Sitä Edellä

(1)

Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 5 Keisarillisen Majesteetin armollisen esityksen johdosta, joka koskee suostunta- veroa mallasjuomain valmistamisesta.

Edellä mainitun armollisen esityksen on Eduskunta lähettänyt Valtiovarainvaliokuntaan, joka myös on pyyn- nöstä saanut vastaanottaa asian käsittelyssä Keisarillisessa Senaatissa syntyneet asiakirjat ynnä pöytäkirjanotteen siellä toimitetusta äänestyksestä.

Sen järjestyksen mukaisesti, jonka Valtiovarainvalio- kunta on ottanut suostunta-asiain valmistelussa noudatet- tavaksi, on Valiokunta katsonut voivansa ryhtyä käsit- telemään puheena olevaa armollista esitystä, vaikkei 1908 vuoden tuloja menoarvio vielä ole lopullisesti järjes- tettävissä. Viitaten niihin yleisiin näkökohtiin, jotka pelikorttisuostuntaa koskevassa Valiokunnan mietinnössä N:o 2 on esitetty sellaisen menettelyn tueksi, saa Valio- kunta täten antaa mietintönsä tästä verokysymyksestä, jotta Eduskunta, edellyttämällä että mallasvero havaitaan myöskin vuonna 1908 tarpeelliseksi, voisi tehdä päätöksen tämän suostunnan suorittamisesta. Tässä ei Valiokunnalta ole jäänyt huomaamatta, että valtava kansan mielipide, joka on myös julkilausuttu näillä valtiopäivillä, vaatii kai- ken väkeväin mallasjuomain valmistuksen ja myynnin laissa kiellettäväksi. Sitä tarkoittava lainsäädäntö ei kuitenkaan voine missään tapauksessa astua voimaan ennenkuin ensi vuoden päätyttyä.

Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 5,

(2)

Käsillä olevassa armollisessa esityksessä on kaksi eri lakiehdotusta: toinen koskee suostuntaveroa mallasjuomaan valmistamisesta vuonna 1908 ja toinen mallasjuomain tehdasmaista valmistusta. Tähän asti voimassa olevaan vero- järjestelmään ehdotetaan tärkeitä muutoksia: mallasveron korottaminen ja verovapauden suominen miedoille mallasjuomille.

Mallassuostunta on meillä järjestetty raaka-aineen verotukseksi yleneväisyysperiaatetta noudattamalla. Vero- määrät, jotka 1898 vuodesta lähtien ovat pysyneet muut- tumattomina, ovat: l markka kultakin 10 kilolta maltaita, mikä vuoden kuluessa käytetään aina 50,000 kiloon saakka;

l markka 10 penniä kultakin 10 kilolta, joka vuodessa kulu- tetaan yli 50,000 kilon ja aina 150,000 kiloon asti; sekä l markka 25 penniä kultakin päälle 150,000 kilon vuodessa käytetyltä 10 kilolta. Pysyttämällä nämä veroluokat korottaa armollinen esitys pohjamaksun 3 markaksi sekä muiden luokkain maksut 3 markaksi 15 penniksi ja 3 markaksi 40 penniksi. Syyksi tähän veronkorotukseen mainitaan, että olisi pyrittävä rajoittamaan väkeväin mallasjuomain kulutusta, saattamalla näitä juomia kohtaava verotus oikeampaan suhteeseen siihen tuntuvasti korotet- tuun verotukseen, jonka alaisena väkijuomat viime vuodesta lähtien ovat.

Painavimmat mallasveron korotusta puoltavat syyt eivät kuitenkaan, Valiokunnan mielestä, tällä kerralla ole siveellis-yhteiskunnallista luonnetta, vaikka näilläkin näkö- kohdilla tietysti tulee tässä kohden olla suuri merkitys. Ei nimittäin ole varmaa, että mallasveron korotus suuremmassa määrässä vaikuttaisi väkeväin mallasjuomain kulutukseen.

Lainsäätäjän on käytettävä toisia keinoja ja apuneuvoja voidakseen tehokkaasti ehkäistä alkoholin väärinkäyttöä.

Niin kauvan kuin ei ole kokemusta korkeamman veron vai- kutuksesta siveellisessä suhteessa, tulee, Valiokunnan mie- lestä, mallasjuomaveron tarkoituksena siis etupäässä olla

Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 5.

(3)

valtion rahatarpeitten tyydyttäminen ja tähän nähden on nyt käsiteltävänä olevaa kysymystä tarkastettava lähinnä valtiotulojen kannalta.

Niinkuin Valtiovarainvaliokunta mietinnössään N:o 2 jo on huomauttanut, asettaa valtiovaraston asema tällä kertaa tuntuvasti lisääntyneitä vaatimuksia suostuntara- hastolle. Armolliseen esitykseen N:o 22 sisältyvän suos- tuntatulo- ja menoarvion järjestämisehdotuksen mukaan olisi suostuntarahastolla vuonna 1908 tuloja, pääomasäästö lukuunotettuna, lähes 2,800,000 markkaa vähemmän kuin menoja, ja tämä vajaus on ehdotettu täytettäväksi Suomen Pankin voittovaroista. Yhdessä niiden rahamääräysten kanssa, jotka näillä valtiopäivillä voivat saavuttaa Eduskunnan hyväksymisen, vaatinee tämä vajaus varoja enemmänkin, kuin mitä mainitussa armollisessa esityksessä on edellytetty.

Vaikkei vielä voida arvioida täytettävän tarpeen määrää, saattaa kuitenkin pitää varmana, että tarjona olevia vero- lähteitä on entistä tehokkaammin käytettävä, ja ovat mallasjuomat ehdottomasti sopivimpia verotusesineitä, mitä meillä voidaan ottaa huomioon.

Armollisessa esityksessä ehdotettu veromäärän korotus, jonka on esityksessä arvioitu tuottavan 500,000 markan lisätulon, on sentähden tällä kertaa välttämätön. Alem- pana esitettyjen syiden nojalla on Valiokunta yhtynyt puoltamaan pohjaveron korotusta vieläkin korkeammalle eli 4 markkaan 50 penniin, pysyttämällä esitykseen otetut veroluokat ja lisämaksut. Vero tekisi siten: ensimäisessä veroluokassa 4 markkaa 50 penniä, seuraavassa 4 markkaa 65 penniä ja viimeisessä 4 markkaa 90 penniä kultakin 10 mallaskilolta.

Valiokunnan ehdottamat veromäärät tietävät tuntu- vaa veron lisäystä, mutta Valiokunnan mielestä niitä ei kuitenkaan voi pitää kohtuuttomina. Panimon-omistajain taholta on tosin koetettu osottaa, että armollisen esityksen mukainen veronkorotus jo järkyttäisi useampain pa- nimojen toimeentuloehtoja. Valiokunta ei tahdo kieltää,

(4)

että mallasveron korotus voisi tuntuvasti suoraan kohdata joitakuita maaseudulla olevia pienenlaisia panimoita, joilla jo nyt on taloudellisia vaikeuksia voitettavana. Mutta tuommoista muuttuvain olosuhteitten epätasaista vaikutusta yksityisiin liikkeenharjoittajiin ei milloinkaan voida verotuksessa täydellisesti välttää, ja enimmältä osaltaan tämä vero ei jää rasittamaan panimoita, vaan siirtyy hinnan korotuksen muodossa kuluttajain maksettavaksi. Ja vaikka verotus täten tulee ehkä tuntuvimmin koskemaan vähävaraisempia kansanluokkia, etenkin kaupunkilais- väestöä, ja siis tavallaan sotii terveitä verotusperi- aatteita vastaan, ei Valiokunta kuitenkaan ole epäillyt veroa korottaa, koska olut meikäläisissä oloissa on kat- sottava terveydelle vahingolliseksi ylellisyysaineeksi. Sen sijaan että oluen käyttö monessa muussa maassa, esim.

Saksassa, on sekä paljon yleisempi että kohtuullisempi, siellä kun työväkikin käyttää sitä ruokansa kanssa, on se meidän työväellä ainoastaan mitä turmiollisin juovu- tusjuoma. Valiokunnan mielestä ei ole sentähden kokonaan jätettävä huomioon ottamatta näin suuren korotuksen siveellistäkään vaikutusta, vaikkakin kokemus on osottanut, että houkutus oluenjuontiin raittiustyöstä huolimatta yhä edelleen on niin suuri, ettei voida otaksua tämänkään oluen hinnan korotuksen varsin suuresti vaikuttavan kulutukseen.

Kotimaisten valmisteitten veronkorotus tietysti ai- heuttaa arvelun, että korotettu vero mahdollisesti voi ai- kaansaada maan rajain ulkopuolella valmistetun tavaran tuonnin lisääntymisen. Arviolta nousisi Valiokunnan ehdottama korotus, verrattuna nykyään voimassa olevaan veroon, seuraaviin määriin: 5⁶/e penniin kokonaiselta pullolta sekä 8 3U penniin litralta, joten vero vastedes olisi toisessa tapauksessa 7 Va ja toisessa 11 x/4 penniä.

Valiokunnan ehdottama veromäärä tulisi olemaan vähän ylempänä Tanskan veroa, joka tekee 9 1U penniä litralta, mutta tuntuvasti alempana Norjan veroa, joka tekee 17 pen-

Valtiovarainvaliolcunnan mietintö N:o 5.

