Alle kirjatut keskustelut nauhoitettiin vii- me vuoden lokakuussa, keskellä läntisen Uudenmaan loppusyksyn ruskaa. John Vandermeer, ekologi Michiganin yliopis- tosta Ann Arborista, oli tullut Managuasta Helsinkiin osallistuakseen kansainväliseen rauhanyliopistotapahtumaan. John viettää sapattivuottaan Sandinon aikaa elävässä Nicaraguassa.
Voiko radikaali tutkija tehdä muuta kuin osoittaa epäkohtia, kritikoida sivus- ta? Tässä keskustelujemme aihe, minkä nyt aika riitti: Hvitträskillä katselimme pii- sameita, Läppträskillä näimme joutsenia ja pyrstötiaisia, Harparskogsträskillä tut- kimme tervaleppälehtoa, joka on Michiga- nin lehtikuusilettojen meikäläinen ekologi- nen vastine . . .
John on ajanut takaa vastausta parikym- mentä vuotta. Hänet tunnetaan Suomessa ekologina, jonka väitöskirja käsitteli labo- ratoriokokeiden nojalla lajien välistä kil- pailua. Se kuuluu alan peruskirjallisuu- teen. Sittemmin hän on tutkinut mm. la- jien välistä yhteiseloa (mutualismia) sekä maatalouden ekologiaa, erityisesti usean viljelykasvin sekaviljelyä ("intercrop- ping").
Hänen poliittisen toimintansa keskiössä on järjestö nimeltä "Uuden maailman maatalouden ryhmä" (New World Agricul- ture Group, NWAG). Sen syntyyn johta- nut kehitys alkoi 70-luvun alkuvuosina trooppisen ekologian kursseilla Costa Ri- cassa. Joukko osanottajia alkoi pohtia kurssien yhteiskunnallista ympäristöä: yh- dysvaltalaiset ekologit Costa Rican köyhyy- den ja nälän keskellä keräämässä perho- sia . . .
John työtovereineen suuntasi tutkimuk- sensa trooppisten maiden maatalouden ekologisiin ongelmiin. He työskentelivät 70-luvun loppuvuosina Pohjois-Meksikossa ja saivat sinä aikana käytännön tuntuman
kehitysmaiden maatalouteen. Myös useissa muissa yliopistoissa USA:ssa syntyi saman- laisia ongelmia pohtivia ryhmiä. Joukko chicagolaisia ekologeja esimerkiksi oli yh- teistyössä kuubalaisten maataloustutkijoi- den kanssa. NWAG vakiintui ryhmien yh- teydenpidon kanavaksi. 80-luvulla NWAG:n tärkein tavoite on ollut auttaa ekologisesti kestävien viljelysmenetelmien kehittämistä Nicaraguassa.
John kertoi työstään Nicaraguassa — siksi hän oli Suomeen tullutkin. Työssä on paljon käytännöllisiä haasteita ja ongel- mia, mutta keskustelu kiertyi jatkuvasti Johnin ja hänen työtovereidensa toimin- nan teoreettisiin lähtökohtiin. Luodat- kaamme niitä.'
Työ Nicaraguassa
JV: Vuonna 1981 solmittiin yhteistyösopi- mus, jossa osapuolina ovat Nicaraguan maatalousministeriö, Managuassa toimiva maatalousyliopisto ja Atlannin rannikon tutkimus- ja dokumentaatiokeskus, sekä järjestömme New World Agriculture Group (NWAG). Meihin oli otettu Nicara- guasta yhteyttä heti sandinistien vallanku- mouksen jälkeen ja pyydetty apuamme ekologisen maatalouden kehittämiseksi.
Koska olimme jo aiemmin työskennelleet vastaavien ongelmien parissa Meksikossa, suostuimme välittömästi.
Aluksi NWAG:lla oli yksi yhdyshenkilö Managuassa, ja tämän ohessa koottiin tuki- verkosto eri yliopistoilta USA:sta, Kana- dasta sekä Costa Ricasta. Pyrimme autta- maan yliopistojen toiminnan käynnistämis- tä Nicaraguassa — vallankumouksen edel- lä ne oli käytännöllisesti katsoen lakkautet- tu. Kokosimme kirjallisuutta, julkaisusar- joja ja kopioita tärkeistä artikkeleista, se- kä laadimme kirjallisuuskatsauksia esimer- kiksi sellaisista biologisen torjunnan kysy-
myksistä, jotka ovat Nicaraguan oloissa erityisen tärkeitä.
