7. ALUEEN NYKYTILA JA VAIHTOEHTOJEN VAIKUTUKSET
Tässä luvussa esitetään arvio niistä mahdollisista vaikutuksista, joita Poroaavan turvetuotannon hankevaihtoehdoilla voi olla fyysiseen, elolliseen, sosiaaliseen ja sosioekonomiseen ympäristöön.
Arvioinnin lisäksi luvussa on kuvattu hankealueen ympäristön nykytilaa, johon hanke saattaa vai- kuttaa.
7.1 Pintavedet
7.1.1 Lähtötiedot ja menetelmät Hydrologia ja tulvariskit:
Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmä
Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupa- hakemuksissa (Pöyry Finland Oy 2012).
Tulvariskien alustava arviointi Kemijoen vesistöalueella (ELY-keskus, http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=126368&lan=fi)
Virtaamat Jaurujoen yläosalla Jaurulammen suulla, Jaurujoen alaosalla laskussa Vuotosjokeen sekä Vuotosjoen alaosalla laskussa Kemijokeen on arvioitu Suomen ympäristökeskuksen ylläpi- tämän vesistömallijärjestelmän avulla. Malli laskee virtaamia reaaliajassa, mutta siihen on sisälly- tetty virtaamalaskenta takautuvasti vuodesta 1962 lähtien jokaiselle 3. jakovaiheen mukaiselle vesistöalueelle. Mallin virtaamatiedot on ilmoitettu vuosilta 1962–2010. Vesistömallista saaduista keskivirtaamista on laskettu alueiden keskivalumat (Mq, MNq ja MHq).
Hankealueen valuman muuttumista kuntoonpano- ja tuotantovaiheessa on arvioitu Vapo Oy:n Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten soiden vuosina 2003–2011 mitattujen keskivalumien perusteella. Lisäksi on verrattu yksittäistä suurinta pintavalutuskentältä havaittua kevätvalumaa (Hq) Jaurujoen yläosan valuma-alueen kevätaikaiseen keskiylivalumaan. Virtaama saadaan ker- tomalla valuma-alue (km2) ja valuma (l/s/km2).
Vedenlaatu ja vesistön tila:
Ympäristöhallinnon Oiva-tietokanta
Vapo Oy:n teettämät vedenlaadun ennakkotarkkailut Jaurujoessa ja Jaurulammessa Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 ja toimenpideohjelma 2010–2015 (Lapin ympäristökeskus 2009)
Kuormitus:
Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksen arviointi YVA-hankkeissa ja ympäristölupa- hakemuksissa (Pöyry Finland Oy 2012).
Poroaavan tuotantosuunnitelmat
Lapin turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu v. 2010. (Pöyry Finland Oy 2011 b)
Selvitys turvetuotannon humuspäästöistä ja humuksen merkityksestä vesistöissä (Pöyry Finland Oy 2010)
Turvetuotannon valumavesien ympärivuotinen käsittely (TuKos) Sallan alueen suunnitellut muut turvetuotantoalueet
Vesistöjen kuormittajat Ympäristöhallinnon VEMALA-kuormitusmalli
Pöyry Finland Oy:n tekemässä koosteessa turvesoiden kuormitusten arvioinnista on hyödynnetty vuosien 2003–2011 tarkkailutuloksia Vapo Oy:n turvesoilta ympäri Suomea. Selvityksessä on verrattu turvesoiden valumia, veden laatua ja ominaiskuormituksia eri vaiheissa olevilla soilla, eri vesienkäsittelymenetelmillä ja eri maantieteellisillä alueilla olevilla soilla (Pohjois-Suomi, Etelä- Suomi, Länsi-Suomi).
7.1.2 Nykytila
7.1.2.1 Yleistä (hankealueen sijoittuminen valuma-alueelle)
Hankealue sijaitsee Kemijoen vesistöalueen (65) Ylä-Kemijoen alueella (65.4), tarkemmin Vuo- tosjoen valuma-alueen (65.49) Jaurujoen osavaluma-alueella (65.495) (kuva 6-1). Poroaavan puhdistetut kuivatusvedet johdetaan Jaurujoen yläosalle, josta vedet virtaavat Jaurujokea noin 35 km matkan ennen laskua Vuotosjokeen. Vuotosjoesta vedet purkautuvat Kemijokeen noin 18 km Jaurusjoen suun alapuolella. Kuvassa (Kuva 7-1) on esitetty hankealueen kuivatusvesien pur- kureitti Vuotosjoen suulle saakka.
Laajuudeltaan koko Kemijoen vesistöalue (65) on 51 127,28 km2 ja sen järvisyys on 4,3 %. Vuo- tosjoen (alaraja Kemijoki) valuma-alueen (65.49) pinta-ala (F) on 730,55 km2 (järvisyys 0,56
%). Jaurujoen (alarajalla Vuotosjoki) koko valuma-alueen (65.495) pinta-ala on 259,36 km2 ja järvisyys 0,70 %. (Ekholm 1993).
Kuva 7-1. Hankealueen sijoittuminen valuma-alueelle, hankealueen vesien purkureitti sekä Hertta- tietokannan vesistötarkkailupisteet Jaurujoessa, Jaurujärvessä ja Vuotosjoessa. (Pohjakartta © Maan- mittauslaitos 2011)
Kemijoen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa Kemijoen vesienhoitoalue on jaettu seitsemään osa-alueeseen, jossa Poroaapa sijoittuu Kemihaaran alueelle (Kuva 7-2).
Kuva 7-2. Kemijoen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa käytetty osa-aluejako.
7.1.2.2 Hydrologia ja tulvariskit
Taulukossa (Taulukko 7-1) on esitetty virtaamat Jaurujoen yläosalla Jaurulammen suulla, Jauru- joen alaosalla laskussa Vuotosjokeen sekä Vuotosjoen alaosalla laskussa Kemijokeen. Virtaamat on arvioitu Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän vesistömallijärjestelmän avulla.
Taulukko 7-1. Virtaamat Jaurujoen yläosalla Jaurulammen suulla, Jaurujoen alaosalla laskussa Vuotos- jokeen sekä Vuotosjoen alaosalla laskussa Kemijokeen vuosina 1962–2010 (SYKE 2011).
Jaurujoen yläosa Jaurujoen alaosa Vuotosjoen alaosa Jaurulammen suu laskussa Vuotosjokeen laskussa Kemijokeen
F ~ 44,2 km² F = 259,36 km² F = 730,55 km²
m³/s m³/s m³/s
koko vuosi
MQ 0,51 3,0 8,3
MNQ 0,13 0,76 2,0
MHQ 1,8 11 35
joulu-maaliskuu
MQ 0,25 1,5 3,9
kesä-syyskuu
MQ 0,66 3,9 10
MNQ 0,40 2,4 5,8
MHQ 1,3 7,8 24
Keväällä Jaurujoki tulvii ennen laskukohtaa Jaurulampeen ja tulvavettä kulkeutuu myös Jaurujär- veen. Muita tulvariskialueita ei ole tullut vaikutusarvioinnin yhteydessä esille hankealueella. Ke- mijoen vesistöalueella tehdyssä alustavassa tulvariskien kartoituksessa tulvalle alttiita alueita on noussut esille Rovaniemellä, Kittilässä, Kemijärvellä, Pelkosenniemellä ja Sodankylässä.
7.1.2.3 Vedenlaatu ja vesistön tila (ekologinen tila)
Hankealueen lähivesistöjen vedenlaadun nykytilan kuvaus perustuu ympäristöhallinnon Hertta- tietokannasta saatuihin 2000–luvulla otettujen näytteiden vedenlaatutuloksiin, sekä Vapo Oy:n vuosina 2011–2012 teettämiin vedenlaadunennakkotarkkailuihin.
Veden laadun arvioinnissa on käytetty apuna eri tietolähteistä saatuja raja-arvoja, jotka esitetty liitteessä 9.
Vesistön rehevyyttä ja perustuottajien, erityisesti kasviplanktonin, kasvua rajoittava minimiravin- ne (fosfori, typpi) voidaan arvioida tarkastelemalla pintavesien ravinnepitoisuuksia ja -suhteita.
Ravinnesuhdetarkastelu voidaan tehdä Forsbergin & Rydingin (1980) esittämien kokonaisravin- nesuhteiden, mineraaliravinnesuhteiden ja tasapainosuhteiden avulla (Taulukko 7-2). Mineraali- ravinnesuhde kuvaa leville välittömästi käyttökelpoisten liuenneiden ravinteiden suhdetta, ja sitä pidetään kokonaisravinnesuhdetta herkempänä ravinteiden rajoittavuuden kuvaajana. Suomen humuspitoisissa sisävesissä tasapainosuhteen avulla vesistöt arvioidaan helposti todellista typpi- rajoitteisemmiksi, eikä tasapainosuhde välttämättä sovellu Suomen usein tummavetisten sisä- vesien minimiravinteen indikaattoriksi.
Taulukko 7-2. Minimiravinnesuhteen tarkastelu perustuu kokonaisravinne-, mineraaliravinne- ja tasa- painosuhteisiin (Forsberg & Ryding 1980).
Vesistön ekologisen tilan luokittelu perustuu ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta saataviin tietoihin. Ympäristöhallinnon ekologinen luokittelu on tehty pääosin vuosien 2000–2007 seuran- tatulosten perusteella. Mikäli biologista aineistoa ei ole ollut käytettävissä, on tilasta tehty asian- tuntija-arvio veden laadun perusteella (POPELY 2010).
Minimiravinne Kokonaisravinnesuhde Mineraaliravinnesuhde Tasapainosuhde
Kok. N (NH4N + NO2-3-N) (Kok.N / Kok.P)
Kok.P PO4-P (NH4N + NO2-3-N / PO4-P)
Typpi < 10 < 5 > 1
Typpi ja fosfori 10 - 17 5 - 12
Fosfori > 17 > 12 < 1
Kuva 7-3. Pintavesien ekologinen tila Kemijoen vesienhoitoalueella (Lapin ympäristökeskus 2009).
Vuotosjoki
Pelkosenniemen kunnan alueella sijaitseva Vuotosjoki saa alkunsa Vuotostunturin lounaispuolella sijaitsevasta Vuotoslammesta ja laskee noin 57 km alempana Kemijokeen. Vuotosjoki on luokitel- tu pintavesityypiltään keskisuuriin turvemaiden jokiin (Hertta-tietokanta). Valuma-alueen pinta- alasta noin 38 % on turvemaata. Jaurujoki laskee Vuotosjokeen, Vuotosjoen keskiosalla noin 20 km ennen Vuotosjoen laskua Kemijokeen.
