Fyysisestä todellisuudesta on kyse myös silloin, kun puhutaan metsäluonnosta. Vaikka talous-metsä on läpeensä sosiaalisten merkitysten lävistämä, on luonto tämän tutkimuksen näkökul-masta siellä jossain fyysisinä rakenteina, jotka ovat olemassa vielä silloinkin, kun metsä on riisuttu sosiaalisesti tuotetuista merkityksistään. Metsäluonnon ja erityisesti metsäluonnon mo-nimuotoisuuden näkökulma valikoitui tähän tutkimukseen perustavanlaatuisen olemuksensa li-säksi myös siksi, että metsäluonnon monimuotoisuuden hupeneminen on tämän tutkimuksen
universaalien arvojen näkökulmasta tämän hetken keskeisimpiä Suomen metsiin liittyviä on-gelmia.
Maamme uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista 38 % (n. 1800 lajia) elää ensisijaisesta metsissä (Rassi ym. 2010, s. 58-67). Tärkeimpiä uhanalaisuuden syitä ovat lahopuun vähene-minen, metsien puulajisuhteiden muutokset sekä vanhojen metsien ja kookkaiden puiden vähe-neminen (Rassi ym. 2010, s. 58-67). Monille eliöille elintärkeitä luonnontilaisen kaltaisia met-siä arvioitiin vuonna 2006 olevan Etelä-Suomessa enää selvästi alle prosentti metsäalasta (Punt-tila & Ihalainen 2006). Kun näistäkin vain osa pieni osa oli tuolloin suojeltuja (Punt(Punt-tila & Iha-lainen 2006), voi tilanteen olettaa vielä heikentyneen. Sopivien elinympäristöjen vähenemisen lisäksi metsien pirstoutuminen on keskeinen ongelma monelle metsälajille (Hanski 2006). Mo-nimuotoisuusongelma on myös yleisessä tietoisuudessa, sillä erään varsin mittavan kansalais-kyselyn perusteella luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tulisi olla tärkein yksittäinen huomioitava asia metsiä koskevassa päätöksenteossa (Valkeapää et al. 2009).
Tämän työn diskurssityypeistä varsinkin velvollisuudentuntoisen pienmetsänomistajan, met-sänhoitajan ja aineettomien arvojen kannattajan diskursseissa puhuttiin halukkaasti luonnosta ja luontohavainnoista, mutta edellä jäsennellyt metsäluonnon keskeiset ongelmat nousivat har-voin esiin muuten kuin yksittäisinä mainintoina. Metsänhoitajan ja velvollisuudentuntoisen pienmetsänomistajan diskursseihin liittyi ajatus siitä, että luonto tulee hyvin huomioitua nyky-metsänhoidossa. Diskurssityypistä riippumatta luontoa myös huomioitiin omissa metsänhoito-töissä, yleisimmin jättämällä taloudellisesti vähämerkityksisiä lehtipuita kaatamatta taimikon-hoidossa ja harvennuksissa. Etenkin metsänhoitajan diskurssissa metsänhoitoa pidettiin usein itsessään luonnonhoitona. Myös talousajattelijan diskurssissa oltiin hyvin tietoisia niistä me-netelmistä, joilla metsäluonto otetaan nykymetsätaloudessa huomioon. Tälle, samoin kuin ta-lousorientoituneiden etämetsänomistajien diskurssille oli kuitenkin tyypillistä, että varsinaisten luontoarvojen kerrottiin ja koettiin olevan jossakin muualla kuin omassa metsässä. Diskurssi-tyypistä riippumatta oli myös tavallista, ettei maiseman- ja luonnonhoitoa erotettu mitenkään toisistaan.