(5)

niä litraa kohti. — Oluen ja portterin tulli taas on Venä- jältä tuotaessa 10 penniä pullolta ja 11 1h penniä litralta sekä muista maista tuotaessa 50 penniä pullolta ja tynny- reissä 30 penniä kilolta (brutto).

Valiokunnan ehdottama pohjavero olisi siis ainoastaan V* penniä litralta vähempi vastaavaa tullimaksua keisarikunnasta tuotaessa ja isompien panimoitten suoritettava veromäärä nousisi, vaikka tosin sangen vähän, ylikin mainitun tullimaksun. Rahtikustannusten vuoksi ei oluen tuonnin lisääntymistä keisarikunnasta kuitenkaan liene odotettavissa, ja mitä ulkomaiseen olueen tulee ei tähän pelkoon ole vähintäkään syytä.

Ehdotetun veronkorotuksen rahallisen merkityksen valaisemiseksi, verrattuna nykyään voimassa oleviin ja armollisessa esityksessä ehdotettuihin veromääriin, pannaan tähän seuraavat taulut:

(6)

TAULU, joka osottaa panimoiden luvun sekä niissä kulutettujen maltaiden määrän vuosina 1905 ja 1906.

Veroluokka.

I. Enintään 50,000 kg. . . . II. Enintään 50,000 „ . . /l

50,000—150,000 „ . . ./

HL. Enintään 50,000 „ . . ., 50,000—150,000 „ . . .1

Yli 150,000 „ . . J Yhteensä

Panimoiden luku

v. 1905 l 66 20

9

95

v. 1906 a 60 22

12

94

Kukin luokka

%:ssa koko luvusta

v. 1905

3

69.4 21.1

9.5

lOO.o

v. 1906

4

63.8 23.4

12.8

lOO.o

Yhteensä kulutettu maltaita; kg.

v. 1905

5 1,220,385 t 1,000,000

| 712,666 ( 1,712,666 , 450,000 j 900,000 j 1,394,667 1 2,744,667

5,677,718

v. 1906

6

1,196,939 1,100,000 763,250 1,863,250 600,000 1,200,000 1,864,409 3,664,409 6,724,598

Kussakin luokassa kulutettu mallas- määrä %:ssa koko kulutetusta mallas-

määrästä v. 1905

7 21.5

1 30.8

1 48.3

lOO.o

v. 1906

8 17.8

27.7

54.5

100.0

1907. — V. M. — Esit. N:o 19.

(7)

Veroluokka.

I. Enintään 50,000 kg II. Enintään 50,000 „ 50,000-150,000 , HI. Enintään 50,000 „ 50,000—150,000 „ Yli 150,000 „ yhteensä

Todellinen verotulo ;

Smk.

V.

1905

123,662 100,000 78,283 45,000 99,000 174,403 620,348

V.

1906

2

119,968 110,000 83,955 60,000 132,000 233,391 739,314

Laskettu verotulo ; Smk.

Ann. esityk-sessä löytyväinveromääräinmukaan

3 362,389

330,000 241,017 180,000 378,000 650,719 2,142,125

Valiokunnanehdottamainveromääräinmukaan

4 601,650

495,000 354,911 270,000 558,000 903,561 3,183,122

Tulo kussakin veroluokassa °/o:ssa kokonaistulosta

V.

1905

5 19.9

| 28.8

)

[ 51.3

)

lOO.o

V.

1906

6 16.2

26.2

57.6

100.0

tf

1 §._et-

7 16.9

26.7

56.4

lOO.o

Valiok. ehdot,mukaan

8 18.9

26.7

54.4

lOO.o

Laskettu veronlisäys;

Smk.

B 1

i l

9

242,421

377,062

783,328

1,402,811

10

481,682

655,956

1,306,170

2,443,808

Laskettu veron- lisäys kussakin veroluokassa ;

%:ia

B >

E P

i S.

_F

11 202.1

194.4

184.1

189.8

12

401.5

338.2

307.1 330.5

1907. — V. M. — Esit. N:o 19. 7

keskimäärin

(8)

Valiokunnan ehdotuksen mukainen veronkorotus siis tuottaisi, jos 1906 vuoden maltaiden kulutus pannaan las- kelman pohjaksi, 2,443,808 markan lisätulon, mikä vastaa 330,5 °/o lisäystä. Esimerkiksi mainittakoon, että maamme suurimmalle panimolle koituisi korotuksen johdosta veron- lisäystä 369,112 markkaa ja sitä likinnä suurimmalle 236,981 markkaa.

Keskikokoisen panimon, jonka maltaiden kulutus on noin 100,000 kg ja nykyinen vero 10,500 markkaa, olisi suoritettava veroa 45,750 markkaa, ja 25.000 kg maltaita kuluttavan panimon veromäärä kohoaisi 2,500 markasta 11,250 markkaan.

Mitä sitten tulee tehdasmaisesti valmistettujen mietojen mallasjuomain verottamiseen tai verosta vapauttami- seen, ynnä sellaisten juomain valmistuksen valvontaan, niin on Valiokunta ensinnäkin mielihyvällä merkinnyt, että tämä kysymys, joka jo pitemmän aikaa on ollut päiväjär- jestyksessä, nyt lähenee ratkaisuaan. Valtiosäätyjen viime väliaikaisilla valtiopäivillä tekemän anomuksen johdosta on Hallitus ryhtynyt tässä suhteessa tarkastamaan nykyistä mallasverojärjestelinää ja perustuvat käsillä olevaan armolliseen esitykseen sisältyvät mietoja mallasjuomia koske- vat säännökset pääasiallisesti ehdotukseen, jonka Teolli- suushallitus kutsumainsa asiantuntijain avulla on laati- nut ja joka tämän mietinnön kerällä jaetaan Eduskunnan jäsenille.

Tähän asti voimassa olevien määräysten mukaan olisi kaikkien myytäväksi valmistettujen mallasjuomain, kotona pantua kaljaa lukuunottamatta, pitänyt olla verotuksen alaiset, mutta tehdasmaiselle kaljan valmistukselle ei todel- lisuudessa ole pantu mallasveroa. Esitykseen liitetyn lakiehdotuksen kautta tämä aikaisemmilla valtiopäivillä usein huomautettu lain kirjaimen ja oikeudenkäytön välisen yh- denmukaisuuden puute vihdoin tulisi poistetuksi.

Ennenkuin Valiokunta ryhtyy selvittämään kantaansa tässä kysymyksessä, lienee paikallaan luoda lyhyt silmäys

(9)

niihin periaatteisiin, joihin edellämainitut lakiehdotukset nojautuvat.

Laissa määritellään tarkoin mitä miedoilla mallasjuomilla on käsitettävä. Kun ei alkoholiraja ole tässä kohden yksinään liittävä määrääjä, on lisäksi pantu säännös, ettei vierreväkevyys saa nousta yli määrätyn prosentti- luvun, joten saadaan vakuus siitä ettei alkoholipitoisuus käymisen aikana mene yli rajan. Mietoihin mallasjuomiin ehdotetaan luettavaksi myös ne runsasekstraktiset juomat, joihin nähden on ryhdytty sellaisiin toimiin, ettei niiden alkoholipitoisuus missään tapauksessa voi nousta yli sää- detyn alkoholirajan. Verosta vapaita olisivat niin hyvin valmistus varsinaisissa kaljatehtaissa kuin myös miedon mallasjuoman välittömään valmistukseen olutpanimoissa käytetyt raaka-aineet. Veronkavalluksen ehkäisemiseksi järjestettäisiin erityinen tarkka silmälläpito niihin panimoi- hin, jotka valmistavat sekä väkeviä että mietoja mallasjuomia. Yksinkertaisempi ja halvempi silmälläpito järjes- tettäisiin niitä panimoita varten, joissa valmistetaan yksinomaan mietoja mallasjuomia, ollen tämän silmälläpidon tarkoituksena ehkäistä laitonta alkoholirajan yli menemistä, estää lisäkkeiden käyttämistä sekä tarjota yleisölle va- kuutta hankitun tavaran laadusta.

Harkitessaan kysymystä mietojen inallasjuomain valmistuksen verottamisesta ja valvonnasta on Valiokunnalla ollut silmämääränä mallasjuomateollisuuden suuntaaminen sellaista kehitystä kohti, että todella hyvien ja samalla päihdy itämättömien eli mietojen mallasjuomain valmistaminen voittaisi alaa, niin että etenkin vähävaraisille kä- visi yleisemmin mahdolliseksi kohtuullisella hinnalla hankkia ravitsevaa ja virkistävää juomaa. — Sen ohessa on ollut tarkoituksena saada mahdollisimman laajalti aikaan siirtyminen olutteollisuudesta mietojen mallasjuomain valmistamiseen, koska siten tuntuvasti helpotettaisiin yleisen kieltolain voimaan saattamista.

Edellisen tarkoitusperän saavuttamiseksi olisi Valio-

Valtiovarainvaiiokunnan mietintö N:o 5.

(10)

kunnan käsityksen mukaan toiselta puolen, mikäli mahdollista, vältettävä mietojen mallasjuomain valmistukseen käytettyjen raaka-aineiden verottamista, samalla kun toiselta puolen mietojenkin mallasjuomain valmistus olisi asetettava tarpeellisen valvonnan alaiseksi.

