T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 1 2 69 loudellisesti tärkeintä hyötykäyttöä
on eräiden runkojäkälien sisältä- mien jäkäläaineiden käyttö haju- vesiteollisuudessa. Valkohankajä- kälää (Evernia prunastri) ja hanka- karvetta (Pseudevernia furfuracea) kerätään Keski- ja Etelä-Euroopas- sa tuhansia tonneja vuosittain ha- juvesiteollisuuden raaka-aineek- si, sillä niistä uutettavat aineet pa- rantavat hajuvesien ominaisuuksia.
Kauniisti kuvitettu luontoteos Ensimmäisestä selaamisesta alkaen jäkäläopas näyttää kauniilta teok- selta. Valokuvat ovat tärkeitä myös lajien määrittämisessä. Suuret vä- rivalokuvat paljastavat jäkä lien ra- kenteita, joita tutkijat tarkastele- vat maastossa luupilla katsomalla.
Teoksen populaarisuus perustuu- kin runsaaseen kuvitukseen, joka avaa jäkälien vaikeasti lähestyttä- vän lajiston kaikkine yksityiskoh- tineen lukijan tarkasteltavaksi.
Teoksessa on käytetty jäkälätut- kijoiden luonnossa valokuvaamia jäkäläkuvia. Joistakin lajeista on ollut pakko tyytyä herbaarionäyt- teistä valokuvattuihin kuviin, jotka eivät kuitenkaan riko kirjan yhte- näistä ulkoasua. Valokuvaajista on mainittava erityisesti Veli Haiko- nen, Pekka Halonen, Kimmo Jääs- keläinen, Mikko Kuusinen, Soi- li Stenroos sekä norjalainen Einar Timdal. Ilman heidän upeita jäkä- läkuviaan tämän teoksen ulkoasu olisi ollut paljon vaatimattomampi.
Suurin osa jäkäläoppaan rahoi- tuksesta on saatu ympäristöminis- teriön puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutki- musohjelmasta (PUTTE). Hank- keen tarkoituksena on lisätä metsi- en suojelua ja metsälajien uhanalai- suuden arviointeja tukevaa tieteel- listä lajistotutkimusta sekä lisäksi
tukea suomenkielisten määritys- oppaiden julkaisemista. Yhteis- kunnan tukea tarvitaan, sillä kau- pallinen kirjankustantamo ei voisi ottaa näin kallista ja pienelle koh- deryhmälle suunnattua teosta kus- tannusohjelmaansa.
Tieto-Finlandian voittaja
Marraskuun alussa 2011 Suomen jäkäläopas pääsi Tieto-Finlandia- ehdokkaaksi. Teoksen voitto oli silti monille suuri yllätys. Voitta- jan valinnut Åbo Akademin liiketa- loustieteen professori Alf Rehn pe- rusteli palkintoa:
”Teoksen tieteelliset ansiot ovat mer- kittävät, mutta se osoittaa samalla, miten rikas elämys tietokirja voi olla.
Sen juhlava kuvitus osoittaa hätkäh- dyttävällä tavalla, miten kaunis Suo- men luonto on, ja näin se sivistävän tehtävänsä ohessa tuo meille myös esteettisen elämyksen ja muistutuksen siitä, miten paljon maailmassa on näh- tävää – jos tietää miten sitä katsoa”.
Rehnin perustelut ovat katta- via. Teos antaa myös mahdollisuu- den tutustua jäkäliin kaikkein eko- logisimmalla tavalla – kotona no- jatuolissa istuen ja kaunista kuva- teosta selaten.
Vaikka opas onkin järeä perus- teos, se tuskin menestyy kaupalli- sesti. Pienten painosten ansiosta siitä saattaa tosin tulla bibliofiili- en himoitsema harvinaisuus, jon- ka hinta nousee vuosikymmen- ten saatossa. Ensimmäinen painos myytiin loppuun jo marraskuun viimeisinä päivinä. Pieni toinen painos loppui kirjakaupoista kol- messa päivässä, kolmas painos il- mestyi vuoden 2012 alussa. Kus- tantaja ei ole osannut hyödyntää palkinnon tuomaa hyvää mainet- ta ja taloudellisia mahdollisuuksia.
On mielenkiintoista, että sa- maan aikaan kaunokirjallisuuden
Finlandia-palkinnosta kilpaili Kris- tina Carlsonin romaani William N.
Päiväkirja (Otava 2011), joka kertoo fiktiivisen päiväkirjan muodossa jä- kälätutkija William Nylanderin yk- sinäisestä elämästä Pariisissa. Se ei kuitenkaan voittanut palkintoa.
