Tekninen kehitys ja pankkikilpailu *
Jukka Vesala KTT
Euroopan keskuspankki
Puhelinpankkitoiminta kattaa jo useita eri pal- veluja. Internetin käyttö oli aluksi pelkästään asiakkaiden informointia, mutta on jo laajen- tunut merkittävästi talletuksiin ja maksuihin, ja standardoitujen luottojen ja varainhallintapal- velujen välitys on alkanut. Konttori ei ole siis ainoa jakelukanava enää luotoillekaan, kun luottotietoja voidaan välittää puhelimitse tai sähköpostilla ja luottohakemuksia voidaan kä- sitellä ja valvoa automatisoidusti.
Etäpalvelut, eli puhelin- ja internetpalvelut muuttavat olennaisesti pankkikilpailua, koska asiakkailla on mahdollisuus hankkia helposti tietoa vaihtoehtoisista tarjouksista, eikä etäisyy- dellä lähipankin konttoriin ole enää määräävää merkitystä. Palvelujen tarjonnan kannalta laa- jaa konttoriverkostoa ei välttämättä tarvita saa- vuttamaan asiakkaita, mikä parantaa pienen konttoriverkoston omaavien mm. ulkomaisten tai erikoistuneiden pankkien kilpailumahdol- lisuuksia. Lisäksi monenlaiset pankkisektorin ulkopuoliset rahoitusalan yritykset sekä myös vähittäiskaupan ja tietotekniikka-alan yritykset ovat tulleet pankkimarkkinoille monissa mais- sa.
P
ankkitoiminnassa ei ollut käytännössä lain- kaan korkokilpailua, ennen kuin korkosään- nöstely purettiin maailmanlaajuisesti pääosin 80-luvun loppupuolella. Väitöstutkimus perus- tuu ajatukseen, että tässä vapaassa kilpailuym- päristössä tietotekniikan kehitys on merkittä- vin pankkikilpailua muuttava tekijä.Pankit ovat pitkään soveltaneet tietotek- niikkaa prosessiensa tehostamiseen, mutta kil- pailun kannalta olennaista on nyt meneillään oleva palvelujen jakelutekniikoiden kehittymi- nen ja jakelun siirtyminen pois yksinomaan konttoreista. Pankkien käteis- ja maksuauto- maattien kautta hoidetaan yhä enemmän ylei- simpiä talletustilien hallintaan ja maksuihin liit- tyviä pankkiasioita. Sittemmin puhelin- ja in- ternetpankkitoiminta on laajentanut konttorei- den ulkopuolisten palvelujen määrää ja siirtä- nyt jakelun pankkien omista verkostoista ylei- siin ja kaikille avoimiin tietoliikenneverkkoihin.
* Lectio praecursoria Helsingin kauppakorkeakoulussa 26.
helmikuuta 2001 väitöskirjan ”Technological Transforma- tion and Retail Banking Competition: Implications and Measurement” tarkastustilaisuudessa.
Meneillään voi olla vaikutusten laajuudelta säännöstelyn purkuun verrattavissa oleva mur- ros, jota ei kuitenkaan ole juurikaan vielä tut- kittu pankkitoimintaa käsittelevässä toimialan taloustieteessä.
Väitöskirjassa on viisi lukua, josta kolme keskimmäistä sisältää pääasialliset analyysit.
Toisessa luvussa on Euroopan maita koskeva empiirinen yleistarkastelu, jossa analysoidaan säännöstelyn purkamisen ja pankkipalvelujen jakelutekniikoiden kehityksen vaikutuksia kil- pailuun ja pankkien kannattavuuteen. Luvus- sa esitetään uusia empiirisiä tuloksia. Kolman- nessa luvussa väitetään, että yleisesti käytetty spatiaalinen pankkikilpailumalli ei enää sovel- lu, ja johdetaan mallikehikko, jota voidaan käyttää teknisen kehityksen vaikutusten analy- soimiseen julkisen politiikan kannalta ja jota voidaan soveltaa empiirisessä tutkimuksessa.