Mitä nyt puheena olevaan verotuskysymykseen tulee, niin on Yaliokunta ollut yksimielinen siinä kohden, että vapautus mallassuostunnasta on myönnettävä niille juoma- tehtaille, joissa valmistetaan yksinomaan mietoja mallasjuomia. Sitävastoin on Valiokunnassa ilmennyt erimieli- syyttä siitä, olisivatko sellaisetkin juomatehtaat, joissa valmistetaan väkeviä mallasjuomia, vapautettavat suoritta- masta suostuntaveroa niistä maltaista, jotka ne käyttävät mietojen mallasjuomain valmistamiseen. — Valiokunnan enemmistö ei kuitenkaan ole havainnut olevan syytä verovapauden myöntämiseen maltaista, jotka sanottuun tarkoi- tukseen käytetään sellaisessa juomatehtaassa, jossa myös väkevien mallasjuomain valmistusta harjoitetaan.

Valiokunnan mielestä on nimittäin aihetta epäillä, salliiko meillä noudatettu mallasverojärjestelmä ehdotettujen täydentävien valvontatoimenpiteidenkään avulla veroteknillisessä suhteessa lähimainkaan tyydyttävällä varmuudella erottaa toisistaan samassa tehtaassa verovelvol- lista ja verosta vapaata valmistusta. Sitäpaitsi on tässä Valiokunnan käsityksen mukaan otettava huomioon seuraavat asianhaarat. — Asian nykyistä tilaa vastaan ei, Valiokunnan mielestä, oluttehtailijain puolelta pitäisi olla syytä muistutukseen. Sillä vaikkakaan kaljatehtaat eivät veroa suorita ja oluttehtaat suorittavat sitä koko kulutta- mastaan mallasmäärästä, ovat viimemainitut, käyttämällä hyväkseen maltaista oluen valmistuksen jälkeen n. s. jälki- huuhtelun kautta saatua vierrevoimaa, saattaneet valmistaa mietoja mallasjuomia edullisemmin kuin varsinaiset kaljateh- tailijat. Veron korotus taasen, jos se muuten katsotaan kohtuulliseksi, ei itsessään suinkaan velvoita myöntämään oluttehtaille, ikäänkuin jonkinlaiseksi korvaukseksi, etua,

(11)

jota niillä nykyäänkään ei ole, nimittäin osittaista vero- vapautta. Ei tosin sovi kieltää, että veronkorotus tekee miedon mallasjuoman valmistuksen veronalaisista maltaista entiseen verraten epä-edullisemmaksi, mutta toiselta puolen on edelleenkin jälkihuuhtelun kautta saa- tava vierrevoima käytettävissä, jotapaitsi oluttehtaat pa- rempine koneineen ja laitteineen sekä ylipäätään siihen suurempaan ammattitaitoon nähden, jolla niitä hoidetaan, kykenevät supistamaan miedon mallasjuoman tuotanto- kustannukset suhteellisesti vähempään, kuin mikä alkeel- lisemmissa juomatehtaissa on mahdollista. Ja vihdoin — jos miedon mallasjuoman valmistus veronalaisista maltaista, kuten vastoin Valiokunnan käsitystä on koetettu osottaa, todellakin tuottaisi tappiota — se seikka, että kaljan valmistus oluttehtaissa lakkaisi, todennäköisesti joko ko- hottaisi varsinaiset kaljatehtaat kukoistukseen tahi pakot- taisi pienemmät oluttehtaat siirtymään yksinomaan kaljan valmistamiseen. Viimeksi mainitussa tapauksessa olisi saavutettu toinen niistä ylempänä esitetyistä tarkoitus- peristä, joihin Valiokunnan mielestä nykyisen mallasjuoma- lainsäädännön on kehitystä suunnattava.

Armollisessa esityksessä on ehdotettu, että väkevän ja miedon mallasjuoman väliseksi rajaksi määrättäisiin 2,§

volyymiprosentin alkoholipitoisuus. Kun kuitenkin tämä raja raittiusnäkökantaa silmällä pitäen on katsottu jossain määrin liian korkeaksi, on Valiokunta päättänyt ehdottaa sen määräämistä 2 volyymiprosentiksi, joka vastaa 5 % ekstraktipitoisuutta Ballingin asteikon mukaan.

Niinikään edellytetään armollisessa esityksessä, että mietojen mallasjuomain valmistuksessa olisi sallittu käyt- tää raaka-aineena ennen hiivanpanemista imeltämätöntä viljaa sekä lisäkkeenä, määrätyillä rajoituksilla ja ehdoilla, sokeria. — Valiokunta puolestaan on katsonut, että vaikkakin ruokosokeri ravintoarvoonsa nähden vastaa mallassokeria, käyttämällä edellistä, joka on melkoisesti imeläm-

• pää kuin mallassokeri, yleisöltä riistettäisiin mahdollisuus

(12)

maun avulla arvostella eri juomain vierrepitoisuutta eli niiden ravintoarvoa toistensa rinnalla. Kun sitäpaitsi yleensä sijaisaineiden ja lisäkkeiden salliminen tuntuvasti vaikeuttaisi mallasjuomain valmistuksen valvontaa, on Valiokunta päättänyt puoltaa nykyään voimassa olevan sijais-aineiden käyttämiskiellon edelleen pysyttämistä, täy- dennettynä, armollisen esityksen mukaisesti, säännöksellä, joka tarkoittaa sakariinin tai muiden imeläin aineiden käyttämisen ehkäisemistä.

Yllämainittuja yleisiä periaatteita noudattaen on Va- liokunta ollut pakoitettu useissa kohdin muuttamaan armolliseen esitykseen sisältyväin lakiehdotusten sanamuotoa. Sen ohessa ehdottaa Valiokunta näihin lakeihin muutamia yksityiskohtaisia muutoksia, joista edempänä tehdään selkoa.

Kun Valiokunnan on Valtiopäiväjärjestyksen 43 §:n mukaisesti arvioitava mallassuostunnasta vuonna 1908 odo- tettavat tulot, näyttää tarpeelliselta luoda silmäys niihin asianhaaroihin, jotka vaikuttavat verotulojen lisääntymiseen ja vähenemiseen.

Niinkuin aikaisemmilla valtiopäivillä on osotettu, ovat mallasverotulot viimeksi kuluneina kahtenakymme- nenä vuotena vaihdelleet sangen paljon. Taloudellisesti edullisina vuosina 1887—1891 tapahtunutta yhtäjaksoista kohoamista 471,151 markan vuositulosta aina 788,962 markkaan seurasi kovina aikoina 1892—1894 tuntuva vä- heneminen aina 566,629 markkaan asti, sen jälkeen taas suuri kohoaminen vuoteen 1900, jolloin saavutettiin kor- kein määrä eli 948,692 markkaa. Vuosina 1901—1905 mallasverotulot taas vuosi vuodelta tasaisesti vähenivät, ollen viimeksi mainittuna vuonna ainoastaan 620,384 markkaa. Tämän nojalla arvioitiin viime valtiopäivillä mallasverosta saatavan tuloja vuonna 1906 ainoastaan 558,000 markkaa ja vuonna 1907 502,000 markkaa. Vuonna

(13)

1906 oli kuitenkin huomattavana tuntuva lisäys edelliseen vuoteen verraten, sillä tulot nousivat 739,314 markkaan.. Tämä odottamaton, mallasjuomain. tuotaroioiv ja kulutuksen lisääntyminen vuonna 1906 lienee johtunut sa- mana vuonna tapahtuneesta paloviinaveron ja ulkomais- ten väkijuomain tullin korotuksesta, vilkkaammasta toi- minnasta liike-alalla ja sen aiheuttamasta osittaisesta palkkaetujen paranemisesta työmarkkinoilla ynnä muista erikoisista asianhaaroista.

Mallas verotulo j en vaihtelut riippuvat ylipäätään teki- jöistä, joiden vaikutus ei ole ennakolta arvattavissa. Ta- loudellinen asema, erittäinkin vuodentulo, jopa osaksi ilma- suhteetkin ovat tässä kohden etusijassa huomioon otettavat. Ne ehkäisevät lainmääräykset, i öitä tuon tuostakin_{J ' J} on annettu mallasjuomain myyntiin nähden, ovat kyllä olleet omansa jonkun verran vähentämään mallasverotu- loja, kun sitä vastoin väkevämpäin väkijuomain veronkorotus ja niiden saannin vaikeutuminen vaikuttavat päinvastaiseen suuntaan. Näiden viimeksi mainittujen tekijäin merkitys ei kuitenkaan liene arvattava ylen suureksi.

1908 vuoden verotuloja arvioidessaan on Valiokunta edellyttänyt kulutuksen vuosina 1906—1908 pysyvän kutakuinkin tasaisena. Arvaamattomain mahdollisuuksien varalta sekä senkin vuoksi, että ennen veronkorotuksen voimaanastumista olutta valmistettanee tavallista runsaam- mat määrät varastoihin pantavaksi, on arviolasku kuitenkin tehtävä noudattamalla varovaisuuden vaatimuksia.

Valiokunta on sentähden laskenut 1908 vuoden verotulon ainoastaan 2 miljoonaksi markaksi.

