Taina Saarinen, Pirkko Nuolijärvi, Sari Pöyhönen & Teija Kangasvieri (toim.):
Kieli, koulutus, politiikka. Monipaikkaisia käytänteitä ja tulkintoja. Tampere: Vasta
paino 2019. 320 s. isbn 9789517687072.
Käsillä oleva artikkelikokoelma tar- joaa kattavan ja ajantasaisen katsauk- sen suomalaisen kieli- ja kielikoulutus- politiikan haasteisiin. Teoksen lähtökoh- tana on kaiken kielellisen toiminnan ja kieli(koulutus)politiikan ideologisuus.
Artikkelien tarkastelutasot vaihtelevat laajoista historial lisista katsauksista ta- paustutkimuksiin. Tuloksena on moni- tasoinen kokonaisuus, joka kuvaa sekä kielipolitiikan näkyviä että näkymättö- mämpiäkin ulottuvuuksia.
Teoksessa on 11 artikkelia, joista en- simmäinen on kirjan toimittajien Taina Saarisen, Pirkko Nuolijärven, Sari Pöy- hösen ja Teija Kangasvierin kirjoittama johdanto. Muut artikkelit on jaettu kol- meen temaattiseen osioon: ”Poliittiseen kieleen”, ”Koulutuksen ja pedagogiikan politiikkoihin”1 sekä ”Työelämään ja in- tegroitumiseen”. Jaottelu on pääasiassa erittäin onnistunut, ja eri osioiden artik- kelit liikkuvat kieli- ja koulutuspolitiikan eri tasoilla joustavasti ja toisiaan täyden- täen.
Johdannossa toimittajat avaavat luki- jalle kirjan lähtökohdat kieli- ja kielikou- lutuspolitiikan ilmiöiden tarkasteluun.
Tekijöiden mukaan teoksen tavoitteena on tuoda esiin, kuinka kaikki kielet, kieli- muodot ja kielenkäyttö ovat jatkuvan ar-
1. Osa 2 on nimetty teoksessa kahdella eri ta
valla: sisällysluettelossa ”Koulutuksen suuret ja pienet linjat” ja sivulla 119 ”Koulutuksen ja peda
gogiikan politiikat”.
vioinnin ja erilaisten arvostusten alaisina ja kuinka kielipolitiikka on ilmiönä laa- jempi kuin tavanomaisin näkemys siitä vain julkilausuttuna ja virallisena säänte- lynä. Kielipolitiikan kenttää tarkastellaan kaarena julkisesta yksityiseen, tietoisesta tiedostamattomaan ja myös sellaiseen ideologiseen ohjailuun, jota on vaikea ha- vaita. Kieliä ja niiden käyttötapoja koske- vat kieli-ideologiat ohjaavat päätöksen- tekoa niin valtakunnan tasolla, luokka- huoneissa, työpaikoilla kuin kotonakin.
Tästä huolimatta kaikkein yksityisin eli perheen kielipolitiikka ja siihen vaikut- tavat tekijät jäävät teoksessa vain muuta- mien mainintojen varaan.
Ideologinen kielipolitiikka
Kirjan ensimmäisen osan avaa Pasi Iha- laisen, Pirkko Nuolijärven ja Taina Saa- risen artikkeli ”Kamppailua tilasta ja vallasta – kieli- ja kielikoulutuspolitii- kan historiallisesti kierrätetyt diskurs- sit”, joka kuvaa nykyajan kieli poliittisten voimien historiallisia juuria ja niihin liittyviä ideologioita. Artikkelissa nos- tetaan esiin ne käänteet ja tekijät, jotka ovat mahdollistaneet suomenkielisen väestön säilymisen ja suomen kielen ke- hittymisen kulttuuri kieleksi. Tekijät tar- kastelevat esimerkiksi reformaation vai- kutusta suomen kirjakielen kehitykseen ja Venäjän vähäistä kielipoliittista kont- rollia 1800-luvulla. Artikkelissa koros- tuu kuitenkin erityisesti se, kuinka kieli- politiikka on ihanteiden ja ideologioiden ohjaamaa ja historiallisten prosessien vä- rittämää. Monet Suomessa edelleen val- litsevat kielipolitiikan erimielisyydet ovat juuriltaan vanhoja, kuten edelleen jat- kuva keskustelu ruotsin kielen asemasta.
Kieli(koulutus)politiikka
– muutakin kuin julkilausuttua ja virallista sääntelyä
Niin tässä artikkelissa kuin koko teok- sessa tuodaan hyvin esiin se, ettei kieli- politiikassa mikään ole irrallista.