William Nylanderia (1822–
99) voidaan pitää suomalaisen jä- kälätutkimuksen aloittajana, sil- lä hän luetteli jo vuonna 1852 jul- kaisemassaan Helsingin kasvistossa myös 192 jäkälälajia. Myöhemmin hän toimi muutaman vuoden ajan kasvitieteen professorina Helsin- gissä, mutta erosi yllättäen viras- taan ja muutti 1860-luvun alus- sa Pariisiin. Nylanderin tutkimus- työn tulosta ovat jäkälien kemialli- set tuntomerkit, hän myös havaitsi jäkälien vähenevän ilmansaastei- den takia kaupunkipuistoissa. Sen sijaan jäkälien symbionttista ole- musta hän ei suostunut koskaan hyväksymään. Nylander kuva- si noin 3 000 tieteelle uutta jäkä- lää ja hänen yli 51 000 näytettä kä- sittävä jäkäläkokoelmansa on Hel- singin yliopiston Luonnontieteelli- sen keskusmuseon kasvimuseossa.
Kirjoittaja on filosofian maisteri, biolo- gi ja tietokirjailija.
Arktista utopiaa Monica Tennberg Laurence C. Smith: Uusi
pohjoinen. Maailma vuonna 2050.
Ursa 2011.
Viime aikoina on ilmestynyt usei- ta arktista aluetta ja sen kehitys- tä kuvaavia teoksia. Tässä mieles- sä maai lma on muuttunut suuresti.
Muistan vielä, kuinka 1990-luvun
70 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 1 2
kin Saharan eteläpuoleinen osa, on vuonna 2050 ”rappeutunut, ahdas ja vaarallinen paikka”.
Energiapolitiikan osalta Smith ei odota kovinkaan suuria muu- toksia, vaan ennakoi ”hiilivoima- buumia”, paluuta hiilen käyttöön.
Hänen mukaansa hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on ”ainoa toivonpilkahdus”, joka voisi rajoit- taa hiilivoiman myötä räjähdys- mäisesti kasvavia päästöjä. Smith nostaa huolenaiheeksi veden tar- peen. Pula vedestä on tulosta väes- tönkasvusta, luonnonvarojen ky- synnästä, globalisaatiosta ja ilmas- tonmuutoksesta. Vesivarojen lii- kakäyttö ja saastuminen, lumen ja jään sulaminen sekä pienentyneet varastot, tulvat ja kuivuudet vai- kuttavat veden tarpeeseen ja voi- vat johtaa jopa ”vesisotiin”.
Arktisen alueen maat, joista Smith käyttää nimitystä NORC- maat, ovat hänen arvionsa mu- kaan, Venäjää lukuun ottamatta,
”planeettamme tasapainoisimpia, kauppamyönteisimpiä ja nopeim- min globalisoituvia pelureita”. Li- säksi niiden kaupungit ovat ”maail- man onnellisimpien asuinpaik- kojen joukossa”. Smith toteaa, et- tei Pohjoismaissa tai suurimmassa osassa arktista aluetta elinympä- ristöjen katoaminen ja saasteet ole yhtä suuri ongelma kuin muual- la. Se ei kuitenkaan merkitse si- tä, ettei pohjoisen ekologia ”olisi vaarassa ja muutoksen kourissa”.
Kiinnostus alueen luonnonvaroi- hin on suuri ja kasvaa tulevaisuu- dessa. Smith ei kuitenkaan näe suurta vaaraa siitä, että pohjoisna- van ja läheisten merialueiden omis- tuksesta syntyisi konflikti. Sen es- teenä ovat 1990-luvun alusta läh- tien kehittynyt laaja ja monipuoli- nen kansainvälinen arktisen alueen
yhteistyö ja kansainvälisen merioi- keussopimuksen tarjoamat keinot rajariitojen ratkaisuun.
Smith arvioi, että tulevaisuu- dessa liikenne ja infrastruktuurin kehitys keskittyy vesistöjen lähei- syyteen, koska roudasta sulavan, hataran maaperän päälle ei kan- nata rakentaa mitään. Seuraukse- na on, että syrjäiset alueet ja sisä- maan kaupungit autioituvat. Suo- malaisista Smith toteaa, että meitä tulee ”juuri Petsamon menettämi- nen harmittamaan tulevaisuudessa yhä enemmän” johtuen meriliiken- teen kehityksestä arktisella alueel- la. Alkuperäiskansoja koskevas- ta politiikasta Smithillä on varsin jyrkkä käsitys: ”Karkeasti ilmaisten Pohjoismaiden ja Venäjän politiik- ka kannustaa alkuperäiskansoja ja näiden historiallisia tapoja jähmet- tymään eläväksi kansanperinteek- si.” Se merkitsee Smithin mukaan sitä, ettei heille anneta valtaa päät- tää maasta, sen hallinnasta eikä ke- hityksen suunnasta.
