uksen kautta vaikutus käsitetti1n laajemmin, yhteiskuntaan ja sen toimintaan liittyvänä.
3Tyypillinen agenda-setting -tutkimus voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensiksi joukkovies- timien käsittelemät teemat asetetaan tärkeys- järjestykseen, jossa laajimmin käsitelty aihe laitetaan ensimmäiselle sijalle. Toiseksi kysy- tään viestimien yleisöltä, mikä on sen käsitys tärkeimmästä poliittisesta kysymyksestä. Vas- taukset asetetaan nyt puolestaan tärkeysjärjes- tykseen eniten mainitun kysymyksen asettuessa ensimmäiseksi. Kolmanneksi näitä kahta listaa verrataan toisiinsa. Jos aiheet korreloivat, on kyse agenda-setting -funktiosta. (Weiss 1980, 615.) Nykyisin käsitettä on käytetty vähemmän mekaanisesti esim. maailmantoimistojen roolin pohdinnan yhteydessä (ks. esim. Boyd-Barrett 1980, 19-20).
4Lukijoiden haastatteluaineiston on ystävälli- sesti luovuttanut käytettäväksi VTT Jorma Miet- tinen, jonka väitöskirjatyön osan aineisto muo- dostaa (ks. Miettinen 1980).
5Lukemisintensiteetti on laskettu laskutoimi- tuksella
100 x lukijat (ks. Miettinen 1980, 257).
otos
6Miettisen väitöskirjatyön aineiston suosituin kuva oli irtokuva rouva Sanni Valjuksesta, jo- ka näyttää keittiön ikkunasta sisään lentänyt- tä metsoa otsikolla 'Metso rysähti melkein pa- taan' (Miettinen 1980, 263).
7Esim. Kivikuru (l978b) jakaa sodan jälkeisen anglo-amerikkalaisuuden kahteen kauteen, jois- ta ensimmäinen koski viestintäteknologiaa ja kirjankustannusta sekä toinen lehdistöä.
Kirjallisuus
BENTON, Marc & FRAZER, P. Jean. The Agenda- Setting Function of the Mass Media at Three Levels of "Information Holding". Communica- tion Research, 3 (1), 1976.
BOURDIEU, Pierre. A Diagram of Social Position and Life-Style. Media, Culture and Society, 2 (3), 1980.
BOYD-BARRETT, Oliver. The International News Agencies. Beverly Hills/London, 1980.
FISKE, John
&
HARTLEY, John. Reading Television.London/New York, 1978.
The FLOW of the News. Zurich, International Press Institute, 1953.
HAAPASALO, Jukka. Suomalaiset joukkotiedotuk- sen käyttäjinä. Oy Yleisradio Ab, PTS-elin, Sarja B: 1, 1974.
HEISKANEN, Ilkka. Joukkoviestintä ja kulttuu- riteollisuus. Teoksessa SIS~TTö, Seppo (toim.).
Viestintä uuteen aikaan. Viestintätutkimuksen Seuran julkaisusarja, N:o 1. Espoo, 1980.
HEISKANEN, Ilkka. Televisio ja kansankulttuurin kehitys Suomessa. Teoksessa SINKKO, Risto (toim.). Televisio ja suomalainen. Viestintä-
46
tutkimuksen Seuran julkaisusarja, N:o 3. Espoo, 1981.
HELLMAN, Heikki. Ajatusten Marshall-suunnitel- ma. Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos, Julkaisuja, Sarja B: 4. Tampere, 1981.
HYV~RINEN, Pekka & ID~NP~~N-HEIKKIL~, Helena &
VIRKKI, Juhani. Tutkimus ulkomaanaineistosta.
Tampereen yliopiston tiedotusopin laitos, pro gradu, 1975.
KIVIKURU, Ullamaija. The American Influence in the Finnish Mass Media. University of Wiscon- sin, a Master's Thesis, 1976.
KIVIKURU, Ullamaija. A Cultural Invasion in Two Waves. Paper prepared for the IAMCR Con- ference, Warsaw, 1978(b).
KIVIKURU, Ullamaija. Foreign News on Foreign Terms. Finnish National Commission for Unesco, 1978(a).
LIPPMAN, Walter. Publie Opinion. New York, 1921.
MALMBERG, Tarmo. Viestintä ja kulttuuri. Tam- pereen yliopiston tiedotusopin laitos, Julkai- suja, Sarja C: 2. Tampere, 1981.
MIETTINEN, Jorma. Sanomalehtien lukeminen.
Viestintätutkimuksen Seuran julkaisusarja, N:o 2. Espoo, 1980.
MIETTINEN, Jorma. Sanomalehtien lukemistutki- muksen menetelmistä. Helsingin yliopiston tie- dotusopin laitos, julkaisuja, Sarja lA/2/79.
MITCHELL, Ritva. Nuorten elämäntyylistä ja kulttuuritoiminnoista. Helsinki, 1979.
MARTENSON, Gunnar. Oy Suomen Tietotoimisto - Finska Notisbyrån Ab 75 vuotta 1887 - 1962.
Helsinki 1962.
NORDENSTRENG, Kaarle & SALOMAA, Markku.
Studying the Image of Foreign Countries as Por- trayed by the Mass Media: A Progress Report.
Paper prepared for the IAMCR Conference, War- saw, 1978.
PARK, Robert E. The City. Chicago, 1925.
PIETIL~. Veikko. On the Effects of Mass Media:
Some Conceptual Viewpoints. Teoksessa BERG, M.
et al. (eds.). Current Theories in Scandinav- ian Mass Communication Research. Grenaa, 1977.
PIKKARAINEN, Raija. Suomen Tietotoimisto. Hel- singin yliopiston valtio-opin laitos, laudatur- tutkielma, 1967.
RANTANEN, Terhi. The Distribution and Reception of Foreign News in Finland. Paper prepared for the Nordic Conference of Mass Communication Researchers, Reykjavik, 1981.
RANTANEN, Terhi. Ulkomaanaineiston tarjonta ja välittyminen. Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitos, sivulaudaturtyö, 1981.
SINKKO, Risto. Tiedotusvälineiden kulutus ja sen muuttuminen. Teoksessa LITTUNEN, Yrjö &
SINKKO, Risto (toim.). Yhteiskunnallinen tie- to ja tiedotustutkimus. Tapiola, 1975.
(jatkuu sivulla 69)
Tarkastelen seuraavassa Herbert I. Schillerin viestintäimperialismin teorian pääpiirteitä, erityisesti sen esittämää käsitystä viestinnäs- tä. Schiller on valikoitunut tarkasteltavaksi
"ylitse muiden" siksi, että hänen käsityksissään ilmenevät tiivistetysti ne tyypilliset piirteet, joita olen halunnut tuoda esiin viestintäimpe- rialismin teorian eri "suuntauksista".
Teorian pääpiirteitä
Schillerin viestintäimperialismin teoriaan on helppo yhtyä. Hän on tutkimuksissaan todennut viestinnän virtojen kulkevan epätasapainoisesti ja siten epätasa-arvoisesti eri maiden välillä.
