Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta
Faculty of Science and Forestry
METSÄNOMISTAJIEN METSÄDISKURSSIT Tuomo Takala
METSÄTIETEEN PRO GRADU, ERIKOISTUMISALA METSÄEKONOMIA JA -POLITIIKKA sssssssssss sssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssss
JOENSUU 2016
Takala, Tuomo 2016. Metsänomistajien metsädiskurssit. Itä-Suomen yliopisto, Luonnontietei- den ja metsätieteiden tiedekunta, Metsätieteiden osasto. Metsätieteen pro gradu, erikoistumisala metsäekonomia ja -politiikka. 68 s.
TIIVISTELMÄ
Tutkimuksessa tunnistetaan ja tyypitellään metsänomistajien metsädiskursseja 24 metsänomis- tajahaastattelun aineistosta sekä analysoidaan valtaa osana tunnistettuja diskursseja. Metsädis- kurssilla tarkoitetaan kielellistä kokonaisuutta, jossa metsälle annettaan tietyt merkitykset. Sa- malla määritellään, mikä metsä on ja mitä se ei ole. Tutkimuksen tavoitteena on paitsi tuottaa aiempaa syvällisempi kuva suomalaisesta metsänomistajasta, myös voimaannuttaa metsän- omistajia avaamalla metsädiskursseihin liittyviä luonnollistuneita valtasuhteita. Pääosiltaan laadullisessa tyypittelyssä hyödynnetään myös määrällisiä monimuuttujamenetelmiä. Aineis- toa tulkitaan diskurssianalyyttisen luennan avulla.
Haastatteluaineistosta erotettiin viisi metsädiskurssityyppiä: metsänhoitajan, talousajattelijan, talousorientoituneen etämetsänomistajan, aineettomien arvojen kannattajan ja velvollisuuden- tuntoisen pienmetsänomistajan diskurssi. Diskurssityypit tulee ymmärtää ideaalityyppeinä, joille ei välttämättä löydy täsmällisiä vastineita haastattelun metsänomistajista. Diskurssityypit erosivat toisistaan erityisesti metsälle annettujen merkitysten ja metsänomistajan asemoinnin suhteen. Sen sijaan diskurssityyppien metsät, diskurssien fyysiset seuraukset, näyttäytyivät huomattavan samanlaisina: ainoastaan aineettomien arvojen kannattajien diskurssissa metsän moninaiset merkitykset kantoivat metsien käsittelyyn saakka. Tätä tyyppiä voisi näin kutsua aidon moniarvoiseksi.
Diskurssien vallan ja valtasuhteiden tarkastelussa metsänhoitajan ja varsinkin talousajattelijan diskurssityypit ilmensivät monia hegemonisen diskurssin piirteitä. Niiden piirtämä totuus met- sästä painotti metsien käyttöä puunkasvatukseen nykymetsätalouden oppien mukaisesti. Ai- neettomien arvojen kannattajan diskurssityypin voi nähdä näille vastakkaisena, mutta selvästi alisteisena. Tähän diskurssiin liittyi olennaisena osana talousvetoisen nykymetsätalouden kri- tiikki. Talousorientoituneen etämetsänomistajan ja velvollisuudentuntoisen pienmetsänomista- jan diskursseissa metsää koskevaa päätäntävaltaa siirrettiin aktiivisesti metsäammattilaisille.
Etenkin velvollisuudentuntoisilla pienmetsänomistajilla on tällöin vaara ajautua talousvetoi- seen puunkasvatukseen vastoin monia muita metsään liitettyjä tavoitteita.
Vaikuttaa siltä, että suomalaisen yhteiskunnan virallinen totuus metsästä on metsänomistajien kokemana yhä edelleen yksisilmäisen talousarvoinen. Vaihtoehtoisille tavoille ymmärtää metsä pitäisikin antaa enemmän henkistä tilaa, jos päämääräksi otetaan metsänomistajan vapaus to- teuttaa itseään omien arvojensa ja tavoitteidensa mukaisesti.
Avainsanat: metsänomistaja, typologia, diskurssi, valta
Takala, Tuomo 2016. Forest owners’ forest discourses. University of Eastern Finland,
Faculty of Science and Forestry, School of Forest Sciences. Master’s thesis in Forest Science, specialization Forest Policy and Economics, 68 p.
ABSTRACT
In this study, I create and present a typology based on different forest discourses by which non- industrial private forest owners linquistically construct their own forests. The analysis is based on the in-depth interviews of 24 North-Karelian forest owners. Forest discourse is defined here as a set of meanings which define what the forest is and is not. The aim of the study is both to create a profound picture of forest ownership and to empower forest owners by identifying marks of naturalized power in the forest discourses. Discourse analysis is used as a guiding methodological tool through the whole study, applied here as a perspective more than as a set of precise methods. Both qualitative and quantitative methods are used in the construction of the typology.
Five forest discourse types were created in the typology, named here according to the image of forest owner in each discourse: forester (1), economist (2), distant economist (3), critical anti- economist (4) and dutiful forest owner (5). These discourse types must be understood as ideal types, it is, they do not exactly depict any of the actual forest owners of this study. The diffe- rences between the discourse types based mainly on the meanings given to the forest, and on the ways the discourses saw the role of a forest owner. Instead, the material consequences of the discourses were strikingly similar between the types: the discourse of critical anti-economist was the only one in which the multiple explicit meanings of forests were actualized as truly multi-objective forest management.
The discourses of forester and economist expressed many characteristics of hegemonic dis- course. These discourses emphasized an effective and economically oriented wood production.
The discourse of critical anti-economist can be interpreted as an opposing critical discourse which, however, is clearly subordinate in comparison with the two economically oriented dis- courses above. In the discourse types of distant economist and dutiful forest owner, decision power concerning the forest owner’s own forest was actively transferred to forestry professi- onals. Among the dutiful forest owners, this may lead to an economically oriented forest ma- nagement that conflicts the real variety of forest owner’s objectives.
In conclusion, it seems that the hegemonic official truth of Finnish forests to which every one of forest owners have to orient themselves is predominantly economic. This may hinder some of the forest owners to freely actualize their forest-related objectives. If the forest owners’ right to express themselves according to their values and objectives is seen as a goal, we should actively create space for alternative ways to see the forest in our modern society.
Keywords: forest owner, typology, discourse, power
ALKUSANAT
Tämän tutkimuksen alkujuuret löytyvät metsästä. En nimittäin ole voinut välttyä huomaamasta, kuinka harvoin suomalainen metsä yllättää rikkaudellaan, tarkastelipa sitten puustorakennetta, lähimaisemaa tai lajistoa. Kasvupaikat ja maaston pinnanmuodot tuovat kyllä metsämaisemaan oman vaihtelunsa, mutta muuten suojelualueiden ulkopuoliset metsät on nopeasti nähty. Met- sänomistajapersoonien monimuotoisuus on sen sijaan tullut elämäni varrella hyvinkin selväksi.
Miksei tämä persoonallisuuksien kirjo siis näy metsässä? Suurin osa maamme metsistä on yk- sityismetsänomistajien omistuksessa, joten luulisi metsänomistajien monimuotoisuuden tuotta- van ainakin Etelä-Suomen metsiin pienipiirteistä persoonallista vaihtelua. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suomalainen metsänomistajuus ei pääse näyttäytymään yhteiskunnassamme lähes- kään koko rikkaudessaan.
Metsiemme kuvan monotonisuudesta on tietysti helppo syyttä nykymetsätalouden järjestelmää, mutta syyttely ei lopulta auta ymmärtämään ilmiötä. Nykymetsätalous ei nimittäin ole luonnon- laki, vaan ihmisen luoma ja ylläpitämä konstruktio. Tällöin se ei myöskään kelpaa luonnonlain kaltaiseksi tyhjentäväksi metsänomistajan toiminnan selitykseksi. Metsänomistajalle annetaan myös nykypäivänä ainakin lainsäädännön tasolla varsin vapaat kädet metsiensä käsittelyyn.
Metsänomistajuuden ja lopulta myös metsiemme kuvan ymmärtämiseksi on siis lopulta pureu- duttava syvemmälle metsänomistajan mielenmaisemaan ja elämismaailmaan.
Tämän työn tavoitteena on hahmottaa diskurssianalyysin keinoin sitä maailmaa, jossa metsän- omistaja metsänsä kanssa elää ja toimii. Aihetta tarkastellaan metsänomistajan näkökulmasta lähtien liikkeelle siitä, mitä metsä omistajalleen merkitsee. Tavoitteena on lopulta ymmärtää paitsi metsänomistajan mielenmaisemaa, myös tämän mielenmaiseman fyysisiä seurauksia metsälle ja metsäluonnolle. Tutkimuksen aineisto koostuu 24 pohjoiskarjalalaisen metsänomis- tajan haastattelusta. Aineisto on tallennettu ääninauhoina ja litteroituna kirjoittajan henkilökoh- taisiin tietokantoihin.
Alkusanojen päätteeksi haluan vielä kiittää Jukka Tikkasta, Minna Tanskasta ja Teppo Hujalaa kannustavasta työnohjauksesta. Aivan erityisesti haluan lisäksi kiittää kaikkia haastatteluun osallistuneita, joita ilman tutkimusta ei olisi olemassa. Kiitän myös Koneen säätiötä tutkimus- projektin rahoittamisesta.
