KEHITTYVÄ KUNTA

Kaisa Lehto & Anna Sivula

Valtio ohjaa kuntien kehittämistä monin tavoin.

Valvonnan laajuutta ja sisältöä rajoittaa kunnal­

linen itsehallinto. Itsehallinto tarkoittaa sitä, että kunnat hoitavat huomattavaa osaa väestönsä julki­

sista asioista omalla vastuullaan. 1 Kunnat raken­

tavat oman tulevaisuutensa. Noormarkun kun­

nallishallintoa on 1940-luvulta lähtien kehitetty monella tavoin. Kunnan kehittämiseen liittyvä ajattelutapa on historiallinen. Se on muuttunut ja muuttuu. Noormarkussa ensimmäinen sodan­

jälkeinen kunnallisen ajattelun trendi keskittyi alueen

ajattelutapa, jonka avainsana on

Sitä seurasivat

,

ta-ajatus ja seutuyhteistyö. Ajattelutavan muutosten

taustalla on vaikuttanut valtion ja kuntien keski­

näisen suhteen muutos.

Te o l l is t a m i s l a u t a k u n t a k a t k a i s i o n g e l m ia 1 9 5 0 -l u v u l t a 1 9 7 0 -l u v u l l e

Rakennemuutos tarkoitti 1950-luvulla sitä, että maatalousyhteiskunta oli muuttumassa teolli­

suusyhteiskunnaksi. Valtionhallinto alkoi 1950- luvulla ohjata maaseudun kuntia teollistumaan.2 Suomeen perustettiin 1950-luvun aikana myös yli 20 000 uutta pientilaa, mikä hidasti maa­

seudun rakennemuutoksen etenemistä. Teollis­

tumiseen perustuvaa talouskasvua ihannoiva ajattelutapa valtasi kuitenkin nopeasti Suomen poliittisen kentän ja sai kannatusta myös maa­

seudun etuja ajavien poliitikkojen piirissä. Kuntia kehotettiin edistämään teollistumista aktiivisesti.

Teollistamistyö jatkui kunnissa 1950-luvulta aina 1970-luvulle saakka ja paikoin sen jälkeenkin.3

- 3 3 3 -

Kunnanhallitus 1955. NA.

Vuonna 1950 Noormarkun kunta oli maa­

talousvaltaisempi kuin ennen sotaa. Peltoala oli kasvanut 1930-luvulta lähtien lähes kolmannek­

sella. Saadakseen asutustarkoituksiin suunnattua rahoitusta kunta oli vuonna 1949 joutunut todis­

tamaan Maatalousministeriön asutuslainaosastol- le, että sen alue oli maaseutua. Alueella ei ollut te­

ollisuuslaitoksia, eikä yksikään ruokakunta elänyt pelkästä teollisuustyöstä.4

Vuonna 1950 63 prosenttia kuntalaisista sai elantonsa maa-ja metsätaloudesta. Osuus pieneni kymmenessä vuodessa 49,8 prosenttiin. 5 Vuon­

na 1948 voimaan tullut uusi kunnallislaki ohjasi kuntia oma-aloitteeseen elinkeinojen ja elinolojen kehittämiseen. Kunnashallintoa uudistettiin ja uudenlaisia virkoja perustettiin. Yksi maaseutua vaivaavista ongelmista oli kausityöttömyys. O n­

gelman ratkaisemiseksi asetettiin vuoden 1950 alussa Maaseudun elinkeinokomitea, joka jätti

mietintönsä runsaan vuoden työskentelyn jäl­

keen. Mietinnössä esitettiin ”maaseudun omien voimien liikkeelle panemista” maaseutualueiden teollistamiseksi. 6 Valtio oli siirtämässä vastuun kuntiin.

Aiempaa raivaus- ja asutustoimintaa sekä so­

takorvausteollisuutta oli ohjannut valtio. Kun­

nilta ei 1940-luvulla odotettu itsenäisiä toimia, sillä koko kansan oli ajateltu yhtenä rintamana tekevän töitä yhteisten vaikeuksien voittamisek­

si. Vuonna 1951 kehittämisvastuu siirrettiin kun­

tiin. Kuntien ”johtomiehille” jaettiin esimerkiksi Maaseudun elinkeinokomitean ja Talouselämä Oy:n julkaisemaa kirjaa ”SE KOLM AS eli O I­

KEA RA TKA ISU laajalla pohjalla tapahtuvan teollistumisen toteuttamiseksi, maaseudun elin­

voiman säilyttämiseksi ja yhteiskunnallisen tasa­

painon turvaamiseksi”. Konkreettisia ehdotuksia kuntien teollistamistyöhön kirja ei juuri sisältänyt, mutta se rohkaisi periaatteellisella tasolla kuntia aktiivisuuteen. Seuraavaksi siirryttiin pohtimaan sitä, miten maaseudun teollistuminen voisi käy­

tännössä edetä. Keskustelua käytiin 1950-luvun alussa kunnallisalan lehdissä ja Maalaiskuntien liitossa. 1950-luvun puolivälissä oli monessa maa­

laiskunnassa jo päästy konkreettisiin teollistamis- toim iin.7

Sodan jälkeen Noormarkussa oli rakennet­

tu uusia asuntoja, ja kuntalaisten asumistaso oli keskimäärin hyvä. Maa- ja metsätalous tuottivat hyvin, eikä muualla Suomessa yleisestä rakenne­

työttömyydestä tullut Noormarkussa ongelmaa.

Suurten ikäluokkien painekin oli vähäisempi

kuin muualla Satakunnassa ja Suomessa. 1950-

luvun alussa piti Noormarkussakin kuitenkin

mahduttaa 1940-luvulla syntyneet suuret ikäluo­

kat kouluihin ja kehittää lisääntyneen liikenteen tarvitsemaa tieverkkoa. Haasteena oli myös vesi­

huoltojärjestelmän rakentaminen.8

Teollistumisen edistämistä ei vielä 1950-luvun alkupuolella pidetty Noormarkussa kovin tärkeä­

nä, sillä Porin teollisuus tarjosi työtä myös naa­

purikuntien asukkaille. Moni muukin Suomen kunta heräsi hitaasti teollistamistyöhön. Vuonna 1955 jo runsas viidennes maalaiskunnista oli kui­

tenkin varannut erillisiä tonttialueita teollisuudel­

le. Monissa kunnissa tuettiin myös teollisuustyö- väen asuntohankintaa. Muutamat kunnat olivat tukeneet teollisuutta lainoilla tai rakentamalla toimitiloja, teitä ja kunnallistekniikkaa. Maa­

seutukunnat olivat teollistamistoimissaan aktii­

visempia kuin kaupungit ja kauppalat. Moneen kuntaan perustettiin teollistamiseen keskittynyt toimikunta.9

Noormarkussa teollistamiseen suhtauduttiin myönteisesti, mutta pikemminkin reaktiivises­

ti kuin aktiivisesti. Vuonna 1950 kunta perusti Länsi-Suomen sokeritehdastoimikunnan keho­

tuksesta toimikunnan edistämään sokeritehtaan rakentamista ja sokerijuurikkaan viljelyä, ja kun Porin Puuvilla Oy vuonna 1955 tiedusteli kun­

nalta mahdollisuutta saada maata teollisuustar- koituksiin, asetti kunnanvaltuusto välittömästi toimikunnan valmistelemaan asiaa. Toimikunta laati lausunnon alle kahdessa viikossa. Kunta oli valmis rakentamaan tontille tien ja puhelinjohdon omalla kustannuksellaan. 10 Näissä tapauksissa ei kuitenkaan vielä ollut kyse varsinaisesta teollista- mistoiminnasta, sillä kunta ei tehnyt aloitetta.

Vuonna 1956 perustettiin Maaseudun Teol- listamisliitto (M TL). Se antoi Maaseutukuntien Liiton kanssa vuonna 1956 suosituksen elinkeino-

Kunnanviraston virkailijat 1955. Istumassa ovat kir­

janpitäjä Liisa Markunnoro ja kunnansihteeri Onni Eromäki. Takana seisovat toimistoapulaiset Inkeri Syvänperä ja Martta Heimonen sekä harjoittelija Antti Myllymäki. NA.

tai teollistamislautakuntien perustamista maa­

seutukuntiin. 1950-luvun lopussa suosituksen mukaisia lautakuntia oli jo yli 300 kunnassa. 11 Lautakuntien tehtävä oli ”kunnanhallituksen avustaminen kehitettäessä kannattavan teollisen ja muun tuotantotoiminnan sekä kaupan, liiken­

teen ja palveluelinkeinojen edellytyksiä kunnas­

sa sekä pyrkiä edistämään muidenkin kunnan elinkeinoelämän kannalta tärkeiden kysymysten ratkaisemista.” 12

Noormarkun aktiivinen teollistamistoimin- ta alkoi teollistamislautakunnan asettamisesta

- 3 3 5 -

vuonna 1957 13. Teollistamislautakunnalla ei ollut päätösvaltaa. Se piti yllä keskustelua ja laati esityk­

siä kunnanhallitukselle.