Tämä imbalance koskee niin pääomien, raaka-ai- neiden, teknologian kuin viestinnänkin näkyviä virtoja, jotka näyttävät toteuttavan yksinomaan länsimaisen "talouden" etupyrkimyksiä. Näin huomio kiinnittyy viestinnän, joukkotiedotuksen ja kommunikaation, tuotannon ja teknologian omistussuhteisiin ja kontrolliin. Jos viestin- nän tuotannon ja omistuksen huomataan keskitty- neen yksipuolisesti ylikansallisten yhtiöiden ja valtablokkien käsiin, päädytään oletukseen, jossa viestinnän katsotaan edustavan sille it- selleen ja sitä kautta myös vastaanottajille
. 1
(jotka eivät sitä omista ja siten tuota) vie- raita päämääriä.
Schiller katsoo, että viestintä on kaikille kuuluva luonnonvara, jonka ylikansalliset yh- tiöt ovat valjastaneet palvelemaan omia tarpei- taan: vallan laajenemisen, manipulaation ja voiton saalistuksen tarpeita. Yhteinen luon- nonvara (esimerkiksi radioaallot) välittää näin aina ylikansallisten yhtiöiden arvoja ja tarpei- ta vahvistavaa viestintää, tapahtuipa viestin- tä armeijan elektroniikkakoneiden, liikemiesten datapankkien tai joukkoviestimien välityksellä.
Schillerin ajattelussa valta ja talous kietoutu- vat yhteen, jolloin hänen mukaansa myös viestin- tä eri muodoissaan jää kokonaisuudessaan armei- jan, talouden ja valtiovallan liittymän renki- pojaksi.
Schiller löytää näin välittömästi havaitta- vien joukkotiedotusmuotojen pinnan alta erään- laisen toisen maailman, nimittäin talouden ja omistussuhteiden maailman. Hänen mukaansa tä- män maailman demokratisoiminen tasapainottaisi myös viestinnän virrat, jolloin myös niiden si- sältö vapautuisi herruuden manipulaatiosta.
Tämä demokratisoimisprosessi olisi Schillerin mielestä mahdollista toteuttaa viestintä- ja kulttuuripolitiikan avulla. Näin politiikan
avulla kontrolloitavat viestinnän välineet ja- kaisivat objektiivista ja ihmisten todellisia etuja, tarpeita ja arvoja vastaavaa tietoa maa- ilmasta.
Schillerin lähestymistapa viestinnän ongel- miin on seuraava:
"Tutkimuksen kohteeksi ei pidä asettaa vähem- pää kuin se yhteiskunnal lis-taloudellisen pro- sessin kokonaisuus, joka yhdistää kansakuntia ja kansakuntien sisällä luokkia toisiinsa. Eril- linen taloudellinen, kulttuurinen tai poliitti- nen analyysi ei ole vain rajoittunut vaan saat- taa jopa hämärtää prosessin kokonaisuuden ymmär- tämistä." (Schi11er, H., 1978, s. 271.)
Schillerin metodi, kuten hän itse ilmaisee, osoittaa pyrkimystä pois "ahtaasta kansa11 ises-
M. Grishunin: Kameramies toiminnassa
ta näkökulmasta". Kokonaiskuvan avulla hän olet- taa pureutuvansa syvemmälle viestinnän alueen ongelmiin. Jos ei oteta huomioon kaikkia niitä asioita, jotka viestintään vaikuttavat, ei vies- tinnästä saada otetta kokonaisuutena. Näitä yh- teiskunnallisia yhteyksiä Schillerin mukaan ovat omistus- ja kontrollirakenteet, jotka muo- vaavat viestinnän "kapitalistiseksi" viestin- näksi. Jos omistus ja valvonta on demokraat- tista, toteuttaa viestintä todellisia arvoja ja tarpeita.
Tähän ajattelumuotoon ilmeisesti päädytään luonnollisesti, jos viestintä ymmärretään tie- don vaihtona, tv-uutisena tai sanomalehtiteks- tinä, data-pankkina, satelliittina, sotakoneen elektroniikkana, viihdeohjelmana jne. Tutki- muksen abstraktiona viestintä näyttäytyy juuri vaihtona: tuotettu ohjelma tms. siirtyy esimer- kiksi valtion rajojen yli maasta toiseen. Kun tutkimus on "totaliteettiin" pyrkivä11ä meto- dillaan löytänyt virtojen epätasapainon syyt, on aika ryhtyä teknisesti poistamaan niitä.
Näin päädytään kulttuuri- ja viestintäpolitiik- kaan, jonka avulla voidaan kontrolloida ja sään- nellä viestinnän kentän virtoja (Schiller, H., 1976, s. 61, 67; Schi11er, H., 1973b, 471.)
Schillerin viestintäimperialismin teoria joh- taa näin politiikan teon alueelle, jonka eri- tyisproblematiikkaa ei ole tässä mahdollista kä- sitellä. Politiikan käsitteiden avulla voidaan luonnollisesti selittää viestintäpolitiikan ken- tän ongelmia, mutta viestintä kokonaisuudessaan viestinnällisenä toimintana ei voi palautua tä- män alueen logiikkaan. Lyhyesti voidaan tode- ta, että politiikan käsite jää Schillerillä hy- vin kapea-alaiseksi, lähinnä ns. osattistumis- kysymykseksi. Sen mukaan mahdollisimman monen on päästävä ammentamaan viestinnän lähteistä, jotka nyt ovat epätasa-arvoisessa käytössä. Se kysymys, miten nuo lähteet (raaka-aineet, tek- nologia, viestintä jne.) tuotetaan, jää Schille- riltä kysymättä. Luonnollisesti hän tietää, että työläiset synnyttävät kaikki "arvot" mutta mitkä "arvot" tuotetaan, sen hänen mukaansa mää- rää kapitalisti. Näin viestintä ja muut näky- vät käytännön tuotteet syntyvät ikäänkuin kan- salaisten ulkopuolella. Viestintä tuotetaan
vain tutkimuksen löytämissä valtasuhteissa, mutta muuten koko tämän prosessin tuottaminen ja uusintaminen tuntuu tapahtuvan omituisessa hämärässä. Ihmiset näyttävät olevan vain val- tasuhteissa keskenään, jolloin vallan käsite tulee myös viestintää ulkoa determinoivaksi instanssiksi. Alistussuhteet voivat olla jos- kus hyvinkin vaikuttavia suhteita, mutta niiden avulla ei voida selittää kaikkea ihmisten kes- kinäisestä kanssakäymisestä, varsinkaan sen kva- liteetteja. Herbert I. Schiller tyytyy kuiten- kin valta- ja konfliktiteoreettiseen kuvaan ja luottaa "alhaalta" käsin tulevan painostuksen voimaan valtasuhteita muutettaessa.
Talous- ja valtasuhteet ovat hänen mukaansa keskittyneitä ja yhteenkietoutuneita. Tätä yli- kansallisten yhtiöiden ja sen "liittolaisten"
valtaa viestintään ei ole riittävästi otettu huomioon.
"Tänään kommunikaation peruskysymykset eivät edellytä käsittelyä tai tutkimista. Sellaiset yhteiskunnalliset kysymykset kuin omistus, val- vonta, taloudellinen tuki, kansallinen suvereni- teetti ja ohjelmatoiminnan luonne muodostavat jul ki1 ausumattoman työjärjestyksen." ( Schi 11 er, H., 1970, s. 149.)
Jos nyt noudatetaan Herbert 1. Schillerin oh- jetta ottaa huomioon koko "sosio-ekonominen" pro- sessi, päädytään tilanteeseen, jossa on kerätty tietoja yhteiskunnan eri praktiikoista ilman, että viestinnälle on löytynyt mitään omaa, itse- näistä aluetta.