SISÄLLYS
1 JOHDANTO ... 6
2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS ... 10
2.1 Tutkimus tieteenfilosofioiden kentässä ... 10
2.2 Sosiaalinen konstruktionismi ... 13
2.3 Diskurssianalyysi ... 15
2.4 Tutkimuksen arvot ja yhteiskunnalliset sitoumukset ... 17
3 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 18
3.1 Metsänomistaja-aineisto ... 18
3.2 Haastattelu ... 19
3.3 Koodaus ... 20
3.4 Diskurssien tyypittely ... 21
3.5 Diskurssianalyyttinen luenta ... 22
3.6 Kyselylomakevastausten käsittely ... 23
4 TULOKSET ... 23
4.1 Typologia ... 23
4.2 Diskurssityypit ... 27
4.2.1 Metsänhoitajan diskurssi ... 27
4.2.2 Talousajattelijan diskurssi ... 29
4.2.3 Talousorientoituneen etämetsänomistajan diskurssi ... 32
4.2.4 Aineettomien arvojen kannattajan diskurssi ... 34
4.2.5 Velvollisuudentuntoisen pienmetsänomistajan diskurssi ... 39
4.3 Metsänomistajien arvostukset ... 43
5 TULOSTEN TARKASTELU ... 44
5.1 Diskurssien suhtautuminen aiempiin typologioihin ... 44
5.2 Diskurssit ja valta ... 50
5.3 Diskurssien metsät ... 53
5.4 Diskurssit ja metsäluonto ... 54
6 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 57
KIRJALLISUUS ... 58
LIITTEET ... 63
Liite 1. Kyselylomake. ... 63
Liite 2. Koodiluettelo. ... 64
1 JOHDANTO
Hieman yli puolet Suomen metsistä on yksityisten metsänomistajien omistuksessa (Metsäntut- kimuslaitos 2014), joten yksityismetsänomistajien metsää koskevilla ratkaisuilla on aivan oleel- linen vaikutus maamme metsien käyttöön ja olemukseen. Ei olekaan mikään ihme, että suoma- lainen metsänomistaja ja metsänomistajuus ilmiönä ovat kiinnostaneet tutkijoita jo vuosikym- menten ajan (esim. Osara 1935, Hahtola 1973). Metsänomistajuutta on tarkasteltu lukuisista erilaisista näkökulmista, mutta erityisen runsaasti on tutkittu metsänomistajien tavoitteita, ar- voja ja niihin pohjautuvaa päätöksentekoa. Usein tavoitteiden ja arvojen avulla on pyritty selit- tämään metsänomistajan metsänhoito- ja hakkuuaktiivisuutta (Kuuluvainen et al. 1996, Karp- pinen 1998, Hallikainen ym. 2010, Karppinen & Korhonen 2013). Tarkastelua on yleisesti täy- dennetty demografisilla ja metsäomaisuuteen liittyvillä muuttujilla (Karppinen & Ahlberg 2008, Hallikainen ym. 2010, Karppinen & Korhonen 2013, Häyrinen ym. 2015). Puuntuotan- nollisen näkökulman lisäksi metsänomistajan tavoitteita ja arvoja on tarkasteltu runsaasti esi- merkiksi metsäneuvonnan näkökulmasta (Hujala ym. 2013, Häyrinen ym. 2015). Paljon on myös kehitetty suunnittelutyökaluja parantamaan asiantuntijalähtöistä yksityismetsien suunnit- telua joko puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta (Hyytiäinen & Penttinen 2008) tai pyrkimyk- senä kääntää metsänomistajan moninaiset tavoitteet metsäsuunnittelun kielelle (Pykäläinen 2000, Kurttila ym. 2009, Eyvindson ym. 2012, Haara ym. 2014). Usein metsänomistajatutki- mus on vähintään työn taustoituksen tasolla liitetty yhteiskunnan yleiseen arvomuutokseen ja metsänomistajakunnan rakenteellisiin muutoksiin (Ripatti & Järveläinen 1997, Karppinen 1998b, Hujala ym. 2007, Hänninen ym. 2011, Häyrinen ym. 2015). Yleistäen voi sanoa, että suomalainen metsänomistajatutkimus on koko historiansa ajan pyrkinyt ennen kaikkea selittä- mään metsänomistajan käyttäytymistä.
Tämän työn keskeisenä lähtökohtana on havainto siitä, että metsätieteiden tuottama kuva met- sänomistajasta on jäänyt vielä toistaiseksi varsin ohueksi ja tekniseksi. Liekö syynä metsätie- teilijöiden viehtymys luonnontieteisiin, mutta metsänomistajaa on harvoin tarkasteltu aidosti ajattelevana ja merkityksiä luovana olentona. Vaikka positivistisen tieteenfilosofian voi katsoa puhtaassa muodossaan kuolleen sisäisiin ristiriitaisuuksiinsa (Raatikainen 2004, s. 30), voi sen perintöä löytää helposti sekä luonnon- että ihmistieteistä (Häkli 1999, s. 36-41). Metsänomis- tajatutkimuksessa tämä on näkynyt erityisesti siinä, miten metsänomistajan käyttäytymistä ja miksei myös mielen liikkeitä on pyritty selvittämään tarkasti, mutta etäisesti havainnoiden.
Metsänomistajan omille todellisuudentulkinnoille ei näin orientoituneessa tutkimuksessa juuri-
kaan herkistytä, vaan vastausten ja puheen ajatellaan kertovan sellaisenaan objektiivisesta to- dellisuudesta (Eskola & Suoranta 1998, s. 148-149, Häkli 1999, s. 36-41). Toki nykytieteissä hyväksytään yleisesti se, ettei lopullista totuutta ehkä ikinä tavoiteta (Lincoln ym. 2011). Kut- sun tällaista positivismista ponnistavaa, mutta sen naiivista realismista irrottautuvaa suuntausta tässä työssä postpositivismiksi (Lincoln ym. 2011). Metsätieteiden postpositivistisen valtavir- ran tuottama kuva suomalaisesta metsänomistajasta kiteytyy erityisen hyvin teokseen Suoma- lainen metsänomistaja 2010 (Hänninen ym. 2011), jossa metsänomistaja määrittyy mitä moni- naisimpina lukuina ja luokitteluina. Monia metsänomistajuuden ulottuvuuksia voidaan ilman muuta tutkia menestyksekkäästi metsänomistajan omiin tulkintoihin pureutumatta, mutta il- miön todellinen ymmärtäminen edellyttää myös muunlaisia näkökulmia.
Tässä tutkimuksessa metsänomistajuuteen otetaan maltillinen sosiaalisen konstruktionismin näkökulma. Tämä ja monet muut todellisuuden ja tiedon tulkinnallisuutta korostavat (relativis- tiset) tieteenfilosofiset näkökulmat ovat viimeisten parinkymmenen vuoden aikana nousseet hiljalleen täydentämään postpositivistista metsänomistajatutkimusta. Taustalla on havainto siitä, että ihmisten käsitykset totuudesta ja tiedosta liikuttavat ihmistä ja yhteiskuntaa usein enemmän kuin objektiivinen totuus (Puhakka 2007, s. 35-40). Tutkijan kiinnostus kohdistuu tällöin yhden todellisuuden ja totuuden sijasta yksilöllisiin tapoihin tuottaa erilaisia kielellisiä todellisuuden versioita (Häkli 1999, s. 63-72). Kun jyrkkä relativismi on tieteenfilosofiana yhtä ristiriitainen ja rajoittava kuin jyrkkä positivismikin (Raatikainen 2004), on syytä korostaa tä- hän tutkimukseen valitun relativistisen näkökulman maltillisuutta. Tässä työssä huomio kiin- nittyy fyysisen todellisuuden ohella sosiaalisissa käytännöissä tuotettuihin todellisuuden kon- struktioihin. Objektiivisen todellisuuden olemassaoloa ei kiistetä eikä sen merkitystä väheksytä.
Yksilöllisiin todellisuudentulkintoihin keskittyvän ihmistutkimuksen tavoitteena on yleensä metsänomistajan elämismaailman syvällinen ymmärtäminen. Tällaisista ymmärtävän ihmistie- teen näkökulmista on analysoitu esimerkiksi metsänomistajien valtadiskursseja (Vainio & Pa- loniemi 2012), keskinäistä tiedonvaihtoa (Hamunen ym. 2015), metsänomistajan ja metsäam- mattilaisen välistä vuorovaikutusta (Hujala ym. 2007, Hujala & Tikkanen 2008) sekä tunteiden vaikutusta metsänomistajan päätöksentekoon (Lähdesmäki & Matilainen 2013). Länsinaapu- rissamme on selvitetty esimerkiksi metsänomistajien suhtautumista metsänomistukseen liitty- viin riskeihin (Eriksson 2014) ja luottamuksen rakentumista pienmetsänomistajien ja metsäam- mattilaisten vuorovaikutuksessa (Guillén ym. 2015). Tällaiset tutkimukset täydentävät hiljal- leen käsitystämme metsänomistajuuden syvemmistä ulottuvuuksista, joista postpositivistisen tieteen on vaikea saada kiinni.
Metsänomistajakunnan sisäistä vaihtelua on usein tehty näkyväksi erilaisten typologioiden avulla ja tähän työkaluun tartutaan tässäkin tutkimuksessa. Erityisesti metsänomistajan arvoja tai tavoitteita tyypitellessä operoidaan aivan metsänomistajuuden ytimessä. Kyselytutkimuksiin perustuvia postpositivistisia tavoitetypologioita onkin tehty jo pitkään (Kuuluvainen ym. 1996, Karppinen 1998, Boon ym. 2004, Finley & Kittredge 2006, Ingemarsson ym. 2006, Favada ym.
2009, Hallikainen ym. 2010, Malovrh ym. 2015). Läntisen maailman kulttuuripiirissä näistä löytyvät yleensä seuraavat metsänomistajatyypit tapauskohtaisin hienosäädöin: ekonomisti, monitavoitteinen metsänomistaja, virkistyskäyttäjä, itsensä työllistäjä ja passiivinen metsän- omistaja (Boon ym. 2004, Ingemarsson ym. 2006, Häyrinen ym. 2014). Yleistettävää tietoa on siis pystytty tuottamaan, mutta ymmärtävän ihmistutkimuksen näkökulmasta on vasta raapaistu pintaa.
Syvällisempi ymmärrys metsänomistajasta vaatisi ensinnäkin, että metsänomistajatyypeistä an- nettaisiin riittävän tiiviitä kuvauksia. Tähänastisten tavoitetypologioiden tavoitteena on lähes aina ollut metsänomistajan käyttäytymisen selittäminen (Häyrinen ym. 2014), jolloin tyypin kuvauksen ydin sisältää yleensä kyselylomakkeella tunnistetut tavoitteet ja niiden tilastolliset yhteydet metsänomistajan käyttäytymiseen. Kuvausta on täydennetty esimerkiksi demografi- silla muuttujilla, mutta metsänomistajuuden monimutkaista kokonaisuutta on vaikea kuvauk- sista hahmottaa. Postpositivistisen tieteen tarkoituksenakaan ei tietysti ole tuottaa ymmärtäviä näkökulmia, vaan selvittää ilmiöitä tutkimuksessa määriteltyjen muuttujien suhteen. Tällaisena se pitäisi myös ymmärtää.