Diskurssityyppien suhde vanhoihin metsiin on monimuotoisuuden kannalta erityisen mielen-kiintoinen. Kaikissa niissä neljässä diskurssityypissä, joissa oli omaksuttu nykymetsänhoidon eetos, painotettiin, että metsä täytyy hakata tietyn ikäisenä. Myös aineettomien arvojen kannat-tajan diskurssissa metsän varttuminen huoletti, vaikka ulkoapäin tulevia paineita pystyttiinkin
vastustamaan. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tämä on erittäin huolestuttavaa, sillä van-hat luonnontilasen kaltaiset metsät ovat varsinkin eteläisestä Suomessa lähes hävinneet (Punt-tila & Ihalainen 2006). Diskurssianalyyttisestä näkökulmasta (Punt-tilanne heijastelee talousdiskurs-sin vuosikymmeniä jatkunutta hegemoniaa ja sen piirtämää totuutta metsästä. Yli 60 vuotta sitten tarkoitushakuisesti tuotetut ja metsän ekologiaa vääristävät mielikuvat itsemurhakuusi-koista (Keto-Tokoi & Kuuluvainen 2010, s. 263-265) elävät tämänkin tutkimuksen perusteella edelleen voimakkaina. Talousnäkökulmasta (liioittelematon) huoli vanhoista metsistä näyttäy-tyy toki ymmärrettävänä, sillä aikanaan metsän kasvu vääjäämättä hidastuu ja lahopuun osuus lisääntyy. Luonnon näkökulmasta metsä muuttuu kuitenkin koko ajan arvokkaammaksi. Luon-nontilaistuvan vanhan metsän hakkaaminen on puolestaan lähes minkä tahansa lajin edustajan (myös ihmisen) mittakaavassa täysin peruuttamatonta, sillä monien luonnonmetsän rakenne-piirteiden palautumisessa kestää avohakkuun jälkeen satoja vuosia (Keto-Tokoi & Kuuluvainen 2010, s. 62).
Luonnonmetsä voi kasvaa satoja tai jopa tuhansia vuosia runsaspuustoisena ilman, että ihminen on tekemässä interventioita tai edes vieressä huolehtimassa (Keto-Tokoi & Kuuluvainen 2010, s. 114-144). Muutamassa sadassa vuodessa tasaikäinen kuusikkokin saavuttaa ilman hakkuuta, metsäpaloa tai muuta laaja-alaista häiriötä metsikkötasolla suhteellisen vakaan mosaiikkimai-sen rakenteen, dynaamimosaiikkimai-sen tasapainotilan, jossa puita syntyy ja kuolee kutakuinkin samaan tah-tiin (Aakala ym. 2009). Kun tämän pienaukkodymaniikkaan perustuvan rakenteen kehittymi-nen oli kesken vielä 300-vuotiaassa kuusikossakin (Aakala ym. 2009), ei metsänomistajan tar-vitse metsän olemassaolon tai hyvinvoinnin vuoksi huolehtia satavuotiaasta metsästään. Tämän tutkimuksen metsädiskursseista kävi hyvin ilmi myös se, kuinka uusi ajatus tasaikäismetsäta-lous lopulta on: edellinen sukupolvi oli vielä useimmiten harrastanut jatkuvaa kasvatusta ja poimintahakkuita tai pienaukkohakkuita. Tämän työn näkökulmasta metsän vääjäämätön rän-sistyminen näyttäytyy sosiaalisena konstruktiona, joka yhdessä muiden talousvetoisen metsä-talouden luonnollistuneiden totuuksien kanssa ohjaa ihmisiä käyttämään metsiään talousdis-kurssin oikeaksi määrittämällä tavalla. Samalla talouskäytölle ristiriitaiset tavat käyttää metsää asettuvat kyseenalaiseen valoon.
Edellisen perusteella voi todeta, että tähän lukuun omaksuttu monimuotoisuusnäkökulma ei lo-pulta ollut kovinkaan kiinteä osa tämän tutkimuksen metsädiskursseja. Aineettomien arvojen kannattajan diskurssissa etenkin eläimistä ja niiden elinolosuhteista puhuttiin kyllä halukkaasti ja luonnoltaan monimuotoinen metsä asetettiin yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi, mutta ajatus
met-sän monimuotoisuudesta kulki kokonaisuuden hahmottamisen sijasta yleensä nimenomaan yk-sittäisten lajien tai lajiryhmien kautta. Yksittäisiä mainintoja lahopuun ja lehtipuiden tärkey-destä sekä lähteiden ja puronvarsien suojeluarvosta esiintyi puolestaan diskurssityypistä riip-pumatta. Laajempaa pohdintaa eri luontotyypeistä ja niiden monimuotoisuudesta ei sen sijaan esiintynyt, kuten ei myöskään yksittäisiä mainintoja runsaampaa puhetta metsän monimuotoi-suutta ylläpitävistä rakenteista ja prosesseista. Metsäluonto oli tutkimuksen metsänomistajille nimenomaan kokemuksellinen asia, ei tieteellisen mielenkiinnon kohteena oleva ekosysteemi.
