Muodot
sävelet ja
Musiikin metaforat arkkitehtuuripuheessa
Aino Salo
Musiikin metaforat arkkitehtuuripuheessa
Aino Salo
Diplomityö Aalto-yliopisto
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin laitos
JA
SäVELET
TYÖN TEKIJÄ Aino Salo TYÖN NIMI Muodot ja sävelet.
Musiikin metaforat arkkitehtuuripuheessa LAITOS Arkkitehtuurin laitos
PROFESSUURI Arkkitehtuurin perusteet ja teoria VALVOJA Jenni Reuter, professori
OHJAAJA Anni Vartola, vanhempi yliopistonlehtori
VUOSI 2021
SIVUMÄÄRÄ 68
KIELI suomi
TÄMÄN DIPLOMITYÖN tavoitteena on syventyä musiikin metaforien käyttöön arkkitehtuuripuheessa. Tutkimuskysymyksissä selvitetään, mil- laisia metaforisia musiikin käsitteitä arkkitehtuurikirjoituksissa esiintyy, ja mitä merkityksiä nämä käsitteet luovat.
Aineistona on Suomen Arkkitehtiliitto SAFA:n julkaisemassa ammatti- ja aikakausilehti Arkkitehdissa julkaistut kirjoitukset vuosina 1996–1999.
Aineisto on rajattu Esa Laaksosen päätoimittajakauteen, ja se sisältää 22 julkaistua numeroa, joista yksi on nykytaiteen museo Kiasmaa käsittelevä erikoisnumero.
Aineiston musiikkikäsitteet kerätään hyödyntäen lähilukua eli mahdol- lisimman yksityiskohtaista aineiston lukemisen menetelmää, jossa sa- naosuman lisäksi tarkastellaan ympäröivän tekstin luomaa kontekstia ja temaattisia aineksia. Rajattu aineisto koostuu seitsemästä eri tekstilajista;
17 projektiesittelystä, 16 artikkelista, 13 projektiarviosta, 14 teosarviosta, neljästä pääkirjoituksesta ja yhdestä teosesittelystä. Näistä jokainen on sä- vyltään erilainen ja antaa tekstin kirjoittajalle erityyppisiä teksti-ilmaisun mahdollisuuksia ja vapauksia.
Analyysimenetelmänä sovelletaan Jonathan Charteris-Blackin (2005) kriit- tistä metafora-analyysiä, joka pohjautuu George Lakoffin ja Mark Johnso- nin (1980) kognitiiviseen metaforateoriaan. Aineiston metaforat asettuvat yhteisen ARKKITEHTUURI ON MUSIIKKIA -pääkäsitemetaforan alle. Aineis- tosta on löydettävissä myös tarkempia käsitemetaforia, Lisäksi aineiston osumat lajitellaan käsittelemään neljää eri musiikin aihealuetta.
Tutkimustuloksissa musiikkimetaforien käyttö arkkitehtuuripuheessa näyttäytyy systemaattisena ja vakiintuneena, sillä lähdealueen mallintami- nen kohdealueelle on monipuolista ja toistuvaa. Musiikkimetaforailmaus- ten käyttämisen motiivina vaikuttaisi arkkitehtuuripuheessa olevan asian käsittelemisen ja välittämisen helpottaminen sekä subjektiivisen tilakoke- muksen kielentäminen. Aineistossa on myös viitteitä tekstin ylevöittämi- sestä, jossa musiikkidiskurssin käyttö arkkitehtuuripuheessa tuo tekstiin poikkitaiteellisuuteen liitettäviä, toivottuja arvoja.
AVAINSANAT arkkitehtuuri, musiikki, metafora, käsitemetafora
AUTHOR Aino Salo TITLE Muodot ja sävelet.
Musiikin metaforat arkkitehtuuripuheessa DEPARTMENT Department of Architecture
ACADEMIC CHAIR Architectural Principles and Theory SUPERVISOR Jenni Reuter, Associate Professor
ADVISOR Anni Vartola, Senior University Lecturer
YEAR 2021
NUMBER OF PAGES 68 LANGUAGE Finnish
IN THIS MASTER’S THESIS, the underlying conceptual metaphors of mu- sic used in the Finnish architectural literature are examined. The research question has been set to identify music-related conceptual metaphors, as well as to discuss the purpose they serve in a text.
The research material has been collected from the architectural publica- tion Arkkitehti (Finnish Architectural Review) published by SAFA Finnish Association of Architects. The literature spans the years 1996 through 1999, which is the period when Esa Laaksonen worked as the editor-in-chief.
The music metaphors have been gathered from the research material using the method of close reading. In addition to thematic structure, the met- hod of close reading is used to inspect the context around the final inter- pretation. The research data includes 17 project presentations, 16 articles, 13 project evaluations, 14 other artwork evaluations, 4 editorials and 1 art work presentation. Each of these categories represent distinct verbal nuan- ces, and offer the writer different opportunities for articulation and verbal expression.
The conceptual metaphor theory is used as the theoretical framework as developed by Lakoff & Johnson (1980) and further elaborated into the criti- cal metaphor analysis by Jonathan Charteris-Black (2005). The metaphors selected and analysed share the same conceptual base: The conceptual me- taphor ARCHITECTURE IS MUSIC. The chosen metaphors are further map- ped to more accurately defined categories. In addition, the metaphors are grouped into four different musical subject matters.
The research results show how the use of musical metaphors in the figura- tive language of architecture can be defined as systematic and established.
The use of source domain, music, in the target domain, architecture lite- rature, is recurring and applied. The motive of using musical metaphors in the written language of architecture is to facilitate processing and passing of information, as well as verbalise the subjective experience of space. The research results also show how musical discourse is used to ennoble the text, as it expresses commonly distinguished art-related multidisciplinarity.
KEYWORDS architecture, music, metaphor, conceptual metaphor
1
Johdanto 11.1 Aiheen valinta ja rajaus 31.2 Näkökulma ja tutkimuskysymys 4
1.3 Rakenne 5
1.4 Päälähteet ja menetelmät 6
Lähdeaineiston rajaus ja menetelmien valinta 7 Havaintoja aineiston luonteesta 8
2
Peruskäsitteet ja teoreettinen viitekehys 92.1 Arkkitehtuuripuhe 9
Määritelmä 9 Kielelliset pääpiirteet: tunnepitoista ja muualle viittaavaa 10
2.2 Aineistona Arkkitehti 1996–1999 13
Ajankuva 15
Arkkitehdin genre 17
Aineiston tekstilajit 18 Lähiluku aineiston käsittelyn välineenä 20
2.3 Arkkitehtuurin kielellinen metafora 21
Kognitiivinen metaforateoria 23 Teoreettisen viitekehyksen heikkoudet ja puutteet 27 Kriittinen metafora-analyysi 30
2.3 Arkkitehtuurin ja musiikin suhteesta 31
3
Analyysi: Miten arkkitehtuuripuheessa hyödynnetään musiikkia? 333.1 Arkkitehtuuri on… 35
…Rytmikästä 36
…Musiikin muotoista 37
…Äänekästä 40
…Vireessä 42 3.2 Arkkitehtuuri on musiikkia 44
4
Johtopäätökset 474.1 Musiikkikäsitteiden luomat merkitykset 49
4.2 Kirjoittajan motiiveista 51
4.3 Lopuksi 53
Kuvaluettelo 56
Lähdeluettelo 59
Tutkimusaineisto 63
Liite 1 67
1 Johdanto
ARKKITEHTUURI ELÄÄ teksteissä ja teksteistä. Taiteenlajina arkkiteh- tuuri on jatkuvasti altis kielelliselle kuvaukselle: arvioille, kritiikille ja tut- kimukselle. Toisaalta rakennetun ympäristön suunnittelua ohjataan teks- tien avulla ja sen käyttötarkoitus sanellaan tekstien kautta. Arkkitehtuuri toimii taiteen, tekniikan, tieteen ja yhteiskunnan leikkauspisteessä, joiden summana arkkitehtuurin ammattikieli1 pursuaa erilaisia tyylejä, sävyjä ja poljentoja.
Arkkitehtuurin alan poikkitieteellisyys näkyy ammattikielen vaikea- selkoisuutena. Arkkitehtuuripuheen kielellisen rekisterin2 ominaispiirtei- siin kuuluvat rakentamisen teknisten erikoissanojen ja -ilmaisujen lisäksi taiteen elämyspitoinen ja tulkitseva kuvailu. Tyypillisen arkkitehtuuripu- heen kielellisiä erikoispiirteitä ovat esimerkiksi pitkät ja monimutkaiset kielelliset lauserakenteet, metaforat ja analogiat, kaunokirjallisuudelle tyy- pilliset ilmaisukeinot ja erityisesti diskurssien häpeilemätön lainaaminen ja soveltaminen muilta aloilta.
Kieli ei ole neutraali kommunikaation väline, vaan sillä luodaan kä- sityksiä maailmasta, ylläpidetään arvoja ja asenteita sekä rakennetaan ih- misten välistä vuorovaikutusta ja valtasuhteita. Arkkitehtuurin teksteissä risteilevät lukuisat jo aiemmin kirjoitetut tekstit, ja niihin kietoutuvat ide- at, ideaalit ja ideologiat. Kirjoittajan tekemät kielelliset valinnat voivat yh- distää, mutta myös sulkea keskustelun ulkopuolelle ne, jotka eivät tunnista tai osaa käyttää erikoissanastoa ja kielellistä rekisteriä uskottavasti. Tällöin puhetapaan koteloituu arvoasetelma: arkkitehtuuriin liittyvä keskustelu ei ole tarkoitettu kaikille.
Tässä diplomityössä käsittelen musiikin aihepiiriin liitettävien kä- sitteiden vertauskuvallista käyttöä arkkitehtuuripuheessa metaforatut- kimuksen keinoin. Muun taidepuheen tapaan arkkitehtuuripuhe vilisee musiikkiviittauksia: julkisivut rytmittyvät ja rakennusmassat sointuvat harmonisesti yhteen. Värikäs ja vaihteleva sanankäyttötapa elävöittää teks- tiä, mutta vihjailee myös kirjoittajan motiiveista. Miksi musiikkikäsitteitä käytetään arkkitehtuuripuheessa? Onko pyrkimyksenä alleviivata arkkiteh- tuurin taiteellista pääomaa, tai kenties kohottaa kirjoittajan omaa statusta korkeakulttuurin ystävänä? Vai ovatko musiikin peruskäsitteet yleiskieltä, jonka avulla arkkitehtuuriin perehtymättömän on helpompi ymmärtää lu- kemaansa?
