloksia iän mukaan, joten Pub- medistä tehdyissä hauissa oli rajoituksena preschool child 2-5 years ja child 6-12 years, näin ollen osa vanhempia lapsia (tai aikuisia) koskevista tutkimustuloksista rajautui pois. Lisäksi hain artikkeleita, jotka oli julkaistu vuodesta 2000 eteenpäin. EBSCOhost Academic Search Premier -tietokannasta ei ollut mahdollisuutta iän mukaan rajata hakua, mutta tässäkin hain artikkeleita vuodesta 2000 eteenpäin. Lisäksi rajasin hakujen koskevan pelkästään artikkeleita (article) ja tieteellisiä julkaisuja (academic journal).

Hakumenettely molemmissa tietokannoissa on esitetty kaaviona liitteessä 1. Eri hakulau- sekkeissa samat artikkelit toistuivat. Ylimääräisten artikkeleiden poistamisen jälkeen haku- tuloksiin jäi 752 artikkelia, joista katsaukseen päätyi 27 artikkelia. Varsinaisten artikkeleiden lisäksi mukaan valikoitui artikkeleita katsaukseen päätyneiden artikkeleiden viitteistä silloin kun hakukoneiden artikkeleissa oli erityisen kiinnostavaa ja tärkeää aiheeseen sopi- vaa tietoa ja kyseisessä asiassa viitattiin alkuperäistutkimukseen. Sen lisäksi katsaukseen sisällytettiin kansallisia tilastoja eri maista eri puolilta maailmaa. Katsausta täydennettiin tilastotiedolla myös Google-haulla käyttämällä hakulauseketta ”suicide rate children”.

(13)

4. ALLE 15-VUOTIAIDEN LASTEN ITSEMURHIEN ILMAANTUVUUS ERI PUO- LILLA MAAILMAA

Alle 15-vuotiaiden lasten itsemurhat ovat suhteellisen harvinaisia (Beatrais 2001, McClure 2001, Schmidt ym. 2002, Windfuhr ym. 2008, Uzun ym. 2009, Bridge ym. 2015). Osittain tämä johtunee siitä, että alle 15-vuotiaiden itsemurhia ei ole tutkittu paljon (Bridge ym.

2015, Sheftall ym. 2016). Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria -kirjan mukaan (Marttunen ym. 2016) alle 13-vuotiaiden lasten itsemurhia tapahtuu harvoin. Kuitenkin esimerkiksi Yh- dysvalloissa vuonna 2015 itsemurha oli 10–14-vuotiaiden kolmanneksi yleisin kuolinsyy (Centers for Disease Control and Prevention 2015). Lisäksi on huomattava, että esimerkiksi Iso-Britannia ei julkaise itsemurhatilastoja alle 15-vuotiaista eikä sisällytä tätä ikäluokkaa itsemurhatilastoihinsa, vaikka tiedot itsemurhan tehneistä ovat saatavissa pyydettäessä (Office for National Statistics (ONS) 2013). Tässä katsauksessa käsiteltyjen artikkeleiden ra- portoimat itsemurhien ilmaantuvuudet Euroopassa, Euroopan ulkopuolisissa länsimaissa ja muualla maailmassa on koottu liitetaulukoihin 1–3.

4.1 Suomi

Suomessa tehdään koko väestöä ajatellen runsaasti itsemurhia verrattuna moniin muihin EU-alueen maihin, vaikka koko väestön itsemurhat ovat vähentyneet reilusti 1990-luvun huipusta (Lönnqvist ym. 2017). Esimerkiksi vuonna 1997 Suomessa oli Euroopan unionin alueen korkein itsemurhailmaantuvuus (21,6/100 000) (Chishti ym. 2003). Suomen tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi vuonna 2016 tehtiin 787 itsemurhaa, mikä oli 50 enemmän kuin aikaisempana vuonna, mutta vuonna 2014 tehtiin lähes sama määrä itsemurhia kuin vuonna 2016 (Tilastokeskus 2017).

Alle 15-vuotiaiden itsemurhat ovat harvinaisia Suomessa, ja niiden määrä on pysynyt pie- nenä ja suurin piirtein samana koko sen ajan, kun tilastot ovat olleet saatavilla Suomen tilastokeskuksesta vuodesta 1921 alkaen. Lasten itsemurhaluvut ovat vaihdelleet vuosista, jolloin ei ole tehty yhtään itsemurhaa, vuosiin, jolloin on tehty seitsemän itsemurhaa. Esi- merkiksi vuonna 2012 ei ollut yhtään alle 15-vuotiaan itsemurhaa. Vuonna 2014 tapahtui kaksi ja vuonna 2015 viisi itsemurhaa (Tilastokeskus 2018).

(14)

Suomessa kolme lasta kuoli itsemurhan kautta vuonna 2016 (kaikki 10–14-vuotiaita, kaksi poikaa ja yksi tyttö) (Tilastokeskus 2018), ja kun vuonna 2016 10–14-vuotiaiden lukumäärä oli Suomessa 297 744 (152 119 poikaa ja 145 625 tyttöä) (Tilastokeskus 2017) saadaan itsemurhan ilmaantuvuudeksi vuonna 2016 1,01/100 000 lasta (1,31/100 000 poikaa ja 0,69/100 000 tyttöä). Vaikka lasten itsemurhien määrät ovat olleet koko ajan lukumääräi- sesti pieniä, niin Kölvesin ja De Leon (2014) mukaan Suomessa alle 15-vuotiaiden tyttöjen itsemurhien ilmaantuvuus kasvoi 1990-luvulta 2000-luvulle, kun taas poikien pieneni 1990- luvulta 2000-luvulle (taulukko 1). Kuitenkaan erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Ku- ten yleisesti Suomessa, suurin osa alle 15-vuotiaista itsemurhan tehneistä on poikia, esimerkiksi vuonna 2015 kaikki viisi itsemurhan tehnyttä olivat poikia (Tilastokeskus 2018) Vanhan Oulun läänin alueella, joka käsittää nykyisin Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maa- kunnat, tutkittiin alle 18-vuotiaiden itsemurhia 25 vuoden aikana vuosina 1988–2012 (Lahti ym. 2014). Yhteensä 58 itsemurhan tehneestä alaikäisestä alle 15-vuotiaita oli tutkitun ajanjakson aikana 11 (Lahti ym. 2014).

4.2 Muu Eurooppa

Eri maiden välillä Euroopassa lasten itsemurhien ilmaantuvuus vaihtelee (Kölves ja De Leo 2014). Nuorison itsemurhat ovat olleet suhteellisen harvinaisia Italiassa ja Espanjassa sekä Portugalissa verrattuna muihin Euroopan maihin, kuten Norjaan tai Suomeen (Bridge ym.

2006). Kuitenkin pitää huomioida, että tässä ei ole otettu huomioon alle 15-vuotiaita vaan nuoret ihmiset aina 24 ikävuoteen asti. Italiassa Ferrara tutkimusryhmineen (2014) tutki alle 18-vuotiaiden lasten itsemurhia vuosien 2011–2013 välisenä aikana ja näiden kolmen vuoden aikana yhteensä 12 10–14-vuotiasta teki itsemurhan. Itsemurhan tehneistä alle 14- vuotiaita oli kuusi. Vuonna 2011 yksi alle 14-vuotias teki itsemurhan, 2012 kaksi ja 2013 kolme (Ferrara ym. 2014). WHO:n tilastosta vuodelta 2014 voidaan nähdä, että Italiassa ja Espanjassa oli samat itsemurhien ilmaantuvuudet ja varsin matalat itsemurhien ilmaantuvuudet (taulukko 1) (World Health Organisation 2014). Kreikassa on ollut koko väestöä ajatellen Euroopan unionin pienimmät itsemurhaluvut vuonna 1997, ilmenee Chishtin ym.

(2003) tutkimuksessa. Myös lasten itsemurhat ovat harvinaisia Kreikassa. Kreikan luoteis-

(15)

osassa sijaitsevalla Epiruksen alueella tutkittiin alle 24-vuotiaiden nuorten ja nuorten aikuisten itsemurhakuolemia vuosien 1998–2008 välisenä aikana. Yhteensä 242 kuolemasta 21 oli itsemurhaa ja näistä vain kaksi tapahtui alle 15-vuotiaille (taulukko 1) (Vuogiouklakis 2009). Kölvesin ja De Leon (2014) mukaan koko Kreikassa 10–14-vuotiaiden lasten itsemurhien ilmaantuvuus on ollut hieman enemmän kuin Epiruksesta saadut luvut (taulukko 1).