(14)

Valiokunta siirtyy nyt selostamaan niitä armolliseen esitykseen sisältyvissä lakiehdotuksissa olevia erikoissään- nöksiä, jotka edelläesitettyjen yleisten näkökohtien mukaan olisivat muutettavat, tai jotka muuten ovat kiinnittäneet Valiokunnan huomiota. Itse aineen jakoa vastaan kahteen eri lakiin ei Valiokunnalla puolestaan ole muistuttamista.

Mitä ensinnä verolakiehdotukseen tulee, niin annetaan sen l §!ssä veromäärästä säännöksiä, jotka Va- liokunta on uudesti muodostanut ylempänä tehdyn veron korottamista tarkoittavan ehdotuksensa mukaisiksi.

Koska Valiokunnan ehdotuksen mukaan veronalaisuus ei riipu yksinomaan siitä, käytetäänkö maltaita vä- kevän vai miedon juoman valmistamiseen, on täytynyt tehdä ero veronalaisten ja verosta vapaiden mallasjuoma- tehtaitten välillä ja on tähän §:ään senvuoksi lisätty sano- tussa suhteessa tarpeellinen määritelmä. — 2 § säätää jokaisen panimon vuosittain suoritettavaksi vähimmäksi ve- roksi 1,500 markkaa. Tämän säännöksen päätarkoituk- sena näyttää olevan estää pienten panimoiden syntymistä, joiden silmälläpitokustannukset nielisivät suurimman osan panimosta tulevaa veroa. Niinikään tulisi tämän sään- nöksen estää perustamasta näennäisiä panimoita, joiden tarkoituksena olisi päästä käyttämään hyväkseen pani- moille kuuluvaa myyntioikeutta. Kun Valiokunnan ehdottama pohjaveron lisäys vaatii korottamaan alinta rajaa, on Valiokunta ehdottanut tämän rajan 3,000 markaksi.

Tähän sekä 5 §:ään on muodollisia muutoksia aiheuttanut Valiokunnan kanta verovapauskysymyksessä; 2 §:ssä on sitä paitsi oikaistu eräs suomalaiseen tekstiin nähtävästi epähuomiossa tullut virheellisyys.

Seuraa sitten lakiehdotus mallasjuomain tehdasmaisesta valmistuksesta. Valiokunnan ehdotus alkoholirajan määräämisestä 2 %:ksi ja siitä johtunut vierreväkevyyden suhteellinen alentaminen on vaikuttanut muutoksia l ja 3 §:ään. — 2 §:ään otettu määräys kunnallisviranömais- ten ratkaisuvallasta uusien olutpanimoiden perustamiseen

(15)

nähden on tähän asti vastoin asian luontoa ollut 24 päi- vänä tammikuuta 1902 annetussa armollisessa asetuksessa, joka sisältää muutoksen erinäisiin mallasjuomaan myymistä ja anniskelua koskeviin määräyksiin. Kun armollisen esityksen ja vastamainitun asetuksen tähän kuuluvat sään- nökset osaksi ovat keskenään ristiriitaiset, on Valiokunta katsonut, että asetuksen l §:än l mom. on nimenomaan kumottava lailla mallasjuomain valmistuksesta, sekä siinä tarkoituksessa uudesti muodostanut nyt käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen 18 (16) §:än. — 4 §, jonka säännök- set nähtävästi tarkoittavat tehokkaan valvonnan aikaansaamista sen tapauksen varalle, että samassa tehtaassa olisi sallittu käyttää sekä veronalaisia että verosta vapaita maltaita, on katsottu tarpeettomaksi ja poistettu, jolloin seuraavain §:äin järjestysnumero on muuttunut. — 5 (nyt 4) §:stä on poistettu viittaus 4 §:ään. — Ehdotuksen 9 § on ennen mainitusta syystä poistettu, mikä jälleen on vaikuttanut sitä seuraavain §:äin järjestysnumeroihin. — 10 (nyt 8) §:än 2 mom. poistuu sen johdosta mitä Valiokunta on ehdottanut sijaisaineiden ja lisäkkeiden kiellon suhteen;

samasta syystä muuttuu tämän §:än l momentin sana- muoto. — 12 (nyt 10) §:stä on sanat „Verosta vapaata"

harhaan viepinä poistettu. — 13 (nyt 11) §:än säännök- set velvollisuudesta pitää panimon myy nti päiväkirjat kont- rolliviranomaisten saatavissa on nähtävästi tarkoitettu koh- distumaan ainoastaan niihin tehtaisiin, joissa käytettäisiin sekä veronalaisia että verottomia raaka-aineita. Kun kuitenkin kysymyksessä oleva määräys on näyttänyt olevan paikallaan siinäkin tapauksessa, että väkeviä juomia val- mistava panimo, kuten Valiokunta on ehdottanut, olisi veronalainen koko kulutetusta mallasmäärästä, on mainittu säännös pysytetty, asianmukaisesti muutettuna. — 14 (nyt 12) §:ssä säädettyä korvausta ei Valiokunnan mielestä voida vaatia veronalaisilta tehtailta, vaan yksinomaan verosta vapailta. Tästä on johtunut muutos §:ään; toinen muutos on aiheutunut 10 (nyt 8) §:än kohdalla mainitusta

(16)

syystä. — Ehdotettujen rangaistusmäärien korottaminen on pidetty tehokkaana keinona veronkavalluksen estämi- seksi. Tässä tarkoituksessa on 15 (nyt 13) §:än säännök- set muutettu siten, että veronkavalluksen seuraamuksena jo ensi kerralla olisi julistaminen kelpaamattomaksi pa- nimoliikettä harjoittamaan tai johtamaan.

Sen johdosta mitä edellä on lausuttu, saa Valiokunta kunnioittaen ehdottaa:

että Eduskunta, edellyttämällä että puheena oleva suostunta havaitaan tarpeelliseksi, hyväk- syisi näin kuuluvan lain:

Laki suostuntaverosta tnallasjuomain valmistamisesta vuonna 1908.

l Q.

Veronalaisia tämän lain mukaan ovat ne juomateh- taat, joissa väkeviä mallasjuomia valmistetaan.

(Poist.). Mallasjuoman valmistamisesta veronalai- sessa juomatehtaassa on 1908 vuoden aikana suoritettava suostuntaveroa neljä markkaa viisikymmentä, penniä kulta- kin kymmeneltä kilogrammalta siihen käytettyjä maltaita.

Jos veronalaisessa juomatehtaassa vuoden kuluessa (poist.) mallasjuomain valmistukseen käytetään maltaita enemmän kuin 50,000 kilogrammaa, kannetaan viidentoista pennin lisämaksu kultakin kymmeneltä kilogram- malta maltaita joka siinä käytetään yli sanotun määrän ja aina 150,000 kilogrammaan asti (poist.) sekä neljäkym- mentä penniä jokaiselta kymmeneltä kilogrammalta maltaita, joka vuoden kuluessa käytetään päälle 150,000 kilogramman.

2 § -

Jos veronalaisessa juomatehtaassa (poist.) vuoden ku- luessa ei ole käytetty wmWasjuoman valmistamiseen niin

(17)

paljon maltaita, että suostuntamaksu l §:n mukaan (poist.) nousisi 3,000 markkaan, on tämä määrä kuitenkin suori- tettava. Helpotusta tässä kohden voipi asianomainen Se- naatin Toimituskunta myöntää, jos valmistaja kesken vuotta on alkanut tai lopettanut liikkeensä tahi tehdas muuten, vahingonvalkean tai muun tapaturman tähden, on pitemmän ajan vuotta ollut toimettomana.

Suostuntaveroa on maksettava kunnes valmistaja on väkevän mallasjuoman valmistuksen lakkaamisesta tehnyt ilmoituksen läänin Kuvernöörille.

Q J OO

Samoin kuin armollisessa esityksessä.

5§.

Siitä, mitä väkevillä mallasjuomilla tarkoitetaan, sekä (poist.) mallasjuoman valmistamisesta ja (poist.) silmällä- pidosta veronalaisessa tehtaassa, on voimassa mitä niistä on erittäin säädetty.

O Q.

Tämän ohella saa Valiokunta kunnioittaen ehdottaa että Eduskunta puolestaan hyväk- syisi näin kuuluvan lain:

Laki mallasjuomain tehdasmaisesta valmistuksesta.

l Q.

Miedoksi kutsutaan tässä laissa mallasjuomaa, joka -j- 15 Celsiuksen asteisena ei sisällä enempää kuin kaksi

(18)

volyymiprosenttia alkoholia (poist.) ja joka sen ohella joko on sellaisella vierteellä valmistettua, jonka ekstraktipitoi- suiis hiivaa pantaessa ei ole suurempi kuin viisi prosent- tia Ballingin asteikon mukaan, taikka, jos sen vierreväke- vyys hiivaa pantaessa on noussut tätä rajaa ylemmäksi, on ollut sellaisen erityisen käsittelyn alaisena, ettei se voi saavuttaa korkeampaa kuin yllämainitun alkoholipitoisuuden.

Muut mallasjuomat pidetään väkevinä.

2 § .

3§.