1 Ammattikieli eli ammattiin liittyvä kie- lellinen ilmaisutapa, joka eroaa yleis- kielestä lähinnä sanastonsa vuoksi.
Tieteen termipankki, 2021: s.v. Nimitys- :ammattikieli
2 Käsitteellä rekisteri tarkoitetaan kieli- muotoa, jonka käyttö kytkeytyy tiettyihin tilanteisiin tai käyttäjäryhmiin. Tieteen termipankki, 2021: s.v. Kielitiede:rekisteri
“Naamioiduttuasi siirry minkä tahansa julkisen rakennuksen eteen. Ala mutista rauhallisesti seuraavia sanoja: vesiaihe, massoittelu, kattotuoli, mittakaava, harmonia, tilasarja, metamorfoosi. Jos paikalla on ulkomaa- laisia, voit huudahtaa “less is more” tai “more is less”.
Parhaan lopputuloksen saavutat pitkillä toteamuksilla kuten “keveän la- siaiheen monumentaalinen valeidentiteetti puhuttelee röyhkeästi.” Tai:
“Hmm, fasistiset pylväiköt säestävät marssirytmillään rikkaasti jäsennellyn aukotuksen ja räystäsdetaljien alleviivattua dialogia.”
Mikäli ajaudut tilanteeseen, jossa asioista perillä oleva ihminen alkaa kes- kustella kanssasi arkkitehtuurista, pysy rauhallisena. Ylistä Alvar Aallon eduskuntataloehdotusta verrattuna valittuun suunnitelmaan, vaikene kes- ken lauseen mystisesti ja poistu paikalta.”
Rissanen, 2002.
1.1 Aiheen valinta ja rajaus
Päädyin tutkimaan arkkitehtuurin alan puhe- ja kirjoitustapaa, sillä arkki- tehtuuritekstien toisinaan varsin lennokkaat sanakäänteet ovat opintojeni alusta alkaen kiehtoneet ja haastaneet ymmärrystäni. Kirjallista aineistoa valitessa etsin tekstityypiltään esseen kaltaista kirjoittamista: kuvailevaa, perustelevaa, analysoivaa ja pohtivaa. Arkkitehtuurijulkaisu Arkkitehti oli ilmeinen valinta aineistoni lähtökohdaksi – lehdellä on aktiivinen rooli suomalaisen arkkitehtuuridiskurssin jatkuvassa muotoutumisessa. Tutus- tun alaluvussa 2.2 tarkemmin Arkkitehdin peruspiirteisiin.
Arkkitehtuuri on ennen kaikkea visuaalinen ala, ja arkkitehtuurijul- kaisuissa kuvituksella on keskeinen rooli. Visuaalinen materiaali, kuten valokuvat, rakennuspiirustukset ja havainnekuvat viestivät merkityksiä lukuisilla eri tavoilla. Tutkielmani laajuuden kannalta visuaalinen materi- aali oli kuitenkin väistämättä rajattava käsittelyalueeni ulkopuolelle. Tämä rajaus mahdollisti arkkitehtuuridiskurssin puhe- ja kirjoitustavan perus- teellisemman tarkastelun. Visuaalisen materiaalin piiriin lukeutuivat tässä tapauksessa myös julkaisujen kuvatekstit.
Ennen arkkitehtuuriopintojani olen opiskellut musiikkia laajasti ja diplomityön aiheen rajaus musiikkikäsitteisiin on ollut herkullinen mah- dollisuus tutkia intohimojani, musiikkia ja arkkitehtuuria, tasa-arvoisina vastinkappaleina. Koen tuntevani musiikin aihepiirin perusteellisesti, ja uskon, että musiikkiharrastukseni mahdollistaa aiheen tarkastelun perin- teisestä näkökulmasta poikkeavalla tavalla.
Aloitin tutkimusprosessini pohtimalla 2010-luvun arkkitehtuuripu- heen kielellisiä vivahteita. Ohjauduin kuitenkin pidentämään aikapers- pektiiviäni 1990-luvulle: riittävä ajallinen etäisyys helpottaa ilmiöiden ja merkitysten tarkastelua ja määrittelyä. Esa Laaksosen kausi Arkkitehdin päätoimittajana vuosina 1996–1999 tarjosi sopivan tiiviin ja tarkkarajaisen tarkasteluvälin.
Sain valinnalleni vahvistuksen kielentutkija Maija Kasvion pro gradu -tutkielmasta Arkkitehtuurin kieli: Erään taidealan ammattikielen tarkastelu3, jonka syväluotaavan kielellisen analyysin pohjana ovat toimineet niin ikään 1990-luvun arkkitehtuuritekstit. Kasvio on tehnyt tarkkasilmäisiä havain- toja arkkitehtuurin kielellisen rekisterin ominaispiirteistä, joista monet pä- tevät myös tämän päivän arkkitehtuuripuheeseen. Esittelen Kasvion luon- nehdintoja arkkitehtuuripuheesta lisää alaluvussa 2.1 sekä selvennän lisää aineiston ajallisen rajauksen motiiveja alaluvussa 2.2.
Aineistoni neljän vuoden otanta on kiistatta liian lyhyt ilmaisemaan arkkitehtuuripuheen suuren linjan kehityskaaria, enkä siksi pyri tekemään yleispäteviä tulkintoja arkkitehtuuripuheesta ja sen ilmiöistä. Sen sijaan käyttämäni tarkka ajallinen rajaus ilmentää edustavasti tietyllä ajanjaksol-
la tapahtuvaa kielenkäyttötapaa, jossa arkkitehtuurin merkitystä ja mer- 3 Kasvio, 2005
kityksellisyyttä etsitään rinnakkaisista taiteenlajeista. Vaikka aineisto on ajallisesti kapea, tarjoaa se moniäänisyydessään ja vaihtelevilla teemoillaan hedelmällisen lähtökohdan yksityiskohtaisemmalle analyysille kirjoittajien tarkoitusperistä.
1.2 Näkökulma ja tutkimuskysymys
Tarkastelen aineistossani erityisesti: millaisia musiikkikäsitteitä arkkiteh- tuuripuheessa käytetään, kuinka osuvasti nämä käsitteet kuvaavat käsitel- tävää ilmiötä ja millaisia arvoasetelmia käsitteet luovat. Oletukseni on, että musiikkikäsitteiden käyttö kertoo myös kirjoittajien asennoitumisesta.
Pyrin lukemaan aineistoani kriittisesti niin, että tunnistan tekstin takana vallitsevia asenteita ja arvoja.4 Tutkimuskysymykseni ovat: mitä merkityk- siä Arkkitehdin musiikkikäsitteitä käyttävissä artikkeleissa on ja miten teks- tit luovat kyseisiä merkityksiä.
Aikaisempaa tutkimusta suomenkielisten arkkitehtuuritekstien metafo- rista ei ole tehty. Espanjalainen kielitieteilijä Rosario Caballero on tutki- nut kansainvälisten englanninkielisten arkkitehtuurijulkaisujen metafori- suutta vuoden 2006 julkaisussaan Re-viewing Space: Figurative Language in Architects’ Assessment of Built Space5. Arkkitehtuurin kielestä kiinnostunut Caballero on myös julkaissut muita kiinnostavia arkkitehtuuria ja kielitie- dettä yhdistäviä tutkimusartikkeleita, kuten Buildings that move: Motion metaphors in architectural reviews ja FORM IS MOTION: Dynamic predicates in English architectural discourse. Claire Kloppmann-Lambertin hieman tuo- reempi tutkimusartikkeli vuodelta 2018 käsittelee kielellisiä metaforia brit- tiläisessä The Architectural Review -aikakausilehdessä.6 Kloppmann-Lambert on korpuspohjaisessa7 tutkimuksessaan käyttänyt aineistonaan pelkästään vuosina 1996–2015 julkaistuja englantilaisten kirjoittajien projektiarviota.
Diskurssitutkimukseen voi törmätä erityisesti arkkitehtuurin laitok- sien väitöskirjoissa, kuten Anni Vartolan julkaisussa Kuritonta monimuo- toisuutta: postmodernismi suomalaisessa arkkitehtuurikeskustelussa8 ja Pirjo Sanaksenahon julkaisussa Moderni koti: Pientaloasumisen ihanteet arkkiteh-
4 Kriittisestä lukemista lisää ks. esim.
Heikkinen, 2020: 238–240 5 Caballero, 2006; 2017; 2009 6 Kloppmann-Lambert, 2018
7 Korpuksella tarkoitetaan suhteellisen laajaa, järjestelmällisesti kerättyä ja sähköisessä muodossa olevaa puhutun tai kirjoitetun kielen tekstiaineistoa. Korpu- sanalyyttiselle tutkimukselle ominaista on tietotekniikan ja analyysityökalujen hyö- dyntäminen.
8 Vartola, 2014
Mitä merkityksiä Arkkitehdin musiikkikäsitteitä käyttävissä artikkeleissa on?
Miten tekstit luovat
kyseisiä merkityksiä?
tuuri- ja sisustusjulkaisuissa 1950-1960-luvuilla9. Oman tutkielmani mitta- kaavaa ja näkökulmaa lähimpänä on Pentti Mehtosen Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksen pro gradu -tutkielma kirjastorakennus- ten diskursiivisesta määräytymistä Arkkitehdissa vuosina 1961–2006.10
1.3 Rakenne
Diplomityöni jakautuu viiteen lukuun. Tässä luvussa olen esitellyt tutki- muksen perustiedot: aiheen, rajauksen ja tutkimuskysymyksen. Seuraavas- sa luvussa paneudun tarkemmin avaamaan ja käsittelemään tutkimukseni peruskäsitteitä, teoreettista viitekehystä ja tutkimusmenetelmää. Tarken- nan määritelmäni arkkitehtuuripuheen käsitteestä, ja paneudun tarkem- min aineistoni perusominaisuuksiin ja rajaukseen. Aineistoni koostuu ark- kitehtuurin alan ammattilehti Arkkitehdin teksteistä vuosilta 1996–1999.