Neljännessä luvussa on mallin empiirisenä so- velluksena Suomen pankkimarkkinoita koske- va analyysi. Teen seuraavaksi yhteenvedon työn keskeisistä tuloksista.
Toisessa luvussa estimoidaan ensiksi Eu- roopan maiden kansantalouden tilinpidosta saatavalla paneeliaineistolla pankkipalvelujen toimialatason kysyntämalli, jonka mukaan ra- hoituksen välityksen kysynnän tulojousto on alentunut trendinomaisesti; eli tulojen ja varal- lisuuden noustessa perinteisten pankkipalvelu- jen kysyntä alenee. Tämä kehitys on kiristänyt pankkien kilpailuympäristöä, lisännyt kustan- nustehokkuuden merkitystä ja pakottanut pan- kit panostamaan uusiin tuotteisiin ja palvelui- hin tuottojensa säilyttämiseksi. Luvussa esite- tään myös pankkien rahoituksenvälityksen kor- komarginaalia kuvaavia mittareita. Kun margi- naalien tasoa verrataan ennen ja jälkeen sään- nöstelyn purkamisen, havaitaan useimmissa maissa selvä marginaalien pudotus.
Toiseksi luvussa tarkastellaan konttoreiden korvaamista käteis- ja maksuautomaateilla, mikä on ollut kaikkialla Euroopassa voimakas tendenssi; erityisesti Suomessa. Estimoitavan Euroopan maita koskevan paneelimallin avul- la tutkitaan automaattien lisääntymisen vaiku- tusta käteisen kysyntään ottaen huomioon kor- ko- ja tulovaikutukset ja pankki- ja luottokort- timaksujen yleistyminen. Myös nämä tekijät vaikuttavat käteisen kysyntään. Ts. luvussa tut- kitaan, miten tekninen kehitys vaikuttaa yhteen yleisimmin käytettyyn pankkipalveluun eli kä- teisnostoihin. Tulosten mukaan pankkiauto- maatit vaikuttavat tavallisesta oletuksesta poi- keten negatiivisesti yleisön hallussa pitämiin käteisvarantoihin, eli kerralla nostettava mää- rä on alentunut, mutta käteisnostojen tiheys on merkittävästi lisääntynyt asiakkaiden optimoi- dessa käteisvarantojaan. Tämän seurauksena pankkien kustannukset alentuvat automaattien vuoksi vähemmän kuin mihin yksinään transak- tiokohtaisten kustannusten aleneminen johtai- si. Tulos osoittaa, että uusien jakelutekniikoi- den kustannusvaikutuksiin vaikuttaa merkittä- västi myös se, miten asiakkaiden käyttäytymi- nen muuttuu. Lisäksi konttoreiden määrä jat- kaa todennäköisesti laskuaan, koska automaat- tien määrän lisääntyessä kokonaiskustannukset voivat tilastoaineiston mukaan jopa kasvaa, el- lei konttoreita samanaikaisesti vähennetä.
Lopuksi, toisessa luvussa arvioidaan puhe- lin- ja internetpankkitoiminnan kehitystä. Ole- massa olevien tietojen perusteella puhelinpank- kitoiminta on saavuttanut arviolta 3–11 % markkinaosuuden EU-maissa. Tällä hetkellä internetpankkitoiminta kasvaa huomattavasti nopeammin kuin puhelinpankkitoiminta, vaik- ka kattaa useimmissa EU maissa vasta noin 5 % osuuden asiakkaista. Suomessa ja myös muissa pohjoismaissa luku on jo kuitenkin pal-
jon suurempi, 20–30 %:n luokkaa. Internetpal- velujen kysyntä voi kasvaa nopeastikin, varsin- kin jos turvallisuusriskit hallitaan, koska asiak- kaiden pääsy internetiin on jo varsin laajaa.
