Faculty of Science and Forestry
KANADAN PYLVÄSMARKKINOIDEN PUUNHANKINNAN KUSTANNUSKILPAILUKYKY VERRATTUNA POHJOISMAIHIN
Taneli Pantsar
METSÄTIETEEN PRO GRADU, ERIKOISTUMISALA METSÄEKONOMIA JA -POLITIIKKA
JOENSUU 2019
Pantsar, Taneli. 2019. Kanadan pylväsmarkkinoiden puunhankinnan kustannuskilpailukyky verrattuna Pohjoismaihin. Itä-Suomen yliopisto, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, metsätieteiden osasto. Metsätieteen pro gradu, erikoistumisala metsäekonomia ja - politiikka. 41 s.
TIIVISTELMÄ
Tämän työn tarkoituksena on tutkia kanadalaisten ja pohjoismaisten pylväsyhtiöiden puunhankinnan kustannusrakenteiden eroavaisuuksia ja puunhankinnan kustannusten vaikutusta pylväsyhtiöiden taloudelliseen menestykseen. Tutkimusaineistona käytettiin Brittiläisen Kolumbian provinssin metsien käytöstä vastaavan ministeriön, Ruotsin Skogsstyrelsenin, Norjan Skog-Data AS:n ja Suomen Luonnonvarakeskuksen tilastoimia kanto- ja tehdashintoja. Tutkimuksessa tarkasteltiin tapausesimerkkinä neljän pylväsyhtiön tilinpäätöksiä vuosilta 2015–2017. Tilinpäätösanalyysissä käytetyt tunnusluvut laskettiin Navita Yritysmalli -ohjelmalla.
Tutkimuksessa esitetyt hintatilastot ovat euromääräisiksi muutettuja reaalisia hintoja, joiden perusvuotena on käytetty vuotta 2015. Valuuttakursseina on käytetty tarkasteluajanjakson keskiarvoisia kursseja. Johdannossa käsitellään pylväsyhtiöiden liiketoiminnan kannalta merkittäviä liiketoimintaympäristön ominaisuuksia ja erityispiirteitä. Pohjoismaisten yhtiöiden tapauksessa tarkastelu on laajempaa koko Euroopan tasolla ja kanadalaisten yhtiöiden kohdalla koko Pohjois-Amerikan käsittävää.
Tutkimuksessa havaittiin puunhankinnan kustannusrakenteiden poikkeavan merkittävästi Kanadan ja Pohjoismaiden välillä. Kanadassa kantohinnat muodostavat ainoastaan noin 25 % puunhankinnan kokonaiskustannuksista eli tehdashinnasta. Pohjoismaissa kantohinnan osuus on 66–75 %. Pohjoismaissa puunhankinnan kustannukset olivat vakaat tarkasteluajankohdan aikana ja tehdashinnat seurasivat selvästi kantohintoja. Kanadassa sen sijaan kantohinnoissa ja tehdashinnoissa variaatio on suurta ja niiden keskinäinen korrelaatio on vähäistä.
Puunhankinnan kilpailukyky ei näytä olevan ratkaiseva tekijä pylväsyhtiön taloudellisen menestyksen kannalta, sillä pylväsyhtiö pystyi kasvattamaan tulostaan kohonneista puunhankinnan kustannuksista huolimatta.
Avainsanat: Kanada, Pohjoismaat, kustannuskilpailukyky, puunhankinta, puupylväs
Pantsar, Taneli. 2019. Cost competitiveness in wood supply on Canada’s utility pole markets compared to Nordic countries. University of Eastern Finland, The Faculty of Science and Forestry, School of Forest Sciences. Master’s thesis in Forest Science specialization Forest Economy and Forest Politics, 41 p.
ABSTRACT
The purpose of this study is to compare differences in utility pole companies wood supply in Canada and Nordic countries. The effect of wood supply to economic performance of the companies was also examined. Material of this study is based on the Province of British Columbia Timber Pricing Branch’s, Swedish Skogsstyrelsen’s, Norwegian Skog-Data AS’s and Finnish Natural Resources Institute’s roundwood price statistics. There’s four utility pole producer case companies which financial statements from 2015–2017 were analysed. Key figures to financial statement analyses were produced with Navita Yritysmalli -program.
Price statistics in this research are in euros with real prices. The base year is 2015. Currency conversions are made with review period’s mean currencies. Introduction describes core features and specialities of utility pole business environment. Nordic companies’ business environment is analysed Europe comprehensive and Canadian companies respectively North America comprehensive.
In the study was found that wood supply cost structures differ significantly between Canada and the Nordic countries. In Canada the stumpage price comprises only 25 % of total mill price. The stumpage price comprises respectively 66–75 % in the Nordic countries. Wood supply costs are relatively fixed during the review period. Mill prices follow stumpage prices precisely. In Canada the variation between stumpage prices and mill prices is high and there is only little correlation between them. Wood supply doesn’t seem to be decisive factor in pole companies overall financial success. Pole companies were able to increase their earnings despite rising wood supply costs.
Keywords: Canada, Nordic countries, cost competitiveness, wood supply, wood pole
ALKUSANAT
Tutkimuksen johtavana ajatuksena oli luoda katsaus pylväsyhtiön toimintaympäristöön Kanadassa. Vertailukohdaksi tutkimuksessa otettiin pohjoismaista Suomi, Ruotsi ja Norja.
Kiitokset työn ohjaajille Jouni Pykäläiselle ja Ari Monoselle. Jounille kiitos suunnan näyttämisestä ja tsemppauksesta. Arille kiitos niin ikään kannustuksesta, mutta myös tutkimuksen mahdollistamisesta antamalla toimeksianto Iivari Mononen -konsernin kautta.
Kiitos Lauri Sikaselle ja Dominik Röserille Kanadan metsäsektorin ymmärrystä avartavista keskusteluista ja tutkimusmateriaalista. Kiitos myös muille tutkimuksessa eteenpäin auttaneille.
Joensuussa helmikuussa 2019 Taneli Pantsar
SISÄLLYSLUETTELO
1 JOHDANTO...6
1.1 Pylväsmarkkinat...6
1.2 Puupylväs...7
1.3 Puunhankintaan ja puutuoteyrityksen toimintaan vaikuttavia tekijöitä...8
1.3.1 Metsävarat...8
1.3.2 Metsätuhot...9
1.3.3 Metsien omistus...11
1.3.4 Yrityslainsäädäntö...11
1.4 Kustannuskilpailukyky...12
1.5 Tutkimuksen tavoitteet...14
2 AINEISTO JA MENETELMÄT...15
2.1 Aineiston alkuperä...15
2.2 Menetelmät...20
2.3 Hintatilastot...21
3 TULOKSET...25
3.1 Puunhankinnan kustannuskilpailukyvyn vertailu...25
3.2 Tilinpäätösanalyysi...27
3.3 Yhteenveto...32
4 TULOSTEN TARKASTELU...33
KIRJALLISUUS...37
ELEKTRONISET LÄHTEET...38
LIITTEET Timber Pricing Branch Miscellaneous Policies...41
1 JOHDANTO
Tutkimuksen keskiössä on pylväsyhtiöiden puunhankinta ja sen tuomat mahdollisuudet liiketoiminnan kilpailullisesta näkökulmasta. Pylväsyrityksen uusille markkinoille etabloitumisen kannalta raaka-aineen eli hyvälaatuisten pylväsaihioiden saatavuus on merkittävässä roolissa. Tutkimuksessa puunhankinnan kilpailukyvyn laskentakohteena toimii pylväsaihio. Pylväsaihion kustannusrakennetta tarkastellaan siihen saakka, kunnes se on saapunut tehtaalle.
Pylvästeollisuuden tulevaisuuden kannalta merkittäviä kysymyksiä ovat ilmajohtorakentamisen ja maakaapeloinnin sekä eri pylväsmateriaalien välillä tehtävät valinnat verkonrakennuksen yhteydessä. Myös lainsäädäntö pylväiden kyllästämisessä käytettäviä kyllästysaineita koskien on tärkeässä asemassa. Näiden teemojen ympärillä oleviin kysymyksiin ei tässä tutkimuksessa pyritä vastaamaan.
1.1 Pylväsmarkkinat
Pylväsmarkkinat koostuvat sähkö-, puhelin- ja valaisinpylväiden ostajista ja niitä valmistavista yrityksistä. Pylväitä valmistetaan puusta, teräksestä, betonista, komposiitista ja liimapuusta. Tässä tutkimuksessa keskitytään puusta valmistettaviin ja painekyllästyksen avulla lahonsuojattuihin pylväisiin. Pylväsyhtiöt valmistavat yleensä myös oheistuotteita, kuten sähkö- ja valaisinpylväisiin liittyviä maatukia ja orsia, ratapölkkyjä sekä kestopuuta.
Kanadassa pylväitä ostavat tyypillisesti sähköverkkoyhtiöt ja Pohjoismaissa sähkö- ja televerkkoja operoivat yritykset. Verkkorakentaminen jaetaan uudisrakentamiseen ja korjausrakentamiseen. Kanadassa ja Pohjoismaissa verkkorakentaminen on pääsääntöisesti korjausrakentamista, jossa siirto- ja jakeluverkkojen elinkaarensa päähän tulleita pylväitä korvataan uusilla pylväillä. Ilmajohtorakentamista korvaa nykyään maakaapelointi, jolla pyritään saavuttamaan etuja sähkön toimitusvarmuudessa. Harvaan asutuilla alueilla ilmajohtorakentaminen on huomattavasti halvempaa maakaapelointiin verrattuna (Lågland 2011). Kehittyvissä maissa, kuten Pohjois-Afrikan maissa, ilmajohtoverkostoon perustuva uudisrakentaminen on kuitenkin tavallista, johtuen edullisemmista rakentamiskustannuksista (McDonald 2009). Pohjois-Amerikan sähköverkoissa on käytössä arviolta 130 miljoonaa puupylvästä (Bernhardt 2017). Kanadan sähköverkkoyhtiöitä edustavan yhdistyksen, CEA:n, mukaan maan sähköverkostoon kohdistuu voimakkaita korjaustarpeita. Kanadalaiset
sähköverkkoyhtiöt ovat viime vuosina investoineet siirto- ja jakeluverkkoihinsa yhteensä noin seitsemän miljardia kanadan dollaria vuodessa (Canadian Electricity Association 2017).