Kunnanvaltuuston jäsenten yleisin ammatti oli vielä vuonna 1958 maanviljelijä 14. Teollista- mislautakuntaan kuului kuitenkin ammattimie­

hiä. Puheenjohtajana toimi työkaluviilaaja, työn­

johtaja Antti Salonen, jäseninä liikemies Johannes Kormano, liikemies Paavo Setälä, puuseppä Uuno Koskinen, kirvesmies Enok Mäkinen, rakennus­

mestari Lauri Lavapuro sekä osuuskassanhoitaja Toivo Stranius. Paavo Setälä ja Johannes Korma­

no edustivat sahateollisuutta. Rakennustoimin­

nankin edustajia lautakunnassa oli ensimmäi­

senä toimintavuonna kaksi. Maaseutuvaltaisen kunnan teollistamislautakunnassa oli myös maa­

talouden edustaja, maanviljelijä K. A. Oramaa.

Oramaa kuoli vuonna 1958, ja hänen sairautensa aikana yhdessä kokouksessa oli mukana varajäsen, tilanhoitaja Heikki Lahti.15

Noormarkkua teollistettiin 1950-luvun lopul­

la ja 1960-luvun alussa samoin keinoin kuin muu­

takin Suomen maaseutua. Viiden ensimmäisen toimintavuotensa aikana teollistamislautakunta ehti varata teollisuustonttimaata, hyväksyä tont­

tien myynti- ja vuokrausehdot, osallistua teolli- suuspaikkakortistoon ja messuille, esitellä kuntaa teollisuuden sijaintipaikkakuntana, toimittaa esit­

telyaineistoa Ruotsin yrittäjille, neuvotella M TL:n edustajien sekä käsi- ja pienteollisuusjärjestöjen kanssa, aloittaa yleis- ja rakennuskaavatyön, suo­

rituttaa pohjavesitutkimuksen kunnan keskustas­

sa ja Söörmarkussa, edistää ammattikoulutusta, tilata MTLdtä Taloudellisten Edellytysten Edis- tämistutkimuksen ja järjestää malminetsintäkil- pailut.

Lautakunta teki ensimmäisen ehdotuksen teollisuusalueen varaamisesta vuoden 1958 syk­

syllä 16. Kunnalla oli silkkitehdasta varten varattu alue, jota lautakunta ehdotti teollisuusalueeksi, mutta kunnanhallituksen mukaan alue ei maape­

ränsä vuoksi sopinut tähän tarkoitukseen.

Syksyllä 1958 selvisi, että asutustaajamiin tuli­

si pian laatia rakennuskaava. Kaavaa edellytettiin Seuraavana vuonna voimaan tulevassa rakennus­

laissa. Kunnanhallitus asetti toimikunnan valmis­

telemaan kaavoitustapa teollisuusaluetta koskeva asia jätettiin valtuuston käsiteltäväksi rakennus­

kaava-asian yhteydessä.

Valtuusto siirsi rakennuskaava-asian käsitte­

lyn Seuraavan vuoden syksyyn. 17 Samalla siirtyi teollisuusaluetta koskeva päätös. Niinpä kunnal­

la ei ollut teollisuusaluetta, kun Noormarkkuun huhtikuussa 1959 tuli M TLdtä tiedustelu helsin­

kiläisen kenkätehtaan sijoittamisesta sen alueel­

le. Tehtaan mukana olisi kuntaan muuttanut 10 työntekijää, ja lisäksi tehdas olisi työllistänyt ja kouluttanut 50 uutta naispuolista työntekijää si­

joituspaikkakunnalta. 18 Noormarkun silloisissa teollisuustyöpaikoissa työskenteli yhteensä vain noin 50 henkilöä. 19 Tehtaan työllistävä vaikutus olisi ollut merkittävä. Teollistamislautakunta an­

toi tiedustelun kunnanhallituksen käsiteltäväksi.

Kunnanhallitus totesi Noormarkun olevan sopi­

va paikka tehtaalle ja päätti yksimielisesti esittää valtuustolle, että se tarkistaisi teollisuusaluetta koskevan päätöksen siirtämistä ja oikeuttaisi te- ollistamislautakunnan etsimään teollisuuden tarpeisiin sopivaa aluetta. Kyseessä olisi kunnan­

hallituksen mukaan erikoistapaus, sillä teollisuus­

alueiden varaaminen edellyttäisi tulevaisuudessa

kaavoitusta. 20 Valtuusto oikeutti teollistamislau-

takunnan tutkimaan teollisuudelle sopivia alueita, mutta toimiin ryhdyttiin liian myöhään. M T L oli tiedustellut asiaa myös muista kunnista ja löytä­

nyt kenkätehtaalle sijoituspaikan muualta.

Teollistamislautakunta oli pyrkinyt siihen, että Noormarkussa olisi ollut välittömästi tarjota tulokkaille valmis teollisuusalue. Kunnanvaltuus­

ton linja oli kuitenkin toinen:

”Valtuusto päätti keskusteltuaan yksimielisesti, et­

tei se pidä tarkoituksenmukaisena varata aluetta teollisuusyrityksiä varten ennen kuin on tiedossa, tuleeko teollisuusyrityksiä kyseistä aluetta käyt­

tämään. Lisäksi päätti valtuusto kuitenkin lausua kantanaan, että mikäli teollisuutta Noormarkun kuntaan hakeutuu, kunta tulee sitä sopivasti tu­

kemaan ja tarpeen vaatiessa välittämään tontteja.

Tiedusteltaessa tai muutoin sopivalla tavalla on teollistamislautakunnalla oikeus saattaa tämä val­

tuuston ottama kanta asianomaisten tietoon.” 21

Reaktiivinen toimintatapa hidasti teollistamistoi- mia muissakin suomalaisissa maaseutukunnissa.22 Vuonna 1960 Noormarkku oli edelleenkin Pohjois- Satakunnan vähiten teollistunut kunta.23 Muualla Satakunnassa kunnat olivat alkaneet aktiivisesti houkutella alueelleen suuria teollisuuslaitoksia24.

Ta lo ud ellisten Edellytysten Edistäm istutkim us KÄÄNNEKOHTANA KUNNAN TIEDONKÄYTÖSSÄ

Teollistamislautakunta alkoi vuonna 1959 val­

mistella ”taloudellisten edellytysten edistämistut- kimuksen25” suorittamista kunnassa. Tutkimus tilattiin MTLdtä, joka toiminta-aikanaan vuosina

Kunnanvaltuusto 1958. Lähes puolet tämän valtuuston jäsenistä sai elantonsa maanviljelyksestä. NA.

Noormarkun kunnanvirasto vuonna 1955. Rakennus hävitettiin uuden viraston virkailijoiden asunnon tiel­

tä 1950-luvun lopulla. NA.

- 3 3 7 -

1956-1963 laati useita tällaisia teollisuuden sijain­

tiedellytyksiä koskevia tutkimuksia 26. M TL:n asiantuntijat kävivät Noormarkussa neuvottele­

massa lautakunnan ja luottamusmiesten kanssa, ja teollistamislautakunta avusti tutkimuksen te­

kemisessä. Tutkimuksen käynnistämisen aikoi­

hin Noormarkkua alettiin myös mainostaa teol­

lisuuden sijoituspaikkana.

TEE-tutkimus valmistui vuonna 1962. Siihen mennessä kunnan teollistaminen ei ollut edisty­

nyt, vaikka pienteollisuuspaikkoja olikin kunnalta

Kunnantalon peruskivi muurattiin vuonna 1958. NA.

tiedusteltuja neuvotteluja niistä käyty. Tutkimus avaa läpikotaisin Noormarkun 1960-luvun alun tilanteen maaperästä ja vesistöistä työvoimaan, yhdyskuntaoloihin ja hallinnon tilaan. 27 Kym­

menen eri alojen asiantuntijaa otti Noormarkun suurennuslasin alle.

TEE-tutkimuksen mukaan Noormarkun teollisuus oli 1960-luvun alussa vielä melko vaati­

matonta. Kunnassa oli toiminut jonkin aikaa pu-

natiilitehdas, mutta se oli lopetettu kannattamat­

tomana. Turveteollisuus oli myös loppunut. Toi­

mivia teollisuusyrityksiä olivat neljä sahalaitosta, kaksi myllyä, leipomo, laukkuvalmistamo, kolme höyläämöä, puusorvaamo, puusepänliike, betoni- valimo, kattotiilivalimo, kivenjalostamo, kolme sepänliikettä, auto- ja konekorjaamo, muovipuris- tamo ja sähkövoimalaitos. Monet yrityksistä olivat yhden miehen yrityksiä. Teollisten toimipaikkojen määrä ei erityisemmin poikennut naapurikuntiin verrattuna. Tosin esimerkiksi Pomarkun kenkä­

teollisuuden ja Ulvilan nahkateollisuuden työl­

listävä merkitys oli huomattavasti suurempi kuin noormarkkulaisten pienyritysten.28

Teollisuusyritysten lisäksi kunnassa toimi 1960-luvulla myös joukko muita elinkeinonhar­

joittajia. Noormarkussa oli tuolloin paikallinen linja-autoyhtiö, 14 taksiautoilijaa ja 27 ammatti­

maista kuorma-autoilijaa, jotka huolehtivat hen-

kilo- ja tavaraliikenteen kulusta. Kunnassa toimi 23 sekatavarakauppaa, joista 13 sijaitsi kunnan keskustassa ja loput muissa kylissä. Lisäksi kes­

kustassa toimi tekstiilimyymälä, paperikauppa, kerhoravintola, kaksi kahvilaa ja apteekki. Kes­

kustan ulkopuolella toimi vielä yksi kahvila. M ui­

ta palveluyrittäjiä olivat jalkinekorjaamo, parturi, kampaaja, vaatturi ja kelloseppä.29

Millä keinoin Noormarkun teollistumista olisi tutkijoiden mielestä pitänyt edistää vuonna 1962?