Toinen postpositivististen tavoitetypologioiden ongelma liittyy aineistonhankintaan. Metsän- omistajuuden monimutkaista kokonaisuutta kun ei etenkään konstruktionistisesta näkökul- masta voi millään ymmärtää tyydyttävästi, jos saatavilla on vain kyselylomakkeilla kerättyä tietoa. Etenkin strukturoidun kyselylomakkeen avulla tutkija rajaa huomattavasti metsänomis- tajan ilmaisua, jolloin pois saattaa jäädä myös jotain tutkittavan ilmiön kannalta oleellista (Bengston 2011). Kyselylomake onkin aineistonhankintamenetelmänä perustavanlaatuisesti subjektiivinen, lomakkeen tekijän kielen ja mielen mukainen (Eskola & Suoranta 1998, s. 20- 22). Syvähaastattelu näyttäytyy ymmärtävän tutkimuksen näkökulmasta huomattavasti kysely- lomaketta luotettavampana aineistonhankintamenetelmänä, kun se sallii asian käsittelyn tutkit- tavan omalla kielellä ja käsitteillä (Eskola & Suoranta 1998, s. 138-145, Tuomi & Sarajärvi 2002, s. 74-75, Flyvbjerg 2011).
Tämän tutkimuksen typologian tarkoituksena on tuoda postpositivististen tavoitetypologioiden rinnalle ymmärtävämpää otetta. Ymmärtäviä metsänomistajatypologioita on tehty jonkin ver- ran vaihtelevista näkökulmista (Hujala ym. 2007, Lähdesmäki & Matilainen 2014, Stanislovai- tis ym. 2015). Tämän tutkimuksen aihepiiriä sivuaa näistä lähimmin typologia, jossa metsän- omistajia tyypitellään heidän metsänomistukselle antamiensa merkitysten mukaan (Lähdes- mäki & Matilainen 2014). Tässä tutkimuksessa tyypittely perustuu vastaavasti metsänomista- jien metsälleen antamiin merkityksiin. Lähdesmäen & Matilaisen (2014) tutkimus korostaa tun- teiden merkitystä metsänomistajan päätöksenteossa ja osoittaa samalla sen, kuinka monimut- kaisesta ja vaikeasti ilmaistavasta asiasta metsänomistajuudessa on kyse.
Tässä tutkimuksessa metsänomistajuutta tarkastellaan haastatteluaineistosta tunnistettujen met- sädiskurssien näkökulmasta. Metsädiskurssilla tarkoitetaan sitä kielellisten merkitysten koko- naisuutta, jonka avulla tuotetaan tietynlainen metsää koskeva todellisuus. Diskursseissa siis määritellään, mikä metsä on ja mitä se ei ole. Arvot, tavoitteet, tiedot, mielikuvat ja kokemukset yhdistyvät niissä yhtenäiseksi metsää koskevaksi todellisuudeksi. Tutkimuksen typologia pe- rustuu nimenomaan näihin diskursseihin, joihin yksittäiset metsänomistajat kiinnittyvät kukin tavallaan. Yksittäinen metsänomistaja voi osallista haastattelun aikana useammankin diskurssin tuottamiseen. Kiinnostus ei siis kohdistu metsänomistajiin henkilöinä, vaan heidän tuottamiinsa kielellisiin metsän konstruktioihin. Samalla ollaan kuitenkin aivan metsänomistajuuden yti- messä.
Ymmärtävän tavoitteen ohella tämän tutkimuksen toisena ja vähintään yhtä tärkeänä tavoit- teena on tuoda metsänomistajatutkimukseen kriittistä näkökulmaa, joka tähtää metsänomista- juuteen liittyvien luonnollistuneiden totuuksien avaamiseen. Ainakaan suomalaisessa metsän- omistajatutkimuksessa ei tätä näkökulmaa ole toistaiseksi sovellettu. Tämä on selkeä puute si- käli, että metsä ja sen myötä metsänomistajuus ovat mitä poliittisimpia tutkimuskohteita täynnä erilaisia intressejä ja vallan ilmentymiä. Sekä tutkimuskohteen että tutkimuksen poliittisiin kyt- kentöihin tulisi metsätieteissä kiinnittää enemmän huomiota ja tässä työssä käytetty diskurssi- analyyttinen näkökulma on tähän omiaan.
Kriittinen näkökulma metsänomistajuuteen tarkoittaa tässä työssä sitä, että pyritään diskurssi- analyyttisen luennan avulla avaamaan metsädiskursseihin liittyvää valtaa. Diskurssit ja valta liittyvät kiinteästi toisiinsa, sillä samalla kun diskurssit tekevät toisista asioista järkeviä, hyväk- syttyjä ja tosia, tekevät ne toisista järjettömiä, kiellettyjä ja vääriä (Jokinen & Juhila 1993, Rose 2001 s. 136-163). Diskursiivista otetta painottava metsäalan tutkimus on maailmanmitassakin
vielä varsin tuore ilmiö (Leipold 2014). Sitä ovat harrastaneet lähinnä muut kuin metsätieteilijät ja pääasiassa globaalissa etelässä (Winkel 2012). Vainio & Paloniemi (2012) analysoivat kyllä metsänomistajien valtapuheeseen liittyviä diskursiivisia käytäntöjä, mutta tutkimus asemoituu ennemmin ymmärtävän kuin kriittisen diskurssianalyysin piiriin.
Kriittiseen näkökulmaan liittyen tällä tutkimuksella on myös selkeä voimaannuttava tavoite.
Tavoitteena on saada metsänomistajat, muutkin kuin tutkimukseen osallistuneet, tietoisem- miksi erilaisten metsädiskurssien vaikutuksista omiin ajatuksiin ja näkökulmiin. Voimaantu- mistavoite liittyy kiinteästi metsien käytön sosiokulttuuriseen kestävyyteen: parempi tietoisuus johtaa todennäköisesti moniarvoisempiin ja myös itselle mieluisampiin päätöksiin. Metsän- omistajien parantuneella tietoisuudella voi tällöin olla vaikutusta myös metsien käytön yleiseen rakenteeseen. Tällä hetkellä maamme metsien hallinnan ja käytön voi nähdä olevan jopa jon- kinasteisessa sosiokulttuurisessa kriisissä (Keto-Tokoi & Kuuluvainen 2010, s. 270-271). Tut- kimuksen aineiston muodostavat 24 pohjoiskarjalalaisen metsänomistajan haastattelut, joista tunnistetaan sisällönanalyysin ja tyypittelyn avulla erilaisia metsädiskursseja. Tyypittelyssä hyödynnetään sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä. Diskurssianalyyttinen lukutapa oh- jaa analyysia läpi koko työn.
2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS
2.1 Tutkimus tieteenfilosofioiden kentässä
Tieteen suuntauksia voidaan hahmotella monella tavoin. Lincoln ym. (2011) hahmottavat tie- teiden kentän paradigmoina, jotka sitoutuvat kukin tiettyyn tieteenfilosofiaan ja sen kanssa yh- teensopiviin metodologioihin. Tässä tutkimuksessa tieteen suuntauksia hahmotetaan nimen- omaan tieteenfilosofisten suuntausten kautta painottaen kunkin suuntauksen taustalla vaikutta- via ontologisia (millainen on todellisuus) ja epistemologisia (miten tietoa saadaan) perusoletta- muksia. Kukin tieteenfilosofinen suuntaus oikeuttaa tietynlaiset metodologiset valinnat, jolloin nuo suuntaukset voidaan nähdä myös yläkäsitteinä enemmän tai vähemmän yhtenäisille tie- teentekemisen tavoille. Kun lukijan huomio halutaan kiinnittää tieteenfilosofisten suuntausten sijaan tai ohella näihin tieteentekemisen tapoihin, käytetään tekstissä tutkimusperinteen käsi- tettä.
Ihmistieteen tämän hetken vallitsevat tieteenfilosofiat voidaan jakaa karkealla tasolla postpo- sitivistiseen ja tulkinnallisiin (relativistisiin) suuntauksiin (Lincoln ym. 2011). Postpositivisti- nen ihmistiede on kiinnostunut objektiivisesta todellisuudesta, jonka lainalaisuuksia se pyrkii selvittämään tarkasti havainnoiden ja mitaten (Lincoln ym. 2011). Relativistisessa tutkimuk- sessa keskitytään erilaisiin todellisuuden tulkintoihin, jolloin tietoa saadaan todellisuutta tulkit- sevaa ihmistä kuuntelemalla ja ymmärtämällä (Raatikainen 2004, s. 42-46). Tässä työssä yksi- löllisiä todellisuudentulkintoja painottavaa ihmistiedettä kutsutaan ymmärtäväksi ihmistie- teeksi. Tämä työ edustaa sosiaalista konstruktionismia ja kuuluu filosofisten taustaoletustensa myötä selkeästi ymmärtävän tutkimuksen piiriin.
Positivismin ja todellisuuden tulkinnallisuutta korostavan relativismin kärjistävä vastakkain- asettelu on siinä mielessä epämuodikasta, että ne ovat molemmat jyrkissä muodoissaan tieteen- filosofioina kestämättömiä (Raatikainen 2004, s. 15-69). Jyrkkä positivismi onkin suurelta osin kadonnut, mutta jyrkkää relativismia esiintyy yhä edelleen yleisesti (Raatikainen 2004, s. 15- 69). Polarisaatiota purkavaksi nykytieteen tieteenfilosofiaksi on tarjottu kriittistä realismia (Raatikainen 2004, s. 70-82), jonka voi nähdä eräänlaisena kultaisena keskitienä näkökulmia rajoittavien jyrkän positivismin ja jyrkän relativismin välissä. Relativismin näkökulmasta kriit- tinen realismi näyttäytyy kuitenkin usein osana postpositivismia (Lincoln ym. 2011). Tässä työssä ei ole tarkoituksenmukaista hahmottaa ihmistieteiden kenttää filosofisesti yhtenäisenä.