Kielipolitiikka on ollut keskeinen osa kansallisvaltioiden muodostumista. Myös suomalaisen niin sanotun kuvitellun yh- teisön (ks. Anderson 2007 [1983]) yhtenä perustana on ajatus kansakuntaa yhdis- tävästä omasta kielestä. Suomessa kan- sallisvaltion nationalistiseen diskurs- siin on sisältynyt kuitenkin yhden si- jaan kahden kansalliskielen kädenvääntö, minkä vaikutuksesta virallisesti kaksikie- listä, käytännössä monikielistä Suomea hallitsevat voimakkaasti yksikieliset ti- lat. Kahden kansalliskielen rinnakkais- elo on väistämättä muodostanut enem- mistö- ja vähemmistöasetelmia, joita Pet- teri Laihonen ja Mia Halonen tarkastele- vat artikkelissaan ”Vähemmistöt ja enem- mistöt kieli-ideologisina käsitteinä”. He selvittävät termien enemmistö ja vähem- mistö käyttöä vanhoissa, kansallisesti merkittävissä teksteissä, kuten Kantelet- taressa ja Maamme-kirjassa sekä nykyi- sen Suomen perustuslaissa ja perusope- tuksen opetussuunnitelmien perusteissa.
Näin he pyrkivät osoittamaan suomalai- sen kielikoulutus politiikan yksi- ja yhte- näisyyskielisyyden ideologian syvät juuret ja sen, kuinka kyseinen ideologia vallitsee maassamme edelleen.
Kaikki kielipolitiikka on ideologista.
Kansallisvaltioissa kieli sitoo ihmisiä yh- teen ja toisaalta myös erottaa heitä toisis- taan tuottaen näin erilaisia puhujaryh- miä. Puhujaryhmien määritteleminen enemmistöksi ja vähemmistöksi ei ku- vasta ainoastaan kansallisvaltioiden pe- rusajatusta siitä, että jokaisella ryhmällä on oma kielensä, vaan myös ryhmien vä- lisiä erilaisia valtasuhteita ja vaikuttami- sen mahdollisuuksia. Kirjoittajat korosta- vatkin, että ”kielten erottelussa ja arvotta- misessa on aina lopulta kyse puhujien ar- vottamisesta” (s. 65).
Edellä esitellyt artikkelit täydentävät toisiaan saumattomasti ja antavat luki-
jalle hyvän kuvan Suomen kielipoliitti- sesta tilanteesta ja sen syistä. Onkin yl- lättävää, että ensimmäisen osan päättää artikkeli, joka tekee aimo loikkauksen makrotason historiallisista kielipoliitti- sista katsauksista nykyhetken sosiaalisiin medioihin. Sirpa Leppäsen, Heidi Vaa- ralan ja Peppi Taalaan artikkeli ”Sosiaa- linen media – mahdollisuuksia ja haas- teita kielikoulutus politiikalle" keskittyy sosiaa lisen median kielikoulutuspoliit- tisiin vaikutuksiin ja mahdollisuuksiin.
Kirjoittajat tuovat muun muassa esiin, kuinka sosiaalisissa medioissa kieli- politiikka muotoutuu vuorovaikutuk- sessa, erillisten normien rajoissa ja toi- sinaan myös niitä rikkoen. Sosiaalisessa medias sa on käynnissä jatkuva tasapai- noilu vallitsevien kieli normien ja sosiaa- listen medioiden yhteisöjen sopivien tekstikäsitysten välillä. Mielestäni artik- keli olisi sopinut temaattisesti parem- min teoksen toiseen osaan, sillä se tar- joaa muun muas sa konkreettisia näkö- kulmia sosiaalisten medioiden hyödyntä- miseen kielen opetuksessa. Sijoittelustaan huolimatta artikkeli nostaa esiin digitaa- lisuuden tärkeänä kieli politiikan nyky- ulottuvuutena. Sosiaa linen media on merkittävä osa kielenkäyttäjien, erityi- sesti nuorten, arkea, ja sosiaalisen me- dian kieli poliittiset normit (mm. multi- modaalisuus, luova ja varioi va kielen- käyttö) heijastuvat myös sen ulkopuo- lelle. Kirjoittajat peräänkuuluttavatkin sosiaalisen median vaikutusten ja läsnä- olon parempaa huomioon ottamista kieli- koulutuspolitiikassa.