TEE-tutkimuksen raportissa oli useita ehdotuk­

sia. Ehdotettiin maaperätutkimuksia ja hiekka - ja soravarojen kartoitusta, sillä niitä raaka-aineinaan käyttävää valimoteollisuutta olisi tutkimuksen mukaan ollut Noormarkussa mahdollista laajen­

taa. Tutkimusajankohtana Noormarkussa toimi ainoastaan yksi sementtivalimo, jonka tuotteet eivät riittäneet täyttämään edes paikallista kysyn­

tää. Noormarkkua pidettiin myös malminetsin­

nän kannalta kiinnostavana alueena. Outokumpu Oy:llä oli 1960-luvun alussa valtausvarauksia Söörmarkussa ja yhtiö suoritti alueella tutkimuk­

sia. Malminetsinnän edistämistyö oli valtakun­

nallista, ja sitä koordinoi Geologinen tutkimus­

laitos. Ansioituneille malminlöytäjille varattu palkkio oli otettu erikseen huomioon jopa val­

tion menoarviossa. Kauppa- ja teollisuusminis­

teriö, Geologinen tutkimuslaitos ja M T L olivat myös suositelleet alueellisia järjestöjä ja kuntia varaamaan palkkioita malmin löytäjille. Myös Noormarkussa kannustettiin ihmisiä tutkimaan maaperää. Kunnantoimistolle ja kouluihin oli toimitettu kivikokoelmia opetustarkoituksiin, ja opettajia oli koulutettu tunnistamaan malmeja.30

Taloudellisesti merkittäviä malmiesiintymiä ei TEE-tutkimuksen ilmestymisen aikaan ol-

- 339^-

Finpyyn keskustaa ja Raudan kauppa 1962. Kunnassa toimi 1960-luvulla 23 sekatavarakauppaa. SatM.

1960-luvulla Noormarkussa oli Noormarkun Osuus- kassalla kolme toimipistettä ja Porin Säästöpankilla yksi. Kuvassa Porin Säästöpankin Noormarkun toimi piste vuonna 1957. Kuva: Sven Raita. SatM.

lut Noormarkusta löytynyt, mutta niitä etsittiin jatkuvasti. Malminetsintä saattoi tuohon aikaan olla tuottoisa harrastus: Noormarkun kunta oli palkinnut jo vuonna 1957 syväkairauksiin johta­

neiden malminäytteiden löytäjät 25 000 markan palkinnoilla. Kunnassa järjestettiin malminetsin- täkilpailut vuosina 1961 ja 1962. Ensimmäinen kilpailu oli Osuuskassojen järjestämä ja Seuraavan järjesti teollistamislautakunta. Vuonna 1962 kun­

ta oli varannut kaivostoimintaan johtavan mal­

miesiintymän löytäjälle 500 000 markan palkki­

on, mutta sellaista löydöstä ei tehty. Vuonna 1963 teollistamislautakunta houkutteli malminetsijöitä kilpailuun järjestämällä yhdessä Outokummun kanssa kaikissa kunnan koulupiireissä malmi- aiheisen esitelmätilaisuuden. Palkintosummat olivat entistä suurempia, ja kilpailua mainostavia monisteitakin tehtiin peräti 17 000 kappaletta. 31 Toiveet eivät kuitenkaan toteutuneet, eikä Noor­

markkuun saatu kaivostoimintaa.

Tutkijat tekivät myös maa- ja metsätalouden tehostamista ja uudistamista koskevia ehdotuksia.

1960-luvun alussa 49,5 prosenttia Noormarkun ammatissa toimivasta väestöstä työskenteli edel­

leen maa- ja metsätalouden palveluksessa. Peltoa kunnassa oli suhteellisesti vähemmän kuin muu­

alla Satakunnassa, sitä vastoin tilojen metsäalat olivat peltoalaan verrattuna huomattavan suuria ja viljelijäperheiden työ sekä omissa että vierai­

den metsissä muodosti tärkeän osan toimeen­

tulosta. Metsämaata oli Noormarkun kunnan kokonaispinta-alasta 77 prosenttia. Metsämaan laatu oli hyvää. Puutavaran menekkiä pidettiin 1960-luvun alussa hyvänä rannikkoseudun li­

sääntyvän teollisuuden vuoksi ja Noormarkun

TEE-tutkimus kannusti kiinnittämään huomiota

Kunnan keskustassa ei vielä 1960-luvulla ollut kerros­

taloja. Joki virtaa maalaismaiseman halki. NA.

- 3 4 1 -

metsänhoitoon ja vientimahdollisuuksiin. Van­

han sahateollisuuden ja metsätalousperinteen an­

siosta Noormarkussa oli eniten asiantuntemusta juuri metsätalouden alalla. TEE-tutkimus ei löy­

tänyt Noormarkun metsätaloudesta kritisoitavaa tai parannettavaa.32

Metsä- ja maatalouden työvoiman tarve pie­

neni jatkuvasti, kun metsänhoito ja maatalous koneellistuivat ja tehostuivat. Noormarkun maa­

talous oli 1960-luvun alussa koneellistuneempaa kuin muussa Satakunnassa. Pellot olivat kuiten­

kin pieniä ja kivisiä, eikä viljelyn koneellinen te­

hostaminen ollut mahdollista. TEE-tutkimuk- sessa ehdotetuinkin maatalouden kehittämis­

toimiksi lähinnä kivien raivausta, salaojitusta ja rehutuotannon lisäämismahdollisuuksien tutki­

mista. 33 Kunnassa oli tuolloin vielä suhteellisen paljon leipäviljan tuotantoa.

Tutkijat kehottivat harkitsemaan Noormar­

kun, Pomarkun ja Ahlaisten yhdistämistä te­

hokkaammaksi ja elinvoimaisemmaksi kunnak­

si. Uuden kunnan keskustaajamaksi ehdotettiin Noormarkun kylää. Se olisi ollut hyvien kulku­

yhteyksien varressa, ja asutuskin oli keskittynyt sen läheisyyteen.34 Noormarkun kylää olikin ke­

hitetty aktiivisesti.

Kuntien kehityksen avaimina pidettiin 1960- luvulla kaavoitusta ja kunnallistekniikkaa. Kaa­

voituksella pyrittiin keskittämään asutus- ja liiketoiminta, jotta kunnallistekniikan rakenta­

misen kustannukset pysyisivät alhaisina. Arkki­

tehti Pentti Ahola oli 1960-luvun alussa aloittanut yleiskaavan laatimisen Noormarkun kunnan län­

siosaa varten.35

Noormarkun kuntaa kehotettiin varaamaan teollisuusalueita sekä kiinnittämään erityistä

huomiota teollisuus- ja asuntotonttien saatavuu­

teen. Aaro Väänänen ja Aimo Keto patistelivat kunnallishallintoa luomaan teollisuudelle parem­

pia mahdollisuuksia kunnan investointeja laajen­

tamalla. Kirjoittajien mukaan kunnan verotetta­

vat tulot olivat keskitasoa korkeammat, verotulot runsaat ja lainat vähäisiä. Ehdottajien mielestä kunnan olisi pitänyt investoida, kun kerran varaa olisi ollut. Tutkimuksen julkaisemisen jälkeen alkoikin tapahtua. Kunta osti vuonna 1963 maa­

ta sekä asuinalueiksi että teollisuustarkoituksiin.

Teollisuusalueet hankittiin Noormarkun kyläs­

tä Karimaan perikunnalta ja Grönroosin tilasta.

Uutta asuinaluetta varten hankittiin maata Söör­

markun Lehtolan tilalta. Uusilta omakotialueilta myytiin tontteja sitä mukaa, kun ostajia ilmestyi, ja rakentamista rahoitettiin monenlaisilla valtion

takaamilla lainoilla.36

Noormarkun kunnan länsiosan yleiskaava­

luonnos valmistui 1964. Samana vuonna osalle keskustaajamaa valmistui vesihuolto- ja viemä- röintisuunnitelma, ja hankkeen toteuttaminen voitiin aloittaa. Työt aloitettiin myös uusilla asuinalueilla Lehtolassa ja Kotometsässä. 1960- luvulla kunta rakensi vilkkaasti ja osa urakoista oli annettava yrityksille. Vesihuolto toteutettiin kunnan ja ulkopuolisten urakoitsijoiden voimin.

Kunnan tuli vuosittain työllistää 50 työtöntä, ja tavoite saavutettiin monena vuonna juuri viemä- rityömaiden ansiosta.37

Vuonna 1966 oli moni TEE-tutkimuksessa esitetty ehdotus toteutumassa. Kaavoitus oli osin valmistunut ja vesihuoltotyöt etenemässä. Asutus keskittyi entistä enemmän kuntakeskukseen ja Söörmarkkuun. Teollisuusalueitakin oli jo varat­

tu, mutta ne tuntuivat olevan väärässä paikassa.