Esittelen myös aineistossani esiintyvät tekstilajit ja tekstityypit yksityis- kohtaisesti. Lisäksi esittelen tieteellisen viitekehykseni, kognitiivisen meta- forateorian sekä kriittisen metafora-analyysin. Viimeisessä alaluvussa luon lyhyen katsauksen 1900-luvun arkkitehtuurikulttuurin musiikkivaikuttei- siin. Keskityn esittelemään erityisesti 1990-luvun näkökulmasta ajankoh- taisimpia arkkitehteja ja heidän suunnittelumetodejaan.
Kolmannessa luvussa esittelen kaksiosaisen analyysini. Aloitan ryh- mittelemällä aineistoni osumat niiden musiikillisen yläkäsitteen, niin sa- notun avainsanan mukaan. Yläkäsitteitä on neljä: rytmi, musiikin muo- to, äänellisyys sekä vire. Avainsanat ovat osittain päällekkäisiä ja toisiaan sivuavia, ja jaottelun tarkoituksena onkin tarjota kattava yleiskatsaus teksteissä esiintyviin musiikki-ilmaisuihin tyhjentävän analyysin sijaan.
Kuljetan analyysini vierellä tekstilainauksia aineistosta luettavuuden hel- pottamiseksi. Tekstin ulkopuolelle sommitellut lainaukset ovat myös osa tutkimusaineistosta.
Kolmannen luvun jälkimmäisessä osassa järjestän aineiston osumat uudelleen käsitemetaforien mukaan. Pääkäsitemetaforan ARKKITEHTUURI ON MUSIIKKIA alle asettuu useita seikkaperäisempiä käsitemetaforia, joi- den luomia merkityksiä tarkastelen eri näkökulmista.
Viimeisessä pääluvussa esitän tulkintani arkkitehtuuripuheen mu- siikkikäsitteiden tarkoituksesta ja kirjoittajien motiiveista sekä tavoitteista.
Keskustelen, miten musiikkikäsitteet voivat toisaalta helpottaa, toisaalta hankaloittaa tekstin ymmärrettävyyttä, ja nostan esiin esimerkkejä näistä tilanteista. Lisäksi arvioin oman tutkimukseni soveltuvuutta ja luottavuut- ta käyttämäni metodin kannalta.
9 Sanaksenaho, 2017 10 Mehtonen, 2008
1.4 Päälähteet ja menetelmät
Tutkimukseni päälähdeaineisto koostuu arkkitehtuurijulkaisu Arkkitehdin artikkeleista Esa Laaksosen päätoimittajakaudelta. Olen myös haastatellut Laaksosta marraskuussa 2020 tutkimusaineiston tulkintaa varten – haas- tattelusta lisää tuonnempana. Metaforien tarkastelussa teoreettisena viite- kehyksenä toimii kognitiivinen metaforateoria, jossa metaforisuus nähdään ihmisien ajattelua ja toimintaa voimakkaasti ohjaavana mielen ilmiönä.11 Tutkimusmenetelmänä käytän brittiläisen kielitieteilijä Jonathan Charte- ris-Blackin kehittämää kriittistä metafora-analyysia, joka yhdistää kognitii- viseen metaforateoriaan kriittisen diskurssianalyysin menetelmiä.12 Kriitti- sen diskurssianalyysin tapaan tarkoituksena on tunnistaa, tulkita ja selittää piileviä ja mahdollisesti tiedostamattomia aikomuksia ja asenteita kielen- käytön tilanteissa. Kriittinen metafora-analyysissa keskitytään nimensä mukaisesti juuri yksittäisiin metaforin ja metaforisiin ilmaisuihin. Pereh- dyn kognitiiviseen metaforateoriaan ja kriittiseen metafora-analyysiin tar- kemmin alaluvussa 2.3.
Käsittelen Arkkitehdin artikkeleita tapaustutkimuksena, jonka pääroo- lissa ovat tekstien kielelliset valinnat ja retoriikka. En pyri löytämään yleis- tyksiä tai syy-seuraussuhteita arkkitehtuuripuheesta, vaan tavoitteenani on kuvailla musiikkikäsitteiden käytön ilmiötä Arkkitehdin diskurssiympä- ristössä. Tämän vuoksi en alleviivaa kirjoittajien henkilöllisyyttä tai erot- tele aineistoni kirjoittajia aseman (arkkitehti, käyttäjä tai muu taidealan ammattilainen) perusteella.
Analyysiluvussani viittaan aineistoni teksteihin tyypillisistä viittaus- käytänteistä poikkeavalla tavalla kirjoittajan sukunimi, ARK-tunniste sekä lehden numero ja vuosi, esimerkiksi Hassi, ARK 5–6/1997. Näin lukija erot- taa, mitkä tekstissä esiintyvät Arkkitehdin suorat lainaukset kuuluvat tut- kimusaineistooni. Lisäksi käytän tutkimusaineistoni suorissa lainauksissa kursiivin sijaan metaforatutkimuksessa vakiintunutta muotoilua, jossa suorasta lainauksesta kursivoidaan erityisesti käsittelyssä olevat ilmaisuta- vat. Työni taitossa olen inspiroitunut 1990-luvun lopun Arkkitehtien väri- paleteista ja typografiasta.
11 Lakoff & Johnson, 1980: 3–6 12 Charteris-Black, 2004: 28–30
KUVA 1 Lehdistä poimittuja 1990-luvun vä- risävyjä, joiden pohjalta rakensin työni vä- rimaailman.
Lähdeaineiston rajaus ja menetelmien valinta
Aloitin tutkimusprosessini perehtymällä kirjallisuuskatsauksen tapaan ark- kitehtuurin teorian avainteosten musiikkiviittauksiin. Tarkkarajaisemman diskurssiympäristön toivossa tarkensin kuitenkin aihettani suomenkie- liseen kirjalliseen arkkitehtuuripuheeseen, ja valitsin aineistoni pohjaksi arkkitehtuurin alan ammattilehden, Arkkitehdin. Taustalla vaikutti pyrki- mys rakentaa luonnollinen aineisto strukturoitujen haastattelujen sijaan aineiston neutraaliuden ja luotettavuuden saavuttamiseksi.
Aloitin tutkimalla 2010-luvun Arkkitehteja, mutta laajensin aikapers- pektiiviäni 1990-luvulle monimuotoisemman taidepuheen perässä. Rajasin aineistoni pääkirjoittajan perusteella vuosille 1996–1999 yhtenäisen tyylin ja hallittavan aineiston laajuuden vuoksi. Pohdin aluksi 1990-luvun teks- tien vertaamista toiseen vuosikymmeneen, mutta luovuin ajatuksessa, sillä aineiston koon kasvaminen olisi johtanut todennäköisesti analyysin laadun laskuun.
Ennen aineiston tarkempaa tarkastelua olin hahmotellut mielessäni musiikkisanoja, joita kuvittelisin arkkitehtuuripuheessa esiintyvän. Poh- din, voisinko käyttää tutkimuksessa erityisesti tilastotieteissä käytettyjä tekstinlouhintaa (en. text mining, data mining) ja korpusanalyysia hyödyn- täviä menetelmiä, joissa toteuttaisin aineiston laadullisen ja määrällisen analyysin analyysityökalun avulla. Päädyin kuitenkin lähiluvun menetel- mään kahdesta syystä. Ensimmäiseksi, 1990-luvun aineistoa ei ollut tarjolla digitaalisessa muodossa, ja suoritin aineiston digitoinnin OCR-tekstintun- nistusohjelman avulla skannatuista lehdistä. Skannauksen laadusta johtu- en tekstintunnistusohjelma ei pystynyt kuitenkaan tunnistamaan tekstiä virheettömästi, ja manuaalinen oikoluku ja korjaaminen olisi vaatinut koh- tuuttomasti aikaa. Toisekseen musiikkisanojen tunnistaminen osoittautui varsin kontekstisidonnaiseksi ja tulkinnanvaraiseksi toiminnaksi. Jos ai- neistoni olisi ollut laajempi ja olisin pyrkinyt tuottamaan myös määrällistä tutkimusta, olisi korpuspohjainen tutkimus ollut todennäköisesti kannat- tavampi tutkimusmenetelmä.
Päädyin lopulta keräämään aineistoni musiikkiosumat manuaalisesti Excel-taulukkoon (ks. liite 1). Vaikka artikkelien lähilukuprosessissa kului aikaa, oli se lopulta varsin tarpeellinen vaihe. Lähiluvun avulla sain koko- naiskuvan myös aineistoni niistä projekteista ja aiheista, jotka eivät liitty- neet musiikkiin. Tämä osoittautui varsin hyödylliseksi tarkastellessa tutki- mukseni kokonaiskuvaa.
Havaintoja aineiston luonteesta
Haastattelin päätoimittaja Esa Laaksosta tutkimusprosessin aikana Zoom-sovelluksen välityksellä. Toteutin haastattelun puolistrukturoituna teemahaastatteluna, sillä tavoitteenani oli eritoten selvittää, oliko lehden tekijäjoukolla tiettyä ideologiaa tai näkemystä päätoimittajakauden aikai- sesta taidepuheen määrästä tai laadusta. Laaksonen kertoi tunnistavansa musiikkikäsitteiden käytön arkkitehtuuripuheessa kuitenkin todeten, ettei päätoimittajakautenaan kiinnittänyt siihen erityistä huomiota. Laaksosen mukaan lehden toimitus pyrki aluksi viemään lehteä taiteellisempaan suun- taan, mutta palautteen varjolla joutui perääntymään uudesta linjanvedos- ta.13
Haastattelu kirkasti näkemystäni Arkkitehdin toimittamisen prosessis- ta. 1990-luvulla lehden pidempiä erikoisartikkeita ei kirjoitettu toimituk- sen pyynnöstä, vaan useimmiten kirjoittaja lähestyi lehteä itse juttuaihion- sa kanssa. Artikkeleiden teemat määräytyivät tällä tapaa ainakin osittain toimituksen ulkopuolella, osana yleistä kulttuurista liikehdintää. Pienen diskurssiyhteisön keskellä tietyt ilmiöt kumuloituvat arvaamattomasti. Esi- merkkinä sivuan alaluvussa 4.1 elokuvataiteen aihepiiriä, jolle aineistossa on pyhitetty useita erikoisartikkeleita. Samaan tapaan yksikin keskusteluna- vaus musiikin teemoista arkkitehtuuripuheessa olisi voinut nostaa aiheen tekstiaineistoni keskeiseksi puheenaiheeksi silloin vallinneen sivuavan lä- hestymistavan sijaan.