Kieli(koulutus)politiikan monet tilat Teoksen toinen osio alkaa Taina Saarisen, Merja Kauppisen ja Teija Kangasvierin kirjoittamalla artikkelilla ”Kielikäsityk- set ja oppimiskäsitykset koulutuspolitiik- kaa linjaamassa”. Tarkastelemalla suoma- laisen koulutus politiikan kehitystä sekä kieli- ja oppimis käsityksiä 1800- luvulta
2000- luvulle artikkeli syventää lukijan ymmärrystä niistä konteksteista, joihin (kieli)koulutuspolitiikan kehitysvaiheet asettuvat. Samalla se antaa hyvän yleis- kuvan suomalaisen koulu järjestelmän kehityksestä. Erityisen onnistuneena pi- dän kuvausta siitä, miten näkemykset kielenopetuksen tarpeista ovat ajan saa- tossa muuttuneet. Käänne formalistisesta funktionaaliseen kieli käsitykseen nä- kyy kielenopetuksen menetelmissä: siinä missä aiemmin painotettiin rakenteiden ulkoa opettelua, nykyopetuksessa kieli näyttäytyy tilanteisena, toiminnallisena ja varioivana. Myös tässä artikkelissa kir- joittajat pysähtyvät kielen ja kansalaisuu- den yhtenäisyyden äärelle pohtiessaan äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen ideologisuutta ja sitä, kuinka oppiaineen tehtävä oli 1990- luvulle asti ollut kansal- lista identiteettiä ylläpitävä.
Kati Kajanderin, Tarja Nymanin ja Jaana Toomarin artikkelissa ”Kielenopet- tajan monet roolit – kansankynttilästä asiantuntijaksi ja kielikoulutuspoliittiseksi vaikuttajaksi” käsitellään kielenopetta- juutta paitsi professiona ja asiantuntijuu- tena myös vaikuttamisena. Kielenopetta- jan työhön sisältyy valtaa ja vastuuta, kun opettaja toimii kielipoliittisena vaikutta- jana ja auktoriteettina luokkahuoneessa, koulussa ja osin sen ulkopuolellakin, esi- merkiksi alaansa liittyvässä yhdistys- tai järjestötoiminnassa. Kirjoittajat keskit- tyvät erityisesti kielenopettajaksi opiske- levien piirustuksiin opettajien erilaisista rooleista. Artikkeliin valittujen esimerk- kien valossa opiskelijoiden opettajuus- käsitykseen ei kuitenkaan kuulu yhteis- kunnallinen asiantuntijarooli. Päinvas- toin: piirustukset uusintavat monilla tavoin perinteisiä stereotypioita opetta- juudesta. Mahdolliseksi syyksi kirjoitta- jat esittävät muun muassa opettajankou- lutuksen ja opetusharjoittelun luonteen:
kumpikaan ei korosta opettajan yhteis- kunnallista vastuuta, ja opetusharjoitte- lussakin tutustutaan ensisijaisesti vain
opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen.
Mikäli koulutus ei ohjaa opiskelijoita tie- dostamaan omaa toimijuuttaan laajem- min, heiltä jää uupumaan tieto arkipäivän kielipoliittisista toimista ja yhteiskunnal- lisesta vastuusta.
Opetuksen kielipoliittisia ulottuvuuk- sia käsitellään myös Niina Liljan, Karita Mård-Miettisen ja Tarja Nikulan artik- kelissa ”Luokkahuone kielipoliittisena ja kielikoulutuspoliittisena tilana”. He tar- kastelevat luokkahuonetta kielipoliit- tisten voimien risteymänä, jossa erilai- set kielikoulutuspoliittiset asiakirjat sekä koulutuksen diskurssit ja ideologiat koh- taavat ja konkretisoituvat toiminnaksi, johon sisältyy valta-asetelmia ja vaikut- tamisen tapoja. Artikkelissa kuvataan erilaisia moni kielisten luokkahuonei- den vuorovaikutustilanteita, joista kir- joittajat analysoivat opettajien tapoja oh- jata moni kielisiä oppilaita yksikielisissä opetus tilanteissa. Aina pelkästään opet- taja ei kuitenkaan yllä pidä yksikielistä opetus tilaa, vaan myös monikieliset op- pilaat osallistuvat opetuksessa virallisena pidetyn yksikielisyyden ylläpitämiseen valvomalla toisiaan. Kirjoittajat laajenta- vat luokkatilanteiden kielipolitiikan kos- kemaan myös luokan visuaa lista ja fyy- sistä tilaa, joka omalta osaltaan ilmentää opetusinstituutioissa vallitsevia käsityk- siä siitä, mitä kieliä pidetään toisia arvok- kaampina (ks. myös Brown 2012). Artik- kelissa tarkastellaan esimerkkien avulla koulujen tiloissa näkyviä kieliä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset kyltit, ohjeet ja ilmoitukset. Myös luokkahuoneen toi- minnassa käytettävien oppimateriaalien kielivalintoja tarkastellaan kielipoliitti- sesta näkökulmasta.