Noormarkun kylässä sijaitseva Karimaan teolli- suustonttialue ei aluksi yrittäjiä kiinnostanut. Sin­

ne ei johtanut tietä, eikä siellä ollut kunnallistek­

niikkaa. Kysyntä kohdistui valtatien varressa si­

jaitsevaan Söörmarkkuun. Kunta ei voinut tarjota sieltä teollisuustontteja, mutta vanha Söörmarkun kansakoulu myytiin pienteollisuustarkoituksiin.

Vuonna 1967 alkoi tulla aiempaa enemmän sekä Söörmarkun että Karimaan alueen tontteja koskevia tiedusteluja. Kunnassa päätettiin laatia Karimaan alueelle käyttösuunnitelma ja varata rahaa teollisuushallin rakentamiseen. Tie-, vesi ja viemärisuunnitelma valmistuivat Seuraavana vuonna, mutta niitä ei ryhdytty toteuttamaan en­

nen kuin tonttineuvotteluiden tulokset varmis­

tuisivat. Vuonna 1969 teollistamislautakunta teki

kunnanhallitukselle selväksi, ettei keskeneräiselle Karimaan alueelle voisi ohjata teollisuutta. Varo­

vainen teollistamispolitiikka oli johtanut siihen, ettei alueelta myyty tontteja.38

Erimielisyys teollisuuden edistämisen peri­

aatteista jatkui Noormarkun kunnassa 1960-lu- vun loppuun asti. Teollistamistoimet tuottivat kuitenkin myös tuloksia. Vuonna 1969 kuntaan tuli noin sata uutta työpaikkaa. Sopimuksen toi­

minnan aloittamisesta tekivät tuolloin esimer­

kiksi Metallipaja Mattila, Keppisorvaamo Heikki Ekonen ja Rauhalammin konepaja.39

Finpyyn Kannukaupungin kylänraittia 1960-luvulla.

Kotiseututalo Kaharin kokoelmat.

- 3 4 3 -

1970-luvun alussa kunnasta myytiin tontteja ja teollisuushalleja useille eri teollisuudenalojen yrittäjille. Näistä Miranellan ja Medi-Tekstiilin tehtaat työllistivät erityisesti naisia: Miranellan tiloissa järjestettiin teollisuusompelijakurssi, jol­

le osallistuneille 15 naiselle voitiin kaikille taata pysyvä työpaikka. Miranella aloitti toimintansa Finpyyn vanhalla koululla, mutta jo vuonna 1972 kunta alkoi rakennuttaa teollisuushallia, josta Miranella sen valmistuttua vuokrasi toimitilat.

Kunnan velvollisuuksien lisääntyessä myös työnteki­

jöiden määrä kasvoi. Kunnanviraston henkilökunta vuonna 1979. NA.

Aluksi tehdas työllisti 25 henkilöä, mutta vuoden 1975 kunnalliskertomuksen mukaan sen työn­

tekijämäärä oli noussut jo sataan. Miranellan ja Medi-Tekstiilin lisäksi muita huomattavia teolli­

sia työnantajia olivat A. Ahlström Oy (pääkont­

tori, paikallishallinto ja metsäosasto), Oraviston

Tehtaat, Rauhalammin Konepaja ja T:mi Heikki Laiho.40

Noormarkun ja Porin välinen työmatkalii­

kenne oli jo 1960-luvulla vilkasta 41. Autoja kun­

nassa oli vuoden 1961 lopussa yhteensä 233 eli 71,4 tuhatta asukasta kohti, mikä oli huomatta­

vasti enemmän kuin maalaiskunnissa keskimää­

rin 42. Noormarkun ulkopuolella, yleensä Porissa, kävi vakituisesti töissä noin 190 henkeä. Tämä oli lähes 10 prosenttia kunnan ammatissa toimi­

vasta väestöstä. Kausiluonteisissa rakennustöissä kävi kunnan ulkopuolella noin 100 henkeä. Porin teollisuuden vetovoima alkoi 1970-luvulle tul­

taessa näkyä entistä selvemmin. Vuonna 1970 jo noin 40 prosenttia kunnan ammatissa toimivasta väestöstä kävi työssä kunnan ulkopuolella.43

Kasvua hallittiin kuntasuunnittelun44 k e i n o i n

1970-luvulta 1980-luvulle

1960-luvulla saivat alkunsa sekä suomalainen hyvinvointivaltio että nykyaikainen kunnallinen suunnittelu. Julkiset palvelut laajenivat aina 1980- luvulle asti, ja kunnallishallinto sai tehtäväkseen huolehtia lähes kaikista peruspalveluista. Kunnal­

listen palveluiden lisääntyessä kunnallishallinnon työntekijöiden määrä kaksinkertaistui.45

Laajentunut toiminta edellytti kunnilta uu­

denlaista kokonaisvaltaista suunnittelua. Y li­

opistoihin perustettiin 1960-luvulla oppiaineita, jotka edistivät kunnallishallinnon kehittämistä tieteellisen ja rationaalisen suunnitteluideologian avulla. 46 Tampereen yhteiskunnalliseen korkea­

kouluun perustettiin vuonna 1960 kunnallispo­

litiikan laitos.

Kuntasuunnittelua käsittelevää kirjallisuutta ilmestyi 1970-ja 1980-luvuilla runsaasti. Kuntien päättäjille, virkamiehille ja kuntalaisille suunnat­

tuja oppaita julkaisivat esimerkiksi Suomen kun­

nallisliitto sekä Suomen kaupunkiliitto. Kun­

nallistieteellisessä aikakauskirjassa sekä Suomen kunnallislehdessä ilmestyi kuntasuunnittelua käsitteleviä tieteellisiä artikkeleita. 47 Suunnitte­

lu ja suunnitelmallisuus nähtiin rationaalisena ja tieteellisenä tapana koordinoida yhteiskunnallisia muutoksia.48

Kunnat saivat valtiolta uusia tehtäviä ja valtaa toteuttaa ne haluamallaan tavalla - valtakunnal­

listen suunnitelmien ja niihin liittyvien normi- aineistojen antamissa rajoissa.49

”Suunnittelun tulee olla alati kehittyvä toimin­

tamuoto. Se ei saa vakiintua toistuvaksi hallin­

torutiiniksi. Kuntasuunnittelusuositusta ei pidä tarkastella jäykkänä, paikallaan pysyvänä ohjeena.

Kokemus osoittaa, kuinka pian sitä tarvitsee tar­

kistaa. Luovaa panosta suunnittelussa ei pidä tu­

kahduttaa jäykkiin kaavoihin. Suunnittelun avul­

la on voitu ratkaista konkreettisia ongelmia.” 50

Uudet, sosiaalipalveluja, asuntotuotantoa, kou­

lujärjestelmää ja kansanterveystyötä koskevat lait edellyttivät suunnittelun kehittämistä. Vuoden 1968 asuntotuotantolaki edellytti asuntotuotanto- ohjelman laatimista, ja laki koulujärjestelmän pe­

rusteista suunnitelmaa siitä, miten kunnan koulut siirrettäisiin peruskoulujärjestelmään. Suunnitel­

mat oli laadittava ja esitettävä valtion viranomais­

ten hyväksymällä tavalla. Kunnissa oli opeteltava käsittelemään tietoa standardoitujen lomakkeiden ja aikataulujen avulla.51

- 3 4 5 -

Noormarkun kunnassa suunnitelmat ja pää­

tökset valmisteltiin yleensä lautakunnissa tai tiet­

tyjä tarkoin määriteltyjä tarkoituksia varten pe­

rustetuissa toimikunnissa. Toimikuntien jäsenet olivat luottamusmiehiä. Lasten päivähoito, van­

hustenhoito ja peruskoulujärjestelmä edellyttivät suunnittelua. Kunta teetti 1960-luvun lopulla myös tutkimuksia suunnittelun tueksi. Vanhus­

ten elinoloja koskeva tutkimus valmistui vuonna 1969, ja tutkimuksia teetettiin myös perhepäivä­

hoidon määrästä ja tasosta sekä kehitysvammais­

ten kotihuoltotyön aloittamisesta. 1970-luvulle tultaessa kuntaan perustettiin vanhustentalotoi- mikunta ja koulusuunnittelutoimikunta.52

Kuntasuunnittelun kulta-aika 1970-luvun alussa oli siis lomakkeiden ja kaavioiden aikaa.

Kuntasuunnitteluoppaat ovat täynnä erilaisia kaa­

vioita organisaatioista, tavoitteiden asettamisesta,

suoritteista ja suunnitelmien laatimisesta. Suo­

men kunnallisliitto laati kuntasuunnittelua var­

ten erityisen lomakkeiston ja sen käyttöohjeet53.

Kokonaisvaltaisuuteen pyrkiviä, kunnan toi­

minnot yhteen nivovia pitkän tähtäimen kunta­

suunnitelmia alettiin 1960-luvulla tehdä suurissa kaupungeissa. Kunnalliset etujärjestöt rohkaisivat kuntia omaksumaan uusia suunnittelukäytäntöjä, julkaisivat oppaita ja järjestivät koulutusta. Noor­

markun kunnanhallituskin osallistui vuonna 1970 Nakkilassa kuntasuunnittelupäiville.54 Kun­

tasuunnittelulle ominainen ajattelutapa omak-

A. Ahlström Osakeyhtiö lahjoitti 125-vuotismerkki- päivänään vuonna 1976 huomattavan summan rahaa Noormarkun kunnalle lasten päiväkodin rakentamista varten. Kuvassa kättelemässä oikealla Börje Ahlström ja vasemmalla Väinö Jokiainen. Taustalla vasemmalta oike­

alle seisomassa muun muassa Risto Peevo, Reino Rantala, Eino Varjus ja kunnanjohtaja Veikko Kohtamäki. NA.

suttiin Noormarkussa nopeasti, olihan kunnassa suhtauduttu jo 1960-luvun alun TEE-tutkimuk- sessa esitettyihin tavoitteisiin ja ohjeisiin kuin suunnitelmiin.

