Kerron Mäntsälän kartanosta sekä sen puistosta ja puutarhasta · DIGI

HENRIK HERLEVI

Kerron

Mäntsälän kartanosta sekä sen

puistosta ja puutarhasta

LIITTEENÄ KARTANOSTA KERTOVÅ

HELVI HERLEVIN

KIRJOITTAMA ALKURUNO

Kodin kuvakirjasta

Ote Mäntsälä-kirjan toisesta osasta, sivut 15-41.

92.83 HERPK kk

Henrik I-Ierlevl:

Kerron Mäntsälän kartanosta sekä sen puistostaja puutarhasta

Mäntsälän kartanon historiassa esiintyy ensimmäisenä merkittävänä vuosilukuna vuosi 1606, jolloin Ruotsin kuningas Kaarle IX lahjoitti venäläissyntyiselle majuri Peter Nassokinille Mäntsälän kartanon muodostaneet viisi tilaa, joista päätilana ja omistajien asuinpaikkana oli Karlsberg.

Hautausvaakunassa esiintyy ensimmäisen omistajasuvun nimi kirjoitettuna Nasaken. Tila nautti säterivapautta vzsta 1660, joka peruutettiin 1683, mutta jo 1685 luovutettiin elinkautis- rälssiksi rouva Anna von Henningshausenille. Hänen kuoltu- aan 1696 kartanosta muodostettiin säteriratsutila, jota myöhemmin kutsuttiin myös Möllerhotiksi.

Alkuaan 1600-luvulla sijaitsi kartanon päärakennus joen läntisellä puolella Kaakkumäen ja joen välissä, Kaakku- mäestä hieman joen yläjuoksun suuntaan, mutta valitettavasti ei tuosta rakennuksesta ole lähempiä tietoja sen sijainti- paikkaa lukuunottamatta. Lapsuudessani kuulin usein sanot- tavan, että tuolla, sittenıin pelloksi raivatulla, vanhan päärakennuksen sijaintipaikalla yhä vielä kasvoi vilja ja heinä huonommin kuin muualla. Mainittakoon tässä yhteydessä, että sama paikka Kaakkumäen ja joen välissä, jonne kartanon rakennukset 1600-luvulla sijoitettiin, oli aikoinaan laajan, harvaanasutun alueen ihmisten kokoontumis- ja kauppapaikka.

Lapsuudestani muistan kartanon vanhan päärakennuksen sijaintipaikkaan liittyvän tapauksen. - Rakennuksen paik- kaa kyntäessään eräs kyntäjä havaitsi maassa kiiltävän,

._15_

tilalle G. A. Winqvist rakennutti uuden tallirakennuksen, jota myöhemmin Leander Herlevi vielä laajensi, mutta v. 1932 Leander Herlevi rakennutti kokonaan uuden tallirakennuksen punatiilestä, joka rakennus sijoitettiin entistäkin kauemmaksi päärakennuksen keskiakselista, jolloin asuntopiha laajeni, mutta samalla, kuten muuten jo oli tapahtunut G. A.

Winqvistin rakennuttamaa tallirakennusta sijoitettaessa, kar- tanoryhmän symmetrisyys hävisi tallirakennuksen osalta. Io tätä ennen, ING-luvun alkupuolella, oli päärakennuksesta katsoen oikeanpuoleinen, pyramiidikattoinen siipipaviljonki tuhoutunut tulipalossa.

Tämän kirjoituksen puitteissa ei ole mahdollista laajemmin käsitellä Mäntsälän kartanon rakennushistoriaa, joten siirryn puhumaan puistosta ja puutarhasta. Puutarhaa varten tarpeellisista maaston tasaamis- ja terassointitöistä olen jo edellä kertonut, mutta muista puutarhaan liittyvistä yksi- tyiskohdista mainitsen ensinnäkin sateenvarjon muotoisiksi leikatut kuuset, jotka vielä ISTO-luvulla olivat puutarllaãäfl nähtävissä ja niiden ohella mainittakoon Viaporista käsin aluksi kartanoihin ja myöhemmin yli maan levinneiden syreeneiden ja syreenimajojen runsaus, jotka 1700-luvun puolivälin jälkeen oleellisesti kuuluivat kartanoiden puu- tarhakuvaan. Suosittu koristepuu oli tuolloin myöskin poppelihaapa, jota kasvoi riviin istutettuna kartanon lehti- kujan molemmin puolin. Noista poppeleista lähtevä, erikoisen voimakas tuoksu onkin jäänyt mieleeni ajalta, jolloin pikku- poikana juoksentelin kartanon poppelikujaa pitkin. Isoäitini kertoman mukaan käytettiin koristepuuna vielä 1800-luvun puolivälissä myös tavallista haapaa ja vaahteraa, kenties niiden nopean kasvun ja syksyllä maisemaa elävöittävän lehtien värikkyyden vuoksi. Myös kartanon puistoympä- ristössä oli lffiü-luvulla, kuten nytkin, paljon koivuja.

haapoja ja vaahteroita. Aivan erikoisen maininnan ansaitsee ImU-luvun lopulla puutarhan pohjoispuolelle istutettu kuu- sirivi, joka myöhemmin on saanut nimen "Porilaisten marssi." Vielä nytkin on näistä jättiläispuista joitakin jäljellä.

Asuntopihalla olevat jalokuuset ovat isäni Leander Herlevin

istuttamia 1896. Keväällä 1901 isäni istutti vanhimpien Kupfluksumme khjnmaja Henrik HEIIETL sisarieni Helvin ja Leonien nimikkopuiksi ne kaksi koivua.

jotka vieläkin ovat kartanon puutarlıanpuoleisen vilpolan

li. i'_'m/'l

j'šgfnli ıitff AP.-

... _._

%f“ f

i.