Toimintamme Nicaraguassa laajeni no- peasti, ja nykyisin jäseniämme työskente- lee kahdeksassa tutkimuslaitoksessa, 15-- 20 henkeä kerrallaan. Olemme myös saa- neet käyttöömme toimiston ja kirjaston.
Ryhmän tehtävät ovat luonnollisesti kehit- tyneet koko ajan. Ensimmäiset Managuas- sa pidempään olleet tutkijat selvittivät esi- merkiksi tomaatin ja pavun sekaviljelyä se- kä erään maissinviljelyä haittaavan virus- taudin torjuntamenetelmiä. He käynnisti- vät tutkijakoulutuksen järjestämällä nicara- gualaisille opiskelijoille mm. kokeellisten menetelmien ja tilastotieteen kurssit. Me teimme myös muutamia laajahkoja arvioin- titutkimuksia maatalouden kehittämisen vaihtoehdoista.
Alkuinnostuksen jälkeen toimintamme on tasoittunut ja vakiintunut. Arvokkaana tukena on ollut se, että työhömme Nicara- guassa osallistuu tutkijoita muista kolman- nen maailman maista kuten Puerto Ricos- ta ja Intiasta. Heidän jalkansa pysyvät maan pinnalla silloinkin, kun pohjoisame- rikkalaisia uhkaa turhautuminen käytän- nön vaikeuksien vuoksi. Lisäksi he rikas- tuttavat kokemuksellaan poliittista keskus- teluamme. Myös pohjoisessa oleva tukiryh- mämme kasvaa ja kattaa nykyään tusinan verran tärkeitä yliopistoja Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Olemme Nicaraguassa tieteellisinä kou- luttajina ja neuvonantajina ja työskente- lemme yksinomaan yliopistoilla. Tietysti mietimme osaltamme tutkimuksemme nä- kökulmasta Nicaraguan maatalouden vaih- toehtoja, mutta maatalouspolitiikan hoita- vat viranomaiset.
"Siirtymävaiheen teknologia"
JV: Käsite "vaihtoehtoinen teknologia"
(alternative technology, appropriate tech- nology) on jo pitkään ollut ryhmämme keskusteluissa keskeisesti esillä. Vaihtoeh- toisesta teknologiasta puhutaan useimmi- ten ikään kuin tuotantomenetelmiä kehitet- täisiin muuttumattomissa yhteiskunnallisis- sa oloissa. Meksikossa työskennellessäm- me huomasimme, että lähestymistapa on.
puutteellinen. Teknologian kehitystä ja sil- le asetettuja tavoitteita tulee tarkastella kiinteässä yhteydessä yhteiskunnallisten suhteiden uudistamiseen.
Olemmekin ottaneet käyttöön käsitteen
"siirtymävaiheen teknologia" (transitional technology). Pyrimme sellaisen teknolo- gian kehittämiseen, joka auttaa yhteiskun- nallisten suhteiden muuttamista edistyksel- lisemmiksi — tai joka ei ainakaan ole yh- teiskunnallisen uudistamisen esteenä, mikä on asian kääntöpuoli.
Meksikossa törmäsimme seuraavaan pa- radoksiin: talonpoikien maanviljelystä edis- tävät viljelysmenetelmät — esimerkiksi se- kaviljely — voivat välittömästi helpottaa heidän asemaansa. Mutta jos tämän seu- rauksena talonpoikaiston vastarinta laime- nee, vahvistuu puolestaan oligarkian valta, ja siis lopulta talonpoikaiston asema vai- keutuu! Alkuperäinen tavoite muuntuu päinvastaiseksi, kun se yhteiskunnallisten suhteiden välittämänä tulee käytännöksi.
