Alle 15-vuotiaiden lasten kuulemisen luo- tettavuuteen vaikuttavat tekijät poliisi-
työn näkökulmasta
Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma 17.9.2019
Tekijä: Sanna Springare 285459 Ohjaaja: Matti Tolvanen
Tiivistelmä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO
Tiedekunta
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta YksikköOikeustieteiden laitos
Tekijä
Sanna Springare
Työn nimi
Alle 15-vuotiaiden lasten kuulemisen luotettavuuteen vaikuttavat tekijät poliisityön nä- kökulmasta
Pääaine
Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus
Työn laji
Pro gradu AikaSyksy
2019
Sivuja
XI-70
Tiivistelmä
Lapsella on oikeus tulla kuulluksi rikosprosessissa asianmukaisesti asiansa osaavan henkilön toimesta. Kuuleminen ei saa aiheuttaa lapselle suurta haittaa, ja sen on ol- tava tarkoituksenmukaista. Poliisilla on velvollisuus kuulla lasta lainsäädännön ja laadittujen ohjeiden mukaisesti.
Poliisin ammattitaidolla ja osaamisella on ratkaisevan merkitys lapsen kuulemisen luotettavuudessa. Poliisi ei tee analyysiä lapsen kuulemisen luotettavuudesta, mutta kertomus on osa esitutkinnan näyttöä. Mitä paremmin poliisi pystyy tunnistamaan kuulemisen luotettavuutta heikentäviä tekijöitä, sitä paremmaksi lapsen kertomuk- sen näyttöarvo kasvaa. Lapsen kertomus voi olla riittävä näyttö syytteen nostami- seen, mutta yleensä kertomuksen lisäksi tarvitaan jotain muuta rikosta tukevaa näyttöä. Poliisien koulutuksella ja sen kehittämisellä voidaan varmistaa riittävä osaaminen tunnistaa kuulemiseen vaikuttavia tekijöitä.
Lapsen kuulemisen luotettavuuteen vaikuttavat vähemmän lapsen ikä, muisti, kie- lellinen kehitys, kuulemiseen käytetty ympäristö tai ajankohta kuin kuulemisen suorittavan aikuisen johdattelevuus tai käyttäytyminen.
Avainsanat
Lapsen kuuleminen, luotettavuus, luotettavuus tekijät, rikosprosessi
SISÄLLYS
LÄHTEET ...V LYHENNELUETTELO... XI 1 JOHDANTO ... 1
Johdatus aiheeseen
2 KESKEISET MÄÄRITELMÄT... 12 3 AIHEESEEN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ ... 15
Esitutkintalaki
4 LAPSEN KUULEMISEN POLIISISSA ... 22
5 LAPSEN KUULEMISEN LUOTETTAVUUTEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ ... 29
6 AINEISTON ANALYYSI ... 55
7 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 69 LIITTEET
LÄHTEET KIRJALLISUUS
Aalto, Hennariikka – Pönni, Tiina, Leikki-ikäisen lapsen haastattelun erityispiirteet.
Stadia Helsingin ammattikorkeakoulu 2007.
Aaltola, Juhani – Valli, Raine, Ikkunoita tutkimusmetodeihin. PS-kustannus 2001.
Aaltonen, Anna-Kaisa, Lapsioikeus ja lapsen oikeus tuomioistuimessa. Edita Prima Oy 2009.
Aarnio, Aulis, Laintulkinnan teoria. WSOY 1989.
Ellonen, Noora (toim.) – Joki-Erkkilä, Minna – Korkman, Julia – Lahtinen, Ilkka – Mantila, Anu – Rantaeskola, Satu – Salovartio, Leena – Tuominen, Miia – Tu- pola, Sarimari, Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaalirikok- sissa. Poliisiammattikorkeakoulu 2013. (Ellonen toim. 2013)
Ellonen, Noora (toim.) – Rantaeskola, Satu (toim.), Lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyjen tutkinta. Poliisiammattikorkeakoulu 2016.
Ernberg, Emilia, There was nothing but her story. Göteborgin yliopisto 2019.
Eskola, Jari – Suoranta, Juha, Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino 2014.
Frände, Dan – Helenius, Dan – Hietanen-Kunvald, Petra – Hupli, Tuomas – Koulu, Risto – Lappalainen, Juha – Lindfors, Heidi – Niemi, Johanna – Rautio, Jaakko – Saranpää, Timo – Turunen, Santtu – Virolainen, Jyrki – Vuorenpää, Mikko, Prosessioikeus. Talentum Media Oy 2017. (Frände ym. 2017)
Haapasalo, Jaana, Rikoksesta epäillyn muistamattomuus/amnesia. Teoksessa Santti- la, Pekka – Weizmann-Henelius, Ghitta (toim.), Oikeuspsykologia. Edita 2008, s. 265 – 276.
Haapasalo, Jaana – Kiesiläinen, Kari – Niemi-Kiesiläinen, Johanna, Todistajapsyko- logia ja todistajankuulustelu. Kauppakaari OYJ 2000.
Hakalehto, Suvianna, Lapsioikeuden perusteet. Alma Talent 2018.
Helminen, Klaus – Fredman, Markku – Kanerva, Janne – Tolvanen, Matti – Viita- nen, Marko, Esitutkinta ja pakkokeinot. Talentum 2012.
Helminen, Klaus – Fredman, Markku – Kanerva, Janne – Tolvanen, Matti – Viita- nen, Marko, Esitutkinta ja pakkokeinot. Alma Talent Oy 2014.F
Hirsjärvi, Sirkka – Remes, Pirkko – Sajavaara, Paula, Tutki ja kirjoita. Tammi 2015.
Hirvelä, Päivi, Lapsi rikosprosessissa. WSOY 1997.
Hirvelä, Päivi, Rikosprosessi lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa. WSOYpro 2006.
Huittinen, Matleena. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvien väkivaltaepäilyiden tutkiminen lapsen edun mukaisesti. Selvitys poliisin ja perhekeskustoiminnan näkökul- masta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019.
Husa, Jaakko – Mutanen, Anu – Pohjolainen, Teuvo, Kirjoitetaan juridiikkaa. Talen- tum 2005.
Huttunen, Mari, 6–11-vuotiaan kognitiivisen kehityksen huomioiminen lasta kuulta- essa poliisitoiminnan näkökulmasta. Poliisiammattikorkeakoulu 2017.
Ihatsu, Tero, Alle 15-vuotiaan lapsen kuuleminen esitutkinnassa ja kuulemisen hy- väksi havaitut käytänteet - lapsi asianomistajana ja todistajana. Itä-Suomen yli- opisto 2018.
Jokela, Antti, Rikosprosessioikeus. Alma Talent 2018.
Kastepohja, Johanna, Lapsi seksuaalirikoksen asianomistajana - erityisesti lapsen kuulemismenettelyyn sekä kuulemisen luotettavuuden arviointiin liittyvistä ongelmakohdista. Helsingin yliopisto 2014.
Korkman, Julia, How (not) to interview children. Investigative interviews with young children in sexual abuse investigations in Finland. Åbo Akademi 2006.
Korkman, Julia, Oikeustapauksia KKO:2014:48. Defensor Legis N:o 1/2015.
Korkman, Julia, Lapsen haastatteleminen hyväksikäyttötapauksissa. Teoksessa Sant-
tila, Pekka – Weizmann-Henelius, Ghitta (toim.), Oikeuspsykologia. Edita 2008. Sivut 456–484.
Korkman, Julia – Pakkanen, Tom – Laajasalo, Taina, Child Forensic Interviewing in Finland: Investigating Suspected Child Abuse at the Forensic Psychology Unit for Children and Adolescents. Teoksessa Johansson, Susanna – Stefansen, Kari – Bakketeik, Elisiv – Kaldal, Anna, Collaborating Against Child Abuse. Sprin- ger Publishing Company 2017. Sivut 145 – 164.
Kuula, Arja, Tutkimusetiikka. Gummerus Kirjapaino Oy 2006.
Lahtinen, Hanna, Todistajapsykologia – lapsitodistajat. Teoksessa Santtila, Pekka – Weizmann-Henelius, Ghitta (toim.), Oikeuspsykologia. Edita 2008. Sivut 176–
198.
Lonka, Laura, Seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapsen lain edessä. Selvitys lasten kuu- lemisen rikosprosessista. Helsingin yliopisto 2001.
Mikkola, Tuulikki (toim.) – Konttinen, Essi (toim.), Lapsen asema kansainvälisty- vässä maailmassa. Hakapaino 2013.
Murtomäki, Kirsi, Kuuleminen alaikäisen osallisuuden vahvistajana ja tiedonsaannin varmistajana hallintomenettelyssä. Tampereen yliopisto 2015.
Niemi-Konkari, Salla, Lapsen kuuleminen rikosprosessissa. Helsingin yliopisto 2006.
Ojala, Timo, Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset. Edita Publishing 2012.
Pajulammi, Henna, Lapsi, oikeus ja osallisuus. Talentum 2014.
Pölönen, Pasi, Henkilötodistelu rikosprosessissa. Gummerus Kirjapaino Oy 2003.
Pölönen, Pasi – Tapanila, Antti, Todistelu oikeudenkäynnissä. Priston 2015.
Rantaeskola, Satu (toim.), Esitutkintalaki – Kommentaari. Poliisiammattikorkeakou- lu 2014.
Roos, Piia – Rutanen, Niina, Metodologisia haasteita ja kysymyksiä lasten tutkimus-
haastattelussa. Tiedelehti. Vo. 3, No.2, 2014. Sivut 27–47.
Suomela, Anu (toim.), Kriittisiä näkökuomia lapsen seksuaalisen hyväksikäytön sel- vittelyyn. Stakes/Edita 1997.