Sen sijaan Schiller on asettanut viestintäkä- sitteen alle hyvin erilaisia yhteiskunnallisen käytännön muotoja, kuten hallintaa, teknologiaa,
"politiikkaa", valta- ja herruussuhteita, kan- salaisuuden ja kansan käsitteet, ideologian ja omistamisen eri "kategorioita". Näiden muotojen ulkopuolella ei Schillerin ajattelun mukaan voi puhua .viestinnästä. Viestintää konkreettisesti viestintänä emme näin tunne, vaan viestintä alistuu ilman identiteettiä muiden käytännön muotojen välineeksi.
Kuten Lauri Mehtonen toteaa, tutkimuskohtees- ta ei voi saada koskaan välitöntä tietoa, vaan aina inhimillisen käytännön ja sen ateoreetti- sen ymmärryksen muodoissa. Näin kohde on aina
välittynyttä, eikä tiedolta voi rnsua arkiajat- telun kalvoa, jonka alta välitön totuus paljas- tuisi. Tutkimuskohde i1menee siten aina "elet- tynä, koettuna ja tiedettynä".
"Näin sen sisältöä ei voida ymmärtää kohteen kautta; se on itsessään kohteen ymmärtämisen muoto, jossa kohde ymmärretään käytännöllisen ja teoreettisen suuntautumisen välittämänä." (Mehtonen, L., 1976, s. 14.)
On siis lähdettävä liikkeelle niistä ajatus- muodoista, joissa viestintä jokapäiväisessä käy- tännössä ymmärretään. Näihin muotoihin ei kui- tenkaan tule pysähtyä, sillä silloin tutkimus jäisi vain arkikokemuksen ymmärryksen yleistyk- seksi. Kritisoimalla näitä ajatusmuotoja on mahdollista samanaikaisesti yltää näihin ajatus- muotoihin sidotun käytännön arvosteluun. Schil- lerin sunteen tämä metodi merkitsee hänen teo- riansa kritiikkiä, jolloin myös viestintäimpe- rialismiksi ymmärretty käytännön muoto joutuu arvostelun kohteeksi.
Seuraavaksi tarkastelen niitä ymmärtämisen muotoja, joiden avulla Schiller järjestää vies- tinnäksi kokemansa ilmiöt viestintäimperialis- min teoriaksi. Tarkasteltavana on, kykeneekö hän ylittämään viestinnän eri taustapraktiikoi- den rajat ja löytyykö häneltä aluetta, joka määrittäisi viestinnän sen ehdoista (taloudes- ta, ha11 innasta, kontro11 ista jne.) "eroavaksi" toiminnaksi.
Teorian (viestintäimperiatismin) viestinnätti- syydestä
Nykyisessä ajattelutavassa ihminen on usein luo- tu, alistettu, hallittu ja nimenomaisesti itsen- sä ulkopuolelta hallittu. Hän on kuluttava, mutta ei tuottava ihminen. Missä mielessä in- himillisen käytännön ehdot synnyttävät näitä ulkoapäin hallitun ihmisen ajatusmuotoja, jää tässä käsittelemättä. Taustalla on tietenkin
avulla kontrolloitavat viestinnän välineet ja- kaisivat objektiivista ja ihmisten todellisia etuja, tarpeita ja arvoja vastaavaa tietoa maa- ilmasta.
Schillerin lähestymistapa viestinnän ongel- miin on seuraava:
"Tutkimuksen kohteeksi ei pidä asettaa vähem- pää kuin se yhteiskunnal lis-taloudellisen pro- sessin kokonaisuus, joka yhdistää kansakuntia ja kansakuntien sisällä luokkia toisiinsa. Eril- linen taloudellinen, kulttuurinen tai poliitti- nen analyysi ei ole vain rajoittunut vaan saat- taa jopa hämärtää prosessin kokonaisuuden ymmär- tämistä." (Schi11er, H., 1978, s. 271.)
Schillerin metodi, kuten hän itse ilmaisee, osoittaa pyrkimystä pois "ahtaasta kansa11 ises-
M. Grishunin: Kameramies toiminnassa
ta näkökulmasta". Kokonaiskuvan avulla hän olet- taa pureutuvansa syvemmälle viestinnän alueen ongelmiin. Jos ei oteta huomioon kaikkia niitä asioita, jotka viestintään vaikuttavat, ei vies- tinnästä saada otetta kokonaisuutena. Näitä yh- teiskunnallisia yhteyksiä Schillerin mukaan ovat omistus- ja kontrollirakenteet, jotka muo- vaavat viestinnän "kapitalistiseksi" viestin- näksi. Jos omistus ja valvonta on demokraat- tista, toteuttaa viestintä todellisia arvoja ja tarpeita.
Tähän ajattelumuotoon ilmeisesti päädytään luonnollisesti, jos viestintä ymmärretään tie- don vaihtona, tv-uutisena tai sanomalehtiteks- tinä, data-pankkina, satelliittina, sotakoneen elektroniikkana, viihdeohjelmana jne. Tutki- muksen abstraktiona viestintä näyttäytyy juuri vaihtona: tuotettu ohjelma tms. siirtyy esimer- kiksi valtion rajojen yli maasta toiseen. Kun tutkimus on "totaliteettiin" pyrkivä11ä meto- dillaan löytänyt virtojen epätasapainon syyt, on aika ryhtyä teknisesti poistamaan niitä.
Näin päädytään kulttuuri- ja viestintäpolitiik- kaan, jonka avulla voidaan kontrolloida ja sään- nellä viestinnän kentän virtoja (Schiller, H., 1976, s. 61, 67; Schi11er, H., 1973b, 471.)
Schillerin viestintäimperialismin teoria joh- taa näin politiikan teon alueelle, jonka eri- tyisproblematiikkaa ei ole tässä mahdollista kä- sitellä. Politiikan käsitteiden avulla voidaan luonnollisesti selittää viestintäpolitiikan ken- tän ongelmia, mutta viestintä kokonaisuudessaan viestinnällisenä toimintana ei voi palautua tä- män alueen logiikkaan. Lyhyesti voidaan tode- ta, että politiikan käsite jää Schillerillä hy- vin kapea-alaiseksi, lähinnä ns. osattistumis- kysymykseksi. Sen mukaan mahdollisimman monen on päästävä ammentamaan viestinnän lähteistä, jotka nyt ovat epätasa-arvoisessa käytössä. Se kysymys, miten nuo lähteet (raaka-aineet, tek- nologia, viestintä jne.) tuotetaan, jää Schille- riltä kysymättä. Luonnollisesti hän tietää, että työläiset synnyttävät kaikki "arvot" mutta mitkä "arvot" tuotetaan, sen hänen mukaansa mää- rää kapitalisti. Näin viestintä ja muut näky- vät käytännön tuotteet syntyvät ikäänkuin kan- salaisten ulkopuolella. Viestintä tuotetaan
vain tutkimuksen löytämissä valtasuhteissa, mutta muuten koko tämän prosessin tuottaminen ja uusintaminen tuntuu tapahtuvan omituisessa hämärässä. Ihmiset näyttävät olevan vain val- tasuhteissa keskenään, jolloin vallan käsite tulee myös viestintää ulkoa determinoivaksi instanssiksi. Alistussuhteet voivat olla jos- kus hyvinkin vaikuttavia suhteita, mutta niiden avulla ei voida selittää kaikkea ihmisten kes- kinäisestä kanssakäymisestä, varsinkaan sen kva- liteetteja. Herbert I. Schiller tyytyy kuiten- kin valta- ja konfliktiteoreettiseen kuvaan ja luottaa "alhaalta" käsin tulevan painostuksen voimaan valtasuhteita muutettaessa.
