PÄÄTÖS
Nro 25/06/1 Dnro ISY-2005-Y-67 Annettu julkipanon jälkeen
15.2.2006
LUVAN HAKIJA
Taimen Oy
PL 32
41341 Laukaa
ASIA Siikakosken kalankasvatuslaitoksen ympäristölupa, Konnevesi.
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI
Hakemus koskee 1960-luvulla toimintansa aloittaneen Siikakosken kalankasvatuslai- toksen toiminnan jatkamista. Lupaan ottaa vettä laitoksen yläpuolisesta Konnevedestä tulokanavaa pitkin ei haeta muutosta.
Laitos sijaitsee Konneveden kunnan Kärkkäiskylän kylässä Rautalammin reitin ala- osassa Konneveden luusuassa Siikakosken länsirannalla. Laitos sijaitsee pääosin haki- jan omistuksessa olevalla tilalla Koskipää RN:o 29:87, minkä lisäksi hakija on vuok- rannut tilasta Korpela RN:o 29:10 alueen, jolla osa laitoksen altaista sijaitsee.
ASIAN VIREILLETULO
Hakemus on tullut vireille 1.4.2005 ja sitä on täydennetty 15.4., 1.7. ja 8.8.2005.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAINEN
Itä-Suomen vesioikeuden 24.9.1998 antaman päätöksen nro 48/98/1 mukaan luvan saajan on pantava vireille laitoksen käytetyn veden vesistöön päästämistä koskeva ha- kemus vuoden 2005 maaliskuun loppuun mennessä, jos laitoksen toimintaa on tarkoi- tus jatkaa vuoden 2005 jälkeen.
Ympäristönsuojelulain 28 §:n 1 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin kohdan 11) c) mukaan kalanviljelylaitoksella on oltava ympäristölupa, kun toimintaa harjoitetaan nyt kysymyksessä olevassa laajuudessa.
Ympäristölupavirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin kohdan 6) no- jalla toimivaltainen viranomainen kalankasvatuslaitosta koskevassa asiassa.
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, PÄÄTÖKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE
Itä-Suomen vesioikeuden 6.2.1985 antaman päätöksen nro 9/Va II/85 mukaan laitok- selle saa johtaa vettä 1.6.-31.10. välisenä aikana enintään 2,5 m3/s, mistä sen tulee pienetä tasaisesti helmikuun loppuun määräksi 2 m3/s. Vettä saa johtaa 1.3.-31.5. enin- tään 2 m3/s.
Itä-Suomen vesioikeus on 24.9.1998 antanut päätöksen nro 48/98/1, jonka mukaan ka- lojen vuotuinen kasvu saa olla noin 180 000 kg, rehumäärä 240 000 kg ja fosforipääs- tö 1 300 kg. Lietetaskuihin kertynyt liete on poistettava riittävän usein. Luvassa on myös määräykset mm. vuosittain maksettavasta 5 400 mk:n vesiensuojelumaksusta sekä vesialueen ja rannan virkistyskäytön vaikeutumisesta aiheutuneiden korvausten maksamisesta. Luvan saajan on istutettava Taikinainen-Liesvesi alueelle vuosittain 3 200 kpl vähintään 9 cm:n mittaisia Rautalammin reitin kantaa olevia harjuksia, 5 800 kpl taimenen ruskuaispussipoikasta, 1 000 kpl yli 7 cm:n mittaista, 1-vuotiasta taimenen poikasta ja 850 kpl yli 20 cm:n mittaista taimenta. Liesveteen on istutettava 23 000 kpl yli 10 cm:n mittaista planktonsiikaa. Luvan saajan on selvitettävä käyttö- kelpoiset mahdollisuudet edelleen rajoittaa laitoksella käytetyn veden haitallisia vai- kutuksia vesistössä ja liitettävä sitä koskeva suunnitelma hakemukseen.
Ympäristöministeriön 2.8.1999 hyväksymässä Keski-Suomen seutukaavassa Siika- koski (S601) ja sen alapuoliset Karinkoski (S602) ja Kellankoski (S603) on merkitty kalastoltaan arvokkaalla vesialueella oleviksi koskialueiksi. Kosket on suojeltu kos- kiensuojelulain nojalla. Siikakoski on tutkimuksen kannalta erittäin merkittävä, ja sillä on merkitystä myös virkistyskalastuksen, vesiretkeilyn ja matkailun kannalta. Karin- koski on erinomaista poikastuotantoaluetta. Kalankasvatuslaitosta ei ole merkitty seu- tukaavaan.
Konneveden kunnanvaltuuston 22.3.2005 hyväksymässä Koskireitin rantayleiskaavas- sa laitos on merkinnällä E-1, erityisalue, kalanviljelylaitos. Laitoksen itäpuolinen ve- sialue on merkitty vesialueeksi W-2, joka on luonnon- ja maisema-arvoiltaan ja kalas- toltaan merkittävä koskialue. Laitosta ympäröivä maa-alue on merkitty maa- ja metsä- talousvaltaiseksi alueeksi (M). Laitoksen alapuolisen vesistön varrella on asuinalueek- si (A) ja loma-asuntoalueeksi (RA-1) merkittyjä alueita.
YMPÄRISTÖOLOSUHTEET
Vesistö, veden laatu ja lähialueen maankäyttö
Siikakosken kalankasvatuslaitos sijaitsee Rautalammin reitin Liesveden alueen (14.36) Kellanvirran alueella. Käyttövesi otetaan laitoksen yläpuolisesta Konnevedes- tä ja johdetaan poistokanavaa pitkin Siikakosken alapuolelle. Keskivirtaama Siikakos- kessa on vesistötarkkailuraporttien mukaan vuosina 2000 – 2003 ollut 38 – 58 m3/s.
Siikakosken keskialivirtaama on hakijan mukaan noin 34 m3/s.
Konnevesi laskee Kellanvirran alueella (14.362) sijaitsevien Siikakosken, Karinkos- ken, Kellanvirran ja Kellankosken kautta Vanginveden - Liesveden lähialueella (14.361) sijaitsevaan Liesveteen ja sieltä edelleen Ruokoselän, Vanginveden ja Van- ginvirran kautta Kynsiveden lähialueella (14.352) sijaitsevaan Kynsiveteen.
Vesi Kellanvirran alueella, Vanginveden – Liesveden lähialueella ja Kynsiveden lähi- alueella on kirkasta ja niukkaravinteista tai hetkellisesti lievästi ravinteikasta. Pintave- den kokonaisfosforipitoisuus on ollut vuosina 1999 – 2003 Konneveden luusuassa
Siikakoskessa vuosikeskiarvona 6 – 7 µg/l, Karinkoskessa 7 – 9 µg/l, Liesvedellä ja Vanginvirrassa 8 – 9 µg/l ja Kynsiveden Salonselällä 9 – 10 µg/l. Levien määrää il- mentävän klorofylli-a-pitoisuuden perusteella vesi on ollut karua, paitsi ajoittain lie- västi rehevää erityisesti Kynsiveden Salonselällä, mutta myös Liesvedellä ja Vangin- virrassa. Alueen vedenlaadussa ei hakijan mukaan viime vuosien aikana ole tapahtu- nut selkeitä muutoksia.
Liesvedellä ja Kynsiveden Salonselällä on todettu alusvedessä voimakasta hapenvaja- usta. Liesveden alusveden happipitoisuus on ollut elokuussa 1980-luvulla keskimäärin 6,2 mg/l, 1990-luvulla keskimäärin 7,5 mg/l ja 2000-luvulla keskimäärin 4,1 mg/l.
Kynsiveden Salonselällä alusveden happipitoisuuksien keskiarvo on vuosina 2000 – 2003 ollut 2,5 mg/l, kun se 1980-luvulla on ollut elokuussa keskimäärin 4,6 mg/l ja 1990-luvulla keskimäärin 3,3 mg/l.
Kellanvirran alue, Vanginveden - Liesveden lähialue ja Kynsiveden lähialue ovat har- vaan asuttuja maa- ja metsätalouskäytössä olevia alueita. Ympäristöhallinnon Hertta- ympäristötietojärjestelmän mukaan alueiden pistekuormittajat ovat Konneveden kir- konkylän jätevedenpuhdistamoa lukuun ottamatta kalankasvatuslaitoksia. Siikakosken kalankasvatuslaitos on alueen merkittävin pistekuormittaja. Kalankasvatuslaitoksen vaikutusalueella ei hakijan mukaan ole uimarantoja, vedenottamoja tai kaivoja.
Kalasto ja kalastus
Alueen kalastoa ja kalastusta on selvitetty vuosina 2000, 2002 ja 2003 kalastuskirjan- pidon avulla, minkä lisäksi vuonna 2000 on tehty kalastustiedustelu ja vuonna 2003 havaskokeet. Laitoksen lähialueella harjoitetaan kotitarvekalastusta, sen sijaan Kynsi- veden eteläosassa on myös ammattikalastajia. Alueella esiintyy haukea, muikkua, sii- kaa, taimenta, lahnaa, särkeä, madetta, ahventa ja kuhaa. Alueella on myös rapuja.
Kalastuskirjanpitojen mukaan Liesveden ja Kynsiveden Pilkanselän välisellä alueella taimen, siika ja muikku ovat yleisiä saalislajeja. Kuhakannat ovat olleet kasvussa vii- me vuosina. Ns. roskakalojen saaliit ovat olleet pieniä. Kalastustiedustelun mukaan Liesvesi, Vanginvesi ja Kynsiveden pohjoisosa soveltuvat hyvin virkistys- ja kotitar- vekalastukseen. Rapukantaa pidettiin alueella heikkona.
Luonnonsuojelu
Kalankasvatuslaitoksella käytettävän veden ottopaikka ja käytetyn veden purkuvesistö Liesveden Kellanlahteen asti kuuluu Konneveden - Kalajan - Niinivuoren Natura 2000 -alueeseen (F10600032). Konnevesi on kalataloudellisesti Rautalammin reitin arvok- kain järvi. Se on niukkaravinteinen ja sen vesi on erittäin kirkasta, sillä humusta ja or- gaanista ainetta on niukasti.
Liesveden alapuolinen osa purkuvesistöstä kuuluu Vanginveden Natura 2000 - alueeseen (F10900018), joka ulottuu Kynsiveteen asti. Vanginveden alue muodostuu peräkkäisistä hitaasti virtaavista altaista, joiden välissä on varsin voimakkaasti virtaa- via koskia.