Joka aikoo mallasjuomia valmistaa, ilmoittakoon sen vähintään kuusi viikkoa ennen valmistuksen alkamista kirjallisesti läänin Kuvernöörille, oheenliittäen selvityksen:

a) valmistajan postiosotteesta ja paikasta, jossa pa- nimo sijaitsee, sekä, jos on aikomus valmistaa väkevää mallasjuomaa, myöskin siitä, että panimo on laillisesti perustettu;

"b) niistä vuoden ajoista, joina valmistusta tullaan harjoittamaan;

c) asiamiehestä, joka valmistajan poissa ollessa edus- taa häntä tarkastusasioissa; sekä

d) mitä lajia mallasjuomia on aikomus valmistaa ja, jos valmistus tarkoittaa mietoa mallasjuomaa, onko vierre- väkevyys hiivaa pantaessa aiottu viittä prosenttia suu- remmaksi.

Jos on tarkoitus valmistaa mietoja mallasjuomia, joi- den alkuperäinen vierreväkevyys on suurempi kuin viisi prosenttia, on ilmoitukseen sitäpaitsi liitettävä todistus siitä, että ne erityiset toimenpiteet, joita on aikomus käyt- tää panimossa alkoholipitoisuuden estämiseksi nousemasta yli kahden prosentin, ovat saaneet Teollisuushallituksen hyväksymisen.

(19)

(4 § poist.).

± (5) §.

Ilmoituksen tekemisestä antakoon Kuvernööri kahden viikon kuluessa todistuksen, joka sisältää myöskin 3 (poist.) §:n mukaisesti ilmoitukseen liitetyt tiedot.

5 (6) §•

Jos mallasjuomain valmistus lakkaa pitemmäksi ajaksi kuin kuudeksi kuukaudeksi, on se viimeistään kolme viikkoa ennen liikkeen lakkaamista ilmoitettava Kuvernöö- rille, jonka tulee tästä ilmoituksesta antaa tieto asian- omaiselle kontrollöörille ja poliisiviranomaisille.

Jos valmistus lakkaa pitemmäksi kuin yhden vuoden ajaksi, katsotaan liike lopetetuksi.

6 (7) §.

Valmistajan vastuulla on kussakin panimossa pidet- tävä päiväkirjaa, joka on tehty Senaatin antamien mää- räysten mukaan, ollen valmistaja velvollinen asianomaisten vaatimuksesta valallaan vahvistamaan siinä olevien tietojen todenperäisyyden.

7 (8) §.

Väkevien mallasjuomain valmistusta varten aiottuun panimoon tahi siihen kuuluvaan rakennukseen on valmistajan asetettava sekä senjälkeen kunnossa pidettävä auto- maattisella mallasmittarilla varustettu mylly tai rouhin, jonka Kuvernööri, saatuansa siitä selitelmän, on hyväksy- nyt. Tätä koskeva hakemus tulee Kuvernöörin ottaa tut- kittavakseen kahden viikon kuluessa siitä, kuin se on hänelle annettu.

Juomanpanossa käyteltäviä maltaita älköön muualla rouhittako kuin panimon omassa, sellaisella mallasmittarilla varustetussa myllyssä tahi rouhimessa.

(20)

(9 § poist.).

8 (10) §.

Mallasjuomain valmistuksessa älköön (poist.) käytet- täkö muita aineita maltaiden sijasta, eikä myöskään sakariinia tai muita imeliä aineita. (2 mom. poist.).

9 (11) §.

Tämän lain säännökset eivät koske kotipanoisia, ainoastaan oman kotiväen tai omien palvelijain avulla ja taloustöitä varten tavallisuuden mukaan sisustetuissa ra- kennuksissa valmistettuja mallasjuomia.

10 (12) §.

Panimosta saa mietoa mallasjuomaa, ellei ostaja sitä nouda avoimessa astiassa, antaa ainoastaan astioissa, joissa on panimon nimi ja sanat: (poist.) „Mietoa mallasjuomaa".

Kun sellainen juoma on pullossa, voidaan tämä mer- kitä korkille taikka pulloon kiinnitetylle nimilipulle.

11 (13) §.

Tämän lain noudattamista sekä panimoiden silmällä- pitoa hoitavat lähinnä ylikontrollöörin valvonnan alaiset kontrollöörit, joita asianomainen Kuvernööri, vaadittuaan ylikontrollöörin lausunnon, asettaa tarpeellisen määrän.

Jokaisen mallasjuomain valmistajan tulee sallia kont- rolliviranomaiselle pääsy kaikkiin panimon osiin ja siihen kuuluviin huoneistoihin sekä korvauksetta hankkia hänen tarvitsemansa työkalut ynnä apua maltaiden, vierteen ja valmiin juoman kontrollipunnitsemiseen ja mittaukseen sekä astioiden mittaukseen ynnä muuhun. Panimossa, jossa valmistetaan (poist.) väkeviä (poist.) mallasjuomia, ovat sitäpaitsi panimon kaikki myyntipäiväkirjat vaadittaessa pidettävät kontrolliviranomaisen saatavissa.

Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 5.

(21)

12 (14) §.

Se, joka valmistaa mallasjuomaa verostavapaassa teh- taassa, suorittaa panimon silmälläpidosta johtuvien kus- tannusten korvaamiseksi 2 penniä kultakin kilogrammalta (poist.) mallasjuoman valmistamiseen käytettyjä maltaita (poist.).

13 (15) §.

Tätä lakia vastaan tehty rikkomus rangaistaan, ellei se käsitä rikosta, josta Rikoslain mukaan on ankarampi edesvastaus, vähintään sadan ja enintään tuhannen mar- kan sakolla. Jos rikkomus on tarkoittanut suostuntaveron kavaltamista, julistettakoon mallasjuomain valmistaja sitä paitsi kelpaamattomaksi panimoliikettä harjoittamaan ja johtamaan, (2 mom. poist.).

14 (16) §.

Tätä lakia on aina suomen- ja ruotsinkielinen kappale pidettävä julkipantuna sopivassa paikassa kussakin panimossa.

15 (17) §.

Senaatin asiana on antaa niitä tarkempia määräyk- siä ja ryhtyä niihin toimenpiteisiin, joita tämän lain täy- täntöönpanoa sekä sen noudattamisen silmälläpitoa varten katsotaan tarvittavan.

16 (18) §.

Tämä laki, jolla kumotaan 24 päivänä tammikuuta 1902 mallasjuomain myymisestä ja anniskelemisesta anne- tun armollisen asetuksen l §;n l mom., tulee noudatetta- vaksi l päivästä tammikuuta 1908.

(22)

Sen tapauksen varalle, että Eduskunta hyväksyy edellä olevan verolainehdotuksen, saa Valiokunta tämän lisäksi ehdottaa:

että Eduskunta mallassuostunnan kokonais- tulon vuodelta 1908 arvioisi 2,000,000 markaksi.

Asiasta voimassa olevan lainsäädännön mukaan on mietojen mallasjuomain myynti eräitten rajoittavain mää- räysten alainen, joiden soveltaminen näyttää sitä vähem- män asianmukaiselta mikäli ehkäiseviä säännöksiä koven- netaan. Kaljan myyntiä ei kuitenkaan ole käynyt vapaaksi julistaminen, ennenkuin laissa on säädetty selvä erotus mietojen ja väkeväin mallasjuomain valmistukseen nähden.

Kun käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen hyväksyminen nyt poistaisi mainitun esteen, on Valiokunnan mielestä aivan välttämätöntä että, samalla kun tämä lainsäädäntö astuu voimaan, mietojen mallasjuomain myynti vapautetaan kaikista näiden juomain leviämistä ehkäisevistä rajoituksista ja asetetaan ainoastaan yleisen elinkeinolainsäädännön mää- räysten sekä terveydenhoidolliselta kannalta tarpeellisen silmälläpidon alaiseksi. Kun asian tämän puolen käsittely ei kuulu Valtiovarainvaliokunnalle, on Valiokunta tahtonut Eduskunnan harkittavaksi esittää,

eikö tämä kysymys olisi lykättävä asian- omaiseen valiokuntaan valmistelua ja ehdotuk- sen tekemistä varten.

Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Paimen, jäsenet Ahmavaara, v. Alfthan, Antila, Hakuli- nen, Heimonen, Kallio, Koskelin, Koskinen, Lagerlöf (osittain), A. Neovius, Partanen, Rapola, Rissanen, Tainio

(23)

(osittain), Tanner, Tokoi (osittain), Wiitanen, "W". Wuoli- joki ja Y. K. Yrjö-Koskinen sekä varajäsenet Arajärvi (osittain), Kanervo, Olkkonen (osittain), Riihelä (osittain) ja A. Suomalainen (osittain).

Helsingissä, syyskuun 28 p:nä 1907.

Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o S.

(24)

Vastalauseita.

L

Kun Valtiovarainvaliokunnan enemmistö on päättä- nyt kokonaan hyljätä sen pohjan, johon Hallituksen esitys suostuntaverosta mallasjuomaan valmistamisesta ja laista mallasjuomain tehdasmaisesta valmistuksesta nojaa, täytyy minun tätä päätöstä vastaan panna vastalauseeni sekä tässä alempana esittää ne syyt, joiden vuoksi mielestäni armollinen esitys asiasta on pääasiallisesti hyväksyttävä.