1.2 Puupylväs
Pohjoismaisten ja kanadalaisten pylväsyhtiöiden valmistamat pylväät poikkeavat toisistaan käytettyjen puulajien, kyllästysaineiden ja pylväiden dimensioiden suhteen. Pohjoismaissa pylväitä valmistetaan männystä (Pinus sylvestris), douglaskuusesta (Pseudotsuga menziesii) ja muista kuusilajeista. Kanadassa käytetyt puulajit ovat maan länsiosassa kasvavat kontortamänty (Pinus contorta), douglaskuusi, jättituija (Thuja plicata) ja keltamänty (Pinus ponderosa) sekä maan itäosassa amerikanpunamänty (Pinus resinosa) ja banksinmänty (Pinus banksiana). Pohjoismaiset pylväsyhtiöt käyttävät pylväiden kyllästysprosessissa kreosoottia (kivihiilitervan tisle) tai suolakyllästeitä, jossa vaikuttavana aineena käytetään tyypillisesti kuparia. Kanadassa ja yleensäkin Pohjois-Amerikassa on käytössä viisi ainetta pylväiden kyllästykseen: pentakloorifenoli, CCA (chromated copper arsenate), kreosootti, kuparinaftenaatti ja ACZA (Ammoniacal Copper Zinc Arsenate). Näistä CCA ja ACZA ovat vesipohjaisia kyllästeitä, muut öljytyyppiä. Pohjois-Amerikassa eniten käytetty kyllästysaine on pentakloorifenoli ja toiseksi yleisin CCA. Kreosootti on erityisesti ratapölkyissä suosittu aine. ACZA:n ja kuparinaftenaatin osuus markkinoista on pienempi, mutta niiden kysynnässä on havaittavissa kasvua tietyillä alueilla (Bernhardt 2017). Kyllästykseen liittyvät standardit määrittävät American Wood Protection Association (AWPA) and Canadian Standards Association (CSA).
Pylväät kyllästetään tyypillisesti koko pituudeltaan. Poikkeuksena tähän on luonnostaan Kanadassa Brittiläisen Kolumbian ja Yhdysvaltojen läntisissä osavaltioissa kasvava uuteaineita sisältävä jättituija. Uuteaineet antavat jättituijalle muita pylväspuulajeja paremman suojan lahoamista ja tuholaisia vastaan. Näin ollen sen kohdalla käytetään myös pelkän tyven kyllästystä (Freeman & Stirling 2014). Osissa Pohjois-Amerikkaa on käytäntönä pyrkiä pidentämään puupylväiden kestoa säännöllisten kuntotarkastusten yhteydessä tehtävän pylvään maanalaisen osan kunnostuksen avulla. Puupylvään käyttöikänä pidetään monissa yhteyksissä 40 vuotta, mutta Oregon State University (2013) tutkimuksen mukaan ilmasto- olosuhteista riippuen pylväiden keskimääräinen ikä verkostosta poistettaessa on 80 vuoden luokkaa.
Pylväsaihiolle on sahatavaraksi ostettavaan tukkipuuhun verrattuna erityisiä laatuvaatimuksia, joista merkittävimmät liittyvät rungon pituuteen ja suoruuteen. Pylväsaihioiksi soveltuvissa rungoissa ei sallita syviä koroja, sienitauteja, monivääryyttä, jyrkkiä mutkia tai suurta lenkoutta. Kanadassa pylväiden vahvuudet ja tekniset ominaisuudet määritellään ANSI:n (American National Standards Institute) ja CSA:n pylväitä käsittelevissä säännöksissä (Wood Preservation Canada 2012). Pohjoismaiset pylväsyhtiöt noudattavat Euroopan markkinoilla alueen normiston mukaista EN 14229 -standardia ja siitä johdettuja kansallisia standardeja tai asiakaskohtaisia spesifikaatioita. Muilla markkinoilla noudatetaan kansallisia standardeja ja asiakkaan vaatimuksia.
Puulla on muihin pylväsmateriaaleihin verrattuna monia etuja. Puun hiilijalanjälki on teräkseen, betoniin ja komposiittiin nähden ylivoimainen, sillä puu sitoo kasvaessaan ilmasta hiilidioksidia, joka säilyy varastoituna pylväässä vuosikymmeniä. Sähköverkon huoltotyöt ovat puupylväiden kohdalla helppoja, sillä puupylväisiin on vaivatonta ja turvallista kiivetä, se on helposti muokattavissa ja sen sähkön- ja lämmönjohtavuus on heikko. Puu on myös materiaalina kevyttä verrattuna betoniin ja teräkseen. Puupylväät ovat 2–3 kertaa muita pylväitä edullisempia ja puupylväillä toteutettava ilmajohtoverkko on kymmenen kertaa edullisempi saman linjan maakaapelointiin verrattuna (Bernhardt 2017).
1.3 Puunhankintaan ja puutuoteyrityksen toimintaan vaikuttavia tekijöitä 1.3.1 Metsävarat
Kanada on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin valtio ja maan metsävarat (347 miljoonaa hehtaaria, 9 % koko maailman metsistä) ovat Venäjän jälkeen maailman toiseksi suurimmat metsäpeitteisen maan pinta-alalla mitattuna (Natural Resources Canada 2017). Vastaavasti Pohjoismaiden yhteenlaskettu metsäpinta-ala on 63 miljoonaa hehtaaria (Forest Europe 2015).
Natural Resources Canada (2017) mukaan Kanadan metsistä 68 % on havupuuvaltaisia ja metsien puuston kokonaistilavuus on noin 47 miljardia m3. Lukema käsittää niin taloudellisen käytön kohteena olevan kuin suojelualueitten puustonkin. Tästä likimain kolmannes (noin 15 miljardia m3) on Albertasta Newfoundlandiin ulottuvan ”boreaalisen kilven kasvillisuusvyöhykkeen” (eng. The Boreal Shield ecozone) alueella. Huolimatta alueen suuresta puuston kokonaismäärästä, alueen puusto on verrattain hidaskasvuista. Keskimäärin alueella on puustoa 118 m3/ha. Vastaavasti parhaan puuntuotoksen alueella Tyynenmeren
rannikolla puustoa on 432 m3/ha. Vuonna 2015 Kanadassa hakattiin 160 miljoonaa m3 puuta.
Tämä alittaa selvästi arvioidun kestävän vuosittaisen hakkuumäärän 226 miljoonaa m3. Vuosittaisista hakkuista 42 % hakataan yksin Brittiläisen Kolumbian alueella. 75 % Brittiläisessä Kolumbiassa tuotetusta puutavarasta viedään Yhdysvaltojen markkinoille (Gaston & Robichaud 2016).
Forest Europen (2015) tekemän selvityksen mukaan puuston kokonaistilavuus Pohjoismaiden metsissä on hieman yli 6,5 miljardia m3 ja se kasvaa vuosittain 0,7 %. Puustosta 5,6 miljardia m3 on sijaintinsa puolesta taloudellisesti hyödynnettävissä. Pohjoismaiden metsät ovat havupuuvaltaisia ja puustosta 41 % on mäntyä ja 40 % kuusta (Nordic Council of Ministers.
2010). Metsät ovat suurimmaksi osaksi tasaikäisiä ja boreaaliset puulajit saavuttavat 20–35 metrin pituuden (Nordic Council of Ministers. 2010). Puuston volyymissa on Pohjoismaiden alueella merkittävää vaihtelua. Keskimäärin Pohjoismaiden metsissä on puuta 105 m3/ha.
Tiheintä puusto on Tanskassa, jonka metsissä on puuta 204 m3/ha (Forest Europe 2015).
1.3.2 Metsätuhot
Metsätuhot ovat maastopalojen suhteen Kanadassa suuruusluokaltaan omalla tasollaan Pohjoismaihin verrattuna. Vuosittain Kanadassa on keskimäärin 7 000 maastopaloa ja paloalaa yli 2 miljoonaa hehtaaria (Johnston & Flannigan 2017). Euroopassa suurin riski maastopaloille on Etelä-Euroopan maissa, mutta myös Ruotsissa, Suomessa ja Norjassa oli kesällä 2017 yhteensä 6 421 paloa, joissa paloi 2 418 hehtaaria (European Union 2018).
Heinäkuussa 2018 Ruotsissa oli poikkeuksellisen laajat maastopalot, joissa paloala oli 25 000 ha ja paloista aiheutui arviolta 900 miljoonan kruunun menetykset (Skogsstyrelsen 2018).
Vuonna 2017 yksittäisessä palossa Kanadan Fort McMurrayssa, Albertassa, palot ulottuivat kolmen kuukauden aikana 600 000 ha alueelle ja aiheutti 3,8 miljardin kanadan dollarin vahingot (The Canadian Press 2017).