Laitoksella käytetyn veden purkuvesistö on osa erityissuojelua vaativiin vesistöihin kuuluvaa Rautalammen reitin vesistöä (Vesistöjen erityissuojelutyöryhmän mietintö 63, 1992, Ympäristöministeriö).
TOIMINTA, PÄÄSTÖT JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET
Yleiskuvaus toiminnasta ja laitoksen rakenteet
Laitoksella kasvatetaan pääosin kirjolohta ruokakalaksi sekä jonkin verran järvitai- men-, meritaimen- ja kirjolohiemoja. Kirjolohi teurastetaan pääosin kalankasvatuslai- toksella, mutta osa toimitetaan ongintalammikoihin. Laitoksella on 32 maa-allasta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 22 400 m2 ja tilavuus noin 33 600 m3.
Laitoksella on vuosina 2001 – 2004 käytetty rehua 225 840 - 239 820 kg/a. Samana ajanjaksona kalojen vuotuinen kasvu on ollut 225 750 - 254 260 kg/a ja rehukerroin 0,93 - 1,06.
Laitoksella käytetään kuivarehua, joka toimitetaan 500 kg:n muovisäkeissä. Rehu on sisältänyt vuosina 2001- 2004 fosforia 1 915 kg – 2 037 kg/a. Ruokinta tapahtuu käsi- ruokintana.
Laitoksella on vuosina 2002 – 2004 perattu kirjolohta 158 760 – 186 000 kg vuodessa.
Perkaamon huuhteluvesien määrä on vuosina 2002 – 2004 ollut 476 – 558 m3 vuodes- sa. Perkausvedet menevät kaivojen kautta kunnan viemäriverkostoon. Kaivot tyhjen- netään ajoittain.
Laitokselle saadaan ottaa käyttövettä 1.6. – 31.10. välisenä aikana enintään 2,5 m3/s, mistä sen tulee pienetä siten, että helmikuun lopulla vettä saa ottaa 2 m3/s. Vettä saa 1.3.-31.5. ottaa enintään 2 m3/s. Vuosina 2001 – 2004 suurin kuukausikeskiarvo on ol- lut 2,5 m3/s. Laitoksen ottama vesimäärä on hakijan mukaan maksimissaan noin 5 % Siikakosken virtaamasta.
Kasvatusaltaissa on 44 Visaforum-levyistä tehtyä lietetaskua. Liete imuroidaan altais- ta 2 – 3 kertaa kasvatuskauden aikana traktorivetoisella imutankilla ja ajetaan liete- vaunulla turvesuodattimelle. Turvesuodatin muodostuu kahdesta peräkkäisestä tur- vesuodatinyksiköstä, joiden välissä on halkaisijaltaan 1 m:n sakkakaivo ja jälkimmäi- sen yksikön perässä halkaisijaltaan 1,5 m:n kokoojakaivo. Suodattimien yhteispinta- ala on noin 490 m2. Turvesuodatin sijaitsee ja liete-turveseos kompostoidaan hakijoi- den tilasta Heinäpelto RN:o 24:49 vuokraamalla 0,5 ha:n alalla.
Jätteet, niiden toimituspaikat ja tuotannossa käytettävät kemikaalit
Rehun toimituksessa käytettävät muovisäkit (noin 480 kpl/vuosi), styroxjäte ja pak- kausmuovit toimitetaan poltettavaksi Jämsänkoskelle Jokilaakson ympäristöhuoltoon.
Kuolleet kalat säilytetään kiinteistöllä happosäiliöissä ja ne viedään Jätekukko Oy:öön Kuopioon. Kaloja kuoli vuonna 2004 noin 6 000 kg. Muu kiinteä jäte toimitetaan kunnalliseen jätehuoltoon. Jätekatokset sijaitsevat alueella olevien rakennusten lähei- syydessä.
Ongelmajätteitä, jotka ovat lähinnä koneista peräisin, muodostuu vähän. Ne viedään ongelmajätteen keruupisteeseen.
Perkausjätteen määrä on vuosina 2002 – 2004 ollut 36 970 - 55 470 kg. Perkausjätteet varastoidaan noin 1 m3:n säiliöissä, jotka Tiituspohjan turkistarhaaja noutaa kerran viikossa tai tarpeen mukaan.
Laitoksella käytetään vuosittain noin 100 l formaliinia, joka säilytetään varastotiloissa.
Muita kemikaaleja ei laitoksella käytetä.
Päästöt
Laitoksen fosfori- ja typpikuormitus vuosina 2001 – 2004:
Vuosi Laskennallinen (kg/a) Mitattu (kg/a)
typpikuormitus fosforikuormitus fosforikuormitus
2001 10 808 950 1050
2002 10 100 977 734
2003 10 327 904 781
2004 9 592 1084 809
Laitoksen fosforikuormitusta laskettaessa on oletettu, että kasvuun on sitoutunut 0,4 % kasvatetusta kalamäärästä ja että poistettu liete on sisältänyt 40 – 50 kg fosforia/vuosi.
Lietettä on vuosina 2002 – 2004 poistettu 798 – 1 074 m3. Lietteen ravinnepitoisuuk- sia ei ole selvitetty analyyseillä.
Laitoksen fosforin ominaiskuormitus kasvatettua kalakiloa kohti vuosina 2001 – 2004:
Vuosi Fosforipäästö g/
kasvatettu kalakilo (laskennallinen kuormitus)
Fosforipäästö g/
kasvatettu kalakilo (mitattu kuormitus)
2001 3,7 4,1
2002 4,1 3,1
2003 3,7 3,2
2004 4,8 3,6
Hakija esittää, että laitoksen fosforikuormituksen enimmäismäärä on aiemman luvan mukainen 1 300 kg/a. Tuotantokapasiteetin rajoitukset tulisi poistaa, sillä siinä tulee olla joustavuutta, jolla voidaan vastata kysynnässä esiintyviin heilahteluihin. Lisäksi hakija esittää, että kuormitus- ja vesistötarkkailua jatketaan aiempien tarkkailuohjel- mien mukaisesti.
Kuljetusliikenteestä aiheutuu jonkin verran meluhaittaa. Rehukuljetuksia tehdään joka toinen viikko. Kalakuljetuksia tehdään kasvatuskaudella, keväällä ja syksyllä useita kertoja viikossa. Perkaus ei aiheuta melua. Toiminnasta ei aiheudu hajuhaittoja.
Vaikutukset vesistöön ja sen käyttöön
Siikakosken, Kellankosken, Liesveteen tuleva, Vanginvirran ja Salonselälle tuleva fosforimäärä (kg/d) sekä Siikakosken kalankasvatuslaitoksen fosforikuormitus (kg/d) kesä-elokuussa vuosina 2000 – 2003:
Vuosi Siikakoski
kg/d
Siikakosken kalankasvatus- laitos kg/d
Kellankoski
kg/d
Liesvesi, (tuleva) kg/d
Vanginvirta
kg/d
Salonselkä (tuleva) kg/d
2000 31,5 5,2 44,4 53,6* 51,1** 61,4*
2001 45,6 5,5 49,5 60,4* 57,7** 68,7*
2002 30,7 3,8 38,5 47,1* 46,3 50,1*
2003 28,6 2,9 34,9 43* 58 49,1*
*Laskennallinen kuormitusarvio
** Osin laskennallinen kuormitusarvio
Siikakosken ja Kellankosken havaitut fosforimäärien erot aiheutuvat pääosin Siika- kosken kalankasvatuslaitoksen kuormituksesta. Hakemuksen sisältämien tarkkailutu- losten perusteella laskettuna Siikakosken kalankasvatuslaitoksen kuormitus kesinä 2000 - 2003 on ollut keskimäärin 10,2 % (vaihteluväli 8,3 – 11,7 %) Kellankosken fosforimäärästä ja 8,2 % (vaihteluväli 5,0 – 10,2 %) Vanginvirran fosforimääristä, jos oletetaan, että kaikki laitoksen fosforikuormitus kulkeutuu Kellankoskeen ja Vangin- virtaan asti.
Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän mukaan Kellanvirran alueen fosfori- kuormituksesta 91 % ja typpikuormituksesta 79 % on pistekuormituksesta peräisin.
Siikakosken kalankasvatuslaitoksen lisäksi alueen pistekuormittajana on Konneveden kunnan jätevedenpuhdistamo. Maataloudesta peräisin olevan fosforin kuormitusosuu- deksi Kellanvirran alueella on Hertta-tietojärjestelmässä arvioitu 3 % ja typen kuormi- tusosuudeksi 6 %. Kellanvirran alapuolisella Vanginveden-Liesveden alueella maata- lous on merkittävämpi vesistön kuormittaja kuin Kellanvirran alueella.
Hakijan mukaan laitoksen vaikutukset alapuoliseen vesistöön ovat vähäisiä. Hakija on arvioinut, että pienet vuosittaiset vaihtelut laitoksen alapuolisen veden ravinnepitoi- suuksissa ja a-klorofyllimäärissä johtuvat valuma-alueelta tulevan hajakuormituksen vaihtelusta.
Siikakosken ja Korholankosken kalankasvatuslaitosten kalasto- ja kalastusvaikutus- tarkkailun mukaan kalakannat ovat hyviä Liesvedellä sekä Kynsiveden Salonselällä ja Pilkanselällä, ja aluetta voidaan pitää hyvänä kalastusalueena. Tarkkailuun sisältyvien kalastuskirjanpitojen mukaan pyydykset ovat laitosten vaikutusalueella ajoittain li- moittuneet, mutta se ei ole merkittävästi haitannut verkkopyyntiä. Vuonna 2000 teh- dyn kalastustiedustelun mukaan veden laatu vaikutusalueella on hyvä, eikä kaloissa ole tavattu makuhaittoja. Enemmistö kalastustiedusteluun vastanneista ei hyväksynyt väitettä, että verkot limoittuvat nykyään vähemmän kuin 1990-luvun puolivälissä.
Vuonna 2003 tehtyjen havaskokeiden tulosten perusteella havakset likaantuvat Pilkan- selällä ja loppukesällä myös Salonselällä ja Liesvedellä.