Tieteellinen viitekehykseni on asettunut paikoilleen aineiston tarkem- man tarkastelun myötä. Tutkimusmenetelmän valintaa on vaikeuttanut aloittelevan tutkijan positio: laadullisen tutkimuksen menetelmäoppaita on laaja kirjo, mutta täsmällisiä metodisia ohjeita vain vähän. Olin tutus- tunut diskurssianalyysiin jo varhaisessa vaiheessa, mutta tutkimusmene- telmänä se tuntui liian lavealta ja yleisluontoiselta. Metaforatutkimuksen liittäminen tutkimukseen tapahtui aineistolähtöisesti, ja se on ollut proses- sini kannalta työn keskeisin oivallus. Metaforatutkimus on tarjonnut tark- karajaisemman tieteellisen viitekehyksen, vaihtoehtoja tutkimusmetodei- hin sekä aiheeseen selkeästi liittyviä englanninkielisiä tutkimusartikkeleita, jotka ovat laajentaneet ymmärrystäni käsiteltävästä aiheesta. Kognitiivinen metaforateoria ja kriittinen metafora-analyysi ovat tarjonneet mielekkään ja tuotteliaan näkökulman tutkimusaineistooni.
13 Laaksonen, 2020 [haastattelu]
2 Peruskäsitteet ja teoreettinen viitekehys
2.1 Arkkitehtuuripuhe
Arkkitehtipuheen kielellisiä ominaispiirteistä ovat tutkineet luvussa 1.1 mainitun Kasvion lisäksi muun muassa Annamari Vesamo Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen kandidaatintyössään Arkkitehtuurin sanat14. Vesa- mo on tarkastellut arkkitehtuurin opiskelijoiden harjoitustöiden arvoste- lukirjoja terminologisen sanastotyön näkökulmasta. Lisäksi kielitieteilijä Oili Karihalme on käsitellyt väitöskirjassaan Muotoilun teoriasanaston ter- mistyminen15 arkkitehtuurin lähialan muotoilun sanastoa ja taidepuheen kielellisiä erityispiirteitä. Perustankin analyysini arkkitehtuurin kielellisistä pääpiirteistä Kasvion laadullis-määrälliseen tutkimukseen alaluvussa 2.1.2.
Sitä ennen kuitenkin määritellen, mitä diplomityöni alaotsikossa käytetyllä käsitteellä arkkitehtuuripuhe tarkoitan.
Määritelmä
Arkkitehtuuripuheen määritelmä ei ole vakiintunut. Puheella tarkoitetaan julkista puheenvuoroa, joka on osoitettu useammalle kuin yhdelle henkilöl- le. Arkkitehtuurikeskustelu tarkoittaa pääpiirteiltään samaa, mutta sanoissa on sävyero; keskustelu ohjaa ajatukset alan sisäiseen puheeseen, siis ammat- tikieleen. Arkkitehtuuripuheessa on kuitenkin myös performatiivisuutta eli ilmaisuvoimaisuutta, jonka tarkoituksena on tehdä vaikutus alan sisä- ja ulkopuoliseen lukijaan.
Puhun tutkimuksessani arkkitehtuuripuheesta, sillä olen päätynyt käsittelemään Arkkitehdin artikkeleita yhtenäisenä diskurssiympäristönä.
Tutkimuksessani arkkitehtuuripuhetta tuottavat siis arkkitehtien lisäksi rakennusten käyttäjät sekä muut taidealojen ammattilaiset.
Arkkitehtuuripuhe kuuluu arkkitehtuurin alan ammattikielen piiriin.
Erityisesti tieteellis-teknillisten alojen ja hallinnon kielelle ominaista on abstraktius ja staattisuus, joita myös arkkitehtuurin kieli noudattaa. Muilta osin arkkitehtien ammattikieli kuitenkin poikkeaa tyypillisestä ammatti- kielestä huomattavasti.
14 Vesamo, 2015 15 Karihalme, 1996
KUVA 2 Build, don’ t talk. Rakenna, älä puhu.
Ludvig Mies Van der Rohen lentävä lausah- dus valottaa modernismin arkkitehtien suhdetta kirjoittamiseen ja arkkitehtuu- rin teoriaan (Bonta, 1990). Kuvassa Philip Johnson, Mies Van der Rohe ja Phyllis Lambert keskustelevat suunnittelupöydän ääressä. Taustalla näkyy valokuva Seagram Buildingin pienoismallista.
Vastaava ajatus on noussut esiin myös suomalaisessa arkkitehtuurikeskustelussa.
”Ystäväni (...) et tiedä mistä puhut. Luoja loi paperin sitä varten, että sille piirretään arkkitehtuuria. Kaikki muu on - ainakin minulle - paperin väärinkäyttöä”, sanaili Alvar Aalto Arkkitehtiin vuonna 1958. Reima Pietilä puolestaan pohtii arkkitehtien pu- humattomuutta kirjoituksessaan Miksi ark- kitehdit eivät mielellään kirjoita (1961).
Kielelliset pääpiirteet: tunnepitoista ja muualle viittaavaa
Kasvion tutkimuksessa arkkitehtuurin kieli näyttää monet kasvonsa. Kaikki tekstit eivät tule samasta muotista, ja kielellisiä taipumuksia erityyppisissä teksteissä on valtavasti. Keskityn tässä alaluvussa kuvailemaan tutkimuk- seni kannalta olennaisimpia Kasvion tekemiä huomiota: kielen affektiivi- suutta eli tunnepitoisuutta sekä diskurssien lainaamista muilta aloilta.
Kielitieteissä affektiivisuus voi tarkoittaa esimerkiksi ironista, ylimie- listä, tunteellista, innostunutta tai epäilevää asennetta osoittavaa ilmai- sua.16 Esittelen seuraavaksi kielellisiä tapoja lisätä tekstin affektiivisuutta hyödyntäen Esa Laaksosen ensimmäistä pääkirjoitusta Arkkitehdin päätoi- mittajana, joka edustaa varsin tyypillistä arkkitehtuuritekstiä. Kiinnitän Laaksosen avauspuheenvuorossa huomiota erityisesti niihin affektisiin piirteisiin, joita Kasvion tutkimuksessa on noussut esille. Tarkastelun seu- raamisen helpottamiseksi olen numeroinut virkkeet ja kursivoinut meta- foratutkimuksen käytänteiden mukaisesti tarkastelun alla olevat kohdat virkkeistä.
1 Käydessäni koulua Helsingin keskustassa 1970-luvulla mi- nulle oli merkittävimpiä kaupungin rajapintoja se hetki, jolloin oluttehtaan mäskintuoksu levisi Hietalahden torilla sieraimii- ni. 2 Sitä rajaa ei enää ole: Helsinki on menettänyt erään ulot- tuvuutensa.
3 Kaupunki luo mielikuvia ja hengittää jalkojeni alla. 4 Mila- nossa kaupungin katujen omaleimaisen kiveyksen tuntee kaikkialla jalkapohjissaan. 5 Kaupungin akustiikka, kuten yön äänettömyys ensilumen jälkeen, jokasyksyinen lehtien kahina tai ruuhka-ajan liikenteen äänihelvetti - miten nämä ulottu- vuudet ovat läsnä asemakaavassa?
6 Kaupunkien laita-alueilla teollisuuskiinteistöt muuttuvat
”loft” -asunnoiksi. 7 Satamat siirtyvät toisaalle, teollisuus- kiinteistöt tyhjenevät, paikan henki katoaa niiden mukana. 8 Ruoholahden kaava-alueella sijaitsevan voimalaitoksen va- ra-aseman ja puutavaran myyntipisteen sanotaan vaikeutta- van alueen kehittämistä. 9 Minusta on onnellista, että varavoi- mala on voimakkaampi kuin asemakaava, ja valitettavaa, että voimalan cor-ten-piiput piti turmella.
10 60-luvun kaava-alueille ilmestyvät uudet erkkerit, teräs- parvekkeet ja kiinteistökohtaiset pergolapehmennökset. 11 - Olemme luomassa uusia harsoja liian ohuisiin kaupunki- rakenteellisiin kerrostumiin. 12 Miksei 60-luvun lähiö saa olla itsensä näköinen?
16 Karvinen, 2014
13 Asemakaavan ideaalit ovat peräisin yhteiskunnan positivis- min kaudelta. 14 Kun yhteisön tavoitteet ovat oikeat ja helposti perusteltavat, syntyy 50- ja 60-lukujen Tapiola, vaatimattomil- la kaavamääräyksillä, kaavoittajan ja rakennussuunnittelijan yhteisymmärryksessä. 15 Kun tavoitteet eivät ole selvillä, tai niiden oikeutta voidaan syystä epäillä, syntyy 80-luvun Tapi- ola. 16 ldeaalikaupunki lienee jo ajatuksena unohdettu, mutta miksi yhteisöllämme ei ole ihanteita, joita kaupunkimme pal- velisi?
17 Kun Suomi juhli jääkiekkomaailmanmestaruuttaan, pää- kaupunkimme paljasti joustavuutensa, raikkaan spontaaniu- tensa ja lähes unohdetut mahdollisuutensa. 18 Se oli tuon yhden illan asukkailleen rakas ja yhteisöllinen olohuone, unohtumattoman elämyksen kehys. 19 Näin toimii ihmisen it- selleen aikojen saatossa rakentama Kaupunki.17
Katkelmassa tunnepitoisuutta luodaan voimakkailla aisteja korostavilla il- maisuilla. Oluttehtaan mäskintuoksu (1), yön äänettömyys ja liikenteen ää- nihelvetti (5) kuljettavat lukijan 1970-luvun Helsingin ja Milanon kaduille.
Eloton muuttuu eläväksi, kun kaupunki suorastaan hengittää (3) kertojan jalkojen alla. Kertoja lisää tekstin elämänmakuisuutta aloittamalla ensim- mäisen virkkeen ensimmäisessä persoonassa. Vaikka tekstin yleinen sävy on vakava, on sanavalinnoissa leikkimielisyyttä. Muutama tarkkaan harkit- tu ensimmäisen persoonan maininta voimistaa tekstin paatosta (1, 3, 9).