Kölvesin ja De Leon (2014) analyysin mukaan Euroopan alueella itsemurhat ovat yleisimpiä Itä-Euroopassa. Esimerkiksi Venäjällä ja Liettuassa on korkea 5–14-vuotiaiden lasten itsemurhien ilmaantuvuus (taulukko 1) (World Health Organisation 2014). Euroopassa korkeimmat itsemurhaluvut 10–14-vuotiailla ovat olleet pojilla 2000-luvulla Venäjällä ja 1990- luvulla Virossa sekä Venäjällä (taulukko 1) (Kölves ja De Leo 2014). Myös Unkarissa on ti- lastoitu Euroopan korkeimpia itsemurhalukuja (Töero ym. 2001). Lasten itsemurhien ilmaantuvuuksia Puolassa 2000-luvulla on esitetty taulukossa 1 (Kölves ja De Leo 2014, Gradja ym. 2017).

Ruotsissa on maan tilastojen mukaan tapahtunut vuonna 2016 kahdeksan alle 15-vuotiaan itsemurhaa, vuonna 2015 12 alle 15-vuotiaan itsemurhaa ja vuonna 2014 seitsemän sa- manikäisen lapsen itsemurhaa (Nationellt centrum för suicidforskning och prevention av psykisk ohälsä 2017).

Isossa-Britanniassa on myös tutkittu alle 15-vuotiaiden itsemurhia (McClure 2001, Wind- fuhr ym. 2008, Windfuhr ym. 2013). Vuosien 2001 ja 2010 välisenä aikana Englannissa ja Walesissa 71 10–14-vuotiasta poikaa ja 58 tyttöä teki itsemurhan (taulukko 1) (Windfuhr ym. 2013). Tämä on hieman enemmän kuin WHO:n (2014) esittämät luvut vuodelta 2009 (taulukko 1). Tosin äsken mainituissa luvuissa oli koko Iso-Britannia otettu mukaan huomioon ja ikäryhmä oli 5–14-vuotiaat, kun Windfuhrin (2013) tutkimuksessa kohderyhmä oli 10–14-vuotiaat ja Skotlanti ei kuulunut tutkittavaan alueeseen. Vuosina 2002–2006 tutkittiin Skotlannissa alle 15-vuotiaiden lasten loukkaantumiskuolemia. Tällöin 10–14-vuotiailla todettiin 12 itsemurhaa, kun mukaan laskettiin kolme epävarmaa tapausta (taulukko 1) (Pearson ja Stone 2009).

Keski-Euroopassa Saksassa sijaitsevassa Bonnin kaupungissa tutkittiin alle 22-vuotiaiden lasten, nuorten ja nuorten aikuisten itsemurhia vuosien 1989–1998 ajanjaksolla. Tuona aikana viisi 10–14-vuotiasta lasta teki itsemurhan (Schmidt ym. 2002). Kölvesin ja De Leon

(16)

(2014) mukaan Saksassa 10–14-vuotiaiden itsemurhat ovat 2000-luvulla vähentyneet 1990-luvulta poikien osalta (taulukko 1). Itävallassa taasen vuosina 1970–2001 lasten ja nuorten itsemurhien ilmaantuvuus oli enemmän kuin vuonna 2010 todetut itsemurhail- maantuvuudet 5–14-vuotiailla (taulukko 1) (Dervic ym. 2006, World Health Organisation 2014). Itävallassa vuosien 2001–2014 10–14-vuotiaiden itsemurhien ilmaantuvuudet vas- tasivat Sveitsin vuosien 1998-2007 lukuja 10–14-vuotiailla (taulukko 1) (Hepp ym. 2012, Laido ym. 2017).

Turkki sijoittuu Euroopan ja Aasian väliin. Turkissa tutkittiin vuosien 2001–2005 välillä lasten ja nuorten itsemurhia Istanbulin alueella, jossa asuu yhteensä 12 miljoonan väestö. It- semurhan tehneistä 15 oli alle 15-vuotiaita (8,5 % kaikista alle 20-vuotiaiden itsemurhista), joista nuorin itsemurhan tehnyt oli 9-vuotias poika (Uzun ym. 2009). Vuosien 1992–2004 välisenä aikana tutkittiin lasten, nuorten ja nuorten aikuisten tekemiä itsemurhia Turkissa ja Yhdysvalloissa. Alle 15-vuotiaiden lasten itsemurhien ilmaantuvuus on Turkissa euroop- palaisittain pieni (taulukko 1) (Coskun ym. 2012).

4.3 Pohjois-Amerikka ja muut länsimaat

Yhdysvalloissa itsemurha oli vuonna 2015 kolmanneksi yleisin 10–14-vuotiaiden kuolinsyy.

Vuonna 2015 Yhdysvalloissa 10–14-vuotiaista lapsista 409 tappoi itsensä. Osittain hieman nuoremmilla 5–11-vuotiailla yhdysvaltalaislapsilla itsemurha oli vuonna 2015 kymmenen- neksi yleisin kuolinsyy. Tällöin 46 alle 12-vuotiasta teki itsemurhan (Centers for Disease Control and Prevention 2015). Bridgen ym. (2015) tutkimuksessa vuosina 1993–2012 5–11- vuotiaista 657 lasta teki itsemurhan 17 Yhdysvaltojen osavaltiossa (taulukko 2). Toisessa tutkimuksessa aikavälillä 2003–2012 tapahtui yhteensä 693 itsemurhaa 17 Yhdysvaltojen osavaltiossa. Suurin osa itsemurhan tehneistä (606) oli 12–14-vuotiaita, 87 oli 5–11-vuotiaita (Sheftall ym. 2016). Yhdysvaltojen kansallisesta tilastoinnista ilmenee eri-ikäisten lasten itsemurhien ilmaantuvuudet (taulukko 2) (Centers for Disease Control and Prevention 2017). Tutkimuksessa, joka koski vuosina 1992–2004 Yhdysvaltojen ja Turkin itsemurhia lapsilla, nuorilla ja nuorilla aikuisilla, havainnoidut itsemurhat alle 15-vuotiaiden yhdysval- talaisten osalta ovat esitetty taulukossa 2 (Coskun ym. 2012).

(17)

Kölvesin ja De Leon (2014) mukaan Kanadassa lasten itsemurhien ilmaantuvuus on suurempi kuin Yhdysvalloissa (taulukko 2). Toisaalta Skinnerin ja McFaulin (2012) tekemässä tutkimuksessa todettiin vuonna 2008 itsemurhien ilmaantuvuudeksi 10–14-vuotiailla hieman pienempi luku kuin Kölvesin ja De Leon tutkimuksessa (taulukko 2).

Uudessa-Seelannissa tutkittiin retrospektiivisesti vuosien 1989 ja 1998 välisenä aikana alle 15-vuotiaiden lasten ja varhaisnuorten itsemurhia. Tuona aikana yhteensä 61 lasta teki itsemurhan ja tutkimusaikana lasten itsemurhien ilmaantuvuus oli kasvussa (Beautrais 2001). Tutkittaessa lisäksi lasten loukkaantumiskuolemia Uudessa Seelannissa vuosien 1986–1995 aikana siellä todettiin tapahtuneen yhteensä 49 5–14-vuotiaiden itsemurhaa (taulukko 2) (Kypri ym. 2000). Kölvesin ja De Leon (2014) analyysissa käy ilmi, että itsemurhien ilmaantuvuudet sittemmin vuosina 2000–2009 ovat hieman laskeneet (taulukko 2).

Australiassa vuosien 2000–2009 lasten itsemurhien ilmaantuvuudet on esitetty taulukossa 2 (Kölves ja De Leo, 2014). Vuosina 2012–2016 Australiassa yhteensä 89 alle 15-vuotiasta lasta teki itsemurhan (taulukko 2) (Australian Bureau of Statistics 2017).

4.4 Muu maailma

Muista maista kuin länsimaista ei ole niin paljon tietoa lasten itsemurhien ilmaantuvuudesta. Esimerkiksi Kölves ja De Leo (2014) löysivät WHO:n kuolinsyytietokannoista 10–14- vuotiaiden lasten itsemurhan ilmaantuvuudesta tietoa Afrikan maista ainoastaan Mauri- tiuksesta (taulukko 3). Saman analyysin mukaan vuosina 2000–2009 korkeimpia itsemurhien ilmaantuvuuksia 10–14-vuotiailla, maista joista on saatu tietoa, on poikien osalta Ka- zakstanissa ja tytöillä Guyanassa (taulukko 3). Kyseisissä maissa sekä poikien että tyttöjen osalta luvut ovat kasvaneet 1990-lukuun verrattuna (taulukko 3). Muutenkin tämän tutkimuksen mukaan suurimmassa osassa Etelä-Amerikan maita itsemurhien esiintyvyys kasvoi sekä tytöillä pojilla 2000-luvulla 1990-lukuun verrattuna. Argentiinassa lasten, nuorten ja nuorten aikuisten itsemurhia tutkittiin aikavälillä 2005–2007 (Bella ym. 2013). Tuolloin yh- teensä 220 5–14-vuotiasta lasta teki itsemurhan.