Taskinen, Sirpa (toim.), Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvit- täminen: Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henki- löstölle. Gummerus Kirjapaino Oy 2003.
Tolvanen, Matti – Kukkonen, Reima, Esitutkinta- ja pakkokeino-oikeuden perusteet.
Talentum 2011.
Tuomi, Jouni – Sarajärvi, Anneli, Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustan- nusosakeyhtiö Tammi 2018.
Uusitalo, Kirsti, Näytönarviointi ja näyttökynnys lapsiin kohdistuneissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa. Teoksessa Mikkola, Tuulikki (toim.) – Konttinen, Essi (toim.), Lapsen asema kansainvälistyvässä maailmassa. Helsingin Hovioikeus 2013. Sivut 11 – 71.
Vartiainen, Pirjo, Lasten kuuleminen, osallistuminen ja vaikuttaminen esiopetukses- sa. Jyväskylän yliopisto 2005.
Virolainen, Jyrki, Rikosprosessioikeus 1. Pandecta 1998.
Väisänen, Tiina, Näytönarviointi ja näyttökynnys lapsiin kohdistuneissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa. Teoksessa Mikkola, Tuulikki (toim.) – Konttinen, Essi (toim.), Lapsen asema kansainvälistyvässä maailmassa. Helsingin Hovioikeus 2013. Sivut 73 – 100.
Väisänen, Tiina – Korkman, Julia, Eräitä todistajan kertomuksen arviointiin liittyviä kipukohtia oikeuspsykologisen tiedon valossa. Defensor Legis 2014/5.
VIRALLISLÄHTEET
HE 52/2002 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi esitutkintalain ja pakkokei- nolain sekä eräiden näihin liittyvien lakien muuttamisesta.
HE 222/2010 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsää-
dännön uusimiseksi.
Poliisihallitus, Asianomistajan kuulustelun tallentaminen ääni- ja kuvatallenteelle.
Kirje 10.9.2015 POL-2015-10401.
Poliisihallitus, Lapsi asianomistajana ja todistajana poliisitoiminnassa ja esitutkin- nassa. Ohje 2020/2013/5071.
Valtakunnansyyttäjävirasto, Valtakunnansyyttäjäviraston yleinen ohje syyttäjille.
Syyttämättäjättämispäätöksen laatiminen ja sisältö. VKS:2016:6.
INTERNET-LÄHTEET
Itä-Suomen yliopisto. Empiirinen oikeustutkimus. [http://www.uef.fi] (27.1.2019)
Jyväskylän ammattikorkeakoulu oppimateriaalit.
[http://www.oppimateriaalit.jamk.fi] (27.1.2019)
Jyväskylän yliopiston Koppa. [http://www.koppa.jyo.fi] (27.1.2019)
Käypähoitosuositukset. [http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus]
(2.5.2019)
Liite 3 Haastattelurunko oikeuspsykologisille haastatteluille / kuulusteluille epäiltä- essä hyväksikäyttöä. [http://nichdprotocol.com/finland.pdf] (8.11.2018)
Nepsy II - lasten neuropsykologinen tutkimus [http://www.hogrefe.fi](3.11.2018) Trauma/memories. [http://www.apa.org/topics/trauma/memories] (17.9.2019)
OIKEUSTAPAUKSET
Korkein oikeus KKO 1993:95 KKO 2006:107 KKO 2007:100
KKO 2013:96 KKO 2013:97 KKO 2014:48 KKO 2016:97 KKO 2018:53 KKO 2019:54
LYHENNELUETTELO
EIS Euroopan ihmisoikeussopimus ETL esitutkintalaki 805/2011 HE hallituksen esitys 222/2010 KKO Korkein oikeus
NICHD National Institute of Child Health and Human Development (Investiga tiveInterviewProtocol)
NEPSY neuropsykiatrisia piirteitä omaava henkilö OK oikeudenkäymiskaari
PeL Suomen perustuslaki 731/1999 ROL Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa
STAKES Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus vp. valtiopäivät
YK Yhdistyneet kansakunnat
1 JOHDANTO 1.1 Johdatus aiheeseen
Tässä pro gradu -tutkielmassa syvennytään analysoimaan kirjallisuuden, eri- laisten tutkimusten ja syyttämättäjättämispäätösten valossa, mitkä tekijät vai- kuttavat lasten kuulemisen luotettavuuteen poliisityön näkökulmasta. Tutki- muksen tueksi on hankittu Helsingin syyttäjälaitoksen päätöksiä, joilla osoite- taan luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa ei juuri syvennytä siihen, miten kuulemisen luotettavuutta arvioidaan tai miten kuuleminen tulisi suorittaa. Tarkastelu keskittyy erityisesti alle 15-vuotiaiden lasten kuulemiseen vaikuttaviin tekijöihin, ja näkökulmana on rikosprosessi. Tämä tarkoittaa sitä, miten hyvin poliisi on onnistunut suorittamaan lapsen kuulemisen.
Tämän aihepiirin ympäriltä on tehty useita opinnäytetöitä. Esittelen muutaman keskeisen pro gradu -tutkielman myöhemmin tässä luvussa. Tässä tutkimukses- sa huomioidaan erityisesti seikkoja, jotka liittyvät poliisin suorittamiin lasten kuulemisiin. Tässä työssä ei oteta kantaa rikoslajikohtaiseen menettelyyn, kos- ka kuulemisen luotettavuuden kannalta sillä ei ole merkitystä, mistä rikoksesta tai muusta selvityksestä kuulemisessa on kyse.
Työ on rajattu alle 15-vuotiaisiin, koska käytännössä alle 15-vuotiaiden lasten kuulemiset tallennetaan videolle. Videoidut kuulemiset voidaan arvioida, mitä taas kirjallisesta kuulemisesta on vaikeampi tehdä. Kuuleminen tulisi suorittaa strukturoidun kuulemisen mallin mukaisesti.1 Mikäli rikosasia etenee syyttäjäl- le, syyttäjän tulisi arvioida tekemässään päätöksessä kuulemisen luotettavuutta.
Täysi-ikäisen tai yli 15- vuotiaan kuulemisella tarkoitetaan sitä, että esimerkik- si kuulustelukysymykset voidaan asettaa eri tavalla, eikä kuulustelussa tarvitse ottaa huomioon yhtä paljon erityispiirteitä kuin alle 15-vuotiaan kuulemisessa.
Kuulemisen luotettavuutta arvioidaan eri tavalla oikeudessa, jos kysymys on lapsesta. 15 vuotta täyttäneen katsotaan olevan sen verran kypsä, että hänen kuulemisensa voidaan suorittaa ilman strukturoitua mallia.
1 Poliisihallitus 2013, s. 7.
Esitutkintalain 805/2011 (ETL) 4 luvun 7 §:ssä mainitaan alle 18-vuotiaisiin suoritettavista esitutkintatoimenpiteistä ja lasten kohtelusta yleensä. Mikäli alle 18-vuotiaan lapsen kehitys on esimerkiksi jälkeenjäänyt, toimitaan asiassa sa- malla tavalla kuin alle 15-vuotiaiden kohdalla. Videoiminen perustuu esitut- kinnasta annetun lain säännöksiin (ETL 9:4). Henkilön ei tämän perusteella tarvitse mennä oikeuteen itse, vaan todisteeksi riittää videolle tallennettu kuu- leminen. Saman lainkohdan mukaan epäillyllä on oikeus saada selville, mitä henkilö (lapsi) on kertonut, ja puolustautua omassa asiassaan. Tätä tarkoittaa lapsen kuulemisen videon näyttämistä epäillylle ja kysymysten esittämistä lap- selle. Poliisihallitus on lisäksi ohjeistanut2 poliisiviranomaisia tässä asiassa.
Lapsen kuulemisen luotettavuuteen vaikuttavat monet tekijät. Tekijät voivat ol- la lapsen ikä, muisti, kielellinen kehitys, kuulemiseen käytetty ympäristö tai ajankohta. Nämä tekijät vaikuttavat kertomuksen luotettavuuteen vähemmän kuin aikuisen johdattelevuus tai käyttäytyminen kuulemistilanteessa.3 Lapsen kuuleminen eroaa aikuisen kuulemisesta juuri siinä, että monella asialla on vaikutusta kertomuksen luotettavuuteen. Aikuisen kohdalla esimerkiksi johdat- televilla kysymyksillä ei ole niin suurta merkitystä, koska aikuinen pystyy kä- sittämään tilanteen merkityksen ja vastaa omista lähtökohdistaan. Lapsen koh- dalla hienotunteisuusperiaate4 korostuu erityisesti.
Kuulemisella on oma merkityksensä rikosprosessissa. Lasten kohdalla kuule- mista pidetään yhtä tärkeänä näyttöarvona kuin muuta todistusaineistoa. Tämä edellyttää sitä, että kuuleminen on tapahtunut oikein ja sitä voidaan pitää luo- tettavana. Epäluotettava kertomus saattaa pahimmassa tapauksessa vaikuttaa oikeusturvaan heikentävästi. Käypähoito -suositustenkin5 perusteella lapsen haastattelun laadulla on suuri merkitys. Pelkän lapsen käyttäytymisen perus- teella ei voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ainakaan rikosproses- sin todistusarvona. Korkein oikeus (KKO) on oikeuskäytännössään hyväksynyt
2 Poliisihallitus 2013.
3 Korkman 2008, s. 479.
4 Tällä tarkoitetaan sitä, että lasta on kohdeltava kaikissa tilanteissa hienotunteisesti siten, että hänelle ei synny kärsimystä tai haittaa. Se voi olla myös kunnioittavaa kohtelua iän ja kehitystason mukaan.
(Rantaeskola (toim.) 2014, s. 127.)