Jokialueen merkittävin kuormittaja on valuma-alueella harjoitettu metsätalous. Alueeseen vaikut- tavat myös maatalous sekä haja-asutus. Pistekuormitusta Vuotosjokeen ei kohdistu. Vuotosjoki uittoa varten tehtyjen perkausten jälkiä on korjattu vuonna 1996 suoritetulla virtavesikunnostuk- sella (Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuoteen 2015).
Vuotosjoen alaosa on liettynyt, mataloitunut ja kasvittunut valuma-alueen metsätaloudellisten ojitusten ja maanmuokkauksen seurauksena. Elinympäristön muutosten vaikutukset ovat havait- tavissa muutoksina kalaston ja pohjalevästön lajistossa ja yhteisörakenteessa. Vuotosjoen ve- denlaatu on Lapin oloissa rehevähkö, mutta luokittuu kansallisen luokituksen puitteissa silti hy- väksi. Ensisijainen ongelma onkin valuma-alueelta jokeen kohdistuva kiintoainekuormitus (Kemi- joen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuoteen 2015).
Vuotosjoen valuma-alueen ojituksista ja maanmuokkauksista jokeen nykyään kohdistuvan kiinto- ainekuorman määrää ei ole inventoitu. Myöskään liettymis- ja kasvittumisongelman vakavuutta ja mahdollisia kunnostustarpeita ei ole arvioitu. Siksi Vuotosjoen tilan parantamiseen tähtääviksi lisätoimiksi kaudelle 2009–2015 on vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa esitetty Vuotosjoen vesiensuojelu- ja kunnostussuunnitelmaa, joka sisältää tehostetun ympäristöntilan seurannan (vesikemia, biologiset indikaattorit).
Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan uusimmat vedenlaatutiedot löytyvät tarkkailupisteestä Vuotosjoki 4, joka sijaitsee Vuotosjoen alaosalla noin 2 km ennen joen laskua Kemijokeen (Kuva
7-1). Ympärivuoden otettuja vedenlaatutuloksia vuosilta 2007–2012 löytyy yhteensä 28 kpl (Taulukko 7-3).
Joen vesi on keskimäärin happamuudeltaan neutraalia (pH 7), humuspitoista (väri 99 mgPt/l) ja keskimääräinen rautapitoisuus 1516 µg/l on tyypillistä tasoa valuma-alueeltaan suovaltaisille ve- sistöille. Kiintoainepitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 0,5–8,1 mg/l veden ollessa pääosin lievästi sameaa tai välillä myös silminnähden sameaa. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on erinomainen. Veden sähkönjohtavuusarvot ovat sisävesille tyypillisellä tasolla.
Vuotosjoen tarkkailupisteiltä mitatut kesäaikaiset kokonaistyppipitoisuudet kuvaavat karua tai lievästi rehevää vesistöä ja kokonaisfosforipitoisuudet rehevää vesistöä. Mineraaliravinnetarkas- telun perusteella joen perustuotantoa (leväkasvua) rajoittava minimiravinne on ollut tuotanto- kaudella (kesä) pääosin typpi.
Vuotosjoen ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Vesienhoitosuunnitelman mukainen vesis- tön ekologinen tavoitetila (hyvä) saavutetaan tai turvataan nykykäytännön lisäksi tehtävillä toi- menpiteillä vuoteen 2021 mennessä (Hertta-tietokanta).
Taulukko 7-3. Veden laatu Vuotosjoessa vuosina 2007–2012 (Hertta-tietokanta).
Jaurujärvi
Vesipinta-alaltaan noin 22,9 ha suuruinen Jaurujärvi sijaitsee runsaan 3 km etäisyydellä hakealu- eesta lounaaseen. Jaurujärvi laskee vetensä Jaurujokeen hieman ennen joen laskua Jaurulam- peen, eivätkä joen vedet virtaa Jaurujärveen lukuun ottamatta suurimpia kevättulvia, jolloin osa joen vesistä saattaa tulvia jokipenkereen yli Jaurujärveen.
Hertta-tietokannan mukaan Jaurujärven vedenlaatua on tarkkailtu 1990-luvun alkupuolella kol- mesta eri näytepisteestä (Taulukko 7-4).
Vedenlaatutietojen perusteella Jaurujärven vesi on keskihumuksista ja happamuudeltaan lähes neutraalia. Happitilanne on ollut avovesikautena pintavesissä hyvä tai tyydyttävä ja pohjalla vält- tävä. Talvella happitilanne on ollut tyydyttävä tai välttävä. Veden rautapitoisuudet ja sähkönjoh- tavuusarvot ovat olleet suomalaisille sisävesille tyypillisellä tasolla.
Jaurujärvestä mitatut kokonaisfosforipitoisuudet kuvaavat lievästi rehevää tai rehevää vesistöä ja kokonaisfosforipitoisuudet karua tai lievästi rehevää vesistöä.
Hertta-tietokannan mukaan Jaurujoen ekologista tilaa ei ole luokiteltu.
Paikka/aika pH Alkal. Väri Fe Sameus Kiinto- Sähkön- Kok.P PO4-P Kok.N NO3-N NH4-N
aine johtavuus NO2-N
mmol/l mg Pt/l µg/l FNU mg/l mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Vuotosjoki 4 (7448331 - 3529965) / vuodet 2007 - 2012 yhteensä 28 näytettä
Kes kiarvo (n=28) 7,0 0,56 99 1516 4,4 3,1 7,5 30 11 355 45 14
Min (n=28) 6,5 0,24 30 880 1,3 0,5 4,0 22 5 190 1 3
Mak s (n=28) 7,6 1,00 200 2400 7,6 8,1 13 48 18 680 130 29
*Keskiarvo, talvi (n=10) 6,9 0,72 66 1268 5,5 2,4 9,7 25 12 300 94 26
***Keskiarvo, kesä (n=10) 7,0 0,40 127 1617 3,7 3,8 5,6 34 10 397 17 7
****Keskiarvo, syksy (n=8) 7,1 0,56 106 1700 4,1 3,0 7,1 30 11 370 18 8
* talvi = marraskuu - huhtikuun alku
*** kesä = kesä - elokuu
**** syksy = syys - lokakuu
Taulukko 7-4. Veden laatu Jaurujärvessä vuosina 1990–1993 (Hertta-tietokanta).
Jaurujoki ja Jaurulampi
Poroaapa sijaitsee aivan Jaurujoen latvaosilla ja Jaurujoki virtaa suunnitellun hankealueen läpi.
Joen pituus on 37,5 km ja Jaurujoen osavaluma-alueen (65.495) pinta-ala on 171,69 km2 (järvi- syys 0,79 %). Jaurujoen alaosalla ennen laskua Vuotosjokeen, Jaurujokeen yhtyy Karjalaisenjoki (F = 87,67 km2), jolloin koko Jaurujoen vesistöalueen valuma-alueen (alaraja Vuotosjoki) pinta- ala on yhteensä 259,36 km2 (Ekholm 1993). Jaurujoki on luokiteltu pintavesityypiltään keskisuu- riin turvemaiden jokiin (Hertta-tietokanta).
Jaurujoen valuma-alue on pääosin suo- ja metsämaastoa, joista osa on ojitettu metsätalouskäyt- töön. Poroaapa sijaitsee Jaurujoen latvaosilla. Jaurujoki virtaa Poroaavan hankealueen läpi ja noin 7,5 km hankealueen alapuolella joki ohittaa Jaurujärven länsipuolelta ja levenee Jaurulam- meksi. Jaurujärveltä purkautuu vesiä Jaurujokeen järven länsipuolella olevaa ojaa pitkin. Jauru- lammen jälkeen joki virtaa luoteeseen noin 28 km matkan ennen laskua Vuotosjokeen.
Lapin Vesitutkimus Oy on ottanut Vapo Oy:n toimeksiannosta vedenlaadunennakkotarkkailunäyt- teitä Jaurujoen ylä (p1)- ja alaosalta (p3) sekä Jaurulammesta (p2) vuosina 2011–2012 (Taulukko 7-5). Jaurujoen yläosan tarkkailupiste (p1) sijaitsee noin 6,5 km Poroaavan alapuolella tien nro. 9640 sillan kodalla noin 1 km ennen Jaurujoen laskua Jaurulampeen. Joen alaosan tark- kailupiste (p3) sijaitsee noin 2 km ennen Jaurujoen yhtymistä Vuotosjokeen (Kuva 7-1).
Taulukon 7-5 vedenlaatutietojen perusteella Jaurujoen yläosalla vesi on runsashumuksista ja lie- västi hapanta. Jaurulammessa ja Jaurujoen alaosalla vesi on keskihumuksista ja happamuudel- taan kevättulvaa lukuun ottamatta lähes neutraalia. Vesistön melko korkeat rautapitoisuudet ovat tyypillisiä suovaltaisten alueiden vesistöille ja sähkönjohtavuusarvot ovat sisävesille tyypilli- sellä tasolla.
Jaurujoen ja Jaurulammen kokonaisfosforipitoisuudet kuvaavat rehevää vesistöä. Kokonaistyppi- pitoisuudet joen yläosalla ja Jaurulammessa kuvaavat lievästi rehevää ja joen alaosalla karua ve- sistöä. Typpi onkin vesistön perustuotantoa (leväkasvua) rajoittava minimiravinne.
Jauruojan yläosan (p1) korkeampiin humus- ja ravinnepitoisuuksiin vaikuttavat valuma-alueen suovaltaisuus sekä metsäojitukset.
Hertta-tietokannan mukaan Jaurujoen ekologista tilaa ei ole luokiteltu. Jaurujoelle ei ole tehty biologista näytteenottoa (pohjalevästö, pohjaeläimistö, kalasto), jonka perusteella joen ekologis- ta tilaa voitaisi arvioida. Tarvittavat selvitykset toteutetaan kesällä 2013.