Kölves ja De Leo (2014) esittävät Japanista hieman suurempia itsemurhien ilmaantuvuuksia 2000-luvulla 10–14-vuotiaiden osalta kuin WHO (2014) 5–14-vuotiaiden osalta vuodelta

(18)

2009 (taulukko 3). Suurin piirtein samoja lukuja oli saatu tutkimuksesta, joka tutki 0–19- vuotiaiden kuolemia Japanissa 2000-luvulla 2000–2010. Tutkimuksen itsemurhakuolemat 10-14-vuotiaiden osalta on esitetty taulukossa 3. 10–14-vuotiaiden itsemurhia oli 627 (26,4

% kaikista 10–14-vuotiaiden kuolemista) (Shinsugi ym. 2015). Etelä-Koreassa tutkittiin 7–

12-vuotiaiden alakouluikäisten lasten itsemurhia vuosina 2011–2015. Tuona aikana itsemurhan teki 19 oppilasta, joista 12 (63,2 %) oli poikia ja loput seitsemän tyttöä (Hong ym.

2017).

Taiwanin kuolinsyytilastoissa käy ilmi, että esimerkiksi vuosina 2015 ja 2016 kuusi 10–14- vuotiasta teki itsemurhan (taulukko 3). Vuodesta 2001 alkaen 10–14-vuotiaiden itsemurhat ovat vaihdelleet 2:sta 8:aan (Ministry of Health and Welfare 2017).

(19)

5. LASTEN ITSEMURHAT ERI IKÄRYHMISSÄ

5.1 Ikäjaottelu

Lasten itsemurhia käsittelevissä artikkeleissa lasten ja nuorten itsemurhat jaetaan yleisesti ikäryhmiin 10–14-vuotiaat sekä 15–19-vuotiaat (Kypri ym. 2000, McClure 2001, Töero ym.

2001, Schmidt ym. 2002, Dervic ym. 2006, Törö ym. 2006, Pearson ja Stone 2009, Vou- giouklakis ym. 2009, Coskun ym. 2012, Skinner ja McFaull 2012, Bella ym. 2013, Srabstein 2013, Windfuhr ym. 2013, Ferrara ym. 2014, Shinsugi ym. 2015, Grajda ym. 2017, Laido ym.

2017). Ainoastaan joissakin tutkimuksessa on huomioitu 10–14-vuotiaiden lisäksi myös nuoremmat 5–9-vuotiaat (Kypri 2000, Dervic ym. 2006, Bella ym 2013. Sarabstein ym.

2013). Jotkin harvat tutkimukset kuitenkin keskittyvät enemmän nuorempiin lapsiin, kuten 5–11-vuotiaisiin (Bridge ym. 2015, Sheftall ym. 2016) tai 7–12-vuotiaisiin (Hong ym.2017).

5.2 Alle 10-vuotiaat lapset

Jos alle 15-vuotiaiden lasten itsemurhat ovat harvinaisia, niin alle kymmenvuotiaiden lasten itsemurhat ovat sitäkin harvinaisempia. Ne ovat yleisesti yksittäistapauksia eikä niistä useinkaan voi tehdä tilastollisia analyyseja pienen lukumäärän takia (esim. Kypri ym. 2000, Dervic ym. 2006). Koskaan 4-vuotiaiden tai sitä nuorempien lasten kuolemia ei tilastoida itsemurhiksi (Centers for Disease Control and Prevention 2017), joten nuorin itsemurhan tehnyt on vähintään viisivuotias. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa kerrotaan, esiteltäessä väkivaltakuolemia koskevaa NVDRS (National Violent Death Reporting System) -tietokantaa, ettei alle 5-vuotiaille kuolleille laiteta itsemurhaa kuolinsyyksi kehityksellisistä syistä (Sheftall ym. 2016)

Monessa tutkimuksessa todettiin, ettei alle 10-vuotiaita itsemurhan tehneitä ollut (McClure 2001, Törö ym. 2006, Vuogiouklakis ym. 2009, Lahti ym. 2014) tai mahdollisia 5–

9-vuotiaiden itsemurhia ei sisällytetty tutkimukseen (Töero ym. 2001). Toisissa tutkimuksissa taas ei ollut mitään mainintaa alle 10-vuotiaista itsemurhan tehneistä, vaikka niin sa- nottua alaikärajaa ei ollut (Schmidt ym. 2002, Pearson ja Stone 2009, Coskun ym. 2012,

(20)

Ferrara ym. 2014). Esimerkiksi Italiassa tehdyssä lasten ja nuorten itsemurhia käsittelevässä tutkimuksessa tutkittiin alle 18-vuotiaiden tekemiä itsemurhia. Kuitenkin itsemurhan teh- neistä mainitaan ainoastaan 10-vuotiaat ja sitä vanhemmat lapset eli voitaisiin olettaa, ettei alle 10-vuotiaita itsemurhan tehneitä ole ollut (Ferrara ym. 2014). Lisäksi osa lasten ja nuorten itsemurhia tutkivista artikkeleista koskee ainoastaan 10–14-vuotiaita (ja vaihtoehtoisesti vielä lisäksi 15^–19-vuotiaita) (Skinner ja McFaull 2012, Laido ym. 2017). Beautraisen (2001) mukaan lasten itsemurhista puhuttaessa pitäisi ennemmin puhua 10–14-vuotiaiden lasten itsemurhista kuin 5–14-vuotiaiden lasten itsemurhista 5–9-vuotiaiden lasten itsemurhien harvinaisuuden vuoksi.

Suomessa on kuolinsyytilastojen valossa vuodesta 1969 alkaen tullut ilmi vain neljä 5–9- vuotiaan pojan itsemurhaa, jotka ovat tapahtuneet 1970- ja 1980-luvulla (Tilastokeskus 2018).

Monesti yksittäiset 5–9-vuotiaiden itsemurhat sisältyvät vanhempien lasten kuten alle 15- vuotiaiden itsemurhien kokonaismäärään. Norjassa vuosina 1990–1992 14 alle 15-vuotiaasta itsemurhan tehneestä lapsesta nuorin oli kahdeksanvuotias poika, seuraavaksi nuorin oli kymmenen vuotta täyttänyt poika (Grøholt ja Ekeberg 2003). Myös Puolassa vuosien 1999–2012 välisenä aikana yksittäisiä 5–9-vuotiaita lapsia oli tehnyt itsemurhan, tarkasta lukumäärästä ei kuitenkaan ole tietoa (Grajda ym. 2017). Istanbulissa Turkissa nuorin itsemurhan tehnyt oli 9-vuotias poika vuosien 2001–2005 aikana (Uzun ym.2009). Uudessa Seelannissa vuosien 1989–1998 aikana kaksi yhdeksänvuotiasta poikaa teki itsemurhan, kun samanaikaisesti yhteensä 61 alle 15-vuotiasta lasta päätyi itsemurhaan (Beautrais 2001). Uuden-Seelannin kansallisista tilastoista myös selviää, että vuosina 2010–2013 alle 10-vuotiaita itsemurhan tehneitä oli ainoastaan yksi poika vuonna 2012 itsemurhien koko- naismäärän ollessa alle 15-vuotiaiden osalta 35 (Ministry of Health 2012, 2014, 2015, 2016). Japanissa taas viisi 5–9-vuotiasta lasta teki itsemurhan 2001–2010 välisenä aikana, mikä oli 0,2 % kaikista ikäryhmän kuolemista (Shinsugi ym. 2015). Taiwanin kuolinsyytilas- toista havaitaan, että vuodesta 2001 lähtien 5–9-vuotiaiden itsemurhia on ollut yksittäisiä tapauksia 2003,2006 ja 2008, kunakin vuonna yksi tapaus (Ministry of Health and Welfare 2017).

(21)

Kuitenkin joissakin maissa pienten lasten itsemurhia on tutkittu jonkin verran. Itävallassa ajanjakson 1970–2001 aikana yhteensä 275 5–14-vuotiaasta itsemurhan tehneestä seitse- män oli 5–9-vuotiaita, heistä viisi oli poikaa ja kaksi tyttöä. Vuonna 1978 kaksi pientä lasta teki itsemurhan, 1980 kolme ja vuosina 1989 ja 1994 kumpaisenakin vuonna yksi (Dervic ym. 2006). Uudessa-Seelannissa tutkittiin lasten loukkaantumiskuolemia 10 vuoden aikana 1986–1995 ja todettiin, että 49:stä alle 15-vuotiaasta itsemurhan tehneestä kolme oli alle kymmenenvuotiaita. Tarkempia analyyseja, esiintymistiheyttä tai sukupuolta ei kerrottu vähäisen lukumäärän vuoksi (Kypri ym. 2000). Etelä-Amerikassa Argentiinassa taas vuosina 2005–2007 yhteensä kuusi 5–9-vuotiasta lasta teki itsemurhan ja näistä kaksi oli tyttöä ja neljä poikaa. Samanaikaisesti vanhempien lasten 10–14-vuotiaiden itsemurhia oli 214, eli hyvin marginaalinen osuus itsemurhan tehneistä oli pikkukoululaisia (Bella ym. 2013).