_18- _19_

edessä. Sensijaan perheen kesäisen kokoontumispaikan äärellä puutarhan keskustassa kasvanut kotitammi on jo pari vuotta sitten poistunut puutarhan kuvasta. Juuri noihin aikoihin, jolloin kartanon uudessa päärakennuksessa sekä sitä ympäröivässä puistossa ja puutarhassa elettiin ensim- mäisiä vuosikymmeniä, siis 1700-luvun jälkipuoliskolla ja 1800-luvun alussa, oli puutarhaharrastus Suomessa voi- makkaasti lisääntymässä sekä koriste- että talouskasvien osalta. Olihan jo Kustaa Vaasan aikana määrätty, että

"ryytimaita oli perustettava kaikille säteritiloille", jota viljelyä sitten jatkuvasti kehitettiin. Niinpä myös Mäntsälän kartanon uudessa puutarhassa oli jo Möllersvärdien aikana monia lajikkeita edustava keittiökasvitarha. Pääasiassa olivat keittiökasvit samoja kuin nykyisinkin, mutta tuolloin viljel- lyistä talouskasveista nimetään m.m. meloni ja parsa sekä mausteena käytetty anisruoho tai kirveli. Meillä tavanomaisia marjapensaita oli puutarhassa runsaasti. Vielä 1800-luvun lopussa olivat marjapensaat samoja kuin vuosisadan

alussakin, mutta tuolloin kuuluivat lajikkeisiin, ei vain

punaisia, vaan myöskin keltaisia marjoja tuottavat vattu- pensaat. Niinikään karviais- ja viinimarjapensaita ei puut- tunut puutarhasta. Tavanomaisten viinimarjalajikkeiden lisäksi oli vihreitä viinimarjoja tuottavia pensaita. - Viimeksi mainitut, vihreät viinimarjat lienevät erittäin harvinaisia. Ne maistuivat aivan samanlaisilta kuin mustaherukka ja olivat saman kokoisia, mutta kypsyneenäkin väriltään vihreitä.

Tämä laji oli vielä olemassa ainakin 1920-luvun alussa, joten lapsuudessani ja nuoruudessani olen monasti syönyt näitä harvinaisia, vihreitä viinimarjoja. Tiedossani ei ole, miten tämä erikoinen risteytys oli syntynyt ja joutunut Mäntsälän kartanon puutarhaan. Hedelmäpuut, joita jo 1800-luvun alussa oli kartanon puutarhassa, olivat samoja kuin nykyisinkin: omena-, päärynä-, luumu- ja kriikunapuita sekä kirsikkapensaita. Eräällä puutarhalohkolla puiston reunassa kasvoi myöskin pähkinäpensaita.

Vaikka tuolloin pidettiin talouskasvien viljelyä erittäin tärkeänä, suosittiin myöskin erilaisia koristekasveja. Aikai- semmin mainittujen syreenien lisäksi kasvoi puutarhassa myös muita koristepensaita, kuten jasmiinia, kuusamaa,

_2g_

Sylvia Hel-leiri, o.s. Winqvfist,

Miiutsiili-in Nuorisoseuran perustaja.

Kuva vuodelta 1396.

pajulehtistä spireaa y.m. Muista silloisista koristekasveista mainittakoon aehillea, sininen irislilja, piooni ja valkoiset, kerrotut narsissit, joita alkuperäisiä lajikkeita on vielä säilynyt puutarhassa.

_21._.

Kartanon vanhaan puutarhaan liittyy monia muistoja.

asioita ja yksityiskohtia, mutta tässä kirjoitelmassani rajoitun vain pariin kiinnostuskohteeseen, joista ensimmäisenä mai- nitaan "Keisarinkummulla" olevan kiven, johon on kaiver-

rettu kirjaimet U O M (Ulrika Otteliana Mtillersvärd) sekä

vuosiluku 1821, minkä alapuolella on, ilmeisesti päivämääraa.

toukokuun 19, päivää tarkoittava merkintä D:19.M. - Mitä tuolloin on tapahtunut, ja mikä on se sanoma, joka tuolla kivellä kaiverruksineen on kerrottavana jälkimaailmalle, jäänee ainaisesti salaisuudeksi tai olettamusten varaan.

Mainittu vuosi sisältyy aikaan, jolloin Ulla Möllersvärd asui kartanossa ikääntyneitten vanhempiensa kanssa hoitaen kartanon "isännyyfttä" veljensä Carl Magnus Mällersvärdin palvellessa upseerina armeijassa. Edellä mainittu kivi oli aikaisemmin “Puistonjärven" pienessä saaressa, ns. Ulla

lvlällersvärdin saaressa, mutta isäni Leander Herlevfi siirsi sen puutarhaan, estääkseen kiven häviämästä soistuvaan järveen.

Toinen, tässä mainittava, puutarhaan liittyvä yksityiskohta on hirsirakenteinen, vielä 1860-luvulla yläpuutarhan terassilta

alakäytävälle johtaneiden, viime vuosisadan lopulla purettujen kiviportaiden kohdalla, sijainnut keisari Aleksanteri I:n kunniaksi pystytetty muistomerkki, jossa ylinnä oli kullattu A-kirjain kruunuineen ja sen alapuolella raudasta taotuin kirjaimin ruotsinkielinen lause, joka vapaasti suomennettuna kuului: "Yleiselle hyväntekijälle, Hänen Majesteetilleen Kei- sari Aleksanteri Izlle yksityisten ihmisten kiitollisuuden osoituksena." - Hirsirakenteinen muistomerkki oli vuo- sikymmenien kuluessa lahonnut, ja rautakirjaimet sekä numerot yksi toisensa jälkeen alkoivat pudota siitä pois.

Koristeellisen A-kirjaimen sekä jäljellä olevat rautaiset kirjaimet ja numerot otti G. A. Winqvist talteen. ja niitä säilytetään edelleenkin kartanon historiallisten muistoesi- neisen joukossa. Muistona keisarin vierailusta on tuo kullattu A-kirjain ja sen alapuolella oleva vuosiluku 1809 nykyisin kartanon pääeteisen suuren sisäoveıı yläpuolella kiinnitettynä kuvanveistäjä Heikki Varjan tekemään aluslaattaan.