5 Käypähoito kohta käypähoitosuositukset.
oikeuspsykologisessa kirjallisuudessa vahvistetun näkemyksen siitä, että todis- tajan kertomusta ei tulisi arvioida tekemällä havaintoja käyttäytymisestä, puhe- tavasta, ilmeistä, eleistä taikka tunnereaktioista6.
Lapsen kertomus voi olla pelkästään riittävä näyttö tuomitsemiseen, mutta näy- tön arvioinnin tulee olla silloin erityisen tarkka ja sen tulee kohdistua sekä osa- kysymyksiin eli luotettavuuskriteereihin että kokonaisuuteen.7 Todisteet voi- daan luokitella suoriksi (esim. kertomukset, havainnot) tai välillisiksi eli aihe- todistenäytöiksi (esim. motiivi, taipumus tekoon) sekä apuseikoiksi (esim. nä- kökyky, valaistus). Suora näyttö todistaa suoraan oikeustosiseikaston. Kuulus- telu on suoraa näyttöä.8 Henkilötodistelu on usein luonteeltaan aihetodistelua.
Siihen kuuluu mm. havaintojen tekemistä, joihin sisältyy inhimillisen päättelyn virhe ja sitä kautta toisintulkintamahdollisuus. Tätä puolustus käyttää tietenkin hyväksi.9 Henkilötodistelulla on keskeinen rooli erityisesti sana vastaan sana - tilanteessa, jossa muuta näyttöä ei ole esitetty.10
Lapsen kertomuksen käyttäminen oikeudenkäynnissä takaa myös lapsen oi- keuden tulla kuulluksi ja sen, että oikeudenmukainen oikeudenkäynti toteutuu.
Ennen oikeudenkäyntiä on varmistuttava kertomuksen luotettavuudesta. Mikäli ainoa todistelu perustuu lapsen kuulemiseen, onnistuneen kuulemisen painoar- vo on hyvin suuri. Oikeudella on mahdollisuus kuulla asiantuntijaa tai vaihto- ehtoisesti pyytää asiantuntijalta arviointi luotettavuudesta ellei sitä ole jo aikai- semmin prosessissa tehty.
Poliisin peruskoulutus ei anna riittäviä valmiuksia lapsen kuulemiseen. Kuule- miseen erikoistuminen vaatii erilaisia koulutuksia ja kokemusta ylipäätään ri- kostutkinnasta. Vaikka poliisi olisi saanut hyvän koulutuksen lapsen kuulemi- seen, on lapsen kuulemisissa havaittu puutteita. Puutteet ilmenevät lapsen kuu- lemisen luotettavuudessa ja sen käyttämisessä todisteena. Sen vuoksi on tärkeä
6 Väisänen – Korkman 2013, s. 17.
7 Hirvelä 1997, s. 221.
8 Mikkola (toim.) Konttinen (toim.), 2013, s. 16.
9 Pölönen – Tapanila 2015, s. 89.
10 Väisänen – Korkman 2013, s. 1.
lisätä tietoisuutta erilaisista luotettavuuteen vaikuttavista tekijöistä lapsen kuu- lemisessa.
1.2 Tutkimuksen rajaus, tutkimuskysymykset ja tutkimuksen tarpeellisuus Tutkimus on rajattu koskemaan lapsia, jotka ovat alle 15-vuotiaita. Tämä pe- rustuu kuulustelutaktiikan valintaan. Kyseisen ikäluokan lapset kuullaan pää- sääntöisesti poliisissa strukturoidun mallin mukaisesti videoimalla.11 Lapsia voidaan kuulla myös asiantuntijan, yleensä oikeuspsykologin toimesta, mutta pyrin keskittymään tässä poliisityön näkökulmaan. Yli 12-vuotiaat ovat kuule- misen taidoiltaan lähes yhtä päteviä kuin aikuiset, mutta en rajaa heitä tutki- muksen ulkopuolelle12. Tutkimus on rajattu koskemaan rikosnimikkeitä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Alle 15-vuotiaan rikosprosessuaalisella asemalla ei ole tässä tutkimuksessa merki- tystä. Alle 15-vuotiaita lapsia voidaan kuulla vastaavalla tavalla myös pahoin- pitelyrikoksissa, mutta näitä syyttämättäjättämispäätöksiä oli liian paljon em- piirisen tutkimuksen rajaamisen näkökulmasta. Tästä lisää luvussa 6, aineiston analyysi.
Tutkimuksessa on selvitetty Helsingin syyttäjäviraston syyttämättäjättämispää- töksiä vuosilta 2005–2007 ja 2015–2017, joissa poliisi on kuullut lasta, ja jois- sa lapsi on ollut rikosprosessissa alle 15-vuotias. Näistä päätöksistä on haettu kuulemisen luotettavuuteen vaikuttavat tekijät. Tekijöistä on pyritty löytämään ne tekijät, jotka ovat erityisesti heikentäneet kuulemisen luotettavuutta. Nämä heikentävät tekijät ovat niitä tekijöitä, joita poliisin koulutuksessa tulisi huomi- oida, jotta lapsen kuulemisen luotettavuus paranisi.
Tutkimuskysymykset:
Pääkysymys:
Mitkä tekijät vaikuttavat poliisin suorittamien lasten kuulemisten luotettavuu- teen?
11 Poliisihallitus 2015.
12 Kastepohja 2014, s. 8.
Alakysymys:
Mitkä tekijät erityisesti heikentävät luotettavuutta?
Tutkimus on tarpeellinen, koska sen tavoitteena on parantaa poliisin suoritta- mien lasten kuulemisten luotettavuutta ja laatua. Jos kuulemiset on tehty siten, että ne kestävät luotettavuusarvioinnin ja toimivat oikeudenkäynnissä todistee- na, ne on myös laadullisesti suoritettu oikealla tavalla. Erityisesti lapsen seksu- aalista hyväksikäyttöä koskevissa rikosasioissa lapsen kertomus voi olla jopa ainoa rikosepäilyn tueksi esitettävä näyttö. Tällöin lapsen kertomuksen luotet- tavuuden arvioinnista syntyy koko rikosprosessin keskeinen kysymys13. Luo- tettavuuskriteerit löytyvät kirjallisuudesta. Lainsäädäntö puolestaan luo peli- säännöt, joiden puitteissa kuulemiset tulee tehdä. Käytännössä luotettavuusar- vioinnit löytyvät syyttäjien ja tuomioistuinten päätöksistä.
1.3 Aiheeseen liittyvät aikaisemmat opinnäytetyöt
Lasten haastatteluista on tehty useita artikkeleita, tutkimuksia, kirjallisuutta ja pro gradu -tutkimuksia. Lapsen haastattelua ja sen luotettavuutta on myös arvi- oitu useissa opinnäytetöissä. Lapsen haastattelun luotettavuutta poliisin työn näkökulmasta ei kuitenkaan ole tutkittu. Esittelen tässä osiossa muutaman kes- keisen pro gradu -tutkielman, jotka liittyvät tutkimukseeni ja tukevat sitä.
Tässä yhteydessä mainitsen myös Julia Korkmanin väitöskirjan How (not) to interview children. Investigative interviews with young children in sexual abuse investigations in Finland. (Åbo Akademi 2006). Se on yksi keskeinen te- os ammattipiireissä koskien lasten haastatteluja.
Tero Ihatsun pro gradu -tutkielma vuodelta 2018 (alle 15- vuotiaan lapsen kuu- leminen esitutkinnassa ja kuulemisen hyväksi havaitut käytänteet - lapsi asian- omistajana ja todistajana) syventyy poliisin näkökulmaan ja siihen, miten lasta tulisi kuulla ja mitä asioita sen ympärillä tulee ottaa huomioon. Gradu myötäi- lee Poliisihallituksen antamaa ohjetta lapsi asianomistajana ja todistajana polii- sitoiminnassa ja esitutkinnassa, ja sitä on syvennetty käytännön asioilla. Luo-
13Väisänen 2013, s. 74.
tettavuuden vaikutuksiin gradu ei otata kantaa. Ihatsu pohtii työssään, tulisiko poliisin vai asiantuntijan suorittaa alle 15-vuotiaan lapsen kuuleminen ja antaa siitä suosituksia. Ihatsu näkee ongelmaksi poliisin riittämättömät resurssit ja osaamisen lasten kuulemisissa. Viranomaisyhteistyö esimerkiksi yliopistollisen sairaalaan oikeuspsykiatrisen yksikön kanssa on ehdotonta. Erityisen vaativat tai hyvin pienet lapset tulisi kuulla asiantuntijan avulla.14 Ihatsu nostaa esille tärkeän seikan eli koulutuksen riittämättömyyden ja osaamisen puutteen. Polii- silaitoksilla on edelleen vaihtelevat käytänteet ja osaaminen lapsen kuulemi- sessa.15
Laura Lonka käsittelee pro gradu -tutkielmassa vuodelta 2001 (seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapsen lain edessä, selvitys lasten kuulemisen rikosprosessista) eriviranomaisten ongelmia liittyen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittä- miseen. Hän on selvittänyt mm. sitä, miten lapsen kuuleminen suoritetaan esi- tutkinnassa ja mitä siinä tapahtuu. Hän on haastatellut poliiseja, syyttäjiä ja tuomareita. Johtopäätöksissä hän on tullut siihen tulokseen, että käytänteet vaihtelevat paljon eri paikkakunnilla. Ehdotuksena hän on antanut jo vuonna 2001, että koulutusta lisäämällä menetelmät ja osaaminen yhtenäistyisivät.
Tuolloin myös poliisin välineet ja erityisosaaminen olivat puutteellisia.
Lonka nostaa esille tärkeän näkökulman tuomioistuinten arvioinneista. Tuo- mioistuinten tuomitsemisen kynnys on korkea, mikä tarkoittaa sitä, että asian pitää olla lähes varma ja syytetyn syyttömyys järkevän epäilyn ulkopuolella.