Kolmannessa kappaleessa kertoja muuttaa sävyään, ja puhuttelee luki- jakuntaa neljännessä persoonassa me-muodossa (11, 16, 17). Tyylillinen va- linta sitoo kirjoittajan ja tekstin lukijat yhteiseksi arkkitehtien rintamaksi ja vetoaa lukijaa muutokseen. Kirjoittaja yhdistää persoonan muutokseen kysymysmuotoon (12, 16), joka on voimakkaan affektinen tyylivalinta jo itsessään. Hän peräänkuuluttaa: Milloin ryhdymme muutokseen?
Kirjoittaja rakentaa tekstinsä vastakohtien varaan. Milanoa (4) verra- taan 1970-luvun Helsinkiin (1) ja toisaalta yön äänettömyyttä liikenteen ää- nihelvettiin. Myös kertojan muutos ensimmäisestä persoonasta passiiviin tuo dramatiikkaa. Puhuja jää taka-alalle, mutta tapahtumat jatkuvat. Koko tekstin kantavana teemana on kaupunki, jonka varaan kirjoittaja on jäsen- tänyt tekstinsä.
Arkkitehtuuripuheelle tyypillisesti arkkitehtuurin liittyviä elottomia ominaisuuksia elollistetaan. Teollisuuskiinteistöt muuttuvat ja tyhjenevät (6, 8) sekä satamat siirtyvät (7). Kun kaupunki alkaa haukkomaan happea (3), on elollistaminen viety jo varsin pitkälle. Kuvainnollinen toiminta inhimil- listää paikan eläväksi organismiksi. Arkkitehtuuritekstissä käsite tai eloton olio voi olla aktiivinen toimija. Elollistamiseen pyrkiviä metaforia kutsu-
taan ontologisiksi metaforiksi, ja niihin perehdytään lisää luvussa 2.3. 17 Laaksonen, ARK 1/1996
Kirjoittaja hyödyntää viipyileviä lauseenrakenteita ja sanajärjestyksiä luodessaan tunnelmaa (7, 14, 15). Myös täytesanoina toimivat partikkelit tuovat painotuksia ja lisäsävyä tekstiin (18). Edellä mainittujen tapojen li- säksi kielen affektiivisuutta voidaan lisätä lukuisilla muilla eri keinoilla.
Affektisten ilmaisujen käytön päämääränä on tuottaa ilmaisua, josta arvot ja elämykset välittyvät. Arkkitehtuuriteksteissä ei ole kysymys pel- kästään mahdollisimman täsmällisen tiedon jakamisesta, vaan olennaisesti myös elämyksen ja tunteen välittämisestä, missä Laaksonen pääkirjoituk- sessaan onnistuu kiitettävästi. Taide ja sen tulkinta ovat subjektiivisia asioi- ta, ja tekstien affektiset ainekset arkistoivat kirjoittajan oman persoonan tekstin rivien väliin, ja näin luovat läheisen suhteen lukijaan.
Toinen tutkielmani kannalta keskeinen Kasvion tekemä havainto on vieraiden diskurssien eli tekstin aihepiiristä poikkeavien tiedonalojen esiintyminen tekstissä. Diskurssien lainaus asettuu intertekstuaalisuuden yläkäsitteen alle, jolla tarkoitetaan muiden tekstien esiintymistä tekstissä.
Tässä diplomityössä käsittelenkin juuri musiikin ja arkkitehtuurin diskurs- sien vuoropuhelua arkkitehtuuripuheessa. Aineistossani vieraat diskurssit lisäävät tekstin affektiivisuutta tuomalla esimerkiksi hengellisyyttä (orto- doksinen kirkkolaulu, katolilainen joulumessu), runollisuutta (eteerinen väräh- tely, harras pohjavire) tai kevennystä (noitarumpu, flamenco, Fröbelin palikat).
Arkkitehtuuriteksteissä intertekstuaalisia kytkentöjä on runsaasti.
Suppeitakin aihepiirejä käsittelevissä teksteissä, kuten yhtä rakennusta koskevissa projektiesittelyissä, on viittauksia myös muuhun kuin varsinai- seen aiheeseen, sen aikaan tai paikkaan. Arkkitehtuuriteksteissä interteks- tuaalisuus näyttäytyy erityisesti viittauksina vieraisiin arkkitehtuuriteok- siin, mutta paikoitellen tekstit saavat väriä myös muun muassa elokuvista, kaunokirjallisuudesta ja filosofiasta. Intertekstuaaliset kytkennät sitovat aiheen alan historiaan ja nykypäivään mutta myös kulttuurin ja yhteiskun- nan ilmiöihin.
Intertekstuaalisuus on asiantuntijapuheelle ja tietoteksteille luon- teenomainen piirre, eikä sen esiintyvyys teksteissä ole poikkeavaa. Huomi- onarvoista on kuitenkin arkkitehtuuripuheen intertekstuaalisuuden laatu.
Arkkitehtuuriteksteissä intertekstuaalisiin viittauksiin liittyy usein oletta- mus siitä, että lukija tuntee vieraan tekstin tai teoksen ja sen tekijän. Jos ei tunne, ei vieraiden tekstien tuomia merkityksiä voi ymmärtää. Tekstien lukijoilta oletetaan laajan alan tuntemusta. Tämä tekee arkkitehtuurinpu- heesta eksklusiivista eli poissulkevaa.
2.2 Aineistona Arkkitehti 1996–1999
Arkkitehti (myös Arkitekten ja Finnish Architectural Review) on suomalainen arkkitehtialan aikakausilehti, jota julkaisee Suomen Arkkitehtiliitto SAFA.
Vuodesta 1903 julkaistu lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa, ja se on Suo- men vanhin rakennusalan ammattilehti.
Arkkitehdilla on merkittävä vaikutus suomalaiselle arkkitehtialan am- mattikunnalle. Lehti jaetaan ilmaiseksi kaikille SAFA:n jäsenille, joihin kuuluu noin 80 prosenttia suomalaisista arkkitehdeista.18 Lehteä voidaan pitää suomalaisen arkkitehtikunnan yhtenä keskeisimmistä tietolähteistä, sillä se on ainoa suomenkielinen arkkitehtuuriin keskittyvä aikakausijul- kaisu.19 Arkkitehti tärkeä osa suomalaisten arkkitehtien ammatillista iden- titeettiä, ja lehti on merkittävässä vastuussa suomalaisen arkkitehtuuripu- heen laadusta.
Arkkitehdin kirjoittajakunta koostuu suurimmaksi osaksi vierailevista alan sisäisistä kirjoittajista; lehden sivuilla kirjoittavat niin Suomen tunne- tuimmat arkkitehdit kuin opiskelijatkin. Palstatilaa saa myös rinnakkais- ten taide- ja tiedealojen asiantuntijat, mutta nämä asiatekstit ovat lehdes- sä vähemmistössä. Lehden tavoitteena on “havainnoida ja esitellä ilmiöitä suomalaisen ja kansainvälisen arkkitehtuurin kentässä – ja tallentaa arkkiteh- tuurikulttuuria ja -keskustelua.“ Vaikka lehti pyrkii edistämään moniäänistä arkkitehtuurin kenttää ja arkkitehtuuripuhetta, muodostaa se diskursiivi- sen kontekstin, jossa arkkitehdit kirjoittavat ja suunnittelevat toisille ark- kitehdeille.20
Osa aineiston teksteistä on alunperin kirjoitettu englanniksi ja ruot- siksi. Näiden tekstien kohdalla käsittelen lehden julkaisemaa suomennosta.
Aineiston ulkopuolelle olen jättänyt mainokset ja muut kaupalliset tekstit.
Lehden jokaisessa numerossa on kokoava teema, joka toimii keskusteluna- vaajana ajankohtaiseen aiheeseen. Merkittävä osa kirjoituksista keskittyy uusien arkkitehtuurikohteiden ja -projektien esittelyyn.
Arkkitehdin asemasta huolimatta aikakausilehteä on tutkittu melko vähän. Pauline von Bonsdorff on käyttänyt Arkkitehtia aineistonaan arkki- tehtuuriajattelua käsittelevässä lisensiaatintyössään, joka sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Suomeen.21 Lisäksi valokuvaaja Marc Goodwin keskittyy väitöskirjassaan Architecture’s discursive space: Photography22 eri- tyisesti Arkkitehdissa julkaistuun kuva-ainekseen 2010-luvulla.Myös Lee- namaija Laine on käsitellyt Arkkitehdin visuaalista kerrontaa vuoden 2003 diplomityössään.23 Lehden historiaa käsittelevää teosta ei ole vielä ilmes- tynyt. Arkkitehdin satavuotista historiaa käsiteltiin lehden juhlanumerossa 2/2003. Lehden lisäksi Suomen rakennustaiteen museossa (nyk. Arkkiteh- tuurimuseo) oli esillä Viivasta arkiksi -näyttely, joka esitteli satavuotiaan julkaisun historiaa ja sisältöä.
18 Vuonna 2014. Vuorela, 2014
19 SAFA julkaisee myös Arkkitehtiuuti- set-nimistä uutis- ja jäsenlehteä, joka on suunnattu arkkitehtien lisäksi myös kiin- teistö- ja rakennusalan ammattilaisille.
Arkkitehtiuutisten painotus on ajankoh- taisuutisoinnissa, kun puolestaan Arkki- tehti keskittyy käsittelemään arkkiteh- tuuriin liittyviä teemoja ja tapahtumia kokonaisvaltaisemmin ja syvällisemmin.
20 Tietoa lehdestä, [online]; Vuonna 2019 Arkkitehti-lehteen kirjoittaneista ja haas- tatelluista 43% oli naisia, 2020 [online]
21 Bonsdorff, 1991 22 Goodwin, 2016 23 Laine, 2003
KUVA 3 Arkkitehdin kansikuvat käsittelyra- jaukseni ajalta kronologisessa järjestyk- sessä. Viimeisellä rivillä vuoden 1998 Kias- ma-erikoisnumero.
Ajankuva
Aineistoni rajautuu vuosien 1996–1999 julkaisuihin, jolloin arkkitehti Esa Laaksonen on toiminut lehden päätoimittajana. Valitsemallani aikajänteel- lä lehtiä on julkaistu yhteensä 22, joista yksi on nykytaiteen museo Kias- malle omistettu erikoisnumero. Aineiston rajatun aikajänteen motiivina on keskittyä yhden päätoimittajan tuomaan kokonaisuuteen, jotta aineis- ton sävy säilyy yhdenmukaisena ja on tällöin helpommin analysoitavissa.
