Esseitä etsintäkitkojen ja epäsymmetrisen informaation vaikutuksista työ- ja luottomarkkinoilla

Esseitä etsintäkitkojen ja

epäsymmetrisen informaation vaikutuksista työ- ja

luottomarkkinoilla

¹

Timo Vesala VTT, tutkija

Helsingin yliopisto, RAKA ja HECER

V

äitöskirjassani tutkitaan teoreettisesti etsin- täkitkojen, hajautetun hinnanmuodostuksen sekä epäsymmetrisen informaation yhteisvaiku- tuksia työ- ja luottomarkkinoilla. Työn keskei- simpiä teemoja ovat ns. signalointimotiivin vai- kutukset kouluttautumispäätöksiin kitkaisilla työmarkkinoilla, rahoitusresurssien jakautumi- sen tehokkuus luotonetsintämarkkinoilla, sekä talouden palkkarakenteen ja työvoiman tuot- tavuusjakauman välinen yhteys.

Analyysissä sovelletaan etsintäteoriaa, joka nykyisin on hyvin laajalti käytetty teoreettinen

viitekehys erityisesti työn taloustieteessä. Etsin- täteorian avulla kuvataan markkinoita, joilla kaupankäynti on hajautettua ja epäorganisoi- tua. Kaupantekotilanteet ovat yksityisiä ja nii- hin osallistuu vain rajallinen määrä ostajia ja myyjiä. Etsintämalleihin on myös sisäänraken- nettu ajatus etsintäkitkoista, jotka syntyvät ta- louden eri toimijoiden vaikeuksista löytää itsel- leen sopivia kaupankäyntimahdollisuuksia. Et- sintäkitkat aiheuttavat kustannuksia ja siten tehottomuutta markkinoiden toiminnalle.

Hajautettu ja koordinoimaton kaupankäyn- nin ”mikrorakenne” on erityisen luonteen- omainen työmarkkinoille. Työnhakijalla on yleensä parhaimmillaankin vain muutamia kontakteja eri työnantajiin eikä hänellä ta- vallisesti ole varmaa tietoa muualla tarjolla olevista palkoista. Samaten uusien avoinna ole- vien työpaikkojen etsiminen vaatii ponnistelu- ja. Vastaavia elementtejä on helppo nähdä myös luottomarkkinoilla, joilla lainanhakijat joutuvat etsimään sopivia lainanantajia ja so-

1 Tämä kirjoitus esittelee väitöskirjani ”Essays on search and informational asymmetry in labor and credit markets”, joka hyväksyttiin Helsingin yliopistossa 1. kesäkuuta 2005.

Väitöskirjan ohjaajina ovat toimineet professorit Seppo Hon- kapohja, Erkki Koskela ja Rune Stenbacka. Väitöskirjan esi- tarkastajina olivat professorit Juuso Välimäki ja Yves Ze- nou. Vastaväittäjänä toimi professori Maarten Janssen. Kii- tän Suomen Kulttuurirahastoa ja Yrjö Jahnssonin säätiötä taloudellisesta tuesta. Kiitän myös Suomen Pankkia mah- dollisuudesta vierailla tutkimusosastolla syksyllä 2003 ja vie- lä uudelleen syksyllä 2004.

pimaan lainanehdoista kahdenvälisissä neuvot- teluissa.

Hajautetun mikrorakenteen ansiosta etsin- tämalleissa on mahdollista yhdistää yksityis- kohtainen kuvaus markkinaosapuolien kau- pankäynnistä makrotaloudellisten ilmiöiden tarkasteluun. Toisin kuin perinteisessä kilpai- lullisen tasapainon analyysissä, hinnanmuodos- tus voidaan perustaa markkinaosapuolten stra- tegiselle vuorovaikutukselle. Esimerkiksi saa- dessaan palkkatarjouksen työnantajalta työnte- kijän on arvioitava, kuinka suurella todennä- köisyydellä hän voi saada ainakin yhtä hyvän tarjouksen muualta. Vastaavasti työnantajan on mietittävä tarjousta tehdessään, miten helpos- ti on mahdollista löytää vähintään yhtä pätevä toinen työntekijä, mikäli käsillä oleva työnha- kija ei hyväksy tehtyä tarjousta.