Kartano_n_ puptarhan ja sen pohjoispuolella olevan puisto- alueen valısena rajana on totuttu pitämään aiemmin mainittua. 1700-luvun lopulla istutettua kuusiriviä, jonka

-22-

Häneıı kuninkaallinen Majesteet- tinsa, kailtlteiıı armollisin kunin- kaanııııe ja lıerramme uskollinen palvelija ja ratsuväen komppanian tiiysiltuntoineıı ratsunıestari, jalo ja vapaasultuinen herra PETTER NASSUIQIN, Miinlsiiliiıı kartanon ja Sipoon Naeksltoiggin lıerra kuoli Herrassa 1679 ja lıaurlaltiiıı l p tanınıiknuta 1680. Jumala anlakoon lıiiııelle kaikkien ltristinusltoıaisteıı kanssa auluaallisen j-lüsııonseıııisen.

lomitse johtavia polkuja

Hänen kuninkaallisen Majesleel- linsa kaikkein arrnollisimman ku- niııltaaııınte uskollinen palvelija, ja jall-:aviieıı konıppaııian liiysil-:uııtoi- nen viinrilil-zi, jalo ja vapaasukuinen ANDERS MÖLLER, Korvenlaan ja Lintielılıoliliıı herra joka kuoli Her- rassaıvuonna lfflätjiı lıatıtlalliiıı 14 p laııııııikıııılıı lfıfill, Junıala anlakoıııı lıiinelle ltaikltieıı uskovaislen kanssa anluaalliseııyliisııtıııseıııiseıı.

pitkin päästään puutarhasta puistoon ja muinoin sen sangen tunnelmallisille poluille sekä lähinnä puutarhaa sijaitsevalle huvimajalle, joka sammal- tuneena ja lahonneena oli pakko purkaa v. 1933. Siihen

__23__

kuulunut pöytä, jonka alaosassa nähdään koristeellisia puuleikkauksia, on vielä jäljellä. - Tällaisia pyöreälle, luonnonkivistä tehdylle perustalle rakennettuja huvimajoja oli puistossa kaikkiaan 7, mutta muut niistä oli purettu jo aikaisemmin. Nämä, n.s. ”lystihuoneet” olivat muodoltaan kahdeksankulmaisia, väriltään violetinvaaleanpunaisia ja sangen romanttisia kauniine ikkunoineen, joiden pienet ruudut olivat vanhaa, vihreätä lasia. Arkkitehti Hannes Sonck sanoi viimeisestä huvimajasta tehtyä maalausta katsellessaan siinä olevan jotakin kiinalaista tai intialaisen pagodin tunnelmaa.

lsoäidiltäni kuulin, että paitsi huvimajoja, oli puistossa

myös 1870-luvulla purettu n.s. "kääpiöluola", jonka ovi oli varustettu sellaisella mekanismilla, että oven avautuessa luolassa oleva, peikkoa tai kääpiötä esittävä nukke nyökkäsi tervehdykseksi sisään tulijalle.

Edellisen lisäksi kerron vielä puistojuhlista, joista itsekin muıstan pari sellaista, varsinkin erään, varhaisessa lap- suudessani pidetyn puistojuhlan, jossa oli muutamia Y.

L.:ään kuuluvia ylioppilaita, jotka lauloivat "Herää Suomea".

Juhlan jälkeen äitini selitti minulle ja veljelleni tämän laulun sısältöä. Jossakin puistojuhlassa oli erään entisen huvimajan

Pyfireälle perustalle rakennettu lava tanssia varten, mistä

Johtuı, että tätä huvimajan perustusta alettiin kutsua tanssilavaksi. Oheisena on valokuva eräästä Mäntsälän hluorısoseuran puistossa järjestämästä kansanjuhlasta, jossa

rı palaudoista rakennettu näyttämö oli sijoitettu puistossa Plevaafl. ympyränmuotoiseen n.s. "Ori- eli ratsutarhaan",

10513 myös käytettiin nimitystä "Leikin tarha", erään

kartanossa olleen, ”LeikkP-nimisen orihevosen mukaan.

Nayttämön etuseinässä nähdään havukirjaimet M N S, jotka

luonnollısesti tarkoittavat Mäntsälän Nuorisoseuraa. Edellä kertomani lisäksi en tästä juhlasta tiedä muita yksityiskohtia kuın että arkistolähteiden mukaan, mikäli samasta juhlasta O" kYSPHYf-i» juhla pidettiin kartanon puistossa juhannuksena

1394- Ja çüä puhujana siellä oli ylioppilas Lavonius.

_K_un aıemmin olen kertonut myös puiston järvestä sekä

sıella' olleesta Ulla Möllersvärdin pikku saaresta, on syytä fffamlta "THYOS Gfäfi uudempaan aikaan kuuluva, puiston Jafveefl lllfllYvä yksityiskohta. Tämän järven eteläpäässä oli vv.

-24-

1908-1912 Uudenmaanläänin Maanviljelysseuran kalanvil-

jelyslaitos. jota varten padottiin useampia pienempiä lammikoita. joiden äärellä sijaitsi kaikkine kalanviljelykseen tarvittavine laitteineen pieni rakennus, jossa kalastuksen- hoidonneuvoja Kalle Lampi työskenteli. Vieläkin tuo pieni, paikkakuntalaisten ”kalakopiksi” kutsuma rakennus on jäljellä, vaikka tosin ajan hampaan pahasti murentamana.

Kartanon omistajat vuodesta 1606 lähtien olivat alussa mainittu majuri Peter Nassokin, joka kuoli noin v. 1640.