Olemme Nicaraguassa pohtineet siirty- mävaiheen teknologian ongelmia. Tälle taustaksi lyhyt kuvaus Nicaraguan maata- louden rakenteesta.2 Nicaragua oli Somo- zan aikana Väli-Amerikan maista talous- suhteissaan riippuvaisin ulkomaista. Suur- viljelijöiden käsiin keskittynyt, lähinnä kahviin ja puuvillaan nojautuva maatalou- den vientisektori oli täysin irrallaan talon- poikaistaloudesta. Tämä puolestaan perus- tui omavaraisuuteen tai paikallisiin koti- markkinoihin. Asetelma aiheutti koko kan- santaloudelle vaikeuksia — maa velkaan-
Sekaviljely (intercropping)
Olettakaamme, että viljelijä haluaa kasvat- taa kahta viljelykasvia, esimerkiksi maissia ja papuja. Onko taloudellisempaa kasvat- taa kumpaakin omana monokulttuurinaan vai molempia yhdessä sekaviljelmänä? Jos tuottavuus monokulttuureissa on 50 kg pa- pua ja 100 kiloa maissia hehtaarilta, mutta sekaviljelmä tuottaa 40 kiloa papuja ja 90 kiloa maissia samalta hehtaarilta, on seka- viljelmän tuottavuus 1.7-kertainen mono- kulttuureihin verrattuna. Tuotannollisen hyötysuhteen paranemisen lisäksi sekavil- jelmien on todettu eri muunnoksinaan tuottavan seuraavia etuja:
— Hyönteismyrkkyjen tarve saattaa vähe- tä; tuholaiset eivät lisäänny yhtä tehok- kaasti sekaviljelmillä kuin monokulttuu- reissa.
— Rikkaruohojen torjunta voi helpottua.
— Keinolannotteiden tarve vähenee, mi- käli toinen laji on palkokasvi, joka sitoo il- makehän typpeä.
Millä yleisillä ehdoilla kahden lajin tuot- tavuus yhdessä kasvatettuina on parempi kuin jos molempia kasvatetaan erikseen?
Ongelman selvittäminen pelkästään kasva-
tuskokeiden avulla on jokseenkin toivoton- ta: Sekä molempien kasvien istutustiheyttä että taimien sijaintia toisen lajin taimiin nähden täytyy vaihdella, jotta optimi löy- dettäisiin. Lisäksi tarvitaan toistoja, joten tarvittavien koepalstojen lukumäärä kas- vaa huimaavaksi. Kaikki kasvilajit pitäisi testata pareittain keskenään, mieluummin eri kasvuolosuhteissa . . .
John Vandermeerin tavoite on löytää teoreettinen lähestymistapa, jota voitai- siin myös käyttää sekaviljelyn kokeelliseen tutkimiseen. Hän soveltaa ratkaisussaan la- jien välistä kilpailua koskevaa ekologian teoriaa. Teorian mukaan yhteisviljely on tuottoisaa sellaisina yhdistelminä, joissa molempien kasvilajien yksilöt rajoittavat muiden omanlajisten yksilöiden kasvua enemmän kuin toisenlajisten yksilöiden.
Nämä ehdot voidaan — ehkä — selvittää kasvatuskokeilla ja saada siten teoreettises- ti perusteltu käsitys eri yhdistelmien tar- joamista mahdollisuuksista.
J. Vandermeer: The Interference Production Principle. An Ecological Theory for Agricul- ture. — BioScience 31:361-364 (1981).
iffiqPi
ea ei wffieur• la ~IP affillielr arr
mlliahlf,Ndiiii=vdamewl,„ mmiLfsznåriri
tui pahoin, ja peruselintarvikkeita tuottava talonpoikaisto eli kurjissa oloissa.
Vallankumouksen jälkeen oli sandinis- teilla kärjistäen kaksi vaihtoehtoa: luottaa maatalouden vientisektoriin, joka oli ainoa tapa saada ulkomaan valuuttaa, tai raken- taa kotimarkkinoihin nojautuvan "talon- poikaiskapitalismin" varaan.
Aluksi oli voitolla vientisektoria painot- tanut suuntaus. Sitä tuki maan tarve saada vientituloja. Useat seikat menivät kuiten- kin vikaan. Kansainvälisten markkinoiden pakkopaidan ahtaus aliarvioitiin — pienen maatalousmaan on mahdoton noudattaa it- senäistä vientipolitiikkaa, muodostipa sen hallitusvallan kuka tahansa. Jatkuva sota aiheutti vaikeuksia elintarvikehuollolle. Li- säksi ilmaantui poliittisia tekijöitä. Talon- pojat olivat osallistuneet Somozan hallituk- sen kaatamiseen ja halusivat — oikeutetus- ti, epäilemättä! — maareformia. Hallituk- sen kannalta oli tärkeätä turvata maaseu- dun poliittinen tuki. Maatalouspolitiikka muuttuikin itsenäistä talonpoikaistoa tuke- vaksi.