Vaikutukset Konneveden - Kalajan - Niinivuoren Natura 2000 –alueen suojeltaviin luonnonarvoihin
Hakijan arvion mukaan kalankasvatuslaitoksen vaikutukset Konneveden - Kalajan - Niinivuoren Natura 2000 -alueen luonnonarvoihin ovat erittäin vähäisiä, eikä toimin- nasta aiheudu mitään vaaraa alueen suojeluarvon säilymiselle. Laitoksen kuormituk- sesta ei ole aiheutunut merkittävää veden rehevöitymistä, eivätkä kalakannat ole hei- kentyneet laitoksen alapuolisessa vesistössä. Alapuolinen vesistö ei ole virtausolosuh- teiltaan luonnonmukainen, sillä alueella oleva voimalaitos on muuttanut virtausoloja ja kalojen liikkumisreittejä jo kauan sitten. Laitoksen vaikutukset virtaamiin ovat vä- häiset, eikä niiden voida katsoa muuttavan vesistön virtausoloja merkittävästi.
Mahdollisuudet vesistökuormituksen alentamiseen ja paras käyttökelpoinen tekniikka
Hakijan mukaan lietteen imurointi ja lietteen johtaminen turvesuodattimelle ovat ke- hittyneitä ja käyttökelpoisia menetelmiä ympäristökuormituksen vähentämiseksi.
Ruokinta perustuu kalojen ruokahaluun, jolloin yliruokinta vältetään. Ruokinnassa on pyritty käyttämään mahdollisimman vähäfosforista kuivarehua.
TARKKAILU
Laitokselta lähtevästä vedestä otetaan kasvatuskauden aikana kahden viikon kokoo- manäyte ja kasvatuskauden ulkopuolella viikon kokoomanäyte. Tasasuuruiset osa- näytteet otetaan tunnin välein 24 tunnin aikana automaattisella näytteenottimella.
Näytteistä muodostettavat vuorokauden kokoomanäytteet yhdistetään jakson kokoo- manäytteeksi, joka analysoidaan. Laitokselle tulevasta vedestä jakson jokaisena päi- vänä otetut kertanäytteet yhdistetään jakson kokoomanäytteeksi, joka analysoidaan.
Kahden tarkkailujakson välisen ajan kuormitus lasketaan kertomalla jaksojen kuormi- en (kg/d) keskiarvo jaksojen välisen ajan pituudella. Vuosina 2001 – 2003 tarkkailu- jaksoja on ollut vuodessa 13.
Kuormitustarkkailun näytteenoton ja virtaamanmittauksen tekee luvan hakija, minkä lisäksi konsultti ottaa kontrollinäytteet tulevasta ja lähtevästä vedestä kaksi kertaa kasvatuskaudella ja kerran kasvatuskauden ulkopuolella. Laitokselle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä analysoidaan kokonaisfosforin pitoisuus. Konsultin ottamasta näyt- teestä analysoidaan kokonaisfosforin lisäksi koliformiset bakteerit.
Hakemuksen liitteenä olevan tarkkailuohjelman mukaan poistetusta lietteestä otetaan kaksi kertaa kasvatuskauden aikana edustava kokoomanäyte, josta määritetään kuiva- aine- ja fosforipitoisuudet. Hakijan mukaan lieteanalyysejä ei ole tehty.
Vesistötarkkailu tehdään yhteistarkkailuna Taimen Oy:n Korholankosken ja Siikakos- ken kalankasvatuslaitosten sekä Konneveden kunnan jätevedenpuhdistamon kesken.
Näytepisteitä on kaikkiaan kahdeksan. Näytteet otetaan kesä-, heinä- ja elokuussa.
Kuormitus- ja vesistötarkkailun lisäksi laitos tekee kalataloudellista tarkkailua.
ARVIO TOIMINTAAN LIITTYVISTÄ RISKEISTÄ
Toimintaan liittyy vain melko vähäisiä ympäristöriskejä. Suuria kemikaalimääriä ei käsitellä. Mahdolliset ongelmatilanteet voivat liittyä kalatauteihin ja poikkeuksellisista olosuhteista aiheutuviin kalakuolemiin. Kalatautien osalta laitos kuuluu Eläinlääkintä-
ja elintarviketutkimuslaitoksen tautitarkkailun piiriin. Laajamittaisen kalakuoleman sattuessa altaat tyhjennetään kuolleista kaloista mahdollisimman nopeasti.
HAKEMUKSEN KÄSITTELY
Hakemuksesta tiedottaminen
Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa sekä Konneveden ja Hankasalmen kunnissa 22.8. – 21.9.2005 sekä erityistiedoksiantona asianosaisille.
Hakemusta koskeva ilmoitus on julkaistu 22.8.2005 Keskisuomalainen -lehdessä.
Hakemuksesta on pyydetty lausunnot Keski-Suomen ympäristökeskukselta, Keski- Suomen TE-keskukselta, Konneveden ja Hankasalmen kuntien ympäristön- ja tervey- densuojeluviranomaisilta sekä Konneveden ja Hankasalmen kunnilta.
Lausunnot
1. Keski-Suomen ympäristökeskus on lausunut luvan myöntämisestä ja lupaehdoista muun muassa seuraavaa:
Kunnan viemäriverkostoon johdettavat perkausvedet aiheuttavat puhdistamolla ajoit- tain orgaanisia kuormitusvaihteluja, jotka voivat häiritä puhdistusprosessia.
Konneveden-Kalajan-Niinivuoren -Natura-alue (FI0600032) ulottuu Siikakosken ka- lankasvatuslaitoksen vaikutusalueella Kellankosken alapuolelle. Hankkeen vaikutuk- set Natura-alueen suojeltaviin luonnonarvoihin olisi tullut arvioida, koska haitalliset vaikutukset kohdistuvat veteen. Ympäristökeskus pitää kuitenkin ilmeisenä, että hai- talliset vaikutukset Natura-alueella eivät muodostu luonnonsuojelulain 65 – 66 §:ssä tarkoitetulla tavalla merkittäviksi, jos laitoksen kuormitus ei kasva nykyisestä.
Laitoksen kuormitustarkkailun mukainen fosforikuormitus, lisäkasvu ja rehukerroin ovat olleet vuosina 1995-2004 seuraavanlaisia:
Vuosi Rehun- Lisä- Rehu- Rehun Fosfori-
kulutus kasvu kerroin fosforipit. kuormitus
kg/a kg/a % kg/a
1995 245 882 185 144 1.33 1.00 832
1996 242 982 196 941 1.23 0.97 1 158
1997 212 431 177 026 1.20 0.95 809
1998 215 819 178 521 1.21 0.92 793
1999 173 170 162 123 1.07 0.94 721
2000 235 085 251 608 0.93 0.85 894
2001 234 585 254 258 0.92 0.84 1 050
2002 232 318 237 644 0.98 0.85 734
2003 225 840 242 665 0.93 0.85 780
2004 239 819 225 751 1.06 0.85 809
Keskiarvo 225 793 211 168 1.09 0.90 875
Vuosina 1999 – 2004 laitoksen ominaiskuormitus on ollut 3,2 – 4,5 kg käytettyä rehu- kiloa kohti.
Kalankasvatuslaitos on vuodesta 2000 lähtien joka vuosi ylittänyt huomattavasti lupa- ehdoissa lisäkasvulle asetetun rajan. Vuonna 2001 tämä ylitys oli jopa 41 %. Rehun- kulutuksen ja kuormituksen enimmäisrajaa ei ole ylitetty. Kalankasvatuslaitoksen käyttämä vesimäärä on ollut 3 – 7 % Siikakosken virtaamasta.
Konneveden kunnan jätevedenpuhdistamo purkaa jätevedet Karinkosken alapuolelle, noin 2 km Siikakosken kalalaitoksen alapuolelle. Vuosina 1999 – 2004 Konneveden jätevedenpuhdistamon kuormitus on ollut 9 – 19 % (keskimäärin 186 kg vuodessa), Korholankosken kalankasvatuksen kuormitus 20 – 25 % (keskimäärin 293 kg vuodes- sa) ja Siikakosken kalankasvatuslaitoksen kuormitus 56 – 70 % (keskimäärin 815 kg vuodessa) tarkkailuun kuuluvien laitosten yhteisestä jätevesikuormituksesta. Kalalai- toksilta tulee merkittävä osa alueen pistekuormituksesta.
Laitos sijaitsee valuma-alueella 14.362, jolla maatalouden kuormitusosuus on noin 3
% ihmistoiminnan aiheuttamasta kuormituksesta. Haja-asutuksen osuus on noin 2 %
ja laskeuman osuus on alle prosentin. Pistekuormituksesta tulee loput valuma-alueen kuormituksesta.
Hakija ei ole liittänyt hakemukseensa suunnitelmaa käytetyn veden haitallisten vaiku- tusten rajoittamisesta vesistöön kuten Itä-Suomen vesioikeuden päätöksen 48/98/1 lu- paehdossa 9) on esitetty.
Kalalaitoksen vaikutus näkyy Karinkosken vedenlaadussa kohonneina fosforipitoi- suuksina. Liesveden klorofylli-a-pitoisuudessa ei ole tilastollisesti merkittävää trendiä.
Liesvedellä kokonaisfosforille saatiin lievä laskeva trendi ja alusveden happipitoisuu- delle selvä laskeva trendi. Liesveden alusveden happipitoisuuden huononemisen pe- rusteella ympäristökeskus katsoo, että laitoksen kuormitusta tulisi vähentää nykyises- tä.
Ympäristökeskus on esittänyt seuraavia lupamääräyksiä:
Ruokintaan käytettävän rehun määrä saa olla enintään 220 000 kg/a ja lisäkasvu noin 200 000 kg/a. Laitoksella tulee käyttää mahdollisimman vähäfosforista rehua. Kalojen liikaruokintaa on vältettävä ja ruokinta järjestettävä siten, että ravinteita pääsee vesis- töön mahdollisimman vähän. Kuivarehusta on poistettava pöly ennen ruokintaa.
Alapuolisen vesistön tilan parantamiseksi laitoksen fosforipäästö vesistöön saa olla enintään 1 100 kg/a, kuitenkin siten, että fosforipäästö yhdessä Korholankosken lai- toksen fosforipäästön kanssa saa olla enintään 1 300 kg/a.
Perkausvesien esikäsittelyn tehostamismahdollisuudet tulee selvittää jätevedenpuhdis- tamon orgaanisten kuormitusvaihtelujen tasaamiseksi.