Seuraava omistaja oli tämän poika ratsumestari Peter Nassokin, jonka kuoltua hänen leskensä Anna von Henningshausen hallitsi tilaa kuolemaansa saakka v. 1696.

tilan siirtyessä tällöin hänen tyttärensä Anna Margareta Nassokinin pojalle. ratsumestari Carl Henrik Möllerille vuo- siksi 1697-1714. Carl Henrik Möller oli naimisissa eversti- luutnantti John Thewitzin (Theawitz) tyttären Maria

Thewitzin kanssa (s. 1662 - k 1747). Helmikuun 19 päivänä

1714 Carl Henrik Möller kaatui Napuen taistelussa Isossakyrössä, minkä jälkeen tilaa hallitsi hänen leskensä Maria Theıifitz viidentoista vuoden ajan. Maria Thewitz kuoli lähes 85-vuotiaana 1747 ja hänet haudattiin Mäntsälän kirkkoon.

Iäkäs Maria Thewitz luovutti jo ennen kuolemaansa tilan 20-vuotiaalle pojalleen Carl Johan Möllerille 1724. Poika oli syntynyt 1704. Carl Johan Möller kuoli 1766, ja hänet haudattiin Mäntsälän kirkkoon. Carl Johan Möller oli kaksi kertaa naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa Maria Wulff kuoli ennen vuotta 1741 ja Carl Johan vihittiin uuteen avioliittoon 1742 majuri von Salowin IS-vuotiaan tyttären Maria Helenan kanssa (S. 1724). Carl Johan Möllerin kuoltua (1766) Maria Helena eli vielä 34 vuotta ja kuoli Mäntsälässä

1800.

Sotilasurallaan Carl Johan Möller oli saavuttanut kapteenin arvon v. 1762, mutta tuolloin hän ei enää ollut aktiivi- upseerina, vaan eli maanviljelijänä maatilallaan Mäntsälän kartanossa kuolemaansa saakka. Vuosi ennen kuolemaansa ollessaan valtiopäivillä Tukholmassa hän esitti epäämättömiä todisteita siitä, että hän kuului vanhaan sukuun, joka n.s.

Stiermanin matrikkelissa (Matrikel öfver- Svea Rikes Ridderskap och Adel", Zos. 1754-1755) oli erheellisesti

_25__

merkitty sammuneeksi. koska hän itse oli ko. suvun elossa oleva jäsen. Tämän johdosta Carl Johan Müllerin lapset ottivat nimekseen lvlöllersvärd. minkä nimenmuutoksen

kuningas Kustaa III hyväksyi ja vahvisti huhtikuun 8 päivänä 1772.

Carl Johan Müllerin nuori puoliso Maria Helena synnytti hänelle 19.5.1744 pojan Carl Adolf Möllersvärdin. josta isänsä jälkeen tuli Mäntsälän kartanon omistaja. majuri ja maaherra lvlöllersvärd. - Suvun perinteiden ja ajan tavan mukaisesti kasvatettiin Carl Adolf sotilasuralle jo lapsesta lähtien. Nuorena luutnanttina Tukholmassa ollessaan hän tutustui siellä 1772 varakkaan. ranskalaissyntyisen silkki-

tehtailijan Johan Gabriel L'Estrade'in tyttäreen Maria

Charlottaan. mikä tuttavuus johti avioliittoon v. 1774.

Liikkuessaan paikasta toiseen sotilastehtävissä. ei Carl Adolf Möllersvärdillä ollut tilaisuutta asettua pysyvästi asumaan omistamaansa Mäntsälän kartanoon. vaan oleskeli siellä

mahdollisuuksiensa mukaan lyhempiä tai pidempiä aikoja.

Ilmeisesti tästä johtui se. että hänen vanhin poikansa Carl

Magnus vietti varhaisimman lapsuutensa äitinsä vanhempien

L`Estrade'ien kodissa Tukholmassa. missä häntä hyvin hoidettiin ja kasvatettiin sekä annettiin tarvittavaa yksi-

tyısopetusta.

Majuri Carl Adolf Möllervärd osallistui Kustaa III:n v.

_1788 Venäjää vastaan julistamaan sotaan. Sodan julistamisen johdosta tyyftymättöminä allekirjoitti lll upseeria n.s.

Anjalan Liittosopimuksen. minkä johdosta näiden upseerei- den katsottiin syyllistyneen kapinointiin majesteettia vastaan.

Kun Möllersvärd ei kuulunut allekirjoittajien joukkoon. osoit-

t_ı_ kuningas hänelle suosiotaan nimittäen hänet käskynhal- ttjakseen siihen ruotsalais-suomalaisten joukkojen miehit- tamään Kyminkartanonläänin osaan. joka sijaitsi Kymijoen itäpuolella. Tämä hänen korkea asemansa oli kuitenkin hyvin lyhyftaikainen. sillä kun ruotsalais-suomalaisten joukkojen oli pakko vetäytyä pois joen itäpuolelta. oli myöskin vasta

“lfllllfilffl maaherran seurattava joukkojen mukana. Jonkin-

laısena korvikkeena menetetystä asemasta annettiin majuri Möllersvärdille maaherran arvonimi.

lšrottuaan sodan jälkeen armeijasta. asettui maaherra Mollersvard pysyvästi maatilalleen Mäntsälään. ryhtyen

_25__

Puiston jiirıeıı eteliipıiiiilıiiıı patlotlujzı lammikoita. Kuvassa ııiikjfviit tfalltııisint' kansilautııiııfcen viilipnlııilıin asennetut. veden korkeutta síiiiteleı-iit sulkultıitleel. Taustalla padan piiiillii seisova pikku poika on Henrik Herlevri.

lıietleıırııjtısstıolevistaınielıistii on oikealla Leantler l-lerlevi. 'raseııııııalla Kalle Lampi. Kuva otettu v. 1910.