Mikäli tilanne on sana vastaan sana eli lapsen kertomus vastaan aikuisen kiis- täminen, tarvitaan todennäköisesti lisänäyttöä lapsen kertomuksen tueksi. Jos lapsen kuuleminen on tehty siten, että sitä voidaan kyseenalaistaa, kuulemista ei voida käyttää todisteena syytettyä vastaan.16
Salla Niemi-Konkari käsittelee pro gradu -tutkielmassaan vuodelta 2006 (lap- sen kuuleminen rikosprosessissa) lapsen kuulemista rikosprosessissa. Hän yh- distää lapsiin ja rikosprosessiin liittyviä ilmiöitä ja ongelmia. Lapsen kuulemi-
14 Ihatsu 2018, s.80–82.
15Ihatsu 2018, s. 78.
16Lonka 2001, s. 46.
sen osalta hän käy koko prosessin läpi aina kuulemisesta oikeudenkäyntiin ja sen, miten se pitäisi järjestää. Lasta koskevien rikosjuttujen keskeinen haaste on monitieteellisyys. Lapsen kuuleminen vaatii lapsen käsittelytaitoja ja kehi- tyspsykologista osaamista lapsen kuulemista koskevasta todistajapsykologises- ta kokemustiedosta. Todistajapsykologian avulla on saatu kehitettyä menetel- miä, joilla lapselta saadaan mahdollisimman tarkka ja avoin kertomus. On tär- keää, että lasta haastatellaan heti alusta alkaen oikein. Esimerkiksi johdattele- vuus saattaa mitätöidä koko lapsen kertomuksen luotettavuuden17 tai koko ri- kosprosessi saattaa olla turha tai haitallinen asian selvittämiselle, jos kuulemis- ta ei ole tehty oikein.18
Johanna Kastepohja käsittelee pro gradu -tutkielmassaan vuodelta 2014 (lapsi seksuaalirikoksen asianomistajana -erityisesti lapsen kuulemismenettelyyn se- kä kuulemisen luotettavuuden arviointiin liittyvistä ongelmakohdista) lapsen asemaa rikosprosessissa asianomistajana. Hän käy läpi lapsen kuulemiseen se- kä kuulemisen luotettavuuden arviointiin liittyviä ongelmakohtia. Kastepohja käsittelee ongelmakohtia lapsen seksuaalisen hyväksikäytön näkökulmasta näytöllisten ongelmakohtien vuoksi. Kastepohja näkee, että lapsen luotettava ja hyvin suoritettu kuulustelu heijastuu suoraan rikosvastuun toteutumiseen ja lapsen etuun. Lisäksi hän pohtii asiantuntijatodistelua oikeudenkäynnissä.
1.4 Tutkimusmetodit
Käytän tutkimuksessa lainoppia ja empiiristä tutkimusmetodia. Tutkimus koos- tuu laintulkinnasta, kirjallisuuskatsauksesta, aineiston keruusta ja sen analyy- sistä. Kyseessä on työ, joka sijoittuu niin rikosoikeuden kuin oikeuspsykologi- an osa-alueelle.
Lainoppi
Lainopilla tarkoitetaan tutkimusta, joka tutkii voimassa olevaa oikeutta. Kes- keisimpänä tutkimusongelmana on selvittää, mikä on voimassa olevan oikeu- den sisältö käsiteltävässä oikeusongelmassa. Lainoppi antaa vastauksen kysy-
17Niemi-Konkari 2006, tiivistelmä.
18Niemi-Konkari 2006, s. 69.
mykseen, kuinka tämänhetkisessä tilanteessa tulisi toimia oikeuden mukaan. Se on sääntöjen tutkimista ja sisällön selvittämiseen tähtäävää toimintaa, jota kut- sutaan tulkitsemiseksi. Lainopilla pyrin löytämään vastauksia siihen, miten lainsäädäntö velvoittaa kuulemaan lasta. Tässä tutkimuksessa keskeisenä on ETL: n säännösten tulkitseminen. Kansainvälisillä sopimuksilla on velvoittavia vaikutteita niihin perusteisiin, joilla lasta kuullaan.
ETL on vahvasti velvoittava laki. Tämä tarkoittaa sitä, että sen soveltamatto- muus saattaa johtaa sanktioihin. Lapsen kuulemiseen liittyy myös ohjeistuksia, jotka ovat heikosti velvoittavia, mutta ohjaavat siitä huolimatta toimintaa.20
Empiirinen tutkimus
Empiirisellä tutkimusmetodilla tarkoitetaan kokemusperäistä ja havaintoihin perustuvaa tutkimusta. Sen avulla voidaan tarkastella ympäröivää todellisuutta tai ilmiötä. Empiiristä tutkimusta hyödynnetään mm. lainvalmistelun ja lain- säädäntöprosessin eri vaiheissa. Sen avulla voidaan kuvata esimerkiksi vallit- sevaa oikeustilaa, tarkastella oikeusprosessiin kuuluvien henkilöiden käyttäy- tymistä, arvioida lainsäädäntömuutoksia, kuvata oikeuskäytäntöä tai muodos- taa todistusaineistoa oikeusprosessia varten. Empiirisessä tutkimuksessa tut- kimustulokset koostuvat tutkimuskohteen havainnoista, analyysistä ja mittauk- sesta. Konkreettinen ja koottu tutkimusaineisto on tutkimuksen keskiössä ja toimii tutkimuksen tekemisen lähtökohtana.
Aineistoanalyysillä tarkoitetaan hankitun aineiston analyysiä valituilla mene- telmillä. Kerätyn aiheiston analyysi, tulkinta ja johtopäätösten teko on tutki- muksen keskeinen asia. Analyysivaiheessa selviää, minkälaisia vastuksia saa- daan tutkimusongelmiin. Saattaa olla, että tässä vaiheessa vasta selviää, millai- set ongelmat olisi pitänyt asettaa. Aineistosta voi nostaa esille esimerkiksi tutkimusongelmassa olevia teemoja. Näin on mahdollista vertailla teemoja ja niiden esiintymistä. Aineistosta voidaan poimia sen sisältämät keskeiset aiheet
19 Husa – Mutanen – Pohjolainen 2005, s. 13.
20 Aarnio 1989, s. 220.
21 UEF kohta empiirinen oikeustutkimus.
22 Jyväskylän yliopisto kohta empiirinen tutkimus.
23 Hirsjärvi ym. 2015, s. 221.
ja esittää ne kokoelmana. Teemoittelu vaatii teorian ja empirian vuorovaikutus- ta, joka tutkimustekstissä näkyy niiden lomittumisena toisiinsa.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vallitsevaa käytäntöä lapsen kuulemisessa.
Tarkastelu tapahtuu tutkimalla voimassa olevaa lakia, erilaisia sopimuksia ja ohjeistuksia asiaan liittyen. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millaisia päätök- siä syyttäjät ovat tehneet lapsen kuulemisiin ja valittuihin rikoksiin liittyen.
Analysointi tapahtuu oikeudellisten päätösten analyysillä. Näistä oikeustapauk- sista etsitään kriteeristö, jota verrataan teoriaan eli kirjallisuudessa mainittuihin kriteeristöihin.
Kirjallisuuskatsauksella tarkoitetaan esimerkiksi tiedon kartoittamista valitusta aiheesta. Sillä haetaan tietoa tutkimusongelmaan ja saadaan selville, miten pal- jon tutkimustietoa on jo olemassa. Tämän tutkimuksen aiheeseen liittyvää kirjallisuutta löytyy paljon. Olen valinnut tutkimukseen suomalaista ja ulko- maista kirjallisuutta ja muita lähteitä, joilla haen tukea tutkimuskysymyksille.
Tavoitteena on löytää kirjallisuuden perusteella kriteereitä, jotka vaikuttavat lapsen kuulemisen luotettavuuteen.
Tutkimuksessa on hankittu syyttämättäjättämispäätöksiä tietyiltä vuosilta, raja- tuin edoin. Päätösten joukosta on valittu 35 kpl, koska päätöksistä oli löydettä- vissä kriteerejä, jotka sopivat analysoitavaksi tässä tutkimuksessa. 35 kappalet- ta riittää luotettavaan arvioon, koska useampien päätösten lopputulos olisi luul- tavasti samanlainen. Päätökset ikään kuin alkaisivat toistaa itseään. Päätöksistä on etsitty lasten kuulemiseen luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä ja niistä on tehty analyysi, joka esitellään luvussa 6. Luotettavuuteen vaikuttavat tekijät on teemoiteltu ensin taulukoksi ja myöhemmin analysoitu. Teemoittelu pohjautuu kriteereihin. Päätöksistä on haettu kutakin kriteeriä ja katsottu, miten ne ovat painottuneet per päätös. Kyse on aineiston pilkkomisesta ja ryhmittelystä aihe- piirin mukaan26.
24 Eskola ym. s 2014, s. 175–176.
25 Jyväskylän ammattikorkeakoulu kohta oppimateriaalit.
26 Tuomi ym. 2018, s. 105.
Aineiston alkuperäisilmaisuja eli kirjallisuudesta löydettyjä kriteereitä on pel- kistetty. Aineistosta on etsitty tutkimuskysymykseen liittyvää kriteeristöä. Olen kysynyt aineistolta, mitkä tekijät tässä päätöksessä olivat sellaisia, jotka hei- kensivät lapsen kuulemisen luotettavuutta? Pelkistetyt ilmaisut ovat yhdistetty luokkiin tai kriteeristöihin.27 Tutkijana olen päättänyt kriteeristöt sen perusteel- la, että kyseiset kriteerit ovat merkittävät lapsen kuulemisen luotettavuuden kannalta ja sellaiset kriteerit, jotka nousevat esille useasta syyttämättäjättämis- päätöksestä. Näiden luokkien perusteella voin osoittaa, että poliisin olisi pitä- nyt osata tai huomioida lapsen kuulemisessa kyseiset kriteerit, jotta kertomus olisi ollut luotettavampi.