Altaiden lietetaskut on tyhjennettävä vähintään kerran viikossa. Kasvatusaltaat on puhdistettava vähintään kerran kasvukaudessa. Maa-altaista poistettu liete tulee viedä turvesuodattimelle. Liete tulee johtaa turvesuodattimelle siten, että lietevesiseos jakau- tuu tasaisesti koko suodattimen alueelle ja oikovirtauksia ei pääse syntymään. Turve on uusittava suodattimeen vähintään kerran vuodessa. Suodattimesta poistettu turve- lieteseos tulee sijoittaa siten, että siitä ei aiheudu haittaa ympäristölle. Jos se levitetään
pellolle, tulee noudattaa valtioneuvoston asetusta 931/2000 maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta.
Laitoksen toiminnasta on pidettävä hoitopäiväkirjaa. Kirjaan merkitään käytetyt vesi- määrät, käytettyjen rehujen määrä ja fosforipitoisuus, kalojen lisäkasvu, käytettyjen kemikaalien määrä ja laatu, tiedot lietteen poistosta ja turvesuodattimen turpeen vaih- dosta sekä kalojen lääkityksestä, kalataudeista, kalakuolemista sekä siirretyistä kala- määristä. Hoitopäiväkirja säilytetään laitoksella ja se tulee pyydettäessä esittää viran- omaiselle.
Päästö- ja vaikutustarkkailua voidaan suorittaa hakemuksessa esitetyn ohjelman mu- kaisesti. Ympäristökeskus tulee lisäämään jatkossa vaikutustarkkailuun biologisia muuttujia vesipuitedirektiivin mukaisesti. Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua voi- daan muuttaa ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.
Laitosta on hoidettava huolellisesti ja asiallisesti niin, että siitä aiheutuu mahdolli- simman vähän haitallisia vaikutuksia alapuolisessa vesistössä. Laitoksen kaikki raken- teet on tarkistettava säännöllisesti ja pidettävä toimintakuntoisena. Laitoksen on ilmoi- tettava ympäristökeskukselle, jos laitoksen toiminnassa tapahtuu sellaisia muutoksia, joilla voi olla vaikutusta laitoksen vesiensuojeluun.
Jos luvan saajalla on tarkoitus jatkaa laitoksessa käytetyn veden johtamista vesistöön vuoden 2012 jälkeen, on sen 31.3.2011 mennessä pantava vireille ympäristölupaviras- tossa tätä koskevien määräysten tarkistamista koskeva lupahakemus. Hakemukseen tulee muiden asianmukaisten selvitysten lisäksi liittää tarkkailutuloksiin perustuva yh- teenveto laitoksen vesistövaikutuksista ja vesiensuojelun tehostamissuunnitelma.
2. Keski-Suomen TE-keskus on lausunut, että lupa voidaan myöntää seuraavin ehdoin:
Vesistöön johdettava fosforikuorma saa olla enintään 1 100 kg vuodessa. Lupa on voimassa vuoden 2011 loppuun. Luvan saajan on tarkkailtava laitokselta vesistöön johdettavan veden vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen sekä kompensaatioistutusten tuloksellisuutta Keski-Suomen TE-keskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti.
Luvan saajan on istutettava vuosittain TE-keskuksen hyväksymän ohjelman mukaises- ti Taikinaiseen-Liesveteen Rautalammin reitin kantaa olevia
- 1-kesäisiä vähintään 9 cm:n mittaisia harjuksen poikasia 3 200 kpl ja
- 1-vuotiaita vähintään 7 cm:n mittaisia järvitaimenen eväleikattuja poikasia 3 360 kpl.
Liesveteen on istutettava 1-kesäisiä vähintään 10 cm:n mittaisia planktonsiian poi- kasia (Rautalammin reitin kantaa) 23 000 kpl tai vaihtoehtoisesti 1-kesäisiä vähintään 6 cm:n mittaisia kuhan poikasia 23 000 kpl.
Istukkaiden lajia, kokoa ja ikää voidaan muuttaa TE-keskuksen päätöksellä siten, ettei istutusten rahallinen arvo muutu.
TE-keskus perustelee vaatimuksiaan seuraavasti:
Liesveden sekä Kynsiveden Salonselän ja Pilkanselän alusvesissä on havaittu sään- nönmukaisesti hapen vajausta loppukesällä. Alusveden hapen vajaus heikentää vesis- tön kalataloudellista arvoa. Vuonna 2003 Pilkanselän (havaintopiste Kynsivesi asema 18) pohjanläheisen vesikerroksen fosforipitoisuus oli poikkeuksellisen korkea, mikä saattaa viitata hapettomiin olosuhteisiin.
Kalastolle ainakin ajoittain kelvottomaksi muuttuneen vesialueen tilavuudesta ei ole selkeätä arvioita. Alueelle kohdistuvaa ravinnekuormitusta on vähennettävä kaikin käytettävissä olevin keinoin.
Liesveden alusveden hapenvajaus merkitsee kalastolle elinkelpoisen vesimassan su- pistumista. Etenkin hapekasta ja viileää vettä suosivat lohikalat joutuvat vaeltamaan muualle. Myös kuhan, hauen ja ahvenen viihtymisen kannalta olennainen happipitoi- suuden vähimmäisraja (5-6 mg/l) on alitettu.
Kynsiveden Salonselällä alusveden happipitoisuus on alhaisempi kuin kriittinen raja vähähappista vettä sietäville kalalajeille. Lohensukuiset kalalajit joutuvat vaeltamaan muualle. Havaitut 2-3 mg/l happipitoisuudet ovat liian alhaisia myös tavanomaisim- pien talouskalojen viihtymisen kannalta.
Hakemuksessa esitetty käsitys eri kuormituslähteiden keskinäisestä osuudesta näyttäi- si perustuvan osittain jopa 1970-luvun alkupuolelta olevaan aineistoon.
Laitoksen kuormitus on 2000-luvulla ollut alhaisempi kuin lupaehdon sallima. Fosfo- rikuormituksen rajoittaminen 1 100 kg:aan vuodessa sallii joustavuuden laitoksen tuo- tannossa. Laitos sijaitsee Rautalammin reitillä ja siten määräaikainen lupa on tarkoi- tuksenmukainen.
Havaskokeiden perusteella havaspyydysten limoittuminen haittaa kalastusta avovesi- kaudella kalanviljelylaitosten alapuolisessa vedessä. Istutusvelvoitteen yksinkertais- taminen nykyiseen lupaan verrattuna helpottaa velvoitteen toteuttamista ja valvontaa.
Jos kalakantojen hoito edellyttää eri ikäisten kalanpoikasten istuttamista, se voidaan toteuttaa kalaveden omistajan toimin.
3. Konneveden ympäristönsuojeluviranomainen on lausunut, että laitoksen fosforikuor- mitus saa olla korkeintaan nykyisen suuruinen. Toimenpiteitä vesistön kuormituksen vähentämiseksi on toteutettava parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla. On käytettävä mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavia rehulaatuja, ruokinta on optimoitava ja laitosta on hoidettava huolella. Vuosittaiset velvoitetarkkailun yhteenvedot tulee toimittaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.
Laitoksen vuosittainen lisäkasvu on ylittänyt luvan mukaisen enimmäislisäkasvun viimeisen neljän vuoden aikana merkittävästi.
Hakemusasiakirjoista ei selviä laitoksen sosiaalitilojen jätevesien käsittely. Asia tulisi huomioida tässä yhteydessä. Hakemuksesta ei selviä myöskään se, mille turkistarhalle ja kuinka usein perkuujätteet ja kuolleet kalat toimitetaan.
Kalankuljetusautojen pesuvesien aiheuttamasta haitasta on tullut yhteydenottoja kun- nan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Pesusta ei saa aiheutua ympäristö- tai terveys- haittaa. Hakemusasiakirjoissa ei mainita kuljetuskalustoa eikä sen pesua.
4. Konneveden kunnan terveydensuojeluviranomaisella ei ole ollut terveydensuojelulain osalta huomauttamista ympäristölupahakemuksen suhteen.
5. Konneveden kunta on antanut samansisältöisen lausunnon kuin kunnan ympäristön- suojeluviranomainen.
6. Hankasalmen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja Hankasalmen kunta ovat lausuneet, että on perusteltua, että luvassa rajoitetaan tuotantoa ja rehunkäyttöä kuor- mituksen lisäksi. Kuormitustarkkailuun sisältyy väistämättä jonkin verran epävar- muustekijöitä. Yksittäisten kontrollivesinäytteiden tulokset ovat ajoittain poikenneet kokoomanäytteiden tuloksista. Pelkkää kuormitusrajaa ei voida pitää parhaan käyttö- kelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan käytännön periaatteiden mukaise- na. On noudatettava ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita eri toimien yhdistelmiä. Tarkoitus ei ole, että pyrittäisiin ensisi- jaisesti tuotannon kasvattamiseen. On tärkeätä, että rehujen ja muiden tuotantomene- telmien kehittymisestä seuraava fosforikuormituksen väheneminen tuotettua kalamää- rää kohti hyödyttää alapuolista vesistöä.
Tuotantorajan tulee olla yksiselitteinen. Laitos on ylittänyt selvästi vesioikeuden lu- vassa asetetun likimääräisen tuotantorajan.
Lietteenpoisto 2 – 3 kertaa kasvukaudessa lietetaskuista ei välttämättä ole parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista. Lietteenpoiston parantamismahdollisuuksia on syytä selvittää.
Kaikin tavoin tulee pyrkiä siihen, että luonnontilaista keskisuomalaista reittivesistöä edustavat Liesvesi ja Kynsivesi pysyisivät erinomaisessa kunnossa. Liesvedellä ja Sa- lonselällä viime vuosina havaittu alusveden happipitoisuuden lasku on huolestuttavaa.
Alueen vesistökuormitusta tulee pyrkiä vähentämään edelleen.
Mikäli ympäristölupa myönnetään toistaiseksi, siinä on syytä määrätä lupamääräysten tarkistamisesta. Velvoitetarkkailun yhteenvetoraportit tulisi toimittaa tiedoksi Han- kasalmen ympäristölautakunnan valvontajaostolle niiden valmistuttua.
7. Hankasalmen kunnan terveydensuojeluviranomaisella ei ole ollut terveydensuojelu- lain osalta huomauttamista ympäristölupahakemuksen suhteen.
Muistutukset
1. AA:t (Kaukometsä RN:o 10:49) ovat vastustaneet uuden luvan myöntämistä. Laitok- sella käytetty vesi pilaa alapuolista vesistöä. Järvessä on selvästi havaittavissa rehe- vöitymistä ja limoittumista. Vesi on juomakelvotonta. Kesäkuumalla rantojen vesi haisee, myös kuumavesipadassa saunavedeksi keitettynäkin. Pyydykset limoittuvat jo yön aikana. Mikäli lupa myönnetään, on hakija velvoitettava korvaamaan menetykset rannan omistajille.