Hyönteis- ja sienituhoilla on merkittävä vaikutus Kanadan metsiin. Vuonna 2015 pääasiassa hyönteiset aiheuttivat vahinkoja 176 318 km2 alueella, joka vastaa 5 % koko maan metsäalasta (Natural Resources Canada 2017). Erityisen merkittäviä tuholaisia ovat kuusen neulasia syövä kääriäisen toukka (Choristoneura fumiferana) sekä pääasiassa Brittiläisessä Kolumbiassa mäntypuulajeille tuhoa aiheuttava vuoristoniluri (Dendroctonus ponderosae). Vuoristonilurin on arvioitu vuoteen 2015 mennessä tappaneen 731 miljoonaa m3 taloudellisesti hyödynnettävissä olevaa Brittiläisen Kolumbian mäntypuustoa (54 % Brittiläisen Kolumbian
mäntypuista). Sittemmin Vuoristonilurin tuhot ovat vähentyneet merkittävästi (Forest Healt in British Columbia 2018). Puut ovat taloudellisesti hyödynnettävissä 4–5 vuoden ajan vuoristonilurin iskeydyttyä niihin. Tämä on lisännyt provinssin hakkuumääriä yli suunnitellun kestävän tason vuoristonilurin massaesiintymien seurauksena. Hakkuumääriä joudutaan vahingoittuneen puun korjuun loputtua laskemaan merkittävästi (jopa 30 % vuositasolla) ja tämä aiheuttaa metsäteollisuudessa sopeutumistoimia (Patterson 2015). Sahatavaran tuotantotasoa voidaan joutua leikkaamaan raaka-aineen kallistuessa, mutta samalla loputuotteen hinta ei nouse samassa suhteessa (Abbott ym. 2009). Pohjoismaissa merkittäviä hyönteis- ja sienituhojen aiheuttajia ovat pääasiassa kirjanpainajat, ytimennävertäjät, tervasroso ja juurikäävät (Uotila ym. 2015).
Hyönteistuhoilla ja metsäpaloilla voi olla myös yhteisvaikutuksia. BC Hydro on havainnut, hallinnoimansa verkoston alueella Brittiläisessä Kolumbiassa, että vuoristonilurin iskeytymät puut kaatuvat kuoltuaan herkästi sähkölinjojen päälle ja muodostavat näin ollen uhan sähkönjakelun häiriöttömyydelle. Metsäpalon yhteydessä samaiset puut ovat herkempiä palamaan voimakkaammin ja sähkölinjojen lähellä levittämään palon myös läheisiin sähköpylväisiin aikaansaaden tuhoja verkostossa (Transmission & Distribution World 2013).
Muita tuhonaiheuttajia niin Kanadan kuin Pohjoismaiden metsissä ovat hirvieläimet, myyrät, myrskyt, lumi ja tulvat. Lumituhot ovat merkittävämpiä mitä pohjoisemmaksi mennään.
Pohjois-Ruotsissa lumen ja tuulen aiheuttamia tuhoja oli 4,7 % osuudella ja Etelä-Ruotsissa 1,6 % osuudella metsäalueesta vuosien 2013–2017 välisellä tarkasteluajanjaksolla (Nilsson ym. 2018). Hirvituhot kohdistuvat mäntyihin ja alentavat runkojen laadun pylväiden edellyttämää laatutasoa heikommaksi. Hirvituhot ovat tyypillisesti paikallisia ja voimakkaasti riippuvaisia hirvikannasta. Suomessa vuonna 2017 arvioituja hirvituhoja oli yksityismailla 2 500 ha alueella ja niistä maksettiin korvauksia 1,4 miljoonaa euroa (Nevalainen ym. 2017).
Todellisuudessa hirvituhot ovat kuitenkin laajemmat ja tätä puoltaa myös valtakunnan metsien 12. inventoinnin tulokset, joiden mukaan noin 6 000 km2 eli 3 % osuudelta puuntuotannon metsämaan alalta löytyy hirvituhoja (Nevalainen ym. 2017). Ruotsissa vuosien 2013–2017 välisellä tarkastelujaksolla hirvituhoja oli puuntuotannon metsämaalla Pohjois- Ruotsissa 3,7 % ja Etelä-Ruotsissa 3,2 % osuudella (Nilsson ym. 2018). Norjassa kuuselle ja männylle suurimmat tuhonaiheuttajat ovat abioottisia tekijöitä, joista merkittävimmät ovat lumi ja tuuli (Timmermann ym. 2018). Edellä käsitellyt tuhot voivat mahdollisesti lisääntyä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.
1.3.3 Metsien omistus
Kanadan metsäpinta-alasta 90 % on provinssien ja territorioitten hallinnassa. Provinssien ja territorioitten omilla metsistä vastaavilla ministeriöillä on päätäntävalta näiden julkisomisteisten ns. ”Crown land” alueitten käytön suhteen. Kanadan liittovaltiolla on lainsäädäntövalta metsävarojen suhteen korkeammalla tasolla kuten metsävarojen tullessa kyseeseen kansantalouden, viennin, kansainvälisten suhteiden ja alkuperäiskansoja koskevien kysymysten kohdalla. Liittovaltio hallinnoi myös omia maitaan ja kansallispuistoja (Natural Resources Canada 2017).
Provinssien ja territorioitten ministeriöt myöntävät alueilleen hakkuuoikeuksia (Forest Licence) ja myös määräävät hakkuiden määrän aluekohtaisesti vuositasolla (AAC eli Allowable Annual Cut). Esimerkiksi Brittiläisessä Kolumbiassa hakkuuoikeus myönnetään enimmillään 20 vuodeksi kerrallaan ja se voi olla tarkasteltavissa 5–10 vuoden välein (BC Ministry of Forests 2012). Hakkuuoikeudet omaava metsäyhtiö on lain mukaan velvoitettu laatimaan metsänkäyttösuunnitelman yhdessä julkisen tahon kanssa ja se on hyväksytettävä alueen hallituksella ennen hakkuita. Tienrakennus ja hakkuiden jälkeinen metsänuudistaminen on myös hakkuuoikeuksien haltijan vastuulla. Hakkuuoikeuksia omistavat yritykset monesti ostavat puunkorjuupalvelut urakoitsijoilta ja vuokraavat hakkuuoikeuksia eteenpäin.
Hakkuuoikeuksia voi saada myös provinssin metsien hallinnasta vastaavan tahon myydessä tarjouskaupalla yksittäisten leimikoitten hakkuuoikeuksia. Tämän lisäksi hakattua puuta myydään vapailla markkinoilla. Yksityisomistuksessa on ainoastaan 6 % Kanadan metsäpinta-alasta. Tyypillisimmin nämä metsät ovat suurten metsäyhtiöitten omistuksessa (Natural Resources Canada 2017).
Pohjoismaissa metsät ovat monin tavoin tärkeitä yhteiskunnalle. Erityisesti julkisomisteisten metsien hallinnointi on monitavoitteista. Pohjoismaiden metsät ovat suurimmaksi osaksi yksityisessä omistuksessa ja keskimäärin kolme neljäsosaa metsistä on yksityisomisteisia.
Yksityisomistus jakautuu yksityishenkilöiden, organisaatioiden ja yritysten omistukseen.
(Nordic Council of Ministers 2010).
1.3.4 Yrityslainsäädäntö
Kanadassa lainsäädäntöä on liittovaltion, provinssien ja territorioitten tasoilla. Yritys voi valita rekisteröityykö liittovaltion vai provinssin lainsäädännön alaiseksi. Liittovaltion
lainsäädännön alaiseksi rekisteröitynyt yritys voi toimia kaikissa provinsseissa omalla nimellään, mikäli se ei aiheuta poikkeuksellista mahdollisuutta väärinkäsityksiin. Provinssin lainsäädännön alaiseksi rekisteröityneen yrityksen on toisen provinssin alueelle toimintaa laajentaessaan rekisteröidyttävä myös kohdeprovinssiin. Liittovaltiolle on tehtävä ilmoitus uuden liiketoiminnan tai jo olemassa olevan liiketoiminnan oston yhteydessä. Kooltaan merkittävien yrityskauppojen kohdalla suoritetaan ”net benefit to Canada” -tarkastelu. Niin liittovaltion kuin provinssin lainsäädännön piiriin rekisteröityneen yrityksen johtohenkilöistä 25 % on oltava Kanadan kansalaisia. Yritysten on raportoitava toiminnastaan ”annual return”
-lomakkeella ja laadittava tilinpäätös. Tilinpäätöstä ei kuitenkaan tarvitse toimittaa viranomaistahoille, mikäli kyseessä on listaamaton yhtiö (Goodmans 2017).
Pohjoismaisia yrityksiä koskevat niin rekisteröitymismaansa kansallinen lainsäädäntö kuin EU:n lainsäädäntö, siltä osin kuin yritys harjoittaa liiketoimintaa EU -maan tai -maiden alueella. Kilpailulainsäädännöllä tavoitellaan tervettä kilpailua ja pyritään takaamaan markkinoiden häiriöttömyys (Ojala 2005). Oleellisin osa edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi on kilpailunrajoitusten ja monopolien eli määräävän markkina-aseman väärinkäytön ehkäiseminen. Kansallinen ja EU:n lainsäädäntö on tarkoitettu olevan yhteneväiset. Yrityskauppavalvonnan tarkoitus on estää monopolin synnyttävät yrityskauppajärjestelyt. Kaikki yritykset ovat kirjanpitovelvollisia, mutta tilintarkastusvelvollisuus, raportointivelvollisuuden laajuus ja raportoinnin julkisuus ovat riippuvaisia yrityksen koosta (Raitio 2017). Pohjoismaissa listaamattomienkin yritysten on tavallista julkistaa tilinpäätösasiakirjojaan.
1.4 Kustannuskilpailukyky
Kustannuskilpailukyky on riippuvainen tuotannontekijöiden hinnoista. Kilpailijaansa alhaisemmat tuotannontekijäkustannukset tekevät yrityksestä kilpailukykyisen ja luovat yritykselle etulyöntiaseman suhteessa kilpailijoihin. Kilpailukykyä voidaan tarkastella lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Pitkän aikavälin tarkastelussa tärkeitä tekijöitä ovat talouden ja reaalitulojen kasvun trendit, kun taas lyhyen aikavälin painopisteitä ovat suhdannevaihtelut ja tuotannontekijöiden kustannuskehitys (Maliranta 2014). Kilpailukykyä tarkastellaan myös eri tasoilla, kuten kansantalouden, yksittäisen toimialan, yrityksen tai liiketoiminnan osa-alueen tasolla.