EU:ssa internetiin pääsy vaihtelee Espanjan 10 %:sta Suomen 40 %:iin väestöstä. Yhdys- valloissa vastaava luku on noin 50 %. Yhdys- vallat onkin ollut Euroopan edelläkävijä etäpal- velujen kehityksessä. Siellä on jopa merkittä- viin markkinaosuuksiin noussut edullisten kor- kotarjousten ja palvelumaksujen vuoksi uusia itsenäisiä yrittäjiä, jotka toimivat kokonaan tai lähes ainoastaan internetin välityksellä. Euroo- passa kehitys on tapahtunut pääosin markki- noilla jo olevien pankkien puitteissa, mutta jon- kin verran uuttakin kilpailua on syntynyt.
Muutosta ei tule kuitenkaan väheksyä Euroo- passakaan, koska kilpailu muuttuu myös mark- kinoilla olevien pankkien välillä.
Kyseessä on siis jo nyt varsin merkittävä tendenssi, jota on kiinnostavaa lähestyä myös teorian näkökulmasta. Tämä on väitöskirjan kolmannen luvun aihe.
Kuten mainitsin, pankkikilpailua on analy- soitu lähes pelkästään nojautuen (horisontaali- sen differentiaation teoriaan perustuvaan) spa- tiaaliseen malliin, jossa kilpailua asiakkaasta on ainoastaan hänen sijaintiaan lähimpien pank- kien välillä, eli pankkikilpailu on luonteeltaan hyvin paikallista. Tämä oli luontevaa aikanaan, kun todellisia mahdollisuuksia kilpailuttaa mui- ta kuin lähimpiä pankkeja ei ollut ja mm. kor- kotarjousten alueellisten erojen perusteella pankkimarkkinat olivat paikallisesti eriytyneitä.
Pankkimarkkinoiden paikallinen luonne on kuitenkin heikkenemässä teknisen kehityksen myötä. Spatiaalinen malli ei enää sovellu luon- nehtimaan pankkikilpailua, johon vaikuttaa etäpalvelujen tarjonta jopa rajoittamattomien etäisyyksien päästä ja pankkisektorin ulkopuo-
listen yritysten kilpailu. Työssä esitettävällä mallilla on neljä spatiaalisesta mallista poikkea- vaa peruslähtökohtaa, joita ei ole juurikaan vie- lä otettu huomioon kirjallisuudessa; ei aina- kaan saman mallikehikon puitteissa.
• Ensiksi, koska kuluttajan etäisyys pankin konttoriin ei ole välttämättä enää dominoiva tekijä, voidaan valita nk. edustavan kulutta- jan malli, jossa kuluttajan sijainti on irrele- vantti.
• Toiseksi, koska asiakkaista voi kilpailla te- hokkaasti myös jopa ilman konttoreita tai pienen konttoriverkoston avulla, on kilpailu sallittava (tasapainossa) kaikkien markkinoil- la toimivien yritysten välillä.
• Kolmanneksi, voidaan ajatella että konttorit ja automaatit ovat yksi palvelun laatutekijä muiden joukossa. Mitä korkeampi laatu, sitä korkeampaa hintaa voidaan periä (mikä on vertikaalisen differentiaation idea). Esimer- kiksi talletuskorko voi olla alempi, jos asia- kas edelleen arvostaa pankin fyysisen jakelu- verkoston laajuutta. Myös pankkisektorin verkoston kokonaislaajuus voi lisätä kilpai- luetua kaikille pankeille suhteessa ulkopuo- lisiin kilpailijoihin, jos esimerkiksi automaa- tit ovat yhteiskäytössä. Spatiaalisessa mallis- sa ei näitä jakeluverkoston kokovaikutuksia ole, ainoastaan uuden markkinoille tulon ai- heuttama syrjäytymisvaikutus.
• Neljänneksi pankkien väliset erot (eli diffe- rentiaatio) konttori- ja automaattiverkoston laajuudessa tulee ottaa huomioon, koska nii- den strategisen merkityksen väheneminen etäpalvelujen vuoksi heikentää enemmän laa- jan verkoston omaavien pankkien kilpailu- asemaa verrattuna kilpailijoihin, joilla on pie- nemmät omat verkostot. Pankkialan mallit ovat yleensä symmetrisiä.