Aineiston riittävyyttä voi tarkastella saturaation avulla, joka tarkoittaa sitä, että aineisto alkaa toistaa itseään. Lisätiedot eivät enää tuota uutta tietoa, jolloin sitä voidaan pitää riittävänä määränä tutkimuksen kannalta.28 Mikäli aineiston luo- kittelu tapahtuu itse aineiston perusteella, ei voi etukäteen tietää, montako luokkaa syntyy. Ei ole mielekästä tehdä useita luokkia etukäteen ja täyttää niitä tarpeettomasti. Luokittelun tai tyypittelyn tarkoituksena on tiivistää aineistoa.29
1.5 Tutkimuksen luotettavuus
Yksi tapa aineiston riittävyyden arviointiin on analysoida ensin pieni aineisto ja sitten kokeilla tuloksia laajemmassa aineistossa. Aiheiston kattavuus tarkoit- taa sitä, että tulkintoja ei perusteta satunnaisiin poimintoihin aineistosta.30 Ai- neiston analyysin arvioitavuus perustuu siihen, että lukija pystyy seuraamaan tutkijan päättelyä. Toistettavuus on sitä, että analyysissä käytetyt luokittelu- ja tulkinta esitetään niin yksiselitteisesti kuin mahdollista. Silloin myös toinen tutkija pystyisi tulkitsemaan asian samoin samoilla analyyseillä.31
Tutkimusta voidaan pitää hankitun aineiston määrän ja laadun vuoksi luotetta- vana. Päätöksissä on avattu selkeästi ne seikat, jotka ovat vaikuttaneet kuule- misen luotettavuuteen. Määrällisesti päätöksiä on analysoitu 35 kappaletta, jo-
27 Tuomi ym. 2018, s. 114.
28 Tuomi ym. 2018, s. 99.
29 Tuomi ym. 2018, s. 101.
30 Eskola ym. s 2014, s. 216.
31 Eskola ym. s 2014, s. 217.
ka riittää vastaamaan tutkimuskysymykseen. Päätöksistä oli havaittavissa, että ne muistuttivat paljon toisiaan ja niistä löytyi paljon samoja kriteereitä.
Lähdekritiikkiä voi esittää syyttäjien päätöksistä siten, että ne ovat per päätös yhden syyttäjän näkemyksiä asiassa. Toisaalta taas kyseiset syyttäjät ovat eri- koistuneet lapsiin liittyvien rikosten selvittämiseen, joten heillä on riittävä asi- antuntijuus asiassa. Analysoiduissa päätöksissä oli yhteensä 14:n eri syyttäjän päätökset. Lähdekritiikkiä voi myös esittää valittuun kirjallisuuteen, koska ai- hepiiriin liittyvää kirjallisuutta on paljon olemassa. Valittu kirjallisuus on vali- koitunut alan asiantuntijoiden suositusten perusteella ja tutkimuksen tekijän mielenkiinnon kohteen kautta. Keskeiset kotimaiset kirjallisuudet ovat poliisi- työn näkökulmasta Noora Ellosen ja Satu Rantaeskolan toimittama Lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosepäilyjen tutkinta (2016) ja Pekka Santtilan ja Ghitta Weizmann-Heneliuksen toimittama Oikeuspsykologia (2008). Ulkomaisen lähteiden osalta merkittävänä pidänEmilia Ernbergin tuo- retta väitöskirjaa Göteborgin yliopistosta: There was nothing but her story (2019).
Aikaisempien tutkimusten osalta taustoitusta on selvitetty riittävän laajasti. Ai- kaisempia tutkimuksia on tarkasteltu vain suomalaisista lähteistä. Muiden mai- den oikeus- ja muu rikostutkinnallinen käytäntö on erilainen, eikä sitä voisi suoraan kuulustelutaktiikan valinnan näkökulmasta soveltaa. Esimerkiksi Poh- joismaissa on eroja jo siinä, johtaako esitutkintaa poliisi vai syyttäjä.
Oikeustieteellisessä tutkimuksessa keskeisenä tietolähteenä on oikeuskirjalli- suus. Kirjallisuudella tarkoitetaan kaikkea kirjallista materiaalia, myös aika- kauslehtien artikkeleita, muita artikkeleita ja kirjallista aiheistoa, esimerkiksi opinnäytetöitä. Tutkimus perustuu myös siihen, että vastausta tarkastellaan suhteessa samasta aiheesta tehtyyn edeltävään tutkimukseen.32
32Husa ym. 2005, s. 25.
2 KESKEISET MÄÄRITELMÄT
Rikosprosessin määritelmä on laaja. Laajassa mielessä sillä tarkoitetaan esitut- kintaa, syyteharkintaa ja oikeudenkäyntiä. Lapsen kuuleminen on osa esitutkin- taprosessia, ja sitä käytetään syyteharkinnassa ja oikeudessa todisteena. Esitut- kinnassa on tavoitteena turvata asianosaisten33 oikeusturva ja selvittää asiaa niin, että aiheellinen totuus on luotettavasti selvitetty.34 Rikosprosessia voi myös määritellä siten, että se on menettely, jonka tarkoituksena on rangaistus- vastuun toteuttaminen yksittäistapauksissa. Sitä voidaan myös pitää yksilöidyn teon rikosoikeudelliseksi selvitykseksi ja arvioimiseksi.35
Lapsen kuulemisella tarkoitetaan kuulustelua, haastattelua tai muuta puhutta- mista rikosprosessin aikana. Lasten kohdalla puhutaan yleisesti kuulemisesta tai haastattelusta. Kuulustelulla tarkoitetaan viranomaisen toimesta tapahtuvaa menettelyä, jossa kuultavalla on ETL: n mukaiset oikeudet ja velvollisuudet.36 Koska alle 15-vuotias ei ole oikeustoimikelpoinen, häntä ei koske ETL: n mu- kaiset oikeudet ja velvollisuudet.
Strukturoidulla haastattelumallilla tarkoitetaan menetelmää, joka perustuu tie- teelliseen tietoon lasten haastatteluista ja jonka tavoitteena on maksimoida lap- sen itsensä antamaa tietoa vaarantamatta asian luotettavuutta.37 Yleisellä tasolla voidaan puhua tiedon keräämisestä haastattelun keinoin. Lapsen haastattelu kulkee mallin mukaisesti. Siinä harjoitellaan lapsen kykyä sanoa, jos hän ei tiedä vastausta kysymykseen ja myös vapaan kertomuksen antamista.
Lapsen etu käsitteenä on varsin väljä ja laaja. Se pohjautuu lapsen hyvinvoin- tiin ja huolenpitoon. Yksi määritelmä löytyy laista lapsen huollosta ja tapaami- sesta (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983). Kyseisen anne- tun lain mukaan lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti.
33 Asianosaisia ovat asianomistaja ja rikoksesta epäilty.
34 Hirvelä 1997, s. 17–18.
35 Helminen ym. 2012, s. 16.
36 Hirvelä 1997, s. 63.
37 Poliisihallitus 2013, liite 3.
Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lap- selle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö se- kä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.
Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan sopimusvaltiot ovat sitoutuneet suojelemaan lasta kaikelta seksuaaliselta riis- tolta ja hyväksikäytön muodoilta. Sopimus koskee kaikki alle 18-vuotiaita lap- sia. Sopimus on ollut voimassa Suomessa vuodesta 1991.
Lapsen etuna voidaan nähdä myös oikeus tulla kuulluksi. Alaikäisen "ääni" pi- tää saada kuuluviin häntä koskevassa asiassa. Lapsen ääni ei sivuuta muita oi- keuksia, vaan se pitäisi nähdä yhtä arvokkaana kuin muiden oikeuksien.38 YK:n yleissopimuksen 12 artiklan mukaan lapsella on oikeus vapaasti esittää omia näkemyksiään itseään koskevassa asiassa. Lapsen edun ensisijaisuuden periaate ilmaisee lapsen oikeudellisen asemaan liittyvän päätöksenteon ja toi- minnan lähtökohdan. Tällä tarkoitetaan sitä, että ratkaisuissa lopputuloksen on palveltava lapsen oikeuksien toteutumista.39
Luotettavuudella tarkoitetaan sitä, miten paikkansapitävä kertomus on. Se on myös luottamusta, joka koostuu kognitiivisista osatekijöistä, joita ovat mm.
kyky tehdä havaintoja ja kertoa tapahtumista, ja volitiivis-motivationaalisista osatekijöistä, joita ovat mm. tahto ja motivaatio kertoa asiasta.40Jonkin ilmiön stereotypia ja se, miten uskottavan vaikutelman henkilö antaa vaikuttavat myös luotettavuuden arviointiin.41 Tulkintoja ei voi tehdä lapsen käyttäytymisestä oikeussalissa, kuulemistilanteessa tai muussa viranomaismenettelyssä ilman
38 Murtomäki 2015, s. 1.
39 Hakalehto 2018, s. 96.
40 Hirvelä 1997, s. 143.
41 Hirvelä 1997, s. 145.
asiantuntijan apua. Luotettavuutta voidaan mitata itse kertomuksesta tai koko prosessista erilaisilla mittareilla, mutta niihin ei tässä työssä syvennytä.
Tuomioistuimissa lapsen kertomuksen todistusarvoa punnitaan johdonmukai- suudella, ristiriidattomuudella ja keskeisten osien muuttumattomuuden perus- teella sekä kertomusta verrataan muihin kertomuksiin ja todisteisiin. Yleisim- piä perustelutapoja ovat kokonaisvaltainen nk. parhaan selityksen argumentaa- tio yksittäiselle todisteelle tai hypoteesien poissulkeminen.42 KKO näyttää vahvistaneen useissa ennakkopäätöksissään hypoteesimetodin pääasialliseksi näytön arvioinnin metodiksi rikosprosessissa.43 Pienten lasten kertomuksen ongelma on sen luotettavuuden luotettava mittaaminen. Tällöin muu todistus- aineisto saa isomman painoarvon.