Paikka/aika Näyte- Lämpö- pH Alkal. Väri CODMn Fe Sameus Sähkön- Kok.P PO4-P Kok.N NO3-N NH4-N Kloro-
syvyys tila johtavuus NO2-N fylli-a
m °C mmol/l mg/l kyll.% mg Pt/l mg/l µg/l FNU mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Jaurujärvi 1 (7423760, 3561720) / vuodet 1990, 1992 - 1993, n = 5
keskiarvo 1 - 10 6,6 7,1 0,57 7,1 59 68 7,3 373 1,2 14 26 15 273 52 12
minimi 1 - 10 0,8 6,5 0,25 3,2 27 2,5 0,2 41 0,3 6,1 14 2 60 2,5 2,5
maksimi 1 - 10 17 7,6 0,91 12,5 101 160 18 980 2,3 25 34 31 470 130 72
keskiarvo 1 8,4 6,9 0,32 9,4 81 102 12 599 1,5 8,1 22 8 376 54 24 9,2
keskiarvo 3 - 8 6,6 7,0 0,49 6,8 56 73 8,0 382 1,5 13 28 15 295 56 10
keskiarvo 10 4,5 7,6 0,88 5,6 43 6,9 0,6 71 0,5 25 24 21 79 44 4,9
Jaurujärvi 2 (7423390, 3562400) / vuodet 1990, 1992 - 1993, n = 4
keskiarvo 1 - 3 7,5 6,9 0,36 8,5 76 96 11 597 2,1 8,3 25 13 380 82 16
minimi 1 - 3 1,2 6,7 0,23 4,5 63 35 4,4 185 1,2 6,3 14 2 270 2,5 4
maksimi 1 - 3 12 7,4 0,55 11 91 160 19 889 4,8 12 38 33 430 210 38
keskiarvo 1 6,5 7,0 0,34 9,4 77 96 11 569 1,7 8,0 22 11 383 70 19
keskiarvo 3 8,8 6,9 0,37 7,6 75 96 11 625 2,5 8,7 27 16 378 93 13
Jaurujärvi 3 (7423920, 3561340) / vuodet 1992 - 1993, n = 4
keskiarvo 1 - 6,5 5,6 6,8 0,4 8,0 63 109 13 662 1,6 9,8 30 19 415 87 22
minimi 1 - 6,5 1,2 6,6 0,24 3,9 30 20 1,4 403 0,8 6,4 21 7 200 5 6
maksimi 1 - 6,5 11,8 7,3 0,94 10,8 78 160 18 835 3,1 23 51 49 500 210 73
keskiarvo 1 5,0 6,7 0,28 9,3 72 120 15 742 1,4 6,8 25 12 467 95 32
keskiarvo 3 - 5 6,4 6,8 0,25 8,0 65 128 16 746 1,6 8,0 28 16 436 53 16
keskiarvo 6 - 6,5 4,2 7,2 0,78 5,7 44 45 4,9 416 2,0 19 41 35 285 125 16
Happi
Taulukko 7-5. Vedenlaatutietoja Jaurujoesta ja Jaurulammesta (ennakkotarkkailunäytteen vuosina 2011–2012).
Nykyinen kuormitus vesistössä ja turvetuotannon osuus
Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman arvion mukaan koko Kemijoen vesisenhoitoalu- een ihmistoiminnasta johtuvasta ravinnekuormituksesta nykytilanteessa turvetuotannon aiheut- tama osuus kokonaisfosforin osalta on noin 1 % ja kokonaistypen osalta noin 3 % (Kuva 7-4).
Paikka/aika pH Väri CODMn Fe Kiinto- Sähkön- Kok.P PO4-P Kok.N NO3-N NH4-N Kloro-
aine johtavuus NO2-N fylli-a
mg/l kyll.% mg Pt/l mg/l µg/l mg/l mS/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Jaurujoki, p1 (7426910 - 3563380) / vuodet 2011 - 2012 yhteensä 8 näytettä
26.5.2011 6,5 24 1400 2,6 44 17 570 56 44
27.7.2011 6,7 7,4 65 270 31 2600 4,0 4,6 70 44 680 82 20
21.9.2011 7,0 9,1 73 210 20 2400 2,3 6,2 49 41 430 64 24
8.11.2011 6,6 8,6 61 220 27 1500 <1 3,8 30 20 540 120 18
19.1.2012 7,0 10 70 170 19 1700 2,0 6,8 42 37 580 170 79
15.3.2012 7,0 11 73 180 11 2600 2,2 8,9 48 42 510 200 110
21.5.2012 5,7 9,8 80 190 29 860 <2,5 1,7 36 11 480 31 17
12.7.2012 6,2 7,8 71 300 35 1600 2,8 2,8 33 23 560 54 12
13.9.2012 6,8 9,2 79 230 20 2000 4,7 5,2 48 31 470 71 10
Keskiarvo 6,6 9,11 72 221,25 24 1851 2,5 5,0 44,4 30 536 94 37
Min 5,7 7,4 61 170 11 860 <1 1,7 30 11 430 31 10
Maks 7,0 11 80 300 35 2600 4,7 8,9 70 44 680 200 110
Jaurulampi, p2 (7424400 - 3560500 / vuodet 2011 - 2012 yhteensä 9 näytettä
5.4.2011 7,1 3,7 740 <1 24 18 330 210 19
26.5.2011 6,9 19 1100 2,0 40 12 520 42 37
27.7.2011 6,9 7,5 79 230 26 1900 6,7 5,9 110 49 580 <20 94 13
21.9.2011 7,3 10 86 150 14 1600 <2 8,2 35 23 330 <20 9,9
8.11.2011 7,0 11 81 180 22 1200 1,2 5,7 26 16 480 110 18
19.1.2012 7,1 11 78 120 13 1200 1,3 8,4 28 21 500 170 16
15.3.2012 7,2 11 76 110 7,0 1400 <1 9,9 30 26 370 210 16
21.5.2012 6,1 10 83 180 20 700 <1,7 2,9 34 13 480 <20 16
12.7.2012 6,7 8,2 79 250 29 1500 2,8 4,2 33 18 550 47 6,5 1,6
13.9.2012 7,1 9,8 90 110 12 1100 3,0 7,9 31 17 360 <20 17
Keskiarvo 6,9 9,8 82 166 17 1244 2,0 6,6 39 21 450 91 25 7,3
Min 6,1 7,5 76 110 3,7 700 <1 2,9 24 12 330 <20 6,5 1,6
Maks 7,3 11 90 250 29 1900 6,7 9,9 110 49 580 210 94 13
Jaurujoki, p3 (7436257 - 3537094) / vuodet 2011 - 2012 yhteensä 7 näytettä
27.7.2011 7,2 7,3 76 160 14 2500 4,5 8,4 51 34 350 40 17
22.9.2011 7,4 11 90 110 8,0 1700 2,3 14 33 25 220 <20 9,5
8.11.2011 7,1 11 81 160 19 1900 1,8 6,4 32 25 450 100 9,9
19.1.2012 7,0 9,9 68 100 8,7 1500 1,4 10 33 26 360 120 48
15.3.2012 7,1 9,8 68 90 4,5 1400 <1 12 32 27 300 150 33
21.5.2012 6,0 8,9 74 180 21 1100 1,7 2,4 36 12 470 <20 8,6
12.7.2012 6,8 8,3 81 230 22 2100 4,4 5,6 47 30 420 47 16
13.9.2012 7,1 9,9 88 100 8,2 1300 1,8 9,5 23 16 310 <20 21
Keskiarvo 7,0 9,5 78 141 13 1688 2,3 8,5 36 24 360 68 20
Min 6,0 7,3 68 90 4,5 1100 <1 2,4 23 12 220 <20 8,6
Maks 7,4 11 90 230 22 2500 4,5 14 51 34 470 150 48
Happi
Kuva 7-4. Arvio sisävesiin kohdistuvan kokonaisfosforin ja kokonaistypen ainevirtaamien ja kuormituk- sen jakaumasta Kemijoen vesienhoitoalueella. (lähde: Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma pintavesillel vuoteen 2015)
Suurin osa Kemihaaran osa-alueen vesistön ravinnekuormituksesta vesistöön tulee luonnonhuuh- toumana. Ihmistoiminnasta aiheutuva kuormitus on pääosin peräisin maa- ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksen jätevesistä. Turvetuotantoa ei alueella ole, joten siitä ei aiheudu myöskään kuormitusta (Taulukko 7-6)
Taulukko 7-6. Kemihaaran alueelle kohdistuvan kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormituksen osuudet päästölähteittäin ja kokonaisainevirtaamat t/v (Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma pinta- vesille vuoteen 2015)
Vuotosjoen valuma-alueelle (65.49) Jaurujoen osavaluma-alueelle (65.495) ei sijoitu nykytilan- teessa turvetuotantoa. Ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmän VEMALA-kuormitusmallissa maa-alueilta tuleva kuormitus on jaoteltu pelloilta ja muilta maa-alueilta tuleviin kuormiin, jotka
Kuormituslähde Kok.P Kok.N
Laskeuma (%) 1,3 2,2
Luonnonhuuhtouma (%) 82,2 90
Yhdyskunnat (%) 0,1 0,2
Haja-asutus (%) 2,2 0,5
Turvetuotanto (%) 0,0 0,0
Kalankasvatus (%) 0,0 0,0
Maatalous (%) 7,2 4,0
Metsätalous (%) 6,9 3,1
Muu kuormitus (%) 0,0 0,1
Ainevirtaama t/v 42,9 1122
Teollisuus,voimalaitokset ja
kaivokset (%) 0,0 0,0
ovat suurimmat kuormittajat vesistöalueilla. Myös haja-asutusten vesistöpäästöt kuormittavat osaltaan vesistöjä ainakin fosforin osalta (Taulukko 7-7).
Taulukko 7-7. Maa-alueiden, haja-asutuksen, pistekuormituksen, laskeuman ja turvetuotannon synnyt- tämä fosfori-, typpi- ja kiintoainekuormitus Vuotosjoen (65.49) ja Jaurujoen (65.495) valuma-alueilla.
(Ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmän VEMALA-kuormitusmalli)
7.1.3 Vaikutusmekanismit
Valumavesien vaikutukset vesistöön ovat tapauskohtaisia ja riippuvat mm. käytettävästä vesien- käsittelyjärjestelmästä, turvetuotantoalueen koosta, vesiensuojelurakenteista, tuotantoalueen valuma-alueosuudesta, etäisyydestä vesistöön, laimentumisolosuhteista sekä vesistön tilasta.