Yleisellä tasolla perinteisen kustannuslaskennan vaiheita ovat kustannusten määrittäminen lajeittain, sitten kustannuslajien kohdistaminen kustannuspaikoille ja lopuksi tuotteen, palvelun tai asiakkaan kustannusten määrittäminen (Jormakka ym. 2015). Tässä tutkimuksessa on kyseessä lyhyen aikavälin kilpailukyvyn tarkastelu yksittäisen raaka- ainekustannuslajin eli pylväsaihion osalta. Pylväsaihio on samalla puunhankinnan tuottama välituote pylvästeollisuudessa.
Puunhankinnan kustannukset muodostuvat seuraavista kustannustekijöistä: raaka- ainekustannukset (kantohinta), korjuukustannukset, kaukokuljetuskustannukset sekä hallinto- ja yleiskustannukset. Puunhankinnan kustannukset kokonaisuudessaan muodostavat tässä yhteydessä pylväsaihion tehdashinnan. Pylväsaihioilla ja sen hankinnalla on merkittävä osuus pylväsliiketoiminnassa valmiin lopputuotteen tuotantokustannuksista. Aiemmin käsiteltyjen raaka-ainevarojen ja metsien omistusrakenteen lisäksi on hyvä ottaa huomioon myös muita eroavaisuuksia, joita puunhankinnassa on Kanadan ja Pohjoismaiden välillä.
Huomattavimmat erot alueiden välillä liittyvät puukauppatapoihin, puunkorjuumenetelmiin ja yleiskustannuksiin puunhankinnan yhteydessä.
Erot metsien omistuksessa Kanadan ja Pohjoismaiden välillä johtavat perusteelliseen poikkeavuuteen puunhankinnan alussa puukauppavaiheessa. Pohjoismainen pylväsyritys tyypillisesti ostaa itse oman puunhankintaorganisaationsa kautta leimikot yksityisiltä metsänomistajilta. Kanadassa taas toimitaan pääsääntöisesti provinssin mailla provinssin myöntämien hakkuuoikeuksien ja määräämien asetusten mukaisesti. Kanadalainen pylväsyhtiö joko omistaa itse hakkuuoikeuksia tai ostaa puun hakkuuoikeuksia omistavalta taholta.
Pohjoismaissa tyypillinen pystykauppa on kanadalaiseen puukauppamenettelyyn verrattuna yksinkertainen. Siinä missä pystykaupassa ostaja maksaa myyjälle leimikolta korjattavasta puutavarasta ennakkoon sovitun puutavaralajikohtaisen hinnan, Kanadassa esimerkiksi Brittiläisen Kolumbian provinssin alueella myös hakkuuolosuhteet otetaan huomioon lopullisten kantohintojen määräämisessä (Coast Appraisal Manual 2017). Erityisesti Kanadan länsirannikolla hakkuuolosuhteet ovat monesti vaikeat maaston vuoristoisuuden vuoksi ja puiden lähikuljetuksessa joudutaan käyttämään hyödyksi vaijerikuljetusta ja helikoptereita.
Maaston jyrkkyys ja käytetyt erityiskorjuumenetelmät kuten helikopterilähikuljetus huomioidaan vähennyksinä lopullisissa provinssille maksettavissa hinnoissa korjatusta puutavarasta. Tämä saa aikaan huomattavia alueellisia vaihteluita ja vaikeuttaa luotettavan
keskimääräisen kantohinnan määrittämistä isossa kuvassa. Oma lukunsa puunhankintakustannusten kohdalla on Kanadassa monin paikoin hakkuuoikeuksien yhteydessä tulevan hakkuualueelle johtavan tien rakennuksen ja sen hakkuiden jälkeisen hävitysvelvollisuuden tuomat kustannukset.
Puunkorjuuseen luetaan yleisesti kaato, karsinta, katkonta, puutavaran mittaaminen ja lähikuljetus tienvarsivarastolle. Maailmalla on kaksi vallitsevaa puunkorjuumenetelmää:
kokorunkomenetelmä ja tavaralajimenetelmä (Uusitalo 2003). Pohjois-Amerikassa vallitseva menetelmä on kokorunkomenetelmä, jossa rungot juonnetaan tien varteen ja katkonta suoritetaan vasta tienvarsivarastolla. Myöhemmässä vaiheessa suoritetun katkonnan avulla pyritään maksimoimaan taloudellinen hyöty runkokohtaisesti (Han ym. 2009). Pohjoismaissa käytössä olevassa tavaralajimenetelmässä katkonta suoritetaan jo rungon kaatamisen yhteydessä. Uusitalon (2010) mukaan ei voida sanoa, että toinen korjuumenetelmistä olisi kustannustehokkaampi. Kustannukset riippuvat merkitsevästi korjuukohteen puuston ominaisuuksista, käytetystä koneistosta ja kyseessä olevasta korjuuoperaatiosta. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin sanoa kokorunkomenetelmän olevan edullisempi suuria runkoja korjattaessa (Han ym. 2009).
Puutavaran kuljetusta tienvarsivarastolta loppukäyttöpaikalle (tässä yhteydessä tuotantolaitokselle) kutsutaan kaukokuljetukseksi. Puutavaran kaukokuljetustapoja ovat auto-, rautatie- ja vesitiekuljetus. Kaukokuljetustapa valitaan kulloinkin tarjolla olevien mahdollisuuksien mukaan. Rauta- ja vesiteitse tapahtuva kuljetus vaatii lähes poikkeuksetta myös alkukuljetuksen autolla. Kuljetustavat poikkeavat merkittävästi yksikkökustannuksiltaan, jotka riippuvat kaukokuljetusmatkan pituudesta. Yleisesti ottaen voidaan sanoa pitkillä kaukokuljetusmatkoilla vesitiekuljetuksen olevan halvin, rautatiekuljetus toiseksi halvin ja autokuljetus kallein kuljetusmuoto. Vesitiekuljetus on vanhin kuljetusmuoto, mutta sen merkitys on ajan saatossa vähentynyt ympäri maailman.
Vesitiekuljetus jokia pitkin lopetettiin Ontarion ja Quebecin provinsseissa 1990 –luvulla, mutta Brittiläisen Kolumbian rannikolla se on yhä käytössä (Gendron ym. 2017). Suomessa vesitiekuljetus on myös käytössä ja vuonna 2016 vesitiekuljetuksen osuus koko kuljetussuoritteesta oli 4 % (Sandström 2017).
1.5 Tutkimuksen tavoitteet
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää keskeisimmät kustannustekijät kustannuslajeittain kanadalaisten ja pohjoismaalaisten pylväsyhtiöitten puunhankinnassa ja vertailla alueita
liiketoimintaympäristöinä. Kyseessä on spesifi teollisuudenala, eikä siihen liittyen ole tuoretta kustannuslaskelmiin liittyvää tutkimustietoa. Yleensä ottaen puutuoteyritysten puunhankintaa on tutkittu runsaasti erityisesti opinnäytetöinä. Varis & Kauppinen (2017) teoksessa käsitellään monipuolisesti suomalaista sahateollisuutta ja puutuoteyritysten puunhankintaa.
Shashi & Pulkki (2015) ovat kirjoittaneet kanadalaisesta puunhankinnasta tapaustutkimuksen Luoteis-Ontariosta, jossa tarkastellaan puutuoteyrityksen puunhankintaa varaston optimoinnin näkökulmasta. D’Amours ym. (2017) kokoomateos sisältää kanadalaisen metsäarvoketjun nykytilaa käsitteleviä artikkeleita.
Tästä tutkimuksesta käy ilmi pylväsyhtiöiden puunhankinnan kustannusrakenne Kanadassa ja Pohjoismaissa. Samalla luodaan katsaus pylväsliiketoiminnan taloudellisesta kannattavuudesta sekä kannattavuuseroista Kanadassa ja Pohjoismaissa. Liiketoiminnan kannattavuutta tarkastellaan esimerkkiyritysten tilinpäätöksiä analysoimalla.
2 AINEISTO JA MENETELMÄT
2.1 Aineiston alkuperä
Tutkimuksen aineistona käytettiin kantohintatilastoja, keskimääräisiä puunkorjuun ja kuljetuksen yksikkökustannuksia sekä tehdashintoja Kanadan Brittiläisestä Kolumbiasta, Norjasta, Ruotsista ja Suomesta. Norjan kohdalla on tässä tutkimuksessa mukana ainoastaan kantohintatilasto. Aineisto kattaa aikajakson 2015–2017. Hintatilastot ja kustannustietoja, liittyen korjuu- ja kaukokuljetuskustannuksiin sekä puunhankinnan yleiskustannuksiin hankittiin BC:n provinssin, Ruotsin Skogsstyrelsenin ja Skogforskin, Norjan Skog-Data AS:n, Statistiska sentralbyrå:n sekä Suomen Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Metsäteho Oy:n internetsivuillaan julkaisemista tilastoista.
Kuva 1. Brittiläisen Kolumbian puunhankinta-alueet. Tummanvihreällä läntinen rannikon alue, vaaleampana pohjoinen ja eteläinen sisämaan alue. (Kuva: BC Ministry of Forests) Kanadassa puuvarannot sekä puun kasvu- ja korjuuolosuhteet vaihtelevat provinssien välillä merkittävästi (Williamson ym. 2009). Kanadan provinssien eriävä lainsäädäntö metsien käytön suhteen tekee myös osaltaan tutkimuksen haastavaksi usean provinssin kesken.