Yhdysvalloissa loukkaantumiskuolemia koskevan tilaston mukaan (Centers for Disease Control and Prevention 2017) vuonna 2016 seitsemän 5–9-vuotiasta teki itsemurhan, sitä edellisenä vuonna neljä lasta. 2010-luvulla saman lähteen mukaan yhteensä 40 5–9-vuotiasta lasta oli tehnyt kaikissa Yhdysvaltojen osavaltioissa kuuden vuoden aikana vuoteen 2016 asti. Yhdysvalloissa 17 osavaltiossa tutkittiin alle 12-vuotiaiden lasten itsemurhia 5 vuoden ajanjaksoissa vuodesta 1993 vuoteen 2012. 5–11-vuotiaat lapset oli jaettu kahteen ikäryhmään: 5–9-vuotiaisiin ja 10–11-vuotiaisiin. 10–11-vuotiaita oli tästä joukosta enem- mistö. Yhteensä kahdenkymmenen seurantavuoden aikana 99 alle kymmenvuotiasta teki itsemurhan. Pienin ilmaantuvuus oli vuosien 2003–2007 aikana, jolloin viiden vuoden aikana 17 lasta teki itsemurhan ja suurin vuosina 2008–2012, jolloin 30 lasta teki itsemurhan (taulukko 2). (Bridge ym. 2015). Luvut vastaavat myös hyvin uudempia tilastoja pienten lasten itsemurhista Yhdysvalloista (Centers for Disease Control and Prevention 2017).

Etelä-Koreassa tutkittiin vuosina 2011–2015 tehtyjä 7–12-vuotiaiden lasten itsemurhia.

Varsinaisia yksittäisiä ikiä ei itsemurhan tehneistä lapsista sanottu, mutta nuorin itsemurhan tehnyt oli kolmasluokkalainen poika. Kolmasluokkalaiset ovat yleisesti ottaen alle 10- vuotiaita. Sen sijaan seuraavaksi nuorimmat olivat kaksi neljännellä luokalla olevaa tyttöä, jotka saattoivat olla jo 10 vuotta täyttäneitä (Hong ym. 2017).

(22)

5.3 Nuorempien lasten itsemurhat verrattuna vanhempien lasten itsemurhiin

Suurin osa alle 15-vuotiaiden itsemurhista tapahtuu 13- tai 14-vuotiaille tutkimani aineis- ton perusteella silloin kun ikävuosittainen tieto on saatavilla. Esimerkiksi Norjassa vuosina 1990–1992 alle 15-vuotiaiden itsemurhiksi tulkittuja kuolemia tapahtui yhteensä 14 ja näistä vain kaksi alle 12-vuotiaille pojille. Kahdesta itsemurhan tehneestä tytöstä kummatkin olivat 13-vuotiaita ja pojista viisi oli 14-vuotiasta ja kolme 13-vuotiasta (Grøholt ja Ekeberg 2003). Myös Pohjois-Suomessa vanhassa Oulun läänissä alaikäisten itsemurhia tutkittaessa 25 vuoden aikana 10–14-vuotiaiden yhteensä 11 itsemurhan tehneestä lapsesta vain yksi poika oli 11-vuotias, muut olivat kaikki 12-vuotiaita tai tätä vanhempia. Kah- desta tytöstä kummatkin olivat 13–14-vuotiaita (Lahti ym. 2014). Sveitsissä taas vuosina 1998–2007 nuorin itsemurhan tehnyt oli 12-vuotias (Hepp ym. 2012). Italiassa 2011–2013 välisenä aikana 11 alle 15-vuotiaasta itsemurhan tehneestä kuusi eli yli puolet oli 14-vuotiaita ja yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat yli 11-vuotiaita (Ferrara ym. 2014). Kreikan Epi- ruksessa 11-vuotiaiden tai sitä nuorempien itsemurhia ei ollut ja ainoastaan kaksi poikaa (12- ja 13-vuotiaat) teki itsemurhan (Vougiouklakis ym. 2009).

Isossa-Britanniassa Englannissa ja Walesissa vuonna 2001–2010 suurin osa 10–14-vuotiaiden itsemurhista tapahtui 13- ja 14-vuotiaille. Yhteensä itsemurhia tapahtui 10–14-vuotiaiden ikäjoukossa 129, kun määrittelemätön tahallisuus laskettiin mukaan. Alle 12-vuotiaita itsemurhaan kuolleita tässä joukossa oli muutamia. Kymmenestä kymmenvuotiaan kuolemasta varmistettuja itsemurhia oli yksi ja seitsemästä 11-vuotiaan kuolemasta ei yk- sikään. 13-vuotiaiden itsemurhia oli 45 (35 % kaikista ikäryhmän suisideista) ja 14-vuotiaiden vastaavasti 49 (38 %). Näistä varmoja itsemurhia 13-vuotiailla oli 21 (48 % ikäryhmän varmoista suisideista) ja 14-vuotiailla 20 (45 %). (Windfuhr ym. 2013). Saksassa Bonnin kaupungissa tutkittiin vuosina 1989–98 tapahtuneita itsemurhia lapsilla ja nuorilla 21 ikävuo- teen asti. Viisi itsemurhan tehnyttä olivat 10–14-vuotiaita ja näistä vain yksi oli alle 12-vuotias poika (Schmidt ym. 2002). Myös Budapestissä Unkarissa 1990-luvulla vuosina 1994–

1998 tehdyistä seitsemästä alle 15-vuotiaiden lasten itsemurhista neljä itsemurhan teh- nyttä olivat 12 vuotta täyttäneitä. Kaikki kolme alle 12-vuotiasta itsemurhan tehnyttä olivat poikia (Töero ym. 2001).

(23)

Uudessa-Seelannissa tutkittaessa alle 15-vuotiaiden itsemurhia 10 vuoden aikana vuosina 1989–1998 havaittiin itsemurhariskin kasvavan selvästi iän mukana (Beautrais 2001). Yli puolet itsemurhan tehneistä lapsista oli 14-vuotiaita ja reilu neljäsosa 13-vuotiaita. Täten yli neljä viidestä itsemurhan tehneestä oli 13- tai 14-vuotiaita. Lisäksi nuorin itsemurhan tehnyt tyttö oli 12-vuotias ja 14-vuotiaita itsemurhan tehneistä tytöistä oli yli 70 %. Sa- massa tutkimuksessa todettiin, että alle 13-vuotiaiden itsemurhat ovat todella harvinaisia.

10 vuoden aikana Uudessa Seelannissa 9–11-vuotiaita itsemurhan tehneitä oli neljä poikaa, kun vastaavasti 12-vuotiaita tai sitä vanhempia oli 40 poikaa ja 17 tyttöä.

Alle 12-vuotiaiden itsemurhia on vähän verrattuna 12–14-vuotiaisiin ja monesti tarkempi vertailu on vaikeampaa annettujen tietojen valossa (Beautrais 2001, Grøholt ja Ekeberg 2003, Windfuhr ym. 2013, Ferrara ym. 2014, Lahti ym. 2014). Kuitenkin harvassa tutkimuksessa, jossa tietoa on eri ikävuosille saatavilla, itsemurhan tehnyt tyttö oli alle 12-vuotias.

Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa 5–11-vuotiaiden lasten itsemurhista 20 vuoden aikana joukossa oli toki tyttöjä, vaikka enemmistö olikin poikia (Bridge ym. 2015). Etelä-Ko- reassa 2011–2015 7–12-vuotiaiden itsemurhan tehneiden joukossa oli myös kaksi neljän- nellä luokalla sekä kaksi viidennellä luokalla olevaa tyttöä, jotka todennäköisesti olivat alle 12-vuotiaita. Kuitenkin kaikista 19 itsemurhan tehneestä korealaislapsesta suurin osa (13) oli kuudennella luokalla ja mahdollisesti jo 12 vuotta täyttäneitä tai vaihtoehtoisesti 11–12- vuotiaita (Hong ym. 2017)

Yhdysvalloissa tehtiin tutkimus, jossa 17 osavaltiossa tutkittiin vuosien 2003 ja 2012 aikana itsemurhakuolemia 5–14-vuotiailla. Ryhmät jaettiin 5–11-vuotiaisiin lapsiin ja 12–14-vuotiaisiin varhaisnuoriin. Itsemurhat saatiin NVDRS -tietokannasta. Vertailtaessa Yhdysval- loissa 5–11- ja 12–14-vuotiaiden itsemurhia toisiinsa havaittiin, että 12–14-vuotiaita itsemurhan tekijöitä oli paljon enemmän suhteessa nuorempiin. Tutkimusajankohtana vuosina 2003–2012 17 osavaltiossa tapahtui 693 varmistettua itsemurhaa 5–14-vuotiaille, joista 87 5–11-vuotiaille ja 606 12–14-vuotiaille (Sheftall ym. 2016).