Tulokset tukevat ajatusta siitä, että tekninen monimuotoisuusdiskurssi ja siihen liittyvä ekolo-gian alan asiantuntijapuhe suodattuvat huonosti osaksi suomalaista metsäsuhdetta (Berglund 2000). Siinä missä taloudelliset arvot ohjasivat periaatteen tasolla osaa diskurssityypeistä ja käytännön tasolla vielä useampaa, yhdistyi luonnon arvostus esimerkiksi aineettomien arvojen kannattajien diskurssissa monimutkaisesti metsän sosiokulttuuristen arvojen korostukseen. Mi-kään tämän tutkimuksen diskursseista ei siten ollut varsinainen luonto- tai monimuotoisuusdis-kurssi. Kun esimerkiksi julkinen keskustelu metsien monimuotoisuuden suojelusta pelkistyy usein metsätalouden ja metsäekologian alojen kädenväännöksi tieteellisiin argumentteihin no-jaten (Berglund 2001) ja metsän sosiokulttuuriset merkitykset unohtaen (Keto-Tokoi & Kuulu-vainen 2009, s. 270), saattaa keskustelu tuntua monesta luontoa arvostavastakin metsänomista-jasta varsin etäiseltä tai jopa vieraannuttavalta. Yksityismetsien suojeluohjelmatkin voisivat olla metsänomistajista kiinnostavampia, jos niissä painotettaisiin ekologian ohella enemmän metsien sosiokulttuurisia merkityksiä.
6 JOHTOPÄÄTÖKSET
Tämän työn keskeinen viesti on, että metsä ja metsänomistajuus voivat tarkoittaa lukemattomia erilaisia asioita riippuen määrittelijästä ja määrittelytilanteesta. Metsän ja metsänomistajuuden määrittely on aina myös poliittinen teko, joka joko lujittaa tai kyseenalaistaa vallitsevia valta-rakenteita. Metsän ja metsänomistuksen poliittisuuteen pitäisikin kiinnittää enemmän huomiota niin tutkimuksessa, poliittisilla areenoilla kuin mediassa. Tämän tutkimuksen metsädiskurssien tarkoituksena on nimenomaan paitsi avata metsänomistajien metsilleen antamia merkityksiä, myös nostaa esiin näiden merkityksenantojen poliittisuutta. Vaikka tutkimuksen tuloksia ei sel-laisenaan ole tarkoitus yleistää koskemaan kaikkia suomalaisia metsänomistajia, on esiin nos-tettu idea metsän määrittelyn poliittisuudesta hyvinkin yleistettävissä.
Tutkimuksen lopullinen onnistuminen mitataan siinä, miten se auttaa lukijaa hahmottamaan metsänomistajuutta, metsänomistajuuden monimuotoisuutta ja tämän monimuotoisuuden hen-kisiä ja fyysisiä seurauksia. Työstä on toivottavasti hyötyä sekä metsänomistajille voimaannut-tavan tiedon muodossa että kaikille niille lukuisille tahoille, joiden on tarpeen ymmärtää met-sänomistajan mielenmaisemaa, elämismaailmaa ja toimintaa. Esimerkiksi metsäsuunnittelussa ja -neuvonnassa tiedon ja todellisuuden suhteellisuus ja merkityksenantojen poliittisuus pitäisi ehdottomasti huomioida nykyistä paremmin. Tulosten perusteella kaikki metsänomistajat eivät nimittäin voi kunnolla toteuttaa itseään vallitsevan talousvetoisen metsätalouden puristuksessa.
Ainakin velvollisuudentuntoiset pienmetsänomistajat kaipaisivat kipeästi metsäneuvontaa, joka lähtisi kokonaan muista lähtökohdista kuin metsän taloudellisesta hyödyntämisestä.
Kaikkea tämä tutkimus ei tietenkään metsän ja metsänomistajuuden sosiaalisesta rakentumi-sesta kerro. Tulevissa tutkimuksissa voisi paneutua tarkemmin esimerkiksi niihin rakennusai-neksiin, joista metsänomistaja metsänsä kokoaa – metsänomistajan puheen sosiaaliseen, yhteis-kunnalliseen, kulttuuriseen ja historialliseen kontekstiin. Hegemonisten talousdiskurssin alista-miin metsänomistajadiskursseihin voisi myös perehtyä syvällisemmin esimerkiksi erilaisia dis-kursiivisia selviytymisstrategioita analysoiden. Hyvin tarpeellista olisi lisäksi metsäsuunnitte-lun ja -neuvonnan kehittäminen erityisesti alistettujen diskurssityyppien näkökulmasta. Lisää tutkimusta tarvitaan myös siitä, miten moninaiset tavoitteet voitaisiin ottaa aidosti huomioon konkreettisessa metsienkäytössä. Käytännön ja tutkimuksen yhdistäminen tapaustutkimuksen keinoin olisi erityisen houkuttelevaa ja tarpeellista juuri metsäsuunnittelun ja -neuvonnan sa-ralla. Vallitseva ajatus metsänhoidosta ja metsäsuunnittelusta vaatisi tällöin uudelleenmääritte-lyä.