Vaikka aineistoni rajautuu tietylle ajanjaksolle, ei tarkoituksenani ole tarkastella tietyn vuosikymmenen puhetapaa, vaan arkkitehtien puhetapaa ylipäätään. Tästä huolimatta on syytä kuvailla lyhyesti, millaisessa ajassa aineistoni on syntynyt.
Suomen 1990-luku on epätoivon ja toiveikkuuden aikaa. Suomi syök- syy 1990-luvun alussa ennennäkemättömään lamaan, joka johtaa laajaan työttömyyteen, tukien leikkaamiseen ja valtion velkaantumiseen. Turvat- tomana aikana kodin merkitys korostuu: ravintolassa käynnit vähenevät, sillä ruokaa tehdään enemmän kotona, elokuvat vuokrataan kotiin ja mu- siikkia kuunnellaan stereoista omassa olohuoneessa. Toisaalta toivoa tule- vasta luo Euroopan unioni, johon Suomi jättää liittymishakemuksen vuon- na 1992, ja jossa Suomi aloittaa jäsenmaana vuonna 1995.
Lama vaikuttaa arkkitehtien työssä toimeksiantojen määrään ja toi- mintailmastoon. Arkkitehtien neuvotteluasemat heikkenevät, ja muutos heijastuu töiden laatuun ja arkkitehtien elintasoon.24 Lama alkaa näkyä myös Arkkitehdin projektiaineistossa 1990-luvun puolivälissä. On vähem- män mistä valita, ja kovenevat reunaehdot rasittavat laatua. Suurien ja in- novatiivisten rakennusprojektien sijaan lehdessä esitellään useammin sau- noja, saunatupia ja vaatimattomia kunnalliskirjastoja. Asuinrakentamisen laatu on laskenut, ja asuntojen uudistuotannon esittelyn sijaan Arkkitehti omistaa vuoden 1997 neljännen numeron asuntojen remontoinnille.
Hankalista ajoista huolimatta Suomessa panostetaan korkean profii- lin arkkitehtuuriin. Vuonna 1992 järjestetään arkkitehtuurikilpailu Helsin- kiin rakennettavaa nykytaiteen museota varten. Vuonna 1993 voittajaksi julistetaan Steven Hollin ehdotus Chiasma, jonka häikäilemätön veistok- sellinen muotokieli ja asettelu Mannerheimin patsaan viereen herättävät keskustelua sekä Suomessa että ulkomailla.25 Muita valtion rahoittamia laa- joja arkkitehtuuriprojekteja ovat myös esimerkiksi Raili ja Reima Pietilän vuonna 1993 valmistuva presidentin virka-asunto Mäntyniemi sekä Eero Hyvämäen, Jukka Karhusen ja Risto Parkkisen jo 1970-luvulla suunnittele- ma ja vuonna 1993 valmistuva Oopperatalo.
Vielä 1980-luvulla ”metelöinyt” postmodernismi saa 1990-luvun alus- sa väistyä maltillisemman muotokielen tieltä. Suomalaisen arkkitehtuurin uusi ilmaisukieli ekspressiivinen minimalismi suuntaa veistoksellisen mini- malismin ja rakennustaiteellisen viileyden ihanteeseen.26 Monet suoma-
24 Mäkinen, 2003
25 Keskustelua Kiasmasta on käyty esi- merkiksi Helsingin Sanomissa 19.6.1993–
5.7.1994 ja The Architectural Review -lehden palstalla vuoden 1993 syyskuusta vuoden 1994 tammikuuhun.
26 Vartola, 2014: 5
laiset arkkitehdit ottavat kantaa vallitsevaan nykyarkkitehtuurin muutok- seen. Juhani Pallasmaa leikittelee musiikkisanoilla vuonna 1990 julkaisussa esseessään Rakennustaiteen rajat – kohti hiljaisuuden arkkitehtuuria:
“Minusta tuntuu, että tällä hetkellä tarvitsemme askeesin, keskittymisen ja mietiskelyn arkkitehtuuria. Me kaipaamme arkkitehtuuria, joka hylkää äänekkyyden, tehon ja muodikkuuden.
Me tarvitsemme arkkitehtuuria, joka ei tavoittele dramatiikkaa, vaan tähtää arkisen elämän tosiasioiden runollistamiseen. Me kaipaamme radikaalia tavanomaisuutta ja arkipäiväisyyttä, luonnollista arkkitehtuuria, jollainen tulvahtaa hyväätekevästi tajuntaamme astuessamme vanhaan talonpoikaistaloon tai istahtaessamme shakertuoliin. Rajojansa murtavan ja itseään uudelleen määrittelevän arkkitehtuurin rinnalle me tarvitsemme hiljaisuuden arkkitehtuuria.” 27
Jyrki Tasa puolestaan korostaa Arkkitehdissa 8/1990 suvaitsevan ja innos- tavan ilmapiirin merkitystä uuden tyylisuunnan luomiselle, ja kuvailee vii- leyttä ja hiljaisuutta tavoittelevaa estetiikkaa vain uudeksi muoti-ilmiöksi.28 Myös ulkomaalaiset mediat tunnistavat suomalaisen arkkitehtuurin- kentän muutoksen. The Architectural Review -lehden vuonna 1990 ilmes- tynyt teemanumero Cool Helsinki School tulkitsee vallitsevan tilanteen tie- tynlaisena henkisenä uudelleensyntymisenä, jossa modernismin perinne ja vakavamielinen Alvar Aallon elämäntyö elvytetään osaksi uutta arkkiteh- tuurin suuntaa.29 Peter MacKeith puolustaa suomalaisen arkkitehtuurin monimuotoisuutta Arkkitehdissa vuonna 1992:
“Ulkopuoliset tarkkailijat etsivät suomalaisesta arkkitehtuurista jatkuvasti ”seuraavaa sukupolvea”, uutta modernistista heroismia, uutta arktista shamaania, uutta pohjoista humanismia, suomalaista ”hiljaisuuden arkkitehtuuria”. (…) Tuollaiset arvot vaikuttavat erityisen epäilyttäviltä juuri nyt, kun kaikki yritykset valaa suomalaista arkkitehtuuria yhtenäiseen muottiin väistämättä esittävät vain rajoittuneen käsityksen nykyisen suunnittelukulttuurin persoonallisuuksien ja esteettisen ilmaisun kirjosta.”30
1990-luvulla nopeasti kehittyvä teknologinen murros pitää arkkiteh- din ammattikuvan jatkuvassa muutoksessa. Arkkitehtien työnkuvaa muut- taa 1990-luvulla myös tietokoneavusteisen suunnitteluohjelmien yleis- tyminen. 1990-luvun loppupuolella jo lähes kaikki rakennesuunnittelu ja projektien visualisointi toteutetaan 3D-suunnitteluohjelmilla käsivarapiir- tämisen sijaan.
Arkkitehti elää viimeisiä aikojaan yksinoikeutettuna arkkitehtuurin tiedonjaon välineenä. Vuoden 1996 lopulla Arkkitehti alkaa ilmestyä myös verkossa. 2000-luvulla arkkitehtuurimedia laajenee myös muille internetin alustoille: blogiteksteihin ja sosiaalisen median päivityksiin.
27 Pallasmaa, 1990 28 Tasa, 1990 29 Davey ym., 1990 30 MacKeith, 1992
KUVA 4 The Architectural Review -lehden suomalaista arkkitehtuuria käsittelevä tee- manumero Cool Helsinki School ilmestyi maaliskuussa 1990.
Arkkitehdin genre
Seuraavaksi avaan Arkkitehdin diskursiivista kontekstia lisää hyödyntämäl- lä genren käsitettä. Laveasti määritellen genret (myös tekstilaji, kielenkäytön laji) ovat tekstijoukkoja, joihin kuuluvilla teksteillä on yhteinen viestinnäl- linen päämäärä. Tekstijoukon diskurssiyhteisöön, tässä tapauksessa Arkki- tehdin lukijoihin, kuuluvat ihmiset tunnistavat tuon päämäärän. Tekstejä analysoitavissa genre on ymmärrettävissä yhtäältä tekstintuottamis- ja tulkitsemisprosesseihin vaikuttavana kulttuurisena käytänteenä, toisaalta teksteistä tulkittavissa olevina merkityksinä.31
Eri tekstien genrejärjestelmä rakentuu hierarkkisesti eri abstraktiota- soille. On siis ylä- ja alatason genrejä.32 Tutkimuksessani sekä Arkkitehti ko- konaisuutena että Arkkitehdin pääkirjoitukset tai projektiarviot muodosta- vat omat genrensä. Diplomityön luettavuuden vuoksi aion tästä eteenpäin käyttää sanaa genre kuvaamaan Arkkitehtia kokonaisuutena, ja sanaa teksti- laji kuvaamaan aikakauslehdessä esiintyviä tekstityyppejä, kuten pääkirjoi- tus tai projektiarvio. Esittelen Arkkitehdin tekstilajit seuraavassa alaluvussa.
Aineistoni genre on yhdistelmä arkkitehtuuripuhetta ja Arkkitehdin luomaa diskursiivista kontekstia. Se heijastaa lukijoille ihanteita ja päämää- riä, joita lehti noudattaa, ja sen määrittelyllä on tarkoitus luoda tulkinta siitä, mitä merkityksiä lehti välittää. Tutkimukseni tapauksessa genreen on syytä kiinnittää erityistä huomiota, sillä en ole tehnyt aineistossani ra- jauksia esimerkiksi kirjoittajien ammatillisen taustan mukaan.33 Sen sijaan olen antanut aineistoni rakentua kokonaisuudessaan Arkkitehdin määritte- lemään diskursiiviseen kontekstiin. Päädyin tähän ratkaisuun eritoten sik- si, että tutkimukseni käsittelee melko pientä ja tarkkarajaista metaforien joukkoa, jotka aineiston kaikista metaforista ovat vähemmistössä.