Valiokunta on päättänyt korottaa veromäärän jokaiselta kymmeneltä mallaskilolta Hallituksen ehdottamasta kolmen markan määrästä neljään markkaan viiteenkymme- neen penniin eli samaan määrään, mikä oluesta nykyään maksetaan tullia Keisarikunnasta maahan tuotaessa.

Tämä veronkorotus, jonka jotkut Valiokunnan jäse- net arvelevat vaikuttavan erittäin ehkäisevästi kulutukseen, on minun mielestäni pääasiallisesti omansa yhäkin rasittamaan kansankerroksia, jotka jo ennestään ovat epä- oikeudenmukaisesti verotettuja yleisten kulutustavarain korkeitten tullien kautta.

Yksikään valtio ei tule nykyaikaan toimeen kokonaan ilman välillisiä veroja, joiden edullisuus on siinä, että määrä suoritetaan vähitellen ja jakautuu pitkin vuotta, mikä tuntu-

(25)

vaati helpottaa veronmaksua. Nämä veromuodot, jotka pääasiallisesti kohdistuvat yleisiin kulutustavaroihin, koh- taavat kuitenkin veronmaksajia erittäin epätasaisesti hei- dän veronmaksukykyynsä verraten.

Terveen valtiotaloudenhoidon täytyy kuitenkin koettaa tasoittaa tätä epäkohtaa sellaisilla välittömillä ve- roilla, joiden säätämisessä on erityisesti kiinnitetty huomiota suorittajain maksukykyyn.

Suomessa suoritetaan suurin osa veroja välillisenä verona, erittäinkin sokerin, kahvin ja tupakan y. m. yleisten kulutustavarain tullina, sekä sen ohella paloviinan ja mallasjuomani valmistusverona. — Tämän epäkohdan kor- jaamiseksi on vastarnainittuja välillisiä veroja ehdottomasti mitä pikemmin huojennettava sekä tulojen väheneminen ynnä ilmenevät uudet rahatarpeet korvattava järkiperäi- seen perustukseen nojaavalla välittömällä verolla.

Paraikaa koossa oleva Eduskunta ei kuitenkaan voi saada toimeen sellaista veronuudistusta, syystä ettei tar- peellisia valmistelutöitä ole tehty, vaan on verotarve tällä kertaa tyydytettävä hyväksi käyttämällä olemassa olevia verolähteitä.

Vaikka Hallituksen esittämä veronkorotuskin joutuu suurimmaksi osaksi kaupunkilaistyöväen suoritettavaksi, jonka tähden sitä täytyy pitää yhteiskuntataloudelliselta kannalta huonosti valittuna, lienee siihen kuitenkin vasta- mainituista syistä tällä kertaa myönnyttävä.

Veron korottaminen tämän lisäksi Valiokunnan eh- dottamaan määrään täytyy sitä vastoin merkitä kohtuutto- maksi ja on oleva omansa aikaansaamaan häiriöitä ja pu- lia mallasjuomain valmistuksessa sekä lisääntynyttä yhteiskunnallista tyytymättömyyttä jo nyt epäoikeudenmu- kaisesti verotetussa vähävaraisessa väestössä. Tässä on myös otettava huomioon, että mallasveron tulot siten nousi- sivat määrään, joka vieläkin enemmän vaikeuttaisi siirty- mistä varainhoitojärjestelmään, jonka mukaan tästä vero- lähteestä ei olisi oleva mitään tuloja odotettavissa.

(26)

Paitsi niitä kauppapoliittista laatua olevia epäilyksiä, joita veron korottaminen Keisarikunnan tullirajaan asti on omansa herättämään, on myös huomattava, että Halli- tuksen ehdottama veronkorotus l markasta 3 markkaan perustuu siihen edellytykseen, että kaikki maltaat, jotka olutpanimoissa käytetään kaljan valmistukseen, tulisivat verosta vapaiksi, kun taas Valiokunta on päättänyt ehdottaa esityksen ehdotuksen muutettavaksi tässä kohden ja siten tekee olutpanimoille vastedes aivan mahdottomaksi valmistaa vähäalkoholisia mallasjuomia. Saavuttamatta sitä että olutpanimot vähitellen totutettaisiin siirtymään ve- rostavapaiden vähäalkoholisten mallasjuomaan valmistukseen, joten vastedes mahdollisesti voitaisiin välttää panimoiden pakkolunastus, estää Valiokunnan ehdottama lain- säädäntö mallasjuomateollisuuttamme kehittymästä mainittuun toivottavaan suuntaan.

Valiokunnan enemmistö nojaa Ruotsin lainsäädän- töön ja sanoo varovansa että, jos sallittaisiin samassa panimossa valmistaa sekä verostavapaita että veronalaisia mallasjuomia, olisi siitä oleva seurauksena suuria veron- kavalluksia.

Tässä on huomattava, että B/uotsin mallasjuomalain- säädäntö on laadittu yksinomaan sitä tarkoitusta silmällä pitäen, että valtiorahastolla olisi mahdollisimman suuret tulot, jonka tähden siellä ei ole ryhdytty kustantamaan verrattain kalliiksi käyvää ja tehokasta valvontaa, vaan on raittiusnäkökanta syrjäytetty ja heikompain mallasjuomain edut asetettu toiseen sijaan.

Seurauksena onkin ollut, etteivät nämä juomat Buot- sissa voi menestyksellä kilpailla oluen kanssa. Tehokkaan silmälläpidon aikaansaaminen tietysti kohtaa vaikeuksia.

Nykyään käytännössä oleva silmälläpitojärjestelmä nojaa oleellisesti luottamukseen ja on kuitenkin toiminut oival- lisesti.

Uusi järjestelmä tarkoittaa kaksinkertaisen silmällä- pidon käytäntöön saattamista. Toiselta puolen pidetään

ValtiovarainvalioJcunnan mietintö N:o 5.

(27)

silmällä maltaiden menekkiä ja toiselta puolen määrättyä alkoholi- ja vierrepitoisuutta olevan oluen valmistus- määrää.

Jos, niinkuin Valiokunnan enemmistö arvelee, verostavapaita ja veronalaisia maltaita sekotettaisiin toisiinsa, niin tulisi sellainen kavallus paikalla ilmi sen kautta, että mää- rättyä alkoholi- ja vierrepitoisuutta olevan oluen määrä nousisi yli sen määrän, joka olisi voitu valmistaa verote- tuista maltaista. Sitä paitsi voitaisiin, niinkuin Valiokunta- kin ehdottaa, korottaa mahdollisesti ilmenevän veronkavalluksen seuraamuksena tuomittavia rangaistusmääriä.

Hallituksen esittämä laki on valmistettu sen mukaisesti, että viime säätykokous päätti yksimielisesti anoa Keisariselta Majesteetilta kaikinpuolisen selvityksen hankki- mista siitä, millä ehdoilla ja millä tavalla vähäalkoholisille mallasjuomille voitaisiin suoda verovapaus, sekä että ehdotus lainsäädäntötoimeksi tästä asiasta annettaisiin ensi- tuleville valtiopäiville. Sittenkun teknillis-lainopillinen komitea on täysin selvittänyt ehdotuksen toteuttamisen mahdollisuuden veroteknilliseltä kannalta, ei paraikaa koolla olevan Eduskunnan tulisi hyljätä ehdotusta pa- kottavitta syittä ja teknillisittä perusteitta.

Sen nojalla mitä tässä edellä olen lausunut, saan kunnioittaen ehdottaa että Eduskunta hylkäämällä Valio- kunnan ehdotuksen asiassa päättäisi

hyväksyä l §:n ehdotuksessa laiksi suos- tuntaverosta mattasjuomain valmistuksesta sa- moin kuuluvana kuin armollisessa esityksessä.

Suostuntaverolain 2 §:ään nähden olen samaa mieltä kuin Valiokunta, että vähin maksu olisi korotettava 3,000 markkaan, joka määrä minusta näyttää sopivalta siinäkin tapauksessa että veromäärä on 3 markkaa 10 mallaskilolta, ja saan sentähden kunnioittaen ehdottaa että Eduskunta päättäisi

(28)

hyväksyä 2 §:n armollisessa esityksessä si- ten muutettuna että jokaisen panimon suoritet- tava vähin maksu määrätään 3,000 markaksi.

Valiokunta on arvioinut mallasveron bruttotulot 2,000,000 markaksi, siinä tapauksessa että pohjamaksu korotetaan 4 markkaan 50 penniin 10 mallaskilolta.

Valiokunnan ehdottama veromäärä kuitenkin tuottaisi, jos pohjaksi pannaan 1906 vuoden kulutus, 3,183,000 markkaa.

Oluen myyntihinta kohoaisi Valiokunnan ehdotta- min veromäärin 5 penniä puolelta ja 10 penniä koko pullolta.

Niin vähäisen hinnankorotuksen ei saata katsoa vä- hentävän kulutusta enempää kuin kolmannen osan. — Eräistä panimoista, erittäinkin sellaisissa kaupungeissa sijaitsevista, missä kunnallinen paloviinankielto on voimassa, saatujen tietojen mukaan on oluen kulutus suuresti Lisääntymässä.