Hypoteesilla tarkoitetaan esimerkiksi tuomioistuinten arviota siitä, missä mää- rin toiset tapahtumat voivat tulla kyseeseen vaihtoehtoina syytteessä kuvatulle menettelylle.44 Syyttäjät määrittelevät päähypoteesin asiasta. Puolustuksen väitteet, todistelu ja tuomioistuimen itse esiin nostamat muut selitykset ovat vaihtoehtoisia hypoteeseja. Syyksilukeva tuomio edellyttää, että muut kuin päähypoteesi on suljettu pois vaihtoehtoisena tapahtumana.45 Esitutkinnan vai- heessa hypoteeseja laaditaan poliisin, syyttäjän ja muiden asiantuntijoiden toi- mesta. Hypoteesit tulee suhteuttaa kyseiseen tapaukseen ja muotoilla sen fakto- jen mukaisesti. Hypoteesit tulee olla järkevässä suhteessa kertomukseen, jossa on huomioitava lapsen ikä, kehitystaso ja kypsyys.46
42 Hirvelä 1997, s. 166–167.
43 Esimerkkeinä KKO 2018:53, jossa puolustus oli esittänyt vaihtoehtoisen tapahtumakulun, jota ei voitu pitää mahdottomana. KKO 2013:96 tapauksessa on arvioitu vaihtoehtoisia tapahtumakulkuja.
Kyseiseen päätökseen on viitattu useammassa myöhemmässä KKO ratkaisussa. KKO 2019:54 mm.
viittaa aikaisempaan päätökseen. KKO 2016:97 on arvioinut hätävarjelua vaihtoehtoisena toiminta- mallina.
44 Pölönen – Tapanila 2015, s. 94.
45 Hirvelä 2006, s. 304.
46 Hirvelä 2006, s. 308.
3 AIHEESEEN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ 3.1 Suomen perustuslaki
Suomen perustuslaista 731/1999 (PeL) annetun lain mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen (PeL 2:22). Julki- sen vallan käytön tulee perustua lakiin (PeL 1:2). PeL antaa pohjan kaikelle oi- keutetulle tekemiselle. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Laki määrittelee perustuslain etusijaisuuden, jolla tarkoitetaan sitä, että tuomioistuinten on annettava etusija kyseisille säännöksille, jos tavallinen laki olisi ristiriidassa perustuslain kanssa (PeL 106 §).47Perusoikeudet kuuluvat myös lapsille. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystasoa vastaavasti (PeL 6:3).48 Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aihee- tonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa vi- ranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva pää- tös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi (PeL 2:21).
3.2 Euroopan ihmisoikeussopimus ja lapsen oikeuksien sopimus
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 63/199949 (EIS) 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Lasten osalta tämä tarkoittaa myös mahdollisuutta osallistua ja saada äänensä kuuluviin. Saman artiklan 3d kohdan mukaan syytetyllä on oikeus kuulustella tai kuulustuttaa to- distajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan. Tässä on kysymys myös vastakuulemisen periaatteesta lasten kohdalla. Lapsia ei yleensä kutsuta oikeu- teen todistamaan.50
Uhridirektiivin51 1 kohdassa mainitaan lapsiuhrit, joita on kohdeltava täysinä haltijoina, joka tarkoittaa oikeuttaa käyttää oikeuksia tavalla, jossa otetaan hei-
47 Jokinen 2018, s. 30.
48Helminen ym. 2012, s. 49.
49 Euroopan ihmisoikeussopimus 63/1999 (SopS 85-86/1998).
50 Pölönen – Tapanila 2015, s. 41.
51 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU.
dän kykynsä muodostaa omat asiansa huomioon. Kohdassa 42 mainitaan, että lasta ei saa jättää kuulematta, koska hän on lapsi tai iältään nuori. Uhridirektii- vin 4 luvun 24 artiklassa on käyty läpi lapsiuhrin oikeudet suojeluun rikosoi- keudellisten menettelyjen kuluessa. Siellä mainitaan mm. videokuuleminen.
YK: n lapsen oikeuksien yleissopimus on saatettu voimaan lakitasoisesti, joten se on myös velvoittava yhtä lailla kuin ihmisoikeussopimukset. Kaikessa vi- ranomaistoiminnassa tulisi huomioida ja ymmärtää myös tämä sopimus.
"Lapsen oikeudella osallistua tarkoitetaan, että lapsella joka kykenee muodos- tamaan mielipiteensä, on oikeus omaan näkemykseen ja sen vapaaseen ilmai- semiseen kaikissa häntä koskevissa asioissa. Yleisesti lapsen osallisuudella tarkoitetaan kommunikaatiota lapsen kanssa, hänen kuulemistaan, kuuntele- mistaan ja kunnioittamistaan. Pelkkä lapsen näkemyksen selvittäminen ei riitä, vaan lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artikla sisältää velvollisuuden ottaa lapsen näkemys huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaan. Lisäksi sama ar- tikla velvoittaa antamaan lapselle mahdollisuuden tulla kuulluksi häntä koske- vissa oikeudellisissa asioissa. Tämä oikeus ei ole sidottu lapsen ikään. Lapsen kuulemisesta on muodostunut lapsilainsäädännön perusarvo.52"
Lasta on kohdeltava koko rikosprosessin ajan siten, ettei siitä aiheudu ylimää- räistä haittaa lapselle. Tämä on turvattu YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleis- sopimuksen 3 artiklan kohdassa.53 Lapsen oikeuksien sopimuksessa ei ole kir- jattu ikärajoja kuulemiselle. Lapsella kuitenkin tarkoitetaan alle 18-vuotiasta, joka on myös täysi-ikäisyyden raja. Suomessa tämä ikäraja lasketaan mm. lain holhoustoimesta 2 §:n mukaan.54
3.3 Esitutkintalaki
Lasta koskevat myös ETL 4 luvun esitutkinnanperiaatteet. Tutkinnassa on noudatettava suhteellisuus- ja hienotunteisuusperiaatetta (ETL 4:4 ja 4:6). Tällä tarkoitetaan sitä, että lasta tulee käsitellä hienotunteisesti, eli hänelle ei tule ai-
52 Ihatsu 2018, s. 10.
53 Kastepohja 2014, s. 18.
54 Murtomäki 2015, s. 8.
heuttaa tarpeetonta kärsimystä ja hänellä on oikeus hyvään ja ammattimaiseen käsittelyyn viranomaisen luona. Suhteellisuusperiaate korostuu mm. siinä, että lasta koskevan tutkinnan tulee olla järkevässä suhteessa asiaan. Suhteellisuus- periaate sisältää myös saman edellytyksen kärsimyksen ja haitan minimoimi- sesta.
Vähimmän haitan periaatteella tarkoitetaan lasta koskevassa asiassa sitä, että esitutkintatoimenpiteet eivät saa aiheuttaa tarpeettomasta vahinkoa tai haittaa.
Se on hyvin lähellä suhteellisuusperiaatetta. Tasapuolisuuden periaatteella tar- koitetaan sitä, että haastattelija ei esimerkiksi omalla käytöksellään tai mielipi- teillään vaikuta lapsen kertomukseen55. Tällä on merkitystä siinä, että rikokses- ta epäiltyä iästä riippumatta on kohdeltava syyttömänä vielä esitutkinnassa.
Tutkinta on suoritettava ilman aiheetonta viivytystä (ETL 3:11). Tätä tukee myös Poliisihallituksen antama ohje56. Tämä tarkoittaa käytännössä resurssien suuntaamista akuutisti kyseisten tapausten tutkintaan. Lisäksi nopeasti tapah- tuman jälkeen suoritettu lapsen kuuleminen parantaa kertomuksen luotettavuut- ta.
Alle 18-vuotiasta on kohdeltava ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla (ETL 4:7). Rikosprosessissa lasten kuuleminen kuuluu poliisissa asiaan pereh- tyneille tutkijoille tai tarvittaessa asiantuntijoille (ETL 4:7). Tällä tarkoitetaan sitä, että kyseiset tutkijat eli poliisit ovat saaneet asiaan koulutuksen ja pereh- tyneet kyseisiin tehtäviin. Vuosia sitten lasten kuulemisia pystyivät suoritta- maan myös asiaan perehtymättömät ja kouluttamattomat tutkijat. Lapsen ikää ei silloin huomioitu riittävästi lasta kuultaessa. Saattoi olla tilanne, että koke- maton poliisi haastatteli esimerkiksi alle 6-vuotiasta lasta. Nämä haastatteluti- lanteet epäonnistuivat yleensä sen vuoksi, että luottamusta henkilöiden välillä ei syntynyt, lapsi ei puhunut tai poliisi käytti liian paljon johdattelevia kysy- myksiä asian selvittämiseksi. Näin ollen lapsen kuulemisen luotettavuus ja to- distusarvo oli heikko.
55 Ihatsu 2018, s. 79.
56 Poliisihallitus 2013.
Hallituksen esityksen mukaan ammattilaisella tarkoitetaan poliisimiestä, joka osaa käsitellä lasta tämän iän ja kehitystason mukaisesti. Lisäksi poliisimiehen tulee olla riittävän perehtynyt ja käynyt erityisiä koulutuksia asiaan liittyen.57 Lapsen kuulemisen voi suorittaa poliisin pyytämän virka-avun perusteella myös esimerkiksi psykologi, mutta kuulemiseen liittyvät kysymykset ja muut seikat suunnitellaan yhteistyössä. Tästä on säädetty laissa lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä (1009/2008).