Väitöskirjassani osoitetaan, että strategisen hinnanmuodostuksen ja epätäydellisen infor- maation seuraamusten tarkastelu etsintäteo- reettisessa mallissa voi monissa sovelluksissa jopa ratkaisevasti muuttaa aiemmassa kirjalli- suudessa esitettyjä tuloksia, jotka tyypillisesti on johdettu kilpailullisen tasapainon viiteke- hyksessä. Seuraavissa alaluvuissa eritellään tar- kemmin väitöskirjan lukujen teemoja ja uusia johtopäätöksiä.

1. Koulutuksen signalointimotiivi etsintätasapainossa

Spencen (1973) hypoteesin mukaan työnanta- jien kyvyttömyys havaita työntekijöiden todel- lista tuottavuutta saattaa johtaa ns. separoivaan tasapainoon, jossa työntekijät valitsevat eri koulutustason ”signaloidakseen” omaa tuotta- vuuttaan. Tällainen tasapaino on mahdollinen, mikäli korkean tuottavuuden työntekijät kyke- nevät hankkimaan koulutusta helpommin tai

vähäisemmin kustannuksin kuin matalan tuot- tavuuden omaavat työntekijät. Koulutuksella sinänsä ei tarvitse olla työn tuottavuutta lisää- vää vaikutusta vaan pelkkä signalointimotiivi riittää luomaan kannustimet työntekijöiden kouluttautumiselle. Spence pitikin mahdollise- na, että kouluttautuminen on hyvinvointimie- lessä hyödytöntä toimintaa. Riley (1979) yleis- ti Spencen tuloksia todentamalla, että kilpai- lullisessa tasapainossa signalointimotiivi johtaa väistämättä ylikouluttautumiseen, riippumatta koulutuksen ja työn tuottavuuden välisen yh- teyden voimakkuudesta.

Väitöskirjani ensimmäisessä esseessä tarkas- tellaan Rileyn (1979) kuvaamaa tapausta etsin- tämallissa, jossa palkat määräytyvät työntekijöi- den ja työnantajien kahdenvälisissä neuvotte- luissa. Palkkaneuvotteluissa määritetään jako- sääntö, jonka mukaan työn tuottama ylijäämä jaetaan osapuolten kesken. Ylijäämän jakami- sen vuoksi koulutuksen yksityiset tuotot ovat tyypillisesti sosiaalisia tuottoja pienemmät, jol- loin signalointimotiivi ei välttämättä ole riittä- vän voimakas sosiaalisesti optimaalisen koulu- tustason hankkimiseksi. Mallissa osoitetaan, että ”alikouluttautumista” tapahtuu ainakin tuottavuusjakauman alapäässä, kun taas kor- kean tuottavuuden työntekijät ovat edelleen alttiita ”ylikouluttautumiselle”. Etsintäkitkat pahentavat työntekijöiden alikouluttautumista.

Esseessä havaitaan myös se, että osaamista painottava tekninen kehitys voimistaa korkean tuottavuuden työntekijöiden signalointimotii- via, minkä seurauksena sekä koulutus- että palkkaerot kasvavat. Koko työmarkkinoiden tasolla alikouluttautuminen saattaa johtaa ta- sapainojen monikäsitteisyyteen. Tällöin yhdel- le tasapainoista on ominaista korkea työttö- myys ja alhainen yleinen koulutustaso. Vastaa- vasti on olemassa korkeasti koulutettujen tasa-

paino, jossa myös vallitsee matala työttömyys.

Tasapainojen monikäsitteisyyden vuoksi

”harppauksen” omainen (ns. ”Big Push” de- velopment) taloudellinen kehitys on mahdol- lista. Voidaan osoittaa, että jopa hyvin vähäi- set parannukset markkinoiden toiminnassa – esimerkiksi etsintäkitkojen lieventyminen – saattavat sysätä talouden epäsuotuisasta tasa- painosta korkean koulutusasteen ja matalan työttömyyden tasapainoon.

2. Luottomarkkinat ja

epäsymmetrinen informaatio Toisessa esseessä tarkastellaan rahoitusresurs- sien jakautumisen tehokkuutta luotonetsintä- markkinoilla. Luotonhakijat voivat valita joko

”riskipitoisen” tai ”turvallisen” investointikoh- teen. Rahoittajat havaitsevat valitun investoin- tikohteen tyypin mutteivät luotonhakijan ky- vykkyyttä, joka vaikuttaa riskillisen investoin- nin onnistumismahdollisuuksiin. Tehokkuus edellyttää, että riskipitoisen projektin valitse- vat vain korkean onnistumistodennäköisyyden omaavat agentit.