Samaan aikaan on kuitenkin syytä painottaa, että tutkimuksessa vertaillaan nimenomaan kum- mankin suuntauksen maltillisia muotoja. Myös tämän työn konstruktionistinen näkökulma on nimenomaan maltillinen, ja sen voisi aivan hyvin nähdä sitoutuvan kriittisen realismin käsityk- siin tiedosta ja todellisuudesta (Raatikainen 2004, s. 70-82).
Postpositivistisen ja ymmärtävän metsänomistajatutkimuksen erottelu on tämän tutkimuksen kannalta oleellista siksi, että työn tärkeänä tavoitteena on syventää postpositivistisen tieteen tuottamaa pinnallista ja teknistä kuvaa metsänomistajasta. (Post)positivistisen ja ymmärtävän tutkimuksen vertailussa korostetaan usein sitä, että (post)positivistinen tutkimus tähtää ilmiöi- den lainalaisuuksien selittämiseen ja ymmärtävä tutkimus ilmiöiden erityisyyden syvälliseen ymmärtämiseen (Tuomi & Sarajärvi 2002, s. 26-30). Ymmärtämisen tavoitetta ja erityisyyden tarkastelua ei kuitenkaan voi pätevästi pitää ymmärtävien ihmistieteiden yksinoikeutena, eikä selittämistä ja lainalaisuuksien tavoittelua voi rajata niiden ulkopuolelle (Raatikainen 2004, s.
85-127). Ymmärtämisen ja selittämisen välinen raja on usein epäselvä myös metsänomistaja- tutkimuksia tarkasteltaessa, eikä käytetyt menetelmät ja usein implisiittiset tieteenfilosofiset
valinnat läheskään aina muodosta filosofisesti tai metodologisesti selkeitä kokonaisuuksia. Fi- losofiset ja metodologiset suuntaukset voikin ymmärtää ideaalityyppeinä, joita yksittäiset tut- kimukset heijastelevat persoonallisilla tavoillaan (Häkli 1999, s.8). Selkein ero ymmärtävän ja muun ihmistieteen välillä on, että ymmärtävät ihmistieteet korostavat tutkittavan tulkintoja maailmasta ja todellisuudesta (Raatikainen 2004, s. 85-127). Tämä on myös se ero, johon tämän työn postpositivismin kritiikki kiinnittyy.
Tämän työn lähtökohtia on lisäksi antoisaa avata saksalaisen yhteiskuntafilosofin Jurgen Ha- bermasin alun perin kehittelemää tiedonintressiteoriaa soveltaen (Häkli 1999, s. 29-35). Positi- vistisesti orientoitunut tutkimus kiinnittyy yleensä niin sanottuun tekniseen tiedonintressiin ta- voitteenaan hallita fyysistä ja sosiaalista ympäristöä (Häkli 1999, s. 32). Metsänomistajatutki- muksessa tämä tarkoittaa yleensä näkökulmaa, jossa pyritään selittämään ja ennakoimaan met- sänomistajan käyttäytymistä erilaisten poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Suurin osa tä- hänastisesta metsänomistajatutkimuksesta on tehty tästä näkökulmasta (esim. Boon ym. 2004, Häyrinen ym. 2015, Karppinen & Berghäll 2015). Käytännölliseen tiedonintressiin sitoutuvan tutkimuksen tavoitteena on sen sijaan ihmisen elämismaailman ymmärtäminen, sillä ihmisten välinen vuorovaikutus ja yhteiskunnan koossapysyminen ovat mahdollisia vain yhteisen ym- märryksen kautta (Häkli 1999, s. 32-33). Suurin osa ymmärtävästä metsänomistajatutkimuk- sesta kiinnittyy tämän työn tavoin käytännölliseen tiedonintressiin (esim. Hujala ym. 2007, Eriksson 2014, Lähteenmäki & Matilainen 2014).
Kuten johdannossa jo nostettiin esiin, puuttuu metsänomistajatutkimuksesta kuitenkin tyystin aidon kriittinen näkökulma. Kriittinen eli emansipatorinen tiedonintressi tähtää ihmisten voi- maannuttamiseen tekemällä näkyväksi yhteiskunnan luonnollistuneita valtasuhteita (Häkli 1999, s. 32-33). (Post)positivistista tutkimusta on sen sijaan kritisoitu yhteiskunnan vallitsevien valtasuhteiden tiedostamattomasta ylläpitämisestä (Häkli 1999, s. 43). Syvällisemmän ymmär- ryksen ohella tämän työn kiinnostuksen kohteena on nimenomaan metsään ja metsänomista- juuteen liittyvä luonnollistunut valta.
Vaikka tämä työ ponnistaa pitkälti postpositivistisen ihmiskuvan kritiikistä, nähdään tieteenfi- losofiset suuntaukset ja niistä juontuvat metodologiat kuitenkin ensisijassa tutkijan valitsemana strategiana tai näkökulmana ennemmin kuin universaalisti oikeana ja vääränä tapana tutkia ih- mistä. Sekä postpositivistinen että maltillinen ymmärtävän tutkimuksen näkökulma ovat perus- teltuja maailmaan orientoitumisen muotoja (Tuomi & Sarajärvi 2002, s. 39, Raatikainen 2004)
ja niillä on osansa yhteiskuntaa ja ihmistä koskevan tietämyksen avartajina (Häkli 1999, s. 193).
Tämä opportunistinen näkemys tuo tutkimukseen myös vivahteen postmodernismia.
Ymmärtävän ja postpositivistisesti orientoituneen tutkimusperinteen erojen tarkastelu saattaa helposti typistyä laadullisten ja määrällisten tutkimusmenetelmien vertailuksi. Tähän vertailuun ei tässä työssä haluta osallistua. Ymmärtävät metodologiat hyödyntävät usein laadullisia tutki- musmenetelmiä, mutta yhtä lailla laadullista tutkimusta voi tehdä myös postpositivistisesta nä- kökulmasta (esim. Hugosson & Ingemarsson 2004). Toisaalta määrällisin menetelmin voidaan olla hyvinkin lähellä ymmärtävän tutkimuksen näkökulmaa. Tämä tutkimus asemoituu ehdot- tomasti ymmärtävän tutkimusperinteen piiriin, vaikka apuna käytetään myös määrällisiä ana- lyysimenetelmiä.
2.2 Sosiaalinen konstruktionismi
Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta tieto ja todellisuus tuotetaan kielellisesti sosiaali- sissa prosesseissa (Häkli 1999, s. 133-141). Yhden, objektiivisen, todellisuuden havainnoinnin sijaan korostetaan samoillekin asioille annettuja erilaisia merkityksiä ja niistä muodostuvia eri- laisia todellisuuden konstruktioita (Häkli 1999, s. 133-141, Puhakka 2007, s. 35-40). Tässä työssä sosiaalisen konstruktionismin näkökulma tarkoittaa sitä, että kunkin metsänomistajan katsotaan haastattelussa tuottavan kielellisesti oman metsänsä. Haastattelun aikana he kertovat mikä metsä on ja mitä se ei ole. Voi ajatella, että tutkimuksessa siirrytään näin todellisen sel- vittämisestä mahdollisen tutkimiseen (Eskola & Suoranta 1998, s. 138-145).
Todellisuuden konstruoinnin sosiaalisuutta korostetaan siksi, että merkitysten katsotaan synty- vän nimenomaan intersubjektiivisesti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (Eskola & Suoranta 1998, s. 193-202, Häkli 1999, s. 133-141, Puhakka 2007, s. 35-40). Esimerkiksi metsänomista- jan metsää koskevan todellisuuden muodostumiseen vaikuttavat oletettavasti lukuisat tekijät persoonallisuudesta, kokemuksista ja koulutuksesta tuttujen mielipiteisiin ja julkiseen mediaan.
Todellisuuden rakennusainekset ovat näin ollen yhdistelmä omaa ja lainattua. Eri kontekstissa samakin ihminen voi tuottaa erilaisia todellisuuden tulkintoja (Puhakka 2007, s. 35-40). Met- sänomistajien tulkintojen objektiivinen totuudenmukaisuus ei ole ongelma, sillä vähemmänkin totuudenmukaisilla todellisuuden representaatioilla on sosiaalista ja yhteiskunnallista merki- tystä (Eskola & Suoranta 1998, s. 138-145).
Todellisuuden konstruoinnin kielellisyyttä korostetaan, koska ihmisen ajattelu- ja merkityksen- antoprosessien ajatellaan olevan nimenomaan kielellisiä (Puhakka 2007, s. 35-40). Ilmaisun muotoja on toki muitakin, mutta esimerkiksi kuvien ja muiden nonverbaalisten viestien ajatel- laan lopulta suodattuvan ihmisen kielellisen merkityksenantoprosessin lävitse (Puhakka 2007, s. 35-40). Kieli ja teksti ovat näin konstruktionistisen tutkimuksen luontevia kiinnostuksenkoh- teita. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan kielellinen ilmaus ei ole taustalla olevan todelli- suuden peili, vaan se nähdään samaan aikaan sosiaalisen todellisuuden olennaisena muotona ja aktiivisena todellisuuden tuottamisen tapana (Puhakka 2007 35-40). Metsänomistajakin näh- dään tässä työssä aktiivisena oman metsänsä konstruoijana eikä passiivisena todellisuuden tulk- kina.
Sosiaalisen konstruktionismin maltillista tulkintaa seuraillen (Häkli 1999, s. 140-141, Puhakka 2007, s. 35-40) tässä työssä ei kyseenalaisteta ihmisen konstruoimien todellisuuksien ulkopuo- lisen fyysisen todellisuuden olemassaoloa. Jyrkkä relativistinen kanta olisikin tieteenfilosofiana kestämätön (Raatikainen 2004, s. 42-69). Fyysinen metsä on näin ollen olemassa ihmisen sille antamista merkityksistä riippumatta. Tämän tutkimuksen kannalta fyysisen todellisuuden tun- nustaminen on jopa välttämätöntä, sillä kiinnostuksen kohteena ovat paitsi todellisuuden sosi- aaliset konstruktiot, myös näiden konstruktioiden materiaaliset seuraukset. Fyysistä todelli- suutta ja ihmisen konstruoimia sosiaalisia todellisuuksia on usein myös mahdotonta erottaa yk- siselitteisesti toisistaan (Nevalainen 2004, s. 45): metsälle annetut merkitykset vaikuttavat met- sän fyysiseen olemukseen ja metsän fyysinen olemus sille annettuihin merkityksiin. Tuloksena on talousmetsän kaltaisia fyysisen todellisuuden ja sosiaalisten merkitysten yhteenkietoutumia.