Kaukana vesistöstä sijaitsevan suon kuormittavista aineista valtaosa voi sedimentoitua laskuojiin ennen vesistöön kulkeutumistaan. Turvetuotannon vesistövaikutukset liittyvät lähinnä ravinnepi- toisuuksiin, veden tummuuteen sekä kiintoaineesta johtuvaan liettymiseen.
Kuntoonpanovaihe
Kuntoonpanovaihe kestää 2-5 vuotta, josta ojitustyöt (reuna-, kokooja- ja sarkaojat) puolesta kahteen vuoteen, suon koosta ja olosuhteista riippuen.
Turvetuotantoalueen kuntoonpanovaiheessa suon alivaluma ja kokonaisvalumat kasvavat, koska suohon varastoituneet vedet pääsevät purkautumaan. Vaikutusten suuruus riippuu suon vetisyy- destä ja turvekerroksen paksuudesta. Vaikutukset valuntaan ovat voimakkaimmillaan suon pe- ruskuivatusvaiheessa.
Kunnostusvaiheen vaikutukset valumaveden laatuun vaihtelevat. Yleisesti ottaen kiintoaineen, liuenneen orgaanisen aineen, fosforin, typen, erityisesti epäorgaanisen typen sekä raudan pitoi- suudet kasvavat. Aina selvää pitoisuuksien kohoamista ei kuitenkaan tapahdu, tai kohoaminen havaitaan vain jonkun aineen kohdalla.
Tuotantovaihe
Tuotantovaihe kestää keskimäärin 20–30 vuotta. Tämän jälkeen alue siirtyy jälkihoitovaiheeseen ja sitä seuraavaan uuteen käyttömuotoon.
Turvetuotantoa varten ojitetulla suolla veden kulkeutumisreitit poikkeavat luonnontilaisesta. Voi- makkaiden sateiden aikana tiheä kuivatusojasto nopeuttaa veden kulkeutumista, ja tämä näkyy äkillisinä ylivirtaamapiikkeinä. Yleensä valuntahuiput ovat kuitenkin turvetuotantoalueella luon- nontilaista pienempiä, koska veden varastointikyky on suurempi, kuin luonnontilaisella. Uusilla
Vesistöalue
Pelto Muu Asutus Turve, piste Yhteensä laskeuma
(kg/v) (kg/v) (kg/v) (kg/v) (kg/v)
Vuotosjoki 65.49 848 17117 103 47 18117
Jaurujoki 65.495 137,12 3552,53 29,79 13,81 3733,25 Vesistöalue
Pelto Muu Asutus Turve, piste Yhteensä laskeuma
(t/v) (t/v) (t/v) (t/v) (t/v)
Vuotosjoki 65.49 8 93 0 1 102
Jaurujoki 65.495 1,38 21,73 0,00 0,34 23,45
Vesistöalue
Pelto Muu Asutus Turve, piste Yhteensä laskeuma
(t/v) (t/v) (t/v) (t/v) (t/v)
Vuotosjoki 65.49 149 3014 0 0 3163
Jaurujoki 65.495 26,41 466,42 0,00 0,00 492,82 Pelto = kuorma peltoalueilta
Muu = kuorma muulta maa-alueelta Asutus = kuorma haja-asutuksesta
Turve, piste, laskeuma = kuorma turvetuotannosta, pistekuormitus ja laskeuma vesistöihin
Fosfori
Typpi
Kiintoaine
ja paksuturpeisilla tuotantoalueilla vedenvarastointikyky on suurempi kuin vanhoilla, mataloitu- neilla turvekentillä.
Suurimmat valumat esiintyvät kevättulvan aikana, mutta myös rankkojen kesäsateiden yhtey- dessä hetkelliset valuntahuiput voivat olla huomattavan suuria. Turvetuotantoalueelta lumien su- laminen keväällä tapahtuu yleensä aikaisemmin kuin muulta alueelta, jolloin tuotantoalueelta tu- leva huippuvalunta on ehtinyt tapahtua ennen vesistön muun valuma-alueen huippuvaluntaa.
Näin ollen turvetuotantoalueilla ei ole vesistöjen kevättulvaa suurentavaa vaikutusta. Syksyllä keskivaluma on yleensä kesäkautta suurempi. Talvella valunta saattaa loppua pitkäksikin aikaan kokonaan. Myös kuivan kesän aikana valunta saattaa tyrehtyä kokonaan.
7.1.4 Vesistövaikutusten arviointi
Tässä osiossa arvioidaan hankevaihtoehtojen mahdollisesti aiheuttamia vaikutuksia ja muutoksia alapuolisen vesistön hydrologiaan, vedenlaatuun ja ekologiseen tilaan.
7.1.4.1 Hydrologia ja tulvariskit Vaihtoehto 0
Turvetuotantoa ei aloiteta. Alueen valumat ja virtaamat (Taulukko 7-8, VE0) säilyvät nykyisel- lään. Keväällä Jaurujoki tulvii ennen laskukohtaa Jaurulampeen ja tulvavettä kulkeutuu myös Jaurujärveen. Luontaiset vaihtelut vuosittaisissa sademäärissä, lämpötiloissa, lumen vesiarvossa jne. vaikuttavat alueen valumiin ja virtaamiin.
Vaihtoehdot 1 ja 2
Avoimilta, puuttomilta turvetuotantoalueilta lumipeite häviää metsäisiä alueita aikaisemmin. Ke- vätvalunta alkaa siten turvetuotantoalueilla muuta ympäristöä aikaisemmin, mikä voi osittain ta- sata lähivesistöalueen kevätylivalumaa kokonaisuutena. Luonnontilaiseen tilaan verrattuna tuo- tantoalueen valuma kasvaa, koska kuivumisen vuoksi tiivistyneen turpeen vedenjohtavuus ja ve- denpidätyskyky ovat heikentyneet. Kasvillisuuden puuttuminen vähentää myös alueelta tapahtu- vaa haihduntaa. Turvetuotantoalueilta sadevesi kulkeutuu nopeasti pintavaluntana ojiin. Ylivalu- mat voivat kasvaa tuotantoa edeltäneestä tilanteesta.
Valumahuippujen tasaus riippuu sarkaojien kaltevuudesta sekä muista vesiensuojelurakenteista, kuten päisteputkista, virtaamansäätöpadoista, laskeutusaltaista, pintavalutuskentästä, pumpuista jne. Pumput mitoitetaan yleisesti valumalla 80–100 l/s/km2. Vesienkäsittelyratkaisut pystyvät va- rastoimaan jonkin verran tulvavesiä, joten tästä johtuen turvetuotantoalue voi tasata alueen va- lumahuippuja.
Jaurujoen yläosan keskivaluma (Mq) on taulukon 7-8. arvojen perusteella 11,5 l/s/km2 ja kes- kiylivaluma (MHq) noin 41,4 l/s/km2. Jaurujoen yläosan valuma-alue on kokonaisuudessaan 44,2 km2 ja tästä alueesta ojitettua turvetuotantoaluetta olisi noin 1,7 km2.
Kuntoonpanovaiheessa suon vesivarastoa tyhjennetään ja valumat lisääntyvät. Poroaapa on kui- tenkin jo suurelta osin metsäojitettu, joten merkittävää muutosta ei valumissa todennäköisesti tapahdu. Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten kuntoonpanosoiden mitattu keskivaluma on ol- lut n. 17 l/s/km2 ja kevätaikainen keskimääräinen ylivaluma (MHq) n. 51 l/s/km2 (Pöyry Envi- ronment Oy 2012). Kuntoonpano lisäisi laskennallisesti Jaurujoen keskivirtaamaa (MQ) Jauru- lammen suulla n. 0,008 m3/s ja kevään tulvavirtaamaa (MHQ) n. 0,016 m3/s.
Turvetuotannon alkaessa keskivaluma pintavalutuskentälliseltä tuotantoalueelta Pohjois-Suomen tarkkailusoilla on ollut noin 15 l/s/km2 (Pöyry Environment Oy 2012). Tämä lisää Jaurujoen ylä- osan keskivirtaamaa Jaurulammen suulla nykyiseen verrattuna noin 0,004 m3/s. Pohjois-Suomen turvetuotannossa olevien pintavalutuskentällisten soiden keskimääräinen kevätylivaluma on ollut 58 l/s/km2 (Pöyry Finland Oy 2012). Täten kevätylivirtaama Jaurulammen suulla kasvaisi enim- millään nykyisestä noin 0,028 m3/s.
Jaurujoen yläosan keskialivaluma (MNq) on noin 2,94 l/s/km2. Pohjois-Suomen pintavalutusken- tällisten soiden kuntoonpanoaikana keskimääräinen alivaluma on ollut noin 11 l/s/km2 ja tuotan- non aikana noin 8,7 l/s/km2 (Pöyry Finland Oy 2012). Täten turvetuotanto lisäisi jonkin verran Jaurujoen alivirtaamia (MNQ) eli kuivana aikana Jaurujoessa olisi hieman enemmän vettä nykyti- lanteeseen verrattuna.
Pohjois-Suomen kemikaloinnilla varustettujen turvetuotantoalueiden valumia ei ole tarkkailtu niin suuressa määrin, että niistä voitaisiin suorittaa samankaltaista laskentaa. Lisäksi talvella kemika- lointia ei ole käytetty. Kevään ja syksyn valumat ovat kuitenkin samaa luokkaa kuin pintavalu- tuskentällisillä soilla.
Taulukko 7-8. Muutokset Jaurujoen yläosan virtaamissa.
Jaurujoki Jaurujoki Jaurujoki
Jaurulammen suu Jaurulammen suu Jaurulammen suu
F ~ 44,2 km² (kuntoonpano F=1,7 km2) (turvetuotanto F=1,7 km2)
koko vuosi VE0 VE1 ja VE2 VE1 ja VE 2
MQ [m3/s] 0,51 0,518 0,514
MNQ [m3/s] 0,13 0,144 0,140
MHQ [m3/s] 1,83 1,846 1,858
Laskennallisesti turvetuotanto lisää jonkin verran Jaurujoen yläosan valumaa ja Jaurujoen vir- taamaa. Jaurujoki tulvii jo tällä hetkellä keväisin joen alavalla osalla Jaurujärveen. Mikäli kevään virtaama lisääntyy, myös tulvariski lisääntyy, vaikka vesimäärälisäykset eivät ole suuria. Osakas- kunta on esittänyt patovallin rakentamista ko. Jaurujoen alaosan ja Jaurujärven väliin.