Millaista siis on mielekäs "siirtymävai- heen teknologia" Nicaraguan oloissa? Sel- västikin sen pitäisi tukea peruselintarvik- keiden — maissin, riisin, pavun — tuotan- toa talonpoikien asemaa vahvistaen, mutta vientituotteiden — puuvillan, kahvin — viljelystä ei voida kokonaan luopua.
Viljelymenetelmien kehittämisen suh- teen tavoitteet ovat keskenään osin ristirii- taisia. Meidän työmme painottuu edelleen vientisektoriin, erityisesti puuvillan vilje- lyyn liittyviin ongelmiin.
Tärkeä kysymys on, voidaanko maanvil- jelymenetelmiä soveltaa sellaisenaan eri mittakaavoissa, sekä suur- että pientiloilla.
Itse en usko, että mittakaavasta täysin riip- pumattomia menetelmiä voidaan kehittää.
Silti esimerkiksi sekaviljelyä voidaan jos- sain määrin soveltaa niin "talonpoikaiska-
pitalismin" kuin suurtilojenkin viljely-yksi- köillä. Sekaviljelyn soveltamista suurilla ti- loilla epäillään yleensä siksi, että sadonkor- juun koneistaminen ei onnistu 1800-luvulta periytyvällä leikkuupuimuritekniikalla.
Ikään kuin uudenlaisia korjuukoneita ei olisi mahdollista kehittää.
Meksikon. ja Nicaraguan kehityksen ver- tailu selventää "siirtymävaiheen teknolo- gian" riippuvuutta yhteiskunnallisista olois- ta. Menetelmä, joka Meksikossa vahvistai- si maatalouden oligarkioiden asemaa, voi Nicaraguassa edistää yhteiskunnallista muutosta.
Tiedon valvonta kansainvälisen herruuden muotona
JV: Nicaraguassa käymissämme poliittisis- sa keskusteluissa on viime aikoina noussut esiin uusi aihe, joka vaikuttaa erittäin tär- keältä: Kolmannen maailman maiden tuo- tantokoneiston ja -tekniikan uudistamiseen tarvittava tieto on pääosin Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan tietopankkien valvon- nassa.
Tiedostimme tämän konkreettisen ta- pauksen yhteydessä. Biokaasun tuotannos- ta pyritään Nicaraguassa kehittämään kes- keinen osa maaseudun energiahuoltoa.
Ryhmämme intialainen jäsen totesi, että Intiassa asiasta on runsaasti käytännön ko- kemuksia. Niiden tuottama tieto on kuiten- kin kerätty länsisaksalaisiin teknisiin kirjas- toihin — ja kaikkihan tietävät, tai ainakin aavistavat, että Länsi-Saksaan tallennettu tekninen tietämys ei ole vapaasti käytettä- vissä. On jotakuinkin mahdotonta, että kolmannen maailman maat voisivat suo- raan keskenään vaihtaa kokemuksia tekno- logian uudistamisesta. Kaikki tapahtuu te- ollistuneen lännen välityksellä.
Tähän liittyy vielä se epämiellyttävä yk- sityiskohta, että länsimaat käyttävät ilmei-
sesti hallituksista riippumattomia avustus-.
ja hyväntekeväisyysjärjestöjä (kansalaisjär- jestöjen kehitysapua) eräänä monopolisoi- misen välikappaleena. Järjestöt toimivat nykyään kaikkialla kolmannessa maailmas- sa. Niiden työntekijät ovat asialleen omis- tautuneita ja tekevät tavattomasti työtä usein juuri vaihtoehtoisen tekniikan kehit- tämisen parissa. Heidän toimintansa tuot- tama tietämys kasautuu ensimmäisen maailman tietopankkeihin, ja kaupallisen hyödyn keräävät ensimmäisen maailman suuryhtiöt.
Kuten sanottu, olemme vasta äskettäin tiedostaneet tämän ongelman, emmekä ole vielä perillä sen kattavuudesta.
Länsi-Eurooppa ja Japani tuntuvat aina- kin omaksuneen tämän toimintalinjan.