KIRJALLISUUS
Aakala, T., Kuuluvainen, T., Wallenius, T. & Kauhanen, H. 2009. Contrasting patterns of tree mortality in late-successional Picea abies stands in two areas in northern Fennoscandia. Journal of Vegetation Science 20: 1016–1026.
Belin, D. L., Kittredge, D. B., Stevens, T. H., Dennis, D. C., Schweik, C. M. & Morzuch 2005.
Assessing private forest owner attitudes toward ecosystem-based management. Journal of For-estry 103: 28–35.
Bengston, D. N., Asah, S. T. & Butler, B. J. 2011. The diverse values and motivations of family forest owners in the United States: an analysis of an openended question in the national wood-land owner survey. Small-scale Forestry 10: 339–355.
Berglund, E. 2000. Forestry expertise and national narratives: some consequences for old-growth conflicts in Finland. Worldviews 4: 47–67.
Berglund, E. 2001. Facts, beliefs and biases: perspectives on forest conservation in Finland.
Journal of Environmental Planning and Management 44: 833–849.
Boon, T. E., Meilby, H. & Thorsen, B. J. 2004. An empirically based typology of private forest owners in Denmark: improving the communication between authorities and owners. Scandina-vian Journal of Forest Research 19 (liite 4): 45–55.
Eriksson, L. 2014. Risk perception and responses among private forest owners in Sweden.
Small-scale Forestry 13: 483–500.
Eskola J & Suoranta J 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Vastapaino, Jyväskylä. 266 s.
Eyvindson, K., Hujala, T., Kangas, A. & Kurttila, M. 2012. Selecting a forest plan among al-ternatives: Consistency of preferences within decision support frameworks.Forest Policy and Economics 15: 114–122.
Favada, I. M., Karppinen, H., Kuuluvainen, J., Mikkola, J. & Stavness, C. 2009. Effects of timber prices, ownership objectives, and owner characteristics on timber supply. Forest Science 55: 512–523.
Ficko, A. & Bončina, A. 2014. Ensuring the validity of private forest owner typologies by cont-rolling for response style bias and the robustness of statistical methods.Scandinavian Journal of Forest Research 29: 210–223.
Follo, G. 2011. Factors influencing Norwegian small-scale private forest owners’ ability to meet the political goals. Scandinavian Journal of Forest Research 26: 385–393.
Hahtola, K. 1973. The rationale of decision-making by forest owners. Acta Forestalia Fennica 130. 112 s.
Finley, A. O. & Kittredge, D. B. 2006. Thoreau, Muir, and Jane Doe: different types of private forest owners need different kinds of forest management. Northern Journal of Applied Forestry 23(1): 27–34.
Flyvbjerg, B. 2011: Case study. Teoksessa: Denzin, N. K. & Lincoln, Y. S. (toim.). The SAGE handbook of qualitative research. SAGE Publications, USA. s. 97–128.
Guillén, L. A., Wallin, I. & Brukas, V. 2015. Social capital in small-scale forestry: A local case study in Southern Sweden. Forest Policy and Economics 53: 21–28.
Haara, A., Kurttila, M., Pykäläinen, J., Hokajärvi, R. & Kilpeläinen, H. 2014. Constructing forest plans interactively based on owner-driven evaluation of the holding- and stand-level al-ternatives. Scandinavian Journal of Forest Research 29 (liite 1): 185–194.
Hallikainen, V., Hyppönen, M., Pernu, L. & Puoskari, J. 2010. Family forest owners’ opinions about forest management in northern Finland. Silva Fennica 44(2): 363–384.
Hamunen, K., Virkkula, O., Hujala, T., Hiedanpää, J. & Kurttila, M. 2015. Enhancing informal interaction and knowledge co-construction among forest owners. Silva Fennica 49(1): 1–15.