Sosiaalisen konstruktionismin näkökulma vaikuttaa myös siihen, miten itse tutkimukseen tulee suhtautua ja miten sen tuloksia voi arvioida. Jyrkän relativistisesti ajatellen yhden objektiivisen totuuden olemassaolon hylkääminen johtaa siihen, ettei tämä tai mikään muu konstruktionisti- nen tutkimus voi esittää tuloksiaan muuna kuin yhtenä mahdollisena todellisuuden konstruk- tiona (Eskola & Suoranta 1998, s. 65-68). Positivistisesti orientoituneen tutkimusperinteen ta- voittelemasta yleistettävyydestä on siis tieteenfilosofisten sitoumusten vuoksi turha edes haa- veilla (Tuomi & Sarajärvi 2004, s. 87-88). Tutkimuksen vaikuttavuus tulee tai on tulematta tällöin siitä, että se auttaa ymmärtämään entistä paremmin jotain ilmiötä, tämän työn tapauk- sessa metsänomistajuutta. Ymmärtämisen edistäminen taas edellyttää riittävän syvällistä ja huolellista aineiston tulkintaa ja kuvausta. Tämän työn maltillinen relativistinen näkökulma ei kuitenkaan estä ajattelemasta, että tuloksilla saattaisi parhaimmillaan olla myös jonkinlaista
yleistettävyyttä. Objektiivisuuden ihannettakaan kun ei voi lopulta ja kaikilta osiltaan voi rajata ymmärtävän ihmistieteen ulkopuolelle (Raatikainen 2004, s. 151-154).
Yhteiskunnan luonnollistuneiden valtasuhteiden tarkastelu on oleellinen osa konstruktionisti- sen tutkimuksen näkökulmaa (Häkli 1999, s. 133-141). Tämänkin puolesta se on luonteva va- linta tämän tutkimuksen tieteenfilosofiaksi. Näkökulma valtaan edellyttää myös oman tutki- muksen tavoitteiden ja poliittisten sitoumusten aukikirjoittamista, sillä tiede osallistuu useim- miten jo aihevalinnoillaan todellisuuden sosiaaliseen rakentumiseen (Häkli 1999, s. 133-141).
Samalla tiede joko ylläpitää tai kyseenalaistaa yhteiskunnan vallitsevia valtasuhteita (Häkli 1999, s. 133-141). Tämän tutkimuksen arvopohjaa ja sitoumuksia avataan tarkemmin luvussa 2.4.
2.3 Diskurssianalyysi
Diskurssianalyysi ei nimestään huolimatta ole selvärajainen analyysimenetelmä, vaan siinä on myös selkeitä teorian piirteitä. Sitä luonnehditaankin yleensä väljäksi teoreettiseksi tai metodo- logiseksi viitekehykseksi (Eskola & Suoranta 1998, s. 193-202, Puhakka 2007, s. 59), jonka piirissä ja nimissä on metsätieteissäkin tehty hyvin monen tyyppistä tutkimusta (Leipold 2014).
Kaikelle diskurssianalyysiksi nimetylle on kuitenkin yhteistä se, että diskurssit nähdään kielel- lisinä tapoina tuottaa sosiaalista todellisuutta. Diskurssianalyysi nojaakin erottamattomasti so- siaalisen konstruktionismin oletuksiin tiedon ja todellisuuden luonteesta (Jokinen ym. 1993, Eskola & Suoranta 1998, s. 193-202). Edellisen luvun ajatukset sosiaalisen todellisuuden kie- lellisestä rakentumisesta toimivatkin sellaisenaan diskurssianalyysin taustateoriana.
Diskursseja on kutsuttu todellisuudenkuvauksen vakiintuneiksi muodoiksi (Häkli 1999, s. 126) ja keskenään kilpaileviksi totuusjärjestelmiksi (Nevalainen 2004, s. 16). Samoin tässä työssä diskurssilla tarkoitetaan yhdessä esiintyvien merkitysten kokonaisuutta, joka tuottaa tietynlai- sen metsää koskevan todellisuuden. Yksittäisen metsänomistajan kielellinen konstruktio ei sel- laisenaan riitä diskurssiksi, sillä diskurssianalyysissa ollaan kiinnostuneita nimenomaan sosi- aalisissa käytännöissä syntyneistä jaetuista merkityksistä (Jokinen ym. 1993). Tässäkin työssä metsänomistajien diskurssityypit muodostetaan koko 24 haastattelun aineistoa tarkastellen. Yk- sittäinen metsänomistaja voi lisäksi puheenvuoronsa aikana kiinnittyä useampaan diskurssiin.
Tässä työssä ja diskurssianalyysissa yleensä ollaan kiinnostuneita nimenomaan tekstistä ja sen avulla tuotetuista merkityksistä, ei tekstin tuottajan minästä tai persoonasta (Jokinen ym. 1993).
Diskurssianalyysin teoriassa korostetaan, että diskurssit syntyvät aina sosiaalisessa kontekstissa (Jokinen ym. 1993, Eskola & Suoranta 1998, s. 193-202). Kontekstin huomioiminen edellyttää, että tunnistetaan sanat osana tekstiä, teksti osana vuorovaikutustilannetta ja vuorovaikutusti- lanne osana kulttuurista kontekstia (Jokinen ym. 1993). Tässä tutkimuksessa vuorovaikutusti- lanne (haastattelu) on varsin standardoitu, mutta etenkin diskurssien kultturisen kontekstin ana- lyysi on aivan työn keskeisiä aihepiirejä. Diskurssien kontekstiriippuvuutta ja niiden sosiaali- siin käytäntöihin sidottua syntytapaa on syytä painottaa, jottei diskursseista synny staattista ja jähmeää kuvaa (Jokinen ym. 1993). Myös tämän työn metsädiskurssit ovat nimenomaan tämän tutkimuksen kontekstissa tuotettuja, ja vaikka tavoitteena onkin tuottaa myös muissa konteks- teissa hyödyllisiä ymmärtämisen apuvälineitä, on epätodennäköistä tavoittaa tämän työn dis- kursseja enää koskaan täsmälleen samanlaisina kuin tässä työssä.
Toinen tärkeä diskurssianalyysin piirre on, että kielellisillä merkityksillä nähdään olevan sosi- aalisia ja myös fyysisiä seurauksia (Jokinen ym. 1993). Kuten edellisessä luvussa jo todettiin, ei tässä työssä kiistetä sosiaalisten todellisuudentulkintojen ulkopuolisen fyysisen todellisuuden olemassaoloa. Diskurssianalyysissa diskurssien fyysiset tuotokset nähdään usein erottamatto- mana osana diskursseja (Nevalainen 2004, s. 45), mutta tässä tutkimuksessa on tärkeää tunnis- taa vielä diskurssien fyysisten tuotosten ulkopuolisenkin materiaalisen komponentin olemassa- olo. Tuota komponenttia kutsutaan tässä työssä metsäluonnoksi. Esimerkiksi talousmetsä näh- dään tällöin nimenomaan fyysisen metsäluonnon ja metsädiskurssien yhteenkietoutumana, ei yksinomaan metsädiskurssien materialisaationa. Tällaisena hybridinä se imaistaan myös osaksi metsädiskursseja.
Sosiaaliseen konstruktionismiin yhdistetään usein kriittisyys itsestäänselvyyksiä kohtaan (Häkli 1999, s. 142-160) ja diskurssianalyysi jos mikä tarjoaa mahdollisuuden kriittiseen tutki- mukseen. Määrittäessään metsän määrittää diskurssi aina myös sen, mitä metsä ei ole. Diskurs- sin tuottamaan totuuteen liittyykin aina valtaa (Jokinen & Juhila 1993, Rose 2001, s. 136-163, Nevalainen 2004, s. 16-17, Puhakka 2007, s. 53). Diskurssin valta saavuttaa huippunsa silloin, kun sen välittämistä merkityksistä tulee neutraaleja, tosia, luonnollisia ja näkymättömiä (Joki- nen & Juhila 1993, Rose 2001, s. 136-163, Nevalainen 2004, s. 44, 54). Tällaisen hegemonisen diskurssin totuus saatetaan myös institutionalisoida, virallistaa vaikkapa lakiin, asiakirjoihin ja oppikirjoihin (Puhakka 2007, s. 55). Vaikka diskurssien valta suosii toisia toimijoita ja sorsii toisia, ei diskurssien vallalla tarkoiteta varsinaisesti subjektien valtaa, vaan valta on diskurssissa itsessään, sisäänkirjoitettuna sen piirtämään todellisuuteen (Jokinen & Juhila 1993). Tämä ei
toki tarkoita ettei diskurssianalyysissa oltaisi kiinnostuneita myös siitä, miten diskurssit tuotta- vat subjekteja ja vaikuttavat subjektipositioihin (Jokinen ym. 1993, Jokinen & Juhila 1993).
Tässäkin tutkimuksessa tarkastellaan diskurssien vallan ohella sitä, millaiseen asemaan kukin metsädiskurssi metsänomistajan asemoi.
Diskurssit syntyvät aina intertekstuaalisesti, suhteessa toisiin diskursseihin (Jokinen ym. 1993, Rose 2001, s. 135-163, Puhakka 2007, s. 53). Tässä työssä tämä realisoituu hyvin: ei olisi mah- dollista tunnistaa metsänomistajien diskursseja ilman niiden keskinäistä vertailua. Metsänomis- tajien metsädiskursseja ei myöskään voi pitää irrallisina kaikista niistä muista yhteiskunnalli- silla ja sosiaalisilla areenoilla kiertävistä diskursseista, joissa metsää merkityksellistetään. Tu- losten tulkinnassa metsänomistajien metsädiskursseja verrataan tämän vuoksi esimerkiksi me- diassa tai politiikassa tunnistettuihin diskursseihin.
