143 Pasi Pyöriä Kansantaloudellinen aikakauskirja – 96. vsk. – 1/2000
Tietopääoma ja sen hallinta uudessa yrityskulttuurissa
PASI PYÖRIÄ YTM, TUTKIJA
Tampereen yliopisto, sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos
Pirjo Ståhle & MauriGrönroos,Knowledge Management – tietopääoma yrityksen kil- pailutekijänä. 218 s. WSOY / Ekonomia- sarja, Helsinki 1999.
SuomenEkonomiliiton ja WSOY:n yhdessä jul- kaisemaEkonomia-sarja on kiistattoman tärkeä kanava uusien taloudellisten ja taloustieteellis- ten tuulien ennakoimiseksi ja evaluoimiseksi.
Myös tässä arvioimani Knowledge Manage- ment, suomenkieliselle kirjalle »hieman» ontu- vasta pääotsikostaan huolimatta, on varmasti tarpeellinen perusteos monille taloudesta, joh- tamisesta ja yrittämisestä kiinnostuneelle. Har- mi vain että aiheesta olisi voinut kirjoittaa har- kitumman ja kattavamman yleisesityksen kuin PirjoStåhleja MauriGrönroosovat tehneet.
Globalisaatio ja informaatio- yhteiskunnan kehitys
Kirjoittajat lähtevät oikeutetusti liikkeelle siitä havainnosta, että yritysten toimintaympäristö
on kokenut perustavaa laatua olevan murroksen markkinoiden globalisaation ja informaatioyh- teiskunnan kehityksen seurauksena.Globalisaa- tio ymmärretään tässä ennen kaikkea maailman- kaupan esteiden purkamiseksi, rahavirtojen reaaliaikaiseksi liikkeeksi ja sijoituskulttuurin muutokseksi. Kun vuonna 1995 perustettu Maailman kauppajärjestö (WTO) antoi kirjoit- tajien mielestä ratkaisevan sysäyksen maail- manmarkkinoiden vapauttamiselle, astui myös Suomi uuteen aikakauteen. Työn ja pääoman kaltaisiin perinteisiin tuotantotekijöihin turvau- tuminen ja niiden manipulointi ei nykytilantees- sa enää riitä varteenotettavan kilpailuedun saa- vuttamiseksi. Globaalissa informaatioyhteis- kunnassa, jossa aineettomat hyödykkeet ja in- novaatiot ovat yhä ratkaisevammassa asemassa, tarvitaan uusia välineitä muutoksen hallitsemi- seksi. Suuruuden ekonomiaan nojaava uusklas- sinen kasvuteoria on vanhentunut ja loppuunka- luttu toiminnan malli.
Muutos sijoittajien asenteissa on ajankohtai- nen esimerkki talouden kehityksestä. Kirjoitta- jat huomauttavat, että menneiden aikojen osa- kesäästäjät olivat pitkämielisiä ja usein tyyty-
144
Kirja-arvosteluja – KAK 1/2000
väisiä pieneen osinkoon pitkälläkin aikavälillä.
Sen sijaan tämän päivän sijoittajat ovat kärsi- mättömiä ja elävät riskejä kaihtamatta nopeiden voittojen toivossa. Tämänkaltaisen ajattelun mukaan yritykset eivät enää ole olemassa työl- listääkseen tai tuottaakseen hyödykkeitä, vaan kasvattaakseen lisäarvoa omistajilleen. Kärsi- mätön raha ei odota, vaan vaihtaa kohdettaan välittömästi, jos sille asetetut odotukset eivät täyty.