Uusi pohjoinen rakentuu neljän maailmaa muokkaavan voiman tu- loksena. Yksi aluetta muokkaavista voimista, ilmastonmuutos vaiku- tuksineen, muuttaa käsitystä siitä, millaisesta alueesta on oikein ky- se. Arktisen alueen tulevaisuuden Smith hahmottaa ekologisen ka- tastrofin ja kasvavien kaupallisten mahdollisuuksien näkökulmasta.
Tästä perspektiivistä kaikkein tärkein takaisinkytkentä on glo- balisaatioon, joka korostaa alueen strategista ja taloudellista merki- tystä. Pohjoisen tulevaisuus raken- tuu muutoksista, jotka muotoutu- vat maantieteellisen, historiallisen, poliittisen ja väestöllisen kehityk- sen luomien suuntaviivojen mukai- siksi. ”Kehityksen” laajeneminen arktiselle alueelle on Smithin nä- lopussa yritin vakuuttaa yhdysval-
talaista kustantajaa arktista koske- van teoksen tärkeydestä. Kustan- taja totesi vastaukseksi, että kuka- pa nyt arktisesta olisi kiinnostunut.
Smithin teos on osa ajankoh- taista arktiseen kohdistuvaa ja kas- vavaa mielenkiintoa. Smith hah- mottelee teoksessaan maailmaa vuonna 2050. Hän asettaa tavoit- teekseen kuvata ”maltillisesti” tule- vaisuutta. Maltillisuus perustuu il- mastomallien, analyysia ohjaavien periaatteiden ja maailmaa muok- kaavien perusvoimien kuvauk- seen. Hän sanoo ottavansa ilmas- tonmuutosta kuvaavista malleista ja niiden perusteella laadituista tu- levaisuutta koskevista skenaariois- ta vain selkeimmiltä näyttävät kehi- tyskuviot huomioon. Niiden poh- jalta, tiettyjen perusperiaatteiden mukaisesti, Smith hahmottelee tu- levaisuutta. Nämä periaatteet ovat, ettei teknologinen kehitys välttä- mättä tuo mitään ihmeratkaisuja nykyisiin energian- tai ruoantuo- tannon haasteisiin, kolmatta maa- ilmansotaa ei syty eikä muitakaan yllättäviä katastrofeja, kuten tap- pavaa kulkutautia tai avaruuden kappaleiden törmäyksiä maapal- loon, tapahdu. Neljä voimaa, jotka muokkaavat maailmaa, ovat väes- tönkasvu ja -liikkeet, luonnonva- rojen käyttö, globalisaatio ja ilmas- tonmuutos.
Suuri osa kirjasta esittelee väes- tönkasvuun, luonnonvarojen käyt- töön, globalisaatioon ja ilmaston- muutokseen liittyviä maailman- laajuisia haasteita. Smithin mu- kaan maailman kaupunkiväestön ja vaurauden maantieteelliset pai- nopisteet muuttuvat. Tuloksena on, että ”ihmiset ryntäävät kaupunkei- hin”, taloudellinen vauraus ”siirtyy lännestä itään” ja Afrikka, aina-
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 2 / 2 0 1 2 71 kemyksen mukaan yksi uusi vaihe
ihmisen historiassa, uuden asuin- alueen valloitus, joka tapahtunee varsin todennäköisesti hyvän jär- jestyksen vallitessa. Kehityskuvio ei välttämättä kuitenkaan edistä paikallisten ihmisten hyvinvoin- tia tai elinkeinoja, Smith arvioi- kin suurimman osan luonnonva- roista saatavista voitoista valuvan pois alueelta.
Smithin teos on monipuolinen, tieteellistä tietoa ja henkilökohtai- sia kokemuksia yhdistävä ”matka- kertomus” arktisesta sekä kuvaus sen tulevaisuudesta. Se edustaa hyvin yleistä käsitystä arktisen alueen tulevaisuutta muokkaavis- ta tekijöistä ja haasteista, joita ne asettavat alueen valtioille, elinkei- noille ja paikallisyhteisöille. Siinä mielessä teos on varsin maltillinen myös lopputulokseltaan. Se on hy- vä johdanto arktisesta alueesta ja sen kehityksestä. Kirjoittaja aset- taa ansiokkaasti arktisen alueen ja sen kehityksen globaaliin konteks- tiin sekä huomioi ilmastonmuu- toksen ohella muitakin alueen ke- hitykseen vaikuttavia tekijöitä.