2. BB (Lohilahti RN:o 29:12) on vaatinut, että nykyisten päästöjen korjaamiseksi raken- nettaisiin tehokas puhdistuslaitos ja rantojen likaantumisesta maksettaisiin vuosittai- nen korvaus. Tärkeintä on, että vesi puhdistuu ja se, että vettä ja rantoja voidaan käyt- tää kuten aiemmin ennen laitosta. Muistuttajan tilan ranta-alueet ovat rehevöityneet runsaasti ja aiheuttavat ihottumaa ja muuta haittaa. Siikakosken laitoksen päästöjä ei saa lisätä ja nykyisiä päästöjä on pienennettävä.
3. CC:t eivät ole vastustaneet Siikakosken ja Korholankosken kalankasvatuslaitosten toi- mintaa, sillä velvoitetarkkailun mukaan veden laadussa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia viime vuosien aikana.
Laitosten haitat ulottuvat kalastustiedustelun perusteella ainakin Kynsiveden Salonse- lälle asti. Sen vuoksi laitoksia on hoidettava niin, että kuormitushaitat ovat mahdolli- simman pienet. Lisäksi laitosten on kehitettävä viljelytekniikkaa kuormitusten vähen- tämiseksi.
Siikakosken ja Korholankosken kalankasvatuslaitosten fosforikuormituksen yhteis- määrä saa olla enintään 1 500 kg vuodessa. Laitoksilla tulee olla jatkossakin toimivat purkuvesien kokoomanäytteen ottimet.
Kalankasvatusta tulee harjoittaa mahdollisimman huolellisesti, ettei vieraita lajeja pääse Rautalammin reitille. Kesällä 2005 tavattiin Pohjois-Kynsiveden ansiokalastaji- en avorysäsaaliissa runsaasti lohia. Kalat olivat peräisin joltakin kalankasvatuslaitok- selta, koska niitä ei ole Rautalammin reitillä, eikä niitä saa sinne istuttaa.
Kalanistutusvelvoitteet tulee määrätä toimenpidevelvoitteena entisen suuruisena. Jär- vitaimenen ruskuaispussipoikasistutukset on syytä lopettaa. Kaikki istutettavat taime- net on merkittävä poistamalla niistä rasvaevä, jotta ne voidaan erottaa luonnonpoika- sesta. Tavoitteena on rauhoittaa luonnontaimenet, jolloin kudulle pääsevät pääasiassa luonnossa syntyneet taimenet. Istutussuunnitelmista ja istutusten toteuttamisesta on neuvoteltava Konneveden-Kuusveden kalastusalueen sekä muistuttajaosakaskuntien kanssa.
Mikäli kuormitus jatkuu nykyisen suuruisena, tulisi ympäristölupa myöntää määräai- kaisena, enintään kymmeneksi vuodeksi. Vesistö- ja kalataloustarkkailuraportit tulee toimittaa Konneveden-Kuusveden kalastusalueelle.
4. DD (Sivuharju RN:o 21:33) on pidättänyt itsellään oikeuden vaatia myöhemmin täyt- tä korvausta tilan kärsimästä haitasta ja taloudellisesta menetyksestä, jos kalankasva- tuslaitoksen päästöistä aiheutuu alapuolisen vesistön rehevöityminen ja jopa saastumi- nen, minkä seurauksena ranta-alueiden virkistyskäyttö huonontuisi tai estyisi ja ranta- alueiden arvo laskisi nykyisestä tasosta.
5. EE (Sivuharju RN:o 21:33) on jättänyt samansisältöisen muistutuksen kuin muistutta- ja 4.
6. FF (Päivärinne RN:o 37:76) on huomauttanut, että alueella kalastus on lähes mahdo- tonta. Pyydykset limoittuvat jo yhdessä yössä. Kalalaitos kuormittaa vesiä ja vaikeut- taa virkistyskalastusta. Päästöt kerääntyvät lahtien poukamiin ja rannat rehevöityvät.
Kalastusoikeus on palautettava rantojen varrella asuville.
7. GG:t (Suvanto RN:o 41:41) ovat esittäneet, että laitoksen päästömääriä ratkaisevasti vähennetään ja lupa myönnetään ehdollisena ja väliaikaisena. Jätevesien käsittelyä tu- lisi tehostaa ja liete kompostoida maalle. Kompostoitu liete tulisi hyödyntää pelloilla ja levittää laajalle alalle.
Vesistön rehevöitymiskehitys on ilmeinen. Se näkyy pyydysten yhä voimakkaampana limoittumisena, kivien ja vesikasvien pintaan kertyvänä mattomaisena mikrofloorana ja yhä laajempina uposkasvilauttoina. Kellanlahdella järviruoko- ja järvikaislakasvus-
tot ovat laajentuneet. Koskijakson suvantopaikoissa lietteiden kulkeutuminen hidastuu ja ne toimivat rehevöittävinä lannoitetaskuina.
Konneveden kunnan jätevedenpuhdistamon toiminnan tarkastelu ja tehostaminen tuli- si käsitellä Siikakosken kalankasvatuslaitoksen ympäristöluvan kanssa samanaikaises- ti.
Kalankasvatuslaitoksen kuormitus vastaa noin 2 500 sian sikalan kuormitusta, mikä konkretisoi sen ihmettelyä, että lupaan ei liittyisi ankaraa velvoitetta jätevesien käsit- telyn tehostamisesta. Loma-asukkaiden vähäiset talousjätevedet on kerättävä ja toimi- tettava kunnan jätevedenpuhdistamolle.
Kalankasvatuslaitoksissa luonnottoman tiheät populaatiot ovat herkkiä tartuntataudeil- le. Kirjolohen ja istutustaimenien taudit leviävät luonnonkantoihin ja tautien torjun- taan käytetyt lääkkeet taas haittaavat luonnollisten hajottajamikrobien toimintaa.
Muistuttajat omistavat loma-asuntokiinteistön Kellankosken alavirran rannalla. Muis- tuttajat ovat seuranneet koskiveden kehitystä viisikymmenluvulta lähtien.
8. HH:t (Koivulehto RN:o 10:31) ovat vaatineet korvausta vesistön pilaantumisen aihe- uttamasta vahingosta ja haitasta sekä muusta edunmenetyksestä. Muistuttajat vaativat korvausta kiinteistön käyttöarvon ja myyntiarvon alenemisesta, vesialueen ja rannan käyttömahdollisuuden ja virkistyskäytön (mm. oleskeluoikeuden sekä venekoppelin ja laiturin käytön) huomattavasta vaikeutumisesta sekä kalastuksen huomattavasta vai- keutumisesta. Laitoksen aiheuttama vesistön pilaantuminen on muuttanut veden laatua ja merkittävästi vähentänyt ympäristön viihtyisyyttä. Likainen vesi ei ole uima- eikä juomakelpoista ja veneilyä limaisessa, heinittyneessä vedessä ei voida pitää virkistys- käyttönä. Vesistön käyttökelpoisuus kalavetenä on olematon.
Muistuttajat ovat vaatineet, että heille on maksettava korvausta myös ennen lupa-asian ratkaisemista toiminnasta aiheutuneesta vahingosta ja haitasta edellä yksilöidyn mu- kaisesti. Korvauksia on maksettava loppuvuodesta 1980 lähtien aiheutuneista haitois- ta.
Muistuttajien kiinteistöön kuuluu oikeus rannan käyttöön. Kiinteistöllä on ympärivuo- tisessa käytössä oleva asuinrakennus. OTT, VT Ulla Liukkunen on toiminut muistutta- jien valtuuttamana asiamiehenä asiassa.
9. II (Jokilahti RN:o 5:31) on vaatinut korvauksia vesistön pilaantumisen aiheut- tamasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä, kiinteistön käyttöar- von ja myyntiarvon alenemisesta sekä vesialueen ja rannan käyttömahdollisuu- den huomattavasta vaikeutumisesta. Rantakiinteistön ja vesistön virkistyskäyttö ja kesämökkien vuokraustoiminta edellyttää talousveden kuljettamista, mistä muistuttaja vaatii korvausta.
Fosforikuormituksesta aiheutuvien vesistön muutosten ja vahinkojen laatu ja määrä on selvitettävä. Vesistön rehevöityminen ja muu pilaantuminen on kalan- kasvatustoiminnan aikana tuntuvasti lisääntynyt. Sallittua fosforikuormitusta, vuotuista lisäkasvua ja kuivarehun määrää on merkittävästi pienennettävä hae- tusta. Laitokselta on edellytettävä mahdollisimman vähäistä ympäristökuormi- tusta.
Vesistön lisääntynyt pilaantuminen aiheuttaa muistuttajalle huomattavaa talou- dellista menetystä. Mökkejä käytetään vuokraustoimintaan. Kelvollisen talous- veden puuttuminen ja vesistön pilaantuminen haittaa mökkien virkistyskäyttöä.
Kalastuskaan ei ole mahdollista. Vesi on rehevöitynyt, sumentunut ja heinittynyt pintaan saakka.
10. JJ (Saksala RN:o 11:70 ja Lourikko RN:o 11:53) on muistuttanut, että Korholankos- ken ja Siikakosken fosforikuormituksen pitäisi laskea 10 – 15 % seuraavan viiden vuoden aikana. Samoin lietteen poistoon tulisi kiinnittää erityistä huomiota.
HAKIJAN SELITYS
Keski-Suomen ympäristökeskus ja Keski-Suomen TE-keskus: Aseman Kynsivesi 20 alusvedestä on seurannan alkuaikoina otettu näytteitä useampina vuodenaikoina kuin sieltä on otettu sen jälkeen, kun tarkkailuohjelmaa muutettiin vuonna 1991. Kun tar-
kastellaan alusveden loppukesän happipitoisuutta termisen kerrostuneisuuden lopun ti- lanteessa, saadaan kuva huomattavasti vähäisemmästä happipitoisuuden heikkenemi- sestä kuin ympäristökeskuksen vastineessaan esittämästä kuvasta saa. Alusveden hap- pipitoisuuden lievä aleneva suuntaus selittyy valtaosin hajakuormituksen kasvulla.
