Jonathan Charteris-Blackin kehittämä kriittinen metafora-analyysi pyrkii vastaamaan kognitiivisen metaforateorian kritiikkiin, jossa kulttuurisia ja ideologisia tekijöitä ei ole huomioita metaforien analysoinnissa. Teorian mukaan metafora on tehokas retorinen tyylikeino, jolla kuulijoihin pyri-tään vaikuttamaan tietoisesti. Kriittisen metafora-analyysin menetelmää on käytetty kielentutkimuksen ohella erityisesti poliittisen retoriikan tut-kimuksessa. Charteris-Blackin mukaan metaforien käyttö poliittisessa ar-gumentoinnissa on yleistä varsinkin metaforien suostuttelupotentiaalin vuoksi.52
Seuraavassa esimerkissä metaforien ristiriitainen käyttö valottaa taus-talla vallitsevia asenteita. Laaksosen pääkirjoituksessa arkkitehdin työtä verrataan ruuanlaittoon:
”Merkittävä rakennustaide syntyy samalla tavoin kuin hyvä ruoka.
Arkkitehtuurin ateriakokonaisuus ei kestä yksityiskohdissaan suunnittelemattomia tai huolimattomasti valmistettuja osia.
Liikenteen arkkitehtuuri on rakennustaiteen vaativa alalaji.
(…) Valitettavan usein liikenteen rakennusten suunnittelu koetaan rakennuttajan puolelta arkisena tai merkityksettömänä.
Arkkitehtuuri nähdään väriströsselinä, jolla huonon makuista rakennekakkua koristellaan. Sen kokeminen on mautonta kertakäyttöruokailua, josta puuttuu juhlan tuntu. Paraskaan ateria ei ole kuin häivähdys makujen mahdollisuuksista.”53
Ruokakuvasto arkkitehtuurin kuvauksessa on humoristista ja paikoitellen absurdia –väriströsseli ja kakun koristelu esiintyvät harvoin arkkitehtuuridis-kurssissa. Kirjoittaja muotoilee tekstissään, miten liikenteen arkkitehtuu-ria voidaan pitää vaativana rakennustaiteen muotona. Aihetta ympäröivät ruoka-metaforat puolestaan viestivät päinvastaista: liikenteen arkkitehtuu-rin suunnittelu on yhtä yksinkertaista ja jokapäiväistä kuin ruuanlaitto.
Käytän Charteris-Blackin kriittisen metafora-analyysin menetelmää soveltaen. Tunnistan metaforaehdokkaat aineistoista, jonka jälkeen karsin metaforan määritelmään kuulumattomat ilmaisut. Lajittelen jäljelle jää-neet metaforat niiden niin sanottujen avainsanojen mukaan. Aineistossani avainsanoina toimivat musiikkikäsitteet, kuten rytmi tai syke. Prosessis-sa on huomioitava synonyymien ja kiertoilmaisujen mahdollisuus, jonka vuoksi suoranainen korpusanalyysiohjelman käyttö ei tuottaisi toivottua tulosta. Seuraavaksi tulkitsen, millaisia käsitemetaforajoukkoja aineistoni muodostavat. Viimeisenä pohdin, miten aineistoni metaforat arvotetaan sekä avainsanojen että käsitemetaforien näkökulmasta, ja mikä niiden re-torinen merkitys tekstissä on.
52 Charteris-Black, 2005: 15–20 53 Laaksonen, 1996
2.3 Arkkitehtuurin ja musiikin suhteesta
Musiikin ja arkkitehtuurin yhteinen historia on pitkä. Musiikin ja arkki-tehtuurin yhteinen harmoniakäsitys ja mittaharmonian perusteet ovat kulkeneet Pythagoraan sävelopista Antiikin Kreikasta Vitruviuksen De Arci-tecturan kautta renenssanssiin, palladiolaiseen arkkitehtuurin ja sitä myö-hemmille vuosisadoille.54 1800-luvulla arkkitehtuuria alettiin kutsua jää-tyneeksi musiikiksi, eivätkä arkkitehtuurin ja musiikin yhteyttä pohtivat ole vieläkään kyllästyneet nyt jo melko käytettyyn lentävään lausahdukseen.55
1900-luvun arkkitehtuurissa musiikkia ovat hyödyntäneet suunnitel-missaan erityisesti musikaalisesta taustasta tulevat arkkitehdit. Suomalai-sessa arkkitehtuurikeskustelussa arkkitehtuurin ja musiikin yhteydestä ei voi puhua ilman Juha Leiviskää (s. 1936). Tunnetussa lainauksessaan vuo-delta 1996 hän muotoilee musiikin ja arkkitehtuurin yhteydestä seuraavas-ti:
“Minulle arkkitehtuuri ja musiikki ovat toisiaan lähinnä olevat taiteenlajit. Ne ovat sama asia eri kielillä sanottuna.