(24)

5.4 Lasten itsemurhat verrattuna nuorten itsemurhiin

Vertailtaessa alle 15-vuotiaiden lasten ja vanhempien nuorten itsemurhia havaitaan huomattava ero itsemurhien määrässä. Nuorten (yli 14-vuotiaiden) itsemurhat eivät olekaan enää harvinaisia (Marttunen ym. 2016). Esimerkiksi Suomessa vuonna 2016 kolme 10–14- vuotiasta (lasta) teki itsemurhan, kun vastaava lukumäärä 15–19-vuotiailla (nuorilla) oli 23.

Sitä edellisenä vuonna luvut olivat lapsilla viisi tapausta ja nuorilla 17, joka oli nuorilla vähi- ten itsemurhia sitten vuoden 1951. Vuonna 2012 vastaavat luvut olivat nuorilla 44 ja lapsilla ei tapahtunut ollenkaan itsemurhia (Tilastokeskus 2018). Kuitenkin nuorten itsemurhat ovat vähentyneet Suomessa noin yhden kolmasosan 1970–1990-luvulta, jolloin nuorten it- semurhamäärät olivat korkeimmillaan (Marttunen ym. 2016). Lapsilla ei ole nähtävissä samanlaista muutosta (Tilastokeskus 2018) johtuen siitä, että alle 15-vuotiaiden itsemurhat ovat harvinaisia ja niitä tapahtuu Suomen kokoisessa maassa muutamia vuosittain.

Norjassa tutkittiin alle 15-vuotiaiden itsemurhia vuosina 1990–1992 ja samanaikaisesti vertailtiin näiden nuorempien lasten itsemurhia 15 vuotta ja sitä vanhempien nuorten itsemurhiin (Grøholt ja Ekeberg 2003). Alle 15-vuotiaita itsemurhan tehneitä oli yhteensä 14 tänä aikana, samanaikaisesti kuin 15–19-vuotiaita oli 115, joista kaksi tapausta otettiin pois puutteellisten tietojen vuoksi. Nuorempien ryhmästä 12 oli poikaa ja kaksi tyttöä eli tyttö- jen osuus oli 17 %. Vanhemmassa ryhmässä itsemurhan tehneiden tyttöjen osuus oli noin 24 %.

Englannissa ja Walesissa vuosina 2001–2010 tutkittiin lasten ja nuorten itsemurhia. Nuo- rilla 15–19-vuotiailla pojilla itsemurhamäärät vähenivät ajanjakson aikana merkittävästi, mutta 10–14-vuotiailla ei ollut samaa ilmiötä. Tutkimuksessa havaittiin, että 15–19-vuotiailla pojilla oli 14 kertaa suuremmat itsemurhaluvut kuin nuoremmilla 10–14-vuotiailla pojilla ja vanhemmilla 15–19-vuotiailla tytöillä taas itsemurhaluvut olivat kuusinkertaisia verrattuna nuorempiin 10–14-vuotiaisiin samaan sukupuoleen (Windfuhr ym. 2013).

Yhdysvalloissa nuorten ikäryhmässä itsemurhakuolleisuus on huomattavasti suurempi kuin lasten ikäryhmässä (taulukko 2) (Centers for Disease Control and Prevention 2017). Eri- ikäisten johtavia kuolinsyitä Yhdysvalloissa tarkasteltaessa havaitaan, että vuonna 2015 it-

(25)

semurhat olivat 10–14-vuotiaiden kolmanneksi yleisin kuolinsyy tahattomien loukkaantumisten ja maligniteettien jälkeen. 15–19-vuotiailla itsemurhat olivat toisella sijalla tahattomien loukkaantumisten jälkeen (Centers for Disease Control and Prevention 2015).

(26)

6. LASTEN ITSEMURHIEN ILMAANTUVUUDEN VAIHTELU ERI AJANJAKSOINA

Lasten itsemurhat ovat harvinaisia ja tilanne on pysynyt 10–14-vuotiaiden osalta varsin samanlaisena esimerkiksi Suomessa (Tilastokeskus 2018). Kuitenkin itsemurhien ilmaantu- vuuksissa voidaan nähdä tietynlaista vaihtelua eri vuosikymmeninä eri puolilla maailmaa.

Kölvesin ja De Leon (2014) tutkimuksen mukaan Suomessa 10–14-vuotiaiden poikien tai tyttöjen osalta ei ollut tilastollisesti merkitseviä muutoksia vertailtaessa vuosia 1990–1999 ja 2000–2009. Tämä on pääteltävissä myös Tilastokeskuksen itsemurhia koskevista tilastoista, joissa 10–14-vuotiaiden itsemurhien määrät sekä tyttöjen ja poikien osalta pysyivät varsin pieninä lukumääräisesti sekä stabiilina (Tilastokeskus 2018). Muista Pohjoismaista Norjassa 10–14-vuotiaiden poikien osalta itsemurhamäärät laskivat merkittävästi 1990-luvulta 2000-luvulle (taulukko 1). Norjalaisilla tytöillä tai muilla pohjoismaalaisilla lapsilla ei ollut eroa vuosikymmenten välillä itsemurhien määrässä (Kölves ja De Leo 2014).

Englannissa ja Walesissa tutkittiin muutoksia lasten ja nuorten itsemurhien määrissä ensin vuosien 1970–1998 välisenä aikana (McClure 2001) ja myöhemmin vuodesta 2001 vuoteen 2010 asti (Windfuhr ym. 2013). 1970-luvulla Englannissa ja Walesissa 10–14-vuotiaista yh- teensä 29 poikaa ja 24 tyttöä teki itsemurhan, vuosina 1980–1989 25 10–14-vuotiasta poikaa ja tytöistä 17 teki itsemurhan (taulukko 1). Kummankin sukupuolen osalta itsemurhien ilmaantuvuus Englannissa ja Walesissa laski hieman 1980-luvulla 1970-lukuun verrattuna, ei kuitenkaan tilastollisesti merkitsevästi. 1990-luvulla 22 10–14-vuotiasta poikaa ja 14 tyt- töä teki itsemurhan. Itsemurhien määrässä ei ollut merkittävää eroa verrattuna aikaisem- piin vuosikymmeniin, kuitenkin tytöillä itsemurhien ilmaantuvuus laski seurantajakson aikana hieman (taulukko 1) (McClure 2001). Vuodesta 2001 vuoteen 2010 10–14-vuotiailla lasten itsemurhien määrässä ei ollut muutosta ja määrät olivat pieniä (taulukko 1) (Wind- fuhr ym. 2013).

Itävallassa tutkittiin alle 15-vuotiaiden lasten itsemurhia yhteensä 32 vuoden aikana 70- luvulta vuoteen 2001 asti (Dervic ym. 2006). Taulukossa 1 esitetyn lisäksi kaksi alle 10-vuotiasta lasta oli tehnyt itsemurhan 1970-luvulla. 1980-luvulle tultaessa Itävallassa oli 10–14- vuotiaiden poikien itsemurhien ilmaantuvuus laskenut ja tytöillä taas vastaavasti hiukan noussut (taulukko 1). Lisäksi 1980-luvulla yhteensä neljä alle 10-vuotiasta lasta teki itse-

(27)

murhan (vuosina 1980 ja 1989). 1990-luvulla Itävallassa 10–14-vuotiaiden poikien itsemurhien ilmaantuvuus oli edelleen laskenut ja tytöillä taas pysynyt samana verrattuna 1980- ja 1970-lukuun (taulukko 1). Koko tutkimusjakson aikana kokonaisuudessaan lasten itsemurhat vähenivät, mikä johtunee erityisesti poikien itsemurhien vähenemisestä. Tyttöjen itsemurhissa ei ollut lukumääräisesti eroa, vaikka näennäisesti itsemurhamäärät hitusen nousivat tytöillä, ei kuitenkaan tilastollisesti merkitsevästi (taulukko 1) (Dervic ym. 2006). Sa- mankaltaisia havaintoja on nähtävillä myös vähän tuoreemmasta WHO:n tilastosta, jonka mukaan 10–14-vuotiaiden poikien itsemurhamäärät vähenivät Itävallassa 1990-luvulta 2000-luvulle (tilasto 1) (Kölves ja De Leo 2014). Myös vuodesta 2001 vuoteen 2014 lasten itsemurhat vähenivät Itävallassa (taulukko 1) (Laido ym. 2017). Saksassa vastaavasti 10–14- vuotiaiden poikien itsemurhailmaantuvuus laski 1990-luvulta 2000-luvulle, tytöillä muutosta ei tapahtunut (taulukko 1) (Kölves ja De Leo 2014).

Virossa oli 1990-luvulla maailman korkeimmat 10–14-vuotiaiden poikien itsemurhaluvut.