Toisen osan päättää Tuuli Fromin ja Fritjof Sahlströmin kirjoitus ”Rinnak- kaisia tiloja – ruotsinkielinen koulutus suomalaisessa koulutusjärjestelmässä”.
Kirjoittajat avaavat perusteellisesti niin sanottua Taxellin paradoksia ja pohti- vat perusteita kahdelle rinnakkaiselle,
yksikieliselle koulutusjärjestelmälle. Ta- xellin paradoksilla viitataan näkemyk- seen, jonka mukaan yksikielisten ruotsin- kielisten ratkaisujen suosiminen on var- min tapa ylläpitää suomalaisen yhteis- kunnan eri osa-alueiden kaksikielisyyttä (Taxell 1986). Svenska rum – ruotsinkieli- nen tila – on toiminut kielen koskematto- muuden, kielellisen ja kulttuurisen identi- teetin vahvistumisen ja ruotsinkielisyyden säilymisen takeena. Toisaalta rinnakkaiset tilat rakentavat välilleen rajoja, jotka pitä- vät kieliä sekä niiden puhujia etäällä toi- sistaan (Boyd & Palviainen 2015). From ja Sahlström esittelevät tutkimusaineistoaan kielipari kouluista, joissa suomen- ja ruot- sinkielinen koulu toimivat samassa raken- nuksessa. Kieliparikouluissa kielten lisäksi myös ideologiat törmäävät: toisaalta yksi- kielistä tilaa pyritään suojelemaan, toi- saalta vallitsee kaksikielisyyden etuja pai- nottava diskurssi. Kieli luo koulun arjessa ja vuorovaikutuksessa rajoja, joita oppilaat toisinaan ylittävät. Sekä opettajat että op- pilaat ohjailevat kielenkäyttöä pää asiassa ylläpitääkseen tilojen yksikielisyyttä.
Tämä johtaa oppilaiden jopa kielipoliisi- maiseen toimintaan, jossa kansalliskielten välistä rajaa korostetaan ja vahvistetaan.
Kieli porttina työelämään
Kolmannen osion aloittaa Aija Virtasen ja Mia Raitaniemen laatima artikkeli ”Työ- elämän kielikäytänteet monikielisissä yh- teisöissä”. Pidän sen tärkeimpänä antina näkökulmia työelämän kielikoulutuk- seen: nykypäivän jatkuvassa työperäisen maahanmuuton paineessa kansainväli- set työntekijät voivat jäädä suomen oppi- joina oman onnensa nojaan, mikäli työn- antaja ei tarjoa kielikoulutusta. Tämä on omiaan hidastamaan ja vaikeuttamaan kansainvälisten työntekijöiden suomen oppimista. Toisaalta kansainvälisen työ- voiman ja maahanmuuttajien kielikoulu- tus on muuttunut entistä työelämälähtöi- semmäksi, jolloin suomen kielen taito ja
erityisesti ammatillinen kielitaito pyritään saavuttamaan yhtäaikaisesti.
Sari Pöyhönen, Minna Suni ja Mirja Tarnanen käsittelevät kotoutumisen kieli- politiikkaa artikkelissaan ”Kieli kotoutu- mispolitiikan ytimessä – aikuiset maa- hanmuuttajat matkalla työelämään”. Ar- tikkeli on katsaus suomalaisen maahan- muutto- ja kotoutumispolitiikan vaihei- siin ja kielikoulutuspoliittisiin painotuk- siin 1970- luvulta nykypäivään. Artikke- lissa korostuu se, miten kielikoulutus- politiikassa ei aina huomioida riittävästi sitä, että maahanmuuttajat ovat hetero- geeninen ryhmä, jonka kielikoulutustar- peet ovat moninaiset. Tekijät tukeutuvat muun muassa Kurjen (2019) näkemyk- seen maahanmuuttajaistamisen proses- sista, joka on rodullistava ja tekee näky- mättömäksi maahanmuuttajien yksilölli- sen osaamisen ja erilaiset tarpeet. Maa- hanmuuttajat saatetaan nähdä ”kielitai- dottomina”, mikäli he eivät puhu euroop- palaisia kieliä tai heidän monikielisyyt- tään tai kielitaitoaan ei tunnisteta. Kir- joittajat toteavat Pyykön (2017) tavoin, että maahanmuuttajien monikielisyyttä olisi tärkeää tarkastella kansallisen kieli- varannon näkökulmasta. Aikuisten, ei- työperäisten maahanmuuttajien kohdalla paine oppia suomea on niin voimakas, että maahanmuuttajien tarvetta tai oi- keutta ylläpitää omaa monikielisyyttään ja oppia suomen lisäksi esimerkiksi eng- lantia ei ole pystytty vielä huomioimaan kotoutumisen kielipolitiikassa.