Talous- ja valtasuhteet ovat hänen mukaansa keskittyneitä ja yhteenkietoutuneita. Tätä yli- kansallisten yhtiöiden ja sen "liittolaisten"
valtaa viestintään ei ole riittävästi otettu huomioon.
"Tänään kommunikaation peruskysymykset eivät edellytä käsittelyä tai tutkimista. Sellaiset yhteiskunnalliset kysymykset kuin omistus, val- vonta, taloudellinen tuki, kansallinen suvereni- teetti ja ohjelmatoiminnan luonne muodostavat jul ki1 ausumattoman työjärjestyksen." ( Schi 11 er, H., 1970, s. 149.)
Jos nyt noudatetaan Herbert 1. Schillerin oh- jetta ottaa huomioon koko "sosio-ekonominen" pro- sessi, päädytään tilanteeseen, jossa on kerätty tietoja yhteiskunnan eri praktiikoista ilman, että viestinnälle on löytynyt mitään omaa, itse- näistä aluetta.
Sen sijaan Schiller on asettanut viestintäkä- sitteen alle hyvin erilaisia yhteiskunnallisen käytännön muotoja, kuten hallintaa, teknologiaa,
"politiikkaa", valta- ja herruussuhteita, kan- salaisuuden ja kansan käsitteet, ideologian ja omistamisen eri "kategorioita". Näiden muotojen ulkopuolella ei Schillerin ajattelun mukaan voi puhua .viestinnästä. Viestintää konkreettisesti viestintänä emme näin tunne, vaan viestintä alistuu ilman identiteettiä muiden käytännön muotojen välineeksi.
Kuten Lauri Mehtonen toteaa, tutkimuskohtees- ta ei voi saada koskaan välitöntä tietoa, vaan aina inhimillisen käytännön ja sen ateoreetti- sen ymmärryksen muodoissa. Näin kohde on aina
välittynyttä, eikä tiedolta voi rnsua arkiajat- telun kalvoa, jonka alta välitön totuus paljas- tuisi. Tutkimuskohde i1menee siten aina "elet- tynä, koettuna ja tiedettynä".
"Näin sen sisältöä ei voida ymmärtää kohteen kautta; se on itsessään kohteen ymmärtämisen muoto, jossa kohde ymmärretään käytännöllisen ja teoreettisen suuntautumisen välittämänä."
(Mehtonen, L., 1976, s. 14.)
On siis lähdettävä liikkeelle niistä ajatus- muodoista, joissa viestintä jokapäiväisessä käy- tännössä ymmärretään. Näihin muotoihin ei kui- tenkaan tule pysähtyä, sillä silloin tutkimus jäisi vain arkikokemuksen ymmärryksen yleistyk- seksi. Kritisoimalla näitä ajatusmuotoja on mahdollista samanaikaisesti yltää näihin ajatus- muotoihin sidotun käytännön arvosteluun. Schil- lerin sunteen tämä metodi merkitsee hänen teo- riansa kritiikkiä, jolloin myös viestintäimpe- rialismiksi ymmärretty käytännön muoto joutuu arvostelun kohteeksi.
Seuraavaksi tarkastelen niitä ymmärtämisen muotoja, joiden avulla Schiller järjestää vies- tinnäksi kokemansa ilmiöt viestintäimperialis- min teoriaksi. Tarkasteltavana on, kykeneekö hän ylittämään viestinnän eri taustapraktiikoi- den rajat ja löytyykö häneltä aluetta, joka määrittäisi viestinnän sen ehdoista (taloudes- ta, ha11 innasta, kontro11 ista jne.) "eroavaksi"
toiminnaksi.
Teorian (viestintäimperiatismin) viestinnätti- syydestä
Nykyisessä ajattelutavassa ihminen on usein luo- tu, alistettu, hallittu ja nimenomaisesti itsen- sä ulkopuolelta hallittu. Hän on kuluttava, mutta ei tuottava ihminen. Missä mielessä in- himillisen käytännön ehdot synnyttävät näitä ulkoapäin hallitun ihmisen ajatusmuotoja, jää tässä käsittelemättä. Taustalla on tietenkin
käytäntö, jota esimerkiksi valtio yhä laajem- min ohjaa ja säätelee. Herbert I. Schillerin ajatteluun kuluttavan ihmisen kuva liittyy kiin- teästi.
"Talouden" valta on Schillerin viestintäim- perialismin teorian tärkein määrittäjä. Tähän hän päätyy todetessaan viestinnän tekniikan, välineiden ja joukkotiedotuksen tuotannon ole- van vain muutaman ylikansallisen yhtiön hallus- sa. Nämä yhtiöt saavat yhä suuremman osan voi- toistaan ulkomailta, joten viestintä valjaste- taan imperialististen arvojen propagoijan ja manipuloijan välineeksl. Menettäessään etenkin vapautusliikkeiden nousun myötä poliittisia asemiaan korottaa imperialismi Schillerin mukaan joukkotiedotusvälineet suoraksi tajunnan hallin- nan välineeksi. Lisäksi viestinnän tutkimus, rahoitus ja koulutus ovat kiinteästi sidoksissa armeijan koulutus- ja tiedotusohjelmiin (Schil- ler, H., 1971; Schiller, H., 1973a), joten näyt- täisi olevan syytä epäillä viestinnän objektii- visuutta.
"Voimakkaiden etupiirien puristuksessa olevan joukkotiedotuskoneiston tuottaman aineiston ob- jektiivisuus ja luotettavuus käy yhä voimakkaam- min epäilyksen alaiseksi. Kukaan ei tunnu tie- tävän, kuinka voimakkaasti sotilaallis-teollinen
"kumppanuus" vaikuttaa informaation levitykseen ja laatuun." (Schiller, H., 1970, s. 53.)
Vääriin käsiin valjastetut joukkotiedotusvä- lineet näyttävät välttämättä tiedottavan väärää tietoa maailmasta. Tuntuisi kuitenkin siltä, että valheeseen perustuva viestintä ennen pit- kää kumoaisi mahdottomana nykypraksiksen. Il- meisesti on lähdettävä ajatuksesta, jossa itse käytäntö on kääntynyt nurin. Asiat hallitsevat silloin ihmistä ilman, että hän hallitsisi su- vereenisti asioita. Välittömän käytännön ym- märrysmuodot kiinnittyvät ateoreettisesti, kri- tiikittömästi tähän nurinkääntymiseen, jolloin se uusinnetaan sen olemusta tuntematta.
Sama toistuu myös viestintäimperialismin teo- riassa. Se lähtee ymmärryksen muodoista, jois- sa viestintä on sitä, mitä se itse antaa ymmär- tää olevansa, eikä sen enempää. Se on lähde, se on virta, joka nyt on valjastettu epäoikeu- denmukaisesti. Näin pääkysymykseksi tulee tie-
don jakelun, tiedon objektiivisen tarjonnan on- gelma eikä itse viestinnän ongelma. Tämä kysy- myksenasettelu näkyy selkeänä muun muassa kan- sainvälisen politiikan viestinnän alan asiakir- joissa. Jokaisella kansalaisella on niiden mu- kaan oikeus informaatioon, oikeaan tietoon. Tä- män ajatuksen pohjalta on luotu sitoutumattomien maiden uutispooli informoimaan niistä asioista, joista kansainväliset uutistoimistot vaikenevat tai joista ne tiedottavat väärin. Kyse on siis viestinnän kontrollista, viestinnän välineiden omistuksesta ja sisällön ohjauksesta, mutta ei itse viestinnän mahdollisesta omasta problema- ti i kas ta.