Aihepiiriä tuntevat kuitenkin kysyvät: mikä on se ”uusi poh- joinen”, josta Smith kirjoittaa?
Smithin suurella sudilla maalama kuva pohjoisesta tuottaa joukon yleistyksiä arktisesta alueesta ja sen kehityksestä. Vaarana on, että ark- tinen moninaisuus pakotetaan yh- teen muottiin ja analyysin tulokse- na on joukko yleistyksiä alueen his- toriasta, poliittisesta kehityksestä ja taloudesta, vaikka kirjoittaja valot- taisikin alueen valtioiden, ihmisten ja talouksien välisiä eroja.
Suosittelen oheislukemistok- si uutta teosta Megatrends (Nor- dic Council of Ministers. Tema- Nord 2011:527. http://www.nor-
dregio.se/en/Publications/Publi- cations-2011/Megatrends/), joka tuo karttojen ja tilastotiedon avul- la arktisen alueen erityispiirteet sekä kehityskuviot monipuolises- ti esille. Politiikan tutkijalle on on- gelmallista, että Smithin pohjoisen maailman kehitys näkyy varsin val- tiokeskeisenä, kansainvälisistä yh- teistyökuvioista erillisenä ja enem- mänkin kansainvälisen toiminnan kohteena kuin toimijana, osallistu- jana ja vaikuttajana maailmanpoli- tiikassa. Tämä olisikin jotain uutta pohjoisesta.
Kirjoittaja on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkimusprofessori.
Kulttuuri miehityksen kohteena
Minna Lönnqvist Tuula Okkonen ja Jari Okkonen: Yhdysvaltojen kulttuuriperintöpolitiikka miehitetyssä Japanissa.
Studia Historica Septentrionalia.
Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys 2010.
Suomalainen historioitsija- ja ar- keologipariskunta on kirjoittanut näyttävän teoksen eksoottisesta ja arkaluontoisesta aiheesta: Yhdys- valtain Japanin-miehityksen kult- tuuriperintöpolitiikasta. Tuula Ok - ko nen on aikaisemmin väitellyt Yh- dysvaltain Japanin-miehityspolitii- kasta, kun Jari Okkonen puolestaan on perehtynyt kulttuuriperinnön dokumentointiin ja säilyttämiseen, erityisesti arkeologian alalla. Kir- jasta näkee asiantuntijoiden selke- än työnjaon. Rahoitusta teokseen-
sa Okkoset ovat saaneet mm. Sasa- kawa-rahastolta.
Pariskunta ei varmasti osannut itse aavistaa, kuinka ajankohtai- seksi Japanin kulttuuriperintökoh- teita koskevat kysymykset nousi- sivatkaan kirjan ilmestymisen jäl- keen keväällä 2011. Japania koh- tasi tuolloin maanjäristysten sarja ja massiivinen tsunami, joka tuho- si ihmishenkiä sekä tuotti mittavia aineellisia vahinkoja myös kult- tuuriperinnölle. Saarivaltakunnas- sa on useita maailmanperintökoh- teita, jotka on luokiteltu ihmiskun- nan yhteiseksi muistiksi.
Okkosten kirja puolestaan kä- sittelee sotapolitiikan ja ihmisen toimien vaikutusta kulttuuriperin- töön. Luonnonvoimien vaikutus poikkeaa ihmispolitiikasta, jonka vyöhyke on epäselvyydessään kuin veteen piirretty viiva.
Teoksen alkuosa käsittelee ylei- sesti kulttuuriperintöä ja sen mer- kitystä. Kulttuurikohteiden pom- mittamisella on sodissa usein pyrit- ty murtamaan viholliskansan hen- kinen selkäranka. Oman osansa saa sotatilan aikana tapahtunut ryöste- ly. Okkosten kuvaillessa Yhdysval- tain miehityspolitiikkaa Japanis- sa vertautuvat tapahtumat helposti Irakin tapahtumiin.
Kirjan varsinainen avaus Hiro- shiman ja Nagasakin pommituksis- ta vuonna 1945 on vaikuttava, mut- ta johdannon perusteella olisi olet- tanut avauksen alkavan jo Japanin yllätyshyökkäyksestä Pearl Harbo- riin vuonna 1941. Pommitukset toi- mivat kuitenkin tehokkaasti avauk- sena. Atomipommit leimaavat epä- inhimillisyydessään sodankäynnin historiaa ja tässä tapauksessa Yh- dysvaltojen sotapolitiikkaa.
Miehityspolitiikkaa seurataan pääosin Japanin antautumisesta ai-