Kuten jo luvussa 2.2 esittelin, Arkkitehti on suunnattu ammattiylei- sölle, ja sen kirjoittajakunta koostuu pitkälti ammattikunnan sisäisistä toimijoista: arkkitehdeista ja arkkitehtikriitikoista. Lisäksi ääneen pääse- vät vaihtelevasti rakennuksen käyttäjät sekä rinnakkaisten taidealojen asi- antuntijat. Laaksosen mukaan 1990-luvulla lehteä ei pyritty 2010-luvun tapaan ohjaamaan arkkitehtikunnan ulkopuolisille, vaan lehden sisältö ja kielenkäyttötapa rakennettiin juuri arkkitehtien ammattikunnalle sopi- vaksi.34
Aineistoni ajalta lehden käytäntöön on kuulunut, että arkkitehdit ovat itse kirjoittaneet lehdessä omista suunnitelmistaan. Jo 1920-luvulla vakiin- tunut käytäntö on voimistanut lehden sisäistä kulttuuria, jossa rohkeat tyylikokeilut ja yllättävät metaforat ovat oletettu osa tekstilajia. Tämä on aineiston rajauksen kannalta olennainen huomio. Käytännöstä päätettiin luopua 2000-luvulla, jotta lehti voisi tarjota riippumatonta arkkitehtuu- rijournalismia projektiesittelyissään. Tuoreemmat lehdet eivät siis toimisi yhtä hedelmällisenä tutkimusaineistona metaforien näkökulmasta.
31 Heikkinen, 2020: 25 32 Heikkinen 2013
33 Kloppmann-Lambert on vuonna 2018 jul- kaistussa artikkelissa tutkinut kielellisiä metaforia brittiläisessä The Architectural Review -aikakausilehdessä. Hän kuitenkin käyttää tutkimusmetodinaan omasta tut- kimuksestani poiketen korpus-tyyppistä lähestymistapaa, jossa tarkastelualueen ulkopuolelle on jätetty esimerkiksi kan- sainväliset vierailevat kirjoittajat sekä taidehistorioitsijat, jotta aineisto edustaa tarkalleen nykyisen englantilaisen kult- tuurin arkkitehtien kielenkäyttötapaa.
Kloppmann-Lambert, 2018
34 Arkkitehdin internet-sivuilla lehden koh- deyleisöksi määritellään ”kaikki arkkiteh- tuurista, kaupunkisuunnittelusta ja ra- kennetusta ympäristöstä kiinnostuneet”.
Tietoa lehdestä, [online]; Laaksonen, 2020 [haastattelu]
Aineiston tekstilajit
Aineistoni koostuu seitsemästä eri tekstilajista; 17 projektiesittelystä, 16 ar- tikkelista, 13 projektiarviosta, 14 teosarviosta, neljästä pääkirjoituksesta ja yhdestä teosesittelystä. Näistä jokainen on sävyltään erilainen ja antaa teks- tin kirjoittajalle erityyppisiä teksti-ilmaisun mahdollisuuksia ja vapauksia.
Projektiesittely eli arkkitehtuurikohteen esittely on noin yhden lius- kan mittainen teksti, jossa arkkitehti (tai arkkitehdit) esittelee itse projek- tinsa peruspiirteitä. Lisäksi projektiesittelyn yhteyteen liitetään runsaasti arkkitehtuurikuvia, kuten pohjapiirustuksia, visualisointeja ja valokuvia, jotka on asetettu lehdessä yleensä tekstin lukemiseen jälkeen katsottavaksi.
Projektiesittelyt ovat Arkkitehdin selkäranka; vuonna 2020 tehdyn lukija- tutkimuksen mukaan lehden lukijat ovat kaikista kiinnostuneimpia juuri ajankohtaisten projektien ja laadukkaiden arkkitehtuurikuvien esittelys- tä.36
1990-luvulle sijoittuvassa aineistossani lehdet projektiesittelyt olivat viimeisen kerran arkkitehtien itsensä kirjoittamia. Tämä tekee aineiston projektiesittelyistä erityisen antoisia analyysin kohteita; tekstien tarkoituk- sena ei ole pelkästään tiedottaa lukijakuntaa uusista projekteista, vaan ne ovat myös arkkitehdin markkinoinnin välineitä. 2000-luvulla lehden toi- mitus linjasi käyttävänsä jatkossa ulkopuolisia kriitikoita projektiarvioiden kirjoittajina.37 Nykyään esittelytekstit toteutetaan haastattelumuodossa, joissa arkkitehti saa äänensä ja näkemyksensä kuuluviin, mutta lehden toi- mitus on määritellyt haastattelukysymykset ja näin ohjaa esittelyn sisältöä.
36 Taloustutkimus Oy, Arkkitehti-lehden lu- kijatutkimus, 2020 [online]
37 Laaksonen, 2020 [haastattelu]
Lehden sävy säilyy aineiston ajanjaksolla kauttaaltaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta melko lauhkeana. Arkkitehtuurikritiikkiä on määrältään melko vähän. Kirjoittajat eivät tapaa kritisoida muiden projek- teja jyrkkäsanaisesti, vaan arviointi naamioidaan enemmin rivien väliin.
Ilmiö liittyy pitkään arkkitehtikunnan sisällä jatkuneeseen arkkitehtuuri- kritiikin puutetta käsittelevään keskusteluun. Yhtäältä syynä voidaan pitää pientä ja tiivistä ammattikuntaa, jossa kollegoita ei haluta loukata. Toisaal- ta arkkitehtuurikritiikin vaatimustaso on korkea, ja sopivia kirjoittajia on hankalaa löytää. Matti Mäkinen tiivistää ongelman napakasti:
”Uskottava kriitikko ei saisi itse olla kisaamassa suunnittelevana arkkitehtina. Toisaalta hänellä tulisi olla arkkitehtuurin historian, sen teorian ja vertailukelpoisen kansainvälisen tapahtumisen tuntemus sekä vankka tausta käytännön arkkitehtityöstä. Kuva koko rakennusalan monihaaraisista kuvoista olisi erittäin hyödyllinen.
Kokeneetkin päivälehtikriitikot ovat suhteessa arkkitehtuurin arkeen vetäneet lyhyehköjä korsia ja paenneet kulttuurisivujen auvoiseen ilmastoon.” 35
35 Mäkinen, 2003
Projektiarvio on projektiesittelyn yhteyteen liitetty lyhyehkö teksti, jossa joko rakennuksen käyttäjä tai arkkitehtuurikriitikko analysoi projek- tin onnistumista. Tekstin sävy riippuu voimakkaasti kirjoittajan asemasta suhteessa projektiin; käyttäjien tekemät arviot ovat monesti asiasisällöl- tään positiivisia ja sävyltään neutraaleja, kun taas kriitikoiden tekstit ovat tunteikkaaseen sävyyn kirjoitettuja, kritisoivia tai ylistäviä. Kriitikoiden kirjoittamat projektiarviot ovat monesti vastineita projektiesittelyssä ku- vailtuihin arkkitehtuurin ominaisuuksiin.
Omaan aineistooni on valikoitunut lähtökohtaisesti pelkästään posi- tiivisia projektiarviota. Selitys tälle löytyy musiikkikäsitteiden kontekstis- ta. Monissa teksteissä musiikkikäsitteet symboloivat arkkitehdit todellista onnistumista. Arkkitehtuuri on saavuttanut uuden tason, jossa se ilmentää rakennustaiteen lisäksi musiikillisia piirteitä.
Arkkitehdin pääkirjoitukset noudattavat perinteistä aikakausi- ja sa- nomalehden pääkirjoituksen mallia; päätoimittaja ottaa lyhyellä, sivun mittaisella tekstillään kantaa ajankohtaiseen, numeron teemaan liitty- vään aiheeseen. Pääkirjoitusten tarkoituksena on puhutella lukijakuntaa, ja tekstilajissa esiintyykin usein ”me”-puhetta, joka korostaa arkkitehtuu- rikeskustelua vaivaavaa kahtiajakoa; me arkkitehdit ja muut ulkopuoliset.
Arkkitehdissa esiintyy kahdentyyppisiä artikkeleita; lehden alussa esiintyviä, numeron teemaan johdattelevia ja helppolukuisia sekä lehden loppupuolella, usein arkkitehtuurin teoriaan liittyviä raskaampia artikke- leita. Yhdessä lehdessä artikkeleita on 2–6 artikkelia niiden pituudesta riip- puen.
Aikakausilehdelle tyypillisestä artikkelista poiketen Arkkitehdin artik- keleissa kirjoittajan ääni ja persoona näkyy selkeästi sanavalinnoissa sekä tekstin sävyssä. Tässä mielessä Arkkitehti ei lehtenä pyri esiintymään yksiää- nisenä, vaan lehdet tekstit saavat henkilöityä voimakkaasti kirjoittajiinsa.
Vaikka eri tekstilajit tuovat erityyppisiä vaikutteita käsiteltävään ai- neistoon, yhdistyvät ne toisiinsa lehden tuoman kontekstin avulla. Tämän vuoksi teksteistä voidaan tunnistaa yhteneviä tyylillisiä piirteitä, jotka tois- tuvat läpi tekstilajien. Syy tälle löytyy lehden statuksesta ammattilehtenä;
lukijoiden ja kirjoittajien joukko on pääpiirteittäin homogeeninen ja tiivis yhteisö, jossa kirjoittamisen tyylikeinot tuntuvat tarttuvan helposti. Alalla myös arvostetaan kirjoitustapaa, joka heijastaa omaa taiteilijuutta.
Lähiluku aineiston käsittelyn välineenä
Tutkimukseni alkuvaiheilla tutkimussuunnitelmani oli kerätä ennalta määritetty musiikkisanojen joukko, joiden esiintyvyyttä aineistossa lähti- sin tarkastelemaan. Tämä aineistonkeruumenetelmä osoittautui kuitenkin tehottomaksi ja yksipuoliseksi – monet musiikin aihepiiriin liitetyt käsit- teet esiintyvät myös muissa ammattikielissä ja konteksteissa, jotka eivät lii- ty musiikkiin. Esimerkiksi käsite variaatio voi viitata musiikin lisäksi muun muassa matematiikkaan tai kasvitieteisiin.
Edellä mainitun vuoksi päädyin käsittelemään aineistoani hyödyn- täen lähilukua eli mahdollisimman yksityiskohtaista aineiston lukemisen menetelmää, jossa pelkän sanaosuman lisäksi tarkastellaan ympäröivän tekstin luomaa kontekstia ja temaattisia aineksia. Esimerkiksi arkkitehti Hannu Huttunen käyttää artikkelissaan ”Aurajokisuun itäranta” käsitettä variaatio seuraavasti;
”Itse kaupunkitila rytmittyi rakennusryhmien väliin (...) Rytmi, toisto ja variaatio osoittautuivat kaupunkirakenteessa yhtä kiehtoviksi elementeiksi kuin yksittäisessä rakennuksessakin.”38
Tekstissä ilmenevä konteksti, eli tässä tapauksessa substantiivit rytmi ja toisto sekä verbi rytmittyä yhdistävät käsitteen musiikkidiskurssiin. Kuten edeltäväs- tä esimerkistä voidaan huomata, lopullinen käsittelyaineistoni nojaa voi- makkaasti omaan tulkintaani sanastoaineksen musiikkivaikutteista. Tähän tulkintaan vaikuttaa arkkitehtiopintojeni lisäksi laajat musiikkiopinnot.
