74 Esittelyjä ja erittelyjä
TUTKINTOASETUSTEN
ANTAMISESTA LUOVUTTAVA
Opetusministeriössä on jälleen kä- siteltävänä uudet luonnokset yh- teiskuntatieteellisen, humanistisen la luonnontieteellisen alan tutkin- toasetuksiksi. Niistä on pyydetty lausunnot Suomen ylioppilaskun- tien liitolta, korkeakouluneuvostol- ta ja rehtorien neuvostolta. Vaikka asetusluonnoksiin on tehty eräitä muutoksia, mitään ratkaisevaa muutosta ei kuitenkaan ole tapah- tunut. Käsiteltävinä olevat asetus- luonnokset ovat hätäratkaisu, jolla korkeakoulujen taholta tulevaa kritiikkiä pyritään vaimentamaan ottamatta sitä kuitenkaan huo- mioon missään keskeisissä kysy- myksissä. Ratkaisematta ovat edel- leen ongelmat, jotka vaivaavat kaikkien alojen tutkintoasetuksia.
Keskeisiä ongelmia ovat mm. seu- raavat:
— Mikä on tieteenalalle perustu- van laitoksen asema oman tieteen alansa tutkimuksen ja opetuksen kehittämisessä? Mikä asema niillä on tutkintojen sisällön määrittelys- sä? Tutkinnonuudistukselle on ol- lut leimallista tieteenalalle perustu- van laitoksen aseman heikkenemi- nen, jota ilmentää mm. pyrkimys erillisen tutkinnonhallinnon kehit- tämiseen.
— Miten turvataan aluekorkea- kouluille edes yhtä laaja autonomia päättää omista tutkinnoistaan kuin Helsingin yliopistolle? Miten alue- korkeakoulujen opetuksen ja tutki- muksen taso kyetään kohottamaan Helsingin yliopiston tasolle? Toteu- tumassa oleva tutkinnonuudistus johtaa siihen, että ainoastaan Hel- singin yliopisto kykenee edes jossa- kin määrin torjumaan koulutuksen kapea-alaisen ammatillistamisen.
— Mikä asema eri tieteenaloilla on tutkinnoissa? Saavatko opiskelijat johdonmukaisen näkemyksen eri tieteenalojen perusteista? Miten es- tetään nykyisen sivuainejärjestel- män romuttaminen? Koulutusoh- jelma kootaan paketoimalla toisis- taan irrallisia opintojaksoja/ope- tuskokonaisuuksia yhteen ja se suunnataan enemmän tai vähem- män suoraan johonkin ammatilli- seen/yhteiskunnalliseen tehtävä-
alueeseen. Uudistus nykymuodos- saan vaarantaa tieteeseen perus- tuvan koulutuksen antamisen.
— Miten turvataan opiskelijoiden oikeus ja vapaus päättää itsenäises- ti omista aineyhdistelmistään? Mi- ten turvataan erityisesti tieteellises- ti ja ammatillisesti järkevien si- vuaineopintojen mahdollisuus?
Kuten mm. Jyväskylän yliopiston kokemukset osoittavat, että "put- kimainen" koulutusohjelma ehkäi- see tämän sekä teoriassa että käy- tännössä.
— Mikä suhde tutkintojen laajuu- della on niiden sisältöön? Miten tutkinnoista muodostetaan tieteel- lisesti ja pedagogisesti järkeviä ko- konaisuuksia? Missä määrin tut- kinnonuudistus merkitsee koulu- tuksen tieteellisen tason kohoamis- ta? Tutkintojen mitoittaminen 160 opintoviikon pituiseksi on täysin mekaaninen toimenpide.
Koska mm. nämä kysymykset ovat ratkaisematta, Sosialistinen Opis- kelijaliitto ja Tutkijaliitto ovat sitä mieltä, että yhteiskuntatieteellisen, humanistisen ja luonnontieteellisen alan tutkintoasetuksia ei pidä tässä vaiheessa lainkaan antaa. Koko tutkinnonuudistuksen suunnittelu on palautettava korkeakouluille ja ennen muuta tieteenalalaitosten it- sensä valmisteltavaksi. Tutkintojen sisällön valmistelussa on turvattava tieteenalalaitosten keskeinen ase- ma ja käsittelyn demokraattisuus.
Samalla on purettava muodostunut tutkinnonuudistusbyrokratia, joka on kykenemätön ratkaisemaan uu- distuksen keskeisiä ongelmia ja on kehittynyt demokraattisen tutkin- nonuudistuksen esteeksi.
Sosialistinen Opiskelijaliitto ja Tutkijaliitto vetoavat kaikkiin opiskelijoihin, opettajiin ja tutki- joihin:
VASTUSTA KAAMME TUTKIN- TOASETUKSIA, JOTKA JOH- TAISIVAT KORKEAKOULU- LAITOKSEN KEHITYSTÄ VÄÄ- RÄÄN SUUNTAAN!
Helsingissä 19. syyskuuta 1978 Sosialistinen Opiskelijaliitto Tutkijaliitto
ehtoja, joiden vallitessa itse tilanne ja tutkijan etukäteen suunniteltu toiminta takaisivat yksiselitteisen ja luotettavan vastauksen tutki- muksen esittämään kysymykseen."
(s. 134). Yhteenvedonomaisesti As- mus toteaa: "Siksi ei vain kreikka- laisten matematiikka ja astrono- mia, vaan myös heidän fysiikkansa ja fysiologiansa ovat merkittävässä mitassa spekulatiivisia, teoreetti- sia, abstrakteja" (s. 135). Mikäli ti- lannetta verrataan nykyaikaisen luonnontieteen tilanteeseen, väite pitää epäilemättä paikkansa, mut- ta on myös otettava huomioon, että kreikkalaiset pitävät ilmiöiden tut- kimista kokeellisesti erilaisena toi- mintana miltä se näyttää nykyajan näkökulmasta. Heille sillä oli toi- nen merkitys.
Yleiskatsauksen luominen koko Platonin filosofiaan puolentoista- sadan sivun puitteissa on tietysti hyvin epäkiitollinen tehtävä. Eräät kohdat (mm. ideateoria, kosmolo- gia) olisivat kyllä vaatineet kreik- kalaisten yleisten ajattelutapojen laajempaa selvittelyä, ennen kuin ne käyvät lukijalle ymmärrettävik- si. Hyödyllistä olisi ehkä myös ollut asettaa Platonin ja materialisti De- mokritoksen filosofisia näkemyksiä systemaattisemmin vastakkain.
Kokonaisuutena ottaen Asmuk- sen kirja on erittäin käyttökelpoi- nen. Tekijä tuntee Platonin dialogit perusteellisesti. Suomennos on luotettavan tuntuinen (eräät termit mm. "ajatusperäinen dialektiik- ka", särähtävät kyllä jonkin berran korvaan). Olisi toivottavaa, että Kansankulttuuri jatkaisi hyvin aloittamaansa sarjaa pienillä mo- nografioilla muista filosofeista.
Kyseeseen tulisivat esimerkiksi Aristoteles, Descartes, Spinoza ja Leibniz, ranskalaiset materialistit jne. Pienenä puutteena Platon- kirjassa on sen kovin korkea hinta joka varmaan vähentää menekkiä.
Tämän hintaisessa teoksessa voisi hyvin olla myös bibliografia ja hen- kilö- ja asiahakemisto jolloin sen käyttöarvo lisääntyisi huomatta- vasti.
Hannu Sivenius