Kummassakin pyritään luomaan ihmisen mittaista, ihmisen koettavissa olevaa tilaa tähän äärettömään, käsityskykymme ylittävään maailmankaikkeuteen. Kummassakin taiteenlajissa on aikaulottuvuus keskeinen ominaisuus. Arkkitehtuuri on, kun on kysymys tilaprosesseista ja tilojen järjestymisestä suhteessa toisiinsa, koettavissa parhaiten nimenomaan liikkumalla, elämällä tiloissa. Samoin musiikki on elämistä säveltilassa. Kaikki nämä pienen ja suuren, valon ja varjon, hiljaisen ja voimakkaan, monumentaalisen ja intiimin vuorovaikutukset kuuluvat musiikissa yhtä lailla kuin arkkitehtuurissa. On hallitsevia kohokohtia ja taukoja, teema-aineistoa ja sen kehittelyä, on suunnaton määrä alati vaihtuvia, hienovaraisia sävyjä. Saadaan aikaan voimakkaita tunne-elämyksiä ilman että kuvataan, esitetään jotain”56
54 Kruft, 1994
55 Kielikuvan ”Arkkitehtuuri on jäätynyttä musiikkia” alkuperäisestä lausujasta ei ole selvyyttä. Monessa lähteessä sanonnan alkuperäksi määritellään kirjailija Johann Wolfgang von Goethen kirjoittama kirje vuodelta 1836, mutta myös kirjailija Friedrich von Schelling on puhunut jääty-neestä musiikista vuonna 1802–1803 luen-nollaan Vorlesung über die Philosophie der Kunst. Saleh Pascha, 2004
56 Norri & Paatero, 1999
KUVA 10 Taina Ahtelan haastattelussa Juha Leiviskä kuvailee Myyrmäen kirkkoa sen va-laistuksen ja valo-olosuhteiden vaihtelun vuoksi barokkimusiikiksi. Leiviskän esiku-vina toimivat suomalaisten puukirkkojen lisäksi Etelä-Saksan myöhäisbarokkikirkot, luostarit ja kirjastot. Ahtela, 2019
Leiviskän puheesta kuuluu sosiaalinen tausta, jossa musiikin ympäristöön on kasvettu. Monet kirjoittajat ovat kuvailleet pianon parissa menestynyttä Leiviskää SÄVELTÄJÄ-käsitemetaforan suuntaisesti, jossa arkkitehdin työ näyttäytyy säveltäjän työnä. Arkkitehtuuriteoreetikko Malcolm Quantrill vertaa Leiviskän työskentelytapoja säveltämiseen: teemojen variointiin sekä toistoon, ilman monotonista lopputulosta. Leiviskä sen sijaan on itse kuvannut työskentelynsä perustuvan yksinomaan arkkitehtonisiin lähtö-kohtiin.57
Muusikko, matemaatikko ja säveltäjä Iánnis Xenákisin lähtökohdat arkkitehtuurisuunnittelulle ovat olleet täysin päinvastaiset. Hänen pyr-kimyksenään oli kehittää uusia tapoja tuottaa arkkitehtuuria, joissa mu-siikki määrittelisi rakennuksen muodonannon. Xenákisin merkittävim-piin teoksiin kuuluu arkkitehti Le Corbusierin ja säveltäjä Edgar Varésen kanssa yhteistyössä toteutettu Philipsin paviljonki (1958), joka rakennet-tiin elektroniikkayhtiö Philipsin tilauksesta Brysselin maailmannäyttelyyn.
Sittemmin rakennus on purettu. Rakennuksen yhdeksästä hyperbolisesta parabloidista sommiteltu epäsymmetrinen muoto sai Xenákisin mukaan muotokielensä hänen vuonna 1955 ensiesitetyn sävellyksen Metastasis nuo-tinnoksesta.
Viimeisenä esittelen yhdysvaltaisen arkkitehdin ja harmonikansoit-tajan Daniel Libeskindin, jonka merkittävimpänä työnä pidetään Berliinin juutalaismuseota (2001). Museo ei ole Philipsin paviljongin tapaan saanut suoria muotovaikutteita musiikista tai nuotinnoksesta, ja rakennuksen tilajärjestely perustuukin daavidintähden abstraktioon. Sen sijaan Libes-kind on korostanut, miten musiikki on toiminut työn keskeisenä inspi-raationlähteenä ja suunnitelman symbolisena selkärankana. Libeskindin mukaan rakennuksen kannalta keskeisin musiikkiteos oli säveltäjä Arnold Schönbergin ooppera Mooses ja Aaron. Oopperan sävellystyö jäi kesken, kun juutalainen Schönberg karkotettiin Berliinin musiikkikorkeakoulun sävellyksen professorin virasta 1930-luvulla tulevaa holokaustia enteillen.
Libeskind kertoo tavoitelleensa Schönbergin sävellystyön loppuun viemis-tä arkkitehtuurin muodosta.58
57 Quantrill, 2001; Leiviskä, 2012
58 Libeskind, 1990; Libeskind & Belloli, 1997