Itsemurhat ovat vähentyneet tämän jälkeen selvästi 2000-luvulle tultaessa. Tästä huoli- matta itsemurhien ilmaantuvuus oli 2000-luvulla korkea Virossa (taulukko 1) (Kölves ja De Leo 2014). Samasta tutkimuksesta käy ilmi, että Viron lisäksi myös muualla Itä-Euroopassa itsemurhien ilmaantuvuudet ovat korkeahkot edelleen. Kuitenkin osassa Itä-Euroopan maista kuten Unkarissa, Tšekissä, Puolassa ja Slovakiassa poikien itsemurhien ilmaantuvuus oli laskenut 1990-luvulta 2000-luvulle tultaessa (taulukko 1), tosin Slovakiassa ei tilastollisesti merkittävästi. Puolassa toisen tutkimuksen mukaan tahalliset kuolemat pienenivät 10–14-vuotiaiden ikäryhmän pojilla 2000-luvulla, tosin näissä luvuissa olivat myös tahalliset pahoinpitelyistä johtuneet kuolemat mukana (taulukko 1) (Gradja ym.2017).

Yhteensä 14 Euroopan maassa 10–14-vuotiaiden poikien itsemurhamäärät laskivat 2000- luvulla, tosin Romaniassa ja Ranskassa poikien osalta itsemurhamäärät kasvoivat tilastollisesti merkitsevästi (taulukko 1). Venäjällä poikien itsemurhat pysyivät edelleen korkeina (taulukko 1). Lisäksi 10–14-vuotiailla tytöillä, joilla on tosin Euroopassa järjestelmällisesti alhaisemmat itsemurhaluvut kuin pojilla, itsemurhamäärät eivät missään laskeneet 1990- luvulta siirryttäessä 2000-luvulle, vaan päinvastoin kasvoivat Belgiassa, Venäjällä, Puolassa ja Romaniassa (taulukko 1). Esimerkiksi Venäjällä tyttöjen itsemurhien ilmaantuvuudet olivat 1990-luvulla ja 2000-luvulla maailman korkeimpia, jos ei Etelä- ja Väli-Amerikkaa oteta huomioon (Kölves ja De Leo 2014).

(28)

Turkissa alle 15-vuotiaiden turkkilaislasten itsemurhien ilmaantuvuus pysyi tasaisen pie- nenä vuodesta 1992 vuoteen 2004, ainoastaan vuonna 1997 voidaan nähdä sekä tytöillä että pojilla hyvin pieni yksittäinen nousu, joka sitten laskee. Tyttöjen itsemurhien ilmaantuvuus oli hieman suurempi kuin poikien koko tutkimusjakson ajan (Coskun ym. 2012).

Pohjois-Amerikassa Kanadassa tarkasteltiin kolmenkymmenen vuoden aikana lasten ja nuorten itsemurhia retrospektiivisesti 1980–2008 (Skinner ja McFaul 2012). 1990-luvulla voidaan nähdä itsemurhien ilmaantuvuuden huippu pojilla vuosina 1995 ja 1998, ja itsemurhien määrä oli noussut 1980-lukuun verrattuna. Myös tytöillä oli nousua itsemurhien määrissä 80-lukuun verrattuna (taulukko 2). Kokonaisuudessaan tutkimusjakson aikana 10–14-vuotiailla pojilla ei nähty merkittävää muutosta itsemurhien määrässä suuntaan tai toiseen. Sen sijaan samanikäisillä tytöillä kolmenkymmenen vuoden aikana itsemurhien määrät lukumääräisesti kasvoivat (taulukko 2) (Skinner ja McFaull 2012). Kölvesin ja De Leon (2014) analyysissä taas oli saatu hieman toisenlainen tulos WHO:n tilastotietoa apua käyttäen, tosin tilanteen muutosta vertailtiin 1990-luvulta 2000-luvulle. 10–14-vuotiailla pojilla olivat itsemurhat vähentyneet 1990-luvulta 2000-luvulle. Sen sijaan tytöillä ei ollut tullut merkittävää muutosta (taulukko 2). Kanadan kansallisista tilastoista selviää, että 10–

14-vuotiaiden poikien itsemurhamäärät ovat laskeneet vuodesta 2010 vuoteen 2014 ja vastaavasti saman ikäisillä tytöillä nousseet (taulukko 2) (Statistics Canada 2018).

5–11-vuotiaiden lasten itsemurhien määrässä ei Yhdysvalloissa todettu muutosta kahdenkymmenen vuoden aikana 1993–2012 (Bridge ym. 2015). WHO:n tilastojen mukaan Yhdys- valloissa 10–14-vuotiaiden itsemurhien ilmaantuvuusluvut olivat vähentyneet sekä poikien että tyttöjen osalta 1990-luvulta 2000-luvulle tultaessa (taulukko 2) (Kölves ja De Leo 2014).

Pitää kuitenkin huomioida, että tässä ikäryhmä on eri kuin Bridgen ym. (2015) tutkimuksessa. Toisen tutkimuksen mukaan taas alle 15-vuotiaiden itsemurhailmaantuvuus pysyi tasaisen pienenä vuosien 1992-2004 aikana. Tässä tutkimuksessa poikien itsemurhaluvut olivat hieman suuremmat kuin tyttöjen (Coskun ym. 2012).

Yhdysvaltain itsemurhatilastoista nähdään, että 10–14-vuotiaiden lasten 1981–1989 itsemurhien ilmaantuvuus nousi hieman 1980-luvulta 1990-luvulle laskien 2000-luvulle ja siitä edelleen nousten 2010-luvulla (taulukko 2) (Centers for Disease Control and Prevention

(29)

2017). Kun samasta lähteestä katsotaan erikseen 10–14-vuotiaiden poikien ja tyttöjen itsemurhien määriä, huomataan sekä poikien että tyttöjen osalta itsemurhien lukumäärien vaihtelevan tietyllä tavalla vuosikymmenten saatossa Yhdysvalloissa. Pojilla vuosina 2010–

2016 itsemurhien ilmaantuvuus oli lähes yhtä korkea kuin vuosina 1990–1998. Tytöillä taasen vuosina 2010–2016 itsemurhailmaantuvuus oli korkeampi kuin minään aiemmin tutkit- tuna ajanjaksona Yhdysvalloissa (taulukko 2) (Centers for Disease Control and Prevention 2017).

Australiassa Kölvesin ja De Leon (2014) mukaan 10–14-vuotiaiden itsemurhat pysyivät ta- saisena sekä pojilla että tytöillä 1990-luvulta 2000-luvulle (taulukko 2). Australian valtakun- nallisista itsemurhia koskevista tilastoista selviää, että vuosina 2012–2016 5–14-vuotiaista 43 pojan ja 46 tytön kuolinsyy oli itsemurha (taulukko 2). Vuosien 2007–2016 yhteensä 70 alle 15-vuotiasta tyttöä ja 74 poikaa teki itsemurhan Australiassa, heistä 24 tyttöä ja 31 poikaa vuosina 2007–2011. Vuosiin 2012–2016 mahtuu myös kaksi vuotta, jolloin itsemurhia tehtiin tavallista enemmän. Vuonna 2013 yhteensä 22 lasta (16 poikaa ja kuusi tyttöä) teki itsemurhan ja vuonna 2014 21 lasta (15 tyttöä ja kuusi poikaa) (Australian Bureau of Statistics 2017). Täten voisi ajatella, että lasten itsemurhamäärät voisivat olla 2010-luvulla kasvussa Australiassa. Tätä tukee myös se, että 2010-luvulla on sisällytetty lukuihin lapset viisivuotiaasta ylöspäin, joten on todennäköistä, että itsemurhien ilmaantuvuus olisi suurempi 10–14-vuotiailla. Lasten itsemurhathan tapahtuvat poikkeuksia lukuun ottamatta 10–14-vuotiaasta ylöspäin eikä tätä ikäryhmää nuoremmille (Beautrais 2001).

Uudessa-Seelannissa tutkittiin alle 15-vuotiaiden itsemurhia vuosien 1989–1998 välisenä aikana (Beautrais 2001). Lasten itsemurhat näyttivät yleistyvän seurannan aikana. Yhteensä 61 lasta teki itsemurhan tutkimusjakson aikana (44 poikaa ja 17 tyttöä). Tutkimuksen alku- vuosina 1989–1993 lasten itsemurhia tapahtui keskimääräisesti 4,2 vuosittain kun taas lop- puvuosina 1994–1998 keskimäärin 8 vuodessa. Viimeisenä tutkimusvuonna 1998 12 lasta teki itsemurhan (Beautrais 2001). Tämän pohjalta tutkimuksessa päädyttiinkin toteamaan, että alle 15-vuotiaiden lasten itsemurhat ovat harvinaisia, mutta yleistymässä. Kuitenkin Kölvesin ja De Leon (2014) mukaan 2000-luvulla 10–14-vuotiaiden poikien itsemurhat ovat vähentyneet 1990-lukuun verrattuna Uudessa-Seelannissa. Samaan ikäryhmään kuuluvilla tytöillä ei vuosikymmenten välissä taas ollut muutosta itsemurhien tasolla (taulukko 2) (Kölves ja De Leo 2014). Uuden-Seelannin kansallisista itsemurhaa käsittelevistä tilastoista

(30)

nähdään 10–14-vuotiaiden itsemurhien ilmaantuvuudet 2010–2013 vuosikohtaisina (taulukko 2). Vuosivaihtelu itsemurhien ilmaantuvissa on hyvinkin suurta eikä täten voida luo- tettavasti sanoa saatavissa olevan tiedon perusteella ovatko 2010-luvulla itsemurhat yleis- tyneet 2000-lukuun verrattuna.