Kynsiveden päällysveden fosforipitoisuus ei ole ollut kasvussa eikä klorofyllipitoi- suuskaan merkittävästi, mistä voidaan päätellä, että Kynsiveden rehevyystaso ei ole kasvanut.
Liesveden syvänne on matala ja lämpötilakerrostuneisuus on heikkoa. Kun aineistosta poistetaan ne tulokset, jolloin syvänteen vesi ei ole ollut termisesti kerrostunut, saa- daan parempi kuva syvänteen happipitoisuuden muutoksesta. Syvänteen happipitoi- suus on alentunut, mutta alenemisen nopeus on vain puolet siitä, mitä ympäristökes- kus esitti. Koska fosforitasossa ja klorofylli-a-tasossa ei ole merkitsevää nousevaa trendiä, ei ole mitään näyttöä siitä, että järvi olisi viime vuosina rehevöitynyt. Happiti- lanteen muutos selittyy yleisen hajakuormituksen lisääntymisenä.
Vesistöjen hidas nuhraantuminen on monien Suomen vesistöjen ongelma. Kalanvilje- ly on vain eräs Rautalammin reittiä kuormittava tekijä. Nykyisin rehukertoimet ovat parantuneet merkittävästi ja ominaiskuormitukset vähentyneet. Hakijan näkemyksen mukaan vesistön tilaa ei vaaranneta nykyisten päästörajojen puitteissa. Tuotantomää- rän rajoittaminen ei edusta nykyisin tarvittavaa liiketaloudellista joustavuutta, ja näin ollen haetaan päästörajoja, Korholankoski 400 kg P/a ja Siikakoski 1 300 k P/a, ilman tuotantokapasiteetin rajoituksia.
Siikakoskella altaiden lietetaskujen viikoittainen tyhjentäminen on käytännössä mah- dotonta. Se olisi niin aikaa vievä työvaihe, että kalojen ruokkiminen ja laitoksen muu hoitaminen häiriintyisivät. Siikakoskelle ehdotettu vähintään kerran kasvukaudessa tapahtuva kasvatusaltaiden puhdistus ei myöskään ole käytännössä mahdollista, koska altaita ei voida sulkea.
Nykyisissä suhteellisen vakaissa tuotanto-olosuhteissa on turhaa uusia luvanhakupro- sessia viiden vuoden välein. Koska tuotanto- tai kuormitustilanteessa ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti tule tapahtumaan mitään merkittäviä muutoksia lähivuosina, ha-
kija esittää, että Korholankosken ja Siikakosken laitoksille myönnettäisiin 10 vuoden ympäristölupa.
Muilta osin, mm. tarkkailun tai istutusvelvoitteiden osalta, ei hakijalla ole huomautet- tavaa ympäristökeskuksen tai TE-keskuksen lausuntojen johdosta.
Konneveden kunta: Hakija ei pidä lisäkasvun ylityksiä vesistön kannalta haitallisina, sillä lienee edullista, että ominaiskuormitus on pieni eli fosfori sitoutuu kalaan eikä joudu vesistöön. Sosiaalitilojen jätevedet menevät viemäriverkostoon. Perkuujätteet toimitetaan Tiituspohjan turkistarhalle. Kuolleet kalat toimitetaan Jätekukko Oy:öön, Kuopioon. Kuljetuskalusto pestään Konnekuljetuksen hallilla.
Hankasalmen kunta: Hakija ei pidä tarkoituksenmukaisena tuotantorajoituksen aset- tamista, koska se vähentää liiketaloudellisen jouston mahdollisuutta. Nykyisillä fosfo- rin päästörajoilla laitos ei rehevöitä alapuolista vesistöä. Aikasarjoista tehdyt päätel- mät alapuolisten järvialtaiden alusveden tilasta ovat olleet osittain virheellisiä. Havai- tut muutokset ovat olleet varsin hyvin selitettävissä hajakuormituksen lisääntymisellä.
Kalanviljely on vain yksi vesistöä kuormittavista ravinnelähteistä. Sen prosentuaali- nen osuus pistekuormituksesta voi olla paikallisesti merkittävä, mutta silti sen ravin- nekuormituksen osuus ison vesistön kokonaisravinnevirrasta voi jäädä melko pienek- si.
Kuormitustarkasteluihin liittyy aina epävarmuustekijöitä, koska näytteenotto ei voi ol- la niin kattava, että se kuvaisi kuormitustilannetta täysin aukottomasti. Kuitenkin käy- tetty kokoomanäytteiden keruumenetelmä automaateilla antaa hyvin tarkan kuvan ko- konaistilanteesta. Kontrollinäytteet voivat kuvata vain hetkellistä kuormitustilannetta, joka voi poiketa huomattavastikin pitemmän aikavälin kuormitustilanteesta.
Muistutus 1: Veden laadun tarkkailussa ei ole ilmennyt mitään viitteitä siitä, että ala- puolinen vesistö olisi rehevöitymässä ja että laitoksen päästöt pilaisivat alapuolista ve- sistöä. Havaitut ravinnetason muutokset ovat olleet hyvin paikallisia ja vuolaassa vir- tauksessa nopeasti palautuvia. Hakijan mielestä rannanomistajille ei toiminnasta ole koitunut korvattavaa haittaa.
Muistutus 2: Ei ole osoitettu kalankasvatuslaitoksen päästöjen aiheuttaneen alapuoli- sen vesistön rehevöitymistä. Korvausten maksamisvelvoitteen täytyy perustua tutki- muksellisen näyttöön, jota tässä tapauksessa ei ole. Hakija katsoo korvausvaateen ole- van aiheeton. Tarkemmin yksilöimättömän uuden puhdistuslaitoksen rakentaminen ei liene tarpeellista, koska fosforipäästöt ovat poikkeuksetta jääneet päästöluvassa mää- rätyn rajan alapuolelle.
Muistutus 3: Hakijalla ei ole muuta huomautettavaa muistutukseen kuin se, että ei ole perusteita esittää pelkästään laitoksen kuormitusvaikutusten limoittavan verkkoja Kynsiveden Salonselällä. On kohtuullista huomioida vesistöjä rehevöittävä hajakuor- mitus. Tämän osuus on ollut edelleen kasvussa monin paikoin.
Muistutukset 4 ja 5: Hakijalla ei ole huomauttamista muistutusten johdosta.
Muistutus 6: Päästöjä tarkkaillaan sekä laitoksella että vesistössä säännöllisesti viran- omaisten hyväksymien ohjelmien mukaisesti.
Muistutus 7: Hakija yhtyy muistuttajien näkemykseen siitä, että vesistöalueen kuormi- tus on monien tekijöiden summa. Kuormitusvaikutuksia on seurattu tarkkailuohjelmi- en puitteissa toteutetulla näytteenotolla. Tulosten valossa Siikakosken alapuolisen ve- sistön veden laatu on edelleenkin hyvä. Rehujen kehittymisen myötä kuormitusvaiku- tukset ovat laskeneet selvästi viime vuosina. Kalatautien osalta laitos on EELA:n val- vonnassa. Tautiongelmia ei ole ollut.
Muistutus 8: Tutkimusten mukaan alapuolisessa vesistössä ei esiinny laajamittaista laitoksen aiheuttamaa vesistön rehevöitymistä, pilaantumista tai saastumista. Vedessä ei myöskään ole esiintynyt sellaista haittaa, joka olisi aiheuttanut uimakieltoja alueel- la. Vesistö on karu ja hyväkuntoinen. Luonnonvesien käyttö juomavetenä on arvelut- tavaa, ja koska muistuttajat omistavat ympärivuotisesti asutun talon kiinteistöllä, he tuskin muutenkaan ovat mitenkään riippuvaisia juomaveden saannissaan luonnonve- destä. Kiinteistön myyntiarvon aleneminen ei liity mitenkään vesistön pilaantumiseen, koska sellaista ei ole todettu. Edellä mainitun nojalla hakija kiistää muistuttajien vaa- teet korvauksista aiheettomina.
Muistutus 9: Laitoksen toiminnasta ei kulkeudu veteen saasteita. Fosforia on aina ve- sistössä, eikä se ole saaste. Väite, että kiinteistön myyntiarvo olisi laskenut vesistön saastumisen takia, on perusteeton. Ei ole toteen näytetty, että hakija olisi toiminnal- laan pilannut laitoksen alapuolista vesistöä, ja täten kaikenlaiset vaateet vahingosta, haitasta, edunmenetyksestä, kiinteistöjen myynti- ja käyttöarvon alenemisesta, vesi- alueen ja rannan käyttömahdollisuuksien vaikeutumisesta sekä veden saannin estymi- sestä ovat perusteettomia ja siten hylättäviä. Vesistön veden laatu on ollut yleisluoki- tuksen mukaan hyvä, mikä mahdollistanee sen käytön talousvetenä. Luonnonvesien käyttö juomavetenä on arveluttavaa. Hakija ei ole mielestään vastuullinen kesämökki- en juomavesihuollosta, vaan katsoo sen kuuluvan kiinteistön omistajalle. Viranomai- set määräävät vesistön tutkimusohjelmista, ja vesistön tilaa on seurattu tiukasti tämän ohjelman mukaan.
KATSELMUS
Asiassa on 27.10.2005 suoritettu katselmus. Katselmuksella todettiin, että laitoksella käytetyn veden määrän mittaus on hakemuksessa esitetty virheellisesti: laitoksella ei mitata lähtevän veden määrää vaan ainoastaan laitokselle tulevan veden määrä. Vir- taama mitataan poistokanavan suuhun rakennetun padon purkautumiskäyrän ja Siika- kosken alapuolisen vesistön pinnankorkeuden perusteella. Hakijalle annettiin tiedoksi muistutus nro 10, joka oli saapunut ympäristölupavirastoon 20.10.2005. Hakija ei an- tanut selitystä muistutuksen johdosta. Konneveden kunnan ympäristönsuojelusihteeri lupasi toimittaa ympäristölupavirastoon Konneveden kunnan uuden jätevedenpuhdis- tamon 9.3.2004 myönnetyn ympäristöluvan. Jätevedenpuhdistamon vesistökuormitus tulee luvan mukaan pienentymään aikaisemmasta. Katselmuskertomus on liitetty asia- kirjoihin.
MERKINTÄ
Asiaa käsiteltäessä ovat olleet esillä vesioikeuden 24.9.1998 antama päätös nro 48/98/1 ja sen perusteena olleet asiakirjat.