Teoksen viimeinen artikkeli ”Arvioin ti kielipoliittisena ja kielikoulutuspoliitti- sena toimintana” sulkee ympyrän. Ari Huhta ja Sari Ahola kirjoittavat kieli- taidon arvioin nin roolista kielipolitii- kassa ja kielikoulutus politiikassa. Artik- keli kuitenkin painottaa sitä, että kielitai- don ar viointi ei ole ainoas taan virallista ja näkyvää kielipoliittista toimintaa vaan kuuluu myös arkiseen vuorovaikutuk- seen. Arvioin ti on vallankäyttöä erityi- sesti erilaisissa portin vartioinnin tilan-
teissa, kuten kansalaisuuden hakemi- sessa. Tästä syystä arvioijien olisi tärkeää olla entistä tietoisempia toimintansa vai- kutuksista ja rajoituksista. Kielitaidon arvioinnilla on paljon yhteiskunnallista vaikutusta, mutta erityisesti sillä on vai- kutusta arvioitavan yksilön elämään.
Kohti moninaisempaa kieli(koulutus)
politiikkaa
Toimittajien mukaan teoksen tavoitteena on tuoda ilmi, että kielipolitiikka ja kieli- koulutuspolitiikka eivät ole muista yhteis- kunnan ilmiöistä irrallisia ja että kieli- polittiisilla ja kielikoulutuspoliittisilla toi- milla on laajoja ja toisinaan yllätykselli- siäkin vaikutuksia (s. 10–11). Nähdäkseni kokonaisuus onnistuu tämän tavoitteen saavuttamisessa hyvin.
Teoksen rakenne tuo hyvin esiin kieli- politiikan moninaisuuden. Teos suh- tautuu kriittisesti niihin kielipoliitti- siin toimiin ja oletuksiin, joita pidetään usein itsestään selvinä. Teos ottaa myös terve tulleen askeleen kohti kielellisesti moninaisemman Suomen tarpeita tar- kastellessaan niitä rajoja, joita nykyi- nen kieli(koulutus)politiikka ylläpitää ja uusin taa.
Heidi Niemelä etunimi.sukunimi@oulu.fi Heidi Niemelä on suomen kielen väitöskirjatutkija Oulun yliopistossa.
Lähteet
Anderson, Benedict 2007 [1983]: Kuvitel- lut yhteisöt. Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua. Suomentanut Joel Kuortti. Tampere: Vastapaino.
Brown, Kara D. 2012: The linguistic land- scape of educational spaces. Language revitalization and schools in southeastern Estonia. – Durk Gorter, Heiko F. Marten
& Luk Van Mensel (toim.), Minority languages in the linguistic s. 281–298.
Basingstoke: Palgrave Macmillan.
Boyd, Sally – Palviainen, Åsa 2015:
Building walls or bridge? A language ideological debate about bilingual schools in Finland. – Mia Halonen, Pasi Ihalainen & Taina Saarinen (toim.), Language policies in Finland and Sweden.
Interdiciplinary and multi-sited com- parisons s. 57–89. Bristol: Multilingual Matters.
Kurki, Tuuli 2019: Immigrant-ness as (mis)fortune? Immigrantisation through integration policies and practices in edu- cation. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Pyykkö, Riitta 2017: Monikielisyys vahvuu- deksi. Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. Opetus- ja kulttuuri- ministeriön julkaisuja 2017: 51. Helsinki:
Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Taxell, Cristoffer 1986: Enspråkiga lösningar ger tvåspråkig service. – SFV:s Kalender 1986 s. 61–64. Helsinki: Fin- lands folkskolans vänner.