Jälkihoitovaiheessa alueen valumat voivat muuttua uudelleen. Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Tämän jälkeen muutokset virtaamissa riippumat jälkihoitomuodosta. Mikäli alue metsitetään tai viljellään, alue vaatii edelleen kuivatusta. Soistamisessa alue alkaa palautua pikkuhiljaa alkuperäiseen tilaansa.
Kemijoen vesistöalueella varsinaisia tulvariskialueita esiintyy Rovaniemellä, Kittilässä, Kemijär- vellä, Pelkosenniemellä ja Sodankylässä. Näihin tulva-alueisiin tai tulvavesivirtaamiin Poroaavan turvetuotantoalueella ei ole vaikutusta.
7.1.4.2 Veden laatu
Hankevaihtoehtojen kuormitus- ja pitoisuuslisälaskenta sekä niissä käytetyt aineistot on esitetty tarkemmin liitteessä 12. Tässä osiossa käsitellään laskennan tuloksia ja vaikutuksia.
Turvetuotannon kuormitus
Turvetuotannon keskeisimmät vesistöjen kuormittajat ovat kiintoaines, ravinteet (typpi ja fosfo- ri), rauta ja liuennut orgaaninen humus.
Turvetuotannon aiheuttama vesistökuormitus on suurin tuotantoalueen kunnostuksen aikana ja rankkojen sateiden yhteydessä. Kiintoaineen kulkeutuminen valumavesien mukana vesistöön on tyypillinen turvetuotannon haitta. Koska turvetuotantokentällä ei ole suojaavaa kasvipeitettä, äkillinen raju sade voi kuljettaa kuivumassa olevaa jyrsöstä ojiin. Kiintoainekuormitus voi aiheut- taa liettymistä laskuojien läheisyydessä.
Luonnontilaiselta suolta tuleva valumavesi sisältää aina orgaanisia yhdisteitä, jotka antavat suo- vedelle tyypillisen ruskean värin. Ojituksen aikana veden väri sekä samenee että tummenee, kun kiintoainehuuhtouma lisääntyy. Turvetuotannosta aiheutuvat vesistövaikutukset esiintyvät lähin- nä laskuojien vaikutusalueella. Vaikutukset näkyvät vesistön pohjan laadun ja lajiston köyhtymi- senä sekä veden laadun ja vesikasvillisuuden muutoksina.
Humus
Humus on pitkälle hajonnutta, eloperäistä eli orgaanista ainesta. Humusta esiintyy vesistöissä liuenneena, kolloidina ja kiinteänä. Humuskuormituksen mahdollisia ympäristövaikutuksia ovat veden tummuminen, rehevöityminen, happitilanteen muuttuminen, laji- ja biomassamuutokset sekä virkistyskäytön heikentyminen. Kun vesi humuksen vaikutuksesta tummuu, valon kulkeu- tuminen vedessä vähenee ja samalla veden kerrostuneisuus lisääntyy. Voimakas kerrostuneisuus voi heikentää alusveden happitilannetta. Veden kerrostuneisuudesta voi seurata tuottavan ker- roksen paksuuden pieneneminen ja edelleen ravinteita käyttävien eliöiden lajimuutokset. Humuk- sessa itsessään on ravinteita sekä suoraan että humuksen hajoamisen kautta. Tästä voi aiheutua leväkukintoja, vesikasvillisuuden lisääntymistä ja kalastomuutoksia, etenkin arvokalat voivat hä- vitä vesistöstä. Edellä esitetyt fysikaaliset, biologiset ja kemialliset muutokset heikentävät vesi-
alueen virkistyskäyttöä (uiminen ja kalastus). Toisaalta humus toimii vedessä puskurina ja vä- hentää esimerkiksi happaman laskeuman vaikutusta. Lisäksi humus voi muodostaa metallien kanssa komplekseja, jolloin raskasmetallien aiheuttamat biologiset haittavaikutukset vähenevät.
(Pöyry Finland Oy 2010)
Humuskuormitusta on vaikea pidättää laskeuttamalla, koska orgaaninen kiintoaines on kevyttä.
Toisaalta liuenneet humusaineet eivät laskeudu ollenkaan tai laskeutumista voi tapahtua jonkin verran kiintoaineeseen kiinnittyneenä.
Humusaineiden tarkka pitoisuus voidaan määrittää eristämällä humusaine vedestä ja määrittä- mällä humusaineet gravimetrisesti kuivatusta, eristetystä näyte-erästä. Menetelmä on hankala ja kallis. Orgaanisen kokonaishiilen (TOC) ja yleisimmin vesinäytteistä mitattavan kemiallisen ha- penkulutuksen (CODMn) välillä on korrelaatio. Kemiallinen hapenkulutus on noin 1,1…1,4 -kertainen orgaaniseen kokonaishiilimäärään verrattuna. Pintavesien orgaanisesta hiilestä noin 50 % on humusaineiden hiiltä. Turvetuotantoalueiden päästötarkkailuissa käytetään yleisesti CODMn -menetelmää. (Pöyry Finland Oy 2010)
Vapo Oy ja Turveruukki Oy ovat teettäneet selvityksen turvetuotannon humuspäästöistä ja hu- muksen merkityksestä vesistöissä. Aineistossa on käytetty Länsi-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin alueiden tarkkailutuloksia sekä ympärivuotisesta että kesäaikaisesta tarkkailus- ta tuotanto- ja kunnostusvaiheessa olevilta turvesoilta vuosilta 2005–2009. Kuntoonpanovaiheen soita on selvityksessä ollut mukana 40 kappaletta ja tuotantosoita 347 kappaletta. Selvityksen mukaan pintavalutuskentiltä, tai vastaavilta kasvillisuuskentiltä, lähtevän veden CODMn-arvot ovat olleet kaikilla tarkkailusoilla ja kaikkina vuodenaikoina pienempiä kuin pelkillä laskeutusal- tailla varustettujen soiden. Kemikalointi on ollut muihin menetelmiin verrattuna selvästi tehok- kain humuksen poistaja. (Pöyry Finland Oy 2010)
Turvetuotannon humuspäästöt vaihtelevat suuresti riippuen alueen tuotantovaiheesta (kuntoon- pano-, tuotanto- tai jälkikäyttövaihe), suon sijainnista ja suolla käytettävistä vesiensuojelumene- telmistä. Humuspitoisuuksien tasoon vaikuttavat myös turpeen laatu ja maatuneisuusaste. Lisäk- si humuspäästöt vaihtelevat vuodenaikojen ja sääolosuhteiden mukaan. Metsäojituksen aiheut- tama muutos valumavesien humuspitoisuuksiin on yleensä suhteellisen pieni. Kuntoonpanosoilla humuskuormitukset ovat lähes kaksinkertaisia luonnontilaisiin soihin verrattuna. Tuotantovaiheen soilla humuskuormitukset ovat puolestaan noin 60 % suurempia luonnontilaisiin soihin verrattu- na. Erot johtuvat pääosin kuntoonpanovaiheen tyhjentymisvalunnasta ja tuotantosoiden hieman suuremmista valumista luonnontilaiseen suohon verrattuna. (Pöyry Finland Oy 2010)
Turvetuotanto keskittyy yleensä turvevaltaisille suoalueille, joiden vedet ovat jo luontaisesti hu- muspitoisia. Humuksen aiheuttamat vesistövaikutukset riippuvat valuma-alueen ja vastaanotta- van vesistön ominaisuuksista, vastaanottavan vesistön sijainnista turvetuotantoalueeseen näh- den, tuotantoalueen pinta-alan ja vesistön valuma-alueen pinta-alan välisestä suhteesta sekä muusta vesistöön aiheutuvasta kuormituksesta. Humuskuormitusta aiheuttavat turvetuotannon lisäksi mm. maatalous, jätevedenpuhdistamot sekä haja-asutuksen jätevedet. Mikäli tuotantoalue sijaitsee vesimuodostuman välittömässä läheisyydessä, vesimuodostuma on kooltaan pieni tai virtaamat ovat vähäisiä, turvetuotantoalueen vaikutus vesimuodostuman vedenlaatuun on to- dennäköisesti suuri. Vastaavasti, jos tuotantoalue sijaitsee vesistön yläjuoksulla ja tuotantoalu- een ja tarkastelukohdan väliin jää humusta pidättäviä järviä, on humuskuormituksen merkitys tarkkailukohdan vedenlaatuun todennäköisesti pieni. Vastaanottavan vesistön herkkyys humus- kuormitukselle tulee huomioida. Esimerkiksi kirkasvetiseen järveen humuskuormituksella on suu- rempi merkitys kuin tummavetiseen humusjärveen, jossa eliöstö on kehittynyt ja sopeutunut humusjärvelle tyypillisiin olosuhteisiin. Etenkin ylivalumatilanteissa orgaanisen aineksen mukana tulevalla kiintoainekuormituksella voi olla merkitystä alapuolisiin vesistöihin. Kiintoaines aiheuttaa vesistön madaltumista ja liettymistä sekä vaikuttaa moniin vesieliöihin niiden elinolosuhteita hei- kentävästi. (Pöyry Finland Oy 2010)
Poroaavan hankevaihtoehtojen kuormitukset
Poroaavan hankevaihtoehtojen kuormituslaskenta sekä kuormituksen aiheuttamat laskennalliset vaikutukset veden laatuun on esitetty tarkemmin liitteessä 12.
Hankevaihtoehtojen kuormitusten arvioinnissa on käytetty Pöyry Finland Oy:n vuonna 2012 laa- timaa vuosien 2003–2011 turvetuotannon tarkkailuaineistojen perusteella tehtyä selvitystä tur-
vetuotantoalueiden vesistökuormitusten arvioimiseksi. Lisäksi arvioinnissa on käytetty Pohjois- Pohjanmaan turvetuotantoalueiden päästötarkkailuraporttien tuloksia vuosilta 2006–2011.
Vaihtoehdossa 0 turvetuotantoa ei aloiteta Poroaavan alueella lainkaan. Alue sekä sieltä lähtevä kuormitus tulisivat säilymään nykyisellään.
Vaihtoehdossa 1 vesienkäsittelynä toimisi ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Pintavalutuskentti- en vedenlaadusta, kuormituksista ja toimivuudesta on saatavilla runsaasti mitattua tietoa, jota on hyödynnetty Poroaavankuormituslaskennassa. Eri pintavalutuskenttien puhdistustehokkuuk- sissa on havaittu tarkkailuiden perusteella suokohtaista vaihtelua. Poroaavan kuormitukset edus- tavat Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten soiden keskimääräisiä arvoja.