2.4 Tutkimuksen arvot ja yhteiskunnalliset sitoumukset
Etenkään jyrkän sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta arvoista ja yhteiskunnallisista si- toumuksista vapaata tukimusta ei ole olemassa, vaan tiede pyrkii aina joko ylläpitämään tai kyseenalaistamaan yhteiskunnallisia valtarakenteita (Häkli 1999, s. 138-139). Metsä taas on niin monien ristiriitaisten intressien kohde, että metsäntutkimuksen arvovapaus on helppo ky- seenalaistaa. Tutkijan pitäisi siksi pohtia tarkkaan tutkimuksensa perusolettamuksia ja seurauk- sia. Näitä ajatuksia seuraillen myös diskurssianalyysin yhteydessä korostetaan usein tutkijan itsereflektion tärkeyttä (Jokinen ym. 1993). Tämä ei tarkoita, ettei tieteenharjoitus voisi olla luonteeltaan objektiivista tai ainakin pyrkiä siihen (Raatikainen 2004, s. 151-154). Objektiivi- suus ja arvovapaus eivät ole synonyymejä.
Kun tämän tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa metsänomistajien metsädiskursseihin liittyvää valtaa ja niiden tuottamia subjektipositioita, sitoudutaan vahvasti emansipatoriseen tiedonin- tressiin (Häkli 1999, s. 32-33). Kriittisen diskurssianalyysin näkökulmasta ei olekaan lainkaan yhdentekevää, millaiset diskurssit saavuttavat hegemonisen aseman (Jokinen & Juhila 1993).
Tavoitteena on diskurssien valtasuhteita avaamalla voimaannuttaa tutkimuksen kontekstissa ja myös sen ulkopuolella niitä metsänomistajia, joita hegemonisten diskurssien valta alistaa. Sa- malla kannatetaan arvona yksilön oikeutta itsensä toteuttamiseen. Luvussa 4.4 pohditaan erik- seen metsädiskurssien vaikutuksia fyysiseen metsäluontoon. Luonnolle annetaan tällöin itseis- arvo ja luvun näkökulmaan kuuluu, että ihmisen tulisi pyrkiä parantamaan ahtaalle ajetun met-
säluonnon tilaa. Muissa luvuissa metsäluontoa käsitellään tasaveroisesti muiden metsänomis- tajien ilmaisemien metsän arvojen kanssa. Schwartzin arvokategorioita (Schwartz 1992) mu- kaillen tämä tutkimus kannattaa siis ennen kaikkea universaaleja arvoja: yksilönvapautta ja ekologisia arvoja.
Vaikka tutkimuksen metsädiskurssien vaikutukset metsänomistajaan ja luontoon vaihtelevat, ei tässä työssä ole tarkoitus määrittää oikeaa ja väärää diskurssia. Tutkijan tehtävä ei ole asettaa diskursseja tai niiden heijastelemia arvoja paremmuusjärjestykseen (Puhakka 2007, s. 19). Sen sijaan tutkijan tehtävänä on paljastaa niitä tapoja, joilla luonnollistuneet diskurssit alistavat ih- mistä ja luontoa.
3 AINEISTO JA MENETELMÄT
3.1 Metsänomistaja-aineisto
Metsänomistajahaastatteluja varten pyydettiin Metsäkeskukselta satunnainen 80 metsänomis- tajan otos alle 75-vuotiaista metsänomistajista Joensuun, Liperin, Kontiolahden ja Polvijärven kuntien alueelta. Otoksen metsänomistajista 40 omisti metsää alle viisi hehtaaria ja 40 yli viisi hehtaaria. Todellisuudessa huomattava osa alle viisi hehtaaria omistavista omisti metsää enem- män yhteisomistusten ja metsäyhtymien kautta. Lopullisena tavoitteena oli saada tutkimukseen mukaan 10-15 metsänomistajaa kummastakin ryhmästä.
Metsäkeskuksen otoksesta soitettiin yhteensä 38 metsänomistajalle, joista neljää ei tavoitettu, 11 kieltäytyi ja viisi pyysi henkilökohtaisten kiireiden vuoksi palaamaan asiaan myöhemmin.
Tätä optiota ei ollut tarvetta käyttää. Yhteensä 18 metsänomistajaa suostui haastatteluun. Näistä kymmenen omisti metsää alle ja kahdeksan yli viisi hehtaaria. Kutakin näistä 18 haastatelta- vasta pyydettiin haastattelun jälkeen ehdottamaan yhtä tuntemaansa, mutta ei liian läheistä met- sänomistajaa. Tällä lumipallomenetelmällä löytyi kuusi haastateltavaa lisää. Varsinaiseen haas- tatteluun osallistui näin ollen lopulta yhteensä 24 metsänomistajaa, joista 11 omisti metsää alle ja 13 yli viisi hehtaaria. Suurimmat metsätilat olivat kooltaan useita satoja hehtaareja. Alle kah- den hehtaarin tiloja ei otettu tutkimukseen mukaan. Haastateltavien keski-ikä oli 56 vuotta vaih- dellen 30 vuodesta 75 vuoteen. Tutkimukseen osallistui pääasiallisina haastateltavina kuusi naista ja 18 miestä. Lisäksi viiden haastateltavan puoliso osallistui haastatteluun. Ensimmäisiä neljää haastateltavaa ohjeistin osallistumaan haastatteluun yksin, mutta hyvin pian huomasin tilanteen keinotekoisuuden: metsät ovat usein perheen yhteinen asia täsmällisistä omistussuh- teista riippumatta. Myös metsän merkityksiä luodaan tällöin yhdessä.
3.2 Haastattelu
Haastattelu suoritettiin haastateltavan haluamassa paikassa, yleensä tämän kotona tai työpai- kalla. Mikäli metsä oli haastattelupaikan lähellä ja sää oli suotuisa, suoritettiin haastattelu osaksi tai jopa kokonaan metsässä. Haastattelupaikasta riippumatta käytimme karttaa kertomisen apu- välineenä.
Haastattelun alussa metsänomistajaa pyydettiin kertomaan mahdollisimman vapaasti ja run- saasti omistamastaan metsästä. Spontaanin puheen tyrehtyessä siirryttiin varsinaiseen teema- haastatteluun. Teemojen sijaan tässä tutkimuksessa on kuitenkin parempi puhua virikesanoista, joiden tehtävänä on auttaa metsänomistajaa tarkastelemaan metsäänsä erilaisista näkökulmista (taulukko 1). Kyseessä oli siis hyvin avoin teemahaastattelu, jossa tavoitteena oli minimoida haastattelijan vaikutus metsänomistajan puheeseen, mutta varmistaa samaan aikaan metsän mo- nipuolinen tarkastelu. Virikesanat kuvaavat metsän merkityskategorioita ja niiden valinta pe- rustui aiemmin tehtyyn media-analyysiin, jossa tarkasteltiin neljän kotimaisen aikakaus- ja sa- nomalehden (Maaseudun tulevaisuus, Karjalainen, Metsälehti, Suomen luonto) artikkeleissa metsälle annettuja merkityksiä (julkaisematon aineisto). Media-analyysin vaiheita ei käydä tässä tutkimuksessa läpi sen tarkemmin.
Tämän virikesana-avusteisen haastatteluvaiheen aluksi pyrittiin jatkamaan keskustelua niiden virikesanojen aihepiireistä (metsän merkityskategorioista), joista metsänomistaja haastattelun alussa itsenäisesti jo puhui tai joihin hän vahvasti viittasi. Useimpien virikesanojen aihepiiristä oli lisäksi varalla yksi tai useampia apukysymyksiä tai täsmennyksiä, jotka esitettiin silloin, kun ne eivät muuten tulleet puheessa esille (taulukko 1). Kun luonteva siirtyminen merkityskatego- riasta toiseen ennemmin tai myöhemmin katkesi, pyydettiin metsänomistajaa silmäilemään vi- rikesanat läpi ja puhumaan lisää haluamistaan kategorioista. Tämän jälkeen metsänomistajaa jututettiin vielä jäljellä olevista merkityskategorioista.
Haastattelun lopuksi esitettiin vielä kysymykset metsiin tai metsänomistukseen liittyvistä on- gelmista, uhista ja mahdollisuuksista sekä pyydettiin metsänomistajaa kiteyttämään muuta- maan sanaan, mikä metsä hänelle ensisijassa on (taulukko 1). Haastattelun jälkeen metsänomis- tajat täyttivät vielä kyselylomakkeen, jossa kysyttiin taustatietojen lisäksi metsänomistajan ar- vostuksia (liite 1). Tässä arvostustehtävässä metsänomistajan oli arvioitava kahdeksan muuttu-
jan tärkeyttä oman metsänsä osalta viisiportaisella likert-asteikolla. Aivan samoin kuin haastat- telun virikesanat, myös kyselylomakkeen muuttujat kuvasivat media-analyysin merkityskate- gorioita. Arvostustehtävän tuloksia ei käsitellä tässä työssä osana metsänomistajien diskursseja, vaan tarkoitus on verrata kyselylomakevastausten ja haastattelujen vastaavuutta.
Haastattelut suoritettiin syksyn 2015 aikana ja ne kestivät 40-80 minuuttia, tavallisimmin noin 50 minuttia. Ennen varsinaista aineistonkeruuta haastattelurungon ja kyselylomakkeen toimi- vuutta testattiin neljän haastattelun pilottitutkimuksessa Etelä-Suomessa.
Taulukko 1. Haastattelun vaiheet. Kunkin virikesanan yhteyteen on kirjoitettu niihin liittyvät apukysymykset tai täsmennykset.
1. Metsänomistaja kertoo vapaasti omasta metsästään.
2. Keskustellaan metsänomistajan metsästä virikesanojen näkökulmista.
Metsätalous (metsä tulonlähteenä, metsä pankkina) Puuraaka-aine (myös kotitarvekäyttö)
Metsänhoito (periaatteet, tavoitteet ja käytäntö)
Päätöksenteko (kuka päättää? mitkä asiat ja ketkä henkilöt vaikuttavat?) Neuvonta (virallinen tai epävirallinen, ostettu tai ilmainen)
Valvonta (viranomaisvalvonta) Tutkimus (mikä tahansa) Virkistys (ulkoilu, harrastukset) Hyvinvointi (henkinen ja fyysinen)
Maisema (millaisia maisemia? onko erityisiä maisemakohteita? miten huomioidaan metsän hoidossa ja käytössä?)