Noormarkussa laadittiin jo 1960-luvun lo­

pulla asuntotuotanto-ohjelmia, vaikka ne olivat pakollisia vain yli 10 000 asukkaan kunnille. Vä­

kiluvun odotettiin kasvavan 1970-luvun aikana voimakkaasti. Asuntotuotanto-ohjelman laatimi­

nen oli edellytys valtion aravalainojen myöntämi­

selle. Kuntasuunnittelujärjestelmän tarkoitus oh nopeuttaa esimerkiksi kaavoitustoimia. Vuonna 1970 valtuusto esitti kunnanhallitukselle, että Noormarkkuun olisi saatava kuntasuunnitelma.

Seuraavana vuonna valtuustossa tehtiin päätös kuntasuunnitelman laatimisesta.55

Asuntotuotanto-ohjelman edellyttämä kaavoi- tustyö eteni hitaasti. Kaikki eivät pitäneet kunnan kasvuun tähtäävistä suunnitelmista. Jotkut halu­

sivat säilyttää kunnan maaseutumaisena, toiset taas vastustivat kulujen kasvattamista. Enemmis­

tö luottamushenkilöistä ja viranhaltijoista kuiten­

kin kannatti suunnittelua. Kunnanjohtaja Veikko Kohtamäki oli erityisen kiinnostunut uudenlai­

sesta suunnitelmallisesta kehittämisestä. Suun­

nittelun kohteina olivat erityisesti maa-, elinkei­

no-ja asuntopolitiikka.56

Kuntasuunnittelutehtäviin hakeutui nuorta, juuri korkeakouluista työelämään siirtynyttä vä­

keä, jotka olivat alansa pioneerejaja oman henkilö­

kohtaisen työuransa ja työelämään sosiaalistumi- sensa alussa. 57 Myös Noormarkun kolme ensim­

mäistä suunnittelijaa58 tulivat suoraan yliopistosta vuosina 1971-1981. Noormarkun ensimmäisen kuntasuunnitelman kokosi Tampereen yliopis­

tossa59 alaa opiskellut suunnittelusihteeri Matti

Lahtinen. Hän toimi väliaikaisena suunnittelu­

sihteerinä vuosina 1971-1973. Kuntasuunnittelu ei ollut vielä tuolloin pakollista. Noormarkussa otettiin kuitenkin heti käyttöön kaikki keskeiset kuntasuunnittelun työvälineet:

”Malleja kuntasuunnitteluun ei juuri ollut. Kun­

nallisliitolla oli muistaakseni jokin ohjekirja. Itse olin opiskellut alaa Tampereen yliopistossa, kes­

keiset työmenetelmät olivat sieltä lähtöisin. Kun aihe oli uusi, niin uutta kuntakulttuuria luotiin työtä tekemällä.” 60

Suunnittelusihteeri selvitti taustatietoja, valmis­

teli asiat luottamushenkilöitä varten ja kokosi suunnitteluorganisaation eri osa-alueilla laaditut asiakirjat yhteen. Hallintokunnat valmistelivat omat sektorisuunnitelmansa suunnittelusihteerin avustuksella, ja suunnittelusihteeri valmisteli ne suunnitelmaksi sekä toimi myös yhdyshenkilönä konsulttien, luottamushenkilöiden ja hallinto­

kuntien välillä.61

Matti Lahtinen toimi tehtävässään suunnitel­

man hyväksymiseen62 eli tammikuuhun 1973 asti.

Sen jälkeen kunta oli lähes kolme vuotta ilman suunnittelijaa. Kunnanvaltuusto teki lopulta pää­

töksen suunnittelu-ja taloussihteerin viran perus­

tamisesta syksyllä 1975. Tähän virkaan valittiin vastavalmistunut63 valtiotieteilijä Ilmo Marttila.

Noormarkun ensimmäinen kuntasuunnitel­

ma vuodelta 1971 oli aikaansa edellä. Suunnitel­

maan on kirjattu kuntasuunnitelman päämäärät ja valmistumisaikataulu sekä kuntasuunnittelun organisaatio. Mukana ovat sekä elinkeinojen ke­

hittämissuunnitelma että kunnan olojen kehittä­

mistä ja toimintojen sijoittamista koskevat suunni-

- 3 4 7 -

telmat, jotka kirjattiin kunnallislakiin vasta vuon­

na 1977. Vuoden 1971 kuntasuunnitelman ohjel­

massa mainitaan useita suunnittelun tavoitteita, joista ensimmäinen on taajamarakenteen rungon ja taajamien kehittämisen vaatimien toimenpitei­

den selvittäminen. Tavoitteeseen oli liitetty taa­

jamien toimintasuunnitelmiin niveltyvä kunnan toiminnan ja talouden kehittämissuunnitelma.

Tällaista toimintoja yhteen sovittavaa suunnitte­

lua suositeltiin kuntien keskusjärjestöjen vuonna 1978 hyväksymässä kuntasuunnittelusuositukses- sa, mutta sitä ei varmasti odotettu Noormarkun kaltaiselta maalaiskunnalta vielä vuonna 1971.

Noormarkun ensimmäisen kuntasuunnitelman ohjelma oli siis kaikilta osin esimerkillinen: Se oli kokonaisvaltainen, vapaaehtoisesti kunnan erityistarpeista lähtien laadittuja valtakunnallisia tavoitteita noudattava.

Yksi ensimmäisen kuntasuunnitelman ta­

voitteista oli ratkaista, mikä olisi Söörmarkun asema kunnan aluerakenteessa. Söörmarkku oli kunnan halutuinta asuinaluetta ja kasvoi kaikista Noormarkun taajamista voimakkaimmin. Suu­

rin osa sinne muuttaneista oli entisiä porilaisia, ja puolet Söörmarkun asukkaista kävi töissä Poris­

sa. 64 Söörmarkun tonteista olisivat olleet kiin­

nostuneita sekä omakotirakentajat että teollisuus, mutta kaavoituksen vastustajat halusivat säilyttää kylän maaseutumaisena. Ilman kaavaa alueelle ei voitu suunnitella rakentamista eikä rakentaa kunnallistekniikkaapa niinpä Söörmarkku pysyi kuntasuunnittelun kiistakapulana koko 1970-lu- vun. Kuntasuunnitelman tavoitteita koskevassa tiedotus- ja keskustelutilaisuudessa syyskuus­

sa 1976 laaditusta pöytäkirjasta näkyy, millaista kiistely oli:

Käydyssä keskustelussa tuotiin esille seuraavia näkökohtia kunnan kehittämisestä:

Laine: Onko tarpeellista suosia väkiluvun kasvua?

Tammisto: Suunnittelemattomuus kunnan toiminnassa haittana. Latopellon alueen katutyöt vielä kesken. Kuntaan olisi suotavaa saada uusia asukkaita ja työpaikkoja.

Hyyppä: Tiet tonteille rakennettava valmiiksi ennen kuin tontit myydään.

Liukkonen: Finpyyn länsiosan kaava romu­

tettava. Vierasta maapohjaa ei pitäisi kaavoittaa.

Kaavateitä ei rakennusten eikä työpaikkojen yli.

Koskela: Kuntasuunnitelma on ohjeellinen, joten sitä ei ole pakko noudattaa. Paine veroäyrin hinnan nousuun on helpottanut, koska veroäyri­

määrä on kasvamassa.

Varjus: Kunta menettelee väärin lähtiessään kaavoittamaan vanhoja asuinalueita. Kaavoitusta ei tule tehdä ennen kuin maa on kunnan omis­

tuksessa. Kunnan pyrittävä ostamaan nykyistä isompia alueita tonttimaaksi.

Bärlund: Kaavoitus on kunnalle itsesuojelu- toimenpide, jonka aiheuttamat haitat on korvattu asianomaisille.

Laine A: Kaavatietä ei saa vetää kiinteistön yli.

Mikäli kaavoituksesta aiheutuu kohtuuton rasi­

tus, ei saa kaavoittaa.

Tammisto: Kaavoitus on tarpeellista. Mikäli ei kaavoiteta, ei ole mahdollista saada kuntaan uusia asukkaitakaan, jotka puolestaan vaikuttavat veroäyrimäärän kasvuun.

Lope: Tärkeää on Noormarkun vieminen tu­

loksellisesti eteenpäin. Kaavoitukseen ja yleisten töiden järjestämiseen tulee kiinnittää huomiota.

Hyyppä: Yksityisten maita ei tulisi kaavoittaa ottamatta yhteyttä maanomistajiin.65

Noormarkun ensimmäisten kuntasuunnitelmien teossa oli näkyvästi mukana kunnan maankäytön suunnittelua ja kaavoitusta hoitanut Insinööritoi­

misto Maa ja Vesi Oy, jonka konsultit käytännössä laativat Noormarkun ensimmäisen kuntasuunni­

telman, maankäyttösuunnitelman, asuntotuotan­

to-ohjelman ja elinkeinojen kehittämisohjelman.