Viestintä ymmärretään välittömän käytännöl- lisen kokemuksen yleistyksenä lähinnä tiedotta- miseksi: kansalaisille kerrotaan niistä virka- miesten, puolueiden, hallitusten, edustuseli- mien, yhtiöiden ja muiden instituutioiden val- mistelemista asioista, jotka tulevat kosketta- maan heidän elämäänsä. Näin viestinnän avulla demokratisoidaan tai epädemokratisoidaan yhteis- kuntaa ja sen eri alueita.
"[ ... ]kulttuuri-imperialismin käsite kuvaa tänään parhaiten sitä menettelytapojen kokonai- suutta, jonka avulla yhteiskunta tuodaan nyky- aikaiseen maailmanjärjeste1mään: kuinka sen joh- tava kerros houkutellaan, painostetaan, pakote- taan ja joskus lahjotaan muovaamaan yhteiskun- nalliset instituutiot siten, että ne (ainakin) vastaavat järjestelmän johtavan keskuksen ra- kenteita ja arvoja tai jopa edistävät niiden toteutumista." (Schiller, H., 1976, s. 9; kult- tuuri-imperialismin ja viestintäimperialismin käsitteiden yhteenkietoutumisesta ks. Kurki, M., 1981.)
Kyse on reaalisesti olemassaolevasta vallas- ta ja sen käytöstä. Viestinnän oman problema- tiikan tavoittamiseksi tulisi kuitenkin ottaa huomioon, että toisaalta se välttämättä säilyt- tää oman "laatunsa" viestinnällisenä toiminta- na ja toisaalta se on juuri tietyllä tavalla
"muotomääräytynyttä" viestintää. Tämän risti- riidan liikkeeseen Schiller ei kuitenkaan puu- tu, ja viestintä jää kovin kapealle huomiolle.
Viestinnän ominaislaatua ei pyritä määrittämään, vaan tyydytään sen eri ilmenemismuotoihin; näin
viestintä on kontrollia, teknologiaa, hallintaa, herruutta, omistusta.
Viestintää on siten kaikkialla, mutta lähem- min tarkasteltaessa sen ominaislaatu viestintä- nä katoaa. Tämä äkillinen katoaminen ilmenee hyvin Schillerin käsityksessä, joka koskee tek- nologian ja "ei-materiaalisen kulttuurin tuot- teen" eroa. Hänen mukaansa teknologiaa ehkä voidaan siirtää maasta toiseen ilman, että se välttämättä dominoi sinne oman kasvuperustansa käytännön rakenteen. Tätä ei voida sanoa hänen mukaansa kulttuurisesta tuotteesta. "Samaa voi tuskin sanoa aineettomista kulttuurituotteista."
(Schiller, H., 1973b, s. 470.) "Teknologian kehitys riippuu epäilemättä kokonaan - toisin kuin aatteiden, jotka eivät aineellistu - ta- louden valtakeskusten suostumuksesta ja rohkai- susta." (Schiller, H., 1976, s. 50, myös s.
46-47.)
Toisaalta on siis olemassa materiaalista tek- nologiaa, joka on enemmän tai vähemmän "kapita-
lismin ruumiillistumaa" ja jota sitten voidaan ehkä käyttää ilman, että se determinoi tuottaja- maansa rakenteita käyttömaahansa. Toisaalta on kulttuurin ja viestinnän tuotteita, jotka ehdot- tomasti kantavat sosiaalista leimaa ja piilovai- kutusta sisällään. (Kuitenkin Schillerin ajat- telua johdonmukaisesti seurattaessa viestinnän ja kulttuurin ja teknologian on oltava perus- teeltaan neutraalia, koska vasta niiden- siis eräänlaisten lähteiden - käyttö ratkaisee nii- den "olemuksen".) Nämä tuotteet määrittävät koko todellisuutta.
"Yli kansa 11 i set yhtiöt ovat nykyään maa il- mantalouden organisoijia; informaatio ja vies- tintä yleensä ovat tämän hallinta- ja valvonta- järjestelmän elintärkeä osa. On huomattava, että kommunikaatio käsittää muutakin kuin vies- timet ja ne kanavat, joita käyttäen viestejä välitetään. Kommunikaatio hahmottaa yhteiskun- nallista todellisuutta ja vaikuttaa näin työn organisointiin, teknologian luonteeseen, kasva- tusjärjestelmän opinto-ohjelmiin (niin viralli- siin kuin epämuodollisiinkin), vapaa-ajan käyt- töön, itse asiassa elämän keskeisiin yhteiskun- nallisiin järjestelyihin." (Schiller, H., 1976, s. 3; myös Schiller, H., 1973b, s. 468.)
Schiller ei kuitenkaan jatka tätä lähestymis- tään viestintään, vaikka viestintä sosiaalisuut- ta määrittävänä tekijänä voisi johdattaa käsityk- seen, jossa se liittyy erottamattomana momentti- na koko kulttuuriimme.
Viestintä on "syntynyt" ihmisten keskinäises- sä kanssakäymisprosessissa, jossa ihmiset muok- kaavat luontoa ja siinä itseänsä elämänsä ja kulttuurinsa tuottamiseksi ja uusintamiseksi. Tässä käytännön prosessissa ovat syntyneet myös ne erilaiset kanssakäymisen muodot, joita (nyt) kutsutaan viestinnäksi. Tällainen muoto on muun muassa kieli, mutta ei vain kieli. Kaiken viestinnän ehtona on kuitenkin inhimillinen kulttuuri, inhimillinen kanssakäyminen, joka vasta ja jatkuvasti mahdollistaa viestinnän eri muotojen kehkeytymisen. Näin kulttuuri välttä- mättömyytenä ja itse viestintää edeltävänä ehto- na kuuluu kiinteästi omaan kulttuuriyhteisöönsä, joka omalta osaltaan muovaa meitä praksiksemme subjekteina. (Vrt. Malmberg, T., 1981, s. 127- 168, ja Wi nch, P. , 1979, s. 44-48.)
Viestinnän käsitteen filosofinen selvitys ei onnistu ilman abstrahointia, joka tässä mieles- sä jää Schilleriltä tekemättä. Näin hänen kä- sityksensä viestinnästä jää kiinni viestinnän käytännön eri muotoihin, joiden "olemusta" pyri- tään selvittämään piilossa olevilla "taloudel- lis-poliittisilla" vaikuttajilla. Toisaalta viestintä näyttää muovaavan kaikkea, toisaalta myös viestintää muovataan.
"Teknologia ja sen käyttötapa vaikuttavat yhteiskunnallisen kommunikaation perusraken- teeseen. Teknologian käyttötapaa ja käyttöä säätelevät yhteiskunnalliset suhteet määräävät paljolti, ellei peräti ratkaisevasti sen, mil- laisia ovat ihmisten väliset suhteet työssä, yhteisöissa ja perheessä." (Schiller, H., 1976, s. 48.)