Brittiläisessä Kolumbiassa (myöhemmin BC) on maan suurimmat puuvarannot (Statistics Canada 2018), puukauppa on kilpailtua ja provinssin alueella on useita pylväitä valmistavia yrityksiä. Tästä syystä tutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan yhden provinssin kantohintoja koko maan keskimääräisten kantohintojen sijaan. Brittiläisessä Kolumbiassa on kolme puunhankinta-aluetta: Coast-, Northern Interior- ja Southern Interior Forest Region (kuva 1). Näistä ”Coast” käsittää BC:n rannikon vuoristoiset alueet. Hintatilastoissa yhtenäisenä alueena tarkasteltavat ”Northern-” ja ”Southern Interior”, lyhyesti ”Interior”, käsittävät BC:n sisämaan, jonka ilmasto ja sitä myötä myös puusto poikkeavat rannikon
vastaavista. Tutkimuksen hintatilastot BC:n alueelta ovat sisämaasta, sillä rannikon vaikeat hakkuuolosuhteet tekevät tilastoista huomattavan vaikeasti tulkittavia ja saavat aikaan poikkeuksellisen kustannusrakenteen.
Kuva 2. Savo-Karjalan hankinta-alue.
Euroopassa keskityttiin pohjoismaisten pylväsyhtiöiden toiminnan tarkasteluun ja hintatilastot hankittiin alueilta, joilta sikäläiset pylväsyhtiöt hankkivat pylväsaihioita. Suomessa kantohintatilasto on Savo-Karjalan alueelta (kuva 2). Ruotsissa tilasto on Sveanmaan alueelta eli Keski-Ruotsista (kuva 3).
Kuva 3. Ruotsin maantieteellinen jako.
Kuva 4. Hedmarkin puunhankinta-alue rajattuna punaisella. (Kuva: Google Maps)
Norjan kantohintatilasto on Hedmarkin läänistä Oslon pohjoispuolelta (kuva 4). Korjuu-, kaukokuljetus sekä hallinto- ja yleiskustannukset ovat Suomen osalta koko maan keskiarvoja.
Ruotsin osalta vastaava tilastointi kattaa Etelä-Ruotsin eli Götanmaan ja Sveanmaan alueen.
Tunnuslukuja laskettaessa käytettiin hyödyksi kahden kanadalaisen pörssilistatun ja perheomisteisten ruotsalaisen sekä suomalaisen pylväsyhtiön tilinpäätöksiä vuosilta 2015- 2017. Kanadalaisten Stella-Jones Inc. ja Goodfellow Inc. vuosikertomukset tilinpäätöksineen ovat yritysten kotisivuilla vapaasti saatavilla, sillä yritykset ovat pörssilistattuja. Iivari Mononen Oy:n ja Rundvirke Industrier AB:n tilinpäätökset löytyvät niin ikään internetistä.
Tutkimuksessa käytetyt tilinpäätökset ja muu aineisto ovat tallennettuna tutkimuksen suorittaneen henkilökohtaiselle pilvipalvelutilille.
Stella-Jones Inc. on vuonna 1992 perustettu ja Toronton pörssiin listattu yhtiö, jolla on tuotantolaitoksia Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Yhtiön 38 kyllästystuotantolaitosta, 12 pylväiden kuorintalaitosta ja kivihiilitervatislaamo sijoittautuvat Kanadassa kuuden provinssin ja Yhdysvalloissa 19 osavaltion alueelle. Stella-Jonesille merkittävimmät tuoteryhmät ovat puupylväät ja ratapölkyt, joiden molempien osuus liikevaihdosta on noin 35 %. Loppuosa
liikevaihdosta tulee yksityiseen ja teolliseen rakentamiseen suunnatuista puutuotteista. Yhtiö on liikevaihdolla mitattuna Pohjois-Amerikan suurin pylväsyhtiö (Stella-Jones Annual Report 2017).
Goodfellow Inc. on vuonna 1898 perustettu niin ikään Toronton pörssiin listattu kanadalainen yhtiö. Goodfellow omaa laajan tuotevalikoiman ja sen tuotteet voidaan jakaa karkeasti seuraavasti: sahatavara, rakennusmateriaalit, paneelit ja lattiamateriaalit. Sahatavaraa valmistetaan eri puulajeista ja siihen luetaan mukaan myös kyllästetty puutavara, kuten CCA - kyllästetyt pylväät. Liikevaihdon osuudella mitattuna ylivoimaisesti merkittävin tuoteryhmä on sahatavara, joka muodosti vuonna 2017 53 % yhtiön liikevaihdosta. Goodfellow:n toiminta on keskittynyt Kanadan itäisiin provinsseihin ja sen liikevaihdosta 61 % tuli Quebeckin ja Ontarion provinsseista vuonna 2017 (Goodfellow Annual Report 2017).
Iivari Mononen on vuonna 1952 perustettu perheomisteinen yhtiö. Nykyisellään konsernin liiketoiminta on jaettu kolmeen liiketoimintayhtiöön, pylväsliiketoiminnasta vastaa ScanPole Oy, kestopuuliiketoiminnasta PrimaTimber Oy ja palveluliiketoiminnasta Exsane Oy.
Pylväsliiketoiminta käsitti 66 % konsernin liikevaihdosta vuonna 2017. ScanPole Oy on yksi Euroopan johtavia pylväsyhtiöitä, jonka päämarkkina-alueet ovat Euroopassa, Pohjois- Afrikassa ja Lähi-idässä. ScanPolella on toimipisteet Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Iso- Britanniassa. Vuonna 2017 yhtiö valmisti kyllästettyjä pylväitä runsas 70 000 m3 ja raakapylväitä lähes 30 000 m3.
Rundvirke Industrier AB (myöhemmin Rundvirke) on konsernin emoyhtiö, jolla on kahdeksan sen kokonaan omistamaa tytäryhtiötä. Rundvirke on ruotsalainen yhtiö, jonka liiketoiminta on alkanut 1897. Rundvirke Industrier AB:n koko osakekannan omistaa yksi henkilö. Konsernin liikevaihdosta hieman yli puolet tulee Ruotsista. Tytäryhtiöiden vastuulla on erikoispuutuotteiden tuotanto ja emoyhtiön kontolla on tuottaa näille hallinnollisia palveluita. Konsernilla on tuotantolaitoksia viidellä paikkakunnalla Ruotsissa.
Myyntikonttoreita sillä on neljä Ruotsissa ja yksi Norjassa sekä Ranskassa.
Pylväsliiketoiminnasta vastaa Rundvirke Poles AB yhdessä tytäryhtiöidensä Stab Suecia AS:n ja AB Impregnan kanssa. Vuonna 2017 vienti käsitti Rundvirke Poles AB:n liikevaihdosta 56
%.
2.2 Menetelmät
Tutkimus oli tyypiltään kvantitatiivinen tutkimus. Kuukausikohtaisten hintatilastojen keskiarvojen erojen tilastollisen merkitsevyyden arvioimiseksi suoritettiin varianssianalyysi.
Nimellishintoja korjattiin käyttäen inflaation mittarina kunkin maan kuluttajahintaindeksejä (CPI). Vuosien 2016 ja 2017 hinnat muutettiin vastaamaan vuoden 2015 rahan arvoa (2015=100). Kanadan kuluttajahintaindeksit saatiin Euroopan Keskuspankin tilastoista.
Tutkimuksessa käytettiin hyväksi kuukausikohtaisesti laskettuja kuluttajahintaindeksejä.
Vastaavasti Norjan, Ruotsin ja Suomen kuluttajahintaindeksit saatiin kansallisten tilastokeskusten internetsivuilta. Norjassa tilastoista vastaa Statistisk sentralbyrå, Ruotsissa Statistiska centralbyrå ja Suomessa Tilastokeskus. Inflaatio oli seuraavanlainen vuoden 2015 ja kahden muun tarkasteluvuoden välillä: Norja 2016 3,6 % ja 2017 5,5 %, Ruotsi 2016 1,0%
ja 2017 2,8 %, Suomi 2016 0,4 % ja 1,1 % sekä Kanadassa keskimäärin 2016 1,4 % ja 2017 3,1%. Suomessa inflaation vaikutus esimerkiksi puun kantohintoihin on siis ollut selvästi vähäisintä viime vuosina.
Hintatilastoissa arvot ilmoitetaan euroina. Valuuttakurssina käytettiin norjan kruunun, ruotsin kruunun ja kanadan dollarin kohdalla niiden 1.1.2015–29.12.2017 välisen ajan keskiarvoa suhteessa euroon. Norjan kruunun kurssi tarkastelulla ajanjaksolla oli keskimäärin 1 € = 9,19 NOK. Ruotsin kruunun kohdalla kurssi oli 1 € = 9,4875 SEK. Kanadan dollarin ja euron välisenä kurssina käytettiin 1 € = 1,45 CAD.
Norjassa ja Ruotsissa kantohinnat tilastoidaan puun kuoren alta mitatun tilavuuden mukaisesti. Suomessa ja Kanadassa sen sijaan on käytössä puun kuoren päältä mitattu tilavuus. Tästä johtuen kantohintojen saattamiseksi yhteismitallisiksi kuoren alta mitatun ja kuoren päältä mitatun tilavuuden välisenä kertoimena käytettiin arvoa 1,14 (SkogsSverige 2018). Kantohinta-aineiston taulukointi, hajontalukujen laskenta ja muiden kuvaajien laadinta suoritettiin Microsoft Excel –ohjelmalla.
Pylväsyhtiöiden toiminnan laajuutta ja –kasvua, kustannusrakennetta ja resurssien käyttöä, tulosta, kannattavuutta, vakavaraisuutta, velkaantuneisuutta sekä maksuvalmiutta vertailtiin tilinpäätösanalyysin keinoin. Tilinpäätösanalyyseissä käytettävien tunnuslukujen laskenta suoritettiin Navita Yritysmalli -ohjelmalla.