Konsultit avustivat myös kunnan väliaikaista suunnittelusihteeriä toiminta- ja taloussuun-

Ensimmäiset kerrostalot rakennettiin kunnan kes­

kustaan 1970-luvulla. Ilmakuva Finpyystä on vuodelta 1981, kun aluetta kuvattiin yleiskaavaa varten. NA.

nittelun aineiston käsittelyssä ja analysoinnissa.

Suunnittelusihteeri ja kunnanhallituksen alai­

nen kuntasuunnittelutoimikunta66 taas vastasivat toiminta- ja taloussuunnitelman laatimisesta ja avustivat konsulttia perustietojen keruussa.67 U u-

- 3 4 9 -

den kunnallislain tultua voimaan kunnan oma suunnitteluorganisaatio huolehti kuntasuunnit­

telusta kokonaisuudessaan. Maa ja Vesi Oy jatkoi kuitenkin kunnan kaavoitustöitä, mitä se tekee edelleen tätä kirjoitettaessa vuonna 2007.

Osa Finpyyn kaavasta oli valmistunut jo 1960- luvulla, ja keskustaajaman alueelta saatiin ostettua ja vaihdettua maata esimerkiksi toimisto-ja liike­

rakennusta sekä kerrostaloja varten. Finpyyn ilme muuttui 1970-luvun aikana. Keskustaajaman ny­

kyinen rakennuskanta on pääasiassa 1970-luvulta.

Teollistuvaan kuntaan muuttaville työntekijöille tarvittiin edullisia mutta tasokkaita pieniä ker­

rostaloasuntoja. Vuonna 1970 valtuusto päätti luovuttaa kunnan ensimmäinen kerrostalotontin Satakunnan Sato Oy:lle68, ja sen jälkeen kerrosta­

loja rakennettiinkin muutama vuosittain. Kunta

Palomäen asuntoalue rakennettiin 1970-luvun kasvun vuosina. Kuva: Outi Lähteenlahti 2007.

oli rahoittamassa useimpien talojen rakentamis­

ta, mutta myös muunlaista yhteistyötä syntyi.

Esimerkiksi tekstiiliyritys Miranella rakennutti omille työntekijöilleen vuokra-asuntoja kunnan keskustaan yhteistyössä Satakunnan Sato Oy:n kanssa. Muut uudet asuinalueet olivat omakoti- talovaltaisia.69

Asuin- ja teollisuustontteja tarjoava Noor­

markku hyötyi Porin voimakkaasta kasvusta.

Kunnan asukasmäärä nousi 1970-luvun aikana lähes tuhannella hengellä. Tonttipulan ja kaavoi- tusongelmien vaivaamassa kunnassa kiisteltiin.

Joidenkin mielestä kaavoitus loukkasi maan­

omistajien oikeuksia, toiset pelkäsivät väkiluvun kasvun tulevan kunnalle kalliiksi. Uudet asuk­

kaat toivat kuitenkin myös verotuloja ja osallis­

tuivat uusien kunnallisten palveluiden rahoitta­

miseen.

Vuoden 1977 alusta voimaan tullut kunnallis­

laki asetti lopulta kunnille yleisen suunnitteluvel­

voitteen. Suunnittelun ohjaamiseksi kuntien kes­

kusjärjestöt hyväksyivät kesällä 1978 kuntasuun-

nittelusuosituksen, jossa kerrottiin, kuinka eri toimialat olisi syytä suunnitella ja raportoida. Jul­

kaistiin ohjekirjoja, joissa käytiin läpi koko suosi­

tusten mukainen suunnitteluprosessi ja annettiin ehdotuksia esimerkiksi suunnitteluorganisaation kokoonpanoksi ja vinkkejä käytännön tilanteiden ja ongelmien ratkaisemiseksi.70

Ilmo Marttilan mukaan kuntasuunnittelu oli usein epärealistista. Suunnitelma ei ollut sitova, ja

Ku n n a n k ir j u r e j a ja k u n n a n jo h t a jia:

No o r m a r k k u u n v a l i t t i i n e n s i m m ä i n e n k u n n a n k i r j u r i

vuonna 1927. Kirjuri oli kunnan talouden ja rahavarojen vartija, joka vastasi myös kunnan hallinnollisten asioi­

den hoidosta. Kunnankirjuria on kutsuttu myös rahastonhoitajaksi, kunnansihteeriksi tai kamreeriksi. 71 1970-luvun alussa kunta oli kasvanut ja samalla myös hallinnollisten teh- I tävien määrä oli lisääntynyt. Kunnansihteerin viran rinnalle perustettiin kunnanjohtajan virka. Kunnanjohtaja on ennen kaikkea strateginen johtaja, joka johtaa kunnan hallintoa, taloudenhoitoa sekä muuta toimintaa kunnanhallituksen alaisena. Kunnanvaltuusto v a-;

litsee kunnanjohtajan. Kunnansihteeri on toimeenpaneva virkamies, joka vastaa asiois- | ta käytännön tasolla. Kunnansihteeri toimii myös tarvittaessa kunnanjohtajan sijaisena.

Kalle Sipilä Lauri Mustaniemi Eino Paitanen Onni Eromäki Ilmari Rantanen Veikko Kohtamäki

Pekka Kemppainen Risto Peevo

Ilmo Marttila

1927-1935 kunnankirjuri

1936-1937 kunnankirjuri/rahastonhoitaja 1937-1941 kunnankirjuri/rahastonhoitaja 1942-1958 kunnankirjuri/kunnansihteeri 1958-1966 kunnansihteeri

1966-1970 kunnansihteeri 1970-1986 kunnanjohtaja 1971-1972 kunnansihteeri 1973-1981 kunnansihteeri

1986- kunnanjohtaja

1981- kunnansihteeri

- 3 5 1 -

niinpä se toisinaan ylimitoitettiin, jotta kunta voi­

si osoittaa valtiolle tarvitsevansa avustuksia.

”Aika monet oli sitä mieltä että vähän turhaa työtä tehdään että, kuitenkin se paino oli aina siinä Seu­

raavan vuoden budjetissa, joka oli sitova, jonka mukaan elettiin. Suunnitelmat, ehkä ne eli vaan omaa maailmaansa tuolla ja ne oli aika kaukana niistä realiteeteista kuitenkin.” 72

Kuntasuunnitelmaan oli Noormarkussakin ta­

pana kirjata kaikki hallintokuntien esittämät toiveet suunnitelmina. Vuoden 1971 kuntasuun­

nitelmassa mainitaan vuosien 1973-1977 kult­

tuuri- ja vapaa-aikainvestoinneiksi pääkirjasto, palloilusali, uimahalli, leirintäalue, nuorisotilat, kansanhiihtoladut, lentopallokenttä, urheiluken­

tän korjaus ja maastorata mopoille. Kunta ei olisi voinut toteuttaa näitä kaikkia hankkeita muuta­

man vuoden aikana. Kuntasuunnittelun kriitikot ovat todenneet, että kuntasuunnitelmat olivatkin lähinnä investointisuunnitelmia.73

Vuonna 1981 suunnittelu- ja taloussihteerin virassa aloitti Jarmo Määttä. Kuntaan perustet­

tiin vuonna 1984 kuntasuunnittelutoimikunta.

Saman vuoden kunnalliskertomuksessa kuva­

taan ensimmäistä kertaa kuntasuunnitelman tehtävä:

”Kuntasuunnittelu ei ole kunnan muista toimin­

noista erillinen tehtäväkokonaisuus, vaan sen on saumattomasti liityttävä kunnan kaikkeen toi­

mintaan. Kuntasuunnitelman avulla on esitetty toimenpiteet ja voimavarat, joiden avulla kuntaa kehitetään. Se on toiminut päätöksenteon apu­

välineenä, jota on noudatettu ohjeellisesti.”

Kettumäen alueen tieurakkasopimus allekirjoitettiin 4.5.1979. Vasemmalta insinööri Kari Katila, kunnaninsi- nööri Eero Laru, kunnanjohtaja Veikko Kohtamäki, joh­

taja Toivo Järvinen, kunnansihteeri Risto Peevo. NA.

Noormarkussa kuntasuunnitelmien tavoiteosien tekeminen lopetettiin vuonna 1982. Viimeinen ta­

voiteosa laadittiin vuosille 1983-1990. Sen yleisiä tavoitteita noudatettiin jossain määrin aina 1990- luvun alkuun saakka. Tärkeimmäksi tavoitteeksi määriteltiin tässä suunnitelmassa kunnan väestö­

määrän lisääminen. Tavoitteen saavuttamista ei seurattu. Kuntasuunnitelman toteuttamissuun­

nitelmissa painotettiin lyhyemmän aikavälin ta­

voitteita, kuten elinkeinoelämän kehittämistä ja siihen tähtääviä toimenpiteitä.74

Usko kuntasuunnitteluun alkoi Suomessa ra­

pautua 1980-luvulla. 1990-luvun laman jälkeen suunnittelusta ei enää kirjoitettu. Alan kirjalli­

suudessa esiteltiin tuolloin jo uutta avainsanaa. Se

oli

Kuntasuunnittelujärjes-

telmä lakkautettiin vuoden 1995 kuntalailla.