Kölvesin ja De Leon (2014) 10–14-vuotiaiden lasten itsemurhien vertailusta eri puolilla maailmaa 1990-luvulta 2000-luvulle selviää, että monissa maissa Euroopan ja länsimaiden ul- kopuolella on tapahtunut merkittäviä muutoksia lasten itsemurhien määrässä niin tyttöjen kuin poikien osalta. Aasian osalta 10–14-vuotiailla pojilla Etelä-Koreassa itsemurhamäärät olivat laskeneet 1990-luvulta 2000-luvulle. Samaa ei voi sanoa monista Keski-Aasian maista.

Kazakstanissa oli pojilla noussut itsemurhien ilmaantuvuus 2000-luvulla jo 1990-luvun val- miiksi korkeista itsemurhamääristä. 2000-luvulla Kazakstanissa oli korkeimmat poikien itsemurhaluvut maista, joista oli saatavilla tietoa (taulukko 3). Lisäksi samaisessa maassa myös saman ikäisillä tytöillä itsemurhien ilmaantuvuus oli noussut merkittävästi 1990-luvulta siirryttäessä 2000-luvulle. Muista Keski-Aasian maista pojilla itsemurhat olivat nousseet Azerbaidzanissa ja Georgiassa todella alhaisista 1990-luvun luvuista 2000-luvulle men- täessä ja Kirgisiassa poikien itsemurhailmaantuvuus oli pysynyt korkeana 2000-luvullakin hiukan jopa nousten 1990-luvusta (ei tilastollisesti merkitsevästi). Tyttöjen itsemurhamää- rät olivat nousseet Azerbaidzanissa hiukan lukujen ollessa kuitenkin vielä matalat (taulukko 3).

Etelä-Amerikassa oli 1990-luvulta siirryttäessä 2000-luvulle tapahtunut merkittäviä muutoksia monissa maissa 10–14-vuotiaiden lasten itsemurhissa. Pojilla Surinamessa oli itsemurhien määrä kasvanut huomattavasti 1990-luvulta 2000-luvulle, jolloin itsemurhien ilmaantuvuus oli toiseksi korkein pojilla 2000-luvulla heti Kazakstanin jälkeen (taulukko 3).

Etelä-Amerikan maista myös Argentiinassa, Brasiliassa, Chilessä, Kolumbiassa, Ecuadorissa, Guyanassa, Paraguayssa sekä Perussa poikien itsemurhamäärät olivat 2000-luvulla nousseet eivätkä missään maassa vähentyneet. Näistä mainittakoon Guyana, jossa poikien itse- murhamäärät olivat nousseet 1990-luvulta 2000-luvulle merkittävästi aivan kuten myös Ecuadorissa (taulukko 3). Lisäksi Väli-Amerikassa esimerkiksi Meksikossa, Belizessä ja Niga- raquassa poikien itsemurhailmaantuvuus oli noussut 2000-luvulla, tosin Belizessä ei tilastollisesti merkitsevästi (taulukko 3) (Kölves Ja De Leo 2014).

(31)

10–14-vuotiailla tytöillä on itsemurhien määrä noussut merkittävästi Etelä-Amerikassa. Gu- yanassa tyttöjen itsemurhien ilmaantuvuus oli kaksinkertaistunut 1990-luvulta 2000-luvulta (taulukko 3). Samoin Ecuadorissa oli noussut tyttöjen itsemurhien ilmaantuvuus mer- kittävästi 1990-luvulta 2000-luvulle (taulukko 3). Lisäksi Argentiinassa, Brasiliassa, Chilessä sekä Kolumbiassa tyttöjen itsemurhaluvut nousivat. Myös Surinamessa alle 15-vuotiailla tytöillä itsemurhien ilmaantuvuus nousi 1990-luvulta 2000-luvulle. Ero ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitsevä muutos (taulukko 3). Kuitenkin Guyanassa, Surinamessa ja Ecu- adorissa oli tyttöjen suurimmat itsemurhaluvut 2000-luvulla niistä maista, joiden tiedot olivat saatavilla (Kölves ja De Leo 2014). Väli-Amerikassa El Salvadorissa oli edelleen korkeat itsemurhaluvut tytöillä 2000-luvulla, vaikka määrä onkin vähentynyt 1990-luvulta. Sitä vas- toin esimerkiksi Meksikossa, Nicaraguassa ja Belizessä tyttöjen itsemurhaluvut olivat nousseet 2000-luvulla, tosin Nicaraguassa ei tilastollisesti merkittävästi. Belizessä ei taas ollut 1990-luvulla yhtään tyttöjen itsemurhaa (taulukko 3) (Kölves ja De Leo 2014).

(32)

7. POIKIEN JA TYTTÖJEN VÄLISET EROT ITSEMURHISSA MAITTAIN TARKAS- TELTUINA

Katsauksessani on jo monta kertaa tullut esille poikien ja tyttöjen väliset erot itsemurhissa, osittain siksi, että joissakin artikkeleissa on ainoastaan analysoitu itsemurhien ilmaantu- vuuslukuja tytöillä ja pojilla, eikä kumpaakin sukupuolta yhdessä.

On yleisesti tunnettu asia, että miehet tekevät paljon enemmän itsemurhia kuin naiset ja tämä on näkyvissä hyvin Suomen itsemurhatilastoissa (Lönnqvist ym. 2017). Myös alle 15- vuotiaiden ikäluokassa pojat tekevät Suomessa huomattavasti enemmän itsemurhia kuin tytöt. Vuosina 2000–2009 Suomessa teki itsemurhan 24 10–14-vuotiasta poikaa ja 12 saman ikäistä tyttöä. Myös 2010-luvulla sukupuolijakauma on selkeä: 2010–2016 yhteensä 12 poikaa ja kolme tyttöä (kaikki iältään 10–14-vuotiaita) teki itsemurhan (Tilastokeskus 2018). Suomalainen tutkimus alaikäisten itsemurhista vanhan Oulun läänin alueella 1988 huhtikuusta 2012 vuoden loppuun myös noudattaa samanlaista sukupuolijakaumaa: Alle 15-vuotiaita itsemurhan tehneitä oli 25 tutkimusvuoden aikana yhdeksän poikaa ja kaksi tyttöä (Lahti ym. 2014).

1990-luvulla Norjassa tehdyssä tutkimuksessa, jossa tutkittiin alle 15-vuotiaiden itsemurhia ja etenkin niiden luokittelua, vuosina 1990–1992 teki itsemurhan yhteensä 14 alle 15-vuotiasta, joista kaksi oli tyttöä ja muut poikia. Täten poika/tyttösuhde itsemurhan suhteen oli 5,2:1 (taulukko 1) (Grøholt ja Ekeberg 2003). Myös 2000-luvulla Norjassa oli 10–14-vuotiailla pojilla suuremmat itsemurhaluvut tyttöihin verrattuna (taulukko 1) (Kölves ja De Leo 2014). Sen sijaan Ruotsin kansallisista tilastoista voidaan havaita, että alle 15-vuotiaat tytöt ovat tehneet enemmän itsemurhia viime vuosina kuin alle 15-vuotiaat pojat. Vuonna 2014 kaksi ruotsalaista poikaa ja viisi tyttöä teki itsemurhan, vuonna 2015 alle 15-vuotiaita tyt- töjä oli kaksinkertainen määrä verrattuna poikiin (kahdeksan tyttöä vs. neljä poikaa) ja vuonna 2016 tyttöjä ja poikia oli kumpiakin neljä. Mahdollista syytä muista Pohjoismaista eroavaan itsemurhailmaantuvuuteen ei tilastoissa kerrottu (Nationellt centrum för suicidforskning och prevention av psykisk ohälsa 2017).