2.3 Hintatilastot
BC:n alueella tilastoidaan kuukausittain yritysten raportoimat puuraaka-aineestaan maksamat tehdashinnat niiden loppukäyttötarkoituksen mukaisesti lajiteltuna. Taulukossa 1 on koottuna vuosien 2015–2017 aikana pylväisaihioiksi ja hirsirakentamiseen jalostettavaksi hankittujen jättituijien (western red cedar) tehdashinnat.
Taulukko 1. Jättituijapylväsaihioiden tehdashinta (€/m3) kuukausittain vuosina 2015–2017 Brittiläisen Kolumbian Interior –alueella.
2017 2016 2015
Tammikuu Helmikuu
Maaliskuu 151,72 127,65
Huhtikuu
Toukokuu 139,15
Kesäkuu Heinäkuu
Elokuu 153,88
Syyskuu
Lokakuu 100,39
Marraskuu 144,14
Joulukuu 144,16
Keskiarvo 152,80 131,10
Brittiläisessä Kolumbiassa pylväiden valmistukseen käytettävän jättituijan sahatavaraksi hakattujen tukkien kuutiohinta kuukausikohtaisesti on esitetty taulukossa 2.
Taulukko 2. Jättituijatukkien tehdashinta (€/m3) kuukausittain vuosina 2015–2017 Brittiläisen Kolumbian Interior –alueella.Keskihinta (€/m3)
2017 2016 2015
Tammikuu 81,82 73,23 69,28
Helmikuu 81,26 76,76 70,77
Maaliskuu 79,95 79,69 72,15
Huhtikuu 86,04 82,68 73,18
Toukokuu 79,70 75,12 76,29
Kesäkuu 84,87 76,36 78,61
Heinäkuu 82,53 77,81 79,68
Elokuu 81,35 80,47 78,43
Syyskuu 93,12 81,88 75,83
Lokakuu 89,64 81,00 74,82
Marraskuu 94,74 63,42 74,54
Joulukuu 99,75 81,00 73,91
Keskiarvo 86,23 77,45 74,79
Varianssi 40,00 25,69 9,34
Keskihajonta 6,32 5,07 3,06
Tammikuu '1560 Tammikuu '16 Tammikuu '17 Joulukuu '17 65
70 75 80 85 90 95 100
Kuva 5. Jättituijatukkien tehdashinta (€/m3) vuosina 2015–2017 Brittiläisen Kolumbian Interior –alueella.
BC Interior –hintatilastoissa (taulukko 3) kuusi, mänty ja palsamipihta on tilastoitu yhtenä kokonaisuutena (englanniksi SPF eli spruce, pine & balsam fir). Tämä sisältää myös pylväiden valmistuksessa käytettävät puulajit kontortamänty ja douglaskuusi.
Taulukko 3. Mänty- ja kuusitukkien tehdashinta (€/m3) kuukausittain vuosina 2015–2017 Brittiläisen Kolumbian Interior –alueella.
2017 2016 2015
Tammikuu 48,26 44,39 42,41
Helmikuu 47,35 44,55 42,04
Maaliskuu 48,79 44,92 41,94
Huhtikuu 59,90 47,55 50,06
Toukokuu 55,95 43,71 46,79
Kesäkuu 48,42 48,06 42,95
Heinäkuu 47,92 45,44 43,57
Elokuu 49,83 46,68 44,27
Syyskuu 51,22 46,87 43,77
Lokakuu 51,18 48,66 45,35
Marraskuu 50,02 48,30 42,40
Joulukuu 52,91 48,20 44,63
Keskiarvo 50,98 46,44 44,18
Varianssi 12,63 2,85 5,08
Keskihajonta 3,55 1,69 2,25
Tammikuu '1540 Tammikuu '16 Tammikuu '17 Joulukuu '17 45
50 55 60 65
Kuva 6. Mänty- ja kuusitukkien tehdashinta (€/m3) vuosina 2015–2017 Brittiläisen Kolumbian Interior –alueella.
Ruotsissa kantohinnat tilastoidaan toteutuneisiin hankintakauppoihin perustuen vuosineljänneksittäin Skogsstyrelsenin toimesta (taulukko 4). Maa on jaoteltu kolmeen alueeseen (Pohjois-, Keski- ja Etelä-Ruotsi), joista on tässä tutkimuksessa valikoitu Keski- Ruotsin alue tarkasteluun.
Taulukko 4. Mäntytukin kantohinta vuosineljänneksittäin Keski-Ruotsissa (€/m3) vuosina 2015–2017.Mäntytukki, Keski-Ruotsi €/m3
2017 2016 2015
1 40,47 41,10 43,18
2 39,66 40,46 42,16
3 40,11 41,74 44,38
4 41,19 42,48 43,09
Keskiarvo 40,36 41,45 43,20
Varianssi 0,31 0,56 0,62
Keskihajonta 0,56 0,75 0,79
1/2015
2/2015
3/2015
4/2015
1/2016
2/2016
3/2016
4/2016
1/2017
2/2017
3/2017
4/2017 38,00
39,00 40,00 41,00 42,00 43,00 44,00 45,00
Kuva 7. Mäntytukin kantohinta vuosineljänneksittäin Keski-Ruotsissa (€/m3) vuosina 2015–
2017.
Luonnonvarakeskus tilastoi Suomessa puukauppojen kantohinnat alueittain, hakkuutavoittain ja puutavaralajeittain. Taulukosta 5 käy ilmi mäntytukin kuukausittain tilastoitu kantohinta Savo-Karjalan hankinta-alueella.
Taulukko 5. Mäntytukin kantohinta Savo-Karjalassa (€/m3) kuukausittain vuosina 2015–
2017.
2017 2016 2015
Tammikuu 53,92 53,93 55,39
Helmikuu 54,50 54,05 55,45
Maaliskuu 54,40 54,36 55,36
Huhtikuu 54,78 53,87 55,81
Toukokuu 54,05 54,49 56,76
Kesäkuu 55,51 54,75 56,30
Heinäkuu 56,28 54,57 56,13
Elokuu 54,70 53,77 55,54
Syyskuu 54,83 54,47 55,93
Lokakuu 56,35 54,17 56,14
Marraskuu 56,06 54,43 55,16
Joulukuu 56,23 54,15 54,69
Keskiarvo 55,13 54,25 55,72
Varianssi 0,75 0,09 0,29
Keskihajonta 0,87 0,29 0,54
Tammikuu '1553,00 Tammikuu '16 Tammikuu '17 Joulukuu '17 53,50
54,00 54,50 55,00 55,50 56,00 56,50 57,00
Kuva 8. Mäntytukin kantohinta Savo-Karjalassa (€/m3) kuukausittain vuosina 2015–2017.
Skog-Data AS:n kantohintatilasto Hedmarkin alueelta sisältää vuosittaisen keskiarvohinnan (taulukko 6).
Taulukko 6. Hedmarkin alueella mäntytukista maksettu kantohinta vuosina 2015–2017.
€/m3
2017 42,07
2016 42,29
2015 45,24
3 TULOKSET
3.1 Puunhankinnan kustannuskilpailukyvyn vertailu
Jättituijan sahatukkien hinnoissa (taulukko 2) on merkittävää vaihtelua jopa yksittäisen vuoden sisällä. Vuonna 2017 jättituijatukkien tehdashinta oli halvimmillaan 79,70 €/m3 ja vastaavasti kalleimmillaan 99,75 €/m3. Varianssi kyseisen vuoden hinnoissa on 40 ja keskihajonta 6,32. Jättituija-, mänty- ja kuusitukkienkin tehdashinnoissa on selvästi enemmän vaihtelua verrattaessa mäntytukkien hintoihin Suomessa ja Ruotsissa. Tämä käy ilmi hintataulukoiden yhteyteen lasketuista keskihajonnoista vuositasolla, jotka ovat merkittävästi suurempia BC:n alueen kohdalla kuin Suomessa ja Ruotsissa. Kantohintojen ja tehdashintojen välinen korrelaatio on vahvaa Pohjoismaissa. Kanadassa taas kantohinnoilla on huomattavasti pienempi osuus tehdashinnasta ja se ei näytä korreloivan tehdashinnan kanssa (kuva 9).
Kantohintojen osuus tehdashinnoista on Kanadassa noin 25 % ja Pohjoismaissa vastaavasti 66–75 %.
0,00 10,00 20,00 30,00 40,00 50,00 60,00 70,00 80,00
Kantohinta Tehdashinta Kuva 9. Kantohinnat ja tehdashinnat maakohtaisesti.
Korrelaatiokertoimet ovat aineiston perusteella seuraavat: Suomi 0,93, Ruotsi 0,99, Norja 1 ja Kanada 0,46. Norjan kohdalla korrelaatio on 1, koska muiden kustannusten kuin kantohinnan osalta tutkittua tietoa oli vain vuodelta 2015 ja kustannusten oletettiin pysyvän samoina.
Maltilliset hinnanvaihtelut voidaan nähdä etuna pylväsyhtiön puunhankinnan kannalta.
Tasaiset hinnat helpottavat yrityksen raaka-ainekustannusten ennustettavuutta liiketoiminnan tulevaisuuden budjetoinnin yhteydessä. Tässä suhteessa pohjoismaisten pylväsyhtiöiden voidaan nähdä olevan edullisessa asemassa kanadalaisiin yhtiöihin nähden.
Mäntysahatukkien hintataulukoita voidaan pitää suuntaa antavina ajatellen pylväsaihioista maksettuja tehdashintoja, sillä pylväsaihioista maksetaan preemiota suhteessa tavallisiin tukkeihin. BC:n alueen kantohinnat ovat hyvin alhaiset, sillä sahatavaran tehdashinnat ovat lähellä Pohjoismaista kantohintatasoa. Mäntytukista maksettu keskimääräinen sahatavaran tehdashinta asettuu Suomen ja Ruotsin kantohintojen väliin (taulukot 3,4 & 5). Useamman puulajin yhteen niputtava hintatilasto (taulukko 3) ei luonnollisesti tarjoa tarkkaa kuvaa maksetuista tehdashinnoista. Kyseisillä puulajeilla on kuitenkin omat kantohintansa myös BC:n alueella.