Alle 15-vuotias ei ole rikosvastuullisessa iässä eli hän on rikosoikeudellisesti syyntakeeton. Mikäli alle 15-vuotiasta epäillään rikoksesta, häntä ei kuulla ri- koksesta epäiltynä, vaan häntä kuullaan rikollisen teon johdosta (ETL 3:5).58 Hallituksen esityksessä 222/2010 korostetaan, että lasta ei tarvitse kuulla kai- kissa tapauksissa, joissa esitutkinta toimitetaan59. Jos kuulemiseen päädytään, tulee kuulemisessa huomioida erityisesti ETL: n mukainen syyttömyysoletta- ma. Lapsen kuulemisessa tulee silloin välttää totta puhumisen painottamista, mitä normaalisti kysytään ja painotetaan strukturoidun kuulustelurungon mu- kaisesti. Rikollisesta teosta epäiltyyn kohdistettavissa esitutkintatoimenpiteissä on huomioitava erityisesti lapsen ikä, kehitystaso ja muut henkilökohtaiset sei- kat60.
Hallintolain näkökulmasta alaikäinen voi käyttää rajoitettua puhevaltaa 12 vuotta täytettyään omassa asiassaan. Puhevallalla siinä yhteydessä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että alaikäinen voi hakea jotakin etuutta. Lisäksi 12 vuotta täyttänyttä kuullaan itseään koskevassa esimerkiksi lastensuojeluasiassa. Pelk- kä mielipiteen selvittäminen ei ole riittävä toimenpide. Lakiin ei ole kirjoitettua poikkeavuutta tästä, vaikka lapsen kehitystaso voisi sitä vaatia.61 Jos alaikäinen joutuu rikoksen kohteeksi, oikeus syyttämispyyntöön on alaikäisen huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla. 15 vuotta täyttäneellä alaikäisellä on huoltajan tai laillisen edustajan rinnalla oikeus syyttämispyyntöön henkilöön kohdistu-
57 Hallituksen esitys (HE) valtiopäivät (vp.) 222/2010, s. 195.
58 Helminen ym. 2012, s. 467.
59Helminen ym. 2014, s. 103.
60Helminen ym. 2014, s. 478.
61 Pajulammi 2014, s. 414.
vassa asiassa laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (ROL) 1 luvun 4 §:n mu- kaan.
Jos lasta kuultaisiin lastensuojelullisissa asioissa vain mielipiteen selvittämisen vuoksi, silloinkin on huomioitava lapsen identiteetti ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet. Lisäksi on huomioitava kansallisuus, uskonnolliset tavat ja muut erityiset olosuhteet. Lapsella on oikeus saada tietoa, mistä on kysymys ja mihin hänen mielipiteensä selvittäminen liittyy. Lapsella on oikeus muodostaa mieli- piteensä vapaasti.62
Lapsen kuuleminen on otettava videotallenteelle, jos sitä aiotaan käyttää oi- keudessa todisteena (ETL 9:4). Lakisääteisen velvoitteen lisäksi videoimisella on merkitystä luotettavuutta arvioitaessa ja oikeusturvan kannalta. Videon avulla voidaan jälkikäteen todeta tilanteessa tapahtuneet asiat. Lisäksi oikeus- turva on myös kuulemisen suorittajalla. Videosta on helppo jälkikäteen tarkas- taa, jos esimerkiksi kuulustelija on tehnyt vääriä tulkintoja asiasta tai johdatel- lut lasta.63 Videoinnilla voidaan myös nähdä lapsen kielellinen ja muu kehitty- neisyys.64 Asiantuntijat suosittelevat, että kaikkia poliisikuulusteluja tallennet- taisiin.
Videoimisella on merkitystä myös epäillyn puolustuksen kannalta. Epäilty ei voi oikeudessa esittää kysymyksiä lapselle, koska lasta harvemmin kutsutaan todistamaan oikeuteen. Epäilylle tulee varata tilaisuus katsoa ja kommentoida videolle suoritettua kuulemista ja esittää kysymyksiä lapselle (ETL 9:4).
Lasta koskevia esitutkinnan säännöksiä ovat lisäksi oikeus avustajaan, oikeus kuulustelutodistajaan, oikeus tukihenkilöön, oikeus edunvalvojaan ja oikeus tulkkaukseen. Lisäksi lasta kuultaessa on huomioitava, kenellä on oikeus olla läsnä kuulemistilanteessa. Näihin asioihin ei tässä työssä tarkemmin perehdytä, koska ne eivät ole keskeinen osa tätä tutkimusta.
62Pajulammi 2014, s. 417.
63 Niemi-Konkari 2006, s. 61.
64 Niemi-Konkari 2006, s. 62.
3.4 Oikeudenkäymiskaari
Oikeudenkäymiskaaresta 4/1734 (OK) säädetyn lain mukaan alle 15-vuotiaan tai tietyissä tapauksissa alle 18-vuotiaan todiste voidaan ottaa vastaan mm. vi- deotallenteen välityksellä (OK 17:24). Syytetylle on kuitenkin varattu mahdol- lisuus esittää kuultavalle kysymyksiä. Tämä perustuu kontradiktoriseen peri- aatteeseen. Sen mukaan asiaa ei saa ratkaista ennen kuin asianosaisia on kuul- tu.65 Alle 15-vuotiasta voidaan kuulla oikeudessa henkilökohtaisesti vain, jos kuulemisella on keskeinen merkitys asian selvittämiseksi tai kuuleminen ei vaaranna tai vahingoita lapsen terveyttä (OK 17:27).
Tarkkaa rajaa videoinnin ikärajalle ei voi asettaa. Tilanne riippuu lapsen kehi- tystasosta ja kypsyydestä. On myös tilanteita, joissa videointia ei ehditä tehdä tai se on muutoin mahdotonta järjestää. Epäselvissä tilanteissa videointia kui- tenkin suositellaan.66 Asianosaisella on oikeus esittää haluamansa näyttö asiaan käsittelevälle tuomioistuimelle sekä lausua todisteista, ellei laissa toisin säädetä (OK 17:1).67
Esitutkintapöytäkirjan kertomusta, siihen kirjattua lausumaa tai muutoin tal- lennettua lausumaa ei saa käyttää todisteena oikeudenkäynnissä, paitsi jos muussa lainsäädännössä niin säädetään (OK 17:24,2). Tästä voidaan poiketa, jos henkilöä ei ole saatu tavoitettua ja oikeudenkäynti uhkaa viivästyä (OK 17:8,5 ). Lisäksi poikkeukset säädetään yllä mainituilla perusteilla mm. lasten kohdalla. Videoitua kertomusta voidaan käyttää silloin vapaasti.68
3.5 Poliisin oma ohjeistus
Poliisihallitus on myös ohjeistanut lapsen kuulemisessa69. Ohjeen tarkoitukse- na on yhdenmukaistaa menettelyä alaikäisen kohtaamisessa ja uhrin asemassa.
Ohje pitää sisällään neuvoja ilmoituksen vastaanottamisesta lapsen kuulemisen erityispiirteisiin. Ohje sisältää kolme liitettä, joista yksi koskee strukturoitua
65 Asianosaisen oikeus tulla kuulluksi. Asiaa ei saa ratkaista tai tuomita ennen kuulemista. Oikeus tu- tustua aineistoon ja esittää kysymyksiä eli vastavuoroisuus asiassa. (Virolainen 1998, s. 34)
66 HE 52/2002, s.43.
67 Pölönen – Tapanila 2015, s. 41.
68Pölönen – Tapanila 2015, s. 155.
69 Poliisihallitus 2013.
ns. NICHD-haastattelurunkoa70. Ohjeessa painotetaan sitä, että kuuleminen tu- lisi suorittaa mahdollisimman nopeasti tapahtuman jälkeen ja että lapsen kans- sa on osattava kommunikoida lapsen kehitystasoa vastaavasti. Lisäksi ohjeessa suositellaan kuulemisen tekemistä vapaalla ja avoimella kerronnalla. Poliisihal- litus on ohjeistanut71 myös asianomistajan kuulustelun tallentamisesta ääni- ja kuvatallenteelle. Tässä ohjeessa perehdytään siihen, miksi tallentaminen on tärkeää ja millaisissa tilanteissa tallentamista tulisi käyttää. Tämä ohje ei koske pelkästään lapsia.
70 NICHD = National Institute of Child Health and Human Development.
71Poliisihallitus 2015.
4 LAPSEN KUULEMISEN POLIISISSA 4.1 Lapsen kuulemisen kehittyminen poliisissa
Lasten kuulemisen tietoinen kehitys alkoi poliisissa 2000-luvulla. Erilaiset koulutukset lisääntyivät ja moniviranomaistoiminta laajeni asian ympärillä.
Lapsen kuulemisesta oli erilaisia näkemyksiä esimerkiksi siitä, onko kuulemis- ta tarpeen tehdä. Vallitsi yleinen käsitys siitä, että lasten kuulemista ei pidetty luotettavana näyttöarvona. Rikosprosessin yksi keskeinen näytönhankkimisen keino on puhuttaminen ja kuulusteleminen. Koulutuksen kehittymisen myötä myös välineistö ja haastatteluille varatut erityiset tilat yleistyivät poliisissa.
Esitutkintalain uudistukset toivat myös uusia velvoitteita poliisitoimintaan asi- an ympäriltä.