Vaihtoehdossa 2 vesienkäsittelynä olisi käytössä ympärivuotinen kemiallinen käsittely. Kemiallis- ta käsittelyä turvetuotannon kuivatusvesien käsittelyssä on käytetty selvästi vähemmän kuin pin- tavalutusta, jolloin myös tarkkailuista saatavaa tietoa on selvästi vähemmän kuin pintavalutus- kentällisistä soista. Kemiallista käsittelyä ei ole toteutettu Pohjois-Suomessa ympärivuotisesti, jo- ten sen toimivuudesta muulloin kuin sulan maan aikana ei ole kokemusta ja aiheuttaa epävar- muutta kuormitusarviointiin.
Taulukossa 7-9 on esitetty hankevaihtoehtojen laskennalliset vuosittaiset bruttokuormitukset se- kä kuntoonpano- että tuotantovaiheissa. Turvetuotannon kuormitus on suurimmillaan kuntoon- panovaiheen alussa ensimmäisenä ojitusvuotena ollen noin kaksinkertainen tuotantovaiheen ai- kaisiin kuormituksiin nähden.
Tuotantoalueelta lähtevä kuormitus on suurimmillaan lumien sulaessa kevättulvien aikaan ja pie- nimmillään vastaavasti talven ja kesän alivirtaamien aikana, jolloin vesiä ei tuotantoalueilta lähde alapuoliseen vesistöön.
Vuositasolla tarkasteltuna hankevaihtoehdoissa 1 ja 2 kiintoaine- ja ravinnekuormat kasvavat nykytilan 0-vaihtoehtoon nähden. Vastaavasti vaihtoehdossa 2 kemiallinen käsittely vähentäisi alueelta lähtevän orgaanisen aineksen määrää nykyisestä tilanteesta (taulukko 7-9).
Poroaavan hankealueen nykyinen kuormitus (Taulukko 7-9, VE 0) on kiintoaineen osalta noin 0,5
%, fosforin osalta noin 0,6 % ja typen osalta noin 1,7 % Jaurujoen valuma-alueen kokonais- kuormituksesta (taulukko 7-7).
Vaihtoehdon 1 tuotannosta johtuva kuormituslisä (nettokuormitus) kasvattaisi Jaurujoen koko- naiskuormitusta kiintoaineen osalta noin 0,14 %, fosforin osalta 0,13 % ja typen osalta noin 1,7
% nykytilanteeseen nähden. Vastaavasti vaihtoehdossa 2 kuormituslisä olisi kiintoaineen osalta noin 1,5 %, fosforin osalta noin 0,16 % ja typen osalta noin 1,8 %.
Taulukko 7-9. Poroaavan hankevaihtoehtojen vuosittaiset bruttokuormitukset.
Taulukossa (Taulukko 7-10) on laskettu hankevaihtoehtojen bruttokuormitukset hankkeen kun- toonpano- ja tuotantovaiheen elinkaaren aikana. Kuntoonpanovaiheen on oletettu kestävän 3 vuotta ja tuotantovaiheen 25 vuotta eli yhteensä 28 vuotta.
Vaihtoehto
CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N
kg/a kg/a kg/a kg/a
Vaihtoehto 0 (171,5 ha)
nykytilanne 15 715 2 266 21 409
Vaihtoehto 1 (159,1 ha)
1. ojitusvuosi 40 475 4 739 60 1 380
2. ja seuraavat kuntoonpanovuodet 26 980 3 169 40 916
tuotantovaihe 15 961 2 811 25 785
Vaihtoehto 2 (171,5 ha)
1. ojitusvuosi 11 719 14 301 41 1 257
2. ja seuraavat kuntoonpanovuodet 7 813 9 534 27 838
tuotantovaihe 7 813 9 534 27 838
Bruttokuormitus (koko vuosi)
Pidemmän ajanjakson tarkastelussa hankevaihtoehdon 1 happea kuluttavan orgaanisen aineen osalta kuormitus on noin 1,1-kertainen ja vaihtoehdon 2 noin 0,5-kertainen nykytilanteen kuor- mitukseen nähden. Kiintoaineen osalta vaihtoehdon 1 kuormitus on noin 1,5-kertainen ja vaihto- ehdon 2 noin 4,4-kertainen nykytilanteeseen nähden.
Ravinnehuuhtouman osalta vaihtoehdon 1 fosforikuormitus on noin 1,6- ja vaihtoehdon 2 noin 1,4-kertainen nykytilanteeseen nähden. Typen osalta vaihtoehdon 1 kuormitus on noin 2,2- kertainen ja vaihtoehdon 2 noin 2,1-kertainen nykytilanteeseen nähden.
Taulukko 7-10. Poroaavan hankevaihtoehtojen bruttokuormitukset hankkeen kuntoonpano- ja tuotanto- vaiheen 28 vuoden elinkaaren aikana (kuntoonpanovaihe kestää 3 vuotta ja tuotantovaihe 25 vuotta).
Poroaavan hankkeen vaikutukset alapuolisiin vesistöihin
Hankealueen muuttaminen turvetuotantoon lisää alapuoliseen vesistöön kohdistuvaa kuormitusta ja siten myös humuksen, kiintoaineen ja ravinteiden pitoisuuksia. Pitoisuusmuutokset alapuoli- seen vesistöön olisivat suurimmillaan heti kuntoonpanovaiheen alussa ja vähenisivät tuotantovai- heeseen siirryttäessä kuormituksen pienentyessä.
Vaikka kevättulvien aikana suolta lähtevä kuormitus on suurien vesimäärien johdosta suurimmil- laan, eivät vaikutukset alapuolisissa vesistöissä näy selvinä pitoisuuslisäyksen kasvuna, koska suolta tulevat ainemäärät laimenevat vastaanottavan vesistön suuriin vesimääriin. Turvetuotan- toalueiden hetkellisesti suurimmat vaikutukset alapuolisessa vesistössä näkyvät esimerkiksi sil- loin, kun tuotantokaudella pitkän kuivan jakson jälkeen rankkasade huuhtoo kiintoainetta ja ra- vinteita vesistöön. Tällaiset tilanteen ovat kuitenkin vesistöissä varsin lyhytaikaisia ja samaan ai- kaan huuhtoumat esimerkiksi metsäojitetuilta alueilta ja pelloilta ovat myös suurimmillaan. Tur- vetuotannon vesienkäsittelyrakenteet vähentävät huuhtoumaa ja kuormitusta tällaisissa tilanteis- sa, kun taas vastaavasti metsätalousalueilla ja pelloilla ei vastaavia vesiensuojelurakenteita ole tavanomaisesti käytössä.
Turvetuotannon kuormituksen aiheuttamia pitoisuuslisäyksiä on tarkasteltu koko vuoden ja tuo- tantokauden (kesä) keskivirtaamatilanteissa. Tarkemmat laskelmat on esitetty liitteessä 12.
Orgaanisen aineen osalta (CODMn) hankevaihtoehto 1 lisäisi kuntoonpanovaiheessa nykytilas- saan runsashumuksisen Jaurujoen yläosan pitoisuuksia noin 3–7 % (1,1–1,6 mg/l). Tuotantovai- heessa pitoisuuslisät olisivat noin -0,1–0,3 % (-0,02–0,08 mg/l). Keskihumuksisella Jaurujoen alaosalla pitoisuuslisäykset olisivat kuntoonpanovaiheessa 1–2 % (0,2–0,3 mg/l) ja tuotantovai- heessa 0,0–0,1 % (-0,004–0,014 mg/l).
Vastaavasti hankevaihtoehdossa 2 kemiallinen käsittely vähentäisi hieman alapuolisen vesistön orgaanisen aineen kuormitusta ja pitoisuuksia.
Hankevaihtoehtojen erot vesistövaikutusten suhteen eroavat selvimmin kiintoaineen osalta, jossa hankevaihtoehdon 2 kuormitusvaikutukset alapuoliseen vesistöön ovat selvästi suuremmat kuin hankevaihtoehdossa 1.
Vaihtoehdossa 1 kuntoonpanovaiheen alussa Jaurujoen yläosalla veden kiintoainepitoisuus kas- vaisi noin 3–7 % (0,09–0,16 mg/l) ja tuotantovaiheessa 0,2–2 % (0,01–0,04 mg/l). Jaurujoen alaosalla ja Vuotosjoessa laskennalliset pitoisuuslisäykset ovat niin pieniä, ettei niitä voida erot- taa vesistöjen luontaisesta pitoisuusvaihtelusta.
Vaihtoehdossa 2 kuntoonpanovaiheessa Jaurujoen yläosalla kiintoainepitoisuus kasvaisi noin 11–
30 % (0,4–0,7 mg/l) ja alaosan noin 2–5 % (0,07–0,13 mg/l). Tuotantovaiheessa Jaurujoen ylä- osalla pitoisuuslisä olisi noin 6–18 % (0,2–0,5 mg/l) ja joen alaosalla 1–3 % (0,04–0,08 mg/l).
Vaihtoehto
CODMn Kiintoaine Kok.P Kok.N
kg / 28 vuotta kg / 28 vuotta kg / 28 vuotta kg / 28 vuotta
Vaihtoehto 0 (171,5 ha) 440 027 63 451 590 11 440
Vaihtoehto 1 (159,1 ha) 493 450 81 351 755 22 835
Vaihtoehto 2 (171,5 ha) 222 669 271 718 782 23 886
Bruttokuormitus (kuntoonpanovaihe 3 vuotta + tuotantovaihe 25 vuotta)
Vuotosjoessa laskennalliset pitoisuuslisäykset ovat Jaurujokea alhaisemmat, eikä niitä voida erot- taa vesistön luontaisesta pitoisuusvaihtelusta.
Ravinteiden (typpi ja fosfori) osalta hankevaihtoehtojen vesistökuormitusvaikutuksilla, ei ole merkittävää eroa toisiinsa nähden. Kuntoonpanovaiheen alussa Jaurujoen yläosalla fosforipitoi- suudet kasvaisivat noin 1–6 % (0,3–2,5 µg/l) ja tuotantovaiheessa -0,4–0,9 % (-0,2–0,4 µg/l).