El i n k e i n o j e n k e h i t t ä m i n e n ja a s u i n k u n t a-a ja t u s, KAKSI PITKÄN AIKAVÄLIN STRATEGIAA

2000-luvulla strategiat ovat kaikkialla. Kunnilla on elinkeinostrategioita, matkailustrategioita, ko­

konaisstrategioita ja strategisen johtamisen semi­

naareja. Harva enää muistaa, koska kuntien stra­

tegioista alettiin puhua.

Strategiat alkoivat hivuttautua uusina käy­

täntöinä vanhan kuntasuunnittelujärjestelmän sisälle, tilalle ja rinnalle viimeistään 1980-luvulla.

Ajattelutapa muuttui ilman, että virkamiehet oli­

sivat huomanneet muuttaneensa tapaansa puhua kunnan tulevaisuudesta. Alettiin vain aiempaa useammin entisen tavoite- ja toteuttamispape- reihin perustuvan suunnittelun sijasta keskittyä

hinnä elinkeinojen kehittämisen ja kuntamarkki­

noinnin tarpeisiin.75

1970-luvun lopun taantumaja rakennemuutos koettelivat erityisesti raskasta teollisuutta. Lama syveni 1980-luvulle tultaessa.76 Suurteollisuuden rakennemuutos teki Porista taantuvan teollisuus­

kaupungin, nosti alueen työttömyyslukuja ja sai ympäristökunnat kilpailemaan entistä lujemmin jäljelle jääneistä työpaikoista. Uudenlainen

keinojen kehittämistyö alkoi Noormarkussa huo­

maamatta teollistamistoiminnan laajentumisena.

Noormarkkulaisia jäi työttömiksi, kun po­

rilaiset teollisuusyritykset irtisanoivat väkeään.

Silti omakotitonttien kysyntä jatkui vilkkaana ja kunnan väkiluku kasvoi edelleen 1980-luvulla, vaikka kasvu 1970-luvun huippuvuosista hidas-

tuikin. 77 Verotulojen kasvu kuitenkin hidastui ja oli aika nimetä uudelleen tulevaisuuden paran­

tamisen keinot. Uusia iskusanoja olivat

nopohjan laajentaminen ja työpaikkaomavaraisuuden kasvattaminen. 78

1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun talou­

dellisen laman seurauksia kuvaamaan keksittiin

sitteet. Paikkakunnilla, joilla työllisyys oli ollut yhden tai muutaman suuremman teollisuuslai­

toksen varassa, syntyi paniikinomaisia tunnelmia, kun teollisuus lakkasi työllistämästä asukkaita.

Noormarkussa paniikkia ei koettu. Useimmat yritykset jatkoivat toimintaansa entiseen tapaan.

Teollisuuden työpaikat jopa lisääntyivät.79 Noormarkussa tehtiin varovaista elinkeino- työtä. Kun kuntien investoinnit teollisuustiloihin ja suorat tuet yrityksille kasvoivat vielä 1980-lu- vun alussa hyvin voimakkaasti80, Noormarkku tyytyi parantamaan yritysten yleisiä toiminta­

edellytyksiä. Kunta oli kerran joutunut maksa­

maan yritykselle takaamansa lainan, ja sen jälkeen päätettiin pitäytyä vain riskittömissä tukitoimissa, kuten lunastusperiaatteella81 rakennetuissa tilois­

sa ja tonttien tarjoamisessa.

”Koskaan ei tarjottu kunnan takauksia tai muita etuuksia, vaan me yritettiin pärjätä sillä että tar­

jottiin hyvää rakennusmaata, siihen me oltiin valmiita ja kunnallistekniikka sinne mutta siihen se sit loppu kyllä... Yhden kerran kunta on ollu takaamassa ja siilonkin se joutu maksamaan.” 82

Usko tutkimustiedon hyödyllisyyteen oli Noor­

markussa vahva. Vuonna 1985 toteutettiin kun­

nassa elinkeinojen kehittämistutkimus yhteis­

- 3 5 3 -

työssä Tampereen yliopiston kunnallistieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston Lahden tutki­

mus- ja koulutuskeskuksen kanssa. Tampereen yliopiston kunnallistieteen laitoksen tutkimus­

projektia johti professori Paavo Hoikka. Hel­

singin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulu­

tuskeskus järjesti puolestaan projektiin liittyvät viriketilaisuudet. Projektin johtoryhmään kuu­

luivat elinkeinolautakunnan ja kuntasuunnitte- lutoimikunnan puheenjohtajat ja kunnanjohtaja sekä suunnittelu-ja taloussihteeri. Tutkimuksen tuli selvittää Noormarkun elinkeinoelämän olot, tarpeet, ongelmat ja voimavarat sekä rakentaa niiden perusteella kunnalle kehittämisvaihtoeh­

toja. Kunnan elinkeinojen kehittämisprojektin

tavoitteena oli tehostaa kunnassa jo olevien voi­

mavarojen käyttöä.83

Elinkeinoprojekteja oli kunnissa tehty jo 1970- luvun lopulla. Lähtökohtana oli yleensä kunnan elinkeinotoiminnan vahvuuksien tunnistami­

nen 84. Noormarkkua koskevan tutkimusraportin johdannossa todetaan:

”Kunnat haluavat tutkimusta suunnittelun ja pää­

töksenteon avuksi. Tutkimustarpeen taustalla on yhteiskunnan rakennemuutos, joka on asettanut kunnat uusien haasteiden eteen. - Tutkimus

Miranella esittäytyi Noormarkun Yrittäjien näyttelys­

sä vuonna 1986. NA.

edistää yhteistoimintaa eri ryhmien kanssa. Se palvelee samalla kuntalaisten osallistumista kun­

nan ja myös oman hyvinvoinnin rakentamiseen.

Hanke tulee edistämään Noormarkun elinkei­

noelämään vaikuttavien eri tahojen keskinäisiä suhteita. -Tähänastisen työn perusteella on luotu puitteet jatkotyöskentelylle, joka konkretisoituu toimialakohtaisissa toimenpidesuunnitelmissa ja viime kädessä toimenpiteissä. Yhteistyö on tässä välttämätöntä; yrittäjien, kunnan sekä muiden tahojen haluja kyky toimia samaan suuntaan yh­

teisten päämäärien hyväksi. Kunnan aloitteelli­

suus ja aktiivisuus on tässä avainasemassa. ” 85

Teksti kertoo paljon 1980-luvun elinkeinopoliit­

tisista ihanteista. Siitä löytyvät ne uudet keinot, joita professori Paavo Hoikka oli esitellyt sama­

na vuonna kunnallistieteen päivillä. Tie omaeh­

toiseen kehittämistyöhön vaati Hoikan mukaan kunnilta

tamista, kehittämisedellytysten ja resurssien kartoitusta, usean kehitysvaihtoehdon ohjelmaa ja ohjelman toteut­

tamista

86.

Noormarkun suurimmat työnantajat 19858

Työpaikkoja

Noormarkun kunta 200

A. Ahlström Osakeyhtiö 160

Luoteis-Satakunnan kansan­

terveystyön kl./Noormarkku 112

Oraviston Tehtaat Oy 97

I leikki Laiho Ky 64

Perusyhtymä Oy Rauhalammi 61

Nelostuote Ky 45

Miranella Oy 40

Medi-Tekstiili 40

Elinkeinojen kehittämistutkimuksessa kar­

toitettiin laajasti noormarkkulaisten yrittäjien, luottamusmiesten ja virkamiesten mielipiteitä.

Tutkimuksen teko aloitettiin kolmella viriketilai- suudella. Eri ryhmät saivat esittää ideoita ja mie­

lipiteitä elinkeinoasioista. Pyrkimyksenä oli saada luottamushenkilöt, hallintokuntien edustajat ja yrittäjät ottamaan yhdessä vastuu kunnan kehit­

tämisestä. Tilaisuuksissa jaettiin tietoa, keskustel­

tiin ja ideoitiin, listattiin Noormarkun elinkeino­

jen kehittämisen esteitä ja mahdollisuuksia sekä pohdittiin keinoja kunnan ja yrittäjien yhteistoi­

minnan parantamiseksi.88

Tutkijat kartoittivat haastatteluin kunnan vai­

kuttajien näkemyksiä Noormarkun yritysilmas- tosta ja elinkeinopolitiikasta. Haastateltaviksi oli valittu 22 luottamushenkilöä ja 19 yrittäjää. Kaik­

ki vastaajat pitivät yritystoiminnan edistämistä tarpeellisena, mutta vain puolet haastatelluista yrittäjistä piti Noormarkun yritysilmastoa hy­

vänä. Luottamushenkilöistä ilmapiiri oli myön­

teinen. Yrittäjät odottivat kunnalta tiiviimpää yhteydenpitoa yrittäjiin sekä luottamushenkilöi­

den yrittäjätietouden lisäämistä. Puolet yrittäjistä oli sitä mieltä, ettei yrittäjien näkökulmaa otettu kunnan päätöksissä riittävästi huomioon. Tämä ilmeni heidän mukaansa esimerkiksi päätöksen­

teon hitautena tontti- ja kaavoitusasioissa. Yrittä­

jät kokivat, että kunnan päättäjät ja virkamiehet tunsivat yrittäjien tarpeet, toiveet, ongelmat ja tuotteet huonosti. Kunnan toiminnasta puuttui tavoitteellisuus. Luottamushenkilöt tunnistivat samoja ongelmia. He pitivät elinkeinojen kehittä­

misen esteinä tavoiteasetelman puuttumista, luot­

tamushenkilöiden keskinäistä luottamuspulaa sekä päätöksenteon hitautta. Luottamushenkilöi­