ASIOIDEN KÄSITTELEMINEN YHDESSÄ
Asia on käsitelty ja ratkaistu samanaikaisesti Taimen Oy:n Korholankosken kalankas- vatuslaitoksen ympäristölupahakemuksen kanssa. Taimen Oy:n Korholankosken ka- lankasvatuslaitokselle on myönnetty ympäristölupa päätöksellä nro 24/06/1.
Asioiden ratkaiseminen ympäristönsuojelulain 40 §:n mukaisesti samanaikaisesti on tarpeen, koska hankkeiden yhteisvaikutus Kynsivedellä on otettava huomioon lupa- harkinnassa.
YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU
Ympäristölupavirasto myöntää Taimen Oy:lle Siikakosken kalankasvatuslaitoksen ympäristöluvan.
Hankkeesta aiheutuvien kalataloushaittojen estämiseksi määrätään istutusvelvoite.
Konneveden kunnan Kärkkäiskylässä sijaitsevan tilan Lohilahti RN:o 29:12 omistajil- le määrätään korvaus virkistyskäytön vaikeutumisesta. Toiminnasta ei ennalta arvioi- den aiheudu muuta vesistöön tai sen käyttöön kohdistuvaa toimenpitein estettävää tai korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan määräys.
LUPAMÄÄRÄYKSET
Laitoksen rakenteet
1. Kalankasvatuksessa käytetään 32 maa-allasta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 22 400 m2 ja tilavuus noin 33 600 m3. Vesi laitokselle otetaan tulokanavaa pitkin yläpuolisesta Konnevedestä ja johdetaan poistokanavaa pitkin laitoksen alapuolelle Siikakoskeen.
Laitoksen kasvatustilojen sekä tulo- ja poistokanavan sijainnit ilmenevät hakemuksen suunnitelmaselostuksen liitteen 4 asemapiirustuksesta 1:1 000.
Pilaantumisen ehkäiseminen
2. Laitosta on hoidettava huolellisesti ja asianmukaisesti siten, että päästöt vesistöön ovat mahdollisimman pienet.
3. Laitoksella kalojen ruokintaan vuosittain käytettävä rehu saa vuoden 2007 alusta lähtien sisältää enintään 2 000 kg fosforia. Kalojen liikaruokintaa on vältettävä ja re- husta on poistettava pöly ennen ruokintaa.
Fosforipäästö vesistöön saa olla vuoden 2006 loppuun asti kokonaisfosforina enintään 1 200 kg/a ja vuoden 2007 alusta lähtien enintään 1 100 kg/a. Fosforipäästö saa kui- tenkin yhdessä Korholankosken laitoksen fosforipäästön kanssa olla vuoden 2006 loppuun saakka enintään 1 340 kg/a ja vuoden 2007 alusta lähtien enintään 1 300 kg/a.
Fosforipäästö lasketaan käytetyn rehun fosforimäärän ja kalojen kasvuun sitoutuneen fosforimäärän erotuksena.
Laitoksella käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus on määritettävä Keski-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.
4. Altaiden lietetaskut on tyhjennettävä lietteestä kasvukauden aikana vähintään joka toinen viikko ja muulloin tarpeen mukaan.
5. Altaista poistetun lietteen käsittely on järjestettävä siten, että lietteen ja siitä muo- dostuvan lietekompostin käsittelystä ei aiheudu pohjaveden pilaantumista tai valumia vesistöön. Suodattimen turve on vaihdettava kerran vuodessa.
Perkausvesien esikäsittely
6. Suunnitelma perkausvesien esikäsittelyn tehostamismahdollisuuksista aikataului- neen tulee toimittaa Keski-Suomen ympäristökeskukselle 31.12.2006 mennessä.
Hajuhaittojen ehkäiseminen
7. Laitoksen toiminta sekä rehun, lietteen, kuolleiden kalojen, perkausjätteiden ja mui- den jätteiden käsittely on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu hajuhaittoja.
Jätteet
8. Toiminnassa syntyvät jätteet on lajiteltava ja varastoitava asianmukaisesti. Jätteiden varastoinnista ja käsittelystä ei saa aiheutua vaaraa ympäristölle tai roskaantumista.
Jätteet on toimitettava hyötykäyttöön tai käsiteltäväksi jätteen tai ongelmajätteen kä- sittelypaikoissa. Ensisijaisesti on pyrittävä hyödyntämään jätteen sisältämä aine.
Jätteet on toimitettava vastaanottajalle, jolla on lupa vastaanottaa kyseistä jätettä tai muuten riittävät edellytykset jätejakeen jätehuollon asianmukaiseen järjestämiseen.
Jätteistä on pidettävä kirjaa, josta ilmenee niiden määrä, laatu ja alkuperä sekä toimi- tusaika ja -paikka.
9. Kuolleet kalat on varastoitava, kuljetettava ja käsiteltävä maa- ja metsätalousminis- teriön asetuksessa eläinjätteen käsittelystä (1022/2000) säädetyllä tavalla.
Häiriö- ja poikkeustilanteet
10. Luvan saajan on ilmoitettava kalankasvatuslaitokseen liittyvistä merkittävistä häi- riö- ja poikkeustilanteista Keski-Suomen ympäristökeskukselle sekä Konneveden ja Hankasalmen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Häiriö- ja poikkeustilanteissa luvan saajan on ryhdyttävä välittömästi tehokkaisiin toimenpiteisiin toiminnan ennal- listamiseksi, vahinkojen torjumiseksi ja tapahtuman toistumisen estämiseksi.
Tarkkailu- ja raportointimääräykset
11. Luvan saajan on pidettävä ympäristön kannalta merkityksellisistä tapahtumista ja toimenpiteistä käyttöpäiväkirjaa. Siihen on merkittävä muun muassa päivittäiset vir- taamatiedot, viikoittain käytetyt rehumäärät, rehun fosforipitoisuudet, laitokselle tuo- dut ja laitokselta poistetut kalamäärät, tiedot mahdollisista kalataudeista ja käytetyistä
lääkkeistä, tiedot lietteen poistosta sekä sen määrästä ja käsittelystä, turvesuodattimen turpeen vaihdot, laitoksella tehdyt huoltotoimenpiteet sekä häiriötilanteet ja niiden vaikutukset ympäristöön. Käyttöpäiväkirja on säilytettävä laitoksella ja pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle.
Päästöjä vesistöön on tarkkailtava hakemuksessa esitetyn mukaisesti siten muutettuna, että altaista poistetun lietteen määristä on pidettävä kirjaa ja poistetun lietteen fosfori- ja kiintoainepitoisuudet on selvitettävä edustavista kokoomanäytteistä vuosina 2006 ja 2008.
Vesistövaikutuksia on tarkkailtava nykyisen tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailua tehdään kolme kertaa kesän aikana (kesä-, heinä- ja elokuussa) kahdeksalta näytepis- teeltä.
Edellä sanotut käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailut sisältävä tarkkailuohjelma on toimi- tettava Keski-Suomen ympäristökeskukselle sekä Konneveden ja Hankasalmen kunti- en ympäristönsuojeluviranomaisille viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.
12. Vaikutuksia alapuolisen vesistön kalastoon ja kalastukseen sekä kompensaatioistu- tusten tuloksellisuutta on tarkkailtava Keski-Suomen TE-keskuksen hyväksymällä ta- valla. Tarkkailuohjelma on toimitettava TE-keskuksen hyväksyttäväksi kolmen kuu- kauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.
13. Keski-Suomen ympäristökeskus voi muuttaa käyttö-, päästö- ja vesistötarkkai- luohjelmaa ja Keski-Suomen TE-keskus kalataloustarkkailuohjelmaa tarpeelliseksi katsomallaan tavalla.
14. Käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailun sekä kalataloustarkkailun vuosiraportit on toi- mitettava Keski-Suomen ympäristökeskukselle, Keski-Suomen TE-keskukselle sekä Konneveden ja Hankasalmen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille. Lisäksi tark- kailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tark-
kailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käyte- tyt menetelmät.
15. Laitoksella ilmenevistä kalataudeista ja hoitotoimenpiteistä on viipymättä ilmoitet- tava eläintautilainsäädännön määräysten mukaisesti.
16. Kalankasvatuslaitoksen toiminnassa tapahtuvista olennaisista muutoksista on en- nen toimenpiteitä ilmoitettava Keski-Suomen ympäristökeskukselle ja Konneveden kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jos toiminta lopetetaan lupakauden aikana, on myös siitä ilmoitettava puoli vuotta ennen toiminnan lopettamista edellä mainituille viranomaisille. Toiminnan loputtua on poistettava kaikki vesistössä olevat laitteet ja rakenteet.
17. Luvan saajan on ilmoitettava laitoksen vastuullisen hoitajan yhteystiedot Keski- Suomen ympäristökeskukselle.
Kalatalousvelvoite
18. Luvan saajan on tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemista seuraavasta vuodesta alkaen vuosittain istutettava:
Taikinaiseen-Liesveteen Rautalammin reitin kantaa olevia 1-kesäisiä vähintään 9 cm:n mittaisia harjuksen poikasia 3 200 kpl ja 1-vuotiaita vähintään 7 cm:n mittaisia järvi- taimenen eväleikattuja poikasia 3 360 kpl.
Liesveteen 1-kesäisiä vähintään 10 cm:n mittaisia planktonsiian poikasia (Rautalam- min reitin kantaa) 23 000 kpl tai vaihtoehtoisesti 1-kesäisiä vähintään 6 cm:n mittaisia kuhan poikasia 23 000 kpl.
Istutusvelvoitetta voidaan muuttaa Keski-Suomen TE-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla istutettavien kalojen lajin, koon ja määrän osalta siten, että velvoitteen rahalli- nen arvo ei heikkene. Istutuksesta ja sen mahdollisesta muuttamisesta on ennakkoon kuultava vaikutusalueella toimivia osakaskuntia. Mikäli muutoksista ei päästä yksi-
mielisyyteen, voidaan asia saattaa hakemuksella erikseen ympäristölupaviraston rat- kaistavaksi.
Korvausmääräys
19. Luvan saajan on maksettava tilan Lohilahti RN:o 29:12 omistajille vuosina 2006 – 2010 aiheutuvasta virkistyskäytön vaikeutumisesta 700 euron korvaus. Korvaus on maksettava viimeistään kuukauden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemi- sesta. Eräpäivän jälkeiseltä ajalta korvaukselle on maksettava vuotuista viivästyskor- koa korkolain mukaisesti.