USA:n keskeinen toimintatapa sen sijaan on lähettää väkeä räjäyttämään yritykset taivaan tuuliin.
YH: Toimintasi poliittinen tausta on selkiy- tynyt, joten keskustelkaamme nyt mahdol- lisimman konkreettisesti sen vaikutuksesta tutkimustyöhösi. Tutkimusaiheesi on seka- viljely. Vaikuttiko politiikka aiheen valin- taan?
JV: Ei suoranaisesti. Työskennellessäni Meksikossa huomasin, että sikäläinen ta- lonpoikaisto soveltaa sekaviljelyä hyvin yleisesti. Menetelmä on ekologille ilmei- nen teoreettinen haaste. Kyse on kahden lajin kasvattamisesta yhdessä — yhdessä esiintyvien lajien keskinäinen kilpailu ja kilpailun vaikutus niiden populaatioiden kasvuun oli oman väitöskirjatyöni aihe.
Ehkä sekaviljelyn menetelmiä voi paran- taa, ja ehkä sen soveltamisen ei tarvitse ra- joittua talonpoikaiseen pienviljelyyn.
Sekaviljely on nimenomaan oma tutki- musaiheeni. Jotkut työtoverini suhtautuvat sen kehittämiseen paljon epäilevämmin.
Meksikossa aloin tutkia maissin ja papujen sekaviljelmiä, jotka ovat siellä laajassa käytössä samoin kuin Yhdysvaltojen etelä- valtioissakin. Nicaraguassa olen tutkinut tomaatin ja pavun sekaviljelyä, joka vä- hentää tomaatin tuholaiskuormaa, sekä erittäin vaikean Cyperus rotundus rikka- kasvin torjuntaa helpottavaa maissin ja pa- vun viljelyä yhdessä.
Tavoitteeni on ollut sekä ymmärtää se- kaviljelyn yleisiä ekologisia ehtoja että sel- vittää menetelmän kehittämisen mahdolli- suuksia. Oikeastaan pitäisi puhua menetel- mistä, monikossa, sillä sekaviljelyn muun- noksia on maapallon eri puolilla ollut käy- tössä valtava määrä.
Käsittääkseni sekaviljelyn laajamittainen soveltaminen helpottaisi Nicaraguan elin- tarviketilannetta. Se lisäisi maankäytön te- hokkuutta ehkä neljänneksellä ja vähentäi- si hyönteismyrkkyjen ja keinolannoittei- den tarvetta. Pääsemme alkavana vuonna soveltamaan tomaatin ja pavun yhdistel- mää tuotannollisesti. Uusien menetelmien kokeileminen riittävän laajassa mittakaa- vassa on valitettavasti erittäin vaikeaa — myös Nicaraguassa, missä Somozan kau- den perinteet vaikuttavat vielä sekä virka- miesten että tuottajien asenteisiin.
YH: Onko tutkimuksesi poikennut siitä, mi- tä missä tahansa USA:n yliopistoissa teh- dään? Olisiko täsmälleen sama tutkimus syntynyt Berkeleyn maataloustiedekunnan laitoksilla?
JV: Olen suuntautunut ehkä enemmän me- netelmien parantamiseen — mikä tietysti vaikuttaa siihen, millä tasolla pyrin niitä ymmärtämään. Myös muut tutkijat ovat osoittaneet teoreettista mielenkiintoa seka- viljelyä kohtaan, mutta eri tasolla. Käytös- sä olevat menetelmät on otettu annettuna, ja sillä hyvä. Aihetta käytännöllisesti lähes-
tyneet tutkijat taas ovat useimmiten olleet toivottoman empiirisiä.
Oma poliittisuuteni on synnyttänyt asen- teen, että menetelmiä voi muuttaa. Viljely- menetelmät ovat olemassa vain osina inhi- millistä käytäntöä. Jotta niitä voi muuttaa, on voitava muuttaa yhteiskunnallista käy- täntöä. Tämä sivuaa keskusteluamme "siir- tymävaiheen teknologiasta". Kun tutkija kiinnostuu jonkin teknisen menetelmän ke- hittämisestä — olkoon kiinnostuksen taus- ta mikä hyvänsä — täytyy hänen liittää it- se menetelmää koskeviin pohdintoihinsa jonkinlainen käsitys siitä, kuka menetel- mää soveltaa ja millaisissa yhteiskunnalli- sissa oloissa. "Perustutkimuksen" ja "so- veltavan tutkimuksen" raja muuttuu täl- löin sangen häilyväksi. Yhteiskunnallisista käytännöistä täysin irrallista perustutkimus- ta ei mielestäni ole. Tämä näkemys on po- liittisuuteni tuotetta ja vaikuttaa myös tut- kimukseni suuntautumiseen.