Jos tässä otetaan huomioon, että Valiokunnan kalja- tehtaisiin nähden ehdottama ankara rajoitus on tuntuvasti huonontava tavaran laatua, joten olut on oleva vastaa- vassa määrässä halutumpaa, lienee varovaisimmankin ar- vion mukaan bruttotulot Valiokunnan veroehdotuksen pohjalla laskettava vähintään 2,500,000 markaksi. Siinä tapauksessa että Eduskunta hylkäämällä Valtiovarainvalio- kunnan ehdotuksen hyväksyisi armollisen esityksen mää- räykset, pyydän minä, viitaten Valiokunnan laatimaan tauluun, kunnioittaen ehdottaa

että Eduskunta mallasjuomasuostunnan kokonaistulon vuodelta 1908 arvioisi 1,700,000 markaksi.

(29)

Mallasjuomain tehdasmaista valmistusta koskevaan lakiin nähden on Valiokunta päättänyt ehdottaa verosta- vapaiden mallasjuomain alkoholirajan 2 volyymiprosentiksi sekä sen vierrepitoisuuden, joka on sallittu pantua juomaa pasteuriseeraamatta, 5 %:ksi Ballingin asteikon mukaan.

Tähän on huomautettava, että kaljassa, jota yhteinen kansa yleisesti pitää kaupan, on alkoholia tavallisesti 2,2—2,8 volyymiprosenttia.

Mallasjuoman maku ja ravintoarvo riippuu oleellisesti alkoholi- ja vierrepitoisuudesta.

Tanskassa, missä verostavapaat mallasjuomat ovat päässeet laajaan käytäntöön, on alkoholiraja määrätty 2,2*

painoprosentiksi, mikä vastaa 2,sa volyymiprosenttia ja sallii vierrepitoisuuden nousta hiukan yli 7 %:n Ballingin asteikon mukaan.

Ruotsissa, missä alkoholiraja on 2 V* volyymiprosenttia ja vierrepitoisuus 6 % Ballingin asteikon mukaan, eivät vähäalkoholiset mallasjuomat mauttomuutensa vuoksi ole saavuttaneet mainittavaa menekkiä. —

Hallituksen esityksessä ehdotetaan 2 Va volyymiprosentin alkoholipitoisuus ja 7 prosentin vierrepitoisuus ylärajaksi ja on tämä keskitie, jonka kokeneet ammatti- miehet mainitsevat riittäväksi yhtä edullisten tulosten saa- vuttamiseen kuin Tanskassa on saavutettu.

Yaliokunta on vähintäkään ammattiselvitystä hank- kimatta päättänyt ehdottaa mentäväksi alle sen rajan, jonka kokemus Ruotsissa on osottanut liian alhaiseksi.

Täten saatetaan käytäntöön rajoitus, joka asettaa kaljapanimomme erittäin epäedulliseen asemaan ja on omansa vähentämään kaljan ja lisäämään oluen kulutusta.

Tähän asti ovat kaljatehtaamme tosin pitäneet kaupan sekä vähäalkoholista että vähävierteistä tuotetta, jonka on onnistunut saavuttaa menekkiä ainoastaan sen kautta että tuotetta on, vastoin lain selvää säännöstä, mitä suu- rimmassa määrässä väärennetty sakariinia käyttämällä, joka väärennys on käynyt mahdolliseksi sen kautta, että kalja-

(30)

tehtaat, vaikka tästä asianlaidasta on valtiopäivillä huomautettu, eivät ole suorittaneet veroa eivätkä olleet sil- mälläpidon alaisia, vaikka se on ollut selvästi säädettynä asiasta voimassa olevassa asetuksessa.

Yleisö on siten totutettu käyttämään makeanmakuista kaljaa.

Kun nyt kaljatehtaat vastedes asetettaisiin silmällä- pidon alaisiksi sekä sakariinin käyttäminen siten estettäi- siin, on Hallituksen asettama asiantuntrjain-komitea ottanut harkittavaksi, eikö sokerilisäkkeen käyttämistä voitaisi erityisillä ehdoilla sallia, jotta siten helpotettaisiin kalja- tehtaitten siirtymistä uuteen järjestelmään.

Kun lakiehdotuksessa on täydet takeet siitä, ettei sokerin lisääminen ole voiva nostaa alkoholipitoisuutta yli säädetyn rajan, ei näy olevan esitettävissä ainoatakaan pai- navaa syytä kieltoon käyttämästä sokeria mainittuun tar- koitukseen.

Sokerikilon hinta on nimittäin mallassokerikilon hintaa kalliimpi, jonka tähden sokerin käyttäminen käy kalliim- maksi tehtailijalle, joka on käyttävä sokeria ainoastaan vähäisiä määriä voidakseen menestyksellä kilpailla oluen kanssa, jonka valmistuksessa, esityksen mukaan, sokerin käyttäminen edelleen olisi kiellettyä.

Mallassokerin ja tavallisen sokerin hintasuhteet nä- kyvät seuraavasta sokeriteollisuuden alaa tuntevan ammatti- miehen valmistamasta laskelmasta: 100 kg maltaita antaa tehdastelussa 63 jopa 71 % vierrettä eli mallassokeria.

Laboratoriokokeiluissa on vierrepitoisuus noussut jopa 80

°/o:iin, mutta ei teknillisessä tehdastelussa. Aikaisempain hintain mukaan maksoi 100 kg maltaita 30 markkaa, josta seuraa että 100 kg mallassokeria 63 °/o:n mukaan maksoi 48 mk ja 71 %:n mukaan 42 mk. Nykyisen maltaitten hinnan 37 markan 50 permin mukaan on 100 kg mallassokeria maksava vastaavat 60 ja 53 markkaa. Raaka- sokeri maksaa nykyään 70—72 markkaa 100 kilolta.

Mallassokerin käyttäminen tulee niinmuodoin hal- Vattiovarainvaliokunnan mietintö N:o 5.

(31)

vemmaksi kuin raakasokerin käyttäminen, johon nähden Esaksi on huomattava, että valtiovarastolla on tuloja sokerin tullista, mutta ei tullivapaista maltaista.

Ravintoarvoltaan ovat mallassokeri ja tavallinen sokeri saman arvoiset, jonka tähden tavallisen sokerin käyt- täminen lisäkkeenä ei tiedä mitään petosta kuluttajia koh- taan, niinkuin nykyään on laita Sakariini a käytettäessä.

Tässä käsiteltyä asiaa koskevan lakiehdotuksen 10 §:n ruotsalaisessa tekstissä on pieni kielellinen virhe, jonka tähden sen sanamuotoa olisi korjattava.

Kun lakiehdotuksen 15 §:ssä olevia rangaistusmää- räyksiä tämän asetuksen rikkomisesta sietää koventaa, voin minä tässä kohden yhtyä Valiokunnan ehdotukseen.

— Lakiehdotuksen 18 §:ään niinikään olisi tehtävä Valio- kunnan ehdottama muutos.

Sen nojalla mitä minulla on ollut kunnia edellä esit- tää, saan kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta, pääasial- lisesti hyväksymällä armollisen esityksen asiasta, päättäisi hyväksyä näin kuuluvan lain:

l—9 § armollisen esityksen mukaisesti.

10 §.

Mallasjuomain valmistuksessa älköön, allamainituilla poikkeuksilla, käytettäkö muita aineita maltaiden sijasta, eikä myöskään sakariinia tai muita imeliä aineita.

Mietojen mallasjuomain valmistuksessa olkoon kuitenkin sallittu raaka-aineena käyttää ennen hiivan panemista imeltämätöntä viljaa niin myös lisätä sokeria. Jos sokeria on lisätty enemmän kuin kymmenen prosenttia vierre- väkevyydestä, sokerilisäys siihen luettuna, on valmistuksessa noudatettava niitä erityisiä määräyksiä, jotka koske- vat enemmän kuin Ballingin kaavan mukaan seitsemän- prosenttisella vierteellä pantuja mallasjuomia.

(32)

11—14 § armollisen esityksen mukaisesti.

15 § Valiokunnan ehdotuksen mukaisesti.

16 ja 17 §.

armollisen esityksen mukaisesti.

18 § Valiokunnan ehdotuksen mukaisesti.

K. von Alfthan.

Edellä olevaan vastalauseeseen yhtyy pääasiassa:

Arvid Neovius.

Edelliseen vastalauseeseen yhtyy mikäli tulee veron- vapauden myöntämiseen kaikille miedoille mallasjuomille, sekä sokerin käyttämiseen mietojen mallasjuomain valmis- tamisessa.

P. Ahmavaara.

Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 5.

(33)

n.

Täydelleen yhtyen niihin periaatteisiin, joiden inu- kaan raittiusrientojen hyväksi koetetaan ehkäistä mallasjuomain käyttämistä juovutusaineena, olen kuitenkin ar- vellut olevan siihen pyrittävä varovaisin askelin. Jos vero käytetystä kymmenestä kilosta maltaita nyt korotetaan yhdestä markasta kolmeksi markaksi, voidaan sekä yleisen järjestyksen ja tehtaitten tarpeellisen valvonnan että odotettavan verotulon kannalta katsoen kysyä, eikö jo siinä ole askel, jonka seurauksia ei voida varmuudella arvata. Vähimpiäkin veronkorotuksia edellisillä valtiopäi- villä kohdannut sitkeä vastarinta joka tapauksessa tällä kertaa tekee suhteellisen jyrkän muutoksen välttämättö- mäksi. Mutta kun Valiokunnan enemmistö kokemuksen vielä puuttuessa menee enentämään ehdotettua veromää- rää 4 markaksi 50 penniksi, saattaa muutoksella tarkoitettu siveellinen ja aineellinen hyöty mennä hukkaan.