henkilökohtaisesti hoitamaan tilaansa ja muuttaen Mäntsälän

kartanon 'päärakennuksen ajanmukaiseksi. - Ilmeisesti

maaherra Möllersvärdillä oli myös taloudellista taitoa ja asiantuntemusta. koska hän jonkin aikaa palveli Göran Magnus Sprengtportenin adjutanttina. hoitaen hänen talou- dellisia asioitaan Suomessa. -› Kun näinkin paljon olen valottanut maaherra Möllersvärdin henkilökuvaa. on vielä syytä sanoa. että hän oli aikalaisekseen varsin paljon matkustellut mies. Muun muassa hän oli mukana 1700-luvun puolivälissä kolmivuotisella matkalla Itä- ja

Länsi-Intiassa. Hän näyttää myös olleen kiinnostunut kaunokirjallisuudesta. antaen m.m. köyhälle runoilijalle Bengt Lidnerille. joka kuului sekä Möllersvärdienı että L`Estrade'ien tuttavapiiriin. taloudellista tukea sekä osotttaen

__27_

hänelle kodissaan Mäntsälän kartanossa suurta ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Möllersvärdien sukuun kuuluneiden kartanonomistajien joukossa mainitaan useammin kuin muiden isäntien maaherra Möllersvärdin nimi, johtuen kenties siitä, että hän oli keisari Aleksanteri l:n ihastuksen kohteena olleen 17-vuotiaan kartanonneidin Ulla Müller- svärdin isä. - Kuten yleisesti tiedetään, alkoi keisari Aleksanteri I:n ja Ulla Möllersvärdin "romanssi" valtio- päivätanssiaisissa Porvoossa 28.3.1809, jota tapahtumaa

seurasi majesteetin vierailu sekä juhla-ateria ja keisari- tanssiaiset Mäntsälän kartanossa 3.4.1809. Mäntsälän kar- tanossa on vielä jäljellä lautasia ja viinilaseja, joita kerrotaan käytetyn keisarin vieraillessa kartanossa.

Keisarin huomaavaisuus Möllersvärdien perhettä kohtaan ei suinkaa päättynyt tähän, vaan vierailunsa jälkeen hän lähetti Kreivi Speranskin kautta arvokkaita lahjoja kaikille perheen jäsenille sekä edelleen huhtikuussa 1811 hän ilmoitti maaherra Möllersvärdille nimittäneensä maaherran tyttären Ulla Möllersvärdin hovineidiksi (demoiselle d'honneur) keisarilliseen hoviin Pietariin, missä Ulla kahden vuoden ajan loisti nuoruutensa kukoistuksessa. Samana vuonna 1813, jolloin Ulla Möllersvärd palasi Pietarista takaisin Suomeen, vietettiin Mäntsälän kartanossa joulukuun 24 päivänä 1813 erikoislaatuiset häät, kun Ulla Möllersvärd vihittiin avio- liittoon kenraalimajuri Odert Reinhold von Essenin kanssa.

Kartanoon kokoontuneet häävieraat saivat kuitenkin kokea odottamattoman yllätyksen, sillä vielä juhlan aikana nuori

morsian ilmoitti kieltäytyvänsä seuraamasta aviomiestään ja asumasta yhdessä hänen kanssaan. Samalla saapui saliin mustaksi dominoksi puettu, naamioitu mies, joka vei morsiamen mukanaan ulkona odottavaan "kuurirekeen", ja näytelmä päättyi siihen, että myöskin raivostunut tai raivostumista näyttelevä sulhanen _ komensi hevosensa ja rekensä portaiden eteen ja lähti kartanosta.

Ainoa mahdollisuus tilanteen selvittämiseksi oli avioero, jo- ka saatiinkin aikaan 1814. Kenraali von Essen otti syyn tapahtumasta itselleen selittäen syyllistyneensä aviorikokseen, jota hänen vaimonsa ei suostunut antamaan anteeksi. Näin sanotaan avioeroa koskevassa oikeuden pöytäkirjassa. - Kerrotaan, että edellä kuvattu häätilaisuus oli "lavastettu" ja

_2g_

'l' _'

.' ı.'|

l I -

'fififfı-ııı-ıf . ,_ '_

'

...gııı 'ı-I h _

:ıı. ._ .‹

,'

. I'

*i '_

ı _, I f '

'l .ıI-'- III'l.

Nuorisoseuran juhla kartanon puistossa.

kenraali von Essen oli "lainannut" itsensä sulhaseksi, jotta todistettavasti oli tapahtunut avioliittoon vihkiminen korkea- arvoisen upseerin kanssa. koska se oli ehtona jokaiselle hovineidolle kuuluvien keisarillisten myötäjäisten saamiseen.

Niinikään kerrotaan, että mustaksi dominoksi puettu, naamioitu mies oli morsiamen veli Carl Magnus Möllersvärd, joka von Essenin lähdettyä toi morsiamen takaisin pää- rakennukseen vain pienen, pihapiirissä tehdyn ajelukier- roksen jälkeen.

Tässä yhteydessä en ryhdy lähemmin kertomaan Ulla Möllersvärdin nuoruudesta ja hänen elämänsä myöhemmiSt-ä vaiheista enkä myöskään hänen ja keisari Aleksanteri I:n välisestä romanssista, sillä nämähän ovat aiheita, joista on paljon puhuttu ja kirjoitettu, ja valitettavasti on juuri näistä aiheista ilmeisesti kaupallisessa ja mainostarkoituksessa sepitetty myös monia, täysin katteettomia tarinoita ja

versioita, joiden todenperäisyydestä ei voida esittää mitään näyttöjä, vaan päinvastoin voidaan osoittaa, että monet näistä

.__29_

mielikuvituksen tuotteista ovat ristiriidassa tunnettujen tietojen ja tosiasioiden kanssa. Edellä sanomallani en suinkaan tarkoita Mika Waltarin ansiokasta roniaaiiia

"Tanssi yli hautojeii". sillä onhan roniaania kirjoittavalle kirjailijalle sallittava tietty vapaus mielikuvituksensa käyt- tämiseen.