Näin päädytään jatkuvasti dualismiin, jossa toinen asia alistaa toisen välineekseen ilman, että millään asialla olisi omaa, itsenäistä ole- misen laatua.
käytäntö, jota esimerkiksi valtio yhä laajem- min ohjaa ja säätelee. Herbert I. Schillerin ajatteluun kuluttavan ihmisen kuva liittyy kiin- teästi.
"Talouden" valta on Schillerin viestintäim- perialismin teorian tärkein määrittäjä. Tähän hän päätyy todetessaan viestinnän tekniikan, välineiden ja joukkotiedotuksen tuotannon ole- van vain muutaman ylikansallisen yhtiön hallus- sa. Nämä yhtiöt saavat yhä suuremman osan voi- toistaan ulkomailta, joten viestintä valjaste- taan imperialististen arvojen propagoijan ja manipuloijan välineeksl. Menettäessään etenkin vapautusliikkeiden nousun myötä poliittisia asemiaan korottaa imperialismi Schillerin mukaan joukkotiedotusvälineet suoraksi tajunnan hallin- nan välineeksi. Lisäksi viestinnän tutkimus, rahoitus ja koulutus ovat kiinteästi sidoksissa armeijan koulutus- ja tiedotusohjelmiin (Schil- ler, H., 1971; Schiller, H., 1973a), joten näyt- täisi olevan syytä epäillä viestinnän objektii- visuutta.
"Voimakkaiden etupiirien puristuksessa olevan joukkotiedotuskoneiston tuottaman aineiston ob- jektiivisuus ja luotettavuus käy yhä voimakkaam- min epäilyksen alaiseksi. Kukaan ei tunnu tie- tävän, kuinka voimakkaasti sotilaallis-teollinen
"kumppanuus" vaikuttaa informaation levitykseen ja laatuun." (Schiller, H., 1970, s. 53.)
Vääriin käsiin valjastetut joukkotiedotusvä- lineet näyttävät välttämättä tiedottavan väärää tietoa maailmasta. Tuntuisi kuitenkin siltä, että valheeseen perustuva viestintä ennen pit- kää kumoaisi mahdottomana nykypraksiksen. Il- meisesti on lähdettävä ajatuksesta, jossa itse käytäntö on kääntynyt nurin. Asiat hallitsevat silloin ihmistä ilman, että hän hallitsisi su- vereenisti asioita. Välittömän käytännön ym- märrysmuodot kiinnittyvät ateoreettisesti, kri- tiikittömästi tähän nurinkääntymiseen, jolloin se uusinnetaan sen olemusta tuntematta.
Sama toistuu myös viestintäimperialismin teo- riassa. Se lähtee ymmärryksen muodoista, jois- sa viestintä on sitä, mitä se itse antaa ymmär- tää olevansa, eikä sen enempää. Se on lähde, se on virta, joka nyt on valjastettu epäoikeu- denmukaisesti. Näin pääkysymykseksi tulee tie-
don jakelun, tiedon objektiivisen tarjonnan on- gelma eikä itse viestinnän ongelma. Tämä kysy- myksenasettelu näkyy selkeänä muun muassa kan- sainvälisen politiikan viestinnän alan asiakir- joissa. Jokaisella kansalaisella on niiden mu- kaan oikeus informaatioon, oikeaan tietoon. Tä- män ajatuksen pohjalta on luotu sitoutumattomien maiden uutispooli informoimaan niistä asioista, joista kansainväliset uutistoimistot vaikenevat tai joista ne tiedottavat väärin. Kyse on siis viestinnän kontrollista, viestinnän välineiden omistuksesta ja sisällön ohjauksesta, mutta ei itse viestinnän mahdollisesta omasta problema- ti i kas ta.
Viestintä ymmärretään välittömän käytännöl- lisen kokemuksen yleistyksenä lähinnä tiedotta- miseksi: kansalaisille kerrotaan niistä virka- miesten, puolueiden, hallitusten, edustuseli- mien, yhtiöiden ja muiden instituutioiden val- mistelemista asioista, jotka tulevat kosketta- maan heidän elämäänsä. Näin viestinnän avulla demokratisoidaan tai epädemokratisoidaan yhteis- kuntaa ja sen eri alueita.
"[ ... ]kulttuuri-imperialismin käsite kuvaa tänään parhaiten sitä menettelytapojen kokonai- suutta, jonka avulla yhteiskunta tuodaan nyky- aikaiseen maailmanjärjeste1mään: kuinka sen joh- tava kerros houkutellaan, painostetaan, pakote- taan ja joskus lahjotaan muovaamaan yhteiskun- nalliset instituutiot siten, että ne (ainakin) vastaavat järjestelmän johtavan keskuksen ra- kenteita ja arvoja tai jopa edistävät niiden toteutumista." (Schiller, H., 1976, s. 9; kult- tuuri-imperialismin ja viestintäimperialismin käsitteiden yhteenkietoutumisesta ks. Kurki, M., 1981.)
Kyse on reaalisesti olemassaolevasta vallas- ta ja sen käytöstä. Viestinnän oman problema- tiikan tavoittamiseksi tulisi kuitenkin ottaa huomioon, että toisaalta se välttämättä säilyt- tää oman "laatunsa" viestinnällisenä toiminta- na ja toisaalta se on juuri tietyllä tavalla
"muotomääräytynyttä" viestintää. Tämän risti- riidan liikkeeseen Schiller ei kuitenkaan puu- tu, ja viestintä jää kovin kapealle huomiolle.
Viestinnän ominaislaatua ei pyritä määrittämään, vaan tyydytään sen eri ilmenemismuotoihin; näin
viestintä on kontrollia, teknologiaa, hallintaa, herruutta, omistusta.
Viestintää on siten kaikkialla, mutta lähem- min tarkasteltaessa sen ominaislaatu viestintä- nä katoaa. Tämä äkillinen katoaminen ilmenee hyvin Schillerin käsityksessä, joka koskee tek- nologian ja "ei-materiaalisen kulttuurin tuot- teen" eroa. Hänen mukaansa teknologiaa ehkä voidaan siirtää maasta toiseen ilman, että se välttämättä dominoi sinne oman kasvuperustansa käytännön rakenteen. Tätä ei voida sanoa hänen mukaansa kulttuurisesta tuotteesta. "Samaa voi tuskin sanoa aineettomista kulttuurituotteista."
(Schiller, H., 1973b, s. 470.) "Teknologian kehitys riippuu epäilemättä kokonaan - toisin kuin aatteiden, jotka eivät aineellistu - ta- louden valtakeskusten suostumuksesta ja rohkai- susta." (Schiller, H., 1976, s. 50, myös s.
46-47.)
Toisaalta on siis olemassa materiaalista tek- nologiaa, joka on enemmän tai vähemmän "kapita- lismin ruumiillistumaa" ja jota sitten voidaan ehkä käyttää ilman, että se determinoi tuottaja- maansa rakenteita käyttömaahansa. Toisaalta on kulttuurin ja viestinnän tuotteita, jotka ehdot- tomasti kantavat sosiaalista leimaa ja piilovai- kutusta sisällään. (Kuitenkin Schillerin ajat- telua johdonmukaisesti seurattaessa viestinnän ja kulttuurin ja teknologian on oltava perus- teeltaan neutraalia, koska vasta niiden- siis eräänlaisten lähteiden - käyttö ratkaisee nii- den "olemuksen".) Nämä tuotteet määrittävät koko todellisuutta.