Itävallassa vuosien 1970–2001 aikana yhteensä 212 5–14-vuotiasta poikaa ja 63 tyttöä teki itsemurhan. Poikien osuus oli täten 77,9 %. Myös viisi alle 10-vuotiaan seitsemästä itse-

(33)

murhasta tapahtui pojille. Keskimäärin jokaista yhtä 10–14-vuotiaan tytön itsemurhaa kohden tapahtui 3,1 saman ikäisen pojan itsemurhaa (taulukko 1) (Dervic ym. 2006). Suurin piirtein saman suuruisia lukuja todettiin myös vuosien 2001–2014 aikana tehdyssä tutkimuksessa Itävallassa. Tällöin yhteensä 47 itsemurhan tehneestä 10–14-vuotiaasta lapsesta 30 eli 63,8 % oli poikia ja 17 eli 36,2 % tyttöjä. Jokaista tyttöä kohden siis noin 1,8 poikaa teki itsemurhan (Laido ym. 2017). Myös muissa Euroopan maissa on havaittu alle 15-vuotiailla pojilla enemmän itsemurhia kuin tytöillä. Budapestissä Unkarissa 1994–98 tapahtui seitsemän itsemurhaa 10–14-vuotiaille lapsille, joista viisi oli poikaa ja kaksi tyttöä. Tytöt olivat iältään 13–14-vuotiaita (Töero ym. 2001). Tilanne näyttäisi olevan Unkarissa tyttöjen ja poikien kesken vertailtaessa samanlainen myös 2000-luvulla (taulukko 1) (Kölves ja De Leo 2014). Puolassa vuosina 1999–2012 poikien itsemurhailmaantuvuus oli suurempi kuin tyttöjen alle 15-vuotiaiden lasten osalta (taulukko 1) (Gradja ym. 2017).

Euroopassa on maita, joissa sukupuolten välinen ero lasten itsemurhien määrissä eivät ole täysin selkeitä. Englannissa ja Walesissa vuosina 2001–2010 10–14-vuotiaat tytöt tekivät 58 ja pojat 71 itsemurhaa (taulukko 1). Vaikka poikien osuus itsemurhissa on 55 % ja tyttö- jen osuus 45 %, niin ero sukupuolten välillä ei ole kovinkaan suuri (Windfuhr ym. 2013).

Saksassa Bonnin kaupungissa tutkittiin lasten ja nuorten itsemurhia vuosina 1989–1998.

Tuona ajanjaksona teki itsemurhan viisi 10–14-vuotiasta, joista enemmistö eli kolme lasta oli tyttöjä ja kaksi poikaa. Nuorin tytöistä oli 12-vuotias (Schmidt ym. 2002). Kuitenkin WHO:n tilastot 10–14-vuotiaiden itsemurhista näyttäisivät, että koko Saksassa poikien it- semurhamäärät olisivat niin 1990-luvulla kuin 2000-luvullakin olleet tyttöjä suuremmat (taulukko 1) (Kölves ja De Leo, 2014).

Yhdysvalloissa 17 osavaltiossa vuosien 1993–2012 aikana alle 12-vuotiaista itsemurhan tehneistä lapsista yli neljä viidesosaa eli 84 % oli poikia ja vain 16 % tyttöjä. Täten itsemurhien poika/tyttösuhdeluku on 5.08 (Bridge ym. 2015). Hiukan lyhyemmällä seurantajaksolla vuosien 1992–2004 aikana koko Yhdysvaltoja koskevassa tutkimuksessa havaittiin jokseen- kin samanlaisia tuloksia alle 15-vuotiaiden osalta (tosin tässä ovat mukana myös vanhemmat 12–14-vuotiaat lapset). Tänä aikana poika/tyttösuhdeluvuksi saadaan 2,99 (Coskun ym. 2012). Koko Yhdysvaltoja koskevien tilastojen mukaan 10–14-vuotiaat pojat tekevät enemmän itsemurhia kuin tytöt myös 2010-luvulla, molemmilla sukupuolilla itsemurha- määrät ovat kasvaneet. Vuonna 2010 180 10–14-vuotiasta poikaa ja 87 saman ikäistä tyttöä

(34)

teki itsemurhan Yhdysvalloissa. Vuoteen 2015 mennessä vastaavat määrät olivat tytöillä melkein kaksinkertaistuneet: 158 tyttöä ja 251 poikaa päätyivät samaan ratkaisuun.

Vuonna 2015 tyttöjen osuus itsemurhissa oli siis hiukan kasvanut verrattuna vuoden 2010 lukuihin (33 %:sta 39 %:iin) ja pojilla hiukan laskenut (67 %:sta 61 %:iin) (Centers for Disease Control and Prevention 2015).

Kanadassa vuosina 1980–2008 10–14-vuotiailla pojilla ei ollut koko pitkän tutkimusajanjak- son aikana muutoksia itsemurhamäärissä, mutta Kanadan tutkimuksissa havaittiin usean muun maan tapaan, että tytöillä itsemurhien lukumäärät kasvoivat poikien itsemurhail- maantuvuuden ollessa kuitenkin suurempi (taulukko 2) (Skinner ja McFaull 2012). 2010- luvulla 10–14-vuotiaiden tyttöjen itsemurhamäärät ovat edelleen kasvaneet Kanadassa.

Vuosina 2010–2016 tyttöjen itsemurhien ilmaantuvuudet ovat nousseet tasaisesti korkeiksi (taulukko 2). Poikien itsemurhien ilmaantuvuudet taas ovat vaihdelleet enemmän ja ovat vähäisempiä kuin tytöillä (taulukko 2). Täten 2010-luvulla 10–14-vuotiaat tytöt tekevät kaksinkertaisesti enemmän itsemurhia kuin pojat Kanadassa itsemurhien ilmaantuvuuksien mukaan ja eniten itsemurhia länsimaissa saatavilla olevan tiedon mukaan (Statistics Canada 2018).

Australiassa vuosien 2012–2016 aikana tyttöjen itsemurhalukumäärät olivat hiukan korke- ammat kuin poikien (taulukko 2). Vuosien 2007-2016 välisenä aikana yhteensä 74 alle 15- vuotiasta poikaa ja 70 alle 15-vuotiasta tyttöä teki itsemurhan. Kuitenkin kolmena seurantajakson viimeisenä vuonna tytöt ovat tehneet paljon enemmän itsemurhia poikiin verrattuna: vuosina 2014–2016 yhteensä 30 tyttöä ja 21 poikaa teki itsemurhan (Australian Bu- reau of Statistics 2017).

Uudessa-Seelannissa 1989–1998 61 itsemurhan tehneestä alle 15-vuotiaasta suurin osa eli 44 (72,1 %) oli poikia ja 17 (27,9 %) tyttöjä ja täten poika-tyttösuhde itsemurhien määrissä oli 2,8:1 (Beautrais 2001). 2010-luvun alussa tilastot alle 5–14-vuotiaiden itsemurhissa Uu- dessa-Seelannissa näyttävät kuitenkin, ettei ero poikien ja tyttöjen välillä enää ole niin selvä vaan päinvastoin joinakin vuonna alle 15-vuotiaiden tyttöjen itsemurhamäärät voivat olla suurempia saman ikäisiin poikiin verrattuna. Vuosina 2010–2013 yhteensä 13 alle 15-vuotiasta poikaa ja 12 alle 15-vuotiasta tyttöä teki itsemurhan eli sukupuolten välinen ero on tasoittunut (Ministry of Health 2012, 2014, 2015, 2016).

(35)

Turkissa aikavälillä 1992-2004 alle 15-vuotiaiden itsemurhien määrät olivat pieniä (taulukko 1). Yhtä alle 15-vuotiaan tytön itsemurhaa kohden tapahtui 0,74 pojan itsemurhaa eli jo 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa tyttöjen itsemurhien ilmaantuvuus oli suurempi kuin poikien (Coskun ym. 2012). Etelä-Koreassa taasen 7–12-vuotiaiden osalta vuosina 2011–

2015 suurin osa itsemurhan tehneistä oli poikia (12) ja vastaavasti seitsemän tyttöä teki itsemurhan seurantajakson aikana. Tosin tässä ei ollut mukana 13- ja 14-vuotiaita itsemurhan tehneitä lapsia (Hong ym. 2017). Kuitenkin WHO:n tilastojen perusteella 2000-luvulla Etelä-Koreassa 10–14-vuotiailla tytöillä oli ollut korkeampi itsemurhien ilmaantuvuus aivan kuten Hongkongissakin. (Kölves ja De Leo 2014).

Monissa Etelä-Amerikan maissa 10–14-vuotiaiden tyttöjen itsemurhamäärät ovat hyvin korkeita, tosin monissa maissa samaan aikaan myös pojilla on korkeat itsemurhaluvut.

Maailman korkeimmat 10–14-vuotiaiden tyttöjen itsemurhien ilmaantuvuusluvut olivat 2000-luvulla Etelä-Amerikan Guyanassa, Surinamessa ja Ecuadorissa (taulukko 3). Guya- nassa tytöillä oli 2000-luvulla kaksinkertainen itsemurhien ilmaantuvuus poikiin verrattuna (taulukko 3) (Kölves ja De Leo 2014). Sen sijaan Argentiinassa vuosina 2005–2007 10–14- vuotiaita poikia kuoli itsemurhaan tyttöjä enemmän. Tuona aikana 79 tyttöä (37 % itsemurhan tehneistä) ja 135 (63 % itsemurhan tehneistä) poikaa teki itsemurhan (Bella ym. 2013).