Ulla Miillersvärdin isä Carl Adolf Mällersvärd mtii tilan pojalleen Carl Magnus Müllersvärdille 1815. jääden kuitenkin edelleen asumaan kartanon päärakennukseen kuolemaansa saakka 1828. Io tätä ennen. toukokuun 15 päivänä 1823 kuoli maaherratar Maria Charlotta Mällersvärd. Uusi omistaja.

heidän poikansa Carl Magnus saattoi vain harvoin käydä maatilallaan toimiessaan upseerin tehtävissä milloin Hä- meenlinnassa. rıiilloin Lappeenrannassa. kunnes vasta v.

1827 toukokuun 29 päivänä lopullisesti jätti sotilasuran. Jo kuusi vuotta sitä ennen. lokakuussa 1821 hän oli saanut everstiluutnantin arvon ja määrätty Viipurin jääkäripatal- joonan päälliköksi. Pian isänsä kuoleman jälkeen alkaen vuodesta 1829 Miillersifärd vuokrasi maatilan serkulleen.

majuri Bali-to von Rohrilla. joka vuoteen 1833 jatkuneona

vuokra-aikana asui ainakin vuokrakauden alkuvuosina kartanon alarakennuksessa. mistä johtuen mainittua raken- Iitlätä alettiin kutsua majurinrakenntıkseksi. Mainittakoon lääää vielä pari majuri von Rohrin elämäkertaan kuuluvaa

yksityiskohtaa. Hän oli sodassa 1808_1809 Adlereretitain fltiljllläfliiifla ja joutui Tampereella Hatanpään kartanon ll~_10flä_i'äfläläisteti kanssa käy-'dyssä kahakassa haavoittuneena vihollisen vangiksi.

lšllififlhäikaisenimin olen jo kertonut. vietti Carl Magnus Mollersvard varhaisininian lapsuutensa Tukholmassa äitinsä llill-'lllfilllljltäfl LlEstradeien perheessä. Jo 13 vuoden ikäisenä hän osallistui Kustaa lllzn sotaan venäläisiä vastaan W- l788__l790. Kuningas Kustaa IV Adolf nimitti hänet henkiläkohtaiseksi ratsupaashikseen 1795, niissä tehtävässä lläfl Ull PUUICEII 1805 saakka. Tämä hänen elämänsä kymnienvuotiskausi kuninkaan hovissa oli varsin värikäs jä tapahturtiiarikas. mutta erittäin rasittava sekä hyvää terveyttä JH fllllffllllliålä kuntoa kysyfvä. sillä paashit joutuivat m.ni.

aasia rataaatamaan pitkiäkin matkoja kuninkaan vatıntıjon _30_

Kgigflı-in viflrailugla muiãfllllllifl lflflll-'êl l-íflflflllüll pflflfllelien SISHIIIFEII

yläpuolella.

vieressä. jopa kovassa pakkasessa. sateessa taikka lutnı.

pyligäiiiiiikaan lienkiläkolıiäiäfillfl Pfiflälliflä Siil Carl MHBUUS olla inukana hovin setirapiirielainassa. ıifaikka lianenuase-

mansa siellä oli varsin vaatimaton. _ja_aina oli lianen lähettyvillääii henkilöitä. jotka hovietiketin arvoasteikossa olivat saavuttaneet häntä korkeamman aseman. Kuitenkin hän sai kuulla ja nähdä kaiken. niitä kuninkaanflhovissa ja

hoviväen piirissä tapahtui. Hänellä oli vapaa päaısy teaiipfl y.in. näytäntäihin sekä latılu- ja täfläfilfiälfykälln kulun' kaallisessa pääkaupungissa. Hän sai niyäs olla mukana tanssiaisissa linnaii saleissa. Lukiessanime Carl Magnus Möllersvärdin päiväkirjoja. voimme todeta. että hän on olliit niusikaalliiien. teatterista kiinnostunut ja omäflfllll 1113835

kirjallista lahjakkuutta. _

Vuonna 1805 päättyi Mällersvärdin palvelus kuninkaan ratsupaashina hänen siirtyessään ratsumestarina Uudenmaan rakutinarykmenttiin. Omaa eskadroonaansa johtaen hän

._3l_

kysymys ei niinkään ollut siitä. etteikiíi von Rancken olisi suostunut luovuttamaan ko. aluetta. vaan lähinnä siitä. etta hän anoi alueen luovuttajana vapautusta manttaalien mukaan kirkon rakennuskustannuksista hänen maksettavakseen tule:

vasta osasta. johon kirkonkokous ei suostunut. _ UUSI kirkko valmistui 1865. - Saman vuoden alussa kuoli Jakob Engelhrekt von Rancken. tuo autiossa kartanossaan yksi»

naisena' elävfä. sairas ja ahdistunut ihminen yli

YS-vuotiaanzå;

Kun aika ja omistusolosuhteet vuoden 1865 jälkeen ovat jo lähempänä nykypäivää. ja siihen liittyvät tapahtumat jä»

henkilöt ovat paljolti nykyajan ihmisten tiedossa, käsittelentätä aikaa ylimalkaisentmin.