YH: Kuinka läheiset ovat järjestönne NWAG:n yhteydet USA:n tieteelliseen yh- teisöön ja politiikasta syrjässä oleviin tutki- joihin?
JV: Järjestön perustamisen jälkeen 70- luvun loppuvuosina toimimme yliopistoilla sangen tiiviisti. Meillä oli melkoisesti lähe- tyssaarnaajan asennetta. Yritimme vaikut- taa muiden tutkimuksiin painostamalla hei- dät miettimään, millä perusteella he valitsi- vat tutkimusaiheensa ja mihin heidän tutki- mustensa tuloksia sovelletaan.
Toimintamme on kuitenkin muuttunut, ja se johtuu suureksi osaksi työstämme Ni- caraguassa. Nykyisin olemme kiinnostunei- ta pelkästään tutkimuksen laadusta. Hy- vän tutkimuksen tuloksia voi käyttää joko teoreettisesti tai käytännöllisesti hyväksi, muu on merkityksetöntä. Itse olen kiinnos- tunut kaikesta, mitä ekologit tekevät — ja mitä agronomit tekevät. En kuitenkaan py-
ri muuttamaan heidän suhtautumistaan ja asenteitaan.
Työmme painopiste on tällä hetkellä Ni- caraguassa. Emme harjoita USA:n yliopis- toilla juuri muuta kuin tähän liittyvää soli- daarisuustoimintaa. Joidenkin jäsentemme mielestä tämä on virhe. Se saattaa olla tot- ta, mutta toisaalta Nicaraguassa on tavatto- man paljon tekemistä.
Aiempi saarnaajan asenteemme johti usein aiheetta suhteiden tulehtumiseen se- kä eristymiseemme USA:n yliopistoyhtei- söissä. Esimerkiksi omalla laitoksellani kanssani ei haluttu keskustella tieteestä, koskan minun pelättiin puhuvan pelkkää politiikkaa. Tilanne oli mieletön ja johti luonnostaan toimintamme muuttumiseen.
Erityistä teoreettista analyysiä ei tehty.
Tomaatti on punainen
JV: Ann Arborissa eräs konkreettinen toi- mintakohteemme on ollut yhteistyö tomaa- tinpoimijoiden ammattiliiton FLOC (Farm Labor Organizing Committee) kanssa. Se valottaa kahta käsittelemäämme teemaa:
teknologista muutosta maataloudessa sekä perustutkimuksen asemaa sovellutuksia hallitseviin taloudellisiin mahteihin näh- den.'
Keski-Länsi (Ohio, Michigan, Illinois) on Kalifornian ohella USA:n tomaatinvil- jelyn keskus. Viljely tapahtuu suurimmak- si osaksi perhetiloilla, jotka ovat tehneet sopimukset tomaattia jalostavien elintarvi- keteollisuuden jättien — Cambell's, Lib- by, Hunt, Heinz — kanssa. Tomaattien poimintaan saapuu sadonkorjuuaikaan ete- lävaltioista 19 000 siirtotyöläistä. Nämä saavat huonoa palkkaa ja joutuvat elä- mään korjuuajan ala-arvoisissa olosuhteis- sa. Korjuutyöläiset järjestäytyivät 60-luvul- la ja ajoivat mm. lakkoillen parannuksia oloihinsa. Tämän seurauksena elintarvike-
teollisuus alkoi ajaa poiminnan koneista- mista. — Ei laisinkaan yllättävä reaktio, sillä sama tekijä on ollut maatalouden ko- neistamisen takana USA:ssa kautta aiko- jen, kuten tapaus tapaukselta voidaan osoittaa.
Tomaatinpoiminnan koneistamiseksi on ratkaistava kaksi maatalousbiologista on- gelmaa. Ensinnäkin koko sadon tulee kyp- syä mahdollisimman samanaikaisesti — korjuukoneet ajavat pelloilla vain kerran.