Myös muilta kuin kantohintojen osalta puunhankinnan kustannuskilpailukyvyn vaihtelut ovat Pohjoismaissa pieniä vuositasolla. Suomessa korjuukustannukset ovat hyvin kilpailukykyiset verrattuna Ruotsiin, Norjaan ja Kanadaan. Niin Suomessa kuin Ruotsissakin puunhankinnan kustannukset ovat laskeneet vuodesta 2015 vuoteen 2017 (taulukko 6). Ruotsissa reaaliset kantohinnat ovat laskeneet tarkasteluajanjakson aikana. Tilastot luonut Skogforsk on antanut vuoden 2015 tasosta laskeneille korjuukustannuksille selitykseksi korjuiden vähentymisen myrskytuhoalueilla. Kanadan BC Interior -alueelta korjuu, kaukokuljetus ja hallinto- ja yleiskustannuksia ei ole julkisesti tarjolla olevina tilastoina. Näitä kustannuksia on kuitenkin arvioitu BC:n alueen puunhankinnan tutkimukseen perustuvalla kustannuslaskurilla (taulukko 7).
Taulukko 7. Puunhankinnan kustannusten vertailu.
Kantohinta Korjuu Kaukokuljetus
Hallinto- ja
yleiskustannukset Yhteensä
Savo-Karjala 2015 55,72 8,35 8,40 3,22 75,69
2016 54,25 8,15 8,03 2,91 73,34
2017 55,13 8,03 8,05 2,75 73,96
Svealand 2015 43,20 8,69 7,21 2,95 62,05
2016 41,45 8,42 6,77 2,82 59,46
2017 40,36 8,54 6,93 2,87 58,70
Hedmark 2015 45,24 11,91 7,98 1,96 67,09
2016 42,29 11,91 7,98 1,96 64,14
2017 42,07 11,91 7,98 1,96 63,92
BC Interior 2015 12,52 16,10 6,15 9,41 44,18
2016 11,54 17,20 6,21 11,49 46,44
2017 12,85 18,80 8,14 12,01 51,80
3.2 Tilinpäätösanalyysi
Tutkimuksen tilinpäätösanalyysissä mukana olevat yritykset ovat kokoluokaltaan kahta tasoa.
Stella-Jones ja Goodfellow ovat Toronton pörssiin listattuja yhtiöitä ja Iivari Mononen sekä Rundvirke ovat perheomisteisia yhtiöitä. Stella-Jones on näistä selvästi suurin liikevaihdoltaan (taulukko 8). Stella-Jonesin liikevaihdon kasvu on tullut pitkälti yritysostojen kautta. Stella-Jones on vuosittain ostanut pienempiä kilpailijoita. Myös muiden analysoitujen yhtiöiden liikevaihdon tason lähivuosien vaihteluita ovat osaltaan selittämässä yritysostot.
Jokaisella yhtiöllä on myös muita liiketoiminta-alueita kuin kyllästetyt pylväät. Näin ollen liikevaihto ei ole yksin pylväiden vuosittaisen myynnin mukainen.
Taulukko 8. Yhtiöiden liikevaihto (1000 EUR) ja liikevaihdon kasvu vuosina 2015–2017.
Kannattavuudeltaan tarkastelujoukon parhaita yhtiöitä ovat Stella-Jones ja Iivari Mononen.
Tämä voidaan huomata taulukon 9 kannattavuuden tunnuslukuja tarkasteltaessa. Liikevoitto kertoo parhaiten varsinaisen liiketoiminnan kannattavuudesta. Pääomavaltaisella yhtiöllä liikevoittoprosentin olisi syytä olla korkea. Tämä käy erityisen hyvin toteen Stella-Jonesin kohdalla, jolla on korkea liikevoittoprosentti ja vahva tase. Kannattavuudesta niin ikään kertovat oman pääoman tuottoprosentti ja ROI eli return on investment näyttävät Goodfellown ja Rundvirken kohdalla heikon kannattavuuden merkkejä. Iivari Monosen ja Stella-Jonesin kannattavuus sen sijaan on oman pääoman tuottoprosentilla mitattuna ollut vähintäänkin tyydyttävällä tasolla. ROI puolestaan on Iivari Monosella hyvällä tasolla ja Stella-Jonesilla viime vuodetkin tyydyttävää tasoa.
Vakavaraisuutta eli yrityksen rahoitustilannetta voidaan tarkastella usean tunnusluvun kautta.
Taulukossa 10 on esitetty seuraavat tarkasteltavien yritysten vakavaraisuudesta kertovat tunnusluvut: omavaraisuus-%, nettovelkaantumisaste-% ja suhteellinen velkaantuneisuus-%.
Omavaraisuusaste-% kertoo yhtiön omalla pääomalla rahoitetun osuuden yhtiön varallisuudesta. Samalla se kertoo muun muassa tappion sietokyvystä. Korkean omavaraisuusasteen omaavan yrityksen liiketoiminta on vakaalla pohjalla.
Omavaraisuusasteen hyvän ja erinomaisen tason välisenä viitteellisenä ohjearvona pidetään 50 %:n omavaraisuustasoa. Tällä mittarilla mitattuna Rundvirke on omavaraisuudeltaan hyvällä tasolla ja muut erinomaisella tasolla.
Taulukko 9. Yhtiöiden kannattavuuden tunnuslukuja vuosilta 2015–2017 (liikevoitto ja nettotulos 1000 EUR).
Nettovelkaantumisaste-% kuvaa korollisen nettovelan ja oman pääoman keskinäistä suhdetta.
Näin ollen se on hyvä mittari kertomaan yrityksen velkaantuneisuudesta. Runsas velka voi olla taakka hankaloittamalla investointien rahoituksen saamista. Myös korkokulut luonnollisesti kasvavat, kun korollisen kokonaisvelan määrä kasvaa. Kaikilla tutkimuksen kohteena olleilla yhtiöillä nettovelkaantumisaste on keventynyt viimeisen vuoden aikana.
Kolmantena vakavaraisuuden tunnuslukuna on yhtiön suhteellinen velkaantuneisuus-%.
Tunnusluku kertoo yhtiön velkojen suhteesta liikevaihtoon. Tarkasteltavien yritysten välillä on selviä eroja tässä suhteessa. Stella-Jonesilla suhteellinen velkaantuneisuus on korkeimmalla tasolla, joskin sekin on leikannut velkaantuneisuuttaan viime vuosien aikana.
Mitään selkeää ohjearvoa luvulle ei ole olemassa. Suhteellisen velkaantuneisuuden ollessa korkea, voidaan myös korkokulujen olettaa olevan korkeat. Näin ollen vaaditaan vahvalla
tasolla olevaa käyttökatetta lainojen hoitamiseen. Stella-Jonesilla käyttökate-% on ollut viimeiset vuodet 12,8–15,6.
Taulukko 10. Vakavaraisuuden tunnusluvut 2015–2017.
2015 2016 2017
Goodfellow Inc.
Omavaraisuus-% 60,6 46,0 55,7
Nettovelkaantumisaste-% 35,7 85,2 47,1
Suhteellinen velkaantuneisuus-% 22,5 33,4 24,2
Iivari Mononen Oy
Omavaraisuus-% 50,8 53,9 57,1
Nettovelkaantumisaste-% 50,6 45,0 24,3
Suhteellinen velkaantuneisuus-% 35,6 37,9 32,5
Rundvirke industrier AB
Omavaraisuus-% 48,0 45,4 49,1
Nettovelkaantumisaste-% 8,1 19,1 16,1
Suhteellinen velkaantuneisuus-% 51,9 49,5 40,5
Stella-Jones Inc.
Omavaraisuus-% 51,4 52,3 62,5
Nettovelkaantumisaste-% 73,5 67,7 40,3
Suhteellinen velkaantuneisuus-% 80,5 73,7 51,5
Taseen vastaavista Stella-Jonesilla on 41–46 % sitoutuneena vaihto-omaisuuteen seurantakaudella. Erittely vaihto-omaisuuteen luettavien tuotteiden valmiusasteen mukaan ei kaikkien tarkasteltujen yhtiöiden kesken ollut tilinpäätöksissä yhtenevä. Tästä syystä keskitytään vaihto-omaisuuteen (aineet ja tarvikkeet, keskeneräiset tuotteet, valmiit tuotteet/tavarat, muu vaihto-omaisuus ja ennakkomaksut) kokonaisuutena. Tilikauden ostojen/
raaka-ainekäytön ja vaihto-omaisuuden suhteesta on silti mahdollista tehdä päätelmiä yritysten varaston kiertoajasta ja taloudellisesta tilanteesta. Stella-Jonesin kohdalla varaston kiertoaika on pitkä ja varastoon on sitoutunut runsaasti pääomaa. Myös Iivari Monosella ja Rundvirkella on Stella-Jonesin tapaan toimialalle tyypillisesti runsaasti varastoon sitoutunutta pääomaa. Varasto on merkittävä osa toimialan yritysten käyttöpääomaa, sillä raaka-aineena käytettävän puun annetaan tyypillisesti kuivata yhdeksän kuukautta ennen kuin se päästään jalostuksen jälkeen myymään lopputuotteena. Stella-Jonesin vuoden 2017 vuosikertomuksessa kerrotaan suuren varaston olevan edellytys, jotta yhtiö voi vastata kysynnän vaihteluihin erityisesti asuinrakentamisessa käytettävän puutavaran kohdalla.