Muistot
Perinteet (mitä tahansa, minkä mieltää perinteeksi tai perinteiseksi) Historia
Metsäluonto (erityiset lajit, paikat ja kokemukset; miten huomioidaan metsän hoi- dossa ja käytössä?)
3. Lisäkysymykset
Tuleeko mieleen metsään tai metsänomistukseen liittyviä ongelmia tai ristiriitoja?
Tuleeko mieleen metsään tai metsänomistukseen liittyviä uhkia?
Tuleeko mieleen metsään tai metsänomistukseen liittyviä erityisiä mahdollisuuksia?
Mistä kaikkialta saatte metsiin liittyvää tietoa?
Mikä metsä teille ensi sijassa on?
4. Kyselylomake (liite 1) 3.3 Koodaus
Haastattelujen ja litteroinnin jälkeen haastattelut koodattiin (indeksoitiin) ajatuskokonaisuuden tasolla. Ennen koodauksen aloittamista luotiin haastattelukokemuksen pohjalta alustava noin 50 koodin luettelo niistä (mistä tahansa) asioista, jotka toistuivat haastatteluissa ja vaikuttivat erottavan ja yhdistävän metsänomistajia. Koodit järjestettiin työskentelyn helpottamiseksi
haastattelun virikesanojen mukaisiin ryhmiin. Tämän jälkeen alkoi haastattelujen toistuva lu- keminen ja koodiluettelon täydentäminen. Haastatteluja luettiin vuoronperään niin pitkään, ettei uusia koodeja enää syntynyt. Tämän jälkeen kaikki haastattelut käytiin vielä läpi lopullisen koodiluettelon kanssa. Koodeja syntyi lopulta 153 (liite 2). Ne kuvaavat erityisesti metsän eri merkityksiä ja konkreettista käyttöä, mutta myös asennoitumis- ja puhetapoja. Koodit muotoil- tiin työn seuraavaa vaihetta varten sellaiseen kielelliseen muotoon, että koodatessa oli mahdol- lista tuottaa 0-1 -matriisi metsänomistajien puheenvuoroista sen mukaan, ilmensivätkö he ku- takin koodia vai eivät. Matriisin teossa huomioitiin sekä yksittäiset tekstinkohdat että haastat- telut kokonaisuuksina.
3.4 Diskurssien tyypittely
Koodauksen yhteydessä tuotettua binääristä 0-1 -matriisia (koodi esiintyy/ei esiinny) käytettiin aineistona tyypittelyvaiheen aloittaneessa NMS-ordinaatioanalyysissa (Non-metric multidi- mensional scaling). Analyysin tarkoituksena on esittää aineiston vaihtelu n-ulotteisessa ordi- naatioavaruudessa siten, että keskenään samankaltaiset otosyksiköt (metsänomistajat) ja muut- tujat (koodit) ovat lähellä toisiaan. Sen avulla voidaan siis järjestää koodauksen tuottama mo- nimutkainen aineisto helpommin tulkittavaan muotoon. Ordinaatioanalyysiin otettiin pseu- doreplikaattien välttämiseksi mukaan vain 97 koodia (liite 2), sillä osa koodeista oli päällekkäi- siä tai toistensa vastakohtia. Muutamia koodeja pudotettiin analyysista myös siksi, että ne osoit- tautuivat koodauksen edetessä tulkinnan kannalta mielenkiinnottomiksi.
Tyypittelyn apuvälineeksi valittiin nimenomaan NMS-ordinaatio, koska se on epäparametri- sena vapaa kaikista jakaumaoletuksista. Lisäksi sen on todettu kuvaavan varsin luotettavasti aineiston vaihtelua (McCune & Grace 2002, s. 125). Analyysissa suoritettiin 50 ajoa alkuperäi- sellä aineistolla, joissa kussakin sallittiin korkeintaan 250 iteraatiota. Ajon päättävänä vakaus- kriteerinä käytettiin korkeintaan 0,00001 suuruista stressiarvon keskihajonnan vaihtelua 15 pe- räkkäisen iteraation aikana. Etäisyysmittana käytettiin Sørensenin indeksiä. Stressitason mer- kitsevyyden ja optimaalisen ulottuvuuksien (akseleiden) määrän arviointiin käytettiin Monte Carlo -testiä (150 ajoa satunnaistetulla aineistolla). Ordinaatioanalyysi suoritettiin ohjelmalla PC-ORD 5 (McCune & Mefford 1999).
Tyypittelyn seuraavassa vaiheessa tunnistettiin ordinaatioanalyysin tulosten perusteella dis- kurssityyppejä ja niille ominaisia koodeja. Käytännössä tulkinta eteni siten, että tarkasteltiin
koodien (vastemuuttujien) sijoittumista ordinaatiotilassa ja annettiin ordinaatioakseleille tul- kinnat. Akseleiden tulkinnan ja koodien sijoittumisen perusteella ordinaatiotilaan sijoitettiin diskurssityyppejä kooten samalla kullekin tyypille ominaisia koodeja. Samoin huomiota kiin- nitettiin kullekin tyypille mahdollisimman etäisiin, epätyypillisiin, koodeihin.
Seuraavaksi etsittiin ordinaatiotilasta kullekin diskurssityypille lähimmät 3-6 metsänomistajaa, joiden haastatteluja käytettiin tyyppikuvausten teossa. Tämä luokittelu tehtiin nimenomaan dis- kurssityyppejä kuvaavien sitaattien löytämiseksi ja koodien yleisyyden arvioimiseksi. Varsi- nainen diskurssityyppien tunnistus perustui koodien, ei metsänomistajien sijoittumiseen.
Vaikka yksittäinen metsänomistaja joutuukin näin analyysin tasolla liitetyksi johonkin diskurs- sityyppiin, ei hän välttämättä kuvaa tätä tyyppiä hyvin eikä ainakaan täydellisesti. Tässä työssä diskurssityypit ovat metsänomistajan puheenvuoroa yleisempiä ideaalityyppejä, niin kutsuttuja yhdistettyjä tyyppejä (Eskola & Suoranta (1998, s. 182), joita yksittäiset metsänomistajat il- mentävät persoonallisilla tavoillaan.
3.5 Diskurssianalyyttinen luenta
Diskurssianalyysissa voidaan keskittyä joko itse diskursseihin (tässä työssä ymmärtävä diskurs- sianalyysi) tai niiden taustalla oleviin valtasuhteisiin (kriittinen diskurssianalyysi) (Rose 2001, s. 136-163). Tässä työssä edetään tietoisesti kriittisen diskurssianalyysin puolelle, vaikka työllä on myös selkeä ymmärtävä tavoite. Diskurssianalyysia käytetään luentatapana, näkökulmana sosiaalisen todellisuuden muodostumiseen. Näkökulma ohjaa tulkintaa läpi koko tutkimuksen, joten kovin tarkkarajaista kuvausta analyysista ei voi antaa. Seuraavat yleisemmät vaiheet ovat kuitenkin tunnistettavissa:
1. Etsitään haastatteluaineistosta metsälle annettuja merkityksiä ja ilmaisutapoja 2. Tunnistetaan diskurssityyppejä monimuuttujamenetelmiä apuna käyttäen 3. Kuvataan löydetyt diskurssityypit
4. Tarkastellaan diskurssityyppien keskinäisiä suhteita 5. Analysoidaan valtaa diskurssien osana
6. Pohditaan diskurssien materiaalisia seurauksia
Diskurssianalyysille on tavallista, että tekstiä analysoidaan hyvin tarkasti kiinnittäen asiasisäl- lön lisäksi huomiota vaikkapa äänensävyihin, ilmeisiin ja tauotuksiin (Jokinen ym. 1993, Es-
kola & Suoranta 1998, s. 193-202). Tässä työssä diskurssianalyyttista luentaa harjoitetaan kui- tenkin lähinnä ajatuskokonaisuuden tasolla. Samoin diskurssien kuvauksen yhteydessä esitetyt sitaatit pyritään esittämään mahdollisimman täydellisinä ajatuskokonaisuuksina tarvittaessa myös haastattelijan puheenvuorot sisältäen, jotta niiden tekstuaalinen konteksti erottuisi parem- min.
3.6 Kyselylomakevastausten käsittely
Haastattelun päätteeksi teetettyä metsänomistajan arvostuksia mittaavaa kyselylomaketta käsi- teltiin koko tutkimuksen ajan irrallisena muusta aineiston analyysista. Tarkoitus oli ainoastaan verrata kyselylomakevastauksia haastattelun aikana ilmaistuihin arvostuksiin. Kyselylomake- vastausten tarkastelua varten metsänomistajat luokiteltiin 3-6 metsänomistajan ryhmiin lähim- män diskurssityypin alle. Kyseessä oli täsmälleen sama jako kuin koodauksen yhteydessä, mutta tässä tapauksessa oli kyse aidosta luokittelusta. Kunkin luokan sisällä laskettiin likert- asteikollisten (1-5) kyselylomakevastausten keskiarvot. Tilastollisia testejä ei tehty aineiston pienen koon vuoksi.
4 TULOKSET
4.1 Typologia
NMS-ordinaatioanalyysissa valittiin Monte Carlo -testiin perustuen kaksiulotteinen ratkaisu (kuva 1). Vakauskriteerin arvo 0,00001 saavutettiin 72 iteraation jälkeen, jolloin stressi vakiin- tui arvoon 18,5. Koodien sijoittumisen perusteella ordinaation akseli 1 kuvaa selkeästi vaihtelua metsänhoidollisesta epävarmuudesta varmuuteen. Metsänomistajan metsänhoitotiedollista ja -taidollista epävarmuutta ilmentävät koodit sijoittuvat kuvassa vasemmalle ja varmuutta il- mentävät oikealle. Akseli 2 kuvaa sen sijaan vaihtelua talousorientaatiosta ja puheen kritiikit- tömyydestä metsän aineettomien arvojen painotukseen ja puheen kriittisyyteen. Taloutta pai- nottavat koodit sijoittuvat kuvassa alas ja aineettomia arvoja painottavat ylös. Yksittäiset met- sänomistajat sijoittuvat ordinaatiotilassa ilmentämiensä koodien mukaisesti, mutta diskurssi- tyyppien tunnistus perustuu koodien sijoittumiseen. Akseli 1 selitti alkuperäisen aineiston vaih- telusta 18,1 % ja akseli 2 puolestaan 59,3 %.