Vastaavasti kuntoonpanovaiheessa alussa Jaurujoen yläosalla typpipitoisuudet kasvaisivat noin 4–11 % (22–62 µg/l) ja tuotantovaiheessa 1–5 % (5–26 µg/l). Jaurujoen alaosalla ja Vuotosjo- essa laskennalliset pitoisuuslisäykset ovat niin pieniä, ettei niitä voida erottaa vesistöjen luontai- sesta pitoisuusvaihtelusta.
Poroaavan kuivatusvesien vaikutukset purkuvesistöön näkyisivät selvimmin Jaurujoen yläosalla, jossa vesistön veden laadussa on havaittavissa alueen suovaltaisuus sekä metsäojitettujen aluei- den vaikutus.
Vedenlaatua heikentävät vaikutukset näkyisivät selvimmin hankevaihtoehdossa 2 lisääntyvän kiintoainekuormituksen johdosta, joka lisäisi osaltaan Jaurujoen yläosan ja Jaurulammen veden sameutta ja tummenemista sekä pohjan liettymistä erityisesti Jaurulammessa, jonka pohjaan osa suolta tulevasta kiintoaineesta laskeutuisi.
Hankealueilta purkautuvat kuivatusvedet lisäävät ja ylläpitävät osaltaan myös Jaurujoen yläosan rehevyyttä. Jaurujoen yläosalla minimiravinteena toimivan typen pitoisuudet ovat nykyisellään lievästi rehevän ja rehevän vesistön luokituksen välissä. Turvetuotannon kuivatusvedet lisäisivät joen yläosan kokonaistyppipitoisuuksia lähemmäs rehevän vesistön tasoa. Jaurujoen yläosan ny- kyiset fosforipitoisuudet kuvaavat rehevää vesistöä, eikä suon kuivatusvedet muuta fosforin osal- ta Jaurujoen rehevyystasoa.
Jaurujoen alaosalla ja Vuotosjoessa Poroaavan turvetuotannolla ei ole laskennallisen arvion pe- rusteella merkittäviä vaikutuksia vesistöjen vedenlaatuun.
Sallan alueelle suunniteltujen turvetuotantosoiden yhteisvaikutukset
Vapo Oy:n muista Sallaan suunnittelun alla olevista turvetuotantoalueista samalle purkuvesistölle Poroaavan tuotantoalueen kanssa kuuluvat Pahajoenjänkä ja Korteaapa. Pahajoenjängältä vedet purkautuvat reittiä Koutelonjoki-Vuotosjoki-Kemijoki. Korteaavalta vedet purkautuvat reittiä Pik- ku-Karjala-Jaurujoki-Vuotosjoki-Kemijoki. Tuotantoalueita ei aloiteta samanaikaisesti, vaan siten, että mahdollisesti yksi tuotantoalue on kuntoonpanovaiheessa ja muut tuotannossa. Tällä vähen- netään vaikutuksia alapuoliseen vesistöön.
Pahajoenjängän vesienkäsittelymenetelmänä on alustavien suunnitelmien mukaan pintavalutus- kenttä. Koko hankealue on 80 ha ja tuotantoalue auma-alueineen 49,5 ha.
Korteaavan tuotannon suunnittelusta tai vesienkäsittelystä ei ole tällä hetkellä tarkempia suunni- telmia. Koska Korteaavan hankealue (85 ha) on samaa kokoluokkaa Pahajoenjängän hankealu- een kanssa, voidaan myös vuosikuormitusten olettaa vastaavan toisiaan
Liitteessä 12 on esitetty arvio Pahajoenjängältä sekä Korteaavalta lähtevästä kuormituksesta se- kä vaikutuksista Jaurujoen ja Vuotosjoen vedenlaatuun. Arvion perusteella turvetuotannon aihe- uttamat pitoisuuslisäykset Jaurujoen alaosalla ja Vuotosjoessa ovat pieniä eikä niitä voida käy- tännössä erottaa jokien luontaisista pitoisuusvaihteluista. Turvetuotannon yhteisvaikutukset eivät muuta Jauru- ja Vuotosjoen vedenlaatua merkittävästi.
7.1.4.3 Ekologinen tila
Turvetuotannon johdosta lisääntyvä kiintoaine-, ravinne-, humus- ja rautakuormitus voi aiheut- taa alapuolisessa vesistössä veden laadun heikkenemistä, pohjan liettymishaittoja sekä niistä johtuvia muutoksia vesistön eliölajeissa. Liettymishaitat näkyvät yleensä selvimmin vesistöjen hidasvirtaisissa osissa kuten järvissä ja jokien suvannoissa, jossa kiintoainepartikkelit laskeutuvat ja sedimentoituvat pohjalle muuttaen pohjan rakennetta. Vesistöjen pohjalle kertyvä orgaaninen kiintoaines kuluttaa hajotessaan vesistöstä happea, jolla saattaa olla negatiivisia vaikutuksia mm.
pohjaeläimistöön. Kalat käyttävät pohjaeläimiä ravintonaan, joten mahdolliset vaikutukset alueen vesistöjen pohjaeläimistöön saattavat heijastua myös alueen kalastoon.
Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan Vuotosjoen ekologinen tila on luokiteltu tyydyttä- väksi ja vesienhoitosuunnitelman mukainen vesistön ekologinen tavoitetila (hyvä) saavutetaan tai turvataan nykykäytännön lisäksi tehtävillä toimenpiteillä vuoteen 2021 mennessä
Jaurujoen ekologista tilaa ei ole luokiteltu. Jaurujoelle ei ole tehty biologista näytteenottoa (poh- jalevästö, pohjaeläimistö, kalasto), jonka perusteella joen ekologista tilaa voitaisi arvioida. Tar- vittavat selvitykset toteutetaan kesällä 2013.
Jaurujoella, on harrastettu uittoa ja vesistön koskia on perattu ja padottu. Vesistöalueen uitto on loppunut jo 1960-luvulla. Jaurujokea on Jaurulammen yläpuoliselta osalta ruopattu 60-luvulla tehtyjen metsäojitusten vuoksi. Myöhemmin ruopattua jokiosuutta on kunnostettu. Ruopatun kohdan yläpuolinen Jaurujoki on lähes luonnontilaista ja joenpohja on kivikkoa. Jaurujoen ylä- osan vedenlaadussa voidaan havaita yläosan valuma-alueen suovaltaisuus ja metsäojituksen vai- kutus.
Vaihtoehto 0
Turvetuotantoa ei aloiteta Poroaavalla. Alapuolisten vesistöjen ekologisessa tilassa ei tapahdu hankkeesta aiheutuvia muutoksia nykytilanteeseen nähden.
Vaihtoehdot 1 ja 2
Poroaavan hankealueen muuttaminen turvetuotantoon lisää alapuolisten vesistöjen kiintoaine-, ravinne- ja rautakuormitusta. Vaihtoehdossa 1 vesiensuojelurakenteena käytetty pintavalutus- kenttä lisää myös hieman alapuolisen vesistön humuspitoisuuksia, kun vastaavasti vaihtoehdossa 2 käytetty kemikalointi vähentää humuskuormitusta nykytilanteeseen nähden. Vastaavasti vaih- toehdossa 2 syntyvä kiintoainekuormitus on moninkertainen vaihtoehtoon 1 verrattuna.
Hankevaihtoehtojen vesistövaikutukset kohdistuvat selvemmin Jaurujoen yläosalle ja Jaurulam- peen, heikentäen vesistön vedenlaatua sekä lisäämällä pohjien liettymistä erityisesti Jaurulam- messa. Vaikutukset tulevat näkymään Jaurujoen yläosan ja Jaurulammen pohjaeläinyhteisöissä ja kalastossa. Alueen pohjaeläinlajistosta ei ole tutkittua tietoa, mutta oletettavasti alueen met- säojitukset ja ruoppaukset ovat aiheuttaneet jo haittaa herkimmille pohjaeläinlajeille. Turvetuo- tannosta aiheutuva lisäkuormitus tulee osaltaan heikentämään pohjaeläinten ja kalaston elin- olosuhteita. Kesällä 2013 toteutettavilla biologisella näytteenotolla saadaan lisätietoa vesistön ekologisesta nykytilasta.
Jaurujoen alaosalla ja Vuotosjoessa turvetuotannon aiheuttamat muutokset vedenlaatuun ovat arvion perusteella selvästi vähäisemmät kuin Jaurujoen yläosalla ja Jaurulammessa. Poroaavan turvetuotannon ei arvioida muuttavan Jaurujoen alaosan ja Vuotosjoen ekologista tilaa, eikä vaa- rantavan Vuotosjoen ekologisen tavoitetilan (hyvä) saavuttamista vuoteen 2021 mennessä.
Vaikutukset Poroaavan alapuolisten vesistöjen ekologiseen tilaan ovat pienemmästä kiinto- ainekuormituksesta johtuen vähäisemmät hankevaihtoehdossa 1 kuin vaihtoehdossa 2.
7.2 Kalasto ja kalastus
Vedenlaatu vaihtelee luonnostaan eri alueiden välillä sekä vuoden- ja vuorokaudenaikojen mu- kaan. Joessa vedenlaatu vaihtelee myös paikallisesti ja ajallisesti aineiden kulkeutuessa alavir- taan. Kalat ovat sopeutuneet näihin luonnollisiin vaihteluihin (ympäristöhallinnon River Life www- sivut).
Turvetuotanto voi aiheuttaa suoria vaikutuksia kalastoon veden laadun muuttuessa kuormituksen kasvaessa epäedullisemmaksi, sekä välillisiä vaikutuksia kuormitusvaikutusten muutettua kalojen ravintovaroja ja lisääntymisolosuhteita. Kalastusta vaikeuttavia tekijöitä ovat rehevöityminen ja kiintoainepitoisuuden kasvu, joka voi lisätä pyydysten limoittumista ja kalojen makuhaittoja. Poh- jan liettyminen saattaa vähentää kalojen kutupohjia ja tietyille lajeille, esim. ravulle, välttämät- tömiä suojapaikkoja. Humuksen ja veden värin kasvu voi nostaa veden lämpötilaa ja heikentää happipitoisuutta. Muutokset ovat haitallisia erityisesti kirkkaita, kylmiä ja runsashappisia vesiä suosiville lajeille kuten siika, taimen ja harjus.