Esittämäni malli perustuuFeenstran ja Levin- sohnin moniuloitteisen tuotedifferentiaation teoriaan, jonka havaitsin soveltuvan omaan ongelmaani. Mallissa on kaksi vaihetta. Ensik- si pankit tekevät jakeluverkostoaan koskevat päätökset ja kilpailevat sitten annetulla verkos- tolla luotto- ja talletuskoroilla. Korkoja ja ver- koston laajuutta koskevat päätökset muodos- tavat alipelitäydellisen tasapainon. Sekä talle- tus- että luottomarkkinoilla on myös ulkopuo- lisia yrityksiä, joiden toiminta perustuu ainoas- taan etäpalvelujen tarjontaan.
Jokaisen yrityksen kohtaama talletusten ja luottojen kysyntä integroidaan asiakkaiden va- linnoista hyötyfunktionsa perusteella. Hyöty- funktiot ovat lineaarisia korkotarjousten edul- lisuuden sekä jakeluverkoston ja muiden laa- tutekijöiden suhteen ja niissä on kvadraattinen hyötytappio, jos konttori- ja automaattiverkos- to on preferoitua suppeampi. Asiakkaat eroa- vat toisistaan näiden preferenssien suhteen, ja preferenssit noudattavat tasaista jakaumaa; eli on myös asiakkaita, jotka painottavat edelleen huomattavasti konttoreiden merkitystä.
Kilpailullisia tasapainoja koskevien tulosten mukaan, pankkien marginaalit alenevat luo- toissa ja talletuksissa suhteessa markkinakorko- tasoon ja rajakustannuksiin, kun jakeluverkos- ton differentiaatiosta tai verkoston koosta joh- tuvat kilpailuedut alenevat. Näin tapahtuu etä- palvelujen leviämisen ja niiden käyttämisen kustannusten alenemisen myötä. Korkokilpai- lu kiristyy, koska asiakkaiden konttoreiden tai automaattien lisäämisestä saama rajahyöty vä- henee ja hyötytappio siitä, että konttori- tai automaattiverkosto on preferoitua suppeampi pienenee. Toisin sanoen, laajan konttoriverkos- ton pankit eivät voi enää periä yhtä korkeita marginaaleja kuin aiemmin säilyttääkseen asiakkaansa. Tekninen kehitys, mm. uusien si-
joitus- ja luottomuotojen kehitys, voi vähentää myös jakelusta riippumatonta laatueroa pank- kien ja pankkisektorin ulkopuolisten yritysten välillä, mikä voi kiristää kilpailua edelleen.
Etäpalvelujen seurauksena myös korkotar- jousten vaihtelu pankkien välillä vähenee ja pankkien konttori- ja automaattiverkoston op- timaalinen koko pienenee. Näiden verkostojen koko on tulosten mukaan funktio pankkien marginaaleista, joten kilpailun kiristymistä voi- daan pitää fundamentaalisena syynä sille, että pankit ovat kaikkialla rationalisoineet kontto- riverkostoaan.
Kilpailullisten tasapainojen lisäksi tarkaste- len myös erilaisia mahdollisia kolluusio-ta- pauksia, joissa pankeilla on kilpailua rajoitta- vaa yhteistoimintaa korkojen asetannassa tai kapasiteettipäätöksissä tai molemmissa yhtä ai- kaa. Esimerkiksi yhteistoiminta jakelukapasi- teetissa pienentää pankkien yhteenlasketun verkoston kokoa, kuten esim. Suomessa on ta- pahtunut, mutta lisää korkokilpailua; eli yhteis- toiminta ei ole todennäköisesti kuluttajan kan- nalta vahingollista.
Kolmannen luvun toisessa jaksossa mallia laajennetaan tarkastelemaan vaikutuksia raha- politiikan transmissioon. Se, miten nopeasti ja paljon pankit muuttavat luotto- ja talletuskor- kojaan keskuspankin ohjauskoron muuttuessa, vaikuttaa keskeisesti siihen, miten rahapolitiik- ka vaikuttaa kokonaiskysyntään investointien ja kulutuskysynnän kautta.