Stakesin72 vuonna 2003 julkaisema Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pa- hoinpitelyn selvittäminen oli ensimmäisiä poliisin käyttämiä kirjoja asiaan liit- tyen. Kirjassa on kuvattu keskeiset asiat haastattelun tai kuulemisen suorittami- seksi. Poliisiammattikorkeakoulu julkaisi vuonna 2013 ensimmäisen oppikirjan Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa. Kirjaa on päivitetty sitten vuoden 2014 lainmuutosten. Tässä kirjassa keskitytään syvälli- semmin rikosprosessiin ja siihen, miten koko prosessi etenee ja kuinka lasta tu- lisi haastatella. Poliisihallitus on antanut myös ohjeen lapseen kohdistuvien ri- kosten tutkinnasta. Siinä otetaan kantaa, miten lapsen haastatteleminen tulisi järjestää ja tehdä73.
Kansainvälisiä teoksia lasten haastattelusta on paljon. Käsikirjan lasten haastat- telusta on tehnyt U.S Department of Justice, Federal Bureau of Investigation.
Käsikirja on pikaopas kuulemisen suorittamiseen ja erilaisten asioiden ymmär- tämiseen tilanteessa. Se sopii soveltuvin osin myös suomalaiseen käytäntöön.
Yhdysvaltojen muuten erilainen kuulustelutaktiikka ei ole sovellettavissa suo- malaiseen esitutkintaan.
72 Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.
73 Poliisihallitus 2013.
Psykologian puolella aihetta on tutkittu paljon, ja siellä on luotu erilaisia mene- telmiä ja työkaluja haastattelun suorittamiseksi. Yksi tunnetuimmista on haas- tattelurunko NICHD:n mukaan. Se tarjoaa valmiin strukturoidun haastattelu- rungon, jonka mukaan haastattelua voi suunnitella ja toteuttaa. Kyse on tieteel- liseen tutkimukseen perustuvasta työkalusta, jonka avulla lasten kertomusten luotettavuutta ja kattavuutta voidaan lisätä.74 Kyseistä mallia käytetään laajasti.
Mallin hyvänä puolena voidaan pitää sen joustavuutta ja sitä, että mallia voi
"muotoilla" rikostyypin mukaan. Mallin käyttäminen vaatii osaamista ja asian- tuntemusta.75
Poliin peruskoulutus ei anna riittäviä valmiuksia lapsen kuulemiseen. Poliisissa on kuitenkin mahdollisuus hakeutua kuulusteluihin liittyviin erityiskoulutuk- siin. Niitä tarjoavat poliisin oma hallinto ja ulkopuoliset tahot. Erityisesti lasten kuulemisiin liittyvää noin vuoden mittaista koulutusta on tarjolla. Poliisissa tämän koulutuksen saaneita on nykypäivänä jo useita. Tuoreen (2019) Tervey- den ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän tutkimuksen mukaan poliisit kokivat vielä koulutuspaikkojen ja koulutuksen puutetta76. Koulutuksen tarve liittyi eri- ikäisten lasten kanssa työskentelytaitojen parantamiseen ja lapsen kuulemi- seen77.
Yksin poliisin osaamisen lisääminen ei riitä, vaan tarvitaan moniviranomaisyh- teistyötä ja sen kehittämistä. Tämä auttaa ymmärtämään toisen viranomaisen työtä, jotta tutkittavana olevan rikoksen viranomaisilla on yhteinen näkemys tehtävästä työstä ja selvitettävästä asiasta. Yhteistyön tärkeyttä perustellaan myös lapsen oikeuksilla, sillä tällöin lapsen kokonaistilanne pystytään otta- maan parhaalla mahdollisella tavalla huomioon. Yhteistyön onnistumista auttaa se, että viranomaiset tuntevat toisensa. Samalla luottamus toisten tekemään työhön kasvaa.78 Ratkaisuna yhteistyön kehittämiseen on säännöllinen koulu- tus ja yhteistyötapaamiset, jotta viranomaiset pysyvät toisilleen tuttuina. Yh- teystietoja on tarpeellista päivittää säännöllisesti ja viranomaisten rooleja voi-
74 Nichdprotokol suomi kohta liite 3.
75 Korkman – Pakkanen – Laajasalo 2017, s. 148.
76Huittinen 2019, s. 22.
77Huittinen 2019, s. 23.
78Ellonen (toim.) – Rantaeskola (toim.) 2016, s. 24.
daan tarvittaessa kirkastaa. Tapaamisten yhteydessä myös tiedonkulku paranee ja samalla voidaan varmistua siitä, että joku on ottanut vastuun lapsen asian jatkosta79. Osaamista on kehitetty psykologian puolella, jossa tärkeimpänä koh- teena on ollut erottaa terapeuttinen lapsen haastattelu rikoksen esitutkinnan haastattelusta. Lisäksi kuulemisen analysointiin on pitänyt satsata, jotta lapsen kertomuksesta saadaan tehtyä luotettavuusarviointi80.
4.2 Poliisin rooli lapsen kuulemisessa rikosprosessissa
Poliisin tehtävänä on rikosasiassa lapsen kuuleminen, ellei sitä tehdä yhteis- työssä muiden viranomaisten kanssa. Vaikka lapsen kuulemisen suorittaisi esimerkiksi poliisin virka-apupyynnön mukaisesti oikeuspsykiatrisen yksikön psykologi, kuuleminen on aina poliisijohtoinen. Poliisi pyytää kuulemista vir- ka-apuna kyseiseltä yksiköltä. Luotettavuuden arviointia tehdään näissä tapa- uksissa myös kuulemisen yhteydessä, josta kirjataan samalla myös raportti.
Mikäli poliisi hoitaa lapsen kuulemisen, voidaan kuulemisesta pyytää luotetta- vuuden arviointia erikseen oikeuspsykiatrisesta yksiköstä.81 Kuulemiseen liit- tyvät kysymykset ja muut seikat suunnitellaan yhteistyössä. Laki lapseen koh- distuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä sel- ventää kustannusten jakautumisen, yhteistyön ja mahdollistaa aukottoman tie- tojenvaihdon asiassa. Oikeuspsykiatrian yksiköissä toimii moniammatillinen tiimi, jossa lapsen tiedot voidaan jakaa salassapidon estämättä. Tämä auttaa löytämään lapselle parhaimmat palvelut ja selvityksen epäillyn rikoksen tultua ilmi.82 Tavoitteena tässä yhteistyössä on se, että samalla arvioidaan tarvittavia hoito- ja terapiapalveluita lapselle. Kuuleminen painottuu vain esitutkinnan lähtökohtiin, mutta samalla huomioidaan lapsen muut tarpeet ja jatkohoito- mahdollisuudet.83
Virka-apua tässä asiassa voivat pyytää myös syyttäjä ja tuomioistuin. Virka- apua voidaan pyytää epäilyn teon selvittämisestä (hypoteesit), jo tehdyn haas- tattelun arvioinnista tai muusta kannanotosta. Esimerkiksi kannanottoa sitä,
79Huittinen 2019, s. 17.
80 Korkman – Pakkanen – Laajasalo 2017, s. 147.
81 Ellonen (toim.) 2013, s. 83.
82Korkman – Pakkanen – Laajasalo 2017, s. 147.
83Ihatsu 2018, s. 54.
onko lapsen käyttäytymisen perusteella aiheellista epäillä hyväksikäyttöä tai tapahtuman haittavaikutusarviota.84
Lapsen haastattelu on yksi osa rikosprosessissa. On rikostapauksia, joissa lap- sen kuulemista ei tarvita. Rikosasiassa on silloin muuta näyttöä, kuuleminen aiheuttaa lapselle liikaa kärsimystä tai lapsi ei kehitystasonsa vuoksi kykene kuulemiseen. Kuuleminen saattaa olla lapselle stressaavaa, joten kuulemista tu- lee suhteuttaa rikoksen vakavuuteen. Lasta ei automaattisesti kuulla kaikissa rikosasioissa. Joissakin tapauksissa syyttäjä vaatii lisänäyttöä pelkän lapsen kuulemisen rinnalle syytteen nostamista varten. Näissä tilanteissa muu näyttö saattaa kompensoida lapsen haastattelussa olevat epävarmuustekijät85. Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen etu pitää asettaa etusijalle myös oikeu- dellisissa ratkaisuissa. Pelkkä lapsen edun huomioiminen ei riitä, vaan lapsen edun mukaisuudelle on annettava suuri painoarvo. Tämä pitäisi huomioida sel- västi paremmin syyttämättäjättämispäätöksissä tai esitutkinnan aikana ja rapor- toida siitä. Miksi lapsi jätetään kuulematta tai miksi lapsi kuullaan.86
Videotallenteelle tehdyn kuulemisen näytön kannalta oikeudessa on erityistä merkitystä sillä, kuinka asiantuntevasti ja perusteellisesti henkilö on kuultu esi- tutkinnassa. Tuomioistuimelle tai asianosaisille ei näissä tilanteissa synny mahdollisuutta enää esittää lisäkysymyksiä kuultavalle. Ennen tallenteen käyt- töä tuomioistuimen tulee harkita muiden keinojen mahdollista riittävyyttä.87
Kuulemisessa on otettava huomioon myös muutkin kuin luotettavuuteen liitty- vät seikat. Kuulemiseen liittyy oikeudenmukainen oikeudenkäynti88. Kuulemi- sessa tulee huomioida muiden henkilöiden läsnäolo-oikeus, vastakuulemisen järjestäminen, tulkkaus, edunvalvonta, erilaiset oikeudet ja velvollisuudet ja muut asian vaatimat toimenpiteet.
84 Käypähoito kohta käypähoitosuositukset.
85 Lonka 2001, s. 46.
86 Hakalehto 2018, s. 103.
87 Pölönen – Tapanila 2015, s. 157.
88 Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa mainitaan oikeudesta kuulustuttaa todistajia häntä vastaan. Tällä tarkoitetaan mm. sitä, että rikoksesta epäilyllä on oikeus kuulla lasta ja esittää hänelle kysymyksiä. Se tapahtuu lapsen kuulemisen videon katsomisella ja kysymysten esittämisellä poliisin välityksellä.