Kiintoaineella on erityisen haitallinen vaikutus syyskutuisten kalojen (mm. taimen, lohi, siika) so- ran sisässä oleville mätimunille. Suuret kiintoainemäärät voivat haudata soran sisässä olevan mädin alleen. Hieno kiintoaine tukkii soravälit ja heikentää veden virtausta soran sisällä vaikeut-
taen mätimunien hapen saantia. Hieno orgaaninen aines kuluttaa pohjalta happea. Kutusorakoi- den päälle kertynyt kiintoaine vaikeuttaa kuoriutuneiden poikasten ulospääsyä kutukuopasta.
Toisaalta poikaset voivat hapenpuutteen vuoksi nousta soraikosta liian aikaisin (ympäristöhallin- non River Life www-sivut).
Kaikki edellä mainitut tekijät lisäävät alkioiden ja ruskuaispussipoikasten kuolleisuutta. Mätimuni- en selviytyminen voi vaihdella huomattavasti samassa kutusoraikossa vuosien välillä, koska vir- taus- ja jääolosuhteet, kiintoaineen määrä, raekoko ja laatu sekä kiintoaineen altistusaika ja - ajankohta vaihtelevat vuosittain (ympäristöhallinnon River Life www-sivut).
Sisävesissä kiintoainepitoisuuden suositusarvo on EU:n kalavesidirektiivin mukaan alle 25 mg/l, jolloin kalastolle tai kalastukselle ei aiheudu haittaa. Kiintoainepitoisuus 25–80 mg/l voi jo vaikut- taa kalastoon ja pitoisuuden ollessa yli 80 mg/l kalastossa näkyy selviä muutoksia. Lohivesissä kutusorakoihin kerrostuvan hienon kiintoaineen (0,1-0,4 mm) osuus ei saisi nousta yli 5 paino- prosenttia luonnontilaisesta hienon kiintoaineen määrästä, eikä hienon kiintoaineen osuus saisi olla yli 30 % kutupohjan raekoostumuksesta (ympäristöhallinnon River Life www-sivut).
Vesistöjä rehevöittäviä ravinteita ovat erityisesti fosfori ja typpi. Lievä ravinnepitoisuuden kasvu yleensä runsastuttaa kalalajistoa ja lisää tuotantoa, mutta rehevöitymisen voimistuessa lajiluku alkaa vähentyä (ympäristöhallinnon River Life www-sivut).
Rehevöityminen muuttaa kalastoa vahvistaen vähempiarvoisten särkikalojen kantoja. Rehevöi- tymisestä kärsivät ensimmäisenä lohikalat ja made. Rehevöitymisestä hyötyvät kuore, ahven, kiiski, kuha ja useat särkikalat, varsinkin särki, lahna, pasuri, salakka ja sulkava. Siikamuodoista tiheäsiivilähampaiset planktonsyöjät tulevat rehevöityneissä vesistöissä toimeen harvasiiviläham- paisia muotoja paremmin. Rehevöitymisen edetessä ahven häviää kilpailussa särjelle (ympäristö- hallinnon River Life www-sivut).
7.2.1 Lähtötiedot ja menetelmät
Poroaavan hankealueen alapuolisten vesistöjen kalaston ja kalastuksen (mm. istutustiedot, saa- listiedot, sähkökoekalastukset jne.) nykytilan selvityksessä on käytetty seuraavia aineistoja;
Keski- ja Ylä-Kemijoen sivujokien kalatalousselvitykset vuosina 1989–2004 (Huhtala &
Rautiainen 2006).
Kyselyt ja haastattelut (Lapin ELY-keskuksen kalatalouspalvelu, osakaskuntatiedustelut, asukaskyselyt)
Hankkeen vaikutuksia arvioidaan nykytilan ja hankevaihtoehtojen vesistöön aiheuttaman muu- toksen perusteella.
7.2.2 Nykytila
Poroaavan purkuvesistöt Jaurujoki ja Vuotosjoki kuuluvat Kemijärven kalastusalueeseen. Kalas- tusalueen muodostavat Metsähallitus, osakas- ja kalastuskunnat sekä yksityiset tilat (Kalatalou- den keskusliitto 2011).
Vuotosjoen vesistö laskee Yli-Kemijokeen Pelkosenniemen kirkonkylän yläpuolella. Vuotosjoessa sekä sen suurissa sivujoissa, Siulio-, Koutelo- ja Jaurujoella, on harrastettu uittoa ja vesistön koskia on perattu ja padottu. Vesistöalueen uitto on loppunut jo 1960-luvulla. Vuotosjokea kun- nostettiin uiton jäljiltä vuonna 1996 kunnostamalla koskia noin 8 ha (Huhtala & Rautiainen 2006).
Vuotosjoen vesistöalueen jokivesistöjä on hoidettu kalanistutuksin. Hoitokalalajeina ovat olleet siika, taimen ja harjus. Istutukset on pääosin tehnyt Lapin läänin kalatoimisto (Huhtala & Rauti- ainen 2006).
Lapin vesi- ja ympäristöpiiri on tehnyt Vuotosjoen vesistöalueella vuotta 1992 koskevan kalastus- tiedustelun keväällä 1993. Kalastustiedustelu kattoi Jaurujoen kokonaisuudessaan, mutta Vuotos- joen alajuoksulla kulkeneita kalastajia ei todennäköisesti saatu kattavasti tiedustelun piiriin (Huh- tala & Rautiainen 2006).
Vuotosjoen kokonaissaaliista vuonna 1992 oli siikaa, taimenta ja harjusta yhteensä noin 51 %, josta harjuksen osuus oli noin 37 %. Hauen osuus kalansaalista oli noin neljännes (Taulukko
7-11). Kalastustiedustelun perusteella arvioituna vuonna 1992 Vuotosjoella kalasti 37 taloutta ja Jaurujoella 36 taloutta (Huhtala & Rautiainen 2006).
Taulukko 7-11. Vuotos- ja Jaurujoen arvioitu kokonaiskalansaalis (kg) ja saaliin lajijakauma (%) vuonna 1992 (Huhtala & Rautiainen 2006).
Vuotosjoella (9,9 %) taimenta oli kokonaissaaliista vähemmän ja Jaurujoella (17,3 %) miltei yhtä paljon kuin muilla Yli-Kemin yhtenäislupa-alueen sivujoilla (noin 20 %) vuonna 1992. Vuotos- ja Jaurujoen kokonaissaaliista harjusta oli noin 37–54 %, mikä on selvästi enemmän kuin Yli-Kemin yhtenäislupa-aleen sivujoilla, missä harjuksen osuus kokonaissaaliista oli keskimäärin noin 18 % (Huhtala & Rautiainen 2006).
Lapin vesi- ja ympäristöpiiri sähkökoekalasti kesällä 1993 yhden koekalastuspisteen Jaurujoella, Kurtsikosken niskalla, Jaurujärven luusuassa. Koekalastuksessa saatiin taimenia, mateita ja ki- visimppuja (Taulukko 7-12).
Taulukko 7-12. Jaurujoen koekalastuksen tulokset vuonna 1993. Kalojen lukumäärä ja biomassa pinta- alaa kohden (kpl/100 m²) ja saaliskalojen keskimääräinen paino (g/kpl). Koealan pinta-ala oli 96 m². T
= saaliskalojen lukumäärä, P = pyydystettävyyden arvo (Huhtala & Rautiainen 2006).
Jaurujoen sähkökoekalastusalueiden pienen määrän vuoksi ei sähkökoekalastuksista voida tehdä koko jokialuetta koskevia johtopäätöksiä. Jaurujoen koekalastusalueen kalabiomassasta oli tai- menta noin 26 %, madetta noin 72 % ja kivisimppua noin 2 %. Jaurujoen koekalastuspiste sijait- si rännimäisellä koskialueella ja koealueen kalalajien prosentuaalinen osuus kalabiomassasta on melko tyypillinen peratulle koskialueelle. Koekalastusalueen kalabiomassa oli erittäin korkea.
Koeala sijaitsi järven luusuassa ja kyseisten alueiden kalatuotanto on yleensä korkea (Huhtala &
Rautiainen 2006).
Kesällä 2012 osakaskunnille lähetetyn kyselyn perusteella Vallovaaran osakaskunnan alueella Jaurujoella kalastaa noin 25 henkilöä vuosittain. Kalastus on virkistys- ja kotitarvekalastusta ja kalastajista 20 on paikkakuntalaisia. Osakaskunta on tehnyt kunnostustoimia Jaurujärveen mm.
roskakalan nuottauksella, raivaamalla rantoja, niittämällä vesiheinää sekä myös vuosittaisilla sii- kaistutuksilla (n. 2000 poikasta/vuosi). Aikaisemmin on istutettu myös koeluontoisesti jonkin ver- ran taimenta. Kalastuksessa käytetään eniten verkkoja, mutta myös katiskaa ja viehettä. Saalis- kaloja ovat taimen, siika, harjus, ahven, hauki, made ja särki. Näistä hauki, siika, särki ja ahven ovat selkeästi runsaslukuisimpia. Kunnostustöiden ansiosta taimen, harjus, ahven ja haukikannat ovat lisääntyneet. Vastaavasti särki ja made ovat vähentyneet. Yleisesti Jaurujoen tilaa pidetään hyvänä.
Jaurujokea on Jaurulammen yläpuoliselta osalta ruopattu 60-luvulla tehtyjen metsäojitusten vuoksi. Myöhemmin ruopattua jokiosuutta on kunnostettu. Ruopatun kohdan yläpuolinen Jauru- joki on lähes luonnontilaista ja joenpohja on kivikkoa.
Kalalaji kg % kg %
Siika 70 4,6 12 1,0
Taimen 150 9,9 191 17,3
Kirjolohi 33 2,2 3 0,3
Nieriä 2 0,1 - -
Harjus 554 36,7 600 54,4
Hauki 394 26,0 225 20,4
Särkikalat 95 6,3 24 2,2
Made 1 0,1 - -
Kiiski 1 0,1 - -
Ahven 211 14,0 48 4,4
Yhteensä 1 511 100 1103 100
Vuotosjoki Jaurujoki
Kalalaji T P kpl/100 m² g/kpl g/100 m²
Taimen > 15 cm 3 0,699 4,471 171,67 767,5
Made 10 0,229 45,488 46,5 2 115,2
Kivisimppu 2 0,189 11,023 5,00 55,1
Yhteensä 60,989 2 937,8