- Sääty-yhteisknnnan häviäminen kaikkine jäänteineen j‹'~1__ vaikutuksineen tapahtui vähitellen. pitemmän siirtyrnlä' kauden kuluessa. joten tätä yhteiskunnan muuttumista siihen

tähtäävistä säädtiksistä ja asetuksista huolimatta. ei vüldfl sanoa täysin tapahtuneeksi esimerkiksi jonakin ınäärättynä vuotena ISUü-luvfun viimeisten vuosikyüiınte-tı-ien aikana-

Kuitenkin voidaan sanoa. että jo ne isännät. jotka ontistivat Mäntsälän kartanon liioU-luvfun puolivälistä alkaen. eivät enää olleet sääty-yhteiskuııtaa edustavfia tilanomistajia snnflfl alkuperäisessä nierkityfksessä. vaan kuultıivat jo uuteen.

muuttuneeseen ja jatkuvasti ınutıttuvaan yhteiskuntaan. jükfi asetti maanomistajille uusia yhteiskunnallis-taloudellisia tehtäviä ja vfelvfoitteita. Miten omaan stıktıuni kuuluneet isännät sekä heidän perheittensä jäsenet ov-at närnä velvfoitteet ja tehtävfät täyttäneet. pyfrkiessään omalta osaltaan edis- tämään kotipitäjänsä traurastuntista sekä sen taloudellista.

yhteiskunnallista ja sivfistyksellistä kehitystä. jääkütitı muiden arvosteltavaksi. mutta ainakin omien vanha

Leander Herlevfitı kohdalla rohkenen olettaa. että heidän työnsä tämän paikkakunnan hyfväksi on tunnettu jfl tunnustettu. - Miitta palatkaatnme takaisin Gustaf AdülfWinqyistiin. joka pli kartanonMainittakoon. etta hanhoıtı talonisäntänä vuoteen 18% saakkfl-ısannyyttä lyhyehktin ajan vv. l870-l8T? yhdessä l3?8 kuolleen paikflnsa Car] adglt' Winqvistin kanssa.

ntpieni Sylvfia jfl

V. ISTU saapui Mäntsälään Saaren kartanossa asutfflfln Sederholmin perheeseen kotiopettajatttıreksi Jahanna aja-i-

._34_

Tämän jälkeen

k. 1993) ja. hänen vaimonsa Lucian “ifflılıhellmna

'ii-an von (s. 1823 k. 1899) ostivat Itäaíntsalan

Karlizflfllã Mänty

Rflnvkfi

sälän kartanoon maatilan uudet omiStfi-lfl

nin Psfikflflflfiltfl - Keväällä 135? muuilıfzıdän

t sekä' h

ıs-

viisaus poikansa Kart adeır (s. ısstı k. 1878)- Muita l” L

kujrı nämä kolme ei kuulunut Wirıllflfiüfl n Perheaseen'

Ulla Miillersvärriin saaresta kartanon puutaıilıaan siirretty salaperäinen kivi-

_35_

andra Briha, sittemmin Carl Adolf Winqvistin puoliso. Vielä samana vuonna joulukuun 15 päivänä Alexandra Briha lähetti hakemuksensa Porvoon Tuomiokapituliin päästäkseen opettajaksi Ehnroosin kansakouluun. Tuomiokapituli nimit- tikin hänet hakemaansa virkaan, joten hän oli ensimmäinen Ehnroosin koulussa opettajana toiminut nainen. Hän aloitti opettajantyönsä koulussa helmikuun l päivänä 1871.

saavuttaen pian kaikkien oppilaittensa ihailun ja kunnioi- tuksen sekä luoden itsensä ja oppilaittensa välille äidillisen

läheisen ja lämpimän suhteen. Hänen oppilaitaan oli muiden muassa Emil Lassinen, sittemmin kirjailija ja Uusimaan

päätoimittaja, joka vielä vanhana miehenä kävi usein tervehtimässä entistä opettajaansa ja kertomassa hänelle omista huolistaan ja vaikeuksistaan.

Hyvänä laulajana sekä innokkaana musiikin ja laulun ystävänä Alexandra Briha edisti paikkakunnalla laulun

harrastusta, ei vain koulussa, vaan myöskin kuoronjohtajana

koulun ulkopuolella, jatkaen oman kuoronsa harjoittamista senkin jälkeen, kun oli jättänyt opettajan toimen, esiintyen myös itse, vielä 1900-luvun alkupuolella, solistina kirk- kokonserteissa. Samoin nähtiin Alexandra Briha uranuurta- jana paikkakunnalla orastavan kirjastotoiminnan piirissä.

Vaikka Alexandra Briha, solmittuaan avioliiton Karl

Adolf Winqvistin kanssa luopui vakinaisen opettajan virasta

1.5.1875, oli hän kuitenkin myöhemmin useaan otteeseen välıaikaisena opettajana Ehnroosin koulussa vv. 1878-1884.

Alexandra Brjhan ja Carl Adolf Winqvistin häät vietettiin toisena joulupäıvänä 26.12.1874 Mäntsälän kartanossa ja Seuraavana vuonna 26.10.1875 syntyi aviopuolisoille tytär, sıttemmın Mäntsälän kartanon perijätär Sylvia Maria Wınqvıst. Sylvıa Winqvistin isä, Carl Adolf Winqvist, kuoli

12-12-1873; 101|0ifl Tytär oli vasta 13-vuotias. Perheen

nuorımmaınen, vasta vuoden ikäinen poika. Carl, kuoli

samana yuonna kuin isänsäkin, joten äiti jäi yksin pienen tyttarensa kanssa. Kun Sylvia-tytär tuli oppikouluikään,

joutui hän Helsingin Suomalaiseen Tyttökouluun (0ttilia

Stenbäckin kouluun) 1886, asuen kouluaikanaan väliaikaisesti Mäntsälästä Helsinkiin muuttaneen äitinsä luona.

_3(,_.

Kun tyttökoulu oli päättynyt 1893, ei koulukotia välittömästi purettu. vaikka Sylvia Winqvist oleskelikin pääasiallisesti syntymäkodissaan Mäntsälän kartanossa, sillä tyttökoulusta päästyäänkin hän joutui vielä tilapäisesti oleskelemaan Helsingissä suorittaen m.m. sikäläisessä koti- talouskoulussa erilaisia kursseja. Sitäpaitsi Alexandra Winqvistin luona asui ylioppilaita mm. ennen Mustialaan siirtymistään, Leander Herlevi. josta sittemmin, agronomin tutkinnon suoritettuaan, tuli Sylvia Winqvistin puoliso. Vasta 1896 Alexandra Winqvist jälleen muutti takaisin Mäntsälän kartanoon, missä kartanon uusien omistajein Sylvia Winqvistin ja Leander Herlevin häät vietettiin helluntaina, kesäkuun 6 päivänä 1897.