Laadullisen tutkimuksen perusominaisuutena on, että tekijän sosiaalinen näkökulma vaikuttaa lopputulokseen.
38 Huttunen, ARK 1/1996
2.3 Arkkitehtuurin kielellinen metafora
Arkkitehtuurin kuvailevassa kielessä metaforien käyttö on runsasta ja mo- nimuotoista. Tutkimusaiheeni musiikin metaforat muodostavat melko harvinaisen, mutta tunnistettavan ja selkeärajaisen metaforajoukon arkki- tehtuurin kielellisissä metaforissa.
Luvussa 1.2 esitellyt tutkijat Rosario Caballero ja Kloppmann-Lambert ovat englannin kieltä käsittelevissä tutkimuksissaan tunnistaneet monia eri lähdealueita arkkitehtuurin kielen metaforille. Kloppmann-Lambertin korpuspohjaisessa tutkimuksessa arkkitehtuurin kielessä metaforien läh- dealueina käytettiin eläviä olentoja (44 %), objekteja ja materiaaleja (20 %), taidetta ja kieltä (19 %), tiedettä ja tekniikkaa (11 %) sekä ympäristöä (6 %).39 Musiikkimetaforat on asetettu taide- ja kielimetaforien alle. Taide- ja kie- limetaforista seitsemän prosenttia on musiikin liitettäviä metaforia. Klop- pmann-Lambert on myös jakanut omaksi luokseen äänen metaforat, joita on yksi prosentti. Rosario Caballeron aineistosta musiikin metaforiksi on
lajiteltu 2,3 prosenttia.40 39 Kloppmann-Lambert, 2018: 7
40 Caballero, 2006: 91
KUVA 5 JA 6 Arkkitehtuuriteoreetikko Charles Jencksin ja kuvittaja Madeleine Vriesendorpin visuaalinen metafora-ana- lyysi pohtii, mitä viestejä Norman Fosterin suunnittelema, Lontoossa sijaitseva Swiss Re -jälleenvakuutusyhtiön pääkonttori vä- littää. Vuonna 2003 valmistunutta pilven- piirtäjää kutsutaan mediassa usein cock- tailkurkuksi (en. gherkin).
Kognitiivinen metaforateoria
Kielitoimiston sanakirjan mukaan metafora on vertaukseen perustuva kieli- kuva (esim. ilmaukset tuolin jalka; luonto itkee).41 Metaforan olemuksesta ja toimintatavasta on monia eri tulkintoja, mutta vanhimman ja yleisimmin omaksutun Aristoteleen Runousopin mukaisen käsityksen mukaan meta- fora on kätketty ilman kuin-sanaa rakentuva vertaus. Kirjallisuudentut- kimuksessa metafora luokitellaan troopiksi, eli sellaiseksi kuvainnolliseksi kielikuvaksi, jossa sanoja käytetään kirjaimellisesta merkityksestä poike- ten.42
Kielitieteissä metaforantutkimuksen käännekohtana voidaan pitää kielentutkija George Lakoffi n ja fi losofi Mark Johnsonin 1980-luvulla jul- kaistua teosta Metaphors we live by. Lakoffi n ja Johnsonin kognitiivisen metaforateoria kyseenalaistaa klassisen käsityksen metaforasta kielellise- nä rakenteena tai pelkkänä retorisena tyylikeinona. Sen sijaan Lakoffi n ja Johnsonin mukaan metaforat ovat laaja-alaisen ajattelun välineitä, joita ihmiset luonnostaan käyttävät havainnoidessaan ja ymmärtäessään maa- ilmaa. Mielivaltaisuuden ja sattumanvaraisuuden sijaan metaforien käyttö perustuu kielenkäyttäjän kokemuksiin maailmasta.43
Olen valinnut työni perustaksi juuri kognitiivisen metaforateorian, sillä se tarjoaa klassisesta metaforakäsityksessä poiketen mahdollisuuden eri metaforien ryhmittelyyn ja käsiterihmastojen luomiseen. Esimerkiksi klassisen metaforateorian mukaan lausahdukset ”Suhteemme on ajautu- nut umpikujaan” ja ”Katso, minne olemme yhdessä päätyneet” näyttäyty- vät kahtena toisistaan irrallisina ja riippumattomina, yksittäisinä kielelli- sinä oivalluksina. Kognitiivisessa metaforateoriassa samaa käsiteaiheistoa hyödyntävät metaforat pyritään yhdistää laajempaan käsitemetaforaan (en.
conceptual metaphor). Edellä mainittujen metaforien käsitemetaforana on siis tällöin RAKKAUSSUHDE ON MATKA. Näin kognitiivinen metafora- teoria tarjoaa laaja-alaisemman tarkastelukulman arkkitehtuurin kielel- lisiin ilmiöihin.44 Typografi altaan käsitemetaforat merkitään kapiteelein, eli pienaakkosten korkuisilla suurilla kirjaimilla. Kapiteelit viestivät, ettei muotoilua sellaisenaan esiinny tekstissä.45
Lakoff ja Johnson jakavat metaforat strukturaalisiin, ontologisiin ja orientoiviin metaforiin. Myöhemmin luokitukseen on lisätty myös mieli- kuvametaforat (en. image metaphors).46 Strukturaalinen eli rakenteellinen metafora auttaa ymmärtämään kohdealuetta toisen ilmiön tai asian avulla.
Esimerkiksi rakennuksen jäsentymistä voidaan kuvailla ihmisen tai eläi- men anatomian avulla. Helsinki-Vantaan lentoaseman keskiterminaalin kuvauksessa hyödynnetään osuvasti linnun anatomiaa:
”Ylimpänä olevan pyöreän lennonjohtotilan alapuolella kurottuu linnunnokan tapaisena ulokkeena asematason valvontatila” 47
41 Kielitoimiston sanakirja, 2020 42 Tieteen termipankki, 2020;
Heikkinen, 2020
43 Lakoff & Johnson, 1980: 3–6 44 emt.
45 Kövecses, 2010: 6
46 Lakoff & Johnson, 1980: 16–21, 23–27;
Lakoff ym.: 1989 47 Salminen, 1996
Käsitemetafora
RAKKA
USSUHDE ON MA TKA
KUVA 7 Perinteisestä Aristoteleen meta- foratulkinnasta poiketen kognitiivinen metaforateoria tarjoaa mahdollisuuden tarkastella metaforia toisiinsa linkittyvinä käsiterihmastoina.
Lakoffi n ja Johnsonin kognitiivinen metaforateoria
”Mutkia matkassa”
”Minne olemmekaan yhdessä päätyneet”
”Yhteinen taival”
”Päädyimme eri teille”
”Parisuhteemme on ajatunut umpikujaan”
Käsitemetafora
RAKKA
USSUHDE ON MA TKA
”Kattolyhtyjen kolmion muotoisessa yläpinnassa on kuusi valoa heijastavaa siipeä.”
”Sisätiloihin valoa ja ilmavuutta antavana aiheena on tässä nivelkohdassa kaareva valokatto.”
Ontologiset metaforat vuorostaan kuvaavat ilmiöitä, tapahtumia ja toimin- toja kokonaisuuksina, joilla on ulottuvuudet. Karkeasti kuvattuna ontolo- giset metaforat perustuvat personifikaatioon eli elottoman asian tai seikan elollistamiseen. Arkkitehtuuriteksteissä rakennuksia kuvataan tyypillisesti liikkeen avulla, vaikka todellisuudessa staattinen rakennusmassa ei hievah- da. Edellä lainatussa artikkelissa terminaalirakennuksen liikettä ja toimin- taa kuvataan moneen otteeseen:
”Kaikki kolme matkustajasiltaa, jotka lähtevät terminaalin kulmasta, on niin ikään tehty mahdollisimman ilmavina ja lasiseinäisinä.”
”Toisen kerroksen kongressitiloja läpäisevät lyhdyt tuovat valoa ja ilmavuutta sen alapuoliseen matalaan yleisön liikennetilaan.”
”Vanhan terminaalin antama lähtökohta, varsin matalat kerroskorkeudet, on johtanut tavoitteeseen käyttää sisäseinissä mahdollisimman paljon lasipintoja”
Orientoivat metaforat ovat suuntaavia metaforia, jotka auttavat hahmot- tamaan abstrakteja käsitteitä tilallisen suuntautumisen kautta, esimerkiksi mielialaa voi olla ylhäällä tai alhaalla, ja pettymystä voidaan kuvata taka- pakkina. Mielikuvametaforat puolestaan hahmottavat kuvia toisten kuvien avulla. Musiikkikäsitteistä olen tunnistanut erityisesti rakenteellisia ja on- tologisia metaforia.
Kognitiivisen metaforateorian keskeisiä käsitteitä ovat lähde- ja koh- dealue. Lähdealueelta lainataan metaforinen ilmaus, joka helpottaa koh- dealueen vaikeammin hahmotettavaa ilmiötä. Esimerkiksi arkkitehti Erkki Kairamo on kuvaillut arkkitehtuuria seuraavasti:
”Oleellista arkkitehtuurissa ovat hyvät suhteet, jotka synnyttävät rytmin, jännitteet ja lyriikan. Viittaan tässä musiikkiin. Hyvä talo soi ja parhaimmillaan säveltää.”48
Tässä vertauskuvassa metaforan kohdealueena toimii arkkitehtuuri ja läh- dealueena musiikki. Näin metaforan kohdetta, arkkitehtuuria, voidaan ha- vainnoida lähdealueen eli musiikin yleisesti tunnettujen piirteiden avulla.
Lainauksen käsitemetaforaksi määräytyy ARKKITEHTUURI ON MUSIIKKIA, ja edellä mainittua prosessia kutsutaan metaforan kartoittamiseksi (en. map- ping).
48 Hassi, ARK 5–6/1997