Varaston arvon pienentymisen vuodesta 2016 vuoteen 2017 kerrotaan johtuvan alentuneesta kyllästämättömien ratapölkkyjen arvosta ja määrästä sekä valuuttakurssin vuosimuutoksesta muutettaessa Yhdysvaltojen varastojen arvoja Kanadan dollarimääräisiksi.
Poikkeuksen tarkasteluryhmässä tekee Goodfellow, joka on voimakkaasti pienentänyt vaihto- omaisuutensa määrää. Tämä on seurausta yhtiön liiketoiminnan heikosta kannattavuudesta ja tyydyttävällä tasolla olevasta maksuvalmiudesta, jota current ratio –tunnusluku kuvaa (taulukko 11). Goodfellow on tilikauden 2017 vuosikertomuksensa mukaan pyrkinyt karsimaan heikosti kannattavia liiketoimintojaan ja saamaan sitä kautta liiketoimintaansa kokonaisuudessaan paremmin kannattavaksi.
Erityisen korkeasta maksuvalmiudesta kertovat Stella-Jonesin current ratio -luvut selittyvät yhtiön suurella vaihto-omaisuuden määrällä ja vähäisellä lyhytaikaisen vieraan pääoman määrällä. Iivari Monosen ja Rundvirken maksuvalmius on current ratio:lla mitattuna hyvällä tai erinomaisella tasolla. Näin ollen kyseisten yritysten voidaan odottaa selviytyvän maksuistaan ajallaan.
Taulukko 11. Yhtiöiden maksuvalmius ja kustannusrakenne (1000 EUR) vuosina 2015–
2017.
Pylväsyhtiöiden kustannusrakenteesta ja samalla raaka-aineriippuvuudesta, kertoo tilikauden ostot/ainekäyttö suhde yhtiön liikevaihtoon tilikaudella. Iivari Monosella tilikauden ostot/ainekäyttö on ollut 51–52 % liikevaihdosta tarkasteluajanjakson aikana. Rundvirkella lukema on miltei sama, 55–59 %. Stella-Jonesilla vastaava taso on 67–70 %. Tarkastelussa suurin osa kustannusrakenteesta ja myös suurin riippuvuus raaka-aineesta on Goodfellow:lla, 75–81 %.
3.3 Yhteenveto
Puunhankinnan kustannusrakenteen voidaan katsoa poikkeavan merkittävästi Kanadan Brittiläisen Kolumbian ja Pohjoismaiden välillä. Kanadassa puuta on runsaasti tarjolla ja vaihtelut kantohinnoissa ovat suuria. Tehdashinnasta selvästi merkittävämpi osuus muodostuu Kanadassa puun korjuu- ja kuljetuskustannuksista, verrattuna Pohjoismaihin. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa kantohinnat ovat pysyneet viimeiset tarkastellut kolme vuotta vakaalla tasolla vähäisin vaihteluin. Maltillinen hintojen keskihajonta on pylväsyhtiöitten kannalta hyvä asia. Tasaisena pysyvä hintataso pitää puukaupan käynnissä, sillä puuta myyvät metsänomistajat eivät silloin jää odottamaan puukauppansa kannalta edullisempaa korkeampaa kantohintatasoa (Tilli ym. 2009). Myös budjetointi on yrityksen johdolle helpompaa, kun raaka-ainekustannusten taso on tarkemmin ennakoitavissa. Pylväsyhtiöillä sitoutuu pitkiksi ajanjaksoiksi merkittävästi pääomaa varastoon, joka käytännössä koostuu pylväsaihioista.
Taulukko 12. Mäntytukin kantohintojen (€/m3) muutokset ja niiden vaikutus Iivari Monosen ja Rundvirken käyttökatteeseen (1000 €).
Kantohinta Muutos -% Käyttökate Kantohinta Muutos -% Käyttökate
2015 55,72 8123 43,20 5987
2016 54,25 -2,64 6176 41,45 -4,05 3399
2017 55,13 1,62 6767 40,36 -2,63 6077
Korrelaatiokerroin 0,94 0,10
Rundvirke Iivari Mononen
Taulukon 12 avulla voidaan vertailla Iivari Monosen Itä-Suomessa ja Rundvirken Keski- Ruotsissa hankkiman puun kantohintojen muutoksia vuositasolla ja sen mahdollista vaikutusta yhtiön käyttökatteeseen. Taulukosta on helppo havaita, että vaikka alueellinen reaalinen kantohinta onkin tippunut vuodesta 2015 vuoteen 2016 Itä-Suomessa 2,64 % ja Keski- Ruotsissa 4,05 %, molempien yhtiöiden käyttökate on samaan aikaan pienentynyt merkittävästi. Tilannetta havainnollistaa myös kuva 10. Kantohinnan ja käyttökatteen välillä
ei ole tilastollisesti merkitsevää negatiivista korrelaatiota Iivari Monosen kohdalla (r = 0,94; n
= 3; 1 -suuntaisen testin p-arvo = 0,1108). Myöskään Rundvirken kohdalla ei ole havaittavissa negatiivista korrelaatiota kantohinnan ja käyttökatteen välillä (r = 0,10; n = 3; 1 -suuntaisen testin p-arvo = 0,4681).
0 10 20 30 40 50 60
0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 9000
2015 2016 2017
Käyttökate Iivari Mononen Käyttökate Rundvirke Kantohinta Savo-Karjala Kantohinta Keski-Ruotsi
Kuva 10. Kantohinnat (€) ja käyttökatteet (1 000 €) vuosina 2015–2017 Iivari Monosen ja Rundvirken tapauksessa.
4 TULOSTEN TARKASTELU
Puunhankinnan kustannuskilpailukyvyn ja liiketoiminnan taloudellisen tuloksen välillä ei voida nähdä välitöntä yhteyttä. Huolimatta tutkimuksen mukaan heikommasta kustannuskilpailukyvystä puunhankinnan osalta, Iivari Mononen -konserni on kannattavuudeltaan paremmalla tasolla kuin Rundvirke ja Goodfellow. Ero tehdään siis muualla yrityksen arvoketjussa. Pohjoismaisten yhtiöiden vuosikertomuksista käy ilmi, että suurin osa niiden liikevaihdosta tulee viennistä ja kotimaan markkinoiden merkitys on näin ollen selvästi pienempi liiketoiminnan tuloksen kannalta.
Puunhankinnan kustannuskilpailukykyä suurempi vaikutus pylväsyhtiöiden taloudelliseen menestykseen on todennäköisesti pylväiden kysynnällä yhdistettynä lopputuotteiden
hinnanvaihteluihin ja tuoterakenteeseen. Kysynnän tasoon pylväsmarkkinoilla voivat vaikuttaa kilpailutilanne, ylitarjonta, suhdanteet, luonnonilmiöt ja aluepoliittinen tilanne.
Puunhankinnan jälkeiset vaiheet pylvään arvoketjussa vaikuttavat luonnollisesti yhtiön kilpailukykyyn ja sitä myötä yhtiön tulokseen. Pylvästeollisuuden sivutuotteiden sorvauslastun ja kuoren markkinat vaikuttavat myös pylväsyhtiöiden tulokseen.
BC Interior hintatilastojen kategoriassa ”poles/house” pylväiden lisäksi on luettuna mukaan myös hirsitalojen valmistukseen käytettävät rungot. Tämän aineiston kattavuus on heikko, sillä vuodelta 2016 ei ole hintatietoja ilmoitettuna lainkaan ja muiltakin vuosilta vain satunnaisilta kuukausilta.
Jättituijan eli western red cedar sahatavaran tehdashinnoissa on isoja vaihteluita, jotka johtuvat isolta osin puun laadunvaihtelusta. Jättituijalla onkin monta eri luokitusta sen suuren laatuvaihtelun vuoksi. BC Interior Log Market Reports -tilastoissa luokittelu on lopullisen käyttötarkoituksen mukainen. BC:n rannikon alueen tilastoissa on tarjolla tarkempi luokittelu, jossa on myös samaan käyttötarkoitukseen käytettävä puutavara luokiteltu laadun perusteella.
Myös hyönteis- tai palovaurioita kärsineet puut ovat kantohinnaltaan halvemmaksi hinnoiteltuja kuin terveet puut. Laatuerot tuskin kuitenkaan ovat ainoa selitys edellä kuvatulle 25 % hinnannousulle vuoden 2017 sisällä kyseisen kokoisen alueen otannalla. Jättituijan tarjonnassa on odotettavissa heikennystä, sillä hakattavat ”old-growth” metsät alkavat käydä vähiin ja toisen sukupolven ”second-growth” metsien kasvaminen hakkuukypsiksi ottaa vielä aikaa. Vaihteluväli tai keskihajonta ei käy ilmi BC Interior -tilastoissa ja näin ollen keskiarvoiset luvut jättävät spekulaatioille sijaa.
Eri maiden välisen puun hintojen vertailun tekee haastavaksi eriävät käytännöt puun mittaustavoissa. Rungon läpimitta voidaan mitata kuoren päältä tai kuoren alta ja myös pituussuunnassa eri kohdista runkoa. Näistä selvästi suurempi vaikutus on kuoren huomioimisella tilavuutta mitattaessa, sillä erityisesti mäntylajeilla tyvitukin kaarna on paksu.
Myös pienin sallittu tukkipuun latvaläpimitta ja laatuvaatimukset vaihtelevat maakohtaisesti.
Hintatilastot ovat kuitenkin mäntysahatavaran osalta hyvin vertailukelpoisia.
Tutkimuksessa tarkastellut pylväsyhtiöt omaavat myös muita liiketoiminta-alueita kuin pelkät pylväät. Tämän vuoksi konsernitasolla tehty tilinpäätösanalyysi ei kerro yksinomaan yhtiön pylväsliiketoiminnasta ja sen kannattavuudesta. Mikäli yhtiöillä olisi merkittävässä osassa jokin matalamman raaka-aineriippuvuuden omaava liiketoiminta-alue, näkyisi tämä yhtiön