Kysymyksen eetillinen puoli kuuluu oikeastaan toisen valiokunnan alaan, mutta verotekniikan kannalta olisi minusta parempi tällä kertaa tyytyä ehdotettuun 3 markan veroon;

voisihan saavutetun kokemuksen perusteella paljon suu- remmalla varmuudella päättää vastaisista veronkorotuksista, samoin kuin paloviinaan nähden on tehty.

E. G. Paimen.

(34)

m.

Valiokunnan enemmistö ei mielestämme ole osannut oikeaan asettaessaan oluttehtaissa valmistetut miedot mallasjuomat veron alaisiksi samalla kun se kuitenkin sallii niiden verovapaan valmistuksen varsinaisissa kaljatehtaissa.

Samalla kun muuten yhdymme Valiokunnan mietintöön tahdomme tässä kohden esittää eriävän mielipiteemme.

Kuten Valiokunnan mietinnössä sivulla 9 sanotaan, on Valiokunta tätä kysymystä harkitessaan ennenkaikkea pitänyt päämääränään kehityksen ohjaamista siihen suuntaan, että mietojen mallasjuomaan valmistaminen tulisi yleiseksi ja tyydyttäväksi sekä että samalla mahdollisuuden mukaan helpotettaisiin kieltolain aikaansaamista. Va- liokunnan enemmistön ehdotus ei ymmärtääksemme kuitenkaan johda tämmöisiin tuloksiin, vaan päinvastoin vai- keuttaa kunnollisen kaljan huokeata saantia samoinkuin kieltolain aikaansaamista. Jos nimittäin kaljan valmistus oluttehtaissa on veronalaista, tulee näille veron korkeuden vuoksi suorastaan mahdottomaksi valmistaa sitä. Sen valmistus siirtyisi senjohdosta kokonaan jo olemassaoleviin pieniin ja tarkotustaan vastaamattomiin kaljapanimoihin taikka myös tulisi syntymään uusia teknillisesti hyvin varustettuja kaljatehtaita. Edellisessä tapauksessa tulisi kaljan laatu ehdottomasti kärsimään, sillä tähänastinen kokemus osottaa, etteivät nämä pienet kaljatehtaat pysty valmistamaan tyydyttävän hyvää juomaa sekä että niissä paljon helpommin tapahtuu väärinkäytöksiä kuin suurissa tehtaissa. Uusien tehtaiden perustamista, joissa valmis-

(35)

tetaan yksinomaan mietoja mallasjuomia, on taasen tar- peetonta ryhtyä aiheuttamaan, kun kerran olemassa olevat oluttehtaat pystyvät suorittamaan saman tehtävän.

Mielipidettään perustelee Valiokunnan enemmistö sillä, että suuret oluttehtaat edelleenkin kaikenpuolisen etevämmyytensä nojalla jaksaisivat valmistaa mietoja mallasjuomia suuresta veronkorotuksesta huolimatta. Tähän on kuitenkin huomautettava, että jo nykyinenkin vero, vaikka se ei olekaan kuin noin neljäsosa ehdotetusta, on aiheuttanut sen, että oluttehtaat ovat olleet pakotetut supistamaan kalateollisuutensa ainoastaan n. k. jälkihuuh- teluun, minkä avulla valmistetun kaljan ekstraktipitoisuus ja siis ravintoarvo on sangen vähäinen. Voinee sentähden pitää varmana, että näiden juomain valmistus oluttehtaissa tulisi tästä lähtien kokonaan lakkaamaan. Siten joudut- taisiin suosimaan pieniä kaljapanimoita suurien olutteh- taiden kustannuksella. Tämä on vastoin nykyajan talou- dellista katsantokantaa, sillä jos kerran teollisuudessa joi- denkin tuotantolaitosten erikoinen suosiminen tulee kysy- mykseen, annetaan siinä kernaammin etusija suuremmille tuotantolaitoksille, jotka kaikin puolin edullisemmin voivat täyttää tehtävänsä. Eikä suinkaan se seikka että pienten kaljapainimoiden tuotanto vastoin lain määräystä on tähän asti ollut verosta vapaata, kun sensijaan oluttehtaat ovat kaljastaankin saaneet maksaa veroa, oikeuta edelleenkin pysyttämään tämmöistä nurjaa olotilaa.

Kieltolain aikaansaamista helpotettaisiin sitäpaitsi tuntuvasti, jos oluttehtaille nyt myönnettäisiin oikeus verovapaasti valmistaa mietoja mallasjuomia. Senkautta annettaisiin niille nimittäin tilaisuutta vähitellen siirtyä näi- den valmistukseen, joten ne kieltolain ehkä piankin voimaan astuessa sitä helpommin voisivat kokonaan luopua väkeväin mallasjuomaan valmistamisesta. Tämmöisen yli- menoajan myöntämisellä taitettaisiin kärki niiltä tehtaiden lunastusvaatimuksilta, joita oluttehtailijat kieltolain voimaan astuttua epäilemättä tulevat tekemään.

(36)

Olemme myöskin vakuutettuja siitä että tarkastuksen voi järjestää tarpeeksi tehoisaksi, vaikka samassa tehtaassa valmistetaankin veronalaista ja verovapaata juomaa. Sitä- paitsi Valiokunnan ehdottamat kovennetut rangaistukset lain määräysten rikkomisesta tulevat vähentämään lain kiertämistä.

Esittämiemme syiden perusteella ehdotamme Edus- kunnan hyväksyttäväksi sen periaatteen

että kaikissa juomatehtaissa sallittaisiin verovapaasti valmistaa mietoja mallasjuomia.

Siinä tapauksessa että tämä periaate hyväksytään ehdotamme

että Eduskunta hyväksyisi näin kuuluvan lain:

Laki suostuntaverosta mallasjuomain valmistamisesta vuonna 1908.

Väkevän mallasjuoman valmistamisesta on 1908 vuo- den aikana suoritettava suostuntaveroa neljä markkaa viisikymmentä penniä kultakin kymmeneltä kilogrammalta siihen käytettyjä maltaita.

Jos juomatehtaassa vuoden kuluessa väkevän mallasjuoman valmistukseen käytetään maltaita enemmän kuin 50,000 kilogrammaa, kannetaan viidentoista pennin lisä- maksu kultakin kymmeneltä kilogrammalta maltaita, joka yli sanotun määrän ja aina 150,000 kilogrammaan asti juomatehtaassa käytetään sellaisen juoman valmistamiseen, sekä neljäkymmentä penniä jokaiselta kymmeneltä kilogrammalta maltaita, joka vuoden kuluessa käytetään päälle 150,000 kilogramman.

(37)

2 § -

Jos juomatehtaassa, jossa väkevää mallasjuomaa valmistetaan, vuoden kuluessa ei ole käytetty sellaisen juoman valmistamiseen niin paljon maltaita, että suostunta- maksu l §:n mukaan nousisi kolmeentuhanteen markkaan, on tämä määrä kuitenkin suoritettava. Helpotusta tässä kohden voipi asianomainen Senaatin Toimituskunta myön- tää, jos valmistaja kesken vuotta on alkanut tai lopettanut liikkeensä tahi tehdas muuten, vahingonvalkean tai muun tapaturman tähden, on pitemmän ajan vuotta ollut toimettomana.

Suostuntaveroa on maksettava kunnes valmistaja on väkevän mallasjuoman valmistuksen lakkaamisesta tehnyt ilmoituksen läänin Kuvernöörille.

3—6 §§•

Tämän ohella ehdotamme

että Eduskunta puolestaan hyväksyisi näin kuuluvain lain:

J. Q»

Samoin kuin Valiokunnan mietinnössä.

2 § -

3 ⁰_S'

Samoin kuin Valiokunnan mietinnössä.

(38)

4-8 §§.

9 §.

Missä mietoja mallasjuomia saadaan valmistaa väke- vien mallasjuomain valmistuksen yhteydessä, ovat mietoon juomaan tarvittavat maltaat (poist.) kontrollöörin läsnä- ollessa otettavat 8 §:ssä mainitusta mallasrouhimesta ja mäskättävät. Ellei rnäskäys tapahdu heti rouhimisen jäl- keen, on puheena oleva valmistusaine sillä välin säilytet- tävä lukitussa huoneessa, johon ainoastaan kontrollööri voi päästä.

10 §.

Samoin kuin 8 § Valiokunnan mietinnössä.

11-13 §§.

14 §.

Panimon silmälläpidon kustannuksien korvaamiseksi suorittaa mallasjuoman valmistaja 2 penniä kultakin kilogrammalta miedon mallasjuoman valmistamiseen käytet- tyjä maltaita. (Poist.)

15 §.

16—17 §§.

(39)

18 §.

Helsingissä 29 p. syyskuuta 1907.

A. J. Partanen. A. Suomalainen.

Väinö Tanner. Wäinö Wuolijoki.

Valtiovarain cnliokunnan mietintö S:o 5.