Kuva 1. NMS-ordinaatio metsänomistajista (neliösymbolit, n=24) ja koodeista (+, n=97). Ak- seli 1 kuvaa koodimuuttujien sijoittumisen perusteella pääasiallisesti vaihtelua metsänhoitoon liittyvästä epävarmuudesta varmuuteen, akseli 2 puolestaan vaihtelua talousorientaatiosta ja kritiikittömyydestä aineettomien arvojen painotukseen ja kriittisyyteen. Numerot 1-5 kuvaavat tunnistettujen diskurssityyppien summittaista sijaintia ordinaatiotilassa: metsänhoitajan (1), ta- lousajattelijan (2), talousorientoituneen etämetsänomistajan (3), aineettomien arvojen kannat- tajan (4) ja velvollisuudentuntoisen pienmetsänomistajan (5) diskurssi.
Koodien sijoittumisen perusteella tunnistettiin viisi diskurssityyppiä (kuva 1), jotka nimettiin kunkin diskurssin tuottaman metsänomistajakuvan mukaan seuraavasti: metsänhoitajan (1), ta- lousajattelijan (2), talousorientoituneen etämetsänomistajan (3), aineettomien arvojen kannat- tajan (4) ja velvollisuudentuntoisen pienmetsänomistajan (5) diskurssityyppi. Kukin diskurssi- tyyppi käsittää sen määrittämän kielellisen todellisuuden lisäksi konkreettisia käytäntöjä, jotka voidaan käsittää samaan aikaan sekä diskurssin materiaalisina tuotoksina että merkityksiä tuot- tavana diskurssin osana. Yksikään metsänomistaja ei edusta mitään diskurssityyppiä yksin tai täydellisesti, vaan kullekin tyypille ominaiset tekijät määrittyvät useamman metsänomistajan haastattelujen perusteella ja aina suhteessa muihin diskurssityyppeihin. Samoin kun jatkossa kirjoitetaan esimerkiksi talousajattelijasta, ei tarkoiteta tutkimuksen metsänomistajia, vaan kun- kin diskurssityypin tuottamaa metsänomistajan kuvaa.
Diskurssityyppien kuvausta varten määritettiin ordinaatiosta jokaiselle tyypille kymmenen lä- hintä koodia (taulukko 2), joihin tutustumalla saa jo melko hyvän kuvan tyyppien keskeisim- mistä eroista. Osa mukaan tulleista koodeista osoittautui kuitenkin hyvin harvinaisiksi, jolloin
niitä ei tulkittu keskeisiksi diskurssityyppien ominaisuuksiksi. Tämän työn tavoitteena on kui- tenkin tunnistaa aineistosta mahdollisimman yleisiä, yhdistettyjä tyyppejä. Kaikkien NMS-or- dinaatioanalyysissa mukana olleiden koodien sijainnit ordinaatioavaruudessa löytyvät liitteestä 2.
Taulukko 2. Diskurssityypeille ominaisimmat koodit NMS-ordinaatioanalyysin perusteella.
Kursiivilla merkityt koodit olivat harvinaisia.
Metsänhoitaja Talousajattelija
Talousorientoitu- nut etämetsän- omistaja
Aineettomien ar- vojen kannattaja
Velvollisuuden- tuntoinen pien- metsänomistaja Ei juuri kaipaa
varsinaista neu- vontaa.
Metsä on ensisi- jaisesti talous- metsä/rahanteko- paikka.
Metsä on ensisi- jaisesti talous- metsä/rahanteko- paikka.
Metsä nivoutuu moni-ilmeisesti osaksi elämää ja maailmankuvaa.
Tuntee syylli- syyttä vajavai- sesta metsänhoi- dosta.
Metsä on talou- dellisesti tärkeä (ei oma polttopuu eikä tontit).
Oma metsä ei ole millään muotoa erikoinen.
Oma metsä ei ole millään muotoa erikoinen.
Pelkän talouden ehdoilla ei voi toimia.
Perintömetsää ei ainakaan myydä.
Metsä on ensisi- jaisesti hoidon kohde.
Seuraa metsä- suunnitelmaa.
Seuraa metsä- suunnitelmaa.
Suosisi jatkuvaa kasvatusta.
Kokee paineita tehdä jotain met- sälleen.
Maisemasta/luon- nosta ei tarvitse huolehtia, koska metsä kasvaa ta- kaisin.
Maisemalla ei ole väliä, jos kukaan ei ole katsomassa.
Maisemalla ei ole väliä, jos kukaan ei ole katsomassa.
Erityistä kiinty- mystä/kunnioi- tusta metsäluon- toa kohtaan.
Tavoitteiden ja käytännön/toi- mintamallien vä- lillä on epäsuhta.
Oman työn jälkeä on palkitsevaa katsoa.
Metsä aiheuttaa myös stressiä.
Metsä aiheuttaa myös stressiä.
Suhtautuu kriitti- sesti hoito- ja hakkuuohjeistuk- siin.
Perittyä tilaa ei kehtaa olla hoita- matta hyvin.
Kaavoitus on po- tentiaalinen uhka.
Kokee puun hin- takehityksen uh- kana.
Metsän eri käyt- tömuodot sopivat saumattomasti yhteen.
Vanhan metsän hakkaamisella ei ole mikään kiire.
Luottaa siihen, että ammattilaiset tietävät parhaan tavan hoitaa ja käyttää metsää.
Selkeä näkemys hyvästä metsän- hoidosta tai oi- keista hakkuuta- voista.
Jäsentää metsää kehitysluokittain.
Käy metsässään harvoin.
Nykymetsänhoito pilaa maiseman tai luonnon.
Erityinen paikka on harrastus- paikka tai virkis- tyskohde.
Omat tavoitteet näkyvät selvästi kaikessa metsän- hoidossa ja -käy- tössä.
Metsän eri käyt- tömuodot sopivat saumattomasti yhteen.
Perintömetsää ei ainakaan myydä.
Näkee ongelmia tehometsätalou- den perusideassa.
Ilmaisee epävar- muutensa omista metsänhoitotie- doistaan tai -tai- doistaan.
Metsän kasvun seuraaminen on palkitsevaa.
Metsä on talou- dellisesti tärkeä (ei oma polttopuu eikä tontit).
Luottaa siihen, että ammattilaiset tietävät parhaan tavan hoitaa ja käyttää metsää.
Metsä on ensisi- jaisesti metsä- luontoa.
Metsä on ensisi- jaisesti maisema- kohde.
Metsä on tärkeä fyysiselle hyvin- voinnille.
Metsä on ensisi- jaisesti hoidon kohde.
Hyvin hoidettu metsä on kaunis.
Metsänhoitoa ja käyttöä koske- vaan tietoon ja ohjeisiin tulee suhtautua kriitti- sesti.
Erityinen paikka on jännittävä, mystinen tai tun- nelmallinen.
Diskurssien kuvausta syvennettiin etsimällä myös niitä koodeja, jotka olivat yhteisiä yhden tai useamman muun diskurssityypin kanssa ja jotka eivät siksi asettuneet ordinaatioanalyysissa juuri tietyn tyypin välittömään läheisyyteen. Samoin huomion kohteena olivat ne koodit, joita kukin diskurssityyppi erityisen vähän ilmensi.
Seuraavassa luvussa tutkimuksen diskurssityypit esitetään täsmällisemmin keskittyen kullekin tyypille ominaisiin tapoihin konstruoida metsä. Tulkintoja tehdään näkyviksi sitaatein. Kun dis- kurssityyppien kuvauksessa keskitytään diskurssityyppien välisiin eroihin, jää osa koodiluette- lon muuttujista tarkastelun ulkopuolelle. Tällaisia kaikkiin tutkimuksen diskurssityyppeihin yhtä lailla liittyviä piirteitä olivat esimerkiksi itse tehdyt metsätyöt ja polttopuun hankinta, tai- mikonhoidon tärkeyden korostaminen, metsän käyttö marjastukseen ja sienestykseen sekä il- mastonmuutoksen ja äärevien sääilmiöiden määritteleminen uhaksi. Uhat eivät tosin metsän- omistajien puheessä mitenkään korostuneet. Myös ajatus metsän säilyttämisestä tulevia suku- polvia varten esiintyi kautta linjan, eikä huoli metsänomistuksen jatkuvuudestakaan liittynyt erityisesti mihinkään tiettyyn diskurssityyppiin. Myös metsästysharrastus jakaantui tasaisesti eri tyyppeihin.
Diskurssityyppejä valottavista sitaateista on siivottu luettavuuden helpottamiseksi jonkin ver- ran puhekielelle ominaisia täytesanoja. Näitä poistoja ei ole merkitty näkyviin. Toisinaan sitaa- teista on myös poistettu esitettävän ajatuskokonaisuuden kannalta epäoleellista tekstiä, jolloin poisto ilmoitetaan kolmella pisteellä suluissa (…). Sitaatin ymmärtämisen kannalta välttämät- tömät lisäykset on merkitty hakasulkein [], samoin haastateltavaan viittaava koodi. Haastatel- taviin viitataan kirjaimella (y=metsää yli viisi hehtaaria, a=metsää alle viisi hehtaaria) ja järjes- tysnumerolla. Haastateltavien muut tiedot katsotaan tämän työn kannalta epärelevanteiksi ja mahdollisesti jopa tulkintaa häiritseviksi. Huomio on tiukasti metsän kielellisessä kuvauksessa.
Haastattelijan kommentit tai kysymykset on otettu sitaattiin mukaan silloin, kun sitaatin ym- märtäminen sitä vaatii. Kyseiset tekstinkohdat on lihavoitu, jotta ne erottuvat metsänomistajan