Tässä kirjan lähestymistapa ajautuu mieles- täni ongelmiin. Vaikka kantavana ajatuksena on todennäköisesti ollut mahdollisimman selkeä- linjaisen oppikirjan kirjoittaminen, olisi esitet- tyjen asioiden hieman syvällisempi pohdinta ol- lut paikallaan.Esimerkiksi uusi sijoituskulttuu- ri yhtenä tietotalouden ääri-ilmiönä herättää lu- kuisia kysymyksiä koko nykyisen talousjärjes- telmän kestävyydestä. Mitä seurauksia on sillä, että suuri osa useiden huippumuodikkaiden In- ternet-yritysten osakkeiden hinnasta on pelkkää odotusarvoa?Entä mitä päinvastaisessa tapauk- sessa seuraa siitä, että selvästi voitollisten yri- tysten pörssikurssi saattaa ilman mitään ratio- naalista perustetta laskea? Olemmeko lopulli- sesti siirtymässä talouteen, jossa imaginaarisil- la syillä ja oletuksilla on suurempi paino kuin terveellä harkinnalla ja tosiasioilla?
Voin jo mielessäni kuulla kirjoittajien vasta- väitteet: »yksittäisen yrityksen kannalta ei ole merkitystä onko ulkoinen toimintaympäristö terveellä pohjalla vai ei niin kauan kuin kilpai- lijat ovat samalla viivalla»; »sitä paitsi talous- järjestelmän kritiikki ei ole kirjan aiheena vaan ennen kaikkea uusien menestystekijöiden kar- toitus». Niin tai näin lukijaa olisi voinut valis- taa näissä monimutkaisissa kysymyksissä hie- man pidemmälle menevällä analyysillä rikko- matta teoksen objektiivista ja viileän rauhallis- ta perusvirettä.
Uusi kasvuteoria
Jos tarkastelu monin paikoin jääkin vain joh- dannoksi vaikeaan aiheeseen, on teoksen an- sioksi luettava selväsanaisesti muotoiltu kuva muuttuneen talouden ja sitä selittävän uuden kasvuteorian ytimestä. Keskeinen havainto ja edistysaskel sekä teoriassa että käytännössä on ollut perinteisten tuotantotekijöiden ympärillä pyörivän ajattelun ylittäminen. Työvoiman, pääoman ja raaka-aineen näkeminen vain jatku- van rationalisoinnin kohteena tuottaa kierros kierrokselta vähemmän hyötyä yrityksille, mitä kutsutaan sattuvasti alenevan tuotoksen laiksi.
Olennaista on, että todellista kilpailukykyä et- sivien yritysten on sanouduttava irti saneerauk- sen hirttosilmukasta, keskityttävä luomaan ak- tiivisesti uutta ja tätä kautta avattava markkinoi- ta uusille innovaatioille.
Toisaalta uudessa kasvuteoriassa polttopis- teen laskeminen kansantalouksien tasolta yri- tystasolle on auttanut ymmärtämään, että yhä vapaammilla markkinoilla nimenomaisesti yri- tykset voittoa tavoittelevina ja keskenään kil- pailevina toimijoina ovat tuottavuuden avain.
Toisin sanoen taloudellinen kasvu nähdään uu- den teorian valossa sisäsyntyisenä ja yritysve- toisena. Kilpailevien toimijoiden on kyettävä paitsi omaan toimintaansa liittyvien prosessien hiomiseen myös jatkuvaan hyödykkeidensä tai palveluidensa tuotteistamiseen.
Innovatiivisille yrityksille luonteenomaista kontekstia kirjoittajat kutsuvat dynaamiseksi yritysympäristöksi.Dynaamista yritysympäris- töä luonnehtii riskialttius ja spontaanius sekä toiminnan organisoituminen projekteiksi ja ver- kostoiksi. Toisin kuin mekanistisessa ympäris- tössä, jossa mahdollisimman täsmällisesti mää- ritelty tieto (explicit knowledge) kulkee lineaa- risesti ylhäältä alas, dynaamisessa ympäristös- sä tieto on pitkälti intuitiivista ja kaoottista.
145 Pasi Pyöriä
Näiden alueiden väliin jäävässä orgaanisessa yritysympäristössä tieto (tacit knowledge) on puolestaan monimutkaista, piilevää ja usein vai- keasti kommunikoitavaa, mutta dynaamisessa vuorovaikutuksessa vielä tätäkin vaikeammin ennakoitavissa, ilmaistavissa ja kontrolloitavis- sa. Kuten kirjoittajat korostavat kaoottinen tila on paradoksaalisesti »ehdoton edellytys sille, että uusi näkökulma, uusi tuote tai toimintatapa voisi syntyä».