Hanski, I. 2006. Miksi metsien monimuotoisuuden säilyttäminen edellyttää nykyistä paljon suurempaa suojeltujen metsien pinta-alaa? Teoksessa: Horne, P., Koskela, T., Kuusinen, M., Otsamo, A. & Syrjänen, K. (toim.). Metson jäljillä. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusoh-jelman tutkimusraportti. Maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Metsäntutkimus-laitos ja Suomen ympäristökeskus, Vammala. s. 22–23.
Hugosson, M. & Ingemarson, F. 2004. Objectives and motivations of small-scale forest owners;
theoretical modelling and qualitative assessment. Silva Fennica 38(2): 217–231.
Hujala, T., Pykäläinen, J. & Tikkanen, J. 2007. Decision making among Finnish non-industrial private forest owners: The role of professional opinion and desire to learn. Scandinavian Journal of Forest Research 22: 454–463.
Hujala, T. & Tikkanen J. 2008. Boosters of and barriers to smooth communication in family forest owners' decision making. Scandinavian Journal of Forest Research 23: 466–477.
Hujala, T., Kurttila, M. & Karppinen, H. 2013. Customer segments among family forest own-ers: combining ownership objectives and decision-making styles. Small-scale Forestry 12: 335–
351.
Hyytiäinen, K. & Penttinen, M. 2008. Applying portfolio optimisation to the harvesting deci-sions of non-industrial private forest owners. Forest Policy and Economics 10: 151–160.
Häkli, J. 1999. Meta hodos. Johdatus ihmismantieteeseen. Vastapaino, Tampere. 231 s.
Hänninen, H., Karppinen, H. & Leppänen, J. 2011. Suomalainen metsänomistaja 2010. Metlan työraportteja 208.
Häyrinen, L., Mattila, O., Berghäll, S. & Toppinen, A. 2014. Changing objectives of non-in-dustrial private forest ownership: a confirmatory approach to measurement model testing. Ca-nadian Journal of Forest Research 44: 290–300.
Häyrinen, L., Mattila, O., Berghäll, S. & Toppinen, A. 2015. Forest owners’ socio-demographic characteristics as predictors of customer value: evidence from Finland. Small-scale Forestry 14:19–37.
Ingemarson, F., Lindhagen, A. & Eriksson, L. 2006. A typology of small-scale private forest owners in Sweden. Scandinavian Journal of Forest Research 21(3): 249–259.
Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. 1993. Diskursiivinen maailma: teoreettiset lähtökohdat ja analyyttiset käsitteet. Teoksessa: Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. (toim.). Diskurssi-analyysin aakkoset. Vastapaino, Tampere. s. 17–47.
Jokinen, A. & Juhila, K. 1993. Valtasuhteiden analysoiminen. Teoksessa: Jokinen, A., Juhila, K. & Suoninen, E. (toim.). Diskurssianalyysin aakkoset. Vastapaino, Tampere. s. 75–108.
Karppinen, H. 1998. Values and objectives of non-industrial private forest owners in Finland.
Silva Fennica 32: 43–59.
Karppinen, H. 1998b. Objectives of non-industrial private forest owners: differences and future trends in Southern and Northern Finland. Journal of Forest Economics 4: 147–173.
Karppinen, H. & Berghäll, S. 1998. Forest owners' stand improvement decisions: Applying the Theory of Planned Behavior. Forest Policy and Economics 50: 275–284.
Karppinen, H. & Ahlberg, M. 2008. Metsänomistajakunnan rakenne 2020. Yleiseen väestömuutokseen perustuvat ennustemallit. Metsätieteen aikakauskirja 1/2008: 17–32.
Karppinen, H. & Korhonen, M. 2013. Do forest owners share the public's values? An applica-tion of Schwartz's value theory. Silva Fennica 47(1).
Keto-Tokoi, P. & Kuuluvainen, T. 2010. Suomalainen aarniometsä. Maahenki, Hämeenlinna.
302 s.
Kurttila, M., Muinonen, E., Leskinen, P., Kilpeläinen, H. & Pykäläinen, J. 2009. An approach for examining the effects of preferential uncertainty on the contents of forest management plan at stand and holding level. European Journal of Forest Research 128: 37–50.
Kuuluvainen, J., Karppinen, H. & Ovaskainen, V. 1996. Landowner objectives and nonindus-trial private timber supply. Forest Science 42: 300–309.