"Yli kansa 11 i set yhtiöt ovat nykyään maa il- mantalouden organisoijia; informaatio ja vies- tintä yleensä ovat tämän hallinta- ja valvonta- järjestelmän elintärkeä osa. On huomattava, että kommunikaatio käsittää muutakin kuin vies- timet ja ne kanavat, joita käyttäen viestejä välitetään. Kommunikaatio hahmottaa yhteiskun- nallista todellisuutta ja vaikuttaa näin työn organisointiin, teknologian luonteeseen, kasva- tusjärjestelmän opinto-ohjelmiin (niin viralli- siin kuin epämuodollisiinkin), vapaa-ajan käyt- töön, itse asiassa elämän keskeisiin yhteiskun- nallisiin järjestelyihin." (Schiller, H., 1976, s. 3; myös Schiller, H., 1973b, s. 468.)
Schiller ei kuitenkaan jatka tätä lähestymis- tään viestintään, vaikka viestintä sosiaalisuut- ta määrittävänä tekijänä voisi johdattaa käsityk- seen, jossa se liittyy erottamattomana momentti- na koko kulttuuriimme.
Viestintä on "syntynyt" ihmisten keskinäises- sä kanssakäymisprosessissa, jossa ihmiset muok- kaavat luontoa ja siinä itseänsä elämänsä ja kulttuurinsa tuottamiseksi ja uusintamiseksi.
Tässä käytännön prosessissa ovat syntyneet myös ne erilaiset kanssakäymisen muodot, joita (nyt) kutsutaan viestinnäksi. Tällainen muoto on muun muassa kieli, mutta ei vain kieli. Kaiken viestinnän ehtona on kuitenkin inhimillinen kulttuuri, inhimillinen kanssakäyminen, joka vasta ja jatkuvasti mahdollistaa viestinnän eri muotojen kehkeytymisen. Näin kulttuuri välttä- mättömyytenä ja itse viestintää edeltävänä ehto- na kuuluu kiinteästi omaan kulttuuriyhteisöönsä, joka omalta osaltaan muovaa meitä praksiksemme subjekteina. (Vrt. Malmberg, T., 1981, s. 127- 168, ja Wi nch, P. , 1979, s. 44-48.)
Viestinnän käsitteen filosofinen selvitys ei onnistu ilman abstrahointia, joka tässä mieles- sä jää Schilleriltä tekemättä. Näin hänen kä- sityksensä viestinnästä jää kiinni viestinnän käytännön eri muotoihin, joiden "olemusta" pyri- tään selvittämään piilossa olevilla "taloudel- lis-poliittisilla" vaikuttajilla. Toisaalta viestintä näyttää muovaavan kaikkea, toisaalta myös viestintää muovataan.
"Teknologia ja sen käyttötapa vaikuttavat yhteiskunnallisen kommunikaation perusraken- teeseen. Teknologian käyttötapaa ja käyttöä säätelevät yhteiskunnalliset suhteet määräävät paljolti, ellei peräti ratkaisevasti sen, mil- laisia ovat ihmisten väliset suhteet työssä, yhteisöissa ja perheessä." (Schiller, H., 1976,
s. 48.)
Näin päädytään jatkuvasti dualismiin, jossa toinen asia alistaa toisen välineekseen ilman, että millään asialla olisi omaa, itsenäistä ole- misen laatua.
Schillerin ajattelun mukana ajaudutaan sel- laiseen teoreettiseen umpikujaan, jossa on vai- kea saada otetta viestinnästä praktiikkana, jos- sa muotoudutaan ihmisiksi ja jossa muotoillaan niitä tapoja havaita ja ajatella todellisuutta, jotka ovat osin yhteisiä kaikille ihmisille, osin tyypillisiä vain erilliskulttuureille. Il-
man tätä yhteisöä ei viestintä olisi edes mah- dollista ymmärrettynä, tajuttuna toimintana.
( Vrt. Feuerbach, L. , 1967, s. 156.)
Herbert I. Schillerin viestintäimperialismin tutkimukset saavat siten arvonsa tutkimuksina, jotka kuvailevat eri viestinnällisten praktii- koiden tilaa - jotka hän kuitenkin aina ymmär- tää joksikin muuksi kuin viestinnälliseksi toi- , minnaksi. Kuten Schiller oikein huomioi, ovat viestinnän välineet keskittyneet, muuttuneet ta- varatuotannoksi, pääomiksi jne. Näistä huomi- oista on kuitenkin edettävä pitemmälle ja kysyt- tävä, miten viestintäkäytäntöjen taloudellinen ja hallinnol Iinen säätely on muuttanut ja muut- taa niiden muotoa itse viestintänä.
Lähteet
FEUERBACH, Ludwig. Anthropologisch~r M~teria
lismus. Ausgewählte Schriften I (E~nle~tung von Alfred Schmidt). Europäische Verlagsanstalt,
Frankfurt am Main, 1967. . KURKI, Merja. Viestintäimperialismin ~eor~~n
kritiikkiä erityisesti Herber~ I. Sch~~ler~n ajatusmuotojen kritiikkinä. T~ed~tusop1n pro gradu-tutkielma, Tampereen yl10p1sto, ~981.
~~LMBERG Tarmo. Viestintä ja kulttuur1, teks- tejä vi~stinnän teorian ~a tutkimuksen kulttuu- riteoreettisista peruste1sta _(197~-1981 )_.
Tcm:-
pereen yliopisto, tiedotusop~n la~tos, JUlka~- suja, sarja C, nro 2, 1981: .. . , MEHTONEN, Lauri. Ateoreett1nen ym~arrys _Ja fe-
nomenologia'. Teoksessa Taiteen f1losof1~n ~ut
kimusprojekti n jul_kai su . I. J~väskyWn yhop~s
to, filosofian Ia~tos, Julka~su ~ro ~· 1976.
SCHILLER, Herbert I. Mass Commun~cat~on and American Empire. New York, 1970.
SCHILLER, Herbert 1. Ma~ison Avenue 1mperialism.
Trans-Action, March/Aprll, _1971.
SCH1LLER, Herbert 1. The M~nd Managers. Boston,
1973a. . · 1 0 1
SCH1LLER, Herbert 1. Authentlc Nat1ona . eve - opment versus the Free Flow of Informat1on and the New Communications Technology. Teoksessa GERBNER, George & CROSS, Larry P. & MELODY, . Hilliam H. Communications, Technoloqy and Soc~al Policy. Wiley, New York, 1973b.
SCH1LLER, Herbert 1. Communication and Cultural Domination. New York, 1976.
SCH1LLER, Herbert I. Media and Imperialism. Re- vue Francaise d'Etudes Americaines, 28 (4), 1978.
W1NCH, Peter. Yhteiskuntatieteet ja filosofia.
Gummerus, Jyväskylä, )976.
Uutissähkeet odottavat
Ruotsin valtionarkiston suojissa on tiedotustut- kijoille ainutlaatuinen työkenttä: mittava uu~is
sähkearkisto. Se sisältää Svenska Telegrambyran (SvT) alkuperäiset sähkeet vuosilta 1867 - 1919 sekä mm. Tidningarnas Telegrambyrån (TT) välit- tämän ulkomaanaineiston vuodesta 1943 alkaen.