Aiemmissa epäsymmetrisen informaation luottomarkkinamalleissa (mm. De Meza ja Webb, 1987) on yleensä tarkasteltu vain yh- dentyyppistä investointimahdollisuutta kerral- laan. Tällöin kilpailullinen tasapaino johtaa tyypillisesti ylisuureen rahoitusvolyymiin: ns.

ristisubvention²vuoksi markkinoille osallistuu myös luotonhakijoita, joiden onnistumistoden-

näköisyys on hyvinvointimielessä liian alhai- nen. Esseen mallissa ristisubventiota voi kui- tenkin tapahtua vain riskipitoisten projektien rahoituksessa, sillä turvallisten investointien odotetut tuotot eivät riipu lainanhakijan tyypis- tä. Lainanhakijoiden valikoituminen eri projek- teihin määräytyy riskipitoisten ja turvallisten investointien suhteellisten lainanhintojen pe- rusteella. Esseen keskeisenä tavoitteena onkin tutkia, miten erilaiset markkinaolosuhteet vai- kuttavat etsintätasapainossa muodostuviin lai- nanhintoihin ja siten rahoitusresurssien jakau- tumisen tehokkuuteen.

Esseessä osoitetaan, että resurssien tehokas jakautuminen voi toteutua vain riittävän ”lik- videillä” luottomarkkinoilla. Luotonhakijoiden yksityiset tuotot investointien tehokkaasta va- linnasta kasvavat parantuneen likviditeetin myötä, koska markkinalikviditeetti lisää luo- tonhakijan todennäköisyyttä onnistua kilpaile- vien lainatarjousten etsinnässä. Vaikka ristisub- ventio houkuttelee heikkoja lainanhakijoita va- litsemaan riskipitoisen projektin, kasvaneet yksityiset tuotot sosiaalisesti optimaalisesta va- linnasta takaavat tehokkaan resurssien jakau- tumisen. Ristisubventio alkaa dominoida luot- tomarkkinoiden likviditeetin vähentyessä, mikä kasvattaa liiallista riskinottoa. Toisaalta epälik- videissä olosuhteissa luottomarkkinoiden tasa- paino on monikäsitteinen. Markkinoilla on mahdollista päätyä myös stagnaationomaiseen tasapainoon, jossa kaikki luotonhakijat pitäy- tyvät turvallisissa projekteissa. Tällöin riskin- otto on luonnollisesti liian vähäistä.

Koska markkinoiden likviditeetin voidaan ajatella kuvaavan markkinoiden kilpailullisuut- ta³, mallin päätulos kyseenalaistaa kirjallisuu-

2 Kilpailullisilla markkinoilla ristisubventio johtuu siitä, että lainanhinta perustuu luotonhakijoiden keskimääräi- seen onnistumistodennäköisyyteen. Tällöin keskimääräistä heikommat luotonhakijat saavat markkinoilta rahoitusta

”liian” halvalla ja voivat siten toteuttaa investoinnit, vaik- ka sen sosiaaliset kustannukset olisivatkin odotettuja tuot- toja suuremmat.

3 Walrasilainen kilpailullinen tasapaino voidaan johtaa mallin rajatapauksena, kun etsintäkitkat lähestyvät nollaa ja markkinat tulevat siten täysin likvideiksi.

dessa vallalla olevan näkemyksen, jonka mu- kaan kilpailulla on taipumus lisätä liiallista ris- kinottoa luottomarkkinoilla.⁴

3. Palkkarakenne ja työn-

tekijöiden tuottavuusjakauma Kolmannen esseen keskeisimpänä tavoitteena on selittää talouden palkkarakenteen ja työn- tekijöiden tuottavuusjakauman välistä yhteyttä.

Mallissa laajennetaan Kultin ja Virrankosken (2004) kehittelemää hinnanmuodostusmeka- nismia siten, että työntekijöiden heterogeeni- suus tuottavuuden suhteen voidaan ottaa huo- mioon. Mallin keskeinen oletus on, että kah- denvälisen palkkaneuvottelun osapuolet – yri- tys ja työnhakija – voivat käynnissä olevan neu- vottelun ohella etsiä vaihtoehtoisia kumppanei- ta työmarkkinoilta, mikäli eivät välittömästi pääse sopimukseen palkasta. Yritys voi siis saa- da hakemuksen kilpailevalta työnhakijalta tai työnhakija voi löytää jonkin muun avoimen työ- paikan. Tällaisessa tilanteessa osapuoli, jolla on kaksi vaihtoehtoista kontaktia pystyy kilpailut- tamaan vastapuolen tarjoukset. Lisäksi mallis- sa oletetaan, että palkkaneuvottelu alkaa työn- antajan tekemällä palkkatarjouksella. Tasapai- nossa työnantajan tarjous on juuri niin hyvä, että työntekijä mieluummin hyväksyy sen kuin etsii vaihtoehtoisia kontakteja ja odottaa kilpai- levia tarjouksia. Kunkin tuottavuusluokan ta- sapainopalkka on yksikäsitteinen.