Leipold, S. 2014. Creating forests with words – A review of forest-related discourse studies.
Forest Policy and Economics 40: 12–20.
Lincoln, Y. S., Lynham, S. A. & Guba, E. G. 2011. Paradigmatic controversies, contradictions, and emerging confluences, revisited. Teoksessa: Denzin, N. K. & Lincoln, Y. S. (toim.). The SAGE handbook of qualitative research. SAGE Publications, USA. s. 97–128.
Lähdesmäki, M. & Matilainen, A. 2014. Born to be a forest owner? An empirical study of the aspects of psychological ownership in the context of inherited forests in Finland. Scandinavian Journal of Forest Research 29: 101–110.
Malovrh, S. P., Nonic, D., Glavonjic, P., Nedeljkovic, J, Avdibegovic, M. & Krc, J. 2015. Pri-vate forest owner typologies in Slovenia and Serbia: targeting priPri-vate forest owner groups for policy implementation. Small-scale Forestry 14: 423–440.
McCune, B. & Mefford, M. J. 1999. PC-ORD, Multivariate analysis of ecological data, version 5.0. MjM Software, Gleneden beach.
McCune, B. & Grace, J. B. 2002. Analysis of ecological communities. MjM Software Design, Gleneden Beach, Oregon. 304 s.
Metsäntutkimuslaitos 2014: Metsätilastollinen vuosikirja 2014. Tammerprint Oy, Tampere.
428 s.
Nevalainen, J. 2004. Tilapelin tiedonpolitiikat – kamppailu kaupunkikeskustan muutoksesta.
Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja N:o 67. 330 s.
Osara, N. A. 1935. Pientilojen metsien tuotannon jatkuvaisuuden turvaaminen. Maatalousseu-rojen Keskusliiton Julkaisuja 224. 19 s.
Puhakka, R. 2007. Kansallispuistot murroksessa. Tutkimus luonnonsuojelun ja matkailun ta-voitteiden kohtaamisesta. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 81. 305 s.
Punttila, P. & Ihalainen, A. 2006. Luonnontilaisen kaltaiset metsät suojelu- ja ei-suojelluilla alueilla. Teoksessa: Horne, P., Koskela, T., Kuusinen, M., Otsamo, A. & Syrjänen, K. (toim.).
Metson jäljillä. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman tutkimusraportti. Maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Metsäntutkimuslaitos ja Suomen ympäristökes-kus, Vammala. s. 19–20.
Pykäläinen, J. 2000. Defining forest owner’s forest-management goals by means of a thematic interview in interactive forest planning. Silva Fennica 34(1): 47–59.
Raatikainen, P. 2004. Ihmistieteet ja filosofia. Gaudeamus, Tampere. 173 s.
Rantala, T. & Primmer, E. 2003. Value positions based on forest policy stakeholders’ rhetoric in Finland. Environmental Science & Policy 6: 205–216.
Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.
Rose, G. 2001. Visual methodologies: an introduction to the interpretation of visual materials.
Sage Publications, London. 229 s.
Ripatti, P. & Järveläinen, V.-P. 1997. Forecasting structural changes in non-industrial private forest holdings in Finland. Scandinavian Forest Economics 36: 215–230.
Schwartz, S. H. 1992. Universals in the content and structure of values: theoretical advances and empirical tests in 20 countries. Teoksessa: Zanna, M. P. (toim.). Advances in experimental social psychology 25. Academic Press, San Diego. s. 1–65.
Tapio 2014. Hyvän metsänhoidon suositukset, metsänhoito. Metsäkustannus, XXX. 264 s.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Jyväskylä. 159 s.
Vainio, A. & Paloniemi, R. 2012. Forest owners and power: A Foucauldian study on Finnish forest policy. Forest Policy and Economics 21: 118–125.
Valkeapää, A., Paloniemi, R., Vainio, A., Vehkalahti, K., Helkama, K., Karppinen, H., Kuulu-vainen, J., Ojala, A., Rantala, T. & Rekola, M. 2009. Suomen metsät ja metsäpolitiikka – kan-salaisten näkemyksiä. Helsingin yliopisto, Metsäekonomian laitos, Tutkimusraportteja 55. 36 s.
Winkel, G. 2012. Foucault in the forests – A review of the use of ‘Foucauldian’ concepts in forest policy analysis. Forest Policy and Economics 16: 81–92.
LIITTEET