Viime vuoden maaliskuussa valtionarkisto järjes- ti tutkijasymposion, jossa keskusteltiin mm. ai- nei.ston käyttömahdoLLisuuksista sekä ennen kaik- kea sen pelastamisesta mikrofilmiHe. - Arkis- tonhoitaja Kari Tarkiainen kertoo seuraavassa siitä kuinka sähkemateriaalia on tähän mennes- sä hy8dynnetty tutkimuksessa. Teksti on lyhen- nelmä mainitussa symposiossa pidetystä alustuk- sesta. - Toimitus.
Uutisvälityksen kasvu ja tekniset edellytykset
Kaupallinen uutisvälitys kehittyi melkoisesti 1800-luvulla. Ennenkaikkea Länsi-Euroopan maihin syntyi isoja kansainvälisiä uutistoimistoja, joi- den tehtävänä oli uutismateriaalin kokoaminen ja jakelu. Ranskaan, Saksaan ja Englantiin perusta- miensa uutistoimistojen kautta Charles Havasista, Bernhard Wolffista ja Julius Reuterista tuli myös uutistoiminnan nimilegendoja. Pohjois-Euroopan ensimmäinen kansallinen uutistoimisto, Ritzaus Bureau, perustettiin vuonna 1866 Kööpenhaminaan.
Sen vanavedessä seurasivat vuonna 1867 Wolffin Tukholman ja Kristianian filiaalit, Svenska Tele- grambyrån ja Norsk Telegrambyrå. Suomen Tieto- toimiston edeltäjä syntyi hieman myöhemmin, vuonna 1887.
Uutistoimistojen kasvun edellytyksinä olivat yhtäältä uudentyyppisen sanomalehdistön ja liike- elämän luoma uutiskysyntä ja toisaalta nopean tekstinsiirron mahdollistavat uudet tekniset aluevaltaukset. Pohjoismaiset toimistot syntyi- vät ajankohtana, jolloin sähke oli jo käytössä.
Kaapeliteitse välitetyt sähkeet olivat kuitenkin kalliita ja siksi uutisia vastaanotettiin myös
verkkaammin, postitse tai lehtileikkeinä.
Kun Tukholmaan perustettiin vuonna 1880 puhe- linlaitos, alkoi Svenska Telegrambyrån vastaan- ottaa ja lähettää uutisia puhelimitse. Ne sanel- tiin luuriin ja vastaanottaja kirjoitti ne muis- tiin. 1920-luvun alussa Ruotsin uutistoimisto- laitos organisoitiin uudelleen hajautumisjakson ja "sähketoimistolakon" jälkeen. Samanaikaisesti kaapelisähke- ja puhelinaikakaudesta liu'uttiin vähitellen teleprintterikauteen. Teleprintteri on televerkostossa väHtettävän kirjoitetun teks- tin lähettämiseen ja vastaanottamiseen kehitetty kirjoituskone. Sen tekstinvälityskapasiteetti on toista luokkaa puhelimeen verrattuna.
Ulkomaayhteyksissä ei printteriä voitu kuiten- kaan aluksi käyttää; tuota sektoria hallitsi jon- kin aikaa Hellapparaten, kirjoituslaitteella va- rustettu pitkä- tai lyhytaaltoradio.
Svenska Telegrambyrånin arkisto ja tutkimus
Ruotsalaisen tiedotustutkimuksen asema muunmaalai- seen tutkimukseen verrattuna on ilmeisen ainut- laatuinen siksi, että suuri määrä alkuperäisiä uutissähkeitä on vielä tallella.
Svenska Telegrambyrånin suorittama saamansa uutismateriaalin muokkaus ei ole kuitenkaan sel- vitettävissä tilaajille aivan alkuaikoina väli- tettyjen ulkomaanuutissähkeiden tallennoksista.
Vain lehtien julkaisemat sähkeet muodostavat al- kuperäisaineiston vertailumateriaalin. On kuiten- kin luultavaa, että lehdistö julkaisi kaiken Svenska Telegrambyrånin jakaman aineiston jokseen- kin muokkaamattomassa muodossa. Tämä ilmenee muun muassa Aftonbladetin vuosien 1886-7 alkuperäis- käsikirjoituksista, jotka ovat säilyneet Gustaf Retziuksen kokoelmissa Ruotsin lehdistöar~istossa.
Vasta noin vuonna 1890 on alettu säilyttää 1 ähe- tettyjen puhelinsähkeiden tekstejä ja vuonna 1917 maittaisesti järjestettyä lähetettyä materiaalia.
Joltisenkaan syvemmälle tunkeutuvaa tutkimusta ulkomaanuutisvirtojen vaikutuksista ruotsalaisiin tiedotusvälineisiin ei ole tehty. Gunilla Ingmarin kiinnostava tutkimus Monapol på nyheter (Uppsala 1973) paljastaa kuitenkin isolti uutisvälityksen institutionaalisia ja kaupallisia kehyksiä.
Ensimmäisen maailmansodan aikaisten Svenska
Telegrambyrånin uutisvirtojen analyysi on kiehtova tutkimustehtävä. Tämän tehtävän laiminlyönti johtunee siitä, että vuosien 1910-9 sähkearkisto unohtui pariksikymmeneksi vuodeksi erääseen sota- arkiston varastoon, johon yksityisellä lehdistö- arkistolla oli· käyttöoikeus. Vuonna 1976 sitä on kuitenkin alettu luetteloida, ja se on Sven- björn Killanderin käytössä: valmistumassa olevas- sa väitöskirjassaan hän koskettelee kysymystä Ruotsin valtion vaikutuksesta uutisvälitykseen.
Tidningars Telegrambyrån arkisto ja tutkimus
Tidningars Telegrambyrån (TT:n) osalta löytyy kaksi lähetettyjen ulkomaanuutissähkeiden vuosi- kertaa vuosilta 1932-33, mutta pääosa aineistosta alkaa vasta vuodelta 1939 tai myöhemmin. Toisesta maailmansodasta siinnyt laajan materiaalin säilyt- tämistarve lienee aiheutunut sähkeiden synnyttä- mästä tutkimusinnressistä.
Mitään täydellistä selvyyttä ei ole siitä, kuinka laajasti muut suuret uutistoimistot - kan- salliset tai kansainväliset - ovat säilyttäneet sähkemateriaalinsa. Ilmeisesti saapuvan ja läh- tevän sähkemateriaalin laajamittainen tallenta- minen on harvinaista, minkä vuoksi Tidningars Telegrambyrån arkistosta on jopa kansainvälises- tikin arvioituna tullut mielenkiintoinen.
TT:n arkisto herätti suurta huomiota 1960- luvulla ja vuoden 1970 tietämissä, kun Ruotsissa tehtiin joukko uutis- ja tiedonleviämistutkimuk- sia. Tuon ajan etumaisin työ on Stig Hadeniuksen Nyheter från TT. Studier i 50 års nyhetsförmed- Zing, joka kirjoitettiin uutistoimiston 50-vuotis- juhliin vuonna 1971. Kirjan teossa on ollut mukana laaja työryhmä Göteborgin yliopiston valtiotie- teelliseltä laitokselta. Sen lisäksi löytyy myös T.F. Winqvistin sovinnaisempi TT:n historiikki, En skrift om TT och dess föregångare (1961). Myös Ritzauta, NTB:ta ja STT:oa on kuvattu tieteellis- luonteisissa juhlakirjoituksissa: A. Naesselund.
Nyhetsfo~idling gennem 100 år (1966), Helge
1'
1