Toiseksi tomaattien pitää kestää vahingoit- tumattomina mekaanisen korjuun aiheutta- mat kolhut. Näiden tavoitteiden toteutta- minen vaatii tutkimusta, joka kattaa mm.
lannoituksen, tuholaistorjunnan sekä to- maattien varastointiteknologian,
Eteemme piirtyy siis "tieteellinen ongel- ma", jonka edellyttämä tutkimus ulottuu perustutkimuksen laitoksille asti. Ongelma on kuitenkin yksikäsitteisesti lähtöisin elin- tarviketeollisuuden suuryritysten tarpeista.
Retorisesti voisi arvuuttaa, mikä on maata- louden tutkimuslaitosten vastaus . . . Ne ovat toistaiseksi osallistuneet kritiikittä korjuun koneistamista edistävään tutki- mukseen. Olemme perehtyneet tutkimuk- sen historiaan, josta on paljastunut todella likaisia yksityiskohtia. Laitosten edustajat ovat mekaanista korjuuta puolustellessaan jopa vääristelleet julkisuudessa tutkimustu- loksiaan.
Myös monet yliopistot ovat sitoutuneet ajamaan maatalouden koneistamista ja te- ollistamista, vaikka tämä tapahtuu sekä työntekijöiden että peltojen tuottavuuden ja elintarvikkeiden laadun kustannuksella.
Eräs ympäristöjärjestö haastoi taannoin Kalifornian (Davis) yliopiston oikeuteen, koska sen maataloustutkimus loukkaa yli- opiston peruskirjaa. Peruskirja määrittelee yliopiston tehtäväksi yleisen hyvän edistä- misen. Jutun käsittely on kesken, mutta ympäristönsuojelijoilla on hyvät mahdolli-
suudet voittaa kanteensa.
Keski-Lännen tomaattiasia on kehittynyt 80-luvulla kiintoisaan suuntaan. Korjuutyö- läisten ammattiliitto on yhä selvemmin kohdistanut lakkonsa ja vaatimuksensa suuryrityksiin — siis ohi muodollisten työn- antajiensa eli viljelijöiden, jotka ovat yri- tysten puristuksessa. Lisäksi työläiset ovat alkaneet luoda omaa ohjelmaa tomaatinvil- jelyn kehittämiseksi. Tavoitteena on esi- merkiksi hyönteismyrkkyjen käytön. vähen- täminen ja tomaatin ravinnepitoisuuden parantaminen.
Tässä tulee Ann Arborin biologien kes- kuudessa muodostettu tukiryhmä näytel- mään mukaan. Olemme auttaneet korjuu- työläisiä ohjelman laadinnassa kykyjemme mukaan.
Asetelmalla on nähdäkseni yleisempää- kin kantavuutta. Radikaalit tutkijat ajatte- levat ainakin USA:ssa liian helposti, ettei muu kuin akateemisesti vakiintunut tutki- mus ole mahdollista — paitsi ehkä vallan- kumouksen jälkeen. Merkityksellisiä vaih- toehtoja avautuu kuitenkin koko ajan.
Voimme valita, istummeko Libbyn ja
Heinzin tutkimuskomissioissa ja hallinto- neuvostoissa, vai veljeilemmekö tomaatin- poimijoiden kanssa . . .
Vastarinnan tukipisteitä on yliopistoja ympäröivä yhteiskunta täynnä. Kysymys on siitä, rohkenemmeko löytää ne.
VIITTEET
1 Nicaraguan maatalouden ekologisista ongel- mista enemmän John Vandermeerin haastat- telussa "Nicaragua pyrkii ulos myrkkykier- teestä", Suomen luonto 2/1987: 32-35.
2 Myös: J. Vandermeer: Moving towards inde- pendent agriculture. Nicaragua struggles in the world economy. — Science for the People Jan./Febr. 1986: 16-21. Joseph Collins ym.:
Vaikea vallankumous. Uuden Nicaraguan maareformi ja ravinto-ongelmat. — Perusta ry. 1986.
3. Myös: J. Vandermeer: Tomatoes in the Mid- west. Agricultural research and social conf- lict. — Science for the People Jan./Febr.
1981: 21-30. U. Kitron ym.: The tomato is red: agriculture and political action. — Te- oksessa: More than the Parts. Biology and Politics. L. Birke & J. Silvertown (toim.).
Pluto Press 1984.