Esseen tärkein havainto on, että tasapaino- palkka riippuu epälineaarisesti työntekijän tuottavuudesta: korkeamman tuottavuuden työntekijät ansaitsevat aidosti suuremman osuuden työsuhteen tuottamasta ylijäämästä

kuin matalamman tuottavuuden työntekijät.

Palkkaneuvottelujen ”uhkapisteen”⁵määräyty- miseen vaikuttaa tasapainopolun ulkopuolinen skenaario, jossa kaksi työntekijää kilpailee sa- masta työpaikasta. Tässä tilanteessa korkeam- man tuottavuuden työntekijä on suhteellisesti paremmassa asemassa, mikä työnantajan on te- kemässään palkkatarjouksessa kompensoitava korkean tuottavuuden työnhakijalle. Huomat- takoon, että palkkojen ja työn tuottavuuden epälineaarinen riippuvuus ei synny Nashin (1950) neuvottelumallissa, mikäli työntekijän neuvotteluvoimaa kuvaava eksogeeninen para- metri on sama kaikilla tuottavuustasoilla.

Palkkarakenteen epälineaarisuus tuottaa lukuisia empiirisesti relevantteja johtopäätök- siä. Malli esimerkiksi ennustaa, että työnteki- jöiden tuottavuusjakauman hajonnan kasvami- nen lisää palkkaeroja, mille on olemassa run- saasti myös empiiristä näyttöä⁶. Samoin havai- taan, että mitä enemmän korkean tuottavuu- den alat painottuvat koko työvoiman tuotta- vuusjakaumassa sitä kapeampi on työmarkki- noiden palkkajakauma. Tämä tulos saattaa se- littää esimerkiksi Yhdysvaltain ja Manner-Eu- roopan palkkarakenteiden erilaisuutta.⁷Palk- kaerojen viimeaikaista kasvua puolestaan on usein pyritty selittämään ns. korkean tuotta- vuuden aloja suosivalla teknisellä kehityksellä⁸. Esseessä kuitenkin osoitetaan, että vastaava kehitys voi aiheutua myös yleisestä, kaikkia tuottavuustasoja yhtäläisesti kohtelevasta tek- nisestä kehityksestä. "

4Tämän johtopäätöksen ovat eri yhteyksissä esittäneet mm.

Broecker (1990) ja Kelley (1990).

5Uhkapisteellä tarkoitetaan tässä yhteydessä tilannetta, jos- sa työntekijä ei hyväksy tehtyä palkkatarjousta vaan etsii ja odottaa mahdollisia ulkopuolisia tarjouksia.

6Mm. Devroye ja Freeman (2001).

7Katso esim. Freeman ja Schettkat (2001).

8Engl. skill-biased technical change

Kirjallisuus

Keeley (1990): ”Deposit Insurance, Risk and Mar- ket Power in Banking,” American Economic Re- view 80, s. 1183–1200.

Broecker, T. (1990): ”Credit-Worthiness Test and Interbank Competition,” Econometrica 58, s. 429–452.

De Meza, D. ja D. C. Webb (1987): ”Too Much In- vestment: A Problem of Asymmetric Informa- tion,” Quarterly Journal of Economics102, s. 281–

292.

Devroye, D. ja R. Freeman (2001): ”Does Inequali- ty in Skills Explain Inequality of Earnings Across Advanced Countries?,” NBER Wp No 8140.

Freeman, R. ja R. Schettkat (2001): ”Skill Compres- sion, Wage Differentials and Employment: Ger- many vs. the US,” Oxford Economic Papers3, s. 582–603.

Nash, J. (1950): ”The Bargaining Problem,” Econo- metrica 18, s. 155–162.

Riley, J. G. (1979): ”Informational Equilibrium,”

Econometrica 47, s. 331–359.

Spence, A. M. (1973): Job Market Signalling,” Quar- terly Journal of Economics 87, s. 28–55.