Vielä 1900-luvun alkuvuosina jatkoi Sylvia Herlevi

nuoruuden innolla jo 1894 perustamansa Mäntsälän Nuo-

risoseuran toiminnan johtamista yrittäen ylläpitää seuran toimintaa. joka vähitellen paikkakunnalle levinneiden uusien aatevirtausten johdosta alkoi lamaantua.

Ne vuosikymmenet. jotka Sylvia ja Leander Herlevi olivat Mäntsälän kartanon omistajina. olivat kartanolle ja koko paikkakunnalle sangen merkittäviä vuosikymmeniä. mutta niistä kertominen edellyttää aivan oman lukunsa kirjoit- tamista. - Sylvia ja Leander Herlevin avioliitosta syntyi

kaikkiaan yhdeksän lasta. joista kuitenkin enää vain kaksi on

elossa, nimittäin sisareni maisteri Margit Herlevi-Harja sekä tämän kirjoitelman laatija. Sisaristani ovat kuolleet Helvi.

Leonie, Elsa-Margareta ja Ilse sekä veljistäni Erik, Heimo ja PauL

Kun Leander Herlevi kuoli toisena helluntaipäivänä

25.5.1942, hoidettiin tämän jälkeen tilaa väliaikaisestj perikunnan lukuun, mutta 1943 tehdyn jaon jälkfififl Jäi Karlsbergin kantatila äitini Sylvia Herlevin omistukseen vuosiksi 1943--1946. Mäntsälän kartanon nykyiset omistajat vzsta 1946 ovat Henrik Herlevi ja hänen puolisonsa Kyllikki Herlevi.

Mäntsälän kartanoa ei enää nykyisin voida pitää suurtilana, sillä, kuten tunnettua, on siitä erotettujen muutamien suurempien tilojen lisäksi, myyty ja IUOVUUEWTU paljon maata kirkonkylän taajaman kehittämiseen "sekä kunnan, ja jonkin verran myöskin seurakunnan tarpeısıın ja

_37_

viime sotien jälkeen on maanlunastuslain perusteella erotettu tilasta suuria alueita. Vuoden 1918 maanvuokralain nojalla mäkitupien ja torppien itsenäistyessä sekä myöhemmin ennen 1939 harjoitetun asutustoiminnan johdosta, väheni tilan pinta-ala 317 ha. Tässä yhteydessä haluan sanoa, että jo ennen vuoden 1918 tapahtumia kuulin isäni Leander Herlevin usein sanovan, että torpparilaitos on aikansa eläneenä lopetettava ja torpista on tehtävä itsenäisiä tiloja ja torppareista itsenäisiä isäntiä.

Kaiken kuulemani ja omakohtaisesti kokemani perusteella voin sanoa, että Mäntsälän kartanon torppareiden ja isäntäväen välit olivat erittäin hyvät. Näistä myönteisistä ja yhteiskunnallisesti merkittävistä ihmissuhteista olisi paljonkin kerrottavaa, mutta tässä yhteydessä tulee mieleeni erikoisesti kaksi kaunista muistikuvaa. Tarkoitan ensinnäkin entisten torppareiden mieslukuisen lähetystön jäähyväistervehdystä isäni Leander Herlevin ruumiinsiunaustilaisuudessa ja sen lisäksi erään entisen torppariperheen jäsenen pitämää puhetta äitini Sylvia Herlevin hautajaisissa. Tämän kauniin muistopuheen pääsisältönä olivat nimenomaan nuo hyvät ja

läheiset suhteet kartanon isäntäväen ja torppareiden välillä.

Kun tässä yhteydessä haluan kertoa jotakin myös vanhempienikodin hengestä, voin lyhyesti sanoa, että minulla oli onni elää lapsuuteni ja nuoruuteni aika lämminhenkisessä, topeliaanisessa kodissa, jossa vielä tämän vuosisadan alkupuolella olivat selvästi nähtävissä historiamme kansallis- romanttiselle kulttuurikaudelle ominaiset piirteet. Topeliaani- nen henki tuli Mäntsälän kartanoon jo isoäitini Alexandra Winqvistin mukana ja kehittyi omaperäiseksi kotikulttuuriksi vanhempieni Sylvia ja Leander Herlevin perustamassa kodissa. Tahtomatta väheksyä perheen muiden jäsenien tai perhettä lähellä olevien ihmisten osuutta tämän kotikult- tuurin luomisessa sanon, että isoäitini ja vanhempieni ohella erityisesti sisareni Helvi ja Leonie ovat olleet luomassa ja toteuttamassa tätä henkeä lapsuuteni kodissa. Kun Helvi- sisareni 1920 meni naimisiin ja lähti lapsuutensa kodista, hän kirjoitti muistoksi vanhemmilleen ”Kodin kuvakirjan", jonka runoihin liittyvät kuvat on piirtanyt Leonie-sisareni. "Kodin kuvakirja", josta alkuruno on otettu tähän julkaisuun, luonnehtii hyvin lapsuuteni kodin topeliaanista henkeä.

._33_

Helvi Herlevi:

Alkuruno

”Kodin kuvakiıjasta”

Vebreitiz' leimiä - vaalea seinä, kifvijalan leatteena buojufva heinä, iltainen aurinko lännessä palaa, heh/asuvan punansa ruutuihin valaa, leukieaser illassa unelmoi,

puitten lumoissa laulut sai.

Keväällä kirkleaitten purojen juoksu, fvuo/e/eojen valkea, tuomien tuoksu,

kuusia» käıkösfä sukunsa saa,

“mmflflfla typpyrä mansjilekamäen,

'Uyöfffty val/selain seppelein,

tuulessa tuoksua syreenein.

_39_..