Analyysin mukaan etäpankkitoiminnan ke- hitys edistää rahapolitiikan transmission tehok- kuutta. Samoin pankkisektorin ulkopuolisen kilpailun laajeneminen, mikä voidaan tulkita myös pääomamarkkinoiden kehityksenä, eli yritysten lisääntyneinä mahdollisuuksina hank- kia rahoitusta pankkien ohi osake- tai joukko- lainamarkkinoilta. Euron käyttöönotto on jo
voimakkaasti parantanut näitä mahdollisuuk- sia, lähinnä koska markkinoiden likviditeetin kasvu on alentanut rahoituskustannuksia.
Nämä tulokset perustuvat siihen, että pank- kien kannustimet muuttaa omia korkojaan kes- kuspankin päätösten jälkeen kasvavat, koska kilpailun kiristyessä vaikutus pankkien voittoi- hin on entistä negatiivisempi, jos pankkikorko- ja ei muuteta. Lisäksi mallin tasapainoa koske- van analyysin mukaan pankkien optimaalinen korkomuutos on entistä suurempi. Tulokset ovat linjassa yleisten teoreettisten tulosten kanssa, että monopolin hinnat ovat kilpailulli- sia yrityksiä jäykkäliikkeisempiä.
Analyysi on merkittävä euroalueen yhteisen rahapolitiikan kannalta, koska se osoittaa, että rahapolitiikalla voi olla erilainen vaikutus eri maissa riippuen pankkisektorin rakenteellisis- ta ja kilpailutekijöistä. Etäpalvelujen kautta ta- pahtuva kilpailun lisääntyminen ja kilpailun alueellinen homogenisoituminen pienentävät maakohtaisten erojen merkitystä ja voivat joh- taa aikaa myöden yhteisen rahapolitiikan vai- kutusten samankaltaistumiseen. Merkittävät maakohtaiset erot rahapolitiikan transmissios- sa on havainnoitu empiirisessä tutkimuksessa.
Tutkimus selittää tätä ilmiötä mikrotasolla.
Euroopan integraatio johtanee myös jäljel- lä olevan talletuskorkojen säännöstelyn purka- miseen, kuten Suomessakin vastikään tapahtui, kun käyttelytilien muita sijoituskohteita edul- lisempi verokohtelu poistettiin. Mm. Belgiassa ja Ranskassa vielä säännöstellään varsin laajas- ti talletuskorkoja. Malliin pohjautuvan analyy- sin mukaan talletuskorkojen säännöstelyn pur- ku ja talletuskorkokilpailun kiristyminen joh- taa siihen, että luottokorkojen heilahtelu talle- tuskorkojen mukana heikkenee, eivätkä luot- tokorot nouse, mikä on yleisimmin esitetty ar- gumentti talletuskorkojen sääntelyn puolesta.
Suomen aineisto tarjoaa hyvät edellytykset esi- tetyn teorian testaamiselle, koska tietoteknii- kan soveltaminen pankkipalveluihin on eden- nyt pitkälle. Neljännen luvun empiirinen ana- lyysi kuuluu nk. uuteen empiiriseen toimialan taloustieteeseen (NEIO), jossa pyritään käyt- täytymisyhtälöitä estimoimalla saamaan kilpai- lun määrästä ja luonteesta tietoa, jota ei ole muuten mahdollista saada, esimerkiksi koska rajakustannuksia ei voida suoraan havaita tai toimialan rakenteelliset mittarit eivät anna luo- tettavaa tietoa kilpailun määrästä. Työssä esi- tetään myös teoriaan nojautuva tapa analysoi- da aineistoa ja pankkien kilpailuetuja jakelu- verkostojen kautta, mutta pitäydyn tässä tär- keimpiin estimointituloksiin.
Kilpailullisiin tasapainoihin nojautuvien hinnoittelumallien mukaan pankeilla on Suo- messa markkinavoimaa etenkin kotitalousluo- toissa: pankkien marginaali on ollut keskimää- rin 1.5–2.0 prosenttiyksikköä yli pankkien jäl- leenrahoituskustannusten ja operatiivisten ra- jakustannusten (mallispesifikaatiosta riippuen).