Edellä mainittuun dynaamisen ympäristön määrittelyyn sisältyy toinen vakava kriittinen huomautukseni. Toisaalta tällä hetkellä muo- dikkaassa teoriakirjallisuudessa korostetaan luovuuden ja innovatiivisuuden ennalta-arvaa- matonta luonnetta, mutta toisaalta puhutaan ris- tiriitaisesti saman prosessin hallinnasta ja joh- tamisesta. Jos kyseessä on äärimmäisen herkkä, riskialtis ja jopa kaoottinen vuorovaikutuksen tila, kuinka sen hallinta voi olla mahdollista?
Jos luovan ihmismielen syövereistä ponnahta- vaa käänteentekevää innovaatiota ei voi kuin intuitiivisesti aavistaa, jos sitäkään, onko silloin luovuutta edes ylipäänsä mahdollista johtaa?
Veikkaukseni on, että kirjan tarjoamat konk- reettiset ja kovin tutulta kuulostavat neuvot in- novatiivisuuden kanavoimiseksi, kuten erilaiset keskustelu- ja palautetilaisuudet, saavat muut kuin aiheesta leipänsä tienaavat konsultit hau- kottelemaan.
Tietopääoma strategisena reservinä
Kirjan loppupuolella käsitellyt tietopääoman suojaamiseen liittyvät huomiot ohjaavat onnek- si tarkastelun jälleen lähemmäs maanpintaa.
Tiedon merkityksen kasvu kilpailutekijänä aset- taa monet yritykset epäilemättä jo nyt ja yhä
enemmän tulevaisuudessa sen kysymyksen eteen, kuinka varjella abstraktin osaamisen säi- lymistä oikeissa käsissä – innovaatio, joka on kenen tahansa käytössä, ei ole kilpailukeino, te- kijät korostavat.
Eräässä suunnitteluseminaarissa muistan esi- merkiksiF-Secure -yrityksen edustajan kerran tuskailleen, että tietoturvasta huolehtimiseen suhtaudutaan pahimmillaan täysin leväperäises- ti. Riippumatta hänen ilmeisistä intresseistään tietoteknologia-alan yrityksen puhemiehenä väite oli varmasti kaikkea muuta kuin tuulesta temmattu. Tietopääoma on tulevaisuuden elin- keinoelämän tärkein strateginen reservi, jonka suojaaminen on vähintään yhtä tärkeä osa toi- mivaa yrityskonseptia kuin tiedon hallintakin.
Tässä suhteessa yrityksillä on epäilemättä pal- jon parantamisen varaa. Toivoa vain sopii, että kirjan viesteistä tämä jos mikä saavuttaisi mah- dollisimman laajan tietoisuuden.
Lopuksi on vielä syytä sanoa pari sanaa kir- jan rakenteesta ja yleisestä merkityksestä.
Knowledge Management on ehdottomasti ajan- kohtainen ja oppikirjana selkeä johdatus aihee- seensa. Toisaalta se tarjoaa valitettavan vähän ajattelemisen aihetta niille, joille kirjan suppe- asta lähdeluettelosta löytyy edes muutamia tut- tuja nimiä. Kirja olisi informatiivisempi, jos se olisi kirjallisuuskatsauksena kirjoitettu syste- maattisemmin ja erilaisia näkökulmia vertail- len. Lisäksi en ymmärrä, miksi kirjan tyylin täy- tyy muistuttaa amerikkalaisia hyvin väljästi kir- joitettuja vastineitaan. Keskeisimmän sisällön olisi voinut aivan hyvin tiivistää huomattavasti lyhyemmäksikin paketiksi. Tämä ratkaisu olisi myös jättänyt kompaktin mittaiselleEkonomia- sarjan tulokkaalle tilaa ottaa mukaan relevant- tia lähdemateriaalia laajemmalti.