- 3 5 5 -

den mukaan kunnan asenneilmastossa oli kitkaa sekä kunnan ja yrittäjien välillä että molempien ryhmien sisällä. Lähes kaikki luottamushenkilöt pitivät kateutta kunnan yleisenä ongelmana.89

Vastaajat olivat yksimielisiä siitä, että yrittämi­

sen perusedellytyksiä voitaisiin parantaa tehok­

kaamman kaavoituksen, joustavan päätöksenteon ja esteettömän tiedonkulun keinoin. Yksimieli­

syys vallitsi siitäkin, että nyt kuntaan tarvittaisiin

Elinkeinoasiamiehet yleistyivät 1980-luvulla Suomen maalaiskunnissa. Noormarkun yrittäjät, kunnan virkamiehet ja luottamushenkilöt pitivät kunnan elinkeinoelämän kehityksen suurimpana esteenä elinkeinoasioita hoitavan virkamiehen tai organisaation puuttumista. Elinkeinoasiamiehen odotettiin edistävän kunnan ja yrittäjien välistä vuoropuhelua, kertovan yrittäjien ongelmista ja toiveista päättäjille ja houkuttelevan yrityksiä kuntaan. Elinkeinoasiamiehen virka perustet­

tiin vuonna 1987, ja lähes vuoden kestäneen va­

lintaprosessin jälkeen virkaan valittiin silloinen Porin Ammattikurssikeskuksen johtaja Kauko H eikkilä.91

Vuosi 1986 oli Noormarkussa synkkä. Kun­

nanjohtaja ja kunnan aktiivinen kehittäjä Veikko Kohtamäki kuoli, työttömyysaste nousi lähes yh­

deksään prosenttiin ja velkarasitus kasvoi. Elin­

keinojen kehittämistyön uusia muotoja saatiin kuitenkin alkuun. Elinkeinoasiamiesharjoittelija kokosi hakemiston, joka lisäsi yrittäjien ja kunta­

laisten tietoa oman kunnan tarjoamista palveluis­

ta. Kunta järjesti yrittäjille koulutustilaisuuksia ja kehitti ”vapaamuotoisempaa yhteydenpitoa” yrit­

täjien ja kunnan päättäjien välille.92 Elinkeinotyön uudet muodot vakiintuivat 1980-luvun lopulla.

Siitä asti kun teollistamislautakunnan nimi muutettiin elinkeinolautakunnaksi vuonna 1973, lautakunnan tehtävänä oli ollut Noormarkun elinkeinojen kehittämisohjelman93 mukaan yritys­

toiminnan toimintaedellytysten parantaminen

ja myö­

hemmin

ta lakkautettiinkin tarpeettomana vuonna 1988ja tilalle perustettiin kunnan ja yritysten yhteistyö­

elimeksi elinkeinotoimikunta. 94

”Riipin Jorma siitä oli sen viimenen puheenjohtaja ja hän sitä esitti sitten et se lopetettais, koska ne työt ja tehtävät kun tuli elinkeinoasiamies ja tää teollisuuskiinteistöyhtiö, ja sit on nää kunnan nor­

maalit, kunnanhallitus ja nää niin totes sit, et ne työt jotka sillä oli, niin ne tekee jo joku toinen.” 95

Vuonna 1989 perustettiin Noormarkun teolli­

suuskiinteistöt Oy ”ostamaan, omistamaan ja hallitsemaan kiinteistöjä ja antamaan vuokralle omistamiaan alueita ja rakennuksia.”

”Kun tässä salissa (valtuustosalissa), kun täm- mösiä yrityksiä oli tulossa, niin täällä vaadittiin aina selityksiä, ja sit pantiin pöydälle ja sitten kun saatiin viimein päätös, niin siitä valitettiin. Eli se ilmasto valtuustossa oli semmonen, et sitä kautta ei päätöksiä saatu... Sen takia tämmönen teolli­

suuskiinteistöyhtiö perustettiin ja sen takia sitä vastustettiin sitten jo kuntasuunnitelmassa sitä sanaakin. Huomattiin se, et mikä sen takana on, eli oikastaan tätä päätöksentekoa kun osakeyhtiö nyt tekee vähän eri tavalla päätöksiä kun se et se kulkee tän kunnallisen byrokratian kautta.” 96

Kehitysyhtiöt ja yhtiömuotoiset teollisuuskylät olivat 1980-luvun suomalaisissa kunnissa tavalli­

sia. Niitä perustettiin yritysyhteistyön lisäämisek­

si. Kehitysyhtiöillä ja teollisuuskylillä oli yleensä oma, vain niiden toiminnasta vastaava toimitus­

johtaja. 97 Noormarkussa tätä tehtävää hoiti kun­

nan elinkeinoasiamies.

Kehitysyhtiön kautta kanavoitiin joissakin kunnissa varoja sellaisiin hankkeisiin, joihin kunta ei olisi ollut oikeutettu myöntämään tukea. Käy­

täntöä kritisoitiin yleisesti esimerkiksi Suomen kunnallislehdessä ja Suomen kunnat - julkaisus­

sa. 98 Noormarkussa kunta ei kuitenkaan ryhtynyt riskirahoittajaksi. Varovainen hallintokulttuuri esti tämän. Elinkeinotyö rajoittui yritystoiminnan edellytysten parantamiseen.

Kurrenkulman teollisuuskiinteistö valmistui 1990- luvun alussa. Kuva: Outi Lähteenlahti 2007.

Yrittäjä tunsi kuitenkin toisinaan olevansa yk­

sin ongelmiensa kanssa. Tekstiiliyritys Miranellan perustaja Olavi Jokela muistelee:

”Minusta kun joitakin vuosia meni eteenpäin, ehkä se oli siinä ettei toisaalta tarvittu kuntaa missään, mutta kyllä myöskin kunnan yhteyden­

otot ja tämmöset niinku väheni sitten. Kyllä se jä­

tettiin aika lailla oman onnensa nojaan tavallaan.

Mutta kyllä sen pitäis olla niin että sen yrityksen­

kin pitäis ottaa niitä yhteyksiä. Me oltiin siilon aika omissa oloissamme ja tehtiin tätä työtä enkä mä muista siitä mitään erityistä että miten kunta

- 3 5 7 -

olis tai mitään semmosta ei oo ollut et olis jäänyt erityisesti mieleen kunnan puolelta.” 99

1980-luvun puolivälin jälkeen Noormarkun yritystoiminta vilkastui selvästi, mikä näkyi elin­

keinoilmoitusten määrän kasvuna. Erityisesti palvelutuotantoyrityksiä perustettiin vilkkaasti.

Finpyyn keskustaan rakennetut uudet liike- ja toimistotilat houkuttelivat uusia yrittäjiä. Vuonna 1989 Noormarkussa perustettiin 71 uutta yritys­

tä, mikä oli enemmän kuin koskaan aikaisem­

min. 100

1980-ja 1990-lukujen vaihteessa kaavoitettiin uusi Sudensuolen teollisuusalue ja Noormarkun Teollisuuskiinteistöt Oy rakennutti Kurrenkul- man teollisuuskiinteistön 101. Kyse oli kuitenkin verrattain pienistä investoinneista. Asuntoraken­

tamiseen ja sosiaalipalveluiden uudistamiseen in­

vestoitiin 1990-luvulla huomattavasti enemmän kuin elinkeinotoiminnan tukemiseen.

Elinkeinojen kehittämistutkimuksen lopussa tutkijat hahmottelivat Noormarkulle neljä eri­

laista kehitysskenaariota, jotka vaihtelevat passii­

visesta Ajopuu-Noormarkusta alueen elinkeino­

elämän veturiksi kehittyneeseen Noormarkkuun.

Kaksi keskimmäistä, verkkaisen kehityksen Noormarkku ja kehittyvä Noormarkku väli- ja sekamuotoineen, näyttäisivät olevan ne tiet, jotka Noormarkku lopulta tuli valinneeksi. 102

Asuinkunta-ajatus103 oli elinkeinojen kehittä­

misen rinnalla toinen pitkän aikavälin strategia.

Vuonna 1987 Noormarkun kunnalliskertomuk­

sen esipuheessa eli ”kunnanjohtajan katsaukses­

sa” mainitaan ensimmäisen kerran yhdessä kaksi aikakauden kunnallishallinnollisen ajatteluta­

van tärkeää sanaa:

markun kunnan toiminnan eräänä strategiana voidaan pitää pyrkimystä luoda kunnasta hyvä asuinkunta, johon luonnonmuodostuksen ja si­

jainnin ja eräiden muiden viihtyvyys tekijöiden johdosta on hyvät edellytykset”. ”Kunnan toi­

minta-ajatuksena on hyvään sijaintiinsa perustu­

en pysyä ja kehittyä hyvänä asuinkuntana, joka takaa asukkailleen kohtuulliset ja taloudellisesti tuotetut palvelut.” Aluksi asuinkuntana toimimi­

sesta puhuttiin ”strategiana” tai ”toiminnallisena strategiana”. Vuonna 1990 pidetyssä valtuustose­

minaarissa siitä tuli kunnan ”toiminta-ajatus”. 104

Elinkeino-ja lopettamisilmoitukset Noor­

markussa 1984-1996. 1<b