Talletuksissa vastaava marginaali on ollut kes- kimäärin prosenttiyksikön luokkaa ja kilpailu on myös talletuksissa ollut merkitsevästi täydel- lisestä poikkeavaa. Yritysluotoissa vastaava marginaali on noin 0.6 prosenttiyksikköä ja tu- lokset eroavat tilastollisesti suhteellisen heikos- ti täydellisestä kilpailusta.
Kotitalousluottoja ja talletuksia koskevat tulokset osoittavat, että pankkien markkinavoi- ma on trendinomaisesti vähentynyt ja että tek- ninen kehitys on ollut merkittävä kilpailua ki- ristävä tekijä. Yritysluotoissa muutos on vähäi- sempi, ehkä siksi, että kilpailu on ollut jo pit- kään varsin kireää.
Koska myös kolluusio voi rajoittaa kilpai- lua, työssä estimoidaan lisäksi hinnoittelu- ja kysyntäyhtälöt sisältävät systeemimallit, joiden
avulla voidaan identifioida kolluusion astetta kuvaavat parametrit. Kolluusion mahdollisuu- den ottaminen huomioon lisää muidenkin pa- rametrien estimointitarkkuutta, eikä mahdolli- suutta erottaa differentiaatio ja kolluusio toi- sistaan ole aiemmin ollut pankkialan empiiri- sissä sovelluksissa. Teoriamallin mukaisia pa- rametrirajoituksia ei asetettu työssä etukäteen, vaan tutkittiin, tukeeko aineisto esitettyä teo- riaa. Tulokset ovat tästä näkökulmasta varsin luotettavia ja teorian paikkansapitävyys ja hyö- dyllisyys saa empiiristä tukea.
Spesifikaatiotestien mukaan kolluusiopara- metrejä ei saa poistaa mistään mallista, mutta luottomarkkinoilla on kolluusion merkitys tal- letuksia selvästi vähäisempää, joten hinnoitte- lumallit ovat yksinään riittäviä ja pankkien markkinavoima johtuu lähinnä konttoriverkos- ton tuomista kilpailueduista. Talletuksissa ti- lanne on päinvastainen, eikä systeemimallien estimointi ole yhtä ongelmatonta kuin luotto- puolella. Kolluusio on kuitenkin selkeästi otet- tava huomioon.
Kolluusiosta johtuva markkinavoima on verkostoista johtuvaa haavoittuvampaa. Näin ollen voidaan ajatella, että Suomessa pankki- kilpailu kiristyy todennäköisemmin lyhyellä aika-välillä talletuksissa, jossa olemassa olevat
marginaalit voivat helpommin houkutella uut- ta kilpailua. Kotitalousluotoissa on myös mah- dollisesti houkuttelevia marginaaleja, mutta markkinoilla toimivat pankit saavat vielä kilpai- luetua ja suojaa konttoriverkostoistaan.
Tulosten mukaan talletuspuolella kontto- reiden merkitys on jo varsin pitkälle kadonnut asiakkaista käytävän kilpailun kannalta. Luo- toissa konttoriverkostolla on vielä merkitystä, koska ne ovat tarpeen luottojen jakelun ja si- ten luottokohteiden tehokkaan arvioinnin ja hinnoittelun kannalta. Konttoreiden merkitys on kuitenkin vähentymässä luotoissakin.
Etäpalvelujen kehityksen myötä pankkikil- pailu todennäköisesti kiristyy pysyvällä taval- la, koska pankkien on vaikea hankkia muita ylivertaisia kilpailuetuja ja siten hankkia hin- noitteluvoimaa ja kasvattaa omia marginaale- jaan. Pankkien on vaikeaa lisätä markkinavoi- maansa keskittyneilläkään markkinoilla, kun etäpalvelujen uhka kasvaa. Todennäköisesti pankit joutuvat siirtämään kilpailussa kustan- nussäästönsä yhä enemmän korkoihin, mikä hyödyttää pankkien asiakkaita. Etäpankkitoi- minta voi myös olennaisesti edistää pankki- markkinoiden integraatiota, koska fyysiset kau- pan esteet menettävät merkitystään. "