Ennakoimattoman vahingon korvaaminen
20. Korvausta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta vahingosta, jota lupaa myönnet- täessä ei ole ennakoitu aiheutuvan, voi vahingonkärsijä päätöksen lainvoiman estämät- tä vaatia ympäristönsuojelulain 72 §:n mukaisesti ympäristölupavirastolle tehtävällä hakemuksella.
LUVAN VOIMASSAOLO JA TARKISTAMINEN
Lupa on voimassa toistaiseksi. Mikäli laitoksen toimintaa on tarkoitus jatkaa vuoden 2010 jälkeen, on hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi tehtävä 28.2.2010 mennes- sä.
Lupamääräysten tarkistamista koskevassa hakemuksessa on esitettävä yhteenveto tarkkailutuloksista sekä selvitys laitoksen vaikutuksesta vesistön veden laatuun ja käyttökelpoisuuteen, muuhun ympäristöön, kalastoon ja kalastukseen sekä ehdotus tarvittavista hoito- ja muista toimenpiteistä vahinkojen poistamiseksi tai korvaamisek- si. Lisäksi hakemukseen on liitettävä tarvittavat suunnitelmat ympäristökuormituksen vähentämiseksi toteutusvaihtoehtoineen, kustannusarvioineen ja aikatauluineen sekä muut ympäristönsuojeluasetuksessa säädetyt selvitykset.
KORVATTAVA PÄÄTÖS
Tämä päätös saatuaan lainvoiman korvaa Itä-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 48/98/1, 24.9.1998.
Kalankasvatuslaitoksen käyttämän veden vesistöstä ottamisen ja laitokselle johtami- sen osalta on edelleen voimassa Itä-Suomen vesioikeuden päätös nro 9/Va II/85, 6.2.1985.
ASETUKSEN NOUDATTAMINEN
Jos asetuksella annetaan tämän luvan määräystä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan es- tämättä noudatettava. Luvan voimassaolon ja tarkistamisen osalta sovelletaan muu- toinkin ympäristönsuojelulain 9 luvun säännöksiä.
RATKAISUN PERUSTELUT
Luvan myöntämisen edellytykset
Tämän päätöksen mukainen kalankasvatuslaitoksen toiminta täyttää ympäristönsuoje- lulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaati- mukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty.
Toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, ei aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumis- ta, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaaran- tumista toiminnan vaikutusalueella eikä kohtuutonta rasitusta naapuritiloilla.
Kalankasvatuslaitoksella käytetyn veden purkuvesistö Kellankosken alapuoliseen Liesveden Kellanlahteen asti kuuluu Konneveden - Kalajan - Niinivuoren Natura 2000
–alueeseen. Liesveden alapuolinen osa purkuvesistöstä kuuluu Vanginveden Natura 2000 -alueeseen, joka ulottuu Kynsiveteen asti. Kalankasvatuslaitoksen vesistökuor- mitus ei lisäänny nykyisestä. Laitoksen toiminnan jatkaminen tämän luvan mukaisesti ei todennäköisesti heikennä niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alueet on sisällytetty Natura-verkostoon.
Kalankasvatuslaitos sijaitsee Rautalammin reitillä, jossa vesi on pääosin vähäravin- teista ja kirkasta. Laitoksen vesistövaikutukset ulottuvat Kynsiveden pohjoisosaan Sa- lonselälle asti. Laitoksen alapuolella Liesvedellä ja Vanginvirrassa vesi on ajoittain ja Kynsiveden Salonselällä usein levien määrää ilmentävän klorofylli-a-pitoisuuden pe- rusteella lievästi rehevää. Laitoksen fosforikuormitus on ollut vesioikeuden päätöksen nro 48/98/1 mahdollistamaa kuormitusta pienempi, mutta siitä huolimatta Liesveden ja Kynsiveden Salonselän syvänteiden happitilanne on heikkenemässä. Syvänteiden alusveden happitilanteen heikkeneminen ilmentää muutosta järviekosysteemeissä.
Alapuolisen vesistön veden laadun heikkenemisen estämiseksi on tarpeen rajoittaa lai- toksen fosforikuormitusta hakijan esittämästä, aiemman luvan mukaisesta fosfori- kuormitustasosta. Siikakosken ja Korholankosken kalankasvatuslaitokset ovat Liesve- den ja Kynsiveden pohjoisosan veden laatuun merkittävimmin vaikuttavat pistekuor- mittajat.
Tämän päätöksen mukaisesti toimiessaan laitos ei ennalta arvioiden aiheuta merkittä- vää alapuolisen vesistön rehevöitymistä tai muuta vesistön käyttöä haittaavaa muutos- ta. Päästöjen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi annettavat lupamääräykset perustuvat parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan ja käytäntöön. Parhaan käyttökelpoisen tek- niikan soveltamista arvioitaessa on otettu huomioon laitoksen ikä, tekniset ratkaisu- mahdollisuudet lyhyellä aikavälillä, vesistön muu kuormitus, purkualueen muut käyt- tömuodot ja vaikutusalueen ominaisuudet. Alueen kaavoitus ei ole esteenä kalankas- vatustoiminnan jatkamiselle. Lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus on mää- rätty tehtäväksi jo vuonna 2010. Hakemukseen on liitettävä suunnitelma ympäristö- kuormituksen vähentämiseksi. Ympäristönsuojelulain mukaiset luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät.
Lupamääräysten perustelut
Vesistön pilaantumisen ehkäisemiseksi annetaan määräykset 2 – 5. Laitoksen vesistö- kuormituksen rajoittamiseksi annetaan määräykset suurimmasta sallitusta laitoksella käytettävän rehun sisältämästä fosforin määrästä ja suurimmasta sallitusta fosfori- kuormituksesta. Määräykset eivät ole vaihtoehtoisia ja siten ruokintaan käytettävä re- hu saa sisältää fosforia vain sen verran, että ei ylitetä suurinta sallittua fosforipäästöä.
Toiminnan luonteen takia vesistöhaittoja voidaan tehokkaimmin ehkäistä antamalla määräys rehun sisältämän fosforin määrästä ja suurimmasta sallitusta fosforipäästöstä.
Lupaa ei voida antaa pelkästään kuormitusperusteisena, sillä laitoksen käyttämän ve- den määrän mittauksen ja fosforipitoisuuden mittauksen luotettavuudesta ei ole täyttä varmuutta.
Laitoksella kasvatettavasta kalamäärästä ei ole annettu lupamääräystä, joten luvan saa- ja voi rehun käytön tarkkuuden lisäämisellä lisätä kalojen vuotuista kasvua. Vuosina 2001 – 2004 laitoksen rehukertoimien keskiarvo on ollut 1,0. Ympäristölupavirasto katsoo, että hyvällä ruokintakäytännöllä ja tehokkailla rehuilla laitoksen rehukerroin voi olla 0,9. Luvan mukaiset määräykset mahdollistavat ainakin 220 000 kg:n vuotui- sen kasvun, mikä on suurempi kuin aikaisemman luvan mukainen vuotuinen kasvu 180 000 kg.
Liete on poistettava riittävän usein, jotta siihen sitoutuneet ravinteet eivät ehdi vapau- tua veteen. Lietteen poiston tehostaminen vähentää myös happea kuluttavan orgaani- sen aineen vesistökuormitusta.
Perkausvesien esikäsittelyllä voidaan tasata kunnan jätevedenpuhdistamolle tulevan orgaanisen kuormituksen määrää.
Jätteen haltijaa koskevat jätelain 6 §:n mukaiset yleiset huolehtimisvelvollisuudet jä- tehuollon järjestämisestä. Jätteistä annettu lupamääräys koskee näitä velvollisuuksia.
Häiriötilanteiden syiden selvittäminen on tärkeää haittojen ennaltaehkäisyn kannalta.
Poikkeuksellisista tilanteista on ilmoitettava valvontaviranomaiselle, joka voi antaa
asiantuntija-apua poikkeustilanteen korjaamiseksi sekä poikkeustilanteesta johtuvien haitallisten ympäristövaikutusten estämiseksi ja vähentämiseksi.
Toiminnanharjoittajan on ympäristönsuojelulain 5 §:n mukaan oltava selvillä toimin- nan ympäristövaikutuksista ja -riskeistä sekä haitallisten vaikutusten vähentämismah- dollisuuksista. Tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen vesistökuormituksen määrittämiseksi valvontaa varten, ennakoimattomien vahinkojen varalta sekä lupa- määräysten tarkistamiseksi tehtävää selvitystä varten. Vastuullisen henkilön yhteys- tiedot ovat tarpeen nopean tiedonkulun varmistamiseksi.
Ympäristönsuojelulain 81 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on ilmoitettava välittö- mästi valvontaviranomaiselle toimintaa koskevista muutoksista tai poikkeavista tapah- tumista, joilla voi olla vaikutuksia ympäristöön tai luvan noudattamiseen.
Kalatalousvelvoitteen suuruutta arvioitaessa on otettu huomioon laitoksen vesistö- kuormitus, vesistön ominaisuudet ja kalatalouskäyttö.
Lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen jättämisaikaa on aikaistettu lu- van saajan esittämästä, koska on tarpeen selvittää lietteen poiston tehostamismahdolli- suudet ja tehostamistarve. Laitos sijaitsee kirkasvetisellä ja vähäravinteisella Rauta- lammin reitillä. Laitoksen alapuolisen vesistön alusveden happipitoisuudessa on ale- neva kehityssuunta. Oikein mitoitetuilla ja sijoitetuilla lietetaskuilla tai muilla vastaa- villa rakenteilla voidaan vähentää laitoksen ravinnepäästöjä vesistöön. Lietteen pois- ton tehostaminen vähentää myös happea kuluttavan orgaanisen aineen vesistökuormi- tusta.
Korvausmääräyksen perustelu
Kalankasvatuslaitoksen kuormitus on ollut vuosina 1995 – 2004 keskimäärin 875 kg/a eli pienempi kuin luvan mahdollistama suurin vuotuinen fosforikuormitus 1 300 kg/a.
Tämän luvan mukaan laitoksen fosforikuormitus saa vuonna 2006 olla enintään 1 200 kg/a ja sen jälkeen enintään 1 100 kg/a. Laitoksen vesistövaikutukset eivät laitoksen alapuolisen vesistön suuren virtaaman ja sen aiheuttaman sekoittumisen vuoksi ole vä- littömästi laitoksen alapuolella sijaitsevilla rantakiinteistöillä voimakkaampia kuin
